Kyseessä on väärä ego

Sama rakkaus voi kantaa monia nimiä, muotoja ja kieliä.
Todellinen tieto pehmentää. Se tekee ihmisestä kuuntelevan, lempeän ja avoimen. Kun usko tekee kovaksi, sulkevaksi ja tuomitsevaksi, se on merkki siitä, että ego on ottanut ohjat. Silloin ei palvella enää Jumalaa, vaan omaa kuvaa itsestä oikeassa olevana.
Siksi ajatus “vain minun uskontoni on oikeaa” on vaishnavismin valossa väärää egoa — ei siksi, että oma polku olisi väärä, vaan siksi, että totuutta ei voi omistaa. Totuuden edessä ihminen ei seiso ylhäällä, vaan kumartunut.

Anonyymi00002 kirjoitti:

Sama rakkaus voi kantaa monia nimiä, muotoja ja kieliä.
Todellinen tieto pehmentää. Se tekee ihmisestä kuuntelevan, lempeän ja avoimen. Kun usko tekee kovaksi, sulkevaksi ja tuomitsevaksi, se on merkki siitä, että ego on ottanut ohjat. Silloin ei palvella enää Jumalaa, vaan omaa kuvaa itsestä oikeassa olevana.
Siksi ajatus “vain minun uskontoni on oikeaa” on vaishnavismin valossa väärää egoa — ei siksi, että oma polku olisi väärä, vaan siksi, että totuutta ei voi omistaa. Totuuden edessä ihminen ei seiso ylhäällä, vaan kumartunut.

Lue lisää

Siksi ajatus “vain minun uskontoni on oikeaa” on vaishnavismin valossa väärää egoa — ei siksi, että oma polku olisi väärä, vaan siksi, että totuutta ei voi omistaa. Totuuden edessä ihminen ei seiso ylhäällä, vaan kumartunut.

Anonyymi00003 kirjoitti:

Siksi ajatus “vain minun uskontoni on oikeaa” on vaishnavismin valossa väärää egoa — ei siksi, että oma polku olisi väärä, vaan siksi, että totuutta ei voi omistaa. Totuuden edessä ihminen ei seiso ylhäällä, vaan kumartunut.

Lue lisää

Kaikki polut ovat oikeita. Ne eivät ole erillisiä teitä, vaan askelia samalla polulla, joka kulkee kohti totuutta. Ihmiset kulkevat sitä eri kohdista, eri tahdissa ja eri kielillä, mutta suunta on sama. Se, mikä näyttää vastakohdalta, on usein vain eri vaihe.

Anonyymi00004 kirjoitti:

Kaikki polut ovat oikeita. Ne eivät ole erillisiä teitä, vaan askelia samalla polulla, joka kulkee kohti totuutta. Ihmiset kulkevat sitä eri kohdista, eri tahdissa ja eri kielillä, mutta suunta on sama. Se, mikä näyttää vastakohdalta, on usein vain eri vaihe.

Lue lisää

Jos ihmisen usko on alkeellinen, se ei ole väärä. Se on ensimmäinen askel. Alussa usko tarvitsee muotoja, rajoja ja selkeitä vastauksia. Se tarvitsee “meidän” ja “muiden”, koska mieli ei vielä jaksa kantaa äärettömyyttä. Tämä ei ole synti eikä virhe, vaan luonnollinen kehitysvaihe. Lapsi ei ole väärässä siksi, että hän ei vielä ymmärrä kaikkea.

Anonyymi00005 kirjoitti:

Jos ihmisen usko on alkeellinen, se ei ole väärä. Se on ensimmäinen askel. Alussa usko tarvitsee muotoja, rajoja ja selkeitä vastauksia. Se tarvitsee “meidän” ja “muiden”, koska mieli ei vielä jaksa kantaa äärettömyyttä. Tämä ei ole synti eikä virhe, vaan luonnollinen kehitysvaihe. Lapsi ei ole väärässä siksi, että hän ei vielä ymmärrä kaikkea.

Lue lisää

Lapsi ei ole väärässä siksi, että hän ei vielä ymmärrä kaikkea.

Anonyymi00006 kirjoitti:

Lapsi ei ole väärässä siksi, että hän ei vielä ymmärrä kaikkea.

Polku ei siis ala avoimuudesta, vaan kulkee sitä kohti. Ensin on nimi, muoto ja rajat. Sitten tulee kysymys. Lopulta hiljaisuus, jossa nimet eivät enää riitele keskenään. Se, mikä alussa oli “vain tämä on totta”, voi kypsyessään muuttua ymmärrykseksi: totuus on yksi, mutta se koskettaa jokaista eri tavoin.
Siksi mitään vilpitöntä askelta ei pidä halveksia. Jokainen askel kuuluu polkuun. Ero ei ole siinä, kuka on oikeassa, vaan siinä, kuka on valmis jatkamaan kulkemista.

Anonyymi00007 kirjoitti:

Polku ei siis ala avoimuudesta, vaan kulkee sitä kohti. Ensin on nimi, muoto ja rajat. Sitten tulee kysymys. Lopulta hiljaisuus, jossa nimet eivät enää riitele keskenään. Se, mikä alussa oli “vain tämä on totta”, voi kypsyessään muuttua ymmärrykseksi: totuus on yksi, mutta se koskettaa jokaista eri tavoin.
Siksi mitään vilpitöntä askelta ei pidä halveksia. Jokainen askel kuuluu polkuun. Ero ei ole siinä, kuka on oikeassa, vaan siinä, kuka on valmis jatkamaan kulkemista.

Lue lisää

Emme sano, että kaikki polut ovat lopullisesti samanarvoisia, mutta monet polut ovat todellisia ja merkityksellisiä kehitysvaiheita. Ne eivät ole valheita, vaan epätäydellisiä tai keskeneräisiä näkymiä totuuteen.

Totuus on yksi ja persoonallinen.


Mutta samalla opetetaan, että ihmiset lähestyvät tätä totuutta eri tasoilta, eri tietoisuuden kypsyysasteilta.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Emme sano, että kaikki polut ovat lopullisesti samanarvoisia, mutta monet polut ovat todellisia ja merkityksellisiä kehitysvaiheita. Ne eivät ole valheita, vaan epätäydellisiä tai keskeneräisiä näkymiä totuuteen.

Totuus on yksi ja persoonallinen.


Mutta samalla opetetaan, että ihmiset lähestyvät tätä totuutta eri tasoilta, eri tietoisuuden kypsyysasteilta.

Lue lisää

Siksi ajatus siitä, että alkeellinen usko ei ole väärä vaan ensimmäinen askel, on täysin linjassa kanssamme.

Anonyymi00009 kirjoitti:

Siksi ajatus siitä, että alkeellinen usko ei ole väärä vaan ensimmäinen askel, on täysin linjassa kanssamme.

Emme sanoo, että kaikki polut johtavat samaan päämäärään sellaisinaan, vaan monet polut voivat johtaa kohti bhaktia — tai pysähtyä ennen sitä.


Polku, joka vahvistaa egoa, vihaa tai sulkeutuneisuutta, ei enää kanna eteenpäin, vaikka se

Anonyymi00010 kirjoitti:

Emme sanoo, että kaikki polut johtavat samaan päämäärään sellaisinaan, vaan monet polut voivat johtaa kohti bhaktia — tai pysähtyä ennen sitä.


Polku, joka vahvistaa egoa, vihaa tai sulkeutuneisuutta, ei enää kanna eteenpäin, vaikka se

Lue lisää

Polku, joka vahvistaa egoa, vihaa tai sulkeutuneisuutta, ei enää kanna eteenpäin, vaikka se olisi nimellisesti “uskonnollinen”.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Polku, joka vahvistaa egoa, vihaa tai sulkeutuneisuutta, ei enää kanna eteenpäin, vaikka se olisi nimellisesti “uskonnollinen”.

Kaikki vilpittömät askeleet ovat todellisia. Kaikki kehitysvaiheet ovat oikeutettuja. Alkeellinen usko on luonnollinen alku, ei virhe.


Mutta polut eivät ole identtisiä: ne ovat eri etäisyyksillä sydämen täyteydestä. Ero ei ole siinä, kuka on “oikeassa”, vaan siinä, mihin suuntaan sydän pehmenee ja ego ohenee.

Anonyymi00012 kirjoitti:

Kaikki vilpittömät askeleet ovat todellisia. Kaikki kehitysvaiheet ovat oikeutettuja. Alkeellinen usko on luonnollinen alku, ei virhe.


Mutta polut eivät ole identtisiä: ne ovat eri etäisyyksillä sydämen täyteydestä. Ero ei ole siinä, kuka on “oikeassa”, vaan siinä, mihin suuntaan sydän pehmenee ja ego ohenee.

Lue lisää

Tuo ajatus, että “vain minun uskontoni on oikeaa” on selkeästi väärän egon (ahaṅkāra) ilmentymä.

Kun ihminen sanoo “vain tämä tie on totta”, hän asettaa oman ymmärryksensä Jumalan yläpuolelle. Se on kontrollia. Se ei ole uskoa, vaan pelkoa menettää identiteetti.

Sama rakkaus voi kantaa monia nimiä, muotoja ja kieliä.
Todellinen tieto pehmentää.



Polku ei ala täydellisestä avoimuudesta, vaan kulkee sitä kohti. Ensin on nimi ja muoto. Sitten syntyy kysymys. Lopulta nämä nimet eivät enää ole erottavia, vaan rakkauden täyttämiä. Riita katoaa, ei suhde.

Anonyymi00013 kirjoitti:

Tuo ajatus, että “vain minun uskontoni on oikeaa” on selkeästi väärän egon (ahaṅkāra) ilmentymä.

Kun ihminen sanoo “vain tämä tie on totta”, hän asettaa oman ymmärryksensä Jumalan yläpuolelle. Se on kontrollia. Se ei ole uskoa, vaan pelkoa menettää identiteetti.

Sama rakkaus voi kantaa monia nimiä, muotoja ja kieliä.
Todellinen tieto pehmentää.



Polku ei ala täydellisestä avoimuudesta, vaan kulkee sitä kohti. Ensin on nimi ja muoto. Sitten syntyy kysymys. Lopulta nämä nimet eivät enää ole erottavia, vaan rakkauden täyttämiä. Riita katoaa, ei suhde.

Lue lisää

Totuus ei muutu nimettömäksi, vaan koetuksi.
Siksi mitään vilpitöntä askelta ei pidä halveksia. Jokainen askel, joka vie kohti rakkautta, kuuluu polkuun. Ero ei ole siinä, kuka on oikeassa, vaan siinä, kuka on valmis antamaan egon hiljentyä ja sydämen avautua.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Totuus ei muutu nimettömäksi, vaan koetuksi.
Siksi mitään vilpitöntä askelta ei pidä halveksia. Jokainen askel, joka vie kohti rakkautta, kuuluu polkuun. Ero ei ole siinä, kuka on oikeassa, vaan siinä, kuka on valmis antamaan egon hiljentyä ja sydämen avautua.

Lue lisää

Todellinen ero ihmisten välillä ei kulje oppien, nimien tai edes uskonnollisten muotojen kautta, vaan egon suunnan kautta. Ego itsessään ei katoa hetkessä; se puhdistuu. Kysymys ei ole siitä, kenellä on oikea käsitys Jumalasta, vaan siitä, mihin suuntaan samaistuminen liikkuu: itsekorostuksesta...

Anonyymi00015 kirjoitti:

Todellinen ero ihmisten välillä ei kulje oppien, nimien tai edes uskonnollisten muotojen kautta, vaan egon suunnan kautta. Ego itsessään ei katoa hetkessä; se puhdistuu. Kysymys ei ole siitä, kenellä on oikea käsitys Jumalasta, vaan siitä, mihin suuntaan samaistuminen liikkuu: itsekorostuksesta...

Lue lisää

Kun ihminen etsii “oikeassa olemista”, ego haluaa säilyä.

Se tarvitsee vastapuolen, jota vastaan se voi määritellä itsensä. Silloin jopa "oikea oppi"voi muuttua esteeksi, koska siitä tulee kilpi, ei silta.


Tällainen oikeassa oleminen ei vapauta, vaan sitoo hienovaraisemmin.


Kun ihminen sen sijaan on valmis antamaan egon hiljentyä, tapahtuu siirtymä. Hän ei lakkaa ajattelemasta, mutta lakkaa puolustamasta itseään totuutena.

Hän ei luovu omasta polustaan, vaan lakkaa käyttämästä sitä ylemmyyden mittana. Tässä kohtaa sydän alkaa avautua — ei siksi, että kaikki erot katoaisivat, vaan siksi, etteivät ne enää uhkaa.

Anonyymi00016 kirjoitti:

Kun ihminen etsii “oikeassa olemista”, ego haluaa säilyä.

Se tarvitsee vastapuolen, jota vastaan se voi määritellä itsensä. Silloin jopa "oikea oppi"voi muuttua esteeksi, koska siitä tulee kilpi, ei silta.


Tällainen oikeassa oleminen ei vapauta, vaan sitoo hienovaraisemmin.


Kun ihminen sen sijaan on valmis antamaan egon hiljentyä, tapahtuu siirtymä. Hän ei lakkaa ajattelemasta, mutta lakkaa puolustamasta itseään totuutena.

Hän ei luovu omasta polustaan, vaan lakkaa käyttämästä sitä ylemmyyden mittana. Tässä kohtaa sydän alkaa avautua — ei siksi, että kaikki erot katoaisivat, vaan siksi, etteivät ne enää uhkaa.

Lue lisää

Kun ihminen sanoo “vain tämä tie on totta”, hän asettaa oman ymmärryksensä Jumalan yläpuolelle. Se on kontrollia. Se ei ole uskoa, vaan pelkoa menettää identiteetti.


Tässä mielessä hengellinen kasvu ei ole tiedon lisääntymistä vaan luopumista: luopumista tarpeesta olla oikeassa, tarpeesta omistaa totuus, tarpeesta määritellä toiset keskeneräisyyden kautta.


Mitä enemmän ego pehmenee, sitä vähemmän ihminen tarvitsee rajoja suojakseen — ja sitä

Siksi ero ei ole siinä, kuka on oikeassa. Oikeassa oleminen kuuluu mielelle. Ero on siinä, kuka on valmis antamaan egon hiljentyä, jotta sydän voi avautua — ja rakkaus, joka on Gaudiya-vaishnavismin mukaan kaiken tiedon päämäärä, voi tulla keskiöön.

Anonyymi00017 kirjoitti:

Kun ihminen sanoo “vain tämä tie on totta”, hän asettaa oman ymmärryksensä Jumalan yläpuolelle. Se on kontrollia. Se ei ole uskoa, vaan pelkoa menettää identiteetti.


Tässä mielessä hengellinen kasvu ei ole tiedon lisääntymistä vaan luopumista: luopumista tarpeesta olla oikeassa, tarpeesta omistaa totuus, tarpeesta määritellä toiset keskeneräisyyden kautta.


Mitä enemmän ego pehmenee, sitä vähemmän ihminen tarvitsee rajoja suojakseen — ja sitä

Siksi ero ei ole siinä, kuka on oikeassa. Oikeassa oleminen kuuluu mielelle. Ero on siinä, kuka on valmis antamaan egon hiljentyä, jotta sydän voi avautua — ja rakkaus, joka on Gaudiya-vaishnavismin mukaan kaiken tiedon päämäärä, voi tulla keskiöön.

Lue lisää

Seuraava teksti ei ole syntynyt tekoälyn avulla, kuten jotkut kristityt pilkkaajat väittävät, vaan se perustuu SCS Mathin materiaaliin.

Käytän tekoälyä nopeisiin käännöstöihin, ja tässä on käännösvirheet suomen kielellä, koska erityisesti sanskritin sanoja se ei pysty oikein kääntämään.

Materiaali itsessään ei kuitenkaan ole syntynyt tekoälyn avulla, ainoastaan käännös, vaan pieni katkelma tästä:
Lehdestä: The Harmonist XXV-10
Maaliskuu 1928

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00018 kirjoitti:

Seuraava teksti ei ole syntynyt tekoälyn avulla, kuten jotkut kristityt pilkkaajat väittävät, vaan se perustuu SCS Mathin materiaaliin.

Käytän tekoälyä nopeisiin käännöstöihin, ja tässä on käännösvirheet suomen kielellä, koska erityisesti sanskritin sanoja se ei pysty oikein kääntämään.

Materiaali itsessään ei kuitenkaan ole syntynyt tekoälyn avulla, ainoastaan käännös, vaan pieni katkelma tästä:
Lehdestä: The Harmonist XXV-10
Maaliskuu 1928

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

Śrīla Siddhānta Sarasvatī Ṭhākuran opetuksen ja käytännön omaleimaisuus ja selkeys ulottuvat kaikkeen. Tätä voidaan havainnollistaa seuraavilla esimerkeillä. Kerran Paramahaṁsa Ṭhākura kuvasi oikeaa suhtautumista Korkeimpaan Totuuteen seuraavin sanoin:

”Älkää yrittäkö paljastaa Korkeimman Totuuden luonnetta oman mielikuvituksenne voimalla. Älkää pyrkikö ymmärtämään tätä Totuutta tämän katoavaisen maailman kokemusten kautta. Älkää keksikö omaa Totuuttanne tyydyttääksenne vääriä taipumuksianne. Älkää kiirehtikö hyväksymään jotakin Totuutena vain siksi, että se sopii mieltymyksiinne. Älkää hyväksykö Totuutena sitä, minkä enemmistö teidän kaltaisistanne ihmisistä on luonut tai ylläpitää, älkääkä pitäkö ei-totuutena sitä, minkä murskaava enemmistö torjuu. Kirjoituksissa sanotaan, että kymmenistätuhansista ihmisistä vain yksi palvoo todella tätä Korkeinta Totuutta, eikä sellaista henkilöä ole helppo löytää. Ja se, minkä kaikki tämän maailman ihmiset yksimielisesti hyväksyvät Totuutena, voi milloin tahansa osoittautua valheeksi. Älkää siis missään tapauksessa haastako Totuutta, älkää yrittäkö vallata Häntä rynnäköllä. Tällainen ylimielinen mielentila vie teidät vain kauemmas Siitä. Totuutta voi lähestyä ainoastaan täydellisen itseantautumisen hengessä. Korkeinta Totuutta on kuunneltava syvällä kunnioituksella. Totuus ilmaisee Itsensä itse ja vain silloin, kun Hän armollisesti niin tahtoo. Vain silloin Korkeimman Totuuden todellinen luonne paljastuu meille — ei millään muulla tavalla.”

— The Harmonist -lehti XXV–10 / Ačāryan erityiset ominaisuudet (osa 1)

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

****************

Erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä.

Anonyymi00019 kirjoitti:

Śrīla Siddhānta Sarasvatī Ṭhākuran opetuksen ja käytännön omaleimaisuus ja selkeys ulottuvat kaikkeen. Tätä voidaan havainnollistaa seuraavilla esimerkeillä. Kerran Paramahaṁsa Ṭhākura kuvasi oikeaa suhtautumista Korkeimpaan Totuuteen seuraavin sanoin:

”Älkää yrittäkö paljastaa Korkeimman Totuuden luonnetta oman mielikuvituksenne voimalla. Älkää pyrkikö ymmärtämään tätä Totuutta tämän katoavaisen maailman kokemusten kautta. Älkää keksikö omaa Totuuttanne tyydyttääksenne vääriä taipumuksianne. Älkää kiirehtikö hyväksymään jotakin Totuutena vain siksi, että se sopii mieltymyksiinne. Älkää hyväksykö Totuutena sitä, minkä enemmistö teidän kaltaisistanne ihmisistä on luonut tai ylläpitää, älkääkä pitäkö ei-totuutena sitä, minkä murskaava enemmistö torjuu. Kirjoituksissa sanotaan, että kymmenistätuhansista ihmisistä vain yksi palvoo todella tätä Korkeinta Totuutta, eikä sellaista henkilöä ole helppo löytää. Ja se, minkä kaikki tämän maailman ihmiset yksimielisesti hyväksyvät Totuutena, voi milloin tahansa osoittautua valheeksi. Älkää siis missään tapauksessa haastako Totuutta, älkää yrittäkö vallata Häntä rynnäköllä. Tällainen ylimielinen mielentila vie teidät vain kauemmas Siitä. Totuutta voi lähestyä ainoastaan täydellisen itseantautumisen hengessä. Korkeinta Totuutta on kuunneltava syvällä kunnioituksella. Totuus ilmaisee Itsensä itse ja vain silloin, kun Hän armollisesti niin tahtoo. Vain silloin Korkeimman Totuuden todellinen luonne paljastuu meille — ei millään muulla tavalla.”

— The Harmonist -lehti XXV–10 / Ačāryan erityiset ominaisuudet (osa 1)

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

****************

Erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä.

Lue lisää

teksti ei ole syntynyt tekoälyn avulla, kuten jotkut kristityt pilkkaajat väittävät, vaan se perustuu SCS Mathin materiaaliin.

Käytän tekoälyä nopeisiin käännöstöihin, ja tässä on käännösvirheet suomen kielellä, koska erityisesti sanskritin sanoja se ei pysty oikein kääntämään.

Materiaali itsessään ei kuitenkaan ole syntynyt tekoälyn avulla, ainoastaan käännös, vaan pieni katkelma

Anonyymi00020 kirjoitti:

teksti ei ole syntynyt tekoälyn avulla, kuten jotkut kristityt pilkkaajat väittävät, vaan se perustuu SCS Mathin materiaaliin.

Käytän tekoälyä nopeisiin käännöstöihin, ja tässä on käännösvirheet suomen kielellä, koska erityisesti sanskritin sanoja se ei pysty oikein kääntämään.

Materiaali itsessään ei kuitenkaan ole syntynyt tekoälyn avulla, ainoastaan käännös, vaan pieni katkelma

Lue lisää

Ācāryan erityiset ominaisuudet (osa 1)
Aikakauslehdet > The Harmonist XXV–10
Professori Niśī Kanta Sanyāl, M.A.

Anonyymi00021 kirjoitti:

Ācāryan erityiset ominaisuudet (osa 1)
Aikakauslehdet > The Harmonist XXV–10
Professori Niśī Kanta Sanyāl, M.A.

Tässä sama teksti käännettynä hieman eri tavalla, se o. siis käännetty jo sitä ennen kielestä toiseen.

Anonyymi00022 kirjoitti:

Tässä sama teksti käännettynä hieman eri tavalla, se o. siis käännetty jo sitä ennen kielestä toiseen.

Śrīla Siddhānta Sarasvatī Ṭhākuran opetuksen ja käytännön omaleimaisuus ja selkeys ulottuvat kaikkeen. Tätä voidaan havainnollistaa seuraavilla muutamilla esimerkeillä. Kerran Paramahamsa Ṭhākura kuvasi näin oikeanlaista suhtautumista Korkeimpaan Totuuteen:

”Älkää yrittäkö paljastaa Korkeimman Totuuden luontoa oman mielikuvituksenne voimalla. Älkää pyrkikö ymmärtämään tätä Totuutta tämän katoavaisen maailman kokemusten kautta. Älkää keksikö omaa Totuuttanne tyydyttääksenne vääriä taipumuksianne. Älkää kiirehtikö pitämään Totuutena jotakin vain siksi, että se on sopusoinnussa omien mieltymystenne kanssa. Älkää pitäkö Totuutena sitä, minkä teidän kaltaisenne ihmiset enemmistönä ovat luoneet tai ylläpitäneet, älkääkä pitäkö epätotuutena sitä, minkä murskaava enemmistö hylkää. Kirjoituksissa sanotaan, että kymmenistätuhansista ihmisistä vain yksi palvoo tätä Korkeinta Totuutta aidosti, eikä sellaista ihmistä ole helppo löytää. Ja se, minkä kaikki tämän maailman ihmiset yksimielisesti hyväksyvät Totuudeksi, voi milloin tahansa osoittautua valheeksi. Siksi älkää missään nimessä haastako Totuutta, älkää yrittäkö tavoittaa Sitä rynnäköllä. Tällainen ylimielinen asenne vie teidät vain kauemmas Siitä. Totuutta voidaan lähestyä ainoastaan täydellisen itsensä antautumisen hengessä. Korkeinta Totuutta tulee kuunnella suurella kunnioituksella. Totuus paljastaa Itsensä Itse – ja vain silloin, kun Se armollisesti niin tahtoo. Vain silloin meille avautuu Korkeimman Totuuden todellinen luonto, eikä millään muulla tavoin.”


— The Harmonist -lehti XXV–10 / Ačaryan erityiset ominaisuudet (osa 1)

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

****************

Erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä.

Anonyymi00023 kirjoitti:

Śrīla Siddhānta Sarasvatī Ṭhākuran opetuksen ja käytännön omaleimaisuus ja selkeys ulottuvat kaikkeen. Tätä voidaan havainnollistaa seuraavilla muutamilla esimerkeillä. Kerran Paramahamsa Ṭhākura kuvasi näin oikeanlaista suhtautumista Korkeimpaan Totuuteen:

”Älkää yrittäkö paljastaa Korkeimman Totuuden luontoa oman mielikuvituksenne voimalla. Älkää pyrkikö ymmärtämään tätä Totuutta tämän katoavaisen maailman kokemusten kautta. Älkää keksikö omaa Totuuttanne tyydyttääksenne vääriä taipumuksianne. Älkää kiirehtikö pitämään Totuutena jotakin vain siksi, että se on sopusoinnussa omien mieltymystenne kanssa. Älkää pitäkö Totuutena sitä, minkä teidän kaltaisenne ihmiset enemmistönä ovat luoneet tai ylläpitäneet, älkääkä pitäkö epätotuutena sitä, minkä murskaava enemmistö hylkää. Kirjoituksissa sanotaan, että kymmenistätuhansista ihmisistä vain yksi palvoo tätä Korkeinta Totuutta aidosti, eikä sellaista ihmistä ole helppo löytää. Ja se, minkä kaikki tämän maailman ihmiset yksimielisesti hyväksyvät Totuudeksi, voi milloin tahansa osoittautua valheeksi. Siksi älkää missään nimessä haastako Totuutta, älkää yrittäkö tavoittaa Sitä rynnäköllä. Tällainen ylimielinen asenne vie teidät vain kauemmas Siitä. Totuutta voidaan lähestyä ainoastaan täydellisen itsensä antautumisen hengessä. Korkeinta Totuutta tulee kuunnella suurella kunnioituksella. Totuus paljastaa Itsensä Itse – ja vain silloin, kun Se armollisesti niin tahtoo. Vain silloin meille avautuu Korkeimman Totuuden todellinen luonto, eikä millään muulla tavoin.”


— The Harmonist -lehti XXV–10 / Ačaryan erityiset ominaisuudet (osa 1)

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

****************

Erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä.

Lue lisää

https://www.youtube.com/watch?v=aeLaZRJrrW8

"Nostra aetate": a milestone. 28 October 1965 – 28 October 2025

Anonyymi00024 kirjoitti:

https://www.youtube.com/watch?v=aeLaZRJrrW8

"Nostra aetate": a milestone. 28 October 1965 – 28 October 2025

Lue lisää

https://cbcew.b-cdn.net/wp-content/uploads/sites/3/2022/02/interreligious-logos-world-bg-1200x800-1-1140x641.jpg

Anonyymi00025 kirjoitti:

https://cbcew.b-cdn.net/wp-content/uploads/sites/3/2022/02/interreligious-logos-world-bg-1200x800-1-1140x641.jpg

Lue lisää

Interfaith Dialogue: Nostra Aetate

https://catholicoutlook.org/interfaith-dialogue-nostra-aetate/

As the Church commemorates the 50th anniversary of the Second Vatican
Council’s ending, one of its final documents, Nostra Aetate, Declaration on
the Relation of the Church to Non-Christian Religions has come in for renewed attention.

Anonyymi00026 kirjoitti:

Interfaith Dialogue: Nostra Aetate

https://catholicoutlook.org/interfaith-dialogue-nostra-aetate/

As the Church commemorates the 50th anniversary of the Second Vatican
Council’s ending, one of its final documents, Nostra Aetate, Declaration on
the Relation of the Church to Non-Christian Religions has come in for renewed attention.

Lue lisää

Yleistäen voimme sanoa, että uskonnon tarkoituksena on opettaa ihmistä näkemään Jumala aina ja kaikessa, koska on väärin ajatella luomakuntaa ilman Luojaa. Henkisesti kypsä ihminen näkee jopa aineellisen maailman sen yhteydessä Jumalaan, hän kykenee tuntemaan Jumalan läsnäolon jokaisen elävän olennon sydämessä - jopa kaikkein syntisimmän, sitä enemmän hänen pitäisi oppia näkemään Jumala muissa uskonnoissa.

Anonyymi00027 kirjoitti:

Yleistäen voimme sanoa, että uskonnon tarkoituksena on opettaa ihmistä näkemään Jumala aina ja kaikessa, koska on väärin ajatella luomakuntaa ilman Luojaa. Henkisesti kypsä ihminen näkee jopa aineellisen maailman sen yhteydessä Jumalaan, hän kykenee tuntemaan Jumalan läsnäolon jokaisen elävän olennon sydämessä - jopa kaikkein syntisimmän, sitä enemmän hänen pitäisi oppia näkemään Jumala muissa uskonnoissa.

Lue lisää

Uskonto, joka ei kykene opettamaan seuraajiaan näkemään Jumalan ilmenemistä kaikessa, myös muissa henkisissä perinteissä, ei täytä tarkoitustaan.

Anonyymi00028 kirjoitti:

Uskonto, joka ei kykene opettamaan seuraajiaan näkemään Jumalan ilmenemistä kaikessa, myös muissa henkisissä perinteissä, ei täytä tarkoitustaan.

Uskonnollisten perinteiden väliset erot ovat väistämättömiä - muuten ei olisi olemassa erilaisia uskontoja. Tämä on niiden arvo: ihmiset, joilla on erilaiset uskonnolliset tarpeet, tarvitsevat erilaisia uskonnollisuuden muotoja, ja todennäköisesti siksi Jumala antaa erilaisia uskonnollisia järjestelmiä.

Anonyymi00027 kirjoitti:

Yleistäen voimme sanoa, että uskonnon tarkoituksena on opettaa ihmistä näkemään Jumala aina ja kaikessa, koska on väärin ajatella luomakuntaa ilman Luojaa. Henkisesti kypsä ihminen näkee jopa aineellisen maailman sen yhteydessä Jumalaan, hän kykenee tuntemaan Jumalan läsnäolon jokaisen elävän olennon sydämessä - jopa kaikkein syntisimmän, sitä enemmän hänen pitäisi oppia näkemään Jumala muissa uskonnoissa.

Lue lisää

hän kykenee tuntemaan Jumalan läsnäolon jokaisen elävän olennon sydämessä - jopa kaikkein syntisimmän, sitä enemmän hänen pitäisi oppia näkemään Jumala muissa uskonnoissa.

Anonyymi00030 kirjoitti:

hän kykenee tuntemaan Jumalan läsnäolon jokaisen elävän olennon sydämessä - jopa kaikkein syntisimmän, sitä enemmän hänen pitäisi oppia näkemään Jumala muissa uskonnoissa.

Lue lisää

Kristinuskon kannalta vain silloin, kun se hyväksyy muiden uskontojen arvon ja muiden oikeuden noudattaa valitsemiaan uskontunnustuksia ja menettelytapoja, Jeesuksen Kristuksen opettama universaalinen rakkaus voi todella loistaa sen kirkoista ja saarnastuolista.

Silloin he voivat tulla toimeen muiden uskontojen edustajien kanssa ilman tuomiota siitä, että kaikki muut joutuvat helvettiin. Loppujen lopuksi yksikään todella rakastava Jumala ei heitä lapsiaan ikuiseen helvettiin ilman mahdollisuutta korjata itseään. Siksi vedalainen kulttuuri tarjoaa syvemmän ymmärryksen Jumalan todellisesta rakastavasta luonteesta kuin uskonnot, jotka perustuvat pelkkään Jumalan pelkoon.

Anonyymi00031 kirjoitti:

Kristinuskon kannalta vain silloin, kun se hyväksyy muiden uskontojen arvon ja muiden oikeuden noudattaa valitsemiaan uskontunnustuksia ja menettelytapoja, Jeesuksen Kristuksen opettama universaalinen rakkaus voi todella loistaa sen kirkoista ja saarnastuolista.

Silloin he voivat tulla toimeen muiden uskontojen edustajien kanssa ilman tuomiota siitä, että kaikki muut joutuvat helvettiin. Loppujen lopuksi yksikään todella rakastava Jumala ei heitä lapsiaan ikuiseen helvettiin ilman mahdollisuutta korjata itseään. Siksi vedalainen kulttuuri tarjoaa syvemmän ymmärryksen Jumalan todellisesta rakastavasta luonteesta kuin uskonnot, jotka perustuvat pelkkään Jumalan pelkoon.

Lue lisää

Kristinuskon kannalta vain silloin, kun se hyväksyy muiden uskontojen arvon ja muiden oikeuden noudattaa valitsemiaan uskontunnustuksia ja menettelytapoja, Jeesuksen Kristuksen opettama universaalinen rakkaus voi todella loistaa sen kirkoista ja saarnastuolista.

Anonyymi00032 kirjoitti:

Kristinuskon kannalta vain silloin, kun se hyväksyy muiden uskontojen arvon ja muiden oikeuden noudattaa valitsemiaan uskontunnustuksia ja menettelytapoja, Jeesuksen Kristuksen opettama universaalinen rakkaus voi todella loistaa sen kirkoista ja saarnastuolista.

Lue lisää

Silloin he voivat tulla toimeen muiden uskontojen edustajien kanssa ilman tuomiota siitä, että kaikki muut joutuvat helvettiin

Anonyymi00026 kirjoitti:

Interfaith Dialogue: Nostra Aetate

https://catholicoutlook.org/interfaith-dialogue-nostra-aetate/

As the Church commemorates the 50th anniversary of the Second Vatican
Council’s ending, one of its final documents, Nostra Aetate, Declaration on
the Relation of the Church to Non-Christian Religions has come in for renewed attention.

Lue lisää

Uskontojen välinen dialogi: Nostra Aetate

Kirjoittanut Rev Walter Fogarty, Diocesan Interfaith Commission -komission puheenjohtaja

Kun Kirkko muistelee toisen Vatikaanin kirkolliskokouksen päättymisen 50-vuotisjuhlavuotta, yksi sen viimeisistä asiakirjoista, Nostra Aetate, Julistus Kirkon suhteesta ei-kristillisiin uskontoihin, on jälleen noussut huomion kohteeksi.

Anonyymi00034 kirjoitti:

Uskontojen välinen dialogi: Nostra Aetate

Kirjoittanut Rev Walter Fogarty, Diocesan Interfaith Commission -komission puheenjohtaja

Kun Kirkko muistelee toisen Vatikaanin kirkolliskokouksen päättymisen 50-vuotisjuhlavuotta, yksi sen viimeisistä asiakirjoista, Nostra Aetate, Julistus Kirkon suhteesta ei-kristillisiin uskontoihin, on jälleen noussut huomion kohteeksi.

Lue lisää

Se sai alkunsa paavi Pyhän Johannes XXIII:n toiveesta, että kirkolliskokous tekisi lausunnon Kirkon suhteesta juutalaisuuteen. Lopullisessa versiossaan Nostra Aetate sisälsi myös suhteet suuriin ei-kristillisiin uskontoihin.

Paavi ja ranskalainen juutalainen historioitsija Jules Isaac tapasivat vuonna 1960, ja tämä tapaaminen innosti paavia ohjaamaan kokousta käsittelemään suhteita juutalaisuuteen, vaikka asia ei ollut alkuperäisessä ohjelmassa mukana. Kaikki piispakunta eivät olleet aluksi kannattaneet ehdotusta; jotkut ehdottivat, että asia poistettaisiin kokouksen työlistalta.

Vastaamalla tällaisiin huoliin asiakirjan luonnokseen lisättiin myös muiden uskontojen, kuten hindulaisuuden, buddhalaisuuden ja islamin, huomioon ottaminen.


Nostra Aetate on sittemmin tullut kulmakiveksi Kirkon suhteissa muihin uskontoihin. Se omaksuu paavi Johannes XXIII:n kutsun “aggiornamento”-uudistukseen ja kehottaa:

että dialogin ja yhteistyön kautta muiden uskontojen seuraajien kanssa – toimien varovaisesti ja rakkaudella ja todistamalla kristillistä uskoa ja elämää – he tunnistavat, säilyttävät ja edistävät niitä hyviä hengellisiä ja moraalisia sekä sosiokulttuurisia arvoja, joita näissä ihmisissä on.

Lisäksi dokumentti tunnustaa, että eri kansoilla voi olla käsitys piilevästä voimasta, joka vaikuttaa ihmiskunnan tapahtumiin, ja että tämä vaikuttaa heidän elämäänsä syvällisenä uskonnollisena kokemuksena.

Anonyymi00035 kirjoitti:

Se sai alkunsa paavi Pyhän Johannes XXIII:n toiveesta, että kirkolliskokous tekisi lausunnon Kirkon suhteesta juutalaisuuteen. Lopullisessa versiossaan Nostra Aetate sisälsi myös suhteet suuriin ei-kristillisiin uskontoihin.

Paavi ja ranskalainen juutalainen historioitsija Jules Isaac tapasivat vuonna 1960, ja tämä tapaaminen innosti paavia ohjaamaan kokousta käsittelemään suhteita juutalaisuuteen, vaikka asia ei ollut alkuperäisessä ohjelmassa mukana. Kaikki piispakunta eivät olleet aluksi kannattaneet ehdotusta; jotkut ehdottivat, että asia poistettaisiin kokouksen työlistalta.

Vastaamalla tällaisiin huoliin asiakirjan luonnokseen lisättiin myös muiden uskontojen, kuten hindulaisuuden, buddhalaisuuden ja islamin, huomioon ottaminen.


Nostra Aetate on sittemmin tullut kulmakiveksi Kirkon suhteissa muihin uskontoihin. Se omaksuu paavi Johannes XXIII:n kutsun “aggiornamento”-uudistukseen ja kehottaa:

että dialogin ja yhteistyön kautta muiden uskontojen seuraajien kanssa – toimien varovaisesti ja rakkaudella ja todistamalla kristillistä uskoa ja elämää – he tunnistavat, säilyttävät ja edistävät niitä hyviä hengellisiä ja moraalisia sekä sosiokulttuurisia arvoja, joita näissä ihmisissä on.

Lisäksi dokumentti tunnustaa, että eri kansoilla voi olla käsitys piilevästä voimasta, joka vaikuttaa ihmiskunnan tapahtumiin, ja että tämä vaikuttaa heidän elämäänsä syvällisenä uskonnollisena kokemuksena.

Lue lisää

Interfaith Dialogue: Nostra Aetate

https://catholicoutlook.org/interfaith-dialogue-nostra-aetate/

Anonyymi00036 kirjoitti:

Interfaith Dialogue: Nostra Aetate

https://catholicoutlook.org/interfaith-dialogue-nostra-aetate/

Lue lisää

Kristityt, ottakaa oppia muslimihallitsija Akbarilta .

Uskonnollinen tasa-arvo

Keisari Akbar onnistui valloittamaan lähes kaikki Pohjois-Intian alueet. Paikallisilla ei kuitenkaan ollut mitään valittamista uutta hallitsijaa vastaan. Hän antoi ihmisten pitää uskonnollisen vakaumuksensa, ja muslimit, hindut, zarathustralaiset ja kristityt elivät rauhanomaisesti yhdessä valtavassa maassa. Vähän ennen kuolemaansa Akbar jopa yritti luoda oman uskonnon, jossa yhdistettiin kaikki uudessa valtavassa maassa saarnatut kultit. Hän sanoi: ”Vain se usko on totta, jonka järki hyväksyy.
Keisari Akbar

Mogulien valtakunta oli yksi idän mahtavimmista valtioista Kiinan rinnalla. Se sijaitsi Intian ja Afganistanin alueella ja oli olemassa useita vuosisatoja. Keisarikunta saavutti huippunsa keisari Akbarin aikana, joka hallitsi 49 vuotta. Häntä kunnioitettiin sukupolvien ajan hänen kyvystään hallita viisaasti ja tehokkaasti, ja hän sai lempinimen Akbar Suuri.

Anonyymi00037 kirjoitti:

Kristityt, ottakaa oppia muslimihallitsija Akbarilta .

Uskonnollinen tasa-arvo

Keisari Akbar onnistui valloittamaan lähes kaikki Pohjois-Intian alueet. Paikallisilla ei kuitenkaan ollut mitään valittamista uutta hallitsijaa vastaan. Hän antoi ihmisten pitää uskonnollisen vakaumuksensa, ja muslimit, hindut, zarathustralaiset ja kristityt elivät rauhanomaisesti yhdessä valtavassa maassa. Vähän ennen kuolemaansa Akbar jopa yritti luoda oman uskonnon, jossa yhdistettiin kaikki uudessa valtavassa maassa saarnatut kultit. Hän sanoi: ”Vain se usko on totta, jonka järki hyväksyy.
Keisari Akbar

Mogulien valtakunta oli yksi idän mahtavimmista valtioista Kiinan rinnalla. Se sijaitsi Intian ja Afganistanin alueella ja oli olemassa useita vuosisatoja. Keisarikunta saavutti huippunsa keisari Akbarin aikana, joka hallitsi 49 vuotta. Häntä kunnioitettiin sukupolvien ajan hänen kyvystään hallita viisaasti ja tehokkaasti, ja hän sai lempinimen Akbar Suuri.

Lue lisää

Akbar oli todellakin Intian suuri keisari, jonka valtakausi oli edeltäjistään poiketen varsin pitkä. Akbar pysyi Intian hallitsevana keisarina kuolemaansa saakka vuonna 1605, hallitsi siis noin 49 vuotta! Hänen todellinen suuruutensa ei kuitenkaan johtunut siitä, että hänet oli asetettu keisarilliselle valtaistuimelle, ei siitä, että hän kuului mogulien dynastiaan, joka johti heidän polveutumistaan Amir Timurista, eikä edes sukulaisuudesta Tšingis-kaaniin, josta Abu'l-Fath Jalal-ud-din Muhammad Akbar polveutui isoisoäitinsä - isoisänsä Baburin äidin - sukulinjalla.

Anonyymi00038 kirjoitti:

Akbar oli todellakin Intian suuri keisari, jonka valtakausi oli edeltäjistään poiketen varsin pitkä. Akbar pysyi Intian hallitsevana keisarina kuolemaansa saakka vuonna 1605, hallitsi siis noin 49 vuotta! Hänen todellinen suuruutensa ei kuitenkaan johtunut siitä, että hänet oli asetettu keisarilliselle valtaistuimelle, ei siitä, että hän kuului mogulien dynastiaan, joka johti heidän polveutumistaan Amir Timurista, eikä edes sukulaisuudesta Tšingis-kaaniin, josta Abu'l-Fath Jalal-ud-din Muhammad Akbar polveutui isoisoäitinsä - isoisänsä Baburin äidin - sukulinjalla.

Lue lisää

Akbarin todellinen, maanpäällinen suuruus koostui siitä uudistavasta, valistavasta ja luovasta toiminnasta, jota Intian keisari harjoitti kaikkien pitkien hallitusvuosiensa aikana ja jolla hän toi lähemmäksi ihmiskunnan kaunista tulevaisuutta.

Tämän Akbarin toiminnan huomasivat ja arvostivat sekä hänen uskolliset kannattajansa että ne aikalaiset, joiden henkinen tietoisuus oli riittävän herkkä ymmärtääkseen ja hyväksyäkseen hänen ajatuksensa koko maan suurimpana hyvänä.

Mikä siis oli Akbarin uudistava, valistava ja luova toiminta, joka edisti yhden ainoan maan yhdistymistä mutta palveli samalla koko ihmiskunnan kosmista kehitystä?
Akbarista tuli Intian keisari nuorena, lähes lapsena, ja hän ymmärsi jo varhain, että rauha ja rauhallisuus uskonnollisten, etnisten ja kastien välisten ristiriitojen repimässä maassa voidaan saavuttaa vain suvaitsevaisen hallinnon avulla.

Keisarillisen hallinnon suvaitsevaisuus merkitsi ennen kaikkea yhtäläisiä oikeuksia kaikille valtion kansalaisille, jotka tunnustivat eri uskontoja ja kuuluivat näin ollen eri uskontokuntiin.
Voidaan sanoa, että Akbarin uskonnollinen suvaitsevaisuus oli keskeinen osa hänen uudistusohjelmaansa.

Keisarin toiminnan kokonaistulos oli kuitenkin menestyksekäs, ja hänen uudistuksensa myötävaikuttivat siihen, että mogulien Intiaan syntyi erittäin kehittynyt ja loistava, joskin hieman eklektinen kulttuuri.

Anonyymi00039 kirjoitti:

Akbarin todellinen, maanpäällinen suuruus koostui siitä uudistavasta, valistavasta ja luovasta toiminnasta, jota Intian keisari harjoitti kaikkien pitkien hallitusvuosiensa aikana ja jolla hän toi lähemmäksi ihmiskunnan kaunista tulevaisuutta.

Tämän Akbarin toiminnan huomasivat ja arvostivat sekä hänen uskolliset kannattajansa että ne aikalaiset, joiden henkinen tietoisuus oli riittävän herkkä ymmärtääkseen ja hyväksyäkseen hänen ajatuksensa koko maan suurimpana hyvänä.

Mikä siis oli Akbarin uudistava, valistava ja luova toiminta, joka edisti yhden ainoan maan yhdistymistä mutta palveli samalla koko ihmiskunnan kosmista kehitystä?
Akbarista tuli Intian keisari nuorena, lähes lapsena, ja hän ymmärsi jo varhain, että rauha ja rauhallisuus uskonnollisten, etnisten ja kastien välisten ristiriitojen repimässä maassa voidaan saavuttaa vain suvaitsevaisen hallinnon avulla.

Keisarillisen hallinnon suvaitsevaisuus merkitsi ennen kaikkea yhtäläisiä oikeuksia kaikille valtion kansalaisille, jotka tunnustivat eri uskontoja ja kuuluivat näin ollen eri uskontokuntiin.
Voidaan sanoa, että Akbarin uskonnollinen suvaitsevaisuus oli keskeinen osa hänen uudistusohjelmaansa.

Keisarin toiminnan kokonaistulos oli kuitenkin menestyksekäs, ja hänen uudistuksensa myötävaikuttivat siihen, että mogulien Intiaan syntyi erittäin kehittynyt ja loistava, joskin hieman eklektinen kulttuuri.

Lue lisää

Koska hän oli vakuuttunut siitä, että uskonnolliset kysymykset olivat syy moniin konflikteihin ja ristiriitoihin maassa, hän pyrki yhä määrätietoisemmin ratkaisemaan ne rauhanomaisesti.

Huolimatta lähipiiriinsä kuuluneista fanaatikoista Akbar kielsi islamilta oikeuden olla ainoa uskonto, joka johtaa Jumalan tuntemiseen eli Totuuteen, ja uskoi, että tällaisia polkuja saattoi olla monia.

Löytääkseen jonkin yleismaailmallisen tavan ratkaista olemassa olevat uskontojen väliset kiistat Akbar kielsi islamilta oikeuden olla ainoa uskonto, joka johtaa Jumalan eli totuuden tuntemiseen.

Anonyymi00040 kirjoitti:

Koska hän oli vakuuttunut siitä, että uskonnolliset kysymykset olivat syy moniin konflikteihin ja ristiriitoihin maassa, hän pyrki yhä määrätietoisemmin ratkaisemaan ne rauhanomaisesti.

Huolimatta lähipiiriinsä kuuluneista fanaatikoista Akbar kielsi islamilta oikeuden olla ainoa uskonto, joka johtaa Jumalan tuntemiseen eli Totuuteen, ja uskoi, että tällaisia polkuja saattoi olla monia.

Löytääkseen jonkin yleismaailmallisen tavan ratkaista olemassa olevat uskontojen väliset kiistat Akbar kielsi islamilta oikeuden olla ainoa uskonto, joka johtaa Jumalan eli totuuden tuntemiseen.

Lue lisää

Akbar rakensi Agran lähelle Fatehpur Sikrin (eli voiton kaupungin), jonne hän pystytti rukoushuoneen (Ibadat Khan) ja järjesti erityisiä kokouksia.

Eri uskontokuntien edustajat - hindut, muslimit, sufit, sikhit, buddhalaiset, jainistit, juutalaiset, kristityt lähetyssaarnaajat - osallistuivat uskonnollisiin keskusteluihin ja kävivät vilkkaita filosofisia keskusteluja uskonnon valinnasta ja totuuden etsimisestä.

Toisin sanoen Akbar keräsi yhteen eri uskontokuntia julistavia teologeja, keskusteli heidän kanssaan uskonnollisista ja metafyysisistä kysymyksistä ja vaihtoi ajatuksia tunnustamatta islamin absoluuttista ylivertaisuutta muiden uskonnollisten kulttien kustannuksella.

Anonyymi00041 kirjoitti:

Akbar rakensi Agran lähelle Fatehpur Sikrin (eli voiton kaupungin), jonne hän pystytti rukoushuoneen (Ibadat Khan) ja järjesti erityisiä kokouksia.

Eri uskontokuntien edustajat - hindut, muslimit, sufit, sikhit, buddhalaiset, jainistit, juutalaiset, kristityt lähetyssaarnaajat - osallistuivat uskonnollisiin keskusteluihin ja kävivät vilkkaita filosofisia keskusteluja uskonnon valinnasta ja totuuden etsimisestä.

Toisin sanoen Akbar keräsi yhteen eri uskontokuntia julistavia teologeja, keskusteli heidän kanssaan uskonnollisista ja metafyysisistä kysymyksistä ja vaihtoi ajatuksia tunnustamatta islamin absoluuttista ylivertaisuutta muiden uskonnollisten kulttien kustannuksella.

Lue lisää

Suuri Akbar, joka rakensi yhden uskonnon temppeliä, katsoi siis kauas tulevaisuuteen ja laski uskonnollisten, etnisten ja kansojen välisten ristiriitojen ja vihamielisyyden repimän ihmiskunnan kosmisen evoluution kivet.

Tämä seikka on erityisen vaikuttava, koska Intian keisari, joka näytti esimerkkiä laajasta, aidosti kosmisesta maailmankatsomuksesta, eli 1500-luvulla, kun taas valtaosa nykyajan ihmiskunnasta, joka elää jo 21. vuosisadalla, on edelleen ”omia” ja ”vieraita” rotuja, kansallisuuksia ja uskonnollisia tunnustuksia koskevien harhakäsitysten vankeudessa.


Toisin sanoen uskonnollinen fanatismi ja nationalismi ovat edelleen kompastuskivenä yksilöiden ja jopa kokonaisten valtioiden välisissä suhteissa yhtä paljon kuin (esim. ”toisen” rodun, kansallisuuden ja uskonnollisen vakaumuksen kohdalla).

Anonyymi00042 kirjoitti:

Suuri Akbar, joka rakensi yhden uskonnon temppeliä, katsoi siis kauas tulevaisuuteen ja laski uskonnollisten, etnisten ja kansojen välisten ristiriitojen ja vihamielisyyden repimän ihmiskunnan kosmisen evoluution kivet.

Tämä seikka on erityisen vaikuttava, koska Intian keisari, joka näytti esimerkkiä laajasta, aidosti kosmisesta maailmankatsomuksesta, eli 1500-luvulla, kun taas valtaosa nykyajan ihmiskunnasta, joka elää jo 21. vuosisadalla, on edelleen ”omia” ja ”vieraita” rotuja, kansallisuuksia ja uskonnollisia tunnustuksia koskevien harhakäsitysten vankeudessa.


Toisin sanoen uskonnollinen fanatismi ja nationalismi ovat edelleen kompastuskivenä yksilöiden ja jopa kokonaisten valtioiden välisissä suhteissa yhtä paljon kuin (esim. ”toisen” rodun, kansallisuuden ja uskonnollisen vakaumuksen kohdalla).

Lue lisää

Toisin sanoen Akbar kieltäytyi vainoamasta valtionsa alamaisia heidän uskomustensa tai maailmankatsomuksellisten kantojensa vuoksi riippumatta siitä, kuinka vieraalta tai epätavalliselta tämän tai tuon henkilön näkemykset vaikuttivat muiden silmissä

Ja tämä suvaitsevaisuuspolitiikka, jota Akbar Intiassa johdonmukaisesti harjoitti, tapahtui aikana, jolloin länsimaissa vielä paloivat inkvisition tulipalot, joissa ajattelevat, lahjakkaat, edistykselliset ja hengelliset ihmiset menehtyivä

Ja tämä suvaitsevaisuuspolitiikka, jota Akbar Intiassa johdonmukaisesti harjoitti, tapahtui aikana, jolloin länsimaissa vielä paloivat inkvisition tulipalot, joissa ajattelevat, lahjakkaat, edistykselliset ja hengelliset ihmiset menehtyivä

KUN INKVISITIO RIEHUI MUUALLA MAAILMASSA, AKBAR SUURI EDUSTI USKONNOLLISTA SUVAITSEVAISUUTTA.

Lisäksi inkvisition KIDUTUSROVIOIDEN pilkahdukset leimahtavat nykyihmisen tietoisuudessa vielä tänäkin päivänä, heijastaen sammuttamattomien liekkien kielissä kaiken sen atavistisen, primitiivisen voiman, joka liittyy keskinäiseen epäluuloon, vihaan ja suvaitsemattomuuteen toistensa näkemyksiä, uskonnollisia vakaumuksia ja kansallisia perinteitä kohtaan!

Anonyymi00045 kirjoitti:

Ja tämä suvaitsevaisuuspolitiikka, jota Akbar Intiassa johdonmukaisesti harjoitti, tapahtui aikana, jolloin länsimaissa vielä paloivat inkvisition tulipalot, joissa ajattelevat, lahjakkaat, edistykselliset ja hengelliset ihmiset menehtyivä

KUN INKVISITIO RIEHUI MUUALLA MAAILMASSA, AKBAR SUURI EDUSTI USKONNOLLISTA SUVAITSEVAISUUTTA.

Lisäksi inkvisition KIDUTUSROVIOIDEN pilkahdukset leimahtavat nykyihmisen tietoisuudessa vielä tänäkin päivänä, heijastaen sammuttamattomien liekkien kielissä kaiken sen atavistisen, primitiivisen voiman, joka liittyy keskinäiseen epäluuloon, vihaan ja suvaitsemattomuuteen toistensa näkemyksiä, uskonnollisia vakaumuksia ja kansallisia perinteitä kohtaan!

Lue lisää

KUN INKVISITIO RIEHUI MUUALLA MAAILMASSA, AKBAR SUURI EDUSTI USKONNOLLISTA SUVAITSEVAISUUTTA.

Lisäksi inkvisition KIDUTUSROVIOIDEN pilkahdukset leimahtavat nykyihmisen tietoisuudessa vielä tänäkin päivänä, heijastaen sammuttamattomien liekkien kielissä kaiken sen atavistisen, primitiivisen voiman, joka liittyy keskinäiseen epäluuloon, vihaan ja suvaitsemattomuuteen toistensa näkemyksiä, uskonnollisia vakaumuksia ja kansallisia perinteitä kohtaan!

OSOITTAKAAMME KUNNIOITUSTA SUURELLE AKBARILLE.

Akbar ei kuitenkaan saarnannut suvaitsevaisuutta valtakuntansa aikana vain teoriassa. Tekojen miehenä hän harjoitti uskonnollista suvaitsevaisuutta, mistä esimerkkinä oli hänen oma palatsinsa, jossa majoitettiin erilaisia uskonnollisia kulttuureja. Näin Akbar näytti henkilökohtaista esimerkkiä uskonnollisesta suvaitsevaisuudesta.


Tämä seikka edisti epäilemättä maan yhtenäisyyttä.
Voidaan sanoa, että Akbarin uskonnollinen suvaitsevaisuus oli keskeinen osa hänen uudistusohjelmaansa, sillä Intian keisari meni jizya- ja pyhiinvaeltajaveron poistamista pidemmälle ja tasa-arvoisti hindujen ja muslimien oikeudet vuonna 1593 antamallaan asetuksella.

Anonyymi00046 kirjoitti:

KUN INKVISITIO RIEHUI MUUALLA MAAILMASSA, AKBAR SUURI EDUSTI USKONNOLLISTA SUVAITSEVAISUUTTA.

Lisäksi inkvisition KIDUTUSROVIOIDEN pilkahdukset leimahtavat nykyihmisen tietoisuudessa vielä tänäkin päivänä, heijastaen sammuttamattomien liekkien kielissä kaiken sen atavistisen, primitiivisen voiman, joka liittyy keskinäiseen epäluuloon, vihaan ja suvaitsemattomuuteen toistensa näkemyksiä, uskonnollisia vakaumuksia ja kansallisia perinteitä kohtaan!

OSOITTAKAAMME KUNNIOITUSTA SUURELLE AKBARILLE.

Akbar ei kuitenkaan saarnannut suvaitsevaisuutta valtakuntansa aikana vain teoriassa. Tekojen miehenä hän harjoitti uskonnollista suvaitsevaisuutta, mistä esimerkkinä oli hänen oma palatsinsa, jossa majoitettiin erilaisia uskonnollisia kulttuureja. Näin Akbar näytti henkilökohtaista esimerkkiä uskonnollisesta suvaitsevaisuudesta.


Tämä seikka edisti epäilemättä maan yhtenäisyyttä.
Voidaan sanoa, että Akbarin uskonnollinen suvaitsevaisuus oli keskeinen osa hänen uudistusohjelmaansa, sillä Intian keisari meni jizya- ja pyhiinvaeltajaveron poistamista pidemmälle ja tasa-arvoisti hindujen ja muslimien oikeudet vuonna 1593 antamallaan asetuksella.

Lue lisää

AIKANA, JOLLOIN INKVISITIOIDEN ROSVOT TAPPOIVAT JA KIDUTTIVAT LUKEMATTOMIA VIATTOMIA IHMISIÄ, AKBAR SUURI EDISTI USKONNOLLISTA SUVAITSEVAISUUTTA.

Anonyymi00047 kirjoitti:

AIKANA, JOLLOIN INKVISITIOIDEN ROSVOT TAPPOIVAT JA KIDUTTIVAT LUKEMATTOMIA VIATTOMIA IHMISIÄ, AKBAR SUURI EDISTI USKONNOLLISTA SUVAITSEVAISUUTTA.

Erilaisten uskontokuntien edustajat - hindut, muslimit, sufit, sikhit, buddhalaiset, jainistit, juutalaiset, kristityt lähetyssaarnaajat - osallistuivat uskonnollisiin keskusteluihin ja kävivät vilkkaita filosofisia keskusteluja uskonnollisen uskon valinnasta ja totuuden etsimisestä. Toisin sanoen Akbar keräsi yhteen eri uskontokuntia julistavia teologeja, keskusteli heidän kanssaan uskonnollisista ja metafyysisistä kysymyksistä ja vaihtoi ajatuksia tunnustamatta islamin absoluuttista ylivertaisuutta muiden uskonnollisten kulttien kustannuksella.

Koska Akbar ei kuitenkaan löytänyt täyttä tyydytystä näistä keskusteluista, hän perusti ensin oman, ”jumalalliselle yksijumalaisuudelle” (Tawhid-e-Ilahi) omistautuneen sufiveljeskuntansa, jonka peruskirjassa julistettiin ehdotonta uskoa yhteen Jumalaan, joka ilmoittaa itsensä jokaisessa uskossa. Sitten Akbar yritti vakiinnuttaa maahan uuden opin kaikkien uskontojen ykseydestä, jota hän kutsui nimellä ”Din-i-I-Ilahi” eli jumalallinen usko, uskoen, että yhtenäinen usko olisi maailman ainoa usko.

Maailmassa riehui pimeä Bartolomeuksen yö, ja Intian keisari tutki ahkerasti tuntemiaan uskontoja luodakseen suvaitsevaisuuden, hyvyyden ja rauhan uskonnon valitsemalla niistä parhaat


Kristityt, ottakaa oppia muslimihallitsija Akbarilta .

Anonyymi00048 kirjoitti:

Erilaisten uskontokuntien edustajat - hindut, muslimit, sufit, sikhit, buddhalaiset, jainistit, juutalaiset, kristityt lähetyssaarnaajat - osallistuivat uskonnollisiin keskusteluihin ja kävivät vilkkaita filosofisia keskusteluja uskonnollisen uskon valinnasta ja totuuden etsimisestä. Toisin sanoen Akbar keräsi yhteen eri uskontokuntia julistavia teologeja, keskusteli heidän kanssaan uskonnollisista ja metafyysisistä kysymyksistä ja vaihtoi ajatuksia tunnustamatta islamin absoluuttista ylivertaisuutta muiden uskonnollisten kulttien kustannuksella.

Koska Akbar ei kuitenkaan löytänyt täyttä tyydytystä näistä keskusteluista, hän perusti ensin oman, ”jumalalliselle yksijumalaisuudelle” (Tawhid-e-Ilahi) omistautuneen sufiveljeskuntansa, jonka peruskirjassa julistettiin ehdotonta uskoa yhteen Jumalaan, joka ilmoittaa itsensä jokaisessa uskossa. Sitten Akbar yritti vakiinnuttaa maahan uuden opin kaikkien uskontojen ykseydestä, jota hän kutsui nimellä ”Din-i-I-Ilahi” eli jumalallinen usko, uskoen, että yhtenäinen usko olisi maailman ainoa usko.

Maailmassa riehui pimeä Bartolomeuksen yö, ja Intian keisari tutki ahkerasti tuntemiaan uskontoja luodakseen suvaitsevaisuuden, hyvyyden ja rauhan uskonnon valitsemalla niistä parhaat


Kristityt, ottakaa oppia muslimihallitsija Akbarilta .

Lue lisää

Myöhemmin, kun Akbarin jälkeläiset luopuivat hänen suvaitsevaisen hallintonsa politiikasta, he menettivät maan rauhan ja rauhallisuuden ja sen myötä koko valtansa eli mogulien vallan.


Tämä johti erilaisten fundamentalististen ja kansallismielisten ryhmien syntyyn, jotka repivät valtion kahtia, ja uskonnollisten yhteenottojen aalto pyyhkäisi maan yli.


Lopulta, vuosia myöhemmin, tämä johti Intian jakautumiseen ja siihen, että uskonnollinen suvaitsemattomuus ja epäluulo Intian ja Pakistanin kansojen välillä, jotka olivat kerran yhdistyneet, jatkuvat edelleen.

Anonyymi00049 kirjoitti:

Myöhemmin, kun Akbarin jälkeläiset luopuivat hänen suvaitsevaisen hallintonsa politiikasta, he menettivät maan rauhan ja rauhallisuuden ja sen myötä koko valtansa eli mogulien vallan.


Tämä johti erilaisten fundamentalististen ja kansallismielisten ryhmien syntyyn, jotka repivät valtion kahtia, ja uskonnollisten yhteenottojen aalto pyyhkäisi maan yli.


Lopulta, vuosia myöhemmin, tämä johti Intian jakautumiseen ja siihen, että uskonnollinen suvaitsemattomuus ja epäluulo Intian ja Pakistanin kansojen välillä, jotka olivat kerran yhdistyneet, jatkuvat edelleen.

Lue lisää

ntian kansa ei unohda Intian suuren yhdistäjän laajoja ajatuksia eikä liitä niitä mihinkään vähätteleviin motiiveihin.


Hindutemppeleissä on Akbarin kuvia, vaikka hän oli muslimi.

Intialaiset kunnioittivat edelleen tätä suurta muslimihallitsijaa. Hänen valtakaudellaan ihmiset elivät hyvinvoinnissa, ja Intiassa vallitsi rauha kaikkien uskontojen välillä.

Anonyymi00050 kirjoitti:

ntian kansa ei unohda Intian suuren yhdistäjän laajoja ajatuksia eikä liitä niitä mihinkään vähätteleviin motiiveihin.


Hindutemppeleissä on Akbarin kuvia, vaikka hän oli muslimi.

Intialaiset kunnioittivat edelleen tätä suurta muslimihallitsijaa. Hänen valtakaudellaan ihmiset elivät hyvinvoinnissa, ja Intiassa vallitsi rauha kaikkien uskontojen välillä.

Lue lisää

ihmisiä ei saa syrjiä uskonnon perusteella, ja Akbar on tästä esikuva.

Anonyymi00051 kirjoitti:

ihmisiä ei saa syrjiä uskonnon perusteella, ja Akbar on tästä esikuva.

Ihmisiä ei saa sortaa uskonnon perusteella – keisari Akbar on tästä historiallinen esimerkki.

1500-luvulla elänyt mogulikeisari Akbar Suuri hallitsi suurta osaa Pohjois-Intiasta lähes 50 vuoden ajan. Hänen valtakautensa erottui poikkeuksellisella tavalla uskonnollisella suvaitsevaisuudella aikana, jolloin monissa muissa osissa maailmaa ihmisiä vainottiin ja tapettiin uskonsa vuoksi.

Akbar salli kaikkien valtakuntansa asukkaiden harjoittaa omaa uskontoaan vapaasti. Muslimit, hindut, kristityt, juutalaiset, buddhalaiset, jainistit ja muut elivät rinnakkain samoilla oikeuksilla. Hän poisti uskonnolliset erityisverot, tasa-arvoisti eri uskontojen edustajat ja kielsi vainot vakaumuksen perusteella.

Akbar uskoi, ettei totuuteen ole vain yhtä uskonnollista tietä. Hän kokosi eri uskontojen oppineita yhteisiin keskusteluihin ja etsi uskonnollista ymmärrystä järjen, dialogin ja keskinäisen kunnioituksen kautta. Hänen perusajatuksensa oli, että kaikki uskonnot voivat heijastaa samaa jumalallista totuutta.

Tämä suvaitsevainen politiikka toi valtakuntaan rauhaa, vaurautta ja kulttuurista loistoa. Akbaria kunnioitetaan Intiassa yhä – hindutemppeleissäkin on hänen kuviaan, vaikka hän oli muslimi.

Akbar osoitti, että uskonnollinen fanatismi ja pakottaminen eivät rakenna yhteiskuntaa, mutta suvaitsevaisuus, tasa-arvo ja toisten vakaumusten kunnioittaminen voivat yhdistää kansoja. Hänen perintönsä on ajankohtainen vielä tänäänkin maailmassa, jossa uskonnollinen ja kansallinen vastakkainasettelu aiheuttaa yhä konflikteja.

Kristityt, muslimit ja kaikki muut: Akbarilta on yhä syytä ottaa oppia.

Anonyymi00052 kirjoitti:

Ihmisiä ei saa sortaa uskonnon perusteella – keisari Akbar on tästä historiallinen esimerkki.

1500-luvulla elänyt mogulikeisari Akbar Suuri hallitsi suurta osaa Pohjois-Intiasta lähes 50 vuoden ajan. Hänen valtakautensa erottui poikkeuksellisella tavalla uskonnollisella suvaitsevaisuudella aikana, jolloin monissa muissa osissa maailmaa ihmisiä vainottiin ja tapettiin uskonsa vuoksi.

Akbar salli kaikkien valtakuntansa asukkaiden harjoittaa omaa uskontoaan vapaasti. Muslimit, hindut, kristityt, juutalaiset, buddhalaiset, jainistit ja muut elivät rinnakkain samoilla oikeuksilla. Hän poisti uskonnolliset erityisverot, tasa-arvoisti eri uskontojen edustajat ja kielsi vainot vakaumuksen perusteella.

Akbar uskoi, ettei totuuteen ole vain yhtä uskonnollista tietä. Hän kokosi eri uskontojen oppineita yhteisiin keskusteluihin ja etsi uskonnollista ymmärrystä järjen, dialogin ja keskinäisen kunnioituksen kautta. Hänen perusajatuksensa oli, että kaikki uskonnot voivat heijastaa samaa jumalallista totuutta.

Tämä suvaitsevainen politiikka toi valtakuntaan rauhaa, vaurautta ja kulttuurista loistoa. Akbaria kunnioitetaan Intiassa yhä – hindutemppeleissäkin on hänen kuviaan, vaikka hän oli muslimi.

Akbar osoitti, että uskonnollinen fanatismi ja pakottaminen eivät rakenna yhteiskuntaa, mutta suvaitsevaisuus, tasa-arvo ja toisten vakaumusten kunnioittaminen voivat yhdistää kansoja. Hänen perintönsä on ajankohtainen vielä tänäänkin maailmassa, jossa uskonnollinen ja kansallinen vastakkainasettelu aiheuttaa yhä konflikteja.

Kristityt, muslimit ja kaikki muut: Akbarilta on yhä syytä ottaa oppia.

Lue lisää

Intian kansa ei ole unohtanut suuren yhdistäjän, keisari Akbarin, avaria ja kauaskantoisia ajatuksia, eikä hänen perintöään ole koskaan liitetty halventaviin tai epäilyttäviin motiiveihin.

Vaikka Akbar oli muslimi, hänen kuvansa löytyvät hindutemppeleistä – tämä kertoo syvästä kunnioituksesta, jota intialaiset tuntevat häntä kohtaan. Häntä arvostettiin ennen kaikkea oikeudenmukaisena hallitsijana, ei hänen uskontonsa perusteella.

Akbarin valtakaudella ihmiset elivät suhteellisessa hyvinvoinnissa, ja eri uskontojen välillä vallitsi rauha. Juuri siksi hänet muistetaan yhä Intian historian suurena yhdistäjänä ja uskonnollisen suvaitsevaisuuden symbolina.

Anonyymi00053 kirjoitti:

Intian kansa ei ole unohtanut suuren yhdistäjän, keisari Akbarin, avaria ja kauaskantoisia ajatuksia, eikä hänen perintöään ole koskaan liitetty halventaviin tai epäilyttäviin motiiveihin.

Vaikka Akbar oli muslimi, hänen kuvansa löytyvät hindutemppeleistä – tämä kertoo syvästä kunnioituksesta, jota intialaiset tuntevat häntä kohtaan. Häntä arvostettiin ennen kaikkea oikeudenmukaisena hallitsijana, ei hänen uskontonsa perusteella.

Akbarin valtakaudella ihmiset elivät suhteellisessa hyvinvoinnissa, ja eri uskontojen välillä vallitsi rauha. Juuri siksi hänet muistetaan yhä Intian historian suurena yhdistäjänä ja uskonnollisen suvaitsevaisuuden symbolina.

Lue lisää

Silloin kun inkvisition julmuudet levisivät Euroopassa ja viattomia ihmisiä tapettiin uskonsa vuoksi, Akbar Suuri osoitti, että todellinen valta perustuu suvaitsevaisuuteen, ei väkivaltaan.

Anonyymi00054 kirjoitti:

Silloin kun inkvisition julmuudet levisivät Euroopassa ja viattomia ihmisiä tapettiin uskonsa vuoksi, Akbar Suuri osoitti, että todellinen valta perustuu suvaitsevaisuuteen, ei väkivaltaan.

Lue lisää

Aivan.

Anonyymi00054 kirjoitti:

Silloin kun inkvisition julmuudet levisivät Euroopassa ja viattomia ihmisiä tapettiin uskonsa vuoksi, Akbar Suuri osoitti, että todellinen valta perustuu suvaitsevaisuuteen, ei väkivaltaan.

Lue lisää

Ajatus siitä, että “vain minun uskontoni on oikea”, ei gaudiya-vaishnavismin näkökulmasta ole ensisijaisesti oppikysymys, vaan identiteettikysymys. Se ei synny totuudesta itsestään, vaan siitä, kuka kuvittelee omistavansa totuuden. Tässä kohdin astuu esiin ahaṅkāra, väärä ego – ei pelkkänä ylpeytenä, vaan virheellisenä samaistumisena. Ihminen samaistuu kehoon, mieleen, rooliin, ajatuksiin, käsityksiin ja ryhmiin, ja alkaa sanoa hiljaa tai ääneen: minä tiedän, minä olen oikeassa, minun ryhmäni on korkein, minulla on totuus ja muilla ei.
Gaudiya-vaishnavismin mukaan totuus ei kuitenkaan ole idea tai järjestelmä, vaan persoona. Totuutta ei voi omistaa, eikä tarvitse egon puolustusta. Kun ihminen sanoo “minulla on totuus”, hän on jo siirtänyt painopisteen totuudesta itseensä. Siinä hetkessä totuudesta tulee identiteetin jatke, ja ahaṅkāra ottaa sen haltuunsa. Totuus ei ole silloin enää se, mikä vapauttaa, vaan se, mikä sitoo.

Anonyymi00060 kirjoitti:

Ajatus siitä, että “vain minun uskontoni on oikea”, ei gaudiya-vaishnavismin näkökulmasta ole ensisijaisesti oppikysymys, vaan identiteettikysymys. Se ei synny totuudesta itsestään, vaan siitä, kuka kuvittelee omistavansa totuuden. Tässä kohdin astuu esiin ahaṅkāra, väärä ego – ei pelkkänä ylpeytenä, vaan virheellisenä samaistumisena. Ihminen samaistuu kehoon, mieleen, rooliin, ajatuksiin, käsityksiin ja ryhmiin, ja alkaa sanoa hiljaa tai ääneen: minä tiedän, minä olen oikeassa, minun ryhmäni on korkein, minulla on totuus ja muilla ei.
Gaudiya-vaishnavismin mukaan totuus ei kuitenkaan ole idea tai järjestelmä, vaan persoona. Totuutta ei voi omistaa, eikä tarvitse egon puolustusta. Kun ihminen sanoo “minulla on totuus”, hän on jo siirtänyt painopisteen totuudesta itseensä. Siinä hetkessä totuudesta tulee identiteetin jatke, ja ahaṅkāra ottaa sen haltuunsa. Totuus ei ole silloin enää se, mikä vapauttaa, vaan se, mikä sitoo.

Lue lisää

Kun ihminen sanoo “minulla on totuus”, hän on jo siirtänyt painopisteen totuudesta itseensä. Siinä hetkessä totuudesta tulee identiteetin jatke, ja ahaṅkāra ottaa sen haltuunsa. Totuus ei ole silloin enää se, mikä vapauttaa, vaan se, mikä sitoo.

Anonyymi00061 kirjoitti:

Kun ihminen sanoo “minulla on totuus”, hän on jo siirtänyt painopisteen totuudesta itseensä. Siinä hetkessä totuudesta tulee identiteetin jatke, ja ahaṅkāra ottaa sen haltuunsa. Totuus ei ole silloin enää se, mikä vapauttaa, vaan se, mikä sitoo.

Lue lisää

Sama rakkaus voi kantaa monia nimiä, muotoja ja kieliä. Todellinen tieto ei koveta ihmistä, vaan pehmentää. Se tekee kuuntelevaksi, lempeäksi ja avoimeksi. Kun usko alkaa sulkea, jähmettää ja tuomita, se ei ole merkki syvästä ymmärryksestä, vaan siitä, että ego on ottanut ohjat. Silloin ei enää palvella Jumalaa, vaan omaa kuvaa itsestä oikeassa olevana.
Siksi ajatus “vain minun uskontoni on oikeaa” on vaishnavismin valossa väärää egoa — ei siksi, että oma polku olisi väärä, vaan siksi, että totuutta ei voi omistaa. Totuuden edessä ihminen ei seiso ylhäällä, vaan kumartunut. Totuus ei kuulu kenellekään, vaan kutsuu palvelemaan itseään.

Anonyymi00062 kirjoitti:

Sama rakkaus voi kantaa monia nimiä, muotoja ja kieliä. Todellinen tieto ei koveta ihmistä, vaan pehmentää. Se tekee kuuntelevaksi, lempeäksi ja avoimeksi. Kun usko alkaa sulkea, jähmettää ja tuomita, se ei ole merkki syvästä ymmärryksestä, vaan siitä, että ego on ottanut ohjat. Silloin ei enää palvella Jumalaa, vaan omaa kuvaa itsestä oikeassa olevana.
Siksi ajatus “vain minun uskontoni on oikeaa” on vaishnavismin valossa väärää egoa — ei siksi, että oma polku olisi väärä, vaan siksi, että totuutta ei voi omistaa. Totuuden edessä ihminen ei seiso ylhäällä, vaan kumartunut. Totuus ei kuulu kenellekään, vaan kutsuu palvelemaan itseään.

Lue lisää

Vaishnavismi ei opeta, että kaikki polut olisivat lopullisesti samanarvoisia, mutta se tunnustaa, että monet polut ovat todellisia ja merkityksellisiä kehitysvaiheita. Ne eivät ole valheita, vaan osittaisia, keskeneräisiä näkymiä yhteen ja samaan totuuteen. Totuus on yksi ja persoonallinen.

Anonyymi00063 kirjoitti:

Vaishnavismi ei opeta, että kaikki polut olisivat lopullisesti samanarvoisia, mutta se tunnustaa, että monet polut ovat todellisia ja merkityksellisiä kehitysvaiheita. Ne eivät ole valheita, vaan osittaisia, keskeneräisiä näkymiä yhteen ja samaan totuuteen. Totuus on yksi ja persoonallinen.

Lue lisää

Polku ei ala avoimuudesta, vaan kulkee sitä kohti. Alussa ovat nimi, muoto ja rajat. Sitten herää kysymys. Lopulta tulee hiljaisuus, jossa nimet eivät enää riitele keskenään. Se, mikä alussa oli “vain tämä on totta”, voi kypsyessään muuttua ymmärrykseksi: totuus on yksi, mutta se koskettaa jokaista eri tavoin.
Siksi mitään vilpitöntä askelta ei pidä halveksia. Jokainen askel kuuluu polkuun. Ero ei ole siinä, kuka on oikeassa, vaan siinä, kuka on valmis jatkamaan kulkemista.
Vaishnavismi ei opeta, että kaikki polut olisivat lopullisesti samanarvoisia, mutta se tunnustaa, että monet polut ovat todellisia ja merkityksellisiä kehitysvaiheita. Ne eivät ole valheita, vaan osittaisia, keskeneräisiä näkymiä yhteen ja samaan totuuteen. Totuus on yksi ja persoonallinen.
Samalla opetetaan, että ihmiset lähestyvät tätä totuutta eri tasoilta ja eri tietoisuuden kypsyysasteilta. Kaikki vilpittömät askeleet ovat todellisia. Kaikki kehitysvaiheet ovat oikeutettuja. Alkeellinen usko ei ole virhe, vaan luonnollinen alku.
Polut eivät kuitenkaan ole identtisiä. Ne ovat eri etäisyyksillä sydämen täyteydestä. Ero ei ole siinä, kuka on “oikeassa”, vaan siinä, mihin suuntaan sydän pehmenee ja ego ohenee.

Anonyymi00064 kirjoitti:

Polku ei ala avoimuudesta, vaan kulkee sitä kohti. Alussa ovat nimi, muoto ja rajat. Sitten herää kysymys. Lopulta tulee hiljaisuus, jossa nimet eivät enää riitele keskenään. Se, mikä alussa oli “vain tämä on totta”, voi kypsyessään muuttua ymmärrykseksi: totuus on yksi, mutta se koskettaa jokaista eri tavoin.
Siksi mitään vilpitöntä askelta ei pidä halveksia. Jokainen askel kuuluu polkuun. Ero ei ole siinä, kuka on oikeassa, vaan siinä, kuka on valmis jatkamaan kulkemista.
Vaishnavismi ei opeta, että kaikki polut olisivat lopullisesti samanarvoisia, mutta se tunnustaa, että monet polut ovat todellisia ja merkityksellisiä kehitysvaiheita. Ne eivät ole valheita, vaan osittaisia, keskeneräisiä näkymiä yhteen ja samaan totuuteen. Totuus on yksi ja persoonallinen.
Samalla opetetaan, että ihmiset lähestyvät tätä totuutta eri tasoilta ja eri tietoisuuden kypsyysasteilta. Kaikki vilpittömät askeleet ovat todellisia. Kaikki kehitysvaiheet ovat oikeutettuja. Alkeellinen usko ei ole virhe, vaan luonnollinen alku.
Polut eivät kuitenkaan ole identtisiä. Ne ovat eri etäisyyksillä sydämen täyteydestä. Ero ei ole siinä, kuka on “oikeassa”, vaan siinä, mihin suuntaan sydän pehmenee ja ego ohenee.

Lue lisää

Vaishnavismi lähtee siitä, että totuus on yksi, elävä ja persoonallinen, mutta ihmisen kyky kohdata tuo totuus ei ole yksi eikä valmis. Ero ihmisten välillä ei ole ensisijaisesti siinä, mitä he uskovat, vaan siinä, miltä tasolta käsin he uskovat. Siksi eri polut eivät ole vain erilaisia mielipiteitä, vaan eri tietoisuuden asentoja suhteessa samaan todellisuuteen.

Anonyymi00065 kirjoitti:

Vaishnavismi lähtee siitä, että totuus on yksi, elävä ja persoonallinen, mutta ihmisen kyky kohdata tuo totuus ei ole yksi eikä valmis. Ero ihmisten välillä ei ole ensisijaisesti siinä, mitä he uskovat, vaan siinä, miltä tasolta käsin he uskovat. Siksi eri polut eivät ole vain erilaisia mielipiteitä, vaan eri tietoisuuden asentoja suhteessa samaan todellisuuteen.

Lue lisää

Alussa ihminen tarvitsee rajoja. Nimiä, muotoja, sääntöjä ja selkeitä erotteluja. Tämä ei ole virhe, vaan välttämätön vaihe. Ilman muotoa mieli ei pysy, ilman nimeä sydän ei kiinnity. Tässä vaiheessa usko on usein yksinoikeudellista: “tämä on totta, muu ei ole”. Se antaa turvaa, identiteetin ja suunnan. Vaishnavismi ei halveksi tätä, koska ilman tätä kiinnittymistä polku ei edes ala.


Mutta jos kehitys pysähtyy tähän, muoto muuttuu vankilaksi. Nimestä tulee raja, ei silta. Totuudesta tulee ase, ei kutsu. Tässä kohdin ego alkaa sekoittua uskoon. Ei siksi, että totuus olisi väärä, vaan siksi, että minä astuu sen keskelle: minä ymmärrän, minä olen oikeassa, minun polkuni tekee minusta jotakin. Tässä kohtaa “vain minun uskontoni on oikea” ei ole enää lausuma totuudesta, vaan suojamuuri identiteetin ympärillä.

Anonyymi00066 kirjoitti:

Alussa ihminen tarvitsee rajoja. Nimiä, muotoja, sääntöjä ja selkeitä erotteluja. Tämä ei ole virhe, vaan välttämätön vaihe. Ilman muotoa mieli ei pysy, ilman nimeä sydän ei kiinnity. Tässä vaiheessa usko on usein yksinoikeudellista: “tämä on totta, muu ei ole”. Se antaa turvaa, identiteetin ja suunnan. Vaishnavismi ei halveksi tätä, koska ilman tätä kiinnittymistä polku ei edes ala.


Mutta jos kehitys pysähtyy tähän, muoto muuttuu vankilaksi. Nimestä tulee raja, ei silta. Totuudesta tulee ase, ei kutsu. Tässä kohdin ego alkaa sekoittua uskoon. Ei siksi, että totuus olisi väärä, vaan siksi, että minä astuu sen keskelle: minä ymmärrän, minä olen oikeassa, minun polkuni tekee minusta jotakin. Tässä kohtaa “vain minun uskontoni on oikea” ei ole enää lausuma totuudesta, vaan suojamuuri identiteetin ympärillä.

Lue lisää

Vaishnavismi sanoo, että todellinen tieto pehmentää. Se ei poista muotoa, mutta se tekee siitä läpinäkyvän. Ihminen alkaa nähdä, että muutkin lähestyvät samaa todellisuutta – ei samasta suunnasta, ei samalla kielellä, ei samalta etäisyydeltä, mutta vilpittömästi. Tämä ei tarkoita relativismia. Se ei tarkoita, että kaikki olisi yhtä totta. Se tarkoittaa, että totuus on suurempi kuin mikään yksittäinen lähestymistapa siihen.
Syvemmässä vaiheessa kysymys ei ole enää siitä, kuka on oikeassa, vaan siitä, mikä sydäntä ohjaa. Mihin suuntaan tietoisuus liikkuu? Kohti pehmenemistä vai kovettumista? Kohti palvelua vai omistamista? Kohti rakkautta vai hallintaa? Vaishnavismin näkökulmasta polun arvo ei mitata ensisijaisesti käsitteellisellä puhtaudella, vaan sillä, oheneeko ahaṅkāra vai vahvistuuko se.
Lopulta voi tulla vaihe, jota kutsuit hiljaisuudeksi. Ei tyhjyytenä, vaan yltäkylläisyytenä. Tässä tilassa nimet eivät enää riitele, koska niitä ei enää käytetä rajoina. Ne ovat suhteita. Muodot eivät kilpaile, koska ne eivät enää väitä olevansa kokonaisuus. Totuus tunnetaan enemmän kuin määritellään. Ei siksi, että totuudesta olisi luovuttu, vaan siksi, että minän tarve omistaa se on kadonnut.

Anonyymi00067 kirjoitti:

Vaishnavismi sanoo, että todellinen tieto pehmentää. Se ei poista muotoa, mutta se tekee siitä läpinäkyvän. Ihminen alkaa nähdä, että muutkin lähestyvät samaa todellisuutta – ei samasta suunnasta, ei samalla kielellä, ei samalta etäisyydeltä, mutta vilpittömästi. Tämä ei tarkoita relativismia. Se ei tarkoita, että kaikki olisi yhtä totta. Se tarkoittaa, että totuus on suurempi kuin mikään yksittäinen lähestymistapa siihen.
Syvemmässä vaiheessa kysymys ei ole enää siitä, kuka on oikeassa, vaan siitä, mikä sydäntä ohjaa. Mihin suuntaan tietoisuus liikkuu? Kohti pehmenemistä vai kovettumista? Kohti palvelua vai omistamista? Kohti rakkautta vai hallintaa? Vaishnavismin näkökulmasta polun arvo ei mitata ensisijaisesti käsitteellisellä puhtaudella, vaan sillä, oheneeko ahaṅkāra vai vahvistuuko se.
Lopulta voi tulla vaihe, jota kutsuit hiljaisuudeksi. Ei tyhjyytenä, vaan yltäkylläisyytenä. Tässä tilassa nimet eivät enää riitele, koska niitä ei enää käytetä rajoina. Ne ovat suhteita. Muodot eivät kilpaile, koska ne eivät enää väitä olevansa kokonaisuus. Totuus tunnetaan enemmän kuin määritellään. Ei siksi, että totuudesta olisi luovuttu, vaan siksi, että minän tarve omistaa se on kadonnut.

Lue lisää

Tästä käsin vaishnavismi voi sanoa samanaikaisesti kaksi asiaa ilman ristiriitaa:
kaikki polut eivät ole yhtä lähellä sydämen täyteyttä – ja silti mikään vilpitön askel ei ole turha. Jokainen vaihe on todellinen siinä tietoisuuden tilassa, jossa se tapahtuu. Alkeellinen usko ei ole virhe, vaan alku. Kypsä usko ei halveksi alkua, koska se muistaa, että se itse syntyi siitä.
Siksi ero ihmisten välillä ei lopulta ole siinä, kuka on oikeassa, vaan siinä, kuka on valmis antamaan egon hellittää, kun totuus kutsuu syvemmälle. Ja tämä kutsu ei tule ulkoa, oppijärjestelmästä tai vertailusta, vaan sisältä – siitä hiljaisesta kohdasta, jossa rakkaus lakkaa puolustamasta itseään ja alkaa vain olla.

Anonyymi00068 kirjoitti:

Tästä käsin vaishnavismi voi sanoa samanaikaisesti kaksi asiaa ilman ristiriitaa:
kaikki polut eivät ole yhtä lähellä sydämen täyteyttä – ja silti mikään vilpitön askel ei ole turha. Jokainen vaihe on todellinen siinä tietoisuuden tilassa, jossa se tapahtuu. Alkeellinen usko ei ole virhe, vaan alku. Kypsä usko ei halveksi alkua, koska se muistaa, että se itse syntyi siitä.
Siksi ero ihmisten välillä ei lopulta ole siinä, kuka on oikeassa, vaan siinä, kuka on valmis antamaan egon hellittää, kun totuus kutsuu syvemmälle. Ja tämä kutsu ei tule ulkoa, oppijärjestelmästä tai vertailusta, vaan sisältä – siitä hiljaisesta kohdasta, jossa rakkaus lakkaa puolustamasta itseään ja alkaa vain olla.

Lue lisää

“Totuus on yksi, mutta polut eivät ole identtisiä”
Tämä on täysin gaudiya-siddhāntaa, kun se ilmaistaan oikein.
Gaudiya-vaishnavismi EI opeta relativismia:
“kaikki polut ovat yhtä hyviä lopullisesti”
Mutta se opettaa aste-eroa, ei arvohalveksuntaa.
Keskeinen käsite tässä on:
acintya-bhedābheda-tattva
käsittämätön ykseyden ja erillisyyden samanaikaisuus

Anonyymi00069 kirjoitti:

“Totuus on yksi, mutta polut eivät ole identtisiä”
Tämä on täysin gaudiya-siddhāntaa, kun se ilmaistaan oikein.
Gaudiya-vaishnavismi EI opeta relativismia:
“kaikki polut ovat yhtä hyviä lopullisesti”
Mutta se opettaa aste-eroa, ei arvohalveksuntaa.
Keskeinen käsite tässä on:
acintya-bhedābheda-tattva
käsittämätön ykseyden ja erillisyyden samanaikaisuus

Lue lisää

Totuus on yksi, mutta polut eivät ole identtisiä.
Tämä lause kuulostaa yksinkertaiselta, mutta Gaudiya-vaishnavismin valossa se on kaikkea muuta kuin kompromissi tai diplomaattinen väistö. Se on tarkka kuvaus todellisuuden luonteesta – sellaisena kuin se koetaan suhteessa tietoisuuteen.
Gaudiya-vaishnavismi ei lähde siitä, että totuus olisi hajautunut tai suhteellinen. Päinvastoin: totuus on yksi, elävä ja persoonallinen. Se ei ole abstrakti periaate, ei neutraali laki, ei vain kokemusten summa. Totuus on Subjekti, joka on olemassa ennen kaikkia näkökulmia ja niiden ulkopuolella. Mutta ihmisen kyky kohdata tämä totuus ei ole yhtenäinen eikä valmis. Se muotoutuu ajan, puhdistumisen, halujen ja luopumisen kautta. Siksi polut eivät ole identtisiä, vaikka ne koskettavat samaa todellisuutta.
Tässä kohtaa Gaudiya-vaishnavismi tekee eron relativismin ja aste-eron välillä. Relativismi sanoo: kaikki näkemykset ovat yhtä tosia, koska totuus riippuu katselijasta. Gaudiya-vaishnavismi sanoo päinvastoin: totuus ei riipu katselijasta, mutta katselija vaikuttaa siihen, mitä totuudesta voidaan nähdä. Ero ei ole totuudessa, vaan vastaanottokyvyssä.

Anonyymi00070 kirjoitti:

Totuus on yksi, mutta polut eivät ole identtisiä.
Tämä lause kuulostaa yksinkertaiselta, mutta Gaudiya-vaishnavismin valossa se on kaikkea muuta kuin kompromissi tai diplomaattinen väistö. Se on tarkka kuvaus todellisuuden luonteesta – sellaisena kuin se koetaan suhteessa tietoisuuteen.
Gaudiya-vaishnavismi ei lähde siitä, että totuus olisi hajautunut tai suhteellinen. Päinvastoin: totuus on yksi, elävä ja persoonallinen. Se ei ole abstrakti periaate, ei neutraali laki, ei vain kokemusten summa. Totuus on Subjekti, joka on olemassa ennen kaikkia näkökulmia ja niiden ulkopuolella. Mutta ihmisen kyky kohdata tämä totuus ei ole yhtenäinen eikä valmis. Se muotoutuu ajan, puhdistumisen, halujen ja luopumisen kautta. Siksi polut eivät ole identtisiä, vaikka ne koskettavat samaa todellisuutta.
Tässä kohtaa Gaudiya-vaishnavismi tekee eron relativismin ja aste-eron välillä. Relativismi sanoo: kaikki näkemykset ovat yhtä tosia, koska totuus riippuu katselijasta. Gaudiya-vaishnavismi sanoo päinvastoin: totuus ei riipu katselijasta, mutta katselija vaikuttaa siihen, mitä totuudesta voidaan nähdä. Ero ei ole totuudessa, vaan vastaanottokyvyssä.

Lue lisää

Tätä ilmaisee käsite acintya-bhedābheda-tattva – käsittämätön ykseyden ja erillisyyden samanaikaisuus. Totuus on yksi, mutta se ilmenee moninaisuutena. Polut ovat yhteydessä samaan lähteeseen, mutta ne eivät ole samassa asemassa suhteessa siihen. Ne eivät ole valheita, mutta ne eivät ole myöskään lopullisia samalla tavalla. Ne ovat todellisia vaiheita, todellisia suhteita, todellisia vastauksia – mutta eri etäisyyksillä sydämen täyteydestä.


Gaudiya-vaishnavismi ei katso uskonnollisia muotoja ulkoa käsin ja arvioi niitä oikea–väärä-akselilla. Se katsoo niitä sisältä käsin ja kysyy: mitä tämä muoto tekee egolle? Pehmentääkö se sydäntä vai kovettaako se sitä? Lisääkö se riippuvuutta Jumalasta vai vahvistaako se omaa asemaa? Auttaako se luopumaan omistamisen tarpeesta vai antaako se uuden, pyhän syyn omistaa totuus?
Siksi on mahdollista sanoa samanaikaisesti kaksi asiaa, jotka näyttävät ristiriitaisilta vain pinnalta katsottuna: kaikki vilpittömät polut ovat todellisia, ja kaikki polut eivät vie yhtä lähelle totuuden sydäntä. Tämä ei ole arvohalveksuntaa, koska se ei koske ihmisen arvoa, vaan tietoisuuden tilaa. Kukaan ei ole “väärässä” olemassaolossaan. Mutta kaikki näkymät eivät ole yhtä syviä.
Alussa ihminen tarvitsee selkeyttä. Rajoja. Nimiä. Muotoja. Selkeitä erotteluja. Tässä vaiheessa polku on usein jyrkkä ja yksinoikeudellinen. “Tämä on totta, muu ei ole.” Gaudiya-vaishnavismi ei näe tätä virheenä, vaan luonnollisena alkuna. Ilman muotoa ei ole kiinnittymistä, ilman kiinnittymistä ei ole suhdetta, ja ilman suhdetta ei ole transformaatiota.
Mutta jos kehitys jatkuu, sama muoto alkaa avautua sisältä päin. Se ei katoa, mutta sen funktio muuttuu. Rajat eivät enää suojele identiteettiä, vaan kannattelevat antautumista. Totuus ei ole enää jotain, mitä puolustetaan, vaan jotain, minkä edessä hiljennytään. Tässä kohtaa ihminen voi edelleen olla syvästi sitoutunut omaan polkuunsa – jopa enemmän kuin ennen – mutta ilman tarvetta mitätöidä toisia. Ei siksi, että kaikki olisi samaa, vaan siksi, että totuus ei enää tarvitse puolustajaa.
Acintya-bhedābheda tarkoittaa tässä myös sitä, että Jumala itse sallii tulla lähestytyksi monin tavoin. Ei siksi, että Hän olisi epäselvä, vaan siksi, että rakkaus ei pakota. Ihmiset lähestyvät totuutta siitä kohdasta, missä heidän kykynsä rakastaa, luopua ja kuunnella on sillä hetkellä mahdollista. Jokainen vilpitön askel on todellinen, vaikka se ei olisi viimeinen.

Anonyymi00071 kirjoitti:

Tätä ilmaisee käsite acintya-bhedābheda-tattva – käsittämätön ykseyden ja erillisyyden samanaikaisuus. Totuus on yksi, mutta se ilmenee moninaisuutena. Polut ovat yhteydessä samaan lähteeseen, mutta ne eivät ole samassa asemassa suhteessa siihen. Ne eivät ole valheita, mutta ne eivät ole myöskään lopullisia samalla tavalla. Ne ovat todellisia vaiheita, todellisia suhteita, todellisia vastauksia – mutta eri etäisyyksillä sydämen täyteydestä.


Gaudiya-vaishnavismi ei katso uskonnollisia muotoja ulkoa käsin ja arvioi niitä oikea–väärä-akselilla. Se katsoo niitä sisältä käsin ja kysyy: mitä tämä muoto tekee egolle? Pehmentääkö se sydäntä vai kovettaako se sitä? Lisääkö se riippuvuutta Jumalasta vai vahvistaako se omaa asemaa? Auttaako se luopumaan omistamisen tarpeesta vai antaako se uuden, pyhän syyn omistaa totuus?
Siksi on mahdollista sanoa samanaikaisesti kaksi asiaa, jotka näyttävät ristiriitaisilta vain pinnalta katsottuna: kaikki vilpittömät polut ovat todellisia, ja kaikki polut eivät vie yhtä lähelle totuuden sydäntä. Tämä ei ole arvohalveksuntaa, koska se ei koske ihmisen arvoa, vaan tietoisuuden tilaa. Kukaan ei ole “väärässä” olemassaolossaan. Mutta kaikki näkymät eivät ole yhtä syviä.
Alussa ihminen tarvitsee selkeyttä. Rajoja. Nimiä. Muotoja. Selkeitä erotteluja. Tässä vaiheessa polku on usein jyrkkä ja yksinoikeudellinen. “Tämä on totta, muu ei ole.” Gaudiya-vaishnavismi ei näe tätä virheenä, vaan luonnollisena alkuna. Ilman muotoa ei ole kiinnittymistä, ilman kiinnittymistä ei ole suhdetta, ja ilman suhdetta ei ole transformaatiota.
Mutta jos kehitys jatkuu, sama muoto alkaa avautua sisältä päin. Se ei katoa, mutta sen funktio muuttuu. Rajat eivät enää suojele identiteettiä, vaan kannattelevat antautumista. Totuus ei ole enää jotain, mitä puolustetaan, vaan jotain, minkä edessä hiljennytään. Tässä kohtaa ihminen voi edelleen olla syvästi sitoutunut omaan polkuunsa – jopa enemmän kuin ennen – mutta ilman tarvetta mitätöidä toisia. Ei siksi, että kaikki olisi samaa, vaan siksi, että totuus ei enää tarvitse puolustajaa.
Acintya-bhedābheda tarkoittaa tässä myös sitä, että Jumala itse sallii tulla lähestytyksi monin tavoin. Ei siksi, että Hän olisi epäselvä, vaan siksi, että rakkaus ei pakota. Ihmiset lähestyvät totuutta siitä kohdasta, missä heidän kykynsä rakastaa, luopua ja kuunnella on sillä hetkellä mahdollista. Jokainen vilpitön askel on todellinen, vaikka se ei olisi viimeinen.

Lue lisää

Siksi Gaudiya-vaishnavismi ei sano: “kaikki polut ovat yhtä hyviä”. Se sanoo: kaikki vilpittömät polut ovat merkityksellisiä, mutta ne eivät ole identtisiä. Ne ovat eri vaiheita saman totuuden kohtaamisessa. Ero ei ole siinä, kuka on oikeassa, vaan siinä, kuinka paljon ego on valmis väistymään rakkauden tieltä.
Lopulta, mitä lähemmäs totuuden sydäntä tullaan, sitä vähemmän jää tarvetta sanoa mitään lopullista poluista.

Anonyymi00072 kirjoitti:

Siksi Gaudiya-vaishnavismi ei sano: “kaikki polut ovat yhtä hyviä”. Se sanoo: kaikki vilpittömät polut ovat merkityksellisiä, mutta ne eivät ole identtisiä. Ne ovat eri vaiheita saman totuuden kohtaamisessa. Ero ei ole siinä, kuka on oikeassa, vaan siinä, kuinka paljon ego on valmis väistymään rakkauden tieltä.
Lopulta, mitä lähemmäs totuuden sydäntä tullaan, sitä vähemmän jää tarvetta sanoa mitään lopullista poluista.

Lue lisää

Gaudiya-vaishnavismi ei siis sano, että kaikki polut olisivat yhtä hyviä, koska se ei pidä totuutta mielipiteiden kenttänä. Totuus ei ole jotakin, mitä eri järjestelmät kuvaavat eri tavoin, vaan jotakin, mihin ihminen asettuu eri tavoin. Polut eivät eroa ensisijaisesti opetuksissaan, vaan siinä, millaista sisäistä asentoa ne ruokkivat ja minkälaista suhdetta ne rakentavat ihmisen ja todellisuuden välille.

Anonyymi00073 kirjoitti:

Gaudiya-vaishnavismi ei siis sano, että kaikki polut olisivat yhtä hyviä, koska se ei pidä totuutta mielipiteiden kenttänä. Totuus ei ole jotakin, mitä eri järjestelmät kuvaavat eri tavoin, vaan jotakin, mihin ihminen asettuu eri tavoin. Polut eivät eroa ensisijaisesti opetuksissaan, vaan siinä, millaista sisäistä asentoa ne ruokkivat ja minkälaista suhdetta ne rakentavat ihmisen ja todellisuuden välille.

Lue lisää

Siksi vilpittömyys on ratkaiseva, mutta se ei vielä tee poluista identtisiä. Vilpitön ihminen voi seistä hyvin eri etäisyyksillä sydämen avoimuudesta. Vilpittömyys tarkoittaa sitä, ettei ihminen teeskentele – ei itselleen eikä Jumalalle – mutta se ei tarkoita, että kaikki vilpittömät tilat olisivat yhtä kypsiä.


Lapsen vilpittömyys ja kypsän rakkauden vilpittömyys ovat molemmat todellisia, mutta ne eivät kanna samaa syvyyttä.


Gaudiya-vaishnavismi näkee polut kehityksen jatkumona, ei vaihtoehtoisina lopullisina vastauksina.


Mutta kaikki polut eivät tee tätä samalla voimakkuudella eivätkä samalla tavalla. Jotkut pysäyttävät egon hetkellisesti, toiset alkavat vähitellen sulattaa sitä, ja harvat kääntävät koko olemassaolon palvelemisen suuntaan.


Tässä mielessä ero polkujen välillä onontologinen. Kyse ei ole siitä, kuka on oikeassa, vaan siitä, mitä ihmisessä tapahtuu. Ego ei katoa siksi, että ihminen uskoo oikeaan oppiin, vaan siksi, että hän suostuu olemaan olematta keskiössä. Ja tämä suostumus ei synny kaikissa muodoissa yhtä helposti.


Siksi Gaudiya-vaishnavismi tarkastelee uskontoa kysyen:
kasvaako tässä suhteessa rakkaus, vai kasvaako siinä minä?
vahvistuuko tarve puolustaa itseä, vai kyky antaa itsensä?
muuttuuko Jumala kohteeksi, vai pysyykö Hän subjektina?

Anonyymi00074 kirjoitti:

Siksi vilpittömyys on ratkaiseva, mutta se ei vielä tee poluista identtisiä. Vilpitön ihminen voi seistä hyvin eri etäisyyksillä sydämen avoimuudesta. Vilpittömyys tarkoittaa sitä, ettei ihminen teeskentele – ei itselleen eikä Jumalalle – mutta se ei tarkoita, että kaikki vilpittömät tilat olisivat yhtä kypsiä.


Lapsen vilpittömyys ja kypsän rakkauden vilpittömyys ovat molemmat todellisia, mutta ne eivät kanna samaa syvyyttä.


Gaudiya-vaishnavismi näkee polut kehityksen jatkumona, ei vaihtoehtoisina lopullisina vastauksina.


Mutta kaikki polut eivät tee tätä samalla voimakkuudella eivätkä samalla tavalla. Jotkut pysäyttävät egon hetkellisesti, toiset alkavat vähitellen sulattaa sitä, ja harvat kääntävät koko olemassaolon palvelemisen suuntaan.


Tässä mielessä ero polkujen välillä onontologinen. Kyse ei ole siitä, kuka on oikeassa, vaan siitä, mitä ihmisessä tapahtuu. Ego ei katoa siksi, että ihminen uskoo oikeaan oppiin, vaan siksi, että hän suostuu olemaan olematta keskiössä. Ja tämä suostumus ei synny kaikissa muodoissa yhtä helposti.


Siksi Gaudiya-vaishnavismi tarkastelee uskontoa kysyen:
kasvaako tässä suhteessa rakkaus, vai kasvaako siinä minä?
vahvistuuko tarve puolustaa itseä, vai kyky antaa itsensä?
muuttuuko Jumala kohteeksi, vai pysyykö Hän subjektina?

Lue lisää

Kun polku kypsyy, huomio siirtyy huomaamatta. Alussa ihminen katsoo polkuaan ja sanoo: “tämä on totta”. Seuraavassa vaiheessa hän sanoo: “tämä tekee minulle hyvää”. Myöhemmin hän ei enää puhu polusta juuri lainkaan, vaan siitä, mitä hänen sydämelleen tapahtuu. Ja lopulta hän ei puhu edes siitä, vaan elää suhteessa, jossa sanat alkavat tuntua tarpeettomilta.



Tästä syntyy se paradoksi: mitä lähemmäs totuuden sydäntä tullaan, sitä vähemmän jää tarvetta sanoa mitään lopullista poluista. Ei siksi, että totuus hämärtyisi, vaan siksi, että se selkiytyy. Polut olivat alussa välttämättömiä, koska ego tarvitsi rakennetta. Lopussa rakenne on yhä olemassa, mutta se ei enää vaadi huomiota. Se kantaa, eikä sido.


Tässä vaiheessa ihminen voi olla syvästi juurtunut omaan perinteeseensä – jopa syvemmin kuin koskaan – mutta ilman tarvetta määritellä itseään sitä vasten, mitä muut eivät ole. Hän ei sano: “kaikki polut ovat samanarvoisia”, koska hän näkee eroja. Mutta hän ei myöskään tunne tarvetta asettaa itseään yläpuolelle, koska vertailu on menettänyt merkityksensä.
Ego elää vertailusta. Rakkaus ei tarvitse sitä.



Ja juuri tässä Gaudiya-vaishnavismi ei mittaa totuutta sen perusteella, kuinka vakuuttavasti siitä voidaan puhua, vaan sen perusteella, kuinka vähän jää tarvetta puhua itsestä. Kun ego väistyy, totuus ei tule suuremmaksi – ihminen vain lakkaa peittämästä sitä.

OK.

Anonyymi00058 kirjoitti:

OK.

Parane pian.