Olen autellut ihmisiä ja ihan ilmaiseksi. Maksanut lapsen vuokria ym. Majoittanut useiksi viikoiksi asunnotonta exää. Saattohoitanut naapuria. Hakenut tyttökaverin tavaroineen pois huonosta suhteesta. Kuunnellut huolia, kuskannut. Mutta sitten kun itse olen siinä kunnossa, että tarvitsisin apua, niin ei ketään missään. Elämä tuntuu epäreilulta. Missä ihmisten sydän ja omatunto?
Mikä siinä on?
Anonyymi-ap
19221
1Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Suoraan sanottuna toiselle antaminen ja toisten auttaminen pyyteettömästi on niin harvinaista. On todella vaikea löytää sellaisia ihmisiä, vaikeampaa kuin lottovoitto. Esim. rikkaasta ihmisestä ei ole mitään hyötyä, ehkä jopa haittaa, koska usein asiat ajatellaan vastikkeellisesti, palvelu tai teko mulle rahat sulle. Voimakkaisiin tunteisiin, rakkauteen kuuluu kyky antaa jotain itsestään ja ottaa toisia ihmisiä huomioon, ilman että ajatellaan siitä olevan jotain hyötyä itselle.
Ihmiset haluaa lähinnä hyötyä toisista. Loppukesästä meni välit "ystävään", joka käytti empaatian tunteitani härskisti hyväkseen. Petasi asiaa niin, että heittäytyi todella säälittäväksi jotta saisi minulta rahaa. Mestarimanipuloija. Kun lähdin asiaa selvittämään, ei huomannut itsessään mitään vikaa ja uskon sen. Tuntuu vain, että olen tietyille saalistajille se uhri. Miksei aitoa välittämistä ja pyyteetöntä auttamista enää ole? Miksi ihmiset laittaa ystävyydellekin hintalapun?
Ja korjaan, olen ollut se uhri. Enää en ole. Mutta eipä näy niitä kavereitakaan. ap
Ymmärrän tuon empatiakyvyn ja rehellisyyden hyväksikäytön. Nimittäin se tuntuu kuin veitsellä leikaten sellaiseen ihmiseen, joka on luotettava ja empatiakykyinen, suorastaan mahdottomalta ymmärtää ja itse ei sellaiseen hyvien ominaisuuksien härskiin hyväksikäyttöön edes pystyisi. Silloin vanhan ajan pankkiryöstäjä tuntuu todella hyvältä ihmiseltä, koska hän ryöstää rahaa sellaiselta, joilla sitä on. Sensijaan jos joku kynii tai yrittää kyniä toisen putipuhtaaksi ja vieläpä näytellen ystävää, eihän siitä voi muuta tulla mieleen kuin paha ja kieroutunut ihminen.
Niinpä, sinä olit se voittaja lopulta. He menettivät sinut ihmisenä, sinä voitit pääsemällä heistä eroon.
Itse törmännyt samaan aiheeseen ja ystävyydestäkin luovuin, kun huomasin ja aistin toisen luonteessa vain sen hyötymis tarkoituksen. Huomasin, et häneltä puuttui empatia kyky ja ajattelu siitä, että olen ollut hänelle avulias monessakin mielessä, josta hän on hyötynyt myös taloudellisessa mielessä.
Ystävä ja lojaalius pitäisi olla yhtä, muuten luottoa ei ole. Kaikelle antaa aikansa ja paljastuessaan huonolla tavalla kaikki voi kadota? Avannut hänelle myös omaa ajattelua, millä on itselle merkitystä ja mitä arvostan toisessa.
Olen tavallaan ollut esimerkkinä siinä, jossa hän on ollut selkeä hyödyn saaja, olen myös palkinnut häntä lojaaliudesta itseäni kohtaan. Itseä ärsyttänyt toisessa se laskelmoiti kaikessa. Toki olen itsekin hyötynyt, mut niissä paljastunut jälkeenpäin se laskelmoinnin merkitys toiselle.
Olen ollut hyödyn väline toiselle, jota on ollut vaikea hyväksyä jälkeenpäinkään. Mitä olen näistä käynyt jälkeenpäin keskusteluja muiden kanssa lähemmin, olen saanut ymmärrystä sille, että oikein olen asian läpikäynyt itseni kanssa.
Toisessa paljastunut myös moukkamaista piirteitä, mitkä vähän yllättynyt itseni. Samoin ahneutta, jotka paljastuneet todeksi. Itsestä huomannut kans sen, että minusta on tullut näiden suhteen ehdottomampi. Haluan olla reilu ja avuliaskin, jos toinen tuntuu sen arvoiselta.
Heikommassa asemassa olevaa autan aina mielelläni ja tarvittaessa, jos apuni tuntuu hänelle mahdolliselta ja on hyödyksi. Näin oli tällekin aluksi, jonka koin ystäväksi. Pelin oltava reilua puolin ja toisin. Olin pyyteetön ja autoin, jos toinen oli vaikeassa tilanteessa ja toinen käytti monesti tilanteita hyödykseen.
Maksimoiden oman hyötynsä. Näin se elämä joskus myös opettaa. Näkemyserot voivat olla suuria, miten kukakin kokee tilanteet. Luonteet matsas hyvin tai sit toinen ajatteli tilanteita enemmän hyödyn kautta ja oli siksi mielin kielin? Hyvästä tyypistä tuli näin enemmän pelurin mielikuva itselle.
Noissa raha-asioissa ei tarvitse olla monisanainen, niissä teot merkitsevät kaikkea luottamuksen kannalta. Jos itselläsi on omaisuutta, mutta olet vastaanottanut esim. varoja sinulta kyöhemmiltä ihmisiltä enemmän kuin sinä olet antanut heille, sinä olet sen suhteen hyväksikäyttäjä, ei kahta sanaa. Teot ratkaisevat, eivät lupaukset.
Ihmistuntemusta pitäisi voida kehittää paremmaksi? Itse kehittynyt vähän, että jos itselle lojaali ihminen antaa palautetta toisesta, sen merkitys voi kasvaa suuremmaksi kuin mitä on oma tuntemus sillä hetkellä toisesta. Mielistelijä mielistelee niin kauan kuin kokee hyötyvän toisesta.
Tämän koin, sain kuulla varoituksen sanoja toiselta, jonka kanssa oli ystävystytty, joita väitteitä en halunnut uskoa aluksi todeksi. Jälkeenpäin osasin antaa näille arvoa. Toinen oli hyväksikäyttäjä. Paljastui, kun pääsi parempaan asemaan osin minun avittamana, ääni kellossa muuttui toiseksi.
Narsistisuutta, olin hänelle muuli, jota hyödynsi monella tapaa. Aina sitä haluaa ajatella aluksi toisesta hyviä asioita, nyt täytyy olla sen suhteen varovaisempi. Eipä tässä vanhemmalla iällä enää sillai uusia tuttavuuksia tule, että niitä samalla tapaa noteeraa.
Ei ollut mitään lupauksia meidän kohdalla, toki kerroin periaatteeni siinä mielessä, että pelin oltava reilua puolin ja toisin. Minä olin meistä se köyhempi ja nuorempi osapuoli. Aluksi olin paremmassa asemassa, jossa suosin häntä eri tavoin.
Hyötymättä siitä itse juurikaan. Siksi irtautuminen ystävyydwstäkin oli lopulta helpompaa, kun en ollut se hyötyjä vaan enempi hyväksikäytetty. Siinä mielessä olin ehdoton lopuksi, etten antanut toiselle mahdollisuutta enää puolustautua.
Oli kyl sen suhteen aika avutonkin, töksäytteli asioita, jos olimme eri mieltä asioissa. Ettei ollut mitään kovin rakentavaa kanssakäyminen silloin. Siksikin tuntui, et näin tää ratkeaa parhaiten minun kannalta.
Kuulostat ihmiseltä joka ei ole osannut asettaa rajoja toisille. Toki kaikki mitä tehnyt kunnioittevaa tulee vaan mieleen että onko kuitenkaa ollut sinun harteilla. Ystävyyden pitäis perustua vastavuoroisuuteen ei hyväksi käyttöön. Todella surullista. Kiltti ihminen olet varmasti.
Tuo on totta. Ja kun olen alkanut vetämään rajoja, ei minua ihmiset enää hyväksy. ap
Kyllä ihmisiltä silti pitää voida odottaa perusinhimillisyyttä, ettei toisten epärehellisyydestä tarvitse olla vastuussa. Ihmisen pitää osata käyttäytyä minimissään perusrehellisenä.
Tietenkin tuossakin puhutaan läheisistä öö tyttöystävä ei auta. Mikä on sellainen tyttöystävä. 😳 Muutkin ihmisiä jotka on todella läheisiä ei mitään hyvänpäivän tuttuja tuntee ja tietää.
Ei tasan mene ei. Päädyin jo kauan sitten lopputulokseen että elämä on joko hyväksikäyttöä tai hyväksikäytön hyväksymistä, valitettavasti
Tuo on luovuttamista. Itse en muutu koskaan. Jos joku huijaa minulta rahaa, en sure rahojen menettämistä vaan huijarin inhimillisiä heikkouksia.
Joissain tapauksissa liiallinen avuliaisuus on hyväksymisen hakua edes joltain.
Tekoäly sanoo läheisriippuvuudesta:
Tyypillisiä läheisriippuvuuden oireita ja merkkejä mm. :
Toisen tarpeiden asettaminen etusijalle: Omien tarpeiden, tunteiden ja rajojen laiminlyönti miellyttämisen ja hyväksynnän toivossa.
Ylivastuullisuus ja kontrolli: Pakonomainen tarve auttaa, pelastaa tai kontrolloida toisen elämää (esim. päihdeongelmaisen puoliso).
Heikko itsetunto: Riippuvaisuus toisen antamasta arvostuksesta; kokee itsensä merkitykselliseksi vain, jos on tarpeellinen.
Missä se olis auttajan täytyy ymmärtää että ne joita tämä auttaa ei välttämättä koskaan ole niin vahvoja että pystyisivät häntä auttamaan on oma valinta auttaa ei suositeltavaa jos ei pysty tai osaa kantaa sitä kaikkea p askaa jota autettava yleensä auttajansa niskaan kaataa tarvii sietää ymmärtää kärsiä yllättävänkin paljon jos aidosti haluaa auttaa narsistin kohdalla en yrittäisi edes itse auttaa nasse kun ei ymmärrä mitään muuta kuin sitä samanlaista kohtelua jota antaa itse pitää olla jotain jota todella pelkää menettävänsä että samanlaisen kohtelun sietää kuin miten itse kohtelee muita
Ymmärrän sellaisen tilanteen paremmin jos autettava on rehellinen ja oikeasti tarvitsee rahaa jo ihan peruselämänsä kustannuksiin. Sensijaan sellainen joka keksii koko ajan ”tarinoita”. Eihän sellaisesta voi tietää vaikka olisi kuinka rikas itsekin ja saa jotain vahingoniloa itselleen saadessaan ihmisiä huonompaan asemaan elämässään mitä itse on.
Kiittämättömyys on maailman palkka.