Moraalinen universumi

Kaikki kokemukset, mukaan lukien kärsimys ja epäoikeudenmukaisuus, ovat mahdollisuuksia oppia ja kasvaa.

Anonyymi00002 kirjoitti:

Kaikki kokemukset, mukaan lukien kärsimys ja epäoikeudenmukaisuus, ovat mahdollisuuksia oppia ja kasvaa.

Maailmassa ihmiset kysyvät usein, miksi hyvää ja pahaa esiintyy, jos Jumala on hyvä. Luku 1 selittää, että länsimaissa pelastus usein ymmärretään pääsynä taivaaseen, paikkaan jossa ei ole kärsimystä. Vedalainen näkökulma korostaa, että hyvä ja paha ovat osa materiaalista maailmaa ja opettavat sielua. Ihmisen kokemukset määräytyvät karmalain mukaan, ja todellinen päämäärä ei ole vain kärsimyksen poisto, vaan puhtaan henkisen tietoisuuden saavuttaminen. Ihminen voi kulkea eri polkuja, kuten karma, tieto tai rakkaudellinen omistautuminen Jumalalle, mutta korkein tavoite on puhdas rakkaus ja omistautuminen ilman henkilökohtaisia tavoitteita.

Anonyymi00003 kirjoitti:

Maailmassa ihmiset kysyvät usein, miksi hyvää ja pahaa esiintyy, jos Jumala on hyvä. Luku 1 selittää, että länsimaissa pelastus usein ymmärretään pääsynä taivaaseen, paikkaan jossa ei ole kärsimystä. Vedalainen näkökulma korostaa, että hyvä ja paha ovat osa materiaalista maailmaa ja opettavat sielua. Ihmisen kokemukset määräytyvät karmalain mukaan, ja todellinen päämäärä ei ole vain kärsimyksen poisto, vaan puhtaan henkisen tietoisuuden saavuttaminen. Ihminen voi kulkea eri polkuja, kuten karma, tieto tai rakkaudellinen omistautuminen Jumalalle, mutta korkein tavoite on puhdas rakkaus ja omistautuminen ilman henkilökohtaisia tavoitteita.

Lue lisää

Luku 2 syventyy siihen, että hyvä ja paha eivät ole absoluuttisia käsitteitä. Ne riippuvat näkökulmasta, motiiveista ja seurauksista. Kolme tasoa auttavat ymmärtämään asiaa: maailmallinen taso, jossa moraalisäännöt määrittävät oikean ja väärän; henkilökohtainen taso, jossa yksilön motiivit ratkaisevat; ja henkinen taso, jossa sielu on puhdas ja ylittää kaiken dualiteetin. Kärsimys ja epäoikeudenmukaisuus eivät ole merkki maailman pahoista voimista, vaan opettavat sielua kohti henkistä ymmärrystä ja kasvua.

Luku 3 tarkentaa hyvän ja pahan luonnetta ja niiden merkitystä ihmisen kehitykselle. Sama teko voi olla yhdelle hyvä ja toiselle paha, ja sen seuraukset määrää karma. Maailman hyvä ja paha kuuluvat aineelliseen kokemukseen, mutta sielun todellinen luonto on puhdasta ja ikuista. Henkinen polku auttaa sielua oppimaan ja kehittymään korkeampaan tietoisuuteen, ja todellinen hyvä löytyy sielun yhteydestä Jumalaan.

Anonyymi00004 kirjoitti:

Luku 2 syventyy siihen, että hyvä ja paha eivät ole absoluuttisia käsitteitä. Ne riippuvat näkökulmasta, motiiveista ja seurauksista. Kolme tasoa auttavat ymmärtämään asiaa: maailmallinen taso, jossa moraalisäännöt määrittävät oikean ja väärän; henkilökohtainen taso, jossa yksilön motiivit ratkaisevat; ja henkinen taso, jossa sielu on puhdas ja ylittää kaiken dualiteetin. Kärsimys ja epäoikeudenmukaisuus eivät ole merkki maailman pahoista voimista, vaan opettavat sielua kohti henkistä ymmärrystä ja kasvua.

Luku 3 tarkentaa hyvän ja pahan luonnetta ja niiden merkitystä ihmisen kehitykselle. Sama teko voi olla yhdelle hyvä ja toiselle paha, ja sen seuraukset määrää karma. Maailman hyvä ja paha kuuluvat aineelliseen kokemukseen, mutta sielun todellinen luonto on puhdasta ja ikuista. Henkinen polku auttaa sielua oppimaan ja kehittymään korkeampaan tietoisuuteen, ja todellinen hyvä löytyy sielun yhteydestä Jumalaan.

Lue lisää

Luku 4 keskittyy siihen, miten ihmisen tietoisuus ja ymmärrys vaikuttavat hänen kokemuksiinsa hyvästä ja pahasta. Ihminen voi kehittää sisäistä erottelukykyä ja nähdä teot oikeassa suhteessa. Hyvä ja paha eivät ole pelkästään ulkoisia ilmiöitä, vaan ne kytkeytyvät siihen, miten ihminen ymmärtää ja reagoi niihin. Ihmisen henkinen kasvu tapahtuu, kun hän oppii toimimaan oikeudenmukaisesti ja rakkaudella, eikä pelkästään reagoimalla ulkoisiin tapahtumiin.

Luku 5 käsittelee rakkauden merkitystä ja omistautumista Jumalalle henkisen kehityksen välineenä. Todellinen hyvä ei ole vain sääntöjen noudattamista, vaan sisäistä yhteyttä ja rakkautta Jumalaa kohtaan. Ihminen, joka harjoittaa puhdasta rakkautta ja omistautumista, ei vain erota hyvää ja pahaa ulkoisesti, vaan kokee henkisen täyttymyksen ja sisäisen rauhan. Rakkaus ja omistautuminen ovat tehokkain tapa ymmärtää maailmaa ja löytää todellinen hyvä.

Anonyymi00005 kirjoitti:

Luku 4 keskittyy siihen, miten ihmisen tietoisuus ja ymmärrys vaikuttavat hänen kokemuksiinsa hyvästä ja pahasta. Ihminen voi kehittää sisäistä erottelukykyä ja nähdä teot oikeassa suhteessa. Hyvä ja paha eivät ole pelkästään ulkoisia ilmiöitä, vaan ne kytkeytyvät siihen, miten ihminen ymmärtää ja reagoi niihin. Ihmisen henkinen kasvu tapahtuu, kun hän oppii toimimaan oikeudenmukaisesti ja rakkaudella, eikä pelkästään reagoimalla ulkoisiin tapahtumiin.

Luku 5 käsittelee rakkauden merkitystä ja omistautumista Jumalalle henkisen kehityksen välineenä. Todellinen hyvä ei ole vain sääntöjen noudattamista, vaan sisäistä yhteyttä ja rakkautta Jumalaa kohtaan. Ihminen, joka harjoittaa puhdasta rakkautta ja omistautumista, ei vain erota hyvää ja pahaa ulkoisesti, vaan kokee henkisen täyttymyksen ja sisäisen rauhan. Rakkaus ja omistautuminen ovat tehokkain tapa ymmärtää maailmaa ja löytää todellinen hyvä.

Lue lisää

Luku 6 keskittyy siihen, miten tieto ja ymmärrys auttavat sielua navigoimaan maailmassa, jossa hyvä ja paha näyttäytyvät suhteellisina.

Ihmisen on opittava erottamaan, mikä on todellista hyötyä ja mikä vain väliaikainen etu tai haitta. Tieto auttaa näkemään, että ulkoiset tapahtumat ja kokemukset eivät määritä sielun todellista luonnetta, vaan ne tarjoavat mahdollisuuden henkiseen kasvuun ja syvempään ymmärrykseen. Luku muistuttaa, että henkinen kehitys vaatii itsetutkiskelua, harkintaa ja tietoista valintaa.

Anonyymi00006 kirjoitti:

Luku 6 keskittyy siihen, miten tieto ja ymmärrys auttavat sielua navigoimaan maailmassa, jossa hyvä ja paha näyttäytyvät suhteellisina.

Ihmisen on opittava erottamaan, mikä on todellista hyötyä ja mikä vain väliaikainen etu tai haitta. Tieto auttaa näkemään, että ulkoiset tapahtumat ja kokemukset eivät määritä sielun todellista luonnetta, vaan ne tarjoavat mahdollisuuden henkiseen kasvuun ja syvempään ymmärrykseen. Luku muistuttaa, että henkinen kehitys vaatii itsetutkiskelua, harkintaa ja tietoista valintaa.

Lue lisää

Luku 7 tuo yhteen aiemmat teemat ja painottaa käytännön soveltamista. Se korostaa, että hyvä ja paha näkyvät paitsi teoissa myös asenteissa ja suhtautumisessa muihin ihmisiin. Ihmisen henkinen kehitys tapahtuu, kun hän harjoittaa myötätuntoa, oikeudenmukaisuutta ja puhdasta rakkautta, ja samalla ymmärtää karmalain vaikutukset. Luku muistuttaa, että sielun todellinen luonto on puhdas ja että kaikki kokemukset, niin hyvät kuin huonot, voivat ohjata sielua kohti korkeampaa tietoisuutta ja yhteyttä Jumalaan. Lopulta henkinen kasvu ei ole vain ulkoisten tekojen mittaamista, vaan sisäisen ymmärryksen ja rakkauden kehittämistä.


Luku 8 tarkastelee, kuinka hyvä ja paha eivät ole vain ulkoisia ilmiöitä, vaan ilmenevät myös ihmisen ajatuksissa, motiiveissa ja asenteissa. Ihmisen on opittava hallitsemaan omia halujaan ja tunteitaan, sillä vain niin hän voi toimia viisaasti ja oikeudenmukaisesti. Luku korostaa, että itsetuntemus ja sisäinen harkinta ovat avainasemassa henkisessä kasvussa.

Anonyymi00007 kirjoitti:

Luku 7 tuo yhteen aiemmat teemat ja painottaa käytännön soveltamista. Se korostaa, että hyvä ja paha näkyvät paitsi teoissa myös asenteissa ja suhtautumisessa muihin ihmisiin. Ihmisen henkinen kehitys tapahtuu, kun hän harjoittaa myötätuntoa, oikeudenmukaisuutta ja puhdasta rakkautta, ja samalla ymmärtää karmalain vaikutukset. Luku muistuttaa, että sielun todellinen luonto on puhdas ja että kaikki kokemukset, niin hyvät kuin huonot, voivat ohjata sielua kohti korkeampaa tietoisuutta ja yhteyttä Jumalaan. Lopulta henkinen kasvu ei ole vain ulkoisten tekojen mittaamista, vaan sisäisen ymmärryksen ja rakkauden kehittämistä.


Luku 8 tarkastelee, kuinka hyvä ja paha eivät ole vain ulkoisia ilmiöitä, vaan ilmenevät myös ihmisen ajatuksissa, motiiveissa ja asenteissa. Ihmisen on opittava hallitsemaan omia halujaan ja tunteitaan, sillä vain niin hän voi toimia viisaasti ja oikeudenmukaisesti. Luku korostaa, että itsetuntemus ja sisäinen harkinta ovat avainasemassa henkisessä kasvussa.

Lue lisää

Luku 9 syventää tätä teemaa ja painottaa myötätunnon ja rakkauden merkitystä. Hyvä ja paha eivät ole vain teorioita, vaan ne ilmenevät ihmissuhteissa ja vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Ihmisen henkinen kasvu tapahtuu, kun hän oppii toimimaan toisia kohtaan myötätuntoisesti ja oikeudenmukaisesti, samalla ymmärtäen, että kaikki kokemukset – niin myönteiset kuin kielteiset – tarjoavat mahdollisuuden kehittää tietoisuutta ja viisautta. Luku muistuttaa myös, että todellinen hyvä ei ole henkilökohtaisen hyödyn tavoittelua, vaan sisäistä ymmärrystä ja kykyä nähdä maailman tapahtumat oikeassa valossa.

Luku 10 kokoaa kirjan opetukset yhteen ja osoittaa, että henkinen kehitys on pitkä ja jatkuva prosessi. Ihmisen tehtävä ei ole vain välttää pahaa tai kerätä hyvää, vaan kehittää sisäinen ymmärrys, puhdas rakkaus ja kyky tehdä oikeita valintoja kaikissa elämäntilanteissa. Kaikki kokemukset, mukaan lukien kärsimys ja epäoikeudenmukaisuus, ovat mahdollisuuksia oppia ja kasvaa. Lopulta sielun todellinen luonto on puhdas ja ikuinen, ja henkinen kehitys tarkoittaa yhteyden syventämistä tähän ytimeen sekä rakkauden ja ymmärryksen kehittämistä elämän jokaisella tasolla.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Luku 9 syventää tätä teemaa ja painottaa myötätunnon ja rakkauden merkitystä. Hyvä ja paha eivät ole vain teorioita, vaan ne ilmenevät ihmissuhteissa ja vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Ihmisen henkinen kasvu tapahtuu, kun hän oppii toimimaan toisia kohtaan myötätuntoisesti ja oikeudenmukaisesti, samalla ymmärtäen, että kaikki kokemukset – niin myönteiset kuin kielteiset – tarjoavat mahdollisuuden kehittää tietoisuutta ja viisautta. Luku muistuttaa myös, että todellinen hyvä ei ole henkilökohtaisen hyödyn tavoittelua, vaan sisäistä ymmärrystä ja kykyä nähdä maailman tapahtumat oikeassa valossa.

Luku 10 kokoaa kirjan opetukset yhteen ja osoittaa, että henkinen kehitys on pitkä ja jatkuva prosessi. Ihmisen tehtävä ei ole vain välttää pahaa tai kerätä hyvää, vaan kehittää sisäinen ymmärrys, puhdas rakkaus ja kyky tehdä oikeita valintoja kaikissa elämäntilanteissa. Kaikki kokemukset, mukaan lukien kärsimys ja epäoikeudenmukaisuus, ovat mahdollisuuksia oppia ja kasvaa. Lopulta sielun todellinen luonto on puhdas ja ikuinen, ja henkinen kehitys tarkoittaa yhteyden syventämistä tähän ytimeen sekä rakkauden ja ymmärryksen kehittämistä elämän jokaisella tasolla.

Lue lisää

https://www.suhotraswami.net/library/Substance_and_Shadow.pdf

Substance and Shadow -The Vedic Method of Knowledge.

Substanssi ja Varjo – Veda-tietämyksen menetelmä

Kirja tarkastelee kysymystä, mikä on todellista ja mikä illuusiota — eli mikä on “substanssi” ja mikä on “varjo” elämässämme ja maailmassa. Se haastaa lukijan pohtimaan, onko se maailma, jonka koemme aistein ja mielein, todella olemassa sellaisena kuin luulemme vai onko se vain varjoa jostakin syvemmästä todellisuudesta. Filosofisesti kirja vertaa, miten ihmiset usein sekoittavat oman tietoisuutensa ja sen, mitä he näkevät ja kokevat, ajatellen että nämä kaksi ovat samaa, vaikka ne eivät välttämättä ole.

Kirjassa todetaan, että kaikki se mitä pidämme “maailmana” — mieli ja aine — voi olla kuin varjo, joka ei kerro koko totuutta.

Eri filosofiset koulukunnat ovat vastanneet tähän eri tavoin, mutta vedalainen näkemys mukaan todellinen substanssi on jotain, joka on varjon lähde, eikä itse varjo. Vertauskuvana käytetään esimerkiksi valoa ja aurinkoa: valo syntyy auringosta, mutta valo ei ole aurinko; silti ilman auringon valoa ei olisi. Samoin henkinen itse, joka on yhteydessä korkeimpaan todellisuuteen (kuten Viñëu tai Kåñëa Veda‑perinteen mukaan), on varjojen takana oleva todellinen substanssi.

Kirja painottaa, että todellista tietoa ei saa sekoittaa pelkkään informaatioon tai siihen, mitä aistit ja mieli näyttävät. Veda‑perinteen mukaan tietoisuus ja henkinen ymmärrys auttavat näkemään tämän varjon takana olevan substanssin, eli todellisen olemuksen. Tässä mielessä maailma on kuin varjo tai heijastus, joka kuitenkin perustuu johonkin aidosti olemassa olevaan ja merkitykselliseen.

Anonyymi00009 kirjoitti:

https://www.suhotraswami.net/library/Substance_and_Shadow.pdf

Substance and Shadow -The Vedic Method of Knowledge.

Substanssi ja Varjo – Veda-tietämyksen menetelmä

Kirja tarkastelee kysymystä, mikä on todellista ja mikä illuusiota — eli mikä on “substanssi” ja mikä on “varjo” elämässämme ja maailmassa. Se haastaa lukijan pohtimaan, onko se maailma, jonka koemme aistein ja mielein, todella olemassa sellaisena kuin luulemme vai onko se vain varjoa jostakin syvemmästä todellisuudesta. Filosofisesti kirja vertaa, miten ihmiset usein sekoittavat oman tietoisuutensa ja sen, mitä he näkevät ja kokevat, ajatellen että nämä kaksi ovat samaa, vaikka ne eivät välttämättä ole.

Kirjassa todetaan, että kaikki se mitä pidämme “maailmana” — mieli ja aine — voi olla kuin varjo, joka ei kerro koko totuutta.

Eri filosofiset koulukunnat ovat vastanneet tähän eri tavoin, mutta vedalainen näkemys mukaan todellinen substanssi on jotain, joka on varjon lähde, eikä itse varjo. Vertauskuvana käytetään esimerkiksi valoa ja aurinkoa: valo syntyy auringosta, mutta valo ei ole aurinko; silti ilman auringon valoa ei olisi. Samoin henkinen itse, joka on yhteydessä korkeimpaan todellisuuteen (kuten Viñëu tai Kåñëa Veda‑perinteen mukaan), on varjojen takana oleva todellinen substanssi.

Kirja painottaa, että todellista tietoa ei saa sekoittaa pelkkään informaatioon tai siihen, mitä aistit ja mieli näyttävät. Veda‑perinteen mukaan tietoisuus ja henkinen ymmärrys auttavat näkemään tämän varjon takana olevan substanssin, eli todellisen olemuksen. Tässä mielessä maailma on kuin varjo tai heijastus, joka kuitenkin perustuu johonkin aidosti olemassa olevaan ja merkitykselliseen.

Lue lisää

Maailma, mieli ja aine näyttävät siltä kuin ne olisivat todellisia itsessään, mutta ne ovat kuin varjoja; vain se mikä on niiden lähde — henkinen substanssi — on todellista, ja sitä kohti kirja kannustaa lukijaa suuntaamaan ajattelunsa.

Anonyymi00010 kirjoitti:

Maailma, mieli ja aine näyttävät siltä kuin ne olisivat todellisia itsessään, mutta ne ovat kuin varjoja; vain se mikä on niiden lähde — henkinen substanssi — on todellista, ja sitä kohti kirja kannustaa lukijaa suuntaamaan ajattelunsa.

Lue lisää

https://www.suhotraswami.net/library/The_six_systems_of_Vedic_philosophy.pdf
Six Systems of Vedic Philosophy – compiled by Suhotra Swami
Nyaya, Vaisesika, Samkhya, Yoga, Karma-mimamsa and Vedanta.

Kirja esittelee kuusi klassista vedalaista filosofista järjestelmää, jotka kaikki pyrkivät selittämään tiedon, todellisuuden ja ihmisen elämän tarkoituksen eri näkökulmista. Veda tarkoittaa “tietoa” ja vedalaista filosofiaa pidetään auktoriteettina, joka ei rajoitu vain aistien maailmaan vaan tähtää syvempään henkiseen ymmärrykseen ja sielun vapautumiseen materiaalisen kokemuksen kahleista. Vedan perinne syntyi kosmoksen alussa ja se on säilynyt ryhmänä opetuksia ja perinteitä, jotka koostuvat erilaisista näkemyksistä tai “darsanoista”.

Ensimmäinen järjestelmä on Nyaya, joka painottaa logiikkaa ja järkeilyä oikean tiedon erottamiseksi virheellisestä. Toinen, Vaisesika, tutkii todellisuuden rakennetta ja esittää, että kaikki aineellinen jakautuu perusosasiksi eli atomeiksi. Kolmas on Sankhya, joka asettaa vastakkain aineen ja sielun ja korostaa niiden erottautumista erillisinä periaatteina. Neljäs on Yoga, joka keskittyy itsehillintään ja tietoisuuden kehittämiseen sielun todellisen luonteen oivaltamiseksi. Viides on Karma‑mimamsa, joka painottaa velvollisuuksien ja toiminnan merkitystä, ja jonka mukaan säännöllinen oikea toiminta johtaa elämän edistymiseen. Kuudes on Vedanta, joka tiivistää vedalaisen auktoriteetin ja opastaa kohti ylimmäistä henkistä todellisuutta ja vapautumista, usein pitämällä kaikkein kattavimpana järjestelmänä kaikista.

Yhteisesti nämä kuusi järjestelmää muodostavat rikkaan kokonaisuuden, jossa kukin tarjoaa oman näkökulmansa totuuden etsintään, tiedon perusteisiin, todellisuuden luonteeseen ja ihmisen kehitykseen. Niitä voi ajatella kuin eri tieteenaloina, jotka kaikki pyrkivät samaan lopputulokseen mutta erilaisin välinein: looginen analyysi, henkinen harjoitus, moraalinen toiminta ja syvällinen metafyysinen oivallus.

Anonyymi00011 kirjoitti:

https://www.suhotraswami.net/library/The_six_systems_of_Vedic_philosophy.pdf
Six Systems of Vedic Philosophy – compiled by Suhotra Swami
Nyaya, Vaisesika, Samkhya, Yoga, Karma-mimamsa and Vedanta.

Kirja esittelee kuusi klassista vedalaista filosofista järjestelmää, jotka kaikki pyrkivät selittämään tiedon, todellisuuden ja ihmisen elämän tarkoituksen eri näkökulmista. Veda tarkoittaa “tietoa” ja vedalaista filosofiaa pidetään auktoriteettina, joka ei rajoitu vain aistien maailmaan vaan tähtää syvempään henkiseen ymmärrykseen ja sielun vapautumiseen materiaalisen kokemuksen kahleista. Vedan perinne syntyi kosmoksen alussa ja se on säilynyt ryhmänä opetuksia ja perinteitä, jotka koostuvat erilaisista näkemyksistä tai “darsanoista”.

Ensimmäinen järjestelmä on Nyaya, joka painottaa logiikkaa ja järkeilyä oikean tiedon erottamiseksi virheellisestä. Toinen, Vaisesika, tutkii todellisuuden rakennetta ja esittää, että kaikki aineellinen jakautuu perusosasiksi eli atomeiksi. Kolmas on Sankhya, joka asettaa vastakkain aineen ja sielun ja korostaa niiden erottautumista erillisinä periaatteina. Neljäs on Yoga, joka keskittyy itsehillintään ja tietoisuuden kehittämiseen sielun todellisen luonteen oivaltamiseksi. Viides on Karma‑mimamsa, joka painottaa velvollisuuksien ja toiminnan merkitystä, ja jonka mukaan säännöllinen oikea toiminta johtaa elämän edistymiseen. Kuudes on Vedanta, joka tiivistää vedalaisen auktoriteetin ja opastaa kohti ylimmäistä henkistä todellisuutta ja vapautumista, usein pitämällä kaikkein kattavimpana järjestelmänä kaikista.

Yhteisesti nämä kuusi järjestelmää muodostavat rikkaan kokonaisuuden, jossa kukin tarjoaa oman näkökulmansa totuuden etsintään, tiedon perusteisiin, todellisuuden luonteeseen ja ihmisen kehitykseen. Niitä voi ajatella kuin eri tieteenaloina, jotka kaikki pyrkivät samaan lopputulokseen mutta erilaisin välinein: looginen analyysi, henkinen harjoitus, moraalinen toiminta ja syvällinen metafyysinen oivallus.

Lue lisää

Seuraava kirja lmaiseksi luettavissa netissä:

https://www.suhotraswami.net/library/Transcendental_Personalism.pdf

Transcendental Personalism – Vedic Answers for the Human Situation
Transsendenttinen personalismi – Vedalaisia ​​vastauksia ihmistilanteeseen

Kirja pohtii syvällisesti sitä, mitä tarkoittaa olla henkilö ja miksi ihmiset kokevat elämän merkityksettömäksi, vaikka heillä saattaisi olla kaikki materialistiset edut kuten raha, asema tai perhe. Kirja lähtee siitä, että länsimainen psykologia ja yleinen filosofinen ajattelu eivät kykene antamaan kestävää vastausta elämän tarkoitukseen tai ihmisen identiteettiin, koska ne usein katselevat ihmistä vain ulkoisen toiminnan ja aistien kautta. 

Kirjan mukaan todellinen persoonallisuus ei ole sama kuin keho, mieli tai äly, vaan se on sielu — pieni, ikuinen, henkinen olemus, joka on osa suurempaa persoonallisuuden kenttää, jota Veda‑perinteessä kutsutaan Ylisieluksi (Korkeimmaksi Persoonaksi). Tämä Ylisielu on jokaisen sielun lähde ja turva, ja siinä sielut kokevat omaa identiteettiään. Ihmisen kärsimys ja epätyydytys johtuvat siitä, että sielu on kietoutunut intohimoihin, materiaan ja ulkoisiin kokemuksiin, eikä tiedosta todellista itseään osana tätä syvempää olemassaoloa. 

Kirjassa kerrotaan myös siitä, että vaikka Pyrkimys ymmärtää “itseä” voi tuntua kauniilta ja riskialttiilta yhtä aikaa, juuri tämä tutkimus johtaa siihen, että ihminen voi lopulta nähdä henkisen persoonallisuuden todellisen merkityksen. Keskusteluissa ja esimerkeissä kuvataan, kuinka ihmiset usein etsivät onnellisuutta ulkoisista asioista — kuten aineellisesta menestyksestä tai ihmissuhteista — mutta nämä eivät tarjoa pysyvää tyydytystä, koska ne ovat osa maailman vaihtelua eikä sielun todellista luontoa. 

Lopulta kirja osoittaa, että todellinen merkitys ja tyydytys löytyvät siitä, että sielu näkee itsensä yhteydessä Ylisieluun, eikä ainoastaan erillisenä materiaalisen maailman persoonallisuutena. kannustaa lukijaa katsomaan elämää siten, että kokemukset ja identiteetti ymmärretään osana laajempaa kosmista rakennetta, missä henkilö ei ole erillinen sattumanvarainen tapahtuma vaan osa ikuisesti toimivaa kokonaisuutta.

Anonyymi00012 kirjoitti:

Seuraava kirja lmaiseksi luettavissa netissä:

https://www.suhotraswami.net/library/Transcendental_Personalism.pdf

Transcendental Personalism – Vedic Answers for the Human Situation
Transsendenttinen personalismi – Vedalaisia ​​vastauksia ihmistilanteeseen

Kirja pohtii syvällisesti sitä, mitä tarkoittaa olla henkilö ja miksi ihmiset kokevat elämän merkityksettömäksi, vaikka heillä saattaisi olla kaikki materialistiset edut kuten raha, asema tai perhe. Kirja lähtee siitä, että länsimainen psykologia ja yleinen filosofinen ajattelu eivät kykene antamaan kestävää vastausta elämän tarkoitukseen tai ihmisen identiteettiin, koska ne usein katselevat ihmistä vain ulkoisen toiminnan ja aistien kautta. 

Kirjan mukaan todellinen persoonallisuus ei ole sama kuin keho, mieli tai äly, vaan se on sielu — pieni, ikuinen, henkinen olemus, joka on osa suurempaa persoonallisuuden kenttää, jota Veda‑perinteessä kutsutaan Ylisieluksi (Korkeimmaksi Persoonaksi). Tämä Ylisielu on jokaisen sielun lähde ja turva, ja siinä sielut kokevat omaa identiteettiään. Ihmisen kärsimys ja epätyydytys johtuvat siitä, että sielu on kietoutunut intohimoihin, materiaan ja ulkoisiin kokemuksiin, eikä tiedosta todellista itseään osana tätä syvempää olemassaoloa. 

Kirjassa kerrotaan myös siitä, että vaikka Pyrkimys ymmärtää “itseä” voi tuntua kauniilta ja riskialttiilta yhtä aikaa, juuri tämä tutkimus johtaa siihen, että ihminen voi lopulta nähdä henkisen persoonallisuuden todellisen merkityksen. Keskusteluissa ja esimerkeissä kuvataan, kuinka ihmiset usein etsivät onnellisuutta ulkoisista asioista — kuten aineellisesta menestyksestä tai ihmissuhteista — mutta nämä eivät tarjoa pysyvää tyydytystä, koska ne ovat osa maailman vaihtelua eikä sielun todellista luontoa. 

Lopulta kirja osoittaa, että todellinen merkitys ja tyydytys löytyvät siitä, että sielu näkee itsensä yhteydessä Ylisieluun, eikä ainoastaan erillisenä materiaalisen maailman persoonallisuutena. kannustaa lukijaa katsomaan elämää siten, että kokemukset ja identiteetti ymmärretään osana laajempaa kosmista rakennetta, missä henkilö ei ole erillinen sattumanvarainen tapahtuma vaan osa ikuisesti toimivaa kokonaisuutta.

Lue lisää

Ihmiset kokevat usein elämän merkityksettömäksi, vaikka heillä olisi kaikki aineelliset edut, kuten raha, asema tai perhe. Tämä johtuu siitä, että ulkoiset asiat eivät voi tarjota pysyvää tyydytystä. Todellinen persoonallisuus ei ole sama kuin keho, mieli tai äly, vaan se on sielu — pieni, ikuinen henkinen olemus, joka on yhteydessä Ylisieluun, korkeimpaan persoonallisuuteen. Ylisielu on jokaisen sielun lähde ja turva, ja siinä sielut kokevat todellisen identiteettinsä. Ihmisen kärsimys ja epätyydytys syntyvät siitä, että sielu on sidottu intohimoihin, materiaan ja ulkoisiin kokemuksiin eikä tiedosta omaa henkistä luonnettaan.

Kirja korostaa, että vaikka ihmiset usein etsivät onnellisuutta ulkoisista asioista, todellinen tyydytys löytyy henkisestä ymmärryksestä ja yhteydestä Ylisieluun. Sielun tutkiminen ja itsensä ymmärtäminen ovat avain pysyvään merkitykseen elämässä. Ulkoiset kokemukset ovat kuin vaihtuvia varjoja, mutta sielun todellinen luonto on ikuinen ja pysyvä. Kun ihminen tunnistaa itsensä henkisenä persoonana ja kokee yhteyden Ylisieluun, hän löytää elämään syvemmän merkityksen ja kestävän tyytyväisyyden, joka ei riipu maailman muuttuvista olosuhteista.

Anonyymi00013 kirjoitti:

Ihmiset kokevat usein elämän merkityksettömäksi, vaikka heillä olisi kaikki aineelliset edut, kuten raha, asema tai perhe. Tämä johtuu siitä, että ulkoiset asiat eivät voi tarjota pysyvää tyydytystä. Todellinen persoonallisuus ei ole sama kuin keho, mieli tai äly, vaan se on sielu — pieni, ikuinen henkinen olemus, joka on yhteydessä Ylisieluun, korkeimpaan persoonallisuuteen. Ylisielu on jokaisen sielun lähde ja turva, ja siinä sielut kokevat todellisen identiteettinsä. Ihmisen kärsimys ja epätyydytys syntyvät siitä, että sielu on sidottu intohimoihin, materiaan ja ulkoisiin kokemuksiin eikä tiedosta omaa henkistä luonnettaan.

Kirja korostaa, että vaikka ihmiset usein etsivät onnellisuutta ulkoisista asioista, todellinen tyydytys löytyy henkisestä ymmärryksestä ja yhteydestä Ylisieluun. Sielun tutkiminen ja itsensä ymmärtäminen ovat avain pysyvään merkitykseen elämässä. Ulkoiset kokemukset ovat kuin vaihtuvia varjoja, mutta sielun todellinen luonto on ikuinen ja pysyvä. Kun ihminen tunnistaa itsensä henkisenä persoonana ja kokee yhteyden Ylisieluun, hän löytää elämään syvemmän merkityksen ja kestävän tyytyväisyyden, joka ei riipu maailman muuttuvista olosuhteista.

Lue lisää

Suhotra Swami oli tunnettu syvästä vedalaisen ja vaišnava‑filosofian ymmärryksestään. Hän alkoi kirjoittaa kirjoja 1990‑luvun puolivälissä ja julkaisi useita teoksia, kuten Substance and Shadow: The Vedic Method of Knowledge, Transcendental Personalism ja Dimensions of Good and Evil. Hän myös kirjoitti oppaita, esseitä ja toimi laajasti kirjallisuuden levittäjänä ja luennoitsijana.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Suhotra Swami oli tunnettu syvästä vedalaisen ja vaišnava‑filosofian ymmärryksestään. Hän alkoi kirjoittaa kirjoja 1990‑luvun puolivälissä ja julkaisi useita teoksia, kuten Substance and Shadow: The Vedic Method of Knowledge, Transcendental Personalism ja Dimensions of Good and Evil. Hän myös kirjoitti oppaita, esseitä ja toimi laajasti kirjallisuuden levittäjänä ja luennoitsijana.

Lue lisää

Olkoon muistomme hänestä inspiraationa meille kaikille, että voimme elää henkisesti tietoisina, rakkaudessa ja myötätunnossa, ja että jokainen askel kohti ymmärrystä

Me kiitämme häntä, kunnioitamme hänen viisauttaan ja pidämme hänen perintönsä elävänä sydämissämme.

Anonyymi00015 kirjoitti:

Olkoon muistomme hänestä inspiraationa meille kaikille, että voimme elää henkisesti tietoisina, rakkaudessa ja myötätunnossa, ja että jokainen askel kohti ymmärrystä

Me kiitämme häntä, kunnioitamme hänen viisauttaan ja pidämme hänen perintönsä elävänä sydämissämme.

Lue lisää

Osoittakaamme siis kunnioitustamme tälle suurelle persoonalle ja tiedon jakajalle, joka on valaissut polkumme henkisen ymmärryksen tielle.

Anonyymi00016 kirjoitti:

Osoittakaamme siis kunnioitustamme tälle suurelle persoonalle ja tiedon jakajalle, joka on valaissut polkumme henkisen ymmärryksen tielle.

Suhotra Swami on vierailut Suomessa opetustyönsä puitteissa.

Hän osallistui Suomessa vedalaisen filosofian luentoihin, keskustelutilaisuuksiin ja koulutuksiin, joiden kautta hän opetti Krishna-tietoisuutta ja Vedan periaatteita.

Anonyymi00017 kirjoitti:

Suhotra Swami on vierailut Suomessa opetustyönsä puitteissa.

Hän osallistui Suomessa vedalaisen filosofian luentoihin, keskustelutilaisuuksiin ja koulutuksiin, joiden kautta hän opetti Krishna-tietoisuutta ja Vedan periaatteita.

Lue lisää

Aineellisen maailman kehityshistoriaa voi kuvata vain se, joka on sen ulkopuolella ja tarkkailee sitä ulkopuolelta. TOTUUS PALJASTUU eläville olennoille SIINÄ MÄÄRIN, KUIN NE VOIVAT HAVAITA SEN PAIKAN, AJAN JA OLOSUHTEIDEN MUKAAN. Se ILMENEE ERIASTEISESTI Raamatussa, Koraanissa, Vedoissa ja muissa kirjoituksissa. Eri ihmisillä on erilainen ajattelutapa, joten vaikuttaa siltä, että tietty ihmisryhmä voi omaksua sen. Vaikka jumalallisesti ilmoitettu Totuus ON SAMA KAIKILLE, SE SAA MUODON, joka sopii parhaiten niille, joille se on tarkoitettu.

Yksi ilmoitettu Totuus esitetään ERI VERSIOINA, jotka toisinaan vaikuttavat ristiriitaisilta. ... Täydellinen Totuus esitetään joskus tietämättömien ihmisten hyväksi tavallisen uskonnon muodossa, joka SALLII KOMPROMISSIN maallisten pyrkimysten kanssa.

Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj

***********************

Teksti


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

*****************

Käännösvirheet suomen kielellä.

Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj

Katkelma kirjasta "Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio"

Anonyymi00013 kirjoitti:

Ihmiset kokevat usein elämän merkityksettömäksi, vaikka heillä olisi kaikki aineelliset edut, kuten raha, asema tai perhe. Tämä johtuu siitä, että ulkoiset asiat eivät voi tarjota pysyvää tyydytystä. Todellinen persoonallisuus ei ole sama kuin keho, mieli tai äly, vaan se on sielu — pieni, ikuinen henkinen olemus, joka on yhteydessä Ylisieluun, korkeimpaan persoonallisuuteen. Ylisielu on jokaisen sielun lähde ja turva, ja siinä sielut kokevat todellisen identiteettinsä. Ihmisen kärsimys ja epätyydytys syntyvät siitä, että sielu on sidottu intohimoihin, materiaan ja ulkoisiin kokemuksiin eikä tiedosta omaa henkistä luonnettaan.

Kirja korostaa, että vaikka ihmiset usein etsivät onnellisuutta ulkoisista asioista, todellinen tyydytys löytyy henkisestä ymmärryksestä ja yhteydestä Ylisieluun. Sielun tutkiminen ja itsensä ymmärtäminen ovat avain pysyvään merkitykseen elämässä. Ulkoiset kokemukset ovat kuin vaihtuvia varjoja, mutta sielun todellinen luonto on ikuinen ja pysyvä. Kun ihminen tunnistaa itsensä henkisenä persoonana ja kokee yhteyden Ylisieluun, hän löytää elämään syvemmän merkityksen ja kestävän tyytyväisyyden, joka ei riipu maailman muuttuvista olosuhteista.

Lue lisää

Suhotra Swami syntyi 11. joulukuuta 1950 kaupungissa Holyoke, joka sijaitsee Massachusetts-osavaltiossa United States.

Hänen syntymänimensä oli Roger Terrence Crowley.

Anonyymi00019 kirjoitti:

Suhotra Swami syntyi 11. joulukuuta 1950 kaupungissa Holyoke, joka sijaitsee Massachusetts-osavaltiossa United States.

Hänen syntymänimensä oli Roger Terrence Crowley.

Lue lisää

Suhotra Swami:lla oli melko merkittävä yhteys Suomeen erityisesti 1990- ja 2000-luvuilla.

Hänen yhteytensä Suomeen
Hän vieraili Suomessa useita kertoja opettamassa ja pitämässä luentoja.

Anonyymi00020 kirjoitti:

Suhotra Swami:lla oli melko merkittävä yhteys Suomeen erityisesti 1990- ja 2000-luvuilla.

Hänen yhteytensä Suomeen
Hän vieraili Suomessa useita kertoja opettamassa ja pitämässä luentoja.

Lue lisää

Mitä hän teki Suomessa
piti filosofisia luentoja vedalaisesta filosofiasta ja bhakti-joogasta, opetti vedalaisten tekstien tulkintaa, keskusteli tieteen ja tietoisuuden suhteesta (yksi hänen tunnetuista teemoistaan)

Anonyymi00021 kirjoitti:

Mitä hän teki Suomessa
piti filosofisia luentoja vedalaisesta filosofiasta ja bhakti-joogasta, opetti vedalaisten tekstien tulkintaa, keskusteli tieteen ja tietoisuuden suhteesta (yksi hänen tunnetuista teemoistaan)

Lue lisää

Suhotra Swami vieraili Suomessa useita kertoja 1990-luvulta 2000-luvun alkuun asti. Hänen tarkkaa ensimmäistä vierailuvuotta ei aina mainita lähteissä, mutta tiedetään, että hän kävi Suomessa säännöllisesti luennoimassa ennen kuolemaansa vuonna 2007.

Anonyymi00022 kirjoitti:

Suhotra Swami vieraili Suomessa useita kertoja 1990-luvulta 2000-luvun alkuun asti. Hänen tarkkaa ensimmäistä vierailuvuotta ei aina mainita lähteissä, mutta tiedetään, että hän kävi Suomessa säännöllisesti luennoimassa ennen kuolemaansa vuonna 2007.

Lue lisää

Erään luennon aikana hän puhui vedalaisesta filosofiasta ja tietoisuudesta. Hän selitti ajatuksia **Bhagavad Gita**sta ja pohti kysymystä:

Onko tietoisuus vain kemiallinen reaktio aivoissa vai jotakin syvempää?

Luento oli melko pieni – paikalla oli vain muutamia kymmeniä ihmisiä. Keskustelu kuitenkin muuttui hyvin vilkkaaksi, koska yleisössä oli myös opiskelijoita ja skeptisiä kuulijoita.

Suhotra Swami tunnettiin siitä, että hän ei vältellyt kriittisiä kysymyksiä. Hän saattoi keskustella yhden kysyjän kanssa pitkäänkin ja yhdisti vastauksissaan:

vedalaista filosofiaa

logiikkaa

tieteen historiaa

Anonyymi00023 kirjoitti:

Erään luennon aikana hän puhui vedalaisesta filosofiasta ja tietoisuudesta. Hän selitti ajatuksia **Bhagavad Gita**sta ja pohti kysymystä:

Onko tietoisuus vain kemiallinen reaktio aivoissa vai jotakin syvempää?

Luento oli melko pieni – paikalla oli vain muutamia kymmeniä ihmisiä. Keskustelu kuitenkin muuttui hyvin vilkkaaksi, koska yleisössä oli myös opiskelijoita ja skeptisiä kuulijoita.

Suhotra Swami tunnettiin siitä, että hän ei vältellyt kriittisiä kysymyksiä. Hän saattoi keskustella yhden kysyjän kanssa pitkäänkin ja yhdisti vastauksissaan:

vedalaista filosofiaa

logiikkaa

tieteen historiaa

Lue lisää

Monet paikalla olleet muistavat hänen hyvin intensiivisen mutta samalla humoristisen tyylinsä. Hän saattoi ensin esittää monimutkaisen filosofisen argumentin ja sitten keventää tunnelmaa vitsillä.

Anonyymi00024 kirjoitti:

Monet paikalla olleet muistavat hänen hyvin intensiivisen mutta samalla humoristisen tyylinsä. Hän saattoi ensin esittää monimutkaisen filosofisen argumentin ja sitten keventää tunnelmaa vitsillä.

Lue lisää

Miksi hän jäi monien mieleen

Suomessa bhaktat pitivät häntä erityisenä opettajana, koska hän:

rohkaisi kysymään vaikeita kysymyksiä

yhdisti hengellisyyttä ja filosofista analyysiä

puhui usein materialismin ja tietoisuuden ongelmista

Anonyymi00025 kirjoitti:

Miksi hän jäi monien mieleen

Suomessa bhaktat pitivät häntä erityisenä opettajana, koska hän:

rohkaisi kysymään vaikeita kysymyksiä

yhdisti hengellisyyttä ja filosofista analyysiä

puhui usein materialismin ja tietoisuuden ongelmista

Lue lisää

TÄRKEÄÄ!!!

Hän rohkaisi kysymään vaikeita kysymyksiä

Anonyymi00026 kirjoitti:

TÄRKEÄÄ!!!

Hän rohkaisi kysymään vaikeita kysymyksiä

Elämä Euroopassa

1980-luvulta lähtien hän työskenteli paljon Euroopassa:

hän asui pitkään Saksassa

matkusti opettamassa eri maissa, myös Suomessa

piti seminaareja vedalaisesta filosofiasta ja tietoisuuden luonteesta

Anonyymi00018 kirjoitti:

Aineellisen maailman kehityshistoriaa voi kuvata vain se, joka on sen ulkopuolella ja tarkkailee sitä ulkopuolelta. TOTUUS PALJASTUU eläville olennoille SIINÄ MÄÄRIN, KUIN NE VOIVAT HAVAITA SEN PAIKAN, AJAN JA OLOSUHTEIDEN MUKAAN. Se ILMENEE ERIASTEISESTI Raamatussa, Koraanissa, Vedoissa ja muissa kirjoituksissa. Eri ihmisillä on erilainen ajattelutapa, joten vaikuttaa siltä, että tietty ihmisryhmä voi omaksua sen. Vaikka jumalallisesti ilmoitettu Totuus ON SAMA KAIKILLE, SE SAA MUODON, joka sopii parhaiten niille, joille se on tarkoitettu.

Yksi ilmoitettu Totuus esitetään ERI VERSIOINA, jotka toisinaan vaikuttavat ristiriitaisilta. ... Täydellinen Totuus esitetään joskus tietämättömien ihmisten hyväksi tavallisen uskonnon muodossa, joka SALLII KOMPROMISSIN maallisten pyrkimysten kanssa.

Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj

***********************

Teksti


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

*****************

Käännösvirheet suomen kielellä.

Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj

Katkelma kirjasta "Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio"

Lue lisää

Kun tekstissä sanotaan, että totuus paljastuu eläville olennoille vain siinä määrin kuin ne kykenevät havaitsemaan sen ajan, paikan ja olosuhteiden mukaan, tämä vastaa Gaudiya-vaishnavismin käsitystä siitä, että sielu on perimmäiseltä olemukseltaan tietoinen, mutta aineellinen olemassaolo peittää sen ymmärryksen.

Siksi ihmiset näkevät totuudesta vain osia. Tässä yhteydessä viitataan siihen, että jumalallinen ilmoitus ilmenee eri kirjoituksissa, kuten Raamattu, Koraani ja Veda. Gaudiya-vaishnavismin näkökulmasta tämä ei tarkoita, että kaikki traditiot olisivat täysin samanarvoisia teologisesti, vaan että sama jumalallinen totuus voi ilmestyä eri tasoilla ja eri muodoissa eri kulttuureille. Ihmisten erilaiset ajattelutavat ja hengellinen kypsyys vaikuttavat siihen, millaisessa muodossa he voivat vastaanottaa ilmoituksen.

Anonyymi00028 kirjoitti:

Kun tekstissä sanotaan, että totuus paljastuu eläville olennoille vain siinä määrin kuin ne kykenevät havaitsemaan sen ajan, paikan ja olosuhteiden mukaan, tämä vastaa Gaudiya-vaishnavismin käsitystä siitä, että sielu on perimmäiseltä olemukseltaan tietoinen, mutta aineellinen olemassaolo peittää sen ymmärryksen.

Siksi ihmiset näkevät totuudesta vain osia. Tässä yhteydessä viitataan siihen, että jumalallinen ilmoitus ilmenee eri kirjoituksissa, kuten Raamattu, Koraani ja Veda. Gaudiya-vaishnavismin näkökulmasta tämä ei tarkoita, että kaikki traditiot olisivat täysin samanarvoisia teologisesti, vaan että sama jumalallinen totuus voi ilmestyä eri tasoilla ja eri muodoissa eri kulttuureille. Ihmisten erilaiset ajattelutavat ja hengellinen kypsyys vaikuttavat siihen, millaisessa muodossa he voivat vastaanottaa ilmoituksen.

Lue lisää

Tekstin ajatus siitä, että yksi totuus esitetään eri versioina, jotka voivat vaikuttaa ristiriitaisilta, liittyy Gaudiya-vaishnavismin keskeiseen filosofiseen periaatteeseen, jonka mukaan todellisuus sisältää samanaikaisesti yhtenäisyyttä ja moninaisuutta. Tämä ajatus tunnetaan käsitteenä Achintya Bheda Abheda. Sen mukaan Jumala ja maailma ovat samanaikaisesti sekä erilaisia että erottamattomia. Samalla tavalla myös hengelliset opetukset voivat näyttää erilaisilta tai jopa ristiriitaisilta, vaikka niiden perimmäinen lähde olisi sama. Ero syntyy siitä, että opetuksia sovitetaan kuulijoiden kykyihin.

Anonyymi00029 kirjoitti:

Tekstin ajatus siitä, että yksi totuus esitetään eri versioina, jotka voivat vaikuttaa ristiriitaisilta, liittyy Gaudiya-vaishnavismin keskeiseen filosofiseen periaatteeseen, jonka mukaan todellisuus sisältää samanaikaisesti yhtenäisyyttä ja moninaisuutta. Tämä ajatus tunnetaan käsitteenä Achintya Bheda Abheda. Sen mukaan Jumala ja maailma ovat samanaikaisesti sekä erilaisia että erottamattomia. Samalla tavalla myös hengelliset opetukset voivat näyttää erilaisilta tai jopa ristiriitaisilta, vaikka niiden perimmäinen lähde olisi sama. Ero syntyy siitä, että opetuksia sovitetaan kuulijoiden kykyihin.

Lue lisää

Tekstin kohta, jossa sanotaan että täydellinen totuus esitetään joskus tavallisen uskonnon muodossa, joka sallii kompromissin maallisten pyrkimysten kanssa, heijastaa Gaudiya-vaishnavismin käsitystä hengellisestä kehityksestä asteittaisena prosessina. Ihmiset voivat aloittaa uskonnollisen elämänsä tasolla, jossa he etsivät jumalalta aineellista hyvinvointia tai moraalista järjestystä. Vasta myöhemmin he voivat edetä puhtaampaan hengellisyyteen.

. Tässä mielessä uskonnolliset muodot voivat toimia eräänlaisina valmistavina vaiheina kohti syvempää hengellistä ymmärrystä.

Anonyymi00030 kirjoitti:

Tekstin kohta, jossa sanotaan että täydellinen totuus esitetään joskus tavallisen uskonnon muodossa, joka sallii kompromissin maallisten pyrkimysten kanssa, heijastaa Gaudiya-vaishnavismin käsitystä hengellisestä kehityksestä asteittaisena prosessina. Ihmiset voivat aloittaa uskonnollisen elämänsä tasolla, jossa he etsivät jumalalta aineellista hyvinvointia tai moraalista järjestystä. Vasta myöhemmin he voivat edetä puhtaampaan hengellisyyteen.

. Tässä mielessä uskonnolliset muodot voivat toimia eräänlaisina valmistavina vaiheina kohti syvempää hengellistä ymmärrystä.

Lue lisää

Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj, oli merkittävä pyhä opettaja. Hänen teologisessa näkemyksessään korostuu ajatus siitä, että Krishna-bhakti on totuuden täydellisin ilmentymä, mutta että muut uskonnolliset traditiot voivat silti heijastaa samaa jumalallista todellisuutta eri asteilla. Näin teksti pyrkii yhdistämään vahvan teistisen vakaumuksen siihen ajatukseen, että Jumala voi ohjata eri kansoja ja kulttuureja eri tavoin heidän hengellisen kapasiteettinsa mukaisesti.

Anonyymi00031 kirjoitti:

Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj, oli merkittävä pyhä opettaja. Hänen teologisessa näkemyksessään korostuu ajatus siitä, että Krishna-bhakti on totuuden täydellisin ilmentymä, mutta että muut uskonnolliset traditiot voivat silti heijastaa samaa jumalallista todellisuutta eri asteilla. Näin teksti pyrkii yhdistämään vahvan teistisen vakaumuksen siihen ajatukseen, että Jumala voi ohjata eri kansoja ja kulttuureja eri tavoin heidän hengellisen kapasiteettinsa mukaisesti.

Lue lisää

Jumala voi ohjata eri kansoja ja kulttuureja eri tavoin heidän hengellisen kapasiteettinsa mukaisesti.

Anonyymi00032 kirjoitti:

Jumala voi ohjata eri kansoja ja kulttuureja eri tavoin heidän hengellisen kapasiteettinsa mukaisesti.

Srila Siddhanta Saraswati Thakurin opetusten ja käytäntöjen ainutlaatuisuus ja selkeys ulottuvat kaikkiin. Tämä voidaan selittää seuraavilla esimerkeillä. Paramahamsa Thakur kuvasi kerran Korkeimman Totuuden oikeaa kutsumista seuraavasti: "Älkää yrittäkö löytää Korkeimman Totuuden luonnetta mielikuvituksenne voimalla. Älkää yrittäkö ymmärtää tätä Totuutta tämän kuolevaisen maailman kokemusten kautta. Älkää keksikö omaa Totuuttanne tyydyttääksenne vääriä taipumuksianne. Älkää kiirehtikö hyväksymään mitään totuudeksi vain siksi, että se on samaa mieltä mieltymystenne kanssa. Älkää hyväksykö totuudeksi sitä, minkä kaltaistenne ihmisten enemmistö on luonut tai tukenut, älkääkä hyväksykö ei-totuudeksi sitä, minkä suuri enemmistö hylkää.

Anonyymi00033 kirjoitti:

Srila Siddhanta Saraswati Thakurin opetusten ja käytäntöjen ainutlaatuisuus ja selkeys ulottuvat kaikkiin. Tämä voidaan selittää seuraavilla esimerkeillä. Paramahamsa Thakur kuvasi kerran Korkeimman Totuuden oikeaa kutsumista seuraavasti: "Älkää yrittäkö löytää Korkeimman Totuuden luonnetta mielikuvituksenne voimalla. Älkää yrittäkö ymmärtää tätä Totuutta tämän kuolevaisen maailman kokemusten kautta. Älkää keksikö omaa Totuuttanne tyydyttääksenne vääriä taipumuksianne. Älkää kiirehtikö hyväksymään mitään totuudeksi vain siksi, että se on samaa mieltä mieltymystenne kanssa. Älkää hyväksykö totuudeksi sitä, minkä kaltaistenne ihmisten enemmistö on luonut tai tukenut, älkääkä hyväksykö ei-totuudeksi sitä, minkä suuri enemmistö hylkää.

Lue lisää

Gaudiya-vaishnavismin mukaan uskonnolliset muodot voivat olla eri tasoisia tai alkeellisia, mutta ne voivat silti toimia lähtökohtana ihmisen henkiselle kehitykselle. Tärkeämpää kuin uskonnon ulkoinen muoto on ihmisen sisäinen asenne.


Jos ihminen ei ole jäykästi dogmaattinen, hän voi vähitellen oppia ja syventää ymmärrystään.

Anonyymi00034 kirjoitti:

Gaudiya-vaishnavismin mukaan uskonnolliset muodot voivat olla eri tasoisia tai alkeellisia, mutta ne voivat silti toimia lähtökohtana ihmisen henkiselle kehitykselle. Tärkeämpää kuin uskonnon ulkoinen muoto on ihmisen sisäinen asenne.


Jos ihminen ei ole jäykästi dogmaattinen, hän voi vähitellen oppia ja syventää ymmärrystään.

Lue lisää

Tässä näkemyksessä elämä nähdään eräänlaisena oppimisen ja kehittymisen prosessina. Ihminen voi aloittaa yksinkertaisesta uskonnollisesta käsityksestä, mutta avoimuuden ja kokemuksen kautta hänen ymmärryksensä voi kasvaa. Gaudiya-vaishnavismin filosofiassa tätä kehitystä kuvataan usein asteittaisena etenemisenä kohti syvempää jumalasuhdetta. Taustalla vaikuttaa myös periaate Achintya Bheda Abheda, jonka mukaan todellisuus on samanaikaisesti yksi ja moninainen.

Anonyymi00035 kirjoitti:

Tässä näkemyksessä elämä nähdään eräänlaisena oppimisen ja kehittymisen prosessina. Ihminen voi aloittaa yksinkertaisesta uskonnollisesta käsityksestä, mutta avoimuuden ja kokemuksen kautta hänen ymmärryksensä voi kasvaa. Gaudiya-vaishnavismin filosofiassa tätä kehitystä kuvataan usein asteittaisena etenemisenä kohti syvempää jumalasuhdetta. Taustalla vaikuttaa myös periaate Achintya Bheda Abheda, jonka mukaan todellisuus on samanaikaisesti yksi ja moninainen.

Lue lisää

Tämän vuoksi perinteessä korostetaan sekä nöyryyttä että avoimuutta. Jos ihminen ei lukitse itseään dogmaattisiin käsityksiin, hän voi elämässään kohdata uusia oivalluksia ja kehittyä kohti syvempää henkistä ymmärrystä. Näin jopa yksinkertainen tai alkeellinen uskonnollinen lähtökohta voi olla askel kohti laajempaa totuuden näkemistä.

Anonyymi00036 kirjoitti:

Tämän vuoksi perinteessä korostetaan sekä nöyryyttä että avoimuutta. Jos ihminen ei lukitse itseään dogmaattisiin käsityksiin, hän voi elämässään kohdata uusia oivalluksia ja kehittyä kohti syvempää henkistä ymmärrystä. Näin jopa yksinkertainen tai alkeellinen uskonnollinen lähtökohta voi olla askel kohti laajempaa totuuden näkemistä.

Lue lisää

Emme sano, että on vääriä jumalia tai vääriä uskontoja

Anonyymi00037 kirjoitti:

Emme sano, että on vääriä jumalia tai vääriä uskontoja

Gaudiya-vaishnavisessa ajattelussa ei yleensä korosteta sitä, että eri kansojen uskonnolliset perinteet olisivat täysin vääriä. Sen sijaan ajatellaan, että ihmiset eri kulttuureissa lähestyvät samaa jumalallista todellisuutta eri tavoilla ja eri ymmärryksen tasoilla. Siksi eri uskonnot voivat sisältää osittaista totuutta tai johdattaa ihmisiä kohti korkeampaa ymmärrystä.

Anonyymi00038 kirjoitti:

Gaudiya-vaishnavisessa ajattelussa ei yleensä korosteta sitä, että eri kansojen uskonnolliset perinteet olisivat täysin vääriä. Sen sijaan ajatellaan, että ihmiset eri kulttuureissa lähestyvät samaa jumalallista todellisuutta eri tavoilla ja eri ymmärryksen tasoilla. Siksi eri uskonnot voivat sisältää osittaista totuutta tai johdattaa ihmisiä kohti korkeampaa ymmärrystä.

Lue lisää

Samalla perinteessä kuitenkin ajatellaan, että jumalallinen totuus voi ilmetä eri asteissa. Joissakin opetuksissa totuus esitetään yksinkertaisemmassa tai symbolisemmassa muodossa, jotta ihmiset voivat ymmärtää sen omien kykyjensä mukaan. Tämä liittyy Gaudiya-vaishnavismin filosofiseen periaatteeseen Achintya Bheda Abheda, jonka mukaan todellisuus sisältää samanaikaisesti yhtenäisyyttä ja moninaisuutta. Siksi erilaiset uskonnolliset käsitykset voivat näyttää erilaisilta, vaikka niiden taustalla olisi sama jumalallinen lähde.

Anonyymi00039 kirjoitti:

Samalla perinteessä kuitenkin ajatellaan, että jumalallinen totuus voi ilmetä eri asteissa. Joissakin opetuksissa totuus esitetään yksinkertaisemmassa tai symbolisemmassa muodossa, jotta ihmiset voivat ymmärtää sen omien kykyjensä mukaan. Tämä liittyy Gaudiya-vaishnavismin filosofiseen periaatteeseen Achintya Bheda Abheda, jonka mukaan todellisuus sisältää samanaikaisesti yhtenäisyyttä ja moninaisuutta. Siksi erilaiset uskonnolliset käsitykset voivat näyttää erilaisilta, vaikka niiden taustalla olisi sama jumalallinen lähde.

Lue lisää

Tätä näkemystä opettivat monet Gaudiya-vaishnavismin opettajat, kuten Bhaktisiddhanta Sarasvati Thakur. Heidän mukaansa tärkeintä ei ole kiistellä siitä, mikä uskonto on oikea tai väärä, vaan pyrkiä vilpittömästi kohti totuutta ja kehittää syvempää suhdetta Jumalaan. Tällöin eri traditiot voidaan nähdä pikemminkin erilaisina lähestymistapoina kuin toisiaan täysin poissulkevina vaihtoehtoina.

Anonyymi00040 kirjoitti:

Tätä näkemystä opettivat monet Gaudiya-vaishnavismin opettajat, kuten Bhaktisiddhanta Sarasvati Thakur. Heidän mukaansa tärkeintä ei ole kiistellä siitä, mikä uskonto on oikea tai väärä, vaan pyrkiä vilpittömästi kohti totuutta ja kehittää syvempää suhdetta Jumalaan. Tällöin eri traditiot voidaan nähdä pikemminkin erilaisina lähestymistapoina kuin toisiaan täysin poissulkevina vaihtoehtoina.

Lue lisää

Ihminen ei saa lähestyä uskontoa pelkästään ulkoisten tunnusten, ryhmäidentiteetin tai kiistan kautta. Uskonnollinen elämä menettää merkityksensä, jos siitä tulee pelkkä väittelyn tai vallankäytön väline. Sen sijaan uskonnon todellinen tarkoitus on ohjata ihmistä kohti totuuden oivaltamista ja henkilökohtaista suhdetta Jumalaan.

Anonyymi00041 kirjoitti:

Ihminen ei saa lähestyä uskontoa pelkästään ulkoisten tunnusten, ryhmäidentiteetin tai kiistan kautta. Uskonnollinen elämä menettää merkityksensä, jos siitä tulee pelkkä väittelyn tai vallankäytön väline. Sen sijaan uskonnon todellinen tarkoitus on ohjata ihmistä kohti totuuden oivaltamista ja henkilökohtaista suhdetta Jumalaan.

Lue lisää

Yhdessä traditiossa painotetaan Jumalan majesteettisuutta, toisessa moraalista lakia, kolmannessa henkilökohtaista rakkautta Jumalaan. Nämä erot eivät välttämättä tarkoita, että yksi olisi täysin väärä ja toinen täysin oikea, vaan että ihmiset näkevät totuuden eri näkökulmista.

Anonyymi00042 kirjoitti:

Yhdessä traditiossa painotetaan Jumalan majesteettisuutta, toisessa moraalista lakia, kolmannessa henkilökohtaista rakkautta Jumalaan. Nämä erot eivät välttämättä tarkoita, että yksi olisi täysin väärä ja toinen täysin oikea, vaan että ihmiset näkevät totuuden eri näkökulmista.

Lue lisää

Samalla Gaudiya-vaishnavisessa perinteessä korostetaan, että totuuden syvin muoto on henkilökohtainen suhde Jumalaan. Tässä traditiossa tämä suhde ymmärretään ennen kaikkea rakkaudellisena yhteytenä Krishnan kanssa, kuten opetti Chaitanya Mahaprabhu. Kun ihminen etenee kohti tätä suhdetta, hänen näkemyksensä muista traditioista voi muuttua vähemmän vastakkainasettelevaksi. Hän ei enää näe muita uskontoja pelkästään virheinä, vaan mahdollisina vaiheina tai lähestymistapoina, joiden kautta ihmiset voivat myös kulkea kohti korkeampaa ymmärrystä.

Anonyymi00043 kirjoitti:

Samalla Gaudiya-vaishnavisessa perinteessä korostetaan, että totuuden syvin muoto on henkilökohtainen suhde Jumalaan. Tässä traditiossa tämä suhde ymmärretään ennen kaikkea rakkaudellisena yhteytenä Krishnan kanssa, kuten opetti Chaitanya Mahaprabhu. Kun ihminen etenee kohti tätä suhdetta, hänen näkemyksensä muista traditioista voi muuttua vähemmän vastakkainasettelevaksi. Hän ei enää näe muita uskontoja pelkästään virheinä, vaan mahdollisina vaiheina tai lähestymistapoina, joiden kautta ihmiset voivat myös kulkea kohti korkeampaa ymmärrystä.

Lue lisää

Tämän vuoksi monet Gaudiya-vaishnavismin opettajat varoittivat uskonnollisesta ylpeydestä. Jos ihminen ajattelee, että hänen oma traditioonsa kuuluminen tekee hänestä automaattisesti totuuden omistajan, hän voi menettää uskonnon todellisen tarkoituksen. Todellinen henkinen kehitys näkyy siinä, että ihminen oppii erottamaan olennaisen epäolennaisesta ja näkemään Jumalan johdatuksen myös siellä, missä ulkoiset muodot ovat erilaisia.

Anonyymi00044 kirjoitti:

Tämän vuoksi monet Gaudiya-vaishnavismin opettajat varoittivat uskonnollisesta ylpeydestä. Jos ihminen ajattelee, että hänen oma traditioonsa kuuluminen tekee hänestä automaattisesti totuuden omistajan, hän voi menettää uskonnon todellisen tarkoituksen. Todellinen henkinen kehitys näkyy siinä, että ihminen oppii erottamaan olennaisen epäolennaisesta ja näkemään Jumalan johdatuksen myös siellä, missä ulkoiset muodot ovat erilaisia.

Lue lisää

: ihmisen tulee olla uskollinen omalle traditiolleen ja sen syvimmälle opetukselle, mutta samalla säilyttää nöyryys ja ymmärtää, että Jumalan toiminta maailmassa voi ilmetä monin eri tavoin.

Anonyymi00045 kirjoitti:

: ihmisen tulee olla uskollinen omalle traditiolleen ja sen syvimmälle opetukselle, mutta samalla säilyttää nöyryys ja ymmärtää, että Jumalan toiminta maailmassa voi ilmetä monin eri tavoin.

Lue lisää

dogmaattisuus estää ihmisen kehitystä, koska se lukitsee ajattelun eikä salli totuuden etsimistä. Tästä näkökulmasta se ei johda ihmistä ylöspäin kehityksessä, vaan pikemminkin rajoittaa hänen mahdollisuuksiaan kasvaa.

Anonyymi00046 kirjoitti:

dogmaattisuus estää ihmisen kehitystä, koska se lukitsee ajattelun eikä salli totuuden etsimistä. Tästä näkökulmasta se ei johda ihmistä ylöspäin kehityksessä, vaan pikemminkin rajoittaa hänen mahdollisuuksiaan kasvaa.

Lue lisää

Gaudiya Vaishnavism -perinteessä tätä ajatusta on käsitelty usein. Monet opettajat korostivat, että todellinen henkinen kehitys vaatii nöyryyttä ja avoimuutta. Jos ihminen muuttuu dogmaattiseksi, hän alkaa puolustaa omaa käsitystään totuudesta enemmän kuin itse totuutta. Tällöin uskonnosta voi tulla pelkkä identiteetti tai ideologia, joka sulkee pois uuden ymmärryksen.

Anonyymi00047 kirjoitti:

Gaudiya Vaishnavism -perinteessä tätä ajatusta on käsitelty usein. Monet opettajat korostivat, että todellinen henkinen kehitys vaatii nöyryyttä ja avoimuutta. Jos ihminen muuttuu dogmaattiseksi, hän alkaa puolustaa omaa käsitystään totuudesta enemmän kuin itse totuutta. Tällöin uskonnosta voi tulla pelkkä identiteetti tai ideologia, joka sulkee pois uuden ymmärryksen.

Lue lisää

Uskonnollinen elämä voi vääristyä, jos siitä tulee pelkkää ulkoisten sääntöjen tai ryhmäidentiteetin puolustamista, ihminen voi silloin luulla kulkevansa kohti totuutta, vaikka todellisuudessa hän vain vahvistaa omaa egoaan. Tällainen asenne ei johda syvempään oivallukseen.

Anonyymi00048 kirjoitti:

Uskonnollinen elämä voi vääristyä, jos siitä tulee pelkkää ulkoisten sääntöjen tai ryhmäidentiteetin puolustamista, ihminen voi silloin luulla kulkevansa kohti totuutta, vaikka todellisuudessa hän vain vahvistaa omaa egoaan. Tällainen asenne ei johda syvempään oivallukseen.

Lue lisää

Kehitys tapahtuu silloin, kun ihminen pysyy vilpittömänä totuuden etsijänä. Hän voi olla sitoutunut omaan traditioonsa ja sen opetuksiin, mutta samalla hän ymmärtää, että totuus on aina suurempi kuin yksittäinen käsitys siitä. Kun tämä asenne säilyy, uskonto voi toimia voimana, joka auttaa ihmistä kasvamaan ja laajentamaan tietoisuuttaan, eikä voimana, joka kaventaa sitä.

Anonyymi00049 kirjoitti:

Kehitys tapahtuu silloin, kun ihminen pysyy vilpittömänä totuuden etsijänä. Hän voi olla sitoutunut omaan traditioonsa ja sen opetuksiin, mutta samalla hän ymmärtää, että totuus on aina suurempi kuin yksittäinen käsitys siitä. Kun tämä asenne säilyy, uskonto voi toimia voimana, joka auttaa ihmistä kasvamaan ja laajentamaan tietoisuuttaan, eikä voimana, joka kaventaa sitä.

Lue lisää

Kun uskonto muuttuu dogmaattiseksi, siitä voi helposti tulla vallankäytön väline. Tällöin uskonnon alkuperäinen tarkoitus – ihmisen sisäinen muutos ja totuuden etsiminen – jää taka-alalle. Uskonto alkaa toimia enemmänkin järjestelmänä, jonka avulla hallitaan ihmisiä, määritellään oikea ja väärä sekä puolustetaan omaa ryhmää muita vastaan. Tällainen kehitys johtaa usein henkiseen taantumiseen eli degradaatioon, koska huomio siirtyy totuuden etsimisestä vallan ylläpitämiseen.

Anonyymi00050 kirjoitti:

Kun uskonto muuttuu dogmaattiseksi, siitä voi helposti tulla vallankäytön väline. Tällöin uskonnon alkuperäinen tarkoitus – ihmisen sisäinen muutos ja totuuden etsiminen – jää taka-alalle. Uskonto alkaa toimia enemmänkin järjestelmänä, jonka avulla hallitaan ihmisiä, määritellään oikea ja väärä sekä puolustetaan omaa ryhmää muita vastaan. Tällainen kehitys johtaa usein henkiseen taantumiseen eli degradaatioon, koska huomio siirtyy totuuden etsimisestä vallan ylläpitämiseen.

Lue lisää

Armo ylittää oikeudenmukaisuuden

Srila Bhakti Sudhir Goswami Maharaj

https://scsmathbrasildotcom.wordpress.com/wp-content/uploads/2013/07/sudhirmjj.jpg?w=512&h=340

******************
Armo ylittää oikeudenmukaisuuden

Kun Śrīla Guru Mahārāj kuuli vedalaisen aforismin (Manusmṛti 4.138): “Satyaṃ brūyāt priyaṃ brūyān na brūyāt satyam apriyam”, joka tarkoittaa, että totuus tulee aina sanoa miellyttävällä tavalla eikä katkeraa totuutta tule lausua, hän sanoi: ”Kyllä, hyvä. Totuus on aina sanottava miellyttävällä tavalla.” ”Kyllä!” Lisäksi sanotaan: ”Mutta katkeraa totuutta ei pidä sanoa.” Guru Mahārāj, joka oli näkemyksissään puolueeton ja rehellinen, tunnusti vilpittömästi ja avoimesti: ”Se ei ole minulle mieleen. Mielestäni totuus tulee aina sanoa, seurauksista riippumatta, vaikka totuus olisi katkera.”
Mutta tässä on vedinen totuus, jumalallinen ääni, śabda-brahma, joka on laskeutunut ilmoituksena: ”Älkää sanoko katkeraa totuutta.” Miksi? Hän ei saanut vastausta heti, mutta koska hän oli hyvin omistautunut ja uskollinen näille totuuksille, hän oli valmis odottamaan. Meidänkin tulisi oppia tästä.
Myöhemmin hän tuli siihen vakaumukseen, että kauneus ylittää voiman, sydän on intellektiä korkeampi, armo ylittää oikeudenmukaisuuden ja olemus on muotoa tärkeämpi. Ja ennen kaikkea: armo ylittää oikeudenmukaisuuden.

*********************

Teksti otettu täältä:
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00051 kirjoitti:

Armo ylittää oikeudenmukaisuuden

Srila Bhakti Sudhir Goswami Maharaj

https://scsmathbrasildotcom.wordpress.com/wp-content/uploads/2013/07/sudhirmjj.jpg?w=512&h=340

******************
Armo ylittää oikeudenmukaisuuden

Kun Śrīla Guru Mahārāj kuuli vedalaisen aforismin (Manusmṛti 4.138): “Satyaṃ brūyāt priyaṃ brūyān na brūyāt satyam apriyam”, joka tarkoittaa, että totuus tulee aina sanoa miellyttävällä tavalla eikä katkeraa totuutta tule lausua, hän sanoi: ”Kyllä, hyvä. Totuus on aina sanottava miellyttävällä tavalla.” ”Kyllä!” Lisäksi sanotaan: ”Mutta katkeraa totuutta ei pidä sanoa.” Guru Mahārāj, joka oli näkemyksissään puolueeton ja rehellinen, tunnusti vilpittömästi ja avoimesti: ”Se ei ole minulle mieleen. Mielestäni totuus tulee aina sanoa, seurauksista riippumatta, vaikka totuus olisi katkera.”
Mutta tässä on vedinen totuus, jumalallinen ääni, śabda-brahma, joka on laskeutunut ilmoituksena: ”Älkää sanoko katkeraa totuutta.” Miksi? Hän ei saanut vastausta heti, mutta koska hän oli hyvin omistautunut ja uskollinen näille totuuksille, hän oli valmis odottamaan. Meidänkin tulisi oppia tästä.
Myöhemmin hän tuli siihen vakaumukseen, että kauneus ylittää voiman, sydän on intellektiä korkeampi, armo ylittää oikeudenmukaisuuden ja olemus on muotoa tärkeämpi. Ja ennen kaikkea: armo ylittää oikeudenmukaisuuden.

*********************

Teksti otettu täältä:
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

https://scsmath.com/books/Subjective_Evolution.pdf

Subjective Evolution of Consciousness

Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharajan kirja.

Anonyymi00052 kirjoitti:

https://scsmath.com/books/Subjective_Evolution.pdf

Subjective Evolution of Consciousness

Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharajan kirja.

Lue lisää

Liioittelematta voidaan sanoa, että tämä kirja on radikaalisti muuttanut monien ja monien lukijoiden elämän. Intialaisen filosofian perinteitä seuraten se esittää moniulotteisen todellisuuden paradigman. Fyysinen maailmamme on vain olemassaolon alin ja karkeimman tason kerros. Sen yläpuolella on hienovarainen maailma, joka on paljon monimuotoisempi, ja vielä sen yläpuolella – vielä rikkaampi ja monimuotoisempi – on transsendenttinen, henkinen ja ikuinen maailma.

Eivätkä ainoastaan joogit ja erakot, vaan koko muinainen intialainen kulttuuri oli läpäisty tästä rajattoman kosmoksen tunteesta. Nykyisiin aikoihin asti tämän tunteen ovat säilyttäneet vain tietyt muinaiset perinteet sekä valitut opettajat ja ajattelijat. Heihin voimme täysin oikeutetusti lukea myös Śrīla Śrīdhara Mahārājan.

Evoluution mainitseminen tämän teoksen nimessä ei ole lainkaan sattumaa. Evoluutiota koskeva oppi saa tässä kuitenkin paljon laajemman tulkinnan – ei vain joidenkin materiaalisten muotojen kehityksenä, vaan itse olemassaolon periaatteena. Tämä suuri 1900-luvun intialainen ajattelija väittää, että todellinen evoluutio on tietoisuuden muutos, sillä tietoisuus on luonteeltaan subjektiivinen.

Tarkastellessaan ja vertaillessaan erilaisia evoluutiota käsitteleviä filosofisia opetuksia Śrīdhara Mahārāja osoittaa meille, että tietoisuus on ensisijainen todellisuus ja että subjektiivinen maailma on todellisempi kuin objektiivinen. Hän johdattaa lukijan tietoisuuden subjektiivisen evoluution eri vaiheiden läpi nojaten paitsi laajoihin tietoihinsa myös hyvin syvälliseen henkiseen kokemukseen.


Subjective Evolution of Consciousness

Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharajan kirja.

Anonyymi00053 kirjoitti:

Liioittelematta voidaan sanoa, että tämä kirja on radikaalisti muuttanut monien ja monien lukijoiden elämän. Intialaisen filosofian perinteitä seuraten se esittää moniulotteisen todellisuuden paradigman. Fyysinen maailmamme on vain olemassaolon alin ja karkeimman tason kerros. Sen yläpuolella on hienovarainen maailma, joka on paljon monimuotoisempi, ja vielä sen yläpuolella – vielä rikkaampi ja monimuotoisempi – on transsendenttinen, henkinen ja ikuinen maailma.

Eivätkä ainoastaan joogit ja erakot, vaan koko muinainen intialainen kulttuuri oli läpäisty tästä rajattoman kosmoksen tunteesta. Nykyisiin aikoihin asti tämän tunteen ovat säilyttäneet vain tietyt muinaiset perinteet sekä valitut opettajat ja ajattelijat. Heihin voimme täysin oikeutetusti lukea myös Śrīla Śrīdhara Mahārājan.

Evoluution mainitseminen tämän teoksen nimessä ei ole lainkaan sattumaa. Evoluutiota koskeva oppi saa tässä kuitenkin paljon laajemman tulkinnan – ei vain joidenkin materiaalisten muotojen kehityksenä, vaan itse olemassaolon periaatteena. Tämä suuri 1900-luvun intialainen ajattelija väittää, että todellinen evoluutio on tietoisuuden muutos, sillä tietoisuus on luonteeltaan subjektiivinen.

Tarkastellessaan ja vertaillessaan erilaisia evoluutiota käsitteleviä filosofisia opetuksia Śrīdhara Mahārāja osoittaa meille, että tietoisuus on ensisijainen todellisuus ja että subjektiivinen maailma on todellisempi kuin objektiivinen. Hän johdattaa lukijan tietoisuuden subjektiivisen evoluution eri vaiheiden läpi nojaten paitsi laajoihin tietoihinsa myös hyvin syvälliseen henkiseen kokemukseen.


Subjective Evolution of Consciousness

Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharajan kirja.

Lue lisää

Kirja on koostettu Mahārājan luentojen pohjalta, ja se on translitteroitu ja käännetty monille maailman kielille.

Anonyymi00044 kirjoitti:

Tämän vuoksi monet Gaudiya-vaishnavismin opettajat varoittivat uskonnollisesta ylpeydestä. Jos ihminen ajattelee, että hänen oma traditioonsa kuuluminen tekee hänestä automaattisesti totuuden omistajan, hän voi menettää uskonnon todellisen tarkoituksen. Todellinen henkinen kehitys näkyy siinä, että ihminen oppii erottamaan olennaisen epäolennaisesta ja näkemään Jumalan johdatuksen myös siellä, missä ulkoiset muodot ovat erilaisia.

Lue lisää

Jai Shri Ram!

Anonyymi00055 kirjoitti:

Jai Shri Ram!

Yes!

Anonyymi00055 kirjoitti:

Jai Shri Ram!

https://www.youtube.com/shorts/PV_WtheEZlE
Jai Shri Ram Raja Ram!!!

Anonyymi00057 kirjoitti:

https://www.youtube.com/shorts/PV_WtheEZlE
Jai Shri Ram Raja Ram!!!

https://www.youtube.com/watch?v=mE3pMftHl_s&list=RDmE3pMftHl_s&start_radio=1
Govindam

Anonyymi00058 kirjoitti:

https://www.youtube.com/watch?v=mE3pMftHl_s&list=RDmE3pMftHl_s&start_radio=1
Govindam

Lue lisää

https://www.youtube.com/watch?v=vNev_4S7Uy0&list=RDvNev_4S7Uy0&start_radio=1&t=11s

PARAMPARA

GAUDIYA SAMPRADAYA

Anonyymi00057 kirjoitti:

https://www.youtube.com/shorts/PV_WtheEZlE
Jai Shri Ram Raja Ram!!!

https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcR8qiXFUnKnGwpRjJCeYDmL3G3d1ZLlkSQLxg&s

Sita Ram

Anonyymi00060 kirjoitti:

https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcR8qiXFUnKnGwpRjJCeYDmL3G3d1ZLlkSQLxg&s

Sita Ram

Lue lisää

https://www.suhotraswami.net/library/Transcendental_Psychology.pdf
TRANSCENDENTAL PSYCHOLOGY
by
Suhotra Swami

Anonyymi00060 kirjoitti:

https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcR8qiXFUnKnGwpRjJCeYDmL3G3d1ZLlkSQLxg&s

Sita Ram

Lue lisää

Kaunista.

Anonyymi00061 kirjoitti:

https://www.suhotraswami.net/library/Transcendental_Psychology.pdf
TRANSCENDENTAL PSYCHOLOGY
by
Suhotra Swami

Lue lisää

Substanssi ja Varjo

Anonyymi00065 kirjoitti:

Substanssi ja Varjo

Shri Ram Jai Ram Jai Jai Ram
https://www.youtube.com/shorts/SIy_lyElJqI

Anonyymi00066 kirjoitti:

Shri Ram Jai Ram Jai Jai Ram
https://www.youtube.com/shorts/SIy_lyElJqI

https://www.youtube.com/shorts/PV_WtheEZlE

Anonyymi00067 kirjoitti:

https://www.youtube.com/shorts/PV_WtheEZlE

https://www.youtube.com/shorts/PV_WtheEZlE
Jai Shree Ram

Anonyymi00062 kirjoitti:

Kaunista.

Yes.

Anonyymi00052 kirjoitti:

https://scsmath.com/books/Subjective_Evolution.pdf

Subjective Evolution of Consciousness

Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharajan kirja.

Lue lisää

Hyvä kirja!

“Jeesus antaa myös synnintunnon, se on kompassi, joka vetää hyvyyden puoleen”
Emme puhu “synnintunnosta” samassa merkityksessä kuin kristillisyys, mutta siinä tunnistetaan ahankara (ego) ja maya (maailman illuusio) esteinä bhaktille.Hyvän ja pahan erottaminen perustuu siis ymmärrykseen jabhaktiin.

“Vain hyvä on tie taivaaseen, paha jätetään ulkopuolelle”
Henkinen elämä rakentuu hyveiden ja henkisten käytäntöjen kautta (bhakti, dhyana, kirtan, seva). “Paha” ei ole vain jätettävä, vaan sen vaikutus ymmärretään illuusion ja egoismin kautta. Meillä korostetaan enemmän tietoisuutta, kuin pelkkää erottelua hyvä/paha.

Anonyymi00072 kirjoitti:

“Jeesus antaa myös synnintunnon, se on kompassi, joka vetää hyvyyden puoleen”
Emme puhu “synnintunnosta” samassa merkityksessä kuin kristillisyys, mutta siinä tunnistetaan ahankara (ego) ja maya (maailman illuusio) esteinä bhaktille.Hyvän ja pahan erottaminen perustuu siis ymmärrykseen jabhaktiin.

“Vain hyvä on tie taivaaseen, paha jätetään ulkopuolelle”
Henkinen elämä rakentuu hyveiden ja henkisten käytäntöjen kautta (bhakti, dhyana, kirtan, seva). “Paha” ei ole vain jätettävä, vaan sen vaikutus ymmärretään illuusion ja egoismin kautta. Meillä korostetaan enemmän tietoisuutta, kuin pelkkää erottelua hyvä/paha.

Lue lisää

https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/15/163/

Śrīla Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākura antaa seuraavan selityksen tähän säkeeseen. Länsimaissa kristityt uskovat, että Herra Jeesus Kristus, heidän hengellinen opettajansa, ilmestyi hävittääkseen kaikki opetuslastensa synnit. Tätä tarkoitusta varten Herra Jeesus Kristus ilmestyi ja poistui. Tässä kuitenkin havaitsemme, että Śrī Vāsudeva Datta Ṭhākura ja Śrīla Haridāsa Ṭhākura ovat monia miljoonia kertoja edistyneempiä kuin edes Jesus Christ. Jeesus Kristus vapautti ainoastaan seuraajansa kaikista synnin seurauksista, mutta Vāsudeva Datta on tässä valmis ottamaan kantaakseen kaikkien maailmankaikkeuden olentojen synnit. Näin ollen Vāsudeva Dattan asema on vertailevasti miljoonia kertoja korkeampi kuin Herra Jeesuksen Kristuksen.

Anonyymi00073 kirjoitti:

https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/15/163/

Śrīla Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākura antaa seuraavan selityksen tähän säkeeseen. Länsimaissa kristityt uskovat, että Herra Jeesus Kristus, heidän hengellinen opettajansa, ilmestyi hävittääkseen kaikki opetuslastensa synnit. Tätä tarkoitusta varten Herra Jeesus Kristus ilmestyi ja poistui. Tässä kuitenkin havaitsemme, että Śrī Vāsudeva Datta Ṭhākura ja Śrīla Haridāsa Ṭhākura ovat monia miljoonia kertoja edistyneempiä kuin edes Jesus Christ. Jeesus Kristus vapautti ainoastaan seuraajansa kaikista synnin seurauksista, mutta Vāsudeva Datta on tässä valmis ottamaan kantaakseen kaikkien maailmankaikkeuden olentojen synnit. Näin ollen Vāsudeva Dattan asema on vertailevasti miljoonia kertoja korkeampi kuin Herra Jeesuksen Kristuksen.

Lue lisää

Vāsudeva Datta: valmis kärsimään kaikkien elävien olentojen puolesta, riippumatta uskosta

Tämä nähdään rajattomana universaalina myötätuntona (mahā-vadānyatā).

Kärsimyksen teologia

Kukaan ei voi todella vapauttaa toista ilman Kṛṣṇan tahtoa.

Bhakta haluaa kärsiä toisten puolesta.

Jumala itse vapauttaa sielut nähdessään tällaisen rakkauden.

Eli Vāsudeva Dattan tarjous on ennen kaikkea rakkauden huipentuma, ei mekaaninen syntien siirto.

Onko kyse Jeesuksen vähättelystä?

Historiallisesti Gaudiya-ācāryat eivät nähneet Jeesusta tavallisena ihmisenä, vaan: suurena pyhänä, Jumalan edustajana, śaktyāveśa-avatāran kaltaisena voimaantuneena lähettiläänä (joidenkin tulkintojen mukaan)

Vertailu on siis sisäistä teologista retoriikkaa, ei poleeminen hyökkäys.
Syvempi periaate: Karuṇā (myötätunto)

Gaudiya-traditiossa korkein hengellinen tila ei ole vain vapautus (mokṣa), vaan:

halu kärsiä itse, jotta yksikin sielu pääsisi takaisin Jumalan luo.

Tämä tekee Vāsudeva Dattan rukouksesta poikkeuksellisen.

Gaudiya-vaiṣṇava -näkökulmasta: Jeesus nähdään suurena hengellisenä opettajana.

Vāsudeva Dattan myötätunto nähdään teologisesti universaalimpana.

Kyse ei ole kilpailusta, vaan rakkauden mittaamisesta myötätunnon laajuuden kautta.

Lopulta kaiken vapautuksen antaa Kṛṣṇa – bhaktat ovat Hänen armonsa kanavia.

Vāsudeva Dattan myötätunto nähdään teologisesti universaalimpana.

Kyse ei ole kilpailusta, vaan rakkauden mittaamisesta myötätunnon laajuuden kautta.

Lopulta kaiken vapautuksen antaa Kṛṣṇa – bhaktat ovat Hänen armonsa kanavia.
Kyseinen kohta ei ensisijaisesti pyri asettamaan Jeesusta ja Vāsudeva Dattāa kilpailuasetelmaan, vaan havainnollistamaan puhtaan bhaktan myötätunnon teologista syvyyttä. Kun Śrīla Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākura kommentoi tätä säettä, hän tekee sen Gaudiya-metafysiikan kehyksessä, jossa Jumala on Kṛṣṇa, korkein persoonallinen todellisuus, ja Hänen puhtaat palvelijansa voivat heijastaa Hänen rajatonta armoaan poikkeuksellisella tavalla.

Kristillisessä teologiassa Jeesus nähdään lunastajana, joka ottaa seuraajiensa synnit kantaakseen. Gaudiya-kommentaarissa tämä ymmärretään rajattuna pelastustehtävänä: Jeesus vapauttaa ne, jotka turvautuvat häneen. Sen sijaan Vasudeva Datta ilmaisee rukouksessaan halunsa kärsiä kaikkien universumin elävien olentojen puolesta, riippumatta heidän uskonnostaan, asemastaan tai hengellisestä tietoisuudestaan. Tämä universaalius on se teologinen kohta, jota kommentaari korostaa.

Anonyymi00074 kirjoitti:

Vāsudeva Datta: valmis kärsimään kaikkien elävien olentojen puolesta, riippumatta uskosta

Tämä nähdään rajattomana universaalina myötätuntona (mahā-vadānyatā).

Kärsimyksen teologia

Kukaan ei voi todella vapauttaa toista ilman Kṛṣṇan tahtoa.

Bhakta haluaa kärsiä toisten puolesta.

Jumala itse vapauttaa sielut nähdessään tällaisen rakkauden.

Eli Vāsudeva Dattan tarjous on ennen kaikkea rakkauden huipentuma, ei mekaaninen syntien siirto.

Onko kyse Jeesuksen vähättelystä?

Historiallisesti Gaudiya-ācāryat eivät nähneet Jeesusta tavallisena ihmisenä, vaan: suurena pyhänä, Jumalan edustajana, śaktyāveśa-avatāran kaltaisena voimaantuneena lähettiläänä (joidenkin tulkintojen mukaan)

Vertailu on siis sisäistä teologista retoriikkaa, ei poleeminen hyökkäys.
Syvempi periaate: Karuṇā (myötätunto)

Gaudiya-traditiossa korkein hengellinen tila ei ole vain vapautus (mokṣa), vaan:

halu kärsiä itse, jotta yksikin sielu pääsisi takaisin Jumalan luo.

Tämä tekee Vāsudeva Dattan rukouksesta poikkeuksellisen.

Gaudiya-vaiṣṇava -näkökulmasta: Jeesus nähdään suurena hengellisenä opettajana.

Vāsudeva Dattan myötätunto nähdään teologisesti universaalimpana.

Kyse ei ole kilpailusta, vaan rakkauden mittaamisesta myötätunnon laajuuden kautta.

Lopulta kaiken vapautuksen antaa Kṛṣṇa – bhaktat ovat Hänen armonsa kanavia.

Vāsudeva Dattan myötätunto nähdään teologisesti universaalimpana.

Kyse ei ole kilpailusta, vaan rakkauden mittaamisesta myötätunnon laajuuden kautta.

Lopulta kaiken vapautuksen antaa Kṛṣṇa – bhaktat ovat Hänen armonsa kanavia.
Kyseinen kohta ei ensisijaisesti pyri asettamaan Jeesusta ja Vāsudeva Dattāa kilpailuasetelmaan, vaan havainnollistamaan puhtaan bhaktan myötätunnon teologista syvyyttä. Kun Śrīla Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākura kommentoi tätä säettä, hän tekee sen Gaudiya-metafysiikan kehyksessä, jossa Jumala on Kṛṣṇa, korkein persoonallinen todellisuus, ja Hänen puhtaat palvelijansa voivat heijastaa Hänen rajatonta armoaan poikkeuksellisella tavalla.

Kristillisessä teologiassa Jeesus nähdään lunastajana, joka ottaa seuraajiensa synnit kantaakseen. Gaudiya-kommentaarissa tämä ymmärretään rajattuna pelastustehtävänä: Jeesus vapauttaa ne, jotka turvautuvat häneen. Sen sijaan Vasudeva Datta ilmaisee rukouksessaan halunsa kärsiä kaikkien universumin elävien olentojen puolesta, riippumatta heidän uskonnostaan, asemastaan tai hengellisestä tietoisuudestaan. Tämä universaalius on se teologinen kohta, jota kommentaari korostaa.

Lue lisää

Para-duḥkha-duḥkhī – suora myötätunnon ilmentymä

Vāsudeva Datta näyttäytyy ennen kaikkea rakkauden äärimmäisenä ilmentymänä – ei vain pyhänä henkilönä muiden joukossa, vaan bhaktan ihanteena, jossa myötätunto saavuttaa lähes käsittämättömän laajuuden. Hänen rukouksensa, jossa hän on valmis ottamaan kaikkien elävien olentojen kärsimyksen kantaakseen, ei ole teologinen mekanismi vaan sydämen huuto: rakkaus, joka ei tunne rajoja, ei uskontoa, ei ehtoja.

Tässä kehyksessä vertailu Jeesus Kristus -hahmoon saa erityisen merkityksen. Mutta samalla tehdään teologinen erottelu: Jeesuksen pelastustehtävä ymmärretään kohdistuvan niihin, jotka turvautuvat häneen, kun taas Vāsudeva Dattan rukous ulottuu kaikkiin olentoihin ilman mitään ehtoa.


Vāsudeva Dattan erityisyys kiteytyy käsitteeseen para-duḥkha-duḥkhī – hän ei vain tunne muiden kärsimystä, vaan kokee sen omanaan ja on valmis kantamaan sen kokonaan. Tässä mielessä hänen myötätuntonsa esitetään universaalimpana: ei siksi, että se kumoaisi muiden hengellisten opettajien merkityksen, vaan siksi, että se laajenee rajattomaksi periaatteeksi – kaikki olennot, kaikissa maailmoissa, riippumatta uskosta tai asemasta.

Tästä syntyy se voimakas väite, että Vāsudeva Datta on “miljoonia kertoja korkeampi”. Gaudiya-ajattelussa tämä ei kuitenkaan tarkoita ontologista kilpailua tai sitä, että bhakta todella ylittäisi Jumalan lähettilään metafyysisessä asemassa. Se on retorinen tapa kuvata myötätunnon mittaamattomuutta.

Para-duḥkha-duḥkhī – suora myötätunnon ilmentymä

Vāsudeva Datta näyttäytyy ennen kaikkea rakkauden äärimmäisenä ilmentymänä – ei vain pyhänä henkilönä muiden joukossa, vaan bhaktan ihanteena, jossa myötätunto saavuttaa lähes käsittämättömän laajuuden. Hänen rukouksensa, jossa hän on valmis ottamaan kaikkien elävien olentojen kärsimyksen kantaakseen, ei ole teologinen mekanismi vaan sydämen huuto: rakkaus, joka ei tunne rajoja, ei uskontoa, ei ehtoja.

Tässä kehyksessä vertailu Jeesus Kristus -hahmoon saa erityisen merkityksen. Mutta samalla tehdään teologinen erottelu: Jeesuksen pelastustehtävä ymmärretään kohdistuvan niihin, jotka turvautuvat häneen, kun taas Vāsudeva Dattan rukous ulottuu kaikkiin olentoihin ilman mitään ehtoa.


Vāsudeva Dattan erityisyys kiteytyy käsitteeseen para-duḥkha-duḥkhī – hän ei vain tunne muiden kärsimystä, vaan kokee sen omanaan ja on valmis kantamaan sen kokonaan. Tässä mielessä hänen myötätuntonsa esitetään universaalimpana: ei siksi, että se kumoaisi muiden hengellisten opettajien merkityksen, vaan siksi, että se laajenee rajattomaksi periaatteeksi – kaikki olennot, kaikissa maailmoissa, riippumatta uskosta tai asemasta.

Tästä syntyy se voimakas väite, että Vāsudeva Datta on “miljoonia kertoja korkeampi”. Gaudiya-ajattelussa tämä ei kuitenkaan tarkoita ontologista kilpailua tai sitä, että bhakta todella ylittäisi Jumalan lähettilään metafyysisessä asemassa. Se on retorinen tapa kuvata myötätunnon mittaamattomuutta.

Jeesus Kristus edustaa kristillisessä ajattelussa liittosuhdetta: pelastus liittyy suhteeseen häneen, uskoon, kääntymiseen ja vastaanottamiseen. Armo on kyllä ääretöntä, mutta se ilmenee relationaalisesti – ihminen astuu siihen sisään. Pelastus on universaalisti tarjolla, mutta ei universaalisti automaattinen; se toteutuu niissä, jotka “tulevat hänen luokseen”. Tässä mielessä pelastus on ehdollisesti universaali: avoin kaikille, mutta toteutuva suhteen kautta.

Mutta tämä näyttää vielä rajalliselta muodolta karuṇāsta, myötätunnosta, koska siinä säilyy raja: vastaanottaminen, usko, kääntyminen. Ei siksi, että se olisi “väärin”, vaan siksi, että se toimii tietyn hengellisen lainalaisuuden sisällä – Jumalan ja sielun vastavuoroisuuden.

Anonyymi00075 kirjoitti:

Para-duḥkha-duḥkhī – suora myötätunnon ilmentymä

Vāsudeva Datta näyttäytyy ennen kaikkea rakkauden äärimmäisenä ilmentymänä – ei vain pyhänä henkilönä muiden joukossa, vaan bhaktan ihanteena, jossa myötätunto saavuttaa lähes käsittämättömän laajuuden. Hänen rukouksensa, jossa hän on valmis ottamaan kaikkien elävien olentojen kärsimyksen kantaakseen, ei ole teologinen mekanismi vaan sydämen huuto: rakkaus, joka ei tunne rajoja, ei uskontoa, ei ehtoja.

Tässä kehyksessä vertailu Jeesus Kristus -hahmoon saa erityisen merkityksen. Mutta samalla tehdään teologinen erottelu: Jeesuksen pelastustehtävä ymmärretään kohdistuvan niihin, jotka turvautuvat häneen, kun taas Vāsudeva Dattan rukous ulottuu kaikkiin olentoihin ilman mitään ehtoa.


Vāsudeva Dattan erityisyys kiteytyy käsitteeseen para-duḥkha-duḥkhī – hän ei vain tunne muiden kärsimystä, vaan kokee sen omanaan ja on valmis kantamaan sen kokonaan. Tässä mielessä hänen myötätuntonsa esitetään universaalimpana: ei siksi, että se kumoaisi muiden hengellisten opettajien merkityksen, vaan siksi, että se laajenee rajattomaksi periaatteeksi – kaikki olennot, kaikissa maailmoissa, riippumatta uskosta tai asemasta.

Tästä syntyy se voimakas väite, että Vāsudeva Datta on “miljoonia kertoja korkeampi”. Gaudiya-ajattelussa tämä ei kuitenkaan tarkoita ontologista kilpailua tai sitä, että bhakta todella ylittäisi Jumalan lähettilään metafyysisessä asemassa. Se on retorinen tapa kuvata myötätunnon mittaamattomuutta.

Para-duḥkha-duḥkhī – suora myötätunnon ilmentymä

Vāsudeva Datta näyttäytyy ennen kaikkea rakkauden äärimmäisenä ilmentymänä – ei vain pyhänä henkilönä muiden joukossa, vaan bhaktan ihanteena, jossa myötätunto saavuttaa lähes käsittämättömän laajuuden. Hänen rukouksensa, jossa hän on valmis ottamaan kaikkien elävien olentojen kärsimyksen kantaakseen, ei ole teologinen mekanismi vaan sydämen huuto: rakkaus, joka ei tunne rajoja, ei uskontoa, ei ehtoja.

Tässä kehyksessä vertailu Jeesus Kristus -hahmoon saa erityisen merkityksen. Mutta samalla tehdään teologinen erottelu: Jeesuksen pelastustehtävä ymmärretään kohdistuvan niihin, jotka turvautuvat häneen, kun taas Vāsudeva Dattan rukous ulottuu kaikkiin olentoihin ilman mitään ehtoa.


Vāsudeva Dattan erityisyys kiteytyy käsitteeseen para-duḥkha-duḥkhī – hän ei vain tunne muiden kärsimystä, vaan kokee sen omanaan ja on valmis kantamaan sen kokonaan. Tässä mielessä hänen myötätuntonsa esitetään universaalimpana: ei siksi, että se kumoaisi muiden hengellisten opettajien merkityksen, vaan siksi, että se laajenee rajattomaksi periaatteeksi – kaikki olennot, kaikissa maailmoissa, riippumatta uskosta tai asemasta.

Tästä syntyy se voimakas väite, että Vāsudeva Datta on “miljoonia kertoja korkeampi”. Gaudiya-ajattelussa tämä ei kuitenkaan tarkoita ontologista kilpailua tai sitä, että bhakta todella ylittäisi Jumalan lähettilään metafyysisessä asemassa. Se on retorinen tapa kuvata myötätunnon mittaamattomuutta.

Jeesus Kristus edustaa kristillisessä ajattelussa liittosuhdetta: pelastus liittyy suhteeseen häneen, uskoon, kääntymiseen ja vastaanottamiseen. Armo on kyllä ääretöntä, mutta se ilmenee relationaalisesti – ihminen astuu siihen sisään. Pelastus on universaalisti tarjolla, mutta ei universaalisti automaattinen; se toteutuu niissä, jotka “tulevat hänen luokseen”. Tässä mielessä pelastus on ehdollisesti universaali: avoin kaikille, mutta toteutuva suhteen kautta.

Mutta tämä näyttää vielä rajalliselta muodolta karuṇāsta, myötätunnosta, koska siinä säilyy raja: vastaanottaminen, usko, kääntyminen. Ei siksi, että se olisi “väärin”, vaan siksi, että se toimii tietyn hengellisen lainalaisuuden sisällä – Jumalan ja sielun vastavuoroisuuden.

Lue lisää

Sitten kuvaan astuu Vāsudeva Datta, jonka rukous

Hän ei sano: “pelasta ne, jotka kääntyvät”, vaan: pelasta kaikki – ja jos he eivät voi tai halua, anna heidän karmansa minulle.

Tässä ei ole enää ehtoa, ei edes implisiittistä. Hän ei odota mitään liikettä toiselta puolelta.

Tämä on mahtavaa kahdella tasolla:

Ensinnäkin karmisen oikeuden tasolla. Maailma toimii syyn ja seurauksen lain mukaan, mutta Vāsudeva Datta on valmis ottamaan koko kosmisen velan itseensä. Hän ei neuvottele järjestelmän kanssa – hän tarjoutuu murtamaan sen henkilökohtaisella kärsimyksellään.
Äänestä

Anonyymi00076 kirjoitti:

Sitten kuvaan astuu Vāsudeva Datta, jonka rukous

Hän ei sano: “pelasta ne, jotka kääntyvät”, vaan: pelasta kaikki – ja jos he eivät voi tai halua, anna heidän karmansa minulle.

Tässä ei ole enää ehtoa, ei edes implisiittistä. Hän ei odota mitään liikettä toiselta puolelta.

Tämä on mahtavaa kahdella tasolla:

Ensinnäkin karmisen oikeuden tasolla. Maailma toimii syyn ja seurauksen lain mukaan, mutta Vāsudeva Datta on valmis ottamaan koko kosmisen velan itseensä. Hän ei neuvottele järjestelmän kanssa – hän tarjoutuu murtamaan sen henkilökohtaisella kärsimyksellään.
Äänestä

Lue lisää

Näin ero ei lopulta ole vain Jeesuksen ja Vāsudeva Dattan välillä, vaan kahden armon muodon välillä: armo, joka kutsuu ja odottaa vastausta armo, joka menee edeltä, kantaa kaiken ja ei odota mitään.

Anonyymi00077 kirjoitti:

Näin ero ei lopulta ole vain Jeesuksen ja Vāsudeva Dattan välillä, vaan kahden armon muodon välillä: armo, joka kutsuu ja odottaa vastausta armo, joka menee edeltä, kantaa kaiken ja ei odota mitään.

Lue lisää

Se nähdään rakkauden huipentumana. Siksi kielen tasolla käytetään tarkoituksellisen liioiteltuja ilmauksia – “miljoonia kertoja” – ei matemaattisena väitteenä, vaan yrityksenä kuvata jotakin, joka ylittää normaalin teologisen mittakaavan kokonaan.

Anonyymi00078 kirjoitti:

Se nähdään rakkauden huipentumana. Siksi kielen tasolla käytetään tarkoituksellisen liioiteltuja ilmauksia – “miljoonia kertoja” – ei matemaattisena väitteenä, vaan yrityksenä kuvata jotakin, joka ylittää normaalin teologisen mittakaavan kokonaan.

Lue lisää

Kun tätä lausetta syventää aivan loppuun asti, se ei enää ole pelkkä vertailu kahden uskonnollisen hahmon välillä, vaan kahden täysin erilaisen tavan ymmärtää itse armo – mitä armo on, miten se toimii ja mikä sen äärimmäinen muoto on.

Anonyymi00079 kirjoitti:

Kun tätä lausetta syventää aivan loppuun asti, se ei enää ole pelkkä vertailu kahden uskonnollisen hahmon välillä, vaan kahden täysin erilaisen tavan ymmärtää itse armo – mitä armo on, miten se toimii ja mikä sen äärimmäinen muoto on.

Lue lisää

Jeesus Kristus -traditiossa armo on pohjimmiltaan suhde. Se on kutsu, joka tulee Jumalalta ihmiselle, ja joka odottaa vastausta. Armo ei ole ansaittua, mutta se ei myöskään ole täysin irrallaan ihmisen vapaasta tahdosta. Siinä on aina mukana liike: kääntyminen, usko, antautuminen. Armo “virtaa”, mutta ihminen astuu siihen sisään. Tässä mielessä armo säilyttää dialogin rakenteen – se on kahden välinen tapahtuma.

Anonyymi00080 kirjoitti:

Jeesus Kristus -traditiossa armo on pohjimmiltaan suhde. Se on kutsu, joka tulee Jumalalta ihmiselle, ja joka odottaa vastausta. Armo ei ole ansaittua, mutta se ei myöskään ole täysin irrallaan ihmisen vapaasta tahdosta. Siinä on aina mukana liike: kääntyminen, usko, antautuminen. Armo “virtaa”, mutta ihminen astuu siihen sisään. Tässä mielessä armo säilyttää dialogin rakenteen – se on kahden välinen tapahtuma.

Lue lisää

Vāsudeva Datta ei asetu tähän dialogiin lainkaan. Hän ei jää odottamaan, että toinen osapuoli vastaa. Hän ei rakenna pelastusta suhteen varaan. Hänen rukouksensa on yksisuuntainen teko, joka ei tarvitse vastetta ollakseen täydellinen.

Tässä armo muuttuu joksikin radikaalisti erilaiseksi.

Se ei ole enää kutsu, vaan korvaaminen.
Se ei ole enää suhde, vaan uhraus.
Se ei ole enää “tule luokseni”, vaan “minä tulen sinun paikallesi”.

Tämä on se piste, jossa Gaudiya-teologia näkee laadullisen hyppäyksen.

Anonyymi00081 kirjoitti:

Vāsudeva Datta ei asetu tähän dialogiin lainkaan. Hän ei jää odottamaan, että toinen osapuoli vastaa. Hän ei rakenna pelastusta suhteen varaan. Hänen rukouksensa on yksisuuntainen teko, joka ei tarvitse vastetta ollakseen täydellinen.

Tässä armo muuttuu joksikin radikaalisti erilaiseksi.

Se ei ole enää kutsu, vaan korvaaminen.
Se ei ole enää suhde, vaan uhraus.
Se ei ole enää “tule luokseni”, vaan “minä tulen sinun paikallesi”.

Tämä on se piste, jossa Gaudiya-teologia näkee laadullisen hyppäyksen.

Lue lisää

Vāsudeva Datta ei oikeasti voi ottaa kaikkien karmoja. Se on metafyysisesti mahdotonta. Vain Kṛṣṇa voi vapauttaa.

Mutta juuri tämä tekee tilanteesta teologisesti huipentuneen:

kun tällainen ehdoton, rajaton, täysin vastikkeeton myötätunto ilmestyy, Jumala ei enää toimi lain vaan rakkauden perusteella.

Ei siksi, että Häntä pakotetaan, vaan siksi, että tämä rakkaus on identtinen Hänen oman luontonsa kanssa.

Silloin armo ei enää ole:

kutsu, johon vastataan
eikä edes uhri, joka korvaa

vaan se on Jumalan sydämen suora heijastus bhaktan kautta.

Ja siksi lopullinen väite ei ole oikeastaan “kumpi on suurempi”, vaan tämä:

toinen armo toimii vielä järjestyksen sisällä,
toinen alkaa murtaa koko järjestyksen rakkauden voimalla.

Anonyymi00082 kirjoitti:

Vāsudeva Datta ei oikeasti voi ottaa kaikkien karmoja. Se on metafyysisesti mahdotonta. Vain Kṛṣṇa voi vapauttaa.

Mutta juuri tämä tekee tilanteesta teologisesti huipentuneen:

kun tällainen ehdoton, rajaton, täysin vastikkeeton myötätunto ilmestyy, Jumala ei enää toimi lain vaan rakkauden perusteella.

Ei siksi, että Häntä pakotetaan, vaan siksi, että tämä rakkaus on identtinen Hänen oman luontonsa kanssa.

Silloin armo ei enää ole:

kutsu, johon vastataan
eikä edes uhri, joka korvaa

vaan se on Jumalan sydämen suora heijastus bhaktan kautta.

Ja siksi lopullinen väite ei ole oikeastaan “kumpi on suurempi”, vaan tämä:

toinen armo toimii vielä järjestyksen sisällä,
toinen alkaa murtaa koko järjestyksen rakkauden voimalla.

Lue lisää

Anonyymi00021 kirjoitti:

Tässä kohtaa teologia muuttuu lähes filosofiseksi kokeeksi: mitä tapahtuu, jos myötätunto viedään absoluuttiseen ääripisteeseen ilman mitään rajoja?

Jeesuksen tapauksessa armo on ääretöntä, mutta sillä on muoto. Se toimii pelastushistorian sisällä: on ilmoitus, on kutsu, on vastaus, on lunastus. Se on täydellinen järjestelmä, mutta silti järjestelmä. Siinä on edelleen rakenne, jossa ihminen kohtaa Jumalan, ja pelastus tapahtuu tässä kohtaamisessa.

Tämä tarkoittaa, että armo on edelleen sidoksissa tiettyyn “polkuun” – vaikka se olisi universaalisti tarjolla, se realisoituu suhteessa.

Mutta Vāsudeva Datta rikkoo tämän rakenteen täysin.

Hänen rukouksessaan ei ole enää mitään teologista ehtoa, ei edes implisiittistä. Hän ei ainoastaan laajenna pelastusta kaikille – hän poistaa koko kysymyksen siitä, kuka täyttää ehdot. Hän ei kysy, kuka uskoo, kuka kääntyy, kuka on valmis.

Hän siirtää koko ongelman pois pelastettavista ja ottaa sen itseensä.

Anonyymi00083 kirjoitti:

Anonyymi00021 kirjoitti:

Tässä kohtaa teologia muuttuu lähes filosofiseksi kokeeksi: mitä tapahtuu, jos myötätunto viedään absoluuttiseen ääripisteeseen ilman mitään rajoja?

Jeesuksen tapauksessa armo on ääretöntä, mutta sillä on muoto. Se toimii pelastushistorian sisällä: on ilmoitus, on kutsu, on vastaus, on lunastus. Se on täydellinen järjestelmä, mutta silti järjestelmä. Siinä on edelleen rakenne, jossa ihminen kohtaa Jumalan, ja pelastus tapahtuu tässä kohtaamisessa.

Tämä tarkoittaa, että armo on edelleen sidoksissa tiettyyn “polkuun” – vaikka se olisi universaalisti tarjolla, se realisoituu suhteessa.

Mutta Vāsudeva Datta rikkoo tämän rakenteen täysin.

Hänen rukouksessaan ei ole enää mitään teologista ehtoa, ei edes implisiittistä. Hän ei ainoastaan laajenna pelastusta kaikille – hän poistaa koko kysymyksen siitä, kuka täyttää ehdot. Hän ei kysy, kuka uskoo, kuka kääntyy, kuka on valmis.

Hän siirtää koko ongelman pois pelastettavista ja ottaa sen itseensä.

Lue lisää

https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/15/163/

”Rakas Jumalani, anna minun kärsiä ikuisesti helvetillisessä tilassa ja ottaa vastaan kaikkien elävien olentojen syntiset reaktiot. Ole hyvä ja päätä heidän sairas aineellinen elämänsä.”

https://vedabase.io/en/lib

Selitys
Śrīla Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākura antaa seuraavan selityksen tähän säkeeseen. Länsimaissa kristityt uskovat, että Jeesus Kristus, heidän henkinen mestarinsa, ilmestyi hävittääkseen kaikki seuraajiensa synnit. Tätä tarkoitusta varten Jeesus Kristus ilmestyi ja poistui. Tässä kuitenkin näemme, että Śrī Vāsudeva Datta Ṭhākura ja Śrīla Haridāsa Ṭhākura ovat monia miljoonia kertoja edistyneempiä kuin edes Jeesus Kristus. Jeesus Kristus vapautti vain seuraajansa syntisten reaktioiden seurauksista, mutta Vāsudeva Datta on tässä valmis ottamaan kaikkien universumin olentojen synnit itselleen. Näin ollen Vāsudeva Dattan asema on miljoonia kertoja korkeampi kuin Jeesus Kristusn. Vaiṣṇava on niin jalomielinen, että hän on valmis riskeeraamaan kaiken vapauttaakseen ehdollistuneet sielut aineellisesta olemassaolosta. Śrīla Vāsudeva Datta Ṭhākura on universaalin rakkauden ruumiillistuma, sillä hän oli valmis uhraamaan kaiken ja omistautumaan täysin Jumalan palvelemiseen.

Śrīla Vāsudeva Datta tiesi hyvin, että Śrī Caitanya Mahāprabhu on alkuperäinen Jumaluuden Persoona, itse transsendenssi, aineellisen harhan ja māyān käsityksen yläpuolella. Jeesus Kristus poisti varmasti seuraajiensa syntisten tekojen reaktiot armollaan, mutta se ei tarkoita, että hän olisi täysin vapauttanut heidät aineellisen olemassaolon kärsimyksistä. Ihminen voi vapautua synneistä kerran, mutta kristillisessä perinteessä on tapana tunnustaa synnit ja silti tehdä ne uudelleen. Vapautumalla synneistä ja ryhtymällä niihin uudelleen ei voi saavuttaa vapautta aineellisen olemassaolon kärsimyksistä. Sairas ihminen voi mennä lääkärin luo saadakseen helpotusta, mutta sairaalasta lähdettyään hän voi jälleen sairastua epähygieenisten tapojensa vuoksi. Näin aineellinen olemassaolo jatkuu. Śrīla Vāsudeva Datta halusi vapauttaa ehdollistuneet sielut täydellisesti aineellisesta olemassaolosta, niin ettei heillä enää olisi mahdollisuutta tehdä syntisiä tekoja. Tämä on merkittävä ero Śrīla Vāsudeva Dattan ja Jeesus Kristusn välillä. On suuri loukkaus saada synnit anteeksi ja tehdä sitten samat synnit uudelleen. Tällainen loukkaus on vaarallisempi kuin syntinen toiminta itsessään. Vāsudeva Datta oli niin jalomielinen, että hän pyysi Śrī Caitanya Mahāprabhua siirtämään kaikki loukkaavat teot hänen kannettavakseen, jotta ehdollistuneet sielut puhdistuisivat ja palaisivat takaisin kotiin, takaisin Jumalan luo. Tämä rukous oli täysin vilpitön.



Vāsudeva Dattan esimerkki on ainutlaatuinen paitsi tässä maailmassa myös koko universumissa. Se on hedelmällisiin tekoihin kiintyneiden toimijoiden tai maallisten filosofien spekulaation tuolla puolen. Ulkoisen energian harhaamina ja vähäisen tiedon vuoksi ihmiset kadehtivat toisiaan. Tämän vuoksi he sotkeutuvat hedelmälliseen toimintaan ja yrittävät paeta sitä mentaalisen spekulaation avulla. Näin ollen eivät karmīt eivätkä jñānīt puhdistu. Śrīla Bhaktisiddhānta Ṭhākuran sanoin he ovat kukarmījä ja kujñānījä — huonoja toimijoita ja huonoja spekuloijia. Siksi māyāvādien ja karmījen tulisi kiinnittää huomionsa jalomieliseen Vāsudeva Dattaan, joka halusi kärsiä muiden puolesta helvetillisessä tilassa. Kenenkään ei tulisi pitää Vāsudeva Dattaa maallisena hyväntekijänä tai sosiaalityöntekijänä. Hän ei myöskään ollut kiinnostunut sulautumaan Brahmanin säteilyyn eikä saavuttamaan aineellista kunniaa tai mainetta. Hän oli kaukana filantrooppien, filosofien ja hedelmällisten toimijoiden yläpuolella. Hän oli ylevin persoona, joka on koskaan osoittanut armoa ehdollistuneille sieluille. Tämä ei ole liioittelua hänen transsendentaalisista ominaisuuksistaan — se on täysin totta. Itse asiassa Vāsudeva Dattalle ei ole mitään vertailukohtaa. Täydellisenä Vaiṣṇavana hän oli para-duḥkha-duḥkhī, syvästi murheellinen nähdessään muiden kärsivän. Koko maailma puhdistuu pelkästään tällaisen suuren hartaan ilmestymisestä. Hänen transsendentaalisen läsnäolonsa kautta koko maailma ylistyy, ja myös kaikki ehdollistuneet sielut tulevat ylistetyiksi. Kuten Narottama dāsa Ṭhākura vahvistaa, Vāsudeva Datta on Śrī Caitanya Mahāprabhun ihanteellinen hartauspalvelija:

gaurāṅgera saṅgi-gaṇe, nitya-siddha kari’ māne,
se yāya vrajendra-suta-pāśa

Se, joka toteuttaa Śrī Caitanya Mahāprabhun tehtävää, tulee nähdä ikuisesti vapautuneena. Hän on transsendentaalinen persoona eikä kuulu tähän aineelliseen maailmaan. Tällainen hartauspalvelija, joka työskentelee koko väestön vapauttamiseksi, on yhtä jalomielinen kuin Śrī Caitanya Mahāprabhu itse.

namo mahā-vadānyāya kṛṣṇa-prema-pradāya te
kṛṣṇāya kṛṣṇa-caitanya-nāmne gaura-tviṣe namaḥ

Tällainen persoona edustaa todellisuudessa Śrī Caitanya Mahāprabhua, sillä hänen sydämensä on aina täynnä myötätuntoa kaikkia ehdollistuneita sieluja kohtaan.

Anonyymi00084 kirjoitti:

https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/15/163/

”Rakas Jumalani, anna minun kärsiä ikuisesti helvetillisessä tilassa ja ottaa vastaan kaikkien elävien olentojen syntiset reaktiot. Ole hyvä ja päätä heidän sairas aineellinen elämänsä.”

https://vedabase.io/en/lib

Selitys
Śrīla Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākura antaa seuraavan selityksen tähän säkeeseen. Länsimaissa kristityt uskovat, että Jeesus Kristus, heidän henkinen mestarinsa, ilmestyi hävittääkseen kaikki seuraajiensa synnit. Tätä tarkoitusta varten Jeesus Kristus ilmestyi ja poistui. Tässä kuitenkin näemme, että Śrī Vāsudeva Datta Ṭhākura ja Śrīla Haridāsa Ṭhākura ovat monia miljoonia kertoja edistyneempiä kuin edes Jeesus Kristus. Jeesus Kristus vapautti vain seuraajansa syntisten reaktioiden seurauksista, mutta Vāsudeva Datta on tässä valmis ottamaan kaikkien universumin olentojen synnit itselleen. Näin ollen Vāsudeva Dattan asema on miljoonia kertoja korkeampi kuin Jeesus Kristusn. Vaiṣṇava on niin jalomielinen, että hän on valmis riskeeraamaan kaiken vapauttaakseen ehdollistuneet sielut aineellisesta olemassaolosta. Śrīla Vāsudeva Datta Ṭhākura on universaalin rakkauden ruumiillistuma, sillä hän oli valmis uhraamaan kaiken ja omistautumaan täysin Jumalan palvelemiseen.

Śrīla Vāsudeva Datta tiesi hyvin, että Śrī Caitanya Mahāprabhu on alkuperäinen Jumaluuden Persoona, itse transsendenssi, aineellisen harhan ja māyān käsityksen yläpuolella. Jeesus Kristus poisti varmasti seuraajiensa syntisten tekojen reaktiot armollaan, mutta se ei tarkoita, että hän olisi täysin vapauttanut heidät aineellisen olemassaolon kärsimyksistä. Ihminen voi vapautua synneistä kerran, mutta kristillisessä perinteessä on tapana tunnustaa synnit ja silti tehdä ne uudelleen. Vapautumalla synneistä ja ryhtymällä niihin uudelleen ei voi saavuttaa vapautta aineellisen olemassaolon kärsimyksistä. Sairas ihminen voi mennä lääkärin luo saadakseen helpotusta, mutta sairaalasta lähdettyään hän voi jälleen sairastua epähygieenisten tapojensa vuoksi. Näin aineellinen olemassaolo jatkuu. Śrīla Vāsudeva Datta halusi vapauttaa ehdollistuneet sielut täydellisesti aineellisesta olemassaolosta, niin ettei heillä enää olisi mahdollisuutta tehdä syntisiä tekoja. Tämä on merkittävä ero Śrīla Vāsudeva Dattan ja Jeesus Kristusn välillä. On suuri loukkaus saada synnit anteeksi ja tehdä sitten samat synnit uudelleen. Tällainen loukkaus on vaarallisempi kuin syntinen toiminta itsessään. Vāsudeva Datta oli niin jalomielinen, että hän pyysi Śrī Caitanya Mahāprabhua siirtämään kaikki loukkaavat teot hänen kannettavakseen, jotta ehdollistuneet sielut puhdistuisivat ja palaisivat takaisin kotiin, takaisin Jumalan luo. Tämä rukous oli täysin vilpitön.



Vāsudeva Dattan esimerkki on ainutlaatuinen paitsi tässä maailmassa myös koko universumissa. Se on hedelmällisiin tekoihin kiintyneiden toimijoiden tai maallisten filosofien spekulaation tuolla puolen. Ulkoisen energian harhaamina ja vähäisen tiedon vuoksi ihmiset kadehtivat toisiaan. Tämän vuoksi he sotkeutuvat hedelmälliseen toimintaan ja yrittävät paeta sitä mentaalisen spekulaation avulla. Näin ollen eivät karmīt eivätkä jñānīt puhdistu. Śrīla Bhaktisiddhānta Ṭhākuran sanoin he ovat kukarmījä ja kujñānījä — huonoja toimijoita ja huonoja spekuloijia. Siksi māyāvādien ja karmījen tulisi kiinnittää huomionsa jalomieliseen Vāsudeva Dattaan, joka halusi kärsiä muiden puolesta helvetillisessä tilassa. Kenenkään ei tulisi pitää Vāsudeva Dattaa maallisena hyväntekijänä tai sosiaalityöntekijänä. Hän ei myöskään ollut kiinnostunut sulautumaan Brahmanin säteilyyn eikä saavuttamaan aineellista kunniaa tai mainetta. Hän oli kaukana filantrooppien, filosofien ja hedelmällisten toimijoiden yläpuolella. Hän oli ylevin persoona, joka on koskaan osoittanut armoa ehdollistuneille sieluille. Tämä ei ole liioittelua hänen transsendentaalisista ominaisuuksistaan — se on täysin totta. Itse asiassa Vāsudeva Dattalle ei ole mitään vertailukohtaa. Täydellisenä Vaiṣṇavana hän oli para-duḥkha-duḥkhī, syvästi murheellinen nähdessään muiden kärsivän. Koko maailma puhdistuu pelkästään tällaisen suuren hartaan ilmestymisestä. Hänen transsendentaalisen läsnäolonsa kautta koko maailma ylistyy, ja myös kaikki ehdollistuneet sielut tulevat ylistetyiksi. Kuten Narottama dāsa Ṭhākura vahvistaa, Vāsudeva Datta on Śrī Caitanya Mahāprabhun ihanteellinen hartauspalvelija:

gaurāṅgera saṅgi-gaṇe, nitya-siddha kari’ māne,
se yāya vrajendra-suta-pāśa

Se, joka toteuttaa Śrī Caitanya Mahāprabhun tehtävää, tulee nähdä ikuisesti vapautuneena. Hän on transsendentaalinen persoona eikä kuulu tähän aineelliseen maailmaan. Tällainen hartauspalvelija, joka työskentelee koko väestön vapauttamiseksi, on yhtä jalomielinen kuin Śrī Caitanya Mahāprabhu itse.

namo mahā-vadānyāya kṛṣṇa-prema-pradāya te
kṛṣṇāya kṛṣṇa-caitanya-nāmne gaura-tviṣe namaḥ

Tällainen persoona edustaa todellisuudessa Śrī Caitanya Mahāprabhua, sillä hänen sydämensä on aina täynnä myötätuntoa kaikkia ehdollistuneita sieluja kohtaan.

Lue lisää

Śrī Vāsudeva Datta Ṭhākura ja Śrīla Haridāsa Ṭhākura ovat monia miljoonia kertoja edistyneempiä kuin edes Jeesus Kristus. Jeesus Kristus vapautti vain seuraajansa syntisten reaktioiden seurauksista, mutta Vāsudeva Datta on tässä valmis ottamaan kaikkien universumin olentojen synnit itselleen. Näin ollen Vāsudeva Dattan asema on miljoonia kertoja korkeampi kuin Jeesus Kristusn.

Jeesus Kristus poisti varmasti seuraajiensa syntisten tekojen reaktiot armollaan, mutta se ei tarkoita, että hän olisi täysin vapauttanut heidät aineellisen olemassaolon kärsimyksistä. Ihminen voi vapautua synneistä kerran, mutta kristillisessä perinteessä on tapana tunnustaa synnit ja silti tehdä ne uudelleen.

Anonyymi00085 kirjoitti:

Śrī Vāsudeva Datta Ṭhākura ja Śrīla Haridāsa Ṭhākura ovat monia miljoonia kertoja edistyneempiä kuin edes Jeesus Kristus. Jeesus Kristus vapautti vain seuraajansa syntisten reaktioiden seurauksista, mutta Vāsudeva Datta on tässä valmis ottamaan kaikkien universumin olentojen synnit itselleen. Näin ollen Vāsudeva Dattan asema on miljoonia kertoja korkeampi kuin Jeesus Kristusn.

Jeesus Kristus poisti varmasti seuraajiensa syntisten tekojen reaktiot armollaan, mutta se ei tarkoita, että hän olisi täysin vapauttanut heidät aineellisen olemassaolon kärsimyksistä. Ihminen voi vapautua synneistä kerran, mutta kristillisessä perinteessä on tapana tunnustaa synnit ja silti tehdä ne uudelleen.

Lue lisää

Hän ei myöskään ollut kiinnostunut sulautumaan Brahmanin säteilyyn eikä saavuttamaan aineellista kunniaa tai mainetta. Hän oli kaukana filantrooppien, filosofien ja hedelmällisten toimijoiden yläpuolella. Hän oli ylevin persoona, joka on koskaan osoittanut armoa ehdollistuneille sieluille. Tämä ei ole liioittelua hänen transsendentaalisista ominaisuuksistaan — se on täysin totta. Itse asiassa Vāsudeva Dattalle ei ole mitään vertailukohtaa. Täydellisenä Vaiṣṇavana hän oli para-duḥkha-duḥkhī, syvästi murheellinen nähdessään muiden kärsivän. Koko maailma puhdistuu pelkästään tällaisen suuren hartaan ilmestymisestä. Hänen transsendentaalisen läsnäolonsa kautta koko maailma ylistyy, ja myös kaikki ehdollistuneet sielut tulevat ylistetyiksi.

Anonyymi00086 kirjoitti:

Hän ei myöskään ollut kiinnostunut sulautumaan Brahmanin säteilyyn eikä saavuttamaan aineellista kunniaa tai mainetta. Hän oli kaukana filantrooppien, filosofien ja hedelmällisten toimijoiden yläpuolella. Hän oli ylevin persoona, joka on koskaan osoittanut armoa ehdollistuneille sieluille. Tämä ei ole liioittelua hänen transsendentaalisista ominaisuuksistaan — se on täysin totta. Itse asiassa Vāsudeva Dattalle ei ole mitään vertailukohtaa. Täydellisenä Vaiṣṇavana hän oli para-duḥkha-duḥkhī, syvästi murheellinen nähdessään muiden kärsivän. Koko maailma puhdistuu pelkästään tällaisen suuren hartaan ilmestymisestä. Hänen transsendentaalisen läsnäolonsa kautta koko maailma ylistyy, ja myös kaikki ehdollistuneet sielut tulevat ylistetyiksi.

Lue lisää

Koko maailma puhdistuu pelkästään tällaisen suuren hartaan ilmestymisestä. Hänen transsendentaalisen läsnäolonsa kautta koko maailma ylistyy, ja myös kaikki ehdollistuneet sielut tulevat ylistetyiksi.

Hän ei ainoastaan halua auttaa muita, vaan on valmis ottamaan kaikkien elävien olentojen kärsimyksen ja syntiset seuraukset itselleen. Tällainen ajattelu heijastaa vaiṣṇava-ihannetta para-duḥkha-duḥkhī, jossa todellinen harras kokee toisten kärsimyksen omanaan. Myötätunto ei siis ole vain eettinen hyve, vaan syvällinen henkinen ominaisuus

Anonyymi00087 kirjoitti:

Koko maailma puhdistuu pelkästään tällaisen suuren hartaan ilmestymisestä. Hänen transsendentaalisen läsnäolonsa kautta koko maailma ylistyy, ja myös kaikki ehdollistuneet sielut tulevat ylistetyiksi.

Hän ei ainoastaan halua auttaa muita, vaan on valmis ottamaan kaikkien elävien olentojen kärsimyksen ja syntiset seuraukset itselleen. Tällainen ajattelu heijastaa vaiṣṇava-ihannetta para-duḥkha-duḥkhī, jossa todellinen harras kokee toisten kärsimyksen omanaan. Myötätunto ei siis ole vain eettinen hyve, vaan syvällinen henkinen ominaisuus

Lue lisää

Vāsudeva Datta Ṭhākura ei näyttäydy pelkästään poikkeuksellisen myötätuntoisena henkilönä, vaan koko bhakti-teologian huipentumana. Hänen rukouksensa ei ole ensisijaisesti kosmologinen tai juridinen väite karmasta, vaan eksistentiaalinen ja rakkaudellinen tapahtuma: bhaktan sydän saavuttaa pisteen, jossa oma vapautus, oma autuus tai edes oma suhde Jumalaan ei ole enää keskiössä. Jäljelle jää vain toisten kärsimyksen poistaminen.

Anonyymi00088 kirjoitti:

Vāsudeva Datta Ṭhākura ei näyttäydy pelkästään poikkeuksellisen myötätuntoisena henkilönä, vaan koko bhakti-teologian huipentumana. Hänen rukouksensa ei ole ensisijaisesti kosmologinen tai juridinen väite karmasta, vaan eksistentiaalinen ja rakkaudellinen tapahtuma: bhaktan sydän saavuttaa pisteen, jossa oma vapautus, oma autuus tai edes oma suhde Jumalaan ei ole enää keskiössä. Jäljelle jää vain toisten kärsimyksen poistaminen.

Lue lisää

Ja on paljon armeliaampi. Ja annetaan enemmän kun vain yksi mahdollisuus. Esimerkiksi synninkäsite vedalaisuuden mukaan - kovin suuri ero kristinuskosta.
Lyhyesti.
Mikä on synti vedalaisuuden mukaan?
Synti

Ihmisiä ei voi arvioida ja jakaa hyviin ja huonoihin minkään ulkoisen ominaisuuden perusteella. …
Mikä tahansa vika ihmisessä osoittaa vain, että hän on heikko, että hän on samskarojensa vanki, että häntä sitovat karmansa periaatteet, jotka ilmenevät huonoina taipumuksina, tuhoavina taipumuksina (myös itseensä nähden) ja väärinä uskomuksina.
TÄRKEINTÄ OVAT HENKILÖN IHANTEET, MOTIIVIT JA PYRKIMYKSET.
Jos ihminen pyrkii puhdistumaan, hänet puhdistetaan (ennemmin tai myöhemmin). Se on vain ajan kysymys.

MIKÄ TAHANSA VIRHE IHMISESSÄ ON PORTTI JUMALAN ARMOON.
Oman henkisen etun vuoksi et saa asettaa itseään kenenkään yläpuolelleen.

”Vishnu Puranassa” sanotaan näin: on vain yksi sääntö: ”muista aina Vishnu ja älä koskaan unohda Häntä”.


ABSOLUUTTISESTÄ NÄKÖKULMASTA KATSOTTUNA ON OLEMASSA AINOASTAAN YKSI SYNTI. JUMALAN TÄYDELLINEN UNOHTAMINEN.


Varmasti on olemassa ERILAISIA SÄÄNTÖJÄ, joita tulisi noudattaa, mutta niiden noudattaminen ei takaa, että löydät rakkauden Jumalaa kohtaan.


Ihminen voi noudattaa kaikkia sääntöjä, MUTTA SILTI halveksia kaikkia, olla ylpeyden ja vääränlaisten ajatusten vallassa omasta asemastaan ja - pahimmassa tapauksessa - asettaa itsensä muiden yläpuolelle ja pitää itseään Jumalana.


Ulkoinen puhtaus ei takaa sisäistä puhtautta, se on vain edellytys. Emme voi tuomita muita ihmisiä, koska emme ole päässeet siitä yli itsessämme, ja jos tuomitsemme muita, saatamme joutua ylpeyden ja harhan uhriksi. Ja jos voitamme paheet, olemme luonnollisesti armollisia langenneille…

Anonyymi00089 kirjoitti:

Ja on paljon armeliaampi. Ja annetaan enemmän kun vain yksi mahdollisuus. Esimerkiksi synninkäsite vedalaisuuden mukaan - kovin suuri ero kristinuskosta.
Lyhyesti.
Mikä on synti vedalaisuuden mukaan?
Synti

Ihmisiä ei voi arvioida ja jakaa hyviin ja huonoihin minkään ulkoisen ominaisuuden perusteella. …
Mikä tahansa vika ihmisessä osoittaa vain, että hän on heikko, että hän on samskarojensa vanki, että häntä sitovat karmansa periaatteet, jotka ilmenevät huonoina taipumuksina, tuhoavina taipumuksina (myös itseensä nähden) ja väärinä uskomuksina.
TÄRKEINTÄ OVAT HENKILÖN IHANTEET, MOTIIVIT JA PYRKIMYKSET.
Jos ihminen pyrkii puhdistumaan, hänet puhdistetaan (ennemmin tai myöhemmin). Se on vain ajan kysymys.

MIKÄ TAHANSA VIRHE IHMISESSÄ ON PORTTI JUMALAN ARMOON.
Oman henkisen etun vuoksi et saa asettaa itseään kenenkään yläpuolelleen.

”Vishnu Puranassa” sanotaan näin: on vain yksi sääntö: ”muista aina Vishnu ja älä koskaan unohda Häntä”.


ABSOLUUTTISESTÄ NÄKÖKULMASTA KATSOTTUNA ON OLEMASSA AINOASTAAN YKSI SYNTI. JUMALAN TÄYDELLINEN UNOHTAMINEN.


Varmasti on olemassa ERILAISIA SÄÄNTÖJÄ, joita tulisi noudattaa, mutta niiden noudattaminen ei takaa, että löydät rakkauden Jumalaa kohtaan.


Ihminen voi noudattaa kaikkia sääntöjä, MUTTA SILTI halveksia kaikkia, olla ylpeyden ja vääränlaisten ajatusten vallassa omasta asemastaan ja - pahimmassa tapauksessa - asettaa itsensä muiden yläpuolelle ja pitää itseään Jumalana.


Ulkoinen puhtaus ei takaa sisäistä puhtautta, se on vain edellytys. Emme voi tuomita muita ihmisiä, koska emme ole päässeet siitä yli itsessämme, ja jos tuomitsemme muita, saatamme joutua ylpeyden ja harhan uhriksi. Ja jos voitamme paheet, olemme luonnollisesti armollisia langenneille…

Lue lisää

Nimittämällä kiduttaminen pyhäksi ei ratkaise moraalisia ristiriitoja


IKUISEN KIDUTTAMISEN YLISTÄMINEN JA PUOLUSTAMINEN nimittämällä se pyhäksi ei ratkaise moraalisia ristiriitoja, se vain peittää ne sanoilla.
Kristinuskon perinteissä on historian saatossa esiintynyt myös manipuloivaa opetusta: pelottamalla ihmisiä helvetillä on ohjattu ja kontrolloitu yhteisöjä. Tämä korostaa sitä, että oppi ei ole vain teologinen kysymys, vaan myös moraalinen ja sosiaalinen ongelma: jos Jumala on rakkaus ja kaikkivaltias, miksi hän sallisi näin epäoikeudenmukaisen, loputtoman rangaistuksen?

Anonyymi00090 kirjoitti:

Nimittämällä kiduttaminen pyhäksi ei ratkaise moraalisia ristiriitoja


IKUISEN KIDUTTAMISEN YLISTÄMINEN JA PUOLUSTAMINEN nimittämällä se pyhäksi ei ratkaise moraalisia ristiriitoja, se vain peittää ne sanoilla.
Kristinuskon perinteissä on historian saatossa esiintynyt myös manipuloivaa opetusta: pelottamalla ihmisiä helvetillä on ohjattu ja kontrolloitu yhteisöjä. Tämä korostaa sitä, että oppi ei ole vain teologinen kysymys, vaan myös moraalinen ja sosiaalinen ongelma: jos Jumala on rakkaus ja kaikkivaltias, miksi hän sallisi näin epäoikeudenmukaisen, loputtoman rangaistuksen?

Lue lisää

Ajatus siitä, että Jumala alistaisi ihmisvihollisensa loputtomaan tietoiseen kidutukseen, tekisi Hänestä moraalisesti pahemman kuin Hitleristä.

Loppujen lopuksi Hitler saattoi pirullisesti kiduttaa, polttaa ja kaasuttaa kuoliaaksi miljoonia ihmisiä, mutta hän ainakin antoi heidän kuolla.

Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.

Mitä oikeudenmukaisuuteen tulee, niin mikä synti tai synnillinen elämäntapa voisi ansaita loputtoman tietoisen kidutuksen? Eikö ole ilmeistä, että ajassa ja avaruudessa tehdyt äärelliset synnit eivät mitenkään voi ansaita ääretöntä rangaistusta

Anonyymi00091 kirjoitti:

Ajatus siitä, että Jumala alistaisi ihmisvihollisensa loputtomaan tietoiseen kidutukseen, tekisi Hänestä moraalisesti pahemman kuin Hitleristä.

Loppujen lopuksi Hitler saattoi pirullisesti kiduttaa, polttaa ja kaasuttaa kuoliaaksi miljoonia ihmisiä, mutta hän ainakin antoi heidän kuolla.

Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.

Mitä oikeudenmukaisuuteen tulee, niin mikä synti tai synnillinen elämäntapa voisi ansaita loputtoman tietoisen kidutuksen? Eikö ole ilmeistä, että ajassa ja avaruudessa tehdyt äärelliset synnit eivät mitenkään voi ansaita ääretöntä rangaistusta

Lue lisää

https://www.abc.net.au/religion/david-bentley-hart-obscenity-of-belief-in-eternal-hell/13356388

Jo pelkkä ajatus saa joskus miettimään, oliko Friedrich Nietzsche oikeassa ja onko kaikki kristinuskon puheet hyväntekeväisyydestä, epäitsekkäästä rakkaudesta ja myötätunnosta enimmäkseen pelkkää pikkumaista teeskentelyä, joka peittää alleen syvän ja pysyvän kostonhimon.

Anonyymi00092 kirjoitti:

https://www.abc.net.au/religion/david-bentley-hart-obscenity-of-belief-in-eternal-hell/13356388

Jo pelkkä ajatus saa joskus miettimään, oliko Friedrich Nietzsche oikeassa ja onko kaikki kristinuskon puheet hyväntekeväisyydestä, epäitsekkäästä rakkaudesta ja myötätunnosta enimmäkseen pelkkää pikkumaista teeskentelyä, joka peittää alleen syvän ja pysyvän kostonhimon.

Lue lisää

https://www.abc.net.au/religion/david-bentley-hart-obscenity-of-belief-in-eternal-hell/13356388

Anonyymi00093 kirjoitti:

https://www.abc.net.au/religion/david-bentley-hart-obscenity-of-belief-in-eternal-hell/13356388

Lue lisää

https://www.abc.net.au/religion/david-bentley-hart-obscenity-of-belief-in-eternal-hell/13356388

Tosiasiassa käsitys ikuisesta kidutuksesta on niin kiistatta, niin täydellisen vääristynyt ja järjetön, että jokainen sen puolustaminen, joka on koskaan tehty koko kristillisen historian aikana, on ollut huono.
Saatamme uskotella itsellemme, että olemme kuulleet hyviä argumentteja sen puolesta, mutta vain siksi, että olemme jo tehneet eksistentiaalisen päätöksen uskoa helvetin ikuisuuteen, oli miten oli - tai oikeastaan siksi, että tämä päätös tehtiin puolestamme ennen kuin olimme tarpeeksi vanhoja ajattelemaan itse.

Anonyymi00089 kirjoitti:

Ja on paljon armeliaampi. Ja annetaan enemmän kun vain yksi mahdollisuus. Esimerkiksi synninkäsite vedalaisuuden mukaan - kovin suuri ero kristinuskosta.
Lyhyesti.
Mikä on synti vedalaisuuden mukaan?
Synti

Ihmisiä ei voi arvioida ja jakaa hyviin ja huonoihin minkään ulkoisen ominaisuuden perusteella. …
Mikä tahansa vika ihmisessä osoittaa vain, että hän on heikko, että hän on samskarojensa vanki, että häntä sitovat karmansa periaatteet, jotka ilmenevät huonoina taipumuksina, tuhoavina taipumuksina (myös itseensä nähden) ja väärinä uskomuksina.
TÄRKEINTÄ OVAT HENKILÖN IHANTEET, MOTIIVIT JA PYRKIMYKSET.
Jos ihminen pyrkii puhdistumaan, hänet puhdistetaan (ennemmin tai myöhemmin). Se on vain ajan kysymys.

MIKÄ TAHANSA VIRHE IHMISESSÄ ON PORTTI JUMALAN ARMOON.
Oman henkisen etun vuoksi et saa asettaa itseään kenenkään yläpuolelleen.

”Vishnu Puranassa” sanotaan näin: on vain yksi sääntö: ”muista aina Vishnu ja älä koskaan unohda Häntä”.


ABSOLUUTTISESTÄ NÄKÖKULMASTA KATSOTTUNA ON OLEMASSA AINOASTAAN YKSI SYNTI. JUMALAN TÄYDELLINEN UNOHTAMINEN.


Varmasti on olemassa ERILAISIA SÄÄNTÖJÄ, joita tulisi noudattaa, mutta niiden noudattaminen ei takaa, että löydät rakkauden Jumalaa kohtaan.


Ihminen voi noudattaa kaikkia sääntöjä, MUTTA SILTI halveksia kaikkia, olla ylpeyden ja vääränlaisten ajatusten vallassa omasta asemastaan ja - pahimmassa tapauksessa - asettaa itsensä muiden yläpuolelle ja pitää itseään Jumalana.


Ulkoinen puhtaus ei takaa sisäistä puhtautta, se on vain edellytys. Emme voi tuomita muita ihmisiä, koska emme ole päässeet siitä yli itsessämme, ja jos tuomitsemme muita, saatamme joutua ylpeyden ja harhan uhriksi. Ja jos voitamme paheet, olemme luonnollisesti armollisia langenneille…

Lue lisää

Jännää.