Tämä ajatus kertoo elämän rajallisuudesta, katoavuudesta ja siitä, että lopulta meidän on luovuttava kaikista maallisista asioista ja omasta minästämme.
Se voi tuntua raskaalta tai surulliselta, mutta se muistuttaa myös siitä,
että jokainen hetki on ainutlaatuinen.
Me joudumme luopumaan kaikesta ja lopuksi itsestämme
Anonyymi-ap
72
225
Vastaukset 72
- Anonyymi00001
Ikääntyminen tuo paljon muutoksia. Luopuminen alkoi jo eläkkeelle lähdöstä.
Se tuntui aktiivielämän päätepisteeltä. Seuraavana etappina hauta.
Tunsi jollainlailla jääneensä yhteiskunnan ulkopuolelle, hyödyttömäksi olennoksi, vaikka tekemistä olikin eikä passivoitunut sinänsä. niin kauan kuin terveyttä
riitti. Nyt on jo joutunut luopumaan lähes kaikesta enkä tarkoita materiaa.
Se ei merkitse minulle mitään, vaan ihmiset, läheiset.- Anonyymi00049
Olimme 30v iän kahden puolen kun hahmotimme palkkatöiden lopettamisen ajallista tienoota.
"Eläkkeelle" ilman eläkettä. Tavoite lipsahti 50/45 iästä 2 vuotta pitemmälle.
Elämämme täyttyi sekä omista, että yhteisistä harrastuksista joista matkustelu oli paljon aikaa ja varsinkin rahaa vievää.
Tuo päättyi 79/74 vaiheessa.
Finaali 82/77 tilanteessa 2,5kk sitten josta yritän toipua. Hiivatinmoinen revohka on asioiden setviminen ja järjestely. Kaikki on ollut yhteistä ja se aiheuttaa nyt hankaluuksia. Espanjan asunto ja Deutsche Bankin sikäläisen konttorin tili ovat minun nimissäni. Oma sählääminen niissäkin.
Perunkirjoituksen valmistelun olen jättänyt asianajotoimiston huoleksi.
Lapsemme hoitavat osan rutiineista.
- Anonyymi00002
Uskon kuolemanjälkeiseen elämään. Vaikka täällä tulen luopumaan kaikesta maallisesta, toivottavasti edes jonkinlainen aarre odottaa Taivaassa.
- Anonyymi00013
Toivottavasti et pety !
- Anonyymi00038
Minäkin uskon hieman kuolemanjälkeiseen elämään.
Toivottavasti ei petytä.
- Anonyymi00003
Nuorena kun lapset oli pieniä, tuli ylitressaantuneena kuoleman pelko jos nyt kuolen kuka pitää lapsistani huolta , miten heidän käy,
nuorena en olisi ikinä halunnu kuolla,
MUTTA
jostain syystä kun kaikki saman ikäset kaverit ja puolisoki ovat jo manan mailla,
minulle on yullu kuoleman halu itsellekki,
siki johtu siitä vielä lisänä kun omat voimat ovat hioipuneet ei kykene enään normaaliin elämään,
voimia ei enään ole, niin kaikesta on ullu halu luopua jopa omasta iysestä omasta kehosto toivoo vain että pääsis jo pois,
omaisuus ei merkitse enään yhtikäs mitään, se jää jälkeläisille,
ja jälkeöäisillä on oma elämä elettävänään omat perheet
joten he pärjää omillaan , mun on aika poistua elämän-näyttämöltä, työni olen tehny elämälle,
kiitos luojalle kaikesta
ja hyvästi maailma ,
sain monipuolisen rikaan täydekllisen elämän
hyvine ja huonoine puolineen,
ja se on loppu nyt ,
kaikella on aikansa ,
useuí juttelen luojani kanssa , kyselen, miksi luoja minut maailmaan loi,
kun oli vikeat ajat suomessa sota oli tulossa,
ja äiti vuoden välein synnytti sisarruksiani ,
kaiken lisäksi äitini sirastui sydän-tulehdukseen, oli kuoleman sairas just enne minun syntymää,
--- siitä huolimatta luoja minutki laittoi hänen kautaan maailmaan ,
ja mikä suurin ihme, olen saanu elää pitkän elämän, pitemmän kuin ainutkaan suuresta perheesstä ainutkaan sisarrukseni,
mun kaikki rakkaat veljeni nukkuvat ijäistä untaa jo vuosia, ja minä täällä saa kivuliaanaki elää lähes sata vutiaaksi, yksikymppiset ovat jo tuossa oven takana, kyllä varmaan se kymmenen vuotta mun pitää vielä nähdä vaikka tämmösenä avuttomana vanhuksenaki,
näin epäilen luojani suunitelmia,
--- soonä käy sitten niin että vanhuspalvelu saa pitää minusta huolen nyt sitten se kymmenen vuotta , jos kerran luoja niin on päättäny,,,,
elän elämäni loppuun asti jokatapauksessa luojaan turvaten ,
mukavaa kesä päivää palstan rakkaille ystävilleni,
te olette enään ainoa samanikäiset elossa mun kavereistani,
tekin olette kyllä " virtuaali kavereita " koska fyysiset ovat jo manan mailla, jopa kaikki entiset työkaveritki,
olette suurinpiirtein saman ikäisiä,
olette kokeneet samat elämän vaiheet
kuin minäki,
kuten lapsi perhe, ym. ja työtä työtä työtä ja työtä ,
"sitä se elämä on ollu
kun parasta se on ollu, "
sanoi joku muaki viisaampi aikoinaan,,,,,
kirjoitelaan kuulumisia
niin kauan kuin luojamme suo !- Anonyymi00004
kauheeta, taas en tarkistanu kirjoittamaani tekstiä
kirjaimia jäi pois runsaasti, ja lyönti virheitä viereen, huh ja heh,
koko teksti pitäisi kirjoittaa uudelleen
anteeki ansteeksi anteeksi,,,, - Anonyymi00005
Anonyymi00004 kirjoitti:
kauheeta, taas en tarkistanu kirjoittamaani tekstiä
kirjaimia jäi pois runsaasti, ja lyönti virheitä viereen, huh ja heh,
koko teksti pitäisi kirjoittaa uudelleen
anteeki ansteeksi anteeksi,,,,Kiitos hyvästä ja koskettavasta kirjoituksestasi,
kyllä siitä selvän saa, ei sinun tarvitse pyydellä anteeksi.
Minulle nousi vedet silmiin kun luin tarinaasi.
Olen kokenut hiukan samantapaisen elämän,
isosta perheestä vanhuuden yksinäisyyteen
kamppailemaan heikkona ja avuttomana eteenpäin olotilojensa kanssa.
Se että elämänkaari päättyy tällaiseen tilanteeseen,
on lohdutonta ja monen kohtalo,
mutta ei parane valittaa, ei ketään kiinnosta.
Vain me samassa asemassa olevat ymmärrämme toisiamme.
Kirjotellaan ! - Anonyymi00010
Anonyymi00004 kirjoitti:
kauheeta, taas en tarkistanu kirjoittamaani tekstiä
kirjaimia jäi pois runsaasti, ja lyönti virheitä viereen, huh ja heh,
koko teksti pitäisi kirjoittaa uudelleen
anteeki ansteeksi anteeksi,,,,Helpottaa kirjoittamista suuresti, kun jätät turhat jorinat pois ja kirjoitat vain asian. Lyhyesti ja ytimekkäästi.
- Anonyymi00014
00003
Kauniisti kirjoitettu vaikeistakin asioista ♥️
- Anonyymi00006
Voi että kun olisi sydän kunnossa niin pääsisi kulkemaan. Monenlaisia kipuja
voi lääkitä itse eikä niihin yleensä kuole, mutta sydämelle ei mahda mitään,
kun kardiologikin on jo tehnyt kaikkensa. Kesä olisi ihanaa aikaa käydä
siellä sun täällä - lähistöllä vaan - mutta jossain kuitenkin muulla kuin
aina vaan pihalla ja takas asuntoon.
Hyvä sekin, ei sen puoleen. - Anonyymi00007
Ihminen on kummallinen otus. Ensin se kerää omaisuutta hiki otsalla
huomatakseen vanhempana kuinka vähän tarvitsee mitään ollakseen
tyytyväinen ja onnellinen. Tavaranpaljous ei sitä ainakaan takaa.- Anonyymi00011
Täydellisesti tasan nappiin osui kommenttisi.
- Anonyymi00008
voi odottaa tieteen apua, jos se yhtäkkiä kehittyy niin paljon, että aikaansaa ihmeitä
- Anonyymi00009
Minkä ihmeen ?
- Anonyymi00015
Kaikesta muusta on helppoa luopua, läheisistä / omaisista ei ole.
- Anonyymi00016
Niin - se on ollut ylitsepääsemättömän vaikeaa. Mikään ei ole samanlaista
sen jälkeen. Omainenkin voi olla läheinen. - Anonyymi00019
Anonyymi00016 kirjoitti:
Niin - se on ollut ylitsepääsemättömän vaikeaa. Mikään ei ole samanlaista
sen jälkeen. Omainenkin voi olla läheinen.Kyllä yli pitää päästä. Kaikesta. Elämä jatkuu, vaikka se on inhottava klisee.
- Anonyymi00024
Anonyymi00019 kirjoitti:
Kyllä yli pitää päästä. Kaikesta. Elämä jatkuu, vaikka se on inhottava klisee.
Ei aina pääse.
- Anonyymi00027
Anonyymi00024 kirjoitti:
Ei aina pääse.
Sellaiset tyypit joutuvat hulluinhuoneelle, vaikkei sellaisia enää olekaan. Hoitoa se on avohoitokin.
- Anonyymi00017
Elämän loppupää on raskainta aikaa.
- Anonyymi00018
Suru tiputtaa kyllä polvilleen.
Pohdintaa luopumisesta minäkin peräänkuulutin, mutta onhan se masentava aihe, kun se aina johtaa lähestyvän lopullisen ratkaisun enteilemistä.
Minä en ole vielä niin vanha että toivoisin kuolemaa tulemaan pian armahtamaan minua kärsimyksieni keskellä. Olisikohan sittenkin parempi lähteä ihan vapaaehtoisesti, ns. saappaat jalassa? Eutanasia, kun elämä ei enää tunnu etuoikeudelta, vaan rangaistukselta?
Kiivetä se viimeinen vuori ja horjahtaa sieltä kampurajaloiltaan rotkoon? Tai tulivuoreen? Lähteä viimeiselle tosi pitkälle uimareissulle ? "Se syvä hiljaisuus joka edeltää syntymää ja jatkuu kuoleman jälkeen, jonka keskeyttää elämän sietämätön meteli", (vapaasti ssiteeraten Isabel Allendea) on kuitenkin vain parenteesi, joten yritän käyttää sen pienen hetken, joka on minun parhaalla mahdollisella tavalla.
Komppaan: tavarasta ja mammonasta, rahasta ja omaisuudesta luopuminen ei ole vaikeata. Ihmisistä luopuminen on. Rakkaista, läheisistä ihmisistä, jotka ovat olleet kanssamme kehdosta saakka tai tulleet mukaan ja liittyneet elämämme kudokseen myöhemmin, vuosien karttuessa ....tai vähetessä.
Carpe diem, tartu tähän päivään, on erityisen osuva kehotus meille jotka olemme lähdössä viimeisestä kaarteesta loppusuoralle. Nyt jos koskaan.- Anonyymi00021
Mitä parenteesi tarkoittaa ?
Anonyymi00021 kirjoitti:
Mitä parenteesi tarkoittaa ?
Parenteesi tarkoittaa sulkeiden sisässä olevaa asiaa. Tässä yhteydessä se symbolisoi poikkeusta, lyhytaikaista, ohikiitävää hetkeä.
- Anonyymi00020
Ei sitä jaksa enää elää niin kiihkeästi jokaista päivää, kun lähes kaikki
mahdollinen on jo tullut elämänsä varrella tehtyä.
Mitään tärkeää ei ole enää tekemättä,
eikä paljon mihinkään pystykään enää.
Kun arkipäiväisistä askareistaan vielä jotenkuten selviää, se on saavutus. - Anonyymi00022
Ikääntyminen voi tuoda esille luonteen ikävät piirteet. Kun mikään ei kelpaa vanhukselle ja kaikki on aivan väärin, läheisten hermot ovat koetuksella.
Ikääntyminen pakottaa luopumaan ja tällöin joidenkin persoona muuttuu ikävällä tavalla.- Anonyymi00023
Luopuminen voi olla raskasta. Esimerkiksi itsenäisyyttä arvostavalle ihmiselle palvelutalo ja vähenevä vapaus päättää itseään koskevista asioista voivat olla
kova kolaus. Oma persoonallinen ilmaisu voivat muuttua elämänmuutoksen, masennuksen tai kriisin seurauksena. (Syynä voi myös olla jokin aivoihin
liittyvä sairaus esim. muistisairaus) - Anonyymi00025
Anonyymi00023 kirjoitti:
Luopuminen voi olla raskasta. Esimerkiksi itsenäisyyttä arvostavalle ihmiselle palvelutalo ja vähenevä vapaus päättää itseään koskevista asioista voivat olla
kova kolaus. Oma persoonallinen ilmaisu voivat muuttua elämänmuutoksen, masennuksen tai kriisin seurauksena. (Syynä voi myös olla jokin aivoihin
liittyvä sairaus esim. muistisairaus)On se varmaan hirveä hetki kotinsa jättää ja joutua laitokseen.
- Anonyymi00028
Anonyymi00025 kirjoitti:
On se varmaan hirveä hetki kotinsa jättää ja joutua laitokseen.
Jos ymmärrys vielä toimii, niin kyllä, kotinsa jättäminen on "hirveä hetki". Sitä odotellessa ...
- Anonyymi00046
Anonyymi00025 kirjoitti:
On se varmaan hirveä hetki kotinsa jättää ja joutua laitokseen.
EI ole olenkaan
kotihan on vain maanpäällistä omaisuutta ja tänne se jää perillisille,
mä tiedän
mun olisi helppo jättää kaikki,
olen niin paljon sarastanu ja ollu kuolenan saira useamman kerran viettäny aikaani sairaaloissa,
jostain syystä elämä on aina voittanu kuoleman ja mä olen saanu jatkaa elämää , mutta SINNIKKYYTTÄ se ovaati ja AKTIIVISTA LIIKUNTAA kaiken työn ja vaativan surehkon perehe elämän keskellä,
joten tiedän IHMINEN LAITOSTUU HELPOSTI
kun on sairas eikäpääse liikkumaan, - Anonyymi00047
Anonyymi00025 kirjoitti:
On se varmaan hirveä hetki kotinsa jättää ja joutua laitokseen.
Väitän ,,, EI OLIS HIRVAATÄ,
sehän on maalista omaisuutta se jää erillisille jokatapauksessa,
mun on helppo jättää kaikki mitään ei kuolemassa mukaansaa ENKÄ HALUA MUKAAN hyä kun päässe huolistaa eroon haudassa, sillä omaisuuski vaatii huolenpitoa jatkuvasti vanhanaki,
- Anonyymi00026
Nykyajan sairaanhoito on alempitasoista kuin oli esim. vielä 1980-luvulla.
- Anonyymi00029
on se
on karsittu tarkemmat tutkimukset pois
ja sen seurauksena on heikompi esm. lääkehoito tai jälki seuranta, - Anonyymi00031
Anonyymi00029 kirjoitti:
on se
on karsittu tarkemmat tutkimukset pois
ja sen seurauksena on heikompi esm. lääkehoito tai jälki seuranta,Ja potilaiden henkilökohtainen kohtelu on huonompaa.
- Anonyymi00030
No, en minä näihin tavaroihini niin kiintynyt ole, että kokisin kuoleman jotenkin niistä "luopumiseksi".
Kun "tiedän" / uskon jatkavani elämääni toisessa maailmassa, niin siellä on sitten ihan uudet asiat tiedossa. Ja ne ovat ikuisia.
Ainoa miten ihminen voi täällä elämässä tulevaan satsata, on, että selvittää itselleen, kuinka päästä Taivaan puolelle. Ei sinne toiseen, jätteenpolttouuniin. Se on iso jako.
No, parhaani olen tehnyt, miten olen asian ymmärtänyt. - Anonyymi00032
Kun viimeinen ihminen lakkaa uskomasta Jumalaan, ei Jumalaa eikä
taivasta enää ole. Ne on ihmisten mielikuvituksen eli uskon tuotetta,
kun uskoo mielikuviinsa.- Anonyymi00034
Ja sinä pöljä vielä peukutat idioottijuttujasi.
- Anonyymi00033
Muistetaan olla edes joskus kiitollisia.
- Anonyymi00035
"Kiitollisuus" on tekopyhää lässytystä. Mistä tässä pitäisi olla kiitollinen ?
En ole halunnut tähän maailmaan edes syntyä. Olen sompaillut sen läpi
omin voimin. Itsellenikö pitäisi olla "kiitollinen", että olen kaiken kestänyt ? - Anonyymi00036
Anonyymi00035 kirjoitti:
"Kiitollisuus" on tekopyhää lässytystä. Mistä tässä pitäisi olla kiitollinen ?
En ole halunnut tähän maailmaan edes syntyä. Olen sompaillut sen läpi
omin voimin. Itsellenikö pitäisi olla "kiitollinen", että olen kaiken kestänyt ?Mikä sinun ikäsi on? Kuulostat keskenkasvuiselta. Sulta on selvästi jäänyt jotain väliin. Kaikki me sompailemme elämämme "omin voimin" ja toimin.
Kiitollisuus tulee siitä - sen pitäisi tulla - että jaksoimme, pystyimme, kykenimme ja pääsimme 'perille', määränpäähän, joka olkoon nyt vaikka tarpeeksi iso määrä elinvuosia, jos ei muuta. - Anonyymi00037
Anonyymi00035 kirjoitti:
"Kiitollisuus" on tekopyhää lässytystä. Mistä tässä pitäisi olla kiitollinen ?
En ole halunnut tähän maailmaan edes syntyä. Olen sompaillut sen läpi
omin voimin. Itsellenikö pitäisi olla "kiitollinen", että olen kaiken kestänyt ?Raskasta ja työteliäs oli elämä
siitä olen luojalle kiitollinen että VAIN LUOJAN ansiosta olen selvinny kaikesta ja eläny näin vanhaksi,
en minäkää olisi ikinä halunnu syntyäkkää maailmaan
siitä olenki luojalle paljon purnannu ja kyselly miksi miksi miksi
luoja on minut maailmaan laittanu,
en vieläkään tiedä vastausta ! - Anonyymi00039
Anonyymi00037 kirjoitti:
Raskasta ja työteliäs oli elämä
siitä olen luojalle kiitollinen että VAIN LUOJAN ansiosta olen selvinny kaikesta ja eläny näin vanhaksi,
en minäkää olisi ikinä halunnu syntyäkkää maailmaan
siitä olenki luojalle paljon purnannu ja kyselly miksi miksi miksi
luoja on minut maailmaan laittanu,
en vieläkään tiedä vastausta !Siksi ihmettelen ja kyselen luojalta miksi minun on pitäny syntyä tänne ,
kun
jos lapsesta asti olen ollu kuolen portilla täysin tajuttomana
mutta lääkärit ovat joka kerta saaneet minut elämälle takasi,
sodan jälkeen ensin oli kaiken maailman kulkutaudit, niistä selvisin, sitten todella suuri sairaus, minut leikatii 5 kertaa josta on vain suuri arpi muistona
sitten on olu montaa muuta varmaa kuolemaa mutt aina IHME ON TAPAHTUNU minut on jokin ihme pelastanu varmalta kuolemalta aivan käsittämättömiä ihmeitä kaikki,
kertokaa miksi luoja on mua suojelle kaikessa ihan kaikessa tehny kohdallani suuria ihmeitä monta monta monta,
aivan ihmisjärjellä täysin käsittämätömiä pelastuksia,
miksi olen LUOJAN LELLI PENTU näin luulen että olen luojani lellipentu jostain syystä se on palvonu ja suojellu kaikelta mua,
vaikka EN OLE MITENKÄÄN ITSE ANSAINNU,
en ikinä koskaan ole yksin vaikka nytki yskin olen,
luoja on nytki kokoajan mun vieressä vaikka en näe, mutta sieluni tuntee sen koko ajan,
mä tiedän olevani luojani lepilapsi lellipentu, - Anonyymi00040
Anonyymi00039 kirjoitti:
Siksi ihmettelen ja kyselen luojalta miksi minun on pitäny syntyä tänne ,
kun
jos lapsesta asti olen ollu kuolen portilla täysin tajuttomana
mutta lääkärit ovat joka kerta saaneet minut elämälle takasi,
sodan jälkeen ensin oli kaiken maailman kulkutaudit, niistä selvisin, sitten todella suuri sairaus, minut leikatii 5 kertaa josta on vain suuri arpi muistona
sitten on olu montaa muuta varmaa kuolemaa mutt aina IHME ON TAPAHTUNU minut on jokin ihme pelastanu varmalta kuolemalta aivan käsittämättömiä ihmeitä kaikki,
kertokaa miksi luoja on mua suojelle kaikessa ihan kaikessa tehny kohdallani suuria ihmeitä monta monta monta,
aivan ihmisjärjellä täysin käsittämätömiä pelastuksia,
miksi olen LUOJAN LELLI PENTU näin luulen että olen luojani lellipentu jostain syystä se on palvonu ja suojellu kaikelta mua,
vaikka EN OLE MITENKÄÄN ITSE ANSAINNU,
en ikinä koskaan ole yksin vaikka nytki yskin olen,
luoja on nytki kokoajan mun vieressä vaikka en näe, mutta sieluni tuntee sen koko ajan,
mä tiedän olevani luojani lepilapsi lellipentu,tuohon voisin lisätä, että niistä tapahtumista joissa oli varma kuolema , niistä tulisi melko paksu kirja jos kaiken kertoisin
mitä hirveitä juttuja on tapahtunu ja mikä todella suuri ihme aina pelasti minut varmalta kuolemalta , - Anonyymi00043
Anonyymi00039 kirjoitti:
Siksi ihmettelen ja kyselen luojalta miksi minun on pitäny syntyä tänne ,
kun
jos lapsesta asti olen ollu kuolen portilla täysin tajuttomana
mutta lääkärit ovat joka kerta saaneet minut elämälle takasi,
sodan jälkeen ensin oli kaiken maailman kulkutaudit, niistä selvisin, sitten todella suuri sairaus, minut leikatii 5 kertaa josta on vain suuri arpi muistona
sitten on olu montaa muuta varmaa kuolemaa mutt aina IHME ON TAPAHTUNU minut on jokin ihme pelastanu varmalta kuolemalta aivan käsittämättömiä ihmeitä kaikki,
kertokaa miksi luoja on mua suojelle kaikessa ihan kaikessa tehny kohdallani suuria ihmeitä monta monta monta,
aivan ihmisjärjellä täysin käsittämätömiä pelastuksia,
miksi olen LUOJAN LELLI PENTU näin luulen että olen luojani lellipentu jostain syystä se on palvonu ja suojellu kaikelta mua,
vaikka EN OLE MITENKÄÄN ITSE ANSAINNU,
en ikinä koskaan ole yksin vaikka nytki yskin olen,
luoja on nytki kokoajan mun vieressä vaikka en näe, mutta sieluni tuntee sen koko ajan,
mä tiedän olevani luojani lepilapsi lellipentu,Minullakin on ollut hiukan tuon kaltainen elämä: sairauksia (mm. epilepsia) lapsesta asti. Välillä oli tauti pois mutta stressin aikana uusiutui taas.
Monia tragedioita, paljon pahaa tapahtunut ja käynyt minäkin monesti kuoleman porteilla. Voisinpa väittää: jopa kuollutkin.
En mitenkään Jumalan lellipentuna ole itseäni pitänyt, mutta jokin tarkoitus näillä koettelemuksilla on ollut. - Anonyymi00052
Anonyymi00043 kirjoitti:
Minullakin on ollut hiukan tuon kaltainen elämä: sairauksia (mm. epilepsia) lapsesta asti. Välillä oli tauti pois mutta stressin aikana uusiutui taas.
Monia tragedioita, paljon pahaa tapahtunut ja käynyt minäkin monesti kuoleman porteilla. Voisinpa väittää: jopa kuollutkin.
En mitenkään Jumalan lellipentuna ole itseäni pitänyt, mutta jokin tarkoitus näillä koettelemuksilla on ollut.Tarkoitus on mysteeri.
- Anonyymi00053
Anonyymi00052 kirjoitti:
Tarkoitus on mysteeri.
Kaikkien kovien kokemusten tarkoituksena on opettaa ihmistä ymmärtämään ja hyväksymään. Eli o p e t t a a jotain elämästä.
- Anonyymi00054
Anonyymi00053 kirjoitti:
Kaikkien kovien kokemusten tarkoituksena on opettaa ihmistä ymmärtämään ja hyväksymään. Eli o p e t t a a jotain elämästä.
Vääryyttä kärsineen voi olla vaikea ymmärtää miksi.
- Anonyymi00056
Anonyymi00054 kirjoitti:
Vääryyttä kärsineen voi olla vaikea ymmärtää miksi.
Jos on syän paikallaan ja mieli edes osittain terve, niin "ymmärtää" kyllä. Ennemmin tai myöhemmin. Aikaa asiat ja aiheet vaativat.
- Anonyymi00041
En usko kuolemassani mitenkään luopuvani mistään, sillä uskon jatkavani elämääni tuonpuoleisessa. Siellä ovat myös kaikki minulle rakkaat pelastuneet.
Persoonani on varmasti jonkin verran muuttunut, huonot piirteet (synti) jääneet maan päälle, eli niistä olen saanut lopullisesti "luopua". - Anonyymi00042
nykyään uutisissa usein kuulee että aportti on murha,
mutta,
ONKO OLLENKAAN
miettikääpä
jos se pieni alkio EI haluaisikaan ikinä syntyäkkään tämmöseen maailmaan, eikös se olisi lahja sille alkiolle kun ei tarvi syntyä maanpääliseen helvettiin ihmisten ITSEKYYDEN takai ???
kuten minä itse , olen varma en ikinä olisi halunnu syntyäkkää maailmaan,
mutta jostain syystä Jumala halusi mun tulevan, suorastaan pakotti mun syntyvän,
koska tiedän kuolema halusi minut ensinnäki jo alkoina pois mutta Jumala halusi raskauden vaan jatkuvan ja synnyin terveenä vauvana,
mutta sitten kuole on todella monta monta monta kertaa halunnu minut pois maanpäästä mutta Jumala on aina tullut väliin ja kuoleman tahto EI ikinä toteutunu,
minä uskon hyvä ja pahan olevan olemassa ja ne 2 on taistellu minun elämästä jo alkiosta asti ja ELÄMÄ on voittanu AINA JUMALAN siis hyvyyden ANSIOSTA
sitä vain ihmetelen mikä ja miksi JUMALA se hyvä hyvyys on pakottanu minut elämään ja kokemaan maailmanpahuuden ja aina pelastanu minut kuoleman kysistä näin vanhaksi asti
jos joku osaa selittää kiitos ,
miljoonat kerran ole luojaltani kyselly miksi olen maanpäällä ei koskaan vastausta,
kun lapset on laiana vaan , he elävät omaa elämäänsä ,
miksi minun pitää vaan elää vanhaksi kun kaikki mun rakkaat ihmiset ovat saaneet kuolla huomattavasti mua nuorempana, minun vaan pitäää katsella tätä maailman pahuutta kai yliki sata vuotiaaksi, vaikka olen sairas ja kipee uupunu ja haluaisin vain kuolla, kun ikinä en olis halunnu syntyäkkää,
kohta sata mittarissa kymmen vuoden kuluttua,- Anonyymi00044
voitteko kuvitella jo vuotiaana putosin kotini yläkerrasta alaketaan enkä kuollu siitä jäi vain arpiotsaa muistoksi joka sadan vuoen aikana melkein häipyny, ei ihna kokonaan, sormella kun tunnutelee sen vielä löytää,
entä sadat muut kerrat kun mua on koitettu jopa tapaa mutt ei vaanole pahuusonnistunu, aina elämä tullu väliin, hyii kun puistttaa vieläki se yksiki mun viholoinen, hyiiin se oli aikoinaan uslimi, näyyteli nukutuslääkäriä, hyiii helekutti, siitäki luoja minut pelasti,
ja sadat muut kerat liikenteessä, ja normi elämässä muut kyllä ovat vastaavissa tilanteissa saaneet kuolla mutta minut on aina IHME tullu väliin ja pelastanu, kuinka tämmöstä voi joillekki tapahtua, joittenki on pakko elää vaikka maailma ihmiselle helvetti, - Anonyymi00045
Anonyymi00044 kirjoitti:
voitteko kuvitella jo vuotiaana putosin kotini yläkerrasta alaketaan enkä kuollu siitä jäi vain arpiotsaa muistoksi joka sadan vuoen aikana melkein häipyny, ei ihna kokonaan, sormella kun tunnutelee sen vielä löytää,
entä sadat muut kerrat kun mua on koitettu jopa tapaa mutt ei vaanole pahuusonnistunu, aina elämä tullu väliin, hyii kun puistttaa vieläki se yksiki mun viholoinen, hyiiin se oli aikoinaan uslimi, näyyteli nukutuslääkäriä, hyiii helekutti, siitäki luoja minut pelasti,
ja sadat muut kerat liikenteessä, ja normi elämässä muut kyllä ovat vastaavissa tilanteissa saaneet kuolla mutta minut on aina IHME tullu väliin ja pelastanu, kuinka tämmöstä voi joillekki tapahtua, joittenki on pakko elää vaikka maailma ihmiselle helvetti,siis oli 3 vuotias kun putosi yläkerrasta alakerran lattille, en kuollu,
varmasti joku muu jos olisi ollu silloinki kyseessä se lapsi olisi taatusti kuollu, mutta minä vaan en kuole ikinä,
en esdes silloin ku olin äitini mahassa alkiona syntymässä ja hän loukaantui pahasti oli pudonnu navetassa pahoin ja loukannu maahaakin mutta keksenmeoa ei vaan tullu miä synnyn tetrveenä vauvama vaikka vauotta ennemminoli synyny yksi veljistäni , minunki vaanpiti silti tulla maailmaan, meitä sisrruksia olisyntyny launa vuoden välien heistäki kaikki ovat jo kuolleet nuoremmatki , minun vaan pitää elää maanpäällä , tosi kummallista, kai se hyvyys haluaa näyttä kuolemalle vahvuutensa minun kehoni muodossa, muna vaan pitää elää vaikka muut vastaavissa tialnteissa on kuollet ja kuolema on ollu heidän kohdalaan vahvempi ja vamep, mun kohdalla on elämä ollut vahvempi ,
nyt ihmettelen kuinka kauan mun vielä pitää elää
vaikka ikä ja vanhuuden sairaudet painaa ,
- Anonyymi00048
Elimme kymmenet vuodet tavoitteellista elämää.
Hahmotimme eteen päin missä olotilassa pyrimme milloinkin olemaan varautuen väistämättä eteen tuleviin "joustoihin".
Lopetettuamme töissä käymisen tuli vastaan ensimmäinen, ylivoimainen joustamattomuus kumppanin vakavan sairauden ilmenemisen muodossa.
Elimme erään yhteisen kiinnostuksen täyttämää elämää parikymmentä vuotta kunnes mainitsemani sairaus sain niin vakavan muodon, että kaikki muu kuin rajallinen elämä kävi mahdottomaksi.
Puolisoni tuskien täyttämän vuoden jälkeen tapahtunut menehtyminen vei minulta elämänilon.
Tämä flegmaattisuus ei ole hyvä ennuste jatkoa ajatellen.
Tosin tätä on kestänyt vasta 2,5 kuukautta mutta toipumisesta ei ole merkkiäkään.
Jokailtainen viihtyminen alkoholin parissa ei liene paras vaihtoehto?
Helppo se on.- Anonyymi00050
Eikö sun pitäisi olla kiitollinen kaikista hyvistä vuosista hänen kanssaan. Ja antaa hänelle armoa sen verran, että päästät hänet "tuskien täyttämän vuoden jälkeen" rauhaan ja lepoon vaivoista / sairaudesta. Armoa sekä hänelle, että itsellesi.
- Anonyymi00057
Anonyymi00050 kirjoitti:
Eikö sun pitäisi olla kiitollinen kaikista hyvistä vuosista hänen kanssaan. Ja antaa hänelle armoa sen verran, että päästät hänet "tuskien täyttämän vuoden jälkeen" rauhaan ja lepoon vaivoista / sairaudesta. Armoa sekä hänelle, että itsellesi.
Kun järki ja tunne ovat vastakkain niin tunne voittaa!
Vaimoni otti matkoiltamme runsaasti valokuvia jotka on kansioitu aiheittain. Noiden kuvien selailu muistuttaa mieleen niiden hyvät hetket ja ajat.
Arkiset kotiolot olivat itseselvyys.
Ennen vaimoni kuvailua otin itse järjestelmäkameralla dioja.
Raivatessamme asuntoamme palvelutaloon muuttoa varten, pyysi tyttäremme ko. noin 5000 diaa projektoreineen ja valkokankaineen. Toki annoin.
Selitys. Niin kauan kuin matkustelimme koko perheen voimin otin nuo diat.
Lasten jäätyä pois lopetin diailun ja vamoni alkoi ottamaan perinteisiä negakuvia jotka tulostettin 10cm x 15cm ja kansioitiin kohteettain.
Nyt o tarkoitukseni kaivaa Irlannin 2:n viikon kiertelyn kuvasadon.
Mieleeni tulee aina sairaalareisuni. Virtsaputkeni ärsyili ja menin lähitaajaman sairaalaan. Kirjauduin sisään, minulle laitettiin ranneke ja ohjattiin lukolla suljettuun, parimetrisillä seinämillä eristettyyn, avoimeen loossiin.
Ryhdyin miettimään tarkemmin asiaa. Johtopäätös. Ne aikovat ottaa virtsanäytteet. Analysoida ne ja sitten määrittävät lääkityksen.
Samalle illalle oli varattu joku keskiaikainen näytös.
Tulin katumapäälle. En arvannut repiä ranneketta irti. Koska ovi oli lukossa ja käteni ulottuivat seinämien yläreunaan, niin kiskoin itseni seinämän yli ja pakenin paikalta. Muutaman sadan metrin päästä tavoitin taksin ja sillä ehdin juuri ja juuri jatko-ohjelmaan. Aina oli pidettävä mielessä luonnon kutsumus. Kotona hoidatin asian kuntoon. Vaati vajaan viikon.
Pohjois-Italian reisulla tuli myös oireita. Menin lääkäriin ja kerroin kiusani ja ajalliset rajoitteet. Kotiin lähtömme oli vajaan viikon päässä. Sain jotain rohtoa ja ohjeet.
Taas maksoin laskun luottokorttiini kuuluvalla matkavakuutuksella.
Lentsikkaan varasin sopivan, suljettavan muovipänikän jota en kuitenkaan tarvinnut. Ehdin aina vessaan jonottamisenkin jälkeen.
Vaihtelevia, pääosin myönteisiä kokemuksia.
Vaimoni sairaalan sytostatti tiputusten jälkeen saimme kotiin ko. myrkyn kärkisäiliöitä ja spruuttarungon. Säiytys kylmässä. Valmistin uretaanista säilytyslaatikon. Pohjalle kylmäkallelle sopiva potero ja ja matkaan. Kyse oli laivalla Itämeren yli Saksaan ja siellä muutamassa kaupungissa, keskustojen halpishotelleissa majoittuen. Tiesin, että huoneissa on minibaarit joten saamme kärjet ja kallen kylmään.
Vaimoni hoiti itse pistämisen.
Ajattelin joskus vaimoni "levottomien jalkojen" osittaisena taustatekijänä olevan hänen perimänsä 12,5%:n tataarigeenistö.
Jotain ylimääräistä haittaa vaimoni eräästä luottamustehtävästä oli.
Hänet oli valittu kaupunkimme työvoimakunnan jäseneksi PAN:n edustajana.
Olin itse työttömänä nostaen liittoni päivätahaa.
Lahtiessämme Karibian risteilyylle jatkiviikkoineen Dominikaanisessa Tasavallassa niin ilmoitin liittoni kassaan ja työkkäriin, etten ole käytettävissä noiden viikkojen aikana.
Olisi ollut katala temppu vaimoani kohtaan jos en olisi toiminut noin.
Menettämäni työttömyyspäivärahat oilvat kuin itikan pisu Itämeressä noiden kokonaiskustannusten rinnalla.
Nuo ovat vain pari esimerkkiä huomaavaisuudestani vaimoa kohtaan käytännön asioissa. - Anonyymi00059
Anonyymi00057 kirjoitti:
Kun järki ja tunne ovat vastakkain niin tunne voittaa!
Vaimoni otti matkoiltamme runsaasti valokuvia jotka on kansioitu aiheittain. Noiden kuvien selailu muistuttaa mieleen niiden hyvät hetket ja ajat.
Arkiset kotiolot olivat itseselvyys.
Ennen vaimoni kuvailua otin itse järjestelmäkameralla dioja.
Raivatessamme asuntoamme palvelutaloon muuttoa varten, pyysi tyttäremme ko. noin 5000 diaa projektoreineen ja valkokankaineen. Toki annoin.
Selitys. Niin kauan kuin matkustelimme koko perheen voimin otin nuo diat.
Lasten jäätyä pois lopetin diailun ja vamoni alkoi ottamaan perinteisiä negakuvia jotka tulostettin 10cm x 15cm ja kansioitiin kohteettain.
Nyt o tarkoitukseni kaivaa Irlannin 2:n viikon kiertelyn kuvasadon.
Mieleeni tulee aina sairaalareisuni. Virtsaputkeni ärsyili ja menin lähitaajaman sairaalaan. Kirjauduin sisään, minulle laitettiin ranneke ja ohjattiin lukolla suljettuun, parimetrisillä seinämillä eristettyyn, avoimeen loossiin.
Ryhdyin miettimään tarkemmin asiaa. Johtopäätös. Ne aikovat ottaa virtsanäytteet. Analysoida ne ja sitten määrittävät lääkityksen.
Samalle illalle oli varattu joku keskiaikainen näytös.
Tulin katumapäälle. En arvannut repiä ranneketta irti. Koska ovi oli lukossa ja käteni ulottuivat seinämien yläreunaan, niin kiskoin itseni seinämän yli ja pakenin paikalta. Muutaman sadan metrin päästä tavoitin taksin ja sillä ehdin juuri ja juuri jatko-ohjelmaan. Aina oli pidettävä mielessä luonnon kutsumus. Kotona hoidatin asian kuntoon. Vaati vajaan viikon.
Pohjois-Italian reisulla tuli myös oireita. Menin lääkäriin ja kerroin kiusani ja ajalliset rajoitteet. Kotiin lähtömme oli vajaan viikon päässä. Sain jotain rohtoa ja ohjeet.
Taas maksoin laskun luottokorttiini kuuluvalla matkavakuutuksella.
Lentsikkaan varasin sopivan, suljettavan muovipänikän jota en kuitenkaan tarvinnut. Ehdin aina vessaan jonottamisenkin jälkeen.
Vaihtelevia, pääosin myönteisiä kokemuksia.
Vaimoni sairaalan sytostatti tiputusten jälkeen saimme kotiin ko. myrkyn kärkisäiliöitä ja spruuttarungon. Säiytys kylmässä. Valmistin uretaanista säilytyslaatikon. Pohjalle kylmäkallelle sopiva potero ja ja matkaan. Kyse oli laivalla Itämeren yli Saksaan ja siellä muutamassa kaupungissa, keskustojen halpishotelleissa majoittuen. Tiesin, että huoneissa on minibaarit joten saamme kärjet ja kallen kylmään.
Vaimoni hoiti itse pistämisen.
Ajattelin joskus vaimoni "levottomien jalkojen" osittaisena taustatekijänä olevan hänen perimänsä 12,5%:n tataarigeenistö.
Jotain ylimääräistä haittaa vaimoni eräästä luottamustehtävästä oli.
Hänet oli valittu kaupunkimme työvoimakunnan jäseneksi PAN:n edustajana.
Olin itse työttömänä nostaen liittoni päivätahaa.
Lahtiessämme Karibian risteilyylle jatkiviikkoineen Dominikaanisessa Tasavallassa niin ilmoitin liittoni kassaan ja työkkäriin, etten ole käytettävissä noiden viikkojen aikana.
Olisi ollut katala temppu vaimoani kohtaan jos en olisi toiminut noin.
Menettämäni työttömyyspäivärahat oilvat kuin itikan pisu Itämeressä noiden kokonaiskustannusten rinnalla.
Nuo ovat vain pari esimerkkiä huomaavaisuudestani vaimoa kohtaan käytännön asioissa.Korjaus irkkujen sairaalaan. Revin rannekkeen irti ja jätin sen sinne loosiin.
Muun pakenemisen mistan oikein.
- Anonyymi00051
Jotain saa mukaankin silti.
- Anonyymi00055
mä en halua mukaan yhtään mitään
en omaa ruumistakaan, se poltetaan tuhkaksi ja hajotettaan ilmaan tai mereen tai jokeen ,
inhoan maailmaa kaikkea itsestäki omaisuus ei kiinosta pätkän vertaa, haluan hävitä täysi tuhkana tuuleen, - Anonyymi00058
Ei saa. Käärinliinoissa ei ole taskuja.
- Anonyymi00061
Anonyymi00058 kirjoitti:
Ei saa. Käärinliinoissa ei ole taskuja.
Aineetonta ei voi anastaa ja menettäminen on mahdollista vain jälkeen jäävien muistoista.
- Anonyymi00062
Anonyymi00061 kirjoitti:
Aineetonta ei voi anastaa ja menettäminen on mahdollista vain jälkeen jäävien muistoista.
Ai sää tarkoititkin sielua. Se toivottavasti siirtyy henkien maailmaan, sinne jonnekin taivaisiin.
- Anonyymi00064
Ruumiin ylösnousemuksessa, "käskyhuuudon kuullessamme" itse palaan hetkeksi maanpäälle hakemaan omat tuhkani, joilla nousen takaisin ylös Taivaisiin. Taivaassa on tuosta tuhkasta syntynyt entinen, vaikkakin nyt uusi "kirkastettu ruumiini".
- Anonyymi00066
Eliaana kirjoitti:
Elämänkokemuksensa, ne eivät tarvitse taskuja.
Elämänkokemus siirtynee mukana vain siinä tapauksessa, että kokemus on yltänyt sieluun saakka ja tehnyt siellä tehtäviään.
- Anonyymi00067
Anonyymi00066 kirjoitti:
Elämänkokemus siirtynee mukana vain siinä tapauksessa, että kokemus on yltänyt sieluun saakka ja tehnyt siellä tehtäviään.
Kaikki toivoo.
- Anonyymi00069
Anonyymi00067 kirjoitti:
Kaikki toivoo.
Well, en tiedä siirtyykö se toivomalla. Tars' vissiin tehrä jotain.
´´Jokainen hetki on ainutlaatuinen´´ sanoo aloittaja ja oikeassa on.
Tuon, kun ihmiskuntansa sisäistäisi, voisi olla, että näkisi maailmaa ja kanssaihmisiään uudenlaisin silmin.
Jokainen, pieneksikin itsensä kuvitteleva ihminen jättää jäljen maailmaan.
Luopumista kohtaamme jokainen, suhtautumisemme vaan on monenlaista.
Huolemme kun painottuvat eri asioihin.
Omakohtaisesti ajattelen, että terveyden ja voimien hiipuminen on asia, jota en haluaisi kohdata. Kuitenkin sitä tapahtuu koko ajan.
Luopuminen itsenäisyydestä, arjessa pärjäämisestä tuntuisi kaikkein vaikeammalta.
Lisätaakkana siinä olisi vielä huoli, jota tietäisin omaisten kantavan.
Yritän aina muistaa sen kantavan ajatuksen, että vaikka tässä ja nyt juuri emme mahtaisikaan mitään olosuhteille ja tapahtumille, voimme aina päättää, miten mihinkin suhtaudumme.- Anonyymi00060
Viimeinen virkkeesi sisältää vinhan viisauden.
Lisätaakasta. Vaimoni oli vuosikymmet huolehtinut minun kaikinpuolisesta hyvinvoinnistani. Tietenkin ajatus oli molemminpuolinen.
Kun viimeisen vuoden aikana hän oli täysin riippuva muista. Hänen ilmeestään näki miten syvästi hän kärsi tilanteesta. Enkä voinut mitään.
Täydellinen puhekyvyttömyys pahensi tilannetta. - Anonyymi00063
Anonyymi00060 kirjoitti:
Viimeinen virkkeesi sisältää vinhan viisauden.
Lisätaakasta. Vaimoni oli vuosikymmet huolehtinut minun kaikinpuolisesta hyvinvoinnistani. Tietenkin ajatus oli molemminpuolinen.
Kun viimeisen vuoden aikana hän oli täysin riippuva muista. Hänen ilmeestään näki miten syvästi hän kärsi tilanteesta. Enkä voinut mitään.
Täydellinen puhekyvyttömyys pahensi tilannetta.Miten tuskallista molemmille. Elämä voi olla raakaa. Sanon sen omasta
kokemuksesta. Monesta kokemuksesta. Sympatiani sinulle. - Anonyymi00068
Anonyymi00063 kirjoitti:
Miten tuskallista molemmille. Elämä voi olla raakaa. Sanon sen omasta
kokemuksesta. Monesta kokemuksesta. Sympatiani sinulle.Pihvi "voi olla raakaa". Elämä on vain elämää.
- Anonyymi00065
Kadotaan rauhassa, hyvä tulee.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 361912
- 41570
- 25480
- 37425
Naurettavia provoja ja lavastuksia täällä
Saa olla aika harhainen jos uskoo juttuja täällä faktoina 😆😆😆 ihmiset matkii toisia jne54411Pientä pintaremonttia
Mistä löytää kirves sähkö putkimiestä tai lasin asentajaa rässä hyrynsalmen pitäjässä, kun eiole puhelinluetteloa eikä k14393- 53385
T.h tuomio
Onko tämä lainvoimainen vai onko tästä valitettu? Mitenhän on mennyt linnassa joko pehmennyt pää täysin6377- 32371
- 39358