Auttakaa uskovaiset ymmärtämään

Meinaatko, että raha on kaiken ratkaisu ja sen enemmän siunausta mitä enemmän kannat rahaa seurakunnalle. taidat olla harhaan johdettu ja sitä sinulle tehdään juuri kymmenyksien takia. Pastorit siunaa rahan takia ja vievät kymmenyksesi antaen syntisi anteeksi sinä et vain ymmärrä sitä, etkä tule ymmärtämäänkään joten hyvää jatkoa sinulle kaikista menetetyistä rahoistasi huolimatta.

Minä jouduin lapsena joskus, ei aina, kävelemään koulusta kotiin
tasan kolme kilsaa. Syy oli se, että koulubussissa istui kaksi tai
kolme tätiä, jotka eivät jaksaneet tai kehdanneet kävellä kotiin.
Heille oli tilaa taksissa, mutta minulle, jolle se oli tarkoitettu, ei
aina ollut.

Yksi syy oli myös se, että koulumatka oli mitattu metrin tarkkuudella
ja kolmesta kilometristä, joka oli raja koulukyydin saamiseen, puuttui
muutama kymmenen metriä. Mutta naapurin lapsilla oli oikeus käyttää
koulubussia kouluun ja koulusta kotiin, - koska heidän kotitalonsa oli
vähän kauempana päätiestä. Näin heidän koulumatkansa täytti kolmen
kilometrin vaatimuksen. Mutta koulutaksi nouti ja toi lapset meidän
pihalta ja pihalle.

Usein kun kävelin kotiin koulusta, oli huono sää. Joskus pakkasta
ja joskus sadetta, joskus kova tuuli. Sitä paitsi koulumatkan varrella
oli aivan tien vieressä muutaman metrin tiestä "kummitustalo".
Pelkäsin ohittaa talon ja juoksin talon ohi. Olin 10 - 12 -vuotias.

Mutta "Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka rakastavat
Jumalaa". Tästä kaikesta oli siis positiivisiakin aspekteja. Minä
nimittäin jouduin rukoilemaan Jumalaa, että ne "kummitukset"
eivät näyttäytyisi minulle, ja että pääsisin sen "kummitustalon" ohi.

Toinen positiivinen aspekti oli tietysti se, että sain liikuntaa ja
karaistusta ja sen mukana sinnikkyyttä.

Kolmas positiivinen aspekti oli se, että taksin kuljettaja paljon
myöhemmin oli tullut syvään synnintuntoon kohdeltuaan minua,
pientä lasta, huonosti, koska oli usein jättänyt minut koulun pihalle
koulupäivän päätyttyä, ja minä jouduin joskus lumituiskussakin
kävelemään kotiin. Hän oli vanhoilla päivillään, kuulemani mukaan,
löytänyt armon ja saanut Herralta anteeksi.

Mutta minua on harmittanut se, että minä, uskoon tuloni jälkeen,
koin monta kertaa, että minun tulee mennä tapaamaan tuota jo
vanhaa miestä ja kertoa hänelle Jeesuksesta ja anteeksi antamisesta,
ja että minä olen antanut hänelle anteeksi. Mutta minulla ei koskaan
tullut mentyä hänen luokseen. Mutta onneksi hänen pelastuksensa
ei ollut minusta kiinni, toinen johdatti hänet sisälle Jumalan armoon
ja pelastukseen, näin olen kuullut.

Neljäs positiivinen aspekti, jos näin voi sanoa, on tietysti se, että
ehkä, ja juuri, - ehkä, ei varmasti, mutta EHKÄ minun kärsimykseni
kautta tuo mies tuli synnintuntoon ja sen kautta uskoon ja pelastui.

"Kaikki yhdessä" ......

Mvh J - K

Anonyymi00007 kirjoitti:

Minä jouduin lapsena joskus, ei aina, kävelemään koulusta kotiin
tasan kolme kilsaa. Syy oli se, että koulubussissa istui kaksi tai
kolme tätiä, jotka eivät jaksaneet tai kehdanneet kävellä kotiin.
Heille oli tilaa taksissa, mutta minulle, jolle se oli tarkoitettu, ei
aina ollut.

Yksi syy oli myös se, että koulumatka oli mitattu metrin tarkkuudella
ja kolmesta kilometristä, joka oli raja koulukyydin saamiseen, puuttui
muutama kymmenen metriä. Mutta naapurin lapsilla oli oikeus käyttää
koulubussia kouluun ja koulusta kotiin, - koska heidän kotitalonsa oli
vähän kauempana päätiestä. Näin heidän koulumatkansa täytti kolmen
kilometrin vaatimuksen. Mutta koulutaksi nouti ja toi lapset meidän
pihalta ja pihalle.

Usein kun kävelin kotiin koulusta, oli huono sää. Joskus pakkasta
ja joskus sadetta, joskus kova tuuli. Sitä paitsi koulumatkan varrella
oli aivan tien vieressä muutaman metrin tiestä "kummitustalo".
Pelkäsin ohittaa talon ja juoksin talon ohi. Olin 10 - 12 -vuotias.

Mutta "Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka rakastavat
Jumalaa". Tästä kaikesta oli siis positiivisiakin aspekteja. Minä
nimittäin jouduin rukoilemaan Jumalaa, että ne "kummitukset"
eivät näyttäytyisi minulle, ja että pääsisin sen "kummitustalon" ohi.

Toinen positiivinen aspekti oli tietysti se, että sain liikuntaa ja
karaistusta ja sen mukana sinnikkyyttä.

Kolmas positiivinen aspekti oli se, että taksin kuljettaja paljon
myöhemmin oli tullut syvään synnintuntoon kohdeltuaan minua,
pientä lasta, huonosti, koska oli usein jättänyt minut koulun pihalle
koulupäivän päätyttyä, ja minä jouduin joskus lumituiskussakin
kävelemään kotiin. Hän oli vanhoilla päivillään, kuulemani mukaan,
löytänyt armon ja saanut Herralta anteeksi.

Mutta minua on harmittanut se, että minä, uskoon tuloni jälkeen,
koin monta kertaa, että minun tulee mennä tapaamaan tuota jo
vanhaa miestä ja kertoa hänelle Jeesuksesta ja anteeksi antamisesta,
ja että minä olen antanut hänelle anteeksi. Mutta minulla ei koskaan
tullut mentyä hänen luokseen. Mutta onneksi hänen pelastuksensa
ei ollut minusta kiinni, toinen johdatti hänet sisälle Jumalan armoon
ja pelastukseen, näin olen kuullut.

Neljäs positiivinen aspekti, jos näin voi sanoa, on tietysti se, että
ehkä, ja juuri, - ehkä, ei varmasti, mutta EHKÄ minun kärsimykseni
kautta tuo mies tuli synnintuntoon ja sen kautta uskoon ja pelastui.

"Kaikki yhdessä" ......

Mvh J - K

Lue lisää

Kiitos kertomuksesta. Lapset ovat nöyriä , sen kaltaisten on Jumalan valtakunta.

Kai minäkin joku päivä näen mitä hyötyä tästä on ollut.
Enimmäkseen näen nykyään vain kuinka pahantekijät ovat kuolleet ja ymmärrän että Jumala kostaa kaiken heidän pahuutensa.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Kiitos kertomuksesta. Lapset ovat nöyriä , sen kaltaisten on Jumalan valtakunta.

Kai minäkin joku päivä näen mitä hyötyä tästä on ollut.
Enimmäkseen näen nykyään vain kuinka pahantekijät ovat kuolleet ja ymmärrän että Jumala kostaa kaiken heidän pahuutensa.

Lue lisää

Minä vähän muokkasin tekstiä ja laitoin sen sivustolleni,
jossa kerron näitä "mukavia" tapaksia ja "juttuja".

Yksi tapaus, jossa olin joskus kaksikymppisenä
ajaa pahan kolarin kaukaisella metsätiellä, mutta
Jumala varjeli ja pelasti.

Sitten kerron, kuinka joissakin kristillisissä piireissä
on nuorilta uskovilta evätty eräs Jumalan antama lahja.

Sitten kerron, miksi näyttelijöillä on vaikea näytellä
uudestisyntynyttä pastoria ja saarnaajaa.

Sitten ihmettelen sitä, että miksi pieni lasi tietää, että
hän on ihminen, mutta monet aikuiset eivät sitä tiedä.

Jos nämä jutut kiinnostaa
https://jumala-kanssamme.se/muuta-mukavaa

Mvh J - K

Anonyymi00007 kirjoitti:

Minä jouduin lapsena joskus, ei aina, kävelemään koulusta kotiin
tasan kolme kilsaa. Syy oli se, että koulubussissa istui kaksi tai
kolme tätiä, jotka eivät jaksaneet tai kehdanneet kävellä kotiin.
Heille oli tilaa taksissa, mutta minulle, jolle se oli tarkoitettu, ei
aina ollut.

Yksi syy oli myös se, että koulumatka oli mitattu metrin tarkkuudella
ja kolmesta kilometristä, joka oli raja koulukyydin saamiseen, puuttui
muutama kymmenen metriä. Mutta naapurin lapsilla oli oikeus käyttää
koulubussia kouluun ja koulusta kotiin, - koska heidän kotitalonsa oli
vähän kauempana päätiestä. Näin heidän koulumatkansa täytti kolmen
kilometrin vaatimuksen. Mutta koulutaksi nouti ja toi lapset meidän
pihalta ja pihalle.

Usein kun kävelin kotiin koulusta, oli huono sää. Joskus pakkasta
ja joskus sadetta, joskus kova tuuli. Sitä paitsi koulumatkan varrella
oli aivan tien vieressä muutaman metrin tiestä "kummitustalo".
Pelkäsin ohittaa talon ja juoksin talon ohi. Olin 10 - 12 -vuotias.

Mutta "Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka rakastavat
Jumalaa". Tästä kaikesta oli siis positiivisiakin aspekteja. Minä
nimittäin jouduin rukoilemaan Jumalaa, että ne "kummitukset"
eivät näyttäytyisi minulle, ja että pääsisin sen "kummitustalon" ohi.

Toinen positiivinen aspekti oli tietysti se, että sain liikuntaa ja
karaistusta ja sen mukana sinnikkyyttä.

Kolmas positiivinen aspekti oli se, että taksin kuljettaja paljon
myöhemmin oli tullut syvään synnintuntoon kohdeltuaan minua,
pientä lasta, huonosti, koska oli usein jättänyt minut koulun pihalle
koulupäivän päätyttyä, ja minä jouduin joskus lumituiskussakin
kävelemään kotiin. Hän oli vanhoilla päivillään, kuulemani mukaan,
löytänyt armon ja saanut Herralta anteeksi.

Mutta minua on harmittanut se, että minä, uskoon tuloni jälkeen,
koin monta kertaa, että minun tulee mennä tapaamaan tuota jo
vanhaa miestä ja kertoa hänelle Jeesuksesta ja anteeksi antamisesta,
ja että minä olen antanut hänelle anteeksi. Mutta minulla ei koskaan
tullut mentyä hänen luokseen. Mutta onneksi hänen pelastuksensa
ei ollut minusta kiinni, toinen johdatti hänet sisälle Jumalan armoon
ja pelastukseen, näin olen kuullut.

Neljäs positiivinen aspekti, jos näin voi sanoa, on tietysti se, että
ehkä, ja juuri, - ehkä, ei varmasti, mutta EHKÄ minun kärsimykseni
kautta tuo mies tuli synnintuntoon ja sen kautta uskoon ja pelastui.

"Kaikki yhdessä" ......

Mvh J - K

Lue lisää

ihanko kolme kilometriä ja vielä valitat

Ajattelen lähinnä että ihminen itse valitsee haluaako kaiken nautinnon tässä ajassa vai tulevassa. Toiset valitsee mieluummin tämän lyhyen maanpäällisen elämän kasatakseen rikakuksia. Eivät välitä kuinka hirvwää on ikuisuudessa.

Toiset valitsee mieluummin ikuisen hyvän kuin lyhyt aikaisen. Nämä valinnat vaikuttaa kaikkeen mitä elämän aikana tekee.
Kuuluisuudet on tästä hyvä esimerkki. He myyvät sielunsa sille joka antaa ajallisen menestyksen ja päätyvät kuolemaan huumeissa.

Sanoihan paholainen Jeesuksellekin "jos kumarrat minua niin annan sinulle kaikki maailman valtakunnat".

Toki voi olla yksi miljoonasta että saa hyvää sekä tässä ajassa että tulevassa.

Uskon siis että Jumala aina haluaa antaa hyvää ihmisille ja ne jotka eivät HALUA taivaaseen ikinä niille KUITENKIN Jumala haluaa antaa hyvyyttä ja antaa sen sitten tässä ajassa kun tietää ettei voi sitä antaa enää ikuisuudessa.

En toki tiedä onko tuossa ajattelussa mitään oikein mutta tulipahan sanottua.

Anonyymi00020 kirjoitti:

Ajattelen lähinnä että ihminen itse valitsee haluaako kaiken nautinnon tässä ajassa vai tulevassa. Toiset valitsee mieluummin tämän lyhyen maanpäällisen elämän kasatakseen rikakuksia. Eivät välitä kuinka hirvwää on ikuisuudessa.

Toiset valitsee mieluummin ikuisen hyvän kuin lyhyt aikaisen. Nämä valinnat vaikuttaa kaikkeen mitä elämän aikana tekee.
Kuuluisuudet on tästä hyvä esimerkki. He myyvät sielunsa sille joka antaa ajallisen menestyksen ja päätyvät kuolemaan huumeissa.

Sanoihan paholainen Jeesuksellekin "jos kumarrat minua niin annan sinulle kaikki maailman valtakunnat".

Toki voi olla yksi miljoonasta että saa hyvää sekä tässä ajassa että tulevassa.

Uskon siis että Jumala aina haluaa antaa hyvää ihmisille ja ne jotka eivät HALUA taivaaseen ikinä niille KUITENKIN Jumala haluaa antaa hyvyyttä ja antaa sen sitten tässä ajassa kun tietää ettei voi sitä antaa enää ikuisuudessa.

En toki tiedä onko tuossa ajattelussa mitään oikein mutta tulipahan sanottua.

Lue lisää

>>>Uskon siis että Jumala aina haluaa antaa hyvää ihmisille ja ne jotka eivät HALUA taivaaseen ikinä niille KUITENKIN Jumala haluaa antaa hyvyyttä ja antaa sen sitten tässä ajassa kun tietää ettei voi sitä antaa enää ikuisuudessa.<<<

Tuota en ole koskaan kuullut enkä tullut ajatelleeksikaan.
Voi todella olla, että jotkut hyvin menestyvät uskosta
osattomat ihmiset saavat hyvänsä tässä ajassa koska
Jumala ei voi sitä hyvää antaa heille ikuisuudessa koska
he eivät tahdo olla Jumalan kanssa ikuisesti jotta Jumala
voisi antaa heille hyvää ikuisuudessa. Jumalan tahto
on hyvä, mutta Jumalan hyvä tahto ei toteudu kaikkien
ihmisten kohdalla.

Jumala tietää varmasti, kuka tahtoo ja kuka ei tahdo
elää Hänen kanssaan ja viettää ikuisuutta Hänen
luonaan Hänen läsnäolossaan.

Jaakobin kirje:
2:5 "Kuulkaa, rakkaat veljeni. Eikö Jumala ole valinnut niitä,
jotka maailman silmissä ovat köyhiä, olemaan rikkaita uskossa
ja sen valtakunnan perillisiä, jonka hän on luvannut niille,
jotka häntä rakastavat?"

Anonyymi00022 kirjoitti:

>>>Uskon siis että Jumala aina haluaa antaa hyvää ihmisille ja ne jotka eivät HALUA taivaaseen ikinä niille KUITENKIN Jumala haluaa antaa hyvyyttä ja antaa sen sitten tässä ajassa kun tietää ettei voi sitä antaa enää ikuisuudessa.<<<

Tuota en ole koskaan kuullut enkä tullut ajatelleeksikaan.
Voi todella olla, että jotkut hyvin menestyvät uskosta
osattomat ihmiset saavat hyvänsä tässä ajassa koska
Jumala ei voi sitä hyvää antaa heille ikuisuudessa koska
he eivät tahdo olla Jumalan kanssa ikuisesti jotta Jumala
voisi antaa heille hyvää ikuisuudessa. Jumalan tahto
on hyvä, mutta Jumalan hyvä tahto ei toteudu kaikkien
ihmisten kohdalla.

Jumala tietää varmasti, kuka tahtoo ja kuka ei tahdo
elää Hänen kanssaan ja viettää ikuisuutta Hänen
luonaan Hänen läsnäolossaan.

Jaakobin kirje:
2:5 "Kuulkaa, rakkaat veljeni. Eikö Jumala ole valinnut niitä,
jotka maailman silmissä ovat köyhiä, olemaan rikkaita uskossa
ja sen valtakunnan perillisiä, jonka hän on luvannut niille,
jotka häntä rakastavat?"

Lue lisää

Erityisesti oivalsin sen siinä kun joillakin on aivan ihana lauluääni. Ja sen ovat tietenkin Jumalalta saaneet. Mutta mieluummin käyttävät sitä lahjaa rikkauksien ja kuuluisuuden keräämiseen. Ja sitten käy hyonosti.
Nuorena ovat sen pienen valinnan tehneet seuraako sen lahjan kanssa Jumalaa vai paholaista.

Kyllä, siihen littyy kiinteästi Jeesuksen sanat "autuas se joka EI loukkaannu minuun".
Eli sitkeästi vaan luottaa Jeesukseen vaikka ei kaikista tilanteista pelastaisikaan.

Johannes Kastajalla ja Jeesuksella oli pitemmän
tähtäyksen projekti kuin tämä maanpäällinen lyhyt
elämä.

Anonyymi00021 kirjoitti:

Johannes Kastajalla ja Jeesuksella oli pitemmän
tähtäyksen projekti kuin tämä maanpäällinen lyhyt
elämä.

Kyllä, ja Jeesuksen tehtävä ei ollut asettua sen ajan kuninkaaksi jolloin olisi voinut pelastaa Johanneksen. Hänen tehtävä oli silloin kuolla meidän syntisten puolesta eikä voinut siinä tehtävässä ottaa valtaa pelastaa Johannes.

Sanoihan toinen ryövärikin ristillä "jos olet Jumalan Poika niin auta itseäsi ja meitä". Mutta Jeesus ei niin tehnyt koska maailman kaikkeuden tärkein tetävä oli pelastaa ihmiset kadotuksesta.

Aivan, pslami 73 muistui mieleen vastauksena aloitukseen.
Ja kiitos rukouksista, tunsin nekin rauhan muodossa.

Kyllä, joskus ymmärtää että se rikaskin voi olla maailman säälittävin ihminen.

En usko että tuo köyhä vanhus omistaa mitään oikeuksia sellaista anoa tai ehkä ei edes osaa.

Te joilla on hyvä suhde yhteiskuntaan otatte aina muiden kärsimyksen kylmän asiallisesti. Siksi teillä onkin ne työpaikat ja muilla ei.

"Ilmiöhän on tuttu."

Ilmiön ovat luoneet ne joilla on valta. Koska seuraava asukas on aina arvokaampi kuin edellinen. Itselleni ei kyllä ole usein muuttaneenakaan koskaan sattunut sitä ihmettä että olisi tarjottu hieno asunto, yleensä saa viikko kausia siivota edellisen jälkiä. Joten ei tuo kaikkiin sovellu vaan ainoastaan etuoikeutettuihin. Eli rikas saa todennäköisesti halvan kaupungin asunnon koska on kaupungin palkkalistoilla, eli ikäänkuin "työsuhdeasunto".

Mutta koska ilmiö on tuttu niin täytyy vain loppuelämä hyväksyä ettei koskaan tule "kuulumaan joukkoon".

Anonyymi00016 kirjoitti:

En usko että tuo köyhä vanhus omistaa mitään oikeuksia sellaista anoa tai ehkä ei edes osaa.

Te joilla on hyvä suhde yhteiskuntaan otatte aina muiden kärsimyksen kylmän asiallisesti. Siksi teillä onkin ne työpaikat ja muilla ei.

"Ilmiöhän on tuttu."

Ilmiön ovat luoneet ne joilla on valta. Koska seuraava asukas on aina arvokaampi kuin edellinen. Itselleni ei kyllä ole usein muuttaneenakaan koskaan sattunut sitä ihmettä että olisi tarjottu hieno asunto, yleensä saa viikko kausia siivota edellisen jälkiä. Joten ei tuo kaikkiin sovellu vaan ainoastaan etuoikeutettuihin. Eli rikas saa todennäköisesti halvan kaupungin asunnon koska on kaupungin palkkalistoilla, eli ikäänkuin "työsuhdeasunto".

Mutta koska ilmiö on tuttu niin täytyy vain loppuelämä hyväksyä ettei koskaan tule "kuulumaan joukkoon".

Lue lisää

Olen huomannut saman asian kuin aloittaja. Naapuriin muuttanut on saanut muuton yhteydessä remontin asuntoonsa varsinkin jos osannut sitä vaatia. Olemme keskustelleet asiasta. Näin käy usein jos rakennuksen omistaa kaupunki, se on iäkäs ja siinä on paljon huoneistoja. Kaikkia asuntoja korjataan mutta ei tietenkään samaan aikaan vaan asukkaan vaihtuessa.

Vuokralla asumisessa on se hyvä puoli että asuntoa voi halutessaan vaihtaa. Jos asenne vuokranantajaan ja naapureihin on negatiivinen, se ei tilannetta helpota. Jääkaapit ja muut saa vaihdettua jos vikantuvat, sillä niiden kuuluu olla kunnossa vuokrasopimuksenkin mukaan.

Anonyymi00023 kirjoitti:

Olen huomannut saman asian kuin aloittaja. Naapuriin muuttanut on saanut muuton yhteydessä remontin asuntoonsa varsinkin jos osannut sitä vaatia. Olemme keskustelleet asiasta. Näin käy usein jos rakennuksen omistaa kaupunki, se on iäkäs ja siinä on paljon huoneistoja. Kaikkia asuntoja korjataan mutta ei tietenkään samaan aikaan vaan asukkaan vaihtuessa.

Vuokralla asumisessa on se hyvä puoli että asuntoa voi halutessaan vaihtaa. Jos asenne vuokranantajaan ja naapureihin on negatiivinen, se ei tilannetta helpota. Jääkaapit ja muut saa vaihdettua jos vikantuvat, sillä niiden kuuluu olla kunnossa vuokrasopimuksenkin mukaan.

Lue lisää

Kyllä, monella tapaa vuokra-asuminen on hyödyllisempää vaikka rikkaat haluaakin omistaa asuntonsa. Sitten ollaan kahden asunnon loukussa jos halutaan muuttaa, kerjätään myötätuntoa jota ei ainakaan minulta heru.

Jos ikinä olisi huomannut myötätuntoa rikkaiden taholta niin voisi sitä heillekin suoda. Jostain syystä olen heidän kanssaan kitunut koko ikäni koska jo oppikouluun mennessä jouduin "viisaana" rikkaiden kouluun vaikka elin sossun avustuskupongeilla. Siitä lähtien on törmännyt samaan kahtiajakoon kaikkialla.
Mikä lienee tarkoitus.

"Jos oman asunnon kunto on heikko, kannattaisi ottaa yhteyttä vuokranantajaan ja pyytää remonttia tai uutta huoneistoa. Vuokranantajankin etu on että huoneistot ovat hyvässä kunnossa."

Ei-helluntailainen:

Kaikki vuokralaiset eivät halua asumiseensa remonttihelvettiä, eivätkä ole innostuneita muuttamaan. Ehkä ajatellaan myös, että vuokra saattaa pysyä kohtuullisempana pidempään, jos ei olla aina narisemassa ja vaatimassa remontteja kovin kärkkäästi.

Vuokralainen siis itse harkitsee, mitä pitää siedettävän kohtuullisena tai riittävänä asumisen laatuna.

Korjaaminen on eri asia kuin turhat kosmeettisett remontit, joilla vain pyritään laadun parantamiseen ja hinnan nostamiseen.

Kaikilla asukkailla ei ole sellaista vuokrasopimusta, että huoneistosta tehdään viiden tähden hotelli, johon asennetaan kultaiset vessanpytyt, niin että tuo kaikki kiskotaan vuokralaiselta.

Johannes Kastaja eli Vanhan liiton alaisuudessa.

Nauttiminen ei olekaan kielletty, sitä varten Jumala loi kaiken kauniin ja hyvän.
Väärin on muiden sorto.
Muinoin rikastuttiin kun luonto antoi ilmaiseksi uusia vasikoita, viljaa kasvoi suuret määrät Jumalan siunauksella.

Nykyään rikastutaan ryöstämällä ja hyväksikäyttämällä muita ihmisiä.

Ketjussa mainittin myös kymmenykset. Silloin kun Jumala sen lain antoi niin sen tarkoitus oli elättää papit jotka eivät saaneet viljellä maata elääkseen vaan tekivät työtä temppelissä.

Lisäksi 10% oli kaikesta mitä ihmiset oli saaneet "ilmaiseksi" luonnosta.

Nykyään jos srk vaatii kymmenyksen niin sen takia ettei pastorin tarvii mennä töihin kuten Paavali. Lisäksi valtio vaatii ihmisiltä ensin omat prosenttinsa, asuminen noin 60% joten köyhälle ei jäisi mitään ruokarahaa jos vielä antaisi papille 10%.

Muinoin jäi 90% ihmiselle omaan käyttöön kaikesta. Se ei ollut riistoa kuten nykymaailman toimet.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Johannes Kastaja eli Vanhan liiton alaisuudessa.

Harhaoppinen sellainen kun kastoi aikuisia ja sanoi, että taivasten valtakunta on tullut lähelle ja puhui Pyhän Hengen kasteesta.

Täys hihhuli.

Hyvä, neuvo joka aina välillä unohtuu. 😄

Jumala on ilmoittanut minulle, ettei raha ja omaisuus tuo
onnea ja onnellisuutta ja tyytyväisyyttä. Käytäntö on myös
osoittanut nämä todeksi. Monet rikkaat voivat huonosti, heillä
on kaikkea maallista hyvää, mutta jos heillä ei ole
Jumalaa Jeesuksessa Kristuksessa, tyhjyyden tunne voi
olla syvällinen. Sitten se, jolla on paljon, tahtoo lisää eikä
koskaan ole tyytyväinen. Ei tule sitä varallisuuden ja rikkauden
tasoa, jolloin ihminen toteaa, että tämä nyt riittää.

Ikean perustaja Ingvar Kamprad sanoi eräässä haastattelussa,
että kun hän aloitti yritystoiminnan nuorena teininä, hän haaveili
miljoonasta. Sitten kun hän oli saanut kokoon miljoonan kruunua,
hän ajatteli, että olisi hyvä, jos olisi kaksi miljoonaa. Ja kun kaksi
miljoonaa oli pakkarissa, ...... No te jo arvaattekin....

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tämä koskee jokaista
varakasta ja rikasta henkilöä. Uskon, että rikaskin voi olla
onnellinen, jopa ilman Jeesusta Kristusta. Mutta jos niin on,
se on todennäköisesti harvinaista.

Onnemme on olla lähellä Jumalaa. Ja jos on rikas ja uskossa
ja elää lähellä Jumalaa, hän on todella siunattu, Kiitos Herralle!

Mvh J - K

Anonyymi00034 kirjoitti:

Jumala on ilmoittanut minulle, ettei raha ja omaisuus tuo
onnea ja onnellisuutta ja tyytyväisyyttä. Käytäntö on myös
osoittanut nämä todeksi. Monet rikkaat voivat huonosti, heillä
on kaikkea maallista hyvää, mutta jos heillä ei ole
Jumalaa Jeesuksessa Kristuksessa, tyhjyyden tunne voi
olla syvällinen. Sitten se, jolla on paljon, tahtoo lisää eikä
koskaan ole tyytyväinen. Ei tule sitä varallisuuden ja rikkauden
tasoa, jolloin ihminen toteaa, että tämä nyt riittää.

Ikean perustaja Ingvar Kamprad sanoi eräässä haastattelussa,
että kun hän aloitti yritystoiminnan nuorena teininä, hän haaveili
miljoonasta. Sitten kun hän oli saanut kokoon miljoonan kruunua,
hän ajatteli, että olisi hyvä, jos olisi kaksi miljoonaa. Ja kun kaksi
miljoonaa oli pakkarissa, ...... No te jo arvaattekin....

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tämä koskee jokaista
varakasta ja rikasta henkilöä. Uskon, että rikaskin voi olla
onnellinen, jopa ilman Jeesusta Kristusta. Mutta jos niin on,
se on todennäköisesti harvinaista.

Onnemme on olla lähellä Jumalaa. Ja jos on rikas ja uskossa
ja elää lähellä Jumalaa, hän on todella siunattu, Kiitos Herralle!

Mvh J - K

Lue lisää

Olen kertonut sivustollani kuinka rikkaus voi tuoda onnettomuutta,
siis jopa kärsimyksiä. Jotkut lottomiljonäärit ovat jopa katuneet
sitä, että lottasivat ja voittivat erittäin paljon rahaa. Monen
äkkirikastuneen henkilön elämä lähtee välittömään alamäkeen.
Joku on sanonut, että ihminen ei kestä rajatonta valtaa eikä
suuria summia rahaa. Harva osaa suhtautua rikkauteen oikein.

Äkkirikastumisen mukana voi tulla monenlaiset ongelmat.
Eräs tällainen henkilö huomasi jonkun ajan kuluttua voitostaan,
että hän oli jäänyt yksin. Yksin hän istui loisteliaassa asunnossaan.
Kaikki ystävät, jopa sukulaiset, olivat jättäneet hänet.
Syitä oli monia. Ehkä yksi syy oli se, että ihmiset lähellä alkoivat
kerjätä rahaa ja jopa pitivät sitä itsestään selvänä asiana, että
kun olet noin äkkirikastunut, sinä tietenkin annat minulle muutaman
kymppitonnin, vähintään. Ja jos et anna, olet todella kauhea
itsekäs ihminen. Jos annat yhdelle, sinun tulee antaa monelle
muullekin, Voi siis olla vaikea vetää rajoja siihen, ketä "auttaa"
taloudellisesti ja keneltä evää rahan saannin. Näin raha voi
viedä ystävät ja pilata ihmissuhteita ja rikas istuu yksin.
Se ei tunnu kovin mukavalta vaikka pankkitilillä olisi
satoja miljoonia. No kyllä monet rikkaa osaavat pareerat tällaista.

Kerroin tuossa edellä, että Jumala näytti minulle, ettei raha
tuo onnea, jota olin etsinyt. Se tapahtui ennen varsinaista
uskoon tuloa ollessani voimakkaassa herätyksessä erään
viikkolehden kansikuvan muodossa. Kansikuvassa oli eräs
maailman rikkaimpiin ihmisiin kuuluvan naisen kuva. Hän oli
todella surkean itkuisen näköinen. Kuvan päällä oli teksti:
"Olen maailman onnettomin ihminen". Ajatukseni kääntyi
heti uskon asioihin, että jossakin siellä on ratkaisu tähän.

Luin vuosia sitten kauhean tapauksen. Eräs erittäin rikas
mies oli elättänyt poikaansa kolmekymppiseksi mieheksi.
Pojalla ei ollut mitään omaa rahaa vaan hän eli isänsä
rahoilla loisteliasta elämää ja juhli kavereidensa kanssa
kaiket päivät. Isä antoi rahaa pojalle koska oli tottunut siihen
ja hänellä oli varaa.

Lopulta isä kyllästyi ja vaati poikaa hankkimaan työtä ja omaa
rahaa. Poika ei kuunnellut isän puheita vaan jatkoi juhlimista
isän rahoilla. Lopulta isä pani rahahanat kiinni. Poika ei kiittänyt
isää siitä, että oli saanut elää koko ikänsä loisteliasta elämää
isän rahoilla.

Tapaus päättyi siihen, että poika tappoi isän. Näin poika
joutui rautoihin ja isä lautoihin.

Rikkaus ei ole automaattisesti siunaus.
Rikkaus ei automaattisesti tee ihmisestä onnellista.
Rikkaus väärissä käsissä on ihmiselle onnettomuus.

Kunnioitan niitä varakkaita ja rikkaita ihmisiä, jotka eivät
hemmottele lapsiaan pilalle antaen heille ylettömän paljon
rahaa. Siitä voi todella kehittyä valtavat ongelmat.

Jotkut rikkaat julkkikset ovatkin kertoneet julkisesti,
ettei heidän lapsensa saa heiltä enemmän rahaa kuin
heidän kaverinsa saavat omalta isältään. Eräs rikas mies
oli kysynyt tavallisen köyhältä isältä, kuinka paljon hänen
lapsensa saavat viikkorahaa. Hän sanoi antavansa saman
verran omille lapsilleen.

Mvh J - K

Anonyymi00035 kirjoitti:

Olen kertonut sivustollani kuinka rikkaus voi tuoda onnettomuutta,
siis jopa kärsimyksiä. Jotkut lottomiljonäärit ovat jopa katuneet
sitä, että lottasivat ja voittivat erittäin paljon rahaa. Monen
äkkirikastuneen henkilön elämä lähtee välittömään alamäkeen.
Joku on sanonut, että ihminen ei kestä rajatonta valtaa eikä
suuria summia rahaa. Harva osaa suhtautua rikkauteen oikein.

Äkkirikastumisen mukana voi tulla monenlaiset ongelmat.
Eräs tällainen henkilö huomasi jonkun ajan kuluttua voitostaan,
että hän oli jäänyt yksin. Yksin hän istui loisteliaassa asunnossaan.
Kaikki ystävät, jopa sukulaiset, olivat jättäneet hänet.
Syitä oli monia. Ehkä yksi syy oli se, että ihmiset lähellä alkoivat
kerjätä rahaa ja jopa pitivät sitä itsestään selvänä asiana, että
kun olet noin äkkirikastunut, sinä tietenkin annat minulle muutaman
kymppitonnin, vähintään. Ja jos et anna, olet todella kauhea
itsekäs ihminen. Jos annat yhdelle, sinun tulee antaa monelle
muullekin, Voi siis olla vaikea vetää rajoja siihen, ketä "auttaa"
taloudellisesti ja keneltä evää rahan saannin. Näin raha voi
viedä ystävät ja pilata ihmissuhteita ja rikas istuu yksin.
Se ei tunnu kovin mukavalta vaikka pankkitilillä olisi
satoja miljoonia. No kyllä monet rikkaa osaavat pareerat tällaista.

Kerroin tuossa edellä, että Jumala näytti minulle, ettei raha
tuo onnea, jota olin etsinyt. Se tapahtui ennen varsinaista
uskoon tuloa ollessani voimakkaassa herätyksessä erään
viikkolehden kansikuvan muodossa. Kansikuvassa oli eräs
maailman rikkaimpiin ihmisiin kuuluvan naisen kuva. Hän oli
todella surkean itkuisen näköinen. Kuvan päällä oli teksti:
"Olen maailman onnettomin ihminen". Ajatukseni kääntyi
heti uskon asioihin, että jossakin siellä on ratkaisu tähän.

Luin vuosia sitten kauhean tapauksen. Eräs erittäin rikas
mies oli elättänyt poikaansa kolmekymppiseksi mieheksi.
Pojalla ei ollut mitään omaa rahaa vaan hän eli isänsä
rahoilla loisteliasta elämää ja juhli kavereidensa kanssa
kaiket päivät. Isä antoi rahaa pojalle koska oli tottunut siihen
ja hänellä oli varaa.

Lopulta isä kyllästyi ja vaati poikaa hankkimaan työtä ja omaa
rahaa. Poika ei kuunnellut isän puheita vaan jatkoi juhlimista
isän rahoilla. Lopulta isä pani rahahanat kiinni. Poika ei kiittänyt
isää siitä, että oli saanut elää koko ikänsä loisteliasta elämää
isän rahoilla.

Tapaus päättyi siihen, että poika tappoi isän. Näin poika
joutui rautoihin ja isä lautoihin.

Rikkaus ei ole automaattisesti siunaus.
Rikkaus ei automaattisesti tee ihmisestä onnellista.
Rikkaus väärissä käsissä on ihmiselle onnettomuus.

Kunnioitan niitä varakkaita ja rikkaita ihmisiä, jotka eivät
hemmottele lapsiaan pilalle antaen heille ylettömän paljon
rahaa. Siitä voi todella kehittyä valtavat ongelmat.

Jotkut rikkaat julkkikset ovatkin kertoneet julkisesti,
ettei heidän lapsensa saa heiltä enemmän rahaa kuin
heidän kaverinsa saavat omalta isältään. Eräs rikas mies
oli kysynyt tavallisen köyhältä isältä, kuinka paljon hänen
lapsensa saavat viikkorahaa. Hän sanoi antavansa saman
verran omille lapsilleen.

Mvh J - K

Lue lisää

Nyt kun on rahasta tullut niin paljon puhetta, niin
muistui lapsuudestani yksi kokemus.

Isäni oli pienyrittäjä. Hänellä oli ruokakauppa.
ja muutama muukin liiketoimi.

Kerran n. 14 -16 -vuotiaana etsin jotakin isän ja äidin makuuhuoneen
kaapista. Käteni sattui muovipussiin jossa tuntui olevan paperipuntti.
Otin pussin käteeni ja katsoin, että mitä papereita täällä on. Ne paperit
olivat seteleitä. En laskenut seteleitä, mutta totesin silloin, noin 50
vuotta sitten, että siinä on minulle nuorelle pojalle se oli valtava
summa rahaa.

Mielessäni kävi, muutamissa sekunneissa, monia ajatuksia;
otanko rahat itselleni koska isä on varmasti unohtanut rahat
kaappiin, eikä hän tule koskaan kaipaamaan niitä. Mutta koska
summa oli minulle niin suuri, että minä jopa pelkäsin sitä rahan
määrää; mihin minä näin paljon rahaa tarvitsen, minä huomasin,
etten minä tarvitse rahaa ollenkaan. Minulla on kaikki, mitä
tarvitsen ilman rahaakin. Panin rahapussin takaisin kaappiin
samaan paikkaan odottamaan, että isä löytää sen.

Muutaman viikon kuluttua muistin kaapissa olevan rahapussin.
Menin tarkastamaan, onko pussi velä siellä kaapissa. Ja olihan
se siellä. Isä istui viereisessä keittiössä pöydän ääressä.
Minä otin rahapussin ja ojensin sen isälle. Isä ihmetteli, että
mistä sinä tämän löysit. Minä kerroin, että se oli tuolla kaapissa,
ja minä ajattelin, että sinä olet unohtanut sen sinne. Isä tunnusti,
ettei hän tiennyt rahapussista mitään, ja että hän oli sen joskus
sinne pannut ja unohtanut sen pois.

Minulle tuli hyvä mieli. Olin ollut rehellinen ja antanut rahat
isälle, jolle ne kuuluivat. Ja olin myös tehnyt isän iloiseksi
hänelle tietämättömästä yllättävästä rahasta.

Tiedän, etten olisi voinut ottaa rahoja itselleni, sillä minun
omatuntoni ei sitä minulle sallinut. Mutta nyt uskovana
huomaan, että sielunvihollinen houkutteli ottamaan rahat
itselleni, sillä kuka minulle sanoi, ettei isä tiedä niistä mitään?
Oliko se minun isän tuntemusta, että isä voi unohtaa rahaa
kaappiin, vai oliko se omia ajatuksiani?

Mvh J - K

Anonyymi00036 kirjoitti:

Nyt kun on rahasta tullut niin paljon puhetta, niin
muistui lapsuudestani yksi kokemus.

Isäni oli pienyrittäjä. Hänellä oli ruokakauppa.
ja muutama muukin liiketoimi.

Kerran n. 14 -16 -vuotiaana etsin jotakin isän ja äidin makuuhuoneen
kaapista. Käteni sattui muovipussiin jossa tuntui olevan paperipuntti.
Otin pussin käteeni ja katsoin, että mitä papereita täällä on. Ne paperit
olivat seteleitä. En laskenut seteleitä, mutta totesin silloin, noin 50
vuotta sitten, että siinä on minulle nuorelle pojalle se oli valtava
summa rahaa.

Mielessäni kävi, muutamissa sekunneissa, monia ajatuksia;
otanko rahat itselleni koska isä on varmasti unohtanut rahat
kaappiin, eikä hän tule koskaan kaipaamaan niitä. Mutta koska
summa oli minulle niin suuri, että minä jopa pelkäsin sitä rahan
määrää; mihin minä näin paljon rahaa tarvitsen, minä huomasin,
etten minä tarvitse rahaa ollenkaan. Minulla on kaikki, mitä
tarvitsen ilman rahaakin. Panin rahapussin takaisin kaappiin
samaan paikkaan odottamaan, että isä löytää sen.

Muutaman viikon kuluttua muistin kaapissa olevan rahapussin.
Menin tarkastamaan, onko pussi velä siellä kaapissa. Ja olihan
se siellä. Isä istui viereisessä keittiössä pöydän ääressä.
Minä otin rahapussin ja ojensin sen isälle. Isä ihmetteli, että
mistä sinä tämän löysit. Minä kerroin, että se oli tuolla kaapissa,
ja minä ajattelin, että sinä olet unohtanut sen sinne. Isä tunnusti,
ettei hän tiennyt rahapussista mitään, ja että hän oli sen joskus
sinne pannut ja unohtanut sen pois.

Minulle tuli hyvä mieli. Olin ollut rehellinen ja antanut rahat
isälle, jolle ne kuuluivat. Ja olin myös tehnyt isän iloiseksi
hänelle tietämättömästä yllättävästä rahasta.

Tiedän, etten olisi voinut ottaa rahoja itselleni, sillä minun
omatuntoni ei sitä minulle sallinut. Mutta nyt uskovana
huomaan, että sielunvihollinen houkutteli ottamaan rahat
itselleni, sillä kuka minulle sanoi, ettei isä tiedä niistä mitään?
Oliko se minun isän tuntemusta, että isä voi unohtaa rahaa
kaappiin, vai oliko se omia ajatuksiani?

Mvh J - K

Lue lisää

Koska rahasta on tullut niin paljon juttua, ja levy jäi päälle ...

minun täytyy vielä kertoa jotakin;

Elämässäni on ollut kaksi aikajaksoa, joista voin sanoa,
että ne ovat olleet elämäni ehdottomasti kaikkein
onnellisimmat jaksot.

Ensimmäinen onnellinen jakso oli lapsuudessani jolloin
minulla ei ollut raha ollenkaan, enkä tarvinnut rahaa enkä
siksi myöskään käsitellyt sitä. Maallinen isäni piti huolen
kaikista tarpeistani ja minulta ei puuttunut mitään.

Toinen, ja se kaikkein onnellisin jakso, oli 33 - 38 -vuotiaana
uskovana jolloin palvelin Herraa Jeesusta Kristusta Hänen
teoissaan.

Yhdessä vaiheessa minulla ei ollut mitään tuloja, eikä siksi
rahaa ollenkaan, tai kun minulla sitten oli vähän tuloja, mutta
todella vain vähän, minä olin todella onnellinen. Kaupassakin
ostoksia tehdessä minulla oli niin valtava ilo sydämessäni,
että minä jopa pelkäsin, että puhkean kielillä ylistämään
Jeesusta uskosta osattomien ihmisten keskellä.

Onnellisuus ei siis ole ihmisen ulkopuolisissa asioissa,
eikä edes olosuhteissa. Kuten olen edellä todennut, rikaskin
voi palatsissaan itkeä itsensä uneen. Onnea ei tuo Rolls Roys
autotallissa eikä kultakraana vessassa eikä edes kultainen
vessanpytty.

Mutta uskova voi kaikessa köyhyydessäänkin riemuita
Jumalassa Pyhässä Hengessä itsensä uneen. Näin on minullekin
käynyt monta kertaa.

Paavali ja Siilas ylistivät Jumalaa pimeässä kosteassa vankisellissä
selkä verille ruoskittuna. Heillä oli suuri ilo
Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa, vaikka heidän olosuhteensa
olivat todella vaikeat.

Ihminen on onnellisimmillaan ollessaan tietoisessa Jumalan
tahdon keskipisteessä. Ihmisen, joka tavoittelee onnea ja
onnellisuutta tulee siksi tavoitella Jeesuksen Kristuksen
läsnäoloa elämäänsä. Se saadaan tulemalla sisälle, ja
antautumalla, Hänen tahtoonsa ja elämällä siinä. Se on
uskoon tulo ja uskossa vaeltamista.

Silloin olosuhteet eivät sitä iloa häiritse koska ilo on
Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa, ei missään katoavassa
tavarassa eikä olosuhteissa.

Liian monet uskovat tyytyvät siihen, että he ovat uskossa ja
toteavat itselleen, ja ehkä muillekin ihmisille: "Uskon, ja se
riittää minulle!"

Mutta kysymys ei ole niinkään siitä, riittääkö se sinulle ja minulle,
että meillä on usko Jeesukseen, eikä enempää tarvita. Kysymys
on siitä, riittääkö se Jumalalle. Mikä on Jumalan tahto minun
kohdallani? Tämä on se pointti.

Onko siis Jumalan tahto, se, että tulemme uskoon ja sitten elämme
omaa elämäämme omissa suunnitelmissamme? Ketä me silloin
seuraamme? Emme varmasti Jeesusta Kristusta. Mehän seuraamme
omia suunnitelmiamme ja omaa tahtoamme, emme Jumalaa ja Hänen
tahtoaan meitä kohtaan.

Jeesus lihassa vaeltaessaan kutsui itselleen seuraajia. Hän kutsuu
itselleen seuraajia tänäkin päivänä koska Hän tahtoo elää meissä
ja meidän kautta tehdä tekojaan. Se ei onnistu jos me elämme
itsellemme.

Jeesus tahtoo, että me seuraamme Häntä, jotta Hän voisi elää ja
vaikuttaa meissä ja meidän kauttamme. Se taas edellyttää meiltä
uskovilta, että me elämme Hänessä, Hänestä ja Hänen kauttaan.

En tiedä onko tämä AI mutta hyvää tämä on.
https://www.youtube.com/watch?v=V8lYC-bHNYU