jälki-istuntoa ekaluokkalaisille?

ja juuri koko luokalle on tullut myös.Ja ihan oikein minustakin.Se kuuluu kouluun tuo jälki-istuntokin niin näin toimitaan.Selittelyt oikeasta ja väärästä kun ei kaikille mene päähän.

tarja kirjoitti:

ja juuri koko luokalle on tullut myös.Ja ihan oikein minustakin.Se kuuluu kouluun tuo jälki-istuntokin niin näin toimitaan.Selittelyt oikeasta ja väärästä kun ei kaikille mene päähän.

Lue lisää

on vaan joskus ärsyttänyt. Kerrankin seisoin koulun portilla odottamassa lasta ja oli kiire lääkäriin. Ja sitten niille jotka kuitenkin jäävät iltapäivä kerhoon se ei oikein tunnu missään. Mutta tietenkin tilanteen mukaan, ei aina kaikkien mielestäni tarvitsisi jäädä. Vaan asian omaiset.

Ymmärtävätköhän ekaluokkalaiset vielä tuota ryhmäkuri juttua. Hyvä jos itsensä ymmärtävät...

yms kirjoitti:

Ymmärtävätköhän ekaluokkalaiset vielä tuota ryhmäkuri juttua. Hyvä jos itsensä ymmärtävät...

Ekaluokkalaiset ymmärtäisivät ainakin sen, jos opettaja ei reagoisi mitenkään riuhumiseen.

äippä kirjoitti:

on vaan joskus ärsyttänyt. Kerrankin seisoin koulun portilla odottamassa lasta ja oli kiire lääkäriin. Ja sitten niille jotka kuitenkin jäävät iltapäivä kerhoon se ei oikein tunnu missään. Mutta tietenkin tilanteen mukaan, ei aina kaikkien mielestäni tarvitsisi jäädä. Vaan asian omaiset.

Lue lisää

Johan alkaisi menoja olla itse kullakin jälki-istuntopäivänä. Miten ihmeessä voi kollektiivisen rangaistuksen rajata niin, että se ei koske kaikkia? Joskus vain joitakin. Koko ideahan menee ihan pilalle, eikä toimi enää ollenkaan.

Kollektiivirangaistukset on kielletty. On täysin väärin antaa jälki-istuntoa "syyttömille"! Millä tavoin kehittää lapsen oikeustajua jos joutuu jälki-istuntoon sen takia, että toiset ovat häirinneet ja itse ei ole??? Ryhmäkuria on noin pieniltä lapsilta vielä täysin turha odottaa. Jälki-istunto on rangaistus ja rangaista saa vain rikkeen tehneitä!

kanssasi! Minunkaan mielestä tuo koko ryhmän jälkkäriin jättäminen ei ole hyvä asia. Ekaluokkalainen ei vielä ymmärrä tuota ryhmäkuria, ei ainakaan täällä maalla. Olen muuten huomannut, miten eritahtiin lapset "kehittyvät" ja imevät aikuisilta vaikutteita riippuen asuinpaikasta. Tämä sama asiahan pätee myös aikuisiin työelämässäkin, siitäkin on omakohtaista kokemusta, kun mieheni työskentelee pääkaupunkiseudulla ja asumme täällä länsi-suomessa.

Jälkkäri on ok asia silloin, kun siihen on aihetta ja riehuminen on mielestäni hyvä syy. Mutta se pitäisi kyllä kohdistaa ainoastaan asianosaisiin.

Omien ekaluokkalaisteni (kaksoset) luokka tuntuu olevan todella rauhaton ja vähän huolestuneenakin seuraan tätä koulun alkua. Pelkään työrauhan puolesta, kun nyt tämän lyhyen alunkin jälkeen on tietyt samat pojat olleet miettimässä ja nauraa räkättäneet melkein joka tunnilla. Onneksi opettaja on kokenut, iäkkäämpi ihminen, luotan häneen täysin.

Olisin ymmälläni jos omat lapseni joutuisivat jälkkäriin näiden muiden häiriköinnin vuoksi. En osaisi perustella ja selittää syitä, miksi hekin joutuivat jälkkäriin, vaikka olivat nätisti. Ja mielenkiinnolla kuulisin opettajan perustelut siitä, miksi koko luokka joutuisi jälkkäriin muutaman oppilaan vuoksi. Ei 6-7v todellakaan ymmärrä ryhmäkuria ja painetta!!! Ajatelkaapa, että ekaluokkalaisilla voi olla jopa se vuosi ikäeroa siihen luokkatoveriin, jos toinen on syntynyt tammikuussa ja toinen joulukuussa. Se on hurja ero tuossa iässä, kun uutta asiaa ja vastuuta pukkaa hirveällä tahdilla eteen.

Ekaluokkalaiset ovat vielä aika lapsia, voi kun vanhemmatkin sen ymmärtäisivät!

samaa mieltä kirjoitti:

kanssasi! Minunkaan mielestä tuo koko ryhmän jälkkäriin jättäminen ei ole hyvä asia. Ekaluokkalainen ei vielä ymmärrä tuota ryhmäkuria, ei ainakaan täällä maalla. Olen muuten huomannut, miten eritahtiin lapset "kehittyvät" ja imevät aikuisilta vaikutteita riippuen asuinpaikasta. Tämä sama asiahan pätee myös aikuisiin työelämässäkin, siitäkin on omakohtaista kokemusta, kun mieheni työskentelee pääkaupunkiseudulla ja asumme täällä länsi-suomessa.

Jälkkäri on ok asia silloin, kun siihen on aihetta ja riehuminen on mielestäni hyvä syy. Mutta se pitäisi kyllä kohdistaa ainoastaan asianosaisiin.

Omien ekaluokkalaisteni (kaksoset) luokka tuntuu olevan todella rauhaton ja vähän huolestuneenakin seuraan tätä koulun alkua. Pelkään työrauhan puolesta, kun nyt tämän lyhyen alunkin jälkeen on tietyt samat pojat olleet miettimässä ja nauraa räkättäneet melkein joka tunnilla. Onneksi opettaja on kokenut, iäkkäämpi ihminen, luotan häneen täysin.

Olisin ymmälläni jos omat lapseni joutuisivat jälkkäriin näiden muiden häiriköinnin vuoksi. En osaisi perustella ja selittää syitä, miksi hekin joutuivat jälkkäriin, vaikka olivat nätisti. Ja mielenkiinnolla kuulisin opettajan perustelut siitä, miksi koko luokka joutuisi jälkkäriin muutaman oppilaan vuoksi. Ei 6-7v todellakaan ymmärrä ryhmäkuria ja painetta!!! Ajatelkaapa, että ekaluokkalaisilla voi olla jopa se vuosi ikäeroa siihen luokkatoveriin, jos toinen on syntynyt tammikuussa ja toinen joulukuussa. Se on hurja ero tuossa iässä, kun uutta asiaa ja vastuuta pukkaa hirveällä tahdilla eteen.

Ekaluokkalaiset ovat vielä aika lapsia, voi kun vanhemmatkin sen ymmärtäisivät!

Lue lisää

Koko luokkaa ei pidä jättää jälki-istuntoon muiden vuoksi. Ensinnäkin siinä käy helposti niin että kaikki innostuvat riehumaan, jos muutkin niin tekevät. Enkä usko sitä, että koululaiset (vanhemmatkaan) ovat niin huomaavaisia, että ovat kunnolla siksi että viattomien ei siitä tarvitsisi kärsiä.

Mutta pahinta tässä on mielestäni se, mitä tästä seuraa luokkahengelle. Arkijärjen ja oman kokemukseni mukaan nimittäin se tuo melkoista eripuraisuutta luokkaan, että muutaman takia joudutaan istumaan. Nimittäin oppilaat, jotka ovat olleet kunnolla, tuntevat tietenkin melkoista vihaan niitä kohtaan, joiden takia itse kärsivät rangaistusta. Riitelyä syntyy, kun tämä viha sitten kohdistetaan (aiheestakin) meluaviin oppilaisiin.

samaa mieltä kirjoitti:

kanssasi! Minunkaan mielestä tuo koko ryhmän jälkkäriin jättäminen ei ole hyvä asia. Ekaluokkalainen ei vielä ymmärrä tuota ryhmäkuria, ei ainakaan täällä maalla. Olen muuten huomannut, miten eritahtiin lapset "kehittyvät" ja imevät aikuisilta vaikutteita riippuen asuinpaikasta. Tämä sama asiahan pätee myös aikuisiin työelämässäkin, siitäkin on omakohtaista kokemusta, kun mieheni työskentelee pääkaupunkiseudulla ja asumme täällä länsi-suomessa.

Jälkkäri on ok asia silloin, kun siihen on aihetta ja riehuminen on mielestäni hyvä syy. Mutta se pitäisi kyllä kohdistaa ainoastaan asianosaisiin.

Omien ekaluokkalaisteni (kaksoset) luokka tuntuu olevan todella rauhaton ja vähän huolestuneenakin seuraan tätä koulun alkua. Pelkään työrauhan puolesta, kun nyt tämän lyhyen alunkin jälkeen on tietyt samat pojat olleet miettimässä ja nauraa räkättäneet melkein joka tunnilla. Onneksi opettaja on kokenut, iäkkäämpi ihminen, luotan häneen täysin.

Olisin ymmälläni jos omat lapseni joutuisivat jälkkäriin näiden muiden häiriköinnin vuoksi. En osaisi perustella ja selittää syitä, miksi hekin joutuivat jälkkäriin, vaikka olivat nätisti. Ja mielenkiinnolla kuulisin opettajan perustelut siitä, miksi koko luokka joutuisi jälkkäriin muutaman oppilaan vuoksi. Ei 6-7v todellakaan ymmärrä ryhmäkuria ja painetta!!! Ajatelkaapa, että ekaluokkalaisilla voi olla jopa se vuosi ikäeroa siihen luokkatoveriin, jos toinen on syntynyt tammikuussa ja toinen joulukuussa. Se on hurja ero tuossa iässä, kun uutta asiaa ja vastuuta pukkaa hirveällä tahdilla eteen.

Ekaluokkalaiset ovat vielä aika lapsia, voi kun vanhemmatkin sen ymmärtäisivät!

Lue lisää

Koko luokkaa ei pidä jättää jälki-istuntoon muiden vuoksi. Ensinnäkin siinä käy helposti niin että kaikki innostuvat riehumaan, jos muutkin niin tekevät. Enkä usko sitä, että koululaiset (vanhemmatkaan) ovat niin huomaavaisia, että ovat kunnolla siksi että viattomien ei siitä tarvitsisi kärsiä.

Mutta pahinta tässä on mielestäni se, mitä tästä seuraa luokkahengelle. Arkijärjen ja oman kokemukseni mukaan nimittäin se tuo melkoista eripuraisuutta luokkaan, että muutaman takia joudutaan istumaan. Nimittäin oppilaat, jotka ovat olleet kunnolla, tuntevat tietenkin melkoista vihaan niitä kohtaan, joiden takia itse kärsivät rangaistusta. Riitelyä syntyy, kun tämä viha sitten kohdistetaan (aiheestakin) meluaviin oppilaisiin.

Tuo loppusi oli kyllä kieltämättä hassu. "Ekaluokkalaiset ovat vielä aika lapsia". Hehän juuri ovat lapsia enkä ole kuullut todellakaan kenenkään kyseenalaistavan tätä. Yhdeksäsluokkalaisista voisi sanoa että "he ovat vielä aika lapsia".

Minä en ymmärrä alkuunkaan että koko luokkaa istutetaan jälki-istunnossa muutamien takia. Mitä pahaa ne muut on tehneet.
Kerropa sinä opettaja, jos satut lukemaan tätä, että mitkä ovat perustelusi jättää koko luokka jälki-istuntoon?????????????

saalla kirjoitti:

Minä en ymmärrä alkuunkaan että koko luokkaa istutetaan jälki-istunnossa muutamien takia. Mitä pahaa ne muut on tehneet.
Kerropa sinä opettaja, jos satut lukemaan tätä, että mitkä ovat perustelusi jättää koko luokka jälki-istuntoon?????????????

Lue lisää

että kukaan ei tunnustanut(vaikka syyllinen oli periaatteessa tiedossa)tehtyä "töllöstä" ja reissarissa oli sitten pyyntö että kaikkien oppilaiden kanssa keskusteltaisiin tästä miten kaikki kärsii ja että pienempi paha on kun se tunnustaa kuka on aiheuttanut.Ja tämä toimi meillä.Ja mielestäni sen luokan oppilaat ainakin ymmärsivät että on tosi kurjaa jos kaikki kärsii yhden takia.Pienet on vielä tavallaan niin helppoja saada juttelemalla uskomaan...

tarja kirjoitti:

että kukaan ei tunnustanut(vaikka syyllinen oli periaatteessa tiedossa)tehtyä "töllöstä" ja reissarissa oli sitten pyyntö että kaikkien oppilaiden kanssa keskusteltaisiin tästä miten kaikki kärsii ja että pienempi paha on kun se tunnustaa kuka on aiheuttanut.Ja tämä toimi meillä.Ja mielestäni sen luokan oppilaat ainakin ymmärsivät että on tosi kurjaa jos kaikki kärsii yhden takia.Pienet on vielä tavallaan niin helppoja saada juttelemalla uskomaan...

Lue lisää

ilman jälki-istuntoa? Eli tarkoitan, jos olisi tullut reissuvihossa sama asia kotiin tiedoksi ja käsketty juttelemaan. Miten se tunnustus tässä jälki-istuntotapauksessa tuli? Tunnustiko tekijä?

toiminut myös kirjoitti:

ilman jälki-istuntoa? Eli tarkoitan, jos olisi tullut reissuvihossa sama asia kotiin tiedoksi ja käsketty juttelemaan. Miten se tunnustus tässä jälki-istuntotapauksessa tuli? Tunnustiko tekijä?

Lue lisää

koska tämän samaisen "eemelin" metkuja selviteltiin jo aika ajoin muutoinkin ilman jälki-istuntoa...
No,"eemeli" muutti sitten pois niin luokka rauhoittui muutenkin ja ei ole ollut mitään jälkkäri aiheita sen jälkeen,ei ainakaan tämän tyyppistä että kaikkien olisi tarvinnut siitä "kärsiä"

tarja kirjoitti:

että kukaan ei tunnustanut(vaikka syyllinen oli periaatteessa tiedossa)tehtyä "töllöstä" ja reissarissa oli sitten pyyntö että kaikkien oppilaiden kanssa keskusteltaisiin tästä miten kaikki kärsii ja että pienempi paha on kun se tunnustaa kuka on aiheuttanut.Ja tämä toimi meillä.Ja mielestäni sen luokan oppilaat ainakin ymmärsivät että on tosi kurjaa jos kaikki kärsii yhden takia.Pienet on vielä tavallaan niin helppoja saada juttelemalla uskomaan...

Lue lisää

koko luokan jälki-istunto oli perusteltua, koska koko luokka oli periaatteessa syyllisiä. Jos kaikki tiesivät väärintekijän, mutta piilottelivat "rikollista", on ymmärrettävää, että kaikki asiasta kärsivätkin.

Mutta tilannetta, jossa muutama metelöi ja riehuu, muut ovat kiltisti, ei saisi viedä koko luokan jälki-istuntoon. Kyllä lapsella pitää olla oikeus vaikuttaa omiin rangaistuksiinsa itse. Se pilaa luokkahenkeä ja saa koko luokan opettajaa (ei riehujia) vastaan.

Eihän normaalikaan laki laita koko sukua vankilaan, jos yksi tekee rikoksen.

Kyllä pidän välillä jälki-istunnossa koko luokkaa-tosin opetan 3-6 luokkalaisia. Olen muutenkin aika tiukka (mutta reilu) opettaja ja kertonut sen vanhemmille vanhempainillassa. Kolmannella luokalla sain pitää jälkkäreitä suhteellisen usein, mutta neljännellä ja nyt viidennellä en juuri koskaan. Oppilaat osaavat käyttäytyä ja työrauha on erinomainen.

Yhteisjälkkäreistä; kyseessä on silloin tilanne, jossa on täysin mahdoton määritellä kunkin oppilaan osallistuminen ko. tilanteeseen. Ei ole tarkoituksenmukaista käyttää tuntitolkulla aikaa sen selvittelyyn kuka teki mitäkin ja kuinka suuressa määrin (esim. metelöi).
Ja kyllä luokka hyväksyy jälki-istunnon, vaikka joukossa olisi muutama enemmän metelöinyt, suuri osa niitä, jotka ovat vain vähän prillaantuneita ja pari syytöntäkin. Kotona varmasti melko monelta unohtuu se oma osuus jolloinka syyttömiä on miltei joka osoitteessa :)

Mutta pahin palvelus, jonka vanhemmat voivat tehdä lapselleen on opettajan ja tämän metodien kyseenalaistaminen lapsen nähden/kuullen. Jälkkäreillä ei ole mitään virkaa sen jälkeen, kun lapsi tajuaa, että kotiväki on eri mieltä jälki-istunnoista tahi kyseenalaistaa niitä. Lapsi oppii hyvin nopeasti luovimaan siinä välimaastossa, vetämään oikeista narusta ja pompottamaan sekä vanhempia että opettajia (kenties jo sotajalalla olevia). Ja loppupeleissä tilanteesta eniten kärsii juuri lapsi.

Opettajana kirjoitti:

Kyllä pidän välillä jälki-istunnossa koko luokkaa-tosin opetan 3-6 luokkalaisia. Olen muutenkin aika tiukka (mutta reilu) opettaja ja kertonut sen vanhemmille vanhempainillassa. Kolmannella luokalla sain pitää jälkkäreitä suhteellisen usein, mutta neljännellä ja nyt viidennellä en juuri koskaan. Oppilaat osaavat käyttäytyä ja työrauha on erinomainen.

Yhteisjälkkäreistä; kyseessä on silloin tilanne, jossa on täysin mahdoton määritellä kunkin oppilaan osallistuminen ko. tilanteeseen. Ei ole tarkoituksenmukaista käyttää tuntitolkulla aikaa sen selvittelyyn kuka teki mitäkin ja kuinka suuressa määrin (esim. metelöi).
Ja kyllä luokka hyväksyy jälki-istunnon, vaikka joukossa olisi muutama enemmän metelöinyt, suuri osa niitä, jotka ovat vain vähän prillaantuneita ja pari syytöntäkin. Kotona varmasti melko monelta unohtuu se oma osuus jolloinka syyttömiä on miltei joka osoitteessa :)

Mutta pahin palvelus, jonka vanhemmat voivat tehdä lapselleen on opettajan ja tämän metodien kyseenalaistaminen lapsen nähden/kuullen. Jälkkäreillä ei ole mitään virkaa sen jälkeen, kun lapsi tajuaa, että kotiväki on eri mieltä jälki-istunnoista tahi kyseenalaistaa niitä. Lapsi oppii hyvin nopeasti luovimaan siinä välimaastossa, vetämään oikeista narusta ja pompottamaan sekä vanhempia että opettajia (kenties jo sotajalalla olevia). Ja loppupeleissä tilanteesta eniten kärsii juuri lapsi.

Lue lisää

Ehkä opettaja henkilökohtaisesti kokee että on tehnyt oikean ratkaisun. Opettaja ei näe sitä lyyhistynyttä lasta joka kerta kerran jälkeen tulee kotiin jälki-istunnosta. Jälki-istunnon syynä toisten rauhattomuus.
Opettaja ei näe kotiin kuinka pahan mielen hän aiheuttaa pienelle lapselle, joka haluaa tehdä oikein, käyttäytyä oikein ja saada siitä jopa kiitosta. Mutta ei, kiitoksen sijaan tämä kiltti hentonen lapsi istutetaan jälki-istuntoon.
Ja kun vieraat tulevat käymään lapsen kotona ja kysyvät uuden oppilaan viihtymistä koulussa ja leikillään kyselevät : et kai ole ollut tyhmänä, et kai ole ollut jälki-istunnossa"
Tähän lapseni vastaa, että hän on ollut useita kertoja jälki-istunnossa.Ja voitte aivan tuntea miten pieni lapsi lyyhistyy häpeästä; hän on ollut jälki-ístunnossa. No, mitä hän teki: ei mitään, yritti vain olla kunnon koululainen.

kärsimysnäytelmä kirjoitti:

Ehkä opettaja henkilökohtaisesti kokee että on tehnyt oikean ratkaisun. Opettaja ei näe sitä lyyhistynyttä lasta joka kerta kerran jälkeen tulee kotiin jälki-istunnosta. Jälki-istunnon syynä toisten rauhattomuus.
Opettaja ei näe kotiin kuinka pahan mielen hän aiheuttaa pienelle lapselle, joka haluaa tehdä oikein, käyttäytyä oikein ja saada siitä jopa kiitosta. Mutta ei, kiitoksen sijaan tämä kiltti hentonen lapsi istutetaan jälki-istuntoon.
Ja kun vieraat tulevat käymään lapsen kotona ja kysyvät uuden oppilaan viihtymistä koulussa ja leikillään kyselevät : et kai ole ollut tyhmänä, et kai ole ollut jälki-istunnossa"
Tähän lapseni vastaa, että hän on ollut useita kertoja jälki-istunnossa.Ja voitte aivan tuntea miten pieni lapsi lyyhistyy häpeästä; hän on ollut jälki-ístunnossa. No, mitä hän teki: ei mitään, yritti vain olla kunnon koululainen.

Lue lisää

Kirjoituksesi oli täyttä totta. Jokaiseen luokkaan mahtuu aina niitä kilttejä ja hiljaisia. En ymmärrä mitä tai ketä palvelee koko luokan rangaistus. Kiltille ja hyvinkäyttäytyvällehän se kertoo, että vaikka itse on kiltisti, niin palaute siitä on negatiivinen. Ja nimenomaan tarkoitan näitä pikkukoululaisia.

kokenut kirjoitti:

Kirjoituksesi oli täyttä totta. Jokaiseen luokkaan mahtuu aina niitä kilttejä ja hiljaisia. En ymmärrä mitä tai ketä palvelee koko luokan rangaistus. Kiltille ja hyvinkäyttäytyvällehän se kertoo, että vaikka itse on kiltisti, niin palaute siitä on negatiivinen. Ja nimenomaan tarkoitan näitä pikkukoululaisia.

Lue lisää

Voi harmi, että lapsenne ovat joutuneet kärsimään noin paljon yhteisjälkkäreistä.

Itse sanon aina yhteisjälkkäreissä (joita en kuitenkaan kovin montaa kertaa ole pitänyt) että on harmi, että täällä joukossa varmasti on pari syytöntäkin, mutta koska suurin osa käyttäytyi huonosti, nyt joutuvat kaikki kärsimään.

Ja kotona voi tietysti lohdutella lasta, (jos on siis varma, että hän on ollut täysin syytön tilanteeseen.) Samalla lapsi tottuu siihen, ettei tässä maailmassa aina kaikki ole kovin reilua. Varsinkin kiltit lapset tulevat valitettavasti kouluelämässä monta kertaa kärsimään vastaavista epäreiluuksista. Opettajan kun on kohdeltava luokkaa ryhmänä aina ei voi yksilöidä.
"Nyt osattiin lukuläksy tosi huonosti, joten se tulee uudelleen läksyksi"
"Sijainen kertoi, että te olitte olleet melko levottomia"
"Jollei osata käyttäytyä kirjastossa, mennään takaisin luokkaan"


Muistan myös omalta kouluajaltani näitä yhteistoruja/jälkkäreitä. Vaikka olin tosi kiltti ja hiljainen oppilas, muistan kokeneeni yhteishäpeää ja tietynlaista yhteenkuuluvuuden tunnetta, kun jokin opettaja meitä luokkana meluamisesta läksytti. Kyseessä tosin tällöin jo yläluokat, en muista pidettiinkö yhteisjälkkäreitä jo alaluokilla.

Opettajana kirjoitti:

Voi harmi, että lapsenne ovat joutuneet kärsimään noin paljon yhteisjälkkäreistä.

Itse sanon aina yhteisjälkkäreissä (joita en kuitenkaan kovin montaa kertaa ole pitänyt) että on harmi, että täällä joukossa varmasti on pari syytöntäkin, mutta koska suurin osa käyttäytyi huonosti, nyt joutuvat kaikki kärsimään.

Ja kotona voi tietysti lohdutella lasta, (jos on siis varma, että hän on ollut täysin syytön tilanteeseen.) Samalla lapsi tottuu siihen, ettei tässä maailmassa aina kaikki ole kovin reilua. Varsinkin kiltit lapset tulevat valitettavasti kouluelämässä monta kertaa kärsimään vastaavista epäreiluuksista. Opettajan kun on kohdeltava luokkaa ryhmänä aina ei voi yksilöidä.
"Nyt osattiin lukuläksy tosi huonosti, joten se tulee uudelleen läksyksi"
"Sijainen kertoi, että te olitte olleet melko levottomia"
"Jollei osata käyttäytyä kirjastossa, mennään takaisin luokkaan"


Muistan myös omalta kouluajaltani näitä yhteistoruja/jälkkäreitä. Vaikka olin tosi kiltti ja hiljainen oppilas, muistan kokeneeni yhteishäpeää ja tietynlaista yhteenkuuluvuuden tunnetta, kun jokin opettaja meitä luokkana meluamisesta läksytti. Kyseessä tosin tällöin jo yläluokat, en muista pidettiinkö yhteisjälkkäreitä jo alaluokilla.

Lue lisää

Ei lapsi ymmärrä jos hänelle sanoo, että luokka tai sitten sinä ja sinä jäätte jälki-istuntoon koska olette RAUHATTOMIA.
Mitä se tarkoittaa.....
Sehän on ihmisen luonteenpiirre toiset ovat rauhattomia toiset rauhallisia.
Lapselle pitää konkreettisesti kertoa mitä opettaja haluaa kyseiseltä lapselta.
Ei voi sanoa että jäät jälki-istuntoon koska olet rauhaton, ei se ole mikään syy.
Onko se rauhattomuutta että liikkuu pulpetissa? : silloin pitää sanoa lapselle, että täällä luokassa ei saa yhtään liikkua pulpetissa ja kertoa miten saa istua.Ja saako esim. jalat ja kädet liikkua.
Onko se rauhattomuutta jos liikkuu tai vaeltaa: silloin pitää sanoa, että täällä luokassa ei saa liikkua.
Onko se rauhattomuutta jos puhuu. silloin pitää sanoa luokalle, että tässä luokassa EI saa puhua, sillä se häiritsee opetusta ja nämä tunnit on suunniteltu siten että keskeytyksiä ei tule.
Ja jos sitten tekee kuitenkin mainittuja asioita niin jälki-istunnin syy voi olla : liikkuminen pulpetissa, puheen keskeytys tai vaeltaminen luokassa. Tällöin kenellekään, varsinkaan lapsen vanhemmille ei jää epäselväksi mitä väärää oppilas on tehnyt. Minua itseäni ei ainakaan selitys :rauhattomuus oikein tyydyttänyt, en saanut selvää kuvaa mitä väärää oli tehty.

Rauhattomuus ei ole mikään syy, jos luokka on rauhaton niin kertokaapa minulle mitä se tarkoittaa, minä en ymmärrä sitä että mikä syy se on . Mitä silloin on tehty väärin.
Mitä se on se RAUHATTOMUUS.?
Kyllä minusta jälki-istunnolle pitää olla parempia ja yksiselitteisempiä syitä: esim. myöhästyminen useita kertoja, läksyn tekemättä jättäminen useita kertoja, ruualla leikkiminen, tavaroiden rikkominen, piilottaminen, koulun sääntöjen rikkominen, puhuminen tunnilla....

Onko koulun säännöissä sanottu: älä ole rauhaton!!!!! Kyllä minusta säännöt ovat yksi selitteisempiä ja helposti ymmärrettävämpiä.

Entäpä jos sanoisi lapselle että olet sitten ilkeä. Muttei kerrottaisi lapselle miksi hän on ilkeä, mitä hän on tehnyt väärin. Aina vain sanottaisiin että voi että sinä olet sitten ilkeä. Jos olet muiden mielestä ilkeä niin varmaan haluaisit tietää mitä olet tehnyt. MUtta sitä ei kerrottaisi.
Tai sitten sanottaisiin että olet inhottava koska olet noin rauhaton. Silloin olisi vaikea tietää missä asiassa voi petrata kun ei tiedä mitä toinen tarkoittaa sanalla rauhaton.

Opettajana kirjoitti:

Voi harmi, että lapsenne ovat joutuneet kärsimään noin paljon yhteisjälkkäreistä.

Itse sanon aina yhteisjälkkäreissä (joita en kuitenkaan kovin montaa kertaa ole pitänyt) että on harmi, että täällä joukossa varmasti on pari syytöntäkin, mutta koska suurin osa käyttäytyi huonosti, nyt joutuvat kaikki kärsimään.

Ja kotona voi tietysti lohdutella lasta, (jos on siis varma, että hän on ollut täysin syytön tilanteeseen.) Samalla lapsi tottuu siihen, ettei tässä maailmassa aina kaikki ole kovin reilua. Varsinkin kiltit lapset tulevat valitettavasti kouluelämässä monta kertaa kärsimään vastaavista epäreiluuksista. Opettajan kun on kohdeltava luokkaa ryhmänä aina ei voi yksilöidä.
"Nyt osattiin lukuläksy tosi huonosti, joten se tulee uudelleen läksyksi"
"Sijainen kertoi, että te olitte olleet melko levottomia"
"Jollei osata käyttäytyä kirjastossa, mennään takaisin luokkaan"


Muistan myös omalta kouluajaltani näitä yhteistoruja/jälkkäreitä. Vaikka olin tosi kiltti ja hiljainen oppilas, muistan kokeneeni yhteishäpeää ja tietynlaista yhteenkuuluvuuden tunnetta, kun jokin opettaja meitä luokkana meluamisesta läksytti. Kyseessä tosin tällöin jo yläluokat, en muista pidettiinkö yhteisjälkkäreitä jo alaluokilla.

Lue lisää

Olen seurannut sen verran läheltä opettajien ja koulujen toimintaa, että tiedän arkisten tilanteiden olevan yleensä kaikkea muuta kuin lakipykälien, oikeusistuimien ennakkotapausten ja eduskunnan oikeusasiamiehen kantojen mekaanista soveltamista. Kuitenkin maamme lainsäädännössä mielestäni suhtaudutaan ehdottoman ja yksiselitteisen torjuvasti kaikenlaisten kollektiivisten rangaistusten käyttöön. Tässä viestiketjussa esimerkkinä kollektiivisesta rangaistuksesta on tilanne, jossa koko luokalle on annettu jälki-istuntoa, vaikka opettaja ei voi olla varma, että kaikki luokan oppilaat ovat varmasti syyllisiä asianomaiseen järjestysrikkomukseen.

Oppilaan määräämisestä jälki-istuntoon on säädetty perusopetuslain 36 §:ssä ja 36a §:ssä. Mainittujen pykälien mukaan jälki-istuntoon johtava syy on yksilöitävä ja oppilasta on kuultava sekä kurinpito-ojennus kirjattava. Eli kurinpito-ojennusta määrättäessä on selvitettävä, että juuri kyseinen oppilas (ei joku muu luokalla) on syyllistynyt opetuksen häirintään, vilppiin tai koulun järjestyksen rikkomiseen. Kyseiset pykälät ja koko muu Suomen lainsäädäntö näin sulkevat kaikki mahdollisuudet käyttää kollektiivisia rangaistuksia. Puolustusvoimissa vastaavaa kutsuttaisiin "simputtamiseksi", jota puolustusvoimat itse pyrkii kitkemään pois kaikin keinoin, mutta vastaavanlaisia tulkintoja on myös viranomaisten koulujen toimintaa koskevissa päätöksissä ja ratkaisuissa.

Opettajat ja me muut julkisessa virassa toimivat emme edusta ainoastaan omia näkemyksiämme ja kasvatusihanteitamme, vaan meidän tulisi edustaa myös sen yhteisön arvoja, jonka virassa olemme. Koulussa nimenomaan opettaja edustaa suomalaista yhteiskuntaa länsimaisena sivistysvaltiona, sen lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovaltaa suhteessa oppilaisiin. Vaikka nimimerkki "Opettajana" oikein toteaa, että kaikki tässä maailmassa ei ole reilua, julkisessa virassa olevan tulisi olla esikuva siitä, miten yhteiskunta tinkimättä soveltaa asettamiaan normeja ja oikeuksia suhteessa kansalaisiinsa.

Vaikka jälki-istunnosta ei ole olemassa virallista muutoksenhakuoikeutta, käsitykseni mukaan pitäisi olla selvää, että oppilaalla tai hänen vanhemmillaan on oikeus kieltää oppilaan osallistuminen jälki-istuntoon, mikäli sen määrääminen tai täytäntöönpano ei ole tapahtnut perusopetuslain edellyttämässä järjestyksessä. Mikäli oppilas aiheettomasti kieltäytyy suorittamasta jälki-istuntoa, koulu voi siirtyä käyttämään varsinaisia kurinpitorangaistuksia kuten kirjallista varoitusta ja määräaikaista koulusta erottamista (mutta ei kieltää esimerkiksi todistuksen antamista tai käyttää fyysistä pakkoa jälki-istunnon suorittamiseksi).

En epäile, etteivätkö kollektiivisia rangaistuksia mahdollisesti käyttävät opettajat voisi olla kutsumustietoisia ja oppilaiden parasta ajattelevia ammattikasvattajia. Juuri sen tähden oppilailla ja heidän vanhemmillaan voi olla korkea kynnys lähteä vaatimaan opettajan menettelyn tarkistamista asianomaisissa tapauksissa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivätkö oppilaat tai heidän vahempansa voisi kokea kollektiivisten rangaistusten loukkaavan ihmisarvoa. Peruskoululaisiin ei tulisi soveltaa sellaisia rankaisukeinoja ja menettelytapoja, joita aikuiset eivät voisi hyväksyä itselleen kohdistettavan. Uskon, että työrauhan ylläpitäminen kouluissa ei mitenkään vaikeudu, mikäli kollektiivirangaistusten sijaan siirrytään käyttämään maamme lainsäädännön mahdollistavia ojentamiskeinoja.

Voi toki olla, että oppilaat kokevat jälki-istunnoksi sellaisenkin tilanteen, jota se ei asiallisesti ole. Mikäli opettaja jättää oppilaat luokkaan selvittämään tapahtunutta järjestyshäiriötä, vaikka kello on jo ilmoittanut tunnin tai koulupäivän päättyneeksi, kyseessä ei ole mielestäni kollektiivinen rangaistus tai perusopetuslain tarkoittama jälki-istunto, vaan akuutin koulun käytännöllisen tilanteen selvittäminen. Vastaava tilanne on mielestäni, kun poliisi pysäyttää liikennesääntöjä aivan asiallisesti noudattavan autoilijan puhalluskoetta varten, vaikka tämä hidastaakin vapaata liikkumista pisteestä A pisteeseen B.

Olen itse ollut kansakouluaikanani kerran jälki-istunnossa 1970-luvun alkupuolella, joka oli juuri koko luokalle häiritsevästä käyttäytymisestä määrätty kollektiivinen kurinpidollinen ojennus. En omasta mielestäni ollut osallistunut jälki-istunnon aiheuttaneeseen häirintään. En kokenut jälki-istuntoa niinkään rangaistukseksi, vaan lähinnä erikoisen omalaatuisen mystisen ja tietyllä tavalla hartaan rituaalin suorittamiseksi, kun pulpeteissa vain istuttiin hiljaa paikallaan tekemättä mitään, minkä jälkeen olin yhtä erikoista kokemusta rikkaampi (em. ilmaisut eivät tietenkään kuuluneet silloin alle 10-vuotiaan pojan sanavarastoon). Kyseinen jälki-istunto varmaankin vastasi senaikaisen suomalaisen yhteiskunnan arvoja ja kasvatusihanteita, mutta yhteiskuntamme tulkinta ihmisarvoisesta kohtelusta on tämän jälkeen muuttunut. Keski-, peruskoulu- ja lukioaikana en muista vastaavaa kollektiivista rankaisemista käytetyn.

Lopuksi vielä kuvitteellinen esimerkki, miten nykyaikana voimassaolevan lainsäädännön aikana voisi toimia. Oletetaan, että peruskoululuokassa on 20 oppilasta, ja luokka on opettajan huomauttamisesta huolimatta jatkanut häirtisevää käyttäytymistä siten, että opettajan mielestä oppilaan normaalilla vapaa-ajalla tapahtuva jälki-istunto (kirjallisten tai työpalvelutehtävien tekeminen, kasvatuskeskustelu, mahdollisuus elämänmenon pohdiskeluun hiljaa paikalla istumalla tai joku muu eettisesti sovelias jälki-istunnon suoritustapa) on tarkoituksenmukainen ojentamiskeino. Opettaja pystyy kuitenkin yksilöimään vain kahdeksan oppilasta, jotka ovat kiistattomasti käyttäytyneet normien vastaisesti. Tällöin mielestäni opettaja voi oppilaita vähintään lyhyesti kuultuaan kirjoittaa jälki-istunnon kyseiselle kahdeksalle oppilaalle, vaikka tietää syyllisiä olevan enemmänkin. (Eihän tuomioistuin jätä tuomitsematta jotakuta rangaistukseen sen tähden, että kaikki vastaavaan rikokseen syyllistyneet eivät jää siitä kiinni tai näyttö ei riitä.) Opettaja voi tarjota mahdollisuuden muillekin oppilaille tunnustaa häiriökäyttäytymisensä. Mikäli luokkahenki ja oppilaiden keskinäinen solidaarisuus ovat kohdallaan, lopputulos voi olla, että jälki-istuntoon lopulta "ilmoittautuu" (lähes) koko luokka.

Julkisessa virassa oleva kirjoitti:

Olen seurannut sen verran läheltä opettajien ja koulujen toimintaa, että tiedän arkisten tilanteiden olevan yleensä kaikkea muuta kuin lakipykälien, oikeusistuimien ennakkotapausten ja eduskunnan oikeusasiamiehen kantojen mekaanista soveltamista. Kuitenkin maamme lainsäädännössä mielestäni suhtaudutaan ehdottoman ja yksiselitteisen torjuvasti kaikenlaisten kollektiivisten rangaistusten käyttöön. Tässä viestiketjussa esimerkkinä kollektiivisesta rangaistuksesta on tilanne, jossa koko luokalle on annettu jälki-istuntoa, vaikka opettaja ei voi olla varma, että kaikki luokan oppilaat ovat varmasti syyllisiä asianomaiseen järjestysrikkomukseen.

Oppilaan määräämisestä jälki-istuntoon on säädetty perusopetuslain 36 §:ssä ja 36a §:ssä. Mainittujen pykälien mukaan jälki-istuntoon johtava syy on yksilöitävä ja oppilasta on kuultava sekä kurinpito-ojennus kirjattava. Eli kurinpito-ojennusta määrättäessä on selvitettävä, että juuri kyseinen oppilas (ei joku muu luokalla) on syyllistynyt opetuksen häirintään, vilppiin tai koulun järjestyksen rikkomiseen. Kyseiset pykälät ja koko muu Suomen lainsäädäntö näin sulkevat kaikki mahdollisuudet käyttää kollektiivisia rangaistuksia. Puolustusvoimissa vastaavaa kutsuttaisiin "simputtamiseksi", jota puolustusvoimat itse pyrkii kitkemään pois kaikin keinoin, mutta vastaavanlaisia tulkintoja on myös viranomaisten koulujen toimintaa koskevissa päätöksissä ja ratkaisuissa.

Opettajat ja me muut julkisessa virassa toimivat emme edusta ainoastaan omia näkemyksiämme ja kasvatusihanteitamme, vaan meidän tulisi edustaa myös sen yhteisön arvoja, jonka virassa olemme. Koulussa nimenomaan opettaja edustaa suomalaista yhteiskuntaa länsimaisena sivistysvaltiona, sen lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovaltaa suhteessa oppilaisiin. Vaikka nimimerkki "Opettajana" oikein toteaa, että kaikki tässä maailmassa ei ole reilua, julkisessa virassa olevan tulisi olla esikuva siitä, miten yhteiskunta tinkimättä soveltaa asettamiaan normeja ja oikeuksia suhteessa kansalaisiinsa.

Vaikka jälki-istunnosta ei ole olemassa virallista muutoksenhakuoikeutta, käsitykseni mukaan pitäisi olla selvää, että oppilaalla tai hänen vanhemmillaan on oikeus kieltää oppilaan osallistuminen jälki-istuntoon, mikäli sen määrääminen tai täytäntöönpano ei ole tapahtnut perusopetuslain edellyttämässä järjestyksessä. Mikäli oppilas aiheettomasti kieltäytyy suorittamasta jälki-istuntoa, koulu voi siirtyä käyttämään varsinaisia kurinpitorangaistuksia kuten kirjallista varoitusta ja määräaikaista koulusta erottamista (mutta ei kieltää esimerkiksi todistuksen antamista tai käyttää fyysistä pakkoa jälki-istunnon suorittamiseksi).

En epäile, etteivätkö kollektiivisia rangaistuksia mahdollisesti käyttävät opettajat voisi olla kutsumustietoisia ja oppilaiden parasta ajattelevia ammattikasvattajia. Juuri sen tähden oppilailla ja heidän vanhemmillaan voi olla korkea kynnys lähteä vaatimaan opettajan menettelyn tarkistamista asianomaisissa tapauksissa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivätkö oppilaat tai heidän vahempansa voisi kokea kollektiivisten rangaistusten loukkaavan ihmisarvoa. Peruskoululaisiin ei tulisi soveltaa sellaisia rankaisukeinoja ja menettelytapoja, joita aikuiset eivät voisi hyväksyä itselleen kohdistettavan. Uskon, että työrauhan ylläpitäminen kouluissa ei mitenkään vaikeudu, mikäli kollektiivirangaistusten sijaan siirrytään käyttämään maamme lainsäädännön mahdollistavia ojentamiskeinoja.

Voi toki olla, että oppilaat kokevat jälki-istunnoksi sellaisenkin tilanteen, jota se ei asiallisesti ole. Mikäli opettaja jättää oppilaat luokkaan selvittämään tapahtunutta järjestyshäiriötä, vaikka kello on jo ilmoittanut tunnin tai koulupäivän päättyneeksi, kyseessä ei ole mielestäni kollektiivinen rangaistus tai perusopetuslain tarkoittama jälki-istunto, vaan akuutin koulun käytännöllisen tilanteen selvittäminen. Vastaava tilanne on mielestäni, kun poliisi pysäyttää liikennesääntöjä aivan asiallisesti noudattavan autoilijan puhalluskoetta varten, vaikka tämä hidastaakin vapaata liikkumista pisteestä A pisteeseen B.

Olen itse ollut kansakouluaikanani kerran jälki-istunnossa 1970-luvun alkupuolella, joka oli juuri koko luokalle häiritsevästä käyttäytymisestä määrätty kollektiivinen kurinpidollinen ojennus. En omasta mielestäni ollut osallistunut jälki-istunnon aiheuttaneeseen häirintään. En kokenut jälki-istuntoa niinkään rangaistukseksi, vaan lähinnä erikoisen omalaatuisen mystisen ja tietyllä tavalla hartaan rituaalin suorittamiseksi, kun pulpeteissa vain istuttiin hiljaa paikallaan tekemättä mitään, minkä jälkeen olin yhtä erikoista kokemusta rikkaampi (em. ilmaisut eivät tietenkään kuuluneet silloin alle 10-vuotiaan pojan sanavarastoon). Kyseinen jälki-istunto varmaankin vastasi senaikaisen suomalaisen yhteiskunnan arvoja ja kasvatusihanteita, mutta yhteiskuntamme tulkinta ihmisarvoisesta kohtelusta on tämän jälkeen muuttunut. Keski-, peruskoulu- ja lukioaikana en muista vastaavaa kollektiivista rankaisemista käytetyn.

Lopuksi vielä kuvitteellinen esimerkki, miten nykyaikana voimassaolevan lainsäädännön aikana voisi toimia. Oletetaan, että peruskoululuokassa on 20 oppilasta, ja luokka on opettajan huomauttamisesta huolimatta jatkanut häirtisevää käyttäytymistä siten, että opettajan mielestä oppilaan normaalilla vapaa-ajalla tapahtuva jälki-istunto (kirjallisten tai työpalvelutehtävien tekeminen, kasvatuskeskustelu, mahdollisuus elämänmenon pohdiskeluun hiljaa paikalla istumalla tai joku muu eettisesti sovelias jälki-istunnon suoritustapa) on tarkoituksenmukainen ojentamiskeino. Opettaja pystyy kuitenkin yksilöimään vain kahdeksan oppilasta, jotka ovat kiistattomasti käyttäytyneet normien vastaisesti. Tällöin mielestäni opettaja voi oppilaita vähintään lyhyesti kuultuaan kirjoittaa jälki-istunnon kyseiselle kahdeksalle oppilaalle, vaikka tietää syyllisiä olevan enemmänkin. (Eihän tuomioistuin jätä tuomitsematta jotakuta rangaistukseen sen tähden, että kaikki vastaavaan rikokseen syyllistyneet eivät jää siitä kiinni tai näyttö ei riitä.) Opettaja voi tarjota mahdollisuuden muillekin oppilaille tunnustaa häiriökäyttäytymisensä. Mikäli luokkahenki ja oppilaiden keskinäinen solidaarisuus ovat kohdallaan, lopputulos voi olla, että jälki-istuntoon lopulta "ilmoittautuu" (lähes) koko luokka.

Lue lisää

Tässä huomaa millaisissa ristipaineissa opettajat toimivat ja miksi niin moni opettaja kokee loppuunpalamisen tunnetta tai haaveilee ammatinvaihdosta. (kyllä, kutsumuksellisimmatkin)

Olen valmistunut viisi vuotta sitten. Koulutus ei käsitellyt lainopillista puolta. Omassa työssäni olen kaiken joutunut selvittämään ja tutkimaan itse, missään vaiheessa sitä ei ole velvoitettu tms. Perusopetuslakia olen lukenut, mutta myönnän, että en totisesti osaa sitä ulkoa tai tunne kaikkia lain kiemuroita.

Tätäkin keskustelua seuranneena alan pikkuhiljaa ymmärtämään niitä kollegoita, jotka ovat joutuneet vanhempien hampaiden alle ja jotka seurausten pelosta eivät uskalla tehdä juuri mitään paitsi toteuttaa opetussuunnitelmaa kirjaimellisesti. Eli ei mitään ylimääräistä. He eivät uskalla antaa vanhemmille puhelinnumeroitaan, eivät uskalla pitää vanhempainiltoja yhteisten hyökkäysten pelossa, eivät tee retkiä tai leirikouluja, eivät anna jälki-istuntoja lista on loputon.
Ja mistä heitä syytetään: laiskuudesta.

Sillä taitaa olla niin, että halutessaan opettajan saa kiinni lähes mistä tahansa virkarikkomuksesta.

Seuraavaksi en jätä oppilasryhmää miettimään hälinöintiä koulupäivän jälkeen vaan käytän vaikkapa koko matematiikan tunnin jutun perinpohjaiseen ratkaisemiseen. Toiminpa silloin ainakin lain puitteissa. Ja tietysti haen myös naapuriluokan kollegan kuuntelemaan, koska on parempi käyttää aikuista todistajaa :(

Opettajana kirjoitti:

Tässä huomaa millaisissa ristipaineissa opettajat toimivat ja miksi niin moni opettaja kokee loppuunpalamisen tunnetta tai haaveilee ammatinvaihdosta. (kyllä, kutsumuksellisimmatkin)

Olen valmistunut viisi vuotta sitten. Koulutus ei käsitellyt lainopillista puolta. Omassa työssäni olen kaiken joutunut selvittämään ja tutkimaan itse, missään vaiheessa sitä ei ole velvoitettu tms. Perusopetuslakia olen lukenut, mutta myönnän, että en totisesti osaa sitä ulkoa tai tunne kaikkia lain kiemuroita.

Tätäkin keskustelua seuranneena alan pikkuhiljaa ymmärtämään niitä kollegoita, jotka ovat joutuneet vanhempien hampaiden alle ja jotka seurausten pelosta eivät uskalla tehdä juuri mitään paitsi toteuttaa opetussuunnitelmaa kirjaimellisesti. Eli ei mitään ylimääräistä. He eivät uskalla antaa vanhemmille puhelinnumeroitaan, eivät uskalla pitää vanhempainiltoja yhteisten hyökkäysten pelossa, eivät tee retkiä tai leirikouluja, eivät anna jälki-istuntoja lista on loputon.
Ja mistä heitä syytetään: laiskuudesta.

Sillä taitaa olla niin, että halutessaan opettajan saa kiinni lähes mistä tahansa virkarikkomuksesta.

Seuraavaksi en jätä oppilasryhmää miettimään hälinöintiä koulupäivän jälkeen vaan käytän vaikkapa koko matematiikan tunnin jutun perinpohjaiseen ratkaisemiseen. Toiminpa silloin ainakin lain puitteissa. Ja tietysti haen myös naapuriluokan kollegan kuuntelemaan, koska on parempi käyttää aikuista todistajaa :(

Lue lisää

Kirjoituksellani en missään tapauksessa tarkoittanut, että käynnistettäisiin ajojahti raskaissa työpaineissa toimivia opettajia vastaan. Pidän kyllä tärkeänä, että eri viranomaiset tuntevat ne säädökset, jotka liittyvät heidän viranhoitoonsa liittyviin ihmisiin. Lienee varsin selvää, että erilaisia sääntöjä on niin paljon, että hyvin harva pystyy sisäistämään niitä kokonaisuudessaan. Mielestäni on tärkeää, että kukaan virassa toimiva ei ainakaan tahallaan toimi vastoin niitä säädöksiä, joiden alaisena hän on. Mikäli kadotamme näköpiiristä sen, että säädökset on tarkoitettu ihmisiä varten eikä ihmisiä byrokratian toteuttamista varten, olemme menettäneet jotain olennaista.

Kun kirjoitin kollektiivirangaistusten kuulumattomuudesta maamme hallintojärjestelmään, minulla ei ole itselläni tässä asiassa valvottavana mitään henkilökohtaista etua. Pitäisin myös onnettomana, että koulun oppilaat tai heidän vanhempansa alkaisivat käräjöidä opettajiaan vastaan, jos katsovat heidän toimivan jossain asiassa väärin. Mielestäni silloin tulisi ottaa yhteyttä asianomaiseen opettajaan hienovaraisesti ja myös opettajan omaa vapaa-aikaa kunnioittaen. Paras tapa käydä läpi kurinpidollisia periaatteita vanhempien kanssa olisi mielestäni vanhempainillat, jolloin vanhemmilla olisi mahdollisuus keskustella koulun käyttämistä seuraamuksista sekä siitä, mihin seuraamuksilla pyritään. Samanlaisia keskustelutilaisuuksia voisi käydä myös oppilaiden kanssa, tietenkin oppilaiden kehitystaso huomioon ottaen.

En henkilökohtaisesti vastusta jälki-istuntojen käyttöä kurinpidollisena keinona; onhan kyseessä perusopetuslaissa mainittu seuraamus. Toki ymmärrän, että moniarvoisessa yhteiskunnassamme on paljon sellaisia vanhempia, joiden mielestä jälki-istunnot ovat kaikissa muodoissaan kartettavia seuraamuksia. Toivon, että koululaitos voisi jotenkin huomioida myös tällaisten vanhempien kasvatukselliset arvot, vaikka jälki-istunnon käyttämiseen peruskoululla on kiistaton oikeus. Jälki-istuntojen käyttämisessä olisi mielestäni tärkeää, että koulun opetushenkilökunta selvittäisi ensin itselleen, mihin jälki-istunnoilla pyritään ja myös sen, mihin erilaisilla jälki-istunnon suorittamistavoilla pyritään. En vastusta myöskään sinänsä edes perinteistä tapaa istuttaa oppilaita jälki-istunnossa hiljaa paikallaan, kunhan varmistetaan, että oppilas ei koe tätä jonkinlaisena häpeärangaistuksena. Ilmeisesti ainakin joillekin oppilaille jälki-istunto voi olla ainoita tilaisuuksia, joissa saa hetken rauhassa miettiä elämänmenoa ja pohtia niitä asioita, joita juuri heillä itsellään on mielessään. Vaikka kurinpidollinen ojennus on tarkoitettu rangaistukseksi, ei palkinnoksi, olisi mielestäni hyvä, että rangaistukseenkin voisi liittyä joku positiivinen kokemus tai oivallus.

Eli toivon nimimerkille "Opettajana" voimia ja jaksamista vaativassa tehtävässään.

Julkisessa virassa oleva kirjoitti:

Kirjoituksellani en missään tapauksessa tarkoittanut, että käynnistettäisiin ajojahti raskaissa työpaineissa toimivia opettajia vastaan. Pidän kyllä tärkeänä, että eri viranomaiset tuntevat ne säädökset, jotka liittyvät heidän viranhoitoonsa liittyviin ihmisiin. Lienee varsin selvää, että erilaisia sääntöjä on niin paljon, että hyvin harva pystyy sisäistämään niitä kokonaisuudessaan. Mielestäni on tärkeää, että kukaan virassa toimiva ei ainakaan tahallaan toimi vastoin niitä säädöksiä, joiden alaisena hän on. Mikäli kadotamme näköpiiristä sen, että säädökset on tarkoitettu ihmisiä varten eikä ihmisiä byrokratian toteuttamista varten, olemme menettäneet jotain olennaista.

Kun kirjoitin kollektiivirangaistusten kuulumattomuudesta maamme hallintojärjestelmään, minulla ei ole itselläni tässä asiassa valvottavana mitään henkilökohtaista etua. Pitäisin myös onnettomana, että koulun oppilaat tai heidän vanhempansa alkaisivat käräjöidä opettajiaan vastaan, jos katsovat heidän toimivan jossain asiassa väärin. Mielestäni silloin tulisi ottaa yhteyttä asianomaiseen opettajaan hienovaraisesti ja myös opettajan omaa vapaa-aikaa kunnioittaen. Paras tapa käydä läpi kurinpidollisia periaatteita vanhempien kanssa olisi mielestäni vanhempainillat, jolloin vanhemmilla olisi mahdollisuus keskustella koulun käyttämistä seuraamuksista sekä siitä, mihin seuraamuksilla pyritään. Samanlaisia keskustelutilaisuuksia voisi käydä myös oppilaiden kanssa, tietenkin oppilaiden kehitystaso huomioon ottaen.

En henkilökohtaisesti vastusta jälki-istuntojen käyttöä kurinpidollisena keinona; onhan kyseessä perusopetuslaissa mainittu seuraamus. Toki ymmärrän, että moniarvoisessa yhteiskunnassamme on paljon sellaisia vanhempia, joiden mielestä jälki-istunnot ovat kaikissa muodoissaan kartettavia seuraamuksia. Toivon, että koululaitos voisi jotenkin huomioida myös tällaisten vanhempien kasvatukselliset arvot, vaikka jälki-istunnon käyttämiseen peruskoululla on kiistaton oikeus. Jälki-istuntojen käyttämisessä olisi mielestäni tärkeää, että koulun opetushenkilökunta selvittäisi ensin itselleen, mihin jälki-istunnoilla pyritään ja myös sen, mihin erilaisilla jälki-istunnon suorittamistavoilla pyritään. En vastusta myöskään sinänsä edes perinteistä tapaa istuttaa oppilaita jälki-istunnossa hiljaa paikallaan, kunhan varmistetaan, että oppilas ei koe tätä jonkinlaisena häpeärangaistuksena. Ilmeisesti ainakin joillekin oppilaille jälki-istunto voi olla ainoita tilaisuuksia, joissa saa hetken rauhassa miettiä elämänmenoa ja pohtia niitä asioita, joita juuri heillä itsellään on mielessään. Vaikka kurinpidollinen ojennus on tarkoitettu rangaistukseksi, ei palkinnoksi, olisi mielestäni hyvä, että rangaistukseenkin voisi liittyä joku positiivinen kokemus tai oivallus.

Eli toivon nimimerkille "Opettajana" voimia ja jaksamista vaativassa tehtävässään.

Lue lisää

Sinällään viestissäsi oli paljon hyviä pointteja, mutta tämä kohta kummastuttaa " En vastusta myöskään sinänsä edes perinteistä tapaa istuttaa oppilaita jälki-istunnossa hiljaa paikallaan, kunhan varmistetaan, että oppilas ei koe tätä jonkinlaisena häpeärangaistuksena."

Eikö rangaistuksen tarkoituksena ole juuri hieman "kirpaista"? Mitä pahaa siinä on, jos lapsi kokee häpeää töppäilyjensä seurauksena? Ei häpeä ja syyllisyys ole pelkästään negatiivisia asioita. Päinvastoin niiden myötä opimme aika paljon oikeasta ja väärästä.

Tämä myös ihmetytti:
"Toki ymmärrän, että moniarvoisessa yhteiskunnassamme on paljon sellaisia vanhempia, joiden mielestä jälki-istunnot ovat kaikissa muodoissaan kartettavia seuraamuksia. Toivon, että koululaitos voisi jotenkin huomioida myös tällaisten vanhempien kasvatukselliset arvot" Eikö yksilönvapaus mene tässä(kin) kohtaa jo hieman liian pitkälle? Meidän Matille saa antaa sääntöjen rikkomuksesta rangaistuksena vain ystävällistä keskustelua, ei syyllistämistä... Maijalle puolestaan ei minkäänlaista rangaistusta koskaan mistään...Ville ahdistuu jälki-istunnoista...Santeri ei halua kuulla puhuttavan ikäviä asioita itsestään laisinkaan, pelkkiä kehuja.... HALLELUJAA!

ME VAI MINÄ? kirjoitti:

Sinällään viestissäsi oli paljon hyviä pointteja, mutta tämä kohta kummastuttaa " En vastusta myöskään sinänsä edes perinteistä tapaa istuttaa oppilaita jälki-istunnossa hiljaa paikallaan, kunhan varmistetaan, että oppilas ei koe tätä jonkinlaisena häpeärangaistuksena."

Eikö rangaistuksen tarkoituksena ole juuri hieman "kirpaista"? Mitä pahaa siinä on, jos lapsi kokee häpeää töppäilyjensä seurauksena? Ei häpeä ja syyllisyys ole pelkästään negatiivisia asioita. Päinvastoin niiden myötä opimme aika paljon oikeasta ja väärästä.

Tämä myös ihmetytti:
"Toki ymmärrän, että moniarvoisessa yhteiskunnassamme on paljon sellaisia vanhempia, joiden mielestä jälki-istunnot ovat kaikissa muodoissaan kartettavia seuraamuksia. Toivon, että koululaitos voisi jotenkin huomioida myös tällaisten vanhempien kasvatukselliset arvot" Eikö yksilönvapaus mene tässä(kin) kohtaa jo hieman liian pitkälle? Meidän Matille saa antaa sääntöjen rikkomuksesta rangaistuksena vain ystävällistä keskustelua, ei syyllistämistä... Maijalle puolestaan ei minkäänlaista rangaistusta koskaan mistään...Ville ahdistuu jälki-istunnoista...Santeri ei halua kuulla puhuttavan ikäviä asioita itsestään laisinkaan, pelkkiä kehuja.... HALLELUJAA!

Lue lisää

Minusta se kirjoittaja, joka sanoi, että olisi hyvä ettei oppilas kokisi rangaistusta rangaistuksena. Minusta kirjoittaja on täysin oikeassa, sillä jos kerran syyttömätkin joutuvat istumaan jälki-istunnossa niin miksi hänen vielä pitäisi kokea että häntä rangaistaan. Mitä pahaa hän on tehnyt. Minun mielestä koko luokan istuttaminen on SIMPUTTAMISTA.
Sitäpaitsi, jos vanhemmat eivät hyväksy tällaista käytäntöä niin silloin sitä ei voi toteuttaa,; eikä opettaja voi olla niin mielivaltainen ja yhteistyökyvytön, että vaikka oppilaiden vanhemmat toistuvasti ovat tuoneet esille näkökantansa joukkoistuttamiseen niin opettaja ei luovu niistä. Tämäkö on sitä ns. koulun ja kodin yhteistyötä? Eli yksi käskee ja muut juoksee, eikä minkäänlaisia keskusteluja asiasta.
Minä ainakin olen huolissani lapsestani, joka syyttä suotta istuu jälki-istunnossa. Jos se ei ole opettajan mielestä simputtamista niin ainakin minun lapseni mielestä se on.

ly lyötyä kirjoitti:

Minusta se kirjoittaja, joka sanoi, että olisi hyvä ettei oppilas kokisi rangaistusta rangaistuksena. Minusta kirjoittaja on täysin oikeassa, sillä jos kerran syyttömätkin joutuvat istumaan jälki-istunnossa niin miksi hänen vielä pitäisi kokea että häntä rangaistaan. Mitä pahaa hän on tehnyt. Minun mielestä koko luokan istuttaminen on SIMPUTTAMISTA.
Sitäpaitsi, jos vanhemmat eivät hyväksy tällaista käytäntöä niin silloin sitä ei voi toteuttaa,; eikä opettaja voi olla niin mielivaltainen ja yhteistyökyvytön, että vaikka oppilaiden vanhemmat toistuvasti ovat tuoneet esille näkökantansa joukkoistuttamiseen niin opettaja ei luovu niistä. Tämäkö on sitä ns. koulun ja kodin yhteistyötä? Eli yksi käskee ja muut juoksee, eikä minkäänlaisia keskusteluja asiasta.
Minä ainakin olen huolissani lapsestani, joka syyttä suotta istuu jälki-istunnossa. Jos se ei ole opettajan mielestä simputtamista niin ainakin minun lapseni mielestä se on.

Lue lisää

Tuossa jo aiemmin kyselin,mutta ei kukaan vastannut, tiedättekö (ette siis vaan luule tietävänne) onko oma lapsenne osallistunut häirintään???
Aina se mitä lapsi kotona kertoo ei kuitenkaan ole 100% totuus..
Ja häiriköintiä on monenlaista,tyttöni esim läksyjä tehdessä lauleskelee jne joten jos tunnillakin tekee samaa niin kyllähän se häiritsee muiden keskittymistä,vaikka ei tahallaan ehkä häiriköi sanan varsinaisessa merkityksessä..
Mielipiteitä kiitooos!!

keppälerttu kirjoitti:

Tuossa jo aiemmin kyselin,mutta ei kukaan vastannut, tiedättekö (ette siis vaan luule tietävänne) onko oma lapsenne osallistunut häirintään???
Aina se mitä lapsi kotona kertoo ei kuitenkaan ole 100% totuus..
Ja häiriköintiä on monenlaista,tyttöni esim läksyjä tehdessä lauleskelee jne joten jos tunnillakin tekee samaa niin kyllähän se häiritsee muiden keskittymistä,vaikka ei tahallaan ehkä häiriköi sanan varsinaisessa merkityksessä..
Mielipiteitä kiitooos!!

Lue lisää

Niinpä niin lapsethan aina valehtelevat tuntuu olevan joidenkin jyrkkä mielipide.
Kyse on nyt siitä, että lapsi itse sanoo että ei ole häirinnyt ja samaa todistaa opettaja, soitin ja kysyin nimittäin.
Kuitenkin lapseni istuu jälki-istunnossa niinkuin koko muukin luokka istuu. Minun lapsi istuu siellä täysin syyttömänä, kaikki mitä hän on yrittänyt on, että olisi reipas ja hyvä koululainen. Kiitosta hän ei saa eikä kannustusta, päin vastoin istuu kiltisti jälki-istunnossa. (erittäin loukkaantuneena ja henkisesti revittynä heti näin ekaluokasta lähtien)

Julkisessa virassa oleva kirjoitti:

Kirjoituksellani en missään tapauksessa tarkoittanut, että käynnistettäisiin ajojahti raskaissa työpaineissa toimivia opettajia vastaan. Pidän kyllä tärkeänä, että eri viranomaiset tuntevat ne säädökset, jotka liittyvät heidän viranhoitoonsa liittyviin ihmisiin. Lienee varsin selvää, että erilaisia sääntöjä on niin paljon, että hyvin harva pystyy sisäistämään niitä kokonaisuudessaan. Mielestäni on tärkeää, että kukaan virassa toimiva ei ainakaan tahallaan toimi vastoin niitä säädöksiä, joiden alaisena hän on. Mikäli kadotamme näköpiiristä sen, että säädökset on tarkoitettu ihmisiä varten eikä ihmisiä byrokratian toteuttamista varten, olemme menettäneet jotain olennaista.

Kun kirjoitin kollektiivirangaistusten kuulumattomuudesta maamme hallintojärjestelmään, minulla ei ole itselläni tässä asiassa valvottavana mitään henkilökohtaista etua. Pitäisin myös onnettomana, että koulun oppilaat tai heidän vanhempansa alkaisivat käräjöidä opettajiaan vastaan, jos katsovat heidän toimivan jossain asiassa väärin. Mielestäni silloin tulisi ottaa yhteyttä asianomaiseen opettajaan hienovaraisesti ja myös opettajan omaa vapaa-aikaa kunnioittaen. Paras tapa käydä läpi kurinpidollisia periaatteita vanhempien kanssa olisi mielestäni vanhempainillat, jolloin vanhemmilla olisi mahdollisuus keskustella koulun käyttämistä seuraamuksista sekä siitä, mihin seuraamuksilla pyritään. Samanlaisia keskustelutilaisuuksia voisi käydä myös oppilaiden kanssa, tietenkin oppilaiden kehitystaso huomioon ottaen.

En henkilökohtaisesti vastusta jälki-istuntojen käyttöä kurinpidollisena keinona; onhan kyseessä perusopetuslaissa mainittu seuraamus. Toki ymmärrän, että moniarvoisessa yhteiskunnassamme on paljon sellaisia vanhempia, joiden mielestä jälki-istunnot ovat kaikissa muodoissaan kartettavia seuraamuksia. Toivon, että koululaitos voisi jotenkin huomioida myös tällaisten vanhempien kasvatukselliset arvot, vaikka jälki-istunnon käyttämiseen peruskoululla on kiistaton oikeus. Jälki-istuntojen käyttämisessä olisi mielestäni tärkeää, että koulun opetushenkilökunta selvittäisi ensin itselleen, mihin jälki-istunnoilla pyritään ja myös sen, mihin erilaisilla jälki-istunnon suorittamistavoilla pyritään. En vastusta myöskään sinänsä edes perinteistä tapaa istuttaa oppilaita jälki-istunnossa hiljaa paikallaan, kunhan varmistetaan, että oppilas ei koe tätä jonkinlaisena häpeärangaistuksena. Ilmeisesti ainakin joillekin oppilaille jälki-istunto voi olla ainoita tilaisuuksia, joissa saa hetken rauhassa miettiä elämänmenoa ja pohtia niitä asioita, joita juuri heillä itsellään on mielessään. Vaikka kurinpidollinen ojennus on tarkoitettu rangaistukseksi, ei palkinnoksi, olisi mielestäni hyvä, että rangaistukseenkin voisi liittyä joku positiivinen kokemus tai oivallus.

Eli toivon nimimerkille "Opettajana" voimia ja jaksamista vaativassa tehtävässään.

Lue lisää

Jos jälki-istuntoa ei voi käyttää rangaistuksena, mitä jää jäljelle? Nuhtelut ja puhuttelut eivät kaikille auta, mutta kun on kerran ollut sen puoli tuntia jälki-istunnossa, ei tarvitse useimmille kuin vihjata uuden jälki-istunnon mahdollisuudesta.

luottopula kirjoitti:

Niinpä niin lapsethan aina valehtelevat tuntuu olevan joidenkin jyrkkä mielipide.
Kyse on nyt siitä, että lapsi itse sanoo että ei ole häirinnyt ja samaa todistaa opettaja, soitin ja kysyin nimittäin.
Kuitenkin lapseni istuu jälki-istunnossa niinkuin koko muukin luokka istuu. Minun lapsi istuu siellä täysin syyttömänä, kaikki mitä hän on yrittänyt on, että olisi reipas ja hyvä koululainen. Kiitosta hän ei saa eikä kannustusta, päin vastoin istuu kiltisti jälki-istunnossa. (erittäin loukkaantuneena ja henkisesti revittynä heti näin ekaluokasta lähtien)

Lue lisää

juuri tästä kysyinkin..
eikö opettaja keskustellessanne perustellut syytä miksi kaikki joutuivat jälki-istuntoon?
enkä väittänyt että lapset aina valehtelevat, vaan itseasiassa yritin selittää etteivät lapset aina puhu totta..jos ymmärrätte pienen eron tässä..
Tuntuu vaan välillä että osa vanhemmista luulee ettei se oma koskaan tee mitään pahaa.
Omat kun kertovat juttujaan kysyn aina mitä itse on tehnyt ja joskus asia kääntyykin niinpäin että myös itse ollut mukana häirinnässä tms
mutta myös niinpäin että kun huomaan lapsen puhuvan totta,nin puolustan kyllä lapsen oikeuksia.
Ja lapselle kannattaa selittää että joskus näinkin ikävästi voi käydä et joutuu toisten takia kärsimään,ja miten paha mieli itselle siitä tulee,niin ymmärtäisi sitten itse olla järkkäämättä toisia turhaan "ongelmiin"
keskusteltiin aikoinaan siitä koska on oikeutettua (esim sodassa) ampua toista ihmistä,yritin saada lapsen tajuamaan että vaikka kuinka olisi hyvät syyt toista ihmistä satuttaa,niin silti sitä ihmistä sattuu aivan yhtäpaljon kuin silloin jos ihmistä ilman syytä satutetaan..olipa vaikeaselkoisesti kirjoitettu,toivottavasti ymmärrätte pointtini..

Yx ope kirjoitti:

Jos jälki-istuntoa ei voi käyttää rangaistuksena, mitä jää jäljelle? Nuhtelut ja puhuttelut eivät kaikille auta, mutta kun on kerran ollut sen puoli tuntia jälki-istunnossa, ei tarvitse useimmille kuin vihjata uuden jälki-istunnon mahdollisuudesta.

Lue lisää

Voi hyvä ihme, pitäkää ihmeessä jälki-istuntoja mutta älkää nyt siellä koko luokkaa tyhjän takia istuttako, sehän kamalaa simputtamista on.
Jälki-istunto kuuluu niille, jotka ovat väärin tehneet ja sitten kun jälki-istunto alkaa pitää tehdä lapselle selväksi mikä on syy.
Epämääräinen selitys, että olet rauhaton ei ole syy, syyn pitää olla konkreettinen , selvä ja selkeä niin että vanhemmatkin sitten tietävät mitä väärää kyseinen oppilas on tehnyt. Minulle ainakaan selitys: rauhattomuus ei kelpaa lainkaan. Pitää selvemmin sanoa mitä asioita on tehnyt: miten ilmeni rauhattomuus.

ME VAI MINÄ? kirjoitti:

Sinällään viestissäsi oli paljon hyviä pointteja, mutta tämä kohta kummastuttaa " En vastusta myöskään sinänsä edes perinteistä tapaa istuttaa oppilaita jälki-istunnossa hiljaa paikallaan, kunhan varmistetaan, että oppilas ei koe tätä jonkinlaisena häpeärangaistuksena."

Eikö rangaistuksen tarkoituksena ole juuri hieman "kirpaista"? Mitä pahaa siinä on, jos lapsi kokee häpeää töppäilyjensä seurauksena? Ei häpeä ja syyllisyys ole pelkästään negatiivisia asioita. Päinvastoin niiden myötä opimme aika paljon oikeasta ja väärästä.

Tämä myös ihmetytti:
"Toki ymmärrän, että moniarvoisessa yhteiskunnassamme on paljon sellaisia vanhempia, joiden mielestä jälki-istunnot ovat kaikissa muodoissaan kartettavia seuraamuksia. Toivon, että koululaitos voisi jotenkin huomioida myös tällaisten vanhempien kasvatukselliset arvot" Eikö yksilönvapaus mene tässä(kin) kohtaa jo hieman liian pitkälle? Meidän Matille saa antaa sääntöjen rikkomuksesta rangaistuksena vain ystävällistä keskustelua, ei syyllistämistä... Maijalle puolestaan ei minkäänlaista rangaistusta koskaan mistään...Ville ahdistuu jälki-istunnoista...Santeri ei halua kuulla puhuttavan ikäviä asioita itsestään laisinkaan, pelkkiä kehuja.... HALLELUJAA!

Lue lisää

Ohessa ajatuksiani nimimerkin "Kääk" kommentin johdosta.

Koulu ei voi tietenkään lähteä siitä, että jokaisen oppilaan vanhemmat voisivat sanella, millaisia yksilöllisiä rangaistuksia tai rangaistusten käyttämättä jättämisiä kuhunkin oppilaaseen on sovellettava. Ajattelin vain, että kouluissa on hyvä tiedostaa sekin, että joidenkin vanhempien ja kasvatustieteellisten asiantuntijoiden mukaan jälki-istunnot ovat kaikissa muodoissa torjuttavia. (Yksittäistapauksissa ehkä vanhemmat ja oppilas voisivat sopia rehtorin kanssa, että jollekin oppilaalle käytetään suoraan kurinpitorangaistuksena kirjallista varoitusta eikä jälki-istuntoa, mikäli oppilaan käyttäytyminen sitä edellyttää. Mutta tällaiset asiat täytyy ratkaista koulukohtaisesti.) Yksi tapa ajatella asiaa on, että Suomessa ei ole koulupakkoa, vain oppivelvollisuus. Mikäli vanhemmat eivät hyväksy yhteiskunnan säätämiä koulun kurinpitotoimia, peruskoulun oppimäärän voi opiskella yksityisesti ja käydä vain tenttimässä, jolloin asianomainen ei ole jälki-istuntojen ja muiden koulun kurinpitotoimien uhan alainen. Ehkä parempi vaihtoehto on kuitenkin todeta, että vanhemmilla ja oppilaalla on jonkinlainen mahdollisuus vaikuttaa itse siihen, mihin kouluun hän menee. Eri kouluissa sovelletaan perusopetuslain kurinpitosäädöksiä hieman eri tavalla, ja ehkä sitä kautta löytyy koulu, jonka kurinpitojärjestelmä vastaa suurin piirtein vanhempien arvomaailmaa. Lähtökohtana on kuitenkin, että jälki-istunto on nykyisin perusopetuslain mahdollistama kurinpitokeino.

Sitten häpeärangaistuksista. Käsitykseni mukaan Suomen oikeus- ja yhteiskuntajärjestelmän keskeisiä arvoja on, että häpeärangaistukset kuten kollektiiviset rangaistukset eivät ole ihmisarvoisen kohtelun mukaisia, ja siksi niitä ei käytetä Suomen tasavallan alueella. Suomalainen, pohjoismaalainen ja ehkä yleinen eurooppalainen tulkinta poikkeaa esimerkiksi siitä, miten asia on ymmärretty vaikkapa joissakin USA:n osavaltioiden käytännöissä ja tietysti monissa länsimaisen kulttuurin ulkopuolisissa valtioissa.

Henkilökohtaisesti ja käsitykseni mukaan myös yhteiskuntamme pitää keskeisenä periaatteena myös sitä, että kaikilla ihmisillä on ikään katsomatta samanlainen ihmisarvo. Alla täysi-ikäisellä ei ole kaikkia aikuisen velvollisuuksia ja oikeuksia, mutta ihmisarvo ja sen loukkaamattomuus on yhteinen. Mikäli yhteiskunta ei hyväksy häpeärangaistusten käyttämiseen aikuisväestöön, ei ole eettisesti oikein, että niitä käytettäisiin myöskään alaikäisiin. Tämä on siitäkin huolimatta, että käsitykseni mukaan lapsi tai nuori sietää väärin tehdessään luontaista häpeää paljon helpommin kuin aikuinen. Mitä vanhemmaksi kasvamme, sitä suuremmaksi luontainen ylpeys tulee, valitettavasti. Ja häpeän tunne, jos mikä, loukkaa ylpeyttämme.

Nyky-yhteiskunnassa on tiedostettu asia, että kasvavat vankien lukumäärät lisäävät vankeinhoidon kustannuksia. Yhteiskuntapalvelu on vankeusrangaistusta halvempi, mutta senkin järjestäminen tulee paljon kalliimmaksi, kuin yhteiskuntapalvelusta suorittavan työpalvelusta saatava hyöty. Ymmärrykseni mukaan syntyisi paljon kustannussäästöjä, mikäli vapausrangaistuksen vaihtoehdoksi yhteiskuntapalvelun ohella säädettäisiin jonkinlainen istumisrangaistus. Eli kaksi päivää vankeutta voisi korvata siten, että tulee julkiseen tilaan järjestettävän istumistilaisuuteen ja suorittaa siellä hiljaa toimetonta paikalla istumista esimerkiksi kaksi tuntia kerrallaan. Mikäli tästä tulisi toimiva käytäntö, järjestelmää olisi mahdollista laajentaa niin, että ehdollisiin vankeusrangaistuksiin liittyisi pääsääntöisesti 2-20 tunnin istumisrangaistus kahden tunnin jaksoissa. Edelleen toistuvista liikennerikkomuksista voisi seurata sakon ohella parin tunnin istumisrangaistus vaikkapa viimeisenä varoituksena ennen ajokortin menettämistä. Mutta miksiköhän kukaan ei esitä tällaista rangaistusta? Käsitykseni mukaan eräs syy (ei varmaan ainoa eikä ehkä edes tärkein) on se, että kyseistä rangaistusta pidettäisiin aikuisväestöön sovellettuna liian häpeärangaistuksen omaisena. Edellä kuvattua istumisrangaistusta ei käytetä myöskään suljettujen laitosten (vankila, puolustusvoimat) kurinpitokeinona. Mutta vastaavantyyppinen istuminen on edelleen varsin yleisesti käytetty jälki-istuntojen suoritusmuoto maamme peruskouluissa.

Tämä viestiketju lähti liikkeelle tilanteessa, jossa peruskoulun ensimmäisellä luokalla oleva joutui jälki-istuntoon. Jos ajattelemme nykyaikaista vastuullista suomalaista kotikasvatusta, ei ole mitenkään harvinaista, että noin 5-vuotias - joutuu kodin sisäisenä kurinpitotoimena istumaan hetken paikallaan vaikkapa olohuoneen sohvalla tekemättä mitään ilman viihdykkeitä. Tätä taustaa vasten peruskoulun ensimmäisiä luokkia käyvien istuttaminen pulpeteissaan jälki-istunnossa koulun jälkeen hetken paikallaan ei ole kovin etäällä tavanomaisista nykyisen suomalaisen kotikasvatuksen menetelmistä, kunhan syy on yksilöity ja oppilasta kuultu.

Jälki-istuntojen suorittaminen hiljaa paikalla istuen ei ole kuitenkaan vain peruskoulun ensimmäisiä luokkia käyvien vaan myös yläluokilla hyvin tavallinen menettelytapa. Jos ajattelemme noin 15-vuotiasta nuorta, joka myöhästyy olennaisesti sovituista kotiintuloajoista ja saa vanhemmilta kotiarestia, niin kotiaresti tuskin tarkoittaa sitä, että vanhemmat velvoittavat nuorensa istumaan 1-2 tuntia kirjoituspöytänsä ääressä hiljaa paikallaan lukematta, kirjoittamatta, kuuntelematta viestintävälineitä ja tekemättä mitään muutakaan. Kuitenkaan tällaista rangaistuksen suorittamistapaa ei pidetä kovin outona, kun se tapahtuu koulussa jälki-istunnon nimellä. Ja ymmärtääkseni jälki-istuntoja istutaan ainakin peruskoulun yläluokilla eniten juuri viimeisellä eli 9. luokalla.

Edellinen pohdiskeluni liittyi siihen, minkä vuoksi perinteinen jäki-istunto voi antaa häpeärangaistukseen viittaavia mielleyhtymiä. Mutta asialla on toki toinenkin puolensa. Ajatelkaamme, että luokassa on oppilaita istumassa jälki-istuntoa tupakanpoltosta, toistuvista unohduksista ja myöhästymiskiintiön ylityksistä. Oppilaita kohtaan voi olla paljon hienotunteisempaa, että heidän annetaan vain istua hiljaa paikallaan kuin se, että jälki-istunnon aikana näytettäisiin opetusvideoita aiheista tupakan vahingollisuus ja myöhästymisten haitalliset vaikutukset kansantalouteen, vaikka karkeasti ottaen jälkimmäinen voisi tuntua kasvatukselliseti mielekkäämmältä kuin puhdas paikallaan istuminen.

Mikäli jälki-istuntoon määrätty oppilas pystyy oivaltamaan, että kurinpidollista ojennusta suorittaessaan hänellä on kerrankin vapaus itsekseen pohtia (tai olla pohtimatta) niitä asioita, joita hänellä on mielessä ja jälki-istunto on tavallaan sekulaarissa ympäristössä toteutettava hiljaisuuden retriitti, se ei ole välttämättä häpeärangaistus ja voi itse asiassa olla varsin hyvä kokemus, vaikka se on rangaistus.

Olen myös ollut havaitsevani, että nykyajan noin 15-vuotiaille peruskoululaisille jälki-istunto tuntuu yleisesti ottaen paljon vähemmän traumaattiselta rangaistukselta kuin vielä sukupolvia sitten, vaikka sitä suoritettaisiin yhtä perinteisesti hiljaa paikalla istuen. Nöyryyttävin kokemus monelle nuorelle tuntuu olevan vanhemman allekirjoituksen pyytäminen jälki-istuntolappuun, ei hiljaa paikalla oleminen 1-2 tunnin ajan.

Mielestäni on kuitenkin selvää, että kaikilta nuorilta ei voida edellyttää jälki-istunnon suorittamista hiljaa paikalla istuen. Jotkut ovat henkisesti niin levottomia, että 1-2 tunnin toimeton istuminen on heille ylivoimaista. Myös sitä, mikäli nuori kokee perinteisen istumisen ihmisarvon vastaisena nöyryytyksenä, on mielestäni kunnioitettava. Vaikka koulun käytännössä jälki-istunnot suoritettaisiinkin yleisesti perinteiseen tapaa hiljaa istuen, ongelma yleensä ratkeaa siten, että jälki-istunnon suorittamistavassa on neuvotteluvaraa, vaikka koulu pitääkin kiinni oikeudestaan edellyttää, että oppilas ei jätä kokonaan jälki-istuntoa suorittamatta, mikäli koulun yleinen käytäntö on nuorelle ylivoimainen.

Julkisessa virassa oleva kirjoitti:

Ohessa ajatuksiani nimimerkin "Kääk" kommentin johdosta.

Koulu ei voi tietenkään lähteä siitä, että jokaisen oppilaan vanhemmat voisivat sanella, millaisia yksilöllisiä rangaistuksia tai rangaistusten käyttämättä jättämisiä kuhunkin oppilaaseen on sovellettava. Ajattelin vain, että kouluissa on hyvä tiedostaa sekin, että joidenkin vanhempien ja kasvatustieteellisten asiantuntijoiden mukaan jälki-istunnot ovat kaikissa muodoissa torjuttavia. (Yksittäistapauksissa ehkä vanhemmat ja oppilas voisivat sopia rehtorin kanssa, että jollekin oppilaalle käytetään suoraan kurinpitorangaistuksena kirjallista varoitusta eikä jälki-istuntoa, mikäli oppilaan käyttäytyminen sitä edellyttää. Mutta tällaiset asiat täytyy ratkaista koulukohtaisesti.) Yksi tapa ajatella asiaa on, että Suomessa ei ole koulupakkoa, vain oppivelvollisuus. Mikäli vanhemmat eivät hyväksy yhteiskunnan säätämiä koulun kurinpitotoimia, peruskoulun oppimäärän voi opiskella yksityisesti ja käydä vain tenttimässä, jolloin asianomainen ei ole jälki-istuntojen ja muiden koulun kurinpitotoimien uhan alainen. Ehkä parempi vaihtoehto on kuitenkin todeta, että vanhemmilla ja oppilaalla on jonkinlainen mahdollisuus vaikuttaa itse siihen, mihin kouluun hän menee. Eri kouluissa sovelletaan perusopetuslain kurinpitosäädöksiä hieman eri tavalla, ja ehkä sitä kautta löytyy koulu, jonka kurinpitojärjestelmä vastaa suurin piirtein vanhempien arvomaailmaa. Lähtökohtana on kuitenkin, että jälki-istunto on nykyisin perusopetuslain mahdollistama kurinpitokeino.

Sitten häpeärangaistuksista. Käsitykseni mukaan Suomen oikeus- ja yhteiskuntajärjestelmän keskeisiä arvoja on, että häpeärangaistukset kuten kollektiiviset rangaistukset eivät ole ihmisarvoisen kohtelun mukaisia, ja siksi niitä ei käytetä Suomen tasavallan alueella. Suomalainen, pohjoismaalainen ja ehkä yleinen eurooppalainen tulkinta poikkeaa esimerkiksi siitä, miten asia on ymmärretty vaikkapa joissakin USA:n osavaltioiden käytännöissä ja tietysti monissa länsimaisen kulttuurin ulkopuolisissa valtioissa.

Henkilökohtaisesti ja käsitykseni mukaan myös yhteiskuntamme pitää keskeisenä periaatteena myös sitä, että kaikilla ihmisillä on ikään katsomatta samanlainen ihmisarvo. Alla täysi-ikäisellä ei ole kaikkia aikuisen velvollisuuksia ja oikeuksia, mutta ihmisarvo ja sen loukkaamattomuus on yhteinen. Mikäli yhteiskunta ei hyväksy häpeärangaistusten käyttämiseen aikuisväestöön, ei ole eettisesti oikein, että niitä käytettäisiin myöskään alaikäisiin. Tämä on siitäkin huolimatta, että käsitykseni mukaan lapsi tai nuori sietää väärin tehdessään luontaista häpeää paljon helpommin kuin aikuinen. Mitä vanhemmaksi kasvamme, sitä suuremmaksi luontainen ylpeys tulee, valitettavasti. Ja häpeän tunne, jos mikä, loukkaa ylpeyttämme.

Nyky-yhteiskunnassa on tiedostettu asia, että kasvavat vankien lukumäärät lisäävät vankeinhoidon kustannuksia. Yhteiskuntapalvelu on vankeusrangaistusta halvempi, mutta senkin järjestäminen tulee paljon kalliimmaksi, kuin yhteiskuntapalvelusta suorittavan työpalvelusta saatava hyöty. Ymmärrykseni mukaan syntyisi paljon kustannussäästöjä, mikäli vapausrangaistuksen vaihtoehdoksi yhteiskuntapalvelun ohella säädettäisiin jonkinlainen istumisrangaistus. Eli kaksi päivää vankeutta voisi korvata siten, että tulee julkiseen tilaan järjestettävän istumistilaisuuteen ja suorittaa siellä hiljaa toimetonta paikalla istumista esimerkiksi kaksi tuntia kerrallaan. Mikäli tästä tulisi toimiva käytäntö, järjestelmää olisi mahdollista laajentaa niin, että ehdollisiin vankeusrangaistuksiin liittyisi pääsääntöisesti 2-20 tunnin istumisrangaistus kahden tunnin jaksoissa. Edelleen toistuvista liikennerikkomuksista voisi seurata sakon ohella parin tunnin istumisrangaistus vaikkapa viimeisenä varoituksena ennen ajokortin menettämistä. Mutta miksiköhän kukaan ei esitä tällaista rangaistusta? Käsitykseni mukaan eräs syy (ei varmaan ainoa eikä ehkä edes tärkein) on se, että kyseistä rangaistusta pidettäisiin aikuisväestöön sovellettuna liian häpeärangaistuksen omaisena. Edellä kuvattua istumisrangaistusta ei käytetä myöskään suljettujen laitosten (vankila, puolustusvoimat) kurinpitokeinona. Mutta vastaavantyyppinen istuminen on edelleen varsin yleisesti käytetty jälki-istuntojen suoritusmuoto maamme peruskouluissa.

Tämä viestiketju lähti liikkeelle tilanteessa, jossa peruskoulun ensimmäisellä luokalla oleva joutui jälki-istuntoon. Jos ajattelemme nykyaikaista vastuullista suomalaista kotikasvatusta, ei ole mitenkään harvinaista, että noin 5-vuotias - joutuu kodin sisäisenä kurinpitotoimena istumaan hetken paikallaan vaikkapa olohuoneen sohvalla tekemättä mitään ilman viihdykkeitä. Tätä taustaa vasten peruskoulun ensimmäisiä luokkia käyvien istuttaminen pulpeteissaan jälki-istunnossa koulun jälkeen hetken paikallaan ei ole kovin etäällä tavanomaisista nykyisen suomalaisen kotikasvatuksen menetelmistä, kunhan syy on yksilöity ja oppilasta kuultu.

Jälki-istuntojen suorittaminen hiljaa paikalla istuen ei ole kuitenkaan vain peruskoulun ensimmäisiä luokkia käyvien vaan myös yläluokilla hyvin tavallinen menettelytapa. Jos ajattelemme noin 15-vuotiasta nuorta, joka myöhästyy olennaisesti sovituista kotiintuloajoista ja saa vanhemmilta kotiarestia, niin kotiaresti tuskin tarkoittaa sitä, että vanhemmat velvoittavat nuorensa istumaan 1-2 tuntia kirjoituspöytänsä ääressä hiljaa paikallaan lukematta, kirjoittamatta, kuuntelematta viestintävälineitä ja tekemättä mitään muutakaan. Kuitenkaan tällaista rangaistuksen suorittamistapaa ei pidetä kovin outona, kun se tapahtuu koulussa jälki-istunnon nimellä. Ja ymmärtääkseni jälki-istuntoja istutaan ainakin peruskoulun yläluokilla eniten juuri viimeisellä eli 9. luokalla.

Edellinen pohdiskeluni liittyi siihen, minkä vuoksi perinteinen jäki-istunto voi antaa häpeärangaistukseen viittaavia mielleyhtymiä. Mutta asialla on toki toinenkin puolensa. Ajatelkaamme, että luokassa on oppilaita istumassa jälki-istuntoa tupakanpoltosta, toistuvista unohduksista ja myöhästymiskiintiön ylityksistä. Oppilaita kohtaan voi olla paljon hienotunteisempaa, että heidän annetaan vain istua hiljaa paikallaan kuin se, että jälki-istunnon aikana näytettäisiin opetusvideoita aiheista tupakan vahingollisuus ja myöhästymisten haitalliset vaikutukset kansantalouteen, vaikka karkeasti ottaen jälkimmäinen voisi tuntua kasvatukselliseti mielekkäämmältä kuin puhdas paikallaan istuminen.

Mikäli jälki-istuntoon määrätty oppilas pystyy oivaltamaan, että kurinpidollista ojennusta suorittaessaan hänellä on kerrankin vapaus itsekseen pohtia (tai olla pohtimatta) niitä asioita, joita hänellä on mielessä ja jälki-istunto on tavallaan sekulaarissa ympäristössä toteutettava hiljaisuuden retriitti, se ei ole välttämättä häpeärangaistus ja voi itse asiassa olla varsin hyvä kokemus, vaikka se on rangaistus.

Olen myös ollut havaitsevani, että nykyajan noin 15-vuotiaille peruskoululaisille jälki-istunto tuntuu yleisesti ottaen paljon vähemmän traumaattiselta rangaistukselta kuin vielä sukupolvia sitten, vaikka sitä suoritettaisiin yhtä perinteisesti hiljaa paikalla istuen. Nöyryyttävin kokemus monelle nuorelle tuntuu olevan vanhemman allekirjoituksen pyytäminen jälki-istuntolappuun, ei hiljaa paikalla oleminen 1-2 tunnin ajan.

Mielestäni on kuitenkin selvää, että kaikilta nuorilta ei voida edellyttää jälki-istunnon suorittamista hiljaa paikalla istuen. Jotkut ovat henkisesti niin levottomia, että 1-2 tunnin toimeton istuminen on heille ylivoimaista. Myös sitä, mikäli nuori kokee perinteisen istumisen ihmisarvon vastaisena nöyryytyksenä, on mielestäni kunnioitettava. Vaikka koulun käytännössä jälki-istunnot suoritettaisiinkin yleisesti perinteiseen tapaa hiljaa istuen, ongelma yleensä ratkeaa siten, että jälki-istunnon suorittamistavassa on neuvotteluvaraa, vaikka koulu pitääkin kiinni oikeudestaan edellyttää, että oppilas ei jätä kokonaan jälki-istuntoa suorittamatta, mikäli koulun yleinen käytäntö on nuorelle ylivoimainen.

Lue lisää

Hassua miten erilailla ihminen voi asioita nähdä, minun mielestäni kollektiivinen rangaistus on nimenomaan häpeärangaistuksen vastakohta. Häpeärangaistuksessa tietty tekijä nostetaan esille ja hänen tekonsa tehdään selväksi koko ryhmälle ->häpeä toimii sanktiona

häpeärangaistukseen kirjoitti:

Hassua miten erilailla ihminen voi asioita nähdä, minun mielestäni kollektiivinen rangaistus on nimenomaan häpeärangaistuksen vastakohta. Häpeärangaistuksessa tietty tekijä nostetaan esille ja hänen tekonsa tehdään selväksi koko ryhmälle ->häpeä toimii sanktiona

Lue lisää

Niin joissakin tilanteissa kollektiivirangaistuksiin liittyvä häpeä on pienempi kuin yksittäisiin henkilöihin sovellettavissa rangaistuksissa, koska häpeä kohdistuu koko ryhmään. Varmaan on kuitenkin olemassa kollektiivirangaistuksia, jotka eivät ole häpeäragaistuksia eikä niiden vastakohtia jne.

Mutta joka tapauksessa keskeistä on mielestäni, että yhteiskuntamme ei hyväksy kumpiakaan edellä manittuja rangaistusmuotoja riippumatta niiden keskinäisestä suhteesta. Vielä tärkeämpänä pitäisin periaatetta, että alaikäisille ja täysi-ikäisille tunnustetaan samanlainen ihmisarvo. Eli ei ole eettisesti oikein käyttää kollektiivi- ja häpeärangaistuksia alaikäisiin erityisesti senkään tähden, koska niitä ei käytetä meidän maassamme ja nykyisen yhteiskuntajärjestyksen vallitessa aikuisiin.

Tiivistän vielä joitakin ajatuksiani. Perusopetuslain tarkoittama jälki-istunto ei ole itsessään häpeärangaistus tai kollektiivinen rangaistus. Vaikka perusopetuslaki ei määrittele sen sisältöä, se voidaan rinnastaa poistumiskiellon ja ylimääräisen palveluksen käyttämiseen puolustusvoimissa (mikäli rinnastamme jälki-istunnon puolustusvoimien arestirangaistukseen, joudumme perustuslailliseen kriisiin, koska perustuslain mukaan vapaudenmenetyksen voi määrätä ainoastaan tuomioistuin). Jälki-istunto ei ole kollektiivinen kurinpitotoimi, mikäli kullekin oppilaalle yksilöidään hänen henkilökohtainen rikkomuksensa. Jälki-istunto ei ole häpeärangaistus, mikäli sen sisältönä on työpalvelutehtävä, kirjallisten kasvatuksellisten tehtävien tekeminen, koulun kirjaston kirjan lukeminen, kasvatuksellinen keskustelu tai oppilaan omien koulutehtävien tekeminen tai jokin muu vastaava. Mikäli jälki-istunnon sisältönä on oppilaan velvollisuus istua pulpetissa hiljaa paikallaan tekemättä mitään ja olemaan ilman kaikenlaisia ulkoisia virikkeitä, kyseessä ei ole häpeärangaistus, mikäli oppilaalla on uskottavalla tavalla mahdollisuus oivaltaa seuraavaa: oppilaalla on mahdollisuus miettiä omaa elämäntilannettaan (tai olla vain hiljaa edes miettimättä mitään erikoista), arvojaan, vakaumustaan keskeisissä asioissa, ihmissuhteitaan ja ehkä myös sitä, minkä takia koulu ei voinut olla reagoimatta oppilaan tekoihin tai laiminlyönteihin (ja saahan oppilas vapaaehtoisesti myös hävetä tekojaan, mikäli hänestä siltä tuntuu, mutta ei toisten määräyksestä).

keppälerttu kirjoitti:

Tuossa jo aiemmin kyselin,mutta ei kukaan vastannut, tiedättekö (ette siis vaan luule tietävänne) onko oma lapsenne osallistunut häirintään???
Aina se mitä lapsi kotona kertoo ei kuitenkaan ole 100% totuus..
Ja häiriköintiä on monenlaista,tyttöni esim läksyjä tehdessä lauleskelee jne joten jos tunnillakin tekee samaa niin kyllähän se häiritsee muiden keskittymistä,vaikka ei tahallaan ehkä häiriköi sanan varsinaisessa merkityksessä..
Mielipiteitä kiitooos!!

Lue lisää

Ei tietenkään kannata sokeasti uskoa mitä oma lapsi sanoo osallisuudestaan häiritsemiseen. Mutta kun puhelimet on keksitty ja opettajat toivovat vanhemmilta asiallisia yhteydenottoja niin voihan sitä aina soittaa opettajalle ja kysyä omasta lapsestaan. Se on sitä kodin ja koulun yhteistyötä! Saa ihan uutta perspektiiviä asioiden käsittelyyn kotona ja opekin pystyy selvittämään tilannetta suoraan aikuiselle ilman lapsen omia "sävellyksiä" siinä välissä.

lasta kirjoitti:

Ei tietenkään kannata sokeasti uskoa mitä oma lapsi sanoo osallisuudestaan häiritsemiseen. Mutta kun puhelimet on keksitty ja opettajat toivovat vanhemmilta asiallisia yhteydenottoja niin voihan sitä aina soittaa opettajalle ja kysyä omasta lapsestaan. Se on sitä kodin ja koulun yhteistyötä! Saa ihan uutta perspektiiviä asioiden käsittelyyn kotona ja opekin pystyy selvittämään tilannetta suoraan aikuiselle ilman lapsen omia "sävellyksiä" siinä välissä.

Lue lisää

hyvin vanhemman lapsen kanssa kun oli opettajan kanssa hyvät välit..
Itse onneksi tiedän kuinka "hankalia" lapseni ovat,joten en vedä herneitä nenään joka asiasta..
olen vaan tässä huomannut,et kun olen alusta asti ottanut selvää asioista ja tappeluista ja aina puuttunut pihallakin lasten käyttäytymiseen,niin minulle tullaan heti kertomaan kun lapset käyttäytyy huonosti (mikä tietysti hyvä asia) mutta toisten lasten tekemisiin ei puututa,koska vanhemmat ei suostu keskustelemaan asiasta,koska omat lapset ei muka käyttäydy huonosti..
Tuntuu aan aika pahalta lasten puolesta,kun naapurin poika huutelee ohikulkijoita v..un huoraks,ja siihen ei kukaan puuttu ja kun omani sanoo perkele ni jo ovikello soi tai joku täti komentaa lastani..
Ei sillä ettei niin saisi tehdä,siis komentaa lastani,mut samat säännöt kaikille..
ja jos vielä aiheesta sen verran,et nyt nuoremman lapsen opettajan kanssa ei asiallisesti voi keskustella,hän on sitä mieltä et vaan kiltisti ja hiljaa olevat oppilaat ovat hyviä,jos vähänkin on häirinnyt niin siirtyy heti "huonoksi" oli sitten koetulokset miten hyviä vaan,ja kohtelee oppilaita täysin eriarvoisesti..ikävää lasten kannalta.
Mielestäni oppilaita pitäisi kannustaa käyttäytymään hyvin,ja muistaa kehua jos on oppinut hillitsemään käytöstään eikä vaan aina kehua niitä hiljaisia.
on muutama näistä kilteistäkin jo kotonaan kertonut kuinka opettaja aina "solvaa" näitä mielestään huonoja oppilaita kaikesta..asiaan täytyy jo varmaan puuttua,tänään onkin vanhempain-ilta,saa nähdä kuinka käy,äitini jo vihjaisi et kannattais muutama rauhoittava ottaa ennen sinne menoa = )
onneksi en ole ainoa kuka tästä opesta on samaa mieltä,toivottavasti en ole ainoa kuka asiasta uskaltaa puhua..

kiusaantunut kirjoitti:

Voi hyvä ihme, pitäkää ihmeessä jälki-istuntoja mutta älkää nyt siellä koko luokkaa tyhjän takia istuttako, sehän kamalaa simputtamista on.
Jälki-istunto kuuluu niille, jotka ovat väärin tehneet ja sitten kun jälki-istunto alkaa pitää tehdä lapselle selväksi mikä on syy.
Epämääräinen selitys, että olet rauhaton ei ole syy, syyn pitää olla konkreettinen , selvä ja selkeä niin että vanhemmatkin sitten tietävät mitä väärää kyseinen oppilas on tehnyt. Minulle ainakaan selitys: rauhattomuus ei kelpaa lainkaan. Pitää selvemmin sanoa mitä asioita on tehnyt: miten ilmeni rauhattomuus.

Lue lisää

ettei opettaja voi yhtä lasta istuttaa jos lapsen vanhempi on hyvä tuttu tai akateemisesti sivistynyt.Tällaisia tapauksia on paljon vanhempien tittelit sanelee kuinka istutaan jälkkärit. Yleensä tällaisten vanhempien lapsi on riehuja, kovaääninen joka luulee olevansa keskipiste myös koulussa.

jälki-istuntoon saa jättää ilman vanhempien suostumusta?

Tästä lähtien siis kun tulee jälki-istuntolappu kotiin, ilmoitan kouluun, ettei lapseni tule istumaan.

Täti kirjoitti:

jälki-istuntoon saa jättää ilman vanhempien suostumusta?

Tästä lähtien siis kun tulee jälki-istuntolappu kotiin, ilmoitan kouluun, ettei lapseni tule istumaan.

Perusopetuslain mukaan opettaja voi antaa oppilaalle peruskoulussa enintään kaksi tuntia jälki-istuntoa. Oppilasta on kuultava, teko tai laiminlyönti yksilöitävä ja kurinpitoseuraamus kirjattava. Normaali hallinnollinen käytäntö on, että tästä ilmoitetaan oppilaan vanhemmille tai holhoojille. Koulu ei siis tarvitse vanhempien hyväksymistä jälki-istuntoon määräämiselle. Lainsäädäntö kuitenkin edellyttää kodin ja koulun yhteistyötä. Viittaan aiemmin tässä viestiketjussa kirjoittamaani ja totean vielä, että oppilaan kannalta on onnetonta, mikäli koululla ja vanhemmilla on eri käsitys jälki-istuntoon määräämisestä.

Tämä viestiketju lähti liikkeelle kysymyksenasettelusta, voiko jälki-istuntoa käyttää jo ensimmäisellä luokalla olevaan oppilaaseen ja voiko jälki-istuntoon määrätä kaikki luokan oppilaat, vaikka jokaisen oppilaan yksilöllinen häiriökäyttäytyminen ei olekaan erikseen todettavissa. Omissa kirjoituksissani (otsikoilla "Kollektiivirangaistusten mahdottomuus", "Ei taakkaa taakan päälle", "Kaikenikäisillä sama ihmisarvo" ja "Mutta ei kumpaakaan") en juuri syventynyt kysymyksen edelliseen osaan, vaan perustelin voimassaolevalla lainsäädännöllä ja yhteiskuntamme tunnustamalla arvopohjalla sitä, että kurinpito- ja rangaistusseuraamuksia voi määrätä vain yksilöllisesti, eli jälki-istuntoa ei saa käyttää kollektiivisena rangaistuksena. Lisäksi keskustelussa sallin itseni provosoitua pohdiskelemaan myös sitä, onko erityisesti Suomen peruskouluissa varsin yleisesti käytetty perinteinen jälki-istunnon suorittamistapa entisaikojen häpeärangaistuksen jäänne vai onko se nykyaikanakin vielä hyväksyttävää tai jopa mielekästä, eräänlaista hiljaisuusterapiaa.

Viestiketjussa monet vanhempien ja opettajakunnan edustajat puolustivat koko luokalla annettavia jälki-istuntoja. Katsottiin, että joissakin tilainteissa on mielekkäämpää jättää koko luokka jälki-istuntoon kuin käyttää aikaa täsmällisten syyllisten määrittelemiseen. Perusteltiin jopa, että luokan oppilaatkin voivat hyväksyä tämän. Luin viesteistä opettajien ahdistusta siitä, että nykyaikana on erilaisia säädöksiä ja lakeja niin paljon, että opettajien on mahdotonta sisäitää ja huomioida niitä joka tilanteessa ja opettajan saa halutessaan kiinni aina jonkin säädöksen rikkomisesta. Olen pahoillani, kun ilmeisesti aiheutin juridisilla lakipykäliin ja oikeusperiaatteisiin vetoamisella joillekin monin tavoin raskaiden työpaineiden alla oleville opettajille mielipahaa. En halunnut lyödä ketään lakikirjalla päähän, vaan ainoastaan vedota niiden takana olevaan periaatteeseen, että kaikenikäisillä ihmisillä on samanlainen loukkaamaton ihmisarvo.

Laki- ja säädösviidakon keskellä luovuus on edelleen tarpeellinen voimavara. Haluan näin esittää vielä vaihtoehtoisen mallin toimia luokassa siinä tilanteessa, jossa suuri osa luokkaa (huomautuksista huolimatta) käyttäytyy levottomasti, mutta opettaja ei voi kuitenkaan tarkasti sanoa, kenen käyttäytyminen ylittää sallitun rajat ja kenen ei. Kun suljetaan pois vaihtoehto jättää koko luokka jälki-istuntoon, ainoa vaihtoehto ei ole myöskään yrittää yksilöidä oppilasjoukosta niitä, jotka ovat tilanteeseen "syyllisiä" tai levitellä vain epätoivoisena käsiään. Mitä, jos kokeiltaisiinkin seuraavaa? Opettaja, luokan oppilaat ja vanhemmat sopivat, että koko luokka osallistuu (varsinaisen koulupäivän jälkeen) puolen tunnin (pituus voi riippua luokka-asteesta) "hiljaisuuskerhoon" samana tai lähipäivänä silloin, kun luokassa esiintyy samanaikaisesti suuren osan luokan oppilaiden tunnin häiritsemistä tai jotain muuta järjestyssääntöjen ja hyvien tapojen vastaista, mutta opettaja ei katso tarpeelliseksi lähteä mittaamaan erikseen kunkin oppilaan syyllisyyttä tai syyttömyyttä. "Hiljaisuuskerho" olisi ikään kuin satunnaisesti tapahtuvaa koulun "kerhotoimintaa", jonka järjestäminen perustuisi luokan opettajan ja oppilaiden sekä vanhempien väliseen yhteiseen ja yksimieliseen sopimukseen, ja sopimuksen mukaan "hiljaisuuskerhon" tarpeen toteaisi luokan opettaja. Kun opettaja toteaa ja perustelee, että nyt on "hiljaisuuskerhon" paikka, hän vain vetoaa aikaisempaan yhteiseen sopimukseen. "Hiljaisuuskerhon" ohjelma olisi yksinkertaisesti vain sitä, että enimmän osan oppilaat pohtisivat itsekseen hiljaa paikalla istuen, mitä hyvää luokassa on mutta myös mitä ongelmia luokan työrauhassa on edellisinä päivinä ollut ja mikä mahdollinen oppilaan oma osuus on siihen ja millaisilla toimilla itsekukin voisi toimia sen eteen, että koulun pääasialle, opiskelulle, olisi jatkossa hyvät edellytykset. Lopuksi tilanne purettaisiin siten, että oppilaat saisivat kirjoittaa mieliin tulleita asioita paperille tai käydä lyhyttä keskustelua aiheesta opettajan johdolla. Tai tilanteen purku voisi tapahtua myös seuraavana koulupäivänä. Tilaisuuden sisältö voisi siis olla käytännössä samanlainen kuin tyypillisen jälki-istunnon. Mutta nyt tilaisuutta ei tarvitsisi tulkita kurinpidolliseksi ojennukseksi vaan ikään kuin koko luokalle tarkoitetuksi yhteiseksi tukitoimeksi, johon oppilaat osallistuvat vapaaehtoisen yhteisen sopimuksen nojalla. En ainakaan itse keksi, että tällainen olisi selkeästi lainvastaista (jotain tulkinnanvaraista juridisessa mielessä saattaa tosin olla); saahan koulussa järjestää kerho- ja muuta toimintaa kouluajan jälkeen vapaaehtoisuuden pohjalla. En tiedä, onko tämä kovin viisas ehdotus ja olisiko luokkaa ja vanhempia, jotka suostuisivat tähän, mutta eikö tämän keskustelupalstan tarkoitus ole testata erilaisia ideoita ja mielipiteitä?

Täti kirjoitti:

jälki-istuntoon saa jättää ilman vanhempien suostumusta?

Tästä lähtien siis kun tulee jälki-istuntolappu kotiin, ilmoitan kouluun, ettei lapseni tule istumaan.

Toivottavasti perheestänne löytyy edes yksi aikuinen, joka ei vedä mattoa lastensa jalkojen alta. Teet järkyttävän karhunpalveluksen lapsillesi. Aikuinen ymmärtää tämän, keskenkasvuinen ei!

setä kirjoitti:

Toivottavasti perheestänne löytyy edes yksi aikuinen, joka ei vedä mattoa lastensa jalkojen alta. Teet järkyttävän karhunpalveluksen lapsillesi. Aikuinen ymmärtää tämän, keskenkasvuinen ei!

Lue lisää

4-luokkamme hurjimmat tytöt ja pojat "haukkuivat" koulun siivoojaa Risuluutaksi. Seuraus koko luokka jälki-istuntoon, paitsi kaksi uskovaista tyttöä. Mielestäni se oli täysin väärin meitä kohtaan, jotka emme osallistuneet haukkumiseen, vaikka uskovaiset, uskokaa tai älkää olivat mukana hommassa. Omille lapsille ei ole vielä tullut jälki-istuntoa, mutta syyttä ei sielä istuta!

onko tosiaan noin. Meillä opettaja on ilmoittanut reissuvihossa koska on istuttava ja kuinka kauan. Yleensä syynä häirintä tunnilla.Taidampa alkaa pyytää tarkempia selvityksiä.Olisiko täällä joku opettaja joka vahvistaisi asian.

Meillä ei keskusteltu,vaan jälki-istunto meni siten, että ope huusi ja riehui ja haukkui...