Tänään pohdin tälläistä

Amen for that. Kerrankin asiallista läppää ja suurimmaksi osaksi paikkaansa pitävä.

Paitsi että te ette ole mitään tappelijoita. Teillä on vain vilkas mielikuvitus. Mikä on tietysti tavallaan ihan hyvä juttu, mutta aiheuttaa juuri tätä pää pilvissä liihottelua ja pään työntämisen pensaaseen hetkinä, joina olisi näytön mahdollisuus seistä sanojensa takana. Pensaasta sitten kuuluu höpötystä, ettei nyt voi tulla pois, kun jos tulisi, niin täytyisi päästä puremaan munia tai vähintään rutistelemaan niitä. Kun on tennispalloillakin reenattu, niin eihän sitä olennaista tekniikkaa voi poiskaan jättää tai menee kaikki sekaisin.

Mielikuvitustaistelua itsek... kirjoitti:

Paitsi että te ette ole mitään tappelijoita. Teillä on vain vilkas mielikuvitus. Mikä on tietysti tavallaan ihan hyvä juttu, mutta aiheuttaa juuri tätä pää pilvissä liihottelua ja pään työntämisen pensaaseen hetkinä, joina olisi näytön mahdollisuus seistä sanojensa takana. Pensaasta sitten kuuluu höpötystä, ettei nyt voi tulla pois, kun jos tulisi, niin täytyisi päästä puremaan munia tai vähintään rutistelemaan niitä. Kun on tennispalloillakin reenattu, niin eihän sitä olennaista tekniikkaa voi poiskaan jättää tai menee kaikki sekaisin.

Lue lisää

Voisitko hieman laajentaa näkökulmaasi, putosin kärryiltä jo viestin alussa. Onko mielikuvitus mielestäsi tärkeä osa pystykamppailijoiden treeniä? Miksi pystytappelijat eivät ole tappelijoita?

kung fu miäs kirjoitti:

Voisitko hieman laajentaa näkökulmaasi, putosin kärryiltä jo viestin alussa. Onko mielikuvitus mielestäsi tärkeä osa pystykamppailijoiden treeniä? Miksi pystytappelijat eivät ole tappelijoita?

Lue lisää

Eiköhän tuossa ollut kyse vain kungfumiehistä. :D

Hyvä mr.VanhaStarba
Kirjoitin jo monta riviä, mutta deletoin ne juuri äsken kun tajusin joutuneeni puollustamaan argumentteja jotka eivät olleet omiani. Eli puolet mainitsemastasi sonnasta olikin omia juttujasi. En missään vaiheessa puhunut ns."täysillä"(nappilaudassa siis)sparraamisesta jokapäivä. Jos tarkkailet mainisemiasi painijoita/judokoita niin huomaat aloittelijoiden vääntävän kokoajan aivan hikipäässä. Kokeneemmat sen sijaan vaikka sparraisivatkin ovat kummasti rennompia ja järkevämpiä asiansa kanssa.
Harjoittelusta mainitsemasi asiat ovat tosia, ainakin suurimmaksi osaksi mielestäni. Nekin kohdat mistä ehkä olen hiukan erimieltä ovat jokaisen mieltymyksistä kiinni.
Nyrkkeily on mielestäni pystylajien kuningas, mutta nyrkkeilynä tunnettu urheilulaji liian kaukana ns.taistelulajeista tullakseen vertailluksi sellaisena. Nyrkkeilijät treenavat nyrkkeilyä sen vaatimien sääntöjen rajoissa. Tärkeämpi määrittäjä on nyrkkeilijän tehtävä eli: Voittaa toinen nyrkkeilijä. Eli kyse enempikin urheilusta. Kamppailussahan olisi tarkoitus voittaa vastustaja noin yleensä sama onko hän tulossa lyömään vai painimaaan.
Itse suosin kyllä hyvin ns.länsimaisia metodeja, mutta silti väitteesi ettei missään lajissa pärjää ilman niitä särähtää korvaan. Liian ylimielistä mun makuun. Tuttavani joka oli harjoittelemassa pitkiä jouksumatkoja Afrikassa voi myös olla erimieltä kanssasi.
Monta päivää putkeen kovia sparritreenejä(siis painia)on ihan hyvä tapa nostaa kestävyyttä ja osoittaa virheitä omassa pelissä. Se että joku jättää tulematta kun treeni käy kovaksi ei saa olla oman kehityksen esteenä. Ennen kisoja toki kevennetään, mutta kyllä kova sparri on ihan kelpo treeniä. Ei kokoajan tietenkään.
Miksi muuten taas asiassa ollaan menty aivan metsään? En mä muista näistä asioista sanoneeni mittään?

Urmas kirjoitti:

Hyvä mr.VanhaStarba
Kirjoitin jo monta riviä, mutta deletoin ne juuri äsken kun tajusin joutuneeni puollustamaan argumentteja jotka eivät olleet omiani. Eli puolet mainitsemastasi sonnasta olikin omia juttujasi. En missään vaiheessa puhunut ns."täysillä"(nappilaudassa siis)sparraamisesta jokapäivä. Jos tarkkailet mainisemiasi painijoita/judokoita niin huomaat aloittelijoiden vääntävän kokoajan aivan hikipäässä. Kokeneemmat sen sijaan vaikka sparraisivatkin ovat kummasti rennompia ja järkevämpiä asiansa kanssa.
Harjoittelusta mainitsemasi asiat ovat tosia, ainakin suurimmaksi osaksi mielestäni. Nekin kohdat mistä ehkä olen hiukan erimieltä ovat jokaisen mieltymyksistä kiinni.
Nyrkkeily on mielestäni pystylajien kuningas, mutta nyrkkeilynä tunnettu urheilulaji liian kaukana ns.taistelulajeista tullakseen vertailluksi sellaisena. Nyrkkeilijät treenavat nyrkkeilyä sen vaatimien sääntöjen rajoissa. Tärkeämpi määrittäjä on nyrkkeilijän tehtävä eli: Voittaa toinen nyrkkeilijä. Eli kyse enempikin urheilusta. Kamppailussahan olisi tarkoitus voittaa vastustaja noin yleensä sama onko hän tulossa lyömään vai painimaaan.
Itse suosin kyllä hyvin ns.länsimaisia metodeja, mutta silti väitteesi ettei missään lajissa pärjää ilman niitä särähtää korvaan. Liian ylimielistä mun makuun. Tuttavani joka oli harjoittelemassa pitkiä jouksumatkoja Afrikassa voi myös olla erimieltä kanssasi.
Monta päivää putkeen kovia sparritreenejä(siis painia)on ihan hyvä tapa nostaa kestävyyttä ja osoittaa virheitä omassa pelissä. Se että joku jättää tulematta kun treeni käy kovaksi ei saa olla oman kehityksen esteenä. Ennen kisoja toki kevennetään, mutta kyllä kova sparri on ihan kelpo treeniä. Ei kokoajan tietenkään.
Miksi muuten taas asiassa ollaan menty aivan metsään? En mä muista näistä asioista sanoneeni mittään?

Lue lisää

mieltä mr starban kanssa. Aloitus puheenvuorostasi saa sellaisen käsityksen, että harrastamasi laji on ylivoimainen, koska sitä voi harjoitella päivittäin, juuri kuten tehdään ottelussa ja kadulla. Se tekee lajistasi ylivoimaisen muihin verrattuna. Ei tuosta voi muuta käsittää. Koska nyrkkeilyharjoituksissa ei lyödä aina täysillä, niin se ei ole hyvä asia mielestäsi.
Tässä alla on lainausmerkeissä yksi ote kirjoituksestasi. Tulkinta on tietenkin vapaa. Jokaisella on tietenkin luetun ymmärtäminen sitä, mitä sattuu olemaan. Joku toinen ei ymmärrä mitä itse kirjoittaa. Meitä on joka junaan ja asemalle.

"... Summattuani nämä kaikki asiat päässäni tajusin, että nyt on pakko lähteä elvistelemään suomi24:lle. Kai ymmärrätte, että juuri tässä piilee BJJ:n voima. BJJ ottelija voi harjoitella päivittäin tekniikoitaan juuri sellaisina kuin ne tehtäisiin joko ottelussa/kadulla. Jos lyöntejä treenaa samoin on luultavasti enenmän lasaretissä kuin salilla(ei hyvä). "

Mr starba on mielestäni aivan oikeassa.
Monessa lajissa ei riitä se, että harjoitellaan matsia, katumeiningillä. Ilmeisesti nyt puhutaan jostain tämän tapaisesta asiasta. Mistä sinä muuten halusit keskustella?
Harjoittelen itse brassijujutsua ja olen nyrkkeilyt aikaisemmin. Annat hieman erikoisen kuvan kyseisistä lajeista. Meilläpäin brassijujutsu on käytännössä aika samantapaista kuin judo. Harjoituskuviot ei poikkea paljoakaan.

Tähän viimeisimpään viestiisi kommetti, liittyen hikiasiaan.
Hikipäässä harjoittelu ei mielestäni tarkoita sitä, että vedetään kokoajan kuin ottelussa tai kadulla. Hikipäässä pitää tietenkin aina treenata, eihän siitä tule muuten lasta eikä paskaa. Hiki tulee aina automaattisesti. Luuletko, ettei nyrkkeilyssä treenata hikipäässä kokoajan. Joissakin lajeissa tulee hiki aina kun tehdään tavanomaisia harjoitteita, koska ne on yksinkertaisesti sellaisia lajeja, ettei ne sovi ihmiselle, joka kammoksuu hikeä. Se on ihan eri asia kuin ottelu tai katutappelu.
Mr starba puhuu asiaa siinä, että nyrkkeilyä ei voi oppia pelkästään ottelemalla. Se ei tee mielestäni nyrkkeilijästä huonompaa taistelijaa kadulla, jos käyttää järkeä valmennuksessaan. Päin vastoin. Itse lopetin nyrkkeilyn, koska kroppa ei yksinkertaisesti kestänyt sitä rääkkiä enää, eikä ollut enää mahdollisuuksia menestyä. Jos olisin hakkauttanut päätäni jokaisessa harjoituksessa aina maksimiteholla, niin urani olisi ollut vielä lyhyempi. Olisinko ollut kadulla kovempi?
Brassijujutsu ei ole minusta yhtään sen kummempi, kuin muutkaan lajit, mitä harjoitusmetodeihin tulee. Kova ja mahtava lajihan se on ei siitä mihinkään pääse. Saa sitä kehua, mutta avauspuheenvuorostasi saa sen käsityksen, että muut lajit ei ole mitään. Kun on muutamia vuosia uhrannut elämästään nyrkkeilylle, niin oli ihan pakko kommentoida hieman.

NuijaNinja kirjoitti:

mieltä mr starban kanssa. Aloitus puheenvuorostasi saa sellaisen käsityksen, että harrastamasi laji on ylivoimainen, koska sitä voi harjoitella päivittäin, juuri kuten tehdään ottelussa ja kadulla. Se tekee lajistasi ylivoimaisen muihin verrattuna. Ei tuosta voi muuta käsittää. Koska nyrkkeilyharjoituksissa ei lyödä aina täysillä, niin se ei ole hyvä asia mielestäsi.
Tässä alla on lainausmerkeissä yksi ote kirjoituksestasi. Tulkinta on tietenkin vapaa. Jokaisella on tietenkin luetun ymmärtäminen sitä, mitä sattuu olemaan. Joku toinen ei ymmärrä mitä itse kirjoittaa. Meitä on joka junaan ja asemalle.

"... Summattuani nämä kaikki asiat päässäni tajusin, että nyt on pakko lähteä elvistelemään suomi24:lle. Kai ymmärrätte, että juuri tässä piilee BJJ:n voima. BJJ ottelija voi harjoitella päivittäin tekniikoitaan juuri sellaisina kuin ne tehtäisiin joko ottelussa/kadulla. Jos lyöntejä treenaa samoin on luultavasti enenmän lasaretissä kuin salilla(ei hyvä). "

Mr starba on mielestäni aivan oikeassa.
Monessa lajissa ei riitä se, että harjoitellaan matsia, katumeiningillä. Ilmeisesti nyt puhutaan jostain tämän tapaisesta asiasta. Mistä sinä muuten halusit keskustella?
Harjoittelen itse brassijujutsua ja olen nyrkkeilyt aikaisemmin. Annat hieman erikoisen kuvan kyseisistä lajeista. Meilläpäin brassijujutsu on käytännössä aika samantapaista kuin judo. Harjoituskuviot ei poikkea paljoakaan.

Tähän viimeisimpään viestiisi kommetti, liittyen hikiasiaan.
Hikipäässä harjoittelu ei mielestäni tarkoita sitä, että vedetään kokoajan kuin ottelussa tai kadulla. Hikipäässä pitää tietenkin aina treenata, eihän siitä tule muuten lasta eikä paskaa. Hiki tulee aina automaattisesti. Luuletko, ettei nyrkkeilyssä treenata hikipäässä kokoajan. Joissakin lajeissa tulee hiki aina kun tehdään tavanomaisia harjoitteita, koska ne on yksinkertaisesti sellaisia lajeja, ettei ne sovi ihmiselle, joka kammoksuu hikeä. Se on ihan eri asia kuin ottelu tai katutappelu.
Mr starba puhuu asiaa siinä, että nyrkkeilyä ei voi oppia pelkästään ottelemalla. Se ei tee mielestäni nyrkkeilijästä huonompaa taistelijaa kadulla, jos käyttää järkeä valmennuksessaan. Päin vastoin. Itse lopetin nyrkkeilyn, koska kroppa ei yksinkertaisesti kestänyt sitä rääkkiä enää, eikä ollut enää mahdollisuuksia menestyä. Jos olisin hakkauttanut päätäni jokaisessa harjoituksessa aina maksimiteholla, niin urani olisi ollut vielä lyhyempi. Olisinko ollut kadulla kovempi?
Brassijujutsu ei ole minusta yhtään sen kummempi, kuin muutkaan lajit, mitä harjoitusmetodeihin tulee. Kova ja mahtava lajihan se on ei siitä mihinkään pääse. Saa sitä kehua, mutta avauspuheenvuorostasi saa sen käsityksen, että muut lajit ei ole mitään. Kun on muutamia vuosia uhrannut elämästään nyrkkeilylle, niin oli ihan pakko kommentoida hieman.

Lue lisää

Ymmärän miksi olet ymmärtänyt asian ymmärtämälläsi tavalla. Kyse on nyt kuitenkin eräästä eroaivaisuudesta. Eli Nyrkkeily harjoittelu todellakin on paljon muutakin kuin sparraamista. Nyrkkeilijät voivatkin suht turvallisesti treenata nyrkkeilyä vaikka sparraisivat joka päiväkin, suoja varusteidensa takia. Nyrkkeily on huono vertaus esittämääni pointtiin. Nyrkkeily ei etsi ratkaisua kysymykseen miten voitetaan vastustaja(eli mikä tahansa vastustaja)järkevimmällä tavalla, vaan nyrkkeilijä etsii ratkaisua miten voitetaan toinen nyrkkeilijä nyrkkeilyn sääntöjen rajoissa. Näin asia siis liian yksinkertaistettuna.
Tämä kyseinen erovaisuus ilmenee kun suojia(eli tässä yhteydessä hanskoja)ja sääntöjä lähdetään minimoimaan tai poistamaan kokonaan. Taktiikat joutuvat muuttumaan paljon kun näitä muutoksia tehdään. Sitten kun pitäisi harjoitella näille säännöille(tai säännöttömyyksille)sopivia tapoja, tarvitaan luovuuttta ja kekseliäisyyttä.
Eli selkokielisesti sama tajunnan virta. Pystyä voidaan treenata(ja pitäisikin)sekä ilman että suojien kanssa. Kovaa ja vähemmän kovaa. Kumpikin näistä harjoitteista sisältää ongelman. Suojat muuttavat homman luonnetta, joka voi osoittautua ongelmaksi. Ilman suojia(tai vähäisillä sellaisilla)sparraaminen taas aiheuttaa vammoja tai sitten kontaktia kevennettävä. Pystyä siis pitää/voi harjoitella mainiosti ja hyvin, MUTTA.
Kijoitukseni tarkoitus oli osoittaa miten ylivertaista ns.grappling harjoittelu(oli sitten bjj,lukkopaini,judo or whatever)on kun sitä verrataan lyömiseen. Ja aivan erityisesti kun sitä vertaillaan lyöntivoittoisiin lajeihin joissa uskotaan lyöntien olevan niin vaarallisia ettei kaveria saa lyödä sitten millään(ei edes nyrkkeilyhanskalla). Eli toistojen määrässä painija voittaa(sparrissa tehtyinä).
Lisäksi itse olen nyt paininut neljää kertaa viikossa treeni tahdilla kohta jo toista vuotta(sitä ennen hiukan vähemmän n.2krt vko). Mielestäni vaikka en aina painikkaan ns.täysiä en voi käsittää jakoa kevyeen/tosissaan painiin. Mulla tosin oli alusta lähtien vähän voimaa joten oli pakko tottua painimaan käyttämällä enempi tekniikkaa. Eli eikö painissa vaikka sparraisi kevyestikkin tule tehtyä tekniikkaa juuri sellaisena kuin sen tekisi vaikka ottaisi tosissaankin? Kyllä samoin lyödessä, mutta tuntumassa on ero, vai onko se vain mulla?
Nyt alan itsekkin epäillä asiaani, joka tapauksessa vannon harjoitteiden nimeen jotka ovat joka sparria tai valmentavat siihen.
Selvitän ajatukseni ja palaan piinaamaan ihmisiä tänne jos löydän jotain järkeä vielä johonkin juttuun.

Urmas kirjoitti:

Ymmärän miksi olet ymmärtänyt asian ymmärtämälläsi tavalla. Kyse on nyt kuitenkin eräästä eroaivaisuudesta. Eli Nyrkkeily harjoittelu todellakin on paljon muutakin kuin sparraamista. Nyrkkeilijät voivatkin suht turvallisesti treenata nyrkkeilyä vaikka sparraisivat joka päiväkin, suoja varusteidensa takia. Nyrkkeily on huono vertaus esittämääni pointtiin. Nyrkkeily ei etsi ratkaisua kysymykseen miten voitetaan vastustaja(eli mikä tahansa vastustaja)järkevimmällä tavalla, vaan nyrkkeilijä etsii ratkaisua miten voitetaan toinen nyrkkeilijä nyrkkeilyn sääntöjen rajoissa. Näin asia siis liian yksinkertaistettuna.
Tämä kyseinen erovaisuus ilmenee kun suojia(eli tässä yhteydessä hanskoja)ja sääntöjä lähdetään minimoimaan tai poistamaan kokonaan. Taktiikat joutuvat muuttumaan paljon kun näitä muutoksia tehdään. Sitten kun pitäisi harjoitella näille säännöille(tai säännöttömyyksille)sopivia tapoja, tarvitaan luovuuttta ja kekseliäisyyttä.
Eli selkokielisesti sama tajunnan virta. Pystyä voidaan treenata(ja pitäisikin)sekä ilman että suojien kanssa. Kovaa ja vähemmän kovaa. Kumpikin näistä harjoitteista sisältää ongelman. Suojat muuttavat homman luonnetta, joka voi osoittautua ongelmaksi. Ilman suojia(tai vähäisillä sellaisilla)sparraaminen taas aiheuttaa vammoja tai sitten kontaktia kevennettävä. Pystyä siis pitää/voi harjoitella mainiosti ja hyvin, MUTTA.
Kijoitukseni tarkoitus oli osoittaa miten ylivertaista ns.grappling harjoittelu(oli sitten bjj,lukkopaini,judo or whatever)on kun sitä verrataan lyömiseen. Ja aivan erityisesti kun sitä vertaillaan lyöntivoittoisiin lajeihin joissa uskotaan lyöntien olevan niin vaarallisia ettei kaveria saa lyödä sitten millään(ei edes nyrkkeilyhanskalla). Eli toistojen määrässä painija voittaa(sparrissa tehtyinä).
Lisäksi itse olen nyt paininut neljää kertaa viikossa treeni tahdilla kohta jo toista vuotta(sitä ennen hiukan vähemmän n.2krt vko). Mielestäni vaikka en aina painikkaan ns.täysiä en voi käsittää jakoa kevyeen/tosissaan painiin. Mulla tosin oli alusta lähtien vähän voimaa joten oli pakko tottua painimaan käyttämällä enempi tekniikkaa. Eli eikö painissa vaikka sparraisi kevyestikkin tule tehtyä tekniikkaa juuri sellaisena kuin sen tekisi vaikka ottaisi tosissaankin? Kyllä samoin lyödessä, mutta tuntumassa on ero, vai onko se vain mulla?
Nyt alan itsekkin epäillä asiaani, joka tapauksessa vannon harjoitteiden nimeen jotka ovat joka sparria tai valmentavat siihen.
Selvitän ajatukseni ja palaan piinaamaan ihmisiä tänne jos löydän jotain järkeä vielä johonkin juttuun.

Lue lisää

mitään perustavaa laatua olevia mielipide-eroja ole. Judon ja painin tehokkuuden itsepuolustuslajina olen aina tiennyt. Moni ei usko, ennen kuin kokeilee ottaa pikku matsia oikean painijan, judokan, tms. kanssa.
Poitti, mitä tässä nyrkkeily asiassa hain on se, että erillaisia valmennusoppeja tarvitaan saavuttaakseen menestystä nyrkkeilyssä. Sparri on yksi osa-alue. Tietysti tärkeä sellainen. Nyrkkeilystä on myös kaikenlaisia uskomuksia liikenteessä. Jos puhutaan pelkästään lyöntivoiman hankkimisesta ja unohdetaan nyrkkeilyn kaikki muut osa-alueet, mitkä on kaikki tietysti tärkeitä. Pelkästään lyöntivoimaa hankkiakseen tarvitsee olla erilaisia harjotteita. Vedetään välillä raskaita iskuja painavaan säkkiin välillä teräviä ja napakoita kevyeen, miksei raskaaseenkin. Pistehanskoja joku toinen päivä sitten. Itse vannon varjonyrkkeilyn nimeen, iskuvoiman hankkimisessa, koska se lisää nopeutta. Jotain tähän suuntaan tarkoitin. Noista muista osa-alueista riittää myös erilaisia harjoitteita.
Kyllähän niitä kaikenlaisia fullcontact kehujia löytyy täältäkin foorumilta, mutta onhan ne hieman hiljentynyt, kun painin, judon, jujutsun ja tämän kaltaisten lajien tehokkuus on selvinnyt jo tyhmemmällekkin. Näille lajeille ominainen, periaatteessa aina tehokas kontakti, mitä mainostat pitää minunkin mielestäni paikkaansa. Kyllä se on totta, ettei judoa ja painia voi oikein harjoitella ilman kunnon kontaktia. Se taas lisää väkisin voimia. Vapaaottelijat on taas ottaneet painin, nyrkkeilyn, jujutsun, thai/kickboxingin... tekniikoista sekoituksen ja siitä on kehittynyt jo oma lajinsa. Ns. painilajeja pidetään aivan kunkkulajeina nykyisin myös nuorten keskuudessa, kun vain muutama vuosi sitten ne yhdistettiin mielissä hikisten äijien pireskelytiimeiksi ja pelkästään thai/kicboxing oli olevinaan jotain. Vanhat hyvät lajit on noussut suosta niille kuuluvalle paikalle.

Urmas kirjoitti:

Ymmärän miksi olet ymmärtänyt asian ymmärtämälläsi tavalla. Kyse on nyt kuitenkin eräästä eroaivaisuudesta. Eli Nyrkkeily harjoittelu todellakin on paljon muutakin kuin sparraamista. Nyrkkeilijät voivatkin suht turvallisesti treenata nyrkkeilyä vaikka sparraisivat joka päiväkin, suoja varusteidensa takia. Nyrkkeily on huono vertaus esittämääni pointtiin. Nyrkkeily ei etsi ratkaisua kysymykseen miten voitetaan vastustaja(eli mikä tahansa vastustaja)järkevimmällä tavalla, vaan nyrkkeilijä etsii ratkaisua miten voitetaan toinen nyrkkeilijä nyrkkeilyn sääntöjen rajoissa. Näin asia siis liian yksinkertaistettuna.
Tämä kyseinen erovaisuus ilmenee kun suojia(eli tässä yhteydessä hanskoja)ja sääntöjä lähdetään minimoimaan tai poistamaan kokonaan. Taktiikat joutuvat muuttumaan paljon kun näitä muutoksia tehdään. Sitten kun pitäisi harjoitella näille säännöille(tai säännöttömyyksille)sopivia tapoja, tarvitaan luovuuttta ja kekseliäisyyttä.
Eli selkokielisesti sama tajunnan virta. Pystyä voidaan treenata(ja pitäisikin)sekä ilman että suojien kanssa. Kovaa ja vähemmän kovaa. Kumpikin näistä harjoitteista sisältää ongelman. Suojat muuttavat homman luonnetta, joka voi osoittautua ongelmaksi. Ilman suojia(tai vähäisillä sellaisilla)sparraaminen taas aiheuttaa vammoja tai sitten kontaktia kevennettävä. Pystyä siis pitää/voi harjoitella mainiosti ja hyvin, MUTTA.
Kijoitukseni tarkoitus oli osoittaa miten ylivertaista ns.grappling harjoittelu(oli sitten bjj,lukkopaini,judo or whatever)on kun sitä verrataan lyömiseen. Ja aivan erityisesti kun sitä vertaillaan lyöntivoittoisiin lajeihin joissa uskotaan lyöntien olevan niin vaarallisia ettei kaveria saa lyödä sitten millään(ei edes nyrkkeilyhanskalla). Eli toistojen määrässä painija voittaa(sparrissa tehtyinä).
Lisäksi itse olen nyt paininut neljää kertaa viikossa treeni tahdilla kohta jo toista vuotta(sitä ennen hiukan vähemmän n.2krt vko). Mielestäni vaikka en aina painikkaan ns.täysiä en voi käsittää jakoa kevyeen/tosissaan painiin. Mulla tosin oli alusta lähtien vähän voimaa joten oli pakko tottua painimaan käyttämällä enempi tekniikkaa. Eli eikö painissa vaikka sparraisi kevyestikkin tule tehtyä tekniikkaa juuri sellaisena kuin sen tekisi vaikka ottaisi tosissaankin? Kyllä samoin lyödessä, mutta tuntumassa on ero, vai onko se vain mulla?
Nyt alan itsekkin epäillä asiaani, joka tapauksessa vannon harjoitteiden nimeen jotka ovat joka sparria tai valmentavat siihen.
Selvitän ajatukseni ja palaan piinaamaan ihmisiä tänne jos löydän jotain järkeä vielä johonkin juttuun.

Lue lisää

Grappling on vain yksi osa-alue kokonaisvaltaista kamppailutaitoa. Ainakin jos ruvetaan jotain "katujuttuja" vetämään mukaan kuvioihin. Silloin tulee mukaan ne IP-asiatkin.

Urmas. Hommaa vähän kokemusta ja näkemystä ennen kuin tulet isääsi opettamaan naimaan.

Kamppailijan perikuva kirjoitti:

Grappling on vain yksi osa-alue kokonaisvaltaista kamppailutaitoa. Ainakin jos ruvetaan jotain "katujuttuja" vetämään mukaan kuvioihin. Silloin tulee mukaan ne IP-asiatkin.

Urmas. Hommaa vähän kokemusta ja näkemystä ennen kuin tulet isääsi opettamaan naimaan.

Lue lisää

"isääsi opettamaan naimaan"
Koska olen aina vihannut em.lausetta. Tarkastellaan sitä hiukan eri näkökulmasta.
Jos ensin ajatellaan isiemme aikaista Suomea joka oli paljon seksuaalisesti jäyheämpi ja seksiin liittyvän tiedon saaminen oli paljon hankalampaa kuin nykyään. Voitaisiin olettaa, että jopa joku tätä lukevista nuorista miehistä voisi ns.opettaa isäänsä naimaan. Tai antaa ainakin jonkin vinkin. Jos että usko niin kysykää äityliltä.
Joo se siitä, lyönti harjoittelun suhteen olin tällä kertaa hakoteilla, mut pidetäänpä silti asia linja. Haluaisin erityisesti kiittää nimimerkkiä vanhastarba loistavista kommenteista.