Viisi vuotta tätä?

Onko molempien koulut ainoastaan asumillanne paikkakunnilla?

Itse muutin aikoinaan mieheni perässä, hän ei pystynyt vaihtamaan koulua koska se oli ainoastaan hänen asumallaan paikkakunnalla, mutta oma alani on sellainen että sitä voi jatkaa lähes jokaisessa kaupungissa. Tosin jatko-opintoni sijaitsevat eri paikkakunnalla, eli voi olla että tulevaisuudessa joudumme asumaan erillään viikot n. vuoden verran.

Kyllä suhde kestää jos molemmat tuntevat itsensä ja toisensa ja homma on vakaalla pohjalla, mutta kuten itsekin epäröit teidän tilaanne.. se selviää vain katsomalla.

Hei,
mielin mitä itse tekisin vastaavassa tilanteessa... Istahtaisin hetken ja miettisin. 4-5 vuotta erossa opiskelun vuoksi ei ole realistista (luulen niin). Esimerkiksi yliopisto-opiskelu kestää noin 5 vuotta, mutta pakollista läsnäoloa lienee 2-3 vuoden ajan syys-marraskuu ja tammi-huhtikuu. Tietysti on oppiaineita, joissa opiskelu on tiivistä viiden vuoden ajan, mutta onko teillä molemmilla niin? Onhan kuitenkin pitkät lomat (?). Varsinkin opiskelun loppupuolella voi opiskella toiseltakin paikkakunnalta.

Jos poikaystäväni menisi vuodeksi vaihtoon Japaniin, menisin matkaan... todennäköisesti ainut mahdollisuus minunkin elämässä olla Japanissa, ei takulla tule toistumaan se mahdollisuus, elämähän on lyhyt. Menisin itsekin vaihtoon, tai vaikkapa pitäisin opiskelusta välivuoden ja hakisin hanttihommia Japanista. Tietysti jos olet aivan varma, että RAKASTAT... jos et ole varma, niin väliaikainen ero ainakin näyttää sen onko se RAKKAUTTA.

Teillä ei tunnu olevan yhteiset tavoitteet elämässä. On vain ajan kysymys milloin kaikki loppuu. Mieti siis kannattaako odottaa 5 vuotta.

Jos rakkautenne on oikeaa rakkautta niin silloinhan se kestää. Eikä tuo 2,5 tunnin junamatka ole yhtään paha..ei todellakaan. Mieti oikeesti, että haluaisitko lähteä hänen kanssaan sinne Japaniin, mutta toinen vaihtoehto on se, että hän lähtee.
Oma kultani on vaihdossa Kiinassa, olemme yhteyksissä ja odotan hänen saapuvan takaisin. Silloin kun hän lähti, minulla ei ollut mahdollisuutta lähteä mukaan, mutta nyt olisi ollut.

Hei!

Olen jokseenkin itse samassa tilanteessa. Kohta tulee poikaystävän kanssa 4 vuotta täyteen. Koko ajan suhde on ollut kaukosuhde. Tosin alussa välimatkaa oli vain 30 min junalla. Viimeisen vuoden ajan sitä on ollur 4-5 tuntia junalla.

Muita mahdollisuuksia meillä ei juurikaan ole. Omaan alaani liittyvää koulutusta saisi lähempääkin, mutta yliopistopaikat, kun ei Helsingistä helposti aukea, pakko on tyytyä tilanteeseen. Poikaystävä taas haaveilee alasta, jota ei opeteta kuin pk-seudulla. Nyt hän on töissä. On koettanut hakea oman alansa työtä täältä, sitä saamatta.

On toki todella rasittavaa ajatella, että jos yhdessä ollaan, yhteen päästäisiin muuttamaan ehkä vasta 5 vuoden päästä, jos sittenkään. Kyllä viimeinen vuosikin on ollut melkoinen rasite suhteelle, toki vuoteen on sisältynyt kaikenlaisia muitakin vastoinkäymisiä. Usko on meinannut molemmilla loppua, mutta tässä sitä vielä ollaan yhdessä. Joka päiväisten puheluitten ja joka viikonloppuisten näkemisten avulla on tähän saakka pärjätty.

Itse olen harkinnut myös vaihtoon lähtemistä, jota poikaystävä ei kovin hyvällä ottanut. Hankalaahan se olisi, mutta toisaalta raskaalta se tuntuis mustakin luopua unelmasta vain suhteen takia, etenkin kun elämässä mikään ei ole varmaa.

Paljolti tässä on kyse siitä rakkauden määrästä ja teidän sitkeydestänne. Itse en ole todellakaan luovuttajatyyppiä. Tiedän, että jokaisessa suhteessa on ongelmansa, eikä vaihtamalla parane. Ehkä tämä kaukojuttu on meidän suhteemme ongelma. Mieluummin kaukosuhde kuin välinpitämätön tai väkivaltainen suhde. Sinkkuus on sekin vaihtoehto, mutta se ei ainakaan itseäni nyt kiinnosta.

Suosittelen toki, että keskustelette toistenne kanssa vakasti asiasta. Mietitte mitä haluatte suhteelta ja miltä tuntuu kaukosuhteessa olla. Ehkä löydätte vastauksia yhdessä.

Mulla oli useita vuosia sitten kaukosuhde juuri opiskelujen takia. Molemmat siis olimme kouluissa eri paikkakunnilla n. parin tunnin junamatkan päässä. Suhteelle kävi lopulta huonosti oikeastaan sen takia, että näimme viikonloppuisin (melkein joka vkl) ja olimme LIIAN tiiviisti yhdessä kaiken mahdollisen ajan. Eli kaikki harrastukset ja kavereiden tapaamiset jäi viikonlopuilta pois. Molemmat kai kyllästyimme nyhjäämään yhdessä kaikki viikonloput.

Nykyinen suhteeni on aika uusi tapaus, ja kaukosuhde tämäkin. Mies on töissä n. 2,5 tunnin ajomatkan päässä kaupungista, jossa itse olen töissä. Molemmilla on hyvät työt, joista ei kannata luopua hetken mielijohteesta. Olemmekin ajatelleet asian niin, että antaa ajan näyttää mitä tapahtuu. Ehkä jossain vaiheessa toinen meistä hankkii uuden työpaikan lähempää toista. Suhde on toiminut erinomaisesti tähän saakka. Näemme viikonloppuisin, mutta emme ole koko viikonloppua kylki kyljessä, vaan harrastamme ja tapaamme kavereita yksin ja yhdessä. Luottamisesta olemme puhuneet ja mustasukkaisuudesta, ja todenneet, että luotamme toisiimme täydellisesti ja mustasukkaisia emme ole kumpikaan.