Pelkäätkö vanhempiesi/isov. kuolemaa.
Mikä siinä on toisenlaista kuin jonkun tntemattoman kuolema. Kerro! Selitä!"
Pelkäätkö vanhempiesi /isovanh.kuolemaa
Nimetön
13
687
Vastaukset
- siinä on,
kuolevathan he kuitenkin!
- niistä
vanhemmista ja isovanhemmista ole jo suurin osa delannut meiltä yli viisikymppisiltä.
Taitaa olla hieman outo kysymys tämän ikäisiltä ihmisiltä.- kuokkija*
ja isäkin vetelee jo viimeisiään, joillkin ehkä on vielä molemmat elossa, mutta vähemmistönä varmaan ovat.
Eikä se miltään tuntunut kun äiti kuoli, siis sen erikoisemmalta kuin kenenkään muun.
Läheisemmältä toki kuin Tamara Lundin kuolema.
- jo aikoja
sitten. Vuoronsa jokaisella.
- surullista aina
Olen 50 ja saatellut hautaan ,mieheni ,lapsenlapsen,molemmat vanhemmat,kuin myös isovanhemmat.
Kuolema on aina surullinen asia,mutta kyllä nuoren ja lapsen kuolema tuntuu niin ylivoimaiselta ja suru ei lopu koskaan,vaikkakin lievenee ajan myötä.
Vanhuksen ,kuin myös vakavasti sairaan kuolema on ennustettavissa ja onhan se monelle helpotus,kun tuskistaan pääsee. - Marion.T
surullista aina kirjoitti:
Olen 50 ja saatellut hautaan ,mieheni ,lapsenlapsen,molemmat vanhemmat,kuin myös isovanhemmat.
Kuolema on aina surullinen asia,mutta kyllä nuoren ja lapsen kuolema tuntuu niin ylivoimaiselta ja suru ei lopu koskaan,vaikkakin lievenee ajan myötä.
Vanhuksen ,kuin myös vakavasti sairaan kuolema on ennustettavissa ja onhan se monelle helpotus,kun tuskistaan pääsee.jo kauan sitten. Mutta kyllä kaipaan heitä edelleen.
Olin suhteellisen vanhojen vanhempien nuorin lapsi, sisareni ovat minua yli 10 vuotta vanhempia. Olin vasta vähän yli 20 kun isäni kuoli ja äitini kuollessa hieman yli 30.
Muistan vieläkin usein aamuisin, kuinka meillä äidin kanssa oli heti aamulla tapana soitella pitkiä puheluita, ja kuinka äiti kävi meillä ihan viikottain.
Pitkän aikaa tuntuivat aamut tyhjiltä, kun ei voinut soittaa kenellekään, eikä äiti enää
soittanutkaan....
Vieläkin usein ajattelen että tästä jutusta äiti olisi pitänyt, kunpa olisi vielä äiti jolle soitella ja jonka luona voisi käydä ja joka kävisi meillä.
Isä jäi kaukaisemmaksi koska olin niin nuori
hänen kuollessaan.
Ensimmäinen joulu äidin kuoleman jälkeen tuntui todella tyhjältä, koska meillä on iso talo ja meillä oli tapana, että äiti ja suomessa asuva siskoni perheineen, sekä anoppini tulivat aina jouluaaton aterialle meille, kun äiti kuoli, ei enää sisarenikaan tullut aattoa viettämään, anoppi onneksi oli vielä muutaman vuoden äidin jälkeen meillä.
Ensimmäinen joulu ihan oman perheen kesken oli outo ja hiljainen, anoppi oli sairaalassa ja tuntui oudolta laittaa ruokaa "vain " viidelle hengelle..
oikein kuvaava,koska omat vanhempani ovat saaneet elää hyvän vanhuuden ja kuolemaan ei liity heidän omassa mielessä pelkoa,niin ehkä heidän lähtönsä on näin lapsen(53 v.)puolelta enemmän kuvaa sana, suru,joka aiheutuu rakkaan menetyksestä ja yhden elämänkaaren päättymisestä.
Isä kuoli muutama vuosi sitten,äiti 86-vuotias ja asuu vielä ok-talossa melkoisen itsenäistä ja touhukasta elämää.
Yksinäistä hänellä ei ole,sillä ei ole selläista päivää,ettei siellä olisi useampaa "kyläilijää",lapset,lastenlapset,sekä hyvin usein myös muita tuttuja.
Sekä isä,että äiti ovat aina olleet elämänmyönteisiä ja tyytyväisiä arjen eläjiä ja saanet omalla esimerkillään aikaan paljon hienoja kokemuksia ja uskon käyttää omassa elämässä heidän metoodejaan,jossa jokainen uksilö,niin omat lapset,kuin vieraat saavat aina tasa-arvoisen,"rehellisesti" sydämmellisen vastaanoton.
Myös yhteisvastuu heikompiosaisista on iskostettu myös lapsiin.
ps.Tämä on siis omakohtainen tuntemus ja asia on varmasti aivan eri,jos vanhempansa menettää nuorena tai lapsena.
Oman lapsen menetys saattaisi olla silloin hiukan vastaava tilanne,kuin lapsen/nuoren menettäessä toisen vanhempansa.
Ja se ei ole enää niin 'oikeutettu'menetys,kuin ns.vanhan normaalin elämän eläneen omaisen.
Varmasti jokainen kokee tavallaan ja on tämäkin siten käsitettävä vain subjektiivisena omana,ei yleistävänä kirjoituksena.- Marion.T
Sinulla on ollut onnea pitää vanhempasi noinkin kauan - minulle ei sitä suotu.
Olen iloinen puolestasi, itse olen tuntenut monta vuotta olevani jotenkin "orpo", vaikka olin kuitenkin yli 30 kun äitini kuoli.
Isäni kuoli nuorena, mutta äitini eli yli 80 vuotiaaksi. Äiti oli lähellä viittäkymmentä kun minä synnyin, joten olin sellainen "iltatähti" ja varmaankin melkoinen yllätys:))
- en voikaan pelätä
kun vanhempani ja isovanhempani ovat jo kaikki kuolleet.Pelko ei näissä asioissa auta, kuolema tulee sitten kun on tullakseen. Surusta selviää, kaipaus jää.Nöin se on.
- Pirre*
miksi pelkäisin..sehän on luonnollinen loppu elämälle jossain vaiheessa.
Kun isäni kuoli, silloin vasta ymmärsin kuinka syvää suru voi olla...mutta ei se lisännyt pelkoa omaa kuolemaa kohtaan. - Loistava.polku
No joo on mulla äiti vielä jäljellä, nuorempi veli sen sijaan on kuollut.
Ei kuolemassa mitään pelottavaa ole jos sitä edeltää pitkä ja rikas elämä. Veljen kuolema oli kyllä ikävä - kovaa kärsimystä ja ikää vasta 33. Ei sellaista rakkaalle ihmiselle halua. - Rääppä
Titysti on eroa, kuoleeko läheinen vai vieras. Mitä selittämistä siinä nyt on?
- lannenhunttari
-93.isani kuoli ollessani vasta 4 vuotias ..jotenka ei ole paljon muistoja.
aitiani en nahnyt viimeiseen 7 . vuoteen.. mutta valimme olivat erinomaisen lampimat.
hautausilmoitukseen valitsin seuraavan --emme sanoa voi ,emme tahdokkaan---han kuoli ,ei, han lahti vaan.iloisin hymyin viittoen,han vaelsi toiselle rannallen...jattaen meidat aavistamaan..
kuinka kauniit on rannat sen toisen maan..
se oli uskovaisen, vanhan ihmisen maallisen elaman paatos.ja minulla on 'viela tavataan' varmuus ..
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Pitkäaikaistyöttömyys Suomessa harvinaisen paha
Karut työttömyysluvut, korkein luku yli neljännesvuosisataan.1471111- 511102
Mitä vastaisit
Jos kysyisin, että lähdettäisiinkö lenkille yhdessä? Vain sinä ja minä, kaksin? Miehelle601065Tiedän ettet tehnyt tahallasi pahaa
Asiat tapahtuivat, ristiriidat ovat meitä vahvempia. Olemmeko me niin vahvoja, että selviämme tästäkin vielä? Aika paljo73853Janni Tikkanen ohjattiin miesten pukuhuoneeseen
Vai olisko sittenkin Janne Tikkanen? Jos siellä jalkojen välissä on miesten killukkeet, mieshän tämä Janni on. Ja kuuluu44817Nyt tiistain galluppi alkaa....
Kuka on sun elämän rakkaus? Ketä kaipaat edelleenkin? Nyt nimiä vaan rohkeesti tuohon alle.Tää on ikäväpalsta, eikä mikä55798Miten aiot saada kaivattusi?
1) loukuttamalla 2) kidnappaamalla 3) huijaamalla 4) jokin muu, mikä?54745Rakastan ja ikävöin sinua
Ei helpota tämä ikävä millään. Pelkäsin että tämä ajanjakso tulee olemaan juuri näin vaikea. Siksi halusin ennen tätä pä54740KIIKKUSTUOLI
Aloitetaan taas uudella alustalla, nuo pitkiksi venyneet ovat hankalia etsiä uusia viestejä, joskus vastauksia tulee sin71701- 32672