Perisynti

on sikäli epätodennäköinen, että periaatteessa kuka hyvänsä voi hankkia tarvittavan tiedon ja perehtyä todistusaineistoon.

Uskontunnustuksessa esitetyista asioista taas ei ole mitään todistusaineistoa kenelläkään, joten merkit viittaavat vahvasti teologien aikoinaan laatimaan omaan viritelmään.

Minun on erittäin vaikea uskoa sitä,että Adam olisi ollut tosiaan henkilö ja josta ihmissuku olisi alkanut. Onhan sekin jo tullut selväksi, että siihen aikaan oli muitakin ihmisiä; meniväthän Adamin lapset naimisiin joidenkin muiden kanssa. Fossiilit yms antavat viitteitä siitä, että ihmisiä ja ihmisen esilajeja on ollut kauan. Jos ihmisellä ei ole tietoa eikä ymmärrystä siitä, että hän kuolee joskus, hänhän elää eräällä tavalla taivaassa. Kuolemaa ei tarvitse ajatella eikä murehtia. Näin ollen ihmisen esi-isät eivät omassa mielessään olleet kuolevaisia. He kyllä varmasti näkivät kuolemaa, mutta oma ajatusmaailma ei antanut sijaa sille ymmärrykselle, että yksilö itse kuolisi.

Biologinen eliö ei koskaan voi olla kuolematon. Vaikka solut uusiutuisivat ikuisesti, voi jokin onnettomuus lopettaa elämän. Näin ollen paratiisissa ei voinut olla oikeasti kuolematonta Adamia, vaan vain mielessään kuolematon Adam.

Hyvän ja pahantiedon puu viittaa nimenomaan tiedon lisääntymiseen; ymmärrys, että kuolema tulee kohdalle ja myös ymmärrys siitä, mikä on väärin ja mikä oikein. Näin ollen ihmisen piti kuoleman ja hänellä oli säännöt joiden mukaan elää. Näin väärin tekeminen, eli synti tuli mahdolliseksi.

Sitä on vaikea sanoa, mikä oli syntien sovittelun merkitys VT:n aikana, sillä synnit olisi pitänyt hyvittää väärinteon kohteena olevalle ihmiselle sen sijaan, etä eläimiä polteltaisiin Jumalan huviksi. Ehkäpä tuo oman omaisuuden uhraaminen oli paikallaan tapauksissa, jossa hyvitystä ei voinut kohdentaa määrätylle henkilölle - kyseessä oli siis jonkinlainen katumusharjoitus, osoitus siitä että oli tehty väärin ja indikaatio parannuksesta.

UT:n aikana Jeesus opetti uusia moraalikäsityksiä. Mielestäni Jeesus tuo selkeästi julki sen, että elämässä pitää tehdä hyvää ja osoittaa se palvelemalla Jumalaa; eli palvelemalla lähimmäisiä. Mitään yliluonnollisten olioiden palvelemista ja näkymättömille uhrausta ei enää tarvittu; oli tarkoitus uhrata lähimmäisille. Jeesus ilmaisi, että Jumalan valtakunta on täällä maan päällä nyt, meidän keskellämme; se pitää vain huomata.

Luulen, että Homo Sapiens ottaa uuden askeleen kohti Jumalan valtakuntaa ymmärtäessään oman asemansa täälä maan päällä, elämänsä lyhyyden ja sen ainutkertaisuuden. Niin kauan, kun tämä elämämme on vaan "pakollinen pakkopulla" ennen varsinaista "kuolematonta elämääme", niin elämme pimeydessä. Elämällä ei ole arvoa eikä sitä kunnioiteta niin kuin pitäisi. Elämässä on tärkeintä rakkaus ja oikeudenmukaisuus, uskonnollisilla opeilla on merkitystä vain niille, jotka eivät halua avata silmiään tälle totuudelle.

En väitä, etteikö Jumalaa olisi olemassa, mutta Hän saattaa löytyä meidän itsemme sisältä, meidän lajimme kollektiivisesta tietoisuudestamme. Voi olla, että elämästämme jää tähän tietoisuuteen jokin kaiku jäljelle kun olemme poistuneet ikuisuuteen.

Exmoro kirjoitti:

Minun on erittäin vaikea uskoa sitä,että Adam olisi ollut tosiaan henkilö ja josta ihmissuku olisi alkanut. Onhan sekin jo tullut selväksi, että siihen aikaan oli muitakin ihmisiä; meniväthän Adamin lapset naimisiin joidenkin muiden kanssa. Fossiilit yms antavat viitteitä siitä, että ihmisiä ja ihmisen esilajeja on ollut kauan. Jos ihmisellä ei ole tietoa eikä ymmärrystä siitä, että hän kuolee joskus, hänhän elää eräällä tavalla taivaassa. Kuolemaa ei tarvitse ajatella eikä murehtia. Näin ollen ihmisen esi-isät eivät omassa mielessään olleet kuolevaisia. He kyllä varmasti näkivät kuolemaa, mutta oma ajatusmaailma ei antanut sijaa sille ymmärrykselle, että yksilö itse kuolisi.

Biologinen eliö ei koskaan voi olla kuolematon. Vaikka solut uusiutuisivat ikuisesti, voi jokin onnettomuus lopettaa elämän. Näin ollen paratiisissa ei voinut olla oikeasti kuolematonta Adamia, vaan vain mielessään kuolematon Adam.

Hyvän ja pahantiedon puu viittaa nimenomaan tiedon lisääntymiseen; ymmärrys, että kuolema tulee kohdalle ja myös ymmärrys siitä, mikä on väärin ja mikä oikein. Näin ollen ihmisen piti kuoleman ja hänellä oli säännöt joiden mukaan elää. Näin väärin tekeminen, eli synti tuli mahdolliseksi.

Sitä on vaikea sanoa, mikä oli syntien sovittelun merkitys VT:n aikana, sillä synnit olisi pitänyt hyvittää väärinteon kohteena olevalle ihmiselle sen sijaan, etä eläimiä polteltaisiin Jumalan huviksi. Ehkäpä tuo oman omaisuuden uhraaminen oli paikallaan tapauksissa, jossa hyvitystä ei voinut kohdentaa määrätylle henkilölle - kyseessä oli siis jonkinlainen katumusharjoitus, osoitus siitä että oli tehty väärin ja indikaatio parannuksesta.

UT:n aikana Jeesus opetti uusia moraalikäsityksiä. Mielestäni Jeesus tuo selkeästi julki sen, että elämässä pitää tehdä hyvää ja osoittaa se palvelemalla Jumalaa; eli palvelemalla lähimmäisiä. Mitään yliluonnollisten olioiden palvelemista ja näkymättömille uhrausta ei enää tarvittu; oli tarkoitus uhrata lähimmäisille. Jeesus ilmaisi, että Jumalan valtakunta on täällä maan päällä nyt, meidän keskellämme; se pitää vain huomata.

Luulen, että Homo Sapiens ottaa uuden askeleen kohti Jumalan valtakuntaa ymmärtäessään oman asemansa täälä maan päällä, elämänsä lyhyyden ja sen ainutkertaisuuden. Niin kauan, kun tämä elämämme on vaan "pakollinen pakkopulla" ennen varsinaista "kuolematonta elämääme", niin elämme pimeydessä. Elämällä ei ole arvoa eikä sitä kunnioiteta niin kuin pitäisi. Elämässä on tärkeintä rakkaus ja oikeudenmukaisuus, uskonnollisilla opeilla on merkitystä vain niille, jotka eivät halua avata silmiään tälle totuudelle.

En väitä, etteikö Jumalaa olisi olemassa, mutta Hän saattaa löytyä meidän itsemme sisältä, meidän lajimme kollektiivisesta tietoisuudestamme. Voi olla, että elämästämme jää tähän tietoisuuteen jokin kaiku jäljelle kun olemme poistuneet ikuisuuteen.

Lue lisää

Kristillinen luomiskäsitys perustuu luomiskertomukseen (1. Moos. 1–2). Siinä on myyttisessä muodossa ilmaistu näkemys maailman synnystä ja ihmisen paikasta tässä kokonaisuudessa. Luominen ei ole vain kerran tapahtunutta, vaan jatkuva Jumalan teko, joka pitää elämää yllä.

Tieteellinen maailmanselitys ei ole ristiriidassa kristillisen luoja-uskon kanssa. Tiede tutkii metodiensa mukaisesti havaittavaa todellisuutta, eikä voi ottaa kantaa siihen, onko olemassa olemisen syynä jumalallinen tahto vai ei.

ei riitä tämmösten kiusallisten kysymysten käsittelyyn. Ongelma lakaistaan maton alle. Tavallinen kirkossa kävijä ajattelee että kun papit ei ole evoluutiota vastaan, niin se sopii kristinuskoon. Papit taas pelkää leipäpuunsa puolesta, jos ihmiset alkaa ymmärtämään että kristinuskolta on pohja poissa.