Pekka Puupää

Siitä ilmestyi toistasataa albumia. Piitäjä oli muistaakseni Fogeli, ja hänen kuoltuaan tytär vielä jatkoi jonkin aikaa. - Aika vain ajoi siitä sitten ohi. - Pöllästä en muista, olikohan sillä jokin muukin nimi? Mahtoiko se olla sama kuin Rymy-Eetu?

Sarjakuvt harvoin kestävät aikaa kovin kauan, tai sitten ideat vain loppuvat. Helmi ja Heikki on ikuisuussarjakuva. Se on varmaan vanhin vielä ilmestyvä, ja tasokin on joten kuten säilynyt. Sillä on varmaankin ollut kymmeniä eri piirtäjiä.

Parhaita sarjakuvia on Asterix. Sen käsikirjoittaja Goscinny kuoli vuosia sitten. Sisällö taso laski heti, kun Uderzo alkoi tehdä sitä yksin. Piirrokset tietysti olivat yhtä loistavia kuin ennenkin. Olin lukevinani jostakin, että Uderzokin olisi kuollut. Uderzoa parempaa sarjakuvapiirtäjää on vaikea löytää.

Mikä se Pöllänen on? Minä en ainakaan sillä nimellä muista mitään sarjakuvaa. Kerro ihmeessä!

Kun muistia oikein rassaa, niin sieltä löytyy vaikka mitä! Olin kesällä 1955 leirillä Helsingissä Mustikkamaalla. Silloin näin, kun Pekka Puupäätä filmattiin. Kohtaus oli jonkun Mustikkamaalla olevan ladon seinustalla. Mikähän Puupää-filmeistä se lie ollut? Esa Pakarinen ja Masa Niemi siinä kohtauksessa joka tapuksessa olivat roolivaatteissaan.

Ensimmäiset muistamani sarjakuvat olivat ennen sotia Yhteishyvässä, joka oli (on?)SOK:laisen osuuskauppaliikkeen jäsenlehti. Pyysin äitiä lukemaan siitä sarjakuvat, kun itse en vielä viisivuotiaana osannut. Näimme aluksi Yhteishyvän viikottain Tialassa, käydessämme siellä äidin mukana. Myöhemmin lehti tuli meillekin, kun äiti liittyi Haapaveden Osuuskaupan jäseneksi. Lehdessä oli silloin kolme sarjakuvaa.

Sattuman Ville oli neljän ruudun sarjakuva, jossa Ville touhusi kolme hiusta päälalellaan. Kuvissa ei ollut tekstitystä, mutta kyselin kuvista paljon, kun en vielä ymmärtänyt Villen toilauksia.

Antti Puuhaara oli toinen sarjakuva, joka alkoi ennen talvisotaa samannimisen sadun kuvituksena ja jatkui sitten piirtäjän mielikuvituksen varassa. Sitä seurasin jo viisivuotiaasta alkaen innokkaasti. Puuhaaran ensimmäinen piirtäjä oli Rudolf Koivu tunnetulla taidollaan. Talvisodan alkaessa piirtäjä vaihtui ja olin hieman pettynyt siitä, että piirrostyyli muuttui samalla. Sodan jatkuessa toisen piirtäjän huhuttiin kaatuneen (tai ehkä arvailtiin, en tiedä, oliko tuossa perää) ja sarjalle tuli kolmas piirtäjä.

Kolmas sarjakuva oli "Tommi Typykkä, piirtää ja kertoo Hj. Löfving", noin asia otsikoitiin aloitusruudussa. Pienen typykän Tommin kanssa siinä seikkailivat langanlaiha Mestari Lanka ja pullea suutari Pikipallo. Mielikuvitustani kiehtoivat erityisesti toverusten vedenalaiset seikkailut, uiskentelu syvyyksissä kuplakypärät päässä meren olentoja väistellen, ja sukellusvene.

Sota-aikana seurasin Hurtti-Ukosta Rymy-Eetun toilauksia. Sitä piirsi Erkki Tanttu ja olisikohan sen runomuotoiset tekstit laatinut Waltari? Joitakin riimejä on jäänyt mieleen, esimerkiksi Eetun uimahyppy:
"Eetu hyppäs, suu jäi auki,
mutta saaliina on hauki."
Rymy-Eetu esiintyi kai vielä sodan jälkeenkin jossakin lehdessä.

Kotiliedessä seikkailivat kukkopojat Kieku ja Kaiku. Senkin ruuduissa oli tekstityksinä Mika Waltarin tekemät riimit. Katselin niitä naapuritalojen tuvissa poiketessani.

Jatkosodan vuosina toteutettiin paperin keräyskampanjoita. Tialan pihasta lähti kerran täysi laitareellinen vanhoja lehtiä ja pysähtyi hetkeksi Nummelan pihaan. Satuin olemaan siinä Riston kanssa paikalla ja selasin kuormassa päällimmäisenä olevia Seura-lehden vuosikertoja. Sitäpä lehteä en ollut aikaisemmin nähnytkään monta kertaa. Lehden muutamat kansisivut painettiin jo silloin kolmivärisinä. Eri värit eivät sattuneet painatuksessa aina ihan kohdakkain, joten kuvituksen laatu vaihteli. Sieppasin mukaani pari numeroa ja seurasin hieman murheellisena, kun reki jatkoi matkaansa kohti Osuuskauppaa.

Lehden takakannessa seikkailivat jo silloin Jussi Juonio ja Matti Mainio. Parhaiten minuun tehosivat kuitenkin Walt Disneyn muutamat sarjat. Ruma Ankanpoikanen sattui olemaan sieppaamissani numeroissa. Sitten oli jokin sarja nimeltään Manuel Meksikolainen. Leikkasin jostakin irti trooppisten eläinten värikuvia, joista pidin. Harmitti, kun ne katosivat meiltä melko pian. Syyllisiksi epäilin sisarteni kavereita.