Toissijaisista perillisistä

Luepa Susanna huolellisemmin. D nimittäin EI ollut elossa, kun Y kuoli.

§§ X:n kuoltua muutaman vuoden kuluttua D saa lapsen. Pian tämän jälkeen D kuolee. Seuraavaksi kuolee Y §§

PK 3:1.2:n mukaan kuitenkin "milloin eloonjääneen puolison (Y) kuollessa ensiksi kuolleen puolison (X) ...veli tai sisar tahi veljen tahi sisaren jälkeläinen (DJ) on elossa, saavat ne heistä, joilla silloin lähinnä on oikeus periä ensiksi kuollut puoliso, puolet eloonjääneen puolison pesästä..."

Jos siis sisaruksen jälkeläinen (DJ) on elossa viimeksi eläneen puolison kuollessa, hän on ensiksi kuolleen puolison perillinen, vaikka olisikin syntynyt tämän kuoleman jälkeen.

Lopputulos on oikein, D:n lapsi perii X:n omaisuutta (PK 3 luvun mukaisesti toissijaisena perillisenä).

susanna:
"D oli elossa kun Y kuoli, jolloin D.stä vasta tuli perijä."

Perustelusi on kuitenkin väärä. Y:n kuolinhetkellä ei ole asian kanssa mitään tekemistä. D tuli toissijaiseksi perilliseksi, kun X kuoli. X:n kuollessa ei vielä D:n lapsea ollut olemassa, joten kysyjän ajatus on, että lapsi ei voisi periä, koska ei ollut syntynytkään vielä X:n kuollessa.

D:n lapsi kuitenkin perii X:n omaisuutta, koska hän on D:n sijaantuloperillinen ja saa sen vuoksi saman aseman kuin D:kin. Edellytys on ainoastaan, että D oli elossa X:n kuolinhetkellä.

tohtori D kirjoitti:

Lopputulos on oikein, D:n lapsi perii X:n omaisuutta (PK 3 luvun mukaisesti toissijaisena perillisenä).

susanna:
"D oli elossa kun Y kuoli, jolloin D.stä vasta tuli perijä."

Perustelusi on kuitenkin väärä. Y:n kuolinhetkellä ei ole asian kanssa mitään tekemistä. D tuli toissijaiseksi perilliseksi, kun X kuoli. X:n kuollessa ei vielä D:n lapsea ollut olemassa, joten kysyjän ajatus on, että lapsi ei voisi periä, koska ei ollut syntynytkään vielä X:n kuollessa.

D:n lapsi kuitenkin perii X:n omaisuutta, koska hän on D:n sijaantuloperillinen ja saa sen vuoksi saman aseman kuin D:kin. Edellytys on ainoastaan, että D oli elossa X:n kuolinhetkellä.

Lue lisää

Onhan y:n kuolinhetkellä merkitystä. Jos Y olisi kuollut D:n eläessä tilanne olisi toinen. Kun X kuoli, D:n asemassa ei tapahtunut mitään mutosta, koska Y eli eikä ollut siis vielä olemassakaan mitään perittävää.

Väärä peruseluko? kirjoitti:

Onhan y:n kuolinhetkellä merkitystä. Jos Y olisi kuollut D:n eläessä tilanne olisi toinen. Kun X kuoli, D:n asemassa ei tapahtunut mitään mutosta, koska Y eli eikä ollut siis vielä olemassakaan mitään perittävää.

Lue lisää

Kirjoitin aiemmin:
"D tuli toissijaiseksi perilliseksi, kun X kuoli. X:n kuollessa ei vielä D:n lapsea ollut olemassa, joten kysyjän ajatus on, että lapsi ei voisi periä, koska ei ollut syntynytkään vielä X:n kuollessa."

Ei voi sanoa, kuten sanoit, että D:n asemassa ei tapahtunut mitään muutosta, kun X kuoli. D:hän tuli toissijaiseksi perilliseksi X:n kuolinhetkellä. Tämä asema voi konkretisoitua Y:n eläessäkin (ks. alla).

Lain mukaan on nimittäin mahdollista jakaa X:n kuolinpesä X:n toissijaisille perillisille lesken eli Y:n elinaikana. Leski tällöin tavallaan luopuisi perinnöstään X:ltä. Perinnönjako tapahtuu niin, että ensin tehdään omaisuuden ositus X:n kuolinpesän ja lesken varallisuuden välillä ja kuolinpesään osituksen jälkeen jäänyt omaisuus jaetaan X:n (toissijaisille) perillisille, joiden joukkoon D elossa ollessaan kuuluisi.

Toissijaisen perillisen asemakin on perillisasema, vaikka se ei konkretisoidu vielä perittävän (X) kuollessa, JOS leski (Y) pitää kiinni perintöoikeudestaan.

Jos leski Y olisi kuollut D:n eläessä, X:n perintö jaettaisiin PK 3 luvun mukaisesti hänelle. D:n mahdollisen lapsen asemaa ei tällöin tarvitse tietenkään pohtia, koska D on elossa. Mutta alkuperäinen kysyjä kysyikin, mitä sitten, jos D:n lapsi on syntynyt vasta X:n jo kuoltua aikaa sitten. Voiko D:n lapsi silloin periä, jos D on kuollut? Fiksu kysymys ja vastaus löytyy sijaantuloperimyksestä (myös PK 3 luvussa tämä periaate tulee ilmi niin kuin Colo on edellä vastannut).

tohtori D kirjoitti:

Kirjoitin aiemmin:
"D tuli toissijaiseksi perilliseksi, kun X kuoli. X:n kuollessa ei vielä D:n lapsea ollut olemassa, joten kysyjän ajatus on, että lapsi ei voisi periä, koska ei ollut syntynytkään vielä X:n kuollessa."

Ei voi sanoa, kuten sanoit, että D:n asemassa ei tapahtunut mitään muutosta, kun X kuoli. D:hän tuli toissijaiseksi perilliseksi X:n kuolinhetkellä. Tämä asema voi konkretisoitua Y:n eläessäkin (ks. alla).

Lain mukaan on nimittäin mahdollista jakaa X:n kuolinpesä X:n toissijaisille perillisille lesken eli Y:n elinaikana. Leski tällöin tavallaan luopuisi perinnöstään X:ltä. Perinnönjako tapahtuu niin, että ensin tehdään omaisuuden ositus X:n kuolinpesän ja lesken varallisuuden välillä ja kuolinpesään osituksen jälkeen jäänyt omaisuus jaetaan X:n (toissijaisille) perillisille, joiden joukkoon D elossa ollessaan kuuluisi.

Toissijaisen perillisen asemakin on perillisasema, vaikka se ei konkretisoidu vielä perittävän (X) kuollessa, JOS leski (Y) pitää kiinni perintöoikeudestaan.

Jos leski Y olisi kuollut D:n eläessä, X:n perintö jaettaisiin PK 3 luvun mukaisesti hänelle. D:n mahdollisen lapsen asemaa ei tällöin tarvitse tietenkään pohtia, koska D on elossa. Mutta alkuperäinen kysyjä kysyikin, mitä sitten, jos D:n lapsi on syntynyt vasta X:n jo kuoltua aikaa sitten. Voiko D:n lapsi silloin periä, jos D on kuollut? Fiksu kysymys ja vastaus löytyy sijaantuloperimyksestä (myös PK 3 luvussa tämä periaate tulee ilmi niin kuin Colo on edellä vastannut).

Lue lisää

vastaajille asiallisista vastauksista. Lain sanamuoto askarrutti tässä.