Ajattelin kysellä josko joku osaisi auttaa tai jos jollakin olisi kokemuksia kuinka lapsi on reagoinut kun biologinen vanhempi on alkanut seurustelemaan ja mennyt naimisiin?
Lapseni on ollut sijaisperheessä nyt kaksi vuotta ja keväällä on suunniteltu kotiutusta.Lapsi on 3.5-vuotias ja nyt on oidipaalivaihe päällä.Lapsi haluaisi äidin kanssa naimisiin isona ja poika on tosi rakastunut ja mustasukkainen minusta.Sama kohdistuu myös sijaisäitiin.Näemme joka toinen vkonloppu ja tapaamiset sujuu hyvin.Olen seurustellut jo pitemmän aikaa ja olen tutustuttanut lastani uuteen kumppaniini pikkuhiljaa.Lapsi on ollut mustasukkainen mutta päällisin puolin näyttäisi siltä että poikani tietää ettei kukaan voi viedä hänen paikkaansa sydämestäni.Poika hyväksyy uuden mieheni,ainakin uskon niin,en sitten tiedä kuinka hän mieltää meidän suhteen.
Olemme ajatelleet mennä naimisiin keväällä mutta en oikein tiedä mihin ajankohtaan se kannattaisi sijoittaa kun lapsen kotiutus on niillä main ja en tiedä kuinka lapsi suhtautuu jos kotiinpaluu tapahtuu suoraan uuteen kotiin jossa äidillä on uusi mies?Kuinka voisin auttaa häntä?
Olen ajatellut jatkaa pikkuhiljaa tutustuttamista mieheen, joka tapaamisella mieheni on mukana jonkin aikaa ja yritän kehittää heille yhteistä puuhaa ja keskustelemme paljon keskenämme.Olen yrittänyt olla tasapuolinen huomionjakamisessa kummankin kesken ja keskustellut tilanteesta pojan kanssa yksinkertaisesti ja kysellyt tuntemisia tilanteesta.Poika näyttää tykkäävän miehestäni, ainut mitä hän ei siedä on se jos halaamme(tämä tulee esiin myös sijaisperheessä jossa pojan on tosi vaikea hyväksyä että sijaisvanhemmat osoittaa hellyyttä toisilleen,kuuluu tietysti ikäänkin).Olen tehnyt selväksi ettei poika voi kieltää meitä halaamasta toisiamme mutta rakastan ja haluan halata myös poikaani.Poikani on tasapainoinen ja onnellinen lapsi, enkä halua vaarantaa mitään pojan kehityksessä.
En voi tietää kuinka poika reagoi naimisiinmenoomme, tottakai tiedän että on tärkeää puhua ja osoittaa se ettei kukaan vie pojan paikkaa,mutta kun lapseni ei ole asunut luonani kahteen vuoteen ja olen hieman epävarma osaamisestani,niin pelkään etten osaa hoitaa tilannetta.Olisiko jollain vinkkejä kuinka voisin tilannetta hoitaa?
Sijaisperheessä lapsestani on tullut oma itsensä,reipas ihana poika enkä halua että lapsi saa mitään traumoja.Olen välillä pelännyt sitä,että kun lapsi tulee kotiin, että kuinka kaikki järjestyy,miten lapsi reagoi sijaisperheestä lähtöön,onko poika onnellisin minun luona vai mitä jos teenkin ihan väärin kun revin lasta pois juuriltaan.Vaikeaa välillä kun ajatukset menee ihan sekaisin ja vaikea luottaa vaistoihinsa.Sijaisäiti on kyllä sanonut että olen tosi tärkeä pojalleni,että kun meidän tapaaminen on ollut,lapsi oikein "hehkuu" ja on silminnähden onnellinen.Mutta kun lapsi tulee kotiin ja arki on jokapäiväistä,mitä jos en osaakaan olla äiti?
En tiedä,saiko kukaan poimittua tästä hieman sekavasta tilanneselvityksestä niitä asioita mitä halusin kysellä,mutta kyllä tämäkin jo helpottaa vähän kun voi koko sekavan vyyhden päästään selvittää kirjoittamalla.
Kiitos jos jaksoit lukea.
Lapsi kotiin+äiti naimisiin
7
1237
Vastaukset
- FEROZA
tuo epävarmuuden myöntäminen on hieno juttu! mutta eikös poikasi ole siinä arjessa mukana yhä enemmän ja enemmän kun kotiutus lähenee? siis että ei vain kahden viikon välein. uskon että teillä arkeen siirtyminen sujuu hyvin.
oletko muuten vielä päiväsairaalassa vai joko olet siirtynyt kotiin ja jatkoterapiaan?
kiinnitin kahteen asiaan huomiota tuossa kirjoituksessasi:
ettekö millään voisi lykätä sitä naimisiinmenoa johonkin toiseen ajankohtaan? kun siinä keväällä on tosiaan jo muutakin tärkeää tapahtumaa, lapsesi kotiinpaluu. eikö tilanne kannattaisi rauhoittaa ja lykätä häitä vaikka vuodella, jos nimenomaan haluatte keväthäät =)
ja toinen juttu, tuo mustasukkaisuus varmasti kuuluu tuohon ikään. sanoit että poikasi viihtyy miehesi seurassa ja tykkää tästä, mutta miksi "yrität keksiä heille jotain yhteistä tekemistä?" eikö kannattaisi mennä pojan ehdoilla ja antaa hänen itse päättää kiipeääkö miehesi syliin ja haluaako aloittaa tämän kanssa jonkin leikin.
nämä nyt oli todellakin vain minun mielipiteitä ja voi olla että joku toinen on neuvonut sinua juuri päinvastoin.
voimia sinulle maj-lii ja onnea pojan kotiintulosta. toivon iloisia hetkiä pojallesi oman äidin kanssa =) - kuka ajattelee lasta
että sun pojallasi tulee olemaan mitään hätää.
Aikaistakaa naimisiinmenoanne niin että menette ennen kuin poika kotiutuu tai sitten menette vaikka syksyllä.
Siihen ajankohtaan ei kannata minun mielestäni häähässäkkää suunnitella kun lapsi kotiutuu.Siin ä on kylliksi sopeutumista.
Minua kiinnostaa sellainen asia että miten se kotiutus sitten käytännössä tapahtuu kun lapsi on sidoksissa jo sijaisperheeseen?Katkaistaanko ne siteet sinne sitten kertaheitolla vai miten?
Tuntuu hyvältä lukea kaltaisesi bioäidin kirjoitus,sinusta huokuu aito rakkaus ja välittäminen omaa lastasi kohtaan.Lapsellasi ei ole mitään hätää kun hänellä on kaltaisesi äiti.
Kaikkea hyvää elämääsi!- yksi äiti
Olipa vaikea kysymys:)
Oletko jutellut sijaisäidin kanssa. Hänhän tuntee poikasi myös ja osaa ehkä siksi antaa vinkkejä.
Itse varmaan tekisin niin, että menisin naimisiin ennen pojan kotiutusta. Silloin lapsen tultua tilanne ei enää muuttuisi, eli ei tulisi uutta muutosta perään. Eli poikasi ei ensin saisi äitiä "kokonaan" ja heti perään joutuisi jakamaan. Näin hänellä olisi vähemmän luopumista. Ja koska hän on kuitenkin ollut noin kauan sijaisperheessä, ei hänellä ole kuvaa siitä miten ennen asuitte. Eli silloin tämä tilanne on normaali hänelle, ei hän pysty muuta kaipaamaan.
Kun poikasi kotiutuu, niin muistathan pitää hänelle rajat. Tuollaisessa tilanteessa varmasti lapsesta tulee keskipiste, mutta silloin kyllä siitä kärsitte kaikki. Parisuhdettakin on hoidettava.
Oletko ajatellut, että poikasi tapaisi vielä kotiutuksen jälkeenkin sijaisvanhempiaan? Ehkä se olisi pehmeämpi lasku uuteen elämään, jos yhteydet vanhaan eivät katkeaisi kuin veitsellä leikaten. Ja sijaisvanhemmat voisivat olla sinulle tukena uuden alun myllerryksissä. Voisivatko he toimia aluksi tukiperheenä?
Kaikkea hyvää teidän perheelle. - Maj-lii
yksi äiti kirjoitti:
Olipa vaikea kysymys:)
Oletko jutellut sijaisäidin kanssa. Hänhän tuntee poikasi myös ja osaa ehkä siksi antaa vinkkejä.
Itse varmaan tekisin niin, että menisin naimisiin ennen pojan kotiutusta. Silloin lapsen tultua tilanne ei enää muuttuisi, eli ei tulisi uutta muutosta perään. Eli poikasi ei ensin saisi äitiä "kokonaan" ja heti perään joutuisi jakamaan. Näin hänellä olisi vähemmän luopumista. Ja koska hän on kuitenkin ollut noin kauan sijaisperheessä, ei hänellä ole kuvaa siitä miten ennen asuitte. Eli silloin tämä tilanne on normaali hänelle, ei hän pysty muuta kaipaamaan.
Kun poikasi kotiutuu, niin muistathan pitää hänelle rajat. Tuollaisessa tilanteessa varmasti lapsesta tulee keskipiste, mutta silloin kyllä siitä kärsitte kaikki. Parisuhdettakin on hoidettava.
Oletko ajatellut, että poikasi tapaisi vielä kotiutuksen jälkeenkin sijaisvanhempiaan? Ehkä se olisi pehmeämpi lasku uuteen elämään, jos yhteydet vanhaan eivät katkeaisi kuin veitsellä leikaten. Ja sijaisvanhemmat voisivat olla sinulle tukena uuden alun myllerryksissä. Voisivatko he toimia aluksi tukiperheenä?
Kaikkea hyvää teidän perheelle.Itsekin olen ajatellut,että paras olisi varmaan mennä ennen kotiutusta naimisiin,niin kotiutus tapahtuisi suoraan uuteen yhteiseen kotiin.Lapseni on kuitenkin ollut vasta 1.5-vuotias kun huostaanotto tapahtui,joten muistoja ei varmaan sitä edeltävältä ajalta ole ja poika sopeutuu uuteen kotiin.
Keskustelen paljon sijaisäidin kanssa,tästä naimisiinmenosta emme ole vielä ehtineet jutella paljoa.
Tottahan on että tapaamisia lisätään rutkasti ennen kotiutusta,tammikuussa on neuvottelu missä on lääkärini päiväsairaalassa mukana,kun hän tietää mitä kaikkea on odotettavissa kun päiväsairaala loppuu.Käyn siis vielä helmikuuhun asti päiväsairaalahoitoa ja sen jälkeen seuraa kahden vuoden psykoterapia.Tuo kotiutus on kaavailtu tapahtuvan pikkuhiljaa,niin että poika alkaa olla enemmän mun luona kuin sijaisperheessä ja pikkuhiljaa sijaisperhe jää enää tukiperheeksi.En todellakaan haluaisikaan että lapseni revittäisiin kerralla sijaisperheestä,koska se on lapseni koti ja tärkein paikka tällä hetkellä.Poikani sanoin se on hänen kotinsa.
Tuosta arjesta sen verran,että välillä mua pelottaa tosi paljon tuleva yhteinen arkemme.Tässä on kuitenkin kaksi vuotta mennyt näin ja se on tosi iso muutos meille molemmille kun kotiutus tapahtuu.Onneksi sentään se tapahtuu pikkuhiljaa,kerkeän saamaan vahvistusta äitiyteeni ja voimme pikkuhiljaa yhdessä opetella mitä on meidän perhe.Alkaa kuristaa kurkkua kun tuleva vastuu pelottaa,mutta olen ajatellut että vaikka mitä tulisi eteen niin tärkeintä on että pystyisimme puhumaan kaikesta. - minä vain
Maj-lii kirjoitti:
Itsekin olen ajatellut,että paras olisi varmaan mennä ennen kotiutusta naimisiin,niin kotiutus tapahtuisi suoraan uuteen yhteiseen kotiin.Lapseni on kuitenkin ollut vasta 1.5-vuotias kun huostaanotto tapahtui,joten muistoja ei varmaan sitä edeltävältä ajalta ole ja poika sopeutuu uuteen kotiin.
Keskustelen paljon sijaisäidin kanssa,tästä naimisiinmenosta emme ole vielä ehtineet jutella paljoa.
Tottahan on että tapaamisia lisätään rutkasti ennen kotiutusta,tammikuussa on neuvottelu missä on lääkärini päiväsairaalassa mukana,kun hän tietää mitä kaikkea on odotettavissa kun päiväsairaala loppuu.Käyn siis vielä helmikuuhun asti päiväsairaalahoitoa ja sen jälkeen seuraa kahden vuoden psykoterapia.Tuo kotiutus on kaavailtu tapahtuvan pikkuhiljaa,niin että poika alkaa olla enemmän mun luona kuin sijaisperheessä ja pikkuhiljaa sijaisperhe jää enää tukiperheeksi.En todellakaan haluaisikaan että lapseni revittäisiin kerralla sijaisperheestä,koska se on lapseni koti ja tärkein paikka tällä hetkellä.Poikani sanoin se on hänen kotinsa.
Tuosta arjesta sen verran,että välillä mua pelottaa tosi paljon tuleva yhteinen arkemme.Tässä on kuitenkin kaksi vuotta mennyt näin ja se on tosi iso muutos meille molemmille kun kotiutus tapahtuu.Onneksi sentään se tapahtuu pikkuhiljaa,kerkeän saamaan vahvistusta äitiyteeni ja voimme pikkuhiljaa yhdessä opetella mitä on meidän perhe.Alkaa kuristaa kurkkua kun tuleva vastuu pelottaa,mutta olen ajatellut että vaikka mitä tulisi eteen niin tärkeintä on että pystyisimme puhumaan kaikesta.juuri niin. puhu kaikesta ja ole avoin. uskon että sinulla ja lapsellasi tulee asiat luistamaan koska suhtaudút niihin järkevästi ajatellen. pelkoja on aina mutta jos uskaltaa kohdata pelot niin niistä pääsee myös yli. onnea sinulle ja teille kaikille.
- teille,kyllä
Maj-lii kirjoitti:
Itsekin olen ajatellut,että paras olisi varmaan mennä ennen kotiutusta naimisiin,niin kotiutus tapahtuisi suoraan uuteen yhteiseen kotiin.Lapseni on kuitenkin ollut vasta 1.5-vuotias kun huostaanotto tapahtui,joten muistoja ei varmaan sitä edeltävältä ajalta ole ja poika sopeutuu uuteen kotiin.
Keskustelen paljon sijaisäidin kanssa,tästä naimisiinmenosta emme ole vielä ehtineet jutella paljoa.
Tottahan on että tapaamisia lisätään rutkasti ennen kotiutusta,tammikuussa on neuvottelu missä on lääkärini päiväsairaalassa mukana,kun hän tietää mitä kaikkea on odotettavissa kun päiväsairaala loppuu.Käyn siis vielä helmikuuhun asti päiväsairaalahoitoa ja sen jälkeen seuraa kahden vuoden psykoterapia.Tuo kotiutus on kaavailtu tapahtuvan pikkuhiljaa,niin että poika alkaa olla enemmän mun luona kuin sijaisperheessä ja pikkuhiljaa sijaisperhe jää enää tukiperheeksi.En todellakaan haluaisikaan että lapseni revittäisiin kerralla sijaisperheestä,koska se on lapseni koti ja tärkein paikka tällä hetkellä.Poikani sanoin se on hänen kotinsa.
Tuosta arjesta sen verran,että välillä mua pelottaa tosi paljon tuleva yhteinen arkemme.Tässä on kuitenkin kaksi vuotta mennyt näin ja se on tosi iso muutos meille molemmille kun kotiutus tapahtuu.Onneksi sentään se tapahtuu pikkuhiljaa,kerkeän saamaan vahvistusta äitiyteeni ja voimme pikkuhiljaa yhdessä opetella mitä on meidän perhe.Alkaa kuristaa kurkkua kun tuleva vastuu pelottaa,mutta olen ajatellut että vaikka mitä tulisi eteen niin tärkeintä on että pystyisimme puhumaan kaikesta.te pärjäätte.
- Pari vinkkiä
Olen samaa mieltä siitä, että pojan kotiutus kannattaisi olla yhteiseen kotiin olipa sitten kyseessä avio- tai avoliitto. Varmaan löydätte tähän ratkaisun.
Hyvä juttu, että sijaisperhe on jäämässä tukiperheeksi. Minunkin mielestä sinun kannattaisi keskustella pojan asioista ja myös omista huolistasi äitiyteen liittyen sijaisäidin kanssa. Hänellä on varmasti tarjota sinulle käytännön vinkkejä sekä kannustusta, kun teillä on noin hyvät välit. Jos poika vaikka edelleen välillä yökyläilisi sijaisperheessä kotiutuksen jälkeen, niin pojan suhde sijaisperheeseen säilyisi, sinä saisit välillä levätä äitiydestä ja saisitte yhteistä aikaa.
Uskon sinun pärjäävän äitinä, vaikka poika onkin asunut muualla kaksi vuotta. Ota ihmeessä huolesi ja epävarmuutesi äitinä puheeksi psykoterapiassa! Siellä voit puhua tunteitasi ja käsitellä niitä ammatti-ihmisen kanssa.
Tiesitkö Alvari-perhetyöstä? Se on terapeuttinen kotiin annettava tukimuoto, jota annetaan muun muassa huostaanoton purkamisen yhteydessä. Katso lisää täältä ja ota yhteyttä, jos kiinnostaa. http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/2toiminta/3alvari.html
En tiedä, minkä takia olet ollut psykiatrisessa hoidossa. Ihan viime vuosina on kuitenkin tullut lapsille kirjoja tästä aiheesta. Lisäksi järjestetään myös leirejä sekä tapaamisia perheille, joissa joku sairastaa jotain mielen sairautta. Tämmöinen voisi sopia myös teille, jos sairautesi on luonteeltaan krooninen. Leirejä järjestää mm. Omaiset mielenterveyden tukena ry:n jäsenjärjestöt http://www.omaisten.org/index.htm he osaavat myös neuvoa lasten kirjojen kanssa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Vasemmistohallitus palauttaa hintasääntelyn, esim. bensalitra vain 1e.
Tuleva vasemmistolaisista koostuva hallitus ottaa käyttöön vanhat hyvät keinot pitää hinnat kurissa. Tähän tarkoitukse1084876Vasemmistolainen valehteli jälleen - Purra tai persut eivät luvanneet "euron bensaa"
Väite "euron bensasta" on ensisijaisesti poliittisten vastustajien käyttämä puhdas vale. Persut kyllä kampanjoivat näky1143972Arman Alizadin viesti puna-aktivisteille: "Pitäkää lärvinne nytkin kiinni"
Arman Alizad kritisoi vasemmiston kaksinaismoralismia. Iranissa syntynyt suosikkijuontaja Arman Alizad pakeni perheensä2133886Minja Koskela nostanut vasemmistoliiton kannatuksen ennätykseen
Koskela valittiin puolueen johtoon lokakuussa 2024, ja silloin Ylen kysely antoi puolueelle 9,3 prosentin kannatuksen.1202275Antti johtaa Petteriä jo 7,1 prosenttiyksiköllä
Tällä menolla sdp menee kokoomuksesta kierroksella ohi jo tällä vaalikaudella. https://yle.fi/a/74-20213575801987Mitä on tullut
Entisen abcn rakennuksen tilalle se oli tyhjillään monta vuotta siellä oli jo nyt valot onko huoltoasema? 5:30.801386- 1371364
Palosta selvinnyt 18 vuotias munira tarvitsi tulkin kun puhui Iltalehdelle
Suomessa asuva 18 vuotias tarvii tulkin !!! Tää Suomea puhumaton on palossa kuolleen naisen veli ja asui perheen kanssa.1711361En ymmärrä ateisteja!
Raamattu on aitoa historiaa, jotka ovat kirjoittaneet aikalaiset! Mitä änkyröitte turhaa???5851269- 531145