Elämäkerta- ja muistelmakirjallisuus kiinnostaisi kovasti. En ole lukenut genren kirjoja oikeastaan ollenkaan, mitä nyt tositapahtumiin perustuvia "vakkareita" (Nancy, Torey Haydenin kirjat yms.). Oisko hyviä vinkkejä mielenkiintoisista elämäkerroista? Poliittiset - ja sotakertomukset eivät niinkään nappaa, vaan enemmän kiinnostavat esimerkiksi viihdealan persoonat, kirjailijat, muusikot, matkakertomukset ja aiemmin mainitsemieni kirjojen tyyliset "selviytymistarinat".
Hyvät lukuvinkit ovat enemmän kuin tervetulleita! :)
Hyvät lukuvinkit ovat enemmän kuin tervetulleita! :)
Vastaukset 28
Vanhimmat
Minä itse pidän Hannu Mäkelän: Eino Leino elämä ja runo
Myös Leinon elämänkerroista Hannu Mäkelän: Mestari on loistava ja Finlandia-palkinnon voittanut.
Sitten Janne Gallen-Kallela-Sirenin: Minä palaan jalanjäljilleni (Akseli Gallen-Kallelan elämä) on todella hyvä ja kattava kirja.
Nämä ovat omia suosikkejani, tottakai, kkun kyseiset herrat ovat lähellä sydäntäni, mutta kirjoina nämä ovat myös loistavia. Kannattaa tutustua =)
on tullut luettua Marxin veljesten elämäkerta, samoin Marilynin ja Walt Disneyn. Marxit olivat ainakin hauskoja. Muistaakseni. :)
Myös Rasputinista kertova kirja oli ihan mielenkiintoinen, vaikkakin kovin spekulatiivinen ja järjettömän pitkä siihen nähden, että mitään ei oikeastaan tiedetä.
"Topi Sorsakoski", "Kari Tapio", "Juice", "Irwin" /Vexi Salmi, "Spede",
Olavi Virta, Unto Mononen, Johannes ja Kyllikki Virolainen, Sylvi- ja Urho Kekkonen, Tabe Slior,
Arvo Ylppö, Niel Hardvik, ...
Ellun stoori 1 ja 2,
Jonkinlaisia "selviytymistarinoita" muut ,mutta tuo Tabe Sliorin elämäntarina peilasi aikakautensa "moraalia"...
Matkakertomuksia vähemmän tulee luettua, mutta yksi oli sellainen joka kertoi tutkijaryhmästä joka meni arktiselle alueelle ja haaksirikkoutuivat sinne. osa porukasta lähti hakemaan apua ja osa jäi paikanpäälle.
Heidän keinonsa selviytyä hylkeen rasvaa syöden,oli opettavainen siinä mielessä, että mitä keinoja voi käyttää jos elämä ajautuu tilanteeseen jossa täytyy vain selvitä "päivä kerrallaan"....kuinka tärkeitä ovat arkiset rutiinit. Kirjan nimi unohtunut,,samoin kirjailija...mutta tosi tapahtumiin perustuva!
Hei, lue ihmeessä Marianne Faithfullin "Elämäni Rock n'roll". Huumeita, Seksiä ja Rockn'rollia todella mukaansa tempaavasti kerrottuna. Hyviä selviytymis tarinoita ovat myös Mende Nazerin "Orja", Waris Dirien "Aavikon kukka", ja tietysti Betty Mahmoodyn "Lastani ette saa". Uskomaton tarina on myös kirja nimeltä "Valkoinen Masai", kirjailija Hoffman jotain (en muista etunimeä).
Se on 'selviytymistarina' eikä
'selviytymis tarina'. Eikö hyvä elämäkertakirjallisuus todellakaan ole opettanut Sinua kirjoittamaan kunnon suomea edes noin lyhyeen keskustelupalstatekstiin?
Anteeksi nyt hirveästi, en aina ajattele oikeinkirjoitusta kun nopeasti näpyttelen näitä viestejä. Korjaahan taas, jos tuli jotain virheitä, jooko. Niin on sinullakin jotain kirjoitettavaa.
Musikanttien ja viihdetaiteilijoiden elämäkertoja olen joskus paljonkin lueskellut. Rock-muusikoiden elämäkerrat alkaa tuntumaan aika saman kaavan toistamiselta, kun niitä on tarpeeksi lukenut, näyttelijöiden ja ohjaajien aika usein samoin. Mielenkiintoisimpia elämäkertoja ovat olleet sellaiset, joissa on kuulunut kohteen oma ääni. Näistä tulee nyt ainakin mieleen Carl Jungin elämäkerta Unia,ajatuksia, muistikuvia. Mielenkiintoisen ihmisen mielenkiintoinen elämäkerta. Näyttelijöistä Marlon Brandon se virallinen elämäkerta, jolle hän antoi suostumuksensa.
Jack Nicholsonin elämäkertakin oli muistaakseni suht luettava. Jostain syystä englantilaisen matemaatikon/filosofin Bertrand Russellin elämäkerta jäi myös jotenkin mieleen
Jotain poliitikkojen ja hallitsijoitten elämäkertoja on tullut myös luettua, mutta rehellisesti sanottuna niistä ei ole jäänyt juuri mitään mieleen, niissä on ollut lähinnä jotain historiallisten tapahtumien kertausta ja usein ihminen itse on jäänyt tapahtumien luetteloinnissa aika ohueksi. Jostain kauan sitten kuolleista ihmisistä, kuten vaikkapa Rooman keisareista, tehdyt elämäkerrat taas antaa väkisin vähän fiktiivisen kuvan kohteestaan.
Einsteinin elämäkerta itseäni kiinnostaisi lukea elämäkerroista seuraavaksi, sitä varmaan voisi varovasti suositella? Käsittääkseni sen ei pitäisi kovin korkealentoinen olla, eli sopisi tällaiselle tavallisellekin taapertajalle jolla ei ydinfysiikan opintoja ole takana.
Sitten täytyy lopuksi myöntää, että Mötley Crüen Dirt Factory on silkassa typeryydessään ihan viihdyttävää luettavaa, ameriikan Jytinää Eestissä.
Ylipäätään ohjenuorana elämäkertojen lukemiselle olen pitänyt sitä, että olen lukenut niiden henkilöiden elämäkertoja, jotka olen kokenut jollain lailla kiinnostaviksi :) Ihan toimiva ohjenuora se on ollut.
Loppuun tuli pari hyvää elämäkertaa vielä mieleen:
Peter Guralnickin Elvis-kirjat Last Train to Memphis ja Careless Love, jotka on varmaan parhaat Elviksestä kirjoitetut, sekä Robert Gordonin Life and Times of Muddy Waters. Kaikki nuo on myös suomennettuja.
Musiikkibisneksen taustapuolelta kannattaa lukaista, jos aihe kiinnostaa, Andrew Loog Oldhamin (Rolling Stonesien manageri 60-luvulla) 2-osaiset muistelmat sekä Walter Yetnikoffin (CBS:n pomo 60-90-luvuilla) Howling at the Moon, viimeksi mainittu on myös suomennettu aika äskettäin.
Tuossa yllä tuli jo joitain hyviä vinkkejä, joista itse olen lukenut Marianne Faithfullin elämäkerran (suosittelen) sekä Corinne Hoffmanin "Valkoinen masai". Uskomaton selviytymistarina!
OMa suosikkini elämäkertamaailmasta liittyvät teatteritaiteeseen. KOtimaisista Lasse Pöystin "trilogia" Lassen Oppivuodet - Jalat Maahan - Lainatakki sekä niiden "jatkoksi" ilmestynyt "Pallo maton alla".
Toista laitaa ja tyyli edustavat Marx-veljekset.
Groucho Marxin jo 1959 kirjoitettu "Groucho ja minä" on aivan hykerryttävän hauskaa luettavaa ja kestää useamman lukukerran. Veljensä Harpon Marxin "Harpo puhuu" valaisee veljesten uraa toiselta kantilta, mutta kertoo myös paljosta muusta.
Nimi tuntuu tutulta, mutta en muista?
Tiedä vaikka innostuisi lukemaan, jos saisi käsiinsä!
Laulajatar, 70 luvulla parhaiten tunnettu kai siitä että heilasteli useiden rokkareiden kuten esim. Mick Jaggerin ja myös Keith Richardsin kanssa (Hän taisi itseasiassa käydä läpi kaikki rollarit jossain vaiheessa).
Marianne Faithfull oli jotain itävaltalaista aatelissukua ja vaikutti 60-luvulla lontoon suihkuseurapiireissä. Rollareitten manageri Andrew Loog Oldham (jolla oli myös muotitaustaa mm. Mary Quant) keksi tarjota Jaggerin ja Richardsin sävellystä Faithfullille. Biisistä As Tears go By tuli iso hitti ja pian Jagger ja Faithfull seurustelivat. Faithfullin aatelis sädekehä rapisi nopeaan tahtiin; hän oli mm. siinä kuuluisassa Rollareitten huumeratsiassa oliko se nyt -66 vai -67 mukana. Skandaalilehdistö repi Mariannen kustannuksella aika ala-arvoisia otsikoita. Parin vuoden sisään Marianne yritti itsemurhaa Australiassa, kun välit Jaggeriin viilenivät. Sitten irtautui Stonesien ympyröistä ja alamäki syveni. 1978 teki comeback albumin "Broken English" joka oli arvostelumenestys, mutta kontrasti 60-luvun prinsessamaiseen popääneen oli hurja. Faithfullin äänestä voi hyvällä syyllä sanoa, että siinä kuuluu eletty elämä. Sittemmin Faithfull on levytellyt ja keikkaillut harvakseltaan, ei siitä taida niin kauaakaan tosin olla kun kävi myös suomessa keikalla. Siinäpä jotain mitä nyt muistui mieleen.
en ole "kuullut" hänestä!?
KIITOS, kun kerroitte
tästä saan varmaan kipinää hakea tuo kirja käsiini
Jaggerista olen kyllä kuullut...
Kiitos vinkeistä! Suurin osa oli sellaisia kirjoja, joita en ole vielä lukenut. Ainoastaan Valkoinen masai ja Mötley Crue -kirja ovat tuttuja, ja niistä varsinkin ensin mainittu todella hieno myös minusta. Toivottavasti keskustelu ei tyrehdy vielä, vaan vinkkejä tulee lisääkin! :)
Tellervo Koiviston muistelmat: kiinnostuin kun sitä mainostettiin koulukiusaamisen ja masennuksen "avulla". positiivinen yllätys oli, että kirjoissa kerrotaan Suomen ykkösnaisen elämästä muutenkin huumoria säästämättä.
Erilaiset lääkärien, pappien ym muistelmat ovat myös kiinnostavia aikakautensa kuvaajia; niin koulutuksen kuin työelämänkin.
Tuo Niel Hardwikin kirja kertoo burnoutista, masennuksesta... työ- ja yksityiselämän vaikutuksesta siihen ja toipumisesta.=realistinen minusta
Hilkka Ahde...Matti Ahteen tapaus kirvoitti kirjoittamaan häntä...Minä ainakin jäin aivan kylmäksi...en saanut mitään otetta itse asiaan.
Sitten on nämä Anna Leena Härkösen....ovat teräväkielisiä...mutta ah! niin totta
Uusinta en ole lukenut.
Sylvi Kekkosen ( ent. Uino) kiinnosti siinä mielessä, että miten olivat Urho Kekkosen kanssa tavanneet....ja millainen rooli hänellä oli
suhteessa Urho Kekkoseen ja valtaan.
Eino Leino....mistä kumpusi hänen luovuutensa...
rakkaudesta, ahdistuksesta ja kaipuusta???
samoin kuin Edefelt...Kivi..
Tätä olen taiteilijoiden kohdalla pohtinut, että ainako se sama tuskan tuottaja on luovuuden lähde?
Sitten Donneria unohtamatta...kertoo diplomaattina olostaan sekä vuoropuhelu Vikströmin kanssa, rehellisiä, aitoja
odotan milloin ilmestyy matkakertomus hänen vierailustaan Venäjälle ( Siperiaan??)
Martti Lingkvist
Kirja jonka luin käsitteli läheisen äkillistä kuolemaa ( nimi unohtunut)= Lingkvistin oman kokemuksen kautta
Syvällinen...lohtua antava...
Toinen kirja oli kovin vaikeaa tekstiä ja se jäikin kesken...oli paljon teologisia ym. termejä
vaikeatajuisesti käsitelty asioita
täytyy joskus ottaa uusiksi...
tuo nimi
Anteeksi töppäys!
"työn alla":
Lääkärin muistelmia, viideltä vuosikymmeneltä/ kirj 1963 ; Aleksis Tähkä
Muistelmien ajankohta sijoittuu 1900 luvun alkupuoleen ( 1906)
Alukuun pääseminen oli takkuilua; tiheää, pientä tekstiä!
koska aihe oli kuitenkin kiinnostava, olen sitä lukenut pienen pätkän joka päivä
Kertoo aikakautensa akateemisista opinnoista, kunnan lääkärin työstä/työ olosuhteista,
Kirjan puolessa välissä alkaa kansalaissodan kuvaus.
Löysin kirjan kirjaston poistomyynnistä, joten se ei ollut kallis hankinta!
tulee varmaan joskus luettua uudelleen!
Charlin Chaplinin oma elämänkerta todella hyvä
Itseäni kosketti Tuulikki Valkosen kirja Mäyhä, joka kertoo hänen edesmenneen aviomiehensä Marko Tapion elämästä. Viimeiset sivut jäivät kyllä lukematta, kun sain tietää ystäväni kuolleen edellispäivänä. Hänen elämänsä oli pitkälti samankaltainen kuin Mäyhän.
Toinen elämäntarina, jota suosittelen, on Kukkamaaria Karjalaisen kirja Isä, se kertoo Ahti Karjalaisen elämästä.
kylläkin jo kauan sitten luettu Edith Piafin elämänkerta. Kantsiin kokea!
Lue Liza Marklundin kirjoittamat kirjat Uhatut ja Turvapaikka. Ne ovat tositarinoita nykypäivän ruotsalaisesta naisesta ja hänen lapsistaan, joita ex-mies vainoaa ja uhkailee. Kamalia kirjoja toisaalta, mutta ne ovat totta!
Jean Sasson :Prinsessa Sultana-sarjan kirjat.
Zana Mühsen : Myyty!
Tosi hyviä kirjoja.
Moi
Noita tulee luettua paljon ja ne juuri kiinnostaa.
Nykyään vaan kaikista varsinkin poliitikoista tai edes muutaman vuoden otsikoissa olleista tehdään ns. elämäkerta kirja. Varsinkin poliitikoista joista nykysellaist ei kiinnosta yhtään. No ehkä pari mutta ei vielä ole tehty.
Mielestäni hyviä on
Eric Clapton. Todella hyvin tehty ja kirjoitettu.
Tamara Lund on myös hyvä.
Elämönkerrassa pitää olla myös asioita joita ei ole mediassa muuten ja yksityskohtia elämän varrelta.
Sitten...muitakin on ja paljon hyviä..
Huonompia on esim. Michael Monroen alias Fagerholmin ..kamalaa 'rock' slang ja voisin sanoa roskaa.
Lisää myöhemmin.
Moikka,
Luin kerran hyvän kirjan ja haluaisin lukea sen uudestaan, mutta en muista mikä kirjan nimi on. Siinä oli lyhyitä tositarinoita ihmisten raskaista kokemuksista. Muistaakseni siinä oli useita lyhyitä elämäkertoja ja selviytymistarinoita. Muistaiskohan joku tällaista kirjaa?
Thurman on kirjoittanut erinomaiset elämänkerrat Karen Blixenistä ja Colettesta. Jangfeldt Axel Munthesta. Nämä ovat oikein tutkimuksia viitteineen.
Agatha Christieltä on mielenkiintoinen "Vanha hyvä aika" tai jotain sinnepäin.
Chaplinin elämänkerta on aika tylsä samoin Simenonin.
Tämä ei ole kenenkään tunnetun henkilön elämänkerta, jos nyt elämänkerta laisinkaan, eikä tämä ole mikään kirja. On vain muisteloita matkan varrelta. Muistelot voi lukea maksutta. https://matkanvarrelta.weebly.com/
Tulee myöhässä tää kommentti ja tokkopa enää tavoittaa aloituksen tekijää, mutta ehkä joku toinen voi saada tästä vinkkejä.
Ensin on hyvä selvittää minkälaisesta musiikista, elokuvista, näyttelijöistä ja ylipäätään henkilöistä pitää. Sitten lähtee miettimään kenen muistelmat/omaelämäkerta tai elämäkerta olisi kiinnostava. Itse luen vain niiden henkilöiden muistelmia/omaelämäkertoja ja elämäkertoja, jotka oikeasti kiinnostaa ja joiden musiikkia kuuntelen tai joiden elokuvia olen katellut jne.
Rob Halfordin muistelmat "Tunnustan" oli musta hyvä (Halford Judas Priestin laulaja, Priest 1969 perustettu heavybändi, yksi heavyn pioneereja), suosittelen kenelle vaan, mutta parhaiten sellaiselle, joka kuuntelee Priestin musiikkia ja joka pitää tuosta Rob Halfordista tai Priestistä ylipäätään.
Samoin kiinnostava on ollut Priestin toisen kitaristin KK Downingin (Priestissä 1970-2011) muistelmat.
Tykkäsin myös Whitesnaken alkuperäisen kitaristin Bernie Marsdenin muistelmista "Where´s my guitar".
Bob Thomasin Walt Disney -elämäkerta on musta mielenkiintoinen, samoin Tuula Karjalaisen Tove Janssonista tekemä elämäkerta "Tee työtä ja rakasta".
Itse olen pitänyt myös Chaplin-elämäkerrasta "Chaplin - elämä ja elokuvat".
Myös Sauli Miettisen Aira Samulinista tekemä elämäkerta "Uskomaton Aira Samulin" oli musta mielenkiintoinen.
Tässä joitain esimerkkejä.
Ja yks hyvä on vielä "Aavikon kukka", 1990-luvun supermallin Waris Dirien muistelmat, jossa hän kertoo elämästään ja siitä miten hän päätyi mallimaailmaan ja lopulta kampanjoimaan synnyinmaassaan Somaliassa tapahtuvaa tyttöjen ympärileikkausta vastaan.