Top 5 Beethovenilta ja Mozartilta

Nämä ovat monisyisiä kysymyksiä vastattavaksi. Teosten voidaan arvioida niiden substanssin osalta, tai tunnettavuuden näkökulmasta tai niiden musiikinhistoriallisen merkityksen osalta.

Tunnetuimmat TOP 5 voisi olla seuraavan näköinen:

Mozart:
* Sinfonia no.40 g-molli
* Requiem
* Taikahuilu
* Eine kleine Nachtmusik
* Figaron häät

Beethoven:
* Sinfonia no.5 "Kohtalo" c-molli
* Sinfonia no.9 "An die Freude"
* Sinfonia no.6 "Pastoraali"
* Pianosonaatti no.14 "Kuutamo"
* Bagatelli "Für Elise"

En halua laatia "Top-listoja", mutta kun ilmaiset
kiinnostuksesi Beethovenin ja Mozartin musiikkiin
(jotka muuten ovat minun suosikkisäveltäjiäni),
niin esitän kumpaiseltakin peräti kymmenen hiukan erilaista teosta, jotka minun mielestäni ovat perehtymisen arvoisia:

Beethoven:
Fantasia pianolle, kuorolle ja orkesterille
c-molli op.80
Pianosonaatit nro 8 c-molli op.13, nro 14 cis-
molli op.27/2 ja nro 23 f-molli op.57 (ja muutama
muukin pianosonaatti)
Sinfoniat nro 6 (Pastoraali) F-duuri op.68, nro
5 (Kohtalo) c-molli op.67 ja nro 9 (Koraali)
d-molli op.125
Rondo pianolle G-duuri
Sonaatti viululle ja pianolle nro 5 F-duuri op.24
Trio pianolle, klarinetille (tai viululle) ja
sellolle B-duuri op.11.

Mozart:
Adagio pianolle h-molli KV540
Andante huilulle ja orkesterille C-duuri KV315
Exultate jubilate, motetti sopraanolle ja orkesterille KV165
Konsertto klarinetille ja orkesterille A-duuri
KV622
Kvintetto klarinetille ja jousikvartetille
A-duuri KV581
Ooppera Taikahuilu KV620
Ooppera Figaron häät KV492
Pianokonsertto D-duuri KV382
Serenadi jousille nro 13 G-duuri KV525
Sinfonia nro 40 g-molli KV550.

Saattaapi olla niin, että nämä miellyttävät
Sinua vasta neljänkymmenen vuoden kuluttua,
mutta perehdy jo nyt "varastoidaksesi".
Onnea toivotan uudelle aluevaltauksellesi.

Beethovenin kaikki viisi pianokonserttoa (tänään juuri kuuntelin pitkästä aikaa kolmosen ja nelosen) ovat minusta todella upeita, ja Mozartin pianokonsertot nro 21, 24 ja 26 myös. Mozartin oooperoista kovimmin kolisivat minuun Taikahuilu ja Don Giovanni. Myös Mozartin pieni g-mollisinfonia on hieno teos.

Mozart: Gran Partita, Requiem, myöhäisemmät pianokonsertot, myöhäisemmät sinfoniat

Beethoven: Sinfoniat, pianokonsertoista 3, 4, & 5

Jos Mozartilta itseltään olisi kysytty, mitä hän pitää pääteoksenaan, olisi vastaus hyvinkin voinut olla Don Giovanni.

Mozart piti itseään ennen kaikkea oopperasäveltäjänä – ja italialaishenkisenä sellaisena. Instrumentaalikappaleita syntyi sivutuotteina.

Beethovenin musiikista minua puhuttelevat eniten "parittomat" sinfoniat 3, 5, 7 ja 9 sekä pianosonaatit nro 8, 14, 21 ja 23. Kaikki taitavat olla myös soitetuinta ja puhutuinta Beethovenia eli myönnän olevani mainstream-man, mutta väliäkö hällä. Oma korva ja vain se ratkaisee.

Kumpikaan herroista ei futaa minua sillä pikkeuksella että vanha Beethoven futaa jouskivartetoillaan jotka voi ottaa miten vain, myös niihin tahattomasti sisäänrakennetun pateettisen komiikan avulla. Kertonee jotain äijän persoonallisuudesta ...

Siis numerot 13 (opus 130), 15 (132), ja miksei suuri fuuga (133).

Mozartilta en löydä mainitsemisen arvoista.

Täydennänpä tuota aikaisemmin lähettämääni
kommentia. Koko maailman klassista harrastavan
yleisön Top10 on tietysti kiinnostava, vaikka en
Top-listoista pidäkään:

Top10 - Ludwig van Beethoven:
1.Sinfonia nro 9 d-molli op.125
2.Sinfonia nro 3 Es-duuri op.55
3.Sinfonia nro 5 c-molli op.67
4.Pianokonsertto nro 5 Es-duuri op.73
5.Viulukonsertto D-duuri op.61
6.Sinfonia nro 7 A-duuri op.92
7.Missa Solemnis D-duuri op.123
8.Pianosonaatti nro 14 cis-molli op.27/2
9.Pianosonaatti nro 4 G-duuri op.58
10.Sinfonia nro 6 F-duuri op.68

Top10 - W A Mozart:
1.Sinfonia nro 41 C-duuri KV551
2.Requiem KV626
3.Ooppera Don Giovanni KV527
4.Sinfonia nro 40 g-molli KV550
5.Pianokonsertto nro 20 d-molli KV466
6.Serenadi jousille nro 13 G-duuri KV525
7.Pianokonsertto nro 21 C-duuri KV467
8.Sinfonia nro 35 D-duuri KV385
9.Ooppera Figaron häät KV492
10.Klarinettikvintetto A-duuri KV581

Mozartin Turkish March ja Beethovenin Marcia alla turca.

Tässä muutama oma suosikkini W.A.Mozartin ja L.v.Beethovenin (mielestäni ja monen muunkin mielestä kahden suurimman säveltäjäneron) tuotannosta. Sinfonioista on tullutkin aika hyvin suosituksia, joten jätän ne väliin.
Mozart: Pianokonsertoista numerot
14 (K.449), 20 (K.466)
21(K.467) -pidän yltiöpäisen kekseliäästä osasta 1 enemmän kuin kuuluisammasta 2. osasta,
23 (K.488), 24 (K.491) -3. osa on ehdoton suosikkini,
26 (K.537), 27 (K.595)
Mozart: Viulukonsertoista numerot 3 (K.216), 4 (K.218) ja 5 (K.219) -hienoin 1. osa on mielestäni 5. konsertossa, hienoimmat 2. ja 3. osa 3. konsertossa.
Mozart: Haydnille omistetut jousikvartetot K.387, K.421, K.428, K.458, K.464 ja K.465, joista K.421 on menuettineen ja finaalineen suosikkini
Mozart: Klarinettikonsertto (K.622)
Mozart: Saksalaiset tanssit (esim. K.600 ja K.605, jonka 3. tanssi on ihastuttava "rekiajelu")
Mozart: Taikahuilu -ooppera (K.620), joka johdatti minut oopperan maailmaan
Beethoven: Sonaatti viululle ja pianolle numero 4 (Op. 23)
Beethoven: Sonaatti viululle ja pianolle numero 5 "kevätsonaatti" (Op.24) -etenkin osat 1 ja 2
Beethoven: Sonaatti viululle ja pianolle numero 9 "kreutzersonaatti" (Op.47)
Beethoven: Romanssi numero 2 viululle ja orkesterille (Op.50)
Beethoven: Viulukonsertto (Op.61) -osa 2!
Pakko on vielä suositella kaikille klassisen musiikin uusille ystäville Antonin Dvorakin (aliarvostettu säveltäjä) sellokonserttoa (Op. 104), Jean Sibeliuksen viulukonserttoa (Op. 47) ja Johannes Brahmsin viulukonserttoa (Op. 77).

ÄSKÄDÄÄÄ on aik kova

Beethoven top 5: Sinfoniat, kvartetot, pianosonaatit, Messut, Konsertot. Mozart top 5: Oopperat, pianokonsertot, sinfoniat, kamarimusiikki,messut.

Mozartin musiikin emotionaalinen syvyys saattaa aueta aivan sattumalta kypsän wienin kauden teoksia kuunnellessa tai vaikka varhaisia viulukonserttoja jos nautintoindeksi on aiemmin korostanut syksyisiä myöhäisteoksia luopumisen leimassaan sillä se mikä aluksi vaikuttaa syvälliseltä onkin vain helppotajuista kunness myöhemmin vasta oivaltaa mozartin musiikin todellisen nerokkuuden, suuruuden ja syvällisyyden teoksista joita aiemmin piti vain hilpeinä siloisen kuoren alle kätkeytyvässä emotionaalisesssa ja lähes pohjattomasssa syvyydessä kuten esim kv 459 varsinkin hitaassa osassa. molliteokset ovat oma lukunsa.

Nautinto indeksin saa huoran syleilystäkin. Tosiasia on ettei neroja voi vertailla.

Löysin tuubista pari kiintoisaa historiallista tai legendaarista taltiointia mozartin teoksista kuten karl ancerlin johtaman dresdenin kansallisorkesterin taltioinnin mozartin linziläisestä sinfoniasta joka sai haltioitumaan puhtaan mielteen alueelle heijastuneita teoksen potentiaalisesti representoimia valon ja rakkauden atmosfääriin assosioituvia objektivoituja älyn mukaisia tahdonliikkeitä kiihdyttäen polte rinnassa silmät ummessa suu nautinnosta irvistyksessä ja henkeä haukkoen lopulta huohottaen voimakkaimpana emotionaalisena kokemuksena jonka olen ihme kyllä koskaan linziläisestä saanut pienellä kännykkäkuuntelullakin josta voi päätellä sen että tähän perusteetta vähäteltyyn teokseen kätkeytyykin luultua syvempi emotionaalinen sisältö ja sanoma eikä sen avausosan allegro olekaan hieman ulkokohtainen kuten maasalo 50 luvun suuri sinfoniamusiikki kirjsassa kirjoittaa kutsuen ensiosan pääteemaa niukkailmeiseksi.

vertailu nerojen kesken on mahdollista suorittaa kustakin säveltäjästä saatuja syvällisimpiä kokemuksia rinnastamalla niiden keskinäisen voimakkuuden arvioimiseksi.

Mozartin musiikin emotionaalinen syvyys saattaa aueta aivan sattumalta kypsän wienin kauden teoksia kuunnellessa tai vaikka varhaisia viulukonserttoja tai vasta pidemmän perehtymisen tuloksena jos nautintoindeksi on aiemmin korostanut syksyisiä myöhäisteoksia luopumisen leimassaan sillä se mikä aluksi vaikuttaa syvälliseltä onkin vain sentimentoa kunnes myöhemmin vasta oivaltaa mozartin musiikin todellisen nerokkuuden, suuruuden ja syvällisyyden teoksista joita aiemmin piti vain hilpeinä siloisen kuoren alle kätkeytyvässä emotionaalisesssa ja lähes pohjattomasssa syvyydessä kuten esim kv 459 varsinkin hitaassa osassa. molliteokset ovat oma lukunsa. oiukaistu versio

En luopuisi legendaarisista mozart levytyksistä mistään hinnasta joissa tämä jumalten lemmikiksi kutsuttu olemassaolon perimmäistä tarkoitusta edustava valon ja rakkauden apostoli tuntuu puhuvan dionyysisen hurmion kieltä jupiter sinfonian apollonisessa riemussa fuuga finaalin kontrapunktisen triumfin apoteoosissaan jollaista ihmiskunta ei ole saanut tuntea ennen eikä jälkeen jumalan lihaksitulemisen ja nerouden inkarnaation mozartin persoonassa ja ihmishahmossa jota ei voi ajatella minään muuna inkarnaationa koskettaessaan pianokonserttojensa adagioissa niin syvälle ihmisen sieluun että sydämemme avartuu ja sukellamme ulos puutteen ahtaasta ilmapiiristä valovoimaisen auringon kaltaisen kirkkaasti hehkuvan energiavirran valaistessa ja ilmaistessa neron superälyn objektivoimina puhtaan mielteen alueelle heijastuneina sydämenliikkeinä koko maailman syvimmän olemuksen häikäisevimmässä taivaan kirkkaudessa ja paahtavimmassa sisäisessä palossa mikä tajunnassamme on koskaan supernovan kaltaisena pyrstötähden lentona säihkynyt.

Beethovenin tuotanto on täysin pillutonta. Intohimo riitti runkkuversioihin.

Mahtavaa että olen täällä. ( Beethoven ei saanut edes pillua)

en tiedä

rölli leikkii, Kalle kauhussa, mummi muusa ja nolli nousee

Moi