Leikattu akillesjänne

missä vaiheesa/kuinka pitkään akillesjänne vaivasi ennen kuin pudistettiin? Itselläni vuodesta 2013 akillesjänne ollut tulehtuneena, ensin venyttely ja kävely ohjeiden kanssa yritettiin saada kuntoon ja sitten vuoden aikana iskettiin 3x kortisoonia. Nyt viimeisimmäksi lääkäri sanoi että kortisoonin takia ei voi leikata ja repeämä riski korkea. jotaki tarttes tehä ku kivut välill aikas kovat

Tällä hetkellä en tunne saavani oikeaa hoitavaa hoitoa Peijas-Rekolasta.
Kipsissä jalka toki on, mutta hoidolla tarkoitan neuvoja ja apua mitä tai miten voisin jalkaani tässä vaiheessa kuntouttaa niin, että en tekisi vamman tervehtymisen kannalta mitään vääriä asioita.
Fysioterapeutin pakeille en pääse kun ei ole sinne lääkäriltä lähetettä!
Ymmärrän kyllä, paljon ei ole tässä vaiheessa tehtävissä. Olenkin käynyt yksityisellä fysioterapeutilla ja saanut riittävät ohjeet mitä voin nyt tehdä.
Tukihenkilö voisi olla kuvaava sana kaipaamalleni kontaktitarpeelle sairaalan puolelta.
ns. hoitavaa lääkäriä en tavoita.
Aika omatoimiseksi palveluksi tämä julkinen terveydenhuolto on nykyään mennyt.

8-viikon kipsijkso on takana. Nyt viimeinen 4-viikkon jakso mennään kengän sisään tulevalla sentin vahvuisella korotuspalalla, kyllä nyt vähän jo helpottaa ja hymyilyttääkin.
Jalassa on selvästi jonkun verran voimaa ja vihdoin uskon itsekin jalan paranemiseen konservatiivisella menetelmällä, -ensimmäisen kerran koko prosessin aikana.
Nythän on tietenkin heti kipsin poiston jälkeen kaikkein kriittisimmät vaiheet menossa jänteen uudelleen katkeamisen kannalta, joten varoa pitää. Etenkin päkiälle varaamista täydellä painolla pitää varoa.
Jos mitään äkkinäistä ja yllättävää ei tule niin hyvin osaa ja kerkiää miettiä kaksi kertaa miten jalalla astuu. Nilkan liikeradat ovat säilyneet aika hyvin ja niiden ääripäitä nyt jumpataan ilman painoja.
Vanha nahka ja känsät kyllä kuoriutuivat ja koko jalkaterä on nyt pehmeä kuin vauvan peppu.
Katsotaan nyt miten kuntoutus etenee jos vaikka selviäisin ilman uutta takaiskua.

Nyt mennyt noin 11 viikoa jänteen katkeamisesta. Aloin kävellä pari kertaa päivässä pienen noin ½-tunnin lenkin. Tein tämän viitenä päivänä ja sitten nilkka kipeytyi uudestaan.
En mitenkään reväyttänyt mitään paikkaa. Luulen kipeytymisen johtuvan enemmänkin ontuvasta askelluksesta. Näin nilkka joutuu tekemään vähän ylimääräisiä ja outoja liikeratoja.
Nyt pidän vähän taukoa kävelyssä ja toivon, että selviän näin vähällä ja hyvin alkanut tervehtyminen jatkuisi. Eli tarkkana saa jalan kanssa koko ajan olla.

Parin huilipäivän jälkeen kipu hävisi. Liikaa ja liian pian oli oma diagnoosini.
Nyt otin kantakorotuksen pois ja sauvat esiin. Kokeilen jatkaa kävelyä sauvojen kanssa. Kolme varttia - tunti "puikottamista" per päivä, katsotaan mitä nilkka siitä tykkää. Turvotus on illalla edelleen huomattavaa.
Mitähän siinä oikeasti tapahtuu kun turpoaa päivän mittaan. Fysioterapeutti kehui "hyväksi kysymykseksi" mutta ei osannut vasta oikein juuta eikä jaata turpoamisen syyksi. Onko kenelläkään mitään tietoa miksi jalka turpoaa, verenkierto-ongelmia vai mitä?
Pohjelihas on edelleen laihassa kunnossa ja voimaton, mutta en toki muuta odotakkaan vielä tässä vaiheessa. Päivä kerrallaan eteenpäin.

Minulta akilesjänne katkesi 15.7.2006 lomamatkalla ruotsissa, siellä kipsattiin, olis leikattukin mutta halusin kotimaahan jatkotoimenpiteisiin. Jyväskylässä ensin ei haluttu leikata sanottiin että kyllä elimistö kasvattaa jänteen yhteen, aikaa se vie. En moista halunnut uskoa, toinen ortopedi suostui leikkaamaan 19.7 kipsi 2 4 viikkoa 31.8 kpsi poistettiin ja siitä alkoi kuntoutus ja jatkuu edelleen. Nyt on tullut mukaan säryt/hermosäryt jalan ulkosyrjään, särkylääkeitten avulla voin nukkua. Jalka turpoaa kun enemmän olen jalkeilla, venyttelen, jumppaan ja sauvakävelen pururadalla opetellen oikeaa kävelyä, pehmellä alustalla jalka ei rasitu niinkun kovalla. Työtä paranemisen eteen täytyy tehdä kovasti, ainakin vuosi, sanoo kuntouttajat, ja kyllä uskon ja itse teen voitavani, haluan liikkua vielä monta, monta vuotta. Tsemppiä kohtalo kavereille.......tämä vaatii voimia parantuminen.......halu töihin jo kova.......

Niin se kesä hurahti mennä, -kuntoilematta. Oma, täysin tietoinen valinta. Jalka antaa nyt kävellä lähes normaalisti. Muut ei huomaa mitään itse kylläkin tiedostan ja askeleeseen täytyy keskittyä. Olen juossut muutaman kerran rappusia ylös kaksi askelmaa kerrallaan, menee ihan hyvin mutta koko ajan pelottaa, josko se taas napsahtaa poikki. Varpailla (päkiällä) kävelyä olen harrastanut paljonkin ja siinä tapahtuu koko ajan selvää edistystä. Alussa kantapää kopsahti aina lattiaan voimattomana, nyt jalka kantaa jo aika hyvin.
Marraskuussa on tarkoitus laittaa vähän isompi rähinä päälle ja juosta hiekkarantaa aamu- ja iltalenkkinä.

Etelän 1 kuukauden hiekkarantaleiri on takana. En sitten jaksanut käydä kahta kertaa päivässä lenkillä, niin kuin päätös ennakkoon oli. Mutta kerran päivässä tuli ranalla treenattua. Palkkiona hikoilusta oli, että nyt pystyn hölkäämään n. puolisen tuntia, yhteen menoon. Se on paljon nykykunnolle se. Todellakin hölkkä keskeytyy nyt ennemmin kunnon puutteen, kuin akillesjänteen takia.
En tiedä tämän vaivan leikkaushoidosta yhtään mitään. Siksi kokemuksesta totean vain, että kyllä konservatiivinen hoitokin on aivan varteenotettava hoito- ja parannuskeino tähän vaivaan.
Luin omat viestini läpi ja huomasin mielialan suuret vaihtelut. Ensin kauhistus, pettymys, pelko, turhautuneisuus, sitten pientä orastavaa toivoa, jne.
Koko ihmismielen tunteiden kirjo tuli käytyä läpi. Maltti on varsin kuvaava sana hoitoprosessissa, missään vaiheessa ei pidä hirveästi ruveta "hötkyilemään". Itse otin ehkä liiankin rauhalliesti, sillä yleiskunto on päässyt todella heikoksi. Toisaalta eipä ole akillesjänne ainakaan vielä katkennut uudelleen. Kuitenkin olen edelleen (prosessin läpi käyneenä)sitä mieltä, että julkisen puolen sairaanhoidossa joku mättää todella pahasti tällä hetkellä. Olisin silloin alussa halunnut paljon, todella paljon, enemmän tietoa suoraan hoitohenkilökunnalta.
Esim. konservatiivisesta hoidosta ei netistäkään löytynyt silloin oikein mitään tietoa. Toivottavasti kohtalotoverit jaksavat jatkossakin kirjoitella tuntemuksistaan näille palstoille, aikaa ainakin hoidon alkuvaiheessa on 2-3 kuukautta kirjoitella.

hadar kirjoitti:

Etelän 1 kuukauden hiekkarantaleiri on takana. En sitten jaksanut käydä kahta kertaa päivässä lenkillä, niin kuin päätös ennakkoon oli. Mutta kerran päivässä tuli ranalla treenattua. Palkkiona hikoilusta oli, että nyt pystyn hölkäämään n. puolisen tuntia, yhteen menoon. Se on paljon nykykunnolle se. Todellakin hölkkä keskeytyy nyt ennemmin kunnon puutteen, kuin akillesjänteen takia.
En tiedä tämän vaivan leikkaushoidosta yhtään mitään. Siksi kokemuksesta totean vain, että kyllä konservatiivinen hoitokin on aivan varteenotettava hoito- ja parannuskeino tähän vaivaan.
Luin omat viestini läpi ja huomasin mielialan suuret vaihtelut. Ensin kauhistus, pettymys, pelko, turhautuneisuus, sitten pientä orastavaa toivoa, jne.
Koko ihmismielen tunteiden kirjo tuli käytyä läpi. Maltti on varsin kuvaava sana hoitoprosessissa, missään vaiheessa ei pidä hirveästi ruveta "hötkyilemään". Itse otin ehkä liiankin rauhalliesti, sillä yleiskunto on päässyt todella heikoksi. Toisaalta eipä ole akillesjänne ainakaan vielä katkennut uudelleen. Kuitenkin olen edelleen (prosessin läpi käyneenä)sitä mieltä, että julkisen puolen sairaanhoidossa joku mättää todella pahasti tällä hetkellä. Olisin silloin alussa halunnut paljon, todella paljon, enemmän tietoa suoraan hoitohenkilökunnalta.
Esim. konservatiivisesta hoidosta ei netistäkään löytynyt silloin oikein mitään tietoa. Toivottavasti kohtalotoverit jaksavat jatkossakin kirjoitella tuntemuksistaan näille palstoille, aikaa ainakin hoidon alkuvaiheessa on 2-3 kuukautta kirjoitella.

Lue lisää

3kuukautta on kulunut kun jänne katkesi jumpassa.konservatiivinen hoito eli kipsiä ja lastaa,korokkeen viikottaiset poistot on läpikäyty.nyt odottelen kuntoutukseen menoa ensi keskiviikkona.on tämä ollut sellainen tuskainen epätietoisuuden taival.sain myös tulpan jalkaani kireän kipsin takia,elikä lisänä on ollut myös marevan hoito.olen täysin samaa mieltä että julkisen terveydenhoidon puolella joku tökkii tosi pahasti.

hadar kirjoitti:

Nyt mennyt noin 11 viikoa jänteen katkeamisesta. Aloin kävellä pari kertaa päivässä pienen noin ½-tunnin lenkin. Tein tämän viitenä päivänä ja sitten nilkka kipeytyi uudestaan.
En mitenkään reväyttänyt mitään paikkaa. Luulen kipeytymisen johtuvan enemmänkin ontuvasta askelluksesta. Näin nilkka joutuu tekemään vähän ylimääräisiä ja outoja liikeratoja.
Nyt pidän vähän taukoa kävelyssä ja toivon, että selviän näin vähällä ja hyvin alkanut tervehtyminen jatkuisi. Eli tarkkana saa jalan kanssa koko ajan olla.

Lue lisää

Trvehdys muille potilaille
Itseltäni leikattiin akilles 27.6 ja sen jälkeinen neljä viikkoa meni erittäin hyvin ei mitään särkyjä koko aikana . Haava parani upeasti. Pystyin hyvin kävelemään keppien kanssa ulkona ja kotona ilman Wolkeria joka muuten on paras "kipsi",koska sen voi otta suihkun ajaksi pois .Kaikki ok kunnes tuli eräät 50v päivät jolloin olin ehkä liian pitkään juhlissa ,olin tietysti jalkeilla kun piti kaikkien kanssa seurustella .Kotiin tullessa jalka tosi paksuna ja kuumotusta ,punoitusta...pahatulehdus.Tulehdus kuitekin voi tulla myös jostain sisälläsi olevasta bakteerista ei välttämättä siitä seisomisesta. Seuraavan ammuna terkkariin ja antibioottikuuri.. 5 päivän jälkeen vaihto toiseen lääkkeeseen..uudet lääkkeet menossa..katsotaan kuinka käy.
Asia jota ei koskaan voi korostaa JALKA YLÖS ainakun on mahdollista jottei laskimo veri "jää jalkaan"...se kai on se syy turvotukseenkin.

hadar kirjoitti:

Parin huilipäivän jälkeen kipu hävisi. Liikaa ja liian pian oli oma diagnoosini.
Nyt otin kantakorotuksen pois ja sauvat esiin. Kokeilen jatkaa kävelyä sauvojen kanssa. Kolme varttia - tunti "puikottamista" per päivä, katsotaan mitä nilkka siitä tykkää. Turvotus on illalla edelleen huomattavaa.
Mitähän siinä oikeasti tapahtuu kun turpoaa päivän mittaan. Fysioterapeutti kehui "hyväksi kysymykseksi" mutta ei osannut vasta oikein juuta eikä jaata turpoamisen syyksi. Onko kenelläkään mitään tietoa miksi jalka turpoaa, verenkierto-ongelmia vai mitä?
Pohjelihas on edelleen laihassa kunnossa ja voimaton, mutta en toki muuta odotakkaan vielä tässä vaiheessa. Päivä kerrallaan eteenpäin.

Lue lisää

Tervehdys ....aika mielekiintoinen vastaus terapeutilta... hänenhän kai pitäisi tietää ko juttu.
Oma arvioni on kyllä se että leikatusta raajasta
on vielä monta verisuonta poikki joten juuri veren kierto on heikko.
Silloin laskimoveri jää "jumiin " ja aiheuttaa turpoamisen.
Ehkäpä tähän voisi joku alan ihminen antaa oikean vastauksen ...jos vain sattuis lukemaan näitä arvailuja.

R.S.U kirjoitti:

Tervehdys ....aika mielekiintoinen vastaus terapeutilta... hänenhän kai pitäisi tietää ko juttu.
Oma arvioni on kyllä se että leikatusta raajasta
on vielä monta verisuonta poikki joten juuri veren kierto on heikko.
Silloin laskimoveri jää "jumiin " ja aiheuttaa turpoamisen.
Ehkäpä tähän voisi joku alan ihminen antaa oikean vastauksen ...jos vain sattuis lukemaan näitä arvailuja.

Lue lisää

Raajojen turvotuksen syy on yleensä nesteen(siis kudosnesteen) kertyminen raajaan. Siellä siis kiertää verenkierron lisäksi (valtimot, joissa veri menee ja laskimot, joista tulee takaisin) imunestekierto eli ns. lymfasuonisto. Toki veren kertyminen raajaan on myös mahdollista, mutta sen tunnistaa mustelmista ja se voi johtaa pahimmassa tapauksessa veritulppaan eli laskimotukokseen.

Imunesteen kiertoa voi estää/haitata leikkaus, joka katkoo ko. kiertoa. Lisäksi turvotus itsessään tukkii lymfakiertoa, joten sen hyvä hoito on erittäin tärkeää. Myös hermoston häiriintynyt toiminta voi kerätä turvotusta, niinpä nivelliikkuvuudet on hyvä saada takaisin. (nivelet hyvin hermotettuja ja toimintaong. niissä häiritsee veren/lymfan kiertoa. Yksi suurimmista syistä on kuitenkin lihaspumpun puuttuminen/vajaa toiminta. Eli supistuessaan pohjelihas ohjaa nesteitä pois alaraajoista, siis normaalioloissa. Akillesvammoissa pohkeen toiminta ei onnistu.

Hoitoina voisi kokeilla klassisia kohoasentoja ja lymfaterapiaa turvotuksen hoitoon.

hadar kirjoitti:

Nyt mennyt noin 11 viikoa jänteen katkeamisesta. Aloin kävellä pari kertaa päivässä pienen noin ½-tunnin lenkin. Tein tämän viitenä päivänä ja sitten nilkka kipeytyi uudestaan.
En mitenkään reväyttänyt mitään paikkaa. Luulen kipeytymisen johtuvan enemmänkin ontuvasta askelluksesta. Näin nilkka joutuu tekemään vähän ylimääräisiä ja outoja liikeratoja.
Nyt pidän vähän taukoa kävelyssä ja toivon, että selviän näin vähällä ja hyvin alkanut tervehtyminen jatkuisi. Eli tarkkana saa jalan kanssa koko ajan olla.

Lue lisää

Uimahallin lämminvesiallas tekee tosi hyvää alikkekselle. Vesi vaimentaa liikkeet jolloin kävelyn harjoittelu onnistuu tosi hyvin. Lämmin vesi auttaa venytyksessä. Suosittelen.

Nilkan seutu on edelleen kipeä ja operoitu akillesjänne tuplasti paksumpi kuin terve. Ontumista edelleen havaittavissa, joten juokseminenkaan ei oikein onnistu. Perinteinen hiihto järven jäällä tekee hyvää koivelle.

En voi edelleenkään muuta kuin ihmetellä kuinka vakavasta vammasta on kyse.

Lehtori kirjoitti:

Nilkan seutu on edelleen kipeä ja operoitu akillesjänne tuplasti paksumpi kuin terve. Ontumista edelleen havaittavissa, joten juokseminenkaan ei oikein onnistu. Perinteinen hiihto järven jäällä tekee hyvää koivelle.

En voi edelleenkään muuta kuin ihmetellä kuinka vakavasta vammasta on kyse.

Lue lisää

Ei se akillesjänne ja etenkään pohjelihas odottelemalla vahvistu. Vaatii paljon työtä pohkeen ja reisilihaksen vahvistamiseksi. Hiihto, kuntopyöräily ja vesijuoksu ylläpitävät kestävyyskuntoa mutta eivät paranna akillesjänteen tilannetta. Minun akillesjänteeni katkesi reilu vuosi sitten. 6 kk kuluttua vammasta kuntoutuksen parissa vietettyjä tunteja oli n. 200. Silloin kävely oli jo normaalia, voimataso lähes normaali ja 50-60 km viikossa kesti juoksua.

Leikkauksesta alkaa olla pari viikkoa, ja kävely keppien kanssa sujuu. Mieltäni askarruttaa se, että Suomessa tuntuu saavan kovin erilaista hoitoa riippuen siitä, missä sattuu asumaan.

Pienessä Keski-Suomen aluesairaalassa jalkaani pantiin kalkkikipsi, joka kävi jo parissa päivässä niin väljäksi, että katsoin parhaaksi mennä näyttämään sitä. Olimme tuolloin Kuopiossa talviloman vietossa, joten menin siis KYS:iin. Siellä kipsi todettin epäsopivaksi ja vaihdettiin kevyempään synteettiseen malliin. Kipsiä laittaessaan lääkintävahtimestari sanoi, että hän oli tehnyt vastaavanlaisen kalkkikipsin viimeksi vuonna -96. Lisäksi hän totesi, että jalkani oli alun perin pantu huonoon asentoon.

Aluesairaalassa saamani hoito tuntuu hutiloidulta. Minulle ei annettu minkäänlaista ohjeistusta kyynärsauvojen käytössä, ja fysioterapeutilta saamani sauvat oli säädetty eri pituisiksi, minkä huomasin vasta parin päivän päästä. Tämän lisäksi kävi vielä niin, että potilaskorttiini oli kolmeen kohtaan merkitty väärä päivämäärä ompeleiden poistoa varten. Tämä selvisi, kun soitin itse sairaalaan ilmoittaakseni, että olin käynyt Kuopiossa vaihdattamassa kipsin. Sairaalan koneella oli merkintä, että minulle oli annettu väärä aika, mutta kukaan ei ollut ilmoittanut siitä minulle.

Onneksi esikoisemme ei synny tänä keväänä aluesairaalassa, vaan Jyväskylässä.

Hyvin yleistä on että vakuutusyhtiöt vetoavat sairauteen vaikka ei olisi mitään ennakoivia ongelmia. Suoraan sanoen vakuutusyhtiöt tekevät tässä akillesjänne jutussa törkeästi oharit. Vetoavat joihinkin tutkimuksiin.

Tietoni mukaan nuorille saatetaan joissain tapauksissa korvata.

vakuutus ? kirjoitti:

Hyvin yleistä on että vakuutusyhtiöt vetoavat sairauteen vaikka ei olisi mitään ennakoivia ongelmia. Suoraan sanoen vakuutusyhtiöt tekevät tässä akillesjänne jutussa törkeästi oharit. Vetoavat joihinkin tutkimuksiin.

Tietoni mukaan nuorille saatetaan joissain tapauksissa korvata.

Lue lisää

Olen ymmärtänyt, että vakuutusyhtiöillä on yleinen periaate olla korvaamatta akillesjänneleikkauksista koituneita kuluja. Tätä perustellaan sillä, että aikuisilla (yleensä miehillä) akillesjänteen repeämisen katsotaan nykyisin aiheutuvan yleensä jänteen hitaasta rappeutumisesta, jolloin varsinainen katkeamis- tai repeämistapahtuma on vain seurausta tästä hitaasta kehityksestä. Tähän vedoten vakuutusyhtiö ei ymmärtääkseni usein korvaa akillesjänteen leikkauskuluja.

Kuinka pian leikkauksesta pääsit aloittamaan jalan kuntouttamisen ja mitä siihen kuntouttamiseen on tähän mennessä kuulunut? Olen lukenut niin ristiriitaista tietoa jopa siitä, missä vaiheessa leikatulle jalalle saa varata painoa, ettän enää tiedä mitä uskallan omalla leikatulla koivellani tehdä. Itselläni akillesjänne meni kokonaan poikki vajaa kolme viikkoa sitten ja tällä hetkellä siinä on kipsi. Jalalle varaamisesta leikkauksen jälkeen sairaalan fysioterapeutti sanoi vain, että saahan siihen varata jos tuntuu että pystyy. Tosin tähän mennessä en ole pahemmin sille painoa varannut. Ohjeita sain sairaalasta todella vähän enkä niitä oikein älynnyt pyytääkään. Ensi viikolla minulle vaihetaan kipsiksi hieman toiminnallisempi malli, jossa nilkka ilmeisesti pääsee enemmän liikkumaan. Ehkäpä silloin saan sitten sairaalaltakin jotain ohjetta kuntoutukseen mutta mukava olisi kuulla mitä siellä yksityisellä puolella ohjeistetaan. Itse en uskaltautunut yksityiselle puolelle leikkaukseen juuri sen takia, kun olen myös kuullut, että vakuutusyhtiöiden kanssa joutuu usein taistelemaan korvauksista akillesjänneleikkausten yhteydessä.

noviisi kirjoitti:

Kuinka pian leikkauksesta pääsit aloittamaan jalan kuntouttamisen ja mitä siihen kuntouttamiseen on tähän mennessä kuulunut? Olen lukenut niin ristiriitaista tietoa jopa siitä, missä vaiheessa leikatulle jalalle saa varata painoa, ettän enää tiedä mitä uskallan omalla leikatulla koivellani tehdä. Itselläni akillesjänne meni kokonaan poikki vajaa kolme viikkoa sitten ja tällä hetkellä siinä on kipsi. Jalalle varaamisesta leikkauksen jälkeen sairaalan fysioterapeutti sanoi vain, että saahan siihen varata jos tuntuu että pystyy. Tosin tähän mennessä en ole pahemmin sille painoa varannut. Ohjeita sain sairaalasta todella vähän enkä niitä oikein älynnyt pyytääkään. Ensi viikolla minulle vaihetaan kipsiksi hieman toiminnallisempi malli, jossa nilkka ilmeisesti pääsee enemmän liikkumaan. Ehkäpä silloin saan sitten sairaalaltakin jotain ohjetta kuntoutukseen mutta mukava olisi kuulla mitä siellä yksityisellä puolella ohjeistetaan. Itse en uskaltautunut yksityiselle puolelle leikkaukseen juuri sen takia, kun olen myös kuullut, että vakuutusyhtiöiden kanssa joutuu usein taistelemaan korvauksista akillesjänneleikkausten yhteydessä.

Lue lisää

Mulla akillesjänne katkes n. 6viikkoa sitte ja leikattii yksityisellä viikkoa myöhemmin. Eli leikkauksesta tulee pian 5viikkoa. Mulla on jalassa sellanen "kenkä" ja vielä en ole saanu varata jalalle ollenkaan, mutta voin ottaa kengän pois ja jumppailla ja venytellä jännettä kevyesti. Eli itselleni on sanottu että 6. viikon jälkeee voi jo kävellä ilman keppejä ja varata jalalle. En tiedä vielä tarkkaan kuntoutus aikataulusta, mutta tiedän muutaman päivän päästä olevan lääkärikäynnin jälkeen enemmän. Mutta muistaakseni minulle on sanottu että ei kestä kauhean pitkään että saa jo aloittaa vesijuoksun ja pyöräilyn.

möbel kirjoitti:

Mulla akillesjänne katkes n. 6viikkoa sitte ja leikattii yksityisellä viikkoa myöhemmin. Eli leikkauksesta tulee pian 5viikkoa. Mulla on jalassa sellanen "kenkä" ja vielä en ole saanu varata jalalle ollenkaan, mutta voin ottaa kengän pois ja jumppailla ja venytellä jännettä kevyesti. Eli itselleni on sanottu että 6. viikon jälkeee voi jo kävellä ilman keppejä ja varata jalalle. En tiedä vielä tarkkaan kuntoutus aikataulusta, mutta tiedän muutaman päivän päästä olevan lääkärikäynnin jälkeen enemmän. Mutta muistaakseni minulle on sanottu että ei kestä kauhean pitkään että saa jo aloittaa vesijuoksun ja pyöräilyn.

Lue lisää

oma oikean jalan akillesjänne katkesi, sulkispelissä, 6.4 ja leikattiin tölikassa 11.4. kaksi viikkoa jalka kipsissä, liikkuminen vain kepeillä. 26.4 kipsi pois ja tilalle walker-lasta. kantapään alle korotuspala, kahden viikon ajaksi. lastan kanssa kävelyä kivun sallimissa rajoissa. jänteen venytystä, lastan ollessa poissa. nyt 2.5, pystyn kävelemään lastan kanssa ja varaamaan jalalle, koko painolla. kepit ovat tietysti mukana. kovaa kipua en ole tuntenut, ainakaan vielä. lääkäri-aika on 24.5, jolloin saan lisätietoa kuntoutuksesta. minulle sanottiin, että voin ottaa oikean jalan kengän mukaan, joten kait lasta jää pois. jänteen katkeaminen on rasittavan iso ja pitkäkestoinen vamma.

masa kirjoitti:

oma oikean jalan akillesjänne katkesi, sulkispelissä, 6.4 ja leikattiin tölikassa 11.4. kaksi viikkoa jalka kipsissä, liikkuminen vain kepeillä. 26.4 kipsi pois ja tilalle walker-lasta. kantapään alle korotuspala, kahden viikon ajaksi. lastan kanssa kävelyä kivun sallimissa rajoissa. jänteen venytystä, lastan ollessa poissa. nyt 2.5, pystyn kävelemään lastan kanssa ja varaamaan jalalle, koko painolla. kepit ovat tietysti mukana. kovaa kipua en ole tuntenut, ainakaan vielä. lääkäri-aika on 24.5, jolloin saan lisätietoa kuntoutuksesta. minulle sanottiin, että voin ottaa oikean jalan kengän mukaan, joten kait lasta jää pois. jänteen katkeaminen on rasittavan iso ja pitkäkestoinen vamma.

Lue lisää

Leikkauksen jälkeinen kuntoutus on aikataulultaan kirjavaa, koska leikkaustekniikka, vamma muut tekijät vaihtelee. Esim. nuorella jänne paranee nopeammin kuin vanhalla. Netistä löytyy varmaan karkeita aikatauluja. Alkuvaiheessa kannattaisi keskittyä etenkin turvotuksen poistamiseen. Turvotus hidastaa aineenvaihduntaa eli heikentää paranemista, lisää komplikaatioriskiä ja lisäksi muodostaa kiinnikkeitä. Moni akilles paranisi selvästi nopeammin ja lopputulos olisi parempi jos tähän asiaan kiinnitettäisiin enemmän huomiota. Keinoja mm. kohoasento, manuaalinen lymfaterapia, kompressioside ja turvotusta poistavat sähköhoidon muodot. Kannattaa hankkiutua jatkohoitoon sellaisen fysioterapeutin luo, joka on perehtynyt aiheeseen. Millään ei voi hallita kaikkia osa-alueita hyvin, eli joku fyssari voi vaan sanoa "kyllä se siitä, laita vähän kylmää", toisen hoito voi olla huomattavasti laadukkaampaa.

vakuutus ? kirjoitti:

Hyvin yleistä on että vakuutusyhtiöt vetoavat sairauteen vaikka ei olisi mitään ennakoivia ongelmia. Suoraan sanoen vakuutusyhtiöt tekevät tässä akillesjänne jutussa törkeästi oharit. Vetoavat joihinkin tutkimuksiin.

Tietoni mukaan nuorille saatetaan joissain tapauksissa korvata.

Lue lisää

Juu,olet oikeassa noista vakuutusyhtiöiden ohareista,mulla meni akillesjänne poikki ja käsiteltiin (työtapaturmana). Kaikki meni hyvin siihen asti kunnes lääkäri sanoi et se leikataan...vakuutusyhtiö ei suostunut ja nyt odotetaan julkisella puolella leikkausta...

Ensimmäisen kerran repesi oikean jalan akillesjänne viime vappuna futiksessa. sitä kuntoutin kesän ja reilu 3kk leikkauksesta aloitin varovasti juoksemisen. Pari viikkoa tästä aloin pelata jo salibandyä jalka vahvasti teipattuna. siitä se sitten kuntoutu toki välillä vahvasti kipeytyen.

Nyt viikko sitten säbätreeneissä vasemman jalan jänne paukahti kokonaan poikki. Leikattiin seuraavana päivänä ja muutama päivä meni sairaalassa. Tunne molemmilla kerroilla oli just sama kuin eräällä toisella kirjoittajalla että joku ois helvetin lujaa potkaissut takaapäin jalkaan. Kivut oli kyllä kovat. Ikää ei ole kuin vähän kolmattakymmentä ja mitään antibiootti tai vastaavia kuureja ei ole ollut joten siinä lääkärien kans pohdittiin mistä tämä voisi johtua... Vastustaa kyllä kovasti ja motivaatiota ei meinaa olla uudelleen kuntouttamiseen ku joutuu molemmat rakkaat lajit lopettamaan. tai näin lääkäri neuvoi tekemään.
Jotain vikaa sitä jaloissa on mutta epäselvyys nakertaa mieltä kuitenki áika pahasti.

huono-onninen kirjoitti:

Ensimmäisen kerran repesi oikean jalan akillesjänne viime vappuna futiksessa. sitä kuntoutin kesän ja reilu 3kk leikkauksesta aloitin varovasti juoksemisen. Pari viikkoa tästä aloin pelata jo salibandyä jalka vahvasti teipattuna. siitä se sitten kuntoutu toki välillä vahvasti kipeytyen.

Nyt viikko sitten säbätreeneissä vasemman jalan jänne paukahti kokonaan poikki. Leikattiin seuraavana päivänä ja muutama päivä meni sairaalassa. Tunne molemmilla kerroilla oli just sama kuin eräällä toisella kirjoittajalla että joku ois helvetin lujaa potkaissut takaapäin jalkaan. Kivut oli kyllä kovat. Ikää ei ole kuin vähän kolmattakymmentä ja mitään antibiootti tai vastaavia kuureja ei ole ollut joten siinä lääkärien kans pohdittiin mistä tämä voisi johtua... Vastustaa kyllä kovasti ja motivaatiota ei meinaa olla uudelleen kuntouttamiseen ku joutuu molemmat rakkaat lajit lopettamaan. tai näin lääkäri neuvoi tekemään.
Jotain vikaa sitä jaloissa on mutta epäselvyys nakertaa mieltä kuitenki áika pahasti.

Lue lisää

Jep. Olen 35v mies ja akilles meni perinteisesti sulkisessa. Huomenna olisi ekan kipsin poisto tikkien poisto. Lekuri tutkii ja sitten laitetaan uusi kipsi ja jalka eri asentoon. Pääsin leikkauksen 3 päivää vamman aihetumisen jälkeen. Ekalla viikolla leikkauksen jälkeen jalkaa särki jonkun verran, mutta sen jälkeen ei kipuja ole ollut. Olen joka päivä heilutellut varpaita, nostellut jalkaa eri liikkeillä. Myöhemmin näkee onko siitä ollut hyötyä. Huomisen jälkeen diagnoosin mukaan pitäisi aloittaa täysvaraus, mutta saa nähdä miten käy. Itsellänikin on usein kauhukuvia siitä että mitä jos jänne paukahtaa uudelleen kuntoutusvaiheessa. Kuinka sitä osaa oikealla voimalla rasittaa jalkaa ? Ehkä ne lekurit osaa neuvoa, täytyy kyllä konsultoida heti duunin fysioterapeuttia asian tiimoilta.
Vakuutuspuolesta sen verran, että Tapiolasta ainakin sanottiin ihan suoraan ettei korvauksia tule. Pyysin kylläkin asiata päätöksen, mutta taitaa olla kuitenkin aika turhaa ruveta valittamaan. Onneksi Suomessa kuitenkin on olemassa terveydenhuolto. Omasta puolesta voin kyllä kiittää Hyvinkään sairaalan henkilökuntaa. Suurin osa heistä on ainakin tähän asti toiminut ihan hyvin.
Toivotetaan vielä kaikille kohtalotovereille ripeää kuntoutumista ja uskoa siihen että jalka on kohta uutta parempi!

mullakin kirjoitti:

Jep. Olen 35v mies ja akilles meni perinteisesti sulkisessa. Huomenna olisi ekan kipsin poisto tikkien poisto. Lekuri tutkii ja sitten laitetaan uusi kipsi ja jalka eri asentoon. Pääsin leikkauksen 3 päivää vamman aihetumisen jälkeen. Ekalla viikolla leikkauksen jälkeen jalkaa särki jonkun verran, mutta sen jälkeen ei kipuja ole ollut. Olen joka päivä heilutellut varpaita, nostellut jalkaa eri liikkeillä. Myöhemmin näkee onko siitä ollut hyötyä. Huomisen jälkeen diagnoosin mukaan pitäisi aloittaa täysvaraus, mutta saa nähdä miten käy. Itsellänikin on usein kauhukuvia siitä että mitä jos jänne paukahtaa uudelleen kuntoutusvaiheessa. Kuinka sitä osaa oikealla voimalla rasittaa jalkaa ? Ehkä ne lekurit osaa neuvoa, täytyy kyllä konsultoida heti duunin fysioterapeuttia asian tiimoilta.
Vakuutuspuolesta sen verran, että Tapiolasta ainakin sanottiin ihan suoraan ettei korvauksia tule. Pyysin kylläkin asiata päätöksen, mutta taitaa olla kuitenkin aika turhaa ruveta valittamaan. Onneksi Suomessa kuitenkin on olemassa terveydenhuolto. Omasta puolesta voin kyllä kiittää Hyvinkään sairaalan henkilökuntaa. Suurin osa heistä on ainakin tähän asti toiminut ihan hyvin.
Toivotetaan vielä kaikille kohtalotovereille ripeää kuntoutumista ja uskoa siihen että jalka on kohta uutta parempi!

Lue lisää

Täysvarausta ei ekan kipsinvaihdon ja ompeleitten poiston jälkeen itselläni ainakaan sallittu kun ekan kerran jalka pamahti. n. 30%painosta sai varata suunnilleen. Tapiola ei taida korvata kyllä tämän kaltaisia vammoja, aika tylyjä ovat akillesvammojen suhteen ja senhän ymmärtää ku maksun välttää vetoamalla rappeutumisiin yms.

huono-onninen kirjoitti:

Täysvarausta ei ekan kipsinvaihdon ja ompeleitten poiston jälkeen itselläni ainakaan sallittu kun ekan kerran jalka pamahti. n. 30%painosta sai varata suunnilleen. Tapiola ei taida korvata kyllä tämän kaltaisia vammoja, aika tylyjä ovat akillesvammojen suhteen ja senhän ymmärtää ku maksun välttää vetoamalla rappeutumisiin yms.

Lue lisää

Joo huomennahan sen näkee sitten mitä tohtorit sanovat. Jos jollakulla sattuu olemaan jotain linkkejä hyvistä kuntoutusohjeista, niin pistäkää ihmessä jakoon. Palstalla aiemmin mainittua http://www.ollitoivola.com/ sivustoa ei pääse tutkimaan, kiitos Turkkilaisten hakkerien.

Vakuutuksesta vielä muutama sana.
Juuri tähän rappeutumiseen ne vetoavat ja lyövät lisää löylyä sanomalla, että akillesjänne ei voi mennä poikki tapaturmaisesti vaan ainoastaan väkivalloin. Näinhän varmasti on kaikilla palstalle kirjoittaneilla on tapahtunut.....Älytön juttu.

on asia kirjoitti:

Joo huomennahan sen näkee sitten mitä tohtorit sanovat. Jos jollakulla sattuu olemaan jotain linkkejä hyvistä kuntoutusohjeista, niin pistäkää ihmessä jakoon. Palstalla aiemmin mainittua http://www.ollitoivola.com/ sivustoa ei pääse tutkimaan, kiitos Turkkilaisten hakkerien.

Vakuutuksesta vielä muutama sana.
Juuri tähän rappeutumiseen ne vetoavat ja lyövät lisää löylyä sanomalla, että akillesjänne ei voi mennä poikki tapaturmaisesti vaan ainoastaan väkivalloin. Näinhän varmasti on kaikilla palstalle kirjoittaneilla on tapahtunut.....Älytön juttu.

Lue lisää

Nyt 3kk pamauksesta, 2 4 vk:a kipsi, sen jälkeen tikinpoisto ja ei kun kävelemään. Sairaalasta ohje aluksi 1/2 min.rauhallisia venytyksiä, kävelyn opettelua ja liikettä niveliin siitä se korjaantuu.
Sain kuitenkin työterv.huollosta lähetteen fys.hoitoon, aluksi 10x sarja,hierontaa, akupunktiota sähkön kanssa, 2x viikossa tämän toteutan. Toinen 10x sarja menossa.
Itse teen paljon töitä, tasapainolaudan kanssa päivittäin hyvä juttu, nyt jo kestää pitkäkestoisia venytyksiä, sauvakävelyä pururadalla, pehmeä alusta hyvä, kylmägeeli aina pakkasessa, sitä nilkkaan 3-4x päivässä, aina suoritusten jälkeen, koho-asento aina kun mahdollista, nilkkojen pyörittelyä.
Kun pääsis eroon noista hermosäryistä, onko muilla kokemusta niistä, minulla kestänyt n.kuukauden, särkylääkkeiden avulla nukkumaan, mutta ei nekään koko yöksi auta. Vähän on lievennystä tullut "jomotukseen", kokonaan ei kuitenkaan poistuneet. Lohdutuksena olen saanut tietää että nämä säryt on paranemisen oireita, aineenvaihdunta alkaa toimia ja aiheuttaa särkyä.
Turvotus on myös vähentynyt ja "kyhmyt" haavan ympärillä pienentyneet, kyllä olen toiveikas että tässä vielä mennään ja lujaa, aikaa vaan tuntuu menevän kauan, mutta kiirehtiminen ei auta, eikun vaan venytystä, venytystä, venytystä.......

Pipsa... kirjoitti:

Nyt 3kk pamauksesta, 2 4 vk:a kipsi, sen jälkeen tikinpoisto ja ei kun kävelemään. Sairaalasta ohje aluksi 1/2 min.rauhallisia venytyksiä, kävelyn opettelua ja liikettä niveliin siitä se korjaantuu.
Sain kuitenkin työterv.huollosta lähetteen fys.hoitoon, aluksi 10x sarja,hierontaa, akupunktiota sähkön kanssa, 2x viikossa tämän toteutan. Toinen 10x sarja menossa.
Itse teen paljon töitä, tasapainolaudan kanssa päivittäin hyvä juttu, nyt jo kestää pitkäkestoisia venytyksiä, sauvakävelyä pururadalla, pehmeä alusta hyvä, kylmägeeli aina pakkasessa, sitä nilkkaan 3-4x päivässä, aina suoritusten jälkeen, koho-asento aina kun mahdollista, nilkkojen pyörittelyä.
Kun pääsis eroon noista hermosäryistä, onko muilla kokemusta niistä, minulla kestänyt n.kuukauden, särkylääkkeiden avulla nukkumaan, mutta ei nekään koko yöksi auta. Vähän on lievennystä tullut "jomotukseen", kokonaan ei kuitenkaan poistuneet. Lohdutuksena olen saanut tietää että nämä säryt on paranemisen oireita, aineenvaihdunta alkaa toimia ja aiheuttaa särkyä.
Turvotus on myös vähentynyt ja "kyhmyt" haavan ympärillä pienentyneet, kyllä olen toiveikas että tässä vielä mennään ja lujaa, aikaa vaan tuntuu menevän kauan, mutta kiirehtiminen ei auta, eikun vaan venytystä, venytystä, venytystä.......

Lue lisää

Kiitoksia neuvoista, täytyypä panna korvan taakse ohjeesi. Kunhan pääsen siihen asti, niin otetaan kikat käyttöön. Siihen asti täytyy vielä harrastaa sairaalasta saamiani ohjeita.

Tuli muuten tänään käytyä sairaalassa. Poistettiin vanha kipsi sekä tikit. Olipa mukava nähdä oma jalka hetken aikaa ilman kipsiä. Tosin eipä sitä iloa kestänyt 10 min kauempaa, kun uutta kipsiä jo aseteltiin jalkaan. Kylläpä oli työn takana, että pystyi itse taivuttamaan omin voimin jalkaa 90 asteen kulmaan. Jalka vain alkoi tärisemään kun yritin pitää siinä. Mutta pysyipä silti! Nyt siis 3 vkoa takana ja uudet 3 edessä uuden kipsin ja uuden asennon kanssa. Tapasinpa odotustilassa istuessani yhden kohtalotoverin lisää, salibady oli laji ja hemmo oli just saanut kipsin jalkaan. Eli Day 1 oli pikku hiljaa alkamassa.

Lääkärin kommentit oliva aika lyhyet. Varaamista ei suositeltu juuri ollenkaan. Kevyesti voi jalkaa pitää maata vasten esim. istuessa tai keppien kanssa seistessä. Kevyesti voi myös jalkaa hipaista lattiaan samalla kun könkkää keppien kanssa. Verenohennuslääkkeitä ei enää tullut, joten tältä erää on piikittely ohi.

Muuten lääkärissä käyminen ei paljoa tuonut valoa. Lekurilla oli niin kiire, että se oli suurinpiirtein ajamassa mua pois ennenkuin ehdin astua sisään. Neuvoja ei juurikaan tullut, ainoastaan jotain epämääräisiä murhaduksia Herra Tohtorin suusta. Kaikenkaikkiaan epämiellyttävä ukko. Seuraavan ajan sain onneksi minut leikanneelle lääkärille. Toivotaan että käynti on asiallisempi.

Pipsa... kirjoitti:

Nyt 3kk pamauksesta, 2 4 vk:a kipsi, sen jälkeen tikinpoisto ja ei kun kävelemään. Sairaalasta ohje aluksi 1/2 min.rauhallisia venytyksiä, kävelyn opettelua ja liikettä niveliin siitä se korjaantuu.
Sain kuitenkin työterv.huollosta lähetteen fys.hoitoon, aluksi 10x sarja,hierontaa, akupunktiota sähkön kanssa, 2x viikossa tämän toteutan. Toinen 10x sarja menossa.
Itse teen paljon töitä, tasapainolaudan kanssa päivittäin hyvä juttu, nyt jo kestää pitkäkestoisia venytyksiä, sauvakävelyä pururadalla, pehmeä alusta hyvä, kylmägeeli aina pakkasessa, sitä nilkkaan 3-4x päivässä, aina suoritusten jälkeen, koho-asento aina kun mahdollista, nilkkojen pyörittelyä.
Kun pääsis eroon noista hermosäryistä, onko muilla kokemusta niistä, minulla kestänyt n.kuukauden, särkylääkkeiden avulla nukkumaan, mutta ei nekään koko yöksi auta. Vähän on lievennystä tullut "jomotukseen", kokonaan ei kuitenkaan poistuneet. Lohdutuksena olen saanut tietää että nämä säryt on paranemisen oireita, aineenvaihdunta alkaa toimia ja aiheuttaa särkyä.
Turvotus on myös vähentynyt ja "kyhmyt" haavan ympärillä pienentyneet, kyllä olen toiveikas että tässä vielä mennään ja lujaa, aikaa vaan tuntuu menevän kauan, mutta kiirehtiminen ei auta, eikun vaan venytystä, venytystä, venytystä.......

Lue lisää

Selvennystä edelliseen, leikkauksen jälkeen 2 vk:a "balleriina" asento kipsi, ei minusta kyllä sitä urheilijaa tule!
Sitten tikin poisto, jalka täytyi saada 90 asteen kulmaan, uusi kipsi ja siinä 4vk:a, kuntoutuksena jumppaliikkeitä ja varpaitten heiluttelua, ettei jalasta tulis "kukkakeppiä", kyllähän surkastumista hiukan tuli,mutta se kyllä kuuluu asiaan.
Kun sitten kipsi 4:n vk:n kuluttua poistettiin, karmean näköinen omasta mielestä, lääkärin mielestä hyvin parantunut. Suihkuttelua ja rasvaamista haavaan. Ilman keppejä kotiin ja kävelemään, onneksi ne olivat omat lahja-kepit ruotsin sairaalasta turistille lahjoitetut, pääsin niitten turvin kotiin, sen jälkeen en ole niitä käyttänyt.
Jalka oli kyllä aika voimaton, holtiton, aivan kun olis jalkaterä kuminauhan varassa heilunut.
Siitä vaan opettelemaan kävelyä, minun ainakin piti ihan tosissaan opetella, vieläkin olen varovainen. Rappujen kävely ylöspäin onnistuu hyvin , alaspäin aivan eri asia, nilkka ei kunnolla taivu, joten varovainen olen.
Pyöräillyt olen heti muutaman päivän kuluttua, kipsin poistosta, mitään äkkiliikkeitä siinäkään ei sallinut, varovasti kun pääsi pyörän selkään, vielä varovaisemmin sieltä pois. Kyllä elämä näyttää jo valoisammalta, päivä kerrallaan eteenpäin..............

Pipsa... kirjoitti:

Selvennystä edelliseen, leikkauksen jälkeen 2 vk:a "balleriina" asento kipsi, ei minusta kyllä sitä urheilijaa tule!
Sitten tikin poisto, jalka täytyi saada 90 asteen kulmaan, uusi kipsi ja siinä 4vk:a, kuntoutuksena jumppaliikkeitä ja varpaitten heiluttelua, ettei jalasta tulis "kukkakeppiä", kyllähän surkastumista hiukan tuli,mutta se kyllä kuuluu asiaan.
Kun sitten kipsi 4:n vk:n kuluttua poistettiin, karmean näköinen omasta mielestä, lääkärin mielestä hyvin parantunut. Suihkuttelua ja rasvaamista haavaan. Ilman keppejä kotiin ja kävelemään, onneksi ne olivat omat lahja-kepit ruotsin sairaalasta turistille lahjoitetut, pääsin niitten turvin kotiin, sen jälkeen en ole niitä käyttänyt.
Jalka oli kyllä aika voimaton, holtiton, aivan kun olis jalkaterä kuminauhan varassa heilunut.
Siitä vaan opettelemaan kävelyä, minun ainakin piti ihan tosissaan opetella, vieläkin olen varovainen. Rappujen kävely ylöspäin onnistuu hyvin , alaspäin aivan eri asia, nilkka ei kunnolla taivu, joten varovainen olen.
Pyöräillyt olen heti muutaman päivän kuluttua, kipsin poistosta, mitään äkkiliikkeitä siinäkään ei sallinut, varovasti kun pääsi pyörän selkään, vielä varovaisemmin sieltä pois. Kyllä elämä näyttää jo valoisammalta, päivä kerrallaan eteenpäin..............

Lue lisää

Se tavallinen tarina. Liikunnassa napsahti jänne poikki 4.9 06., siis 6 viikkoa sitten. Olen 52 vuotias nainen. Empien en antanut leikata akillestani, vaan päädyin konservatiiviseen hoitoon.
2 viikkoa kipsissä ja sen jälkeen tukikengällä liuskoja poistaen aluksi 2 viikon päästä ja sitten viikon välein,ja nyt viimeiset palat samalla viikolla. Yhteensä siis 4 korotuspalaa kantapään alla alunperin. Kipuja eikä turvotusta ole ollut ja paraneminen on edennyt hyvin. Olen kävellyt jo kaksi viikkoa kantapäälle varaten, nyt viikon ilman sauvoja ja pari päivää ilman kenkääkin kotioloissa.Kuljen jo rappusia ylös alas ilman tukikentää. Jänne tuntuu tietysti lyhentyneeltä ja kinnaa, mutta venyy jo selvästi.Lihakset eivät ole pudonneet, koska olen käyttänyt niitä koko ajan ja lisäksi olen käynyt töissä kipsauspäivää lukuunottamatta. Kuntoutuksesta en tiedä vielä mitään, joten yritän olla varovainen. Fysioterapautin tapaaminen vasta ensikuussa. Edelliset leikkausepikriisit luettuani tuntuu, että leikkaamatta jättäminen on ollut todella hyvä vaihtoehto.

E.T. kirjoitti:

Se tavallinen tarina. Liikunnassa napsahti jänne poikki 4.9 06., siis 6 viikkoa sitten. Olen 52 vuotias nainen. Empien en antanut leikata akillestani, vaan päädyin konservatiiviseen hoitoon.
2 viikkoa kipsissä ja sen jälkeen tukikengällä liuskoja poistaen aluksi 2 viikon päästä ja sitten viikon välein,ja nyt viimeiset palat samalla viikolla. Yhteensä siis 4 korotuspalaa kantapään alla alunperin. Kipuja eikä turvotusta ole ollut ja paraneminen on edennyt hyvin. Olen kävellyt jo kaksi viikkoa kantapäälle varaten, nyt viikon ilman sauvoja ja pari päivää ilman kenkääkin kotioloissa.Kuljen jo rappusia ylös alas ilman tukikentää. Jänne tuntuu tietysti lyhentyneeltä ja kinnaa, mutta venyy jo selvästi.Lihakset eivät ole pudonneet, koska olen käyttänyt niitä koko ajan ja lisäksi olen käynyt töissä kipsauspäivää lukuunottamatta. Kuntoutuksesta en tiedä vielä mitään, joten yritän olla varovainen. Fysioterapautin tapaaminen vasta ensikuussa. Edelliset leikkausepikriisit luettuani tuntuu, että leikkaamatta jättäminen on ollut todella hyvä vaihtoehto.

Lue lisää

olen 44v. nainen.jänteeni repesi liikunnassa.en tehnyt mitään sen kummallisempaa, mitä aikaisemminkaan, se vain pamahti poikki.illalla sitten terveyskeskukseen ja sieltä lähetteellä sairaalaan.sieltä kotiin odottamaan aamua ja ultraa.aamulla ultrassa todettiin että poikki on .valitsimme konservatiivisen hoidon...epäillen..nyt on kulunut kuukausi.2vk kova kipsi...viikon päästä vaihdatimme kipsin ,kun särki niin kovin...soft kipsiin.reilu viikko sitä...poisto ja TULPPA JALASSA..

jalkapuoli kirjoitti:

olen 44v. nainen.jänteeni repesi liikunnassa.en tehnyt mitään sen kummallisempaa, mitä aikaisemminkaan, se vain pamahti poikki.illalla sitten terveyskeskukseen ja sieltä lähetteellä sairaalaan.sieltä kotiin odottamaan aamua ja ultraa.aamulla ultrassa todettiin että poikki on .valitsimme konservatiivisen hoidon...epäillen..nyt on kulunut kuukausi.2vk kova kipsi...viikon päästä vaihdatimme kipsin ,kun särki niin kovin...soft kipsiin.reilu viikko sitä...poisto ja TULPPA JALASSA..

Lue lisää

lastahoito aloitettiin kleexane pistokset ja marevan 5mg.korokepaloja kerran viikossa pois 1 kipale.nyt on kulunut 2vk. ensi torstaina saan ottaa kolmannen korokepalan pois. jänne on mielestäni parantunut hyvin ...kävelen jo vähän ilman lastaa kotona...VAROVASTI...muuten käytän lastaa.yöksi on pakko ottaa pois.labrassa joudun käymään kolmen pv. välein inr testissä.että sellaista.

jalkapuoli kirjoitti:

lastahoito aloitettiin kleexane pistokset ja marevan 5mg.korokepaloja kerran viikossa pois 1 kipale.nyt on kulunut 2vk. ensi torstaina saan ottaa kolmannen korokepalan pois. jänne on mielestäni parantunut hyvin ...kävelen jo vähän ilman lastaa kotona...VAROVASTI...muuten käytän lastaa.yöksi on pakko ottaa pois.labrassa joudun käymään kolmen pv. välein inr testissä.että sellaista.

Lue lisää

sairaalasta en saanut mitään kontrolliaikoja jänteenhoidossa...sanoivat vaan ettei tarvitse, että voin palauttaa lastan ja kepit kunhan lastahoito on ohi...OHHOH... ihmettelin..entä kuntoutus..?onko teillä kokemusta tai tietoa asiasta . sanoivat että mahdollisimman normaalia elämää. hiemen hymyilytti, 2x pienttä lasta ja omakotitalo rappuineen.. =0)

huono-onninen kirjoitti:

Ensimmäisen kerran repesi oikean jalan akillesjänne viime vappuna futiksessa. sitä kuntoutin kesän ja reilu 3kk leikkauksesta aloitin varovasti juoksemisen. Pari viikkoa tästä aloin pelata jo salibandyä jalka vahvasti teipattuna. siitä se sitten kuntoutu toki välillä vahvasti kipeytyen.

Nyt viikko sitten säbätreeneissä vasemman jalan jänne paukahti kokonaan poikki. Leikattiin seuraavana päivänä ja muutama päivä meni sairaalassa. Tunne molemmilla kerroilla oli just sama kuin eräällä toisella kirjoittajalla että joku ois helvetin lujaa potkaissut takaapäin jalkaan. Kivut oli kyllä kovat. Ikää ei ole kuin vähän kolmattakymmentä ja mitään antibiootti tai vastaavia kuureja ei ole ollut joten siinä lääkärien kans pohdittiin mistä tämä voisi johtua... Vastustaa kyllä kovasti ja motivaatiota ei meinaa olla uudelleen kuntouttamiseen ku joutuu molemmat rakkaat lajit lopettamaan. tai näin lääkäri neuvoi tekemään.
Jotain vikaa sitä jaloissa on mutta epäselvyys nakertaa mieltä kuitenki áika pahasti.

Lue lisää

Olen 46 v. nainen, liikunta-alalla, osin toimistotyötä, osin liikunnanohjausta. 2,5 v. sitten repesi vasemman jalan akillesjänne osittain (noin 2/3 ultratutkimuksen mukaan) lentopallopelissä. Ei leikattu, ei kipsattu - 6 viikkoa kepeillä ja sitten kuntoutusta omatoimisesti ilman kunnon ohjeita sairaalasta. Vesijuoksin ja kävelin metsässä. Sairaslomaa oli 2 kk, jonka jälkeen kävely oli jo normaalia. Työterveydestä sain lähetteen fysioterapiaan, jossa ultrahoitoa ja venytyksiä.Kesän aikana kävelyä, kevyttä lenkkeilyä, pyöräilyä ja syksyllä jumppaohjausta - ei pallopelejä. Jalan toiminta palautui täysin nornmaaliksi, joskin jänne on edelleen 2 krt normaali ja pohjelihas hieman ohuempi. Ei vakuutuskorvauksia vaikka kyseessä oli työtapaturma (koetin myös valitusta, ei mennyt läpi..). Syyksi sanottiin rappeuma.

12.9. tänä syksynä meni sitten korispelissä oikea akillesjänne, tällä kertaa puoliksi poikki. Ei nytkään leikattu, mutta kipsattiin 3 viikkoa balleriinaa ja 3 viikkoa 90 asteen kulmaa. Ei mitään kuntoutusohjeita tai ohjeita siitä, mitä jatkossa voin tehdä ja missä aikataulussa, vaikka ammattini puolesta pitää siis ohjata liikuntaa heti kun menen takaisin töihin. Viikko sitten otettiin kipsi pois terveyskeskuksessa ja kysyessäni miten kuntoutan jalkaa vastaus oli kävely. Olen nyt viikon ajan venyttänyt jännettä, pyöritellyt nilkkaa ja kävellyt. Tällä viikolla olen kävellyt metsässä sauvojen kanssa pehmeällä alustalla. KOtona on myös rappuset, joita nyt pääsen ylös aika normaalisti, alas meno on vaikeaa, vaikka tukeudun kaiteisiin. Nilkan liikkuvuus paranee kuitenkin joka päivä, joskin kyllähän venyminen tekee kipeää. Uskon kuitenkin edellisen vamman kokemuksesta, että jos äkkinäisiä liikkeitä ei tee, uuden repeytymän vaaraa ei ole. Tänään ajattelin mennä vesijuoksemaan. Se parantaa nopeasti ja riskittä nilkan liikkuvuutta, suosittelen kaikille. Ensi viikolla aika työterveyslääkäri, joka arvioi jalan työkunnon (jos nyt sitten tietää mitään...).

Itse on oltava aktiivinen kuntoutuksessa, otettava selvää ja yritettävä saada fysioterapiaa. Vakuutuskorvauksia ei tule, jollei kysymyksessä iso ulkoinen isku... Ironista on, että siltähän vamma itsestä juuri tuntuu...Eka kerralla tuntui siltä kuin joku olisi heittänyt betonimöhkäleen jalan takaosaan kesken peliä. Käännyin oikein katsomaan, mitä sieltä tuli, ennenkuin tajusin, mitä oli tapahtunut! Ja pallopelit taitaa olla minultakin ohitse, mutta onneksi on paljon muuta liikuntaa, mitä pystyy tekemään. Sitäpaitsi yksityinen ortopedi sanoi, että arpikudos on vahvempi kuin itse jänne! Pitäneekö paikkansa, en sitten tiedä.

liikunta-alalla kirjoitti:

Olen 46 v. nainen, liikunta-alalla, osin toimistotyötä, osin liikunnanohjausta. 2,5 v. sitten repesi vasemman jalan akillesjänne osittain (noin 2/3 ultratutkimuksen mukaan) lentopallopelissä. Ei leikattu, ei kipsattu - 6 viikkoa kepeillä ja sitten kuntoutusta omatoimisesti ilman kunnon ohjeita sairaalasta. Vesijuoksin ja kävelin metsässä. Sairaslomaa oli 2 kk, jonka jälkeen kävely oli jo normaalia. Työterveydestä sain lähetteen fysioterapiaan, jossa ultrahoitoa ja venytyksiä.Kesän aikana kävelyä, kevyttä lenkkeilyä, pyöräilyä ja syksyllä jumppaohjausta - ei pallopelejä. Jalan toiminta palautui täysin nornmaaliksi, joskin jänne on edelleen 2 krt normaali ja pohjelihas hieman ohuempi. Ei vakuutuskorvauksia vaikka kyseessä oli työtapaturma (koetin myös valitusta, ei mennyt läpi..). Syyksi sanottiin rappeuma.

12.9. tänä syksynä meni sitten korispelissä oikea akillesjänne, tällä kertaa puoliksi poikki. Ei nytkään leikattu, mutta kipsattiin 3 viikkoa balleriinaa ja 3 viikkoa 90 asteen kulmaa. Ei mitään kuntoutusohjeita tai ohjeita siitä, mitä jatkossa voin tehdä ja missä aikataulussa, vaikka ammattini puolesta pitää siis ohjata liikuntaa heti kun menen takaisin töihin. Viikko sitten otettiin kipsi pois terveyskeskuksessa ja kysyessäni miten kuntoutan jalkaa vastaus oli kävely. Olen nyt viikon ajan venyttänyt jännettä, pyöritellyt nilkkaa ja kävellyt. Tällä viikolla olen kävellyt metsässä sauvojen kanssa pehmeällä alustalla. KOtona on myös rappuset, joita nyt pääsen ylös aika normaalisti, alas meno on vaikeaa, vaikka tukeudun kaiteisiin. Nilkan liikkuvuus paranee kuitenkin joka päivä, joskin kyllähän venyminen tekee kipeää. Uskon kuitenkin edellisen vamman kokemuksesta, että jos äkkinäisiä liikkeitä ei tee, uuden repeytymän vaaraa ei ole. Tänään ajattelin mennä vesijuoksemaan. Se parantaa nopeasti ja riskittä nilkan liikkuvuutta, suosittelen kaikille. Ensi viikolla aika työterveyslääkäri, joka arvioi jalan työkunnon (jos nyt sitten tietää mitään...).

Itse on oltava aktiivinen kuntoutuksessa, otettava selvää ja yritettävä saada fysioterapiaa. Vakuutuskorvauksia ei tule, jollei kysymyksessä iso ulkoinen isku... Ironista on, että siltähän vamma itsestä juuri tuntuu...Eka kerralla tuntui siltä kuin joku olisi heittänyt betonimöhkäleen jalan takaosaan kesken peliä. Käännyin oikein katsomaan, mitä sieltä tuli, ennenkuin tajusin, mitä oli tapahtunut! Ja pallopelit taitaa olla minultakin ohitse, mutta onneksi on paljon muuta liikuntaa, mitä pystyy tekemään. Sitäpaitsi yksityinen ortopedi sanoi, että arpikudos on vahvempi kuin itse jänne! Pitäneekö paikkansa, en sitten tiedä.

Lue lisää

omaa aktiivisuutta todella tarvitaan..tulen siitä vakuuttuneemmaksi päivä päivältä...huomenna taas yksi korokepala pois..välillä tuntuu että jalka kestää pientä venyttelyä ja pyöritystä...mutta sitten kipeytyy ja alkaa pelottaa jos jänne katkeaakin uudestaan ...eikun lasta äkkiä ja kiltisti jalkaan...noin 5vk pamauksesta on nyt kulunut.

jalkapuoli kirjoitti:

omaa aktiivisuutta todella tarvitaan..tulen siitä vakuuttuneemmaksi päivä päivältä...huomenna taas yksi korokepala pois..välillä tuntuu että jalka kestää pientä venyttelyä ja pyöritystä...mutta sitten kipeytyy ja alkaa pelottaa jos jänne katkeaakin uudestaan ...eikun lasta äkkiä ja kiltisti jalkaan...noin 5vk pamauksesta on nyt kulunut.

Lue lisää

Kävin ensimmäisen akillesjännevammani kanssa yksityisen ortopedin vastaanotolla, kun epäilin konservatiivisen hoidon tehoa enkä tiennyt, miten kuntouttaa ja mitä voi jatkossa tehdä/milloin. Kokenut ortopedi käski ottaa buranaa ja venyttää sen jälkeen ilman painoa! Mutta vasta 6 viikkoa vammautumisesta. (Jänteestähän oli noin 1/3 jäljellä, eikä kipsiä laitettu ollenkaan). Olin aika yllättynyt ohjeesta, kun juuri kivunhan luulisi olevan se, joka estää liikaa venymisen/uudelleen hajoamisen. Mutta nähtävästi venytys ilman painoa ja äkkinäisiä liikkeitä kipurajalle/jopa vähän yli auttaa paranemiseen. Joskin itse kyllä jätin buranat väliin ja venytin kipurajan yli sen mitä kantti kesti! Jalasta tuli siis ihan toimiva. Nyt yritän noudattaa toisen jalan kanssa samaa systeemiä. Eilen vesijuoksin 45 min ja yritin vähän uida (7 viikkoa tapaturmasta). Vesijuoksu sujui loistavasti, ei kipua eikä paljoa turvotusta jälkeenpäin. IHANAA LIIKKUA KUNNOLLA! Uinti on kyllä vielä aika heikkoa ja pohkeessa tuntui epämiellyttävältä - kipsihän on vienyt lihasvoimat sekä reidestä että pohkeesta, mutta palautunevat nopeasti. Perjantaina uudelleen uimahalliin! Tsemppiä vaan omatoimiseen kuntoutukseen - älkää pelätkö, mutta olkaa varovaisia! Itse olen sitä mieltä, että ilman kipua ei toimintaa saa palautumaan kokonaan, mutta jokainen tietenkin tietää itse omat rajansa.

liikunta-alalla kirjoitti:

Kävin ensimmäisen akillesjännevammani kanssa yksityisen ortopedin vastaanotolla, kun epäilin konservatiivisen hoidon tehoa enkä tiennyt, miten kuntouttaa ja mitä voi jatkossa tehdä/milloin. Kokenut ortopedi käski ottaa buranaa ja venyttää sen jälkeen ilman painoa! Mutta vasta 6 viikkoa vammautumisesta. (Jänteestähän oli noin 1/3 jäljellä, eikä kipsiä laitettu ollenkaan). Olin aika yllättynyt ohjeesta, kun juuri kivunhan luulisi olevan se, joka estää liikaa venymisen/uudelleen hajoamisen. Mutta nähtävästi venytys ilman painoa ja äkkinäisiä liikkeitä kipurajalle/jopa vähän yli auttaa paranemiseen. Joskin itse kyllä jätin buranat väliin ja venytin kipurajan yli sen mitä kantti kesti! Jalasta tuli siis ihan toimiva. Nyt yritän noudattaa toisen jalan kanssa samaa systeemiä. Eilen vesijuoksin 45 min ja yritin vähän uida (7 viikkoa tapaturmasta). Vesijuoksu sujui loistavasti, ei kipua eikä paljoa turvotusta jälkeenpäin. IHANAA LIIKKUA KUNNOLLA! Uinti on kyllä vielä aika heikkoa ja pohkeessa tuntui epämiellyttävältä - kipsihän on vienyt lihasvoimat sekä reidestä että pohkeesta, mutta palautunevat nopeasti. Perjantaina uudelleen uimahalliin! Tsemppiä vaan omatoimiseen kuntoutukseen - älkää pelätkö, mutta olkaa varovaisia! Itse olen sitä mieltä, että ilman kipua ei toimintaa saa palautumaan kokonaan, mutta jokainen tietenkin tietää itse omat rajansa.

Lue lisää

Moi! Itse olen edistynyt oman vammani hoidossa siihen vaiheeseen, että kipsi on otettu 6 vkon jakson jälkeen pois. Se oli aluksi 3 vkoa "ballerinaa" ja sitten 90 astetta. Akillesjänteeni katkesi totaalisesti eli yhtään säiettä ei ollut kiinni. Olen yrittänyt kävellä sisätiloissa ilman keppejä. Se onnistuu joten kuten mutta aika vaivalloisesti. Se on enemmän sellaista klenkkaamista kuin kävelyä. Ulos en ole ilman keppejä uskaltautunut kun siellä on vielä liukastakin. Ikää on 35, enkä ole aiemmin a-jännettä satuttanut. Itsestäni tuntuu aika utopistiselta lähteä uimaan. Liukkaat lattiat klenkkavalle -> nurin menee satavarmasti. Itse altaassa luulisin että pystyisi ainakin sitä vesijuoksua treenamaan.
Yritän nyt itse ainakin aluksi tätä klenkkamista ja venyttelyä sisätiloissa. Keppien kanssa pystyy kävelemään jotenkin suoremmin kun ne ovat siinä turvana. Viikon päästä pitäisi aloittaa duunit. Sinänsä ihan jees, onpahan jotain mielekästä tekemistä. Toisaalta kaikki on aika totaalisesti unohtunut 1,5 kk:n sairasloman aikana.

Mitä luulette, olenko liian arka jalan suhteen ? Pitäisikö vain rohkeammin luottaa jalkaan ?

ripa kirjoitti:

Moi! Itse olen edistynyt oman vammani hoidossa siihen vaiheeseen, että kipsi on otettu 6 vkon jakson jälkeen pois. Se oli aluksi 3 vkoa "ballerinaa" ja sitten 90 astetta. Akillesjänteeni katkesi totaalisesti eli yhtään säiettä ei ollut kiinni. Olen yrittänyt kävellä sisätiloissa ilman keppejä. Se onnistuu joten kuten mutta aika vaivalloisesti. Se on enemmän sellaista klenkkaamista kuin kävelyä. Ulos en ole ilman keppejä uskaltautunut kun siellä on vielä liukastakin. Ikää on 35, enkä ole aiemmin a-jännettä satuttanut. Itsestäni tuntuu aika utopistiselta lähteä uimaan. Liukkaat lattiat klenkkavalle -> nurin menee satavarmasti. Itse altaassa luulisin että pystyisi ainakin sitä vesijuoksua treenamaan.
Yritän nyt itse ainakin aluksi tätä klenkkamista ja venyttelyä sisätiloissa. Keppien kanssa pystyy kävelemään jotenkin suoremmin kun ne ovat siinä turvana. Viikon päästä pitäisi aloittaa duunit. Sinänsä ihan jees, onpahan jotain mielekästä tekemistä. Toisaalta kaikki on aika totaalisesti unohtunut 1,5 kk:n sairasloman aikana.

Mitä luulette, olenko liian arka jalan suhteen ? Pitäisikö vain rohkeammin luottaa jalkaan ?

Lue lisää

Reilut 3kk pamauksesta, 30.8 kipsi pois, sairaslomaa vielä 1 1/2 vk:a Kepit jätin heti pois, sitten kävelyn opettelua, sauvakävelyä pururadalla, jänne kyllä kestää mutta kun jalkaterään ei silloin voinut luottaa, eikä 100% vieläkään. Pienikin kivi tai kuoppa, pelkäsin että nilkka nyrjähtää, koko aika seurasin mihin astun. Nyt kävely jo melko normaalia.
Pyöräilyä, nyt liukkaus varmaan rajoittaa, mutta kuntopyörä OK, tasapainolauta todella hyvä apuväline, aluksi rauhallisia venytyksiä nyt jo pitempi kestoisia, myös kuminauha jumppaa.
Fys. hoitoa 2 x viikossa, akupunktiota sähkön kanssa, hierontaa, siitä minulle iso apu ja kiitos kuntohoitajalle. Kylmägeeli pakkausta pidän nilkassa edelleen n.3-4 x päivässä.
Nyt alkaa tuntua että elämä voittaa ja voin aloittaa työt, toivon että jalka kestää päivän kävellä ja seisoa.
Leposäryt ollut poissa n.viikon ja en tarvi enää särkylääkkeitä. Jalka ei enää turpoa juuri lainkaan ja kyhmyt haavan ympärillä pienentyneet. Nämä ovat minun tekemisiäni,ja niiden avulla omasta mielestäni hyvin kuntoutunut, välillä kyllä tuntui kaukaiselta haaveelta paraneminen.
Liikettä niveliin ja hyvää jatkoa kuntoillen kohti joulua........................

ripa kirjoitti:

Moi! Itse olen edistynyt oman vammani hoidossa siihen vaiheeseen, että kipsi on otettu 6 vkon jakson jälkeen pois. Se oli aluksi 3 vkoa "ballerinaa" ja sitten 90 astetta. Akillesjänteeni katkesi totaalisesti eli yhtään säiettä ei ollut kiinni. Olen yrittänyt kävellä sisätiloissa ilman keppejä. Se onnistuu joten kuten mutta aika vaivalloisesti. Se on enemmän sellaista klenkkaamista kuin kävelyä. Ulos en ole ilman keppejä uskaltautunut kun siellä on vielä liukastakin. Ikää on 35, enkä ole aiemmin a-jännettä satuttanut. Itsestäni tuntuu aika utopistiselta lähteä uimaan. Liukkaat lattiat klenkkavalle -> nurin menee satavarmasti. Itse altaassa luulisin että pystyisi ainakin sitä vesijuoksua treenamaan.
Yritän nyt itse ainakin aluksi tätä klenkkamista ja venyttelyä sisätiloissa. Keppien kanssa pystyy kävelemään jotenkin suoremmin kun ne ovat siinä turvana. Viikon päästä pitäisi aloittaa duunit. Sinänsä ihan jees, onpahan jotain mielekästä tekemistä. Toisaalta kaikki on aika totaalisesti unohtunut 1,5 kk:n sairasloman aikana.

Mitä luulette, olenko liian arka jalan suhteen ? Pitäisikö vain rohkeammin luottaa jalkaan ?

Lue lisää

..vaikka en haluakaan pelotella:)

Itselläni alkaa olla kolme kuukautta isosta pamauksesta ja leikkauksesta. Totaalirepeämä oli minullakin ja kipsit jalassa 3 3,5 viikkoa.

Kipsin poiston jälkeen kuntoutuminen lähti ihan hyvin liikkeelle. Aloin varaamaan kantakorokkeen kanssa, sisällä kävelin jo välillä ilman keppejä, kunnes n. 3 viikkoa kipsin poiston jälkeen kompastuin "lievästi" - en siis edes kaatunut, mutta nilkkaan kohdistui rajumpi liike ja tuloksena hirveä kipu. UÄ:ssa todettiin, ettei pahinta ollut kuitenkaan sattunut, eikä uutta leikkausta tarvittu. Huokaisin helpotuksesta, kuntoutuminen hidastui, mutta jatkui kuitenkin. Kunnes viikko sitten tilanne toistui...tuloksena nyrjähtänyt nilkka ja jälleen pahasti aristava akillesjänne - eikä toivoakaan kävelystä ilman keppejä..huokaus..

Eli olkaahan kuntoutujat varovaisia, oikeasti! Ja kuntouttakaa niitä lihaksia. Itsellä jalan lihakset ovat näitten vaiheitten jälkeen päätyneet melkosen heikkoon kuntoon, eikä nilkassa sen takia ole juurikaan pitoa. Jalka siis käyttäytyy ihan holtittomasti pienessäkin kompuroinnissa. Kannattaa siis olla varovainen varsinkin tuolla talviliukkailla!

Mulla tämä kuntoutuminen on pitkittynyt ihan turhaan oman varomattomuuden takia:( Sinänsä hyvä merkki on se, että jänne on kaikesta huolimatta kestänyt, eli ei se ihan pienestä kuitenkaan uudestaan repeydy:)

Pipsa... kirjoitti:

Selvennystä edelliseen, leikkauksen jälkeen 2 vk:a "balleriina" asento kipsi, ei minusta kyllä sitä urheilijaa tule!
Sitten tikin poisto, jalka täytyi saada 90 asteen kulmaan, uusi kipsi ja siinä 4vk:a, kuntoutuksena jumppaliikkeitä ja varpaitten heiluttelua, ettei jalasta tulis "kukkakeppiä", kyllähän surkastumista hiukan tuli,mutta se kyllä kuuluu asiaan.
Kun sitten kipsi 4:n vk:n kuluttua poistettiin, karmean näköinen omasta mielestä, lääkärin mielestä hyvin parantunut. Suihkuttelua ja rasvaamista haavaan. Ilman keppejä kotiin ja kävelemään, onneksi ne olivat omat lahja-kepit ruotsin sairaalasta turistille lahjoitetut, pääsin niitten turvin kotiin, sen jälkeen en ole niitä käyttänyt.
Jalka oli kyllä aika voimaton, holtiton, aivan kun olis jalkaterä kuminauhan varassa heilunut.
Siitä vaan opettelemaan kävelyä, minun ainakin piti ihan tosissaan opetella, vieläkin olen varovainen. Rappujen kävely ylöspäin onnistuu hyvin , alaspäin aivan eri asia, nilkka ei kunnolla taivu, joten varovainen olen.
Pyöräillyt olen heti muutaman päivän kuluttua, kipsin poistosta, mitään äkkiliikkeitä siinäkään ei sallinut, varovasti kun pääsi pyörän selkään, vielä varovaisemmin sieltä pois. Kyllä elämä näyttää jo valoisammalta, päivä kerrallaan eteenpäin..............

Lue lisää

Morjensta vaan kaikille.

Kaksi viikkoa sitten meni akillesjänne poikki.
Ja kuinkas muuten, sulkapallossa. Jänne korjattiin leikkauksella samana iltana. Alkuun jalkaan laitettiin lasta. Sen kanssa tulin oikein hyvin toimeen. Nyt pari viikkoa myöhemmin jalkaan tuli kireä lasikuitukipsi. Kipsi on todella epämiellyttävän kireä ja kun kärsin vielä muutenkin kutiavasta ihosta (erityisesti kipsin alla), on olo epämiellyttävä.

Minua kovasti kiinnostaisi kuulla lisää muista vaihtoehdoista kuin kipsistä. Jotkut ovat näissä keskusteluissa kertoneet kengästä, jonka voi ottaa mm. pesun ajaksi pois. Lisäksi mikä on walker-lasta?

Tällä kipsillä pitäisi mennä vielä 4 viikkoa ja sen jälkeen sitten varovasti kävelemään sekä kuntouttamaan jalkaa. Tsemppiä kaikille kohtalotovereille!

liikunta-alalla kirjoitti:

Kävin ensimmäisen akillesjännevammani kanssa yksityisen ortopedin vastaanotolla, kun epäilin konservatiivisen hoidon tehoa enkä tiennyt, miten kuntouttaa ja mitä voi jatkossa tehdä/milloin. Kokenut ortopedi käski ottaa buranaa ja venyttää sen jälkeen ilman painoa! Mutta vasta 6 viikkoa vammautumisesta. (Jänteestähän oli noin 1/3 jäljellä, eikä kipsiä laitettu ollenkaan). Olin aika yllättynyt ohjeesta, kun juuri kivunhan luulisi olevan se, joka estää liikaa venymisen/uudelleen hajoamisen. Mutta nähtävästi venytys ilman painoa ja äkkinäisiä liikkeitä kipurajalle/jopa vähän yli auttaa paranemiseen. Joskin itse kyllä jätin buranat väliin ja venytin kipurajan yli sen mitä kantti kesti! Jalasta tuli siis ihan toimiva. Nyt yritän noudattaa toisen jalan kanssa samaa systeemiä. Eilen vesijuoksin 45 min ja yritin vähän uida (7 viikkoa tapaturmasta). Vesijuoksu sujui loistavasti, ei kipua eikä paljoa turvotusta jälkeenpäin. IHANAA LIIKKUA KUNNOLLA! Uinti on kyllä vielä aika heikkoa ja pohkeessa tuntui epämiellyttävältä - kipsihän on vienyt lihasvoimat sekä reidestä että pohkeesta, mutta palautunevat nopeasti. Perjantaina uudelleen uimahalliin! Tsemppiä vaan omatoimiseen kuntoutukseen - älkää pelätkö, mutta olkaa varovaisia! Itse olen sitä mieltä, että ilman kipua ei toimintaa saa palautumaan kokonaan, mutta jokainen tietenkin tietää itse omat rajansa.

Lue lisää

onneksi soiton fysioterapeutille. mietin juuri itsekseni että pitäisi lähteä vesijuoksuun tai muuten jumpata jalkaa,ei kuulema saa ennen kuin korokehoito on lopetettu.jänteen täytyy vahvistua, että kestää sitten kuntoutuksen.

könkkääjä kirjoitti:

onneksi soiton fysioterapeutille. mietin juuri itsekseni että pitäisi lähteä vesijuoksuun tai muuten jumpata jalkaa,ei kuulema saa ennen kuin korokehoito on lopetettu.jänteen täytyy vahvistua, että kestää sitten kuntoutuksen.

Lue lisää

Leikkaamatta vain kipsillä hoidettuna olen 3kk kuluttua seuraavassa tilanteessa. Jänteeni oli kokonaan poikki, kuten kerroin aiemmin. Nyt kävelen aivan normaalisti ja kuntoutan pohjelihastani. Juoksuun en ole vielä uskaltautunut, mutta kevyttä hyppyä olen jo tehnyt. Jalka ei ole koko aikan ollut turvoksissa eikä kipuja ole ollut nimeksikään. Elän lähes normaalia elämää, jos nyt ei ota huomioon entisten liikunnallisten harrastusteni muuttumista rauhallisempaan suuntaan. Pilates,jooga, vesijuoksu, avantouinti ja kävely ovat nyt kovia sanoja, samoin erilaiset venyttelyt.Akillesjänne on kiinittynyt hyvin ja refleksit toimivat näinollen hyvin, vain tietty kireys ja pohjelihaksen taantuminen vaivaavat. Jokapäiväisten venyttlyjen piiruntarkka noudattaminen kannattaa. Samoin kannattaa liikkua mahdollisimman paljon, koska kireys selvästi vähenee aineenvaihdunnan vilkastuessa. Sain luvan myös jalkojen kuntosaliharjoitteluun joulun jälkeen, joten eikökän tämä lihaskuntokin parane. Ainoa asia mikä minua ihmetyttää on se, että miksi näitä akillesjänteitä leikataan kun paraneminen ilman leikkausta kokemukseni mukaan onnistuu näinkin hyvin.Ainakin leikkaukset tuntuvat pidentävän ja vaikeuttavan paranemista.

E.T. 52v nainen kirjoitti:

Leikkaamatta vain kipsillä hoidettuna olen 3kk kuluttua seuraavassa tilanteessa. Jänteeni oli kokonaan poikki, kuten kerroin aiemmin. Nyt kävelen aivan normaalisti ja kuntoutan pohjelihastani. Juoksuun en ole vielä uskaltautunut, mutta kevyttä hyppyä olen jo tehnyt. Jalka ei ole koko aikan ollut turvoksissa eikä kipuja ole ollut nimeksikään. Elän lähes normaalia elämää, jos nyt ei ota huomioon entisten liikunnallisten harrastusteni muuttumista rauhallisempaan suuntaan. Pilates,jooga, vesijuoksu, avantouinti ja kävely ovat nyt kovia sanoja, samoin erilaiset venyttelyt.Akillesjänne on kiinittynyt hyvin ja refleksit toimivat näinollen hyvin, vain tietty kireys ja pohjelihaksen taantuminen vaivaavat. Jokapäiväisten venyttlyjen piiruntarkka noudattaminen kannattaa. Samoin kannattaa liikkua mahdollisimman paljon, koska kireys selvästi vähenee aineenvaihdunnan vilkastuessa. Sain luvan myös jalkojen kuntosaliharjoitteluun joulun jälkeen, joten eikökän tämä lihaskuntokin parane. Ainoa asia mikä minua ihmetyttää on se, että miksi näitä akillesjänteitä leikataan kun paraneminen ilman leikkausta kokemukseni mukaan onnistuu näinkin hyvin.Ainakin leikkaukset tuntuvat pidentävän ja vaikeuttavan paranemista.

Lue lisää

..on mahdollista silloin, kun jänteen päät ovat kosketuksissa toisiinsa. Mutta jos jänteen päät ovat karanneet, siis vetäytyneet täysin irti toisistaan, ei konservatiivisella hoidolla ole mitään mahdollisuuksia. Ei se luonto ihan niin ihmeellinen sentään ole...

Itselläni jalka leikattiin ison kaavan mukaan ja lääkäri joutui tekemään tosissaan töitä (mm. tekemään huomattavasti tavallista pitemmän leikkaushaavan), jotta sai pahasti vetäytyneet jänteen päät taas yhdistettyä.

Olet siis ollut onnellisessa asemassa, ole iloinen siitä:) Ja hienoa, että olet kuntoutunut noin hyvin. Täällä edetään huomattavasti hitaammin.

ripa kirjoitti:

Moi! Itse olen edistynyt oman vammani hoidossa siihen vaiheeseen, että kipsi on otettu 6 vkon jakson jälkeen pois. Se oli aluksi 3 vkoa "ballerinaa" ja sitten 90 astetta. Akillesjänteeni katkesi totaalisesti eli yhtään säiettä ei ollut kiinni. Olen yrittänyt kävellä sisätiloissa ilman keppejä. Se onnistuu joten kuten mutta aika vaivalloisesti. Se on enemmän sellaista klenkkaamista kuin kävelyä. Ulos en ole ilman keppejä uskaltautunut kun siellä on vielä liukastakin. Ikää on 35, enkä ole aiemmin a-jännettä satuttanut. Itsestäni tuntuu aika utopistiselta lähteä uimaan. Liukkaat lattiat klenkkavalle -> nurin menee satavarmasti. Itse altaassa luulisin että pystyisi ainakin sitä vesijuoksua treenamaan.
Yritän nyt itse ainakin aluksi tätä klenkkamista ja venyttelyä sisätiloissa. Keppien kanssa pystyy kävelemään jotenkin suoremmin kun ne ovat siinä turvana. Viikon päästä pitäisi aloittaa duunit. Sinänsä ihan jees, onpahan jotain mielekästä tekemistä. Toisaalta kaikki on aika totaalisesti unohtunut 1,5 kk:n sairasloman aikana.

Mitä luulette, olenko liian arka jalan suhteen ? Pitäisikö vain rohkeammin luottaa jalkaan ?

Lue lisää

On ollut mielenkiintoista lukea näitä kokemuksia. Minulla on leikkauksesta vajaa kaksi viikkoa. Akillesjänne repesi kokonaan sulkapallossa ja leikkaus suoritettiin Mehiläisessä. Ensin parsittiin jänteen palat yhteen ja lopuksi otettiin pohjelihaksesta lihaskalvo vahvikkeeksi.

Kipsiä ei todellakaan laitettu, koska Mehiläinen on luopunut siitä aikoja sitten. Perustelevat tämä sillä, että on parempi että jalassa tapahtuu hieman liikettä.

Mielestäni toipuminen on sujunut hyvin ja pystyn kävelemään ilman keppejä. Tosin leikattua jalkaa pitää vetää perässä. Kipuja ei juuri ole. Turvotus hävisi viikossa. Autoa pystyin ajamaan auttavasti viikko leikkauksen jälkeen.

Matkaa on vielä edessä mutta jokainen päivä on aina parempi. Olen todella tyytyväinen kipsittömyyteen.

Ihmettelen sairaslomasi pituutta. Itse sain vain 2 viikkoa.

Jarski71 kirjoitti:

Morjensta vaan kaikille.

Kaksi viikkoa sitten meni akillesjänne poikki.
Ja kuinkas muuten, sulkapallossa. Jänne korjattiin leikkauksella samana iltana. Alkuun jalkaan laitettiin lasta. Sen kanssa tulin oikein hyvin toimeen. Nyt pari viikkoa myöhemmin jalkaan tuli kireä lasikuitukipsi. Kipsi on todella epämiellyttävän kireä ja kun kärsin vielä muutenkin kutiavasta ihosta (erityisesti kipsin alla), on olo epämiellyttävä.

Minua kovasti kiinnostaisi kuulla lisää muista vaihtoehdoista kuin kipsistä. Jotkut ovat näissä keskusteluissa kertoneet kengästä, jonka voi ottaa mm. pesun ajaksi pois. Lisäksi mikä on walker-lasta?

Tällä kipsillä pitäisi mennä vielä 4 viikkoa ja sen jälkeen sitten varovasti kävelemään sekä kuntouttamaan jalkaa. Tsemppiä kaikille kohtalotovereille!

Lue lisää

Mulla meni oikean jalan akillesjänne poikki 1.12 koris treeneissä ja nilkka leikattiin yksityisellä lääkäriasemalla Helsingissä 5.12.

Tätä ennen (2.12) kävin kunnallisessa sairaalassa, jossa jalka käytännössä kieltäydyttiin leikkaamasta, ainakaan samana päivänä. Kovasti myivät tätä ns. konservatiivista (kipsi) hoitoa ja tämä ilman minkäänlaista tiedustelua siitä, mitä jalallani haluan mahdollisesti tulevaisuudessa tehdä. Kipsihoito siinä sitten aloitettiinkin, kun en halunnut nilkan jäävän ilman mitään tukea viikonlopuksi. Hankittuani asiasta kuitenkin lisätietoa mm. netistä ja konsultoituani muutaman ortopedin kanssa, päätin sittenkin leikkauttaa jalkani, vaikka asiassa on selkeästi kaksi eri koulukuntaa lääkäreidenkin keskuudessa.

Kolme päivää kipsauksen jälkeen jalka siis leikattiin ja ainakin tässä vaiheessa ratkaisu vaikuttaa enemmän kuin oikealta. Leikkauksen jälkeen sain heti tukikengän jalkaan ja täysvaraus oli heti sallittu kipujen rajoissa. Liikkuessa suositeltiin kuitenkin kevennystä kepeillä ensimmäisen 2-3 viikon aikana. Jalan ja haavan hoito kengän kanssa on todella helppoa ja liikkuminen kotioloissa onnistuu jo ilman keppejä. Joululahja ostoksille olen ottanut kepit mukaan, mutta nekin on siis suoritettu omin voimin.

Ensihoidoksi määrättiin koipi kattoon ja kylmää, kylmää, kylmää!!!. Parantaa verenkiertoa ja alentaa mahdollista infektio riskiä haavassa ja leikatussa jänteessä. Sen lisäksi jumppaohjeina tuli tehtäväksi pieniä edes takas liikkeitä nilkalla kipujen rajoissa, sekä muutama reisilihaksia vahvistavaa liikettä.

Näitä ohjeita noudattaen ei ainakaan vielä ole ollut minkäänlaisia kipuja, heti leikkauksen jälkeistä yötä lukuun ottamatta.

Eli omien kokemusteni perusteella suosittelen ehdottomasti kenkää jos sellainen on mahdollista saada kipsin sijaan. Kengässä jalka elää jonkun verran kokoajan ja sen saa pois tarvittaessa pesua ja haavan ilmakylpyjä varten, minkä uskon myös nopeuttavan parantumista.

Tsemppia ja Jouluja kaikille kohtalotovereille.

E.T. 52v nainen kirjoitti:

Leikkaamatta vain kipsillä hoidettuna olen 3kk kuluttua seuraavassa tilanteessa. Jänteeni oli kokonaan poikki, kuten kerroin aiemmin. Nyt kävelen aivan normaalisti ja kuntoutan pohjelihastani. Juoksuun en ole vielä uskaltautunut, mutta kevyttä hyppyä olen jo tehnyt. Jalka ei ole koko aikan ollut turvoksissa eikä kipuja ole ollut nimeksikään. Elän lähes normaalia elämää, jos nyt ei ota huomioon entisten liikunnallisten harrastusteni muuttumista rauhallisempaan suuntaan. Pilates,jooga, vesijuoksu, avantouinti ja kävely ovat nyt kovia sanoja, samoin erilaiset venyttelyt.Akillesjänne on kiinittynyt hyvin ja refleksit toimivat näinollen hyvin, vain tietty kireys ja pohjelihaksen taantuminen vaivaavat. Jokapäiväisten venyttlyjen piiruntarkka noudattaminen kannattaa. Samoin kannattaa liikkua mahdollisimman paljon, koska kireys selvästi vähenee aineenvaihdunnan vilkastuessa. Sain luvan myös jalkojen kuntosaliharjoitteluun joulun jälkeen, joten eikökän tämä lihaskuntokin parane. Ainoa asia mikä minua ihmetyttää on se, että miksi näitä akillesjänteitä leikataan kun paraneminen ilman leikkausta kokemukseni mukaan onnistuu näinkin hyvin.Ainakin leikkaukset tuntuvat pidentävän ja vaikeuttavan paranemista.

Lue lisää

Olipa kiva, että löytyi näinkin paljon kokemuksia katkennesta akillesjänteestä. Omani meni eilen illalla poikki tennisleirillä ihan treenin loppuvaiheessa, näinhän se kai yleensä tapahtuu. Ei muuta kun Heinolaan lääkäriin, joka sitten lähetti saman tien taksilla kotikuntaan Espooseen. Jorvissa lääkäri esitteli molemmat vaihtoehdot ja kun en asiasta sen enempää tiennyt, päädyin konservatiiviseen hoitoon. Kipuja ei ole ollut tapahtumahetkellä eikä nytkään, kun tapaturmasta on kulunut vajaa vuorokausi. Mielestäni sain Jorvissa erittäin selkeän kuvan kummastakin tavasta. Molemmilla tavoilla paraneminen vie aikansa. Nyt on jalka "balleriina" asennossa 4 viikkoa, ei saa asua. Sen jälkeen vaihdetaan kipsi ja asento, näin jatketaan taas 2 viikkoa, eikä vieläkään astuta, sen jälkeen vasta laitetaan kipsi, jolla saa astua. Tämän hetken tiedon mukaan sitäkin pidetään 2 viikkoa. Lääkärin mukaan kuntoutuminen kestää kipsin poiston jälkeen n. 4 kuukautta. Uskon saavani lääkäriltä lisäohjeita jalan paranemisen edistyessä. Kiitokset kaikille kuntoukseen liittyvistä kommenteista.
Laitain jatkossa tietoa edistymisestä, jos siitä vaikka olisi jollekin muullekin apua, kuten teidän kaikkien jutuista oli minulle.

kirsihanne kirjoitti:

Olipa kiva, että löytyi näinkin paljon kokemuksia katkennesta akillesjänteestä. Omani meni eilen illalla poikki tennisleirillä ihan treenin loppuvaiheessa, näinhän se kai yleensä tapahtuu. Ei muuta kun Heinolaan lääkäriin, joka sitten lähetti saman tien taksilla kotikuntaan Espooseen. Jorvissa lääkäri esitteli molemmat vaihtoehdot ja kun en asiasta sen enempää tiennyt, päädyin konservatiiviseen hoitoon. Kipuja ei ole ollut tapahtumahetkellä eikä nytkään, kun tapaturmasta on kulunut vajaa vuorokausi. Mielestäni sain Jorvissa erittäin selkeän kuvan kummastakin tavasta. Molemmilla tavoilla paraneminen vie aikansa. Nyt on jalka "balleriina" asennossa 4 viikkoa, ei saa asua. Sen jälkeen vaihdetaan kipsi ja asento, näin jatketaan taas 2 viikkoa, eikä vieläkään astuta, sen jälkeen vasta laitetaan kipsi, jolla saa astua. Tämän hetken tiedon mukaan sitäkin pidetään 2 viikkoa. Lääkärin mukaan kuntoutuminen kestää kipsin poiston jälkeen n. 4 kuukautta. Uskon saavani lääkäriltä lisäohjeita jalan paranemisen edistyessä. Kiitokset kaikille kuntoukseen liittyvistä kommenteista.
Laitain jatkossa tietoa edistymisestä, jos siitä vaikka olisi jollekin muullekin apua, kuten teidän kaikkien jutuista oli minulle.

Lue lisää

Hei,
uskomatonta, itse koin juuri saman kohtalon pari päivää aikaisemmin.

Akillesjänteeni meni poikki torstaina, mutta lääkäriin menin vasta perjantaina kun luulin (tai halusin varmaan uskoa) että jalka on vain venähtänyt. No perajantai-aamuna kävin työterveyshoitajalla ja sitten pitkin hampain iltapäivällä Diacoriin, jossa sain tosi huonoa hoitoa. Diacorissa toki jo todetiin että jänne on varmasti poikki, mutta radiologi oli jo lähtenyt kotiin joten siellä asiaa ei voitu varmistaa ultralla. Diacorista sitten Jorviin, jossa todettiin että jänne on lähes kokonaan poikki, mutta pieni säie piti nivelen päitä yhdessä. Myös minulle kerrottiin asiantuntevasti, että on kahta koulukuntaa: konservatiivista ja leikkauksen ystäviä. Perjantai-iltana jalka laitettiin kuitenkin ilman leikkausta kipsiin, joten tällä hetkellä ainakin mennään konservatiivisella hoidolla. Huomenna maanantaina Jorvista soitetaan kun ortopedit ovat tutkailleet kuvia ja päättävät tarvitseeko jalka leikkausta. Klexane-verenohennus hoito aloitettiin heti, mutta tänä iltana en pistosta ota siltä varalta että jalka päätetäänkin huomenna leikata.

Kuulisin mielelläni miten sun hoito/paraneminen sujuu jatkossa; kerron toki itsekkin miten oman akillesjänteeni tilanne kehittyy. Nyt pohje on kipsin alla hieman kipeä, varsinkin kun lähden liikkeelle ja jalka ei ole koholla.

Akilles_Antti kirjoitti:

Hei,
uskomatonta, itse koin juuri saman kohtalon pari päivää aikaisemmin.

Akillesjänteeni meni poikki torstaina, mutta lääkäriin menin vasta perjantaina kun luulin (tai halusin varmaan uskoa) että jalka on vain venähtänyt. No perajantai-aamuna kävin työterveyshoitajalla ja sitten pitkin hampain iltapäivällä Diacoriin, jossa sain tosi huonoa hoitoa. Diacorissa toki jo todetiin että jänne on varmasti poikki, mutta radiologi oli jo lähtenyt kotiin joten siellä asiaa ei voitu varmistaa ultralla. Diacorista sitten Jorviin, jossa todettiin että jänne on lähes kokonaan poikki, mutta pieni säie piti nivelen päitä yhdessä. Myös minulle kerrottiin asiantuntevasti, että on kahta koulukuntaa: konservatiivista ja leikkauksen ystäviä. Perjantai-iltana jalka laitettiin kuitenkin ilman leikkausta kipsiin, joten tällä hetkellä ainakin mennään konservatiivisella hoidolla. Huomenna maanantaina Jorvista soitetaan kun ortopedit ovat tutkailleet kuvia ja päättävät tarvitseeko jalka leikkausta. Klexane-verenohennus hoito aloitettiin heti, mutta tänä iltana en pistosta ota siltä varalta että jalka päätetäänkin huomenna leikata.

Kuulisin mielelläni miten sun hoito/paraneminen sujuu jatkossa; kerron toki itsekkin miten oman akillesjänteeni tilanne kehittyy. Nyt pohje on kipsin alla hieman kipeä, varsinkin kun lähden liikkeelle ja jalka ei ole koholla.

Lue lisää

Heippa vaan,

Itse ihmettelen, että jalkaani ei missään vaiheessa kuvattu, oli ilmeisesti sitten niin selvä juttu. En myöskään saanut mitään verenohennuslääkkeitä, burana 800 varmuuden vuoksi, jos tulee kipuja.

Nyt kun vähän varpaita liikuttelen, tunnen myös, että pohje on selkeästi vähän arka, mutta suoranaista kipua ei ole vieläkään.

Odottelen mielenkiinnolla, miten sun jalkasi kanssa edetään.

kirsihanne kirjoitti:

Heippa vaan,

Itse ihmettelen, että jalkaani ei missään vaiheessa kuvattu, oli ilmeisesti sitten niin selvä juttu. En myöskään saanut mitään verenohennuslääkkeitä, burana 800 varmuuden vuoksi, jos tulee kipuja.

Nyt kun vähän varpaita liikuttelen, tunnen myös, että pohje on selkeästi vähän arka, mutta suoranaista kipua ei ole vieläkään.

Odottelen mielenkiinnolla, miten sun jalkasi kanssa edetään.

Lue lisää

Reilu viisi viikkoa leikkauksesta aikaa. Jänne meni kokonaan poikki. Konservatiivista hoitoa ei edes ehdotettu. Ensimmäiset kolme viikkoa ballerinassa, nyt walker-kenkä kolmatta viikkoa, jonka kanssa ei edelleenkään lääkäri antanut varauslupaa. Olen kuitenkin omatoimisesti alkanut varaamaan jonkin verran keppien kanssa, kun kipuja ei ole ja kiire tietenkin kävelemään. Ja olen muutenkin jotenkin ihmetellyt, kun joulukuun alussa ottaavat tämän kengänkin pois ja sanottiin, että ota lekuriin oma kenkä mukaan, niin kuinkakohan sieltä muka itse pois kävelee, jos ei ennen sitä ole yhtään varannut. Ilmeisesti kepit saa kuitenkin vielä mukaan jos haluaa;D Mutta siis jos ne silloin antaa varausluvan, niin miksi siihen ei voisi varata jo osittain aiemmin.

Akilles_Antti kirjoitti:

Hei,
uskomatonta, itse koin juuri saman kohtalon pari päivää aikaisemmin.

Akillesjänteeni meni poikki torstaina, mutta lääkäriin menin vasta perjantaina kun luulin (tai halusin varmaan uskoa) että jalka on vain venähtänyt. No perajantai-aamuna kävin työterveyshoitajalla ja sitten pitkin hampain iltapäivällä Diacoriin, jossa sain tosi huonoa hoitoa. Diacorissa toki jo todetiin että jänne on varmasti poikki, mutta radiologi oli jo lähtenyt kotiin joten siellä asiaa ei voitu varmistaa ultralla. Diacorista sitten Jorviin, jossa todettiin että jänne on lähes kokonaan poikki, mutta pieni säie piti nivelen päitä yhdessä. Myös minulle kerrottiin asiantuntevasti, että on kahta koulukuntaa: konservatiivista ja leikkauksen ystäviä. Perjantai-iltana jalka laitettiin kuitenkin ilman leikkausta kipsiin, joten tällä hetkellä ainakin mennään konservatiivisella hoidolla. Huomenna maanantaina Jorvista soitetaan kun ortopedit ovat tutkailleet kuvia ja päättävät tarvitseeko jalka leikkausta. Klexane-verenohennus hoito aloitettiin heti, mutta tänä iltana en pistosta ota siltä varalta että jalka päätetäänkin huomenna leikata.

Kuulisin mielelläni miten sun hoito/paraneminen sujuu jatkossa; kerron toki itsekkin miten oman akillesjänteeni tilanne kehittyy. Nyt pohje on kipsin alla hieman kipeä, varsinkin kun lähden liikkeelle ja jalka ei ole koholla.

Lue lisää

Olipa hyvä, että mainitsit tuosta pohkeen kipeytymisestä, nyt olen kokenut saman. Lisäksi välillä tuntuu, että jalalla on pakkoliikkeitä, ihan kun se haluaisi normaalimpaan asenttoon - ei tunnu kivalta. Suoranaista kipua ei vielä ole ollut. Nyt on eka viikko takana, kärsivällisyyttä tarvitaan, odottelen aikaa, jolloin keppien käyttö tuntuu helpommalta.

kirsihanne kirjoitti:

Olipa hyvä, että mainitsit tuosta pohkeen kipeytymisestä, nyt olen kokenut saman. Lisäksi välillä tuntuu, että jalalla on pakkoliikkeitä, ihan kun se haluaisi normaalimpaan asenttoon - ei tunnu kivalta. Suoranaista kipua ei vielä ole ollut. Nyt on eka viikko takana, kärsivällisyyttä tarvitaan, odottelen aikaa, jolloin keppien käyttö tuntuu helpommalta.

Lue lisää

No viikko ehti vierähtää, pohjesäryn takia hakeuduin Jorviin sunnuntaina; tulppaepäily ja maanantaina vahvistus. Ei muuta kuin lääkekuurille. Huomenna on 2 viikkoa täynnä ja kipuja ei ole tullut sen jälkeen, kun sain tuon hoidon tuohon tulppaan. Sauvojan kanssa kävely tuntuu raskaalta, mutta pikku hiljaa eteenpäin, kiire ei ole mihinkään.

kirsihanne kirjoitti:

No viikko ehti vierähtää, pohjesäryn takia hakeuduin Jorviin sunnuntaina; tulppaepäily ja maanantaina vahvistus. Ei muuta kuin lääkekuurille. Huomenna on 2 viikkoa täynnä ja kipuja ei ole tullut sen jälkeen, kun sain tuon hoidon tuohon tulppaan. Sauvojan kanssa kävely tuntuu raskaalta, mutta pikku hiljaa eteenpäin, kiire ei ole mihinkään.

Lue lisää

Voi voi, mutta onneksi tulppa ei ehtinyt ilmeisesti tekemään tuhojaan? Saitko tulppaan Klexane-nimistä verenohennuslääkettä vai jotain muuta? Miten pitkä kuuri on?

Itsellä jalka toipuu ihan OK, mutta välillä sitä kyllä särkee. Minulla Klexane-kuuri loppuu pian, mutta taidan hakea lääkettä lisää jottei tulppa iske minunkin jalkaan.

Akilles_Antti kirjoitti:

Voi voi, mutta onneksi tulppa ei ehtinyt ilmeisesti tekemään tuhojaan? Saitko tulppaan Klexane-nimistä verenohennuslääkettä vai jotain muuta? Miten pitkä kuuri on?

Itsellä jalka toipuu ihan OK, mutta välillä sitä kyllä särkee. Minulla Klexane-kuuri loppuu pian, mutta taidan hakea lääkettä lisää jottei tulppa iske minunkin jalkaan.

Lue lisää

Tulpan huomasin vain sen tähden, että pohkeessa tuntui särkyä, muuten ei ollut mitään ongelmia. Klexanea pistin viikon ja samalla aloitettiin Marevan kuuri. Olen joutunut käymään labrassa verinäytteessä pari kertaa viikossa, nyt on kuitenkin päästy hoitotasolle, joten käyn kerran viikossa ja toivottavasti käyntikerrat jatkossa vähenee. Lääkärin mukaan Marevan hoito jatkuu vähintään 3 kuukautta, riippuen täysin jalan liikkuvuuden palautumisesta. Huonossa tapauksessa voi jatkua puolikin vuotta (eri lääkärit on sanoneet erilailla).
Hyvä juttu on se, että ei tarvitse miettiä onko tulppa vai ei. Sen jälkeen kun lääkitys alkoi, kivut hävisi pohkeesta ja välillä ei meinaa muistaa, että on kipsi jalassa. Yöt nukun tosi hyvin. Ainoa ongelma on tuo liikkuminen, olen yrittänyt väkisin "kävellä" ulkona vähän, mutta on aika raskasta liikkua yhdellä jalalla ja sauvoilla ilman, että saa levätä. Ensi perjantaina on kipsin vaihto, odottelen mielenkiinnolla mitä uuden kipsin kanssa saa tehdä. Eikös sinullakin ole kohta sama edessä? Kannattaa varmaan mainita lääkärille, jos on särkyä, Jorvissa pääsin heti radiologin vastaanotolla ja hän tutki pohkeen ja sain samantien tiedon tulpasta.

kirsihanne kirjoitti:

Tulpan huomasin vain sen tähden, että pohkeessa tuntui särkyä, muuten ei ollut mitään ongelmia. Klexanea pistin viikon ja samalla aloitettiin Marevan kuuri. Olen joutunut käymään labrassa verinäytteessä pari kertaa viikossa, nyt on kuitenkin päästy hoitotasolle, joten käyn kerran viikossa ja toivottavasti käyntikerrat jatkossa vähenee. Lääkärin mukaan Marevan hoito jatkuu vähintään 3 kuukautta, riippuen täysin jalan liikkuvuuden palautumisesta. Huonossa tapauksessa voi jatkua puolikin vuotta (eri lääkärit on sanoneet erilailla).
Hyvä juttu on se, että ei tarvitse miettiä onko tulppa vai ei. Sen jälkeen kun lääkitys alkoi, kivut hävisi pohkeesta ja välillä ei meinaa muistaa, että on kipsi jalassa. Yöt nukun tosi hyvin. Ainoa ongelma on tuo liikkuminen, olen yrittänyt väkisin "kävellä" ulkona vähän, mutta on aika raskasta liikkua yhdellä jalalla ja sauvoilla ilman, että saa levätä. Ensi perjantaina on kipsin vaihto, odottelen mielenkiinnolla mitä uuden kipsin kanssa saa tehdä. Eikös sinullakin ole kohta sama edessä? Kannattaa varmaan mainita lääkärille, jos on särkyä, Jorvissa pääsin heti radiologin vastaanotolla ja hän tutki pohkeen ja sain samantien tiedon tulpasta.

Lue lisää

No niin, kipsi vaihtui toiseen. Tämän saa poistaa suihkun tai saunan ajaksi, jos vain saa avattua. Astua ei saa, vähän oman jalan painoa voi laittaa. Kipsin vaihdon yhteydessä oli ensimmäistä kertaa jotain kipeyttä, mutta ei nilkassa vaan pohkeessa ja jalkaterässä. Aika kireältä tuntui myös tuo jänne kun nilkan asentoa vaihdettiin. Hyvää oli se, että pystyi jo heiluttamaan jalkaterää edestakaisin, ylös/alas. Positiivisella mielellä, kuntoutuksen voi aloittaa jo nyt, esim. telkkaria katsoessa saisi kipsin otaa pois ja jalkaterää koukistella. Auttaa kuulema paranemiseen.

Toistaiseksi siis ei mitään valittamista tämän valinnan suhteen.

kirsihanne kirjoitti:

No niin, kipsi vaihtui toiseen. Tämän saa poistaa suihkun tai saunan ajaksi, jos vain saa avattua. Astua ei saa, vähän oman jalan painoa voi laittaa. Kipsin vaihdon yhteydessä oli ensimmäistä kertaa jotain kipeyttä, mutta ei nilkassa vaan pohkeessa ja jalkaterässä. Aika kireältä tuntui myös tuo jänne kun nilkan asentoa vaihdettiin. Hyvää oli se, että pystyi jo heiluttamaan jalkaterää edestakaisin, ylös/alas. Positiivisella mielellä, kuntoutuksen voi aloittaa jo nyt, esim. telkkaria katsoessa saisi kipsin otaa pois ja jalkaterää koukistella. Auttaa kuulema paranemiseen.

Toistaiseksi siis ei mitään valittamista tämän valinnan suhteen.

Lue lisää

Itsellä nyt leikkauksesta melko tarkasti pari kuukautta ja kävelyä olen jo harjoitellut vajaat kolme viikkoa. Edelleen hieman laahaavaa on, mutta koko ajan parempaan suuntaan. Huomattavaa ollut se, että päivien ero tuntuu olevan suuri. Jonakin päivänä tuntuu menevän melko sujuvastikin, mutta liikaa rasittuessaan seuraavat pari päivää voivat olla selkeästi heikommat.

Suurimmaksi ongelmaksi uskoisin tällä hetkellä muotoutuneen pohjelihaksen heikon kunnon. Eli pohjetta on saatava vahvistettua, jotta kävelykin siitä paranee. Vaikka edistystä tulee aika kiitettävästi niin silti tässä hommassa tuntuu yleisin huomioni olevan, että aikaa kuntoutukseen menee paljon enemmän mitä luulin.

Tämä sama joka on aiemminki... kirjoitti:

Itsellä nyt leikkauksesta melko tarkasti pari kuukautta ja kävelyä olen jo harjoitellut vajaat kolme viikkoa. Edelleen hieman laahaavaa on, mutta koko ajan parempaan suuntaan. Huomattavaa ollut se, että päivien ero tuntuu olevan suuri. Jonakin päivänä tuntuu menevän melko sujuvastikin, mutta liikaa rasittuessaan seuraavat pari päivää voivat olla selkeästi heikommat.

Suurimmaksi ongelmaksi uskoisin tällä hetkellä muotoutuneen pohjelihaksen heikon kunnon. Eli pohjetta on saatava vahvistettua, jotta kävelykin siitä paranee. Vaikka edistystä tulee aika kiitettävästi niin silti tässä hommassa tuntuu yleisin huomioni olevan, että aikaa kuntoutukseen menee paljon enemmän mitä luulin.

Lue lisää

No nyt on 5 viikkoa takana, jalka on aika jännän tuntuinen. Kun kipsin ottaa pois suihkuun mennessä, huomaa, että pohje on kaventunut tosi paljon. Jalkaterän lihaksetkin ovat aika heikossa kunnossa, kun vapisee helposti. Odottelen tammikuun 8. päivää, jolloin vaihdetaan jälleen kipsi, sitten saa varmaan jo astua - saa nähdä, kuinkahan se sujuu.

kirsihanne kirjoitti:

No nyt on 5 viikkoa takana, jalka on aika jännän tuntuinen. Kun kipsin ottaa pois suihkuun mennessä, huomaa, että pohje on kaventunut tosi paljon. Jalkaterän lihaksetkin ovat aika heikossa kunnossa, kun vapisee helposti. Odottelen tammikuun 8. päivää, jolloin vaihdetaan jälleen kipsi, sitten saa varmaan jo astua - saa nähdä, kuinkahan se sujuu.

Lue lisää

No niin, nyt on kipsi vaihdettu kävelyä kestävään versioon. Vaikealta tuntuu tuo astumien, kipua ei ole, mutta luottamus jalan kestämiseen puuttuu eli ei uskalla ihan täysiä pistää painoa jalalle. Sitä on kuitenkin käytettävä kaksi seuraavaa viikkoa kipsin kanssa. Toivon mukaan pikkuhiljaa siihen tottuu.
Lääkärin mukaan akilles näyttäisi parantuneen ihan hyvin. Pohjalihas on pienentynyt tosi paljon, samoin on käynyt jalkapöydän ja nilkan muillekin lihaksille. Kerron tilanteesta taas kun on jotain sanottavaaa.

kirsihanne kirjoitti:

No niin, nyt on kipsi vaihdettu kävelyä kestävään versioon. Vaikealta tuntuu tuo astumien, kipua ei ole, mutta luottamus jalan kestämiseen puuttuu eli ei uskalla ihan täysiä pistää painoa jalalle. Sitä on kuitenkin käytettävä kaksi seuraavaa viikkoa kipsin kanssa. Toivon mukaan pikkuhiljaa siihen tottuu.
Lääkärin mukaan akilles näyttäisi parantuneen ihan hyvin. Pohjalihas on pienentynyt tosi paljon, samoin on käynyt jalkapöydän ja nilkan muillekin lihaksille. Kerron tilanteesta taas kun on jotain sanottavaaa.

Lue lisää

Itsellä tulee kohta 3kk leikkauksesta ja omasta mielestä ihan hyvällä mallilla kuntoutuksen suhteen. Pitempien matkojen kävely tekee jalan edelleenkin hieman kipeäksi, mutta liikkuminen on joka tapauksessa kuitenkin jo sillä tasolla, että päivittäisestä arjesta selviää hyvin. Jalan lihakset kyllä tosiaan menivät aivan nolliin ja niiden palautuminen vie aikaa. "Hauskin" juttu on ehkä kun makaa pitkällään ja haukottelee, tällöin leikatun jalan jalkaterä alkaa tärisemään haukotuksen mukana:D Kertoo, ettei lihakset vielä aivan täydessä terässä siellä ole.

kirsihanne kirjoitti:

No niin, nyt on kipsi vaihdettu kävelyä kestävään versioon. Vaikealta tuntuu tuo astumien, kipua ei ole, mutta luottamus jalan kestämiseen puuttuu eli ei uskalla ihan täysiä pistää painoa jalalle. Sitä on kuitenkin käytettävä kaksi seuraavaa viikkoa kipsin kanssa. Toivon mukaan pikkuhiljaa siihen tottuu.
Lääkärin mukaan akilles näyttäisi parantuneen ihan hyvin. Pohjalihas on pienentynyt tosi paljon, samoin on käynyt jalkapöydän ja nilkan muillekin lihaksille. Kerron tilanteesta taas kun on jotain sanottavaaa.

Lue lisää

Minulle vaihdettiin myös kipsin tilalle iso tukikenkä, jolla pitäisi varata. Onko sinulla jalassa siis kenkän lisäksi myös kipsi? Pyysikö lääkäri ottamaan kengän pois yöksi? Minun jalassa tällä hetkellä oleva kenkä on se sen verran painava, että se olisi kiva saada yöksi pois. Lisäksi samalla kengällä pitää varata ulkona, joten lakanoihin ei sen kanssa oikein viitsi mennä.

kirsihanne kirjoitti:

No niin, nyt on kipsi vaihdettu kävelyä kestävään versioon. Vaikealta tuntuu tuo astumien, kipua ei ole, mutta luottamus jalan kestämiseen puuttuu eli ei uskalla ihan täysiä pistää painoa jalalle. Sitä on kuitenkin käytettävä kaksi seuraavaa viikkoa kipsin kanssa. Toivon mukaan pikkuhiljaa siihen tottuu.
Lääkärin mukaan akilles näyttäisi parantuneen ihan hyvin. Pohjalihas on pienentynyt tosi paljon, samoin on käynyt jalkapöydän ja nilkan muillekin lihaksille. Kerron tilanteesta taas kun on jotain sanottavaaa.

Lue lisää

Minulla on jalassa lasikuitukipsi, jonka saa ottaa pois suihkuun mennessä, yöllä kylläkin pidetään jalassa. Päivisin kipsin päälle on semmoinen sandaalityyppinen kenkä, joka ei ole lainkaan painava, pohja vain on korkea, joten kävely on vähän semmoista vaappumista. Tiistaina koittaa sitten hetki, kun 8,5 viikkoa on takana ja silloin sitten kai pitäisi pystyä astumaan ilman tukea...saa nähdä miten käy. Pitkiä matkoja ei tällä kipsillä kävellä ilman keppiä, jalka väsyy ja kipsi hankaloittaa astumista.

könkkääjä kirjoitti:

onneksi soiton fysioterapeutille. mietin juuri itsekseni että pitäisi lähteä vesijuoksuun tai muuten jumpata jalkaa,ei kuulema saa ennen kuin korokehoito on lopetettu.jänteen täytyy vahvistua, että kestää sitten kuntoutuksen.

Lue lisää

o niin, 10 viikkoa on takana ja 1,5 viikkoa olen ollut ilman kipsiä. Kävely on edelleen vaikeaa, jalka on turvoksissa polveen asti. Jorvista ei määrätty fysikaalista, mutta sain muuta kautta lähetteen, nyt hoidetaan turvotusta pois, jonkinlaista liikehoitoa kotona ja sillä pitäisi edetä. Vähän nilkkaa heiluttelen edestakaisin, mutta turvotus estää aika paljon liikerataa. En ole ihan varma mitä jalka kestää tällä hetkellä, joten aloittelen varovaisesti. Konservatiivisesta hoidosta en ole vielä vakuutuunut, onko akilles tarpeeksi vahva liikuntaa harrastavalle ihmisele. No tämän näyttää aika, toivottavasti kestää jonkin aikaa.
Laitan lisätietoa jatkosta, kunhan on jotain kommentoitavaa

kirsihanne kirjoitti:

o niin, 10 viikkoa on takana ja 1,5 viikkoa olen ollut ilman kipsiä. Kävely on edelleen vaikeaa, jalka on turvoksissa polveen asti. Jorvista ei määrätty fysikaalista, mutta sain muuta kautta lähetteen, nyt hoidetaan turvotusta pois, jonkinlaista liikehoitoa kotona ja sillä pitäisi edetä. Vähän nilkkaa heiluttelen edestakaisin, mutta turvotus estää aika paljon liikerataa. En ole ihan varma mitä jalka kestää tällä hetkellä, joten aloittelen varovaisesti. Konservatiivisesta hoidosta en ole vielä vakuutuunut, onko akilles tarpeeksi vahva liikuntaa harrastavalle ihmisele. No tämän näyttää aika, toivottavasti kestää jonkin aikaa.
Laitan lisätietoa jatkosta, kunhan on jotain kommentoitavaa

Lue lisää

Nyt on kulunut 3 viikkoa kipsin poistosta. Kipuja ei ole ole ollut. Jalka on edelleen turvoksissa, välillä enemmän ja välillä näyttää jo aika hyvältä. Kuntouttaminen on hidasta, kävely ontuvaa, pitemmillä matkoilla on ollut vielä sauva varmuuden vuoksi mukana. Lähinnä sauvan avulla pysyy selkä suorana, eikä tule muita ongelmia. Käyn nyt fysikaalisessa, jalkaan annetaan LPG-hoitoa, jolla yritetään saada turvotusta laskemaan. Kotona on tehtävä joitan kevyitä liikuttelujuttua, jotta saataisiin tuota liikkuvuutta lisättyä. Paljon ei uskalla venyttää, kun tuosta kipsin poistosta on vasta niin vähän aikaa. Odottelen tässä mielenkiinnolla, nopeutuuko paraneminen missään vaiheessa. Uskoisin, että liikkuvuus paranee huomattavasti kun tuo turvotus saadaan pois.

kirsihanne kirjoitti:

Nyt on kulunut 3 viikkoa kipsin poistosta. Kipuja ei ole ole ollut. Jalka on edelleen turvoksissa, välillä enemmän ja välillä näyttää jo aika hyvältä. Kuntouttaminen on hidasta, kävely ontuvaa, pitemmillä matkoilla on ollut vielä sauva varmuuden vuoksi mukana. Lähinnä sauvan avulla pysyy selkä suorana, eikä tule muita ongelmia. Käyn nyt fysikaalisessa, jalkaan annetaan LPG-hoitoa, jolla yritetään saada turvotusta laskemaan. Kotona on tehtävä joitan kevyitä liikuttelujuttua, jotta saataisiin tuota liikkuvuutta lisättyä. Paljon ei uskalla venyttää, kun tuosta kipsin poistosta on vasta niin vähän aikaa. Odottelen tässä mielenkiinnolla, nopeutuuko paraneminen missään vaiheessa. Uskoisin, että liikkuvuus paranee huomattavasti kun tuo turvotus saadaan pois.

Lue lisää

Kohta tulee itsellä neljä kuukautta täyteen leikkauksesta ja olen nyt hiljattain huomannut, ettei turvotusta juurikaan ole enää. Kävely onnistuu nopeudeltaan jo aivan kuin ennenkin, tosin täysin kivutonta se ei nopeammassa tahdissa ole, mutta kipu ei kuitenkaan häiritse niin, että tahtia joutuisi hidastamaan sen takia. Juoksua pitää varmaan kokeilla heti kun tämä lääkärin määrämä puolen vuoden urheilukielto loppuu.

sama2141 kirjoitti:

Kohta tulee itsellä neljä kuukautta täyteen leikkauksesta ja olen nyt hiljattain huomannut, ettei turvotusta juurikaan ole enää. Kävely onnistuu nopeudeltaan jo aivan kuin ennenkin, tosin täysin kivutonta se ei nopeammassa tahdissa ole, mutta kipu ei kuitenkaan häiritse niin, että tahtia joutuisi hidastamaan sen takia. Juoksua pitää varmaan kokeilla heti kun tämä lääkärin määrämä puolen vuoden urheilukielto loppuu.

Lue lisää

Itsellä jänne katkesi marraskuun lopulla ja jalka laitettiin kipsiin ilman leikkausta. Nyt takana kolme viikkoa kuntoutusta ja jänne venyy jo yllättävän hyvin. Kävely onnistuu ok, joskin jalkaa tulee edelleen hieman varottua. Kun kävelyä oikein ajattelee ja ponnistaa kovaa koko päkiällä, tuntuu vielä kipua jänteessä. Täytyy vielä viikko tai pari kuulostella kipua ja aloittaa sitten kevyet hölkkäharjoitukset.

Tämä sama joka on aiemminki... kirjoitti:

Itsellä nyt leikkauksesta melko tarkasti pari kuukautta ja kävelyä olen jo harjoitellut vajaat kolme viikkoa. Edelleen hieman laahaavaa on, mutta koko ajan parempaan suuntaan. Huomattavaa ollut se, että päivien ero tuntuu olevan suuri. Jonakin päivänä tuntuu menevän melko sujuvastikin, mutta liikaa rasittuessaan seuraavat pari päivää voivat olla selkeästi heikommat.

Suurimmaksi ongelmaksi uskoisin tällä hetkellä muotoutuneen pohjelihaksen heikon kunnon. Eli pohjetta on saatava vahvistettua, jotta kävelykin siitä paranee. Vaikka edistystä tulee aika kiitettävästi niin silti tässä hommassa tuntuu yleisin huomioni olevan, että aikaa kuntoutukseen menee paljon enemmän mitä luulin.

Lue lisää

Tervehdys!
Oikea akillesjänteeni meni poikki 6.10.07 ja leikattiin kaksi päivää myöhemmin.Kipsin sain pois 22.11.07 ja nyt on kävelty vaihtelevalla menestyksellä n. 3 ja puoli kuukautta.Ongelma on juurikin pohjelihas, kun ei saa askellukseen voimaa.Menin fysioterapeutille(3kk:n kohdalla, kun nilkka ei enää turvoksissa), joka sanoi että askel jää vajaaksi, koska varpaan ja nilkan nivelet on vieläkin niin jäykät.Kaksi hoitokertaa ja askellus on ihan eri luokkaa ja pohjelihas vahvistuu silmissä!Suosittelen fys.hoitoa lämpimästi, usko toipumiseen on helpottanut kummasti.Urheilukieltoa vielä toukokuun loppuun, blääh.Kyllä tämä tästä, vaikka kestääkin pirhanan kauan!Tsemppiä omaan toipumiseesi!

Nimetön kirjoitti:

Tervehdys!
Oikea akillesjänteeni meni poikki 6.10.07 ja leikattiin kaksi päivää myöhemmin.Kipsin sain pois 22.11.07 ja nyt on kävelty vaihtelevalla menestyksellä n. 3 ja puoli kuukautta.Ongelma on juurikin pohjelihas, kun ei saa askellukseen voimaa.Menin fysioterapeutille(3kk:n kohdalla, kun nilkka ei enää turvoksissa), joka sanoi että askel jää vajaaksi, koska varpaan ja nilkan nivelet on vieläkin niin jäykät.Kaksi hoitokertaa ja askellus on ihan eri luokkaa ja pohjelihas vahvistuu silmissä!Suosittelen fys.hoitoa lämpimästi, usko toipumiseen on helpottanut kummasti.Urheilukieltoa vielä toukokuun loppuun, blääh.Kyllä tämä tästä, vaikka kestääkin pirhanan kauan!Tsemppiä omaan toipumiseesi!

Lue lisää

Juu kiitoksia. Ihan hyvin tässä alkaa jo kävely sujumaan. Toki jalka rasittuessaan edelleen voi mennä hieman araksi. Kuitenkin kun kävelemään vain lähtee niin se ensimmäinen sata metriä on se "hankalin" ja sitten jalka ikään kuin vertyy ja kävely sujuu lähes normaalisti. Voimistamista vain lihaksiin edelleen lisää.

konservatiivinen kirjoitti:

Itsellä jänne katkesi marraskuun lopulla ja jalka laitettiin kipsiin ilman leikkausta. Nyt takana kolme viikkoa kuntoutusta ja jänne venyy jo yllättävän hyvin. Kävely onnistuu ok, joskin jalkaa tulee edelleen hieman varottua. Kun kävelyä oikein ajattelee ja ponnistaa kovaa koko päkiällä, tuntuu vielä kipua jänteessä. Täytyy vielä viikko tai pari kuulostella kipua ja aloittaa sitten kevyet hölkkäharjoitukset.

Lue lisää

Jänteesi poikkesi samoihin aikoihin kun minulla. Perinteinen hiihto onnistui, mutta vauhti oli aika hidasta. Juoksemista en voi edes kuvitella, hyvä kun pystyin viime viikon lopulla kiertämään 18 reikää golfkentällä. Pallon lyöminenkään ei vielä tapahdu normaalisti. Oletko käynyt fysikaalisessa vai miten olet saanut jalkaa kuntoutettua. Jalkani turpoaa vielä aika paljon päivän aikana, varsinkin näin kun joutuu istumaan paikallaan töissä. Jänne venyy jonkin verran, mutta enemmän aiheuttaa ongelmia nilkan sivuosat, pohjelihas on tietysti ohuempi, mutta se ei haittaa millään lailla. Tasapainoharjoituksia joutuu kyllä tekemään eli vahingoittuneella jalalla seisominen on vielä hankalaa.

kirsihanne kirjoitti:

Jänteesi poikkesi samoihin aikoihin kun minulla. Perinteinen hiihto onnistui, mutta vauhti oli aika hidasta. Juoksemista en voi edes kuvitella, hyvä kun pystyin viime viikon lopulla kiertämään 18 reikää golfkentällä. Pallon lyöminenkään ei vielä tapahdu normaalisti. Oletko käynyt fysikaalisessa vai miten olet saanut jalkaa kuntoutettua. Jalkani turpoaa vielä aika paljon päivän aikana, varsinkin näin kun joutuu istumaan paikallaan töissä. Jänne venyy jonkin verran, mutta enemmän aiheuttaa ongelmia nilkan sivuosat, pohjelihas on tietysti ohuempi, mutta se ei haittaa millään lailla. Tasapainoharjoituksia joutuu kyllä tekemään eli vahingoittuneella jalalla seisominen on vielä hankalaa.

Lue lisää

Nyt on takana 5 kuukautta, ja ekan kerran tuntuu siltä, että kyllä jalka jossain vaiheessa on ok. Olen pelannut jo golfia yhteensä 5 kierrosta, kunto on tosi huono. Juoksemista on turha vielä yrittää, kävelykään ei ole ihan normaalia, mutta jalka on taipuu jo niin, että taidan kokeilla Body Pumpiin menoa. On vain uskottava, että rauhallisesti eikä ruvettava repimään.

Minulla katkesi akillesjänteen säikeitä. En tietenkään tiennyt mitä kintussani tapahtui; kipu oli kova ja kävely loppui siihen paikkaan siltä erää.

Työterveyslääkäri sanoi ensin, että jänne on vain ärtynyt ja määräsi särkylääkkeitä. Viikon päästä pirunmoisen kivun vain jatkuttua sain vihdoin viikon päästä lähetteen ultraäänitutkimukseen, jossa - taas vasta viikon päästä - selvisi että akillesjänteen säikeitä on katkennut ja jänne on jo pahasti tulehtunut. Sain sitten tulehduskipulääkkeitä, eikä kortisonia jota pyysin kovaan kipuun voitu antaa tulehduksen niin pahassa akuutissa vaiheessa, ja sairaslomaa viikon verran. Sairaslomat on vietetty, jalka vain on niin kipeä, kävelemättä kunei voi esim. töissä käydä. Minua mietityttää, olisiko asialle voitu tehdä jotakin tehokkaampaa, jos jalka olisi tutkittu kunnolla heti oitis eikä vain odoteltu. Vai onkohan niin sitten, ettei säikeiden katkeamisille ja tulehdukselle voi oikein tehdä mitään, lääkkeitä vaan ja köpöttelemään. Sattuu.

Koeta kestää vaikka aikaa kuluikin turhaan,
miulla jänne repesi joulun jälkeen, leikattiin ja
kipsattiin. Viikko sitten sain kipsin pois ja
nyt kävelen hieman klenkaten korkopalan kanssa.
Olen menossa fysioterapeitille parin päivän päästä.
Kipsi jalassa oleminen on aika pitkästyttävää,
itse kävin joka päivä ulkona ja jumppasin sairaalan ohjeiden mukaan pari kertaa päivässä.
Koeta jaksaa ja jos mahdollista luo omat päivittäiset rutiinit se auttoi ainankin miuta noina viikkoina.
Kyllä siitä kunnon jalka vielä tulee.

JUPE5 kirjoitti:

Koeta kestää vaikka aikaa kuluikin turhaan,
miulla jänne repesi joulun jälkeen, leikattiin ja
kipsattiin. Viikko sitten sain kipsin pois ja
nyt kävelen hieman klenkaten korkopalan kanssa.
Olen menossa fysioterapeitille parin päivän päästä.
Kipsi jalassa oleminen on aika pitkästyttävää,
itse kävin joka päivä ulkona ja jumppasin sairaalan ohjeiden mukaan pari kertaa päivässä.
Koeta jaksaa ja jos mahdollista luo omat päivittäiset rutiinit se auttoi ainankin miuta noina viikkoina.
Kyllä siitä kunnon jalka vielä tulee.

Lue lisää

Varmasti kirpaisee tuollainen diagnoosi, ja leikkausjono on kyllä tuskastuttavan pitkä!
Itellä jo pitkästi viidettä kk leikkauksesta ja harrastuksia on tullut aloiteltua aikaa sitten. Missä tilanteessa teillä jalat sitten meni?

Huono-onninen kirjoitti:

Varmasti kirpaisee tuollainen diagnoosi, ja leikkausjono on kyllä tuskastuttavan pitkä!
Itellä jo pitkästi viidettä kk leikkauksesta ja harrastuksia on tullut aloiteltua aikaa sitten. Missä tilanteessa teillä jalat sitten meni?

Lue lisää

se yleisin eli sulkapallo, tunti pelattu ja
sitten repesi.

miulta repesi jänne 27.12.06, leikattiin
29.12.06, 6 viikkoa kipsi ja sitten kävelemään.
Jätin heti kipsin poiston jälkeen kepit pois ja
korkopalan kanssa klenkkasin eteenpäin.
Nyt mennyt yhdeksän viikkoa leikkauksesta ja olen jättänyt korkopalat pois ja kävelen jo melkein normaalisti. Pari kertaa olen käynyt
kipsin poiston jälkeen fysioterapeutilla suosittelen). Kyllä se jänne kuntoon tulee, vatii vaan kärsivällisyyttä ja omaehtoista kuntouttamista.

Itselläni repesi oikea akilles viimevuoden elokuussa(2007). Joulukuun alussa kävin ultrassa ja sanottiin että 2/3 jänteestä poikki. Lääkäri laittoi leikkaus jonoon. Joulun jälkeen liukastuin ja jänne totaalisesti poikki. Uudenvuoden jälkeen soitin sairaalaan ja sanoin miten kävi että voisiko sitä operaatiota mitenkään nopeuttaa. Ei kuulema kiireellinen joten sitten sain ajan helmikuun puolessa valissä Eiraan. Ortopedi Moilanen leikkasi. Sitten kolmeviikkoa avokipsiä jonka jälkeen lasikuitukipsi kuudeksi viikoksi josta nyt viiko vielä jäljellä. Sitä olen ihmetellyt kun jänne ei ollut misään vaihessa kipeä leikkauksen jälkeen että onkohan siellä edes tapahtuut mitään yhteen kasvamista.

Terve. Itselläni meni akillesjänne poikki sulkapallossa marraskuun lopussa 2006. Voin kertoa, että jalka saattaa edelleen hieman turvota esim.pitkillä lennoilla, mutta turvotuksen saa nopeasti pois pitämällä jalkaa ylhäällä ja hieromalla sitä. Kyllä se mielestäni normaalia on.
Edelleenkin ihmettelen, miksi niin monessa paikassa jalka kipsataan? Oma kipsitön hoitoni onnistui täydellisesti ja kävelin normaalisti alle kahdessa kuukaudessa ja lenkille pääsin alle kolmessa kuukaudessa. Suosittelen.

jakkopan kirjoitti:

Terve. Itselläni meni akillesjänne poikki sulkapallossa marraskuun lopussa 2006. Voin kertoa, että jalka saattaa edelleen hieman turvota esim.pitkillä lennoilla, mutta turvotuksen saa nopeasti pois pitämällä jalkaa ylhäällä ja hieromalla sitä. Kyllä se mielestäni normaalia on.
Edelleenkin ihmettelen, miksi niin monessa paikassa jalka kipsataan? Oma kipsitön hoitoni onnistui täydellisesti ja kävelin normaalisti alle kahdessa kuukaudessa ja lenkille pääsin alle kolmessa kuukaudessa. Suosittelen.

Lue lisää

Ai..mulle ei edes tommosta hoitoa ehdotettu?!? Leikattiinkos sitä sun koipee ollenkaan vai mitä sille tehtiin? Lienee sitten kai ihan normaalia tuo turvotus..täytynee lisätä treeniä..:)

Kyllä akillesjänteeni leikattiin, koska se katkesi kokonaan. Leikkaus tehtiin Mehiläisen urheiluklinikalla. Jänteelle tehtiin vielä vahvistus ottamalla pohjelihaksesta lihaskalvo leikatun jänteen päälle. Akillesjänteeni ei välttämättä näytä maailman kauniimmalta, mutta tuntuu erittän jämäkältä.

Mehiläisessä kipsauksesta on luovuttu vuosia sitten, koska ovat sitä mieltä, että "pieni" luonnollinen liike jalassa on parempi paranemisen kannalta. Tähän on helppo yhtyä. Toipuminen tapahtui nopeasti ja autolla ajoin ensimmäisen kerran viikko leikkauksesta ja kuntopyörällä samoin. Sairaslomalla olin vain 10 päivää eli tikkien poistoon asti. Luonnollisesti käytin ns.Walkeria jalassa, kun liikuin ulkona.

Eli mulla meni tossa lauantaina akillesjänne poikki ja se leikattiin tänään maanantaina Helsingin Mehiläisessä. Jalkaan laitettin ns. iroitettava kipsi ,mikä sallii jalan liikuttamista. Onko jollain mahdollisesti kokemusta tästä kipsi-hommasta??ja miten on kannattaako kipsiä hirveästi ottaa pois jalasta,jos esim vaan makaa sängyllä??Paljon eri hoito versioita täällä. Mulle sanottiin että 3vko ekana sit tikit pois,jonka jälkeen viel toiset 3vkoa,jonka jälkeen kävelyharjoittelua. Onko kuntopyörä muuten ollut hyvä keino hoitaa kun on kipsi otettu pois?

Don H kirjoitti:

Eli mulla meni tossa lauantaina akillesjänne poikki ja se leikattiin tänään maanantaina Helsingin Mehiläisessä. Jalkaan laitettin ns. iroitettava kipsi ,mikä sallii jalan liikuttamista. Onko jollain mahdollisesti kokemusta tästä kipsi-hommasta??ja miten on kannattaako kipsiä hirveästi ottaa pois jalasta,jos esim vaan makaa sängyllä??Paljon eri hoito versioita täällä. Mulle sanottiin että 3vko ekana sit tikit pois,jonka jälkeen viel toiset 3vkoa,jonka jälkeen kävelyharjoittelua. Onko kuntopyörä muuten ollut hyvä keino hoitaa kun on kipsi otettu pois?

Lue lisää

Terve. Puhutko nyt ns.tukikengästä vai jostakin muusta? Oli miten oli niin suosittelen sen pitämistä muutaman viikon myös yöllä. Itse käytin sitä n.3 vkoa öisin. Kotona olin muuten aina ilman tukikenkää. Mulla poistettiin tikit kyllä nopeammin ja heti sen jälkeen annettiin lupa tehdä kevyitä harjoitteita. Harjoitellessa on syytä pitää tukijalkaa. Itse pidin tukikenkää jalassa, kun poljin kuntopyörää ja harjoittelin soutulaitteella. Myös normaalit harjoitteet yläkropalle onnistuvat mainiosti punttisalilla. Jalkahan turpoaa ensimmäisten viikkojen jälkeen nopeasti, joten salin jälkeen kannattaa nostaa jalka ylös ja vetää välittömästi jäihin.

jakkopan kirjoitti:

Terve. Puhutko nyt ns.tukikengästä vai jostakin muusta? Oli miten oli niin suosittelen sen pitämistä muutaman viikon myös yöllä. Itse käytin sitä n.3 vkoa öisin. Kotona olin muuten aina ilman tukikenkää. Mulla poistettiin tikit kyllä nopeammin ja heti sen jälkeen annettiin lupa tehdä kevyitä harjoitteita. Harjoitellessa on syytä pitää tukijalkaa. Itse pidin tukikenkää jalassa, kun poljin kuntopyörää ja harjoittelin soutulaitteella. Myös normaalit harjoitteet yläkropalle onnistuvat mainiosti punttisalilla. Jalkahan turpoaa ensimmäisten viikkojen jälkeen nopeasti, joten salin jälkeen kannattaa nostaa jalka ylös ja vetää välittömästi jäihin.

Lue lisää

Siis tämä on juuri tukikenkä. Olen nyt viikon pärjäillyt itseasiassa tosi hyvin tän kanssa,mutta en oo viel kertaakaan tätä ottanut jalasta pois. vielä olis 2vkoa kunnes tikit poistetaan ja sitten ajatellinkin aloitella kevyttä harjoittelua. Nyt oon jo vähän "uskaltanut" availla tätä tukijalkaa ja jalan väri on ollut ihan normi eikä turvontaakaan ole näkynyt. Kiitos kommentista;)lisää vaan...niin saan jotain tekemistäkin,heh!!

Don H kirjoitti:

Siis tämä on juuri tukikenkä. Olen nyt viikon pärjäillyt itseasiassa tosi hyvin tän kanssa,mutta en oo viel kertaakaan tätä ottanut jalasta pois. vielä olis 2vkoa kunnes tikit poistetaan ja sitten ajatellinkin aloitella kevyttä harjoittelua. Nyt oon jo vähän "uskaltanut" availla tätä tukijalkaa ja jalan väri on ollut ihan normi eikä turvontaakaan ole näkynyt. Kiitos kommentista;)lisää vaan...niin saan jotain tekemistäkin,heh!!

Lue lisää

Mulle walker-kipsikenkä heti jalkaan 18.5 leikkauksessa. Sen pito aika n 8-12 viikkoa. Nyt mennään ilmantukikenkää ja fysioterapia alotettu.Kannattaa alottaa varovasti ja muistaa että hitaasti hyvä tulee. Kävely todella hankalaa. Varpaillenoususta vielä turha haaveilla.Kannattaa aloittaa vesijuoksu ja harjoitteet nilkalle vedessä ja siitä edetä kuivalle maalle. Pekka Peltokallio kirjottanut akillesjänteen hoidosta hyvät ohjeet. t.itsekin fysioterapeutti

leikattu 9vk sitten kirjoitti:

Mulle walker-kipsikenkä heti jalkaan 18.5 leikkauksessa. Sen pito aika n 8-12 viikkoa. Nyt mennään ilmantukikenkää ja fysioterapia alotettu.Kannattaa alottaa varovasti ja muistaa että hitaasti hyvä tulee. Kävely todella hankalaa. Varpaillenoususta vielä turha haaveilla.Kannattaa aloittaa vesijuoksu ja harjoitteet nilkalle vedessä ja siitä edetä kuivalle maalle. Pekka Peltokallio kirjottanut akillesjänteen hoidosta hyvät ohjeet. t.itsekin fysioterapeutti

Lue lisää

Tulipa sitten luettua kaikki läpi. Taidan olla huono-onnisin jänteen katkaissut.Silmäni ei huomannut kenelläkään olevan leikkaus haavan auki vielä 6kk:tta leikkauksen jälkeen.Tulehdus välissä ja täysin sulamattomia opeleita poistettu monta kertaa.Kuntoutusta on paha aloittaa kun on haava-auki.Jaa...tuleekohan meikäläisestä eläjää...no aika näyttää.Olen niin optimistinen ihminen ettei usko ole mennyt,mutta rahat ja hermot alkaa olla lopussa.Nyt jos koskaan ois hyvät neuvot tarpeen kun tuntuu,että lääkärit odottelee ihmettä tai,että aika parantaa haavat.

haavoissa vaan ko oot... kirjoitti:

Tulipa sitten luettua kaikki läpi. Taidan olla huono-onnisin jänteen katkaissut.Silmäni ei huomannut kenelläkään olevan leikkaus haavan auki vielä 6kk:tta leikkauksen jälkeen.Tulehdus välissä ja täysin sulamattomia opeleita poistettu monta kertaa.Kuntoutusta on paha aloittaa kun on haava-auki.Jaa...tuleekohan meikäläisestä eläjää...no aika näyttää.Olen niin optimistinen ihminen ettei usko ole mennyt,mutta rahat ja hermot alkaa olla lopussa.Nyt jos koskaan ois hyvät neuvot tarpeen kun tuntuu,että lääkärit odottelee ihmettä tai,että aika parantaa haavat.

Lue lisää

Eli nyt on mennyt tasan 7 vko siitä kun jänne meni poikki!!eilen sain lääkäriltä täyden varausluvan ja ensi askeleet on otettu. Tämän jälkeen vaan tiukkaa fysioterapia,tsemppiä kaikille!!

Itselläni kuukausia sitten repeämä akillesjänteessä. Alusta saakka oli tiedossa, että akillesjänteen repeämä. Nyt leikattu. Vakuutusyhtiö pessyt kätensä. Vedotaan rappeumaan. Valtion töissä tapahtunut. Puoli vuotta menee helpostikin poissa työelämästä. Valtionhallinto oikeesti hidasta ja hampaatonta ja munatonta. Haluan parantua nopeasti - itselleni, en valtion hallinnolle. Töihin ei tämän jälkeen kiire lainkaan. Kyllä (ei) naurattaa.

Hoidosta: 3 vkoa ei ollenkaan varausta jalalle, sitten 3 vkoa varausta keppien kanssa ja kuuden viikon jälkeen sitten liikkumaan. Irroittteva lasta jota käytän öisin.

Itsellä jänne poikki 20.10 ja leikkaus 22.10. Ensin 3vk ballerinana, nyt walker-kenkä ja aika sama tilanne, ettei tahdo vielä 90 asteeseen saada. Lastoja en ole edes saanut kantapään alle. Eli varaamista turha kokeillakaan. Toissa päivänä kepeillä liukastuin ja jalka painui pohjaan. Toivottavasti ei käynyt kuitenkaan pahemmin, vaikka kipeää teki:S Yritän kyllä venytellä ja pyöritellä jalkaa suht reippaasti päivittäin.

dgshds kirjoitti:

Itsellä jänne poikki 20.10 ja leikkaus 22.10. Ensin 3vk ballerinana, nyt walker-kenkä ja aika sama tilanne, ettei tahdo vielä 90 asteeseen saada. Lastoja en ole edes saanut kantapään alle. Eli varaamista turha kokeillakaan. Toissa päivänä kepeillä liukastuin ja jalka painui pohjaan. Toivottavasti ei käynyt kuitenkaan pahemmin, vaikka kipeää teki:S Yritän kyllä venytellä ja pyöritellä jalkaa suht reippaasti päivittäin.

Lue lisää

Kappas,
ihmetyttää miten erilaisilla hoidoilla näitä hoidetaan.
Multa katkesi akillesjänne syyskuussa matkoilla. Ensimmäinen (ulkomainen) ortopedi sanoi, ettei kannata leikata, vaan paranee kuudessa viikossa Walkerissa. Selvä.

Palattuani kotomaahan seuraavana päivänä menin magneettikuvaukseen ja ortopedi oli sitä mieltä, että ilman muuta leikataan kun se kerran on poikki. Leikkaus 26.9. meni hyvin käänsin walkerin 4 päivää sen jälkeen suoraan kulmaan: siis kipsiä ei ollut ja käytännössä heti leikkauksen jälkeen jalka normaaliasentoon!

2 viikkoa piti kävellä kepeillä ja sen jälkeen ilman. Ihan erilainen hoito kuin teillä kahdella!

Walkeria pidin 8 viikkoa (no melkein 9 kun en päässyt jälkitarkastukseen ajoissa) leikkauksesta ja nyt olen totutellut tämän viikon kävelemään varovasti. Jänne tuntuu erittäin hyvältä (joskin lyhyeltä :), jalka liikkuu hyvin paitsi siihen yhteen (jännettä venyttävään) suuntaan. Lihakset alkoivat jo kasvaa takaisin.

Edelleen lääkäri suositteli käyttämään walkeria ulkona vahinkojen varalta, mutta olen kyllä kävellyt kieli keskellä suuta ihan muuten vaan. Jos tallaisi kivelle tai katukiveyksen reunaan niin että oma paino venyttäisi taas jännettä, kai se voisi rikki mennä.

Mun mielestä tuo on kummallista, ettei teillä ole jalka vielä suorassa kulmassa, kun mulla se laitettiin heti. Enkä todellakaan käyttänyt keppejä kahden viikon päästä kuin suihkussa.

Mutta voihan se riippua siitäkin, mistä jänne katkeaa: mulla meni 6 cm akillesjänteen yläpuolelta ja kun ei jänteen päät vetäytyneet, selvisin pienellä vain vähän toistakymmentä senttiä pitkällä leikkaushaavalla. Ehkä se selittää näitä eroja, mene ja tiedä.

perustetaankerho kirjoitti:

Kappas,
ihmetyttää miten erilaisilla hoidoilla näitä hoidetaan.
Multa katkesi akillesjänne syyskuussa matkoilla. Ensimmäinen (ulkomainen) ortopedi sanoi, ettei kannata leikata, vaan paranee kuudessa viikossa Walkerissa. Selvä.

Palattuani kotomaahan seuraavana päivänä menin magneettikuvaukseen ja ortopedi oli sitä mieltä, että ilman muuta leikataan kun se kerran on poikki. Leikkaus 26.9. meni hyvin käänsin walkerin 4 päivää sen jälkeen suoraan kulmaan: siis kipsiä ei ollut ja käytännössä heti leikkauksen jälkeen jalka normaaliasentoon!

2 viikkoa piti kävellä kepeillä ja sen jälkeen ilman. Ihan erilainen hoito kuin teillä kahdella!

Walkeria pidin 8 viikkoa (no melkein 9 kun en päässyt jälkitarkastukseen ajoissa) leikkauksesta ja nyt olen totutellut tämän viikon kävelemään varovasti. Jänne tuntuu erittäin hyvältä (joskin lyhyeltä :), jalka liikkuu hyvin paitsi siihen yhteen (jännettä venyttävään) suuntaan. Lihakset alkoivat jo kasvaa takaisin.

Edelleen lääkäri suositteli käyttämään walkeria ulkona vahinkojen varalta, mutta olen kyllä kävellyt kieli keskellä suuta ihan muuten vaan. Jos tallaisi kivelle tai katukiveyksen reunaan niin että oma paino venyttäisi taas jännettä, kai se voisi rikki mennä.

Mun mielestä tuo on kummallista, ettei teillä ole jalka vielä suorassa kulmassa, kun mulla se laitettiin heti. Enkä todellakaan käyttänyt keppejä kahden viikon päästä kuin suihkussa.

Mutta voihan se riippua siitäkin, mistä jänne katkeaa: mulla meni 6 cm akillesjänteen yläpuolelta ja kun ei jänteen päät vetäytyneet, selvisin pienellä vain vähän toistakymmentä senttiä pitkällä leikkaushaavalla. Ehkä se selittää näitä eroja, mene ja tiedä.

Lue lisää

Juu hoitoja näyttää olevan niin monta, kuin on potilaitakin. Tai lääkäreitä heheh. Itsellä nyt siis siitä 22.10 olleesta leikkauksesta kuusi viikkoa kulunut. Walker on edelleen, mutta en sitä ole pitänyt reiluun viikkoon. En ymmärrä, mitä hyötyä siitä on, muuten kuin hiukan suojaa jalkaa, jos sattuu kaatumaan. Jalka kyllä on alkanut jo liikkumaan paremmin ja 90 astetta jo löytyy. Oletan siis, että nyt olisi enemmän kiinni lihaksista kuin jänteestä, että kävely alkaisi sujumaan.

Olen siis edelleen keppien varassa, koska minkäänlaista varausta ei lääkäri luvannut. Noh kuitenkin olen alkanut varaamaan omatoimisesti hieman ja nyt kävelen keppien kanssa, eli en kuitenkaan varaa leikatulle jalalle koko painolla, joten olen riippuvainen kepeistä edelleen.

Tällä viikolla lääkäriaika ja toivon, että siellä myönnetään varauslupa ja pääsen näistä ##### kepeistä eroon mahdollisimman pian ja pääsen jonkinnäköiseen elämään takaisin käsiksi. Nyt nimittäin alkaa pikkaisen jo pantaa kiristää, vaikka muuten tähän asti on mennyt hyvin kärsivällisyyden suhteen=)

sama kuin edellinen kirjoitti:

Juu hoitoja näyttää olevan niin monta, kuin on potilaitakin. Tai lääkäreitä heheh. Itsellä nyt siis siitä 22.10 olleesta leikkauksesta kuusi viikkoa kulunut. Walker on edelleen, mutta en sitä ole pitänyt reiluun viikkoon. En ymmärrä, mitä hyötyä siitä on, muuten kuin hiukan suojaa jalkaa, jos sattuu kaatumaan. Jalka kyllä on alkanut jo liikkumaan paremmin ja 90 astetta jo löytyy. Oletan siis, että nyt olisi enemmän kiinni lihaksista kuin jänteestä, että kävely alkaisi sujumaan.

Olen siis edelleen keppien varassa, koska minkäänlaista varausta ei lääkäri luvannut. Noh kuitenkin olen alkanut varaamaan omatoimisesti hieman ja nyt kävelen keppien kanssa, eli en kuitenkaan varaa leikatulle jalalle koko painolla, joten olen riippuvainen kepeistä edelleen.

Tällä viikolla lääkäriaika ja toivon, että siellä myönnetään varauslupa ja pääsen näistä ##### kepeistä eroon mahdollisimman pian ja pääsen jonkinnäköiseen elämään takaisin käsiksi. Nyt nimittäin alkaa pikkaisen jo pantaa kiristää, vaikka muuten tähän asti on mennyt hyvin kärsivällisyyden suhteen=)

Lue lisää

Tänään jäi kepit sitten sairaalaan. Ensiaskeleet otettu nyt reilu kuusi viikkoa leikkauksesta ja kyllähän se huteraa on, mutta fiilis kuitenkin erittäin hyvä. Varovasti kun muistaa vain ottaa, niin tässä päästään taas hyvin liikkeelle.

perustetaankerho kirjoitti:

Kappas,
ihmetyttää miten erilaisilla hoidoilla näitä hoidetaan.
Multa katkesi akillesjänne syyskuussa matkoilla. Ensimmäinen (ulkomainen) ortopedi sanoi, ettei kannata leikata, vaan paranee kuudessa viikossa Walkerissa. Selvä.

Palattuani kotomaahan seuraavana päivänä menin magneettikuvaukseen ja ortopedi oli sitä mieltä, että ilman muuta leikataan kun se kerran on poikki. Leikkaus 26.9. meni hyvin käänsin walkerin 4 päivää sen jälkeen suoraan kulmaan: siis kipsiä ei ollut ja käytännössä heti leikkauksen jälkeen jalka normaaliasentoon!

2 viikkoa piti kävellä kepeillä ja sen jälkeen ilman. Ihan erilainen hoito kuin teillä kahdella!

Walkeria pidin 8 viikkoa (no melkein 9 kun en päässyt jälkitarkastukseen ajoissa) leikkauksesta ja nyt olen totutellut tämän viikon kävelemään varovasti. Jänne tuntuu erittäin hyvältä (joskin lyhyeltä :), jalka liikkuu hyvin paitsi siihen yhteen (jännettä venyttävään) suuntaan. Lihakset alkoivat jo kasvaa takaisin.

Edelleen lääkäri suositteli käyttämään walkeria ulkona vahinkojen varalta, mutta olen kyllä kävellyt kieli keskellä suuta ihan muuten vaan. Jos tallaisi kivelle tai katukiveyksen reunaan niin että oma paino venyttäisi taas jännettä, kai se voisi rikki mennä.

Mun mielestä tuo on kummallista, ettei teillä ole jalka vielä suorassa kulmassa, kun mulla se laitettiin heti. Enkä todellakaan käyttänyt keppejä kahden viikon päästä kuin suihkussa.

Mutta voihan se riippua siitäkin, mistä jänne katkeaa: mulla meni 6 cm akillesjänteen yläpuolelta ja kun ei jänteen päät vetäytyneet, selvisin pienellä vain vähän toistakymmentä senttiä pitkällä leikkaushaavalla. Ehkä se selittää näitä eroja, mene ja tiedä.

Lue lisää

Hei

kaikilla on varmasti iso huoli, kun jänne paukahtaa poikki. Munulla sattui vahinko pallopelissä 29.11. Leikkaus yehtiin seuraavana päivänä ja sitä seuraavana päivänä kipsissä kotiin.

Oli varattu lomamatka 3.1 ja se näytti olevan mahdotonta, kun kipsia piti pitää kuusi viikkoa. Otin yhteyttä tuttuun kirurgiin, joka käski jumpata kovast ja sovittiin, että hän ottaa tikit pois kolmen viikon kuluttua ja sitten arvioidaan tilannetta.

Kolmen viikn kuluttua kaikki oli sujunut hyvin ja sovittiin, että voi lähteä reissuun. Hän ottaa kipsin pois päivääennen ja laittaa tilalle lastakipsin, jonka vois utse ottaa pois. Täyttä varausta ei kuitenkaan saisi tehdä ennen kuutta viikkoa leikkauksesta.

Kaikki sujui suunnitellusti, jopa paremmin. Jalka kesti pitkän lentomatkan ja parin päivän päästä olin altaassa kuntojumpassa ilman kipsiä.

Luovuin heti toisesta sauvasta ja pari päivää ennen sovittua aikaa heitin toisenkin pois. Takapakkia sain omaa tyhmyyttäni, kun käytin umpinaisia läskipohjakenkiä, joka hankasi kantapäätä ja aiheutti arpeen tulehduksen.

Nyt olen kuitenkin siinä pisteessä, että golfaika on varattu huomen aamuksi. 6 viikkoa ja kolme päivää leukkauksesta.

Tsemppiä kailkille kohtalofovereille

Alempi viesti kirjoitettu 21.11.2007 :

Oikean jalan akillesjänne repesi kokonaan 26.10.2007 .Oli ollut kipeä jo pitkään, mutta en malttanut olla pelaamatta. Otin jopa kortisonipiikit jänteiden viereen jotta kipu lievittyisi, ja tämä ei jälkeenpäin ajatellen varmaankaan ollut järkevää. Pari kuukautta ennen repeämistä jänteen sivuille ilmestyi pahkuroita, en tiedä olivatko osittaisten repeämien merkkejä.

Valitsin leikkaushoidon koska uudelleenrepeäminen olisi nettitietolähteiden mukaan epätodennäköisempää. Leikattiin Peijaksen sairaalassa 28.10., kirugi sanoi että jänteen päät näyttävät hevosen hänniltä. Jalkaan laitettiin vähän liian tiukka kalkkikipsi ja jalka ballerina-asentoon. Sain uuden lasikuitukipsin parin päivän päästä, sanoivat että kalkkikipsin alla oli ollut liian vähän pehmusteita.

Lasikuitukipsi otettiin pois 3 viikon jälkeen toissapäivänä (19.11.), ja sain walker-kengän, mutta jalka ei meinaa millään taipua lähellekään 90 asteen asentoa. Fysioterapeutti antoi 5 lastaa kantapään alle, kun normaalisti pitäisi pystyä kävelemään kahdella, mutta en ole uskaltanut kävellä viidelläkään, sillä jännettä kiristää sen verran. Täytyy kokeilla parin päivän päästä uudestaan, jalka ei varmaan toivu jos ei uskalla venyttää jännettä. Tällä hetkellä kuljen kepeillä eikä varaamistakaan voi ajatella ennenkuin jalka taipuu paremmin. Haava on parantunut hyvin, eikä mitään kipuja muutenkaan ole ollut. Ikävuosia on 31.
--

Päivitys 20.2.2008 (melkein 4 kuukautta katkeamisesta):

Jalalla pystyy jo hölkkäämään parinkymmenen metrin matkoja. Kävelystä havaittavissa vähän ontumista. Jänne on vielä kireä, jos terveen jalan jalkaterän ja säären saa pohjelihasta venyttäessä n. 45 asteen kulmaan, niin leikattu menee ehkä 60 asteen.

Jänne on n. 3 kertaa paksumpi kuin normaalisti, ja ilmeisesti kiinnikkeillä kiinni ihossa, joskin pyörittävällä hieronnalla ihonkiinnikkeet ovat joko osittain irronneet tai ainakin venyneet siten että iho liukuu jo jonkin verran jänteen päällä.

kaeuettaejaetunnus kirjoitti:

Alempi viesti kirjoitettu 21.11.2007 :

Oikean jalan akillesjänne repesi kokonaan 26.10.2007 .Oli ollut kipeä jo pitkään, mutta en malttanut olla pelaamatta. Otin jopa kortisonipiikit jänteiden viereen jotta kipu lievittyisi, ja tämä ei jälkeenpäin ajatellen varmaankaan ollut järkevää. Pari kuukautta ennen repeämistä jänteen sivuille ilmestyi pahkuroita, en tiedä olivatko osittaisten repeämien merkkejä.

Valitsin leikkaushoidon koska uudelleenrepeäminen olisi nettitietolähteiden mukaan epätodennäköisempää. Leikattiin Peijaksen sairaalassa 28.10., kirugi sanoi että jänteen päät näyttävät hevosen hänniltä. Jalkaan laitettiin vähän liian tiukka kalkkikipsi ja jalka ballerina-asentoon. Sain uuden lasikuitukipsin parin päivän päästä, sanoivat että kalkkikipsin alla oli ollut liian vähän pehmusteita.

Lasikuitukipsi otettiin pois 3 viikon jälkeen toissapäivänä (19.11.), ja sain walker-kengän, mutta jalka ei meinaa millään taipua lähellekään 90 asteen asentoa. Fysioterapeutti antoi 5 lastaa kantapään alle, kun normaalisti pitäisi pystyä kävelemään kahdella, mutta en ole uskaltanut kävellä viidelläkään, sillä jännettä kiristää sen verran. Täytyy kokeilla parin päivän päästä uudestaan, jalka ei varmaan toivu jos ei uskalla venyttää jännettä. Tällä hetkellä kuljen kepeillä eikä varaamistakaan voi ajatella ennenkuin jalka taipuu paremmin. Haava on parantunut hyvin, eikä mitään kipuja muutenkaan ole ollut. Ikävuosia on 31.
--

Päivitys 20.2.2008 (melkein 4 kuukautta katkeamisesta):

Jalalla pystyy jo hölkkäämään parinkymmenen metrin matkoja. Kävelystä havaittavissa vähän ontumista. Jänne on vielä kireä, jos terveen jalan jalkaterän ja säären saa pohjelihasta venyttäessä n. 45 asteen kulmaan, niin leikattu menee ehkä 60 asteen.

Jänne on n. 3 kertaa paksumpi kuin normaalisti, ja ilmeisesti kiinnikkeillä kiinni ihossa, joskin pyörittävällä hieronnalla ihonkiinnikkeet ovat joko osittain irronneet tai ainakin venyneet siten että iho liukuu jo jonkin verran jänteen päällä.

Lue lisää

Alempi viesti kirjoitettu 21.11.2007 :

Oikean jalan akillesjänne repesi kokonaan 26.10.2007 .Oli ollut kipeä jo pitkään, mutta en malttanut olla pelaamatta. Otin jopa kortisonipiikit jänteiden viereen jotta kipu lievittyisi, ja tämä ei jälkeenpäin ajatellen varmaankaan ollut järkevää. Pari kuukautta ennen repeämistä jänteen sivuille ilmestyi pahkuroita, en tiedä olivatko osittaisten repeämien merkkejä.

Valitsin leikkaushoidon koska uudelleenrepeäminen olisi nettitietolähteiden mukaan epätodennäköisempää. Leikattiin Peijaksen sairaalassa 28.10., kirugi sanoi että jänteen päät näyttävät hevosen hänniltä. Jalkaan laitettiin vähän liian tiukka kalkkikipsi ja jalka ballerina-asentoon. Sain uuden lasikuitukipsin parin päivän päästä, sanoivat että kalkkikipsin alla oli ollut liian vähän pehmusteita.

Lasikuitukipsi otettiin pois 3 viikon jälkeen toissapäivänä (19.11.), ja sain walker-kengän, mutta jalka ei meinaa millään taipua lähellekään 90 asteen asentoa. Fysioterapeutti antoi 5 lastaa kantapään alle, kun normaalisti pitäisi pystyä kävelemään kahdella, mutta en ole uskaltanut kävellä viidelläkään, sillä jännettä kiristää sen verran. Täytyy kokeilla parin päivän päästä uudestaan, jalka ei varmaan toivu jos ei uskalla venyttää jännettä. Tällä hetkellä kuljen kepeillä eikä varaamistakaan voi ajatella ennenkuin jalka taipuu paremmin. Haava on parantunut hyvin, eikä mitään kipuja muutenkaan ole ollut. Ikävuosia on 31.
--

Päivitys 20.2.2008 (melkein 4 kuukautta katkeamisesta):

Jalalla pystyy jo hölkkäämään parinkymmenen metrin matkoja. Kävelystä havaittavissa vähän ontumista. Jänne on vielä kireä, jos terveen jalan jalkaterän ja säären saa pohjelihasta venyttäessä n. 45 asteen kulmaan, niin leikattu menee ehkä 60 asteen.

Jänne on n. 3 kertaa paksumpi kuin normaalisti, ja ilmeisesti kiinnikkeillä kiinni ihossa, joskin pyörittävällä hieronnalla ihonkiinnikkeet ovat joko osittain irronneet tai ainakin venyneet siten että iho liukuu jo jonkin verran jänteen päällä.

--

Toinenkin akillesjänne (tällä kertaa vasemman jalan) katkesi 20.2.2009 squashissa. Aiemmin leikattu on edelleen n. 3 kertaa normaalia paksumpi ja sen kanssa ei ole ollut ongelmia. Leikatun kanssa on pystynyt pelaamaan sulkapalloa ja squashia täydellä teholla n. 8 kuukautta leikkauksesta, mutta tämä juuri katkennut ei ikinä toipunut kortisonipiikistä.

Valitsin taas leikkaushoidon koska toinen jänne on parantunut leikkauksen seurauksena niin hyvin. Jänne leikattiin Peijaksessa 24.2.2009. Ei ole ollut juuri kipuja, Buranaa söin pari päivää leikkauksen jälkeen.

Kirurgi sanoi että jänne oli omituisesti repeytynyt myös pitkittäissuunnassa, ja joutui lyhentämään jännettä jotta sai sen parsittua yhteen. Viikon päästä kipsi lähtee ja nähdään mihin asentoon jalka taipuu.

toipilas_ kirjoitti:

Alempi viesti kirjoitettu 21.11.2007 :

Oikean jalan akillesjänne repesi kokonaan 26.10.2007 .Oli ollut kipeä jo pitkään, mutta en malttanut olla pelaamatta. Otin jopa kortisonipiikit jänteiden viereen jotta kipu lievittyisi, ja tämä ei jälkeenpäin ajatellen varmaankaan ollut järkevää. Pari kuukautta ennen repeämistä jänteen sivuille ilmestyi pahkuroita, en tiedä olivatko osittaisten repeämien merkkejä.

Valitsin leikkaushoidon koska uudelleenrepeäminen olisi nettitietolähteiden mukaan epätodennäköisempää. Leikattiin Peijaksen sairaalassa 28.10., kirugi sanoi että jänteen päät näyttävät hevosen hänniltä. Jalkaan laitettiin vähän liian tiukka kalkkikipsi ja jalka ballerina-asentoon. Sain uuden lasikuitukipsin parin päivän päästä, sanoivat että kalkkikipsin alla oli ollut liian vähän pehmusteita.

Lasikuitukipsi otettiin pois 3 viikon jälkeen toissapäivänä (19.11.), ja sain walker-kengän, mutta jalka ei meinaa millään taipua lähellekään 90 asteen asentoa. Fysioterapeutti antoi 5 lastaa kantapään alle, kun normaalisti pitäisi pystyä kävelemään kahdella, mutta en ole uskaltanut kävellä viidelläkään, sillä jännettä kiristää sen verran. Täytyy kokeilla parin päivän päästä uudestaan, jalka ei varmaan toivu jos ei uskalla venyttää jännettä. Tällä hetkellä kuljen kepeillä eikä varaamistakaan voi ajatella ennenkuin jalka taipuu paremmin. Haava on parantunut hyvin, eikä mitään kipuja muutenkaan ole ollut. Ikävuosia on 31.
--

Päivitys 20.2.2008 (melkein 4 kuukautta katkeamisesta):

Jalalla pystyy jo hölkkäämään parinkymmenen metrin matkoja. Kävelystä havaittavissa vähän ontumista. Jänne on vielä kireä, jos terveen jalan jalkaterän ja säären saa pohjelihasta venyttäessä n. 45 asteen kulmaan, niin leikattu menee ehkä 60 asteen.

Jänne on n. 3 kertaa paksumpi kuin normaalisti, ja ilmeisesti kiinnikkeillä kiinni ihossa, joskin pyörittävällä hieronnalla ihonkiinnikkeet ovat joko osittain irronneet tai ainakin venyneet siten että iho liukuu jo jonkin verran jänteen päällä.

--

Toinenkin akillesjänne (tällä kertaa vasemman jalan) katkesi 20.2.2009 squashissa. Aiemmin leikattu on edelleen n. 3 kertaa normaalia paksumpi ja sen kanssa ei ole ollut ongelmia. Leikatun kanssa on pystynyt pelaamaan sulkapalloa ja squashia täydellä teholla n. 8 kuukautta leikkauksesta, mutta tämä juuri katkennut ei ikinä toipunut kortisonipiikistä.

Valitsin taas leikkaushoidon koska toinen jänne on parantunut leikkauksen seurauksena niin hyvin. Jänne leikattiin Peijaksessa 24.2.2009. Ei ole ollut juuri kipuja, Buranaa söin pari päivää leikkauksen jälkeen.

Kirurgi sanoi että jänne oli omituisesti repeytynyt myös pitkittäissuunnassa, ja joutui lyhentämään jännettä jotta sai sen parsittua yhteen. Viikon päästä kipsi lähtee ja nähdään mihin asentoon jalka taipuu.

Lue lisää

20.2.2009 katkenneesta jänteestä otettiin tikit pois eilen 17.3.2009. Haavasta tuli vielä vähän verta mutta illalla pystyi jo käymään suihkussa. Fysioterapeutti antoi tukikenkään 5 kantakoroketta, mutta tänään pystyy jo kävelemään kolmen kanssa ja ilman keppejä. Jalka taipuu lähes 90 asteen kulmaan ja kipuja ei ole ollut, jännettä ja aluetta vaan kuumottaa jonkun verran.

Otin kipsin pois itse jo kaksi viikkoa leikkaukseta ja aloin varovasti liikutella jalkaa. Liikutteleminen on kuulemma uusimman tutkimuksen mukaan hyödyllistä, senpä takia yksityisellä eivät ilmeisesti enää kipsaa vaan laittavat suoraan aktiivilastaan. Edelliseen jalkaan, joka oli kipsissä 3 viikkoa, verrattuna tämä kaksi viikkoa kipsissä ollut ja varovasti liikuteltu on kyllä parantunut selvästi nopeammin.

toipilas_ kirjoitti:

20.2.2009 katkenneesta jänteestä otettiin tikit pois eilen 17.3.2009. Haavasta tuli vielä vähän verta mutta illalla pystyi jo käymään suihkussa. Fysioterapeutti antoi tukikenkään 5 kantakoroketta, mutta tänään pystyy jo kävelemään kolmen kanssa ja ilman keppejä. Jalka taipuu lähes 90 asteen kulmaan ja kipuja ei ole ollut, jännettä ja aluetta vaan kuumottaa jonkun verran.

Otin kipsin pois itse jo kaksi viikkoa leikkaukseta ja aloin varovasti liikutella jalkaa. Liikutteleminen on kuulemma uusimman tutkimuksen mukaan hyödyllistä, senpä takia yksityisellä eivät ilmeisesti enää kipsaa vaan laittavat suoraan aktiivilastaan. Edelliseen jalkaan, joka oli kipsissä 3 viikkoa, verrattuna tämä kaksi viikkoa kipsissä ollut ja varovasti liikuteltu on kyllä parantunut selvästi nopeammin.

Lue lisää

allaoleva viesti lähetetty 18.3.2009:

20.2.2009 katkenneesta jänteestä otettiin tikit pois eilen 17.3.2009. Haavasta tuli vielä vähän verta mutta illalla pystyi jo käymään suihkussa. Fysioterapeutti antoi tukikenkään 5 kantakoroketta, mutta tänään pystyy jo kävelemään kolmen kanssa ja ilman keppejä. Jalka taipuu lähes 90 asteen kulmaan ja kipuja ei ole ollut, jännettä ja aluetta vaan kuumottaa jonkun verran.

Otin kipsin pois itse jo kaksi viikkoa leikkaukseta ja aloin varovasti liikutella jalkaa. Liikutteleminen on kuulemma uusimman tutkimuksen mukaan hyödyllistä, senpä takia yksityisellä eivät ilmeisesti enää kipsaa vaan laittavat suoraan aktiivilastaan. Edelliseen jalkaan, joka oli kipsissä 3 viikkoa, verrattuna tämä kaksi viikkoa kipsissä ollut ja varovasti liikuteltu on kyllä parantunut selvästi nopeammin.

--

päivitys 6.4.2009

Jalkaterä ei vieläkään taivu kuin 90 asteen kulmaan mutta sillä on voinut kävellä jo reilun viikon varovasti ilman tukikenkää. Tänään pystyi ensimmäistä kertaa ottamaan askelia siten että terveen jalan kantapää astui leikatun jalan jalkaterän etupuolelle. Eli kävely näyttää jo suhteellisen normaalilta. Parantumisessa ei ole ollut mitään ongelmia ja lääkäri ja fysioterapeutti sanoivat tänään 6 kontrollissa että ihan hyvältä näyttää ja tulisi venytellä ahkerasti. Tavoitteena on että kesäkuussa voisi aloitella hölkkäämisen.

Vois olla tulehtunut tai sitten säikeitä poikki.Suosittelen käyntiä lääkärillä jos kireys jatkuu.Itelläni tuli isku akillesjänteeseen.Puolivuotta kipeähkö,mutta harrastaan pystyi kyllä.Sitten se pamahti poikki.Ois voinut hakeutua vaikka vähän aikaisemminkin lääkärille kun ois ymmärtänyt.

Moi! Akillesjänteeni alkoi oireilla kuluvan vuoden alussa kantapään alaosassa oli arkuutta ja pieni patti, jatkoin kuitenkin lentopallon pelaamista,(joka oli oma virheeni),kunnes jänne katkesi pääsiäisenä 2007 . Sitten lääkärien tekemisiä.
Ensi alkuun sanottiin,ettei se ainakaan poikki ole,pari viikkoa lepoa..ei auttanu, sitten kortisoni piikkiä 3 eri kertaa muutaman kk:den välein.. ei auttanu. Fysioterapeutti löysi pienen kolon, mutta muu terapia ei juuri auttanut. Sitten ultraan, sieltä sanottiin olevan nestettä ja pieniä veriviiruja, hoito koko kesä lepoa. No sitten magn.kuvauksiin lähete kiireellisyys luokitus muistaakseni 8 eli puolen vuoden kuluessa.Yritin jossain välissä kirehtiä kuvausia ei tainnu olla apua siitäkään. Viimein pääsin magn.kuvauksiin marraskuussa ja joulukuun alussa röntgenin kautta lääkärille joka yllätyksekseni sanoi jänteen olevan kokonaan poikki ja vaikea korjata kun ollut niin kauan, jänteen päät on vetäytyneet/kutistuneet niin paljon, että isovarpaasta joudutaan ottamaan jänteen pätkä jatkeeksi ja tavoite on että voin kävellä normaalisti, mutta juoksun ja äkilliset ponnistelut voi unohtaa..MUTTA mutta pystyn jo nyt kävelemään lähes normaalisti ja olen pelannut n. kk:den ajan nilkka-ja pohjetuen kanssa 55-60 pros. ponnistus teholla,muutenkin jopa päkiään alkaa pikkuhiljaa voima palautumaan. Niimpä ihmettelenkin kannattako minun mennä enää tammikuussa leikkaukseen ollenkaan???
Ps.vaatikaa hoitoa, hiljaiset kärsijät kuten minä ei saa näköjään hoitoa.

No tulihan käytyä lekurilla, oiken kahdella sellaisella. Eka (työpaikka yleislääkäri) totesi akillesjänne kipee, lopeta juokseminen kunnes paranee. Toinen (urheilulääkäri) käänsi ja väänsi nilkkaa ja totesi se on tulehtunut. Laitto kortisoni/puudutusainepiikin ja rutisteli lisää. Ei tietenkään sillähetkellä sattunut niin kovasti kun oli puutunut. Vaiva jatkuu kortisonista, tulehduskipulääkkeistä ja levosta huolimatta samanlaisena. Luulisi että jos kyseessä on tulehdus se olis noilla myrkyillää jo helpottanu ??? T. SaTa

sa66 kirjoitti:

No tulihan käytyä lekurilla, oiken kahdella sellaisella. Eka (työpaikka yleislääkäri) totesi akillesjänne kipee, lopeta juokseminen kunnes paranee. Toinen (urheilulääkäri) käänsi ja väänsi nilkkaa ja totesi se on tulehtunut. Laitto kortisoni/puudutusainepiikin ja rutisteli lisää. Ei tietenkään sillähetkellä sattunut niin kovasti kun oli puutunut. Vaiva jatkuu kortisonista, tulehduskipulääkkeistä ja levosta huolimatta samanlaisena. Luulisi että jos kyseessä on tulehdus se olis noilla myrkyillää jo helpottanu ??? T. SaTa

Lue lisää

Viimekesänä kipeyty akilles. Osittainen repeymä ultrassa.Lääkäri löi kortisonia x 2. Monta pillerikuuria söin turhaan. Pelkkää lepoa koko syksy. 3 Kuukauden päästä repesi sama jalka taas lisää.
Kortisonista ollaan kahta mieltä. Hyvä vai huono.
Nyt aion antaa leikkauttaa vioittuneen jänteen kuntoon. Jäi sellaiset fiilikset, että jos olisi heti mennyt urheilulääkärille niin olisi säästynyt monelta murheelta ja vaivalta. Liikkumaan tekis mieli.nimim epätietoinen.

kortisoni kirjoitti:

Viimekesänä kipeyty akilles. Osittainen repeymä ultrassa.Lääkäri löi kortisonia x 2. Monta pillerikuuria söin turhaan. Pelkkää lepoa koko syksy. 3 Kuukauden päästä repesi sama jalka taas lisää.
Kortisonista ollaan kahta mieltä. Hyvä vai huono.
Nyt aion antaa leikkauttaa vioittuneen jänteen kuntoon. Jäi sellaiset fiilikset, että jos olisi heti mennyt urheilulääkärille niin olisi säästynyt monelta murheelta ja vaivalta. Liikkumaan tekis mieli.nimim epätietoinen.

Lue lisää

Miulla oikean jalan nilkka oireili pitkään rasituksessa. Kun vihdoin menin marraskuussa lääkärille, limapussin tulehdus, viikko sairaslomaa. Sitten ultratutkimus, ei leikkaustarvetta. Liikkumaan pääsin töissä (ammatti kokki), kotona kohoasento ja kylmä. Ylimääräistä liikuntaa ei sallinut. Tammikuun alussa hain toisen piikin. Pystyin olemaan töissä ja kotihommat hoitamaan (2 pientä lasta)Tammikuun lopulla kurottaessa reiden takaosassa kova, äkillinen kipu. Jalka ei sietänyt varausta. 10 päivää saikkua. Ehdin olla muutaman päivän töissä, kun jalka lipesi märällä lattialla (meillä ei ole karhennettu lattia)Ei sietänyt yhtään varausta ja kipu oli jumalaton. Suoraan lähete keskussairaalaan, siellä makasin levossa ti- pe, odottaen magneettikuvausta, la leikkaus, ma kotiin.Balleriinakipsi-kipsi 2 vkoa, eilen hakasten poisto, nilkan asennon korjaus, ja 2 vkoksi lasikuitukipsi. Sitten fysioterapiaa. Sairauslomaa nyt 16.4 asti.
Juuri kirjoittelin selvitystä vakuutusyhtiöön (työtapaturma), saa nähdä kuinka käy. Lattia on muissa tarkastuksissa todettu keittiöön sopimattomaksi, joten sen liukkauden luulisi olevan ratkaiseva seikka.
Asun maalla, ja auto on liikkumissa välttämätön, kysymys siis kuinka nopeasti autolla ajo sallitaan?

Selmasofia kirjoitti:

Miulla oikean jalan nilkka oireili pitkään rasituksessa. Kun vihdoin menin marraskuussa lääkärille, limapussin tulehdus, viikko sairaslomaa. Sitten ultratutkimus, ei leikkaustarvetta. Liikkumaan pääsin töissä (ammatti kokki), kotona kohoasento ja kylmä. Ylimääräistä liikuntaa ei sallinut. Tammikuun alussa hain toisen piikin. Pystyin olemaan töissä ja kotihommat hoitamaan (2 pientä lasta)Tammikuun lopulla kurottaessa reiden takaosassa kova, äkillinen kipu. Jalka ei sietänyt varausta. 10 päivää saikkua. Ehdin olla muutaman päivän töissä, kun jalka lipesi märällä lattialla (meillä ei ole karhennettu lattia)Ei sietänyt yhtään varausta ja kipu oli jumalaton. Suoraan lähete keskussairaalaan, siellä makasin levossa ti- pe, odottaen magneettikuvausta, la leikkaus, ma kotiin.Balleriinakipsi-kipsi 2 vkoa, eilen hakasten poisto, nilkan asennon korjaus, ja 2 vkoksi lasikuitukipsi. Sitten fysioterapiaa. Sairauslomaa nyt 16.4 asti.
Juuri kirjoittelin selvitystä vakuutusyhtiöön (työtapaturma), saa nähdä kuinka käy. Lattia on muissa tarkastuksissa todettu keittiöön sopimattomaksi, joten sen liukkauden luulisi olevan ratkaiseva seikka.
Asun maalla, ja auto on liikkumissa välttämätön, kysymys siis kuinka nopeasti autolla ajo sallitaan?

Lue lisää

Akillesjänne poikki 13.1.2008 sählypelissä..leikattiin Taysissa pari vuorokautta tapahtuneen jälkeen ja leikkauksessa balleriinalasta. Lasta oli 3 viikkoa, joista ensimmäisten 1,5vkon aikana jalka tuppasi turpoamaan mutta sen jälkeen pystyi jalkaa pitämään normaalisti..Kohoasento auttoi turpoamiseen miltei heti..
3 viikon jälkeen vaihdettiin normaali kipsi ja jalka taipui helposti 90 asteeseen..Fysioterapeutilta ohjeeksi kävelyä joten kävelin 2 viikkoa kepeillä niin että kipsi kului pohjasta puhki joten siirryin viimeisellä viikolla pyöräilyyn ( ulkona ) jota kerkesi viikossa reilun 100km...tässä vaiheessa huomasi että pohkeessa tuntui jo lihasta :) Viimeisellä viikolla en käyttänyt myöskään keppejä. Kipua jalassa ei ole ollut koko aikana lukuunottamatta leikkausta seurannutta yötä.
3 viikon jälkeen kipsi pois ja kepit jätettiin myös sairaalaan. Tämän jälkeen kävelyharjoituksia. alkuun meno oli melko hidasta, mutta nyt 8 vkoa leikkauksesta lähes normaalia. Tietysti ponnistusvoimaa jalassa ei vielä ole.
Alkuvaiheessa totesin vaelluskengät hyviksi, koska ne eivät paina akilleeseen vrt. lenkkarit Pari kertaa kävin fysiossa ja tuntui että kertojen jälkeen liikkuvuus lisääntyi, joten suosittelen. nilkka taipuu jo melkein yhtä hyvin kun terve oikea jalka.

111 kirjoitti:

Akillesjänne poikki 13.1.2008 sählypelissä..leikattiin Taysissa pari vuorokautta tapahtuneen jälkeen ja leikkauksessa balleriinalasta. Lasta oli 3 viikkoa, joista ensimmäisten 1,5vkon aikana jalka tuppasi turpoamaan mutta sen jälkeen pystyi jalkaa pitämään normaalisti..Kohoasento auttoi turpoamiseen miltei heti..
3 viikon jälkeen vaihdettiin normaali kipsi ja jalka taipui helposti 90 asteeseen..Fysioterapeutilta ohjeeksi kävelyä joten kävelin 2 viikkoa kepeillä niin että kipsi kului pohjasta puhki joten siirryin viimeisellä viikolla pyöräilyyn ( ulkona ) jota kerkesi viikossa reilun 100km...tässä vaiheessa huomasi että pohkeessa tuntui jo lihasta :) Viimeisellä viikolla en käyttänyt myöskään keppejä. Kipua jalassa ei ole ollut koko aikana lukuunottamatta leikkausta seurannutta yötä.
3 viikon jälkeen kipsi pois ja kepit jätettiin myös sairaalaan. Tämän jälkeen kävelyharjoituksia. alkuun meno oli melko hidasta, mutta nyt 8 vkoa leikkauksesta lähes normaalia. Tietysti ponnistusvoimaa jalassa ei vielä ole.
Alkuvaiheessa totesin vaelluskengät hyviksi, koska ne eivät paina akilleeseen vrt. lenkkarit Pari kertaa kävin fysiossa ja tuntui että kertojen jälkeen liikkuvuus lisääntyi, joten suosittelen. nilkka taipuu jo melkein yhtä hyvin kun terve oikea jalka.

Lue lisää

Sinun tapauksessa näyttäisi toipuminen olevan nopeaa leikkauksen jälkeen. Monilla ilmeisesti myös kipsaus toiminut, mutta paraneminen näyttäisi olevan hitaampaa? Arvon itse 2pv sitten kipsatun jalan kanssa pitäisikö sittenkin leikata.

ihmeissäni kirjoitti:

Sinun tapauksessa näyttäisi toipuminen olevan nopeaa leikkauksen jälkeen. Monilla ilmeisesti myös kipsaus toiminut, mutta paraneminen näyttäisi olevan hitaampaa? Arvon itse 2pv sitten kipsatun jalan kanssa pitäisikö sittenkin leikata.

Lue lisää

Itsellä posahti akilles 4.3.2008 eli tänään 9 viikkoa tapauksesta. Hoitona konservatiivinen ala jorvi.

Jalkani ei taivu vielä lähellekään 90-astetta ja täten kävely ilman keppejä mahdotonta.
Ymmärtääkseni minun jänteeni jäykkyys / liikkumattomuus ei ole tyypillistä eli en sano etteikö konservatiivinen hoito voisi olla toimiva hoitomuoto, mutta minun kohdallani se on osoittautunut huonoksi vaihtoehdoksi.

Kummassakin hoitomuodossa ( leikkaus / konservatiivinen) on omat huonot puolensa, mutta itse olin tapaturman sattuessa leikkaushoidon kannalla ja olisin sitä edelleen.
( plussaa mm. jänteestä tulee kestävämpi, keskimääräisesti nopeampi kuntoutuminen - riskinä mm.tulehdukset ja hermovauriot)

Jorvissa eivät suostuneet leikkaamaan vaan pakottivat konservatiiviseen joten kunnallisella puolella minulle ei annetu vaihtoehtoja. Jos törmäät vastaavaan, niin älä anna periksi vaan vaatimalla vaadi että pääset leikkaushoitoon - sinun jalastahan siinä on kyse!

Jos päädyt konservatiiviseen hoitoon niin minun vinkki on se, että rupeat varovasti varaamaan jalalle mahdollisimman pian ettei jänne vaan jämähdä kuten minulla on tehnyt.

Tsemppiä päätöksentekoon ja kuntoutumiseen!

punku kirjoitti:

Itsellä posahti akilles 4.3.2008 eli tänään 9 viikkoa tapauksesta. Hoitona konservatiivinen ala jorvi.

Jalkani ei taivu vielä lähellekään 90-astetta ja täten kävely ilman keppejä mahdotonta.
Ymmärtääkseni minun jänteeni jäykkyys / liikkumattomuus ei ole tyypillistä eli en sano etteikö konservatiivinen hoito voisi olla toimiva hoitomuoto, mutta minun kohdallani se on osoittautunut huonoksi vaihtoehdoksi.

Kummassakin hoitomuodossa ( leikkaus / konservatiivinen) on omat huonot puolensa, mutta itse olin tapaturman sattuessa leikkaushoidon kannalla ja olisin sitä edelleen.
( plussaa mm. jänteestä tulee kestävämpi, keskimääräisesti nopeampi kuntoutuminen - riskinä mm.tulehdukset ja hermovauriot)

Jorvissa eivät suostuneet leikkaamaan vaan pakottivat konservatiiviseen joten kunnallisella puolella minulle ei annetu vaihtoehtoja. Jos törmäät vastaavaan, niin älä anna periksi vaan vaatimalla vaadi että pääset leikkaushoitoon - sinun jalastahan siinä on kyse!

Jos päädyt konservatiiviseen hoitoon niin minun vinkki on se, että rupeat varovasti varaamaan jalalle mahdollisimman pian ettei jänne vaan jämähdä kuten minulla on tehnyt.

Tsemppiä päätöksentekoon ja kuntoutumiseen!

Lue lisää

Päädyin omalla kohdallani leikkaukseen yksityissairaalassa. Aika paljon hermostuttaa kun valinta on oma. Jorvissa varmasti pätevät lääkärit puhuivat lämpimästi kipsauksen puolesta ja bakteeri-infektioriskikin pelottaa. Katsotaan mitä mieltä olen viikon ja kuukauden kuluttua mutta nyt tuntuu etten pärjää pienten lasten kanssa kotona puolikuntoisena pitkään. Kiitos tähän asti mielipiteestä ja tsemppiä ja jaksamista kuntoutukseen!

ihmeissäni kirjoitti:

Päädyin omalla kohdallani leikkaukseen yksityissairaalassa. Aika paljon hermostuttaa kun valinta on oma. Jorvissa varmasti pätevät lääkärit puhuivat lämpimästi kipsauksen puolesta ja bakteeri-infektioriskikin pelottaa. Katsotaan mitä mieltä olen viikon ja kuukauden kuluttua mutta nyt tuntuu etten pärjää pienten lasten kanssa kotona puolikuntoisena pitkään. Kiitos tähän asti mielipiteestä ja tsemppiä ja jaksamista kuntoutukseen!

Lue lisää

Et varmasti tule katumaan leikkauksen valitsemista. Itsellä meni poikki reilu puoli vuotta sitten ja leikattiin. Onnistui hyvin ja kuntoutuminen huomattavasti nopeampaa kuin kipsaamisella. Jalkaan myös luotti alusta pitäen suht hyvin, jota ei välttämättä olisi tapahtunut mikäli olisi vain kipsattu.

jepulis kirjoitti:

Et varmasti tule katumaan leikkauksen valitsemista. Itsellä meni poikki reilu puoli vuotta sitten ja leikattiin. Onnistui hyvin ja kuntoutuminen huomattavasti nopeampaa kuin kipsaamisella. Jalkaan myös luotti alusta pitäen suht hyvin, jota ei välttämättä olisi tapahtunut mikäli olisi vain kipsattu.

Lue lisää

Mulla on nyt 8 viikon kipsiputki takana ja seuraavat 8 viikkoa pitäisi mennä kantakorotus kengässä. Onko joillain kokemuksia tästä eli kun missään ei kerrota että pitääkö kengät korotuspalalla olla jalassa aina kun on liikkeellä vai saako paljain jaloin kulkea lainkaan? Entäpäs mitä eroa on sillä onko kantakorotus tai esim kenkä, jossa korkoa?

jepulis kirjoitti:

Et varmasti tule katumaan leikkauksen valitsemista. Itsellä meni poikki reilu puoli vuotta sitten ja leikattiin. Onnistui hyvin ja kuntoutuminen huomattavasti nopeampaa kuin kipsaamisella. Jalkaan myös luotti alusta pitäen suht hyvin, jota ei välttämättä olisi tapahtunut mikäli olisi vain kipsattu.

Lue lisää

Tässä oma tarinani. Jänne napsahti poikki 1.10.2006 lentopallossa, viikkoa ennen tapahtumaa piikitettiin kortisonia, kysyin et meneekö poikki niin lekuri sano et ei mee, se on vaan vähän tulehtunu.

No se leikattiin 2.10. ja lyötiin tavalliseen kipsiin jota piti pitää muistaakseni 3 vkoa, jonka jälkeen siihen laitettiin kevyempi kipsi, jota pidin 5 viikkoa.

1.12. takas työelämään, jalka rupes turpoomaan ihan pirusti ja hoitokeinoksi suositeltiin ja suosittelen minäkin Lymfa-terapiaa, 10 käyntikertaa ja nesteen pakkautuminen nilkkaan loppui siihen.

No vuosi 2007 meni siinä tekemättä mitään urheiluun liittyvää paitsi tietenkin muutama Golf-kierros tuli tehtyä.

Tammikuussa kuluvaa vuotta 2008 alettiin naapurin ukon kans lenkkeilemään, aluksi käveltiin ja maaliskuussa jo pääsi juoksemaankin. Paino putosi ja jalka tuntui yllättävän hyvältä, kunnes maailma romahti, huhtikuun alussa vanha pelikaveri pyysi pelaamaan puulaaki-lentopalloa ja tyhmä suostuin. Eka peli meni hyvin, en hyppinyt ollenkaan koska en mielestäni ollut vielä siinä kunnossa. Toisessa pelissä se tapahtui, olin etukentällä ja pallo meni ylitseni meidän takakenttää kohti käännyin ja katsoin että kaveri nostaa pallon, pallo nousi vastustajan puolelle, otin askeleen eteenpäin ja samalla tunsin sen 1 1/2 vuotta sitten takaisen sisäisen kumahduksen kropassa. Ensimmäisenä katoin taakse ja kysyin et kuka potkas, kunnes selvisi et ilmeisesti taas jänne paukahti poikki.

Konkkasin katsomoon ja jalkaan laitettiin jääpussi, pidin sitä n. 30 min kunnes otin sukan pois jalasta ihme oli suuri, pinta-nahka oli repeytynyt 4 cm:n pituisesti poikittain vanhan leikkausarven alaosasta.

Menin ensiapuun ja ne tikkas sen ja ei muuta kuin kotiin, oli torstai. Sunnuntaina soitin ensiapuun ja kysyin et onko normaalia kun ei pysty yhtään kävelemään, he pyysivät tulla näyttämään, jalka lyötiin 2 1/2 viikoksi kipsiin jälleen kerran. Kipsi otettiin pois enkä vieläkään pystynyt kävellä. Sanoivat että 2 viikon päästä pääset taas juoksemaan, ja pyh, 2 viikkoa siitä kun piti päästä juoksemaan menin lekurille uudestaan et ku ei pysty nousemaan päkiälle eikä kävelemään.

Jalka kuvattiin ultraäänellä, toimenpiteen tehnyt lekuri sano et täällä on aika paljon kiinnikkeitä muttei ole poikki eikä ole repeämiä, joten nyt alkaa pitkä ja kivulias kuntoutus. Soitin seuraavana päivänä omalääkärille jonka tuomio oli tyly: leikkaus ainut vaihtoehto, jänne on kiinnittynyt ihoon niin pahasti.

Viime viikolla tuli tyly kirje keskussairaalasta: jonossa, jonon pituus 4-6 kk:tta. Tänään soitin Pohjolaan ja kysyin et meneekö samaan lisenssiin ku on vanha vamma, sanoivat et menee, soitin samantien naapuri-kaupunkiin ja varasin ajan yksityiseltä. Perjantaina on aika ja sit katotaan mitä sille tehdään.....

Lekuri sanoi, että kipu mahdollisesti jotain verykertymää tms, mitä usein tulee leikkauksen jälkeisinä viikkoina. Hyvä niin.
90-aseteeta taittui heittämällä ja kevyt lasikuitukipsi paikallaan.
Lääkäri ja Ortopedi meinasi, että voin pikkuhiljaa pistää painoa leikatulle jalalle. Max 50% omasta painosta kuitenkin 4viikon sisällä. 4 viikon kuluttua kevyt kipsi pois ja tarkastellaan jalankunto ja sille räätälöidään yksilöllinen kuntoutus jakso. Et nyt taas sitten 4 viikkoa odotellaan.
Niin unohtui mainita, että jalkani ei ole turvonnut juuri yhtään tämän 2 viikon aikana, vaikka on tullut liikuttua paljonkin. Turvotus kuulemma yskilöllistä ja paranemisprosessi nopeampi, mikäli ei turvoittele kauheasti. Näin ainakin haluan uskoa.

Achillis kirjoitti:

Lekuri sanoi, että kipu mahdollisesti jotain verykertymää tms, mitä usein tulee leikkauksen jälkeisinä viikkoina. Hyvä niin.
90-aseteeta taittui heittämällä ja kevyt lasikuitukipsi paikallaan.
Lääkäri ja Ortopedi meinasi, että voin pikkuhiljaa pistää painoa leikatulle jalalle. Max 50% omasta painosta kuitenkin 4viikon sisällä. 4 viikon kuluttua kevyt kipsi pois ja tarkastellaan jalankunto ja sille räätälöidään yksilöllinen kuntoutus jakso. Et nyt taas sitten 4 viikkoa odotellaan.
Niin unohtui mainita, että jalkani ei ole turvonnut juuri yhtään tämän 2 viikon aikana, vaikka on tullut liikuttua paljonkin. Turvotus kuulemma yskilöllistä ja paranemisprosessi nopeampi, mikäli ei turvoittele kauheasti. Näin ainakin haluan uskoa.

Lue lisää

Nyt on miltein kk menty tämän kevytkipsin (lasikuitu vahvike) kanssa. 100% pystyy painoakin varaamaan näemmä jalalle (vahingossa tuli kokeiltua). Paketti otetaan pois tälläviikolla. Jalka ei turpoa/värivaihtele juurikaan, vaikka kuinka kauan olisi jalkeilla. Liikuttua on tullut paljonkin keppien kanssa. Uskon että paraneminen nopeutuu kunhan pysyy liikkeellä paljon, syö hyvin ja lepää runsaasti. Näin se aineenvauhdutakin toimii ja paikat korjaantuu paremmin/nopeammin.
Ollut jo pari viikkoa hyvä tunne jalassa, että lenkille voisi lähteä :D

Achillis kirjoitti:

Nyt on miltein kk menty tämän kevytkipsin (lasikuitu vahvike) kanssa. 100% pystyy painoakin varaamaan näemmä jalalle (vahingossa tuli kokeiltua). Paketti otetaan pois tälläviikolla. Jalka ei turpoa/värivaihtele juurikaan, vaikka kuinka kauan olisi jalkeilla. Liikuttua on tullut paljonkin keppien kanssa. Uskon että paraneminen nopeutuu kunhan pysyy liikkeellä paljon, syö hyvin ja lepää runsaasti. Näin se aineenvauhdutakin toimii ja paikat korjaantuu paremmin/nopeammin.
Ollut jo pari viikkoa hyvä tunne jalassa, että lenkille voisi lähteä :D

Lue lisää

Parametrit oli itsellä melkolailla samat, jänne meni ilman mitään ennakkovaroitusta poikki futsal-pelissä (20.1.08). Kaikki tuntui olevan todella kovan kuntoutuksen ansiosta 5kk jälkeen hyvin, menin rauhaksiin futisreeneihin mukaan. Aivan pienessä ponnistuksessa (varmaan huono nilkan asento tms) jänne pamahti kuitenkin uudestaan, vaikkei näin olisi fyssarin mielestä enää pitänyt käydä. Uusi leikkaus 12.6.08 ja kuntoutus käyntiin, erittäin huonoista lähtökohdista kun pohje jo valmiiksi heikompi ja jännettä jouduttiin lyhentämään aika paljon.

Nyt on 7kk mennyt toisesta leikkauksesta ja kaikki on hyvin, tosin vuotta 2008 (varsinkaan kesää) ei paljoa halua muistella. Pystyy esim hiihtämään vapaalla jo pitkiä lenkkejä (jos vaan olis lunta). Mutta pallopeleihin varon menemästä vielä hetkeen, koska niissä ponnistus tapahtuu alitajuisesti milloin mistäkin asennosta ja riski vamman uusiutumiseen on suuri.

Summattuna: luota lääkäriin ja fyssariin (vaadi lähete lääkäriltä jos et ole jo saanut). Kuntouta jalkaa aktiivisesti, pidä kohoasennossa aina kun mahdollista. Mutta mieti kuitenkin tarkkaan mitä teet. Jos kuntouttaa liian varovasti, jalasta ei tule koskaan hyvää ja jos tekee liikaa niin riskejäkin on.

Toki en ole lääkäri, nää on vaan mielipitäitä ja omakohtaisia kokemuksia. Tsemppiä joka tapauksessa! =)

saman kokenut kirjoitti:

Parametrit oli itsellä melkolailla samat, jänne meni ilman mitään ennakkovaroitusta poikki futsal-pelissä (20.1.08). Kaikki tuntui olevan todella kovan kuntoutuksen ansiosta 5kk jälkeen hyvin, menin rauhaksiin futisreeneihin mukaan. Aivan pienessä ponnistuksessa (varmaan huono nilkan asento tms) jänne pamahti kuitenkin uudestaan, vaikkei näin olisi fyssarin mielestä enää pitänyt käydä. Uusi leikkaus 12.6.08 ja kuntoutus käyntiin, erittäin huonoista lähtökohdista kun pohje jo valmiiksi heikompi ja jännettä jouduttiin lyhentämään aika paljon.

Nyt on 7kk mennyt toisesta leikkauksesta ja kaikki on hyvin, tosin vuotta 2008 (varsinkaan kesää) ei paljoa halua muistella. Pystyy esim hiihtämään vapaalla jo pitkiä lenkkejä (jos vaan olis lunta). Mutta pallopeleihin varon menemästä vielä hetkeen, koska niissä ponnistus tapahtuu alitajuisesti milloin mistäkin asennosta ja riski vamman uusiutumiseen on suuri.

Summattuna: luota lääkäriin ja fyssariin (vaadi lähete lääkäriltä jos et ole jo saanut). Kuntouta jalkaa aktiivisesti, pidä kohoasennossa aina kun mahdollista. Mutta mieti kuitenkin tarkkaan mitä teet. Jos kuntouttaa liian varovasti, jalasta ei tule koskaan hyvää ja jos tekee liikaa niin riskejäkin on.

Toki en ole lääkäri, nää on vaan mielipitäitä ja omakohtaisia kokemuksia. Tsemppiä joka tapauksessa! =)

Lue lisää

heippa,koskahan uskaltaa mennä reenaamaan yläkroppaa kun akillesjänne leikattu 4vrk sitten,lääkäri sanoi ettei mitään estettä olisi,mutta en tiädä!

stressi kirjoitti:

heippa,koskahan uskaltaa mennä reenaamaan yläkroppaa kun akillesjänne leikattu 4vrk sitten,lääkäri sanoi ettei mitään estettä olisi,mutta en tiädä!

Itse en kyllä treenaisi pariin kk mitään (vaikka se ottaakin luonnolle). Saitko liotus lääkettä? Ei nimittäin varmaan ole kauheen hyvä pistää verenkiertoa kauheesti liikkeelle, kun sitä koipee pitäisi pitää aika kauan ja mahdollisimman paljon ylhäällä. Vaarana on, että sieltä lähtee liikkeelle leikkauksen jäljiltä hyytymiä, etkä varmaan halua sellaista nuppiisi, keuhkoihin tai sydämmeen?

Achillis kirjoitti:

Nyt on miltein kk menty tämän kevytkipsin (lasikuitu vahvike) kanssa. 100% pystyy painoakin varaamaan näemmä jalalle (vahingossa tuli kokeiltua). Paketti otetaan pois tälläviikolla. Jalka ei turpoa/värivaihtele juurikaan, vaikka kuinka kauan olisi jalkeilla. Liikuttua on tullut paljonkin keppien kanssa. Uskon että paraneminen nopeutuu kunhan pysyy liikkeellä paljon, syö hyvin ja lepää runsaasti. Näin se aineenvauhdutakin toimii ja paikat korjaantuu paremmin/nopeammin.
Ollut jo pari viikkoa hyvä tunne jalassa, että lenkille voisi lähteä :D

Lue lisää

No on taas tovi kulunut. On pulkkamäessä luovittu ylämäkeä, mutta mikä on ollut parasta: luistelu! Ensimmäisen ja toisen kerran kannattaa ottaa varovasti, eikä sitä vieläkään kannata mitään himo stoppeja ottaa, vaikka on kymmenisen kertaa ainakin jäällä ollut. Vaparihiihtoa kokeilin myös, mutta hiukan fletrulta se jalka tuntui siihen puuhaan. Ehkä sekin menisi, jos jaksaisi enemmän kokeilla. Se on nyt missio seuraavat viikot.

Huom! Varokaa paksua lunta. Muutamaan otteeseen tuntui vaarallisen ilkeältä, kun astui erheessä paksuun lumeen. Silloin kantapää upottaa ensimmäisenä ja päkiä jää ylös.
Rappusissa myös malttia!

Lisäravinteet/pv: Ubikinoni 100-200mg (suositus 100mg/pv), C-Vitamiinia 500-1000mg, karnosiinia 1200mg (sis. e-vitamiinia ja sinkkiä. Suositus 600mg/pv), monivitamini tbl, kalaöljy.
Heti kun lisäsin liikuntaa, jouduin alkuun ottamaan neurovitaa 1-3tbl/pv (Suositus 1tbl/pv), selän särkyihin.

Kannattaa tutustua Ubikinoni ja Karnosiini, aiheisiin artikkeleihin!!
http://fi.wikipedia.org/wiki/Karnosiini
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ubikinoni (tämän tehon huomasin virkeydessä ja selvästi)

Achillis kirjoitti:

No on taas tovi kulunut. On pulkkamäessä luovittu ylämäkeä, mutta mikä on ollut parasta: luistelu! Ensimmäisen ja toisen kerran kannattaa ottaa varovasti, eikä sitä vieläkään kannata mitään himo stoppeja ottaa, vaikka on kymmenisen kertaa ainakin jäällä ollut. Vaparihiihtoa kokeilin myös, mutta hiukan fletrulta se jalka tuntui siihen puuhaan. Ehkä sekin menisi, jos jaksaisi enemmän kokeilla. Se on nyt missio seuraavat viikot.

Huom! Varokaa paksua lunta. Muutamaan otteeseen tuntui vaarallisen ilkeältä, kun astui erheessä paksuun lumeen. Silloin kantapää upottaa ensimmäisenä ja päkiä jää ylös.
Rappusissa myös malttia!

Lisäravinteet/pv: Ubikinoni 100-200mg (suositus 100mg/pv), C-Vitamiinia 500-1000mg, karnosiinia 1200mg (sis. e-vitamiinia ja sinkkiä. Suositus 600mg/pv), monivitamini tbl, kalaöljy.
Heti kun lisäsin liikuntaa, jouduin alkuun ottamaan neurovitaa 1-3tbl/pv (Suositus 1tbl/pv), selän särkyihin.

Kannattaa tutustua Ubikinoni ja Karnosiini, aiheisiin artikkeleihin!!
http://fi.wikipedia.org/wiki/Karnosiini
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ubikinoni (tämän tehon huomasin virkeydessä ja selvästi)

Lue lisää

viikon lepäsin tekemättä mitään,sen jälkeen palasin salille ja aloitin reenin yläkropalle ja terveelle jalalle,leikatulle jalalle aloitin 1 1/2vkon jälkeen jalan koukistajia ja ojennuksia salilla ja hyvältä tuntuu..pohkeelle otan päivittäin pitkiä jännityksiä! jänne meni poikki 5.2.09 ja leikattiin 7.2 kipsi pois 19.3 ja sitten vain käveleen ja kuntouttamaan,että pääsee kyykkäämään yms..

Nyt on kulunut jo melkoisesti leikkauksesta, 9kk. On tehty vaikka mitä, paitsi äkillisiä maximi hyppyjä tai rajuja alastuloja. Jänne on ultrattu kerran keväällä, kun oli leikkauskohdasta hiukan arka ja paisunut. Normaalia arpeumaa ja pientä nestekertymää, mikä luonnollista 6kk leikkauksesta. Enään ei arastele pitkissäkään kävelyissä tai hölkässä. Tosin en ole hölkännyt pidempään vielä, vaan keskittynyt muihin lajeihin. Jänne jäykistyy vielä, jos jalkaterää ei liikuttele (mm. istuessa pitkään). Joten äkkilähtöjä pitkän istumisen jälkeen kannattaa varoa.

Raskaimmissa kyykky/prässi/hack liikkeissä , jossa jalat koukistuu yli 90-astetta kannattaa pitää 2-3cm korollisia kenkiä. Tarkoitan tässä nyt vaikka maihareita, voimannostokenkiä tms tukevaa kenkää.

Luulen, että voin jatkossa harrastaa ja elää normaalisti, vaikka alitajuisesti sitä arkaileekin tekemisiään.

Erilaisia öljyjä on tullut myös syötyä, joista CLA tuntui olevan asiallinen, myös jänteen hyvinvoinnille.

Ps. leikatun jalan pohjelihas ei meinaa kipeytyä millään, vaikka sitä treenaa.

stressi kirjoitti:

viikon lepäsin tekemättä mitään,sen jälkeen palasin salille ja aloitin reenin yläkropalle ja terveelle jalalle,leikatulle jalalle aloitin 1 1/2vkon jälkeen jalan koukistajia ja ojennuksia salilla ja hyvältä tuntuu..pohkeelle otan päivittäin pitkiä jännityksiä! jänne meni poikki 5.2.09 ja leikattiin 7.2 kipsi pois 19.3 ja sitten vain käveleen ja kuntouttamaan,että pääsee kyykkäämään yms..

Lue lisää

helmikuussa poikki mennyt jänne loistavassa kunnossa,pohje yhtä iso kuin toisessakin,voimataso palannut ja reeni kulkee

Achillis kirjoitti:

Nyt on kulunut jo melkoisesti leikkauksesta, 9kk. On tehty vaikka mitä, paitsi äkillisiä maximi hyppyjä tai rajuja alastuloja. Jänne on ultrattu kerran keväällä, kun oli leikkauskohdasta hiukan arka ja paisunut. Normaalia arpeumaa ja pientä nestekertymää, mikä luonnollista 6kk leikkauksesta. Enään ei arastele pitkissäkään kävelyissä tai hölkässä. Tosin en ole hölkännyt pidempään vielä, vaan keskittynyt muihin lajeihin. Jänne jäykistyy vielä, jos jalkaterää ei liikuttele (mm. istuessa pitkään). Joten äkkilähtöjä pitkän istumisen jälkeen kannattaa varoa.

Raskaimmissa kyykky/prässi/hack liikkeissä , jossa jalat koukistuu yli 90-astetta kannattaa pitää 2-3cm korollisia kenkiä. Tarkoitan tässä nyt vaikka maihareita, voimannostokenkiä tms tukevaa kenkää.

Luulen, että voin jatkossa harrastaa ja elää normaalisti, vaikka alitajuisesti sitä arkaileekin tekemisiään.

Erilaisia öljyjä on tullut myös syötyä, joista CLA tuntui olevan asiallinen, myös jänteen hyvinvoinnille.

Ps. leikatun jalan pohjelihas ei meinaa kipeytyä millään, vaikka sitä treenaa.

Lue lisää

Olen sm-tsaon urheilija ja kävi niin huono tuuri että jänne paukahti poikki. Se katkesi yläkiinnityskohdasta. Leikkaus tehtiin ja nyt 2,5 viikkoa lasikuitukipsi ja sitten toiminnallinen tuki. Totaalinen hyppykielto 6kk ajan, ortopedin mukaan 3kk kuluttua voin juosta jos kaikki menee hyvin. Huolestuttaa vain että vieläköhän tällä jalalla pystyy palaamaan kilpakentille eli onko kenelläkään kokemusta siitä että jalalla pystyisi ponnistamaan ja kimmoisuus tulisi takaisin vielä joskus leikkauksen jälkeen? Mitä voin/kannattaa tehdä nyt seuraavan 6kk ajan jotta saan tästä jalasta mahd. hyvän? Kokemuksia?

lasm kirjoitti:

Olen sm-tsaon urheilija ja kävi niin huono tuuri että jänne paukahti poikki. Se katkesi yläkiinnityskohdasta. Leikkaus tehtiin ja nyt 2,5 viikkoa lasikuitukipsi ja sitten toiminnallinen tuki. Totaalinen hyppykielto 6kk ajan, ortopedin mukaan 3kk kuluttua voin juosta jos kaikki menee hyvin. Huolestuttaa vain että vieläköhän tällä jalalla pystyy palaamaan kilpakentille eli onko kenelläkään kokemusta siitä että jalalla pystyisi ponnistamaan ja kimmoisuus tulisi takaisin vielä joskus leikkauksen jälkeen? Mitä voin/kannattaa tehdä nyt seuraavan 6kk ajan jotta saan tästä jalasta mahd. hyvän? Kokemuksia?

Lue lisää

hei, kirjoitin tänne aiemmin ja EN saanut vinkkejä kuntoutukseen joten lueskelin aiempia keskusteluja ja tein niin kuin itsestäni hyvältä tuntuu... Ja tilannehan on nyt se että 5 ja puoli kk kulunut leikkauksesta ja lähes täysillä jo treenataan. Se kyllä täytyy sanoa että jänne on paksu ja kova kuin koppura ja tuntuu että jänteen paikalla menee rautatanko, vähän omituisen tuntuinen se on.

Mun kuntoutushistoria:
Viikon ajan leikkauksesta makasin sängyssä ja katselin kattoa söin särkyläkkeitä. Heti kun nousin pystyasentoon niin tuntui että kipsi räjähtää ja jalka taas nopeasti vaaka-asentoon.
Viikon päästä leikkauksesta laitoin särkylääkepurkin kiinni ja aloin treenaamaan yläkroppaa kuntosalilla ajoin kuntopyrää kipsin kanssa, tein reisilihaksia ja kaikkea mahdollista mitä kipsin kanssa pystyi, sama jatkui koko kipsin toiminnalisen tuen ajan eli yhteensä kuusi viikkoa. Töihinkin palasin toiminnalisen tuen kanssa kolme viikkoa leikkauksesta.

Kuusi viikkoa siis tuki yhteensä jalassa ja sen jälkeen kävelyn opettelua, kaksi viikkoa meni ennenkuin opin kävelemään nilkuttamatta, jalassa vaan ei ollut voimaa varvastyönnön tekemiseen. Samantien aloin tekemään kuntosalilla jalkaliikkeitä itseasiassa aika isoillakin painoilla. leikatussa jalassa oli vain vähän voimaa, pohelihas oli kuihtunut ja en saanut jalkaprässissä kuin 15kg liikahtamaan pohjeliikkeenä (terve jalka 120kg) ja teinkin isoilla painoilla kahden jalan liikkeitä siten että terve jalka teki 90% työstä. Tässä vaiheessa kun n. 2kk oli kulunut leikkauksesta huomioitavaa oli se että jalka oli käytännössä koko ajan turvoksissa, paitsi liikunta auttoi siihen että turvotus väheni. Kaikista pahinta oli jos joutui olemaan pystyasennossa koko päivän, silloin ei kenkäkään mennyt aina jalkaan.
Kun 4 kk oli mennyt leikkauksesta aloitin hyppytreenit, lämmittelin huolellisesti pohjelihaksia ja jalkoja yleensä ja aloin jo hyppimään kepin kanssa ja pikkuhiljaa siiryin hyppimään aitoja, mutta matalia. Jalka oli edelleen turvokissa käytännössä koko ajan. Koko ajan olen pyrkinyt välttämään äkillistä ponnistusta, kaiken olen tehnyt rauhallisesti. huomioitavaa edelleen että jalka turvokissa mutta liikunta ei pahentanut turvotusta vaan päinvastoin. Varpaille nousu ei onnistu kipeällä jalalla edelleenkään ja hypyissäkin tuntuu että jalka tulee siinä vaan mukana ja kaikki liike ja ponnistus tapahtuu terveellä jalalla. Ajatuksena että jos se jalka tulisi siinä jossain vaiheessa enemmän mukaan. Jalkaprässissä pohjelihaksen voima 35kg eli pientä parannusta.

Kun 5 kk leikkauksesta mennyt niin olen käynyt jo salissa hyppimässä ja treenaamassa lähes normaalirasituksella. Leikattu jalka ei toimi vieläkään läheskään täysin mutta pientä parannusta on, jalassa on voimaa mutta jotenkin en vaan saa tuotettua sitä voimaa esim. varpaille nousussa, jalkaprässissä nousee pohjelihaksilla 45kg, kun terveellä jalalla siis 120kg. Jotain hämminkiä hermotuksessa, tai sitten se vaan kuuluu tähän että hitaasti paranee, mutta kun ei malttaisi odottaa. Jalassa edelleen turvotusta ajoittain, mutta edelleen liikunta auttaa turvotukseen.

yhteenveto 5,5 kk leikkauksen jälkeen: Yläkroppa on kunnossa kun siihen on ollut pakko satsata, leikattu jalka liikkuu jopa paremmin kuin terve jalka, olen venyttänyt sitä alusta lähtien kipua uhaten eli 2.5 viikon jälkeen kun sain kipsin pois. Jalassa on ollut koko ajan voimaa mutta en vaan saa sitä tuotettua. Joka viikko jalka vahvistuu tai minulla itselläni sellainen näppituntuma että hermotus palaa koska voimaa siellä pitäisi olla, en vaan saa tuotettua sitä voimaa. Olen tehnyt kaikkea mitä en saisi tehdä ja olen ottanut tietoisen riskin, nyt hypin aitoja jo lähes täysillä vaikka jalka ei toimikaan täysin, spurtteja tai muita äkkiliikkeitä en ole vielä ottanut vaan odotan vielä parisen viikkoa. Koko ajan olen treenannut kaikki tai ei mitään periaatteella tiedostaen että jänne voi napsahtaa uudelleen poikki. Otan kuitenkin tietoisen riskin asiassa koska luettuani muiden kokemuksia katkenneesta jänteestä en halua sitä kohtaloa että vuoden päästä leikauksesta jänne on jäykkä eikä sillä voi tehdä mitään. Kieltämättä hieman hirvittää onko jänteeni tarpeeksi vahva kovaan rasitukseen, voi olla etten ole antanut sen levätä tarpeeksi, mutta tämä on minun päätös. Ehkä seuraava puoli vuotta näyttää miten käy. Tarkoitus olisi kilpailla kesällä ja olla vähintään yhtä hyvässä kunnossa kuin viime kesänä.

Onko kenelläkään samoja kokemuksia että aitojen hyppely olisi onnistunut jo 4 kk leikkauksen jälkeen ilman että jalka kipeytyy tai turpoaa lisää?

Riskillä mennään eteenpäin, katsotaan kilpaillaanko kesällä vai ollaanko leikkauspöydällä...

no akillesjännehän on ulkonäöltäään vähän niinkuin hevosenhäntä eli se on täynnä säikeitä. Voi olla että nuoresta iästäsi huolimatta muutama säie on katkennut ja ne hangatessaan aiheuttavat kipua varsinkin rasituksen jälkeen. Elimistö kyllä korjaa tälläiset mutta vain levolla. Kylmä ei auta kuin korkeintaan hetkittäin kipuun. Itselläni sattui ilmeisesti niin että vuosien varrella lentopalloa ja biitsiä pelatessani näitä säikeitä oli katkennut mutta jostain syystä jänne ei koskaan ollut kipeä ja siksi en osannut levätä. jatkuvan rasituksen seurauksena jänne sitten yksi päivä katkesi kokonaan kun tein äkkiponnistuksen ja nyt on leikkauksesta se 6 viikkoa aikaa.. uuteen nousuun, toivottavasti pelikentät vielä kutsuvat.

lasm kirjoitti:

no akillesjännehän on ulkonäöltäään vähän niinkuin hevosenhäntä eli se on täynnä säikeitä. Voi olla että nuoresta iästäsi huolimatta muutama säie on katkennut ja ne hangatessaan aiheuttavat kipua varsinkin rasituksen jälkeen. Elimistö kyllä korjaa tälläiset mutta vain levolla. Kylmä ei auta kuin korkeintaan hetkittäin kipuun. Itselläni sattui ilmeisesti niin että vuosien varrella lentopalloa ja biitsiä pelatessani näitä säikeitä oli katkennut mutta jostain syystä jänne ei koskaan ollut kipeä ja siksi en osannut levätä. jatkuvan rasituksen seurauksena jänne sitten yksi päivä katkesi kokonaan kun tein äkkiponnistuksen ja nyt on leikkauksesta se 6 viikkoa aikaa.. uuteen nousuun, toivottavasti pelikentät vielä kutsuvat.

Lue lisää

Onko kenelläkään kokemusta liikaa pistetystä kortisonista? Mulle laitettiin 4-5 kertaa, akillesjänteenkipuihin.
Oli haurastunut olemattomaksi, katkesi lokakuussa.
Leikattu, jännesiirteitä otettiin polven sisäsyrjästä. Leikkauksesta 2 kuukautta, walker vielä kuukauden, ainakin.
Jos vastaavaa tapahtunut olisi hienoa kuulla toipuuko tälläisestä edes suurinpiirtein normaaliksi?

Mietityttää.. kirjoitti:

Onko kenelläkään kokemusta liikaa pistetystä kortisonista? Mulle laitettiin 4-5 kertaa, akillesjänteenkipuihin.
Oli haurastunut olemattomaksi, katkesi lokakuussa.
Leikattu, jännesiirteitä otettiin polven sisäsyrjästä. Leikkauksesta 2 kuukautta, walker vielä kuukauden, ainakin.
Jos vastaavaa tapahtunut olisi hienoa kuulla toipuuko tälläisestä edes suurinpiirtein normaaliksi?

Lue lisää

Mulle laitettiin yhden kerran kortisonia jänteeseen ja kaksi kertaa bursan alueelle (kantaluun sivussa). Nyt on kulunut 6 viikkoa leikkauksesta ja ommelkohdan yläpuolella jänne tuntuu ohuelta ja voimattomalta. Mietin, että onko jänne lähtenyt repeytymään uudestaan tai onko tuo kortisonin aiheuttamaa vai onko se vain ihan normaalia, että jänne on ohut ja heikko. Kolmen päivän päästä on kontrolli ja silloin saa toivottavasti saappaan ja kepit pois.

4-5 kertaa kuulostaa todella isolta määrältä, mutta sitä varten niitä siirteitäkin sinulle taidettiin laittaa. Osaan kohta osaan sanoa yhden piikin vaikutuksesta. Minulle ei laitettu siirteitä.

Mietityttää.. kirjoitti:

Onko kenelläkään kokemusta liikaa pistetystä kortisonista? Mulle laitettiin 4-5 kertaa, akillesjänteenkipuihin.
Oli haurastunut olemattomaksi, katkesi lokakuussa.
Leikattu, jännesiirteitä otettiin polven sisäsyrjästä. Leikkauksesta 2 kuukautta, walker vielä kuukauden, ainakin.
Jos vastaavaa tapahtunut olisi hienoa kuulla toipuuko tälläisestä edes suurinpiirtein normaaliksi?

Lue lisää

Mulle laitettiin 4 piikkiä(mikä oli ortopedin mielestä aivan liikaa)Jänne poikki ja konservatiivinen hoito,jonka jälkeen jänne uudestaan poikki.Nyt odottelen leikkausta,joka olisi pitänyt tehdä jo ensimmäisen katkon jälkeen.

mulla on konservatiivisen hoidon vk 5 menossa, toinen tälle kertaa avattava kipsi vielä viikon. sitten 90 asteen kulmaan pariksi viikoksi. Autolla en ole ajanut, ja epäilen että jossain viikon 10-12 mahdollista (oikea jalka). Ehkä walkerilla voisi ajaa? onko kellään kokemusta?

cons kirjoitti:

mulla on konservatiivisen hoidon vk 5 menossa, toinen tälle kertaa avattava kipsi vielä viikon. sitten 90 asteen kulmaan pariksi viikoksi. Autolla en ole ajanut, ja epäilen että jossain viikon 10-12 mahdollista (oikea jalka). Ehkä walkerilla voisi ajaa? onko kellään kokemusta?

Lue lisää

itsellä autolla ajelu alkoi onnistua jotenkuten siinä 3 viikon kuluttua leikkauksesta, eli käytännössä heti sen jälkeen kun "kaasujalkaan" laitettiin funktionaalinen lasta jossa jalkaterää voi liikutella jonkin verran. Lasta siis on vaan tuossa jalkaterän ja säären etupuolella rajottamassa 90 asteen kulmaa. Muuten nilkkaa pystyy liikuttemaan vapaasti. Eli pikkumatkoja, rauhallisempia reittejä olen nyt ajellut. Luulisin että täysin jäykällä walkerilla voipi melko hankalaa ja hyvin epävarmaa olla kaasun ja jarrun säännöstely.... Ensimmäiset 3 viikkoa mulla jalka oli kipsissä, jalkaterä hiukan ojennettuna, jolloin en kyllä käynyt edes kokeilemassa ratin takana istumista.

Itsellä tilanne nyt on se että kaikkiaan melkein 6 viikkoa on mennyt leikkauksesta, johon pääsin heti pari päivää paukauksesta. Homma tähän saakka mennyt kaikkiaan omasta mielestä todella hyvin. Hyvin vähän missään vaiheessa kipuja ja turvotusta. Leikkauksen jälkeen pari päivää toki piti särkylääkkeitä ottaa. Maanantaina menen kontrolliin näyttämään jalkaa lääkärille ja sittenpä kuulee taas miten paraneminen ja kuntoutus jatkuu...

maccer kirjoitti:

itsellä autolla ajelu alkoi onnistua jotenkuten siinä 3 viikon kuluttua leikkauksesta, eli käytännössä heti sen jälkeen kun "kaasujalkaan" laitettiin funktionaalinen lasta jossa jalkaterää voi liikutella jonkin verran. Lasta siis on vaan tuossa jalkaterän ja säären etupuolella rajottamassa 90 asteen kulmaa. Muuten nilkkaa pystyy liikuttemaan vapaasti. Eli pikkumatkoja, rauhallisempia reittejä olen nyt ajellut. Luulisin että täysin jäykällä walkerilla voipi melko hankalaa ja hyvin epävarmaa olla kaasun ja jarrun säännöstely.... Ensimmäiset 3 viikkoa mulla jalka oli kipsissä, jalkaterä hiukan ojennettuna, jolloin en kyllä käynyt edes kokeilemassa ratin takana istumista.

Itsellä tilanne nyt on se että kaikkiaan melkein 6 viikkoa on mennyt leikkauksesta, johon pääsin heti pari päivää paukauksesta. Homma tähän saakka mennyt kaikkiaan omasta mielestä todella hyvin. Hyvin vähän missään vaiheessa kipuja ja turvotusta. Leikkauksen jälkeen pari päivää toki piti särkylääkkeitä ottaa. Maanantaina menen kontrolliin näyttämään jalkaa lääkärille ja sittenpä kuulee taas miten paraneminen ja kuntoutus jatkuu...

Lue lisää

"kaasujalkaan" laitettiin funktionaalinen lasta jossa jalkaterää voi liikutella jonkin verran. Lasta siis on vaan tuossa jalkaterän ja säären etupuolella rajottamassa 90 asteen kulmaa.

Mistä näitä saa tai onko jossain kuvia?

Mulla on jalassa iso harmaa Walkeri ja sillä ei ajalla autoa.
viides viikko menossa. Konservatiivinen hoito.

mutumbi kirjoitti:

"kaasujalkaan" laitettiin funktionaalinen lasta jossa jalkaterää voi liikutella jonkin verran. Lasta siis on vaan tuossa jalkaterän ja säären etupuolella rajottamassa 90 asteen kulmaa.

Mistä näitä saa tai onko jossain kuvia?

Mulla on jalassa iso harmaa Walkeri ja sillä ei ajalla autoa.
viides viikko menossa. Konservatiivinen hoito.

Lue lisää

funktionaalinen lasta oli suunnilleen kuin kevytversio kipsistä, jossa jalkapohjan alue lukuunottamatta kantapäätä leikattiin avoimeksi. Ei siis mikään irrotettava malli vaan jotain kohtuullisen jämäkkää sidettä käärittiin säären ympäri. Kovaa lasikuitua siinä paketissa oli ainoastaan pieni suikale tukena säären ja jalkaterän päällä. Tällainen hoito oli siis oulun yliopistollisessa sairaalassa.

Ainaki omakohtasesti voin sanoa että tämä saamani hoito leikkauksen yhteyteen on ollu todella hyvä. Eli leikkauksen jälkeen ensimmäiset 3 viikkoa kipsissä osa-paino varauksella 3 viikkoa lastan kanssa puolipainovarauksella. Sen jälkeen aloin jo kävellä hiljakseen ilman keppejä.

Nyt kun leikkauksesta on tasan 10 viikkoa niin venyttelyjen jälkeen pystyn kävelemään jo tasaisessa maastossa lähes normaalisti. Vauhti ei päätä vielä huimaa, mutta maltilla mennään ja jumppaohjeita noudatetaan. Paikallaan olo tuntuu jäykistävän jalan melko tehokkaasti. Tähän mennessä liikuntana ollut lähinnä kuntopyörää ja kilometrin - kahden kävelylenkkejä kerran päivässä. Kohti kesää ihan hyvin mielin.

Normaalisti tervekin jalka kipeytyy, tekeehän se molempien jalkojen työt. Oman akillejännevammani ajan kävin lähes 100%:sti töissä (konttorityötä), muutamat päivät jolloin terve jalka väsyi tein hommia kotikonttorilta. Myös hieronta ja venyttelyt terveelle jalalle auttavat.

Nyt kahdeksan viikon konservatiivisen hoidon jälkeen kävelen ilman kipsiä / keppejä. Jorvista ei kyllä saa juuri mitään järkeviä ohjeita joten pitää mennä yksityiselle fysioterapeutille. Joka tapauksessa maltti on valttia tämän vamman hoidossa.

cons kirjoitti:

Normaalisti tervekin jalka kipeytyy, tekeehän se molempien jalkojen työt. Oman akillejännevammani ajan kävin lähes 100%:sti töissä (konttorityötä), muutamat päivät jolloin terve jalka väsyi tein hommia kotikonttorilta. Myös hieronta ja venyttelyt terveelle jalalle auttavat.

Nyt kahdeksan viikon konservatiivisen hoidon jälkeen kävelen ilman kipsiä / keppejä. Jorvista ei kyllä saa juuri mitään järkeviä ohjeita joten pitää mennä yksityiselle fysioterapeutille. Joka tapauksessa maltti on valttia tämän vamman hoidossa.

Lue lisää

Yritys on kova tuskallista ja hain kaverilleni avomiehelleni Pieksämäen Kontiopuistosta KunnonKeskuksen Jalkaterapiasta ajan ja kyllä kahdessa viikossa Pyörätuoli jää toiseksi hänen Rollikalle se jää hänelle toisesksi kolmessa viikossa terapian alkamisesta.
Heinäkuussa kälpii jo kummasti omilla ketaroilla.

cons kirjoitti:

Normaalisti tervekin jalka kipeytyy, tekeehän se molempien jalkojen työt. Oman akillejännevammani ajan kävin lähes 100%:sti töissä (konttorityötä), muutamat päivät jolloin terve jalka väsyi tein hommia kotikonttorilta. Myös hieronta ja venyttelyt terveelle jalalle auttavat.

Nyt kahdeksan viikon konservatiivisen hoidon jälkeen kävelen ilman kipsiä / keppejä. Jorvista ei kyllä saa juuri mitään järkeviä ohjeita joten pitää mennä yksityiselle fysioterapeutille. Joka tapauksessa maltti on valttia tämän vamman hoidossa.

Lue lisää

Mulla kans paukahti viattomassa sulkkispelissä oikean jalan akiles. Seuraavana aamuna hakeuduin yksityiselle lääkäriin ja siellä ultrassa todettin et jänne on kokonaan poikki. Sain lähetteen tyksiin ja siellä todetiin et hoituu pelkällä (lasikuitu)kipsillä. Ensin kolme viikkoa balleriina-asennossa ja sit toiset kolme kai ihan normaaliasennossa. Lisäksi sain niitä napapiikkejä ensimmäiseksi kolmeksi viikoksi. Kaikki kävi äkkiä. Kolme tuntia lääkäriin menon jälkeen mulla oli jalka kipsissä. Ohjeita en erityisesti saanut mut paperi käteen et siitä voi harjoitella kyynärsauvoilla kävelyä. Jalka ei ole ollut erityisen kipeä mut nämä helteet saavat sen varmaan turpoamaan ja olo on sitä myötä tuskainen. Mulla on ongelma tuo sauvoilla kävely. Ja portaat on ihan kauhistus kun tuntuu ettei sitä kipeää koipea saa mihinkän mahtumaan. Jos olen liikkeellä vähänkin enemmän kipsi alkaa ikävästi kiristää. Onko teillä kikkoja mitä muuta voi tehdä kuin maata koipi kohti kattoa. Mulla on vasta toinen viikko menossa ja välillä tuntuu et toisessakin päässä poksahtaa. Tekemistä olis mut kahvinkin saaminen sohvan viereen vaatii sinnikkyyttä ja mielikuvitusta.

sisaurus kirjoitti:

Mulla kans paukahti viattomassa sulkkispelissä oikean jalan akiles. Seuraavana aamuna hakeuduin yksityiselle lääkäriin ja siellä ultrassa todettin et jänne on kokonaan poikki. Sain lähetteen tyksiin ja siellä todetiin et hoituu pelkällä (lasikuitu)kipsillä. Ensin kolme viikkoa balleriina-asennossa ja sit toiset kolme kai ihan normaaliasennossa. Lisäksi sain niitä napapiikkejä ensimmäiseksi kolmeksi viikoksi. Kaikki kävi äkkiä. Kolme tuntia lääkäriin menon jälkeen mulla oli jalka kipsissä. Ohjeita en erityisesti saanut mut paperi käteen et siitä voi harjoitella kyynärsauvoilla kävelyä. Jalka ei ole ollut erityisen kipeä mut nämä helteet saavat sen varmaan turpoamaan ja olo on sitä myötä tuskainen. Mulla on ongelma tuo sauvoilla kävely. Ja portaat on ihan kauhistus kun tuntuu ettei sitä kipeää koipea saa mihinkän mahtumaan. Jos olen liikkeellä vähänkin enemmän kipsi alkaa ikävästi kiristää. Onko teillä kikkoja mitä muuta voi tehdä kuin maata koipi kohti kattoa. Mulla on vasta toinen viikko menossa ja välillä tuntuu et toisessakin päässä poksahtaa. Tekemistä olis mut kahvinkin saaminen sohvan viereen vaatii sinnikkyyttä ja mielikuvitusta.

Lue lisää

tsemppiä sinne..kokemuksesta tiedän ettei keppien kanssa ole mikään helppo liikkua,itsellä meni polvi muutama vuosi sitten. mut hiljaa hyvää tulee..;) vai sulkkis pelissä menit jalkasi telomaan,urheilu on vaarallista..:) minä ainakin liikkusin tosi paljon keppien kanssa ulkona.kyllä se kävely niillä sauvoilla pian alkaa sujumaan..:) voit myös meilata minulle,tässä osoite:[email protected]

sisaurus kirjoitti:

Mulla kans paukahti viattomassa sulkkispelissä oikean jalan akiles. Seuraavana aamuna hakeuduin yksityiselle lääkäriin ja siellä ultrassa todettin et jänne on kokonaan poikki. Sain lähetteen tyksiin ja siellä todetiin et hoituu pelkällä (lasikuitu)kipsillä. Ensin kolme viikkoa balleriina-asennossa ja sit toiset kolme kai ihan normaaliasennossa. Lisäksi sain niitä napapiikkejä ensimmäiseksi kolmeksi viikoksi. Kaikki kävi äkkiä. Kolme tuntia lääkäriin menon jälkeen mulla oli jalka kipsissä. Ohjeita en erityisesti saanut mut paperi käteen et siitä voi harjoitella kyynärsauvoilla kävelyä. Jalka ei ole ollut erityisen kipeä mut nämä helteet saavat sen varmaan turpoamaan ja olo on sitä myötä tuskainen. Mulla on ongelma tuo sauvoilla kävely. Ja portaat on ihan kauhistus kun tuntuu ettei sitä kipeää koipea saa mihinkän mahtumaan. Jos olen liikkeellä vähänkin enemmän kipsi alkaa ikävästi kiristää. Onko teillä kikkoja mitä muuta voi tehdä kuin maata koipi kohti kattoa. Mulla on vasta toinen viikko menossa ja välillä tuntuu et toisessakin päässä poksahtaa. Tekemistä olis mut kahvinkin saaminen sohvan viereen vaatii sinnikkyyttä ja mielikuvitusta.

Lue lisää

Ensimmäiset kolme viikkoa takana. Mulla torstaina edessä kipsin vaihto ja nyt jännitää! Mitä jos jänne ei olekaan ottanut kiini? Mulla ei varsinaista särkyä ole ollut mut välillä vähän kuin pistelee ja kirvelee ja 30 asteen helteillä oli tosi tukalat oltavat. Mielenkiinnolla odotan miltä jalka näytää. Vähän olen jo sinut noitten sauvojen kanssa mut en mä mitään pitkiä matkoja kyllä jaksa niillä kulkea. Tällä hetkellä kädet onkin kipeämmät kuin jalka =). Sopeutuminen on kans edistynyt. Nyt alan jo tottua passaamiseen ja siihen et ei oikein mitään saa tehtyä. Elokuvia on tullut katottua vuoden edestä ja muutama kirjakin luettua. Nyt vaan peukut pystyyn et jatkossakin menee hyvin!

6.4.2010 Mieheni vasemmasta jalasta paukahti jänne irtipoikki se irtosi kantapäästä irti jänneteen nivelpussien kera.
Jalka leikattiin täällä Pieksämäellä 9.4.2010 perjantaina hän kantoi ensimmäistä niinsanottua Balleriinakipsiä ensin neljä viikoa ja jänne vedettiin siolleen ja kolme viikkoa hän kantoi hipaisukipsiä.
Hipaisukipsi poistettiin toukokuun lopulla.
Tiistaina 2.6.2010 käytin miestäni Pieksämäen aluesairaalan fysioterapiassa,mutta eihän siellä se nainen ymmärtänyt mitään sen jalan päälle.
Siirsimme kuntuksen Kaakimäen KunnonKeskus Jalkaterapuetille niin kyllä pitäis alkaa ottamaan askeleita,kun he otta jalan käsitelyyn.
Huutoo voi kuulua jonaki kertoina ensimmäisillä kerroilla kuntutuksen alkamisesta.

Jalkapuoklen vaimo kirjoitti:

6.4.2010 Mieheni vasemmasta jalasta paukahti jänne irtipoikki se irtosi kantapäästä irti jänneteen nivelpussien kera.
Jalka leikattiin täällä Pieksämäellä 9.4.2010 perjantaina hän kantoi ensimmäistä niinsanottua Balleriinakipsiä ensin neljä viikoa ja jänne vedettiin siolleen ja kolme viikkoa hän kantoi hipaisukipsiä.
Hipaisukipsi poistettiin toukokuun lopulla.
Tiistaina 2.6.2010 käytin miestäni Pieksämäen aluesairaalan fysioterapiassa,mutta eihän siellä se nainen ymmärtänyt mitään sen jalan päälle.
Siirsimme kuntuksen Kaakimäen KunnonKeskus Jalkaterapuetille niin kyllä pitäis alkaa ottamaan askeleita,kun he otta jalan käsitelyyn.
Huutoo voi kuulua jonaki kertoina ensimmäisillä kerroilla kuntutuksen alkamisesta.

Lue lisää

samana päivänä jalkaan Walkeri ja leikkaus 24.11. leikkaus nyt tehty, walker jalassa, särkylääkkeitä ja walker jalassa. toipuminen jatkuu, ei ongelmia. voin päivitellä tänne. lekuri sano että säbää voi pelata 8 kuukauden jälkeen jos kaikki on meny hyvin.. zempiä vaan kohtalotoverit. En ottanu sikarokotetta joten tää ei voi olla sen jälkiseuras :)

8kk projekti kirjoitti:

samana päivänä jalkaan Walkeri ja leikkaus 24.11. leikkaus nyt tehty, walker jalassa, särkylääkkeitä ja walker jalassa. toipuminen jatkuu, ei ongelmia. voin päivitellä tänne. lekuri sano että säbää voi pelata 8 kuukauden jälkeen jos kaikki on meny hyvin.. zempiä vaan kohtalotoverit. En ottanu sikarokotetta joten tää ei voi olla sen jälkiseuras :)

Lue lisää

eli kuukausi leikkauksesta ja nyt olen kävellyt himassa ilman keppejä ja liikutellut nilkkaa. kävely on varovaista ja hidasta mutta paranee joka päivä. vielä tulee köllöteltyä sohvalla ja kun kävelee otan mielelläni ainakin yhden kepin mukaan varalle. arpi kunnossa. fiilikset paranee huomattavasti kun uskalsi alkaa kävelemään, siis walker jalassa kuitenkin. kuukauden päästä pääsee eroon walkerista.

zemppii, ja hyvää Uuttavuotta.

päivitys tilanteeseen, eli nyt 3 vkoa repeämästä ja kävin arviossa ja sain avattavan kipsin. Käänsivät nilkan asentoa puoliekvinukseen, noin 15 asteen kulmaan. Ortopedi totesi paranemisen olevan mallillaan ja oikein joutui etsimään ns kuoppakohtaa jänteestä. Nyt mennään tällä seuraavat 3 vkoa ja aloitetellaan nilkan kevyet liikeharjoitukset. Itse kyllä aloittelin jo pohkeen jännittelyt ekan kipsin sisällä. So far so god!

Akillesjänne siis leikattiin ja neulottiin päät vastakkain.

Jazza123 kirjoitti:

Akillesjänne siis leikattiin ja neulottiin päät vastakkain.

Katso kuntoutukseen liittyen...

yle.fi/akuutti/arkisto2002/051102_e.html

...- Nilkan ojennus ja koukistus mahdollisemman nopeasti käyntiin leikkauksen jälkeen.

- Liikettä pitää ja voi tehdä paljon, aluksi ilman mitään kuormitusta.

- Vähitellen kuormitusta voi lisätä, esimerkiksi ojentaa nilkkaa niin, että jalkapohja työntyy seinää vasten.

- Sen jälkeen kävelyn vaiheittainen normalisoituminen ja harjoitteleminen.

- Kaikki harjoitteet ajalla ja ajatuksen kanssa.

Minulta katkesi vas. jalan jänne nyt toukokuussa. Kävelin lähes viikon ennen leikkausta. Leikkaus tuntui onnistuneen hyvin. Hain terveyskeskuksesta pyörätuolin (ilmainen) kotiin avuksi liikkumista varten (suosittelen!). Jalka ei ollut leikkauksen jälkeen kuin kaksi päivää niin kipeä, että jouduin syömään särkylääkkeitä. Olkapääni vaan alkoivat kipeytymään sauvoilla kävelystä ja jouduin siksi yöksi ottamaan särkylääkkeitä. Pyörätuoli oli mainio apu ainakin minulle sisällä liikkumiseen.
Nyt on reilut kolme viikkoa leikkauksesta ja kävelen jo varovasti sisällä ilman kipsiä pehmeäpohjaisella sandaalilla. Kipsi vaihdettiin kolmen viikon jälkeen avattavaan. Kipuja ei tunnu juuri ollenkaan. Kuntoutuminen tuntuu alkaneen hyvin. Salilla olen ajanut jo kuntopyörällä kipsin kanssa (avattava), joka on vielä 3 vkoa ysikympin kulmassa.
Kepit jätin pois heti kipsin vaihdon jälkeen ja pääsin myös palauttamaan pyörätuolin.

Toiveikas kirjoitti:

Minulta katkesi vas. jalan jänne nyt toukokuussa. Kävelin lähes viikon ennen leikkausta. Leikkaus tuntui onnistuneen hyvin. Hain terveyskeskuksesta pyörätuolin (ilmainen) kotiin avuksi liikkumista varten (suosittelen!). Jalka ei ollut leikkauksen jälkeen kuin kaksi päivää niin kipeä, että jouduin syömään särkylääkkeitä. Olkapääni vaan alkoivat kipeytymään sauvoilla kävelystä ja jouduin siksi yöksi ottamaan särkylääkkeitä. Pyörätuoli oli mainio apu ainakin minulle sisällä liikkumiseen.
Nyt on reilut kolme viikkoa leikkauksesta ja kävelen jo varovasti sisällä ilman kipsiä pehmeäpohjaisella sandaalilla. Kipsi vaihdettiin kolmen viikon jälkeen avattavaan. Kipuja ei tunnu juuri ollenkaan. Kuntoutuminen tuntuu alkaneen hyvin. Salilla olen ajanut jo kuntopyörällä kipsin kanssa (avattava), joka on vielä 3 vkoa ysikympin kulmassa.
Kepit jätin pois heti kipsin vaihdon jälkeen ja pääsin myös palauttamaan pyörätuolin.

Lue lisää

Kävelitkö kokonaan katkenneella akillesjänteellä? Miten se onnistui?
Oliko sinulla ensin tulehdus akillesjänteessä, vai katkesiko terve jänne?
Mukavaa, että leikkauksesi on onnistunut ja paraneminen sujuu noin hyvin.
Otin minäkin pyörätuolin ja kepit avuksi. Olkapäät ja terve jalka rasittuivat liikaa, eikä ole varaa enää "menettää" niitä. Konttaan kotona, jotta sairaan jalan lihaskunto ja verenkierto säilyisivät jotenkin. Olen pari kertaa irrottanut ja sitonut uudestaan sen ballerinakipsin. Jalka on hermostuttavan turvonnut ja mustelmainen; liekö syynä itse sairaus vai sen hoito?
Olen skeptinen tämän konservatiivisen hoidon suhteen ja pelkään tarvitsevani leikkauksen:(

Kyllä se varmaankin paranee, mikäli jänteenpäät ovat sopivalla etäisyydellä toisistaan ! Minun kipsihoidosta on kulunut jo n. 12 kk ! Ultratutkimuksen mukaan repeämä ei ole parantunut - jänteepäiden ero on toisistaan on vielä kauhistuttavat n. 3 cm.
Luultavasti 65 vuoden ikäni ja 1-tyypin diabetes selittävät osaltaan vaikean (hitaan) parantumiseni. Oma tulkintani on se, että minun akillesrepeämääni ei magneettikuvattu, jotta jänteenpäiden etäisyys toisistaan olisi voitu todeta sopivaksi (ideaaliksi) ! Ei akillesjännekkään mahdottomiin pysty. On näköjään totta, että kunnallinen toiminta on huonoa ja pirstaloitunutta. Edessä on tiukka neuvonpito asiantuntijoiden kanssa siitä mitä seuraavaksi voidaan tehdä. Olen kysymysmerkkinä kaiken suhteen !
Jos joku joka sattuu näistä asioista tietämään voisi hyväntahtoisesti vastailla tai antaa vinkkejä tai tietolähteitä ! Lisäksi - olisiko jollakulla tietoa jostakin yksityisestä todella laadukkaasta ortopedipalvelusta (leikkauskorjaus). Olisin vinkeistä KIITOLLINEN !! Kauhistuttaa ajatus akillesjänteettömästä loppuelämästä.

URHEILUHULLU 47 kirjoitti:

Kyllä se varmaankin paranee, mikäli jänteenpäät ovat sopivalla etäisyydellä toisistaan ! Minun kipsihoidosta on kulunut jo n. 12 kk ! Ultratutkimuksen mukaan repeämä ei ole parantunut - jänteepäiden ero on toisistaan on vielä kauhistuttavat n. 3 cm.
Luultavasti 65 vuoden ikäni ja 1-tyypin diabetes selittävät osaltaan vaikean (hitaan) parantumiseni. Oma tulkintani on se, että minun akillesrepeämääni ei magneettikuvattu, jotta jänteenpäiden etäisyys toisistaan olisi voitu todeta sopivaksi (ideaaliksi) ! Ei akillesjännekkään mahdottomiin pysty. On näköjään totta, että kunnallinen toiminta on huonoa ja pirstaloitunutta. Edessä on tiukka neuvonpito asiantuntijoiden kanssa siitä mitä seuraavaksi voidaan tehdä. Olen kysymysmerkkinä kaiken suhteen !
Jos joku joka sattuu näistä asioista tietämään voisi hyväntahtoisesti vastailla tai antaa vinkkejä tai tietolähteitä ! Lisäksi - olisiko jollakulla tietoa jostakin yksityisestä todella laadukkaasta ortopedipalvelusta (leikkauskorjaus). Olisin vinkeistä KIITOLLINEN !! Kauhistuttaa ajatus akillesjänteettömästä loppuelämästä.

Lue lisää

Tuli virhe tuohon edelliseen vuodatukseeni Konservatiivinen kipsihoito alkoi 12 viikkoa sitten (ei kuukautta) eli hoito alkoi 10.07.2012

URHEILUHULLU 47 kirjoitti:

Kyllä se varmaankin paranee, mikäli jänteenpäät ovat sopivalla etäisyydellä toisistaan ! Minun kipsihoidosta on kulunut jo n. 12 kk ! Ultratutkimuksen mukaan repeämä ei ole parantunut - jänteepäiden ero on toisistaan on vielä kauhistuttavat n. 3 cm.
Luultavasti 65 vuoden ikäni ja 1-tyypin diabetes selittävät osaltaan vaikean (hitaan) parantumiseni. Oma tulkintani on se, että minun akillesrepeämääni ei magneettikuvattu, jotta jänteenpäiden etäisyys toisistaan olisi voitu todeta sopivaksi (ideaaliksi) ! Ei akillesjännekkään mahdottomiin pysty. On näköjään totta, että kunnallinen toiminta on huonoa ja pirstaloitunutta. Edessä on tiukka neuvonpito asiantuntijoiden kanssa siitä mitä seuraavaksi voidaan tehdä. Olen kysymysmerkkinä kaiken suhteen !
Jos joku joka sattuu näistä asioista tietämään voisi hyväntahtoisesti vastailla tai antaa vinkkejä tai tietolähteitä ! Lisäksi - olisiko jollakulla tietoa jostakin yksityisestä todella laadukkaasta ortopedipalvelusta (leikkauskorjaus). Olisin vinkeistä KIITOLLINEN !! Kauhistuttaa ajatus akillesjänteettömästä loppuelämästä.

Lue lisää

Hei, minulla aloittiin myös konservatiivinen hoito 12 viikkoa sitten julkisella, tänä aamuna kävin ulrtrassa koska astuin kipeällä jalalla portaissa 'harhaan' ja halusin varmistuksen ettei pahempaa tapahtunut. Ultraava lääkäri ihmetteli miten on päädytty konservatiiviseen hoitoon kun jänteen päät ovat kuroutuneet 5 cm päähän toisistaan. Ei kuulemma tule kuntoon tällä menetelmällä ja suositteli hakeutumista leikkaukseen. Nyt odottelen ortopedin lausuntoa kauhun sekaisin tuntein. Olen 41 ja liikunnallinen enkä todellakaan halua elää pulikuntoisena loppuelämääni mutta leikkaskin pelottaa. Tsemppiä kohtalotoverille.

Minkä ikäinen pappasi on ja onko hänellä muita sairauksia ? Ilmeisesti akilleen repeämä ei ollut paha. Oliko akillesjännettä ultrakuvattu tai magneettikuvattu ?
Missä akillesjänne leikattiin ? HYVÄÄ paranemista papallesi !!

toi autto mua... gameready kylmäkompressiolaite jota voi vuokrata.Mulla oli pari viikkoo se käytössä ja turvotus hävis kokonaan.

niittten sivut on www.grhealth.fi

Kannattaa ottaa yhteyttä asiakaspalveluun ne auttaa ja on aina auki.

T. Tuomas

MInulla tuli akillesjänteeseen pari repeämää elokuun lopussa 2012 suunnistuksessa. Jalkaa ei operoitu---konservatiivinne hoito 2vkoa nilkka ojennettuna, reilut 2 vkoa n. 70 astetta kipsissä ja reilut 2 vkoa 90 asteen kulmassa. Koko varsinainen hoito oli 7 vkoa. Sitten aloin kevyen kuntoutuksen. Koko ajan olen käynyt salilla, nilkkaa sai jumpata ilman painoa n. 4 vkon kohdalla sekä jalan ojennusta koko ajan.

Kun sain 7 vkon kohdalla kepit ja kipsin pois aloitin vesijuoksun ja varovaisen kävelyn, muutama fysioterapia. 8 vkon kohdalla maastossa sauvakävelyn. Ensimmäisiä juoksu askeleita otin 10 vkon kohdalla ja n. 11 vkon kohdalla ekan n. 40 min yhteäisen kevyen juoksulenkin maastossa.

-nyt pienissä määrin alle tunnin juoksulenkkijä, sauvakävelyä ja salia. Juoksu on vielä kaukana kesän 3,50/4min/km pitkistä juoksulenkeistä, vammasta n. 12 vkoa.
-eli kyllä menee ennenkuin ollaan taas lähötilanteessa, mutta tilanne on paljon parempi kuin esim. 7 vko:n kohdalla

Minulle tuli n. 8 viikon sairasloma

Hei,

minulla repesi akillesjänne 8.1 sulkapallossa. Kuului naps ja tajusin heti, että tästä ei hyvä seuraa. Menin heti Jorviin näyttämään jalkaani ja siellä annettin 2 päivää saikkua, kepit ja tukiside. Diaknoosi tällä nuorella naisyleislääkärllä oli pohkeen repeämä, kyllä se siitä menee ohi....
Jalka tuntui ihan hyvältä ja pystyin sillä astumaan, kunhan en venyttänyt askelta liian pitkäksi.
Viikonloppuna jalka kipeytyi lisää, joten maanantaina tilasin ajan työterveyslääkärille.
Siellä oltiin heti sitää mieltä, että akillesjänne siellä on syynä.
Sain lähetteen Jorvin kirurgiseen ja siellä kirurgi tutki sen pitkän odottelun jälkeen.
Se on ihmetyttänyt itseäni, että tämä ei ole kovin pipeänä. Tuntuu jotenkin uskomattomalta. Vähän välillä kantapäätä vähän juiliin.
Minulle ehdottettiin kipsihoitoa ja tuntuu ainakin vielä hyvältä.
Tämä koko kipsi on tässä ensin 4 viikoa tanssijan asennossa. Sitten vaihdetaan avattava kipsi ensin pariksi viikoksi puoli tanssijan asentoon ja viimenen kipsivaihe on sitten täysi 90 astetta.
Koetan välillä tänne kirjoitella miten hoito on edustynyt.

Kovin on erilaisia versioita tästäkin hoitomuodosta, jos tässä otannassa täällä :)

Hellu73 kirjoitti:

Hei,

minulla repesi akillesjänne 8.1 sulkapallossa. Kuului naps ja tajusin heti, että tästä ei hyvä seuraa. Menin heti Jorviin näyttämään jalkaani ja siellä annettin 2 päivää saikkua, kepit ja tukiside. Diaknoosi tällä nuorella naisyleislääkärllä oli pohkeen repeämä, kyllä se siitä menee ohi....
Jalka tuntui ihan hyvältä ja pystyin sillä astumaan, kunhan en venyttänyt askelta liian pitkäksi.
Viikonloppuna jalka kipeytyi lisää, joten maanantaina tilasin ajan työterveyslääkärille.
Siellä oltiin heti sitää mieltä, että akillesjänne siellä on syynä.
Sain lähetteen Jorvin kirurgiseen ja siellä kirurgi tutki sen pitkän odottelun jälkeen.
Se on ihmetyttänyt itseäni, että tämä ei ole kovin pipeänä. Tuntuu jotenkin uskomattomalta. Vähän välillä kantapäätä vähän juiliin.
Minulle ehdottettiin kipsihoitoa ja tuntuu ainakin vielä hyvältä.
Tämä koko kipsi on tässä ensin 4 viikoa tanssijan asennossa. Sitten vaihdetaan avattava kipsi ensin pariksi viikoksi puoli tanssijan asentoon ja viimenen kipsivaihe on sitten täysi 90 astetta.
Koetan välillä tänne kirjoitella miten hoito on edustynyt.

Kovin on erilaisia versioita tästäkin hoitomuodosta, jos tässä otannassa täällä :)

Lue lisää

Eilen soitin Jorviin ja kyselin, kun kantapään sivulla tuntuu, että kipsi painaa.
No käskivät tulla näyttämään ja näinhän se oli kipsi oli vähän löystynyt ja pääsi liikkumaan.
Molemmilla puolilla kantapään kupeessa oli mustelmat, ei ihme että oli vähän arka.
Ei voinut oikein mitenkään olla.
Nyt vaihdettiin sellaiseen erilaiseen joustokipsiin.
Ihan eri fiilit, kyllä tämä tästä!

Ihan pakko on kommentoida Jopelle vastaavasta tapauksesta. Itse täytin viime kesänä 50 v. Minulla katkesi tuo jänne vasemmasta jalasta kaksinpelissä sulkapalokilpailuissa 18.11.2012. Kesken pelin etukenttäpalloon rynnätessä kuului selvä losahtava ääni jalasta ja se petti alta. Erän aikana tunsin akilleksessa jonkin laista nipistelyä, jota ei ennen ollut. Muistan, että mietin hetken jänteen katkeamismahdollisuutta, mutta unohdin sitten koko asian tiukan pelin tiimellyksessä. Erän lopulla jänne sitten katkesi ja heti mietin noita aikaisempia tuntemuksia ja kaduin, kun en lopettanut pelaamista. Ajelin tuolta autolla kotia n. 50 km ja menin suraavana päivänä Terveystalolle tutkimuksiin. Autolla ajo meinasi aluksi olla tuskaista. Seuraavaksi aamuksi sain ajan ultraan Jyväskylään ja siellä varmistui täydellinen jänteen katkeaminen. Omalla autolla pystyi ajelemaan reissut. Seuraavaksi aamuksi keskisuomen keskusairaalaan tarkempiin tutkimuksiin ja kun lääkäri tarpeeksi pelotteli noilla haavainfektioilla, niin minäkin päädyin tuohon konservatiiviseen hoitoon. Kysyin lääkäriltä, että säästävätkö rahaa konservatiivihoidolla verrattuna leikkaukseen, mutta hänen mielestään kustannukset menevät kutakuinkin tasan. Minulla jänteet päätkin saavuttivat lääkärin milestä hyvin toisensa, kun jalka oli balleriina asennossa, joten kipsihoidolla saataisi hyvä hoitotulos. Itse halusin aluksi ehdottomasti leikkaukseen, koska liikun paljon ja työnikin on ns. apinan hommaa kiipeillä korkealla nostureissa ja tasoilla. Aluksi 2 vkoa ballerina kipsi ja sitten avattava orttoosi seuraavat 6 vkoa 2:n viikon välein jalan asentoa muuttaen kohti suoraa jalkaterää. Kepit jätin n. 2 vkoa ennen viimeisen orttoosin poistoa.18.01.2013 sitten vihdoin lopputarkastus ja 2 vkoa aikaa kuntoutua työhön menoa varten. Lääkärin mukaan parantunut erittäin hyvin. Jalalla pystyi nilkuttaen kävelemään ilman keppejä. Akilleksen seutu huomattavan turvonnut, mutta lääkärin mukaan kuuluu asiaan. Tiistaina 22.01 kävin Terveystalolla lääkärillä hakemassa B-lausuntoa Kelaa varten ja hän kirjoitti samalla lähetteen fysikaaliseen, johon menin saman tien. Terapeutti ohjeisti miten kuntouttaa jännettä ja heikkoon kuntoon mennyttä pohjelihasta. Kävellä saa niin paljon kun kivulta pystyy. Terapeutin mielestä jänne parantunut hyvin ja lihaskin toimii hyvin. Keskiviikkona 23.01.2013 sitten kävelin tuolla rantatiellä ja innostuinko ehkä liian pitkälle matkalle, kun ko. jänne taas loksahti poikki. Katkesi, vaikka jalalle ei pystynyt laittamaan ns. koko askelen voimaa. Olisinko kävellyt matkassa n. 4 km. Linkutelin kotiin ja menin terveyskeskukseen josta sain lähetteen taas keskussairaalaan tarkempiin tutkimuksiin. Nyt ajelin sairaalaan taksilla, koska kipu jänteessä oli melko kova. Totesivat jänteet uudelleen katkeamisen ja laittoivat ballerinakipsin jalkaan ja kotia odottelemaan leikkaukseen pääsyä. Voi joutua odottelemaan maksimissaan kuulemma 2 vkoa, saa nähdä. Kipsiin kuulemma sen vuoksi, ettei enempi vaurioidu. Miksiköhän piti laittaa tuo hankala ballerina asento, kun kuitenkin laikataan??
Elikkä, jos minulta joku kysyy miten hoitaa akileksen katkeaminen, en voi ainakaan tuota konservatiivihoitoa suositella. Minulla on nyt tämän kanssa mennyt reilut kaksi kuukautta ja paranemisesta ei ole vielä toivoakaan. Muuta ei pysty oikein tekemään, kun telkkaria tölläämään tai lueskelmaan. Nyt ainakin taitaa se ns. pohjakunto löytyä. Heitin tuolta sairaalasta pois lähtiessäni tohtorille, että näin akuankan tuurilla leikkaushaava tietysti tulehtuu ja ja jalka joudutaan katkaisemaan polven alapuolelta kokonaan pois. Ei nyt kuitenkaan maalailla piruja, vaikka siltä alkaakin tuntua.
Mielestäni tämän perusteella viimeisen orttoosin poiston jälkeen on vältettävä pitempää kävelyäkin pitemmän aikaa. Kuinka pitkään onkin sitten hyvä kysymys.
Jos tästä jotain positiivistä yrittää hakea, niin ehkä oli parempi kun katkesi nyt, ettei töissä viikon päästä, jossakin maan ja taivaan välillä nousutikkailla tms.
Pyrin jatkamaan tarinaa, sitten leikkauksen ja kipsien jälkeen.

Keke Jalkapuoli kirjoitti:

Ihan pakko on kommentoida Jopelle vastaavasta tapauksesta. Itse täytin viime kesänä 50 v. Minulla katkesi tuo jänne vasemmasta jalasta kaksinpelissä sulkapalokilpailuissa 18.11.2012. Kesken pelin etukenttäpalloon rynnätessä kuului selvä losahtava ääni jalasta ja se petti alta. Erän aikana tunsin akilleksessa jonkin laista nipistelyä, jota ei ennen ollut. Muistan, että mietin hetken jänteen katkeamismahdollisuutta, mutta unohdin sitten koko asian tiukan pelin tiimellyksessä. Erän lopulla jänne sitten katkesi ja heti mietin noita aikaisempia tuntemuksia ja kaduin, kun en lopettanut pelaamista. Ajelin tuolta autolla kotia n. 50 km ja menin suraavana päivänä Terveystalolle tutkimuksiin. Autolla ajo meinasi aluksi olla tuskaista. Seuraavaksi aamuksi sain ajan ultraan Jyväskylään ja siellä varmistui täydellinen jänteen katkeaminen. Omalla autolla pystyi ajelemaan reissut. Seuraavaksi aamuksi keskisuomen keskusairaalaan tarkempiin tutkimuksiin ja kun lääkäri tarpeeksi pelotteli noilla haavainfektioilla, niin minäkin päädyin tuohon konservatiiviseen hoitoon. Kysyin lääkäriltä, että säästävätkö rahaa konservatiivihoidolla verrattuna leikkaukseen, mutta hänen mielestään kustannukset menevät kutakuinkin tasan. Minulla jänteet päätkin saavuttivat lääkärin milestä hyvin toisensa, kun jalka oli balleriina asennossa, joten kipsihoidolla saataisi hyvä hoitotulos. Itse halusin aluksi ehdottomasti leikkaukseen, koska liikun paljon ja työnikin on ns. apinan hommaa kiipeillä korkealla nostureissa ja tasoilla. Aluksi 2 vkoa ballerina kipsi ja sitten avattava orttoosi seuraavat 6 vkoa 2:n viikon välein jalan asentoa muuttaen kohti suoraa jalkaterää. Kepit jätin n. 2 vkoa ennen viimeisen orttoosin poistoa.18.01.2013 sitten vihdoin lopputarkastus ja 2 vkoa aikaa kuntoutua työhön menoa varten. Lääkärin mukaan parantunut erittäin hyvin. Jalalla pystyi nilkuttaen kävelemään ilman keppejä. Akilleksen seutu huomattavan turvonnut, mutta lääkärin mukaan kuuluu asiaan. Tiistaina 22.01 kävin Terveystalolla lääkärillä hakemassa B-lausuntoa Kelaa varten ja hän kirjoitti samalla lähetteen fysikaaliseen, johon menin saman tien. Terapeutti ohjeisti miten kuntouttaa jännettä ja heikkoon kuntoon mennyttä pohjelihasta. Kävellä saa niin paljon kun kivulta pystyy. Terapeutin mielestä jänne parantunut hyvin ja lihaskin toimii hyvin. Keskiviikkona 23.01.2013 sitten kävelin tuolla rantatiellä ja innostuinko ehkä liian pitkälle matkalle, kun ko. jänne taas loksahti poikki. Katkesi, vaikka jalalle ei pystynyt laittamaan ns. koko askelen voimaa. Olisinko kävellyt matkassa n. 4 km. Linkutelin kotiin ja menin terveyskeskukseen josta sain lähetteen taas keskussairaalaan tarkempiin tutkimuksiin. Nyt ajelin sairaalaan taksilla, koska kipu jänteessä oli melko kova. Totesivat jänteet uudelleen katkeamisen ja laittoivat ballerinakipsin jalkaan ja kotia odottelemaan leikkaukseen pääsyä. Voi joutua odottelemaan maksimissaan kuulemma 2 vkoa, saa nähdä. Kipsiin kuulemma sen vuoksi, ettei enempi vaurioidu. Miksiköhän piti laittaa tuo hankala ballerina asento, kun kuitenkin laikataan??
Elikkä, jos minulta joku kysyy miten hoitaa akileksen katkeaminen, en voi ainakaan tuota konservatiivihoitoa suositella. Minulla on nyt tämän kanssa mennyt reilut kaksi kuukautta ja paranemisesta ei ole vielä toivoakaan. Muuta ei pysty oikein tekemään, kun telkkaria tölläämään tai lueskelmaan. Nyt ainakin taitaa se ns. pohjakunto löytyä. Heitin tuolta sairaalasta pois lähtiessäni tohtorille, että näin akuankan tuurilla leikkaushaava tietysti tulehtuu ja ja jalka joudutaan katkaisemaan polven alapuolelta kokonaan pois. Ei nyt kuitenkaan maalailla piruja, vaikka siltä alkaakin tuntua.
Mielestäni tämän perusteella viimeisen orttoosin poiston jälkeen on vältettävä pitempää kävelyäkin pitemmän aikaa. Kuinka pitkään onkin sitten hyvä kysymys.
Jos tästä jotain positiivistä yrittää hakea, niin ehkä oli parempi kun katkesi nyt, ettei töissä viikon päästä, jossakin maan ja taivaan välillä nousutikkailla tms.
Pyrin jatkamaan tarinaa, sitten leikkauksen ja kipsien jälkeen.

Lue lisää

Ootko Keke päässy jo leikkaukseen?

Keke Jalkapuoli kirjoitti:

Ihan pakko on kommentoida Jopelle vastaavasta tapauksesta. Itse täytin viime kesänä 50 v. Minulla katkesi tuo jänne vasemmasta jalasta kaksinpelissä sulkapalokilpailuissa 18.11.2012. Kesken pelin etukenttäpalloon rynnätessä kuului selvä losahtava ääni jalasta ja se petti alta. Erän aikana tunsin akilleksessa jonkin laista nipistelyä, jota ei ennen ollut. Muistan, että mietin hetken jänteen katkeamismahdollisuutta, mutta unohdin sitten koko asian tiukan pelin tiimellyksessä. Erän lopulla jänne sitten katkesi ja heti mietin noita aikaisempia tuntemuksia ja kaduin, kun en lopettanut pelaamista. Ajelin tuolta autolla kotia n. 50 km ja menin suraavana päivänä Terveystalolle tutkimuksiin. Autolla ajo meinasi aluksi olla tuskaista. Seuraavaksi aamuksi sain ajan ultraan Jyväskylään ja siellä varmistui täydellinen jänteen katkeaminen. Omalla autolla pystyi ajelemaan reissut. Seuraavaksi aamuksi keskisuomen keskusairaalaan tarkempiin tutkimuksiin ja kun lääkäri tarpeeksi pelotteli noilla haavainfektioilla, niin minäkin päädyin tuohon konservatiiviseen hoitoon. Kysyin lääkäriltä, että säästävätkö rahaa konservatiivihoidolla verrattuna leikkaukseen, mutta hänen mielestään kustannukset menevät kutakuinkin tasan. Minulla jänteet päätkin saavuttivat lääkärin milestä hyvin toisensa, kun jalka oli balleriina asennossa, joten kipsihoidolla saataisi hyvä hoitotulos. Itse halusin aluksi ehdottomasti leikkaukseen, koska liikun paljon ja työnikin on ns. apinan hommaa kiipeillä korkealla nostureissa ja tasoilla. Aluksi 2 vkoa ballerina kipsi ja sitten avattava orttoosi seuraavat 6 vkoa 2:n viikon välein jalan asentoa muuttaen kohti suoraa jalkaterää. Kepit jätin n. 2 vkoa ennen viimeisen orttoosin poistoa.18.01.2013 sitten vihdoin lopputarkastus ja 2 vkoa aikaa kuntoutua työhön menoa varten. Lääkärin mukaan parantunut erittäin hyvin. Jalalla pystyi nilkuttaen kävelemään ilman keppejä. Akilleksen seutu huomattavan turvonnut, mutta lääkärin mukaan kuuluu asiaan. Tiistaina 22.01 kävin Terveystalolla lääkärillä hakemassa B-lausuntoa Kelaa varten ja hän kirjoitti samalla lähetteen fysikaaliseen, johon menin saman tien. Terapeutti ohjeisti miten kuntouttaa jännettä ja heikkoon kuntoon mennyttä pohjelihasta. Kävellä saa niin paljon kun kivulta pystyy. Terapeutin mielestä jänne parantunut hyvin ja lihaskin toimii hyvin. Keskiviikkona 23.01.2013 sitten kävelin tuolla rantatiellä ja innostuinko ehkä liian pitkälle matkalle, kun ko. jänne taas loksahti poikki. Katkesi, vaikka jalalle ei pystynyt laittamaan ns. koko askelen voimaa. Olisinko kävellyt matkassa n. 4 km. Linkutelin kotiin ja menin terveyskeskukseen josta sain lähetteen taas keskussairaalaan tarkempiin tutkimuksiin. Nyt ajelin sairaalaan taksilla, koska kipu jänteessä oli melko kova. Totesivat jänteet uudelleen katkeamisen ja laittoivat ballerinakipsin jalkaan ja kotia odottelemaan leikkaukseen pääsyä. Voi joutua odottelemaan maksimissaan kuulemma 2 vkoa, saa nähdä. Kipsiin kuulemma sen vuoksi, ettei enempi vaurioidu. Miksiköhän piti laittaa tuo hankala ballerina asento, kun kuitenkin laikataan??
Elikkä, jos minulta joku kysyy miten hoitaa akileksen katkeaminen, en voi ainakaan tuota konservatiivihoitoa suositella. Minulla on nyt tämän kanssa mennyt reilut kaksi kuukautta ja paranemisesta ei ole vielä toivoakaan. Muuta ei pysty oikein tekemään, kun telkkaria tölläämään tai lueskelmaan. Nyt ainakin taitaa se ns. pohjakunto löytyä. Heitin tuolta sairaalasta pois lähtiessäni tohtorille, että näin akuankan tuurilla leikkaushaava tietysti tulehtuu ja ja jalka joudutaan katkaisemaan polven alapuolelta kokonaan pois. Ei nyt kuitenkaan maalailla piruja, vaikka siltä alkaakin tuntua.
Mielestäni tämän perusteella viimeisen orttoosin poiston jälkeen on vältettävä pitempää kävelyäkin pitemmän aikaa. Kuinka pitkään onkin sitten hyvä kysymys.
Jos tästä jotain positiivistä yrittää hakea, niin ehkä oli parempi kun katkesi nyt, ettei töissä viikon päästä, jossakin maan ja taivaan välillä nousutikkailla tms.
Pyrin jatkamaan tarinaa, sitten leikkauksen ja kipsien jälkeen.

Lue lisää

Olin Keken huonekaverina Keski-Suomen Keskussairaalassa leikkauksen jälkeen ja kerron tässä oman tarinani.

Ikä 51v, pituus, 176cm, paino 71kg, jänne poikki 15.2.2013, leikkaus 21.2.2013.

Koko ikäni olen pelannut rankkoja loukkaantumisherkkiä palloilulajeja useita kertoja viikossa. Koskaan aiemmin ei ole, pieniä kolhuja lukuunottamatta, mitään vaurioita sattunut.

Täysin oireeton akillesjänne poksahti ennalta varoittamatta pelatessani squashia noin 15 minuutin pelin jälkeen. Osasyynä repeämään saattoi olla, että ponnistin etuviistoon tilanteessa, missä koko kroppa ei ollut vielä täysin lämmennyt. Tunne oli sellainen kuin jokin olisi osunut nilkkaani ja kaaduin kivusta huutaen maahan. Katsoin ympärilleni, koska luulin, että naapurikopista lensi jotain päälleni ja olin todella hämmästynyt kun mitään kontaktia ei ollut. Kysyin myös pelikaveriltani kuuliko hän pamauksen, joka mielestäni oli kova. Arvelin akillesjänteen katkenneen, enkä uskaltanut enää varata jallalle. Kaverini talutti minut pukukoppiin, 15 min jäitä, jonka jälkeen ensiapuun. Toiveikkasti uskoin kaverini insinöörikoulutuksella tekemään diagnoosiin: "ei se ainakaan kokonaan voi olla poikki".

Ensiavussa kaksikin lääkäriä tutki jänteen ja totesivat, että siinä on noin 5 cm levyinen kuoppa, eli jänne on kokonaan poikki. Tutkimusta odotellessani olin jo vähän lueskellut tätä palstaa ja tullut siihen tulokseen, että leikkauksella kuntoutuu nopeammin, joten tiesin sitä lääkäreiltä pyytää. Lääkäri selvitti, että Jyväskylässä tilanne on se, että aktiiviliikkujat leikataan ja muille ehdotetaan konservatiivista hoitoa. Koska oli perjantai-ilta, leikkaukseen ei heti päässyt, mutta luvattiin, että maanantaina selviää, minä päivänä leikataan: ti-to. Jalka laitettiin kipsiin leikkausta odottamaan. Sairaslomaa kirjoitettiin 2 kk ja kipulääkereseptien kanssa apteekkiin.

Maanantaina soitettiin, että leikkausaika on torstaina ja leikkaava lääkärikin oli tuttu ortopedi, joka oli tehnyt minuun hyvän vaikutuksen käydessänii hänen vastaanotollaan vuosia sitten. Kaikki näytti sii hyvältä.

Torstaina sairaalaan. Vähän ennen leikkausta virolainen lääkäri tuli kertomaan minulle leikkauksen kulusta. Keskustelun aikana selvisi, että hän leikkaa minut, eikä tuntemani kirurgi. Tohtori kertoi leikkauksesta erittäin hyvin ja leikkauksen jälkeisen mobilisaation tärkeydestä, joten aloin hyvin pian luottamaan myös häneen. Hän kertoi, että leikkauksen jälkeen jalkaan laitetaan irroitettava lasta, joka otetaan pois pari kertaa päivässä ja jalkaa aletaan varovasti liikuttelemaan. tämä kuulosti hyvältä.

Leikkaus meni suunnitelmien mukaan. Jänne oli mennyt poikki viistosti läheltä pohjelihasta. Lääkäri jutteli minulle operaation aikana ja saatoin nähdä toimenpiteen peilaavan lasikaapin kautta. Jännettä tukemaan tuli teräslanka, joka jää pysyvästi ja hapsottavat säikeet ommeltiin sulavalla materiaalilla kiinni. Päätteksi jalkaan pantiin väliaikaislasta, joka oli määrä vaihtaa avattavaan kipsiin seuraavana päivänä.

Heräämöön lepäämään ja sen jälkeen osastolle tarkkailuun yhdeksi yöksi. Osastolla tutustuin Kekeen, joka kertoi yllä mainitun tarinan. Olin entistä varmempi, että leikkaus on minulle parempi vaihtoehto.

Yöllä jouduin ensimmäistä kertaa kohtaamaan kivun, kun leikkaushaavaa alkoi jomottaa. Tämä oli uutta, sillä repemishetken lyhyttä kipupiikkiä lukuunottamatta, jalka ei ollut koko aikana lainkaan kipeä. Jouduin pyytämään ylimääräisen kipulääkkeen jotta sain nukuttua.

Aamulla olikin sitten yllätys kun osaston ylilääkäri tuli kierrolle. Hän piti ensin kymmenen minuutin luennon siitä, kuinka Suomessa leikataan aivan turhaan akillesjänteitä, peloitteli infektioilla ja kertoi konservatiivisen hoidon hyvistä puolista. Hyvä puhe, mutta väärä paikka, kun huoneessa makasi kaksi urheilijaa, joilta oli juuri korjattu akillesjänne ja varsinkin kun toisella oli juuri epäonnistunut konservatiivinen hoito. Luultavasti lääkäri ei ollut lukenut meidän papereita etukäteen, eikä hän kertaakaan edes kysynyt voinnistamme. Sen sijaan hän ehti kertoa, kuinka potilasvahinkovakuutussysteemi olisi mennyt konkurssin jos Beckhamin leikkaus olisi epäonnistunut. Lopuksi hän kertoi, että kaikki mitä virolainen lääkäri meille on kertonut jatkohoidosta voidaan unohtaa. Jalat pysyvät "väliaikaiskipseissä" kaksi viikkoa, jonka jälkeen poistetaan tikit ja vaihdetaan irroitettavat kipsit. Tämä oli suuri pettymys, sillä minulle on tullut kuva näitä kirjoituksia lukiessa, että mitä nopeammin jalkaa alkaa liikuttelemaan, sitä nopeammin se paranee.

Nyt on pari päivää mennyt kotona ja hiihtäjiä on tullut katseltua sekä ikkunasta että telkkarista. Kivut ovat pysyneet kurissa kipulääkkeillä ja niitäkin voi varmaan kohta vähentää. Napapiikkiä laitetaan kymmenen päivää laskimotukosten ehkäisemiseksi.

Mieli on pysynyt virkeänä ja aika ei ole tullut pitkäksi. Luonteeltani olen optimistinen, enkä ole ainakaan vielä perunut golfreissua huhtikuun puolessa välissä.

Toipumishuoneeseen tuli myös vastaavan vamman saanut kohtalotoveri. Hän oli saanut vamman squassissa muistaakseni edellisviikon perjantaina. Hänet oli heti määrätty leikattavaksi. Ollaan molemmat n. 50 v. Ihmettelin, että miksi hänet haluttiin heti leikata. Kuulemma urheilijat ja aktiivisesti liikkuvat leikataan, hänelle ei ilmeisesti edes kerrottu konservatiivisen hoidon mahdollisuudesta. Minun lajinihan on sulkapallo, se ei ole ilmeisesti tarpeeksi urheilua ja jos sitä harrastaa vain n. 10 tuntia viikossa?? Työssänikin joudun päivittäin nousemaan paljon pystytikkaita ja portaita yms. Työkohteet ovat korkealla ja putoamisen vaara on ilmeinen. Nämä eivät minun kohdallani vaikuttaneet alkujaan leikkaus päätökseen?? Ei ilm. tarpeeksi aktiivinen henkilö? No, 3 kuukauttahan tässä vasta on mennyt kylläkin hukkaan. Kainalosauvoilla olen tähän mennessä kävellyt 10 viikkoa ja jatkuu. Löytyisiköhän kisoja kainosauvakävelyssä tai vaikka kainalosauvajuoksussa. Sepä vasta meitä leikkauksen jälkeen ihmetytti, kun seuraavana aamuna kierroksella ollut lääkäri oli kovasti tuohtunut siitä, että meidät oli leikattu, eikä konservatiivistä hoitoa käytetty. En tiedä oliko hän älynnyt tutustua minun sairaskertomukseeni ollenkaan puheistaan päätellen? Kohtalotoverillehan moista vaihtoehtoa ei oltu ilmeisesti edes kerrottu. Vielä sen verran näiden hoitojen erosta voisi mainita, että heti aluksi kipsihoidon yhteydessä saa A4:n paperin, jossa kerrotaan miten potilas hoitaa ja kuntouttaa itsensä kipsihoidon aikana. Tämän paperin saa jos älyää pyytää. Ohjeessa kyllä puhutaan kontrollikäynnin yhteydessä olevasta fysioterapeutin ohjauksesta, mutta näitä ei koskaan ollut. Kun kysyin tätä yhden kontrollikäynnin yhteydessä silloiselta tutkivalta lääkäriltä, hän sanoi, että jos tätä ei ole ajoissa sinulle varattu, sitä ei ole. Vielä lisäsi, että sinähän olet sen verran urheilija tyyppi, että tiedät kyllä miten jalkaasi kuntoutat. No, tulihan se sieltä se urheilijatyyppi lopulta kuitenkin. Kipsihoidon aikana olleilla kontrollikäynneillä oli joka kerran eri lääkäri tutkimassa, ihmeellistä tämäkin.
Nyt kun leikattiin, fysioterapeutti opetti kainalosauvoilla kävelynkin uudestaan. Hän antoi tarkat jumppaohjeet päivittäin tehtäviksi. Myös kuuden viikon kohdalla olevan kipsin poiston yhteyteen tuli valmiiksi fysioterapeutille aika. Onko tämä konservatiivinen hoito jotenkin ns. ”toisarvoinen” verrattuna leikkaushoitoon, en tiedä, jotenkin olen tämmöisen kuvan nyt saanut. Sairaalahan joutuu ns. ottamaan enemmän vastuuta potilaasta, kun on tuo leikkaushaava ja haavan tulehtumisen riski. Tämänkö vuoksi lie suosittelevat/ käyttävät tuota kipsihoitoa?? Näinhän ei saisi olla, potilaan on tunnettava luottamusta joka tilanteessa sairaalan asiantuntemukseen, oli sitten hoitomuoto mikä tahansa.
Leikkauksesta on nyt 10 päivää. Haavan luulisin parantuneen hyvin, koska siinä ei erityisiä kipuja tunnu. Kipulääkkeitä ei ole tarvinnut syödä. Torstaina 07.03.2013 näkee sitten vihdoin haavan kunnon ja pääsee toivottavasti eroon kiinteästä kipsistä. Toipuminen näyttäisi sujuvan hyvin. Paranemisia muillekin kohtalotovereille.

Keke jalkapuoli kirjoitti:

Toipumishuoneeseen tuli myös vastaavan vamman saanut kohtalotoveri. Hän oli saanut vamman squassissa muistaakseni edellisviikon perjantaina. Hänet oli heti määrätty leikattavaksi. Ollaan molemmat n. 50 v. Ihmettelin, että miksi hänet haluttiin heti leikata. Kuulemma urheilijat ja aktiivisesti liikkuvat leikataan, hänelle ei ilmeisesti edes kerrottu konservatiivisen hoidon mahdollisuudesta. Minun lajinihan on sulkapallo, se ei ole ilmeisesti tarpeeksi urheilua ja jos sitä harrastaa vain n. 10 tuntia viikossa?? Työssänikin joudun päivittäin nousemaan paljon pystytikkaita ja portaita yms. Työkohteet ovat korkealla ja putoamisen vaara on ilmeinen. Nämä eivät minun kohdallani vaikuttaneet alkujaan leikkaus päätökseen?? Ei ilm. tarpeeksi aktiivinen henkilö? No, 3 kuukauttahan tässä vasta on mennyt kylläkin hukkaan. Kainalosauvoilla olen tähän mennessä kävellyt 10 viikkoa ja jatkuu. Löytyisiköhän kisoja kainosauvakävelyssä tai vaikka kainalosauvajuoksussa. Sepä vasta meitä leikkauksen jälkeen ihmetytti, kun seuraavana aamuna kierroksella ollut lääkäri oli kovasti tuohtunut siitä, että meidät oli leikattu, eikä konservatiivistä hoitoa käytetty. En tiedä oliko hän älynnyt tutustua minun sairaskertomukseeni ollenkaan puheistaan päätellen? Kohtalotoverillehan moista vaihtoehtoa ei oltu ilmeisesti edes kerrottu. Vielä sen verran näiden hoitojen erosta voisi mainita, että heti aluksi kipsihoidon yhteydessä saa A4:n paperin, jossa kerrotaan miten potilas hoitaa ja kuntouttaa itsensä kipsihoidon aikana. Tämän paperin saa jos älyää pyytää. Ohjeessa kyllä puhutaan kontrollikäynnin yhteydessä olevasta fysioterapeutin ohjauksesta, mutta näitä ei koskaan ollut. Kun kysyin tätä yhden kontrollikäynnin yhteydessä silloiselta tutkivalta lääkäriltä, hän sanoi, että jos tätä ei ole ajoissa sinulle varattu, sitä ei ole. Vielä lisäsi, että sinähän olet sen verran urheilija tyyppi, että tiedät kyllä miten jalkaasi kuntoutat. No, tulihan se sieltä se urheilijatyyppi lopulta kuitenkin. Kipsihoidon aikana olleilla kontrollikäynneillä oli joka kerran eri lääkäri tutkimassa, ihmeellistä tämäkin.
Nyt kun leikattiin, fysioterapeutti opetti kainalosauvoilla kävelynkin uudestaan. Hän antoi tarkat jumppaohjeet päivittäin tehtäviksi. Myös kuuden viikon kohdalla olevan kipsin poiston yhteyteen tuli valmiiksi fysioterapeutille aika. Onko tämä konservatiivinen hoito jotenkin ns. ”toisarvoinen” verrattuna leikkaushoitoon, en tiedä, jotenkin olen tämmöisen kuvan nyt saanut. Sairaalahan joutuu ns. ottamaan enemmän vastuuta potilaasta, kun on tuo leikkaushaava ja haavan tulehtumisen riski. Tämänkö vuoksi lie suosittelevat/ käyttävät tuota kipsihoitoa?? Näinhän ei saisi olla, potilaan on tunnettava luottamusta joka tilanteessa sairaalan asiantuntemukseen, oli sitten hoitomuoto mikä tahansa.
Leikkauksesta on nyt 10 päivää. Haavan luulisin parantuneen hyvin, koska siinä ei erityisiä kipuja tunnu. Kipulääkkeitä ei ole tarvinnut syödä. Torstaina 07.03.2013 näkee sitten vihdoin haavan kunnon ja pääsee toivottavasti eroon kiinteästä kipsistä. Toipuminen näyttäisi sujuvan hyvin. Paranemisia muillekin kohtalotovereille.

Lue lisää

Moro.

Taustat 30 vee, 110kg, voimapuolen harjoittelua paljon, hyötyliikuntaa ja vaellusta semisti

Mulla paukahti oikeen jalan akillesjänne miltei kokonaan katki 7.3 intervallitreeneissä tunnin harjoittelun jälkeen. Eli vois sanoa että oli kyllä jo kroppa lämmin. Ponnistaessa eteenpäin tuntui kuin joku olisi potkaissut pohkeeseen ja kuullosti kuin joku olisi avannut shampanjapullon. sellaisen todella ison. Vasemmalla kädellä tiputtauduin vasemmalle polvelle ja siitä kyljelle maahan ja totesin kavereille että nyt katkes akilles, en taida tänään päästä töihin. Yhden kaverin laitoin hakemaan jäitä, toisen sideharsoa ja kolmannen pitämään jalkaa ylhäällä. Siitä sitten lähimmän terkkarin kautta oman paikkakunnan sairaalaan lähetteellä ja seuraavana päivänä oli leikkaus.
Ihan sivuhuomiona siinä vaiheessa kun janne katkesi syke pomppasi 188:aan, muuten koko treenin maksimit oli olleet siinä 170 pintaan...

Neljä viikkoa on kulunut, tikit lähti kaksi viikkoa sitten ja tänään oli kontrollikäynti. Nilkkaa olen heilutellut parisen viikkoa nytten jotta saisin jotain liikettä tuonne jalkaan. Kipuja ei ole pahemmin ollut leikkauskohdassa tai pohkeessa kahteen ja puoleen viikkoon eikä turvotuksiakaan ole pahemmin enää ollut, ellei tuota walkkeria pidä koko päivää jalassa. Vasemman, eli terveen jalan jalkapohja on ollut kipeänä eikä sille voi varata paria minuuttia kauempaa painoa, alkaa kivistää aivan julmetun paljon muuten, samalla tavalla jos laittaisi luistimet tai laskettelumonot ekaa kertaa pitkään aikaan jalkoihin. Myös alaselkä vihoittelee ja molemmat olkapäät ovat aivan romuna.

Tänään oli siis kontrolli käynti ja kipsistä otettiin kaksi korokepalaa pois, kaksi on vielä jäljellä, loput lähtee puolentoista viikon päästä ja sitten itse kipsiä vielä viikon verran. Tällä hetkellä nilkka taipuu miltein 90 asteeseen ennenkuin jänne kirraa kiinni. Jalalle voi hyvin varata painoa mutta polveen pistää jalkaa suoristettaessa aivan junalattoman paljon. kun jalan saa suoraksi niin painon voi sille varata kyllä, mutta jos jalka on vähänkin koukussa niin polven kipu on niin kova ettei siitä tule mitään. Hieman masentavaa, jokseenkin turhauttavaa. Jalan nostaminen istualteenkaan ei luonnistu juuri tuon polven takia. Muutoin menee ihan kivasti. Mitens muilla?

mustasurma kirjoitti:

Moro.

Taustat 30 vee, 110kg, voimapuolen harjoittelua paljon, hyötyliikuntaa ja vaellusta semisti

Mulla paukahti oikeen jalan akillesjänne miltei kokonaan katki 7.3 intervallitreeneissä tunnin harjoittelun jälkeen. Eli vois sanoa että oli kyllä jo kroppa lämmin. Ponnistaessa eteenpäin tuntui kuin joku olisi potkaissut pohkeeseen ja kuullosti kuin joku olisi avannut shampanjapullon. sellaisen todella ison. Vasemmalla kädellä tiputtauduin vasemmalle polvelle ja siitä kyljelle maahan ja totesin kavereille että nyt katkes akilles, en taida tänään päästä töihin. Yhden kaverin laitoin hakemaan jäitä, toisen sideharsoa ja kolmannen pitämään jalkaa ylhäällä. Siitä sitten lähimmän terkkarin kautta oman paikkakunnan sairaalaan lähetteellä ja seuraavana päivänä oli leikkaus.
Ihan sivuhuomiona siinä vaiheessa kun janne katkesi syke pomppasi 188:aan, muuten koko treenin maksimit oli olleet siinä 170 pintaan...

Neljä viikkoa on kulunut, tikit lähti kaksi viikkoa sitten ja tänään oli kontrollikäynti. Nilkkaa olen heilutellut parisen viikkoa nytten jotta saisin jotain liikettä tuonne jalkaan. Kipuja ei ole pahemmin ollut leikkauskohdassa tai pohkeessa kahteen ja puoleen viikkoon eikä turvotuksiakaan ole pahemmin enää ollut, ellei tuota walkkeria pidä koko päivää jalassa. Vasemman, eli terveen jalan jalkapohja on ollut kipeänä eikä sille voi varata paria minuuttia kauempaa painoa, alkaa kivistää aivan julmetun paljon muuten, samalla tavalla jos laittaisi luistimet tai laskettelumonot ekaa kertaa pitkään aikaan jalkoihin. Myös alaselkä vihoittelee ja molemmat olkapäät ovat aivan romuna.

Tänään oli siis kontrolli käynti ja kipsistä otettiin kaksi korokepalaa pois, kaksi on vielä jäljellä, loput lähtee puolentoista viikon päästä ja sitten itse kipsiä vielä viikon verran. Tällä hetkellä nilkka taipuu miltein 90 asteeseen ennenkuin jänne kirraa kiinni. Jalalle voi hyvin varata painoa mutta polveen pistää jalkaa suoristettaessa aivan junalattoman paljon. kun jalan saa suoraksi niin painon voi sille varata kyllä, mutta jos jalka on vähänkin koukussa niin polven kipu on niin kova ettei siitä tule mitään. Hieman masentavaa, jokseenkin turhauttavaa. Jalan nostaminen istualteenkaan ei luonnistu juuri tuon polven takia. Muutoin menee ihan kivasti. Mitens muilla?

Lue lisää

Hei. Minulta katkesi akillesjänne vasemmasta jalasta sulkapallossa 26.6.13. Ensin siinä oli vain viikon kipsi sitten päätettiinkin leikata koska jänteen päät olivat missä lie mikä kyllä jo näkyi ultrassa jo silloin heti kun se katkesi. No leikkaus meni hyvin ja ensimmäiset kolme viikkoa siitä kipsi jalassa, sitten tuli se aika kun jalka piti vääntää 90 asteen kulmaan niin väänsivät sen väkisin siihen tai yrittivät mutta se jäikin viisi senttiä vajaaksi eli jäi ns.korkokenkä asentoon. Uutta aikaa en saanut siihen että olisi yritetty vääntää jalka uudelleen siihen 90 asteen kulmaan, vaan sain ajan sitten kolmen viikon päähän kipsin poistoon. Se aika tuli ja sinne menin, kipsi otettiin pois ja käskettiin vaan kävelemään normaalisti ja aloittaa fysioterapia vaikka jalkani ei edelleenkää mennyt maahan niin kuin piti eli kantapää jäi ilmaan, kun sitä ei väännetty siihen asentoon mihin olisi kuulunut vaan jätettiin silloin siihen ns.korkokenkä asentoon. No tein työtä käskettyä noin viikon että yritin kävellä tällä jalalla niin kuin lääkäri käski, no sitten kävelin portaita ylös ja huomasin että jalkaani oli tullut avohaava akillesjänteen kohdalle ja sen leikkaushaavan päälle poikittain. Ei kun sitä ambulanssilla sairaalaan siellä tikattiin haava ja varmuudeksi vielä jänne kuvattiin ettei se ole vahingoittunut, niin huomattiin että se on poikki langat oli kaikki kiinni mut jänne poikki. Ja siellä lääkäri oli sitä mieltä että se on mennyt joko siinä vääntämises poikki tai siinä kun käskettiin minun vaan kävelee vaikka kantapää ei mennyt maahan. No kipsi tuli taas jalkaan 6viikoksi. Ja tämän uuden kipsi hoidon aikana jalkaani tuli myös veritulppa sitten. Sit sain kipsin pois mutta jalkani ei mene edelleenkään siihen 90 asteen kulmaan ei mennyt edes tuon toisen 6viikon kipsihoidon aikana. Sain marraskuussa 2013 kipsin pois ja tammikuussa vasta alkoi kuntoutus. En pysty edelleenkään kävelemään ja kävin hoitavalla ortopedilla 4.3.14 niin tuomio nyt sitten oli että tähän jalkaan täytyy tehdä siirrännäis leikkaus, muuten en kävele ikinä kunnolla ja edelleen jänne on poikki. Sitä kun ei tässä hoitojen välissä kuvattu kuin tuon kerran. Eli nyt minulla on sitten aika sinne siirrännäis leikkaukseen 9.4.14 ja tämä on sellainen leikkaus että otetaan tuolta reisilihaksesta jänne ja laitetaan nilkkaan. Katsotaan sitten josko tämä jalka jo sitten kuntoon tulisi pikku hiljaa....

Hei kaikille,

Kipsi hoito kesti minun kohdallani yhteensä 10 viikkoa.
Kipsin sain pois 2 viikkoa sitten.
Kipsi oli painanut hermoon ja nyt minulla on akillesjänne vamman lisäksi hermovaurio nilkan koukistajassa. Kävin tutkimuksissa ja 5 cm on hermosta vaurioitunut. Saa nähdä korjaantuuko tämä ajan kanssa.
Eli tämä nyt sitten vaikuttaa kävelemiseen ja jänteen kuntoutumiseen.
Kävely onnistuu, mutta on työkavereiden mielestä kivuliaan näköistä. Onneksi ei sen tuntuista.
Nyt on kengässä 2 korokepalaa ja seuraava kontrolli 30.4.
Eli näillä mennään.

Minulla katkennut akillesjänne hoidettiin kipsillä ja hyvä tuli. Kipsattiin samana päivänä ballerina-asentoon neljäksi viikoksi. Sitten pantiin uusi kipsi ja korjattiin jalkaterän asentoa vähän ylemmäs ja sen irrotettavan kipsin kanssa kaksi viikkoa. Seuraava uusi ja irrotettava kipsi nosti jalkaterän 90 asteen kulmaan ja sitä pidettiin kaksi viikkoa. Yhteensä siis kahdeksan viikkoa kipsissä. Jumppasin jalkaa kipsin aikana tunnollisesti sairaalasta saadun ohjeen mukaan ja ehkä vähän ylikin. Kipsin poiston jälkeen edelleen jumppa jatkui ja lisäsin rasitusta koko ajan. Noudatin ohjetta ja palasin täydellä rasituksella urheiluun asteittain 6-8 kuukauden kuluttua akillesjänteen katkeamisesta. Sitten se kesti hyppyjä ja painoilla harjoittelua ilman ongelmia. Ikää yli 40 vuotta ja painoa noin 100 kiloa. Tällä kehonpainolla vähän aluksi arvelutti hyppyharjoitusten aloittaminen, mutta kun mitään kipua tai muitakaan oireita ei ilmaantunut, niin uskalsin lisätä hyppyharjoitustenkin rasitusta. Sen verran edelleen varjelen jalkaani, että en ole kokeillut mitään täysitehoista ylösponnistusta kori- tai lentopallon tyyliin, koska minulla ei ole liikuntaharrastuksen puolesta ollut siihen tarvetta.

Taas on menty sulkapalloa täysillä keväästä 05/2014 lähtien. Aluksi kylläkin hyvin hankalaa, mutta eikun antaa mennä vaan, niin kyllä se siitä lähtee. Jalka oli keväällä vielä hyvin heikko ja se ei painu polvesta alas. Elikkä jänne on liian tiukka. Kävin ortopedin juttusilla asiasta ja sovittiin, että täysillä liikkeelle ja katsotaan sitten. Syksyllä kävin kisoissakin ja nelurissa pärjäsin ihan mukavasti tietty omissa sarjoissa. Vieläkin on pohje paljon heikompi kuin ennen tuota tapaturmaa, mutta kyllä sillä jo pärjäilee. Ei auta venyttelyt tuohon tiukkuuteen, mutta en meinaa mennä enää leikkaukseen. Voisivat nimittäin katkaista tuolta pohkeesta lihassäikeitä, niin akilles venyisi sitten ns. normaalisti. Joo, lisää säikeitä poikki, niin varmasti paranee?? Jatkan tätä kovaa ns. treeniä, niin eiköhän tuo siitä vielä toivu. Hyviä kommentteja nuo viimeiset! Kipsihoito joutaa mielestäni romukoppaan! Leikkaus on ainoa vaihtoehto, ainakin meille 50 v. ja yli potilaille???

Toivottelen Johanvinfunillekkin paranemisia. Nyt vaan maltilla parannellen. Sitten kun saat kipsit pois, eikun vaan treenaamaan, kun kipu antaa myöten. Aluksi kävelykin on vaikeaa ja varsin mäkien nousut. Vuoden päästä jo pystyt juoksemaan mäet ylös! Hiljaa hyvä tulee!

Minulla oli osittainen repeämä akilleksessa ja sitä hoidettiin kipsillä. Kipsihoidon loputtua jalka oli kovin heikon tuntuinen ja noin viikon kuluttua jänne repesi tällä kertaa kokonaan lievässä horjahduksessa. Taas tarjottiin kipsihoitoa mutta sain pienen taistelun jälkeen hommattua kipsin leikkaukseksi.
Oma kokemukseni on että leikkauksen jälkeinen kuntoutus oli paljon helpompaa. Jänne oli paljon jämäkämmän tuntuinen alusta asti. Paksummaksi jänne jää molemmissa hoitotavoissa ja jänteen alueen ihon kuntoa kannattaa aina välillä tarkistella.

Kaikki osittaiset repeämät sekä totaalirepeämät joissa jänteen päät tulevat lähes kohdakkain nilkkaa ojentaessa hoidetaan pääsääntöisesti aina kipsihoidolla. Hoito on aina pitkä, mutta lopputulos yhtä hyvä kuin leikkaamalla. Leikkauksessa on akillesjänteen osalta suuret riskit. Mikäli jänne pääsee tulehtumaan niin usein ainoana vaihtoehtona on poistaa jänne ja tehdä siihen siirre isovarpaan ojentaja jänteestä. Tämän vuoksi lähes aina ainakin yritetään alkuun hoitaa kipsillä.

Miten toipuminen on sujunut?

Menikö kokonaan poikki vai osittain? Kuulostaa aika vähältä jos 2 viikkoa leikkauksesta ja kepit nurkkaan?? Mulla oli kepit reilu 2kk..

SepoT kirjoitti:

Menikö kokonaan poikki vai osittain? Kuulostaa aika vähältä jos 2 viikkoa leikkauksesta ja kepit nurkkaan?? Mulla oli kepit reilu 2kk..

Myöhäinen vastaus, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Akilles koknaan poikki, ja 2 viikkoa oli vain kepit, mikä kuulostaa todella vähältä (mitä olen täällä muiden kanssa lukenut). Nyt 5kk leikkauksesta, saan tehdä jo pitkiä lenkkejä ja tehdä jalkaprässiä, pieniä ponnistuksia (hyppynarulla mm). Vielä ei kuitenkaan futiksen pariin ole asiaa, toki syöttelyitä ja pallon kanssa kuljetuksia. Tosin minulla vanha valmentaja toimii fyssarina ja tekee hyvinkin haastavia ohjelmia. Mitä pohkeeseen tulee, niin voima verrattuna toiseen jalkaan on noin 70%, ja noin 2/3 toisen pohkeen koosta. Eli menee varmasti vielä tovi kun jalka 100% kunnossa.

Anonyymi kirjoitti:

Myöhäinen vastaus, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Akilles koknaan poikki, ja 2 viikkoa oli vain kepit, mikä kuulostaa todella vähältä (mitä olen täällä muiden kanssa lukenut). Nyt 5kk leikkauksesta, saan tehdä jo pitkiä lenkkejä ja tehdä jalkaprässiä, pieniä ponnistuksia (hyppynarulla mm). Vielä ei kuitenkaan futiksen pariin ole asiaa, toki syöttelyitä ja pallon kanssa kuljetuksia. Tosin minulla vanha valmentaja toimii fyssarina ja tekee hyvinkin haastavia ohjelmia. Mitä pohkeeseen tulee, niin voima verrattuna toiseen jalkaan on noin 70%, ja noin 2/3 toisen pohkeen koosta. Eli menee varmasti vielä tovi kun jalka 100% kunnossa.

Lue lisää

Mulla tosiaan alkaa olla noin puoli vuotta mennyt ja nyt saa jo pelata kiekkoa, hölkän nostaa juoksuun ja kaikenlaisia matalia päkiä nousuja, hyppyjä ja hyppynaru tosi hyvä! Vielä on myös matkaa täyteen kuntoon myös. Leikatulla jalalla siis yhdellä jalalla ei ihan vielä nouse "varpailleen" mutta kantapää nousee jo muutaman sentin💪

Mulla on mennyt, huomenna leikkaukseen.

Vielä lisättävä omia ajatuksia jalan jumppaamisesta. Mielestäni tosi tärkeetä on, että nilkkaa alkaa jumppaamaan jo aikaisessa vaiheessa huolella. Jos nilkan liikeratoja ei saada normaaliksi, on varmasti jo käveleminen haasteellista kun sen aika koittaa ja mitä pitempään on tekemättä mitään, sen enemmän nilkka kerkeää jähmettymään. Mulla selkeä ongelma tälleen 4vk:n jälkeen oli että, en saanut nilkkaa aktivoitua kunnolla eli viesti aivoista ei kulkeutunut nilkalle kunnolla. Fyssari avusti ihan vähän kädellä ja sain miltei samantien nilkkaa paremmin taipumaan ilman kiristävää tunnetta. Muistakaa siis jumpata reilusti ohjeiden mukaan.

Anonyymi kirjoitti:

Vielä lisättävä omia ajatuksia jalan jumppaamisesta. Mielestäni tosi tärkeetä on, että nilkkaa alkaa jumppaamaan jo aikaisessa vaiheessa huolella. Jos nilkan liikeratoja ei saada normaaliksi, on varmasti jo käveleminen haasteellista kun sen aika koittaa ja mitä pitempään on tekemättä mitään, sen enemmän nilkka kerkeää jähmettymään. Mulla selkeä ongelma tälleen 4vk:n jälkeen oli että, en saanut nilkkaa aktivoitua kunnolla eli viesti aivoista ei kulkeutunut nilkalle kunnolla. Fyssari avusti ihan vähän kädellä ja sain miltei samantien nilkkaa paremmin taipumaan ilman kiristävää tunnetta. Muistakaa siis jumpata reilusti ohjeiden mukaan.

Lue lisää

Vihdoin 8vk takana leikkauksesta jota odotettiin kuin kuuta nousevaa. Näiden 4vk:n aikana nilkan liikkuvuus on edennyt kyllä mutta hyvin hitain askelin. 6vk:n kohdalla aloin tekemään kuminauhajumppaa eli nilkan ojentelua ja koukistelua kuminauhalla vaikka ei siitä saanut edes fyssarilta ohjeita, mutta harjoitteluun piti saada progresiivisuutta. Tänään oli sitten kontrolli. Ortoosista luovuttiin ja nyt mennään kantakoropalan kanssa varmaan seuraavat pari kuukautta. Fyssarilta tosit hyvät ohjeet jalan kuntoututtamiseen ja kävelykin opeteltiin uudestaan. Edelleen keppien kanssa mennään mutta keppeihin ei kylläkään tarvitse tukeutua juurikaan, askel tosin ontuu reilusti ja kävely on erittäin hidasta. Oikeastaan voisi sanoa että tästä se kuntoutus vasta lähtee kun joutuu toimimaan nyt jalan varassa ilman muuta tukea kuin omaa kenkää. Minähän en sitten kuitenkaan helpolla päässyt. Leikkaushaava oli edelleen auki sentin matkalta, joten siitä jatkotoimenpiteet muutaman päivän päästä jossa haava puhdistetaan ja laitetaan alipainelaite haavaan, jonka avulla saataisiin kurottua haava umpeen. Vielä siis tilanne on varsin haastava, mutta kylläkin paljon parempi kuin vaikka kuukausi sitten. Katsotaan josko sitä vielä jossain vaiheessa päivittelisi miten kuntoutus on mennyt

Anonyymi kirjoitti:

Vihdoin 8vk takana leikkauksesta jota odotettiin kuin kuuta nousevaa. Näiden 4vk:n aikana nilkan liikkuvuus on edennyt kyllä mutta hyvin hitain askelin. 6vk:n kohdalla aloin tekemään kuminauhajumppaa eli nilkan ojentelua ja koukistelua kuminauhalla vaikka ei siitä saanut edes fyssarilta ohjeita, mutta harjoitteluun piti saada progresiivisuutta. Tänään oli sitten kontrolli. Ortoosista luovuttiin ja nyt mennään kantakoropalan kanssa varmaan seuraavat pari kuukautta. Fyssarilta tosit hyvät ohjeet jalan kuntoututtamiseen ja kävelykin opeteltiin uudestaan. Edelleen keppien kanssa mennään mutta keppeihin ei kylläkään tarvitse tukeutua juurikaan, askel tosin ontuu reilusti ja kävely on erittäin hidasta. Oikeastaan voisi sanoa että tästä se kuntoutus vasta lähtee kun joutuu toimimaan nyt jalan varassa ilman muuta tukea kuin omaa kenkää. Minähän en sitten kuitenkaan helpolla päässyt. Leikkaushaava oli edelleen auki sentin matkalta, joten siitä jatkotoimenpiteet muutaman päivän päästä jossa haava puhdistetaan ja laitetaan alipainelaite haavaan, jonka avulla saataisiin kurottua haava umpeen. Vielä siis tilanne on varsin haastava, mutta kylläkin paljon parempi kuin vaikka kuukausi sitten. Katsotaan josko sitä vielä jossain vaiheessa päivittelisi miten kuntoutus on mennyt

Lue lisää

Olen lueskellut akillesjänne -viestiketjua ahkerasti ja saanut täältä hyviä vinkkejä ja tukea omalle toipumiselle.
Olin leikkauksessa pari kuukautta sitten. Kantapäästä irrotettiin jänne, poistettiin isohko luupiikki ja puhdistettiin tulehdusalue. Leikkaus sujui hyvin. Kipsin kanssa ensin pari viikkoa, sitten saapasortoisi 4 viikkoa. Viikko on nyt opeteltu kävelemistä (vielä sauvojen kanssa). Jumppaohjeet löysin Täysin sivuilta. Niistä oli ja on iso apu!
Toipuminen edistyy, vaikkakin välillä tuskastuttavan hitaasti. Kipuja ei suuremmin ole, mutta tällä hetkellä jalan turvotus on tosi voimakasta. Jumppaa ja kohoasentoa tulee tehtyä päivittäin, mutta se ei oikein auta. Ensi viikolla käyn lymfahoitajalla. Toivottavasti sieltä saa helpotusta. Onko muilla vastaavia kokemuksia leikatun jalan turvotuksesta? Onko vinkkejä?
Toipuminen ottaa toki aikansa, välillä on usko ja toivo koetuksella. Mutta sitkeästi tavoitteita kohden päivä kerrallaan :)