angel of darknesista

Niin minäkin säästelin niitä ensiapulaukkuja, tosin ihan turhaan..

Angel of Darkness on itseasiassa ainoa Tomb Raider, johon olen hieman kyllästynyt. Se vain on niin erilainen ja siitä puuttuu jotain hyvin olennaista, mikä tekee Tombista Tombin.

Pleikkarista olen kuullut, että siinä AoD:n ohjattavuus on parempaa kuin PC:llä. Se todennäköisesti pitää paikkansa. Omasta näkökulmastani PC-raidaajana kuitenkin olen sitä mieltä, että AoD:n kontrollit ovat aivan hirveät. Niihin kyllä tottuu, mutta koko ajan on hirveän sidottu ja jähmeä olo raidatessa, ihan kuin Laran lahkeissa roikkuisi liuta näkymättömiä kakaroita. KAIKKI ohjattavuudessa on kömpelöä. Lara on täydellisimmillään vasta AoD:n lopussa eikä niitä vahvuuksia silloin enää edes tarvita. Hyppykikkailun voi unohtaa kokonaan ja varsinkin ampuessa parasta on vain olla kiltisti paikallaan. Se ajaa hyppelyakrobatiaan ammuskellessa tottuneen raidaajan pohjattoman turhautumisen partaalle.

Tähtäys on toisekseen aivan järkyttävää. Lara alkaa ajelehtia aivan holtittomasti ja juoksee surutta vaikka jyrkänteen reunalta, mikäli jotain on tähtäimessä.

Voimanlisäykset ovat aivan käsittämättömän typerä idea. Mikään ei ole sen petytyttävämpää kuin kuulla Laran suusta, ettei neiti taaskaan ole tarpeeksi vahva johonkin ennenkö käydään potkaisemassa jotain ovea, jonka jälkeen voimaa tulee lisää kuin taikaiskusta. Muutenkin se, että Laran on pakko koko ajan kommetoida tekemisiään ja spoilata kaikki keksimisen ilo, vie inspiraatiota ja pilaa tunnelman.

Lisäksi AoD:sta puuttuvat kiehtovat musiikit! Esimerkiksi TR2:sta tekee niin erityisen juuri se, miten musiikit elävät raidaajan mukana ja niiden perusteella voi aina päätellä millaiseen tilanteeseen ollaan joutumassa. Joitain musiikkeja oikein odottaa, kun niistä tulee sellainen raidaamisen into. ( Esimerkiksi Bartoli´s Hideoutin kattokruunumusiikki ja Venicen Venice Violins.) Toiset taas saavat tippumaan tuolilta, kun jotain pelottavan yllättävää tapahtuu. AoD:ssa lähinnä soi jokin sama melodia, josta tulee pian passiivista puuroa kuuntelijan korvissa.

AoD:ssa ei ole oikeastaan mitään niin pelottavaa lukuunottamatta ehkä Boazia, Brother Obscuraa (punainen aave) ja Sanitariumin Maximum Containment arean zombiemutantteja. Proto Nephilimkin osoittautui loppujen lopuksi aika pieneksi ja helposti haavoittuvaksi käppänäksi. No, koska Laran liikkeet ovat niin jähmeät varsinkin taistelutilanteissa, on hyväkin etteivät viholliset ole kovin ketteriä eikä joukkohyökkäyksiä tapahdu. Eri asia onko se sitten kivaa. Jos nyt AoD:n Lara joutuisi vaikkapa Dragon´s Lairin alun jadepatsashyökkäyksen keskelle niin kävisi nopeasti aika heikosti kun taas Kakkosen Lara selviää kikkailulla ja ketteryydellä samasta tilanteesta naarmuitta.

Ja se Kurtis..Ei ei ja ei. Itse en pidä positiivisena sitä, että joku muu puuttuu Laran tekemisiin Tomb Raidereissa, saatikka sitten korvaa Laran kokonaan edes lyhyeksi aikaa.

Juonen vuoksi välillä on jouduttava keskustelemaan vastaantulijoiden kanssa. Tämä on jännää ehkä vielä toisella kerralla, mutta sen jälkeen todella kypsyy samoihin lätinöihin, joita ei voi edes skipata. Pahimmillaan keskustelut kestävät useita minuutteja, eikä siksi aikaa voi edes mennä keittämään kahvia, kun välillä on Larankin heitettävä joku kommentti raidaajan valinnan mukaan.

Koreiden ympäristöjen keskellä on vain suhteellisen vähän tekemistä. Se on sääli. AoD:n paras kenttä on Bio Research Fascility, se on vain kertakaikkiaan upean näköinen. Tekemistä ei juuri sielläkään ole. Lähinnä juoksennellaan alueen läpi vääntämään vipua tai haetaan muutama kortti pahaa-aavistamattomilta vartijoilta.

No, onhan AoD sentään kaunista katseltavaa. Ainakin jos bugit eivät vilku silmissä. Siinähän sitä mielipidettä jo tulikin..