3,5-vuotias lukemaan?

Poikani oppi lukemaan saman ikäisenä ja 4-vuotiaana luki jo suoraan. Laskemaankin oppi alle eskari ikää ja ymmärsi myös kertotaulun jne.

Nyt hän on 12-vuotias ja luokkansa lahjakkain. Mutta hänellä on myös diagnosoitu asperger.

anna "lukea" ittekseen. Niin mä tein, kun mun lapsi opetteli samaa taitoa. Usein lapset ekaks kirjoittaa, sitten lukee.
Lue edelleen satuja, ja jos lukee sanoja, anna lukea. Kohta tarttuu itse kirjaan ja lukee oikeesti ihan itse. Mutta silti lue satuja. Tekniikan osaaminen ei tarkoita, että ymmärtää ja sisäistää sen lukemansa. Siihen menee vuosia.
Anna laske ja lukea leikin varjolla, älä tee kauheeta numeroa kuitenkaan siitä, äläkä tee sirkusapinaa. Neuvolassa toki voit sanoa asiasta.
anna nauttia lapsuudesta, älä opeta. (ei pahalla)

oppi lukemaan ennen kuin täytti 3 vuotta. Ei opetettu tms. Asiasta ei tehty mitään numeroa. Ihan itsekseen eteni. Nyt hän on aikuinen, akateemisesti koulutettu monipuolinen sanataitelija.

Saman neuvon antaisin minäkin eli älä opeta, mutta anna hänelle itsekseen luettavaksi ikäiselleen sopivia kirjoja. Vaikka hän osaa asioita,joita muut ikäisensä ei vielä osaa, niin hänen kokemusmaailmansa on kuitenkin vasta 3,5 vuotiaan ja siksi kirjojen pitää olla selkeästi pienen lapsen kirjoja.

Paras keino hänen taitojensa kehittymisessä on vastata kun hän kysyy (mikä sana, mikä kirjain jne.)mutta ei tuputa tietoa. Jossakin vaiheessa hänen innostuksensa lukemiseen saattaa hiipua, anna sen tapahtua äläkä ahdistu. Kyseessä ei ole mikään taantuminen, vaan hän kirii sillä tavalla kiinni muita, lukemisen varjoon mahdollisesti jääneitä taitoja ja palaa takaisin lukemiseen kun sen aika on.

Sitten vielä noista satujen lukemisista, osa saduista on tuon ikäiselle yksinlukemiseksi liian rankkoja, joten kannattaa lukea yhdessä. Toisen ääneen lukemisen kuunteleminen myös kehittää omia lukutaitoja vaikka jo osaisikin lukea, joten älä jätä omaa ääneen lukemistasikaan pois.

alkoi kiinnostus. Koskaan ei estelty, eikä kyllä opetettukaan. Nyt vasta kuitenkin äkkäsi lukemisen eskarissa, ja nauttii uudesta taidostaan. Alussa se oli sellaista, että tunnisti tiettyjen kirjainyhdistelmien merkityksen, esimerkiksi sanat Sonera, adidas, autonmerkit yms. Ei kuitenkaan osannut varsinaisesti lukea. Sama päti myös nimiin, tarhakavereiden ja perheenjäsenten nimet tunnisti. Seuraavaksi tuli sitten mielenkiinto kirjoittamiseen, niitä tuttuja sanoja kirjoitteli paperikaupalla, ja välillä lipsahti kirjaimet seiniinkin. Pikkuhiljaa alkoi sitten oudompiakin sanoja kirjoittelemaan, vaikkakin lähes poikkeuksetta kaikki vokaalit jäivät pois aluksi. Niitä sitten magneettikirjainten kanssa laitettiin yhdessä paikoilleen, osasi sijoittaa ne oikein, kun ne olivat "tarjolla".

Juuri eilen ostettiin yhdessä sitten ensimmäinen kirja luettavaksi, sellainen hiukan isotekstisempi, koska pojallani on hiukan heikko näkö. Olen luvannut, että uusi valitaan, kun edellinen on luettu, ja poika lukeekin innoissaan kirjaa pikkuveljelleen ääneen! Pian kolmevuotias veli sitten ottaa mallia, ja "lukee" milloin mitäkin. Hänellä ei ole kuitenkaan mitään havaintoa esim. oman nimensä kirjoitusasustakaan vielä, mutta eiköhän se tule aikanaan hänellekin.

Niin varmaksi ei tietysti voi sanoa, mutta veikkaisin, että ei nyt ihan sentään vielä OIKEASTI lukemaan ala. Omalla tytölläni kehitys on mennyt kuta kuinkin niin, että kirjat on kiinnostaneet vauvasta asti. Nimensä juuri äiti yms. kirjoitti alle 3-vuotiaana. En muista koska laskemaan alkoi, mutta nyt 4-vuotiaana laskee sataan ja jotain plus- ja miinuslaskuja.
Sanoja alkoi tavaamaan ehkä vuosi sitten (en ole näitä merkille isommin pannut, että muistaisin tarkkaan). Siis siten tavaamaan, että sanoi sanan ja sen tavasi, ei tunnistanut sanaa mistään kirjasta tai lehdestä. Muistan kyllä, nyt huvittuneena, silloin kummastelleeni, kunnes samanikäinen siskonpoika palautti maanpinnalle. Hän ja kerhokaverinsakin tavasivat myös. :o)

Mitään "suuria" en ole haaveillut lapsistani, toiset asiat on meille tärkeämpiä. En siis ole harjoittanut kotikoulua tms. :o)
Ja kuten joku kirjoitti, niin kausiluontoista on tämäkin homma. Esim. tällä hetkellä ei isommin osoita kiinnostusta "lukemiseen" tai laskemiseen. Osoittaa sitten kun osoittaa.

mulla ja siskollani on ikäeroa 4v. Teimme aina läksyt yhdessä, ja niinpä opimme lukemaan ihan samaan aikaan.

Itselläni on 3 lasta. Jokainen on ollut kiinnostunut kirjaimista 2-3 vuotiaana. Siitä se on sitten lähtenyt. Esikoinen luki lyhyitä sanoja aloittaessaan koulun. Keskimmäinen on vuoden esikoista nuorempi, hän oppi lukemaan samoihin aikoihin esikoisen kanssa, siis sujuvasti. Nuorin on 2 vuotta keskimmäistä nuorempi ja hän oppi lukemaan silloin kun keskimmäinen oli ekalla. Nuorin oli siis 5v. nyt nuorin on 6v ja lukee jo todella sujuvasti.

Lukutaitoa ei kannata tuputtaa, mutta jos kiinostusta on, kannattaa kirjaimiin tutustua. Koulun aloitus on paljon helpompaa, kun lukeminen on jo hallussa.

Joskus luin jostakin, et lapsilla ois "lukemisherkkyskausi" 3-5 vuotiaana, eli Suomessa opettelu tapahtuu aivan liian myöhään. Enpä kyl tiedä, tutkimustuloksia taitaa olla just yhtä paljon kun on tutkijoitakin....

Meidän esikoinen oppi 3-vuotiaana lukemaan. Lapsi oppi puolitoistavuotiaana tunnistamaan kirjaimet ja samalla, kun opetin kirjaimet, opetin myös kirjainta vastaavan äänteen. Kiinnostus lukemiseen heräsi hänellä aikaisin ja pari kertaa neuvoin, miten äänteitä liu'utetaan sanoiksi. Näin hän oppi lukemaan, käytännössä itse. Tuuppasin vain alkuun.

Lukutaidosta ei ollut lapselle mitään haittaa, ei kerhossa eikä koulussa. Lapselle luettiin kuitenkin paljon, vaikka hän osasi itsekin lukea. Koulu häneltä on sujunut hyvin, mutta tuskin varhaisella lukutaidolla on mitään tekemistä sen kanssa.

Ei lasta voi väkisin opettaa lukemaan. Kyllä halun on lähdettävä lapsesta itsestä. Toisaalta, en ymmärrä, miksi lukemaan oppimista pitäisi estelläkään. Lapsi saa silti ihan rauhassa olla lapsi, vaikka osaisi lukeakin.

Minä opin lukemaan joskus 2,5-vuotiaana, kun siskoani opetettiin. Osasin jo kolmevuotiaana lukea sujuvasti ja kirjoittaminen alkoi myös silloin. Minua ei tähän varsinaisesti opetettu. Koskaan ei ole ollut haittaa siitä, että osasin lukea, päinvastoin. Varhaislapsuuteni kuluikin jo paksujen lasten- ja nuortenkirjojen parissa. Siitä en tiedä, kärsikö sosiaalinen elämä, kun aika oli pois muiden kanssa olemisesta.

Pilkut ja pisteet ja kielioppi on aina ollut minulla hanskassa ja nyt opiskelen yliopistossa esim. suomen kieltä, kirjallisuutta ja kielitiedettä.

Siis, opettakaa ihmeessä lastanne, jos hän haluaa niin. Tärkeää on kuitenkin, ettei hänelle tule tunnetta, että vanhemmat vain haluavat ylpeillä lahjakkaalla ja osaavalla lapsellaan

Muistathan ettei nykyään opeteta tavaamista, vaan lukemaan opetellaan äänteillä. Väärää tekniikkaa ei kannata opettaa.

Minäkkin opin lukmaan 3-vuotiaana, eikä siitä mitään haittaa olle ollut.
Olin aina luokani briimus, ja nyt ajan ammatikseni roska-auto.