Tyttäreni väkivaltaisuus

Kyllä meillä hellitään ja pussaillaan lapsia.Ja myös leikitään niiden kanssa.

äiti74 kirjoitti:

Kyllä meillä hellitään ja pussaillaan lapsia.Ja myös leikitään niiden kanssa.

millainen suhde lapsella on yleensä sinuun ja isäänsä? Minkälainen sinun ja miehesi suhde on? Asia nimittäin riippuu niin monesta tekijästä, tärkeintä kaikessa on että lapsella on selvät rajat, häntä kohdellaan tasapuolisesti mahdollisten sisarusten kanssa, häntä rakastetaan ja häntä kohdellaan kunnoittavasti. Äidin ja isän keskinäiset välit ovat kunnoittavat!

tytti kirjoitti:

millainen suhde lapsella on yleensä sinuun ja isäänsä? Minkälainen sinun ja miehesi suhde on? Asia nimittäin riippuu niin monesta tekijästä, tärkeintä kaikessa on että lapsella on selvät rajat, häntä kohdellaan tasapuolisesti mahdollisten sisarusten kanssa, häntä rakastetaan ja häntä kohdellaan kunnoittavasti. Äidin ja isän keskinäiset välit ovat kunnoittavat!

Lue lisää

Jokainenhan tuon tietää ja jos lapsella on käytösongelmia saavat vanhemmat usein leiman otsaansa. Puhutaan vanhempien suhteesta, rajojen ja rakkauden puutteesta, vanhemmat eivät ole antaneet lapsilleen aikaa, eivätkä kertoneet mikä on oikein ja mikä väärin.
Asia on joskus kuitenkin paljon monimutkaisempi. Taustalla saattaa olla luonteeseen liittyvät perinnölliset tekijät ts.temperamentti (mm.äkkipikaisuus tai lapsi on ärsykeherkempi), saattaa olla aivokemiaan liittyvä ongelma (adhd yms.), lasta on saatettu kohdella kaltoin esim, muiden lasten taholta/jopa aikuisten (esim. hoitopaikassa), voi olla sisarkateutta ym. ym.
Toki kasvatuksella on merkityksensä, mutta kaikki ei ole selitettävissä lapsen ja vanhempien keskinäisillä suhteilla tai kasvatuksella.
Toivottavasti alkuperäinen kirjoittaja saa apua tilanteeseen. Tuohan voi olla ohimenevääkin. Ainakin meidän neuvolassa on neuvolapsykologi, jonka kanssa voi jutella ja pohtia mahdollisia syitä ja keinoja selvitä tilanteista.

Samoin täytyy pyytää eskarissa, että selvittävät riitojen perimmäiset syyt. voihan tosiaankin olla, että lasta ärsytetään siellä. Näin minä olen joutunut toimimaan ja kun selvitys ei ole tapahtuntu eskarin toimesta, olen itse selvittänyt sotkun kotoa käsin ja ottanut uudestaan yhteyttä hoitopaikkaan asian tiimoilta ja pyytänyt uutta selvitystä. Asioilla on todella monta puolta ja meidänkin tapauksessa poika on aina "pääepäilty", mutta kuinka ollakkaan syyllinen löytyi eräässäkin tapauksessa aivan muualta. Pieni lapsi kyllä kärsii jatkuvasta syyllistämisestä (kokemusta siitä) aikuisen pitää vaan kärsivällisesti kuunnella jokaista osapuolta.
No, tämä kenties poikkesikin jo aiheesta....mutta yritin vain sanoa, että asiat eivät ole lainkaan niin mustavalkoisia kuin voisi kuvitella.

t. adhd-pojan äiti

Kehityspsykologia osuudessa haluamme selvittää kuinka aggressiivisuus ilmenee lapsen kehityksessä. Mielestämme kodin varhaisella vuorovaikutuksella on yhteys lasten aggressiivisuuteen sekä lapsuudessa että myöhemmällä iällä. Aikuisten esimerkki on tärkeää; mikäli vanhemmat ratkovat sosiaalisia ongelmia aggressiivisesti, siirtyy käyttäytymismalli myös lapsille.

Aggressiivinen lapsi tuntee sosiaaliseen lapseen verrattuna useammin vihaa, turhautumista ja ahdistusta. Hän ajattelee itsestään kielteisesti. Hän kiinnittää normaalia enemmän huomiota uhkasignaaleihin ja uskoo, että ympäristö on uhkaava ja vihamielinen. Aggressiivinen lapsi tulkitsee tilanteita enemmän aikaisempien kokemusten perusteella ja vähemmän tosiasioihin perustuen. Aggressiivinen lapsi pyrkii alistamaan. Verrattuna sosiaaliseen lapseen, aggressiivisella lapsella on enemmän toisia vahingoittavia toimintamalleja. Ylipäätänsä hänellä on normaalia vähemmän vaihtoehtoja käyttäytymisessään. Monissa tilanteissa hän osaa olla " vain " aggressiivinen.

Aggressiivisuuden ilmeneminen eri kehitysvaiheissa

Lapsen pettymykset symbioosivaiheen kiintymyssuhteessa aiheuttavat lapselle myöhempiä psyykkisiä häiriöitä. Tarpeiden tyydyttämisen liian pitkän odottamisen on todettu aiheuttavan jo puolivuotiaassa lapsessa aggressiivista käyttäytymistä. Lisäksi liian pitkä odottaminen aikaansaa paitsi perusluottamuksen puutteen, epävarmuuden suhteessa hoitajaan, mikä taas vaikeuttaa myöhempää itsenäistymistä. ( Keltikangas-Järvinen, 1985, 41)

Separaatiovaiheessa aggressiivisen teon tarkoituksena on oman ahdistuksen poistaminen ja psyykkisen tasapainon saavuttaminen. Silloin sillä, kenet tuhotaan, ei ole suurta merkitystä, toinen ihminen on välikappale tasapainotilaan pääsemiseksi. (Keltikangas-Järvinen, 1985, 49) Tähän vaiheeseen kuuluu oleellisena osana mielikuvien työstäminen. Kyky käyttää mielikuvia on aikuisen ihmisen mielenterveyden kannalta tärkeä psyykkisen itsesäätelyn keino. Mielikuvia apunaan käyttäen ihminen purkaa pettymystään, ahdistustaan, vihaansa, kuvittelee asioille toisenlaisia ratkaisuja. Mielikuvien avulla hän läpityöskentelee myös aggressiiviset tunteensa. Oleellista ei ole aggressioiden olemassaolo ihmisen mielikuvissa, vaan ratkaisevaa on hänen käyttäytymisensä, miten hän aggressionsa suuntaa ja kanavoi ja millainen on hänen itsekontrollinsa. ( Keltikangas-Järvinen, 1985, 51-52)

Yksilöllisyyden löytymisen vaiheessa lapsen minäkuva syntyy peilisuhteen ja samaistumisen kautta. Jos vanhemmat ratkovat ongelmiaan väkivallan keinoin, lapset oppivat että kun kasvaa riittävän isoksi, voi ruveta lyömään toisia ja selvittää sillä keinoin asiansa. ( Tomlinson- Keasey, 1981, 146) Toinen esimerkki aggressiivisuuden mallioppimisesta on esim. kuinka lapsi samaistuu väkivaltaisissa televisio-ohjelmissa tai tietokonepeleissä esiintyviin henkilöihin/hahmoihin. Tätä asiaa on nykyaikana tutkittu paljon. Useissa tutkimuksissa on lapsille näytetty elokuva, jossa ihminen käyttäytyy aggressiivisesti nukkea kohtaa, lyö sitä nyrkillä tai jollakin esineellä, huutelee sille haukkumasanoja, jne. Jälkeenpäin on tarkkailtu millä tavalla filmin nähneet lapset käsittelevät samanlaista nukke, verrattuna kontrolliryhmään, joka on nähnyt toisen filmin, jossa ei kuvata väkivaltaa. Yleensä on havaittu mallia katselleen lapsiryhmän leikeissä enemmän aggressiivista käyttäytymistä kuin kontrolliryhmällä. ( Lagerspetz, 1977, 237) Mielestämme vaikuttaa siltä, että pienet lapset muuttavat erittäin helposti minkä tahansa aktiviteetin aggressiivisuudeksi. Siksi aggressiivisuus on yksi suurimpia alle kouluikäisten lasten kanssa eteen tulevia ongelmia.

Aggressiivisen ja epäsosiaalisen kehityksen riskiä lisäävät perheilmapiiriä koskevat seikat, kuten lämmön puute rikkoutuneissa perheissä ja vanhempien väliset ristiriidat ulkoisesti ehjissä perheissä. Yksinhuoltajaperheet ei itsessään aiheuta riskiä kehitykseen, jos yksinhuoltajan ja lapsen välinen suhde on kiinteä ja lämmin. Vastaavasti ehjä perhe, ei itsessään takaa suotuisia olosuhteita, jos ilmapiiri on ristiriitainen ja kenties väkivaltainenkin. ( Pulkkinen, 1989, 16)

Pulkkisen mukaan monet tulokset osoittavat, että suotuisaa kehitystä edistää se, että lapsi ei joudu eroon vanhemmistaan, vanhemmilla ei ole pahoja keskinäisiä riitoja, perheen koko on pieni ja lapsen älyllinen taso on suhteellisen hyvä. Jos kasvutaustasta puuttuvat nämä ominaisuudet, epäsosiaalisen kehityksen ja aggressiivisen käyttäytymisen riski kasvaa. ( Pulkkinen, 1989, 16)Mielestämme perheen lapsimäärällä ja koolla ei ole suoranaista vaikutusta aggressiiviseen käyttäytymiseen. Jos isossa perheessä rakkautta riittää kaikille, takaa se yhtä hyvät lähtökohdat kuin pienissäkin perheissä ja antaa lapselle tasapainoisen kehityksen edellytykset.

Useissa tutkimuksissa on todettu, että suhteellisen aggressiiviset lapset ovat kodeista, joissa ollaan hyvin sallivia ja joissa asetetaan hyvin vähän sääntöjä. Johdonmukainen päiväjärjestys puuttuu. Vanhemmat laiminlyövät sekä kurinpidon, että kiitosten antamisen ja vaativat lapsilta hyvin vähän. Ympäristö, josta ohjeet ja suuntaviivat puuttuvat, voi muodostua lapselle hyvin hämmentäväksi. Lapsi ei tiedä mitä häneltä todella odotetaan, ja miten hänen tulisi käyttäytyä ja hän tulee sangen turhautuneeksi. Tällainen pettyneisyys on omiaan tekemään lapsesta aggressiivisen. Toisessa ääripäässä on ympäristö, joka ei salli minkäänlaisia omatoimisia tutkimuksia. Jyrkän rajoittava ympäristö tuottaa lapselle pettymyksiä tavan takaa. On hyvin tavallista, että lapsi reagoi tällaisiin ankariin rajoituksiin voimakkaalla aggressiivisuudella. Sekä hyvin rajoittava, että hyvin salliva ympäristö turhauttavat lasta. Toinen ei suo minkäänlaisia tutkimisen mahdollisuuksia ja toisessa on niin paljon mahdollisuuksia, ettei lapsi tiedä mitä tehdä. Tässäkin asiassa vanhempien olisi etsittävä sitä kuuluisaa kultaista keskitietä. Käyttäytymiselle on asetettu selvät rajat, mutta niissä rajoissa lapsella on mahdollisuuksia olla omatoiminen, itsenäinen ja osaava. ( Tomlinson- Keasey, 1981, 144)

Mielestämme vanhempien tulisi ymmärtää, kuinka valtavan suuri merkitys heidän omalla käyttäytymisellään on lapsen sosiaalisten taitojen kehittymisessä. Vanhemmat, jotka itse käyttäytyvät aggressiivisesti, tarjoavat lapsilleen mallin, jota lapset voivat ruveta matkimaan. Kypsä vihanhallinta pystyy vahvistamaan rakkautta vanhempien ja lasten välillä. ( Campbell, 1995, 95)

Lapsille, joilla on vaikeaa hallita, näyttää, tulkita tai purkaa tunteitaan on tärkeää aikuisen näyttämä malli. Myös kielteisten tunteiden näyttäminen ja hyväksyminen luonnollisena osana ihmisluontoa asettaa haasteita myös aikuisille. Aidosti tunteva ja sisäisen olemuksensa tiedostava aikuinen välittää lapsiryhmäänsä tunnerikkaan ilmapiirin. Jokaisella on oikeus tunteisiinsa. Niitä ei saa kieltää tai vaatia tukahduttamaan. Tavoitteena on se, että lapsi tulee toimeen tunteidensa kanssa, pystyy keskustelemaan niistä sekä arvioimaan ja ilmaisemaan niitä sopivalla tavalla. Tämän ohella on tärkeää oppia tulkitsemaan ihmisiä ja ilmapiiriä. Voidaan esimerkiksi opetella olemaan vihastumatta ja yrittää käyttäytyä niin, että ei ärsyttäisi itseä eikä toisia. Näiden asioiden opettelussa lapsi tarvitsee aikuisen mallia, tukea ja ohjausta. Tunteiden ilmaisemista voidaan harjoitella kuviteltujen tilanteiden ja tunteiden avulla. Näyttelemällä, piirtämällä tai musiikin avulla on helpompaa tuoda erityisesti negatiivisia tunteita esiin.

abcd kirjoitti:

Kehityspsykologia osuudessa haluamme selvittää kuinka aggressiivisuus ilmenee lapsen kehityksessä. Mielestämme kodin varhaisella vuorovaikutuksella on yhteys lasten aggressiivisuuteen sekä lapsuudessa että myöhemmällä iällä. Aikuisten esimerkki on tärkeää; mikäli vanhemmat ratkovat sosiaalisia ongelmia aggressiivisesti, siirtyy käyttäytymismalli myös lapsille.

Aggressiivinen lapsi tuntee sosiaaliseen lapseen verrattuna useammin vihaa, turhautumista ja ahdistusta. Hän ajattelee itsestään kielteisesti. Hän kiinnittää normaalia enemmän huomiota uhkasignaaleihin ja uskoo, että ympäristö on uhkaava ja vihamielinen. Aggressiivinen lapsi tulkitsee tilanteita enemmän aikaisempien kokemusten perusteella ja vähemmän tosiasioihin perustuen. Aggressiivinen lapsi pyrkii alistamaan. Verrattuna sosiaaliseen lapseen, aggressiivisella lapsella on enemmän toisia vahingoittavia toimintamalleja. Ylipäätänsä hänellä on normaalia vähemmän vaihtoehtoja käyttäytymisessään. Monissa tilanteissa hän osaa olla " vain " aggressiivinen.

Aggressiivisuuden ilmeneminen eri kehitysvaiheissa

Lapsen pettymykset symbioosivaiheen kiintymyssuhteessa aiheuttavat lapselle myöhempiä psyykkisiä häiriöitä. Tarpeiden tyydyttämisen liian pitkän odottamisen on todettu aiheuttavan jo puolivuotiaassa lapsessa aggressiivista käyttäytymistä. Lisäksi liian pitkä odottaminen aikaansaa paitsi perusluottamuksen puutteen, epävarmuuden suhteessa hoitajaan, mikä taas vaikeuttaa myöhempää itsenäistymistä. ( Keltikangas-Järvinen, 1985, 41)

Separaatiovaiheessa aggressiivisen teon tarkoituksena on oman ahdistuksen poistaminen ja psyykkisen tasapainon saavuttaminen. Silloin sillä, kenet tuhotaan, ei ole suurta merkitystä, toinen ihminen on välikappale tasapainotilaan pääsemiseksi. (Keltikangas-Järvinen, 1985, 49) Tähän vaiheeseen kuuluu oleellisena osana mielikuvien työstäminen. Kyky käyttää mielikuvia on aikuisen ihmisen mielenterveyden kannalta tärkeä psyykkisen itsesäätelyn keino. Mielikuvia apunaan käyttäen ihminen purkaa pettymystään, ahdistustaan, vihaansa, kuvittelee asioille toisenlaisia ratkaisuja. Mielikuvien avulla hän läpityöskentelee myös aggressiiviset tunteensa. Oleellista ei ole aggressioiden olemassaolo ihmisen mielikuvissa, vaan ratkaisevaa on hänen käyttäytymisensä, miten hän aggressionsa suuntaa ja kanavoi ja millainen on hänen itsekontrollinsa. ( Keltikangas-Järvinen, 1985, 51-52)

Yksilöllisyyden löytymisen vaiheessa lapsen minäkuva syntyy peilisuhteen ja samaistumisen kautta. Jos vanhemmat ratkovat ongelmiaan väkivallan keinoin, lapset oppivat että kun kasvaa riittävän isoksi, voi ruveta lyömään toisia ja selvittää sillä keinoin asiansa. ( Tomlinson- Keasey, 1981, 146) Toinen esimerkki aggressiivisuuden mallioppimisesta on esim. kuinka lapsi samaistuu väkivaltaisissa televisio-ohjelmissa tai tietokonepeleissä esiintyviin henkilöihin/hahmoihin. Tätä asiaa on nykyaikana tutkittu paljon. Useissa tutkimuksissa on lapsille näytetty elokuva, jossa ihminen käyttäytyy aggressiivisesti nukkea kohtaa, lyö sitä nyrkillä tai jollakin esineellä, huutelee sille haukkumasanoja, jne. Jälkeenpäin on tarkkailtu millä tavalla filmin nähneet lapset käsittelevät samanlaista nukke, verrattuna kontrolliryhmään, joka on nähnyt toisen filmin, jossa ei kuvata väkivaltaa. Yleensä on havaittu mallia katselleen lapsiryhmän leikeissä enemmän aggressiivista käyttäytymistä kuin kontrolliryhmällä. ( Lagerspetz, 1977, 237) Mielestämme vaikuttaa siltä, että pienet lapset muuttavat erittäin helposti minkä tahansa aktiviteetin aggressiivisuudeksi. Siksi aggressiivisuus on yksi suurimpia alle kouluikäisten lasten kanssa eteen tulevia ongelmia.

Aggressiivisen ja epäsosiaalisen kehityksen riskiä lisäävät perheilmapiiriä koskevat seikat, kuten lämmön puute rikkoutuneissa perheissä ja vanhempien väliset ristiriidat ulkoisesti ehjissä perheissä. Yksinhuoltajaperheet ei itsessään aiheuta riskiä kehitykseen, jos yksinhuoltajan ja lapsen välinen suhde on kiinteä ja lämmin. Vastaavasti ehjä perhe, ei itsessään takaa suotuisia olosuhteita, jos ilmapiiri on ristiriitainen ja kenties väkivaltainenkin. ( Pulkkinen, 1989, 16)

Pulkkisen mukaan monet tulokset osoittavat, että suotuisaa kehitystä edistää se, että lapsi ei joudu eroon vanhemmistaan, vanhemmilla ei ole pahoja keskinäisiä riitoja, perheen koko on pieni ja lapsen älyllinen taso on suhteellisen hyvä. Jos kasvutaustasta puuttuvat nämä ominaisuudet, epäsosiaalisen kehityksen ja aggressiivisen käyttäytymisen riski kasvaa. ( Pulkkinen, 1989, 16)Mielestämme perheen lapsimäärällä ja koolla ei ole suoranaista vaikutusta aggressiiviseen käyttäytymiseen. Jos isossa perheessä rakkautta riittää kaikille, takaa se yhtä hyvät lähtökohdat kuin pienissäkin perheissä ja antaa lapselle tasapainoisen kehityksen edellytykset.

Useissa tutkimuksissa on todettu, että suhteellisen aggressiiviset lapset ovat kodeista, joissa ollaan hyvin sallivia ja joissa asetetaan hyvin vähän sääntöjä. Johdonmukainen päiväjärjestys puuttuu. Vanhemmat laiminlyövät sekä kurinpidon, että kiitosten antamisen ja vaativat lapsilta hyvin vähän. Ympäristö, josta ohjeet ja suuntaviivat puuttuvat, voi muodostua lapselle hyvin hämmentäväksi. Lapsi ei tiedä mitä häneltä todella odotetaan, ja miten hänen tulisi käyttäytyä ja hän tulee sangen turhautuneeksi. Tällainen pettyneisyys on omiaan tekemään lapsesta aggressiivisen. Toisessa ääripäässä on ympäristö, joka ei salli minkäänlaisia omatoimisia tutkimuksia. Jyrkän rajoittava ympäristö tuottaa lapselle pettymyksiä tavan takaa. On hyvin tavallista, että lapsi reagoi tällaisiin ankariin rajoituksiin voimakkaalla aggressiivisuudella. Sekä hyvin rajoittava, että hyvin salliva ympäristö turhauttavat lasta. Toinen ei suo minkäänlaisia tutkimisen mahdollisuuksia ja toisessa on niin paljon mahdollisuuksia, ettei lapsi tiedä mitä tehdä. Tässäkin asiassa vanhempien olisi etsittävä sitä kuuluisaa kultaista keskitietä. Käyttäytymiselle on asetettu selvät rajat, mutta niissä rajoissa lapsella on mahdollisuuksia olla omatoiminen, itsenäinen ja osaava. ( Tomlinson- Keasey, 1981, 144)

Mielestämme vanhempien tulisi ymmärtää, kuinka valtavan suuri merkitys heidän omalla käyttäytymisellään on lapsen sosiaalisten taitojen kehittymisessä. Vanhemmat, jotka itse käyttäytyvät aggressiivisesti, tarjoavat lapsilleen mallin, jota lapset voivat ruveta matkimaan. Kypsä vihanhallinta pystyy vahvistamaan rakkautta vanhempien ja lasten välillä. ( Campbell, 1995, 95)

Lapsille, joilla on vaikeaa hallita, näyttää, tulkita tai purkaa tunteitaan on tärkeää aikuisen näyttämä malli. Myös kielteisten tunteiden näyttäminen ja hyväksyminen luonnollisena osana ihmisluontoa asettaa haasteita myös aikuisille. Aidosti tunteva ja sisäisen olemuksensa tiedostava aikuinen välittää lapsiryhmäänsä tunnerikkaan ilmapiirin. Jokaisella on oikeus tunteisiinsa. Niitä ei saa kieltää tai vaatia tukahduttamaan. Tavoitteena on se, että lapsi tulee toimeen tunteidensa kanssa, pystyy keskustelemaan niistä sekä arvioimaan ja ilmaisemaan niitä sopivalla tavalla. Tämän ohella on tärkeää oppia tulkitsemaan ihmisiä ja ilmapiiriä. Voidaan esimerkiksi opetella olemaan vihastumatta ja yrittää käyttäytyä niin, että ei ärsyttäisi itseä eikä toisia. Näiden asioiden opettelussa lapsi tarvitsee aikuisen mallia, tukea ja ohjausta. Tunteiden ilmaisemista voidaan harjoitella kuviteltujen tilanteiden ja tunteiden avulla. Näyttelemällä, piirtämällä tai musiikin avulla on helpompaa tuoda erityisesti negatiivisia tunteita esiin.

Lue lisää

suurimman osan hereillä olo ajastaan
esim päiväkodissa, tai eskarissa, koulussa:

onko näiden paikkojen aikuisilla
ongelmien ratkomistilanteiden
esimerkillä ratkaiseva vaikutus
lapsen aggressiivisuuteen
tai juuri esim. hoitopaikan aikuisen/aikuisten
käyttäytymismallin siirtyminen hoidettavalle lapselle?

abcd kirjoitti:

Kehityspsykologia osuudessa haluamme selvittää kuinka aggressiivisuus ilmenee lapsen kehityksessä. Mielestämme kodin varhaisella vuorovaikutuksella on yhteys lasten aggressiivisuuteen sekä lapsuudessa että myöhemmällä iällä. Aikuisten esimerkki on tärkeää; mikäli vanhemmat ratkovat sosiaalisia ongelmia aggressiivisesti, siirtyy käyttäytymismalli myös lapsille.

Aggressiivinen lapsi tuntee sosiaaliseen lapseen verrattuna useammin vihaa, turhautumista ja ahdistusta. Hän ajattelee itsestään kielteisesti. Hän kiinnittää normaalia enemmän huomiota uhkasignaaleihin ja uskoo, että ympäristö on uhkaava ja vihamielinen. Aggressiivinen lapsi tulkitsee tilanteita enemmän aikaisempien kokemusten perusteella ja vähemmän tosiasioihin perustuen. Aggressiivinen lapsi pyrkii alistamaan. Verrattuna sosiaaliseen lapseen, aggressiivisella lapsella on enemmän toisia vahingoittavia toimintamalleja. Ylipäätänsä hänellä on normaalia vähemmän vaihtoehtoja käyttäytymisessään. Monissa tilanteissa hän osaa olla " vain " aggressiivinen.

Aggressiivisuuden ilmeneminen eri kehitysvaiheissa

Lapsen pettymykset symbioosivaiheen kiintymyssuhteessa aiheuttavat lapselle myöhempiä psyykkisiä häiriöitä. Tarpeiden tyydyttämisen liian pitkän odottamisen on todettu aiheuttavan jo puolivuotiaassa lapsessa aggressiivista käyttäytymistä. Lisäksi liian pitkä odottaminen aikaansaa paitsi perusluottamuksen puutteen, epävarmuuden suhteessa hoitajaan, mikä taas vaikeuttaa myöhempää itsenäistymistä. ( Keltikangas-Järvinen, 1985, 41)

Separaatiovaiheessa aggressiivisen teon tarkoituksena on oman ahdistuksen poistaminen ja psyykkisen tasapainon saavuttaminen. Silloin sillä, kenet tuhotaan, ei ole suurta merkitystä, toinen ihminen on välikappale tasapainotilaan pääsemiseksi. (Keltikangas-Järvinen, 1985, 49) Tähän vaiheeseen kuuluu oleellisena osana mielikuvien työstäminen. Kyky käyttää mielikuvia on aikuisen ihmisen mielenterveyden kannalta tärkeä psyykkisen itsesäätelyn keino. Mielikuvia apunaan käyttäen ihminen purkaa pettymystään, ahdistustaan, vihaansa, kuvittelee asioille toisenlaisia ratkaisuja. Mielikuvien avulla hän läpityöskentelee myös aggressiiviset tunteensa. Oleellista ei ole aggressioiden olemassaolo ihmisen mielikuvissa, vaan ratkaisevaa on hänen käyttäytymisensä, miten hän aggressionsa suuntaa ja kanavoi ja millainen on hänen itsekontrollinsa. ( Keltikangas-Järvinen, 1985, 51-52)

Yksilöllisyyden löytymisen vaiheessa lapsen minäkuva syntyy peilisuhteen ja samaistumisen kautta. Jos vanhemmat ratkovat ongelmiaan väkivallan keinoin, lapset oppivat että kun kasvaa riittävän isoksi, voi ruveta lyömään toisia ja selvittää sillä keinoin asiansa. ( Tomlinson- Keasey, 1981, 146) Toinen esimerkki aggressiivisuuden mallioppimisesta on esim. kuinka lapsi samaistuu väkivaltaisissa televisio-ohjelmissa tai tietokonepeleissä esiintyviin henkilöihin/hahmoihin. Tätä asiaa on nykyaikana tutkittu paljon. Useissa tutkimuksissa on lapsille näytetty elokuva, jossa ihminen käyttäytyy aggressiivisesti nukkea kohtaa, lyö sitä nyrkillä tai jollakin esineellä, huutelee sille haukkumasanoja, jne. Jälkeenpäin on tarkkailtu millä tavalla filmin nähneet lapset käsittelevät samanlaista nukke, verrattuna kontrolliryhmään, joka on nähnyt toisen filmin, jossa ei kuvata väkivaltaa. Yleensä on havaittu mallia katselleen lapsiryhmän leikeissä enemmän aggressiivista käyttäytymistä kuin kontrolliryhmällä. ( Lagerspetz, 1977, 237) Mielestämme vaikuttaa siltä, että pienet lapset muuttavat erittäin helposti minkä tahansa aktiviteetin aggressiivisuudeksi. Siksi aggressiivisuus on yksi suurimpia alle kouluikäisten lasten kanssa eteen tulevia ongelmia.

Aggressiivisen ja epäsosiaalisen kehityksen riskiä lisäävät perheilmapiiriä koskevat seikat, kuten lämmön puute rikkoutuneissa perheissä ja vanhempien väliset ristiriidat ulkoisesti ehjissä perheissä. Yksinhuoltajaperheet ei itsessään aiheuta riskiä kehitykseen, jos yksinhuoltajan ja lapsen välinen suhde on kiinteä ja lämmin. Vastaavasti ehjä perhe, ei itsessään takaa suotuisia olosuhteita, jos ilmapiiri on ristiriitainen ja kenties väkivaltainenkin. ( Pulkkinen, 1989, 16)

Pulkkisen mukaan monet tulokset osoittavat, että suotuisaa kehitystä edistää se, että lapsi ei joudu eroon vanhemmistaan, vanhemmilla ei ole pahoja keskinäisiä riitoja, perheen koko on pieni ja lapsen älyllinen taso on suhteellisen hyvä. Jos kasvutaustasta puuttuvat nämä ominaisuudet, epäsosiaalisen kehityksen ja aggressiivisen käyttäytymisen riski kasvaa. ( Pulkkinen, 1989, 16)Mielestämme perheen lapsimäärällä ja koolla ei ole suoranaista vaikutusta aggressiiviseen käyttäytymiseen. Jos isossa perheessä rakkautta riittää kaikille, takaa se yhtä hyvät lähtökohdat kuin pienissäkin perheissä ja antaa lapselle tasapainoisen kehityksen edellytykset.

Useissa tutkimuksissa on todettu, että suhteellisen aggressiiviset lapset ovat kodeista, joissa ollaan hyvin sallivia ja joissa asetetaan hyvin vähän sääntöjä. Johdonmukainen päiväjärjestys puuttuu. Vanhemmat laiminlyövät sekä kurinpidon, että kiitosten antamisen ja vaativat lapsilta hyvin vähän. Ympäristö, josta ohjeet ja suuntaviivat puuttuvat, voi muodostua lapselle hyvin hämmentäväksi. Lapsi ei tiedä mitä häneltä todella odotetaan, ja miten hänen tulisi käyttäytyä ja hän tulee sangen turhautuneeksi. Tällainen pettyneisyys on omiaan tekemään lapsesta aggressiivisen. Toisessa ääripäässä on ympäristö, joka ei salli minkäänlaisia omatoimisia tutkimuksia. Jyrkän rajoittava ympäristö tuottaa lapselle pettymyksiä tavan takaa. On hyvin tavallista, että lapsi reagoi tällaisiin ankariin rajoituksiin voimakkaalla aggressiivisuudella. Sekä hyvin rajoittava, että hyvin salliva ympäristö turhauttavat lasta. Toinen ei suo minkäänlaisia tutkimisen mahdollisuuksia ja toisessa on niin paljon mahdollisuuksia, ettei lapsi tiedä mitä tehdä. Tässäkin asiassa vanhempien olisi etsittävä sitä kuuluisaa kultaista keskitietä. Käyttäytymiselle on asetettu selvät rajat, mutta niissä rajoissa lapsella on mahdollisuuksia olla omatoiminen, itsenäinen ja osaava. ( Tomlinson- Keasey, 1981, 144)

Mielestämme vanhempien tulisi ymmärtää, kuinka valtavan suuri merkitys heidän omalla käyttäytymisellään on lapsen sosiaalisten taitojen kehittymisessä. Vanhemmat, jotka itse käyttäytyvät aggressiivisesti, tarjoavat lapsilleen mallin, jota lapset voivat ruveta matkimaan. Kypsä vihanhallinta pystyy vahvistamaan rakkautta vanhempien ja lasten välillä. ( Campbell, 1995, 95)

Lapsille, joilla on vaikeaa hallita, näyttää, tulkita tai purkaa tunteitaan on tärkeää aikuisen näyttämä malli. Myös kielteisten tunteiden näyttäminen ja hyväksyminen luonnollisena osana ihmisluontoa asettaa haasteita myös aikuisille. Aidosti tunteva ja sisäisen olemuksensa tiedostava aikuinen välittää lapsiryhmäänsä tunnerikkaan ilmapiirin. Jokaisella on oikeus tunteisiinsa. Niitä ei saa kieltää tai vaatia tukahduttamaan. Tavoitteena on se, että lapsi tulee toimeen tunteidensa kanssa, pystyy keskustelemaan niistä sekä arvioimaan ja ilmaisemaan niitä sopivalla tavalla. Tämän ohella on tärkeää oppia tulkitsemaan ihmisiä ja ilmapiiriä. Voidaan esimerkiksi opetella olemaan vihastumatta ja yrittää käyttäytyä niin, että ei ärsyttäisi itseä eikä toisia. Näiden asioiden opettelussa lapsi tarvitsee aikuisen mallia, tukea ja ohjausta. Tunteiden ilmaisemista voidaan harjoitella kuviteltujen tilanteiden ja tunteiden avulla. Näyttelemällä, piirtämällä tai musiikin avulla on helpompaa tuoda erityisesti negatiivisia tunteita esiin.

Lue lisää

Kyllä me psykologian kirjaa osaamme itsekkin lukea. Voi kuinka helppoa olisikin, jos lukisimme vain opuksia ja niiden mukaan kasvatetut lapsemme olisivat enkeleitä ja viehättäviä pikkuprinssejä.
Et missään nimessä voi tietää miksi alkuperäisen kirjoittajan lapsi käyttäytyy tietyllä tavalla. Joka ikinen lapsi on eri yksilönsä ja reagoi eri asioihin eri tavalla. Kirjatiedon saa heittää huuthemmettiin kun lapsen hoidota on kysymys. Maalaisjärjellä pärjää hyvin ja jos ei pärjää niin ei siinä minkään valtakunnan opukset auta.

Eräs tuttavani sanoi, että luuli olevansa maailman paras lastenkasvattaja, kunnes sai omia lapsia...

Hellitä hieman kirjoitti:

Kyllä me psykologian kirjaa osaamme itsekkin lukea. Voi kuinka helppoa olisikin, jos lukisimme vain opuksia ja niiden mukaan kasvatetut lapsemme olisivat enkeleitä ja viehättäviä pikkuprinssejä.
Et missään nimessä voi tietää miksi alkuperäisen kirjoittajan lapsi käyttäytyy tietyllä tavalla. Joka ikinen lapsi on eri yksilönsä ja reagoi eri asioihin eri tavalla. Kirjatiedon saa heittää huuthemmettiin kun lapsen hoidota on kysymys. Maalaisjärjellä pärjää hyvin ja jos ei pärjää niin ei siinä minkään valtakunnan opukset auta.

Eräs tuttavani sanoi, että luuli olevansa maailman paras lastenkasvattaja, kunnes sai omia lapsia...

Lue lisää

lapsen agressiivisuus aina johtuu sitä että lapsi on vihainen eikä psyty tai paremminkin saa ilmaista itseään. Ja jos agressiivisuus ei kohdistu äitiin tai vanhempiin niin voi olla aivan varma että äiti tai molemmat vanhemmat ovat olleet liian lujia kasvatuksessaan. Lapsi kohdistaa silloin väkivaltansa toisiin lapsiin.

Kurituksen ja rankaisemisen lapsi kokee aina väkivaltana häntä kohtaan. Väkivalta on ollut pelottavaa koska kyseinen lapsi ei uskalla protestoida vanhempiaan vastaan vaan pahoinpitelee toisia lapsia. Väkivalta voi olla ruumiillista mutta näyttää tässä tapauksessa olevan henkistä.

yksi akkanen kirjoitti:

lapsen agressiivisuus aina johtuu sitä että lapsi on vihainen eikä psyty tai paremminkin saa ilmaista itseään. Ja jos agressiivisuus ei kohdistu äitiin tai vanhempiin niin voi olla aivan varma että äiti tai molemmat vanhemmat ovat olleet liian lujia kasvatuksessaan. Lapsi kohdistaa silloin väkivaltansa toisiin lapsiin.

Kurituksen ja rankaisemisen lapsi kokee aina väkivaltana häntä kohtaan. Väkivalta on ollut pelottavaa koska kyseinen lapsi ei uskalla protestoida vanhempiaan vastaan vaan pahoinpitelee toisia lapsia. Väkivalta voi olla ruumiillista mutta näyttää tässä tapauksessa olevan henkistä.

Lue lisää

mene noin! Että "jos agressiivisuus ei kohdistu äitiin tai vanhempiin niin voi olla aivan varma että äiti tai molemmat vanhemmat ovat olleet liian lujia kasvatuksessaan".

Minulla sattumoisin on pieni poika, joka käyttäytyy aggressiivisesti toisia lapsia kohtaan, mutta ei ollenkaan minua tai muita aikuisia kohtaan. Asiasta on keskusteltu ammatti-ihmisten kanssa, eikä kotioloissa todellakaan ole moittimista. Olen lukenut paljon erityisesti kasvatuspsykologiaa ja lapseni kohdalla syy aggressiivisuuteen todellakin on vain tottumattomuus ikäistensä seuraan. Hän on ollut paljon ja viihtyy aikuisten seurassa, mutta lasten kesken sosiaalisen kanssakäymisen säännöt ovat erilaiset kuin aikuisten maailmassa ja hän kokee itsensä turvattomaksi lasten keskuudessa. Näinollen käyttäytyy juuri kuten tuossa "psykologiapätkässä" sanottiin, puolustautuu hyökkäämällä.

Meidän tapauksessa asiaan ei ole muuta lääkettä kuin harjoittelu, aika ja kärsivällisyys. Pikkuhiljaa poika on alkanut leikkimään muiden lasten kanssa normaalisti ja alkaa saamaan kavereita.

Tämä on se kääntöpuoli, kun ihannoidaan äidin kotiinjäämistä ja lasten kotihoitoa. Voi käydä noin.

ei todellakaan kirjoitti:

mene noin! Että "jos agressiivisuus ei kohdistu äitiin tai vanhempiin niin voi olla aivan varma että äiti tai molemmat vanhemmat ovat olleet liian lujia kasvatuksessaan".

Minulla sattumoisin on pieni poika, joka käyttäytyy aggressiivisesti toisia lapsia kohtaan, mutta ei ollenkaan minua tai muita aikuisia kohtaan. Asiasta on keskusteltu ammatti-ihmisten kanssa, eikä kotioloissa todellakaan ole moittimista. Olen lukenut paljon erityisesti kasvatuspsykologiaa ja lapseni kohdalla syy aggressiivisuuteen todellakin on vain tottumattomuus ikäistensä seuraan. Hän on ollut paljon ja viihtyy aikuisten seurassa, mutta lasten kesken sosiaalisen kanssakäymisen säännöt ovat erilaiset kuin aikuisten maailmassa ja hän kokee itsensä turvattomaksi lasten keskuudessa. Näinollen käyttäytyy juuri kuten tuossa "psykologiapätkässä" sanottiin, puolustautuu hyökkäämällä.

Meidän tapauksessa asiaan ei ole muuta lääkettä kuin harjoittelu, aika ja kärsivällisyys. Pikkuhiljaa poika on alkanut leikkimään muiden lasten kanssa normaalisti ja alkaa saamaan kavereita.

Tämä on se kääntöpuoli, kun ihannoidaan äidin kotiinjäämistä ja lasten kotihoitoa. Voi käydä noin.

Lue lisää

olla järjestyksessä.
Lapsesi agressiivisuus siis johtui psykosoiaalisista syistä.

Olen muuten samaa mieltä että kotiäidit eivät pysty olosuhteiden pakosta sosialisoimaan lapsiaan, varsinkin jos kyseessä on ainoa lapsi jolla ei ole sisaruksia. Se ei ole äidin vika silloin tietenkään.

Monen lapsen on paljon helpompi aloittaa koulu ja sopeutua toisiin lapsiin jos hän on saanut käydä tarhassa ja sopeutua toisiin lapsiin jo ihan syntymästään lähtien. Ei lasta tarvitse koko päivää siellä tarhassa pitää, osa päiväkin riitttää.

Hellitä hieman kirjoitti:

Kyllä me psykologian kirjaa osaamme itsekkin lukea. Voi kuinka helppoa olisikin, jos lukisimme vain opuksia ja niiden mukaan kasvatetut lapsemme olisivat enkeleitä ja viehättäviä pikkuprinssejä.
Et missään nimessä voi tietää miksi alkuperäisen kirjoittajan lapsi käyttäytyy tietyllä tavalla. Joka ikinen lapsi on eri yksilönsä ja reagoi eri asioihin eri tavalla. Kirjatiedon saa heittää huuthemmettiin kun lapsen hoidota on kysymys. Maalaisjärjellä pärjää hyvin ja jos ei pärjää niin ei siinä minkään valtakunnan opukset auta.

Eräs tuttavani sanoi, että luuli olevansa maailman paras lastenkasvattaja, kunnes sai omia lapsia...

Lue lisää

Miksi kirjojen lukeminen sulkee pois maalaisjärjen?
Maalaisjärjellä pärjää, mutta jos jotain aihe KIINNOSTAA enemmänkin niin miksi ei hän saa siitä lukea?

jos asia alkaa kirjoitti:

olla järjestyksessä.
Lapsesi agressiivisuus siis johtui psykosoiaalisista syistä.

Olen muuten samaa mieltä että kotiäidit eivät pysty olosuhteiden pakosta sosialisoimaan lapsiaan, varsinkin jos kyseessä on ainoa lapsi jolla ei ole sisaruksia. Se ei ole äidin vika silloin tietenkään.

Monen lapsen on paljon helpompi aloittaa koulu ja sopeutua toisiin lapsiin jos hän on saanut käydä tarhassa ja sopeutua toisiin lapsiin jo ihan syntymästään lähtien. Ei lasta tarvitse koko päivää siellä tarhassa pitää, osa päiväkin riitttää.

Lue lisää

Miksi osapäiväinen päiväkotihoito olisi ainoa mahdollisuus sosiaalistaa kotihoidossa olevaa lasta? Mieluummin vien lapsen pari kertaa viikossa kerhoon ja kotihoidossa olevalla lapsella on aikaa harrastaakin. Jos olisin työssä kodin ulkopuolella, en tosiaankaan hennoisi pitkän hoitopäivän jälkeen viedä lasta muskariin tai satujumppaan. Lisäksi käydään lähipuistossa leikkimässä ja tapaillaan muutaman lapsellisen perheen kanssa. Meillä on kaksi lasta ja heillä useita serkkuja joita nähdään melkein joka viikonloppu, että eipä ole tullut mieleen viedä lasta päiväkotiin sosiaalistumaan..

tai sitten ei.. kirjoitti:

Miksi kirjojen lukeminen sulkee pois maalaisjärjen?
Maalaisjärjellä pärjää, mutta jos jotain aihe KIINNOSTAA enemmänkin niin miksi ei hän saa siitä lukea?

Eihän kirjojen lukeminen maalaisjärjen käyttöä pois sulje! Kuka niin on väittänyt? Nyt tuntuu, että sen sijaan sisälukutaidossa olisi sinulla petraamisen varaa. Et siis ymmärtänyt lainkaan pointtia.
väännetäänpä sitten rautalangasta...siis vaikka lukisit kaikki mahdolliset kasvatuspsykologian kirjat ja kasvattaisit lapsesi niiden mukaan ei lopputulos olisi välttämättä toivotunlainen.Lapsen käytökseen vaikuttavat niin niin monet asiat. Nämä asiat eivät välttämättä johdu meistä vanhemmista vaan lapsen koko ympäristöstä, yhteiskunnan vaatimuksista ja perintötekijöistä. Toki tuohon vanhemmatkin ja kasvatus sisältyy, mutta vain yhtenä osana.

Ja tuo todellakin "viisas" ystäväni on lastenhoitoalalla ja varmasti lukenut monenmoiset opukset, teoria-ja käytännön tietoa kasvatuksesta löytyy. Kuitenkin hänellä oman lapsen kasvatuksessa samat ongelmat kuin monella muullakin. Ja taas rautalangasta väännettynä sama asia....kaikkihan me teoriassa osaamme kasvattaa täydellisiä lapsia, mutta miten on käytännön laita. Täällä netissä on ihan turha mennä ketään vanhempaa syyllistämään rakkauden ym. ihmissuhdetaitojen puutteesta (teoriatietouteen pohjautuen)kun ei kyseistä henkilöä tunne.

kotiäiti. kirjoitti:

Miksi osapäiväinen päiväkotihoito olisi ainoa mahdollisuus sosiaalistaa kotihoidossa olevaa lasta? Mieluummin vien lapsen pari kertaa viikossa kerhoon ja kotihoidossa olevalla lapsella on aikaa harrastaakin. Jos olisin työssä kodin ulkopuolella, en tosiaankaan hennoisi pitkän hoitopäivän jälkeen viedä lasta muskariin tai satujumppaan. Lisäksi käydään lähipuistossa leikkimässä ja tapaillaan muutaman lapsellisen perheen kanssa. Meillä on kaksi lasta ja heillä useita serkkuja joita nähdään melkein joka viikonloppu, että eipä ole tullut mieleen viedä lasta päiväkotiin sosiaalistumaan..

Lue lisää

Minä en miellä päiväkotia minään pahuuden pesäkkeenä. Lapselle on varmasti hyvä olla kotona, mutta kyllä päiväkodissakin on hyvät puolensa, tuon sosiaalistumisen voi ottaa myös positiivisena asiana. Kaikki kotiäidit eivät jaksa viedä lapsiaan muskareihin ja satujumppiin. Päiväkotilasta ei muuten tarvitse välttämättä enää harrastuksiin kuljettaakkaan, sillä päiväkodeissa on aika monenlaista ohjelmaa. Varmasti ainakin kerran viikossa on jumpaa ja musiikkituokioita. On retkiä, teema-aiheisia päiviä, toisinaan pieniä juhlia (naamiaisia, itsenäisyyspäiväjuhlaa, pikkujoulua ym.)
Hyvä, jos teillä mahdollisuus hyvin sosiaaliseen kanssakäymiseen muiden lasten kanssa. olen kuullut toisenlaisiakin tarinoita kotona olevista lapsista.Kyllä yksi päiväkodin parhaista asioista lapselle on ne kaverit joiden kanssa voi leikkiä ja opetella vuorovaikutustaitoja ikätovereiden kanssa.

Älä vaaaan jätä! kirjoitti:

Eihän kirjojen lukeminen maalaisjärjen käyttöä pois sulje! Kuka niin on väittänyt? Nyt tuntuu, että sen sijaan sisälukutaidossa olisi sinulla petraamisen varaa. Et siis ymmärtänyt lainkaan pointtia.
väännetäänpä sitten rautalangasta...siis vaikka lukisit kaikki mahdolliset kasvatuspsykologian kirjat ja kasvattaisit lapsesi niiden mukaan ei lopputulos olisi välttämättä toivotunlainen.Lapsen käytökseen vaikuttavat niin niin monet asiat. Nämä asiat eivät välttämättä johdu meistä vanhemmista vaan lapsen koko ympäristöstä, yhteiskunnan vaatimuksista ja perintötekijöistä. Toki tuohon vanhemmatkin ja kasvatus sisältyy, mutta vain yhtenä osana.

Ja tuo todellakin "viisas" ystäväni on lastenhoitoalalla ja varmasti lukenut monenmoiset opukset, teoria-ja käytännön tietoa kasvatuksesta löytyy. Kuitenkin hänellä oman lapsen kasvatuksessa samat ongelmat kuin monella muullakin. Ja taas rautalangasta väännettynä sama asia....kaikkihan me teoriassa osaamme kasvattaa täydellisiä lapsia, mutta miten on käytännön laita. Täällä netissä on ihan turha mennä ketään vanhempaa syyllistämään rakkauden ym. ihmissuhdetaitojen puutteesta (teoriatietouteen pohjautuen)kun ei kyseistä henkilöä tunne.

Lue lisää

mutta ei se lukeminen ketään pahennakkaan. Saa monta ahaa elämystä jos perehtyy varsinkin kehityspsykologiaan.

Oikeastaan se tärkein pointti on äidin ja isän oma psyykinen kehitys ja heidän kypsyytensä aikuisina. On hyvin tavallista ettei vanhemmat ole omassa kehityksesään pääseet puuta pitemälle, vaan toimivat lapsellisesti. No kukaan ei ole täydellinen, mutta kuitenkin.

Tarpeeksi kypsät vanhemmat (eikä se ole vanhempien iästä kiinni) hyväksyvät lapsensa ehdoitta. He pystyvät kokemaan myötätuntoa omaa lastansa kohden (ja toistenkin lasten) ja näin olleen lapsestakin automaattisesti tulee myötätuntoinen henkilö. Jokainen lapsi on yksilö, eikä mikään omistuskappale tai esine.

Älä vaaaan jätä! kirjoitti:

Eihän kirjojen lukeminen maalaisjärjen käyttöä pois sulje! Kuka niin on väittänyt? Nyt tuntuu, että sen sijaan sisälukutaidossa olisi sinulla petraamisen varaa. Et siis ymmärtänyt lainkaan pointtia.
väännetäänpä sitten rautalangasta...siis vaikka lukisit kaikki mahdolliset kasvatuspsykologian kirjat ja kasvattaisit lapsesi niiden mukaan ei lopputulos olisi välttämättä toivotunlainen.Lapsen käytökseen vaikuttavat niin niin monet asiat. Nämä asiat eivät välttämättä johdu meistä vanhemmista vaan lapsen koko ympäristöstä, yhteiskunnan vaatimuksista ja perintötekijöistä. Toki tuohon vanhemmatkin ja kasvatus sisältyy, mutta vain yhtenä osana.

Ja tuo todellakin "viisas" ystäväni on lastenhoitoalalla ja varmasti lukenut monenmoiset opukset, teoria-ja käytännön tietoa kasvatuksesta löytyy. Kuitenkin hänellä oman lapsen kasvatuksessa samat ongelmat kuin monella muullakin. Ja taas rautalangasta väännettynä sama asia....kaikkihan me teoriassa osaamme kasvattaa täydellisiä lapsia, mutta miten on käytännön laita. Täällä netissä on ihan turha mennä ketään vanhempaa syyllistämään rakkauden ym. ihmissuhdetaitojen puutteesta (teoriatietouteen pohjautuen)kun ei kyseistä henkilöä tunne.

Lue lisää

"Voi kuinka helppoa olisikin, jos lukisimme VAIN opuksia ja niiden mukaan kasvatetut lapsemme olisivat enkeleitä ja viehättäviä pikkuprinssejä.
..Kirjatiedon saa heittää huuthemmettiin kun lapsen hoidota on kysymys. Maalaisjärjellä pärjää hyvin ja jos ei pärjää niin ei siinä minkään valtakunnan opukset auta."
Tässä lainaus kirjoituksestasi, josta kyllä vahvasti saa kuvan, että kirjojen lukeminen sulkee pois maalaisjärjen!

Että tälläistä rautalankaa..

........... kirjoitti:

"Voi kuinka helppoa olisikin, jos lukisimme VAIN opuksia ja niiden mukaan kasvatetut lapsemme olisivat enkeleitä ja viehättäviä pikkuprinssejä.
..Kirjatiedon saa heittää huuthemmettiin kun lapsen hoidota on kysymys. Maalaisjärjellä pärjää hyvin ja jos ei pärjää niin ei siinä minkään valtakunnan opukset auta."
Tässä lainaus kirjoituksestasi, josta kyllä vahvasti saa kuvan, että kirjojen lukeminen sulkee pois maalaisjärjen!

Että tälläistä rautalankaa..

Lue lisää

Oletko se sinä joka vauhkoat tuosta maalaisjärjenkäytöstä koko ajan? Mikä ihmeen maalaisjärki?

kotiäiti. kirjoitti:

Miksi osapäiväinen päiväkotihoito olisi ainoa mahdollisuus sosiaalistaa kotihoidossa olevaa lasta? Mieluummin vien lapsen pari kertaa viikossa kerhoon ja kotihoidossa olevalla lapsella on aikaa harrastaakin. Jos olisin työssä kodin ulkopuolella, en tosiaankaan hennoisi pitkän hoitopäivän jälkeen viedä lasta muskariin tai satujumppaan. Lisäksi käydään lähipuistossa leikkimässä ja tapaillaan muutaman lapsellisen perheen kanssa. Meillä on kaksi lasta ja heillä useita serkkuja joita nähdään melkein joka viikonloppu, että eipä ole tullut mieleen viedä lasta päiväkotiin sosiaalistumaan..

Lue lisää

hyvää, mutta jos meinaat, että lapsesi oppii sosiaalisia taitoja muskarissa ja satujumpassa, niin epäilen. Jotain tietty oppii, mutta ne on kuitenkin ohjattua toimintaa. Vapaalla leikillä on myös suuri merkitys. Teillä se onneksi hoituu ystäväperheiden kautta.

........... kirjoitti:

"Voi kuinka helppoa olisikin, jos lukisimme VAIN opuksia ja niiden mukaan kasvatetut lapsemme olisivat enkeleitä ja viehättäviä pikkuprinssejä.
..Kirjatiedon saa heittää huuthemmettiin kun lapsen hoidota on kysymys. Maalaisjärjellä pärjää hyvin ja jos ei pärjää niin ei siinä minkään valtakunnan opukset auta."
Tässä lainaus kirjoituksestasi, josta kyllä vahvasti saa kuvan, että kirjojen lukeminen sulkee pois maalaisjärjen!

Että tälläistä rautalankaa..

Lue lisää

En ole. :-) En tiedä tuliko kysymyksesi väärään kohtaan, minähän juuri kritisoin tuota "maalaisjärkeä"..

on paljon kirjoitti:

hyvää, mutta jos meinaat, että lapsesi oppii sosiaalisia taitoja muskarissa ja satujumpassa, niin epäilen. Jotain tietty oppii, mutta ne on kuitenkin ohjattua toimintaa. Vapaalla leikillä on myös suuri merkitys. Teillä se onneksi hoituu ystäväperheiden kautta.

Lue lisää

maa ainakin toistaiseksi

meneekö töihin ja lapsi hoitoon
vai jääkö lapsen kanssa kotiin,

onneksi on vapaa
päättämään ihan itse
ilman minkään viranomaisen päättämisiä

abcd kirjoitti:

Kehityspsykologia osuudessa haluamme selvittää kuinka aggressiivisuus ilmenee lapsen kehityksessä. Mielestämme kodin varhaisella vuorovaikutuksella on yhteys lasten aggressiivisuuteen sekä lapsuudessa että myöhemmällä iällä. Aikuisten esimerkki on tärkeää; mikäli vanhemmat ratkovat sosiaalisia ongelmia aggressiivisesti, siirtyy käyttäytymismalli myös lapsille.

Aggressiivinen lapsi tuntee sosiaaliseen lapseen verrattuna useammin vihaa, turhautumista ja ahdistusta. Hän ajattelee itsestään kielteisesti. Hän kiinnittää normaalia enemmän huomiota uhkasignaaleihin ja uskoo, että ympäristö on uhkaava ja vihamielinen. Aggressiivinen lapsi tulkitsee tilanteita enemmän aikaisempien kokemusten perusteella ja vähemmän tosiasioihin perustuen. Aggressiivinen lapsi pyrkii alistamaan. Verrattuna sosiaaliseen lapseen, aggressiivisella lapsella on enemmän toisia vahingoittavia toimintamalleja. Ylipäätänsä hänellä on normaalia vähemmän vaihtoehtoja käyttäytymisessään. Monissa tilanteissa hän osaa olla " vain " aggressiivinen.

Aggressiivisuuden ilmeneminen eri kehitysvaiheissa

Lapsen pettymykset symbioosivaiheen kiintymyssuhteessa aiheuttavat lapselle myöhempiä psyykkisiä häiriöitä. Tarpeiden tyydyttämisen liian pitkän odottamisen on todettu aiheuttavan jo puolivuotiaassa lapsessa aggressiivista käyttäytymistä. Lisäksi liian pitkä odottaminen aikaansaa paitsi perusluottamuksen puutteen, epävarmuuden suhteessa hoitajaan, mikä taas vaikeuttaa myöhempää itsenäistymistä. ( Keltikangas-Järvinen, 1985, 41)

Separaatiovaiheessa aggressiivisen teon tarkoituksena on oman ahdistuksen poistaminen ja psyykkisen tasapainon saavuttaminen. Silloin sillä, kenet tuhotaan, ei ole suurta merkitystä, toinen ihminen on välikappale tasapainotilaan pääsemiseksi. (Keltikangas-Järvinen, 1985, 49) Tähän vaiheeseen kuuluu oleellisena osana mielikuvien työstäminen. Kyky käyttää mielikuvia on aikuisen ihmisen mielenterveyden kannalta tärkeä psyykkisen itsesäätelyn keino. Mielikuvia apunaan käyttäen ihminen purkaa pettymystään, ahdistustaan, vihaansa, kuvittelee asioille toisenlaisia ratkaisuja. Mielikuvien avulla hän läpityöskentelee myös aggressiiviset tunteensa. Oleellista ei ole aggressioiden olemassaolo ihmisen mielikuvissa, vaan ratkaisevaa on hänen käyttäytymisensä, miten hän aggressionsa suuntaa ja kanavoi ja millainen on hänen itsekontrollinsa. ( Keltikangas-Järvinen, 1985, 51-52)

Yksilöllisyyden löytymisen vaiheessa lapsen minäkuva syntyy peilisuhteen ja samaistumisen kautta. Jos vanhemmat ratkovat ongelmiaan väkivallan keinoin, lapset oppivat että kun kasvaa riittävän isoksi, voi ruveta lyömään toisia ja selvittää sillä keinoin asiansa. ( Tomlinson- Keasey, 1981, 146) Toinen esimerkki aggressiivisuuden mallioppimisesta on esim. kuinka lapsi samaistuu väkivaltaisissa televisio-ohjelmissa tai tietokonepeleissä esiintyviin henkilöihin/hahmoihin. Tätä asiaa on nykyaikana tutkittu paljon. Useissa tutkimuksissa on lapsille näytetty elokuva, jossa ihminen käyttäytyy aggressiivisesti nukkea kohtaa, lyö sitä nyrkillä tai jollakin esineellä, huutelee sille haukkumasanoja, jne. Jälkeenpäin on tarkkailtu millä tavalla filmin nähneet lapset käsittelevät samanlaista nukke, verrattuna kontrolliryhmään, joka on nähnyt toisen filmin, jossa ei kuvata väkivaltaa. Yleensä on havaittu mallia katselleen lapsiryhmän leikeissä enemmän aggressiivista käyttäytymistä kuin kontrolliryhmällä. ( Lagerspetz, 1977, 237) Mielestämme vaikuttaa siltä, että pienet lapset muuttavat erittäin helposti minkä tahansa aktiviteetin aggressiivisuudeksi. Siksi aggressiivisuus on yksi suurimpia alle kouluikäisten lasten kanssa eteen tulevia ongelmia.

Aggressiivisen ja epäsosiaalisen kehityksen riskiä lisäävät perheilmapiiriä koskevat seikat, kuten lämmön puute rikkoutuneissa perheissä ja vanhempien väliset ristiriidat ulkoisesti ehjissä perheissä. Yksinhuoltajaperheet ei itsessään aiheuta riskiä kehitykseen, jos yksinhuoltajan ja lapsen välinen suhde on kiinteä ja lämmin. Vastaavasti ehjä perhe, ei itsessään takaa suotuisia olosuhteita, jos ilmapiiri on ristiriitainen ja kenties väkivaltainenkin. ( Pulkkinen, 1989, 16)

Pulkkisen mukaan monet tulokset osoittavat, että suotuisaa kehitystä edistää se, että lapsi ei joudu eroon vanhemmistaan, vanhemmilla ei ole pahoja keskinäisiä riitoja, perheen koko on pieni ja lapsen älyllinen taso on suhteellisen hyvä. Jos kasvutaustasta puuttuvat nämä ominaisuudet, epäsosiaalisen kehityksen ja aggressiivisen käyttäytymisen riski kasvaa. ( Pulkkinen, 1989, 16)Mielestämme perheen lapsimäärällä ja koolla ei ole suoranaista vaikutusta aggressiiviseen käyttäytymiseen. Jos isossa perheessä rakkautta riittää kaikille, takaa se yhtä hyvät lähtökohdat kuin pienissäkin perheissä ja antaa lapselle tasapainoisen kehityksen edellytykset.

Useissa tutkimuksissa on todettu, että suhteellisen aggressiiviset lapset ovat kodeista, joissa ollaan hyvin sallivia ja joissa asetetaan hyvin vähän sääntöjä. Johdonmukainen päiväjärjestys puuttuu. Vanhemmat laiminlyövät sekä kurinpidon, että kiitosten antamisen ja vaativat lapsilta hyvin vähän. Ympäristö, josta ohjeet ja suuntaviivat puuttuvat, voi muodostua lapselle hyvin hämmentäväksi. Lapsi ei tiedä mitä häneltä todella odotetaan, ja miten hänen tulisi käyttäytyä ja hän tulee sangen turhautuneeksi. Tällainen pettyneisyys on omiaan tekemään lapsesta aggressiivisen. Toisessa ääripäässä on ympäristö, joka ei salli minkäänlaisia omatoimisia tutkimuksia. Jyrkän rajoittava ympäristö tuottaa lapselle pettymyksiä tavan takaa. On hyvin tavallista, että lapsi reagoi tällaisiin ankariin rajoituksiin voimakkaalla aggressiivisuudella. Sekä hyvin rajoittava, että hyvin salliva ympäristö turhauttavat lasta. Toinen ei suo minkäänlaisia tutkimisen mahdollisuuksia ja toisessa on niin paljon mahdollisuuksia, ettei lapsi tiedä mitä tehdä. Tässäkin asiassa vanhempien olisi etsittävä sitä kuuluisaa kultaista keskitietä. Käyttäytymiselle on asetettu selvät rajat, mutta niissä rajoissa lapsella on mahdollisuuksia olla omatoiminen, itsenäinen ja osaava. ( Tomlinson- Keasey, 1981, 144)

Mielestämme vanhempien tulisi ymmärtää, kuinka valtavan suuri merkitys heidän omalla käyttäytymisellään on lapsen sosiaalisten taitojen kehittymisessä. Vanhemmat, jotka itse käyttäytyvät aggressiivisesti, tarjoavat lapsilleen mallin, jota lapset voivat ruveta matkimaan. Kypsä vihanhallinta pystyy vahvistamaan rakkautta vanhempien ja lasten välillä. ( Campbell, 1995, 95)

Lapsille, joilla on vaikeaa hallita, näyttää, tulkita tai purkaa tunteitaan on tärkeää aikuisen näyttämä malli. Myös kielteisten tunteiden näyttäminen ja hyväksyminen luonnollisena osana ihmisluontoa asettaa haasteita myös aikuisille. Aidosti tunteva ja sisäisen olemuksensa tiedostava aikuinen välittää lapsiryhmäänsä tunnerikkaan ilmapiirin. Jokaisella on oikeus tunteisiinsa. Niitä ei saa kieltää tai vaatia tukahduttamaan. Tavoitteena on se, että lapsi tulee toimeen tunteidensa kanssa, pystyy keskustelemaan niistä sekä arvioimaan ja ilmaisemaan niitä sopivalla tavalla. Tämän ohella on tärkeää oppia tulkitsemaan ihmisiä ja ilmapiiriä. Voidaan esimerkiksi opetella olemaan vihastumatta ja yrittää käyttäytyä niin, että ei ärsyttäisi itseä eikä toisia. Näiden asioiden opettelussa lapsi tarvitsee aikuisen mallia, tukea ja ohjausta. Tunteiden ilmaisemista voidaan harjoitella kuviteltujen tilanteiden ja tunteiden avulla. Näyttelemällä, piirtämällä tai musiikin avulla on helpompaa tuoda erityisesti negatiivisia tunteita esiin.

Lue lisää

kiitos. Olipas hyvä vastaus.

Mielestäni kun näin räikeitä lainauksia keskustelupalstoille isketään, pitäisi ilmoittaa tekstin oikea kirjoittaja. Tässä tapauksessa lähteet:

Timo Järvilehto, Mikä ihmistä Määrää?

Keltikangas-Järvinen, Aggressiivinen Lapsi

Sivulta: http://www.utaj.fi/koulu/psykologia/simpauttajat/lapsagg.html

olevaa kirjoitti:

Minä en miellä päiväkotia minään pahuuden pesäkkeenä. Lapselle on varmasti hyvä olla kotona, mutta kyllä päiväkodissakin on hyvät puolensa, tuon sosiaalistumisen voi ottaa myös positiivisena asiana. Kaikki kotiäidit eivät jaksa viedä lapsiaan muskareihin ja satujumppiin. Päiväkotilasta ei muuten tarvitse välttämättä enää harrastuksiin kuljettaakkaan, sillä päiväkodeissa on aika monenlaista ohjelmaa. Varmasti ainakin kerran viikossa on jumpaa ja musiikkituokioita. On retkiä, teema-aiheisia päiviä, toisinaan pieniä juhlia (naamiaisia, itsenäisyyspäiväjuhlaa, pikkujoulua ym.)
Hyvä, jos teillä mahdollisuus hyvin sosiaaliseen kanssakäymiseen muiden lasten kanssa. olen kuullut toisenlaisiakin tarinoita kotona olevista lapsista.Kyllä yksi päiväkodin parhaista asioista lapselle on ne kaverit joiden kanssa voi leikkiä ja opetella vuorovaikutustaitoja ikätovereiden kanssa.

Lue lisää

älä uskokkaan et päiväkoti on hyvä paikka lapselle.sirllä on vähän aikuisia ja paljon lapsia.touhu on mitä on .olen ollut pitkään töissä pk.enkä moneenkaan paikkaan veis omaa lastani.

olevaa kirjoitti:

Minä en miellä päiväkotia minään pahuuden pesäkkeenä. Lapselle on varmasti hyvä olla kotona, mutta kyllä päiväkodissakin on hyvät puolensa, tuon sosiaalistumisen voi ottaa myös positiivisena asiana. Kaikki kotiäidit eivät jaksa viedä lapsiaan muskareihin ja satujumppiin. Päiväkotilasta ei muuten tarvitse välttämättä enää harrastuksiin kuljettaakkaan, sillä päiväkodeissa on aika monenlaista ohjelmaa. Varmasti ainakin kerran viikossa on jumpaa ja musiikkituokioita. On retkiä, teema-aiheisia päiviä, toisinaan pieniä juhlia (naamiaisia, itsenäisyyspäiväjuhlaa, pikkujoulua ym.)
Hyvä, jos teillä mahdollisuus hyvin sosiaaliseen kanssakäymiseen muiden lasten kanssa. olen kuullut toisenlaisiakin tarinoita kotona olevista lapsista.Kyllä yksi päiväkodin parhaista asioista lapselle on ne kaverit joiden kanssa voi leikkiä ja opetella vuorovaikutustaitoja ikätovereiden kanssa.

Lue lisää

Minä olen ollut kotiäiti 4 lapsilleni ja kaikista on tullut tervejärkisiä aikuisia koskaan ei lapseni lyöneet minua eikä haistatelleet minulle

viettääkin kirjoitti:

suurimman osan hereillä olo ajastaan
esim päiväkodissa, tai eskarissa, koulussa:

onko näiden paikkojen aikuisilla
ongelmien ratkomistilanteiden
esimerkillä ratkaiseva vaikutus
lapsen aggressiivisuuteen
tai juuri esim. hoitopaikan aikuisen/aikuisten
käyttäytymismallin siirtyminen hoidettavalle lapselle?

Lue lisää

Nykyajan vanhemmilla ei ole aikaa lapselle

viettääkin kirjoitti:

suurimman osan hereillä olo ajastaan
esim päiväkodissa, tai eskarissa, koulussa:

onko näiden paikkojen aikuisilla
ongelmien ratkomistilanteiden
esimerkillä ratkaiseva vaikutus
lapsen aggressiivisuuteen
tai juuri esim. hoitopaikan aikuisen/aikuisten
käyttäytymismallin siirtyminen hoidettavalle lapselle?

Lue lisää

Nykyajan vanhemmilla ei ole aikaa lapselle

Adhd ihminen ei ole agressiivinen, eikä agressiivisuus kuulu adhd.n oireisiin, eikä adhd koskaan tule yhtäkkiä vaan syntymästä lähtien on oireita. Agressiivisen käytöksen syitä kannattaa hakea muualta.Jos tilanne menee pahaksi kannattaa tytär viedä tarkempiin tutkimuksiin.

h.t kirjoitti:

Adhd ihminen ei ole agressiivinen, eikä agressiivisuus kuulu adhd.n oireisiin, eikä adhd koskaan tule yhtäkkiä vaan syntymästä lähtien on oireita. Agressiivisen käytöksen syitä kannattaa hakea muualta.Jos tilanne menee pahaksi kannattaa tytär viedä tarkempiin tutkimuksiin.

Lue lisää

Mutta vain yksi syy ja yksilöllisiä eroja on! Omalla pojalla niitä oireita ollut vähän.

Adhd-pojan äiti kirjoitti:

Mutta vain yksi syy ja yksilöllisiä eroja on! Omalla pojalla niitä oireita ollut vähän.

Vangeilla on paljon adhd:tä. Aggressiivisuus voi viitata myös aspergerin oireyhtymään tai autismiin. Kovin pitkään ei kannata miettiä yksin lapsen käytösongelmia, vaan ottaa yhteyttä psykiatriin.

............ kirjoitti:

Vangeilla on paljon adhd:tä. Aggressiivisuus voi viitata myös aspergerin oireyhtymään tai autismiin. Kovin pitkään ei kannata miettiä yksin lapsen käytösongelmia, vaan ottaa yhteyttä psykiatriin.

Lue lisää

Asperger on yksi autismin muoto.

Voi olla, että lapsesi on herkkä ärsykkeille, esim. äänille. Pitkä päivä päiväkodissa voi tällaisessa tapauksessa olla todella raskas hänelle, jolloin väsymys ja avuttomuus voivat purkautua aggressiivisuutena.

Tärkeintä on, että tyttö seuraavalla kerralla, kun aggressiivisuus lähenee, muistaa esim. puristaa käden nyrkkiin taskussaan, repiä papereita tms. tai lähteä pois. Onko hänellä mahdollisuutta vetäytyä hiljaisempaan paikkaan? Eli lapsi varmasti haluaa itsekin oppia toimimaan toisin, kun vanhemmat pitävät sitä tärkeänä, mutta hänellä ei ole keinoja ennen kuin aikuiste ne hänelle keksivät ja kyselevät häneltä itseltään, mikä olisi helppo ja soviva tapa. Tämä on tärkeää aikaa lapselle oppia tuntemaan itseään ja omia heikkouksiaan ja keksiä keinot, miten toimia omien ominaisuuksiensa kanssa nyt ja tulevaisuudessa.

Eriteltkää yhdessä pieniksi osasiksi jokin hetki, kun hän menettää malttinsa. Mitä tapahtui, missä vaiheessa hän huomasi, että nyt alkaa suuttua, mikä tuntemus osoittaa, että kohta menee maltti? Kun hän oppii tunnistamaan tilanteen, hän oppii siitä vähitllen siirtymään toisenlaiseen reaktioon - esimerkiksi laskemaan kymmeneen tai hengittämään syvään tai sanomaan, että on vihainen ja selittämään syyn.

Neuvoni myöhästyi 3,5 vuotta.