Valtion pitäisi perustaa kannabis kahviloita
suomeen vai mitÄ? Sillä saataisiin katkaistua
polku koviin huumeisiin
Koviin aineisiin löytyy polku (niille jotka niitä
haluavat) samoja reittejä kuin mietoihin
aineisiin, rikollisilta. jos tuo linkki rikotaan
eikö ihmisen ole vaikeampi löytää kovaa kamaa???
Ihminen alkaa käyttää kamaa jos on alkaakseen,
siihen vaikuttaa moni asia. Sama se myykö valtio
kamaa vai ei sitä on yhtälailla saatavilla,
miksei toteuteta kysynnän ja tarjonnan lakia ja
oteta aineissa liikkeellä oleva raha talteen ja
ohjata sitä taas kuntoutukseen? Nyt rikolliset
ottaa rahan ja valtio maksaa kulut.
En tarkoita, että valtion pitäisi myydä spiidiä
tai hepoa, vaan maria ja hasista. Niihin ei jää
riippuvuus suhdetta. Narkkariksi tullaan eri
syistä, mutta vaikkei ko. aineita olisi niin
silti tie narkkariksi olisi olemassa viinan yms.
kautta. Älli pois keinolla millähyvänsä on
joidenkin ongelmista kärsivien motto.
suomeen vai mitÄ? Sillä saataisiin katkaistua
polku koviin huumeisiin
Koviin aineisiin löytyy polku (niille jotka niitä
haluavat) samoja reittejä kuin mietoihin
aineisiin, rikollisilta. jos tuo linkki rikotaan
eikö ihmisen ole vaikeampi löytää kovaa kamaa???
Ihminen alkaa käyttää kamaa jos on alkaakseen,
siihen vaikuttaa moni asia. Sama se myykö valtio
kamaa vai ei sitä on yhtälailla saatavilla,
miksei toteuteta kysynnän ja tarjonnan lakia ja
oteta aineissa liikkeellä oleva raha talteen ja
ohjata sitä taas kuntoutukseen? Nyt rikolliset
ottaa rahan ja valtio maksaa kulut.
En tarkoita, että valtion pitäisi myydä spiidiä
tai hepoa, vaan maria ja hasista. Niihin ei jää
riippuvuus suhdetta. Narkkariksi tullaan eri
syistä, mutta vaikkei ko. aineita olisi niin
silti tie narkkariksi olisi olemassa viinan yms.
kautta. Älli pois keinolla millähyvänsä on
joidenkin ongelmista kärsivien motto.
Vastaukset 56
Vanhimmat
Jos osaisit kirjoittaa yhdyssanat yhteen olisit
ehkä vakuuttavampi...
älä muuta sano, no kai asia kuitenkin tuli
selväksi vai mitä? :)
En vain oikein tiedä mitä mieltä olisin asiasta.
Se ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista ja
jokainen esimerkki jättää aina ulkopuolelleen
vaihtoehtoja ja vikaan menon mahdollisuuksia.
Toisaalta Kannabis voisi yhtä hyvin olla
laillista, kun sitä kuitenkin saa kaikkialta.
Toisaalta Kannabiksen laillistaminen pakottaisi
hyväksymään sen käytön, passiivinen polttelu ja
muu tulisi ongelmaksi.
Mielestäni Kannabiksen käytöstä aiheutuva
käytös on alkoholin aiheuttamaan käytökseen
vertailussa positiivista. Olen kuitenkin nähnyt
niin monen kaverini muistin käyvän yhä
hatarammaksi ja heidän reaktionopeutensa
hidastuneen huomattavasti ihan muutamassa
vuodessa, että en voi sanoa, etteikö Kannabiksella
olisi huonoja vaikutuksia.
Hmm... Kun alkoholinkäytöstä (Suomalaiseen
tyyliin;)) ei kuitenkaan päästä eroon, en tiedä
haluaisinko kuitenkaan lisätä laillisten
päihteiden määrää... Niin, en tiedä. Puolustelepa
vielä kantaasi.
Pitäisi laillistaa, silloin huumekaupan ympärillä
toimiva järjestynyt rikollisuus saataisiin
kuriin. Voitaisiin uudistaa huumausaine
lainsäädäntöä eikä enään ns. mietoja huumeita
olisi ja kaikesta voisi antaa kovemmat
rangaistukse.
Jos nuori polttaa (paljonkin) tarjolla olevaa
kannabista, niin tänäpäivänä hän ostaa sen
rikkollsilta, ja jos hän haluaa myöhemmin ostaa
kovempia aineita niin kanava saada aineita on
auki.
Mikäli taas valtio laillistaisi kannabiksen ja
alkaisi itse hollannin tapaan sitä myymään
kahviloissa, silloin kovien aineiden kanava ei
ole tätä kautta auennut---> kynnys ostaa esim
hepoa vaikeútuu , valtio saa tuloja kaupasta,
ihmisiä työllistyisi ko. kahviloihin +
mahdollinen viljely prosessi työllistäisi.
Edut ovat kiistatta aika suuret! Haitat taas
minimaaliset ja valtio pystyisi kontrolloimaan
kauppaa, ja rajaa sen tietyille alueille. Myös
huumeiden käytön aiheuttamien ihmisongelmien
hoito kustannuksiin tulisi rahoitus tätäkautta.
Ajatellaampa vielä... Mikäli nuori haluaa
huumeita käyttää ja kokeilla, niin 100% hän myös
saa aineita! Aineitaa on niin määrättömästi
liikkeellä jottei olisi mitään haittaa vaikka
valtio ottaisi omansa pois.---> Ei tarvitsisi
veromarkkoina ottaa summaa meiltä kaikilta.
ON PALJON HAITALLISEMPAA KUIN KANNABIS... MUTTA
JOPA
Heroiini aiheuttaa paljon
vähemmän aivostoon rappeumia ja tuhoa kuin
alkoholi. Suurin riski heroiinissä on likaiset
neulat ja aineiden erisuuret voimakkuudet joista
seuraa yliannostuksia. Sekä tietenkin unohtamatta
mahdollisia aineita joilla heroiini on "jatkettu"
suuremman voiton toivossa (made by rikoliset).
Kuulemani mukaan aineita jatketaan aina
saippuasta rotanmyrkkyyn kaikella mahdollisella.
Jokatapauksessa, jos heroiinin käyttäjällä olisi
takuuvarmasti aina puhdas neula ja tasalaatuinen
heroiini käytettävissään, niin aineiden käytön
lopettamisen jälkeen ihminen on saanut
elimistöönsä huomattavasti vähemmän vaurioita
kuin saman ajan alkoholia käyttänyt
vertailuhenkilö...
EN KANNATA TODELLAKAAN VERTAILUAINEEN HEROIININ
LAILLISTAMISTA, EN MUTTA MIELESTÄNI ALKOHOLIN
MYYNTIÄ VOISI RAJOITTAA, JA KANNABISTA
VAPAUTTAA... SE ON KUITENKIN PIENEMPI PAHA KUIN
RÖÖKI TAI VIINA!
(kommenttiin alkoholin haitallisuus - kannabiksen
tai heroiinin vaikutus aivoihin)
kultaisella 60- luvulla estoitta kannabista
käyttäneet hippivanhempamme tuppaavat saamaan
pahanlaatuisia flash backeja tavan takaa tai
sitten vaaleanpunainen ronsu kirmaa kaupassa
vastaan...
Ei nuo kannabistuotteet kovin luomulta kuulosta
minusta.
tutustu mitkä kaksi aineista ovat
kannabistuotteita. vinkki vinkki toinen on puhdas
kukka tai lehti, toisessa synteettistä ainetta.
Puhdas lehti=luonnontuote.
toinen... hasis= hmmm.... en koskisi.
heroiinit sun muut mömmöt onkin myrkkyä, ja
vaarallisia, kuten viina.
Marihuana= ok, ei niin haitallista kuin kahvi,
tupakka, tai alkoholi
voitaisiin kieltää myös tupakan myynti. Ihan
samoin kun nuuskankin. Eli käyttää saa mutta ei
myydä.
TUPAKKA ON HAITALLISEMPAA KUIN KANNABIS, NUUSKA
TAAS HAITALLISEMPAA KUIN TUPAKKA!½
voisi kannabiksen laillistaa, myydäänhän sitä
tupakkaakin.
lapsesi käyttää kannabistuotteita tai muita
huumausaineita?
Tiesitkö, että huumausaineet mädättävät aivosi
paljon nopeammin, kuin sallitut nautintoaineet
esim. kalja (Olut), tupakka tai kahvi vaikkapa
yhtäaikaa käytettynä?
Entäs huumausaineet ja ajoneuvot? Miten tuohon
pitäisi suhtautua, jos kannabis laillistettaisiin
tai siitä tulisi tupakkaa vastaava nautintoaine?
Lapsesi kirmaa koulutielle ja puolet pöllyttää
huumesätkää ratin takana... joopa.
Mitens työnteko onnistuisi kannabis pöhössä?
Mikäs olis sitten kaupan tilanne, pitäiskö myydä
kaupassa? Kaupassa saa myydä kaljaa vain selville
ihmisille, pitäiskö kaupan ovelle laittaa huumaus
aine testit, jotta ei kukaan kannabis huuruissa
ostais kaljaa tai lisää kannabista?
Mites sitten, kun kannabistuotteet aiheuttaa
voimakkaamman riippuvuuden, tulee narkkareita? Ja
sitten kun kannabista saa kaupasta, niin
luultavasti narkkareitakin olis paljon enemmän.
Eli sellaisten persaukisten nistien määrä
lisääntyis räjähtämällä? Ja taas tästä: kun rahat
loppuu, tulee enemmän omaisuusrikoksia tms.
pankkikeikkoja, että nää nistit saa sitä
laillista kannabista kaupasta. Entäs mikäs tähän
avuksi? Ei varmaan suakaan kiinnosta rempata
autoa joka toinen viikko ja joka toinen hommata
siihen uutta sterkkaa+kajareita?
Mites sitten kun alkaa kannabisten sauhuttelijat
saamaan epämuiodostuneita tai muuten vähän
vajaita lapsia? Eikö yhteiskunnan pitäisi
tässäkin taas tulla vastaan ja auttaa viattomia
narkkari vanhempia hoitamaan lasta?
Entäs sitten, kun kaikki tuo on tapahtunut, saat
tilinauhan, josta 50% menee veroja (kun
yhteiskunnan menot on kasvaneet roimasti) ja
siitä lopusta menee kannabiksen ostoon puolet?
Jää käteen 25% palkasta, joka ei ole kovinkaan
suuri, jos ei nyt ihan Rytsölä ole. Milläs sitten
eletään? Tai kun on vähän huonot fiilikset eikä
jaksa mennä töihin ja työnantaja joutuu
palkkaamaan vuokratyövoimaa ja vuoden päästä
sekin työpaikka tekee kuprut, kun ei oo varaa
teettää vuokralaisilla puolta töistä. Entäs
sitten?
Voihan näitä piruja seinille maalailla, mutta
kannattaa miettiä asioita ennenkuin muodostaa
mielipiteitään. Lehdistä omia mielipiteitä saa
aika nihkeästi, paitsi jos kirjoittelee yleisön
osastolle ja lukee sieltä omia mielipiteitään :)
Vastustan kaikkien huumausaineiksi luokiteltavien
laittomien aineiden käyttöä. Tupakkaa poltan ja
kahvia juon, tosin tupakka jää kohta pois.
(Tämä nyt ei liity tuohon alkuperäiseen
paljoakaan, mutta jos vaikka antais aihetta
ajatukseen... )
huhuuuuuuuu!!!!! puhuin valtion omistamista
kahviloista jotka olisivat ravintoloiden
kaltaisia. Ainoastaan niissä voisi käyttää
laillisesti. Kyse oli rikollisuuden torjumisesta.
Marihuana ei aiheuta muuten Tapio kulta
riippuvuutta.
Kannabis lapset.. niin eipä ole kuin n.40 vuoden
tutkimus tulos, mutta mikäpä tapion vakuuttaa?
-Vielä kerran, ei muutoksia sikiöön.
"Entäs sitten, kun kaikki tuo on tapahtunut, saat
tilinauhan, josta 50% menee veroja (kun
yhteiskunnan menot on kasvaneet roimasti) ja
siitä lopusta menee kannabiksen ostoon puolet?
Jää käteen 25% palkasta, joka ei ole kovinkaan
suuri, " V: niin makaa kuin petaa, ja jos tilanne
olisi siihen ajautunut niin kyllä ajautuu ilman
valtionapuakin. Asiat ovat pitkälti korvien
välissä. (-Miltä tuntuu olla älyjen taistelussa
aseetta?)
Vielä lapsista... Ei en anna juoda kahvia, viinaa
en anna polttaa tupakkaa enkä käyttää
kannabista... se jääköön täysi-ikäisille jotka
voivat päättää omasta itsestään.
Niinhän sitä sanotaan, ettei Kannabis aiheuta
riippuvuutta. Tottumus ja henkinen kiinnijääminen
ovatkin sitten eri asioita. Vai ovatko? Eihän
alkoholinkaan pitäisi aiheuttaa riippuvuutta,
sitähän myydään maitokaupassa, ja lasi päivässä
pitää lääkärin loitolla, ja kuitenkin yksi
yhteiskuntamme ongelmaryhmä ovat juuri
alkoholistit.
Vaikka kannabiksen polttelu (tai käyttö) ei
tiedettävästi aiheuta vaurioita sikiölle,
aiheuttaa se kuitenkin paljon huomattavampia
vaurioita sitä käyttäville ihmisille kuin
esimerkiksi alkoholi. (Pinkit ronsut tosiaan;)
Tämän sanon ihan näin vain empiirisen tarkastelun
perusteella: (kuten aiemminkin sanoin) pilvipäät
erottuvat alkoholia käyttävien joukosta hitautensa
ja muistamattomuutensa vuoksi.
Alkoholi kaataa kyllä aivosoluja, mutta täytyy
olla melkoisen alkoholisoitunut ja melkoisen
iäkäs, että se oikeasti näkyisi reaktionopeudessa,
terävyydessä tai muistissa. (vaikka alkoholi
saattaakin viedä muistin yhdestä illasta, jolloin
sitä on litkitty tiuhaan;)
Jos pitäisi sanoa kumpaa en antaisi lapsieni
käyttää vastaukseni olisi Kannabistuotteet.
Toivoisin tietysti, että alkoholinkäytössäkin
noudatettaisiin jonkinlaista kohtuutta. En voi
vetää lapsen/ihmisen itsestäänmääräämisoikeuden
alkua 18 ikävuoteen. Kun hän tuntuu tarpeeksi
vastuulliselta määräämään itsestään, hän sen myös
tehköön. (Minä sitten itken ja huolehdin kotona,
kun ei kulu lapsesta ei;)
Pitäisikö Kannabis laillistaa, entä
prostituutio? Jos ainoa veruke puolesta on, että
valtio saa rahaa voin suoralta kädeltä sanoa ei.
Onhan minulla muitakin arvoja;)
En myöskään usko, että huumausainerikollisuus
katoaisi näin mihinkään. Ehkä laillinen
luomupelloilla kasvatettu hashis olisikin kovin
kallista ja nämä lailliset ravintolat
alkaisivatkin ostella hashiksensa vähän sieltä ja
täältä. Luuletko Hem-pa, että järjestäytynyt (tai
edes vähemmän järjestäytynyt) rikollisuus vain
luopuisi yhdestä suurimmista kauppatavaroistaan?
Ja jolleivat ravintolat lankeaisi, voihan olla,
että kovien aineiden katukauppaan panostettaisi
vielä enemmän...
Ja tienä kovempiin aineisiin? Onhan näitä
porttiteoioita ja kaltevan tason teorioita
käytetty. Varmasti meidän huumevalistuksellamme
(Southparkista tuttu "Drugs are bad") on tekemistä
sen kanssa, että kun kaikki huumeet on leimattu
yhtä vaarallisiksi (nehän ovat huumeita!) ja kun
yksi sitten osoittautuu kokeilussa alkoholia
vastaavaksi - entäs ne muut sitten? Tällä
kokeilunhalulla ei mielestäni ole niinkään
tekemistä sen kanssa, että on kuitenkin
tekemisissä rikollisten kanssa, vaan pikemminkin
henkisten tekijöiden kanssa.
halveksin ja vastustan ehdotustasi ja kaikkea
mikä liittyy huumeiden laillistamiseen tai
käyttämisen vapauttamiseen, olipa sitten kyse
kannabiksesta tai kovemmista aineista.
Koska jokatapauksessa (aiheuttipa riippuvuutta
tai ei) marihuanasta on taas vähän pienempi
kynnys siirtyä vahvempiin ja niistä taas
vahvempiin aineisiin. (Miltei ainoa asia missä
ihmiset yleensäkään eivät hirveästi järkeään
kuuntele, on nautintojen lisääminen) Miksi tätä
huumeiden hankinnan ja rappion lisäämisen
kynnystä pitäisi laskea?
En ymmärrä.
Minun mielestäni ainoa oikea ratkaisu on
huumeiden tuotannon ja tuonnin lopettaminen
vaikka väkivalloin ja huumerikollisten
tuomitseminen elikautiseen vankeuteen järjestään.
Kiinni jääville käyttäjille pitäis määrätä
pakollinen huumeista vieroitus ja kunnon sakot
päälle.
>Antaisitko lapsesi käyttää kannabistuotteita tai
muita
huumausaineita?
Mikäettei. Heti kun pennut on parikymppisiä.
>Tiesitkö, että huumausaineet mädättävät aivosi
paljon nopeammin, kuin sallitut nautintoaineet
esim. kalja (Olut), tupakka tai kahvi vaikkapa
yhtäaikaa käytettynä?
Paskapuhetta. Mitäpä jos tutustuisit
puolueettomiin tutkimuksiin, mutta kieltämättä
tuskin siitä hyötyäkään olisi.
>Entäs huumausaineet ja ajoneuvot? Miten tuohon
pitäisi suhtautua, jos kannabis laillistettaisiin
tai siitä tulisi tupakkaa vastaava nautintoaine?
Lapsesi kirmaa koulutielle ja puolet pöllyttää
huumesätkää ratin takana... joopa.
Onhan rattijuoppojakin (ikäväkyllä).
Tuliko mieleesi kenties, että se voisi vaikka
olla rangaistava teko? Ja poliiseille kusipurkit
mukaan testiä varten.
>Mitens työnteko onnistuisi kannabis pöhössä?
Eipä se kankkusessakaan onnistu ja järkeä saa
käyttää kannabiksen käytössäkin -> ei ennen
työpäivää.
>Mikäs olis sitten kaupan tilanne, pitäiskö myydä
kaupassa? Kaupassa saa myydä kaljaa vain selville
ihmisille, pitäiskö kaupan ovelle laittaa huumaus
aine testit, jotta ei kukaan kannabis huuruissa
ostais kaljaa tai lisää kannabista?
Kannabis KAHVILOIHIN ja hiukkasen kontrollia
myyntiin...
>Mites sitten, kun kannabistuotteet aiheuttaa
voimakkaamman riippuvuuden, tulee narkkareita? Ja
sitten kun kannabista saa kaupasta, niin
luultavasti narkkareitakin olis paljon enemmän.
Eli sellaisten persaukisten nistien määrä
lisääntyis räjähtämällä? Ja taas tästä: kun rahat
loppuu, tulee enemmän omaisuusrikoksia tms.
pankkikeikkoja, että nää nistit saa sitä
laillista kannabista kaupasta. Entäs mikäs tähän
avuksi? Ei varmaan suakaan kiinnosta rempata
autoa joka toinen viikko ja joka toinen hommata
siihen uutta sterkkaa+kajareita?
Kannabiksen käyttö ei aiheuta fyysistä
riippuvuutta! Eikä kannbiksen käyttäjät ole
narkkareita!
>Mites sitten kun alkaa kannabisten sauhuttelijat
saamaan epämuiodostuneita tai muuten vähän
vajaita lapsia? Eikö yhteiskunnan pitäisi
tässäkin taas tulla vastaan ja auttaa viattomia
narkkari vanhempia hoitamaan lasta?
Tuosta en tiedä. Siis siitä onko kannabiksella
minkälaisia vaikutuksia sikiöihin, mutta ei sitä
tarvitse raskaana ollessaan poltella.
>Entäs sitten, kun kaikki tuo on tapahtunut, saat
tilinauhan, josta 50% menee veroja (kun
yhteiskunnan menot on kasvaneet roimasti) ja
siitä lopusta menee kannabiksen ostoon puolet?
Jää käteen 25% palkasta, joka ei ole kovinkaan
suuri, jos ei nyt ihan Rytsölä ole. Milläs sitten
eletään? Tai kun on vähän huonot fiilikset eikä
jaksa mennä töihin ja työnantaja joutuu
palkkaamaan vuokratyövoimaa ja vuoden päästä
sekin työpaikka tekee kuprut, kun ei oo varaa
teettää vuokralaisilla puolta töistä. Entäs
sitten?
Ei tule tapahtumaan.
>Voihan näitä piruja seinille maalailla, mutta
kannattaa miettiä asioita ennenkuin muodostaa
mielipiteitään. Lehdistä omia mielipiteitä saa
aika nihkeästi, paitsi jos kirjoittelee yleisön
osastolle ja lukee sieltä omia mielipiteitään :)
Sorry. Pisteet on nyt sinun ja hemp-an välillä 0-
1. Hemp-an vastaukset/kommentit/tiedot tuntuvat
paljon luotettavimmilta/mietityimmiltä kuin sinun.
"Pitäisikö Kannabis laillistaa, entä
prostituutio? Jos ainoa veruke puolesta on, että
valtio saa rahaa voin suoralta kädeltä sanoa ei.
Onhan minulla muitakin arvoja;) "
Joo kannabis pitäisi laillistaa, ja jos
prostituution laillistaisi kuka tietää ehkä sillä
olisi raiskauksia vähentävä vaikutus. Niin ja
kyllä prostituutio on suomsessa pysyäkseen jo nyt
laillista tai ei.
sen Tapio toteutat?????????
Ihminen siirtyy kovempiin aineisiin alkoholista,
liimasta, tolusta... pään saa seksisin niin
monella lailla. Jos haluaa kovia aineita niin se
on itsetietoinen valinta, ei siihen vaikuttaisi
se, että valtiolla olisi kannabis kahviloita.
Huume vieroitus kannabiksen käyttäjälle hehh-heh.
kukatietää.
Ehkäpä Suomeen pitäisi ottaa ydinaseitakin.
Niilläkin kun kuuluu olevan rauhoittava vaikutus.
Senkun kokeilemaan vaan.
En vieläkään ymmärrä laittoma laillistamista ja
siitä tulevaa hyötyä. Ainoa hyöty tuntuu olevan
prostituution ja pössyttelyn ystäville, ei tartte
enään salassa harrastaa.
ehkä silmäsi avautuvat sitten kun todella ne
lapsesi saat.
Taidanpa jostain tutkimuksia kaivaakin, vaikka
olen jo mielipiteeni aikaa sitten muodostanut.
"tuskin siitä hyötyäkään olisi". Itseasiassa
samaa mieltä. En usko itsekään. Luulempa
keksiväni jotain järkevämpääkin tekemistä.
Taidanpa vaihtaa Ladaan talvirenkaat.
"Onhan rattijuoppojakin (ikäväkyllä).
Tuliko mieleesi kenties, että se voisi vaikka
olla rangaistava teko? Ja poliiseille kusipurkit
mukaan testiä varten. "
No ei. Rattijuoppoja on jo nyt liikaa ja
marihuananan ja huumeiden käyttäjiä ei enää
niiden lisäksi tarvita.
"Kannabiksen käyttö ei aiheuta fyysistä
riippuvuutta! Eikä kannbiksen käyttäjät ole
narkkareita! "
Kaikki humeiden käyytäjät ovat jollaintapaa
sairaita narkomaaneja, jotka pitäis laittaa
hoitoon. Tai ainakin jollekin itsensäkehittämis-
kurssille jonnekin kauas pois siitä, mikä saa
aikaan pahoinvoinnin ja huumeiden käytön. Ja mikä
auttaa tuntemaan itsensä tärkeäksi ja saa mukaan
normaaliin toimintaan.
"Ei tule tapahtumaan. "
Ei pitänyt tulla Helsinkiin sähkökatkoakaan.
Mutta kun tuli.
"Sorry. Pisteet on nyt sinun ja hemp-an välillä 0-
1. Hemp-an vastaukset/kommentit/tiedot tuntuvat
paljon luotettavimmilta/mietityimmiltä kuin
sinun."
No, nyt varmaan meni yöunet. Eikä ole mitään
anteeksipyydettävää. Omiahan nuo mielipiteesi
ovat.
tein jo kantani selväksi. Ja tämä on sellainen
alue, jossa en voi artikuloida kovinkaan
lennokkaasti.
"sen Tapio toteutat????????? ". Vois vaikka
lisätä määrärahoja huumeiden vastaiseen
toimintaan rajalla ja poliisille. Sitten vois
kampanjoida nuorille, jotka varmaankin tavan
mukaan tekevät just päinvastoin kuin kampanjat
tai vanhemmat toivoo (kuulinko hurraahuutoja
jostain?). Mutta tuolla vois aloittaa. Sitten
vois kyllä koventaa huumerikollisten tuomioita
elinkautisiksi ja kaikki kiinnijääneet tai
tavatut käyttäjät vieroitukseen.
"Huume vieroitus kannabiksen käyttäjälle hehh-
heh." Voit kokeilla vieroitusta ihan omasta
vapaasta tahdosta. Tai lopetat saman tien. Miksi
sitä sitten pitää polttaa, jos siitä ei tule
riippuvaiseksi? Ei se kyllä mitään järkevän
näköistä touhua ole. Eli ei siksi. Eikä se saa
kyllä ulkomuodossakaan tai käyttäytymisessa
parannuksia aikaan. Eli ei siksikään. Eikä se saa
taloudellisestikaan parannusta mihinkään, ei
kehitä mitenkään mitään kohtaa missään kohtaa...
Joten miksi?
Samaa mieltä! Kannabista eikä muitakaan
huumausaineita tule todellakaan laillistaa.
Nykyään tehdään erittäin paljon testejä ja
tutkimuksia; miksi sitten tupakka ja olut ovat
vieläkin laillisia mutta huumausaineet eivät
(lähes missään maassa)? Niin, ja alkuperäinen
kirjoittaja, minkä asettaisit ikärajaksi
kyseiselle aineelle? Luuletko että 18 riittää?
Luuletko että sitä noudatetaan?
Lopuksi vielä: en tiedä ainuttakaan ihmistä,
jolla huumausaineiden käyttö/kokeilu olisi jäänyt
vain kannabisasteelle, varsinkaan useamman kerran
jälkeen?
Hem-pa... Mitä kaikkea muuta haluaisit
laillistaa;) Aika huvittavaa luettavaa=P
Tiedekirjallisuusviitteitä
kannabiksen ja kannabinoidien soveltamisesta
lääketieteessä
David W. Pate
International Hemp Assocation
P.O. Box 75007, 1070AA Amsterdam
The Netherlands
--------------------------------------------------
------------------------------
Pate, D.W. 1995. Guide to the scientific
literature on potential medical uses of Cannabis
and the cannabinoids. Journal of the
International Hemp Association 2(2): 74-76.
Marijuanan ja sen vaikuttavien ainesosien
suotuisista vaikutuksista moniin erilaisiin
sairauksiin ja vaivoihin löytyy runsaasti
lääketieteellistä todistusaineistoa.
Valitettavasti monet aiheeseen liittyvistä
kirjallisuuslähteistä ovat varsin vaikeasti
saatavissa, koska ne ovat hajallaan erilaisissa
tieteellisissä aikakausijulkaisuissa. Tähän
bibliografiaan on koottu suurin osa näistä
primäärisistä (ja osa toissijaisista)
kirjallisuusviitteistä. Viitteet on lajitettu
sairauksien mukaan.
--------------------------------------------------
------------------------------
Johdanto
Laajallelevinneet raportit itselääkinnästä
kannabiksella ovat herättäneet tieteellistä ja
lääketieteellistä mielenkiintoa sitä kohtaan,
olisiko kannabinoideja mahdollista hyödyntää
erilaisten sairauksien hoidossa. Rajoitetut
koehenkilöillä suoritetut kokeet sekä case-
tutkimukset ovat osoittaneet tämän aineryhmän
turvallisuuden ja tehokkuuden monenlaisten
sairauksien oireiden hoitamisessa. Muilla
eläimillä tehtyjen ja in vitro- kokeiden tulokset
viittaavat uusien polkujen löytymiseen
kliinisessä tutkimuksessa. Allaolevien viitteiden
on tarkoitus toimia lähtökohtana
jatkotutkimuksille. Viitteitä ei ole karsittu sen
mukaan, mikä niissä suoritettujen kokeiden tulos
oli. Mukaan ei kuitenkaan ole otettu nykyisin jo
laajalti hyväksyttyjä THC:n lääkinnällisiä
käyttötarkoituksia (kemoterapiaa saavien
syöpäpotilaiden pahoinvoinnin lievittäminen ja
AIDS-potilaiden ruokahalun lisääminen)
käsitteleviä viitteitä.
Levottomuus ja psykoosi
Guimares, F.S. et al., 1990. Anxiolytic effect of
cannabidiol in the elevated plus-maze.
Psychopharmacology 100: 558-559.
Guimares, F.S. et al., 1994. Anxiolytic effect of
cannabidiol derivatives in the elevated plus-
maze. Gen. Pharmac. 25: 161-164.
Zuardi, A.W. et al., 1982. Action of cannabidiol
on the anxiety and other effects produced by
delta-9-THC in normal subjects.
Psychopharmacology 76: 245-250.
Zuardi, A.W. et al., 1991. Effects of cannabidiol
in animal models predictive of antipsychotic
activity. Psychopharmacology 104: 260-264.
Zuardi, A.W. et al., 1993. Effects of ipsapirone
and cannabidiol on human experimental anxiety. J.
Psychophamacol. 7: 82-88.
Astma
Gong, H. et al., 1984. Acute and subacute
bronchial effects of oral cannabinoids. Clin.
Pharm. Ther. 35: 26-32.
Graham, J.D.P., 1986. The bronchodilator action
of cannabinoids. In Cannabinoids as Therapeutic
Agents, R. Mechoulam, Ed., CRC Press, Boca Raton,
Florida, pp. 147-158.
Hartley, J.P., et al., 1978. Bronchodilator
effect of delta-9-THC. Br. J. Clin. Pharmacol. 5:
523.
Karniol, I.G., et al., 1974. Cannabidiol
interferes with the effects of delta-9-
tetrahydrocannabinol in man. Eur. J. Pharmac. 28:
172.
Tashkin, D., et al., 1973. Acute pulmonary
physiologic effects of smoked marijuana and oral
delta-9-tetrahydrocannabinol in healthy young
men. New Engl. J. Med. 289: 336-341.
Tashkin, D., et al., 1976. Acute effects of
smoked marijuana on airway dynamics in
spontaneous and experimentally induced bronchial
asthma. In The Pharmacology of Marijuana, Braude
and Szara, Eds., Raven Press, New York, pp. 785-
799.
Vachon, L. et al., 1976. Airways respons to
aerosolized delta-9-THC preliminary report. In
The Therapeutic Potential of Marijuana, Cohen, S.
and Stillman, R.C., Eds., Plenum Press, New York,
p. 111.
Vachon, L. et al., 1976. Airways response to
micro-aerosolized delta-9-THC. Chest 70: 444.
Williams, S.J. et al., 1976. Bronchodilator
effect of delta-9-THC administered by aerosol to
asthmatic patients. Thorax 31: 720.
Epilepsia
Ames, F.R. and Cridland, S., 1986. Anticonvulsant
effect of cannabidiol. S. Afr. Med. J. 69: 14.
Consroe, P.F. et al., 1975. Anticonvulsant nature
of marihuana smoking. J.A.M.A. 234: 306-307.
Cunha, J.M. et al., 1980. Chronic administration
of cannabidiol to healthy volunteers and
epileptic patients. Pharmacology 21: 175-185.
Davis, J.P. and Ramsey, H.H., 1949. Anti-
epileptic action of marijuana-active substances.
Fed. Proc. Am. Soc. Exp. Biol. 8: 284.
Feeney, D. 1976. Marihuana use among epileptics.
J.A.M.A. 235: 1105.
Karler, R. and Turkanis, S.A. 1981. The
cannabinoids as potential antiepileptics. J.
Clinical Pharmacology 21: 437S-448S.
Karler, R. et al., 1973. The anti-convulsant
activity of cannabidiol and cannabinol. Life Sci.
13: 1527-1531.
Karler, R. et al., 1984. Interaction between
delta-9-tetrahydrocannabinol and kindling by
electrical and chemical stimulation in mice.
Neuropharmacology 23: 1315-1320.
Karler, R. et al., 1989. Pentylenetetrazole
kindling in mice. Neuropharmacology 28: 775-780.
Karler, R. et al., 1974. Anticonvulsant
properties of delta-9-tetrahydrocannabinol and
other cannabinoids. Life Sci. 15: 931-947.
Karler, R. et al., 1986. Prolonged CNS
hyperexcitability in mice after a single exposure
to delta-9-tetrahydrocannabinol.
Neuropharmacology 25: 441-446.
Karler, R. and Turkanis, S., 1976. The anti-
epileptic potential of the cannabinoids. In The
Therapeutic Potential of Marijuana, Cohen and
Stillman, Eds., Plenum Press, New York, pp. 383-
396.
Turkanis, S. et al., 1974. Anti-convulsant
properties of cannabinol. Res. Comm. Chem.
Pathol. Pharmacol. 8: 231-246.
Viherkaihi
Colasanti, B.K. 1986. Review: Ocular hypotensive
affect of marihuana cannabinoids: correlate of
central action or separate phenomenon. J. Ocular
Pharmacology 2(3): 295-304.
Colasanti, B.K. et al., 1984. Ocular hypotension,
ocular toxicity, and neurotoxicity in response to
marijuana extract and cannabidiol. Gen.
Pharmacol. 15: 479.
Colasanti, B.K. et al., 1984. Intraocular
pressure, ocular toxicity and neurotoxicity after
administration of delta-9-tetrahydrocannabinol or
cannabichromene. Exp. Eye Res. 38: 63.
Colasanti, B.K. et al., 1984. Intraocular
pressure, ocular toxicity and neurotoxicity after
administration of cannabinol or cannabigerol.
Exp. Eye Res. 39: 231-259.
Crawford, W. & Merritt, J.C., 1979. Effects of
tetrahydrocannabinol on arterial and intraocular
hypertension. Int. J. Clin. Pharmacol.
Biopharmacol. 17: 191-196.
Green, K. and McDonald, T.F., 1987. Ocular
toxicology of marijuana: an update. J. Toxicol.-
Cut. and Ocular Toxicol. 6: 309-334.
Hepler, R.S. and Frank, I.M. 1971. Marihuana
smoking and intraocular pressure. J.A.M.A. 217:
1392.
Hepler, R.S. et at., 1976. Ocular effects of
marijuana smoking. In The Pharmacology of
Marijuana, Braude, M.C., and Szara, S., Eds.,
Raven Press, New York, p. 813.
Levitt, M. et at., 1981. Physiologic observations
in a controlled clinical trial of the antiemetic
effectiveness of 5, 10, and 15 mg of delta-9-
tetrahydrocannabinol in cancer chemotherapy:
ophthalmologic implications. J. Clin. Pharmacol.
21: 103S.
Merritt, J.C. et at., 1980. Effect of marijuana
on intraocular and blood pressure in glaucoma.
Ophthalmology 87: 222.
Merritt, J.C. et at., 1981. Topical delta-9-
tetrahydrocannabinol in hypertensive glaucomas.
J. Pharm. Pharmacol. 33: 40-41.
Merritt, J.C. et at., 1981. Topical delta-9-
tetrahydrocannabinol and aqueous dynamics in
glaucoma. J. Clin. Pharmacol. 21: 467S-471S.
Merritt, J.C. et at., 1980. Oral delta-9-
tetrahydrocannabinol in heterogenous glaucomas.
Ann. Opthalmol. 12: 8.
Merritt, J.C. et at., 1982. Topical delta-9-
tetrahydrocannabinol as a potential glaucoma
agent. Glaucoma 4: 253-255.
Shapiro, D., 1974. The ocular manifestation of
the cannabinoids. Ophthalmologia 168: 366-369.
Tulehdukset ja venähtymät
Barret, M.L. et al., 1985. Isolation from
Cannabis sativa L. of Cannflavon-a novel
inhibitor or prostaglandin production. Biochem.
Pharmacol. 34: 2019.
Burstein, S.H. et al., 1989. Antagonism to the
actions of platelet activating factor by a
nonpsychoactive cannabinoid. J. Pharmacol. Exp.
Therap. 251: 531-535.
Evans, A.T. et al., 1987. Actions of Cannabis
constituents on enzymes or arachidonate
metabolism: anti-inflammatory potential. Biochem.
Pharmacol. 36: 2037-2040.
Formukong, E.A. et al., 1987. Cannabinoids, the
active constituents of Cannabis sativa L. inhibit
both human and rabbit platelet aggregation. Br.
J. Pharmacol. 92(S): 601.
Formukong, E.A. et al., 1989. The inhibitory
effects of cannabinoids, the active constituents
of Cannabis sativa L. on human and rabbit
platelet aggregation. J. Pharm. Pharmacol. 41:
705-709.
Formukong, E.A. et al., 1988. Analgesic and anti-
inflammatory activity of constituents of Cannabis
sativa L. Inflammation 12: 361-371.
Sofia, R.D. et al., 1973. Antiedemic and
analgesic properties of delta-9-
tetrahydrocannabinol compared with three other
drugs. Eur. J. Pharmacol. 35: 7-16.
Sofia, R.D. et al., 1974. Comparative anti-
phlogistic activity of delta-9-
tetrahydrocannabinol, hydrocortisone and aspirin
in various rat paw edema models. Life Sci. 15:
251-260.
Mikrobi-infektiot
Blevins, R.D. and Damie, M.R., 1980. The effect
of delta-9-THC on Herpes simplex virus
replication. J. Gen. Virol. 49: 427.
Dahiya, M.S. and Jain, G.C., 1977. Antibacterial
activity of cannabidiol and tetrahydrocannabinol.
Indian Drugs Pharm. Ind. 12: 31-34.
ElSohly, H.N. et al., 1982. Synthesis and
antimicrobial activity of certain cannabichromene
and cannabigerol related compounds. J. Pharm.
Sci. 71: 1319-1323.
Ferenczy, L. et at., 1958. An antibacterial
preparatum from hemp (Cannabis sativa L.).
Naturwissenschaften. 45: 188.
Grlic, L., 1962. A comparative study on some
chemical and biological characteristics of
various samples of Cannabis resin. Bull. Narc.
14: 37-46.
Kabelik, J. et al., 1960. Cannabis as a
medicament. Bull. Narc. 12: 5.
Krejci, Z., 1958. Hanf (Cannabis sativa)-
Antibiotisches heilmittel. 2. Methodik und
ergebnisse der bakteriologischen untersuchungen
und vorlaufige klinische erfahrungen. Pharmazie
13: 155-164.
Krejci, Z., 1970. Changes with maturation in
amounts of biologically interesting substances of
Cannabis. In The Botany and Chemistry of
Cannabis, Proc. Conf., Joyce, C.R.B., Ed., J. &
A. Churchill, London, pp. 49-55.
Krejci, Z., 1961. The problem of substances with
antibacterial action: Cannabis effect. Casop.
Lek. Cesk. 43: 1341-1354.
Martinec, T. and Felklova, M., 1959. Einfluss
veraschiedener dungung suf die antibakterielle
aktivitat des hanfes, Cannabis sativa L.
Pharmazie 14: 276-279.
Martinec, T. and Felkiova, M., 1959.
Veranderungen der antibakteriellen aktivitat im
verlaus der individuellen entwicklung des hanfes
(Cannabis sativa L.). Pharmazie 14: 279-281.
Radosevic, A. et al., 1962. Antibiotic activity
of various types of Cannabis resin. UN
Secretariat Doc. ST/SOA/SER.S/6. 9 Jan. 25.
Radosevic, A. et al., 1962. Antibiotic activity
of various types of Cannabis resin. Nature 195:
1007-1009.
Van Kingeren, B. and Ten Ham, M., 1976.
Antibacterial activity of delta-9-THC and
cannabidiol. Ant. van Leeuw. J. Microbiol. Serol.
42: 9.
Liikunnalliset sairaudet
Consroe, P. et al., 1986. Open label evaluation
of cannabidiol in dystonic movement disorders.
Int. J. Neurosci. 30: 277-282.
Consroe, P. et al., 1991. Controlled clinical
trial of cannabidiol in Huntington's disease.
Pharmacol. Biochem. Behav. 40: 701-708.
Frankel, J.P. et al., 1990. Marijuana for
Parkinsonian tremor. J. Neurol. Neurosurg.
Psychiatry 53: 436.
Hemming, M. and Yellowle, P.M., 1993. Effective
treatment of Tourette's-Syndrome with marijuana.
J. Psychopharmacol. 7: 389-391.
Moss, D.E. et al., 1989. Nicotine and
cannabinoids as adjuncts to neuroleptics in the
treatment of Tourette syndrome and other motor
disorders. Life Sci. 44: 1521-1525.
Ruchman, M.C., 1988. Role of cannabidiol in the
medical treatment of Meige's syndrome. Ear Nose
Throat J. 67: 919.
Sandyk, R. et al., 1986. Cannabidiol in dystonic
movement disorders. Psychiatry Res. 18: 291.
Snider, S.R. and Consroe, P., 1984. Treatment of
Meige syndrome with cannabidiol. Neurology 34
(S1): 147.
Snider, S.R. and Consroe, P., 1985. Beneficial
and adverse effects of cannabidiol in a Parkinson
patient with sinemet-induced dystonic dyskinesia.
Neurology 35(S1): 201.
Multippeli Skleroosi (MS-tauti), spastisuus ja
muut lihashermosairaudet
Clifford, David B., 1983. Tetrahydrocannabinol
for tremor in Multiple Sclerosis. Ann. Neurol.
13: 669-671.
Dunn, M. and Davis, R., 1974. The perceived
effects of marijuana on spinal cord injured
males. Paraplegia 12: 175.
Elkin, R. et al., 1987. Delta-9-
tetrahydrocannabinol: a novel treatment of
inflammatory demyelination. Fed. Proc. 46: 1378.
Greenberg, H.S. et al., 1990. Marijuana and its
effect on postural stability in Multiple
Sclerosis patients with controls. Neurology 40
(S1): 259.
Hanigan, W.C. et al., 1986. The effects of delta-
9-tetrahydrocannabinol on human spasticity. J.
Am. Soc. Clin. Pharmacol. 39: 198.
Lyman, W.D. et al., 1989. Delta-9-
tetrahydrocannabinol: A novel treatment for
experimental autoimmune encephalitis. J.
Neuroimmunol. 23: 73-82.
Malec, J. et al., 1982. Cannabis effect on
spasticity in spinal cord injury. Arch. Phys.
Med. Rehab. 63: 116.
Mauer, M. et al., 1990. Delta-9-
tetrahydrocannabinol shows anti-spastic and
analgesic effects in a single case double-blind
trial. Eur. Arch. Psychiatry Clin. Neurosci. 240:
1-4.
Meinck, H.M. et al., 1989. Effect of cannabinoids
on spasticity and ataxia in Multiple Sclerosis.
J. Neurol. 236: 120-122.
Petro, D. 1980. Marihuana as a therapeutic agent
for muscle spasm or spasticity. Psychosomatics
21: 81-85.
Petro, D. and Ellenberger, C., Jr., 1981.
Treatment of human spasticity with delta-9-
tetrahydrocannabinol. J. Clin. Pharmacol. 21:
413S-416S.
Truong, X.T. and Hanigan, W.C., 1986. Effect of
delta-9-tetrahydrocannabinol on electromyographic
measurements in human spasticity. J. Am. Soc.
Clin. Pharmacol. Therap. 39: 232.
Ungerleider, J.T. et al., 1987. Delta-9-
tetrahydrocannabinol in the treatment of
spasticity associated with Multiple Sclerosis.
Adv. Alcohol Subst. Abuse 7: 39-50.
Niemann-Pickin tauti
Burstein, S. et al., 1984. Stimulation of
sphingomyelin hydrolysis by cannabidiol in
fibroblasts from a Niemann-Pick patient. Biochem.
Biophys. Res. Comm. 121: 168-173.
Opiaatti- ja Alkoholiriippuvuus
Bhargava, H.N., 1976. Effect of some cannabinoids
on naloxone-precipitated abstinence in morphine-
dependent rats. Psychopharmacology 49: 267.
Carder, B., 1975. Blockage of morphine abstinence
by delta-9-THC. Science 190: 590.
Hine, B. et al., 1975. Morphine-dependent rats:
blockage of precipitated abstinence by THC.
Science 187: 443.
Mikuriya, T., 1970. Cannabis substitution: an
adjunctive tool in the treatment of alcoholism.
Med. Times 98: 187-191.
Rosenberg, C., 1976. The use of marijuana in the
treatment of alcoholism. In The Therapeutic
Potential of Marijuana, Cohen and Stillman, Eds.,
Plenum Press, New York, pp. 173-185.
Rosenberg, C.M. et al., 1978. Cannabis in the
treatment of alcoholism. J. Stud. Alcohol 39:
155.
Scher, J., 1971. Marijuana as an agent in
rehabilitating alcoholics. Am. J. Psychiatry 127:
971-972.
Kivunlievitys
Harris, L., 1976. Analgesic and antitumor
potential of the cannabinoids. In The Therapeutic
Potential of Marijuana, Cohen and Stillman, Eds.,
Plenum Press, New York, pp. 299-305.
Milstein, S.L. et al., 1975. Marijuana-produced
changes in pain tolerance: experienced and non-
experienced subjects. Int. Pharmacopsychiatry 10:
177-182.
Noyes, S.J., Jr. and Baram, D.A., 1974. Cannabis
analgesia. Compr. Psychiatry 15: 5.
Noyes, S.J., Jr. et al., 1975. The analgesic
properties of delta-9-tetrahydrocannabinol and
codeine. Clin. Pharmacol. Ther. 18: 84-89.
Noyes, S.J., Jr. et al., 1975. The analgesic
effect of delta-9-tetrahydrocannabinol. J. Clin.
Pharamacol. 15: 139.
Volfe, Z. et al., 1985. Cannabinoids block
release of serotonin from platelets induced by
plasma from migraine patients. Int. J. Clin.
Pharm. Res. 5: 243-246.
Zeidenberg, P., et al., 1973. Effect of oral
administration of delta-9-tetrahydrocannabinol on
memory, speech and perception of thermal
stimulation: results with four normal human
subjects. Preliminary report. Compr. Psychiatry
14: 549.
Vatsahaava
Bateman, D.N., 1987. Delta-9-tetrahydrocannabinol
and gastric emptying. Br. J. Clin. Pharmacol. 15:
139.
Douthwaite, A.H., 1947. Choice of drugs in the
treatment of duodenal ulcer. Br. Med. J. 43:
4514.
Nalin, D.R. et al., 1978. Cannabis,
hypochlrohydria and cholera. Lancet 2: 859.
Sofia, R.D. et al., 1978. Evaluation of antiulcer
activity of delta-9-tetrahydrocannabinol in the
Shay rat test. Pharmacology 17: 173.
Hamppu on yksi maailman monipuolisimmista
hyötykasveista. Se tuottaa hehtaaria kohden neljä
kertaa enemmän selluloosakuitua kuin tavallinen
metsä. Siitä voidaan valmistaa erinomaista
paperia, köyttä, vaatteita jne. Hamppukuidusta
valmistettu vaneri on 2 kertaa vahvempaa kuin
vastaava puusta valmistettu vaneri, lisäksi se on
elastisempaa ja hylkii paremmin vettä.
Kasviproteiinilähteenä hampunsiemenet jäävät
toiseksi vain soijapavuille, niitä voidaan
myöskin valmistaa ravinnoksi kaikilla samoilla
menetelmillä kuin soijapapuja. Siemenistä
puristettu öljy on rasvakoostumukseltaan
terveellisempää kuin tavallinen margariini tai
esimerkiksi oliiviöljy. 1800-luvulle asti
hamppuöljy oli eniten käytetty polttoaine
mm.öljylampuissa, sen syrjäytti lopullisesti
vasta Pennsylvanian öljylöytö 1859. Hampun
tuottama biomassa voidaan muuttaa metaaniksi,
metanoliksi tai muiksi polttoaineiksi murto-
osalla siitä hinnasta, mitä öljy-, hiili- ja
ydinvoiman tuottaminen tällä hetkellä maksaa.
Näin tuotettu energia ei aiheuta lainkaan
rikkipäästöjä. Koska hamppu kuluttaa kasvaessaan
valtavat määrät hiilidioksidia, sen käyttö
hidastaisi kasvihuoneilmiötäkin huomattavasti.
Luetteloa hampun hyötykäytön monista
mahdollisuuksista voisi jatkaa loputtomiin.
Asiasta enemmän kiinnostuneille suosittelen Jack
Hererin hienoa kirjaa The Emperor Wears No Clothes
[["Kaikki humeiden käyytäjät ovat jollaintapaa
sairaita narkomaaneja, jotka pitäis laittaa
hoitoon. Tai ainakin jollekin itsensäkehittämis-
kurssille jonnekin kauas pois siitä, mikä saa
aikaan pahoinvoinnin ja huumeiden käytön. Ja mikä
auttaa tuntemaan itsensä tärkeäksi ja saa mukaan
normaaliin toimintaan."]]
Marihuanaa ei oikein voi rinnastaa huumeeksi, se
on nautintoaine. Nautintoaine on myöskin
alkoholi, joka sisäisesti käyttettynä on erittäin
haitallista ja aiheuttaa riippuvuutta.(Pidettävä
poissa lasten ulottuvilta!).
Marihuanan käyttöko johtuisi sisäisestä
pahoinvoinnista???
Pikemminkin alkoholin kohdalla näin on, ja
baareista vaan äijät kaljamukin äärestä
itsekehitys kursseille.
Vielä 1900-luvun alussa nykyään huumeiksi tai
päihteiksi kutsuttuja aineita kaupattiin ja
käytettiin markkinatalouden periaatteiden mukaan
kunnes aiheellinen huoli niiden vaikutuksista
ihmiseen alkoi nousta raittiusliikkeiden
muodossa. Raittiusliikkeissä yhdistyi kaksi 1800-
luvun modernia ideaa: edistyksen idea siitä, että
ihmisen käyttäytymistä voidaan ja pitää ohjata
kohti parempaa elämää, ja ns. viktoriaaninen idea
siitä, että ihmisen paras on löydettävissä
pidättyvyyden kautta.
Edistyksen idean mukaisesti nouseva
valtiobyrokratia oli kyvykäs ja oikeutettu
ohjailemaan kansalaisten elämää parempaan ja se
alkoi ottaa suurempaa vastuuta myös
nautintoaineiden valvonnasta ja kaupasta.
Pisimmälle tämä idea kehittyi alkoholin
kieltolaeissa, joita täysimääräisinä ensimmäisen
maailmansodan jälkeen toteutti vain kolme maata
maailmassa: Yhdysvallat (1917-33), Islanti (1915-
1922) ja Suomi (1919-32).
Yhdysvalloista tuli myös muiden huumeiden
kieltolakien edelläkävijä ja 1930-luvulla
kieltolaki-idea ulottui kannabikseen.
Kansainväliseen täyskieltoon tarvittiin tämän
jälkeen vielä parinkymmenen vuoden byrokraattinen
kehittely.
Kansainvälisen sopimuskoneiston synty
Jo 1700-luvulta lähtien tislatun alkoholin ja
oopiumin laaja käyttö herätti ansaittua huolta
käytön seurauksista synnyttäen kansalaisliikkeitä
niiden tarjonnan rajaamiseksi. 1800-luvulla
oopiumista jalostettujen morfiinin ja heroiinin
sekä coca-pensaan lehdistä jalostetun kokaiinin
käyttö levisi Yhdysvalloissa kansan keskuuteen
ns. patenttilääkkeinä, joissa ei ollut mitään
varoituksia tuotteen sisältämistä vaikuttavista
aineista. Näitä nykyisin laittomia aineita
käyttävän väestönosan määrästä vallitsee
erilaisia käsityksiä. Käyttäjäkunnan rakenne oli
kuitenkin erilainen kuin nykyään, koska kauppa
oli laillista eikä esimerkiksi 1800-luvun lopulla
keksittyyn lääkeruiskuun ollut varaa muilla kuin
keski- tai yläluokan jäsenillä. (Musto 1-5; Booth
51, 72-79; Escohotado 80-81)
Kansainvälisen huumausainevalvonnan katsotaan
alkaneen vuoden 1909 Shanghain sopimuksesta,
jolla säädeltiin oopiumin kauppaa Kiinassa.
Varsinainen kansainvälinen valvonta aloitettiin
vuoden 1912 Haagin kansainvälisellä
oopiumsopimuksella. Valvonta perustui kuitenkin
valtioiden sisäisiin toimiin eikä sopimuksella
perustettu vielä mitään kansainvälisiä
valvontaelimiä. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen
noin 60 valtiota allekirjoitti tämän sopimuksen
Versaillesin rauhansopimuksen osana.
Kansainliiton ensimmäisessä yleiskokouksessa
vuonna 1920 perustettiin neuvoa-antava komissio
luomaan yhteyksiä valtioiden välille
huumausainekysymyksissä. 1920 ja -30 luvut olivat
kansainvälisen sääntelyn kulta-aikaa: silloin
solmittiin sarja erilaisia sopimuksia, jotka
koskivat perinteisten huumausaineiden kauppaa.
Sopimuspolitiikan seurauksia ei asetettu
kyseenalaiseksi. Kriminaalikontrollia ei silloin
korostettu vaan kansainvälisellä yhteistyöllä
pyrittiin sopimaan kaupan ehdoista siten, että
laiton kauppa ja käytön aiheuttama riippuvuus
saataisiin rajattua ja jopa lopetettua
maailmasta. Esimerkiksi alkoholin täyskieltoon
päätyneissä maissa alkoholin ostajaa ja käyttäjää
ei rangaistu.
1800-luvun lopulla vain 4:ssä valtiossa
(Turkissa, Egyptissä, Kreikassa ja Trinidadissa)
oli kannabiksen kaupan kieltävää lainsäädäntöä.
Kansainvälisen huumevalvonnan suuri arvoitus
piileekin siinä, miksi kannabiksesta vastoin
tutkittua tietoa tehtiin opiaatteihin rinnastettu
vaarallinen aine. Vielä 1800-luvun lopulla
Englannin valtion asettamat komiteat (kannabiksen
osalta Indian Hemp Drugs Commission 1893-94)
olivat ehdottaneet perinteisten nautintoaineiden
valvottua kauppaa niiden perinteisillä
käyttöseuduilla ja tämä asenne oli vahvasti
mukana 1900-luvun alun kansainvälisissä
sopimuksissa.
Italia teki aloitteen kannabiksen ottamisesta
mukaan vuoden 1912 Haagin kokouksen asialistalle
mutta jätti sitten itse kokouksen väliin, jolloin
Yhdysvallat otti aloitteen. Tällöin asia ei
kuitenkaan saanut muiden valtioiden kannatusta.
Yhdysvallat aloitteentekijänä
Kannabiksen valvonta perustuu pitkälti
Yhdysvaltojen aloitteisiin ja sen
poikkeukselliseen kehitykseen maailman johtavaksi
valtioksi. Alusta saakka se oli innolla mukana
laatimassa kansainvälisiä sopimuksia joko
aloitteentekijänä tai vaikuttamalla niiden
sisältöön.
Vuonna 1906 Yhdysvalloissa tuli voimaan ns. Pure
Drug and Food Act, jonka mukaan lääkkeen
valmistajan tuli merkitä tuotteeseen siinä
käytetyt vaikuttavat aineet ja myös kannabis oli
ensimmäisen kerran mukana valvottavien aineiden
listalla. Lain avulla saatiin ns.
patenttilääkkeissä käytettyjen opiaattien ja
kokaiinin aiheuttama riippuvuus vähenemään.
Vuonna 1910 Yhdysvalloissa oli käsiteltävänä ns.
Fosterin Antinarcotic Bill-esitys, jossa kannabis
oli mukana, mutta se kumottiin, koska kannabiksen
ei katsottu olevan tottumusta aiheuttava.
1900-luvun alussa Yhdysvalloissa kannabista
käytettiin nautintoaineena lähinnä Lähi-Idästä
muuttaneissa väestönosissa ja tämä ilmiö
keskittyi itärannikon suuriin kaupunkeihin New
Yorkiin, Bostoniin, Chicagoon, Philadelphiaan
sekä etelässä New Orleansiin. Kannabiksen
valvonnan perustaksi tuleva kauhukampanjointi oli
peräisin Kaliforniasta, missä lähinnä oopiumin
polttamista (kiinalaisten siirtolaisten mukanaan
tuoma tapa) vastaan suunnattuun lainsäädäntöön
otettiin mukaan myös kannabis.
Itse asiassa kannabiksen muuta kuin lääke- ja
kuitukäyttöä ei tuolloin juuri esiintynyt
Kaliforniassa, mikä aiheutti nykypäiviin saakka
ulottuvan sekaannuksen kasvin luonteesta:
kuituhamppu oli cannabis sativa, lääkehamppu
nimettiin cannabis indicaksi, koska sitä tuotiin
pääasiassa Intiasta mutta poltettavan kannabiksen
nimi kehittyi hiljalleen Meksikossa käytettävästä
termistä mariguan, marihuano, mariahuana,
marahuana vaiheiden kautta marihuanaksi ja
marijuanaksi. Tämä nimettiin ”tieteellisesti”
vielä loco weed’ksi, astragulus hornii’ksi, jonka
aiheuttamat vaikutukset olivat lain säätäjien
mukaan sensaatiomaisia.
Vuonna 1913 kannabis kiellettiin Kaliforniassa
osavaltiolakina osana oopiumin polttoon
käytettävien välineiden kieltävää lakia. Laki jäi
vaille julkisuutta, koska kannabiksen
nautintokäyttö oli minimaalista eikä aiheuttanut
julkista uutisointia. Vuonna 1915 tätä lakia
täsmennettiin kieltämällä kannabis samalla
pykälällä oopiumin, morfiinin ja kokaiinin kanssa
mutta tällä ei ollut vaikutusta kannabiksen
lääkekäyttöön. Tämäkään laki ei aiheuttanut
mitään julkisuutta, asia oli täysin marginaalinen
ja sitä ajoi pieni mutta vaikutusvaltainen
byrokraattien piiri. Laki oli täten luonteeltaan
ennaltaehkäisevä eikä sen vaikutuksia olisi
kukaan pystynyt tuolloin ennakoimaan (Kannabiksen
kieltämisen varhaisvaiheista perusteellisesti
kts. Gieringer).
Vuonna 1914 Yhdysvalloissa tuli voimaan
liittovaltiotasoinen ns. Harrison Tax Act. Se oli
verolaki, jolla oopiumin, kokaiinin sekä niiden
johdannaisten kaupan valvonta annettiin
valtiovarainministeriölle. Laki velvoitti lähinnä
tiedon keräämiseen ja rekisteröintiin, eikä sen
säätämisestä seurannut suurta keskustelua
julkisuudessa, koska heroiini, oopiumi ja
kokaiini olivat käytön suhteellisesta laajuudesta
huolimatta marginaalisia aineita verrattuna
alkoholiin ja tupakkaan. Kannabista ei lain
lopullisessa versiossa otettu mukaan valvonnan
piiriin.
Pian tämän jälkeen syttyi I maailmansota, johon
Yhdysvallat liittyi 1917, samana vuonna, jolloin
alkoholikieltolaki säädettiin. Tästä alkoi
Yhdysvaltojen taival kohti maailman mahtavimman
valtion asemaa ja sen sisäpolitiikka alkoi yhä
enemmän vaikuttaa kansainväliseen politiikkaan.
Tämä näkyi kannabiksen julkisen kuvan
muuttumisessa lääkeaineesta ”tappajaruohoksi”.
Vuonna 1919 Harrisonin verolakiin tuli tiukennus,
jonka mukaan lääkärit eivät enää saaneet määrätä
narkomaaneille huumausaineiksi luokiteltuja
aineita. Vuonna 1920 kieltolakiviranomaiset
saivat valvottavakseen myös huumausaineet ja
valtiovarainministeriön kieltolakiosastoon
perustettiin huumausainejaosto. Liittovaltio
alkoi ottaa valtaa näiden asioiden hoitamisessa,
mikä tuo esille Yhdysvaltojen sisäpoliittisen
valta-akselin liittovaltion ja osavaltioiden
välillä: liittovaltio näki näiden asioiden
ajamisen tarjoavan mahdollisuuden tehdä
liittovaltiotasoisia lakeja ja perustaa
liittovaltion virkoja. Tätä edesauttoi I:n
maailmansodan jälkeen raittiusliikkeiden
siirtyminen tukemaan Harrison Actin
toteuttamista. Mielikuva narkomaanista muuttui
sairaasta rikolliseksi.
Geneven konferenssissa vuosina 1924-25
kannabiksen kontrollia tuotiin esille vaihtelevin
keinoin ja vaihtelevalla innolla. Vihdoin vuoden
1925 kansainvälisessä oopiumisopimuksessa myös
kannabiksen kansainvälinen kauppa sallittiin vain
lääketieteellisiin ja tieteellisiin
tarkoituksiin. Sopimuksella tosin valvottiin
kannabiksen lääkevalmisteita, ei itse raaka-
ainetta, ja lisäksi sovittiin vain valmistuksen
ja kaupan säätelystä eli tuottajamaalla piti olla
tuontilupa valtiolta, johon kannabista vietiin.
Yhdysvalloille tämä ei riittänyt ja se ei
allekirjoittanut sopimusta vaan keskittyi oman
valvonnan luomiseen aineelle. Tästä alkoi
kannabiksen tuominen kansainvälisen valvonnan
piiriin.
Anslinger niittää tappajaruohoa
Alkoholikieltolaki oli 1930-luvulle tultaessa
alkanut Yhdysvalloissa osoittautua huonoksi
ratkaisuksi. Varsinkin sitä toteuttavan poliisin
maine rapisi yleisön silmissä ja samoin sen
rahoitus kärsi lain suosion laskiessa. Kieltolain
loppuvuosina Yhdysvaltojen
valtiovarainministeriön kieltolakiosastolle
alkoholikontrollia kohentamaan palkattiin
byrokraattisesta kekseliäisyydestä tunnettu Harry
Anslinger (1892-1975).
Hän siirtyi vuonna 1930 perustetun FBN:n eli
Federal Bureau of Narcotics’in ensimmäiseksi
johtajaksi, missä toimessa hän vaikutti aina
vuoteen 1962. Anslingerin kekseliäisyyttä
tarvittiin, koska toimisto oli Harrison Act’in
velvoitteisiin nähden riittämätön. Anslinger ei
olisi halunnut kannabiksen valvontaa
toimistolleen, sillä sen väki ei kyennyt
valvomaan edes aiemmin kriminalisoituja aineita.
(Kannabis on ruohokasvi, jota oli viljelty
Yhdysvalloissakin 1700-luvulta lähtien ja sitä
kasvoi villinä ympäriinsä.)
Kannabiksen kieltolaki on henkilöitynyt
Anslingeriin mutta rehellisyyden nimissä on
todettava hänen toteuttaneen aikakautensa henkeä
ja ylempää tulevia käskyjä. Presidentti Hooverin
lausahdus ’jos laki on väärä niin ankarat
rangaistukset ovat paras tie sen kumoamiseen; jos
se on oikea niin rangaistukset ovat nopein tapa
saada sille kunnioitusta’ oli myös Anslingerin
ohjeena. Hän ajoi alkoholin ostamisen
kriminalisoinnin läpi, mikä ei ollut alkuperäinen
kieltolaki-idea. Hänen ehdotuksiinsa kuului
pakollinen minimirangaistus alkoholin käytöstä,
idea hylättiin mutta käyttäjän syyllistämisestä
tuli myöhemmin huumekieltolakien kulmakivi.
Ennen vuotta 1930 parikymmentä osavaltiota oli jo
säätänyt lakeja marihuanan käytön
hillitsemiseksi. Lakien vaikuttimina eivät olleet
niinkään aineen ominaisuudet vaan käyttäjäkunnan
etninen tausta: Meksikon vallankumouksen (1910-
20) seurauksena varsinkin eteläisiin ja
lounaisiin osavaltioihin muutti paljon pakolaisia
rajan takaa tuoden mukanaan oman
nautintoainekulttuurinsa. Ylipäänsä 1900-luvun
alkuvuosikymmeninä kannabista käytettiin
Yhdysvalloissa vain marginaalisissa väestönosissa
eli meksikolaisten, mustien blues- ja jazz-
piirien sekä joidenkin Lähi-Idän
siirtolaisryhmien keskuudessa.
Talouslama 1930-luvulla esti rahoituksen saannin
valvontaan ja toisaalta loi vihaa muualta
tulleita kansanosia kohtaan, joiden nähtiin
vievän työt kunnon amerikkalaisilta. Syvä
talouslama vaikutti siihen, millä tavalla uusi
huumetoimisto aloitti toimintansa. Määrärahojen
puutteessa Anslinger keskitti henkilökuntansa
opiaattien ja kokaiinin käyttäjiä vastaan ja
toivotti erilaiset raittiusliikkeet
tervetulleiksi huumeiden vastaiseen
kampanjointiin. Esimerkiksi vuonna 1936
vaikutusvaltainen Women’s Christian Temperance
Union vaihtoi kampanjointinsa kohteeksi
marihuanan nikotiinin sijaan.
Kannabiksen valvonnan perustaksi tuleva
kauhukampanjointi oli peräisin eteläisistä
osavaltioista, siellä kiertäviltä
lahkosaarnaajilta ja paikallisilta sheriffeiltä,
jotka yhdistivät omat rasistiset ennakkoluulonsa
uuteen nautintoainekulttuuriin. Samoin valkoisen
rodun ylivaltaa ajavat liikkeet ottivat nopeasti
marihuanan propagandansa välineeksi.
Anslinger keksi myös nyt jo
legendaarisen ”tappajaruoho” -kampanjan, jossa
tiedotusvälineitä tehokkaasti käyttämällä
haluttiin lietsoa amerikkalaiseen valkoiseen
keskiluokkaan kammoa kannabista kohtaan.
Lehdistöön levitettiin tietoiskuja ja kohu-
uutisia, kuinka yhden marihuanasavukkeen
poltettuaan nuori mies saattoi raiskata
tyttöystävänsä ja surmata vanhempansa. Alunperin
ranskalaisen Louis Gasnierin vuonna 1936 ohjaama
valistuselokuva Reefer Madness on säilynyt noista
ajoista alan harrastajien kulttielokuvana.
Paineet kannabiksen kieltoon tulivat etupäässä
Yhdysvaltojen lounaisista osavaltioista, joihin
oli muuttanut merkittäviä
meksikolaissiirtokuntia, joiden keskuudessa
käytettiin marihuanaa. Myös monet pohjoiset
osavaltiot halusivat kannabiksen vastaista
lainsäädäntöä, koska niihin oli alkanut muuttaa
afroamerikkalaista väestöä avoimen rasistisista
etelän osavaltioista ja propagandan mukaan myös
heidän keskuudessaan käytettiin marihuanaa.
Toisaalta kuituhampun viljely oli siirtynyt
Yhdysvaltojen omiin siirtomaihin Aasiassa,
varsinkin Filippiineille.
Marihuana Tax Act 1937
Huomattuaan sen seikan, että kannabiksen
liittovaltiotasoinen kieltolaki törmäisi
perustuslaillisiin ongelmiin, keksi Anslinger
marihuanan siirtoveron, Marihuana Tax Actin.
Ilmiasultaan se ei ollut kieltolaki vaan
liittovaltiotasoinen verolaki, joka velvoitti
kaikki tuottajat, jälleenmyyjät ja sitä määräävät
lääkärit rekisteröitymään ja maksamaan valtiolle
kannabiksen välityksestä lisenssimaksua (lääkärit
1 $/vuosi, apteekkarit 15 $/v. ja viljelijä 25
$/v.) sekä pitämään kirjaa kannabiksen
välityksestä.
Muu kuin lääketieteellinen käyttö, josta
maksettiin veroa, oli kielletty sakon uhalla (100
$/unssi). Kaikenlainen kannabiksen käyttö, jopa
kuituviljely, joutui kärsimään lain käytäntöön
soveltamisesta, koska laki antoi käytännössä
valtuudet pidättää ja rangaista. Laki oli
voimassa vuoteen 1970 ja siihen saakka uusien
lakien nojalla kannabiksesta vankilaan tuomittua
saattoi hänen vapautuessaan portilla odottaa
liittovaltion verovirkailija jättimäisen
verolaskun kanssa.
Lain säätäminen ei herättänyt minkäänlaista
julkisuutta ja sen seurauksiin Amerikan
lääkäriliitto, AMA, heräsi liian myöhään. AMA
vastusti kannabiksen kieltämistä, koska se oli
ainakin 28:ssa lääkkeessä käytetty ainesosa
vaikka uudet synteettiset tuotteet olivat
syrjäyttäneet sen monia käyttötarkoituksia. Myös
tieto siitä, että marihuana on sama kuin
kannabis, tuli heille yllätyksenä.
Lainvalmistelun kuuleminen kesti vain kaksi
tuntia, jolloin AMA:n edustaja yritti vielä
esittää eriävän kantansa mutta hänet
keskeytettiin. Kuulemistilaisuudessa hän
arvosteli mm. sitä, että lakiesityksen
todistusaineistona käytettiin sensaatiomaisia
lehtijuttuja mutta ei oltu haettu materiaalia
terveys- tai kouluviranomaisilta. Anslinger
puolestaan vetosi vuoden 1925 Geneven
sopimukseen, jonka velvoitteisiin nähden
Yhdysvallat oli jäänyt jälkeen kansainvälisestä
kehityksestä huumausaineiden aiheuttaman pahuuden
vastaisessa kamppailussa. Anslinger kertoi
laveasti muhamettilaisesta assassiinien lahkosta,
jonka jäsenet hänen mukaansa tekivät aikoinaan
salamurhia kannabiksen aiheuttamalla raivolla.
Veron maksamatta jättäminen oli
liittovaltiotasoinen rikos, käytännössä sillä
saatiin minimaaliset verotulot mutta se antoi
valtuudet pidättää ja rangaista. Tämä laki
lopetti tehokkaasti kannabiksen taloudellisen
hyödyntämisen ja tieteellisen tutkimisen. Samalla
tuli turvattua myös Anslingerin toimiston
julkinen tuki ja rahoitus tulevaisuudessa.
Ainoastaan lemmikkieläinkaupat saivat myydä
steriloituja hampunsiemeniä, koska heidän
edustajansa mukaan mikään muu siemen ei saanut
kanarialintuja laulamaan yhtä hyvin.
Jack Herer selittää lain käyttöönottoa kirjassaan
Hemp and the Marijuana Conspiracy: The Emperor
Wears No Clothes (1995) kamppailuna nousevan
kemian- ja öljyteollisuuden ja toisaalta
perinteisen hampputeollisuuden välillä
Yhdysvalloissa. Kattavaan selitykseen olisi
lisättävä vielä alkoholin kieltolain jälkeinen
raittiusliike, kieltolakia toteuttamaan asetetut
poliisivoimat, Yhdysvaltojen sisäpoliittinen
valtataistelu liittovaltion ja osavaltioiden sekä
demokraattien ja republikaanien välillä ja
rasistinen kulttuuri.
Tämän lain selitykseksi on tarjottu runsaasti
muitakin salaliittoteorioita mutta ehkä koko
kampanjaa voidaan kuvata termillä peitellyt
eturistiriidat. Moderni suurteollisuus oli
tuolloin ottamassa yliotetta perinteisestä
maataloudesta ja siihen kytkeytyneestä
teollisuudesta. Henry Fordin 1930-luvulla
kehittämä hamppuauto valaisee tätä murrosvaihetta
parhaiten, koska siinä eli vielä symbioosina nämä
kaksi erilaista tuotantorakennetta eli
fordilainen keskittynyt liukuhihnateollisuus ja
hajautunut maatalous. Tämä keksintö olisi helppo
nähdä nyt patenttiratkaisuna keskittyneen
suurteollisuuden aiheuttamiin ongelmiin mutta
tuolloin 1930-luvulla tulevaisuus nähtiin
nimenomaan suuressa mittakaavassa ja
automatisoidussa tuotannossa. Perinteiset
öljykasvit oli helppo korvata maasta melkein
ilmaiseksi pulppuavalla mineraaliöljyllä,
lääketeollisuus keskittyi patentoitaviin
molekyyleihin ja tarvittavat hamppukuidut saatiin
Yhdysvaltojen siirtomaasta, Filippiineiltä. Tässä
maailmassa ei kannabiksella ollut sijaa, koska se
oli leimattu myös koko teollisen etiikan
vastaiseksi ihmisen haluja ja estoja
vapauttavaksi ”loco weediksi”.
Lain taustalla oli myös vuoden 1936 Geneven
sopimus, jossa Yhdysvaltojen ja Interpolin
edeltäjän, International Police Commission,
aloitteesta painotettiin kriminaalikontrollia ja
huumekaupasta tehtiin kansainvälinen rikos.
Yhdysvallat toi kokoukselle myös aloitteen
kannabiksen kieltämiseksi mutta ei taaskaan
saanut kannatusta ja siksi jätti sen
allekirjoittamatta. Yhdysvaltojen edustaja
kertoikin Kansainliitolle, että Marihuana Tax
Actin kaltaisella lailla Yhdysvallat johtaa
kansainvälistä liikettä kannabista vastaan kuten
se jo aiemmin johti sotaa muita vaarallisia
huumausaineita vastaan.
New Yorkin pormestari asetti lain johdosta
toimikunnan selvittämään kaupungissa esiintyvää
kannabiksen käyttöä ja sen tulokset julkaistiin
vuonna 1944 ns. La Guardia raporttina. Raportti
ei kuitenkaan löytänyt todisteita kannabiksen
aiheuttamaksi väitetyille mielisairauksille,
rikollisuudelle ja väkivallalle.
Kansainvälinen sopimuskoneisto syntyy
YK:n edeltäjä Kansainliitto oli imperialistisen
ajan tuote: eurooppalaiset suurvallat hallitsivat
sen tekemisiä ja päätöksiä, mikä oli myös sen
heikkous. Tämä näkyi sopimuspolitiikassa, sillä
ennen toista maailmansotaa solmituissa
sopimuksissa yhdistävänä piirteenä oli
siirtomaiden omien perinteisten nautinto- ja
lääkekasvien tuotannon ja kaupan säätely. Niinpä
Kansainliiton huumeasioita käsitellyt toimikunta,
joka toimi vuoteen 1940, koostui niiden
länsivaltojen edustajista, joilla oli oopiumin
tuotantoa Kauko-Idän siirtomaissa.
II:n maailmansodan jälkeen Kansainliiton pohjalle
rakennettu Yhdistyneet Kansakunnat jatkoi
pitkälti samojen raamien sisällä. Huumevalvontaa
tekevät organisaatiot jatkoivat samoina tai jos
toimielimen nimi muuttui, niin samat henkilöt
jatkoivat vanhoissa tehtävissään. Esimerkiksi
Harry Anslinger jatkoi Yhdysvaltojen
huumetoimiston johtajan toimesta erottamisensa
jälkeen asiantuntijana YK:ssa aina vuoteen 1970.
Commission on Narcotic Drugs eli CND, YK:n
huumausainetoimikunta, on entisen kansainliiton
toimikunnan työn jatkaja. Se tuottaa mietintöjä
ECOSOC:lle, YK:n talous- ja sosiaalineuvostolle,
joka puolestaan antaa suosituksia YK:n
yleisistunnoille, joissa tärkeät päätökset
lyödään lukkoon.
Kansainliiton elimet Permanent Central Narcotics
Board, pysyvä keskuskomitea, luotiin vuonna 1929
ja Drug Supervisory Body, erityinen valvontaelin,
vuonna 1931. Nämä yhdistämällä vuonna 1961
luotiin International Narcotics Control Board,
INCB, kansainvälinen huumausaineiden
valvontalautakunta, jonka toiminta alkoi 1968.
Tämä elin valvoo kansainvälisten sopimusten
noudattamista sekä YK:n strategioiden luomista
sopimusten pohjalta.
Health Committee of the League of Nations, josta
muodostettiin vuonna 1946 World Health
Organisation, WHO, maailman terveysjärjestö, on
näistä erilaisista toimielimistä merkittävin. Sen
tehtävänä on antaa lausuntoja uusista aineista,
pitääkö niitä kontrolloida ja miten. Aikaisemmin
alkoholiasioita käsiteltiin WHO:ssa erillisessä
elimessä mutta jo 1960-luvulla
omaksuttiin ”yhdistetty lähestymistapa” eli
strategia tarkastella eri päihteitä
yhdenmukaisesti. WHO on ollut aloitteentekijänä
myös amfetamiinin ja barbituraattien valvonnassa
paljon ennen kuin poliittista tahtoa niiden
valvontaan löytyi muusta sopimuskoneistosta.
Näiden elinten lisäksi on tietysti pysyviä ja
väliaikaisia sihteeristöjä, toimikuntia ja muita
elimiä, joiden määrä luonnonlain omaisesti vain
kasvaa. Kansainvälisellä tasolla huumetyö
merkitsee byrokratiaa, mietintöjä, lausumia ja
eriasteisia sopimuksia. Käytännössä tämä
tarkoittaa myös jähmeyttä eli kerran
lukkoonlyötyä asiaa kuten kannabiksen
kriminalisointia ei hevin pureta vaikka siihen
olisi hyvä syy.
Ennen toista maailmansotaa oli näin luotu
kansainvälisen huumevalvonnan sopimuspuitteet,
valvontabyrokratian raamit ja Yhdysvalloissa
kannabiksen demonisointikampanja. Näiden
yhdistäminen loi nykyisen kannabiksen
kansainvälisen kiellon.
Kannabis kriminalisoidaan 1950-luvulla
CND, YK:n huumausainetoimikunta, alkoi käsitellä
kannabista vuonna 1946 ja alkuun esitetyt kannat
olivat hyvin ristiriitaiset: Meksikon ja Intian
edustajien mukaan kannabiksen käytöstä ei ollut
ilmennyt haittaa ja sen kieltäminen voisi johtaa
paljon haitallisemman alkoholin käytön
lisääntymiseen. Anslinger esiintyi Yhdysvaltojen
edustajana komission edessä, ja hän mm. kritisoi
La Guardian raporttia vaarallisena ja painotti
jälleen kannabiksen käytön ja rikollisuuden
yhteyttä.
Anslingerin marihuanan vastainen kampanja oli
saanut pahoja vastaiskuja kun muutamissa
murhaoikeudenkäynneissä käytettiin hyväksi
marihuanan mainetta ja syytetyn syyllisyys
saatiin kumottua mielenhäiriöön vedoten.
Kauhukampanjan jatkaminen olisi toisaalta antanut
yleisölle sen kuvan, että viranomaiset eivät saa
yhteiskunnallista uhkaa aisoihin. Anslinger
vihasi jazzia ja suunnitteli suosittujen
muusikoiden maanlaajuista pidätyskampanjaa mutta
hänen agenttinsa eivät kyenneet soluttautumaan
piireihin. Toisaalta jazz-muusikoiden
leimaaminen lisäsi marihuanan julkisuutta.
Niinpä 1950-luvulle tultaessa marihuanaa alettiin
syyttää portiksi heroiinin käyttöön, seikka,
minkä Anslinger vielä 1930-luvulla kiisti
painottaakseen marihuanan erityisluonnetta.
1940-luvun lopussa huumausainetoimikunta aloitti
YK:n huumausaineyleissopimuksen valmistelun ja
enteellisesti esimerkiksi Yhdysvaltojen sille
antamista lausunnoista puuttui La Guardian
raportti. Vuonna 1952 antoi WHO ilman mitään
todisteita tai selityksiä lausunnon, jonka mukaan
kannabistuotteilla ei ole lääketieteellistä
käyttöä.
Tämä uuden sopimuksen käsittely tapahtui aikana,
jota Yhdysvalloissa leimasi tiukka isänmaallisuus
ja kommunismin pelko: Korean sodan takia
esimerkiksi Kiinan kommunistista puoluetta
syytettiin heroiinin salakuljetuksesta. Tämä
heijastui varsinkin Yhdysvaltojen huumelakien
tiukennuksiin: vuonna 1951 pakollinen
minimirangaistus huumerikoksista säädettiin 2
vuodeksi ja vuonna 1956 seurasi kovennuksia, jopa
kuolemanrangaistus. Kannabiksesta langetetut
tuomiot seurasivat automaattisesti heroiinista
langetettavia. Lakien täytäntöönpanoon liittyi
myös sensuuri: huumeista ei saanut kirjoittaa
eikä puhua vapaasti ja itse lakien arvostelu
katsottiin näiden lakien rikkomiseksi.
WHO:n lausuntoon viitaten YK:n
huumausainetoimikunnalla oli vuonna 1953
kannabiksen suhteen kaksi erilaista versiota
tulevaksi YK:n huumausaineyleissopimukseksi, joka
hyväksyttiin 1961. Kannabiksen asettamiseksi
kansainväliseen valvontaan tuli harkita seuraavia
seikkoja: sen väitetyt lääkinnälliset
vaikutukset, kannabiksen käytön sosiaalinen
hyväksyminen, hampun teollinen käyttö,
syrjäseutujen valvonnan käytännön vaikeudet ja
riski laittoman kaupan syntymiselle. Tähän
liittyen YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö,
toi esille raportin, jossa esiteltiin hampun
korvaamista muilla luonnonkuiduilla sekä
mahdollisuus jalostaa huumeeton hamppulajike.
Vuonna 1955 huumausainetoimikunta asetti
kannabiksen alustavasti tulevan
huumausaineyleissopimuksen IV listalle sen
kieltämiseksi kokonaan.
WHO:n osalta selvityksen otti tehtäväkseen sen
huumeriippuvuutta käsittelevän osaston johtaja ja
asiantuntijakomitean sihteeri P.O. Wolff,
Anslingerin näkökantojen kannattaja. Vuonna 1955
WHO:n nimissä YK:n huumausainetoimikunnalle
tuotettiin Wolffin kirjoittama raportti The
Physical and Mental Effects of Cannabis, jossa
todetaan: ”On tärkeää huomata se seikka, ettei
pelkästään marihuanan polttaminen ole vaarallista
vaan että sen käyttö johtaa polttajan käyttämään
suonen sisäisesti heroiinia ... kannabis on
vaarallinen huume fysiologisesta,
mielenterveydellisestä, yhteiskunnallisesta ja
kriminologisesta näkökulmista katsottuna.”
Oman lisänsä antoivat maailman viralliset
kannabistakavarikkotilastot: niiden
räjähdysmäinen kasvu sijoittuu vuoden 1950
jälkeen eli vielä 1946 takavarikot olivat 24
tonnia mutta vuonna 1955 1300 tonnia. Suurin osa
näistä takavarikoista tehtiin Yhdysvalloissa,
missä oli helppoa saada moisia lukuja pelkästään
niittämällä villiytyneitä kuituhamppupensastoja.
Joka tapauksessa luvuilla voitiin osoittaa
kannabiksen käytön huikea kasvu.
Myös kannabiksen käyttäjien osalta tilastoja
sormeiltiin tilanteen hälyttävyyden
osoittamiseksi: Egyptissä kerrottiin vuonna 1960
olevan 900 000 käyttäjää kun sitten 1964
tilastossa lukumäärä olikin taas 100 000.
YK:n huumausainetoimikunnan alustavan päätöksen
jälkeen lisämateriaalia ei enää etsitty ja vaikka
aiheesta vielä käytiin keskusteluja, ei mikään
taho tosissaan asettanut sitä kyseenalaiseksi.
Vuosina 1955-60 aiheesta tuli lisää materiaalia
20:sta eri valtiosta, joissa kannabiksen käytöllä
oli pitkät perinteet, mutta päätös oli tehty.
ECOSOC oli jo kehottanut jäsenvaltioita
kieltämään kannabiksen käytön lääkkeenä, mikä
ratkaisi sen kannan, että kannabis voitiin
asettaa täyskieltoon vailla lääketieteellistä
käyttötarkoitusta. Missään vaiheessa tätä
prosessia ei asetettu kyseenalaiseksi sitä, miksi
lääketieteellinen käyttötarkoitus ylipäänsä oli
peruste kieltää kannabiksen käyttö, koska esim.
alkoholin sallimisessa tätä kriteeriä ei
tarvittu!
Kannabiksen kansainvälinen kielto voidaan nähdä
myös siitä näkökulmasta, kuinka länsimainen
päihdekulttuuri pakotettiin toisiin
kulttuureihin. Intia tosin vastusti näitä
päätöksiä voimakkaasti, koska sillä oli laaja ja
perinteinen kannabiksen käyttökulttuuri, mutta
sille ja Pakistanille myönnettiin 25 vuotta
lisäaikaa kiellon toteuttamiseksi ja virallisesti
Tartuit sitten epäolennaisimpaan kommenttiin...
Ero sen välillä onko jokin täällä pysyäkseen ja
onko se jokin laillista on huomattava! Itsehän
juuri teet tätä eroa tiettäväksi, koska mielestäsi
Kannabiksen laillistamisella olisi hyvät puolensa.
Älä tee tyhjäksi omia sanojasi.
olen pahoillani siitä, että alla oleva teksti
tuli hieman epäselvästi pastetettua, layout
muuttui melkoisesti ja siitä on kukaties
vaikeahko saada selvää... Mutta kuitenkin jos
maltat tutustua aineen lääkinnällisiin
vaikutuksiin, niin sieltä ne löytyy.... astma,
viherkaihi... jne eli ei puhuta pahasta aineesta.
Valitettavaa on, että omia etujaan ajavat tahot
oman taloudellisen hyödyn tavoittelijat kieltävät
aineen käytön.
Otetaampa vielä lopuksi vertauskuva...
Joku vihaa ruuassa sipulia, miksi? hän on oppinut
tavan ajatella sipulista niin jo lapsena, kuka
tietää ehkä isoveljeltään tai siskoltaan...
Joku vihaa hämähäkkiä... ei ne tee mitään pahaa
mutta ovat rumannäköisiä ja iljettäviä eli
mielikuvassa paha peikko.
Näin se ihminen muodostaa mielikuvia asioista
joita tarkempi tutkiminen osoittaisi pelon
absurdiksi... sama mielikuva ja opittu
ajatusrakenne sinulla lienee marihuanasta.
[[Voit kokeilla vieroitusta ihan omasta
vapaasta tahdosta. Tai lopetat saman tien. Miksi
sitä sitten pitää polttaa, jos siitä ei tule
riippuvaiseksi? ]] Entä miksi sinä juot
saunakaljan?
Sitten otetaan toinen asia korjauksen alle...
moni tämän keskustelun kuluessa on virheellisesti
kuvitellut minun käyttävän kannabistuotteita. En
Suomessa ollessani käytä! Vain jos matkustan
sivistyneempiin maihin joissa se on laillista,
niin saatan pysähtyä kahvilaan.
Mielestäni alkoholia turvallisempaa ainetta
parjataan aivan turhaan. Kannabiksen
laillistaminen toisi niin paljon hyödyllisiä
muutoksia yhteiskuntaan, että sitä pitäisi
harkita.
Ikäraja kahvilaan olisi muuten 18.v (joku kysyi).
hampputuotteissa kusee on se, että jos jossain
tuotteessa, vaikkapa ulkoseinässä, käytetään
hamppua, niin eikö kohta ole joku hippi siitä
sätkää raapimassa.
Eikö tuo jo kerro että asia on ongelmallinen ja
että laillistaminen ei asian auta eikä ongelmaa
poista. Päinvastoin. Itseasiassa laillistamisella
pyyhitään vaan roskat maton alle, jotta ei
tarttee päätään enää huumeasialla vaivata.
Laillistaminen olis kyllä huono päätös. Ja
varmaan onneksi eduskunta ja presidentti ovat sen
verran valveutuneita, että asia ei kovin pitkälle
etene.
Vitsinä seuraava:
"Koska hamppu kuluttaa kasvaessaan
valtavat määrät hiilidioksidia, sen käyttö
hidastaisi kasvihuoneilmiötäkin huomattavasti. "
Koskapa kaikki hamppu kuitenkin tulisi jossain
vaiheessa poltetuksi jonkin sortin hippien
toimesta, se siihen varastoitunut hiilidioksiidi
vapautuisi jokatapauksessa ilmakehään. Eli eipä
se juurikaan kasvihuoneilmiöön vaikuttaisi.
Muutenkin vähän kaukaa haettu juttu tuo.
No joo.
"Entä miksi sinä juot saunakaljan? "
Kun en yleensäkään juo. Tai jos juon niin pilsun.
Miksi juon pilsun? Kun saunassa on kuuma ja tulee
jano.
"Vain jos matkustan sivistyneempiin maihin joissa
se on laillista, niin saatan pysähtyä kahvilaan."
Se on vähän ilmeisesti mitä sivistyksellä
tarkoitetaan. Jos sitä mitataan huumeiden
käytöllä niin kai sekin jokin mittari on. En
kyllä tiedä millä lailla sivistyneempi on se maa,
jossa huumeet on laillistettu. Mielestäni ei
millään lailla. Huumeiden käytön mittaaminen
mittaa paremminkin rappion määrää.
Mitä enemmän väestö käyttää huumeita, sitä
rappioituneempi valtio.
En halua asua rappiovaltiossa. Jos Suomi joskus
laillistaisi huumeet, muuttaisin luultavasti
pois. Se olisi mulle viimeinen naula arkun
kanteen, viimeinen pyllistys ja pyyhintä valtion
puolelta. Veisin verorahani muualle järkevämpään
käyttöön.
Ja tuo ei ollu vitsi vaan täysi tosi.
jos huumeet laillistettaisiin.... marihuana
onneksi ei ole huume.
Saksa, Hollanti, Italia, Tanska... no ei kai ne
ole sitten sivistysvaltioita vai mitä?
Suomi on rappioitunut viinaa kittaava kansa.
muuten hampun hyötykäytön mahdollisuuksista ennen?
Sinä et nyt myönnä positiivisia asioita olevan
olemassakaan, periaate kinaamista eikö vain?
Kyllä suomessakin aikoinaan viljeltiin
paljoltikkin hamppua, tehtiin köyttä jne...
Lainasin jälleen jonkun toisen tekstiä...
1. Marijuana aiheuttaa aivovaurioita
Kuuluisin tutkimus, jonka väitetään todistavan
aivovaurioväitteen, on tri Robert Heathin
apinatutkimus, joka tehtiin 1970-luvun lopulla.
Tutkimusta arvioi huomattava tiedemiespiiri
lääketieteen instituutin ja kansallisen
tiedeakatemian sponsoroimana. Heidän
tutkimuksensa julkaistiin nimellä "Marijuana and
health" vuonna 1982. Heathin tutkimusta
arvosteltiin terävästi riittämättömästä koe-
eläinten määrästä (vain neljä apinaa),
kykenemättömyydestä tuottaa yleispäteviä tuloksia
sekä normaalin hermostorakenteen
tulkitsemisesta "vaurioituneeksi" väärin
perustein. Marijuanan käyttäjien parissa tehdyt
tutkimukset eivät ole tuottaneet todisteita
aivovaurioiden esiintymisestä. Mainittakoon
American Medical Associationin ammattilehdessä
JAMA:ssa julkaistut kaksi tutkimusta vuodelta
1977, joissa ei havaittu aivovaurioita marijuanan
aktiivikäyttäjissä. Samana vuonna AMA julkisti
virallisesti myönteisen kantansa marijuanan
laillistamiseen. Sellaista tuskin voisi odottaa,
jos AMA:n käsityksen mukaan marijuana
vahingoittaisi aivoja.
2. Marijuana heikentää hedelmällisyyttä
Tämä väite perustuu pääasiassa tri Gabriel
Nahasin kudostutkimuksiin petrimaljoissa ja
tutkimuksiin, joissa annettiin koe-eläimille
lähes tappavia annoksia kannabinoideja
(ts.marijuanan päihdyttäviä ainesosia). Nahasin
yleistykset petrimaljoista eläviin ihmisiin on
torjuttu tiedeyhteisön piirissä kelvottomina.
3. Marijuana on "portti" kovempiin aineisiin
Tämä on yksi sitkeimpiä myyttejä. Elävän elämän
esimerkki siitä, mitä tapahtuu marijuanan ollessa
vapaasti tarjolla, löytyy Alankomaista. Marijuana
dekriminalisoitiin käytännössä Alankomaissa 1970-
luvulla, mistä lähtien kovien huumeiden
(heroiinin ja kokaiinin) käyttö on vähentynyt
suuressa määrin. Jos marijuana todella
olisi "portti kovempiin aineisiin", kovien
huumeiden käytönhän olisi pitänyt lisääntyä.
Havaintoja vastaavasta "negatiivisesta
porttivaikutuksesta" on tehty myös
Yhdysvalloissa: 1970-luvun alussa tehdyt
tutkimukset osoittivat negatiivista korrelaatiota
marijuanan ja alkoholin käytön välillä. Rand
Corporationin tutkimus vuodelta 1993 vertaili
huumeiden käyttöä USA:n eri osavaltioissa. Se
osoitti, että osavaltiot, joissa marijuanaa oli
helpommin saatavilla - ts. osavaltiot, joissa
lainsäädäntö on lievempi - kovien huumeiden
käyttö ensiaputilastoilla mitattuna oli
vähäisempää kuin osavaltioissa, joissa
lainsäädäntö oli tiukempi. Lyhyesti sanottuna,
tiede ja käytännön kokemukset osoittavat, että
marijuanalla on taipumus korvata paljon
vaarallisempia kovia huumeita, kuten alkoholi,
kokaiini ja heroiini.
4. Marijuana heikentää vastustuskykyä
Kuten hedelmällisyystutkimusten tulokset, tämäkin
väite perustuu koe-eläimille annettuihin erittäin
suuriin kannabinoidiannoksiin. Ihmisillä tätä ei
ole pystytty osoittamaan. Kiinnostavaa sinänsä,
kaksi vuonna 1978 ja yksi vuonna 1988 tehty
tutkimus osoitti, että hasis ja marijuana
saattoivat jopa voimistaa elimistön
vastustuskykyä tutkituissa ihmisissä.
5. Marijuana on paljon vaarallisempaa kuin tupakka
Poltettu marijuana sisältää suunnilleen saman
määrän karsinogeenejä kuin vastaava määrä
tupakkaa. On muistettava, että ahkera
tupakoitsija polttaa paljon enemmän tupakkaa kuin
ahkera marijuanankäyttäjä marijuanaa. Tämä johtuu
siitä, että poltettu tupakka 90%
addiktiopotentiaaleineen on suurin riippuvuuden
aiheuttaja kaikista huumeista, marijuanan
aiheuttaessa lievemmän riippuvuuden kuin kahvi.
Kaksi muuta tekijää ovat tärkeitä. Ensinnäkin,
huumeidenkäyttövälineet kieltävä lainsäädäntö
(USA:ssa) tekee karsinogeenejä suodattavat
vesipiiput laittomiksi ja vaikeuttaa näin
turvallisempaa polttamista. Toiseksi, jos
kannabis olisi laillista, olisi edullisempaa
käyttää bhangin (perinteinen juoma Lähi-Idässä)
tai marijuanateen kaltaisia kannabisjuomia, jotka
ovat täysin karsinogeenittömiä. Ero on huikea
verrattuna savuttomiin tupakkatuotteisiin, kuten
nuuskaan, joka aiheuttaa suu- ja kurkkusyöpää.
Kun kaikki nämä tosiasiat huomioidaan, voidaan
selvästi havaita asian olevan päinvastoin:
marijuana on paljon turvallisempaa kuin tupakka.
6. Laillinen marijuana aiheuttaisi tuhoa
maanteillä
Vaikkakin marijuana päihteenä käytettynä
heikentää suorituskykyä alkoholin tapaan,
tutkimukset marijuanan vaikutuksesta auto-
onnettomuustilastoihin vihjaavat, että marijuana
ei olisi yhtä vaarallista kuin alkoholi. Kun
satunnainen ryhmä kuolemaan johtaneiden auto-
onnettomuuksien uhreja tutkittiin, aluksi
havaittiin marijuanan liittyneen suhteessa yhtä
moneen onnettomuuteen kuin alkoholin. Toisin
sanoen, marijuanan vaikutuksen alaisena olleiden
kuskien määrä suhteessa marijuanan käyttäjien
määrään yhteiskunnassa oli lähellä alkoholin
vaikutuksen alaisena olleiden kuskien määrään
suhteessa alkoholin käyttäjien määrään
yhteiskunnassa. Lähempi tutkimus kuitenkin
paljasti, että 85 prosenttia marijuanan
vaikutuksen alaisena olleista oli myös nauttinut
alkoholia. Pelkästään marijuanan vaikutuksen
alaisena olleiden suhde oli paljon alhaisempi
kuin pelkästään alkoholin vaikutuksen alaisena
olleiden. Tätä havaintoa tukevat monet muut,
täysin toisenlaisia menetelmiä hyödyntäneet
tutkimukset. Esimerkiksi, taloudellinen analyysi
marijuanan käytön dekriminalisoinnin
vaikutuksista osoitti, että osavaltiot, joissa
marijuanan käytöstä annettavia rangaistuksia oli
alennettu, marijuanan käyttö kohosi
alkoholinkulutuksen kustannuksella, minkä
seurauksena vakavien liikenneonnettomuuksien
määrä väheni.
7. Marijuana "latistaa" aivokäyrää
Tämä on silkka valhe, jonka Partnership for a
Drug-Free America on pannut liikkeelle. Muutama
vuosi sitten he pyörittivät TV-mainosta, jossa
näytettiin ensin normaali aivokäyrä ja sen
jälkeen "marijuanan vaikutuksen alaisena" olevan
14-vuotiaan "lattea" aivokäyrä. Kun tutkijat
soittivat TV-yhtiöihin valittaakseen mainoksesta,
sen näyttäminen lopetettiin. Vaikuttaa siltä,
että Partnership for a Drug-Free America
väärensi "marijuana-aivokäyrän". Todellisuudessa
marijuana lievästi lisää alfa-aaltoja. Alfa-
aallot liitetään usein mietiskeleviin ja
rentoutuneisiin tiloihin, jotka puolestaan
liitetään ihmisen luovuuteen.
8. Marijuana on nykyään voimakkaampaa kuin ennen
Tämä myytti on seurausta virheellisestä
tutkimusmateriaalista. Väitteen esittäneet
tutkijat perustivat väitteensä poliisin 1970-
luvulla takavarikoimien marijuana-erien
todettuihin THC-pitoisuuksiin. Väärät
säilytysolosuhteet aiheuttivat tuolloin kuitenkin
sen, että marijuanan THC-pitoisuus heikkeni
ratkaisevasti jo ennen kuin minkäänlaisia
kemiallisia analyysejä ehdittiin suorittaa.
Samoihin aikoihin suoritetut riippumattomat
tutkimukset osoittavat, että 1970-luvun alussa
tyypillinen "katu"-marijuana oli yhtä voimakasta
kuin nykyäänkin. Itse asiassa kaikkein
voimakkainta kannabiksen muotoa myytiin USA:ssa
laillisesti 1920- ja 1930-luvuilla lääkealan
yrityksen Smith-Kleinin toimesta nimikkeellä
American Cannabis.
9. Marijuana heikentää välimuistia
Tämä on totta, mutta harhaanjohtavaa. Kun
alkoholi vaikuttaa motoriikkaan, marijuana
vaikuttaa keskittymiskykyyn. Kaikki
keskittymiskyvyn häiriöt katoavat vaikutuksen
loputtua. Vaikutus välimuistiin liitetään yleensä
tri Heathin apinaraukkoihin pyrkimyksenä antaa
vaikutelma, että tila olisi pysyvä.
10. Marijuana kerääntyy elimistöön kuten DDT
Tämäkin on totta, mutta harhaanjohtavaa.
Kannabinoidit ovat samalla tavalla rasvaliukoisia
kuin lukemattomat ravintoaineet ja myöskin eräät
myrkyt kuten DDT. Esimerkiksi tärkeä A-vitamiini
on rasvaliukoinen, mutta marijuanan kieltämisen
kannattajat eivät tätä vertausta koskaan tee.
11. Marijuanan savussa on yli 1000 kemikaalia
Taas totta, mutta harhaanjohtavaa. Science-lehden
numeron 31.8.1990 mukaan paahdetussa kahvissa
esiintyvistä yli 800 kaasuuntuvasta kemikaalista
vain 21 on testattu eläimillä ja 16 niistä
aiheutti syöpää jyrsijöissä. Kuitenkin kahvi on
laillista ja sitä pidetään melko turvallisena.
12. Kukaan ei ole kuollut marijuanan
yliannostukseen
Tämä on totta. Se on otettu mukaan, jotta
nähtäisiin pysyitkö tarkkaavaisena. Eläinkokeet
ovat osoittaneet, että tappavat
kannabinoidiannokset ovat erittäin suuria.
Tiedemiehet ovat arvioineet huumaavan
kannabinoidiannoksen suhteen tappavaan annokseen
olevan 1:40000. Toisin sanoen, yliannostuskuolema
edellyttäisi huumaavan annoksen 40000-
kertaistamista. Alkoholilla vastaava suhde
vaihtelee 1:4:n ja 1:10:n välillä. On helppoa
ymmärtää, miksi yli 400 ihmistä kuolee Suomessa
vuosittain alkoholin yliannostukseen eikä kukaan
kuole marijuanan yliannostukseen.
--------------------------------------------------
------------------------------
Lähteet:
1)
Marijuana and Health, Institute of Medicine,
National Academy of Sciences, 1982.
JAMA:n tutkimukset:
Co, Goodwin, Gado, Michael, and Hill: "Absence of
cerebral atrophy in chronic cannabis users",
JAMA, 237:1229-1230, 1977.
Kuehnle, Mendelson, Davis, New: "Computed
tomographic examination of heavy marijuana
smokers", JAMA, 237:1231-1232, 1977.
2)
Marijuana and Health (kts.kohta 1).
Dr.Lester Grinspoon: Marijuana Reconsidered,
1978.
3)
"The Economics of Legalizing Drugs", Richard J.
Dennis, The Atlantic Monthly, Vol 266, No.5, Nov
1990, s.130.
"A comparison of Marijuana Users and Non-users",
Norman Zinberg and Andrew Weil (1971).
Rand Corporationin tutkimus (1993):
"The Effect of Marijuana Decriminalization on
Hospital Emergency Room Episodes: 1975-1978",
Karyn E. Model.
4)
"Marijuana and Immunity", Journal of Psychoactive
Drugs, Vol 20(1), Jan-Mar 1988.
Kaklamani et al.:"Hashish smoking and T-
lymphocytes", 1978.
Kalofoutis et al.:"The significance of lymphocyte
lipid changes after smoking hashish", 1978.
Wallace, Tashkin, Oishi, Barbers:"Peripheral
Blood Lymphocyte Subpopulations and Mitogen
Responsiveness in Tobacco and Marijuana Smokers",
1988, Journal of Psychoactive Drugs.
5)
Health Consequences of Smoking: Nicotine
Addiction, Surgeon General's report, 1988.
"Hooked, not hooked", Deborah Franklin, In Health
Magazine(s.39-52).
"Working Men and Ganja: Marijuana Use in Rural
Jamaica", M.C.Dreher, Institute for the Study of
Human Issues, 1982, ISBN 0-89727-025-8.
Marijuana and Health(kts. kohta 1).
6)
"Marijuana, Driving and Accident Safety", Dale
Gieringer, Journal of Psychoactive Drugs.
"Do Youths Substitute Alcohol and Marijuana? Some
Econometric Evidence", Chaloupka & Laixuthai,
Nov.1992, University of Illinois at Chicago.
7)
Jack Herer: The Emperor Wears No Clothes, 1990,
s.74.
Cynthia Cotts: "Hard Sell in the Drug War", The
Nation, March 9, 1992.
Dornbush, Fink & Freedman: "Marijuana, Memory and
Perception", 124th annual meeting of the American
Psychiatric Association, May 3-7, 1971.
8)
"Cannabis 1988, Old Drug New Dangers, The Potency
Question", Mikuriya & Aldrich, Journal of
Psychoactive Drugs.
9)
Marijuana and Health(kts. kohta 1).
"Marijuana, Memory and Perception"(kts. kohta 7).
10)
Marijuana and Health(kts. kohta 1).
"The A Team", Scientific American, Vol.264, No.2,
Feb 1991, s.16.
11)
"Too Many Rodent Carcinogens, Mitogenesis
Increases Mutagenesis", Ames & Gold, Science,
Vol.249, 31 August 1990, s.971.
12)
Marijuana Reconsidered(kts. kohta 2), s.227.
Uusi Suomi 13.9.1991, sivu 9.
3. Marijuana on "portti" kovempiin aineisiin
Tämä on yksi sitkeimpiä myyttejä. Elävän elämän
esimerkki siitä, mitä tapahtuu marijuanan ollessa
vapaasti tarjolla, löytyy Alankomaista. Marijuana
dekriminalisoitiin käytännössä Alankomaissa 1970-
luvulla, mistä lähtien kovien huumeiden
(heroiinin ja kokaiinin) käyttö on vähentynyt
suuressa määrin. Jos marijuana todella
olisi "portti kovempiin aineisiin", kovien
huumeiden käytönhän olisi pitänyt lisääntyä.
Havaintoja vastaavasta "negatiivisesta
porttivaikutuksesta" on tehty myös
Yhdysvalloissa: 1970-luvun alussa tehdyt
tutkimukset osoittivat negatiivista korrelaatiota
marijuanan ja alkoholin käytön välillä. Rand
Corporationin tutkimus vuodelta 1993 vertaili
huumeiden käyttöä USA:n eri osavaltioissa. Se
osoitti, että osavaltiot, joissa marijuanaa oli
helpommin saatavilla - ts. osavaltiot, joissa
lainsäädäntö on lievempi - kovien huumeiden
käyttö ensiaputilastoilla mitattuna oli
vähäisempää kuin osavaltioissa, joissa
lainsäädäntö oli tiukempi. Lyhyesti sanottuna,
tiede ja käytännön kokemukset osoittavat, että
marijuanalla on taipumus korvata paljon
vaarallisempia kovia huumeita, kuten alkoholi,
kokaiini ja heroiini.
Väitöskirja hamppukuidun mahdollisuuksista
Lähde: Turun Sanomat 24.3.2000
Perjantaina 24.3. Helsingin yliopistossa
tarkastetaan tutkija, MMM Hannele Sankarin
väitöskirja "Towards Bast Fibre Production in
Finland: Stem and Fibre Yields and Mechanical
Fibre Properties of Selected Hemp and Linseed
Genotypes".
Kuituhampun ja öljypellavan varsista saatavalla
kuidulla voidaan tulevaisuudessa korvata
synteettisiä materiaaleja. Hamppua ja pellavaa on
perinteisesti viljelty Suomessa tekstiilien raaka-
aineeksi. Niiden viljely tyrehtyi kuitenkin 1950-
luvulla synteettisten kuitujen vallatessa
markkinat.
Peltokokeissa hampun hehtaarisadot jäivät noin
kolmannekseen verrattuna keskieurooppalaiseen
satoon. Sopivalla maalajin ja lajikkeen
valinnalla sekä viljelytekniikkaa kehittämällä
voidaan meilläkin päästä lähes 10 000 kilon
varsisatoihin hehtaarilta. Nykyiset EU-lajikkeet
ovat meille liian myöhäisiä. Pitäisi löytää
aikaisempia lajikkeita tai saada EU-säännöksistä
poiketen lupa korjata satoa jo elokuussa, sillä
syys-lokakuussa hamppu kuivuu huonosti pelloilla.
Helsingin yliopistossa on tutkittu myös
kevätkorjuun mahdollisuutta. Kuidun laadun on
havaittu heikkenevän mutta nesteensidontakyvyn
lisääntyvän. - Ehkä tulevaisuudessa voidaan
valmistaa ekologisia ja maatuvia vaippoja
luonnonkuiduista, Sankari arvelee.
Hampun kuitua voidaan käyttää myös vahvikkeena
muovin ja kumin seassa. Lisäksi siitä voidaan
saada muotoon puristettuja teknisiä osia kuten
auton kojelautoja, hattuhyllyjä ja oven
sisäosia. - Ennen muuta Saksan autoteollisuus on
kovin kiinnostunut tästä vaihtoehdosta. Samoin
lentokoneteollisuus miettii tämän maailman
vahvimman mutta kevyen luonnonkuidun
hyödyntämistä, Sankari tietää.
Sekä öljypellava että kuituhamppu soveltuvat
Sankarin mielestä erityisen hyvin Varsinais-
Suomen pelloille. Hamppu sopii mainiosti
viljelykierron välikasviksi, koska yli
kaksimetrinen kasvi vie pellon rikkakasveilta
elinmahdollisuudet. Paalujuurisena ja lehtevänä
kasvina se parantaa myös maan rakennetta.
periaatteesta nimenomaan on kysymys.
Jotkut arvot ovat pysyviä ja niitä puolustan
kyllä tiukasti.
Huumeiden käytön vastustaminen on yksi niistä. Ja
marihuanan lasken huumeeksi.
Tästä voitaisiin kiistellä vaikka loppuikä. Eikä
minun mielipiteeni muutu vaikka kuinka
todistetaan marihuanaa vaikka hyötykasvina.
"Kyllä suomessakin aikoinaan viljeltiin
paljoltikkin hamppua, tehtiin köyttä jne... "
Joo mutta silloin ennenvanhaan ne olikin VAIN
köysiä ja painomateriaalia tms. eikä marihuanaa
tai muita nautintoaineita. Ja ne olivatkin
varmasti ihan ok käyttötuotteina.
Mietipä muuten miksi noita vanhoja
hampputuotteita ei enää ole, hyvä jos löytää edes
museoista? No vastaus: narkkarit pöllii ne heti,
jos vaan tietävät niitä jossain olevan. Siksi.
Ja samasta syystä niiden valmistus on lopetettu.
Väärinkäyttö pilaa ja on pilannut varmaan
montakin hyvää asiaa. Vaikka ei hamppu
materiaalina ole niin ylivoimaisesti parempaa
verrattuna muihin materiaaleihin, että se olisi
pakko ottaa siitä syystä takaisin käyttöön.
"antaisitko lapsesi käyttää kannabistuotteita tai
muita huumausaineita?"
nythän ei ensinnäkään puhuttu kuin kannabiksesta,
joka nyt on vaan luokiteltu suomessa
huumausaineeksi ja siihenpä ne yhtäläisyydet
melko pitkälle muiden laittomien päihteiden
kanssa jäävätkin.toisin sanoen jos lapseni
välttämättä haluaisi sekoittaa päätään jollain
aineella niin toivoisin että hän valitsisi
kannabiksen alkoholin sijasta.
"Tiesitkö, että huumausaineet mädättävät aivosi
paljon nopeammin, kuin sallitut nautintoaineet
esim. kalja (Olut), tupakka tai kahvi vaikkapa
yhtäaikaa käytettynä?"
Tiesitkö sinä että teet itsestäsi pellen
laukomalla tollaisia perättömyyksiä??näytä
minulle yksikin tutkimustulos joka osoittaisi
väitteesi todeksi niin lupaan vaieta sen jälkeen
ja voin vaikka alkaa vapaaehtoiseksi
päihdetyöntekijäksi.
"Entäs huumausaineet ja ajoneuvot? Miten tuohon
pitäisi suhtautua, jos kannabis laillistettaisiin
tai siitä tulisi tupakkaa vastaava nautintoaine?
Lapsesi kirmaa koulutielle ja puolet pöllyttää
huumesätkää ratin takana... joopa"
Tietänkään kovin sekavassa olotilassa ei auton
rattiin mennä oli sitten vedetty viinaa,
kannabista tai vaikka lääkärin määräämiä
pillereitä.Samanlailla voitaisiin kannabikseenkin
määrätä tietty raja-arvo jota ei saa ylittää kun
ajaa--->vrt promilleraja.Ja kuka oikeastaan edes
puhui siitä että kannabista käytettäisiin kuten
tupakkaa?
"Mitens työnteko onnistuisi kannabis pöhössä?"
Oletko sinä sitten kännissä töissä???
"Mites sitten, kun kannabistuotteet aiheuttaa
voimakkaamman riippuvuuden, tulee narkkareita? Ja
sitten kun kannabista saa kaupasta, niin
luultavasti narkkareitakin olis paljon enemmän.
Eli sellaisten persaukisten nistien määrä
lisääntyis räjähtämällä? Ja taas tästä: kun rahat
loppuu, tulee enemmän omaisuusrikoksia tms.
pankkikeikkoja, että nää nistit saa sitä
laillista kannabista kaupasta. Entäs mikäs tähän
avuksi? Ei varmaan suakaan kiinnosta rempata
autoa joka toinen viikko ja joka toinen hommata
siihen uutta sterkkaa kajareita?"
Voi voi..nyt mulla alkaa jo aivan säälittämään
miten vähän sä tiedät aiheesta johon vastaat
tiukoin mielipitein.Eli kykenisitkö mitenkään
ymmärtämään jos kertoisin että kannabis ei
aiheuta oikeastaan minkäänlaista fyysistä
riippuvuutta ja että henkinen riippuvuuskin on
melko vähäinen kohtuullisilla käyttötavoilla.Ne
on lähinnä heroinistejä jotka niitä autoja
vääntää.Ja sehän tässä olikin pointtina että jos
kannabis laillistettaisiin niin normaali
kannabiksenpolttelijan kontaktit
rikollismaailmaan vähenisivät ja samalla
todennäköisyys siirtyä kovempiin aineisiin kuten
heroiini.
"Mites sitten kun alkaa kannabisten sauhuttelijat
saamaan epämuiodostuneita tai muuten vähän
vajaita lapsia? Eikö yhteiskunnan pitäisi
tässäkin taas tulla vastaan ja auttaa viattomia
narkkari vanhempia hoitamaan lasta?"
Kannabiksen raskausaikaisen käytön ja
epämuodostuminen välillä ei ole pystytty
osoittamaan yhteyksiä ja sitäpaitsi tuskinpa
monikaan tällä hetkellä kannabista käyttävä äiti
on polttanut ko ainetta raskausaikanaan.
Itse henk.koht. olen sitä mieltä että suomeen
riittäisi mainiosti se että kannabiksen
kotikasvatus omaan käyttöön
dekriminalisoitaisiin,tällä saavutettaisiin
kaikki koko aineen laillistamisen edut ja
vältettäisiin haitat..
Olen poltellut kannabista arviolta 30-40 kertaa.
Ekoina kertoina se vaikutti aivan erilailla, kuin
myöhemmin. Ei krapulaa, ei pahaa oloa, ei
sekoilua, ei paskanjauhantaa, ei
muistinmenetyksiä, pelkkää hyvää oloa alusta
loppuun. Valitettavasti jouduin sen lopettamaan,
koska Suomessa siihen suhtaudutaan niin
kielteisesti. en ole pariin vuoteen
koskenutkaan kannabikseen, eikä juuri ole tehnyt
mielikään. Silti mieluummin polttelisin, kuin
lipittäisin viinaa tai kaljaa. Kannabis on
sitäpaitsi laillista useassa maassa!
HAHAHAHAAHAHA joku on lukenu paaljon joo o tiesitkö että uusimman tutkimuksen mukaan tämä laiton huume parantaa altzhaimerin tautia (pyydän anteeksi kirjoitus virheitä) Laillistakaa jamaican sielu 2012
olla faktat ja mielipiteet vähissä vastustajilla.
Hemp-pa pisti koko sakille jauhot suuhun -heh-
Todellako kaikkea noita voi valmistaa yhdestä
kasvista?
saahan vaikka pikkukivistä tehtyä vaikka mitä :)
Ei tarvitse olla kovinkaan taitava insnööri, kun
saa jo kehitettyä useita hyviä käyttökohteita
pikkukivien käyttöön.
Ja pikkukiviä onkin (yllätys yllätys) käytetty
kautta aikain. Ja ne tuotteet ovat edelleen
luvallisia. Eikä kukaan narkkari niitä ala
halkomaan tai polttamaan vaan sen takia, että
tulis pää täyteen värejä tai viidakko muuttaisi
ihan viereen!
Faktat:
Tehtyjä tutkimuksia marihuanan
terveydellisyydestä en viitsi tämän enempää
kommentoida. Niistä tutkimuksista voi jokainen
vetää omia johtopäätelmiään, kun aika isossa
osassa tutkimuksista lopputulokset riippuvat
siitä mikä taho on tutkimuksen teettänyt ja
rahoittanut. (Ja itseasiassa hölmöähän olisi
tehdä sellaisia tutkimuksia, jotka olis oman edun
vastaisia, eikö?)
Ja varmasti löytyy vastaavanlainen määrä yhtä
arvostettuja tutkimuksia, joissa taas osoitetaan
hem-pan mainitsemat tutkimukset vesiperiksi.
Mielipiteet:
Ja kun tilanne on tämä, ainoa mihin voi luottaa,
on oma käsitys asioiden oikeellisuudesta. Ja
luottaa siihen. Ehkäpä siinä asiassa hemp-pa on
samaa mieltä kuin minä. Ja siksi en jaksa enää
asiasta enempää väitellä.
Makuasioista ei voi muuta kuin kiistellä.
Mielipide on edelleen, niitä oli alunperinkin
vain yksi! Jos se on vähän, niin sitten kannattaa
miettiä omalla kohdallaan, onko äänestämisessä
tai yleensäkään omien periaatteiden pitämisessä
enää mitään mieltä :)
No niin, tilanne katsaus...
hemp-pa 100
tapio 0
tapio argumentoi mutu tuntumalla, hemp-palla taas
paljolti tietoon pohjautuvia väittämiä. Mikäli
tämä keskustelu ratkaisisi laillisen/laittoman
välillä niin kohta olisi kannabis laillista ja
kahviloissa tarjolla.
Eikä tämä väistämättä olisi mikään huonompi
ajatus, täytynee pohtia tarkemmin asiaa.
kyseessä onkin se mikä on oikein ja mikä väärin.
Aika hankalaa, eikö? Missä menee oikean ja väärän
raja.. johonkin se pitää vetää.
Tekisitkö itse pelkästään tieteelliseen
tutkimukseen perustuvia päätöksiä tällaisessa
asiassa, joka vaikuttaa niin moneen muuhun
asiaan? Minä en. Ajatus huumeksi luokitellun
aineen laillistamisesta on niin vastoin järkeä
kuin vaan voi olla.
Tieteellisesti ja loogistesti päättelemällä
saadaan niin halutessa moni asia näyttämään ihan
toiselta kuin mitä se oikeasti on.
Jos puolustellaan marihuanan laillista sillä,
että onhan näitä muitakin nautintoaineita, kuten
kahvi ja tupakka, jotka ovat laillisia. No niin
on, mutta montakohan päättäjää tälläkin Suomen
niemellä on, joilla olis kanttia mennä kieltämään
ne. Eihän niiden aineiden myyminen ja käyttö ole
varmaan oikein. Siis se, että viinaa, tupakkaa ja
kahvia myydään melkein kenelle vaan. Mutta ei se
kyllä mikään syy ole marihuanankaan
laillistamiseen.
Jos vähätellään huumattuna ajamisen vaaroja, ei
ole oikein sekään.
Jos puolustetaan huumaavaa ainetta sillä, että
siitä olevinaan saa valmistettua kaikkea hienoa,
niin ei se ole olennainen asia.
Jos verrataan huumaavan aineen vaikutuksia muuhun
huumaavan aineen vaikutuksiin ja todetaan että
tämä toinen on paljon vaarattomampi, niin sekin
menee mielestäni metsään. Kaikki on lisää
ongelmien kakussa.
Jos jossain maassa on paha huumeongelma ja siellä
sitten hätäpäissään laillistetaan huumeet
vaikkapa sillä syyllä, että ei koko maata voi
pitää putkassa, niin ei sekään tarkoita sitä,
että Suomessa pitäis tehdä sama asia. Onhan
meillä ongelma, kyllä, mutta ei huumeiden
vastaista kampanjaa ole hävitty.
Olihan noita olevinaan puoltavia asioita
muitakin, mutta ajatus on inha, siitä en pääse
mihinkään.
Jotain porsaanreikää laissa ei paikata millään
toisella porsaan reiällä. Sillä saa aikaan niin
ison holen, että sitten sitä kusessa vasta
ollaan.
On vaan kumma, kun ei tässä keskustelussa saa
vastakaikua juuri mistään. Ehkä en ole niin
vetävä persoonana kuin hemp-pa. Sillekään en
mahda mitään.
Mutta mielipiteeni olen julki tuonut, sitä kai
pyydettiin ja se saatiin.
fraasi unohtui:
"Kun antaa pirulle pikkusormen se vie koko käden."
Jokainen saa miettiä sitä missä kohdassa
pikkusormen antamista tai käden viemistä ollaan
menossa. Minun mielestä nyt se käsi alkaa kohta
lähteä.
Ja mopo karata käsistä.
1. Jos vähätellään huumattuna ajamisen vaaroja,
ei
ole oikein sekään
V: Joo ei olekkaan, tosin kannabiksesta saatu
euforia kestää n. 4h, ja sitä ei usein oteta jos
täytyy lähteä ajamaan vielä autoa, järki pitää
olla mukana kaikessa.
2.kyseessä onkin se mikä on oikein ja mikä
väärin.
Aika hankalaa, eikö? Missä menee oikean ja väärän
raja.. johonkin se pitää vetää.
V:Väärään paikkaan on raja laitettu.
3.Tekisitkö itse pelkästään tieteelliseen
tutkimukseen perustuvia päätöksiä tällaisessa
asiassa, joka vaikuttaa niin moneen muuhun
asiaan? Minä en. Ajatus huumeksi luokitellun
aineen laillistamisesta on niin vastoin järkeä
kuin vaan voi olla
V:Jos tiede ei pysty toteen näyttämän
vaarattomuutta niin mikä... intuitio???
Ps. lue laittamani teksti kieltolaista uudelleen.
4.Mutta mielipiteeni olen julki tuonut, sitä kai
pyydettiin ja se saatiin.
V: Kiitos hienosta keskustelusta
biksesta ei saa hallusinaatioita, vaikkakin
ensikerroilla saattaa tulla harhaluuloja tms.
mutta ei missään nimessä nää mitään viidakkoja
tai muitakaan sekopäisyyksiä!!!
Jo neanderilaiset käyttivät hamppu söivät sitä.
Ei missään nimessä saa laillistaa!
Täällä on hulluja käyttäjiä jo ihan liikaa!
Ja noita käyttäjiä poistuu luonnollisen kuoleman kautta. Kun ottavat huumeita liika! Näin se toimii!
Hyvä, että ottavat liika-annostuksia!
Kertokaa hörhöt, että miten mukavaa teidän elämänne on, kun olette käyttäjiä? Ei varmaankaan ole edes elämisen arvoista elämää!
Lukekaa tarinani kannabiksen laillistamisesta
Lukekaa tarinani kannabiksen laillistamisesta
Lukekaa tarinani kohdasta kannabiksen laillistamisesta
On vaan yksi "polku" teille humme käyttäjille ja se vie saunan taakse!
Kannabiksen Lääkekäyttö pitää sallia vähintäänkin.