Pettynyt

Minäkin tykkään enemmän vanhasta larasta. Pelaan kakkosta ja olen todennut pelaavani varmaan parasta tomppia. Inhottaa, kun peliä on alettu myymään laran tisseillä ja muutenkin hahmo on pilattu uusimmissa peleissä. Tämä on minun mielepiteeni, esittäkää te muut omanne.

En tosin lähde vielä tuomitsemaan Legendiä ennenkö pääsen siihen käsiksi, mutta Laran ylimaallinen hypetys ja mainostaminen alkaa tursuta jopa allekirjoittaneen silmistä ja korvista.

Ensinnäkään persoonana Lara Croft ei ole lainkaan mikään sosiaalinen seurapiiriperhonen, joka nauttisi suuren yleisön suosiossa poseeraamisesta. Pikemminkin hän on yksinäinen susi, joka seikkailee työkseen kiertäen maailman syrjäisimmissä kolkissa ja siten tuntee elävänsä täysillä. Eikä se ole hänelle pelkkää työtä, vaan tosiaankin elämäntapa; tutkia muinaisia kulttuureita (mitä väliä jos henki meinaa lähteä joka viides sekunti) ja sitten kirjoitustensa kautta tuoda ihmisten tietoisuuteen kätkettyä viisautta. Eli itseasiassa meininki on hyvin zen. Tämä Laran uusi imago on ajautunut aika kauas siitä alkuperäisestä seikkailijattaresta, johon vuosia sitten ihastuimme. Nainen mennä hyppelehtii henkkamaukasta ostetun näköisellä vaatetuksella, tekee kaiken maailman piruetteja ja mennessään vielä vinkkaa keimaillen silmää.

Toki tietynlaisia uusia juttuja on suotavaakin olla, kuten uusia liikkeitä ja niin edelleen. Legend näyttää ulkoasultaan todellakin häikäisevältä ja houkuttelevalta, mutta miksi en siltikään aisti sitä samaa tunnelmaa, joka aivan ensimmäisissä Tomb Raidereissa on niin henkeäsalpaavan tiiviisti läsnä?

Liika ns. fanservice pilaa mielestäni kaiken. Se on aivan turhaa, siinä ei ole kertakaikkiaan ideaa. Samaten liika pelimäisyys kaikkine monimutkaisine valikoineen ja viimeisen päälle hiottuine käyttäjäystävällisyyksineen (vaikeustasot, punaiset ampumakehikot vihollisten ympärillä, pleikkarin ohjaimen nappuloiden kuvakkeet ympäristössä jne) tappavat tunnelmaa. Muistelkaapa nyt esimerkiksi Last Revelationia (TR4), missä Laran ja kauniiden maisemien lisäksi näytöllä ei näy tasan minkäänlaisia kuvakkeita energiapalkkia lukuunottamatta, eikä aina sitäkään. Se on jo omiaan luomaan sitä taianomaista raidaamisen tunnelmaa, missä tunnet tosiaankin matkustaneesi jonnekin toiseen maailmankolkkaan, missä on pärjättävä omillaan. Perusasiat opetellaan ensimmäisissä harjoituskentissä, mutta sielläkään ei ilmaannu yhtäkkiä ruudulle mitään rautalangasta väännettyjä Paina-Nyt-Tätä-kuvakkeita ja vihollisten kohdalle punainen kehikko osoittamaan, että "Hei katso, tässä on kohde jota voit ampua!", hyvä ettei vielä päällä lue kyltti missä lukee vaikkapa "Susi-kohtalaisen vaarallinen" tai "T-Rex-hyvin vaarallinen" tai "Rotta-melko harmiton". Tällainen ylimääräinen "ihqsälä" hyppää väkivaltaisesti raidaajan ja Tombin väliin.

Vikaan mennään siinä vaiheessa, kun aliarvioidaan vanhojen ja uusienkin raidaajien älykkyys sillä rautalangasta vääntämisellä, mitä ei koskaan ennenkään ole tarvittu ja tilalle tarjotaan kaikkea "upean hienoa". Ja pilataan viimeinenkin keksimisen ja tutkimisen ilo spoilaamalla kaikki etukäteen ja tekemällä hommasta suoraviivaista ja ennalta arvattavaa. Ennen oli niin mahtavaa, kun jäi aivan keskenään vain sen kaiken tunnelman ja tilan keskelle tutkimaan ja ihmettelemään, ihastelemaan ja säikähtelemään. Säikähtämisen jännityksessäkin piilee osa raidaamisen taiasta. Se raidaamisesta onkin jäänyt varmaan parhaiten mieleen, miten vaikkapa TR1:n Atlantiksessa keräsi sydän pamppaillen rohkeutta kurkistaa mitä seuraavassa käytävässä on niiden traumojen jälkeen, mitä hetkeä aikaisemmin sai kun pirullinen demoni hyökkäsi oletetusta tyhjästä tilasta selän takaa kytkimen vääntämisen jälkeen.

Minun on jotenkin vaikea uskoa, että säikähdän vastaan kävelevää ukkelia, jonka ympärillä on punainen kehikko ja joka suunnilleen kantaa kädessään kylttiä, missä lukee: "Hei, olen Bob, vihollisesi. Ammu minut." Ihme ettei tapon jälkeen räiskähdä ilmaan vaaleanpunainen pilvi, jossa seisoo kissankokoisin kirjaimin: "200 pistettä!". Ja sitten Lara toteaa tyytyväisenä, että hyvä, tuhannesta pojosta saa voimanlisäyksen!

Kaikki sen kustannuksella, että pelätään uuden Tomb Raiderin osoittautuvan jollain tavalla vähänkään vaikeaksi. Ettei vain missään nimessä käy niin että joku paiskaa turhautuneena ohjaimensa/näppiksensä päin seinää. Mutta hyvänen aika, siinähän se hauskuus juuri piileekin! Ties montako kertaa itsellänikin on mennyt hermot raidatessa ja sitä on kironnut pää punaisena sen hetken aikana enemmän kuin ihminen keskimäärin sadattelee koko elämänkaarellaan. Mutta voi luoja sitä euforiaa kun kinkkisen tilanteen saa selvitettyä! Se sorminäppäryystaito ja ongelmanratkaisukyky, mitä Tomb Raiderin pelaaminen vaatii kehittyy ja karttuu pikkuhiljaa sitä mukaa miten paljon kukin jaksaa nähdä vaivaa. Ja kaikki se päänvaiva, harjoitteleminen ja tuska on ollut sen arvoista. Nyt tuntuu siltä, että uusille raidaajille tehdään karhunpalvelus ja annetaan kaikki valmiina helppona pakettina sen kustannuksella, että vanhat taitajat turhautuvat ja repivät hiuksia päästään.

Noh..toki Legendissäkin tulee olemaan se "vaikea vaihde", joka tarjoaa enemmän haastetta. Mutta..koko tämä erilaisten vaikeustasojen kirjo tuntuu niin vieraalta. Se vie pohjaa koko idealta. Toki AoD:ssakin oli kinkkisiä kohtia, mutta niissä se vaikeus johtui jostain aivan muusta kuin itse tehtävän vaikeudesta. Yleisimmin se johtui jostain niinkin turhasta kuin erittäin surkean jähmeistä liikkeistä. Eli jos vaikka Angel of Darknessia raidaisi TR3:n Laralla, se olisi niin pala kakkua, ettei sitä jaksaisi mennä läpi nukahtamatta. Mutta jos taas AoD:n Lara laitettaisiin mihin tahansa aiempaan Tombiin niin johan tulisi ongelmia. Ja aivan vääristä syistä.

Tomb Raiderin tekijät eivät mielestäni todellakaan näe metsää puilta. Käyttäjäystävällisyys heitettäköön minun puolestani pannaan, jos se edustaa juuri sitä mitä pelkään sen edustavan. Tomb Raider ei ole mikään Windows XP.

Olen aivan samaa mieltä!!Minusta Larasta on tehty liiian ihmismäinen.
[aarrgghh]

Tuo on totta, muta kyllä ehkä siihen voisi kyllästyä jos kaikki 7 Tomb Raideria olisivat ihan samanlaisia. Kyllä vaihtelua voi tulla...Ei kaikkien pidä olla samanlaisia, niihin muuten kyllästyy...