Puolitoista vuotta yritystä takana, ja vihdoin ihana yllätys: raskaustesti näytti positiivista! Mutta sitten rv 6 alkoi ruskea vuoto, joka eilen päättyi runsaaseen verenvuotoon hyytymineen... Itsesyytöset ja pettymys ovat musertavia... Haluaisinkin kuulla kokemuksia: Kauanko raskausoireet (rintojen aristus, palelu ym) jatkuvat? Entä onko aihetta käydä lääkärissä? Ja miten on uuden raskauden laita, onko taas odotettavissa yritystä seuraavat 1,5 vuotta... Milloin yrityksen voi aloittaa uudestaan?
Vaikeata tämä joka tapauksessa on, niin paljon on ollut mutkia matkassa, ensimmäinen kerta kun viivan raskaustestiin sain... Voimia kaikille!
kokemuksia alkuraskauden km:sta
Oili
12
5855
Vastaukset
- Riippuu varmasti
Hei!
Olethan varmistanut että raskaus oli kohdunsisäinen? Kohdunulkoinen voi olla vaarallinen.
Itselläni raskausoireet alkoivat viikolla 5 ja kestivät parin viikon ajan. Paleli, oksetti, kiukutti ja oli jatkuva nälkä. Oireet loppuivat pikkuhiljaa viikolla 8 ja viikolla 9 alkoi ruskehtavalla vuodolla keskenmeno. Parin tunnin tiputteluvuodon jälkeen alkoi tosi runsas vuoto ja sairaalan ensiavussa ultrassa raskaus paljastui tuulimunaksi. Raskausoireet loppuivat siis siinä vaiheessa kun istukka ei enää tuottanut tarpeeksi hormonia oireisiin, siis jo ennen varsinaista keskenmenoa. Vaikea sanoa miten tuo menee jos sikiö on ollut olemassa.
Olen todella pahoillani puolestasi! Kaksi viikkoa itselläni mennyt ja itsesyytös ja itku jatkuvat yhä. Otin sairaslomaa.
kai ne raskausoireet loppuvat kuitenkin sinullakin viimeistään sitten kun istukka tulee ulos. Kannattaa varmistaa lääkärissä, että pääsee tulemaan itsekseen etkä tarvitse lääkkeellistä hoitoa tai kaavintaa. paljon voimia ja jaksamista sinulle toivotan! Itselläni ensimmäinen plussa kolmen vuoden yrittämisen jälkeen. Ei ole helppoa tämä ei.
Uutta raskautta voitte yrittää kun yhdet tai kahdet normaalit kuukautiset on tullu. Tää johtuu lähinnä siitä, että kohdulta vie aikaa ennen kuin se palautuu edellisestä raskaudesta.
Koeta olla syyttämättä itseäsi. Olemme molemmat osa sitä epäonnista porukkaa, joilla yrittäminen kestää kauan ja on täynnä vastoinkäymisiä. Ikävää se on, mutta pakko uskoa, että joskus vielä onnistuu!- Oili
Kiitos vastauksestasi ja pahoittelut myös sinne päin! Tämä kaikki vaan tosiaan tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta, katkeruus nostelee väkisinkin päätään välillä... Itselläni endoa ym. joka on todellakin hankaloittanut tätä taivalta, ja tämmöinen luomu-plussa oli mieletön onnenpotku!
Käyn varmaankin kuitenkin ensi viikolla yksityisellä tarkastuttamassa vielä tilanteen...
Onnea teille jatkossa, ja toivotaan parempaa tulevaisuutta! - edellinen vastaaja
Oili kirjoitti:
Kiitos vastauksestasi ja pahoittelut myös sinne päin! Tämä kaikki vaan tosiaan tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta, katkeruus nostelee väkisinkin päätään välillä... Itselläni endoa ym. joka on todellakin hankaloittanut tätä taivalta, ja tämmöinen luomu-plussa oli mieletön onnenpotku!
Käyn varmaankin kuitenkin ensi viikolla yksityisellä tarkastuttamassa vielä tilanteen...
Onnea teille jatkossa, ja toivotaan parempaa tulevaisuutta!Minä saan voimaa ystävästäni, joka 4,5 vuoden jälkeen pahasta endosta huolimatta synnytti terveet kaksostytöt ja tuli raskaaksi täysin luomuna. Ihmeenkaltainen tapahtumahan se on, mutta jokainen lapsi on.
En osaa neuvoa sinua valitettavasti vielä miten kestää henkisesti. Ulos ei itseäni vielä huvita mennä kun aurinko sattuu itkusta kipeisiin silmiin. Ajattelin hetken aikaa tehdä mieheni kanssa asioita, joita teimme ennen kuin lapsihaave alkoi täyttää koko suhteemme. Varasimme mökin pohjoisesta, kävimme kävelyllä (siellä auringonpaisteessa kyllä, mieheni pakotti), katsoimme koko eilisen leffoja... On hienoa kun mieheni pitää huolta minusta. Huomenna menen käymään mielenterveystoimistossa. Totesin, ettei kahden viikon itku ole normaalia enää. En ole hullu ollenkaan, koin vaan raskaan menetyksen enkä halua että mieheni masentuu kanssani. Ulkopuoliselle puhumisen toivon auttavan, en tiedä, muttei varmasti ole haittaa kokeilla.
Ihmiset ottavat tämänkin asian niin eri tavalla. hankalaa aikaa tällainen. Koetan tehdä normaaleita asioita niin paljon kuin jaksan.
Ehkäpä meille, jotka odotamme ihmettämme kauan, onnistuminen ja epäonnistuminen ovat vielä raskaampia kokemuksia kuin joillekin muille. Samaistun tunteisiisi todella hyvin. Epäreilua, niin kovin epäreilua.. - Oili
edellinen vastaaja kirjoitti:
Minä saan voimaa ystävästäni, joka 4,5 vuoden jälkeen pahasta endosta huolimatta synnytti terveet kaksostytöt ja tuli raskaaksi täysin luomuna. Ihmeenkaltainen tapahtumahan se on, mutta jokainen lapsi on.
En osaa neuvoa sinua valitettavasti vielä miten kestää henkisesti. Ulos ei itseäni vielä huvita mennä kun aurinko sattuu itkusta kipeisiin silmiin. Ajattelin hetken aikaa tehdä mieheni kanssa asioita, joita teimme ennen kuin lapsihaave alkoi täyttää koko suhteemme. Varasimme mökin pohjoisesta, kävimme kävelyllä (siellä auringonpaisteessa kyllä, mieheni pakotti), katsoimme koko eilisen leffoja... On hienoa kun mieheni pitää huolta minusta. Huomenna menen käymään mielenterveystoimistossa. Totesin, ettei kahden viikon itku ole normaalia enää. En ole hullu ollenkaan, koin vaan raskaan menetyksen enkä halua että mieheni masentuu kanssani. Ulkopuoliselle puhumisen toivon auttavan, en tiedä, muttei varmasti ole haittaa kokeilla.
Ihmiset ottavat tämänkin asian niin eri tavalla. hankalaa aikaa tällainen. Koetan tehdä normaaleita asioita niin paljon kuin jaksan.
Ehkäpä meille, jotka odotamme ihmettämme kauan, onnistuminen ja epäonnistuminen ovat vielä raskaampia kokemuksia kuin joillekin muille. Samaistun tunteisiisi todella hyvin. Epäreilua, niin kovin epäreilua..Et varmasti ole ollenkaan "hullu". Itse jouduin (tosin toisesta syystä) turvautumaan psykologin apuun viime syksynä, ja vaikka en aluksi siihen uskonutkaan, ulkopuoliselle puhuminen tosiaankin helpotti tilannetta! Joten on erittäin hyvä että olet uskaltanut hakea apua!
Kyllä nämä tunteet todella heittelevät nyt laidasta laitaan, välillä mietin että onhan se hyvä että edes pystyin tulemaan raskaaksi, välillä pessimistiset "pitihän se arvata, aina tässä käy näin" mietteet täyttää koko pään...
Mies on asian ottanut, jos mahdollista, ehkä vielä raskaammin kun minä, meillä tämä lapsi-hanke on jo välillä syönyt parisuhdettakin ihan tosissaan.
Täytynee nyt vaan yrittää mennä päivä kerrallaan, ja suunnata ajatuksia tulevaan, vaikka se vielä tällä hetkellä tuntuukin tosi kaukaiselta ja turhauttavalta...
Toivottavasti sinäkin saat apua ja päivät alkaisivat näyttää valoisammilta. Vaikka eihän nämä fraasit paljon mieltä lämmitä, mutta ainakin tietää ettei ole asioidensa kanssa täysin yksin! :)
- kokemusta on
Olen todella pahoillani menetyksestäsi. Olen itse kokenut kolme keskenmenoa. Viimeisin oli viime vuonna jolloin ultrassa huomattiin vauvamme kuolleen kohtuun. Jouduin kaavintaan ja toipuminen kesti 6 kk ennenkuin kaikki palautuivat kohdalleen hormoonikuureista huolimatta. Katkeruus kaikkia odottavia äitejä ja synnyttäneitä äitejä kohtaan oli valtava. En voinut katsoa pieniä nyyttejä koska itsestä tuntui siltä että olin epäonnistunut naisena. Nyt kuitenkin kaikki on kääntynyt parhainpäin kun antoi ajan kulua. Toivon sinulle onnea raskauden yrittämiselle.
- omakohtaista
Suositus on että odotetaan yhdet kuukautiseet keskenmenon jälkeen kunnes yritetään uutta raskautta. Kuitenkin itseni kohdalla ensimmäisten kuukautisten tultua halu uuteen raskauteen oli kova. Kiertoni pituus vaihteli 21-50 päivän tienoilla ja ovulaatiota ei tapahtunut. Pettymys oli kova jokaisen kuukautisten alkamispäivän kohdalla. Sain lääkäriltä kiertoa tasoittavaa hormoonia josta ei ollut apua. Lopetin hormoonit ja raskauden yrittämisen oli aikaa kulunut jo 6 kk. Lähdimme lomalle ja päätimme unohtaa tavoitteen. Tämä onnistui koska tulin lomallamme raskaaksi. Joten anna ajan kulua ja itsellesi aikaa toipua. Älä ota stressiä raskaaksi tulosta. Tuloksia syntyy kun ei ota tavoitteesta paineita.
- Oili
Hivenen muutosta tilanteessa... Eilen päätin kuitenkin marssia heti lääkäriin selvittämään tilannetta ja sainkin illaksi ajan. Gyne tarkasti tilanteen, ja totesi ultralla ettei kohtu ole tyhjentynyt, sain lähetteen täksi aamuksi polille. Siellä katsottiin taas tilanne: sikiöpussi ja ruskuaispussi näkyvät, sikiöstä ei ole varmuutta, mutta ainakaan nyt ei sykettä näkynyt... Eivät siis uskalla aloittaa vielä tyhjennystä, uuden ajan sain viikon päähän. Voi olla että vuotaa itsestään pois, tai jos/kun sykettä ei näy ensi viikollakaan, joudutaan tyhjentämään lääkkeellisesti tai kaavinnalla.
Että näin, lisää odottelua. Itsellä ei ole mitään toiveita, koska sykettä ei näkynyt, vuotoakin on edelleen...- Elen
keskenmenoa... Turhaa toivoa ei kannata elätellä, mutta kannattaa nyt ottaa huomioon (esim. elintavoissa) sekin, että raskauden mahdollisuus on vielä olemassa.
Verenvuotoa voi olla myös normaalisti etenevässä raskaudessa. Jos on mitenkään mahdollista, että hedelmöittyminen on tapahtunut myöhemmin, niin sykettä ei vielä pitäisikään näkyä! Eli se alkio saattaa sinne ilmestyä, tai sitten ei.
Itse koin vähän samantapaista... Luulin saaneeni keskenmenon, kävin lukuisissa ultrissa, joissa ei näkynyt mitään... Luulin olevani viikolla 9, mutta hedelmöittyminen olikin tapahtunut paljon myöhemmin, ja olinkin vasta viikolla 4, kun aloin vuotamaan! Tällöin ultrassa ei näkynyt mitään, mikä tietysti oli järkytys. Viikon päästä näkyi mahdollinen ruskuaispussi. Tästä reilun viikon päästä yllättäen näkyikin syke.
Raskaus meni kuitenkin kesken heti viikon päästä, mihin osaltaan luulen olevan syynä se armoton stressi, mitä koin odottaessani varmuutta asiaan. Eli kehoitankin, vaikka tiedän sen olevan äärettömän vaikeaa, lähes mahdotonta, pyrkimään olemaan mahdollisimman rauhallinen, ja elämään sillä tavalla kuin nyt tietää olevansa hyväksi mahdolliselle raskaudelle, kunnes raskauden todetaan varmasti olevan kesken. Sitten voi ainakin tietää tehneensä kaiken mahdollisen.
- nuppu
Moi!!!
sain kans alkuraskauden keskenmenon tammikuussa,viikkoja oli vasta 5 mutta koville se otti!!Mutta niin kuin sanotaan,aika parantaa haavat ja se autto myös mun kohdalla.
Neuvolasta sanottiin että lääkärin hoitoon ei tarvitse hakeutua koska raskaus oli vasta niin alussa ja uutta raskautta sai lähteä yrittämään heti vuodon loputtua!!Raskauden oireet loppui n.viikko vuodon alkamisen jälkeen.
Muistathan että itsesyytökset ovat turhia,mua neuvottiin ajattelemaan asiaa toiselta kantilta että vauvani ei ollut valmis tulemaan tähän maailmaan ja luonto hoiti tehtävänsä.Kovaahan se on niin ajatella mutta ehkä se sitten vaan on niin.
Nyt haluan kovasti toivottaa sulle tsemppiä uuteen yritykseen ja varmasti kaikki menee seuraavalla kerralla paremmin.mulla ainakin kävi niin,sain tietää helmikuun alussa että olen uudestaan raskaana ja nyt kaikki on sujunu ongelmitta,viikkoja on kohta 10!!
Voimia sulle paljon!!!=) - Outi
Miten kävi?
- Oili
Eli eilen varmistui, että ei ole mulla sisuksissa enää mitään elämää, kesken on menny, ilmeisesti sillon kun se verenvuoto alkoi... Kaavintaan joudun ensi viikolla, kun ei ole kohtu tyhjentynyt edelleenkään. Nyt on surun tilalle astunut kauhea raivo, en edes tiedä mitä kohtaan? Väsyttää armottomasti, edellisestä laparoskobiastakin on vasta n. puoli vuotta... Just nyt tekis mieli lyödä hanskat tiskiin tämän koko lapsi-yrityksen suhteen, tuntuu että kai tällä tämmösellä on joku tarkotus, ettei mua ole tarkotettukaan äidiksi ym.
Anteeksi katkera vuodatus, mut nyt en pysty muuhun... - Outi
Oili kirjoitti:
Eli eilen varmistui, että ei ole mulla sisuksissa enää mitään elämää, kesken on menny, ilmeisesti sillon kun se verenvuoto alkoi... Kaavintaan joudun ensi viikolla, kun ei ole kohtu tyhjentynyt edelleenkään. Nyt on surun tilalle astunut kauhea raivo, en edes tiedä mitä kohtaan? Väsyttää armottomasti, edellisestä laparoskobiastakin on vasta n. puoli vuotta... Just nyt tekis mieli lyödä hanskat tiskiin tämän koko lapsi-yrityksen suhteen, tuntuu että kai tällä tämmösellä on joku tarkotus, ettei mua ole tarkotettukaan äidiksi ym.
Anteeksi katkera vuodatus, mut nyt en pysty muuhun...Ei voi muuta sanoa, kuin voimia sinulle! Anna tunteiden velloa, ehkä aikanaan kaikki näyttää valoisammalta.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kanki kovana; ei tiedä pornovideoista mitään
Kaikkosen erityisavustajan asunnossa kuvattiin pornoa. Väittää ettei tiedä asiasta yhtään mitään. https://www.is.fi/po543687Niin voimakkaat tunteet
Että ajattelin hänen olevan se elämän rakkaus. Silmien edessä vikitteli toista ja hyvästelemättä hylkäs niin tyhjyys jäi162675Nainen, sinä viisas ja ymmärtäväinen
sekä hyvällä huumorintajulla varustettu. Kun kaikki muut ovat kaikonneet, vain sinä olet jäljellä. Ellet kestä kirjoituk242624Puhe on halpaa
Katso mitä hän tekee.Teot kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.Uskokaa punaisia lippuja.Hyvää yötä.441846- 251616
- 1211381
Nainen, se on vain karu totuus, että
sinut on luotu synnyttämään ja mies siittämään. Niin on luomakunnassa säädetty ja niin se on. Sinut luotiin heikoksi ja2791318- 1261305
Joko aiheuttamani pettymys
on lieventynyt? Toivottavasti. Uskallan heittää lentosuukon näin etäältä ja nimettömänä 😘.901289Miksi miehet hermostuvat tyhjästä?
Olen tässä viimeisen vuoden sisään pudottanut melko reilusti painoa mikä on sitten saanut useammankin lähipiirin aiemmin831208