Kun avoliitto päättyy kuolemaan

Ei ole perillisiä.

kirsi.kka kirjoitti:

Ei ole perillisiä.

Vaikka ei olis jälkeläisiä, niin todennäköisesti kuitenkin on perillisiä. Jos avopuolisosi kuolee, eikä hänellä ole lapsia, hänen ensisijaiset perillisensä ovat vanhemmat, sitten sisarukset jne.

armas kirjoitti:

Vaikka ei olis jälkeläisiä, niin todennäköisesti kuitenkin on perillisiä. Jos avopuolisosi kuolee, eikä hänellä ole lapsia, hänen ensisijaiset perillisensä ovat vanhemmat, sitten sisarukset jne.

Lue lisää

Ainoat joita ei voi jättää perinnöttä, ovat omat lapset, eli he saavat aina ainakin lakiosansa perinnöstä. Eli jos avoparilla ei ole lapsia ja heillä on keskinäinen testamentti, ei kukaan muu peri mitään. Jos keskinäistä testamenttia ei olisi, menisi perintö kuolleen vanhemmille (jos he ovat elossa).

armas kirjoitti:

Vaikka ei olis jälkeläisiä, niin todennäköisesti kuitenkin on perillisiä. Jos avopuolisosi kuolee, eikä hänellä ole lapsia, hänen ensisijaiset perillisensä ovat vanhemmat, sitten sisarukset jne.

Lue lisää

Mutta jos on testamentti niin vanhemmat tai sisarukset tms. ei saa mitään. Jos siis testamenttaa kaikki avopuolisolleen. Rintaperilliset tietysti saa aina lakiosansa. Mutta jos niitä siis ei ole.

Miettijä kirjoitti:

Mutta jos on testamentti niin vanhemmat tai sisarukset tms. ei saa mitään. Jos siis testamenttaa kaikki avopuolisolleen. Rintaperilliset tietysti saa aina lakiosansa. Mutta jos niitä siis ei ole.

Lue lisää

Käsittääkseni ap kysyi juuri, että onko jotain syytä, miksi pitäisi tehdä testamentti kun perillisiä ei ole. Sanoin, että perillisiä varmaan on, vaikkei jälkeläisiä olekaan. Eli jos ei keskinäistä testamenttia ole, niin omaisuus meneekin puolison vanhemmille tai sisaruksille jne.

armas kirjoitti:

Käsittääkseni ap kysyi juuri, että onko jotain syytä, miksi pitäisi tehdä testamentti kun perillisiä ei ole. Sanoin, että perillisiä varmaan on, vaikkei jälkeläisiä olekaan. Eli jos ei keskinäistä testamenttia ole, niin omaisuus meneekin puolison vanhemmille tai sisaruksille jne.

Lue lisää

Niin jos ei ole lainkaan testamenttia eikä ole vanhemmat elossa eikä sisaruksia, setiä/tätejä eikä muitakaan periviä lähisukulaisia niin siltikään ilman testamenttia ei avopuoliso ei tietenkään peri vaan omaisuus menee valtiolle.

Muuta ap. mainitsikin ensimmäisessä viestissä ainakin, että ”Asianosaiset voivat kuitenkin tehdä keskinäisen testamentin toisilleen” ja että ei ole lapsia. En huomannut missä hän kysyi, että miksi pitäisi tehdä testamentti vaan, että jos on tehty testamentti niin mitä turvatonta avoliitossa on?

Nimimerkki ”Mies.” kirjoitti, että ”niin lakiosa menee perillisille joka tapauksessa.” Ja halusin korostaa, että muut perivät sukulaiset ei saa mitään, JOS on tehty testamentti avopuolison hyväksi. Vain rintaperillisillä on oikeus lakiosaan ja tässähän tarkoitettiin niitä avopareja joilla ei ole lapsia.

kirsi.kka kirjoitti:

Ei ole perillisiä.

Perillisiä ovat vainajan vanhemmat ja sisarukset, jollei omia lapsia ole.

Tuokin on kierrettävissä niin, ettei tarvitse maksaa mitään. Aviopuolsiso maksaa silti sen 10%...

paikaansa kirjoitti:

Tuokin on kierrettävissä niin, ettei tarvitse maksaa mitään. Aviopuolsiso maksaa silti sen 10%...

Kerropa meillekin, miten avopuoliso voi PERIÄ niin, ettei maksa perintöveroa. Hallintaoikeudesta ei kannata puhua, koska samalla tavalla sitä voi käyttää aviopuolison tapauksessakin. Eli kerro, mikä on se tilanne, jossa aviopuoliso maksaa 10 % perintöveroa mutta avopuoliso ei maksa mitään.

Charles kirjoitti:

Kerropa meillekin, miten avopuoliso voi PERIÄ niin, ettei maksa perintöveroa. Hallintaoikeudesta ei kannata puhua, koska samalla tavalla sitä voi käyttää aviopuolison tapauksessakin. Eli kerro, mikä on se tilanne, jossa aviopuoliso maksaa 10 % perintöveroa mutta avopuoliso ei maksa mitään.

Lue lisää

Miten aviopuolison tilanne muutetaan sellaiseksi, että hänelle voidaan 'tyrkätä' omaisuuteensa vain hallintaoikeus?

Kuulisin ihan mielelläni...;D

Diana kirjoitti:

Miten aviopuolison tilanne muutetaan sellaiseksi, että hänelle voidaan 'tyrkätä' omaisuuteensa vain hallintaoikeus?

Kuulisin ihan mielelläni...;D

"Miten aviopuolison tilanne muutetaan sellaiseksi, että hänelle voidaan 'tyrkätä' omaisuuteensa vain hallintaoikeus?"

Tarkasti kun tuon kysymyksen luen, niin sehän on päätön. Eihän kukaan omaa omaisuuttaan voi periä. Eli mitähän sinä oikein tarkoitit kysymykselläsi.

Testamentissa perittävä voi määrätä, että omaisuus menee yhdelle mutta hallintaoikeus meneekin toiselle. Tällöin hallintaoikeuden saaja ei saa omaisuutta, joten hän ei maksa veroakaan. Mitä ihmeellistä tuossa on? Samalla tavallahan sen testamentin voi tehdä avo- kuin aviopuolisolle. Mutta ei kukaan kuitenkaan omaa omaisuuttaan peri, eli ei oman omaisuuden hallintaoikeutta toinen voi testamentilla siirtää.

Lisäksi perijä voi itse luopua perinnöstään esimerkiksi lapsensa hyväksi.
No, ei tässä nyt kannata koko perintökaarta käydä läpi. (Lue: älä takerru yksityiskohtiin.) Minun kysymykseni oli: mikä on se etu, jonka perittävä voi järjestää avopuolisolle muttei aviopuolisolle. Kiinnostaa ihan oikeasti tietää. Hallintaoikeutta voi käyttää, jos haluaa, mutta kuten jo sanoin, sitä voi käyttää aviopuolisonkin tapauksessa.

Aviopuolisolla, tai siis leskellä, on toki avio-oikeus omaisuuteen. Sehän lohkaistaan irti ennen kuin perintöä aletaan jakamaan. Avio-oikeudella saatu omaisuus on kuitenkin verotonta, joten se ei huononna lesken tilannetta. Parhaimmillaan se voi pienentää lesken maksamaa perintöveroa. Jos leski on ainoa perijä ja jos perittävä on ainoa, joka pariskunnasta omistaa mitään, leski saa puolet omaisuudesta avio-oikeuden nojalla. Siitä ei mene veroa. Hän perii toisen puolen, josta menee vero. Avopuoliso perii koko omaisuuden, joten hän maksaa enemmän veroa.

Charles kirjoitti:

"Miten aviopuolison tilanne muutetaan sellaiseksi, että hänelle voidaan 'tyrkätä' omaisuuteensa vain hallintaoikeus?"

Tarkasti kun tuon kysymyksen luen, niin sehän on päätön. Eihän kukaan omaa omaisuuttaan voi periä. Eli mitähän sinä oikein tarkoitit kysymykselläsi.

Testamentissa perittävä voi määrätä, että omaisuus menee yhdelle mutta hallintaoikeus meneekin toiselle. Tällöin hallintaoikeuden saaja ei saa omaisuutta, joten hän ei maksa veroakaan. Mitä ihmeellistä tuossa on? Samalla tavallahan sen testamentin voi tehdä avo- kuin aviopuolisolle. Mutta ei kukaan kuitenkaan omaa omaisuuttaan peri, eli ei oman omaisuuden hallintaoikeutta toinen voi testamentilla siirtää.

Lisäksi perijä voi itse luopua perinnöstään esimerkiksi lapsensa hyväksi.
No, ei tässä nyt kannata koko perintökaarta käydä läpi. (Lue: älä takerru yksityiskohtiin.) Minun kysymykseni oli: mikä on se etu, jonka perittävä voi järjestää avopuolisolle muttei aviopuolisolle. Kiinnostaa ihan oikeasti tietää. Hallintaoikeutta voi käyttää, jos haluaa, mutta kuten jo sanoin, sitä voi käyttää aviopuolisonkin tapauksessa.

Aviopuolisolla, tai siis leskellä, on toki avio-oikeus omaisuuteen. Sehän lohkaistaan irti ennen kuin perintöä aletaan jakamaan. Avio-oikeudella saatu omaisuus on kuitenkin verotonta, joten se ei huononna lesken tilannetta. Parhaimmillaan se voi pienentää lesken maksamaa perintöveroa. Jos leski on ainoa perijä ja jos perittävä on ainoa, joka pariskunnasta omistaa mitään, leski saa puolet omaisuudesta avio-oikeuden nojalla. Siitä ei mene veroa. Hän perii toisen puolen, josta menee vero. Avopuoliso perii koko omaisuuden, joten hän maksaa enemmän veroa.

Lue lisää

Maksaako avopuoliso 40% ja aviopuoliso 10% perintöveroa? Tuostahan keskustelu lähti...Ovatko nämä perhemallit eriarvoisessa asemassa, kun puoliso kuolee??

kirsi.kka kirjoitti:

Maksaako avopuoliso 40% ja aviopuoliso 10% perintöveroa? Tuostahan keskustelu lähti...Ovatko nämä perhemallit eriarvoisessa asemassa, kun puoliso kuolee??

En ole samaa mieltä, mutta eipä tämä asia ole mielipideasia. Perintövero on määrätty laissa. Vero on progressiivinen, eli aviopuolisollekaan se ei ole kiinteä. Jos avopuoliso on tuloverolain määritelmän mukaan avopuoliso, hän maksaa perintöveroa saman verran kuin aviopuoliso. Viimeksi kun asiaa tarkistin, verottaja katsoo avoliiton ehdoksi yhteiset lapset tai sen, että pariskunta on aikaisemmin ollut avioliitossa. Jos avopuoliso ei ole avopuoliso verottajan määritelmän mukaan, hän maksaa kolminkertaisen perintöveron aviopuolisoon verrattuna. Jos siis jostain summasta aviopuoliso maksaa 10 %, avopuoliso maksaa 30 %.

Lisää tietoa löydät dokumentista http://www.vero.fi/nc/doc/download.asp?id=229;53672 .

Charles kirjoitti:

En ole samaa mieltä, mutta eipä tämä asia ole mielipideasia. Perintövero on määrätty laissa. Vero on progressiivinen, eli aviopuolisollekaan se ei ole kiinteä. Jos avopuoliso on tuloverolain määritelmän mukaan avopuoliso, hän maksaa perintöveroa saman verran kuin aviopuoliso. Viimeksi kun asiaa tarkistin, verottaja katsoo avoliiton ehdoksi yhteiset lapset tai sen, että pariskunta on aikaisemmin ollut avioliitossa. Jos avopuoliso ei ole avopuoliso verottajan määritelmän mukaan, hän maksaa kolminkertaisen perintöveron aviopuolisoon verrattuna. Jos siis jostain summasta aviopuoliso maksaa 10 %, avopuoliso maksaa 30 %.

Lisää tietoa löydät dokumentista http://www.vero.fi/nc/doc/download.asp?id=229;53672 .

Lue lisää

Vastaisitko vielä alkuperäiseen kysymykseeni?

"Mitä turvatonta näette tilanteessa?" Ja kyseessähän oli nimenomaan avoliiton turvattomuus avioliittoon nähden. Eikä tosinpäin.

kirsi.kka kirjoitti:

Vastaisitko vielä alkuperäiseen kysymykseeni?

"Mitä turvatonta näette tilanteessa?" Ja kyseessähän oli nimenomaan avoliiton turvattomuus avioliittoon nähden. Eikä tosinpäin.

Lue lisää

Jos testamentti muistetaan tehdä, ei avoliitto ole hirveästi turvattomampi. Ei kuitenkaan pidä unohtaa sitä korkeampaa perintöveroa ja sitä, että aviopuoliso saa puolet omaisuudesta avio-oikeuden nojalla. Lisäksi, kuinka monella nuorella avoparilla on keskinäiset testamentit? Siitä paljon puhutaan, mutta aika harva sen on kuitenkaan tehnyt. Aviopari ei testamenttia tarvitse.

Tilanteessa, jossa perittävällä on rintaperillisiä (joilla on aina lakiosuus), avopuolison asema on turvaton. Aviopuolisoiden tapauksessa leskellä on automaattisesti oikeus jatkaa asumista pariskunnan yhteisessä asunnossa. Avoliiton kohdalla muut perilliset voivat pahimmassa tapauksessa pakottaa lesken muuttamaan. Kyllä se aika turvattomalta minun korviini kuulostaa.

Charles kirjoitti:

En ole samaa mieltä, mutta eipä tämä asia ole mielipideasia. Perintövero on määrätty laissa. Vero on progressiivinen, eli aviopuolisollekaan se ei ole kiinteä. Jos avopuoliso on tuloverolain määritelmän mukaan avopuoliso, hän maksaa perintöveroa saman verran kuin aviopuoliso. Viimeksi kun asiaa tarkistin, verottaja katsoo avoliiton ehdoksi yhteiset lapset tai sen, että pariskunta on aikaisemmin ollut avioliitossa. Jos avopuoliso ei ole avopuoliso verottajan määritelmän mukaan, hän maksaa kolminkertaisen perintöveron aviopuolisoon verrattuna. Jos siis jostain summasta aviopuoliso maksaa 10 %, avopuoliso maksaa 30 %.

Lisää tietoa löydät dokumentista http://www.vero.fi/nc/doc/download.asp?id=229;53672 .

Lue lisää

Aviolesken suojaksi Suomessa laki antaa mahdollisuuden pitää jakamattomana lesken eliniän yhteisen asunnon ja yhteisen koti-irtaimiston. Siihen ei siten tarvitse tehdä mitään hallintatestamenttia erikseen!

Charles kirjoitti:

Jos testamentti muistetaan tehdä, ei avoliitto ole hirveästi turvattomampi. Ei kuitenkaan pidä unohtaa sitä korkeampaa perintöveroa ja sitä, että aviopuoliso saa puolet omaisuudesta avio-oikeuden nojalla. Lisäksi, kuinka monella nuorella avoparilla on keskinäiset testamentit? Siitä paljon puhutaan, mutta aika harva sen on kuitenkaan tehnyt. Aviopari ei testamenttia tarvitse.

Tilanteessa, jossa perittävällä on rintaperillisiä (joilla on aina lakiosuus), avopuolison asema on turvaton. Aviopuolisoiden tapauksessa leskellä on automaattisesti oikeus jatkaa asumista pariskunnan yhteisessä asunnossa. Avoliiton kohdalla muut perilliset voivat pahimmassa tapauksessa pakottaa lesken muuttamaan. Kyllä se aika turvattomalta minun korviini kuulostaa.

Lue lisää

koskee vain tapauksia joilla ehdot siihen täyttyvät, ei siis kaikkia avoliittoja.

" Lisäksi, kuinka monella nuorella avoparilla on keskinäiset testamentit? Siitä paljon puhutaan, mutta aika harva sen on kuitenkaan tehnyt. "

Monellako nuorella avoparilla on jotain jaettavaa, siis sellaista merkityksellistä, jota ilman eläminen olisi vaikeaa? Veikkaanpa ettei juuri kellään.

Hallintaoikeuden saatuaan, avoleskeä ei saa ulos kukaan ilman korvauksia.

Yritäpä myydä asunto, jonka rasitteena roikkuu jonkun elinikäinen hallintaoikeus!

Tästä voidaan vaikka alkaa väitellä. Olen juuri käynyt jutun läpi ja tiedän, mitä vastaukseksi tuli ja millä perusteella.

Diana kirjoitti:

koskee vain tapauksia joilla ehdot siihen täyttyvät, ei siis kaikkia avoliittoja.

" Lisäksi, kuinka monella nuorella avoparilla on keskinäiset testamentit? Siitä paljon puhutaan, mutta aika harva sen on kuitenkaan tehnyt. "

Monellako nuorella avoparilla on jotain jaettavaa, siis sellaista merkityksellistä, jota ilman eläminen olisi vaikeaa? Veikkaanpa ettei juuri kellään.

Hallintaoikeuden saatuaan, avoleskeä ei saa ulos kukaan ilman korvauksia.

Yritäpä myydä asunto, jonka rasitteena roikkuu jonkun elinikäinen hallintaoikeus!

Tästä voidaan vaikka alkaa väitellä. Olen juuri käynyt jutun läpi ja tiedän, mitä vastaukseksi tuli ja millä perusteella.

Lue lisää

"Monellako nuorella avoparilla on jotain jaettavaa, siis sellaista merkityksellistä, jota ilman eläminen olisi vaikeaa? Veikkaanpa ettei juuri kellään."

Nimeomaan ja ne, joilla on, ovat tehneet asiasta pitävät sopimukset, joko kuoleman tai sitten avoeron varalle.

Diana kirjoitti:

koskee vain tapauksia joilla ehdot siihen täyttyvät, ei siis kaikkia avoliittoja.

" Lisäksi, kuinka monella nuorella avoparilla on keskinäiset testamentit? Siitä paljon puhutaan, mutta aika harva sen on kuitenkaan tehnyt. "

Monellako nuorella avoparilla on jotain jaettavaa, siis sellaista merkityksellistä, jota ilman eläminen olisi vaikeaa? Veikkaanpa ettei juuri kellään.

Hallintaoikeuden saatuaan, avoleskeä ei saa ulos kukaan ilman korvauksia.

Yritäpä myydä asunto, jonka rasitteena roikkuu jonkun elinikäinen hallintaoikeus!

Tästä voidaan vaikka alkaa väitellä. Olen juuri käynyt jutun läpi ja tiedän, mitä vastaukseksi tuli ja millä perusteella.

Lue lisää

"kolminkertaisuus koskee vain tapauksia joilla ehdot siihen täyttyvät, ei siis kaikkia avoliittoja."

Nimenomaan juuri toisinpäin. Yksinkertaisuus (siis samansuuruisuus avioliiton kanssa) koskee vain niitä tapauksia, joissa ehdot täyttyvät, ei siis kaikkia avoliittoja. Siis tilanne on niin, että oletusarvoisesti avoliittolainen maksaa kolminkertaisen perintöveron. Poikkeustilanteissa, eli tilanteissa jotka ovat tiettyjen ehtojen mukaisia, kolminkertaista perintöveroa ei tarvitse maksaa.

"Hallintaoikeuden saatuaan, avoleskeä ei saa ulos kukaan ilman korvauksia."

En ole muuta väittänytkään. Tämä kuitenkin vaatii edelleenkin sen erillisen paperin tekemistä. Oletusarvoisesti avopuolison asema on turvattomampi kuin aviopuolison asema. Siitähän tässä keskusteltiin. Tilannetta voi parantaa paperisodalla, mutta on aina vaara, että papereita ei muisteta tehdä tai niitä tehdessä ei oteta jotain asiaa huomioon. Lisäksi tässä keskustelun kuluessa joku esitti, että avoliitossa olisi joku etu avioliittoon verrattuna. Kyseistä etua en ole vieläkään kuullut.

Siis lyhyesti: Avoliiton voi papereilla saada lähes samanarvoiseksi avioliiton kanssa. (Edelleen on se korkeampi perintövero, josta lapseton avopari ei pääse millään eroon.) En kuitenkaan näe, missä tilanteessa avoliitolla olisi joku etu avioliittoon nähden. Sitähän minä kysyin, enkä alunperin kommentoinut avoliiton turvattomuuteen mitään.

Täytyy muistaa sekin, että hallintaoikeudesta on hyötyä vain silloin, kun omaisuus voidaan ohjata jollekin muulle. Jos on lapseton pariskunta, joilla ei ole rintaperillisiä, kuka ulkopuolinen ottaisi perintönä vastaan omaisuuden, jonka hallintaoikeutta ei kuitenkaan saisi?

"Tästä voidaan vaikka alkaa väitellä. Olen juuri käynyt jutun läpi ja tiedän, mitä vastaukseksi tuli ja millä perusteella."

Väitellähän aina voi, mutta tässä nyt ei ole siihen mitään järkeä. Oletusarvoisesti avoliitto on turvattomampi kuin avioliitto. Tämä on fakta. Turvattomuutta voi vähentää papereilla, mutta esimerkiksi korkeasta perintöverosta ei pääse eroon, jos ei täytä verottajan asettamia kriteereitä. Ja jos minulta kysytään, niin ennemmin otan koko perinnön 10 % verolla kuin vältän verot antamalla perinnön jollekin toiselle. Hallintaoikeus ei kuitenkaan ole sama kuin omistusoikeus, joka konkretisoituu siinä tapauksessa, kun haluaa muuttaa ja ostaa muualta asunnon. Muista lisäksi, että se sinun tapauksesi on vain yksittäistapaus.

Diana kirjoitti:

Aviolesken suojaksi Suomessa laki antaa mahdollisuuden pitää jakamattomana lesken eliniän yhteisen asunnon ja yhteisen koti-irtaimiston. Siihen ei siten tarvitse tehdä mitään hallintatestamenttia erikseen!

Lue lisää

Entä se muu omaisuus, esimerkiksi metsä?

Charles kirjoitti:

"kolminkertaisuus koskee vain tapauksia joilla ehdot siihen täyttyvät, ei siis kaikkia avoliittoja."

Nimenomaan juuri toisinpäin. Yksinkertaisuus (siis samansuuruisuus avioliiton kanssa) koskee vain niitä tapauksia, joissa ehdot täyttyvät, ei siis kaikkia avoliittoja. Siis tilanne on niin, että oletusarvoisesti avoliittolainen maksaa kolminkertaisen perintöveron. Poikkeustilanteissa, eli tilanteissa jotka ovat tiettyjen ehtojen mukaisia, kolminkertaista perintöveroa ei tarvitse maksaa.

"Hallintaoikeuden saatuaan, avoleskeä ei saa ulos kukaan ilman korvauksia."

En ole muuta väittänytkään. Tämä kuitenkin vaatii edelleenkin sen erillisen paperin tekemistä. Oletusarvoisesti avopuolison asema on turvattomampi kuin aviopuolison asema. Siitähän tässä keskusteltiin. Tilannetta voi parantaa paperisodalla, mutta on aina vaara, että papereita ei muisteta tehdä tai niitä tehdessä ei oteta jotain asiaa huomioon. Lisäksi tässä keskustelun kuluessa joku esitti, että avoliitossa olisi joku etu avioliittoon verrattuna. Kyseistä etua en ole vieläkään kuullut.

Siis lyhyesti: Avoliiton voi papereilla saada lähes samanarvoiseksi avioliiton kanssa. (Edelleen on se korkeampi perintövero, josta lapseton avopari ei pääse millään eroon.) En kuitenkaan näe, missä tilanteessa avoliitolla olisi joku etu avioliittoon nähden. Sitähän minä kysyin, enkä alunperin kommentoinut avoliiton turvattomuuteen mitään.

Täytyy muistaa sekin, että hallintaoikeudesta on hyötyä vain silloin, kun omaisuus voidaan ohjata jollekin muulle. Jos on lapseton pariskunta, joilla ei ole rintaperillisiä, kuka ulkopuolinen ottaisi perintönä vastaan omaisuuden, jonka hallintaoikeutta ei kuitenkaan saisi?

"Tästä voidaan vaikka alkaa väitellä. Olen juuri käynyt jutun läpi ja tiedän, mitä vastaukseksi tuli ja millä perusteella."

Väitellähän aina voi, mutta tässä nyt ei ole siihen mitään järkeä. Oletusarvoisesti avoliitto on turvattomampi kuin avioliitto. Tämä on fakta. Turvattomuutta voi vähentää papereilla, mutta esimerkiksi korkeasta perintöverosta ei pääse eroon, jos ei täytä verottajan asettamia kriteereitä. Ja jos minulta kysytään, niin ennemmin otan koko perinnön 10 % verolla kuin vältän verot antamalla perinnön jollekin toiselle. Hallintaoikeus ei kuitenkaan ole sama kuin omistusoikeus, joka konkretisoituu siinä tapauksessa, kun haluaa muuttaa ja ostaa muualta asunnon. Muista lisäksi, että se sinun tapauksesi on vain yksittäistapaus.

Lue lisää

"Siis lyhyesti: Avoliiton voi papereilla saada lähes samanarvoiseksi avioliiton kanssa. (Edelleen on se korkeampi perintövero...)

Kuinka suuri on se perintövero, jonka hallintaoikeuden saava LAPSETON avoleski maksaa perinnöstään? :)

Ja toinen kysymys:

"Hallintaoikeus ei kuitenkaan ole sama kuin omistusoikeus, joka konkretisoituu siinä tapauksessa, kun haluaa muuttaa ja ostaa muualta asunnon."

Millä tavoin hallintaoikeus konkretisoituu siinä tapauksessa että haluaa muuttaa tai ostaa muualta asunnon? Ja kenelle siitä on tällöin haittaa? ;D

Ihan piruuttani kyselen, sillä nyt lankesit ansaan tietämättömyyttäsi. Keksi hyvä selitys sanoillesi.

Minun tapauksessani käytettiin Suomen Lakia, kuten kai kaikissa muissakin vastaavissa. Vai muuttuuko teilläpäin laki sen mukaan kuin pärstäkerroinkin? Meilläpäin se pysyy samana.

Juuri kuitenkin kerroit ettei nämä jutut ole mielipideasioista vaan perustuivat lakiin. Minne se nyt unohtui?

Charles kirjoitti:

Entä se muu omaisuus, esimerkiksi metsä?

aviolesken ongelma eikä kuulu avoliittoon.

Charles kirjoitti:

"kolminkertaisuus koskee vain tapauksia joilla ehdot siihen täyttyvät, ei siis kaikkia avoliittoja."

Nimenomaan juuri toisinpäin. Yksinkertaisuus (siis samansuuruisuus avioliiton kanssa) koskee vain niitä tapauksia, joissa ehdot täyttyvät, ei siis kaikkia avoliittoja. Siis tilanne on niin, että oletusarvoisesti avoliittolainen maksaa kolminkertaisen perintöveron. Poikkeustilanteissa, eli tilanteissa jotka ovat tiettyjen ehtojen mukaisia, kolminkertaista perintöveroa ei tarvitse maksaa.

"Hallintaoikeuden saatuaan, avoleskeä ei saa ulos kukaan ilman korvauksia."

En ole muuta väittänytkään. Tämä kuitenkin vaatii edelleenkin sen erillisen paperin tekemistä. Oletusarvoisesti avopuolison asema on turvattomampi kuin aviopuolison asema. Siitähän tässä keskusteltiin. Tilannetta voi parantaa paperisodalla, mutta on aina vaara, että papereita ei muisteta tehdä tai niitä tehdessä ei oteta jotain asiaa huomioon. Lisäksi tässä keskustelun kuluessa joku esitti, että avoliitossa olisi joku etu avioliittoon verrattuna. Kyseistä etua en ole vieläkään kuullut.

Siis lyhyesti: Avoliiton voi papereilla saada lähes samanarvoiseksi avioliiton kanssa. (Edelleen on se korkeampi perintövero, josta lapseton avopari ei pääse millään eroon.) En kuitenkaan näe, missä tilanteessa avoliitolla olisi joku etu avioliittoon nähden. Sitähän minä kysyin, enkä alunperin kommentoinut avoliiton turvattomuuteen mitään.

Täytyy muistaa sekin, että hallintaoikeudesta on hyötyä vain silloin, kun omaisuus voidaan ohjata jollekin muulle. Jos on lapseton pariskunta, joilla ei ole rintaperillisiä, kuka ulkopuolinen ottaisi perintönä vastaan omaisuuden, jonka hallintaoikeutta ei kuitenkaan saisi?

"Tästä voidaan vaikka alkaa väitellä. Olen juuri käynyt jutun läpi ja tiedän, mitä vastaukseksi tuli ja millä perusteella."

Väitellähän aina voi, mutta tässä nyt ei ole siihen mitään järkeä. Oletusarvoisesti avoliitto on turvattomampi kuin avioliitto. Tämä on fakta. Turvattomuutta voi vähentää papereilla, mutta esimerkiksi korkeasta perintöverosta ei pääse eroon, jos ei täytä verottajan asettamia kriteereitä. Ja jos minulta kysytään, niin ennemmin otan koko perinnön 10 % verolla kuin vältän verot antamalla perinnön jollekin toiselle. Hallintaoikeus ei kuitenkaan ole sama kuin omistusoikeus, joka konkretisoituu siinä tapauksessa, kun haluaa muuttaa ja ostaa muualta asunnon. Muista lisäksi, että se sinun tapauksesi on vain yksittäistapaus.

Lue lisää

"Nimenomaan juuri toisinpäin. Yksinkertaisuus (siis samansuuruisuus avioliiton kanssa) koskee vain niitä tapauksia, joissa ehdot täyttyvät, ei siis kaikkia avoliittoja. Siis tilanne on niin, että oletusarvoisesti avoliittolainen maksaa kolminkertaisen perintöveron. Poikkeustilanteissa, eli tilanteissa jotka ovat tiettyjen ehtojen mukaisia, kolminkertaista perintöveroa ei tarvitse maksaa."

Minun mielestäni se on kyllä toisinpäin. Ainakin veroluokat esittävät asian kuten edellinen sanoi. Poikkeuksen muodostavat ne, jotka eivät täytä kyseisiä kriteerejä - heille kolminkertainen vero.
Oletusarvoisesti ei avoliittoa voida pitää lapsettomana, jota 'väännöksesi' edellyttäisi.

Mutta tähän sopii nyt hyvin Tabermannin sanat...

"Lähtemisessä ja tulemisessa on erona vain se
kenen silmin sitä katsoo,
mistä suunnasta."

Diana kirjoitti:

"Siis lyhyesti: Avoliiton voi papereilla saada lähes samanarvoiseksi avioliiton kanssa. (Edelleen on se korkeampi perintövero...)

Kuinka suuri on se perintövero, jonka hallintaoikeuden saava LAPSETON avoleski maksaa perinnöstään? :)

Ja toinen kysymys:

"Hallintaoikeus ei kuitenkaan ole sama kuin omistusoikeus, joka konkretisoituu siinä tapauksessa, kun haluaa muuttaa ja ostaa muualta asunnon."

Millä tavoin hallintaoikeus konkretisoituu siinä tapauksessa että haluaa muuttaa tai ostaa muualta asunnon? Ja kenelle siitä on tällöin haittaa? ;D

Ihan piruuttani kyselen, sillä nyt lankesit ansaan tietämättömyyttäsi. Keksi hyvä selitys sanoillesi.

Minun tapauksessani käytettiin Suomen Lakia, kuten kai kaikissa muissakin vastaavissa. Vai muuttuuko teilläpäin laki sen mukaan kuin pärstäkerroinkin? Meilläpäin se pysyy samana.

Juuri kuitenkin kerroit ettei nämä jutut ole mielipideasioista vaan perustuivat lakiin. Minne se nyt unohtui?

Lue lisää

Oletko ihan tosissasi? Sinustako hallintaoikeus on sama asia kuin omistusoikeus? Vastaapa tuohon nyt ihan rehellisesti?

"Kuinka suuri on se perintövero, jonka hallintaoikeuden saava LAPSETON avoleski maksaa perinnöstään? :)"

Tiedät itsekin, että vero on tuolloin nolla euroa. MUTTA EIHÄN TUOSSA PERITÄKÄÄN SITÄ OMAISUUTTA - VAIN HALLINTAOIKEUS SIIHEN. Minusta pelkkä hallintaoikeus on paljon huonompi kuin koko omaisuus. Kuten jo kirjoitin, valitsen ennemmin omistusoikeuden 10 %:n verolla kuin pelkän hallintaoikeuden ilman veroa. Korkeintaan omien lapsieni hyväksi voisin luopua arvokkaasta perinnöstä - en muuten.

"Millä tavoin hallintaoikeus konkretisoituu siinä tapauksessa että haluaa muuttaa tai ostaa muualta asunnon? Ja kenelle siitä on tällöin haittaa? ;D"

Se konkretisoituu niin, että aikoinaan perittyä asuntoa ei voikaan muuttaa rahaksi. Sama koskee muutakin omaisuutta, kuten esimerkiksi metsää. Jos metsää on 100 000 euron arvosta, niin sitä ei pelkän hallintaoikeuden omistaja voi muuttaa rahaksi. Sama koskee asuntoa. Siitä voi muuttaa pois, muttei sitä voi myydä esimerkiksi nyt, kun asuntojen hinnat ovat korkealla. Hallintaoikeuden omistaja ei siis voi hyödyntää kiinteistön arvon nousua.

"Ihan piruuttani kyselen, sillä nyt lankesit ansaan tietämättömyyttäsi. Keksi hyvä selitys sanoillesi."

Mitä tietämättömyyttä on siinä, ettei arvosta hallintaoikeutta samalle tasolle omistusoikeuden kanssa?

Toisaalta sinä et vastannut minun kysymykseeni: Jos muita perijöitä ei ole, kenelle siirretään omistusoikeus, jos avopuolisolle tulee pelkkä hallintaoikeus verojen välttämiseksi? Se, joka saa omistusoikeuden perintöön, joutuu maksamaan perintöveroa, jota kylläkin voi pienentää sillä verukkeella, ettei hallintaoikeus siirry samalla. Ottaisitko sinä jonkun tuntemattoman perinnön vastaan vain siitä ilosta, että saisit maksaa perintöveroa muttet saisi hallintaoikeutta?

Sinä nyt korostat sitä hallintaoikeutta, mutta jonnekin omistusoikeus menee kuitenkin. Jätetäänkö perittävä kiinteistö esimerkiksi kunnalle, vai kenelle sinä sen jättäisit?

Charles kirjoitti:

Jos testamentti muistetaan tehdä, ei avoliitto ole hirveästi turvattomampi. Ei kuitenkaan pidä unohtaa sitä korkeampaa perintöveroa ja sitä, että aviopuoliso saa puolet omaisuudesta avio-oikeuden nojalla. Lisäksi, kuinka monella nuorella avoparilla on keskinäiset testamentit? Siitä paljon puhutaan, mutta aika harva sen on kuitenkaan tehnyt. Aviopari ei testamenttia tarvitse.

Tilanteessa, jossa perittävällä on rintaperillisiä (joilla on aina lakiosuus), avopuolison asema on turvaton. Aviopuolisoiden tapauksessa leskellä on automaattisesti oikeus jatkaa asumista pariskunnan yhteisessä asunnossa. Avoliiton kohdalla muut perilliset voivat pahimmassa tapauksessa pakottaa lesken muuttamaan. Kyllä se aika turvattomalta minun korviini kuulostaa.

Lue lisää

Olisin vähän erimielinen tuosta turvattomuudesta.
Mieheni kuoli kuusi vuotta sitten. Omistussuhteemme olivat 50/50.
Minä omistin tietenkin oman osuuteni myös hänen kuolemansa jälkeen. Sen saman, minkä avioliitossakin olisin saanut ja jos olisin omistanut vähemmän (tai en mitään). Toinen puoli olisi mennyt silloinkin lapsille.

Toki jokainen voi yrittää pakottaa leskeä muuttamaan, mutta mistä löytyy se laki, joka pakottaa hänet luopumaan ja lähtemään asunnostaan (osin omastaan) ja jonka haltija hän testamentin voimalla toisestakin puolikkaasta on - ilmaiseksi?

kirsi.kka kirjoitti:

"Nimenomaan juuri toisinpäin. Yksinkertaisuus (siis samansuuruisuus avioliiton kanssa) koskee vain niitä tapauksia, joissa ehdot täyttyvät, ei siis kaikkia avoliittoja. Siis tilanne on niin, että oletusarvoisesti avoliittolainen maksaa kolminkertaisen perintöveron. Poikkeustilanteissa, eli tilanteissa jotka ovat tiettyjen ehtojen mukaisia, kolminkertaista perintöveroa ei tarvitse maksaa."

Minun mielestäni se on kyllä toisinpäin. Ainakin veroluokat esittävät asian kuten edellinen sanoi. Poikkeuksen muodostavat ne, jotka eivät täytä kyseisiä kriteerejä - heille kolminkertainen vero.
Oletusarvoisesti ei avoliittoa voida pitää lapsettomana, jota 'väännöksesi' edellyttäisi.

Mutta tähän sopii nyt hyvin Tabermannin sanat...

"Lähtemisessä ja tulemisessa on erona vain se
kenen silmin sitä katsoo,
mistä suunnasta."

Lue lisää

"Oletusarvoisesti ei avoliittoa voida pitää lapsettomana, jota 'väännöksesi' edellyttäisi."

Avoliitto on oletusarvoisesti lapseton, koska avoliiton määritelmä ei sisällä lapsia. Avoliitto yleisesti on vain tilanne, jossa eri sukupuolta olevat ihmiset asuvat samassa taloudessa. Esimerkiksi KELA ymmärtää avoliiton noin. Kun KELA päättää maksamistaan tuista, se luokittelee avoliitoksi myös avoliiton, jossa ei ole lapsia. Myös yleisessä kielenkäytössä avoliittoa ei ratkaise lapset. Käytännössä ainoastaan verottaja tulkitsee avoliiton tiukemman mukaan.

Mutulla sanoisin, että Suomessa on enemmän lapsettomia kuin lapsellisia avoliittoja. Sen vuoksi voin aivan hyvin sanoa, että oletusarvoisesti avoliittolaisilla ei ole lapsia, eli oletusarvoisesti avoliitto ei ole verottajan tarkoittama avoliitto. Nythän täytyy muistaa, että verottajan määritelmä avoliitolle poikkeaa muiden (mm. KELA:n) käyttämästä määrittelystä.

Veroluokkien määrittelyssäkin mainitaan erikseen: "verolain xx:n pykälän tarkoittama avoliitto". Siinäkään ei mainita avoliitto-sanaa ilman selvitystä siitä, mitä kyseisessä kohdassa avoliitto-sanalla tarkoitetaan. Täsmennys on luonnollisesti tarpeen, koska avoliitto tarkoittaa eri asioita viranomaisesta riippuen.

Charles kirjoitti:

Oletko ihan tosissasi? Sinustako hallintaoikeus on sama asia kuin omistusoikeus? Vastaapa tuohon nyt ihan rehellisesti?

"Kuinka suuri on se perintövero, jonka hallintaoikeuden saava LAPSETON avoleski maksaa perinnöstään? :)"

Tiedät itsekin, että vero on tuolloin nolla euroa. MUTTA EIHÄN TUOSSA PERITÄKÄÄN SITÄ OMAISUUTTA - VAIN HALLINTAOIKEUS SIIHEN. Minusta pelkkä hallintaoikeus on paljon huonompi kuin koko omaisuus. Kuten jo kirjoitin, valitsen ennemmin omistusoikeuden 10 %:n verolla kuin pelkän hallintaoikeuden ilman veroa. Korkeintaan omien lapsieni hyväksi voisin luopua arvokkaasta perinnöstä - en muuten.

"Millä tavoin hallintaoikeus konkretisoituu siinä tapauksessa että haluaa muuttaa tai ostaa muualta asunnon? Ja kenelle siitä on tällöin haittaa? ;D"

Se konkretisoituu niin, että aikoinaan perittyä asuntoa ei voikaan muuttaa rahaksi. Sama koskee muutakin omaisuutta, kuten esimerkiksi metsää. Jos metsää on 100 000 euron arvosta, niin sitä ei pelkän hallintaoikeuden omistaja voi muuttaa rahaksi. Sama koskee asuntoa. Siitä voi muuttaa pois, muttei sitä voi myydä esimerkiksi nyt, kun asuntojen hinnat ovat korkealla. Hallintaoikeuden omistaja ei siis voi hyödyntää kiinteistön arvon nousua.

"Ihan piruuttani kyselen, sillä nyt lankesit ansaan tietämättömyyttäsi. Keksi hyvä selitys sanoillesi."

Mitä tietämättömyyttä on siinä, ettei arvosta hallintaoikeutta samalle tasolle omistusoikeuden kanssa?

Toisaalta sinä et vastannut minun kysymykseeni: Jos muita perijöitä ei ole, kenelle siirretään omistusoikeus, jos avopuolisolle tulee pelkkä hallintaoikeus verojen välttämiseksi? Se, joka saa omistusoikeuden perintöön, joutuu maksamaan perintöveroa, jota kylläkin voi pienentää sillä verukkeella, ettei hallintaoikeus siirry samalla. Ottaisitko sinä jonkun tuntemattoman perinnön vastaan vain siitä ilosta, että saisit maksaa perintöveroa muttet saisi hallintaoikeutta?

Sinä nyt korostat sitä hallintaoikeutta, mutta jonnekin omistusoikeus menee kuitenkin. Jätetäänkö perittävä kiinteistö esimerkiksi kunnalle, vai kenelle sinä sen jättäisit?

Lue lisää

Anteeksi nyt että sekaannun, mutta hallintaoikeudesta ei tarvitse suinkaan kenenkään luopua ilmaiseksi. Se on "omaisuutta", jolla on tietty arvo.

Jos taas kyse on tilanteesta kuten omani oli, omistan puolet mutta hallitsen koko asuntoa, puolisoni kuoleman jälkeen. Miksi minun pitäisi lähteä tästä ilmaiseksi? Omistan puolet ja hallitsen toista puolikasta. Mihin lakiin vedoten voit viedä tämän minulta ilmaiseksi, jos olisit toisen puolikkaan omistaja, joka on testamentilla määrätty?
Sitä paitsi, omistaja on perintöveroissa myöskin saanut helpotusta minun oikeudestani hallita tätä asuntoa. Myös hänelle on vero seuraamuksia, mikäli luopuisin ilmaiseksi.

Charles kirjoitti:

Oletko ihan tosissasi? Sinustako hallintaoikeus on sama asia kuin omistusoikeus? Vastaapa tuohon nyt ihan rehellisesti?

"Kuinka suuri on se perintövero, jonka hallintaoikeuden saava LAPSETON avoleski maksaa perinnöstään? :)"

Tiedät itsekin, että vero on tuolloin nolla euroa. MUTTA EIHÄN TUOSSA PERITÄKÄÄN SITÄ OMAISUUTTA - VAIN HALLINTAOIKEUS SIIHEN. Minusta pelkkä hallintaoikeus on paljon huonompi kuin koko omaisuus. Kuten jo kirjoitin, valitsen ennemmin omistusoikeuden 10 %:n verolla kuin pelkän hallintaoikeuden ilman veroa. Korkeintaan omien lapsieni hyväksi voisin luopua arvokkaasta perinnöstä - en muuten.

"Millä tavoin hallintaoikeus konkretisoituu siinä tapauksessa että haluaa muuttaa tai ostaa muualta asunnon? Ja kenelle siitä on tällöin haittaa? ;D"

Se konkretisoituu niin, että aikoinaan perittyä asuntoa ei voikaan muuttaa rahaksi. Sama koskee muutakin omaisuutta, kuten esimerkiksi metsää. Jos metsää on 100 000 euron arvosta, niin sitä ei pelkän hallintaoikeuden omistaja voi muuttaa rahaksi. Sama koskee asuntoa. Siitä voi muuttaa pois, muttei sitä voi myydä esimerkiksi nyt, kun asuntojen hinnat ovat korkealla. Hallintaoikeuden omistaja ei siis voi hyödyntää kiinteistön arvon nousua.

"Ihan piruuttani kyselen, sillä nyt lankesit ansaan tietämättömyyttäsi. Keksi hyvä selitys sanoillesi."

Mitä tietämättömyyttä on siinä, ettei arvosta hallintaoikeutta samalle tasolle omistusoikeuden kanssa?

Toisaalta sinä et vastannut minun kysymykseeni: Jos muita perijöitä ei ole, kenelle siirretään omistusoikeus, jos avopuolisolle tulee pelkkä hallintaoikeus verojen välttämiseksi? Se, joka saa omistusoikeuden perintöön, joutuu maksamaan perintöveroa, jota kylläkin voi pienentää sillä verukkeella, ettei hallintaoikeus siirry samalla. Ottaisitko sinä jonkun tuntemattoman perinnön vastaan vain siitä ilosta, että saisit maksaa perintöveroa muttet saisi hallintaoikeutta?

Sinä nyt korostat sitä hallintaoikeutta, mutta jonnekin omistusoikeus menee kuitenkin. Jätetäänkö perittävä kiinteistö esimerkiksi kunnalle, vai kenelle sinä sen jättäisit?

Lue lisää

"Se konkretisoituu niin, että aikoinaan perittyä asuntoa ei voikaan muuttaa rahaksi...Sama koskee asuntoa. Siitä voi muuttaa pois, muttei sitä voi myydä esimerkiksi nyt, kun asuntojen hinnat ovat korkealla. Hallintaoikeuden omistaja ei siis voi hyödyntää kiinteistön arvon nousua."

Leski voi laittaa hallinnassa olevan asuntonsa vaikka vuokralle ja ottaa rahat. Maksaa tällä tuotolla vaikka tulevat vuodet asuntolainaansa...:)) Miksi ei voi hyödyntää??

Oliko vielä jotain muuta? ;D

Oletusarvoisesti nyt taas lähdemme siitä, että perijänä on kunta, meillähän ei muita sukulaisia ole, oletusarvoisesti!! ;DD...

Bettiina kirjoitti:

Anteeksi nyt että sekaannun, mutta hallintaoikeudesta ei tarvitse suinkaan kenenkään luopua ilmaiseksi. Se on "omaisuutta", jolla on tietty arvo.

Jos taas kyse on tilanteesta kuten omani oli, omistan puolet mutta hallitsen koko asuntoa, puolisoni kuoleman jälkeen. Miksi minun pitäisi lähteä tästä ilmaiseksi? Omistan puolet ja hallitsen toista puolikasta. Mihin lakiin vedoten voit viedä tämän minulta ilmaiseksi, jos olisit toisen puolikkaan omistaja, joka on testamentilla määrätty?
Sitä paitsi, omistaja on perintöveroissa myöskin saanut helpotusta minun oikeudestani hallita tätä asuntoa. Myös hänelle on vero seuraamuksia, mikäli luopuisin ilmaiseksi.

Lue lisää

Ihan turhaan te yritätte venkoilla, että avoliitto olisi oletusarvoisesti samanarvoinen kuin avioliitto. Sitähän se ei ole. Minä jo kertaalleen esitin nämä asiat, mutta esitän ne vielä kerran:
1. Oletusarvoisesti avoliittolainen ei saa hallintaoikeutta pariskunnan yhteisenä olleeseen asuntoon.
2. Oletusarvoisesti avoliittolainen maksaa kolminkertaisen perintöveron verrattuna avioliittolaiseen.

Noin se menee. Nyt te esitätte tapauksia, miten nuo kaksi asiaa saadaan joko kierrettyä tai miten ne tietyissä tilanteissa eivät ole voimassa. ENTÄ SITTEN? Ei tässä kukaan ole väittänytkään, etteikö joku avoleski voisi välttyä veroilta. Kukaan ei ole väittänyt, etteikö joku avoleski olisi testamentilla saanut hallintaoikeutta käytössä olleeseen asuntoon. Eihän tässä puhuta yksittäisistä tapauksista, vaan avoliiton ja avioliiton eroja YLEISELLÄ TASOLLA. Fakta on se, että joissain tilanteissa avoliittolaisen asema on heikompi kuin avioliittolaisen. Se, että joissain tapauksissa asemat ovat samanarvoiset, ei yhtäkkiä muuta avoliittoa paremmaksi kuin avioliitto.

Yleistä linjausta ja keskimääräisyyksiä ei voi kumota yksittäisillä esimerkeillä. Jokainen liitto, niin avo- kuin avioliitto, on omanlaisensa ja siinä on omat yksityiskohdat. Joskus on parempi luopua perinnöstä kokonaan esimerkiksi pesän velkaisuuden vuoksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että aina olisi parempi luopua perinnöstä. Sama juttu on näiden liittojen kanssa. Joskus avoliittolaisen asema on turvattomampi, muttei se tarkoita sitä, että se aina olisi turvattomampi. Toisaalta vielä ei ole esitetty yhtään tapausta, jossa avioliittolaisen asema olisi turvattomampi kuin avoliittolaisen asema.

Kaiken muun lisäksi minut toi keskusteluun lähinnä seuraava väite: "Tuokin on kierrettävissä niin, ettei tarvitse maksaa mitään. Aviopuolsiso maksaa silti sen 10%... "

Vieläkään en ole saanut perustelua tuolle väitteelle, vaikka olen sitä monesti kysynyt. Perusteleeko joku teistä sen, vai joko minä jätän sen omaan arvoonsa. Eli olemmeko me yhtä mieltä siitä, että ei ole tilannetta, jossa aviopuoliso maksaa veroa mutta avopuoliso ei?

"Anteeksi nyt että sekaannun, mutta hallintaoikeudesta ei tarvitse suinkaan kenenkään luopua ilmaiseksi. Se on "omaisuutta", jolla on tietty arvo."

Missään tapauksessa se ei kuitenkaan ole kyseisen omaisuuden koko arvo. Sinäkään et vastannut suoraan aikaisempaan kysymykseeni. Onko hallintaoikeus mielestäsi saman arvoinen kuin itse omaisuus? Jos asunnon arvo on vaikka 200 000 euroa, olisitko valmis maksamaan pelkästä hallintaoikeudesta 200 000 euroa?

Sinunkin perustelusi lähtee siitä ajatuksesta, että kun pelaa hallintaoikeudella, ei tarvitse maksaa kolminkertaista perintöveroa. Tätä en ole kieltänyt. Niin voi tehdä. Olen kuitenkin tuonut esille sen ajatuksen, että hallintaoikeus ei ole saman arvoinen omistusoikeuden kanssa. Avoleski siis minun näkökulmastani joutuu tyytymään pelkkään hallintaoikeuteen, kun avioleski saa omistusoikeuden. Jälkimmäinen maksaa tietty veroa, mutta ainakin minä olen valmis hieman maksamaan siitä ilosta, että saan omistusoikeuden hallintaoikeuden sijaan. Jos avoleski haluaa päästä samaan, hänen tulee maksaa kolminkertainen vero.

Ehkä minä sitten poikkean teistä tällä omistusajattelullani. Minä haluan, että minulla on oma talo, oma auto ja omaa metsää. En halua vuokrata naapurin metsää, koska se ei ole oma. Jos maapohjan arvo nousee paljon, voin myydä omani pois ilman kikkailuja ja saan siitä täyden hinnan.

Te avoliiton puolustajat haluatte niin verisesti pitää avoliittoa parhaana ratkaisuna, ettette suostu näkemään tilanteita, joissa avioliitto on parempi. Muuten en ymmärrä sitä, miksi me edelleenkin jankkaame tästä hallintaoikeudesta. Minähän olen jo myöntänyt, että kyllä - sillä voi kiertää perintöveron. Saman voi kuitenkin tehdä myös avioliittolainen. Toisaalta hallintaoikeus ei mielestäni ole yhtä arvokas kuin omistusoikeus, joten siksi en pidä niitä saman arvoisina ratkaisuina.

Diana kirjoitti:

"Se konkretisoituu niin, että aikoinaan perittyä asuntoa ei voikaan muuttaa rahaksi...Sama koskee asuntoa. Siitä voi muuttaa pois, muttei sitä voi myydä esimerkiksi nyt, kun asuntojen hinnat ovat korkealla. Hallintaoikeuden omistaja ei siis voi hyödyntää kiinteistön arvon nousua."

Leski voi laittaa hallinnassa olevan asuntonsa vaikka vuokralle ja ottaa rahat. Maksaa tällä tuotolla vaikka tulevat vuodet asuntolainaansa...:)) Miksi ei voi hyödyntää??

Oliko vielä jotain muuta? ;D

Oletusarvoisesti nyt taas lähdemme siitä, että perijänä on kunta, meillähän ei muita sukulaisia ole, oletusarvoisesti!! ;DD...

Lue lisää

"Oletusarvoisesti nyt taas lähdemme siitä, että perijänä on kunta, meillähän ei muita sukulaisia ole, oletusarvoisesti!! ;DD... "

Ensiksi tähän. Minä en ole puhunut sinun avoliitosta mitään, koska en tiedä sinun avoliitostasi mitään. Sinun avoliittosi on vain yksi avoliitto muiden joukossa. Minä olen puhunut avoliitoista yleisesti ja olen esittänyt erilaisia esimerkkejä. Tuo sinun heittosi osoittaa, ettet osaa ajatella kuin omaa avoliittoasi, joka ei todellakaan edusta kaikkia suomalaisia avoliittoja.

"Leski voi laittaa hallinnassa olevan asuntonsa vaikka vuokralle ja ottaa rahat. Maksaa tällä tuotolla vaikka tulevat vuodet asuntolainaansa...:)) Miksi ei voi hyödyntää??"

Miten leski ottaa kyseisen asunnon arvon kerralla käyttöönstä? Kyllä, asunnon voi laittaa vuokralle, mutta silloin leski saa vain tietyn summan kuukaudessa. Hän ei saa kerralla sitä summaa, jonka arvoinen asunto on. Jos hän olisi perinyt myös omistusoikeuden, hän voisi myydä asunnon milloin ja ostaa ilman lainaa itselleen uuden. Asunnon vuokraamisessa on aina oma työnsä ja riskinsä.

Jos tilanne on tosiaan se, että sinä osaat puhua vain omasta avoliitostasi, niin antaa asian olla. Minä puhun yleisellä tasolla, enkä ole väittänytkään, että kaikki avoliitot olisivat samanlaisia. Sinä olet koko ajan sitä mieltä, että kaikki avoliitot ovat samanlaisia kuin sinun liittosi.

Charles kirjoitti:

Ihan turhaan te yritätte venkoilla, että avoliitto olisi oletusarvoisesti samanarvoinen kuin avioliitto. Sitähän se ei ole. Minä jo kertaalleen esitin nämä asiat, mutta esitän ne vielä kerran:
1. Oletusarvoisesti avoliittolainen ei saa hallintaoikeutta pariskunnan yhteisenä olleeseen asuntoon.
2. Oletusarvoisesti avoliittolainen maksaa kolminkertaisen perintöveron verrattuna avioliittolaiseen.

Noin se menee. Nyt te esitätte tapauksia, miten nuo kaksi asiaa saadaan joko kierrettyä tai miten ne tietyissä tilanteissa eivät ole voimassa. ENTÄ SITTEN? Ei tässä kukaan ole väittänytkään, etteikö joku avoleski voisi välttyä veroilta. Kukaan ei ole väittänyt, etteikö joku avoleski olisi testamentilla saanut hallintaoikeutta käytössä olleeseen asuntoon. Eihän tässä puhuta yksittäisistä tapauksista, vaan avoliiton ja avioliiton eroja YLEISELLÄ TASOLLA. Fakta on se, että joissain tilanteissa avoliittolaisen asema on heikompi kuin avioliittolaisen. Se, että joissain tapauksissa asemat ovat samanarvoiset, ei yhtäkkiä muuta avoliittoa paremmaksi kuin avioliitto.

Yleistä linjausta ja keskimääräisyyksiä ei voi kumota yksittäisillä esimerkeillä. Jokainen liitto, niin avo- kuin avioliitto, on omanlaisensa ja siinä on omat yksityiskohdat. Joskus on parempi luopua perinnöstä kokonaan esimerkiksi pesän velkaisuuden vuoksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että aina olisi parempi luopua perinnöstä. Sama juttu on näiden liittojen kanssa. Joskus avoliittolaisen asema on turvattomampi, muttei se tarkoita sitä, että se aina olisi turvattomampi. Toisaalta vielä ei ole esitetty yhtään tapausta, jossa avioliittolaisen asema olisi turvattomampi kuin avoliittolaisen asema.

Kaiken muun lisäksi minut toi keskusteluun lähinnä seuraava väite: "Tuokin on kierrettävissä niin, ettei tarvitse maksaa mitään. Aviopuolsiso maksaa silti sen 10%... "

Vieläkään en ole saanut perustelua tuolle väitteelle, vaikka olen sitä monesti kysynyt. Perusteleeko joku teistä sen, vai joko minä jätän sen omaan arvoonsa. Eli olemmeko me yhtä mieltä siitä, että ei ole tilannetta, jossa aviopuoliso maksaa veroa mutta avopuoliso ei?

"Anteeksi nyt että sekaannun, mutta hallintaoikeudesta ei tarvitse suinkaan kenenkään luopua ilmaiseksi. Se on "omaisuutta", jolla on tietty arvo."

Missään tapauksessa se ei kuitenkaan ole kyseisen omaisuuden koko arvo. Sinäkään et vastannut suoraan aikaisempaan kysymykseeni. Onko hallintaoikeus mielestäsi saman arvoinen kuin itse omaisuus? Jos asunnon arvo on vaikka 200 000 euroa, olisitko valmis maksamaan pelkästä hallintaoikeudesta 200 000 euroa?

Sinunkin perustelusi lähtee siitä ajatuksesta, että kun pelaa hallintaoikeudella, ei tarvitse maksaa kolminkertaista perintöveroa. Tätä en ole kieltänyt. Niin voi tehdä. Olen kuitenkin tuonut esille sen ajatuksen, että hallintaoikeus ei ole saman arvoinen omistusoikeuden kanssa. Avoleski siis minun näkökulmastani joutuu tyytymään pelkkään hallintaoikeuteen, kun avioleski saa omistusoikeuden. Jälkimmäinen maksaa tietty veroa, mutta ainakin minä olen valmis hieman maksamaan siitä ilosta, että saan omistusoikeuden hallintaoikeuden sijaan. Jos avoleski haluaa päästä samaan, hänen tulee maksaa kolminkertainen vero.

Ehkä minä sitten poikkean teistä tällä omistusajattelullani. Minä haluan, että minulla on oma talo, oma auto ja omaa metsää. En halua vuokrata naapurin metsää, koska se ei ole oma. Jos maapohjan arvo nousee paljon, voin myydä omani pois ilman kikkailuja ja saan siitä täyden hinnan.

Te avoliiton puolustajat haluatte niin verisesti pitää avoliittoa parhaana ratkaisuna, ettette suostu näkemään tilanteita, joissa avioliitto on parempi. Muuten en ymmärrä sitä, miksi me edelleenkin jankkaame tästä hallintaoikeudesta. Minähän olen jo myöntänyt, että kyllä - sillä voi kiertää perintöveron. Saman voi kuitenkin tehdä myös avioliittolainen. Toisaalta hallintaoikeus ei mielestäni ole yhtä arvokas kuin omistusoikeus, joten siksi en pidä niitä saman arvoisina ratkaisuina.

Lue lisää

Varmasti tunnet itse itsesi parhaiten! ;)

Katsotko muuten, että myös toisen oma kuuluu sinulle?
Uskon että tuossa on välillämme se suurin ero.

Minä en perusta parisuhdetta sen vuoksi että minusta tulisi jotain tai että omistaisin jotain. EI.
Minä teen itse sen eteen mahdollisimman paljon. Tyydyn siihen mitä itse saan aikaan. Toistaiseksi olen saanut kovasti paljon. Paljon enemmän kuin kaksi kertaa eronneet ja omaisuutensa jakaneet ikätoverini!

Minua kiusaa se, ettet ymmärrä hallintaoikeuden olevan omaisuutta, kuten Bettiina totesi. Sitä se nimenomaan on. Ei se mitätön etu.

Olen hyvin läheltä seurannut yhden tragedian tämän asian puitteissa. Jos hallintaoikeudestaan joutuu luopumaan, siitä saa korvauksen!

Charles kirjoitti:

Ihan turhaan te yritätte venkoilla, että avoliitto olisi oletusarvoisesti samanarvoinen kuin avioliitto. Sitähän se ei ole. Minä jo kertaalleen esitin nämä asiat, mutta esitän ne vielä kerran:
1. Oletusarvoisesti avoliittolainen ei saa hallintaoikeutta pariskunnan yhteisenä olleeseen asuntoon.
2. Oletusarvoisesti avoliittolainen maksaa kolminkertaisen perintöveron verrattuna avioliittolaiseen.

Noin se menee. Nyt te esitätte tapauksia, miten nuo kaksi asiaa saadaan joko kierrettyä tai miten ne tietyissä tilanteissa eivät ole voimassa. ENTÄ SITTEN? Ei tässä kukaan ole väittänytkään, etteikö joku avoleski voisi välttyä veroilta. Kukaan ei ole väittänyt, etteikö joku avoleski olisi testamentilla saanut hallintaoikeutta käytössä olleeseen asuntoon. Eihän tässä puhuta yksittäisistä tapauksista, vaan avoliiton ja avioliiton eroja YLEISELLÄ TASOLLA. Fakta on se, että joissain tilanteissa avoliittolaisen asema on heikompi kuin avioliittolaisen. Se, että joissain tapauksissa asemat ovat samanarvoiset, ei yhtäkkiä muuta avoliittoa paremmaksi kuin avioliitto.

Yleistä linjausta ja keskimääräisyyksiä ei voi kumota yksittäisillä esimerkeillä. Jokainen liitto, niin avo- kuin avioliitto, on omanlaisensa ja siinä on omat yksityiskohdat. Joskus on parempi luopua perinnöstä kokonaan esimerkiksi pesän velkaisuuden vuoksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että aina olisi parempi luopua perinnöstä. Sama juttu on näiden liittojen kanssa. Joskus avoliittolaisen asema on turvattomampi, muttei se tarkoita sitä, että se aina olisi turvattomampi. Toisaalta vielä ei ole esitetty yhtään tapausta, jossa avioliittolaisen asema olisi turvattomampi kuin avoliittolaisen asema.

Kaiken muun lisäksi minut toi keskusteluun lähinnä seuraava väite: "Tuokin on kierrettävissä niin, ettei tarvitse maksaa mitään. Aviopuolsiso maksaa silti sen 10%... "

Vieläkään en ole saanut perustelua tuolle väitteelle, vaikka olen sitä monesti kysynyt. Perusteleeko joku teistä sen, vai joko minä jätän sen omaan arvoonsa. Eli olemmeko me yhtä mieltä siitä, että ei ole tilannetta, jossa aviopuoliso maksaa veroa mutta avopuoliso ei?

"Anteeksi nyt että sekaannun, mutta hallintaoikeudesta ei tarvitse suinkaan kenenkään luopua ilmaiseksi. Se on "omaisuutta", jolla on tietty arvo."

Missään tapauksessa se ei kuitenkaan ole kyseisen omaisuuden koko arvo. Sinäkään et vastannut suoraan aikaisempaan kysymykseeni. Onko hallintaoikeus mielestäsi saman arvoinen kuin itse omaisuus? Jos asunnon arvo on vaikka 200 000 euroa, olisitko valmis maksamaan pelkästä hallintaoikeudesta 200 000 euroa?

Sinunkin perustelusi lähtee siitä ajatuksesta, että kun pelaa hallintaoikeudella, ei tarvitse maksaa kolminkertaista perintöveroa. Tätä en ole kieltänyt. Niin voi tehdä. Olen kuitenkin tuonut esille sen ajatuksen, että hallintaoikeus ei ole saman arvoinen omistusoikeuden kanssa. Avoleski siis minun näkökulmastani joutuu tyytymään pelkkään hallintaoikeuteen, kun avioleski saa omistusoikeuden. Jälkimmäinen maksaa tietty veroa, mutta ainakin minä olen valmis hieman maksamaan siitä ilosta, että saan omistusoikeuden hallintaoikeuden sijaan. Jos avoleski haluaa päästä samaan, hänen tulee maksaa kolminkertainen vero.

Ehkä minä sitten poikkean teistä tällä omistusajattelullani. Minä haluan, että minulla on oma talo, oma auto ja omaa metsää. En halua vuokrata naapurin metsää, koska se ei ole oma. Jos maapohjan arvo nousee paljon, voin myydä omani pois ilman kikkailuja ja saan siitä täyden hinnan.

Te avoliiton puolustajat haluatte niin verisesti pitää avoliittoa parhaana ratkaisuna, ettette suostu näkemään tilanteita, joissa avioliitto on parempi. Muuten en ymmärrä sitä, miksi me edelleenkin jankkaame tästä hallintaoikeudesta. Minähän olen jo myöntänyt, että kyllä - sillä voi kiertää perintöveron. Saman voi kuitenkin tehdä myös avioliittolainen. Toisaalta hallintaoikeus ei mielestäni ole yhtä arvokas kuin omistusoikeus, joten siksi en pidä niitä saman arvoisina ratkaisuina.

Lue lisää

Mutta kyllä avioliiton kannattajat ovat ihan samanlaisia. Eivät suostu ymmärtämään avioliiton kohtuuttomia tuloksia, varsinkin kun kyse on avioeroista.

Minä tienaan hallintaoikeudellani kesästä asti (jolloin laitoin vuokralle asuntoni) kuusisataa euroa kuukaudessa. Ostin pienen talon maalta ja maksan sen pankkilainan lyhennykset vuokratuotolla ja vielä jääkin. Puolikkaani osakkeesta takasi uuden lainani.

Suunnitelmani on sellainen, että kunhan saan pikku mökistäni jonkin verran maksettua, otan uuden lainan ja maksan osuuden toiselle omistajalle, joka suostuu myymään halvemmalla, jottei tule lahjaveroja.

Kyllä tällä puolensa on. Vaikka niitä et halua nähdä. Valinnan varaa on. Eikä mitään menetä, sellaista jonka joskus muuten olisi omistanut.
Olen itse asina miettinyt niin, että JOS me emme (minä mieheni) olisi edes asuneet yhdessä, minulla olisi tällä hetkellä velkaa se osuus mikä nyt on toisen omistajan omistama.

Hieman avaruutta ajatteluun - oman edun tavoittelun sijaan!

Bettiina kirjoitti:

Olisin vähän erimielinen tuosta turvattomuudesta.
Mieheni kuoli kuusi vuotta sitten. Omistussuhteemme olivat 50/50.
Minä omistin tietenkin oman osuuteni myös hänen kuolemansa jälkeen. Sen saman, minkä avioliitossakin olisin saanut ja jos olisin omistanut vähemmän (tai en mitään). Toinen puoli olisi mennyt silloinkin lapsille.

Toki jokainen voi yrittää pakottaa leskeä muuttamaan, mutta mistä löytyy se laki, joka pakottaa hänet luopumaan ja lähtemään asunnostaan (osin omastaan) ja jonka haltija hän testamentin voimalla toisestakin puolikkaasta on - ilmaiseksi?

Lue lisää

Tietenkään kukaan ei tuollaisessa tilanteessa leskeä voi pakottaa ilmaiseksi muuttamaan mihinkään osittain omistamastaan ja hallitsemastaan asunnosta. Käsittääkseni mitä Charles tuolla aiemmin tarkoitti, oli tilanteeseen, jolloin leskellä on vain hallintaoikeus eikä omista asunnosta mitään.. Silloin tätä hallintaa ei voi muuttaa rahaksi kerralla, kuten omistamisen voi. Yleensä nämä hallintaoikeudet varmaan kuitenkin menevät juuri noin kuin sinun tapauksessasi, eli että leski omistaa puolet asunnosta.
Mitä tuohon avoliiton turvattomuuteen avioliittoon nähden tulee kuolemantapauksissa, kunnollisilla papereilla selviää pitkälle.

kirsi.kka kirjoitti:

"Monellako nuorella avoparilla on jotain jaettavaa, siis sellaista merkityksellistä, jota ilman eläminen olisi vaikeaa? Veikkaanpa ettei juuri kellään."

Nimeomaan ja ne, joilla on, ovat tehneet asiasta pitävät sopimukset, joko kuoleman tai sitten avoeron varalle.

Lue lisää

Mulla on paljon tuttuja avopareja joilla on omaisuutta, mutta eivät ole tehneet testamenttia. Kun itse tein niin sitä ihmeteltiin. Kuolemaa ei halua ajatella vaikka eihän sitä tiedä yhtään koska täältä lähdetään.

Diana kirjoitti:

Varmasti tunnet itse itsesi parhaiten! ;)

Katsotko muuten, että myös toisen oma kuuluu sinulle?
Uskon että tuossa on välillämme se suurin ero.

Minä en perusta parisuhdetta sen vuoksi että minusta tulisi jotain tai että omistaisin jotain. EI.
Minä teen itse sen eteen mahdollisimman paljon. Tyydyn siihen mitä itse saan aikaan. Toistaiseksi olen saanut kovasti paljon. Paljon enemmän kuin kaksi kertaa eronneet ja omaisuutensa jakaneet ikätoverini!

Minua kiusaa se, ettet ymmärrä hallintaoikeuden olevan omaisuutta, kuten Bettiina totesi. Sitä se nimenomaan on. Ei se mitätön etu.

Olen hyvin läheltä seurannut yhden tragedian tämän asian puitteissa. Jos hallintaoikeudestaan joutuu luopumaan, siitä saa korvauksen!

Lue lisää

Mä en ainakaan ajattele vaan itseäni vaan apuolisoani. Mä haluan jättää juuri hänelle perintöni (jonka eteen olen tehnyt töitä) enkä kenellekkään muulle. Enkä haluaisi, että hänen tarvitsisi maksaa kauheasti veroa siitä.

Diana kirjoitti:

Varmasti tunnet itse itsesi parhaiten! ;)

Katsotko muuten, että myös toisen oma kuuluu sinulle?
Uskon että tuossa on välillämme se suurin ero.

Minä en perusta parisuhdetta sen vuoksi että minusta tulisi jotain tai että omistaisin jotain. EI.
Minä teen itse sen eteen mahdollisimman paljon. Tyydyn siihen mitä itse saan aikaan. Toistaiseksi olen saanut kovasti paljon. Paljon enemmän kuin kaksi kertaa eronneet ja omaisuutensa jakaneet ikätoverini!

Minua kiusaa se, ettet ymmärrä hallintaoikeuden olevan omaisuutta, kuten Bettiina totesi. Sitä se nimenomaan on. Ei se mitätön etu.

Olen hyvin läheltä seurannut yhden tragedian tämän asian puitteissa. Jos hallintaoikeudestaan joutuu luopumaan, siitä saa korvauksen!

Lue lisää

Ja ei erotessa tarvitse jakaa omaisuuttaan, jos on tehnyt avioehdon.

Bettiina kirjoitti:

Olisin vähän erimielinen tuosta turvattomuudesta.
Mieheni kuoli kuusi vuotta sitten. Omistussuhteemme olivat 50/50.
Minä omistin tietenkin oman osuuteni myös hänen kuolemansa jälkeen. Sen saman, minkä avioliitossakin olisin saanut ja jos olisin omistanut vähemmän (tai en mitään). Toinen puoli olisi mennyt silloinkin lapsille.

Toki jokainen voi yrittää pakottaa leskeä muuttamaan, mutta mistä löytyy se laki, joka pakottaa hänet luopumaan ja lähtemään asunnostaan (osin omastaan) ja jonka haltija hän testamentin voimalla toisestakin puolikkaasta on - ilmaiseksi?

Lue lisää

Jos teidän omistussuhteenne asunnosta olivat 50/50, etkö sinä avioliitossa olisi oman puolikkaasi lisäksi saanut puolet miehen osuudesta, jolloin lapsille olisi jäänyt asunnon kokonaisarvosta 1/4, olettaen, että lapset olisivat esim. miehen edellisestä avioliitosta/suhteesta. Aika harvoin kai lapset omaa äitiään pakottaisivat kodistaan muuttamaan, etenkin jos avioliiton lisäksi olisi vielä keskinäinen testamentti. Tuplaturva...?

Asia ei ole minulle ajankohtainen, muistelin vain lukion tunneilla kuulemaani...

Diana kirjoitti:

aviolesken ongelma eikä kuulu avoliittoon.

Ompa taas keskustelun aihe. Mielestäni on hyvä että laki on eri avioliitossa asuvalle kun avoliitossa -. Aatelkaapas tilannetta niin että muutetaan suinpäin yhteen ja toinen kuolla kupsahtaa. Kuolleella tietty kauhee omaisuus ja sellasta. Olisko oikein että avopuoliso saa kaiken muutaman kuukauden seurustelun jälkeen. Itse asiassa se avopuolisohan voi olla suhteessa pelkästään rahan takia, silloinhan kuolema olisi todellinen onnenpotku. Sitäpaitsi minkälainen ihminen miettii toisen omaisuutta siinä vaiheessa kun ei oo pappi aamenta sanonu vielä. Sanoisinko että ahneudella ei oo rajoja.

Unohdin kokonaan avio-oikeuden. Sen varmaan joku kyllä jo myös mainitsi. Eli jos olisi sellainen tilanne, että omaisuus olisi kokonaan toisen (kuolleen) niin avopuolison pitäisi maksaa koko omaisuudesta vero. Aviopuolison vain puolesta omaisuudesta. Tai jos kuollut olisi vain jonkin verran varakkaampi eli omaisuus ei olisi 50/50 niin silloinkin aviopuoliso hyötyy vielä enemmän kuin sen veroedun.

että kaikki avioliittoa puoltavat seikat ovat taloudellisia?
Että tietty turvallisuus säilyy vaikka puoliso kuoleekin? Käänteisesti voisi ajatella että avioliitto solmitaan taloudellisten syiden vuoksi. Joku on kyllä väittänyt joskus että hän on valinnut avioliiton kristillisistä syistä. Kristillistä on myöskin tasajako, sanotaan. Mutta kristillisyys on melkoisessa vastatuulessa kansan keskuudessa. Se on pääasiassa tapakristillisyyttä, mikäli sitä kristillisyytenä voidaan pitää. Minusta ei voida. Tapakristillinen ei käy esim. sunnuntaisin kirkossa...

Itse olen menettänyt sekä kuoleman (ensimmäinen meheni) että eron kautta rakkaan henkilön ja voin vannoa että kummassakaan näissä tapauksista ei raha olisi korvannut edes pienintä osaa siitä, mitä menetin.

Rahasta puhuvat vain ne, joille mikään muu ei merkitse mitään. Ja sanotaan vielä että nekin puhuvat, joilla rahaa ei ole.

En kuulu kumpaankaan ryhmään ja silti olen saanut elää.

seuraillut kirjoitti:

että kaikki avioliittoa puoltavat seikat ovat taloudellisia?
Että tietty turvallisuus säilyy vaikka puoliso kuoleekin? Käänteisesti voisi ajatella että avioliitto solmitaan taloudellisten syiden vuoksi. Joku on kyllä väittänyt joskus että hän on valinnut avioliiton kristillisistä syistä. Kristillistä on myöskin tasajako, sanotaan. Mutta kristillisyys on melkoisessa vastatuulessa kansan keskuudessa. Se on pääasiassa tapakristillisyyttä, mikäli sitä kristillisyytenä voidaan pitää. Minusta ei voida. Tapakristillinen ei käy esim. sunnuntaisin kirkossa...

Itse olen menettänyt sekä kuoleman (ensimmäinen meheni) että eron kautta rakkaan henkilön ja voin vannoa että kummassakaan näissä tapauksista ei raha olisi korvannut edes pienintä osaa siitä, mitä menetin.

Rahasta puhuvat vain ne, joille mikään muu ei merkitse mitään. Ja sanotaan vielä että nekin puhuvat, joilla rahaa ei ole.

En kuulu kumpaankaan ryhmään ja silti olen saanut elää.

Lue lisää

Monet haluaakin puolustaa avioliittoa taloudellisia syillä siksi, että avioliitosta olisi edes jotain hyötyä niille jotka pitävät sitä täysin turhana tai ettei se muuta mitään eivätkä usko ainakaan mihinkään sellaiseen, että ihmiset olisivat sitoutuneempia avioliitossa tai rakastaisivat enemmän tms. hömppää. Toki joillekin on muitakin syitä kun taloudelliset syyt miksi menevät naimisiin. Joten ei voida sanoa, että "kaikki".

Jos avioliitosta ei ole haittaa en näe mitään pahaa siinä että menisi naimisiin vaan taloudellisista syistä. Tietenkään se raha ei paljoa lohduta, jos puoliso kuolee eikä häntä korvaa!! Mutta kyllä siitä apua on. On ihan kukkua, että rahalla ei olisi yhtään mitään merkitystä! Ei ole rahanahneutta tms. vaan järkevää varautua asioihin myös taloudellisesti. Ajatellaanhan muissakin asioissa taloudellisesti? Kun otetaan asuntolainaa pitäisi varautua siihen, että korot nousee jne.

Tiipeli kirjoitti:

Monet haluaakin puolustaa avioliittoa taloudellisia syillä siksi, että avioliitosta olisi edes jotain hyötyä niille jotka pitävät sitä täysin turhana tai ettei se muuta mitään eivätkä usko ainakaan mihinkään sellaiseen, että ihmiset olisivat sitoutuneempia avioliitossa tai rakastaisivat enemmän tms. hömppää. Toki joillekin on muitakin syitä kun taloudelliset syyt miksi menevät naimisiin. Joten ei voida sanoa, että "kaikki".

Jos avioliitosta ei ole haittaa en näe mitään pahaa siinä että menisi naimisiin vaan taloudellisista syistä. Tietenkään se raha ei paljoa lohduta, jos puoliso kuolee eikä häntä korvaa!! Mutta kyllä siitä apua on. On ihan kukkua, että rahalla ei olisi yhtään mitään merkitystä! Ei ole rahanahneutta tms. vaan järkevää varautua asioihin myös taloudellisesti. Ajatellaanhan muissakin asioissa taloudellisesti? Kun otetaan asuntolainaa pitäisi varautua siihen, että korot nousee jne.

Lue lisää

Avioliitto ei ole hyvä sijoitus muille kuin köyhille reppanoille, joilla ei ole munaa pitää itse itsestään huolta! Avoliitto merkitsee itsenäisyyttä ja avioliitto riippuvuutta.

Lapsille on nykyään herttasen sama ovatko vanhemmat naimisissa keskenään vai eivät. Samat oikeudet heillä pätevät molemmissa tapauksissa.

Tässäkin mielessä avo- on parempi kuin avio-, sillä avioliitossa syntynyt on AUTOMAATTISESTI aviomiehen tekele, vaikka ei olisi kusaissutkaan vaimoonsa päin.

Avoliitossa oleville tehdään isyystestit, ei pääse väärä isä papereihin.
On arvioitu, että ihan 20% olisi muiten kuin niiden isien lapsia, joitten nimi papereista löytyy. Se on hirveä luku!

Ilkikurimus kirjoitti:

Avioliitto ei ole hyvä sijoitus muille kuin köyhille reppanoille, joilla ei ole munaa pitää itse itsestään huolta! Avoliitto merkitsee itsenäisyyttä ja avioliitto riippuvuutta.

Lapsille on nykyään herttasen sama ovatko vanhemmat naimisissa keskenään vai eivät. Samat oikeudet heillä pätevät molemmissa tapauksissa.

Tässäkin mielessä avo- on parempi kuin avio-, sillä avioliitossa syntynyt on AUTOMAATTISESTI aviomiehen tekele, vaikka ei olisi kusaissutkaan vaimoonsa päin.

Avoliitossa oleville tehdään isyystestit, ei pääse väärä isä papereihin.
On arvioitu, että ihan 20% olisi muiten kuin niiden isien lapsia, joitten nimi papereista löytyy. Se on hirveä luku!

Lue lisää

Ei kai niitä isyystestejä automaattisesti avoliitossa syntyneille lapsille tehdä, käsittääkseni isä vain käy tunnustamassa isyytensä lastenvalvojan luona. Isyystestiä pitää kai jommankumman vanhemmista vaatia, jotta sellainen tehtäisiin. Joskaan en muista, onko naisen pakko suostua tähän miehen vaatiessa testiä...

Millä tavoin avioliitto muuten automatisoi riippuvuuden? Eikö avoliitossakin usein parempituloisempi "sponsoroi" huonompituloisen elämää, esim. maksamalla suuremman osan vuokrasta tai enemmän juoksevia kuluja? Itse en ole asiassa sen kummemmin puolesta tai vastaan, mutta aloituslauseesi oli niin provosoiva, että pakkohan siihen oli tarttua.

Provosoiduin. kirjoitti:

Ei kai niitä isyystestejä automaattisesti avoliitossa syntyneille lapsille tehdä, käsittääkseni isä vain käy tunnustamassa isyytensä lastenvalvojan luona. Isyystestiä pitää kai jommankumman vanhemmista vaatia, jotta sellainen tehtäisiin. Joskaan en muista, onko naisen pakko suostua tähän miehen vaatiessa testiä...

Millä tavoin avioliitto muuten automatisoi riippuvuuden? Eikö avoliitossakin usein parempituloisempi "sponsoroi" huonompituloisen elämää, esim. maksamalla suuremman osan vuokrasta tai enemmän juoksevia kuluja? Itse en ole asiassa sen kummemmin puolesta tai vastaan, mutta aloituslauseesi oli niin provosoiva, että pakkohan siihen oli tarttua.

Lue lisää

Kirjoitin ettei ole väärän isän nimi paperissa, kun ollaan avopari. Jos siellä nimi on, se on tunnustettu lapsi, usein myös veritestein varmistettu. Sehän on miehen oikeus, kunhan ei mene naimisiin!!

Kyllä nainen voi keskeyttää isyyden tutkinnan, jopa jo aloitetun. Mutta isää ei ole silloin lainkaan.

Ilkikurimus kirjoitti:

Kirjoitin ettei ole väärän isän nimi paperissa, kun ollaan avopari. Jos siellä nimi on, se on tunnustettu lapsi, usein myös veritestein varmistettu. Sehän on miehen oikeus, kunhan ei mene naimisiin!!

Kyllä nainen voi keskeyttää isyyden tutkinnan, jopa jo aloitetun. Mutta isää ei ole silloin lainkaan.

Lue lisää

Mutta kuinka moni mies oikeasti vaatii sen verikokeen, jos ei ole mitään aihetta epäillä isyyttä? Voihan kai vastaavasti avioliitossa syntyneen lapsen isä vaatia verikoetta, jos perustellusti epäilee ettei lapsi ole hänen. Ja jos äiti kieltäytyy, siitä voi jo vetää omat johtopäätöksensä.

Kerrotko vielä, että miten se avioliitto tekee ihmisestä reppanan ja luuserin?

Provosoiduin. kirjoitti:

Mutta kuinka moni mies oikeasti vaatii sen verikokeen, jos ei ole mitään aihetta epäillä isyyttä? Voihan kai vastaavasti avioliitossa syntyneen lapsen isä vaatia verikoetta, jos perustellusti epäilee ettei lapsi ole hänen. Ja jos äiti kieltäytyy, siitä voi jo vetää omat johtopäätöksensä.

Kerrotko vielä, että miten se avioliitto tekee ihmisestä reppanan ja luuserin?

Lue lisää

paikassa lastenvalvoja suosittelee veritestin tekemistä isälle ja kertoo kyllä mitä seurauksia sillä on, jos tunnustaa ilman veritestiä.

Avioliitossa olevan/isyyttään epäilevän on nostettava kanne. Samoin jo kerran ilman veritestiä tunnustaneen. Ja se menee omaan piikkiin. Ennen tunnustusta testi ei maksa.

Ilkikurimus kirjoitti:

Avioliitto ei ole hyvä sijoitus muille kuin köyhille reppanoille, joilla ei ole munaa pitää itse itsestään huolta! Avoliitto merkitsee itsenäisyyttä ja avioliitto riippuvuutta.

Lapsille on nykyään herttasen sama ovatko vanhemmat naimisissa keskenään vai eivät. Samat oikeudet heillä pätevät molemmissa tapauksissa.

Tässäkin mielessä avo- on parempi kuin avio-, sillä avioliitossa syntynyt on AUTOMAATTISESTI aviomiehen tekele, vaikka ei olisi kusaissutkaan vaimoonsa päin.

Avoliitossa oleville tehdään isyystestit, ei pääse väärä isä papereihin.
On arvioitu, että ihan 20% olisi muiten kuin niiden isien lapsia, joitten nimi papereista löytyy. Se on hirveä luku!

Lue lisää

Ei isyystestejä tehdä automaattisesti? Ja kai aviopuolisokin voi vaatia isyystestin vai voiko?

Isyydentunnus on eri asia kuin isyystesti! Avomies tunnustaa lapsen (paitsi jos ei halua) ilman testejä.

Ilkikurimus kirjoitti:

Kirjoitin ettei ole väärän isän nimi paperissa, kun ollaan avopari. Jos siellä nimi on, se on tunnustettu lapsi, usein myös veritestein varmistettu. Sehän on miehen oikeus, kunhan ei mene naimisiin!!

Kyllä nainen voi keskeyttää isyyden tutkinnan, jopa jo aloitetun. Mutta isää ei ole silloin lainkaan.

Lue lisää

Mikä on "usein"? En henk. koht. ainakaan tunne yhtäkään avoparia jotka olisivat teettäneet isyystestin. Usein se tulee sellaisessa tapauksessa eteen, että jos on erityistä syytä epäillä, että lapsi ei ole avomiehen. Tiedossa on suhde toiseen tms.

Jos mies ei tiedä muista miehistä ja tunnustaa lapsen niin voi olla, että sinne tulee "väärä" nimi. Tai ei ainakaan biologisen isän nimi. Toki joku voi tunnustaa vaikka tietää ettei ole lapsen isä.

Paapu kirjoitti:

Mikä on "usein"? En henk. koht. ainakaan tunne yhtäkään avoparia jotka olisivat teettäneet isyystestin. Usein se tulee sellaisessa tapauksessa eteen, että jos on erityistä syytä epäillä, että lapsi ei ole avomiehen. Tiedossa on suhde toiseen tms.

Jos mies ei tiedä muista miehistä ja tunnustaa lapsen niin voi olla, että sinne tulee "väärä" nimi. Tai ei ainakaan biologisen isän nimi. Toki joku voi tunnustaa vaikka tietää ettei ole lapsen isä.

Lue lisää

Sama käsitys minullakin, tuskin niitä isyystestejä automaattisesti tehdään, ellei isä sitä erityisesti vaadi. Aika harva kai vaatiikaan, jos ei ole syytä epäillä puolisoa uskottomuudesta. Avoliitossa kun ollaan, tilanne on monesti sama kuin oltaisiin avioliitossa, viralliset paperit vain puuttuu. Omassa lähipiirissäni ei myöskään yksikään avopari ole isyystestiä teettänyt.

En myöskään ymmärrä kommenttia avioliiton itsenäisyyttä ja riippumattomuutta heikentävästä vaikutuksesta.

Lähinnä naurattaa mielikuva, jossa esim. 10 vuotta avoliitossa elänyt pari päättää mennä naimisiin, käyvät papin edessä vannomassa valat ja *puff*, samassa kummastakin tulee onneton, läheisriippuvainen vätys. Onpa uskottavaa...

Mitä eroa on siinä, onko avoliitossa vai avioliitossa noin käytännön yhteiselämän kannalta, jos unohdetaan hetkeksi perimysjärjestys ym. lakikiemurat?

--- kirjoitti:

Sama käsitys minullakin, tuskin niitä isyystestejä automaattisesti tehdään, ellei isä sitä erityisesti vaadi. Aika harva kai vaatiikaan, jos ei ole syytä epäillä puolisoa uskottomuudesta. Avoliitossa kun ollaan, tilanne on monesti sama kuin oltaisiin avioliitossa, viralliset paperit vain puuttuu. Omassa lähipiirissäni ei myöskään yksikään avopari ole isyystestiä teettänyt.

En myöskään ymmärrä kommenttia avioliiton itsenäisyyttä ja riippumattomuutta heikentävästä vaikutuksesta.

Lähinnä naurattaa mielikuva, jossa esim. 10 vuotta avoliitossa elänyt pari päättää mennä naimisiin, käyvät papin edessä vannomassa valat ja *puff*, samassa kummastakin tulee onneton, läheisriippuvainen vätys. Onpa uskottavaa...

Mitä eroa on siinä, onko avoliitossa vai avioliitossa noin käytännön yhteiselämän kannalta, jos unohdetaan hetkeksi perimysjärjestys ym. lakikiemurat?

Lue lisää

Testin tekemistä voi vaatia myös oikeus taikka lastenvalvoja, vaikka mies suostusi lapsen tunnustamaan ilman testejäkin. Mitään toteennäytettyä uskottomuutta ei vaadita testien perusteeksi. Riittää että näin halutaan tehdä, syitä EI KYSELLÄ!!! Omissa (sinä ja edellinen) piireissänne on sitten harvinaisen idiootteja miehiä; täysin ämmiensä hirttonaruissa olevia surkeita vätyksiä. Jotka eivät pidä omastaan eivätkä lastensa eduista huolta. Ihmetyttää milainen nainen on itselleen tuollaisen miehen halunnut? Pirttihirmu? Ystäväsi kertovat sinustakin eniten. ;D

Isän sana ei siis ole näissä asioissa se painavin. Testiin voi perhe "joutrua" (äiti, isä ja lapsi) vaikka kukaan heistä ei sitä vaadi. Tämä siitä syystä, että oikeuden perimmäinen tarkoitus ei ole saattaa väärää isää lapselle. Lapsen oikeuksiin kuuluu oikeus omiin vanhempiinsa. Äidillä on aina oikeus keskeyttää isyystutkimus, vaikka jo aloitettukin. Voidakseen peittää mahdollisen petoksensa.

Älkää viitiskö jaaritella asiasta josta ette näy ymmärtävän yhtään mitään.

Paapu kirjoitti:

Ei isyystestejä tehdä automaattisesti? Ja kai aviopuolisokin voi vaatia isyystestin vai voiko?

Isyydentunnus on eri asia kuin isyystesti! Avomies tunnustaa lapsen (paitsi jos ei halua) ilman testejä.

Lue lisää

Ei isyystestejä EI TEHDÄ automaattisesti.

Aviopuoliso ei voi vaatia että isyys tutkitaan samalla tavalla kustannuksitta kuin avopuolisoiden lapsen isyys testataan.

Sama kohtalo on niillä avomiehillä jotka typeryyttään menevät ja tunnustavat lapsen ILMAN testiä. He samalla luopuvat ilmaisesta isyyden selvityksestä. Jatkossa vaaditaan isyyskanne, joka nostetaan äitiä vastaan ja juttu puidaan oikeudessa. Isä maksaa osuutensa silloin lyhentämättömänä.

Siksi pyydän, älkää KUKAAN isä uskoko äitien löpinäitä vaan ottakaan oikeuksistanne selvyys ja käyttäkää oikeuksianne. Menkää yksin lastenvalvojalle. OTTAKAA selvää!

Lähtökohtaisesti avomies ei koskaan tunnusta ilman mitään selvitystä. Vain AVIOmieheltä ei lainkaan kysellä, oletko isä vai et.

Äitix2 kirjoitti:

Testin tekemistä voi vaatia myös oikeus taikka lastenvalvoja, vaikka mies suostusi lapsen tunnustamaan ilman testejäkin. Mitään toteennäytettyä uskottomuutta ei vaadita testien perusteeksi. Riittää että näin halutaan tehdä, syitä EI KYSELLÄ!!! Omissa (sinä ja edellinen) piireissänne on sitten harvinaisen idiootteja miehiä; täysin ämmiensä hirttonaruissa olevia surkeita vätyksiä. Jotka eivät pidä omastaan eivätkä lastensa eduista huolta. Ihmetyttää milainen nainen on itselleen tuollaisen miehen halunnut? Pirttihirmu? Ystäväsi kertovat sinustakin eniten. ;D

Isän sana ei siis ole näissä asioissa se painavin. Testiin voi perhe "joutrua" (äiti, isä ja lapsi) vaikka kukaan heistä ei sitä vaadi. Tämä siitä syystä, että oikeuden perimmäinen tarkoitus ei ole saattaa väärää isää lapselle. Lapsen oikeuksiin kuuluu oikeus omiin vanhempiinsa. Äidillä on aina oikeus keskeyttää isyystutkimus, vaikka jo aloitettukin. Voidakseen peittää mahdollisen petoksensa.

Älkää viitiskö jaaritella asiasta josta ette näy ymmärtävän yhtään mitään.

Lue lisää

Jep jep... Lähipiirissäni olevien "lapsellisten" avoparien joukossa ei ole tehty isyyden varmistamiseksi verikokeita = minä olen pirttihirmu. Voihan siitä [ilmeisesti] tuollaisenkin johtopäätöksen vetää.

Voi myös olla niin, että lähipiirissäni on vakiintuneita avopareja, jotka ovat yhteistuumin ja yhdessätoimin hankkineet perheenlisäystä, jolloin osapuolet eivät ole kokeneet tarpeelliseksi vaatia testejä.

Hmmm.. Onhan tuo hirttonaru-vätys-pirttihirmuteoria toki paljon dramaattisempi...

En muistaakseni kirjoittanutkaan, että isän pitäisi jotenkin todistaa lapsen äidin olleen uskoton saadakseen kokeet tehtyä tai syvällisesti perustella asiansa lastenvalvojalle tai oikeudelle. Kunhan pohdin, että aika harva mies kai tulee vaatineeksi testejä, jos ei millään tavalla epäile isyyttään. Tämä siis vastineeksi kirjoittajalle, joka totesi että avoliitossa syntyneiden lasten isyys varmistetaan AINA veritestein.

Kerrotko vielä (asiantuntijana meille ymmärtämättömille), millä perusteella lastenvalvoja voi määrätä perheen testeihin, vaikka perheenjäsenistä sitä ei kukaan vaatisi? Jos siis ei ole jotakin aivan ilmiselvää syytä, esimerkiksi että lapsi on tummaihoinen vaikka molemmat (oletetut) vanhemmat olisivat valkoihoisia ja mies silti välttämättä haluaisi tunnustaa isyytensä?

Kurja Ymmärtämätön kirjoitti:

Jep jep... Lähipiirissäni olevien "lapsellisten" avoparien joukossa ei ole tehty isyyden varmistamiseksi verikokeita = minä olen pirttihirmu. Voihan siitä [ilmeisesti] tuollaisenkin johtopäätöksen vetää.

Voi myös olla niin, että lähipiirissäni on vakiintuneita avopareja, jotka ovat yhteistuumin ja yhdessätoimin hankkineet perheenlisäystä, jolloin osapuolet eivät ole kokeneet tarpeelliseksi vaatia testejä.

Hmmm.. Onhan tuo hirttonaru-vätys-pirttihirmuteoria toki paljon dramaattisempi...

En muistaakseni kirjoittanutkaan, että isän pitäisi jotenkin todistaa lapsen äidin olleen uskoton saadakseen kokeet tehtyä tai syvällisesti perustella asiansa lastenvalvojalle tai oikeudelle. Kunhan pohdin, että aika harva mies kai tulee vaatineeksi testejä, jos ei millään tavalla epäile isyyttään. Tämä siis vastineeksi kirjoittajalle, joka totesi että avoliitossa syntyneiden lasten isyys varmistetaan AINA veritestein.

Kerrotko vielä (asiantuntijana meille ymmärtämättömille), millä perusteella lastenvalvoja voi määrätä perheen testeihin, vaikka perheenjäsenistä sitä ei kukaan vaatisi? Jos siis ei ole jotakin aivan ilmiselvää syytä, esimerkiksi että lapsi on tummaihoinen vaikka molemmat (oletetut) vanhemmat olisivat valkoihoisia ja mies silti välttämättä haluaisi tunnustaa isyytensä?

Lue lisää

Kuka ja missä viestissä joku sanoo että "...avoliitossa syntyneiden lasten isyys varmistetaan AINA veritestein."

Haluan linkin tai maininnan erehtymisestäsi.

Kurja Ymmärtämätön kirjoitti:

Jep jep... Lähipiirissäni olevien "lapsellisten" avoparien joukossa ei ole tehty isyyden varmistamiseksi verikokeita = minä olen pirttihirmu. Voihan siitä [ilmeisesti] tuollaisenkin johtopäätöksen vetää.

Voi myös olla niin, että lähipiirissäni on vakiintuneita avopareja, jotka ovat yhteistuumin ja yhdessätoimin hankkineet perheenlisäystä, jolloin osapuolet eivät ole kokeneet tarpeelliseksi vaatia testejä.

Hmmm.. Onhan tuo hirttonaru-vätys-pirttihirmuteoria toki paljon dramaattisempi...

En muistaakseni kirjoittanutkaan, että isän pitäisi jotenkin todistaa lapsen äidin olleen uskoton saadakseen kokeet tehtyä tai syvällisesti perustella asiansa lastenvalvojalle tai oikeudelle. Kunhan pohdin, että aika harva mies kai tulee vaatineeksi testejä, jos ei millään tavalla epäile isyyttään. Tämä siis vastineeksi kirjoittajalle, joka totesi että avoliitossa syntyneiden lasten isyys varmistetaan AINA veritestein.

Kerrotko vielä (asiantuntijana meille ymmärtämättömille), millä perusteella lastenvalvoja voi määrätä perheen testeihin, vaikka perheenjäsenistä sitä ei kukaan vaatisi? Jos siis ei ole jotakin aivan ilmiselvää syytä, esimerkiksi että lapsi on tummaihoinen vaikka molemmat (oletetut) vanhemmat olisivat valkoihoisia ja mies silti välttämättä haluaisi tunnustaa isyytensä?

Lue lisää

"Jos siis ei ole jotakin aivan ilmiselvää syytä, esimerkiksi että lapsi on tummaihoinen vaikka molemmat (oletetut) vanhemmat olisivat valkoihoisia ja mies silti välttämättä haluaisi tunnustaa isyytensä?"

Mikä hemmetin syy tuo on isyystestien tekemiseen? Oletko ihan seko?

kirjoittaja kirjoitti:

Kuka ja missä viestissä joku sanoo että "...avoliitossa syntyneiden lasten isyys varmistetaan AINA veritestein."

Haluan linkin tai maininnan erehtymisestäsi.

Saatte maininnan erehtymisestäni. Eihän tuossa sanottukaan AINA...

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000001527&posting=22000000015307554

Yllekirjoittanut kuitenkin tulkitsee tuon kirjoituksen perusteella, että veritestit ovat enemmän sääntö kuin poikkeus, ja haluaisi tietää pitääkö tämä paikkansa, koska kokemukset lähipiiristä ovat toisenlaiset. Yllekirjoittanut ei kuitenkaan oleta, että lähipiirin kokemukset olisivat yleistettävissä kaikkia avopareja koskeviksi ja juuri sen takia kysyy asiasta täällä, silkkaa uteliaisuuttaan.

Olisiko nyt mahdollista saada vastaus kysymykseeni: Millä perustein lastenvalvoja määrää veritestit, jos kumpikaan lapsen oletetuista vanhemmista ei sitä vaadi?

sossun täti kirjoitti:

"Jos siis ei ole jotakin aivan ilmiselvää syytä, esimerkiksi että lapsi on tummaihoinen vaikka molemmat (oletetut) vanhemmat olisivat valkoihoisia ja mies silti välttämättä haluaisi tunnustaa isyytensä?"

Mikä hemmetin syy tuo on isyystestien tekemiseen? Oletko ihan seko?

Lue lisää

Kyllä sitä pirttihirmuilun lisäksi ehtii sekoilemaankin.

Kärjistetty esimerkki, jotta saisin vastauksen kysymykseeni. Sitä ei kuitenkaan taida tulla, joten hyvät yöt ja kauniita unia!

Kurja Ymmärtämätön kirjoitti:

Kyllä sitä pirttihirmuilun lisäksi ehtii sekoilemaankin.

Kärjistetty esimerkki, jotta saisin vastauksen kysymykseeni. Sitä ei kuitenkaan taida tulla, joten hyvät yöt ja kauniita unia!

Lue lisää

vastausta vai?

No minäpä voin kertoa niistä tapauksista joista itse tiedän.
Kerran oikeus ei vahvistanut isän tunnustusta, koska se ei ajallisesti sopinut siihen, minä aikana lapsi oli siitetty. Testit tehtiin oikeuden vaatimuksesta, ja mies ei ollut isä. Vaikka nainen näin väitti.

Nämä ovat käsittääkseni yleisimpiä syitä, miksi oikeus ei vahvista jonkun isyyttä, ilman veritestiä. Nämä ajalliset sopimattomuudet.

Toisessa jutussa kävi samoin, oikeus ei vahvistanut miehen isyyttä, koska lapsi syntyi alle 9:n kuukautta naisen avioerosta. Lasta omakseen yritti tunnustaa muu kuin ex-aviomies. Oikeus katsoi, että aviomies voi olla lapsen isä, vaikka lapsi syntyi keskosena! Eli siittämisen ajankohta ei sopinut enään avioliittoon! Ex-mies ei ollut isä.

Tämän tyyppistä juttua. Jos lastenvalvoja epäilee jotain hän on velvollinen saattaamaan sen osapuolten tietoon ja sen oikeuden tietoon jonka päätettäväksi juttu menee. Osa lastenvalvojista pitää isien oikeuksista tiukasti kiinni, osa ei välitä. Ilman testiä tunnustamista tapahtuu liian paljon.

Olen sitä mieltä itse, että isyystesti olisi paikallaan aina kun pari ei keskenään ole avioliitossa.

Keinohedelmöityslaista puhuttaessa on nimenomaan painotettu lapsen oikeutta saada tietää biologinen alkuperänsä ja minusta sitä ei saa vaarantaa tällä tavoin, kun siihen kerran on helppo puuttua isyystunnustuksen yhteydessä.

Joko helpotti? :)

- kolmen äippä kirjoitti:

vastausta vai?

No minäpä voin kertoa niistä tapauksista joista itse tiedän.
Kerran oikeus ei vahvistanut isän tunnustusta, koska se ei ajallisesti sopinut siihen, minä aikana lapsi oli siitetty. Testit tehtiin oikeuden vaatimuksesta, ja mies ei ollut isä. Vaikka nainen näin väitti.

Nämä ovat käsittääkseni yleisimpiä syitä, miksi oikeus ei vahvista jonkun isyyttä, ilman veritestiä. Nämä ajalliset sopimattomuudet.

Toisessa jutussa kävi samoin, oikeus ei vahvistanut miehen isyyttä, koska lapsi syntyi alle 9:n kuukautta naisen avioerosta. Lasta omakseen yritti tunnustaa muu kuin ex-aviomies. Oikeus katsoi, että aviomies voi olla lapsen isä, vaikka lapsi syntyi keskosena! Eli siittämisen ajankohta ei sopinut enään avioliittoon! Ex-mies ei ollut isä.

Tämän tyyppistä juttua. Jos lastenvalvoja epäilee jotain hän on velvollinen saattaamaan sen osapuolten tietoon ja sen oikeuden tietoon jonka päätettäväksi juttu menee. Osa lastenvalvojista pitää isien oikeuksista tiukasti kiinni, osa ei välitä. Ilman testiä tunnustamista tapahtuu liian paljon.

Olen sitä mieltä itse, että isyystesti olisi paikallaan aina kun pari ei keskenään ole avioliitossa.

Keinohedelmöityslaista puhuttaessa on nimenomaan painotettu lapsen oikeutta saada tietää biologinen alkuperänsä ja minusta sitä ei saa vaarantaa tällä tavoin, kun siihen kerran on helppo puuttua isyystunnustuksen yhteydessä.

Joko helpotti? :)

Lue lisää

Kiitän asiallisesta vastauksesta!

Aurinkoista loppuviikkoa!

Miranelle. Se meidän talo on tehty viralliset kauppakirja t nuoremmalle veljelle, joka oli tuolloin 15 v ja minä 21 v. Kauppakirjassa on vain nimellinen siirto nimismiehen toimesta, jossa suullisesti mulle luvattiin maksaa rahalla myöhemmin, jota ei ole tähän päivään vielä ole. kuulunut. Äitini nimi huijattiin viranomaisten aikaan kirjaan, minä oli tuolloin kotoa maailmalla töissä. Kotikasvatukseen kuulu isän toimesta, että naiväelle ei puhuttu "tärkeitä asioita"lainkaan. Oli sanonta 2akan käteen ja lapsen muisiin ei ole luottoa"

. Tilan omisti isäni, jolla oli joka-asissa "ketunhäntä" kainalossa. Jopa papintodistuksessa ei ole minun nimeä sen on pappi jättänyt pois, kun virkatodistus on pyydetty vain veljeäni ajatellen.

Isäni piti minua hienona kaupunkilaisena jolla on monenlaista hepenettä, ja kaunesjuttua, niin hän luuli yksinkertaisena, että elän "prinsessa elämää" jo muutoinkin, ei enää omaisuutta lisää.

Vaatteistani pidettiin maalla kova "rätinki" samoin kengistä ja kampaajalla käynneistä, kun kävin hiuksia leikkaannuttamassa tms

. Maalla naiset ei emäntinä saanee näitä millään kuin 50 v päivänä äijältään, lahjaksi ja suvultaan. Kyllä olen monta kertaa tuumannut, niitä maalaistalon emäntiä, että se keinosiementäjien ammatti näki mihin hulluun paikkaan oli naiset itsensä naineen. Vielä laitettiin ajaus heille päähän, "tässä talossa on paikkakunnan parhaat metsät, ollaan muita. rikkaimpia ja parempia". Ja nää naiset usko vielä paskapuheet.!!! Voi pyhä Sylvi yksinkertaisuutta. Onneksi nykynaiset ei mene maalaisalon raskaaseen työhön ja suvun haukuttavaksi.