Aurinko nousi ja häikäisi prinsessa Emillan hereille. Prinsessa oli aina talviaamuisin kärttyisä, kaikille muille paitsi kamarineidolleen Milalle, ja palvelijat yrittivät parhaansa mukaan vältellä pientä prinsessaa. Emillaa inhotti se, että oli talvi ja silloin Drenytassa oli eniten palkka- ja salamurhaajia eikä häntä päästetty ulos. Tytöllä oli syvänpunaiset, pitkät, hitusen laineilla olevat hiukset ja pähkinänruskeat, suuret silmät. Hänen ihonsa oli silkinpehmeä ja vaalea, muttei valkoinen. Hän oli melkein kuutisentoista vuotta vanha, ei kovin pitkä, mutta ei kääpiökään, kaunis ja hoikka. Hänellä oli oma hevonen nimeltä Tähdenlento. Tähdenlennolla oli kullankeltainen karva ja sen otsassa oli valkoinen tähti. Emillasta oli ihan mukavaa asua linnassa, mutta talvet hän oli sen vankina. Ovelta kuului koputus ja kamarineito astui sisään.
- Huomenta teidän korkeutenne, Mila sanoi niiaten. Mila oli pitkä, hoikka sinisilmä, jolla oli vaaleanruskeat hiukset.
- Hyvää huomenta Mila. Montako kertaa minun pitää sanoa tämä: Minun nimeni on Emilla? Emilla kysyi.
- En tiedä teidän korkeutenne, mutta minä olen monta kertaa sanonut, että linnassa on kymmeniä vakoojia, jotka vakoilevat sinun huonettasi ja jos minä puhuttelisin sinua etunimellä saisin pötkiä pakoon kuninkaalta, Mila vastasi. - Tässä on vaatteesi, minä pesin ne, kuningas sanoi, että sinun pitäisi näyttää tänään kauniilta. No niin teidän korkeutenne nousehan ylös niin voimme katsoa miten hyvin pystyn selvittämään takkuiset kutrisi ja laittamaan sinut edustus kelpoiseksi.
Emilla huokaisi.
- Onko pakko? hän kysyi valittavalla äänellä.
- On valitettavasti prinsessa Emilla, Mila vastasi.
- Hyvä on sitten, Emilla sanoi ja nousi vuoteestaan. Mila alkoi kammata prinsessan hiuksia, jotka oli pahasti takussa. Kun hiukset oli saatu suoriksi Mila päätti, että Emillan pitäisi käydä pesulla. Prinsessa rakasti kylpyjä joten lähti innolla kylpyhuoneille. Kun tyttö oli kylpenyt Mila kampasi kosteat hiukset uudelleen ja alkoi pukea Emillaa. Puku teki Emillasta täydellisen prinsessan ja kun hiukset olisivat laitettu Emillasta tulisi vastustamaton. Tytöillä kesti kauan laittaa hiukset kuntoon, koska kampaukset joita he yrittivät menivät täydellisesti pieleen. Lopulta he saivat väsättyä nutturan, joka sidottiin kiinni kauniin vaalealla silkkinauhalla ja siihen laitettiin lisäksi vielä hopea tiara. Puku oli kermanvalkea ja siinä oli kultaiset reunat. Sitten oli korujen valinnan aika. Tytöt miettivät kauan ja tulivat sellaiseen lopputulokseen, että prinsessa laittaisi korviinsa rubiinit ja kaulaansa hopeasydämen, jonka keskellä oli pieni timanttinen sydän. Sormuksia Emilla ei käyttänyt.
- No niin sitten ei kun valtaistuinsaliin, Mila sanoi kun kaikki oli valmista.
- Onko pakko? Emilla kysyi uudelleen.
- On teidän korkeutenne on, Mila vastasi.
- No eiköhän mennä sitten, Emilla sanoi.
- Onnea. Mitä siellä sitten odottaakin niin sitä sinä tarvitset, Mila sanoi.
- Sinä tiedät mitä siellä odottaa, Emilla syytti.
- Tiedänkö? Mila kysyi viattomana.
- Sinä salailet sitä minulta, Emilla sanoi.
- Salailenko? Mila näytteli viatonta, mutta Emilla huomasi, että hän tiesi tarkalleen mitä valtaistuinsalissa tapahtuisi.
- Hyvä on. Älä kerro minulle, Emilla sanoi ja lähti ovelle. - Ai niin, voisitko siivota huoneeni. Älä vie Tähdenlentoa ulos minä tahdon käydä ratsastamassa sillä heti kun pääsen pois salista ja minä olen katsonut vaatekaappini läpi ja löysin liian pieniä ja rikkinäisiä vaatteita, vie pienet johonkin ja korjaa rikkinäiset. Laadin myös listan mitä sinun pitää käydä hakemassa kaupungilta minulle. Se on pöydällä, Emilla lisäsi.
- Hyvä on teidän korkeutenne. Minä teen kaiken, Mila myöntyi. Emilla lähti kohti valtaistuinsalia ja mietti mitä siellä odotti. Tyttö huokaisi ja vilkaisi ulos, ilma oli kaunis eikä taivaalla ollut pilven pilveä. Tänään olisi ihana päivä ratsastamiseen, Emilla ajatteli. No nyt minä olen täällä ja kohta olen valtaistuinsalissa enkä ehkä pääse ratsastamaan tänään. Valtaistuinsalin ovi oli suuri ja sen edessä oli kaksi vartijaa.
- Teidän korkeutenne, molemmat sanoivat ja kumarsivat. - Teidän on odotettava hetki, koska kuninkaan täytyy järjestää salia vähän.
- Selvä herra vartija, Emilla sanoi. Prinsessa oli utelias ja ovela, mutta kukaan ei kertonut mitä salissa puuhailtiin. Sitten kuului kamala torven toitotus ja vartijat sanoivat Emillalle mitä hänen piti tehdä ja avasivat ovet. Prinsessa käveli isänsä eteen, mutta ei vieläkään saanut selvää mitä siellä tapahtui. Tyttö piti kasvonsa ilmeettöminä eikä kukaan tiennyt tiesikö hän siitä, mitä siellä tapahtui vai eikö hän tiennyt. Useimmat nuoret pojat katsoivat Emillaa hölmistyneinä ja miettivät, mitä mieltä tyttö olisi heistä. Emillan kasvot oli laitettu myös kauniiksi; ripset oli värjätty noella, huuliin oli laitettu jotain punaisen tapaista väriainetta ja hänen poskensa olivat punattu, mutta kukaan salissa oleva ei tiennyt miten. Emillan pukua koristi paksu helmenharmaa kangasvyö, joka oli sidottu takaa rusetille, kengät olivat valkoiset ja hiukset olivat oudolla nutturalla josta osa hiuksista oli laitettu hapsottamaan tyylikkäästi ylöspäin. Nuoret naiset katsoivat prinsessaa kateellisina ja osa alkoi kuiskia pienistä virheistä kuten esimerkiksi: “Hänen yksi hiussuortuva on vinossa, tuo tupsu tuossa se on väärin” tai “Hänen kenkänsä ovat kärjestä liian pyöreät, joten ne eivät ole kotimaasta hankitut.” Jotkut vanhat naiset nuhtelivat tyttöjä, jotka olivat kateudesta vihreitä ja valittivat kävely tyylistä tai muusta sellaisesta. Jotkut vanhat naiset taas nauroivat nuorten naisten kateuden takia aiheuttamille väittelylle hiussuortuvista ja kengänkärjistä.
- Teidän korkeutenne, kuningas kajautti ja kaikki hiljenivät.
- Teidän majesteettinne, prinsessa vastasi.
- Sinä et varmaankaan tiedä, miksi me olemme täällä, joten nyt on aika saada tietää, kuningas jatkoi. - Sinä täytät pian, jos nyt jo voi sanoa pian, mutta eipäs hypitä harhapoluille, kuusitoista vuotta ja se on täkäläisten naisten naimaikä. Sinä varmaan arvaat jo nyt miksi sinä olet täällä.
- Että MITÄ!? Emilla kirkaisi ja kaikki salissa olevat hätkähtivät.
Nimet ja kaupungit olen keksinyt itse ja kirjoitus virheitä on saattanut tulla mutta se ei kai haittaa menoa xD... Jos haluatte voin jatkaa sitä mutta ARVOSTELKAA!!!
Lue ja arvostele!!!
Nuori kirjailija
1
279
Vastaukset
- CeNedra
Laitoin tosta paremman version sinne tarinanurkkaan jota MestariKertoja tai joku sellanen mainostaa ja oon sama tyyppi ku toi Nuori kirjailija... :) ja se on siellä tarinanurkassa PALJON parempi (ainaki must) menkää sinne arvostelee vaikka ette oo tätäkää arvostellu... ja ku se nyt uusia käyttäjiä tarvii nii menkää muutenki ihmeessä!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kyllä tiedän että ajattelet
Niin ajattelen minäkin. Sinulla tuskin on yhtään sen helpompi olla kuin minullakaan tällä hetkellä.. Toisaalta ehkä tä218331Martina, yksityishenkilön ex vihaa häntä
Seiska ja IL kirjoittaa, että yksityishenkilön ex on veemäinen ja vihaa Martinaa. Onneksi ex on 13000 km päässä.3391611- 3771339
Korona-ajan häväistysten tutkiminen alkaa
Teemu Keskisarja ja Tapio Puolimatka haastavat korona-ajan viralliset totuudet. "Korona synnytti kastilaitoksen. Se aset2781285- 61275
- 661217
Yksi elämän pahimmista virheistä
Olla tekemättä mitään, jos on jostakin oikeasti kiinnostunut ja jää vain miettimään, sekä kaipaamaan. Sekin parempi, jo331030Ensi vuonna
Toivon että meistä tulee vähintään ystäviä. Olemme samankaltaisia ja ymmärrämme toisiamme. Haluaisin oppia tuntemaan sin241026Parempaa uutta
vuotta dear. Kun vuosi vaihtuu, olet ensimmäisenä mielessäni. Uusi vuosi ei pyyhi pois vanhan vuoden tunteita.50982- 36958