Miten olette muut mahdollisesti kestäneet sen, että äitinne ei ole ollenkaan kiinnostunut poikaystävästänne ja yrittää melkeinpä kaikkensa, jotta suhde loppuisi? Itse olen seurustellut kohta puoli vuotta ja olemme muuttamassa yhteen, mutta äitini tekee koko jutusta yhtä helvettiä..en jaksaisi enää..
Äiti ei hyväksy poikaystävää?
väsynyt
29
6646
Vastaukset
- kenen kanssa seurustelet
ei sinun tarvitse välittää äitisi mielipiteestä jos olet täysi-ikäinen. Itsellesi valitset puolisoa et äidillesi. Anna ajan kulua. Jos aika ei auta, ole vähemän äitisi kanssa tekemisissä. Arvosta itseäsi sellaisena kuin olet.
- Miss_Darkness
Äitini oli kiivetä seinille, kun kerroin, kenen kanssa seurustelen. Jätkästä löytyi kaikki mahdollinen vika, mitä vain ikinä voi keksiä. Ja nimenomaan keksiä, eihän äitini tiennyt, olivatko hänen juttunsa edes totta.
Olemme seurustelleet yli vuoden nyt, eikä äitini tunnu vieläkään hyväksyvän asiaa kunnolla. Nykyään hän ei sano mitään enää suoraan, mutta antaa kuitenkin ymmärtää, ettei rakkaani ole tarpeeksi hyvä minulle. Mitkään selitykset eivät tunnu auttavan, eikä edes se, että olemme useamman kerran käyneet kyläilemässä vanhemmillani, jotta nämä tutustuisivat kultaani paremmin ja siten hyväksyisivät hänet. Isäni onkin ihan sinut asian kanssa ja on tyytyväinen, kun olen löytänyt hänen mielestään kerrankin kunnon miehen :) Äiti sen sijaan ei piikittelyä lopeta... varmaan koskaan- yleensä
oikeassa. Trust me! Heillä on elämänkokemusta enemmän kuin sinulla ja meillä. Jonain päivänä ymmärrät, viimeistään siinä vaiheessa kun poikaystävästäsi eroat.
- siskonen 32v
yleensä kirjoitti:
oikeassa. Trust me! Heillä on elämänkokemusta enemmän kuin sinulla ja meillä. Jonain päivänä ymmärrät, viimeistään siinä vaiheessa kun poikaystävästäsi eroat.
no niin. kommenttisi takia kukaan ei voisi ikinä ottaa ketään miestä, eikä naista, sillä täydellistä ihmistä ei ole tähän maailmaan syntynyt.
Tietyille ihmisille kun ei kelpaa mikään. Ja mitä sitten vaikka seurustelisin elinkautisvangin kanssa, se ei kuuluis muille.
Huoh! - Miss_Darkness
yleensä kirjoitti:
oikeassa. Trust me! Heillä on elämänkokemusta enemmän kuin sinulla ja meillä. Jonain päivänä ymmärrät, viimeistään siinä vaiheessa kun poikaystävästäsi eroat.
Äiti oli oikeassa silloinkin, kun hoki, kuinka upea ja mahtava, ellei jopa täydellinen, oli entinen poikaystäväni, joka ei muuta tehnytkään kuin ryyppäsi ja hakkasi minua sitten kännissä :P
Kyllä se äiti tietää, mikä minulle on parasta. Sitähän ei ole missään nimessä mies, joka osaa kohdella minua hyvin jne. Ei, ei tietenkään :P - Riitta L
Miss_Darkness kirjoitti:
Äiti oli oikeassa silloinkin, kun hoki, kuinka upea ja mahtava, ellei jopa täydellinen, oli entinen poikaystäväni, joka ei muuta tehnytkään kuin ryyppäsi ja hakkasi minua sitten kännissä :P
Kyllä se äiti tietää, mikä minulle on parasta. Sitähän ei ole missään nimessä mies, joka osaa kohdella minua hyvin jne. Ei, ei tietenkään :PMilläs se tän erään äitimuori tunnistaa kunnon psykopaatin, joka esittää sulaa hunajaa ihmisten edessä, mutta kun kotiin päästään, nyrkki puhuu ja helvetti alkaa?
Siinä ei paljoa auta korkea koulutus, hyvä työpaikka, lyhyt tukka, komea auto ja kallis talo, jos mies on läpimätä sisältä!
olihan tuo äitikommentti provo? olihan? - Miss_Darkness
Riitta L kirjoitti:
Milläs se tän erään äitimuori tunnistaa kunnon psykopaatin, joka esittää sulaa hunajaa ihmisten edessä, mutta kun kotiin päästään, nyrkki puhuu ja helvetti alkaa?
Siinä ei paljoa auta korkea koulutus, hyvä työpaikka, lyhyt tukka, komea auto ja kallis talo, jos mies on läpimätä sisältä!
olihan tuo äitikommentti provo? olihan?Olisikin tuo kommenttini provo (jos sitä tarkoitit)... vaan kun ei ole. Äiti on sitä mieltä, että edellinen väkivaltainen, juoppo poikaystäväni oli niin ihana ja täydellinen. Loistavaa vävyainesta jne. Kaipa mies osasi tarpeeksi hyvin äidin nenän eessä esittää.
Nykyinen taas ei kelpaa millään. Mies on kaikin puolin kunnollinen. Vikana vain on (äidin näkökulmasta) pitkä letti ja mustiin pukeutuminen (joista äiti sitten vetääkin erittäin typeriä johtopäätöksiä)... -___-
- on..
Ainoa ero se että voit muutta pois mitä itse en silloin voinut vielä alaikäisyyden takia tehdä.
Odotin puoli vuotta sitkeästi kuunnellen valitusta ja haukuntaa. Sitten muutin kultani kanssa yhteen. En pitänyt muutamaan kuukauteen mitään yhteyttä äitiini. eikä hän minuun.
Ajan kanssa hän oppi sietämään rakastani, mutta ei tätä koskaa oikein hyväksynyt.
Sinuna puhuisin äidillesi, mitä tunnet ja ettet jaksa hänen käytöstään, etkä aio sitä sietää.
Ehkä äitisi oppii käyttäytymään ja hyväksymään tilanteen jos tajuaa että voi pahimmassa tapauksessa menettää sinut kokonaan...- aikuisempi ajattelu tarpeen
"Ajan kanssa hän oppi sietämään rakastani, mutta ei tätä koskaa oikein hyväksynyt."
Ylläolevasta lauseestasi saa sen kuvan, että ette ole enää yksissä. Kauanko lempeä kesti?
Voisiko ajatella, että äiti aavisti, että ero on ennemmin tai myöhemmin edessä, ja ehkä toivoi säästävänsä sinut ikävältä ajalta?
Miten jatkoit sitten elämääsi, kun olit taas yksin?
Voisivatkohan nuoret ihmiset ajatella, että vanhemmat ihan oikeasti elämänkokemuksensa perusteella voivat etukäteen aavistaa, että suhde ei tule kestämään. Lapsensa parasta ajattelevat vanhemmat toivovat, että lapsi ei syöksyisi suin päin tilanteeseen, jossa varmasti on vaikeuksia. Ei pelkkä rakkaus arkielämässä riitä.
Nykyisin on niin helppo muuttaa yhten puolen vuoden seurustelun jälkeen. On kiire päästä elämään ilman vanhempien silmälläpitoa.
Pitää muistaa sitten myös, että kun vanhemmat ovat varoittaneet ja olleet huolissaan, ei heille pidä mennä kertomaan eteen tulleista murheista. Siitä seuraa vaan ikävä mitäs-minä-sanoin-tilanne.
Kun on omilleen muuttanut, asiat pidetään itsellä, eikä enää valitella äitille suruja. - ajattelen...
aikuisempi ajattelu tarpeen kirjoitti:
"Ajan kanssa hän oppi sietämään rakastani, mutta ei tätä koskaa oikein hyväksynyt."
Ylläolevasta lauseestasi saa sen kuvan, että ette ole enää yksissä. Kauanko lempeä kesti?
Voisiko ajatella, että äiti aavisti, että ero on ennemmin tai myöhemmin edessä, ja ehkä toivoi säästävänsä sinut ikävältä ajalta?
Miten jatkoit sitten elämääsi, kun olit taas yksin?
Voisivatkohan nuoret ihmiset ajatella, että vanhemmat ihan oikeasti elämänkokemuksensa perusteella voivat etukäteen aavistaa, että suhde ei tule kestämään. Lapsensa parasta ajattelevat vanhemmat toivovat, että lapsi ei syöksyisi suin päin tilanteeseen, jossa varmasti on vaikeuksia. Ei pelkkä rakkaus arkielämässä riitä.
Nykyisin on niin helppo muuttaa yhten puolen vuoden seurustelun jälkeen. On kiire päästä elämään ilman vanhempien silmälläpitoa.
Pitää muistaa sitten myös, että kun vanhemmat ovat varoittaneet ja olleet huolissaan, ei heille pidä mennä kertomaan eteen tulleista murheista. Siitä seuraa vaan ikävä mitäs-minä-sanoin-tilanne.
Kun on omilleen muuttanut, asiat pidetään itsellä, eikä enää valitella äitille suruja.Minun asiani ja oloni paranivat 99,9% prosenttia, kun pääsin kotoa pois.
Pois jatkuvan paineen alta ja irti jatkuvasta henkisestä pahoinpitelystä.
Äitini teki todella pahaa jälkeä.. Meni monta vuotta ennen kuin pystyin puhumaan kotioloistani kenellekään itkemättä.
Jos en olisi päässyt pois ajoissa en olisi nyt tässä kirjoittamassa.
Ja mielestäni MIKÄÄN ei oikeuta äitini toimia. Ei koskaan.
Kotoa lähdöstäni on nyt jo yli seisemän vuotta, joista viisi vietin tämän kiistellyn rakkaani kanssa. Hän on edelleen mitä kultaisin ja kiltein ihminen, mutta elämä ajoi meidät erilleen. Olemme silti yhä ystäviä.
Miltä äitini luuli minut säästävänsä?!? Erolta?! Pahalta mieleltä? Eihän kukaan voi elää elämää lapsensa puolesta, eikä kukaan voi alkaa suhteeseen miettien että se päättyy kumminkin..
Eniten pahaa oloa sai aikaan äitini oma käytös ja henkinen lyöminen... Siitä olen joutunut monta vuotta toipumaan..
Kysyit miten jatkoin elämääni kun olin taas yksin?
En ollut koskaan yksin, ajauduin suhteesta toiseen.. Kunnes tapasin nykyiseni ja nyt olen onnellisesti naimisissa ja esikoistani odotan..
Vanhemmilla varmasti on enemmän elämänkokemusta
kuin lapsella ja neuvoa saa ja pitääkin, mutta KUKAAN ei voi ELÄÄ LAPSENSA PUOLESTA.. Kannattaa myös aikuisen miettiä, missä kulkee raja..
Minä lähdin, enkä palannut. Ei ollut suruja tai murheita joita kertoa äidilleni.Sain kaiken tuen rakkaltani.Äitini ei enää ollut edes äitini. Äidistäni tuli minun suurin murheeni ja tuskani ja hänet minä jätin taakseni.. - aikuisempi ajattelu tarpeen
ajattelen... kirjoitti:
Minun asiani ja oloni paranivat 99,9% prosenttia, kun pääsin kotoa pois.
Pois jatkuvan paineen alta ja irti jatkuvasta henkisestä pahoinpitelystä.
Äitini teki todella pahaa jälkeä.. Meni monta vuotta ennen kuin pystyin puhumaan kotioloistani kenellekään itkemättä.
Jos en olisi päässyt pois ajoissa en olisi nyt tässä kirjoittamassa.
Ja mielestäni MIKÄÄN ei oikeuta äitini toimia. Ei koskaan.
Kotoa lähdöstäni on nyt jo yli seisemän vuotta, joista viisi vietin tämän kiistellyn rakkaani kanssa. Hän on edelleen mitä kultaisin ja kiltein ihminen, mutta elämä ajoi meidät erilleen. Olemme silti yhä ystäviä.
Miltä äitini luuli minut säästävänsä?!? Erolta?! Pahalta mieleltä? Eihän kukaan voi elää elämää lapsensa puolesta, eikä kukaan voi alkaa suhteeseen miettien että se päättyy kumminkin..
Eniten pahaa oloa sai aikaan äitini oma käytös ja henkinen lyöminen... Siitä olen joutunut monta vuotta toipumaan..
Kysyit miten jatkoin elämääni kun olin taas yksin?
En ollut koskaan yksin, ajauduin suhteesta toiseen.. Kunnes tapasin nykyiseni ja nyt olen onnellisesti naimisissa ja esikoistani odotan..
Vanhemmilla varmasti on enemmän elämänkokemusta
kuin lapsella ja neuvoa saa ja pitääkin, mutta KUKAAN ei voi ELÄÄ LAPSENSA PUOLESTA.. Kannattaa myös aikuisen miettiä, missä kulkee raja..
Minä lähdin, enkä palannut. Ei ollut suruja tai murheita joita kertoa äidilleni.Sain kaiken tuen rakkaltani.Äitini ei enää ollut edes äitini. Äidistäni tuli minun suurin murheeni ja tuskani ja hänet minä jätin taakseni..Kovin on elämä sinua kohdellut. Se ei tullut esiin edellisessä puheenvuorossasi, johon kirjoitin vastauksen.
Nyt sinä tiedät, miten ei koskaan tule toimia oman lapsen kanssa.
Kovista kokemuksista voi aina ottaa ainakin sen opin, että päättää huolehtia, ettei itse lankea samaan.
Tsemppiä sinulle ja perheellesi. - Tittelintuure2222
ajattelen... kirjoitti:
Minun asiani ja oloni paranivat 99,9% prosenttia, kun pääsin kotoa pois.
Pois jatkuvan paineen alta ja irti jatkuvasta henkisestä pahoinpitelystä.
Äitini teki todella pahaa jälkeä.. Meni monta vuotta ennen kuin pystyin puhumaan kotioloistani kenellekään itkemättä.
Jos en olisi päässyt pois ajoissa en olisi nyt tässä kirjoittamassa.
Ja mielestäni MIKÄÄN ei oikeuta äitini toimia. Ei koskaan.
Kotoa lähdöstäni on nyt jo yli seisemän vuotta, joista viisi vietin tämän kiistellyn rakkaani kanssa. Hän on edelleen mitä kultaisin ja kiltein ihminen, mutta elämä ajoi meidät erilleen. Olemme silti yhä ystäviä.
Miltä äitini luuli minut säästävänsä?!? Erolta?! Pahalta mieleltä? Eihän kukaan voi elää elämää lapsensa puolesta, eikä kukaan voi alkaa suhteeseen miettien että se päättyy kumminkin..
Eniten pahaa oloa sai aikaan äitini oma käytös ja henkinen lyöminen... Siitä olen joutunut monta vuotta toipumaan..
Kysyit miten jatkoin elämääni kun olin taas yksin?
En ollut koskaan yksin, ajauduin suhteesta toiseen.. Kunnes tapasin nykyiseni ja nyt olen onnellisesti naimisissa ja esikoistani odotan..
Vanhemmilla varmasti on enemmän elämänkokemusta
kuin lapsella ja neuvoa saa ja pitääkin, mutta KUKAAN ei voi ELÄÄ LAPSENSA PUOLESTA.. Kannattaa myös aikuisen miettiä, missä kulkee raja..
Minä lähdin, enkä palannut. Ei ollut suruja tai murheita joita kertoa äidilleni.Sain kaiken tuen rakkaltani.Äitini ei enää ollut edes äitini. Äidistäni tuli minun suurin murheeni ja tuskani ja hänet minä jätin taakseni..Itse pelkään että minulle ja äidilleni käy juuri noin, etten pysty enää puhumaan hänelle mistään. Olen myös samaa mieltä tuosta, etten tajua miltä äitini loppujen lopuks yrittää minua suojella, sillä hän satuttaa minua paljon enemmän nyt sanoillaan kun mitä ero tai paha mieli suhteessani minua voisi satuttaa.
- kävi
kahden poikaystäväni kanssa, loppupeleissä äitini oli oikeassa. Nykyisen mieheni äitini hyväksyi täydellisesti, ja taas oli oikeassa.
- siskonen 32v
Lähde seuraavan kerran raflaan äitisi kanssa, ja hän voi valita sulle sopivan sulhon. Turhaan sä ekaksi itse otat "koekierrosta" kun mutsis sen kuitenkin päättää.
Aikuistu! - huviksesi
siskonen 32v kirjoitti:
Lähde seuraavan kerran raflaan äitisi kanssa, ja hän voi valita sulle sopivan sulhon. Turhaan sä ekaksi itse otat "koekierrosta" kun mutsis sen kuitenkin päättää.
Aikuistu!Saman miehen kanssa oltu naimisissa 22vuotta (:. Eipä tarvitse rafloissa kierrellä katselemassa. Ikää 47v joten eiköhän tässä aikuisia jo pikkuhiljaa olla.
- rouva xxx
Aikoinani äitini ei hyväksynyt juuri ketään poikaystävistäni, vaikkei seurustelut olleet edes vakavia, kunhan pyörin milloin kenenkin hiihtäjän kanssa.
Nyt ollessani vakavasti aviossa, äiti kai hyväksyy mieheni, mutta se tunne mikä nuoruudesta jäi ei unohdu koskaan. Mun arvostelukykyäni on kritisoitu joskus ja vaikka nyt on eri mies, ei nämä asiat unohdu koskaan.
Miettikää tätä te äidit jotka kritisoitte tyttärenne poikaystäviä! Ja yleensä ette sillä saa aikaan mitään muuta kuin huonoa. Tytär ei juuri koskaan jätä "sikapoikaystäväänsä", sen sijaan tää poitsu kyllä tajuaa (ja hulluimmassa tapauksessa tytär ilmoittaa pojalle ettei mutsi hyväksy!) asian. Siinä on välit viileät lopulliset.
Pientä avarakatseisuutta, äidit! - Huonosti nukkuva äiti
Periaatteessa olen sitä mieltä, että en puutu lasten kaverivalintoihin. Tuntuu, että jos moittisin heidän valintojaan, samalla moitin ja loukkaan lastani. Tehköön valintansa, tehköön itse mahdolliset virheensäkin ja toivottavasti oppivat niistä.
Toisaalta minulle ja miehelleni kelpaa " vaikka kuka". Ei olla niuhoja, ahdasmielisiä, rasisteja. Ei ole väliä ulkonäöllä eikä kukkarolla. Ym ym. Monenlaisista lähtökohdista ja tapauksista voi tulla hyviä pareja. Mikä minä olen sitä etukäteen tietämään, että tuo on lapselleni hyvä ja tuo huono.
Mutta mutta. Nyt 17 v tyttö seurustelee kaverin kanssa, ja hälytyskellot kilkkaa päässä. Siis vanhemmilla, mutta ilmeisesti ei tytöllä.
Pojalla ei suju koulu, en tiedä syytä. Hän on sekaantunut pikkurötöksiin ja juopotteluun. Epämääräisiä kavereita. Ollut poliisin kanssa tekemisissä, tuomioista en tiedä. Kotona ei suju, asuu tilapäisesti perhekodissa (lastenkoti) ja on kotonaan muutamana päivänä viikossa.
Toisaalta tyttären elo sujuu kuten ennenkin. On kunnollinen ja kiltti ja ammattikoulu rullaa hyvin.
Poika käy meillä noin kerran viikossa ja on aina käyttäytynyt hyvin ja asiallisesti. Ihan OK poika siltä osin mitä olemme häntä nähneet. Tytär on yleensä hyvällä tuulella ja vaikuttaa olevan ok. Toisaalta hän on kovin herkkä ja kiltti ja voi olla "helposti vietävissä".
Toisaalta tuntuu, että pitäisi takoa järkeä tytön päähän. Että kaveri voi todella olla syrjäytymisvaarassa. Toisaalta taas tuntuu, että uskotaan se mitä nähdään. Heidän välinsä tuntuvat olevan kunnossa ja me ei olla nähty kaverissa mitään moitittavaa. Aika näyttää onko ohimenevää vai pysyvä pari.
Miten saisin makoisat yöunet takaisin? Pitäisikö puuttua ja miten? Vai yritänkö vain luottaa tyttööni ja hänen valintoihinsa, vaikka syräntä kylmää välillä?
.- nainen yli 30v
Olen ollut myös 17-vuotiaana tyttäresi tilanteessa. Hoidin omat asiani, tiesin ettei tämä jätkä tee välttämättä niin kuitenkaan. Mutta so what. Aikani hengailtiin, mutta tiputin kelkasta kun alkoi kyllästyttämään touhut.
Onko tyttäresi "terveellä omalla järjellä ajatteleva", ilmeisesti on. Voi olla vietävissä esim. tupakan/viinan/epämääräiseen seuraan, mutta se on vain elämänkokemusta, eikä helvetillisen alamäen alku.
Omat vanhempani olivat aivan toivottomia, että mitä tulee vielä! 2 vuotta mä siinä kuviossa olin, enkä kadu päivääkään, näin vanhempanakaan. - Huonosti nukkuva äiti
nainen yli 30v kirjoitti:
Olen ollut myös 17-vuotiaana tyttäresi tilanteessa. Hoidin omat asiani, tiesin ettei tämä jätkä tee välttämättä niin kuitenkaan. Mutta so what. Aikani hengailtiin, mutta tiputin kelkasta kun alkoi kyllästyttämään touhut.
Onko tyttäresi "terveellä omalla järjellä ajatteleva", ilmeisesti on. Voi olla vietävissä esim. tupakan/viinan/epämääräiseen seuraan, mutta se on vain elämänkokemusta, eikä helvetillisen alamäen alku.
Omat vanhempani olivat aivan toivottomia, että mitä tulee vielä! 2 vuotta mä siinä kuviossa olin, enkä kadu päivääkään, näin vanhempanakaan.Kiitos vastauksesta ja kokemuksesi jakamisesta.
Jotenkin on niin ristiriitainen olo. En ole asioihin puuttuva äiti, enkä halua olla sellainen.
Kuitenkin välitän ja huolehdin.
Olenko sitten ylihuolehtiva ja ylireagoiva, jos yritän tyttöä varoitella ja toppuutella ? Hän kokee sen samoin kuin aloittaja ja moni muu, että äiti ei hyväksy ja äidille mikään ei kelpaa.
Toivoisin lisää vastauksia - äideiltä ja etenkin tyttäriltä. - olla...
Huonosti nukkuva äiti kirjoitti:
Kiitos vastauksesta ja kokemuksesi jakamisesta.
Jotenkin on niin ristiriitainen olo. En ole asioihin puuttuva äiti, enkä halua olla sellainen.
Kuitenkin välitän ja huolehdin.
Olenko sitten ylihuolehtiva ja ylireagoiva, jos yritän tyttöä varoitella ja toppuutella ? Hän kokee sen samoin kuin aloittaja ja moni muu, että äiti ei hyväksy ja äidille mikään ei kelpaa.
Toivoisin lisää vastauksia - äideiltä ja etenkin tyttäriltä.Jos hän on onnellinen ja poika ei tee hänelle pahaa, anna heidän olla. Sinä muodostut ongelmaksi jos rupeat häntä asialla ahdistelemaan tai saarnaamaan.
Hän on myös lähes täysi-ikäinen ja et voi kohta edes määräillä hänen tekemisiään.
Huolehtia voi, mutta jos huolehdit liikaa, ajat tyttäresi vielä pois.
Tietenkin jos poika on tyttärellesi paha (tai toisin päin) kannattaa tilanteeseen puuttua, puhumalla.
Näin ei kuitenkaan taida olla, eihän. - onnellinen nyt
Huonosti nukkuva äiti kirjoitti:
Kiitos vastauksesta ja kokemuksesi jakamisesta.
Jotenkin on niin ristiriitainen olo. En ole asioihin puuttuva äiti, enkä halua olla sellainen.
Kuitenkin välitän ja huolehdin.
Olenko sitten ylihuolehtiva ja ylireagoiva, jos yritän tyttöä varoitella ja toppuutella ? Hän kokee sen samoin kuin aloittaja ja moni muu, että äiti ei hyväksy ja äidille mikään ei kelpaa.
Toivoisin lisää vastauksia - äideiltä ja etenkin tyttäriltä.Kaipasit erityisesti tytärten kokemuksia, joten vastaan, vaikkei tilanteeni samankaltainen olekaan.
Yläasteella join paljon ja olin muutenkin ihan kauhea. Seura oli sitten sen mukaista, ja yhtenä iltana päädyin monien mutkien kautta puolituntemattoman tyypin sänkyyn. Seuraavana päivänä kerroin äidille, että olen tavannut elämäni miehen (tietenkin tästä tapaamistavasta kerroin vähän muunnellun version). Äiti oli hiljaa, voin kyllä arvata mitä hän ajatteli, mutta hän tiesi, ettei minun päätäni voi kääntää. Mies ei ollut peruskoulun (jonka viimeisen luokan kävi koulukodissa huostaanotettuna) jälkeen tehnyt muuta kuin maannut kotona, ei näyttänyt siistiltä ja oli varmaan aika lailla saman oloinen kuin sinun tyttäresi poikaystävä nyt.
Minä olin tuolloin 15, poika 20. Olemme edelleen yhdessä - vaikka kolme vuotta ei ehkä kuulosta pitkältä, suhde on ainakin toistaiseksi tuntunut kestävältä. Mieheni aloitti koulutuksen aikuiskoulutuskeskuksessa ja sai muutenkin elämäänsä ryhtiä. Minä vähensin alkoholinkäyttöä ja rauhoituin muutenkin todella paljon.
Nuku yösi rauhassa, äläkä sano tyttärellesi mitään. Hän vain kapinoi. - Huonosti nukkuva äiti
onnellinen nyt kirjoitti:
Kaipasit erityisesti tytärten kokemuksia, joten vastaan, vaikkei tilanteeni samankaltainen olekaan.
Yläasteella join paljon ja olin muutenkin ihan kauhea. Seura oli sitten sen mukaista, ja yhtenä iltana päädyin monien mutkien kautta puolituntemattoman tyypin sänkyyn. Seuraavana päivänä kerroin äidille, että olen tavannut elämäni miehen (tietenkin tästä tapaamistavasta kerroin vähän muunnellun version). Äiti oli hiljaa, voin kyllä arvata mitä hän ajatteli, mutta hän tiesi, ettei minun päätäni voi kääntää. Mies ei ollut peruskoulun (jonka viimeisen luokan kävi koulukodissa huostaanotettuna) jälkeen tehnyt muuta kuin maannut kotona, ei näyttänyt siistiltä ja oli varmaan aika lailla saman oloinen kuin sinun tyttäresi poikaystävä nyt.
Minä olin tuolloin 15, poika 20. Olemme edelleen yhdessä - vaikka kolme vuotta ei ehkä kuulosta pitkältä, suhde on ainakin toistaiseksi tuntunut kestävältä. Mieheni aloitti koulutuksen aikuiskoulutuskeskuksessa ja sai muutenkin elämäänsä ryhtiä. Minä vähensin alkoholinkäyttöä ja rauhoituin muutenkin todella paljon.
Nuku yösi rauhassa, äläkä sano tyttärellesi mitään. Hän vain kapinoi.Kiitos teille kommentoijat. Kyllä kertomuksenne vahvistivat sitä tunnettani, että anti mennä vaan.
Mutta jos tämä kaveri ja tilanne vie tyttöä huonoon suuntaan (tarkoitan laittomuuksia, päihteitä), niin miten sen estää siten ettei tyttö tunne tulleensa ylikävellyksi. Tietysti toivon, että hänellä se oma järki ohjaa valintoja ja päätöksiä, mutta ihan 100 % en usko siihen järkeen.
Nyt juuri kaveri on meillä ja nukkuvat vielä makoisasti. Tai en tiedä nukkuvatko - mitä lie puuhaavat, mutta ainakaan eivät ole kylillä huonoissa harrasteissa.
Ja itsekin nukuin oikein hyvin. - Huonosti nukkuva äit
Huonosti nukkuva äiti kirjoitti:
Kiitos teille kommentoijat. Kyllä kertomuksenne vahvistivat sitä tunnettani, että anti mennä vaan.
Mutta jos tämä kaveri ja tilanne vie tyttöä huonoon suuntaan (tarkoitan laittomuuksia, päihteitä), niin miten sen estää siten ettei tyttö tunne tulleensa ylikävellyksi. Tietysti toivon, että hänellä se oma järki ohjaa valintoja ja päätöksiä, mutta ihan 100 % en usko siihen järkeen.
Nyt juuri kaveri on meillä ja nukkuvat vielä makoisasti. Tai en tiedä nukkuvatko - mitä lie puuhaavat, mutta ainakaan eivät ole kylillä huonoissa harrasteissa.
Ja itsekin nukuin oikein hyvin.Voi hyvät hyssykät
Joku oli nostanut tämän ikivanhan ketjun framille ja lueskelin sitä muina miehinä. Kunnes hätkähdin, kun tajusin lukevani omaa tekstiäni ja meidän tilanteesta 4-5 v takaa.
Olen siis se huonosti nukkuva äiti, joka murehti tyttären seurusteluasioita. No nyt päivitystä tilanteeseen: en puuttunut, annoin seurustella, annoin suhteen kukoistaa ja kuihtua, mikä tapahtui n. puoli vuotta ed kirjoitusten jälkeen. Olin silloin ja olen edelleen sitä mieltä, että toimimme oikein. Tytär sai rauhassa katsoa ja elää ensirakkautensa ja lopulta totesi (totesivat kai molemmat) että se oli siinä - heistä ei tule paria.
Aika pian eron jälkeen tytär alkoi seurustella uudelleen ja tämän pojan hän oli tuntenut jo muutaman vuoden. Oli tuttu myös meille ja tiesimme hänet vastuulliseksi ja asiansa hoitavaksi kaveriksi. Nyt ovat asuneet pari vuotta yhdessä - kaveri opiskelee ja tytär käy nyt töissä. Kiva pari ja elämä kuosissa, äiti voi olla huoleton.
Paitsi että nyt perheen nuorimmainen 18 v poika on löytänyt tyttöystävän ja taas on äiti vähän sydän syrjällään. Seurustelu on ok ja tyttö on ok, mutta hiukan hirvittää heidän vauhtinsa. Nuoria ovat ja vasta tutustuttiin, mutta jo suunnitellaan yhteistä tulevaisuutta ja kotia. Mutta äiti ei puutu nytkään: äiti antaa neuvoja jos niitä kysytään ja toivottaa kaikkea hyvää.
- itsekkin saanut tutaa
Mitäpä tuosta, itsellä on kokemus, että oma "äiti" ei hyväksynyt aikanaan ajatusta, että olisin saanut kumppania.
Asia ei jäänyt hänellä mitenkään mielipiteen tasolle vaan sitten kun oli ns. tyttöystävä, niin häntä ei kaivattu taloon.
Nyt sitten olen yksin ja saan paijatta hänen asioitaan ja hän ei halua myöntää tekoaan mutta muistaa omat mieleiset asiat hyvin. - ....
Kerroppa äidillesi, että ihan sama mitä mieltä se on sun miehestäsi, et ole miestä äidillesi valinnut!!!!
Pitäisi tehota...ainakin suun mennä kiinni ;-) - näin on
mun mielestä jokaisen pitäs voida valita sukunsa. viimeistään sitten ku on saanut kokea sen puoluejyrän ja vanhemmista aika jättää, nii pitää jätäytyä pois omien sisarusten piiristä jos siinä on se puolue asetelmä.
Ei ole pakko mennä kenenkään lasten juhliin tai katsomaan sisarusten elämämää jos itsellä on eväät, ettei saa edes etsiä kumppania. Ehkä se sitten lopettaa teidän kiusaamisen!
- Lissu
Moikka! Mulla on sellanen ongelma kanssa, että olen seurustellut jo kohta reilu 2 vuotta kultani kanssa, mutta oma äitini ei hyväksy häntä. Kultani vanhemmat pitävät minua kuin kukkaa kämmenellä.
Äitini ei ota tosissaan tätä juttua (ei sillä että tässä nyt loppuelämä oltaisiin, mutta olisi kiva saada tukea...palaa vain pinna. - valinta edessä?
Itse olen hieman samankaltaisessa tilanteessa. Olen monta vuotta kuunnellut kuinka oma äiti haukkuu sisaruksieni kumppanit. Se on ollut aivan hirveää kuunneltavaa ja päässäni olen vain miettinyt etten koskaan ala seurustelemaan kun oma äiti ei hyväksy ketään. Olen perheen nuorimmainen lapsi ja kaikki ns. vastuu on siirtynyt minulle. Onhan se niin että äitini elämä ei ole helppoa tässä perheessä kun hänellä ei ole edes ajokorttia ja on päässyt vain lastensa avulla käymään kaupassa, ystävillä ja niin edelleen. En tiedä onko se katkeruutta vai mistä tässä hommassa on oikein kyse. Nyt kun löysin itselleni erittäin mielenkiintoisen ja mukavan ihmisen elämääni ja kerroin tästä äidilleni, niin reagointi siihen oli juuri sitä mitä pelkäsinkin. Äitini vaikutti erittäin pettyneeltä ja piti mykkäkoulua, itki ja sanoi välillä loukkaavia lauseita. Luulin että äitini olisi iloinen rehellisyydestäni mutta nyt kadun sitä oikeasti! Kun tapasin miehen ensimmäisen kerran, valehtelin silloin mihin olin menossa koska en halunnut puhua äidille asiasta mitään koska mikään ei ollut varmaa (sovitaanko yhteen ja jne.). Kun huomasin kiinnostuneeni tästä miehestä ja hän minusta niin haluaisimme tavata useammin. Meillä on välimatkaa (n.1h ajomatka) ja en haluaisi valehdella äidilleni menoistani koska tiesin että asia paljastuu myöhemmin muutenkin. Äitini reagoinnin jälkeen en ole uskaltanu mahd. tulevasta tapaamisesta mainitakkaan kun pelkään että äiti alkaa pitämään mykkäkoulua ikuisesti ja olisi todella ahdistava tilanne kun asun edelleen kotona kun työpaikat vaihtelevat. Suuri huokaus, mitä minä teen? Olen kuitenkin 20 ikäinen enkä jaksa tätä enää. Veljeni seurustelun äitini hyväksyi avosylin mutta siskojen seurustelut ei ja nyt sama osuu minun kohdalleni.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Olit niin lähellä
Taas söpis olit siinä ihan käden etäisyydellä❤️ Jos sinä ja minä olisimme olleet kahden, olisin hypännyt sun kaulaan. Sa694112Kun me näemme taas
Siihen on viikkoja, korkeintaan kuukausia. Jännite välillemme vetää meidät ennemmin tai myöhemmin toistemme läheisyyteen212331Elokapinan mielenosoitussarja alkaa
Varma kesän merkki on, kun planeetastamme huolestuneet ihmiset alkavat pitää tilaisuuksia muistuttaakseen ihmisiä siitä,4472004Eipäs sitten ryypätä kesälomalla
Työnantaja voi antaa potkut, vaikka olisi ryypännyt 2-4 viikkoa sitten. Vaikka olenkin raivoraitis, niin en kannata tuo1651871Pysyä yhdessä vai ei
En tiedä, ollaan asuttu samassa asunnossa kohta joku 5 vuotta. Olisi sanomista vähän kaikesta mutta eniten itseä ottaa p931204- 1081186
Marinin hallitus onnistui työllisyystoimissa
https://www.kauppalehti.fi/uutiset/marinin-hallitus-saavutti-tavoitteensa-merkittava-onnistuminen-tyollisyydessa-tuore-m2361125Tänään oli
Noiiiiin 🤏 vähällä ettei tapahtunut jotain mieletöntä. Valitettavasti olosuhteet esti. Odota hetki vielä 😘33967En halua sua enää
joten ihan turhaan tulet "esiintymään" mun näkö- ja kuulopiiriin. Ärsyttää vain kun omat tekemiset häiriintyy, kun en ha37844Ukrainan häviö pitää tunnistaa ja tunnustaa
Venäjä ei ole vain maa, jolla on suuri hyvin koulutettu ja varusteltu armeija, joka on osoittanut tehokkuutensa Ukraina173795