Käynnistetty synnytys

vihdoin itse oman lapsen, mutta olen jo 3-kymppinen. Oletteko äidit ajatelleet sitä, miten oma äiti-suhteenne vaikuttaa haluun saada lapsi /kykyyn rakastaa pientä viatonta nyyttiä? Olin itse ns. ei-toivottu vahinkovauva, jonka abortointi epäonnistui aikoinaan... ja muistuttanut äitiäni 'vahingostaan' koko ikäni (hän mm. pahoinpiteli minua).

Pelkään siis raskautta, synnytystä... olin äidilleni ns. epäsäännöllinen (raskaus) ja synnytys. Tulin maailmaan yli kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa runsaan verenvuodon mukana.

Pelottaa, voiko tällaisilla eväillä itse olla edes jonkinlainen äiti?? Halu ja tahto on suuri, mutta omat lapsuudenkokemukset säikyttelee taustalla.

alkup. kirjoitti:

vihdoin itse oman lapsen, mutta olen jo 3-kymppinen. Oletteko äidit ajatelleet sitä, miten oma äiti-suhteenne vaikuttaa haluun saada lapsi /kykyyn rakastaa pientä viatonta nyyttiä? Olin itse ns. ei-toivottu vahinkovauva, jonka abortointi epäonnistui aikoinaan... ja muistuttanut äitiäni 'vahingostaan' koko ikäni (hän mm. pahoinpiteli minua).

Pelkään siis raskautta, synnytystä... olin äidilleni ns. epäsäännöllinen (raskaus) ja synnytys. Tulin maailmaan yli kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa runsaan verenvuodon mukana.

Pelottaa, voiko tällaisilla eväillä itse olla edes jonkinlainen äiti?? Halu ja tahto on suuri, mutta omat lapsuudenkokemukset säikyttelee taustalla.

Lue lisää

Omien pelkojen kohtaaminen ei ole niin suuri asia miltä se itsestä tuntuu. Sinä et ole äitisi ja sen huomaa jo nyt kirjoituksestasi. Lapsen saaminen on yksi maailman ihanimmista asioista. Älä pelkää, tee lapsi. Sinulla voi olla paljon paremmat eväät siihen kuin äidilläsi. Sinulla on jo kokemusta minkälainen on hyvä äiti. Anna mennä vaan. Kerran me täällä eletään.

...olin äidilleni raju synnytys, ponnistusvaihe 5 min. Kun hän pääsi synnytyssairaalaan, olin puolen tunnin päästä jo maailmassa. Tiedot peräisin kotiinlähtöraportista, jonka vuosia sitten hankin sairaalasta, jossa synnyin.

Voiko tyttären synnytykset olla samanlaisia kuin äitinsä, onko niissä jotain perinnöllistä? Tiedän juu, ehkä hassuja kysymyksiä, mutta pelothan on aika järjettömiä usein :)

Olen jonkin verran pystynyt antamaan äidilleni anteeksi, siksi uskallan nyt ajatella lasta. Voi olla, että se jää meille kuitenkin toteutumattomaksi unelmaksi.

alkup. kirjoitti:

...olin äidilleni raju synnytys, ponnistusvaihe 5 min. Kun hän pääsi synnytyssairaalaan, olin puolen tunnin päästä jo maailmassa. Tiedot peräisin kotiinlähtöraportista, jonka vuosia sitten hankin sairaalasta, jossa synnyin.

Voiko tyttären synnytykset olla samanlaisia kuin äitinsä, onko niissä jotain perinnöllistä? Tiedän juu, ehkä hassuja kysymyksiä, mutta pelothan on aika järjettömiä usein :)

Olen jonkin verran pystynyt antamaan äidilleni anteeksi, siksi uskallan nyt ajatella lasta. Voi olla, että se jää meille kuitenkin toteutumattomaksi unelmaksi.

Lue lisää

Jos todella haluat lasta niin luulen että olet viisaampi kuin äitisi etkä tee samoja "virheitä". Tuskin synnytykset ovat perinnöllisiä. Ja kun on muutenkin vaikea tietää millaista kipua muut tuntee.. ihmisillä erilainen kipukynnys. Minulla siis käynnistettiin tipalla kuten ketjun alussa kirjoitin. Kaikki sanovat että tipalla käynistettäessa supistukset ovat paljon rajumpia ja synnytys "kipeämpi". Minun on vaikea ottaa tuohon kantaa koska tämä oli ensimmäinen lapseni. Synnytys tosin oli sillä hetkellä ajatellessa kivulias, mutta jo päivän päästä sen kivun unohtaa. On ehkä osittain myös asentoitumisesta kiinni eli siis kun tiedät millainen rakkauspakkaus sieltä on tulossa niin kipu ei tunnu missään!=) Minusta se oli niiiin ihana kokemus, että voisin synyttää kaikkien synnytyspeloista kärsivien puolesta=) Niin ja alkuperäiselle vielä, miksi kyselet juuri käynnistämisestä? Kyllä se sieltä varmaan omin keinoin tulisi.

taas... kirjoitti:

Jos todella haluat lasta niin luulen että olet viisaampi kuin äitisi etkä tee samoja "virheitä". Tuskin synnytykset ovat perinnöllisiä. Ja kun on muutenkin vaikea tietää millaista kipua muut tuntee.. ihmisillä erilainen kipukynnys. Minulla siis käynnistettiin tipalla kuten ketjun alussa kirjoitin. Kaikki sanovat että tipalla käynistettäessa supistukset ovat paljon rajumpia ja synnytys "kipeämpi". Minun on vaikea ottaa tuohon kantaa koska tämä oli ensimmäinen lapseni. Synnytys tosin oli sillä hetkellä ajatellessa kivulias, mutta jo päivän päästä sen kivun unohtaa. On ehkä osittain myös asentoitumisesta kiinni eli siis kun tiedät millainen rakkauspakkaus sieltä on tulossa niin kipu ei tunnu missään!=) Minusta se oli niiiin ihana kokemus, että voisin synyttää kaikkien synnytyspeloista kärsivien puolesta=) Niin ja alkuperäiselle vielä, miksi kyselet juuri käynnistämisestä? Kyllä se sieltä varmaan omin keinoin tulisi.

Lue lisää

...kun takerruin siihen perinnöllisyysteemaan (äidilläni käynnistettyjä raskauksia). Itse esim. olisin kuollut ilman käynnistystä (reilu 2 viikkoa ennen laskettua), verenvuotoa reilusti, mutta ei halua syntyä tavallaan - ei supistuksia.

Ihana lukea, että on äitejä, jotka asennoituvat kuten sinä. Mutta älä toki olen valmis kaikkien pelkäävien puolesta synnyttämään:)) Jokaisella maailmaan syntyvällä lapsella olisi oikeus olla tärkeimmälle ihmiselle (äidilleen) rakkauspakkaus, kuten sanoit... todellisuus on valitettavasti niin usein toisenlainen. Omalta kohdalta kierteitä voi kuitenkin katkaista...

alkup. kirjoitti:

...kun takerruin siihen perinnöllisyysteemaan (äidilläni käynnistettyjä raskauksia). Itse esim. olisin kuollut ilman käynnistystä (reilu 2 viikkoa ennen laskettua), verenvuotoa reilusti, mutta ei halua syntyä tavallaan - ei supistuksia.

Ihana lukea, että on äitejä, jotka asennoituvat kuten sinä. Mutta älä toki olen valmis kaikkien pelkäävien puolesta synnyttämään:)) Jokaisella maailmaan syntyvällä lapsella olisi oikeus olla tärkeimmälle ihmiselle (äidilleen) rakkauspakkaus, kuten sanoit... todellisuus on valitettavasti niin usein toisenlainen. Omalta kohdalta kierteitä voi kuitenkin katkaista...

Lue lisää

paljon mitä ne olivat silloin. Nykyään on hyvät kivunlievitykset ja niitä kyllä saa pyytämättä. Minusta sinun kannattaisi mennä pelkopolille juttelemaan peloistasi sitten kun olet raskaana. Siellä käy tosi moni puhelemassa nykyään. Kävisit läpi pelottavia asioita kätilön tai lääkärin kanssa.

alkup. kirjoitti:

...kun takerruin siihen perinnöllisyysteemaan (äidilläni käynnistettyjä raskauksia). Itse esim. olisin kuollut ilman käynnistystä (reilu 2 viikkoa ennen laskettua), verenvuotoa reilusti, mutta ei halua syntyä tavallaan - ei supistuksia.

Ihana lukea, että on äitejä, jotka asennoituvat kuten sinä. Mutta älä toki olen valmis kaikkien pelkäävien puolesta synnyttämään:)) Jokaisella maailmaan syntyvällä lapsella olisi oikeus olla tärkeimmälle ihmiselle (äidilleen) rakkauspakkaus, kuten sanoit... todellisuus on valitettavasti niin usein toisenlainen. Omalta kohdalta kierteitä voi kuitenkin katkaista...

Lue lisää

ymmärrän pelkoasi.
itselleni on tehty lapsena seksuaalista väkivaltaa.
synnytys on voimakkaasti seksuaalinen tapahtuma ja
heijastaa varmasti koko elämääsi, syntymääsi ja lapsuuttasi. muistin minulle tapahtuneet asiat vasta synnytyksen jälkeen (=laukaiseva tekijä) ja tunsin huonoa omaatuntoa siitä, että siirsin traumojani lapseen (mm. masentumalla synnytyksen jälkeen).
aloin pelkäämään seuraavaa synnytystä, varsinkin kun nyt nuistin minulle tapahtuneita asioita...

mutta!! elämä ei mene niin yksi yhteen. psykoterapia ei välttämättä poista menneisyyden taakkaa (ainakaan ennen kuin sitä on takana vuosikausia, kokemusta on)
mutta ns. "hörhö"hoidot ja aktiivinen synnytys ry:n toimintaan osallistuminen toivat minulle apua.

aktiivinen synnytys ja sen suunnittelu antoi minulle takaisin itsemääräämisoikeuden vartalooni ja synnyttämiseen.
kävin äitiysjoogassa, josta sain voimavaroja ja keinoja hallita mm. kipua.
kävin raskaana ollessani myös reikikurssin; reiki on elämänenergiaa joka hoitaa ja vahvistaa, eikä siihen tarvitse edes uskoa :-)
vielä homeopaatti passitti ns. ruusukvartsihoitoon, kranio-sakraalihoitoon, jossa hoidetaan selkäydinpulssia... sekin on energiahoito, mutta menee paljon syvemmälle kuin esim. reiki.
tähän en ainakaan uskonut, mutta se _todella_ toimi! monet ahdistuksistani hävisivät tai helpottuivat.

ehkä tärkeintä, vaikka jättäisit kaikki hoidot väliin, on sinun saada lisää itseluottamusta, luottamusta siihen että pystyt etkä ole muiden armoilla. kun sinulla on voimaa pitää itsestäsi huolta, on myös muista. rakkautta tarvitset ja paljon, itseltäsi.
synnyttäminen voi olla myös parantava kokemus ja rakkaus lapseen parantaa myös sinua. voit samalla rakstaa myös hiukan itseäsi kun rakastat lasta :-)

lämpimästi suosittelisin myös synnyttämään ns. lempeämmän synnytyksen sairaalassa, esim kättärin haikaranpesässä, tammisaaressa tai vammalassa. porissakin taitaa olla "luomu"sairaala.

kaikkea hyvää sinulle!!!!!!

sinulle, kirjoitti:

ymmärrän pelkoasi.
itselleni on tehty lapsena seksuaalista väkivaltaa.
synnytys on voimakkaasti seksuaalinen tapahtuma ja
heijastaa varmasti koko elämääsi, syntymääsi ja lapsuuttasi. muistin minulle tapahtuneet asiat vasta synnytyksen jälkeen (=laukaiseva tekijä) ja tunsin huonoa omaatuntoa siitä, että siirsin traumojani lapseen (mm. masentumalla synnytyksen jälkeen).
aloin pelkäämään seuraavaa synnytystä, varsinkin kun nyt nuistin minulle tapahtuneita asioita...

mutta!! elämä ei mene niin yksi yhteen. psykoterapia ei välttämättä poista menneisyyden taakkaa (ainakaan ennen kuin sitä on takana vuosikausia, kokemusta on)
mutta ns. "hörhö"hoidot ja aktiivinen synnytys ry:n toimintaan osallistuminen toivat minulle apua.

aktiivinen synnytys ja sen suunnittelu antoi minulle takaisin itsemääräämisoikeuden vartalooni ja synnyttämiseen.
kävin äitiysjoogassa, josta sain voimavaroja ja keinoja hallita mm. kipua.
kävin raskaana ollessani myös reikikurssin; reiki on elämänenergiaa joka hoitaa ja vahvistaa, eikä siihen tarvitse edes uskoa :-)
vielä homeopaatti passitti ns. ruusukvartsihoitoon, kranio-sakraalihoitoon, jossa hoidetaan selkäydinpulssia... sekin on energiahoito, mutta menee paljon syvemmälle kuin esim. reiki.
tähän en ainakaan uskonut, mutta se _todella_ toimi! monet ahdistuksistani hävisivät tai helpottuivat.

ehkä tärkeintä, vaikka jättäisit kaikki hoidot väliin, on sinun saada lisää itseluottamusta, luottamusta siihen että pystyt etkä ole muiden armoilla. kun sinulla on voimaa pitää itsestäsi huolta, on myös muista. rakkautta tarvitset ja paljon, itseltäsi.
synnyttäminen voi olla myös parantava kokemus ja rakkaus lapseen parantaa myös sinua. voit samalla rakstaa myös hiukan itseäsi kun rakastat lasta :-)

lämpimästi suosittelisin myös synnyttämään ns. lempeämmän synnytyksen sairaalassa, esim kättärin haikaranpesässä, tammisaaressa tai vammalassa. porissakin taitaa olla "luomu"sairaala.

kaikkea hyvää sinulle!!!!!!

Lue lisää

synnytyksen voi käynnistää myös lempeästi.
ainakin vyöhyketerapialla, mahdollisesti myös akupunktiolla.
ja kranio-sakraalihoitaja sanoi toimineensa "kotilona" useammankin kerran, eli käyneensä asiakkaan kotona käynnistämässä synnytyksen (jonka jälkeen äiti lähti sairaalaan synnyttämään)

sinulle, kirjoitti:

ymmärrän pelkoasi.
itselleni on tehty lapsena seksuaalista väkivaltaa.
synnytys on voimakkaasti seksuaalinen tapahtuma ja
heijastaa varmasti koko elämääsi, syntymääsi ja lapsuuttasi. muistin minulle tapahtuneet asiat vasta synnytyksen jälkeen (=laukaiseva tekijä) ja tunsin huonoa omaatuntoa siitä, että siirsin traumojani lapseen (mm. masentumalla synnytyksen jälkeen).
aloin pelkäämään seuraavaa synnytystä, varsinkin kun nyt nuistin minulle tapahtuneita asioita...

mutta!! elämä ei mene niin yksi yhteen. psykoterapia ei välttämättä poista menneisyyden taakkaa (ainakaan ennen kuin sitä on takana vuosikausia, kokemusta on)
mutta ns. "hörhö"hoidot ja aktiivinen synnytys ry:n toimintaan osallistuminen toivat minulle apua.

aktiivinen synnytys ja sen suunnittelu antoi minulle takaisin itsemääräämisoikeuden vartalooni ja synnyttämiseen.
kävin äitiysjoogassa, josta sain voimavaroja ja keinoja hallita mm. kipua.
kävin raskaana ollessani myös reikikurssin; reiki on elämänenergiaa joka hoitaa ja vahvistaa, eikä siihen tarvitse edes uskoa :-)
vielä homeopaatti passitti ns. ruusukvartsihoitoon, kranio-sakraalihoitoon, jossa hoidetaan selkäydinpulssia... sekin on energiahoito, mutta menee paljon syvemmälle kuin esim. reiki.
tähän en ainakaan uskonut, mutta se _todella_ toimi! monet ahdistuksistani hävisivät tai helpottuivat.

ehkä tärkeintä, vaikka jättäisit kaikki hoidot väliin, on sinun saada lisää itseluottamusta, luottamusta siihen että pystyt etkä ole muiden armoilla. kun sinulla on voimaa pitää itsestäsi huolta, on myös muista. rakkautta tarvitset ja paljon, itseltäsi.
synnyttäminen voi olla myös parantava kokemus ja rakkaus lapseen parantaa myös sinua. voit samalla rakstaa myös hiukan itseäsi kun rakastat lasta :-)

lämpimästi suosittelisin myös synnyttämään ns. lempeämmän synnytyksen sairaalassa, esim kättärin haikaranpesässä, tammisaaressa tai vammalassa. porissakin taitaa olla "luomu"sairaala.

kaikkea hyvää sinulle!!!!!!

Lue lisää

kannustavasta viestistäsi. Kuinka ollakaan, näin vilahdukselta hiukan 'peilikuvaani'.
Myös minulle (alkup. kirjoittaja) on tehty seksuaalista väkivaltaa, jopa niin rajua, että olen 'poistunut kehosta' (6-vuotiaana kaikki alkoi). Minä puolestani olen tiennyt sen aina (kehomuisti), mutta en muistanut. Olen vaistomaisesti pelännyt kaikkea naiseutueen liittyvää, jopa niin, että rintani ovat jääneet pieniksi (se voi todella olla syy siihen, sillä sukuni naiset ovat isorintaisia).

Ns. 'hörhö'hoidoista, luotan niihin enemmän kuin perinteisiin kunnallisiin. En saanut mitään apua aikoinani psykologilta ja lääkkeet eivät tepsineet minuun (Luojan kiitos).

Tällä hetkellä olen vyöhyketerapeuttisessa suuntauksessa, jonka tarkoitus on palauttaa mieleen traumaattiset kokemukset. Jaksan ottaa ne nyt vastaan ja ehkä joskus haluan todella ottaa pienen nyytin vastaan.

Joskus ihmettelen, että olen vielä hengissä. Äitini yritti tukehduttaa minut vauvana, olin ei-toivottu ja biologisesta isästäni en tiedä. Elämä on nyt kuitenkin ihmeellistä ja jopa valoisaa, kantaa...

Kiitos viestistäsi ja kaunista kesää/jatkoa sinullekin. Painan mieleeni myös sinun (vaihtoehto)hoitokokemukset.