Olen viimein, ainakin tunnen niin, löytänyt sen ihmisen, jonka kanssa haluan viettää lopun elämääni. Hän tuntee samoin. Ongelmaksi, pääasiassa minulle, on kehkeytynyt lapsien hankkiminen. En nimittäin ainakaan tällä hetkellä voi sanoa, että haluaisin lapsia. Jotkut ovat kutsuneet itsekkääksi, liian nuoreksi tekemään tuollaisia päätöksiä, pelkuriksi ja epätäydelliseksi naiseksi, mutta tosiasia on vain se, että en edes pidä lapsista. En ole ikinä pitänytkään.
Tiedän, että poikaystäväni haluaa lapsia. Olen siis hankalassa kohdassa elämääni, sillä en voi luvata hänelle, että haluan joskus vielä lapsia. Olen yrittänyt selittää hänelle, että niin kauan kuin on se mahdollisuus, että en tule ikinä tulemaan äidiksi, en voi sanoa, että ehkä joskus hamassa tulevaisuussa mahdollisesti me saamme lapsia.
Poikaystäväni on kosinut/ehdottanut, että tekisimme suhteestamme virallisen, mutta en uskalla suostua. En ainakaan vielä, kun tunnen näin..
Osaisiko joku antaa mieltä piristäviä neuvoja koskien asiaa?
lapsien hankkiminen
28
3114
Vastaukset
- mutta...
totuus on se, että teille tulee ero joka tapauksessa. Ei ole muita vaihtoehtoja, sillä jokainen näistä skenaarioista päättyy eroon:
a) et tee lasta, mies katkeroituu ja hakee itselleen kakaroita puskevan emakon
b) teet lapsen, ja sinä itse katkeroidut ja alat vihaamaan miestäsi -ja todennäköisesti myös lastasi. Ero on varma, ellet jää kostamaan miehellesi loppuiäksesi ja pilaa lapsesi elämänkin.
Etkä ole mikään itsekäs. Olet täysi normaali nainen, joka ei vain ole kiinnostunut kirkuvista pallopäistä. En minäkään ole. En ymmärrä, mikä vajaaälyisissä pennuissa voi viehättää ketään.- lapsia rakastava
huh huh mikä asiantuntiija!!! "eihän niitä pörröpäitä voi kukaan kestää,,..luojan kitos sulla on tarpeeksi järkeä olla tekemättä lapsia,et tosiaan ole mikään äiti!!!
eiköhän se ole näiden kahden asia päättää mitä he elämässään tekevät,enkä usko että tämäkään nainen joka on epävarma viellä tulevaisuudestaan ja siitä mitä haluaa niin kaipaa noin jyrkkää kielteisyyttä lapsia kohtaan..
olen vaan huomannut että lapsettomat ihmiset katkeroituvat iän myötä itseensä ja kumppaniinsa eli lapset ovat elämän suurin lahja mitä voi ikinä saada ja joka tätä ei ymmärrä ei tänne ole oikeutettu mitään kirjoittamaan.
myös minusta näyttää siltä että lapsettomat eivät oikein tajua kaikkia elämän tosi-asioita ja hienouksia sitä rakkautta jota nuo pienet ihmiset antavat ei korvaa mikään!!!!!
toivon kaikille joilla vaan on mahdollisuus saada lapsia niin tehkää niitä:) - mutta...
lapsia rakastava kirjoitti:
huh huh mikä asiantuntiija!!! "eihän niitä pörröpäitä voi kukaan kestää,,..luojan kitos sulla on tarpeeksi järkeä olla tekemättä lapsia,et tosiaan ole mikään äiti!!!
eiköhän se ole näiden kahden asia päättää mitä he elämässään tekevät,enkä usko että tämäkään nainen joka on epävarma viellä tulevaisuudestaan ja siitä mitä haluaa niin kaipaa noin jyrkkää kielteisyyttä lapsia kohtaan..
olen vaan huomannut että lapsettomat ihmiset katkeroituvat iän myötä itseensä ja kumppaniinsa eli lapset ovat elämän suurin lahja mitä voi ikinä saada ja joka tätä ei ymmärrä ei tänne ole oikeutettu mitään kirjoittamaan.
myös minusta näyttää siltä että lapsettomat eivät oikein tajua kaikkia elämän tosi-asioita ja hienouksia sitä rakkautta jota nuo pienet ihmiset antavat ei korvaa mikään!!!!!
toivon kaikille joilla vaan on mahdollisuus saada lapsia niin tehkää niitä:)Ensiksikin puhuin pallopäistä, en pörröpäistä.
Toiseksi en puhunut mitään MUIDEN ihmisten kestämisestä, vaan siitä, että lapset eivät minua viehätä, eivätkä kiinosta.
Tee muille ihmisille palvelus, äläkä enää ainakaan lisäänny. Tekstistäsi päätelleen kuulut gaussin käyrän alapuolelle, kun älykkyyttä mitataan. Valitettavasti lahjakkuudet tuppaavat vähän periytymään -ja vielä enemmän lahjattomuudet. Suomen kielen taitosi on nimittäin pöyristyttävän ala-arvoista.
Perusteluillasi ei ole pohjaa ja tuot esille yksinkertaisen ihmisen yksioikoisuuksia. Annas kun arvaan, et siedä homoja ja olet rasistikin...
Lapset todellakin ovat elämän suola. Ovat nimittäin vähintään yhtä epäterveellistä ihmiselle. - hauskaa kyllä
mutta... kirjoitti:
Ensiksikin puhuin pallopäistä, en pörröpäistä.
Toiseksi en puhunut mitään MUIDEN ihmisten kestämisestä, vaan siitä, että lapset eivät minua viehätä, eivätkä kiinosta.
Tee muille ihmisille palvelus, äläkä enää ainakaan lisäänny. Tekstistäsi päätelleen kuulut gaussin käyrän alapuolelle, kun älykkyyttä mitataan. Valitettavasti lahjakkuudet tuppaavat vähän periytymään -ja vielä enemmän lahjattomuudet. Suomen kielen taitosi on nimittäin pöyristyttävän ala-arvoista.
Perusteluillasi ei ole pohjaa ja tuot esille yksinkertaisen ihmisen yksioikoisuuksia. Annas kun arvaan, et siedä homoja ja olet rasistikin...
Lapset todellakin ovat elämän suola. Ovat nimittäin vähintään yhtä epäterveellistä ihmiselle.lukea ja huomata, että en ole maailmassa ainoa, joka inhoaa niitä toljottavia räkänokkia. Aika usein saa melkoista ihmettelyä osakseen, kun ihmisille selviää, että yli 35-vuotiaalla ei ole lapsia, eikä niitä missään nimessä halua.
Ja nämä lapsia hankkineet sitten yrittävät sumuttaa itseään vanhoilla fraaseilla "suurista lahjoista" tms. Jalla jalla vain heille, korkeintaan ovat kateellisia lapsettomille pariskunnille, jotka saavat tehdä ajallaan ja rahoillaan mitä lystäävät. Ja huippuna taas oli se kommentti, että jos ei ymmärrä ärsyttävien ja meluavien pikkuapinoiden tärkeyttä, ei muka ole oikeutta kirjoitella foorumille.
Tuo vertaus suolaan oli kyllä loistava. Pitää muistaa vastaisuudessa, kun taas ihmetellään, että inhoan niitä pallopäitä. - pidä mutta
hauskaa kyllä kirjoitti:
lukea ja huomata, että en ole maailmassa ainoa, joka inhoaa niitä toljottavia räkänokkia. Aika usein saa melkoista ihmettelyä osakseen, kun ihmisille selviää, että yli 35-vuotiaalla ei ole lapsia, eikä niitä missään nimessä halua.
Ja nämä lapsia hankkineet sitten yrittävät sumuttaa itseään vanhoilla fraaseilla "suurista lahjoista" tms. Jalla jalla vain heille, korkeintaan ovat kateellisia lapsettomille pariskunnille, jotka saavat tehdä ajallaan ja rahoillaan mitä lystäävät. Ja huippuna taas oli se kommentti, että jos ei ymmärrä ärsyttävien ja meluavien pikkuapinoiden tärkeyttä, ei muka ole oikeutta kirjoitella foorumille.
Tuo vertaus suolaan oli kyllä loistava. Pitää muistaa vastaisuudessa, kun taas ihmetellään, että inhoan niitä pallopäitä.Minäkään en pidä muiden lapsista. En aikonut niitä koskaan hankkia, mutta mieli muuttui. Toisilla muuttuu, toisilla ei. Kyllä se asia eroon johtaa, on se niin iso, jos jompi kumpi ei muuta mieltään.
Mutta muistan lapsuudestani erään lapsivihaajan, vaikka minä olin ns. "kiltti". Vihaan sitä ihmistä tänäkin päivänä. Kaikista ihmisistä ei tarvitse pitää. Minäkin inhoan sinua pelkän kirjoitustapasi perusteella. Niistä sinunkin vihaamistasi pallopäistä kasvaa aikuisia, joista suurin osa yhä aikuisenakin inhoaa sinua. - Charles
hauskaa kyllä kirjoitti:
lukea ja huomata, että en ole maailmassa ainoa, joka inhoaa niitä toljottavia räkänokkia. Aika usein saa melkoista ihmettelyä osakseen, kun ihmisille selviää, että yli 35-vuotiaalla ei ole lapsia, eikä niitä missään nimessä halua.
Ja nämä lapsia hankkineet sitten yrittävät sumuttaa itseään vanhoilla fraaseilla "suurista lahjoista" tms. Jalla jalla vain heille, korkeintaan ovat kateellisia lapsettomille pariskunnille, jotka saavat tehdä ajallaan ja rahoillaan mitä lystäävät. Ja huippuna taas oli se kommentti, että jos ei ymmärrä ärsyttävien ja meluavien pikkuapinoiden tärkeyttä, ei muka ole oikeutta kirjoitella foorumille.
Tuo vertaus suolaan oli kyllä loistava. Pitää muistaa vastaisuudessa, kun taas ihmetellään, että inhoan niitä pallopäitä.Osoitat aikamoista sivistymättömyyttä kielenkäytölläsi. Lapsista ei tarvitse pitää, mutta muiden lapsien kutsuminen räkänokiksi tai pikkuapinoiksi kertoo sinusta ihan riittävästi. Naurettavaa on se, että luulet vanhempien olevan sinulle kateellisia. Luultavasti he eivät näe elämäntavassasi mitään hyvää, koska heille lapset ovat käytännössä tärkeintä, mitä elämässä on.
Sinulla on toki oikeus valita sellainen elämäntapa kuin haluat. Älä kuitenkaan luule, että muut ovat sinulle siitä kateellisia. Eikä sinun elämäntapasi anna sinulle oikeutta kutsua muita ihmisiä apinoiksi. Sinun ei pitäisi kirjoitella foorumeille. Ei sen vuoksi, ettet pidä lapsista, vaan sen vuoksi, että tekstisi on niin ala-arvoista luettavaa. - että SINÄKIN
mutta... kirjoitti:
Ensiksikin puhuin pallopäistä, en pörröpäistä.
Toiseksi en puhunut mitään MUIDEN ihmisten kestämisestä, vaan siitä, että lapset eivät minua viehätä, eivätkä kiinosta.
Tee muille ihmisille palvelus, äläkä enää ainakaan lisäänny. Tekstistäsi päätelleen kuulut gaussin käyrän alapuolelle, kun älykkyyttä mitataan. Valitettavasti lahjakkuudet tuppaavat vähän periytymään -ja vielä enemmän lahjattomuudet. Suomen kielen taitosi on nimittäin pöyristyttävän ala-arvoista.
Perusteluillasi ei ole pohjaa ja tuot esille yksinkertaisen ihmisen yksioikoisuuksia. Annas kun arvaan, et siedä homoja ja olet rasistikin...
Lapset todellakin ovat elämän suola. Ovat nimittäin vähintään yhtä epäterveellistä ihmiselle.olet joskus ollut lapsi. Kuinka sua on silloin vihattu ja parjattu? Oliko mukavaa?
- Kookeli
lapsia rakastava kirjoitti:
huh huh mikä asiantuntiija!!! "eihän niitä pörröpäitä voi kukaan kestää,,..luojan kitos sulla on tarpeeksi järkeä olla tekemättä lapsia,et tosiaan ole mikään äiti!!!
eiköhän se ole näiden kahden asia päättää mitä he elämässään tekevät,enkä usko että tämäkään nainen joka on epävarma viellä tulevaisuudestaan ja siitä mitä haluaa niin kaipaa noin jyrkkää kielteisyyttä lapsia kohtaan..
olen vaan huomannut että lapsettomat ihmiset katkeroituvat iän myötä itseensä ja kumppaniinsa eli lapset ovat elämän suurin lahja mitä voi ikinä saada ja joka tätä ei ymmärrä ei tänne ole oikeutettu mitään kirjoittamaan.
myös minusta näyttää siltä että lapsettomat eivät oikein tajua kaikkia elämän tosi-asioita ja hienouksia sitä rakkautta jota nuo pienet ihmiset antavat ei korvaa mikään!!!!!
toivon kaikille joilla vaan on mahdollisuus saada lapsia niin tehkää niitä:)Tämähän on kuin jotain uskovaisten paatosta...?
On tietysti hienoa, että kerrotte tästä ihanasta mahdollisuudesta ja lahjasta ja paratiisista mitä lapset tuo tullessaan. Mutta...
Tottakai kaikki ovat oikeutettuja tänne kirjoittamaan! Ja mikä oikeus lapsellisilla on tyrkyttää väkisin tätä onnea muille? Vaikka niin kauheasti haluaisittekin muidenkin olevan yhtä onnellisia ja harmittelette mistä nuo ihmiset jää paitsi.
Todellakin on parempi, että jos niitä lapsia ei halua niin on hankkimatta niitä. Tai odottaa ainakin päätöksensä kanssa, jos vaan mahdollista. Kaikki ei välttämättä koe mitään valaistusta ja saa lapsista yhtä suurta onnea. Siinä sitten ollaan pakosta lasten kanssa ja kaikki kärsii. Äidit ja isätkin voivat katkeroitua, usko tai älä!
Ei tuollainen lähes uskonnollinen paatoskaan varmaan muuta kenenkään mieltä. Päinvastoin se vaan ärsyttää. - Kookeli
Kookeli kirjoitti:
Tämähän on kuin jotain uskovaisten paatosta...?
On tietysti hienoa, että kerrotte tästä ihanasta mahdollisuudesta ja lahjasta ja paratiisista mitä lapset tuo tullessaan. Mutta...
Tottakai kaikki ovat oikeutettuja tänne kirjoittamaan! Ja mikä oikeus lapsellisilla on tyrkyttää väkisin tätä onnea muille? Vaikka niin kauheasti haluaisittekin muidenkin olevan yhtä onnellisia ja harmittelette mistä nuo ihmiset jää paitsi.
Todellakin on parempi, että jos niitä lapsia ei halua niin on hankkimatta niitä. Tai odottaa ainakin päätöksensä kanssa, jos vaan mahdollista. Kaikki ei välttämättä koe mitään valaistusta ja saa lapsista yhtä suurta onnea. Siinä sitten ollaan pakosta lasten kanssa ja kaikki kärsii. Äidit ja isätkin voivat katkeroitua, usko tai älä!
Ei tuollainen lähes uskonnollinen paatoskaan varmaan muuta kenenkään mieltä. Päinvastoin se vaan ärsyttää.Vielä sen verran, että toisten ihmisten nimittely (lapsetkin ovat ihmisiä) haukkuminen ei kyllä ole fiksua. Nimitteletekö kaikkia aikuisiakin ihmisiä joista ette pidä? Mutta ei lapsellistenkaan pitäisi moittia sellaisia jotka eivät halua lapsia itsekkäiksi. Kyllä vaan joillakin tämä johtuu osittain kateudesta. Vaikka ne lapset ovatkin heidän elämän suola niin kyllä joskus varmaan harmittaa, kun ei saa mennä vapaasti tai ole mahdollisuutta ja/tai varaa matkustella ja lapset kiukuttelee, pitää hereillä tms.
- reisu23
mutta miten voit sanoa noin tarkasti miten mikin päättyy - vaikka näihin asioihin ehkä onkin jotain yhteistä niin ei kaikkea/kaikkia pidä kuitenkaan yleistää.
Jokainen suhde on kuitenkin omansa ja jokaisessa suhteessa on kaksi eri ihmistä kuin jokaisessa muussa - niin ei se vastaus ole muutenkaan ihan niin yksiselitteinen.
Sanonpa vain, että miten olet voinut sanoa noin, että: En ymmärrä, mikä vajaaälyisissä pennuissa voi viehättää ketään. Voisinpa tässä kohdassa kysellä, että mitä omat vanhempasi ovat asiasta mieltä? Tuskin ovat sinusta ihan näin kurjasti ajatelleet? en usko ollenkaan - Enkä toivo, että sinäkään.
Toivoisin, että kukaan ei täällä antaisi niin hurjia mielipiteitä vaan antaisi kaikille mahdollisuuden ajatella asiat ihan itse :) - Millet
että SINÄKIN kirjoitti:
olet joskus ollut lapsi. Kuinka sua on silloin vihattu ja parjattu? Oliko mukavaa?
Eihän se, että on itse ollut lapsi, liity mitenkään teemaan. Ja asiahan on usein juuri päinvastoin; lapsena olo ei ole mitenkään helppoa. Me muistamme usein lapsuudestamme ne 'aurinkoiset päivät', mutta jos tarkemmin ajattelisimme, niin lapsuus on rankkaa aikaa. Lapsi on aina aikuisten armoilla, ja joutuu kilpailemaan enemmän tai vähemmän 'paikasta auringosta'. Tämän asian realistinen tajuaminen voi sinänsä olla riittävä syy olla hankkimatta
lasta.
- Alisa
Solmin ensimmäisen avioliittoni varmaankin aika samoissa fiiliksissä kuin missä sinä olet nyt. Kuittasin epäilykseni sillä, että kyllä se mieli muutamassa vuodessa muuttuu... Typerästi ajateltu. Mies alkoi painostaa minua asiassa kolmen vuoden jälkeen, ja sepäs vasta saikin kapinan heräämään. Jos aamuin ja illoin jollain asialla hiostetaan, niin mitä siitä tulee... Katastrofi. Mies syyllisti minut todella tehokkaasti, painosti ja prässäsi niin, että pelkäsin jo järkenikin puolesta. Kun oma mieli pisti koko ajan hanttiin. Koskapa en voinut mieheni toiveeseen suostua - ei ollut kuitenkaan ainut syy - niin erohan siitä tuli. Muutamaa vuotta myöhemmin tapasin nykyisen mieheni ja meillä on parin "puolikkaan" lisäksi nyt yhteinen lapsi. Kaikella on aikansa. Noudata sydämesi ääntä - jos ihminen, jonka nyt tunnet oikeaksi, pysyy rinnallasi etsikkoajastasi huolimatta, teillä on varmasti tulevaisuus.
- dark wolf
en minäkään halua lapsia:) ja minulla on käynyt hyvä tuuri miesystävälläni on jo lapsia ja enempää ei halua.
itsekkin olen sanonut että minusta ei äitiä tule..
joten etpä ole ainoa;) mutta tästä olikin pitkä keskustelu tästä aiheesta viime vuonna täs s 24sel.
ja siellä oli kyllä monia jotka eivät halunneet lapsia ikähaarukka oli 20-> ja oli kyllä 40 jotka oli jo päätöksensä tehny eikä heillä ollut lapsia.
MUTTA!! keskustele poikaystäväsi kanssa siitä jos et halua lapsia ja miltä SINUSTA. tuntuu. ei pidä mennä MUIDEN halujen mukaan:)
sinun kroppa ja mieli ei muiden. - Lindaliina
Minä olin kanssa päättänyt, etten lapsia hanki ja aviomieheni kanssa alunperin sovittiinkin, ettei niitä tulla hankkimaan. Päätös olisikin varmasti pitänyt, mutta kohtalo puuttui peliin.
Eli ehkäisy petti ja sitten olikin suuri mietintä, että mitäs tehdään. Päädyimme pitämään lapsen ja sitä ei olla kertaakaan kaduttu :) Poikamme on aivan hurmaava.
Mutta vieläkään en oikein voi sietää muita lapsia. Olenkin sitä mieltä, ettei vieraiden lapsista tarvitse pitää. Tietysti poikamme kautta on oltava tekemisissä muiden kanssa, kun kavereita on :) Ja toista lasta emme tule koskaan hankkimaan vaikka kovasti kysellään milloin niitä sisaruksia tulee.
Mutta jos aviomieheni olisi ehdottanut lapsen hankintaa olisi tullut ehdoton ei ja suhteen laatua sen jälkeen voi vaan arvailla. Onneksi hän oli alunperin samoilla linjoilla kanssani, ja on edelleen.
Kannattaa kuitenkin keskustella asia selväksi, ettei myöhemmin tule sen takia ongelmia. Ja mahdollisesti eroa. Ero koskettaa aina, mutta helpompi aluksi on tehdä pelisäännöt selviksi, ettei toiselle tule yllätyksenä sit myöhemmin.
Minun mielestä ei kaikkien tarvitse pitää lapsista saati sitten hankkia niitä. Kunnia niille, jotka haluavat lapsia, mutta pitäisi yhtälailla kunnioittaa päätöstä pysyä lapsettomana. Ei kaikki ole "lapsi-ihmisiä"
Se on tietty riski peli, että haluaako mahdollisesti lapsia myöhemmin vaikka nyt olisikin sitä mieltä, ettei halua. Toisen on otettava se riski, ettei mielipide muutu iän myötä ja tehtävä päätös haluaako olla toisen kanssa, vaikka lapsia ei mahdollisesti hankittaisikaan. Mielipidettään tämän asian kanssa saa vaihtaa, mutta jos ei se vaihdu niin toisen on pystyttävä asia hyväksymään.
Tässä nyt ei niitä neuvoja kovin ole, muuta kuin perinpohjainen keskustelu asiasta :) - Charles
Eipä minultakaan tilanteeseenne kovin piristävää tekstiä tule, ikävä kyllä. Lapset ja niiden hankkiminen voivat hyvin ajaa eroon. Lisääntyminen on yksi perustavaa laatua oleva tarve useimmilla ihmisillä. Kaikkia eliöitä yhdistää yksi asia: lisääntyminen. Se on meillä geeneissä, ja sen vuoksi sitä on vaikea paeta.
Nuorena on tietysti vaikea tietää, mitä tulevaisuudessa elämältään haluaa. Uskoisin kuitenkin niin, että suurin osa ihmisistä osaa jo suhteellisen nuorena sanoa, haluavatko he joskus lapsia vai eivät. Asia ei tietenkään tunnu ajankohtaiselta suhteen alussa, mutta jonkinlainen perustunne monilla ihmisillä on. Jos tiedät jo nyt, ettet halua lapsia, asia kannattaa selvittää mahdollisimman aikaisin. Mielipide-ero tuossa asiassa johtaa joko katkeroitumiseen tai eroon, tai noihin molempiin. - Kookeli
Taasko törmää tuohon, että kutsutaan itsekkääksi? Voisiko joku selittää, että miten niin sellaiset ihmiset, jotka ei halua lapsia ovat itsekkäitä (itse haluan lapsen, mutta mulle on ihan sama haluaako joku muu)? keltä se on muka pois? Ketä pitäisi ajatella? Eikö itsekkyys ole sitä, että ajattelee itseään eikä muita? Tai ensisijassa itseään tms.? Mun mielestä se on ainakin itsekästä, että hankitaan lapsia ja sitten ei jakseta huolehtia niistä. On esim. näitä jotka mieluummin juhlisivat tai paiskisivat töitä tai mitä tahansa muuta kun olisivat lastensa kanssa.
Ei niitä lapsia tarvitse "hommata" vaan sen takia, että se kuuluu asiaan tai sukulaiset, naapurit tai lapsirakkaat tulisivat tyytyväiseksi. Tai yhteiskunnallisista syistä. Ja veikkaan, että ne jotka ovat halunneet lapsia ovat halunneet niitä enemmänkin itsekkäistä syistä? Ja esim. oma äitini on monessa asiassa äärinmäisen itsekäs. Ei kaikki vanhemmat ole mitään epäitsekkäitä ihme ihmisiä!
Miten poikaystäväsi suhtautuu tähän? Elätteleekö hän toiveita, että muutat mielesi vai hyväksyykö hän sen, että et ehkä halua koskaan lapsia? Hyvä, että olet ollut rehellinen, tee niin jatkossakin. Moni on paukauttanaut vasta vuosien päästä, että ei halua koskaan lapsia.
Voihan olla, että ikä muuttaa asenteesi. Joillakin on muuttanut. Mutta voi olla, että ei.- Yks epäitsekäs
Kyllä niitä helvetin itsekkäitä lapsentekijöitä on täällä jo aivan riittämiin. Suurin osa kakaroista on aivan heitteillä! Ei enään yhteiskunnan voimavarat ja varat riitä heidän auttamiseen. Kakaroita vaan tuupataan itsekkäästi maailmaan kykenemättä hoitamaan niitä kunnialla loppuun asti.
Vastuuntunnollinenko ihminen sitten on vielä itsekäs? Lapsen teko on aivan vapaa ehtoista, jotenka on ihan tuhaa olla katkera niille jotka ovat valinneet toisenlaisen elämäntavan.
Tiedän monia joilla on ollut pakkomielle lapsia tehdä ja silti he haluavat elää lapsettomien tavoin. Lapset ovat jokin välttämätön paha ja sivuseikka monien elämässä. Lapset vain koetaan häiritsevänä ja koitetaan niitä sysätä toisten ihmisten vastuulle niin paljon kuin mahdollista. Moni on kuin tuuliviiri, ei tiedä mihin suuntaan milloinkin vipottaisi. Parisuhteet vaihtuu kuin kalsarit, uuttaperhettä perustellaan ja edelliset kakarat heitetään pesuveden mukana jonnekkin, minne lie...
Harvoin mies vaatimalla vaatii lasta. Kyllä silloin täytyy olla jo aika munaton mies ;). Naishormoonejako lie luoja suonut enemmän...
- ///
Jos vain puolet parista haluaa lapsen ja puolet ei, niin EI-aanestaja keraa kaikki aanet. Nimittain kummankin taytyy haluta lasta ennenkuin hanet hankkii. Han on yksi niista harvoista paketeista joita ei voi lahettaa takaisin.
On todella epareilua lapselle olla "ei haluttu". Sellaisia lapsia on jo ennestaan aivan liian paljon, ja kuka siita karsii? Tietenkin taydellisen syyton lapsi itse.
Sina kuulostat suhteellisen nuorelta, saattaa olla etta vuosien mittaan mielesi muuttuu lasten suhteen, mutta jos avIomies-ehdokkaasi valttamatta haluaa perustaa perheen kohta avioliiton solmimisen jalkeen, sina et ole se oikea vaimo-ehdokas.
Tietenkaan ei ole mitaan vaaraa olla hankkimatta lapsia (ikava kylla, lahes kuka tahansa nainen pystyy synnyttamaan, oli sitten aiti-ainesta tai ei) mutta anna poikaystavasi paattaa haluaako han jatkaa kanssasi paatoksestasi huolimatta vai etsia vaimon jolla on sama katsontakanta mita tulee lapsiin. - hmmmmmmmmmm
Ei niitä lapsia kannata tehdä, jos ei niitä halua!
Minä ja Vaimoni emme kummatkaan (onneksi) halua lapsia
Useimmilla tutuilla alkaa jo olla lapsia. Ne pari ekaa vuotta näyttää tosiaan olevan aika rankkoja. Heh. yksikin kotiäiti juuri sanoi, että pääsi ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen rentoutumaan rauhassa (vapaa ilta, kävi leffassa)
Joo ei sitä ymmärrä miten jotkut jaksaa kuunnella sitä rääkymistä, vaihdella vaippoja, pyykätä, valmistaa ruokaa ja valvoa koko ajan... Ja koko maailma pyörii sitten vain sen vauvan ympärillä.
Yksikin pariskunta sanoi:
"Kyllä nyt on niin helppoa, kun täytyy öisin herätä enään vain pari kertaa ruokkimaan lasta......"
Niinpä niin, mutta pointti oli: ehkä niitä jaksaa, jos oikeasti haluaa lapsia. Mutta ellei halua niin se voi olla todella raskasta... - reisu23
no, asiasi on kyllä kovin iso, mutta kuten täällä on ilmaistu niin olen samaa mieltä, että kannattaa asiasta keskustella todellakin vakavasti ja miettiä asioita monelta kannalta: Mitä kumpikin haluaa, mitä jos toisen mieli muuttuu, mitä jos ehkäisy pettää? Nämä kaikki asiat on hyvä keskustella kaikessa rauhassa ja vakavasti ja todella kuuntelemalla toista, mitä hänellä on asiasta sanottavaa.
Uskon, että teiltä se kuitenkin käy hyvin! Kommunikaatio on tässä asiassa hyvin suuressa osassa ja se, että osaa kuunnella mitä toisella on sanottavaa.
Itse voisin sanoa tähän, että tapasin mieheni 2.6.2005 ja tiesin jo silloin, että olen tavannut hänet jonka kanssa haluan jakaa kaiken, elämän, perheen, rakkauden - yhteisen ajan jokainen päivä. Tiesimme kummatkin, että haluamme lapsia (toistemme kanssa) - Emme epäröineet. Siitä syntyi pieni ihmisen alku, jonka kuitenkin menetimme viime vuoden lopulla :/ mutta uutta toivomme jokainen päivä :)
Kerroin tämän vain siksi, että minusta tuollaisen asian tietää kuitenkin suhteellisen hyvin. Jokaisella on jonkunlainen mielipide jokaiseen asiaan ja niitä mielipiteitä pitää osata myös itse kuunnella ja on hyvä myös, että osaa tulkita itse itseään - eli tuntee itsensä hyvin.
kaikkea hyvää teille! Toivottavasti asianne selviää ja saatte päätöksenne tehtyä joka sopii molemmille :) - Millet
Piristävää on oma asenteesi; hyvä, että olet tietoinen omista tunteistasi jo tässä vaiheessa.
Ne antavat esimakua tulevasta.
Minulla on kokemusta vastaavasta tilanteesta. Tällaisessa tilanteessa mies ikävä kyllä alkaa jossain vaiheessa syyllistää naista lapsentekohalujen vähyydestä; kommentti voi olla vaikkapa: "kiellät naiseutesi" tms. Oleellista on, että mies alkaa lopulta määritellä mitä sinä tunnet ja mitä sinun pitäisi tuntea. Tässä vaiheessa on syytä hälytyskellojen soida, sillä miehen tarve saada jälkeläinen on paljon paljon merkittävämpi kuin voisi kuvitella. Ja mies ei kertakaikkiaan voi käsittää, että nainen ei halua lasta.
Kunnioitan miehiä, jotka ymmärtävät naista tällaisessa tilanteessa. Se osoittaa nimittäin, että he ymmärtävät, että elämässä voi olla muutakin merkittävää kuin oma perhe. - ongelmaasi
Jos mies rakastaa sinua hän ei vaadi sinua tekeen mitään vastentahtoasi. Jos hänelle on taas muut asiat tärkeämpiä, niin hän ei ole sinun arvoisesi.
Tiedän tapauksia jossa mies on vaatinut lasta, mutta senkään jälkeen hän ei ole ollut tyytyväinen vaan häipynyt jonkun toisen naisen matkaan. On näitä tyyppejä jotka aina haluaa ja haluaa jotakin lisää ja uutta, eikä ole koskaan tyytyväisiä mihinkään jo olemmassa olevaan.
Yleensä lasta haluava mies haluaisi sitoa naisensa johonkin "jalkapuuhun" kotio, jotta voisi selän takana harrastella jotain outoja juttuja kuten esim. pettämistä.
Tämä miehen kautta tullut lapsenteko ja suhteen virallistamisen hoppu laittaa hälytyskellot soimaan! Yleensä naisilla on kova kiire, ja miehet sopeutuvat hitaammin noin äkkinäisiin elämänmuutoksiin. Onko miehesi mustasukkainen ja haluaa äkkiä sitoa sinut?
Kun sitten poikaystäväsi saa sinut siihen tilaan mihin painostaa, niin hän voi muuttua ihmisenä ihan toisenlaiseksi. Kuinka kauan olet poikaystäväsi tuntenut?- Charles
Olipahan taas tekstiä, joka voidaan tiivistää: "Nainen on oikeassa ja jos mies on eri mieltä, hän haluaa vain alistaa naista". Hyvin menee, mutta menköön...
- ///
Oletpa sina valinnut vaaran elinkumppanin. Jo sanoa etta "Jos mies rakastaa sinua hän ei vaadi sinua tekeen mitään vastentahtoasi. Jos hänelle on taas muut asiat tärkeämpiä, niin hän ei ole sinun arvoisesi" on taysin vaara asenne.
Nimittain ei ole mitaan vaaraa haluta lasta jos on ammatti, tyopaikka ja koti, siis: luotu taloudelliset edellytykset lasta varten. Kaikki naiset eivat halua tehda lasta, se on taydellisen hyvaksyttavaa! Mutta mies joka rehellisesti ilmoittaa etsiessaan aviovaimoa-elinkumppania lopuksi elamaa ja aitia lapsilleen- kertoo sen taydellisen rehellisesti tytole, on vain reilua ilmoittaa ettei itse halua samaa asiaa.
Kumpikin voi sitten jatkaa eri teita. Mies jatkaa vaimon etsimista, vaimon joka haluaa lapsia ja nainen miesta joka ei halua lapsia, kuten hankaan ei.
- entinen vaimo
Olin itse joskus saman kysymyksen edessä. Olin aika nuori ja niinpä sitä tuli uskottua, että kyllä se mieli muuttuu ja vauvakuume yllättää. Niin se vain on että kaikkien mieli ei muutu ajan kanssa. Kyllä sitä lasta tarvii molempien oikeasti haluta jotta voisi myös rakastaa ja elää suhteessa missä ei tarvitse toista syyllistää. Keskustele poikakaverisi kanssa perusteellisesti myös siitä, että mitä jos et koskaan tule lapsia haluamaan. Kestävän parisuhteen luomisessa on riittävästi haastetta ilman että mielipiteet eroaa noin suuressa asiassa. Yhden eron kokeneena tiedän, että toinen on pystyttävä hyväksymään juuri sellaisenaan kaikkine mielipiteineen. Onneksi löysin uuden kivan elämänkumppanin joka ei myöskään halua perustaa perhettä. Voimia sulle päätöksen tekoon!
- Pasi
kun et suostu virallistamaan suhdettanne. Olet varma mielipiteestäsi mutta et kihlaudu koska miehesi haluaa jossain vaiheessa lapsen ja sinä et, eli teet päätöksen miehesi puolesta. Periaatteessa olet oikeassa, rakkaus tekee sokeaksi ja miehesi kihlaa sinut vaikket haluakaan lapsia tällähetkellä siinä toivossa että niitä siunautuisi joskus myöhemmin. Olkaa siis kihlautumatta ja nauttikaa hetkestä kunnes toisen tarve saada lapsi on niin suuri että ratkaisu on tehtävä. Miehen halu saada lapsia on joskus yhtä suuri kuin naisenkin.
- 2:n äiti
Älä mieti lapsi asiaa likaa. Parisuhde on aina kaiken perusta, oli lapsia tai ei. Hyvä parisuhde kestää lapset ja lapsettomuudenkin. Kummatkin on meinaan parisuhteelle uskomattoman rankkoja koetinkiviä.Varsinkin jos lapsettomuus ei ole toivottua.Vaikka sinä nyt haluaisitkin lapsia niin et niitä edes välttämättä saa ja vaikka et haluasikaan, niin voihan käydä joku päivä niin että huomaat olevasi raskaana ja päätät lapsen pitää (been there,done that ;0). Ei elämää kannata suunnitella liiaksi eteenpäin, elä tätä hetkeä ja anna elämän kantaa. Ole vain rehellinen itsellesi ja puolisollesi niin kaikki menee hyvin. Onhan se vaikeaa sanoa haluavansa jotakin kun ei edes tiedä mitä sen asian haluaminen toisi tullessaan. Niin, yks juttu vielä; minäkään en pidä noin yleisesti ottaen lapsista, en ole koskaan pitänyt...silti omat on parasta mitä maa päällään kantaa. Joku voi sanoa et mä olen tosta syystä huono ihminen, enkä mikään todellinen äiti. Mut mä uskon et monikin tuntee noin, ei uskalla vaan myöntää..;0)
avioliitolle!Mene kihloihin vaan ja keskustele asiasta miehesi kanssa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kumpi vetoaa enemmän sinuun
Kaivatun ulkonäkö vai persoonallisuus? Ulkonäössä kasvot vai vartalo? Mikä luonteessa viehättää eniten? Mikä ulkonäössä?1022356- 1211944
- 921519
- 1381459
- 1171276
Okei nyt mä ymmärrän
Olet siis noin rakastunut, se selittää. Onneksesi tunne on molemminpuolinen 😘741268Ajattelen sinua nyt
Ajattelen sinua hyvin todennäköisesti myös huomenna. Sitten voi mennä viikko, että ajattelen sinua vain iltaisin ja aamu221200Olen huolissani
Että joku päivä ihastut/rakastut siskooni. Ja itseasiassa haluaisin, ettei hän olisi mitenkään sinun tyyppiäsi ja pitäis631141- 511107
- 381052