Tunkkainen haju kotona

korvissasi. Mutta ei tunkkainen haju talossa aina homeesta kerro, vaan usein pelkästään huonosta ilmanvaihdosta. Home haisee kellarille, siitä se on helpoin tunnistaa. Ja niitä homeitiöitä on joka tapauksessa aina ilmassa, oltiinpa sisällä talossa tai ulkona raittiissa ilmassa - iik!

Lastulevyt, maalit, tapetit ja monet muut pintamateriaalit voivat aiheuttaa ikäviä hajuja sisätilassa, varsinkin jos ilmanvaihto on huono. Kannattaa ensimmäiseksi tarkistaa korvausilmaventtiilien kunto (tai ensin tietysti niiden olemassaolo) ja ehkä miettiä ilmanvaihdon tehostamista huippuimurilla.

Omassa talossamme (1900 rakennettu) tuppaa tulemaan tunkkaista hajua niihin huoneisiin, joiden ovet on pidetty pitkään kiinni. Haju katoaa kun pitää väliovia auki päivisin eikä turhia murehdi jos vanhat ikkunat vähän falskaavat (Talomme on remontoitu hiljan eikä kummempia vaurioita löytynyt, seinissä on huokolevyt ja paperitapetit, lattioissa ja katoissa öljymaalit).

Lyydia kirjoitti:

korvissasi. Mutta ei tunkkainen haju talossa aina homeesta kerro, vaan usein pelkästään huonosta ilmanvaihdosta. Home haisee kellarille, siitä se on helpoin tunnistaa. Ja niitä homeitiöitä on joka tapauksessa aina ilmassa, oltiinpa sisällä talossa tai ulkona raittiissa ilmassa - iik!

Lastulevyt, maalit, tapetit ja monet muut pintamateriaalit voivat aiheuttaa ikäviä hajuja sisätilassa, varsinkin jos ilmanvaihto on huono. Kannattaa ensimmäiseksi tarkistaa korvausilmaventtiilien kunto (tai ensin tietysti niiden olemassaolo) ja ehkä miettiä ilmanvaihdon tehostamista huippuimurilla.

Omassa talossamme (1900 rakennettu) tuppaa tulemaan tunkkaista hajua niihin huoneisiin, joiden ovet on pidetty pitkään kiinni. Haju katoaa kun pitää väliovia auki päivisin eikä turhia murehdi jos vanhat ikkunat vähän falskaavat (Talomme on remontoitu hiljan eikä kummempia vaurioita löytynyt, seinissä on huokolevyt ja paperitapetit, lattioissa ja katoissa öljymaalit).

Lue lisää

Minkään materiaalin ominaishaju ei ole tunkkainen. Materiaalit alkavat haista tunkkaiselle sen jälkeen, kun niissä on käynnistynyt mikrobitoiminta.

Se, että haju katoaa paremman ilmanvaihdon ansiosta, johtuu siitä, että ilma sananmukaisesti vaihtuu, jolloin tunkkainen haju poistuu tuuletuksen myötä. Hajun lähteenä on kuitenkin mikrobien aineenvaihduntatuotteet.

Kun sanot, että home haisee kellarille, niin tarkoitat sädesienien (eli aktinomykeettien/aktinobakteerien) hajua. Ne ovat tavallisia hometaloissa. Tavallisia sisätiloissa ovat myös monet Aspergillus -lajit ja niiden tuottama haju aistitaan nimenomaan tunkkaisena. Kosteusvauriomikrobeja on lukuisia lajeja ja kaikilla niillä on omat hajunsa. Jotkut haisevat jopa hedelmäiselle.

Aivan kuten näytät tietävän, niin homeitiöitä todellakin on aina sisäilmassa. Asuintilat eivät luonnollisestikaan ole steriilejä. Mutta, kun sisäilmaan ilmestyy ulkoilman lajistoista poikkevia itiöitä, niin puhumme homeongelmasta. Mitä enemmän niitä löytyy, sitä vaikeampi ongelma on. Silloin, kun haju on jo aistittavissa, niin tilanne on jo paha. Sisätiloissa esiintyvät lajistot poikkeavat siis ulkoilman lajeista ja niitä kutsutaan yleisnimellä kosteusvauriomikrobit. Ne voivat olla homesieniä, hiivoja, bakteereita... ja ne ovat ottaneet tehtäväkseen rakennuksen eri materiaalien palauttamisen luonnon kiertokulkuun. Siinä voi mennä asukkaatkin mukana...

Valtakunnallisen Sisäilma 2002 -vuoden yksi keskeisistä sloganeista oli, ettei vanhakaan talo haise, jos se on terve. Sillä haluttiin herättää ihmiset ymmärtämään, etteivät ns. "mummon mökin" tai "vanhan talon" hajut ole mitään hyväksyttäviä ilmiöitä, vaan kertovat rakenteissa jo pitkälle edenneistä homevaurioista. Tämä on siis Suomen eturivin alan asiantuntijoiden lausumaa. Jos olet eri mieltä, niin voinee kysyä, että millä resursseilla.

Sanoit, ettei talostanne mitään kummempia vaurioita löytynyt. En tiedä, miten niitä olette etsineet. Toivottavasti kuitenkin olet tietoinen, etteivät laajatkaan mikrobivauriot läheskään aina ole silmin havaittavissa. Tunkkainen haju on selvä oire homevaurioista ja sen perusteella kannattaa tilata homeongelmiin erikoistunut asiantuntija tekemään selvityksiä. Myös homekoirista voi olla apua vauriopaikkojen paikallistamisessa.

Tiedän, että oman kodin paljastuminen hometaloksi on kova paikka eikä sitä hevin halua uskoa. On tuiki tavallista, että ongelmaa aletaan vähättälemään tai suorastaan heittäydytään ivalliseksi. Se on jo kyllästymiseen asti koettu asenne, joka kuitenkin kaatuu enemmin tai myöhemmin henkilön itsensä niskaan. Mitä aikaisemmin herää todellisuuteen, sen helpomalla ja halvemmalla pääse. Homeongelma ei katoa minnekään itsestään. Päinvastoin se saattaa päivä päivältä pahentua, jolloin myös korjauskustannukset karkaavat käsistä.

Olen varmasti mielestäsi inhottava ihminen, mutta se on saman tekevää. Itse toivon, että olen voinut herättää sinussa ainakin mietteitä ja ehkä pelastaa lapsesi (jos sinulla sellaisia on) sairastumiselta.

Mitä tulee siihen epäilykseesi, että hometta voisi olla korvissani, niin totean, ettei näin ole. En asu tai työskentele hometalossa. Nähtävästi kuitenkin tiedät, että esimerkiksi Aspergillus fumigatus voi pesiytyä myös korviin ja alkaa kasvaa siellä. Ei muuten ole edes erityisen harvinainen ilmiö homealtistuneilla.

Hometalojen mikrobimyrkyistä voit lukea täältä:
http://www.yle.fi/akuutti/arkisto2000/250100.html

homeista kirjoitti:

Minkään materiaalin ominaishaju ei ole tunkkainen. Materiaalit alkavat haista tunkkaiselle sen jälkeen, kun niissä on käynnistynyt mikrobitoiminta.

Se, että haju katoaa paremman ilmanvaihdon ansiosta, johtuu siitä, että ilma sananmukaisesti vaihtuu, jolloin tunkkainen haju poistuu tuuletuksen myötä. Hajun lähteenä on kuitenkin mikrobien aineenvaihduntatuotteet.

Kun sanot, että home haisee kellarille, niin tarkoitat sädesienien (eli aktinomykeettien/aktinobakteerien) hajua. Ne ovat tavallisia hometaloissa. Tavallisia sisätiloissa ovat myös monet Aspergillus -lajit ja niiden tuottama haju aistitaan nimenomaan tunkkaisena. Kosteusvauriomikrobeja on lukuisia lajeja ja kaikilla niillä on omat hajunsa. Jotkut haisevat jopa hedelmäiselle.

Aivan kuten näytät tietävän, niin homeitiöitä todellakin on aina sisäilmassa. Asuintilat eivät luonnollisestikaan ole steriilejä. Mutta, kun sisäilmaan ilmestyy ulkoilman lajistoista poikkevia itiöitä, niin puhumme homeongelmasta. Mitä enemmän niitä löytyy, sitä vaikeampi ongelma on. Silloin, kun haju on jo aistittavissa, niin tilanne on jo paha. Sisätiloissa esiintyvät lajistot poikkeavat siis ulkoilman lajeista ja niitä kutsutaan yleisnimellä kosteusvauriomikrobit. Ne voivat olla homesieniä, hiivoja, bakteereita... ja ne ovat ottaneet tehtäväkseen rakennuksen eri materiaalien palauttamisen luonnon kiertokulkuun. Siinä voi mennä asukkaatkin mukana...

Valtakunnallisen Sisäilma 2002 -vuoden yksi keskeisistä sloganeista oli, ettei vanhakaan talo haise, jos se on terve. Sillä haluttiin herättää ihmiset ymmärtämään, etteivät ns. "mummon mökin" tai "vanhan talon" hajut ole mitään hyväksyttäviä ilmiöitä, vaan kertovat rakenteissa jo pitkälle edenneistä homevaurioista. Tämä on siis Suomen eturivin alan asiantuntijoiden lausumaa. Jos olet eri mieltä, niin voinee kysyä, että millä resursseilla.

Sanoit, ettei talostanne mitään kummempia vaurioita löytynyt. En tiedä, miten niitä olette etsineet. Toivottavasti kuitenkin olet tietoinen, etteivät laajatkaan mikrobivauriot läheskään aina ole silmin havaittavissa. Tunkkainen haju on selvä oire homevaurioista ja sen perusteella kannattaa tilata homeongelmiin erikoistunut asiantuntija tekemään selvityksiä. Myös homekoirista voi olla apua vauriopaikkojen paikallistamisessa.

Tiedän, että oman kodin paljastuminen hometaloksi on kova paikka eikä sitä hevin halua uskoa. On tuiki tavallista, että ongelmaa aletaan vähättälemään tai suorastaan heittäydytään ivalliseksi. Se on jo kyllästymiseen asti koettu asenne, joka kuitenkin kaatuu enemmin tai myöhemmin henkilön itsensä niskaan. Mitä aikaisemmin herää todellisuuteen, sen helpomalla ja halvemmalla pääse. Homeongelma ei katoa minnekään itsestään. Päinvastoin se saattaa päivä päivältä pahentua, jolloin myös korjauskustannukset karkaavat käsistä.

Olen varmasti mielestäsi inhottava ihminen, mutta se on saman tekevää. Itse toivon, että olen voinut herättää sinussa ainakin mietteitä ja ehkä pelastaa lapsesi (jos sinulla sellaisia on) sairastumiselta.

Mitä tulee siihen epäilykseesi, että hometta voisi olla korvissani, niin totean, ettei näin ole. En asu tai työskentele hometalossa. Nähtävästi kuitenkin tiedät, että esimerkiksi Aspergillus fumigatus voi pesiytyä myös korviin ja alkaa kasvaa siellä. Ei muuten ole edes erityisen harvinainen ilmiö homealtistuneilla.

Hometalojen mikrobimyrkyistä voit lukea täältä:
http://www.yle.fi/akuutti/arkisto2000/250100.html

Lue lisää

kohta uskaltaa asua!

sitä kirjoitti:

kohta uskaltaa asua!

kun ostaa tai vuokraa asuntoa.
kyllähän noita hajuja aina silloin tällöin joissain taloissa olen huomannut, mutta eiköhän suurin osa kuitenkin ole kunnossa.

Lyydia kirjoitti:

korvissasi. Mutta ei tunkkainen haju talossa aina homeesta kerro, vaan usein pelkästään huonosta ilmanvaihdosta. Home haisee kellarille, siitä se on helpoin tunnistaa. Ja niitä homeitiöitä on joka tapauksessa aina ilmassa, oltiinpa sisällä talossa tai ulkona raittiissa ilmassa - iik!

Lastulevyt, maalit, tapetit ja monet muut pintamateriaalit voivat aiheuttaa ikäviä hajuja sisätilassa, varsinkin jos ilmanvaihto on huono. Kannattaa ensimmäiseksi tarkistaa korvausilmaventtiilien kunto (tai ensin tietysti niiden olemassaolo) ja ehkä miettiä ilmanvaihdon tehostamista huippuimurilla.

Omassa talossamme (1900 rakennettu) tuppaa tulemaan tunkkaista hajua niihin huoneisiin, joiden ovet on pidetty pitkään kiinni. Haju katoaa kun pitää väliovia auki päivisin eikä turhia murehdi jos vanhat ikkunat vähän falskaavat (Talomme on remontoitu hiljan eikä kummempia vaurioita löytynyt, seinissä on huokolevyt ja paperitapetit, lattioissa ja katoissa öljymaalit).

Lue lisää

" ehkä miettiä ilmanvaihdon tehostamista huippuimurilla. "

Jos ja kun siellä rakenteiden sisällä on hometta niin alipaineen luominen huippuimurilla vetää taatusti voimalla sieltä kaikki itiöt suoraan hengitysilmaan.

homeista kirjoitti:

Minkään materiaalin ominaishaju ei ole tunkkainen. Materiaalit alkavat haista tunkkaiselle sen jälkeen, kun niissä on käynnistynyt mikrobitoiminta.

Se, että haju katoaa paremman ilmanvaihdon ansiosta, johtuu siitä, että ilma sananmukaisesti vaihtuu, jolloin tunkkainen haju poistuu tuuletuksen myötä. Hajun lähteenä on kuitenkin mikrobien aineenvaihduntatuotteet.

Kun sanot, että home haisee kellarille, niin tarkoitat sädesienien (eli aktinomykeettien/aktinobakteerien) hajua. Ne ovat tavallisia hometaloissa. Tavallisia sisätiloissa ovat myös monet Aspergillus -lajit ja niiden tuottama haju aistitaan nimenomaan tunkkaisena. Kosteusvauriomikrobeja on lukuisia lajeja ja kaikilla niillä on omat hajunsa. Jotkut haisevat jopa hedelmäiselle.

Aivan kuten näytät tietävän, niin homeitiöitä todellakin on aina sisäilmassa. Asuintilat eivät luonnollisestikaan ole steriilejä. Mutta, kun sisäilmaan ilmestyy ulkoilman lajistoista poikkevia itiöitä, niin puhumme homeongelmasta. Mitä enemmän niitä löytyy, sitä vaikeampi ongelma on. Silloin, kun haju on jo aistittavissa, niin tilanne on jo paha. Sisätiloissa esiintyvät lajistot poikkeavat siis ulkoilman lajeista ja niitä kutsutaan yleisnimellä kosteusvauriomikrobit. Ne voivat olla homesieniä, hiivoja, bakteereita... ja ne ovat ottaneet tehtäväkseen rakennuksen eri materiaalien palauttamisen luonnon kiertokulkuun. Siinä voi mennä asukkaatkin mukana...

Valtakunnallisen Sisäilma 2002 -vuoden yksi keskeisistä sloganeista oli, ettei vanhakaan talo haise, jos se on terve. Sillä haluttiin herättää ihmiset ymmärtämään, etteivät ns. "mummon mökin" tai "vanhan talon" hajut ole mitään hyväksyttäviä ilmiöitä, vaan kertovat rakenteissa jo pitkälle edenneistä homevaurioista. Tämä on siis Suomen eturivin alan asiantuntijoiden lausumaa. Jos olet eri mieltä, niin voinee kysyä, että millä resursseilla.

Sanoit, ettei talostanne mitään kummempia vaurioita löytynyt. En tiedä, miten niitä olette etsineet. Toivottavasti kuitenkin olet tietoinen, etteivät laajatkaan mikrobivauriot läheskään aina ole silmin havaittavissa. Tunkkainen haju on selvä oire homevaurioista ja sen perusteella kannattaa tilata homeongelmiin erikoistunut asiantuntija tekemään selvityksiä. Myös homekoirista voi olla apua vauriopaikkojen paikallistamisessa.

Tiedän, että oman kodin paljastuminen hometaloksi on kova paikka eikä sitä hevin halua uskoa. On tuiki tavallista, että ongelmaa aletaan vähättälemään tai suorastaan heittäydytään ivalliseksi. Se on jo kyllästymiseen asti koettu asenne, joka kuitenkin kaatuu enemmin tai myöhemmin henkilön itsensä niskaan. Mitä aikaisemmin herää todellisuuteen, sen helpomalla ja halvemmalla pääse. Homeongelma ei katoa minnekään itsestään. Päinvastoin se saattaa päivä päivältä pahentua, jolloin myös korjauskustannukset karkaavat käsistä.

Olen varmasti mielestäsi inhottava ihminen, mutta se on saman tekevää. Itse toivon, että olen voinut herättää sinussa ainakin mietteitä ja ehkä pelastaa lapsesi (jos sinulla sellaisia on) sairastumiselta.

Mitä tulee siihen epäilykseesi, että hometta voisi olla korvissani, niin totean, ettei näin ole. En asu tai työskentele hometalossa. Nähtävästi kuitenkin tiedät, että esimerkiksi Aspergillus fumigatus voi pesiytyä myös korviin ja alkaa kasvaa siellä. Ei muuten ole edes erityisen harvinainen ilmiö homealtistuneilla.

Hometalojen mikrobimyrkyistä voit lukea täältä:
http://www.yle.fi/akuutti/arkisto2000/250100.html

Lue lisää

Jeesaa minua! Kysymys ei ole asunnossa olevasta tunkaisesta hajusta vaan: Sain oikein kivan sohvan ja haluaisin sen pitää, mutta siinä on tuo haju ja hajuhaitta tuli sohvan mukana noin viikon oolon jälkeen.
Sohvan kangas ei ole likainen, hajun täytyy tulla täytteestä. Osa tyynyistä on täytetty höyhenillä ja osa on vaahtomuovia. Onko jotain hajunpopistajaa tms. vai pitääkö teettää uudet tyynyt. Sitä en haluaisi.

" Purueristetyt talot haisevat luonnostaan tietynlaiselle, niin myös vanhat hirsitalot. Yleensä myös 70-luvulla rakennetuissa taloissa on tyypillinen ominaishajunsa, vaikka rakennuksessa ei olisikaan kosteus-tai homevaurioita. "

Nämä on näitä sitkeässä olevia käsityksiä, joita varsinkin vanhemman polven rakennusmiehet edelleenkin viljelevät. Ne ovat heidän ikiomia päätelmiään, jotka eivät saa tukea 2000-luvun tieteellisestä tutkimuksesta. Tieto kulkee nähtävästi hyvin hitaasti kentälle.

Mikrobien tuottamat hajut voivat vaihdella senkin mukaan mitä materiaalia ne hajottavat. Eri mikrobit viihtyvät myös paremmin tietynlaisissa materiaaleissa. Siksi esim. homeinen purueriste voi haista erilaiselle kuin 70-luvun talo jne..

Jokainen meistä myös tietää, ettei läheskään kaikki vanhat hirsitalot tai 70-luvun talot haise.

" purueristetyn talon haju on taas sen sijaan vanhanimelä ".
- Jos vanha talo haisee imelälle, on syytä epäillä, että rakennuksessa on lahovaurioita.


" 70-luvulla rakennetut talot omaavat terveenäkin tietynlaisen ominaishajun. Käytetyt materiaalit, kuten lastulevyt, muovimatot ja maalit haisevat niille itselleen. "
- 70-luvulla asennetut materiaalit ovat jo emissioineet hajunsa kuluneen 30 v. aikana. Mikrobitoiminnan mukana niihin tulee muita hajuja riippuen hajottajamikrobista.

" Tutkimme aikanani työn puolesta vanhan hirsitalon hajuongelmaa. Mikään otsonointikaan ei tehonnut. "
- Olisi mielenkiintoista tietää, minkälaisin menetelmin homevauriot tuossa tapauksessa kyettiin poissulkemaan.
- Homevaurioituneen talon otsonointi on täysin turhaa. Se voi korkeintaan peittää tilapäisesti ilmassa olevia hajuja, mutta koska se ei poista hajunlähdettä, hajut ovat hetkessä takaisin.

Syy vanhojen talojen hajuihin:

" Kosteus ja homevauriot yleisiä vanhemmissa peruskorjatuissa asuintaloissa":
http://www.tapiola.fi/www/Tapiola_ryhma/Lehdistopalvelut/Uutiset/Kosteus ja homevauriot yleisiä vanhemmissa peruskorjatuissa asuintaloissa.htm

Puruissakaan ei välttämättä näy mitään, vaan homevaurion voi tunnistaa pelkästä hajustakin:

http://www.meidantalo.fi/kysyasiantuntijalta/kunnonkonsti/article117021-1.html

"Lattian alapuolella olevan betonilaatan kylmyydestä voi seurata myös se, että purujen alaosiin tiivistyy rakenteessa olevaa kosteutta, joka aiheuttaa puruissa mikrobikasvua, homehtumista ja jopa lahoamista. Siksi lattiarakenteen avaamisen yhteydessä tulisi tarkistaa rakenteen alapinnalla olevien purujen haju ja väri. Jos ne haisevat ummehtuneelle tai niiden väri on tummempi kuin pintaosien purujen, tulee kaikki purut ja tummuneet puuosat poistaa. Purut voivat olla kuivat, mutta samalla mikrobeista saastuneet.

Jos myös pohjalla ja ulkoseinän lähellä sahanpurut ovat “terveen näköiset” ja hajuttomat, niin vajeen voi hyvin täyttää tiiviiksi sullotulla kuivalla ja hajuttomalla sahanpurulla."

väärinkäsityksiin kirjoitti:

" Purueristetyt talot haisevat luonnostaan tietynlaiselle, niin myös vanhat hirsitalot. Yleensä myös 70-luvulla rakennetuissa taloissa on tyypillinen ominaishajunsa, vaikka rakennuksessa ei olisikaan kosteus-tai homevaurioita. "

Nämä on näitä sitkeässä olevia käsityksiä, joita varsinkin vanhemman polven rakennusmiehet edelleenkin viljelevät. Ne ovat heidän ikiomia päätelmiään, jotka eivät saa tukea 2000-luvun tieteellisestä tutkimuksesta. Tieto kulkee nähtävästi hyvin hitaasti kentälle.

Mikrobien tuottamat hajut voivat vaihdella senkin mukaan mitä materiaalia ne hajottavat. Eri mikrobit viihtyvät myös paremmin tietynlaisissa materiaaleissa. Siksi esim. homeinen purueriste voi haista erilaiselle kuin 70-luvun talo jne..

Jokainen meistä myös tietää, ettei läheskään kaikki vanhat hirsitalot tai 70-luvun talot haise.

" purueristetyn talon haju on taas sen sijaan vanhanimelä ".
- Jos vanha talo haisee imelälle, on syytä epäillä, että rakennuksessa on lahovaurioita.


" 70-luvulla rakennetut talot omaavat terveenäkin tietynlaisen ominaishajun. Käytetyt materiaalit, kuten lastulevyt, muovimatot ja maalit haisevat niille itselleen. "
- 70-luvulla asennetut materiaalit ovat jo emissioineet hajunsa kuluneen 30 v. aikana. Mikrobitoiminnan mukana niihin tulee muita hajuja riippuen hajottajamikrobista.

" Tutkimme aikanani työn puolesta vanhan hirsitalon hajuongelmaa. Mikään otsonointikaan ei tehonnut. "
- Olisi mielenkiintoista tietää, minkälaisin menetelmin homevauriot tuossa tapauksessa kyettiin poissulkemaan.
- Homevaurioituneen talon otsonointi on täysin turhaa. Se voi korkeintaan peittää tilapäisesti ilmassa olevia hajuja, mutta koska se ei poista hajunlähdettä, hajut ovat hetkessä takaisin.

Syy vanhojen talojen hajuihin:

" Kosteus ja homevauriot yleisiä vanhemmissa peruskorjatuissa asuintaloissa":
http://www.tapiola.fi/www/Tapiola_ryhma/Lehdistopalvelut/Uutiset/Kosteus ja homevauriot yleisiä vanhemmissa peruskorjatuissa asuintaloissa.htm

Puruissakaan ei välttämättä näy mitään, vaan homevaurion voi tunnistaa pelkästä hajustakin:

http://www.meidantalo.fi/kysyasiantuntijalta/kunnonkonsti/article117021-1.html

"Lattian alapuolella olevan betonilaatan kylmyydestä voi seurata myös se, että purujen alaosiin tiivistyy rakenteessa olevaa kosteutta, joka aiheuttaa puruissa mikrobikasvua, homehtumista ja jopa lahoamista. Siksi lattiarakenteen avaamisen yhteydessä tulisi tarkistaa rakenteen alapinnalla olevien purujen haju ja väri. Jos ne haisevat ummehtuneelle tai niiden väri on tummempi kuin pintaosien purujen, tulee kaikki purut ja tummuneet puuosat poistaa. Purut voivat olla kuivat, mutta samalla mikrobeista saastuneet.

Jos myös pohjalla ja ulkoseinän lähellä sahanpurut ovat “terveen näköiset” ja hajuttomat, niin vajeen voi hyvin täyttää tiiviiksi sullotulla kuivalla ja hajuttomalla sahanpurulla."

Lue lisää

Että olet juuri tyypillinen uuden herätysliikkeen kannattaja: homehysreerikko.

Kun luet tekstiäsi, niin et luultavasti usko siihen itsekään aivan kokonaan. Ja miksi siteeraat tekstiä näin:

" purueristetyn talon haju on taas sen sijaan vanhanimelä ".

Kun alkuperäisessä tekstissä asia on ilmaistu näin:

"Homevaurioisen purueristetyn talon haju on taas sen sijaan vanhanimelä."

Et ole selvästikään edes lukenut tuota tekstiä, etkä voi uskoa, että tietyt materiaalit haisevat jollekin. Uskot siihen, että kaikki, mikä haisee, on homeista. Ei millään pahalla, mutta tekstisi paljastaa sen aivan selvästi. Ehkä on parempi, ettet kirjoittele asiasta, kun et selvästikään tiedä niistä paljon mitään. Tekstisi myös paljastaa, ettet ole asunut päivääkään oikeasti vanhoissa rakennuksissa.

Home ja kosteusvauriot tuottavat vuosittain äärimmäisen paljon vakavia terveyshaittoja. Korostaisin vielä, että homehysteria on asia erikseen. Mainittakoon vielä se, että en ole rakennusmies, mistä syyllistit myös edellistä kirjoittajaa, vaan ihminen joka on ihan käytännössä työkennellyt niin uusien kuin vanhojenkin rakennusten parissa kohta 42 vuotta.

Ja ei, eivät kaikki vanhat talot todellakaan haise. Vuorivillalla tilkityn hirsitalon tuoksu on aivan erilainen kuin sammalella ja turve-eristeellä eristetyn. Purueriste sen sijaan sitoo luonnostaan hieman kosteutta, mutta se ei homehdu yhtä herkästi kuin vuorivilla. Onhan arveltu, että jos tuon ajan talot olisi eristetty vuorivillalla, ne olisivat erittäin suurella todennäköisyydellä säilyneet paljon huonommin.

Tekstisi loppuosa paljastaa, että tiedät sentään jotain myös vanhoista rakennuksista. Et ole kuitenkaan omaksunut sitä, että vanha ei ole uusi. Vanhat purueristetyt talot on rakennettu siihen aikaan, että materiaalien valinta tapahtui pula-ajan ehdoilla. Jos puhutaan siitä, kummassa on terveellisempää asua, uudessa vai vanhassa, niin luultavasti uudessa. Jos talo on eristetty turpeella, ja kattolankkujen välistä valuu ajoittain turvetta asuinhuoneisiin, niin luultavasti rakennus saattaa haista hieman erilaiselle kuin nykytekniikalla rakennettu, lähes sterilli ja pienen mikrobimäärän sisällään omaava rakennus.

Olet selvästi nuori etkä ole täysin vielä omaksunut sitä, että vanha ei ole uusi eikä myöskään homeinen. Vanhasta rakennuksesta ei myöskään saa uutta. Kuten mainitsitkin, niin eri mikrobien tuottamat hajut vaihtelevat mikrobilaadun ja materiaalien mukaan. Luonnollisesti ennen rakennettiin eri tavalla. Typerä yleistys on kuitenkin se, että mikään materiaali ei luonnostaan haise. Jos aivan sterilleiksi ryhdytään, niin yksikään rakennus ei olisi vielä tänäkään päivänä asuinkelpoinen. Ihminen kestää luonnostaan hänelle normaalin määrän mikrobeja - kuten tiedätkin...

piste piste piste kirjoitti:

Että olet juuri tyypillinen uuden herätysliikkeen kannattaja: homehysreerikko.

Kun luet tekstiäsi, niin et luultavasti usko siihen itsekään aivan kokonaan. Ja miksi siteeraat tekstiä näin:

" purueristetyn talon haju on taas sen sijaan vanhanimelä ".

Kun alkuperäisessä tekstissä asia on ilmaistu näin:

"Homevaurioisen purueristetyn talon haju on taas sen sijaan vanhanimelä."

Et ole selvästikään edes lukenut tuota tekstiä, etkä voi uskoa, että tietyt materiaalit haisevat jollekin. Uskot siihen, että kaikki, mikä haisee, on homeista. Ei millään pahalla, mutta tekstisi paljastaa sen aivan selvästi. Ehkä on parempi, ettet kirjoittele asiasta, kun et selvästikään tiedä niistä paljon mitään. Tekstisi myös paljastaa, ettet ole asunut päivääkään oikeasti vanhoissa rakennuksissa.

Home ja kosteusvauriot tuottavat vuosittain äärimmäisen paljon vakavia terveyshaittoja. Korostaisin vielä, että homehysteria on asia erikseen. Mainittakoon vielä se, että en ole rakennusmies, mistä syyllistit myös edellistä kirjoittajaa, vaan ihminen joka on ihan käytännössä työkennellyt niin uusien kuin vanhojenkin rakennusten parissa kohta 42 vuotta.

Ja ei, eivät kaikki vanhat talot todellakaan haise. Vuorivillalla tilkityn hirsitalon tuoksu on aivan erilainen kuin sammalella ja turve-eristeellä eristetyn. Purueriste sen sijaan sitoo luonnostaan hieman kosteutta, mutta se ei homehdu yhtä herkästi kuin vuorivilla. Onhan arveltu, että jos tuon ajan talot olisi eristetty vuorivillalla, ne olisivat erittäin suurella todennäköisyydellä säilyneet paljon huonommin.

Tekstisi loppuosa paljastaa, että tiedät sentään jotain myös vanhoista rakennuksista. Et ole kuitenkaan omaksunut sitä, että vanha ei ole uusi. Vanhat purueristetyt talot on rakennettu siihen aikaan, että materiaalien valinta tapahtui pula-ajan ehdoilla. Jos puhutaan siitä, kummassa on terveellisempää asua, uudessa vai vanhassa, niin luultavasti uudessa. Jos talo on eristetty turpeella, ja kattolankkujen välistä valuu ajoittain turvetta asuinhuoneisiin, niin luultavasti rakennus saattaa haista hieman erilaiselle kuin nykytekniikalla rakennettu, lähes sterilli ja pienen mikrobimäärän sisällään omaava rakennus.

Olet selvästi nuori etkä ole täysin vielä omaksunut sitä, että vanha ei ole uusi eikä myöskään homeinen. Vanhasta rakennuksesta ei myöskään saa uutta. Kuten mainitsitkin, niin eri mikrobien tuottamat hajut vaihtelevat mikrobilaadun ja materiaalien mukaan. Luonnollisesti ennen rakennettiin eri tavalla. Typerä yleistys on kuitenkin se, että mikään materiaali ei luonnostaan haise. Jos aivan sterilleiksi ryhdytään, niin yksikään rakennus ei olisi vielä tänäkään päivänä asuinkelpoinen. Ihminen kestää luonnostaan hänelle normaalin määrän mikrobeja - kuten tiedätkin...

Lue lisää

"Homevaurioisen purueristetyn talon haju on taas sen sijaan vanhanimelä."
- Vastaus koskien lahovaurioita on silti sama. Homevauriot edeltävät lahovaurioita. Imelä haju voi siis tarkoittaa, että homevaurio on jossain rakennuksen osassa edennyt lahovaurioksi.

Toistain: materiaaleilla on omat ominaishajunsa. Mieleeni ei heti tule mitään rakennusmateriaalia, jonka ominaishaju olisi tunkkainen, vaan kyseinen haju tulee vähitellen mikrobitoiminnan seurauksena.

Purueriste toimi hyvin silloin, kun sisätiloissa ei lotrattu vesillä ja puulämmitys huolehti hatarien rakenteiden automaattisesta tuuletuksesta. Nykyisissä asumistottumuksissa se homehtuu varsinkin, jos ilmanvaihtoon ei ole satsattu oikeaoppisesti. Purueristeen etu mineraalivillaan nähden on se, että se kuivuu nopeammin. Jatkuva tai toistuva nykyasumisen mukanaan tuoma ylimääräinen kosteus homehduttaa sen kuitenkin herkästi.

Se, että olet "ihminen joka on ihan käytännössä työkennellyt niin uusien kuin vanhojenkin rakennusten parissa kohta 42 vuotta", ei ole meriitti näissä asioissa. Juuri tällä ihmisryhmällä ovat asenteet jumiutuneet ja ovat valitettavan usein näillä käsityksillään syyllisiä moniin homeongelmiin. Nykyasumistottumuksiin ei voida soveltaa vanhoja "isältä pojalle" omaksuttuja rakentamis- tai korjausoppeja.

Nykyään myös rakennusteknisessä koulutuksessa huomioidaan mikrobiologiset näkökohdat eli tilanne parantunee tulevaisuudessa.

"Ihminen kestää luonnostaan hänelle normaalin määrän mikrobeja - kuten tiedätkin..."
- Näin on. Hometalojen mikrobien terveyshaitat ja niiden aste ovat nimenomaan riippuvaisia määristä, lajeista ja materiaaleista, joita ne hajoittavat.

Tietoni eivät ole mutu-asteella. Haisevien materiaalien suhteen minulla on mahdollisuus tutustua myös niistä otettujen näytteiden mikrobiologisiin tutkimustuloksiin. Tietoni eivät siis perustu pelkästään henkilökohtaisiin aistimuksiini. En ole vielä kohdannut tunkkaiselle haisevaa materiaalia, jonka mikrobiarvot eivät ylittäisi ns. normaaliarvoja. Sen sijaan haisemattomien näytepalojen osalta on tavallista, etteivät normaalin rajat ylity tai ylittyvät vain vähäisesti.

taas.. kirjoitti:

"Homevaurioisen purueristetyn talon haju on taas sen sijaan vanhanimelä."
- Vastaus koskien lahovaurioita on silti sama. Homevauriot edeltävät lahovaurioita. Imelä haju voi siis tarkoittaa, että homevaurio on jossain rakennuksen osassa edennyt lahovaurioksi.

Toistain: materiaaleilla on omat ominaishajunsa. Mieleeni ei heti tule mitään rakennusmateriaalia, jonka ominaishaju olisi tunkkainen, vaan kyseinen haju tulee vähitellen mikrobitoiminnan seurauksena.

Purueriste toimi hyvin silloin, kun sisätiloissa ei lotrattu vesillä ja puulämmitys huolehti hatarien rakenteiden automaattisesta tuuletuksesta. Nykyisissä asumistottumuksissa se homehtuu varsinkin, jos ilmanvaihtoon ei ole satsattu oikeaoppisesti. Purueristeen etu mineraalivillaan nähden on se, että se kuivuu nopeammin. Jatkuva tai toistuva nykyasumisen mukanaan tuoma ylimääräinen kosteus homehduttaa sen kuitenkin herkästi.

Se, että olet "ihminen joka on ihan käytännössä työkennellyt niin uusien kuin vanhojenkin rakennusten parissa kohta 42 vuotta", ei ole meriitti näissä asioissa. Juuri tällä ihmisryhmällä ovat asenteet jumiutuneet ja ovat valitettavan usein näillä käsityksillään syyllisiä moniin homeongelmiin. Nykyasumistottumuksiin ei voida soveltaa vanhoja "isältä pojalle" omaksuttuja rakentamis- tai korjausoppeja.

Nykyään myös rakennusteknisessä koulutuksessa huomioidaan mikrobiologiset näkökohdat eli tilanne parantunee tulevaisuudessa.

"Ihminen kestää luonnostaan hänelle normaalin määrän mikrobeja - kuten tiedätkin..."
- Näin on. Hometalojen mikrobien terveyshaitat ja niiden aste ovat nimenomaan riippuvaisia määristä, lajeista ja materiaaleista, joita ne hajoittavat.

Tietoni eivät ole mutu-asteella. Haisevien materiaalien suhteen minulla on mahdollisuus tutustua myös niistä otettujen näytteiden mikrobiologisiin tutkimustuloksiin. Tietoni eivät siis perustu pelkästään henkilökohtaisiin aistimuksiini. En ole vielä kohdannut tunkkaiselle haisevaa materiaalia, jonka mikrobiarvot eivät ylittäisi ns. normaaliarvoja. Sen sijaan haisemattomien näytepalojen osalta on tavallista, etteivät normaalin rajat ylity tai ylittyvät vain vähäisesti.

Lue lisää

Turve ja purueriste tuoksuvat tietynlaiselle, vaikka niissä ei olisikaan merkittäviä määriä mikrobeja...

taas.. kirjoitti:

"Homevaurioisen purueristetyn talon haju on taas sen sijaan vanhanimelä."
- Vastaus koskien lahovaurioita on silti sama. Homevauriot edeltävät lahovaurioita. Imelä haju voi siis tarkoittaa, että homevaurio on jossain rakennuksen osassa edennyt lahovaurioksi.

Toistain: materiaaleilla on omat ominaishajunsa. Mieleeni ei heti tule mitään rakennusmateriaalia, jonka ominaishaju olisi tunkkainen, vaan kyseinen haju tulee vähitellen mikrobitoiminnan seurauksena.

Purueriste toimi hyvin silloin, kun sisätiloissa ei lotrattu vesillä ja puulämmitys huolehti hatarien rakenteiden automaattisesta tuuletuksesta. Nykyisissä asumistottumuksissa se homehtuu varsinkin, jos ilmanvaihtoon ei ole satsattu oikeaoppisesti. Purueristeen etu mineraalivillaan nähden on se, että se kuivuu nopeammin. Jatkuva tai toistuva nykyasumisen mukanaan tuoma ylimääräinen kosteus homehduttaa sen kuitenkin herkästi.

Se, että olet "ihminen joka on ihan käytännössä työkennellyt niin uusien kuin vanhojenkin rakennusten parissa kohta 42 vuotta", ei ole meriitti näissä asioissa. Juuri tällä ihmisryhmällä ovat asenteet jumiutuneet ja ovat valitettavan usein näillä käsityksillään syyllisiä moniin homeongelmiin. Nykyasumistottumuksiin ei voida soveltaa vanhoja "isältä pojalle" omaksuttuja rakentamis- tai korjausoppeja.

Nykyään myös rakennusteknisessä koulutuksessa huomioidaan mikrobiologiset näkökohdat eli tilanne parantunee tulevaisuudessa.

"Ihminen kestää luonnostaan hänelle normaalin määrän mikrobeja - kuten tiedätkin..."
- Näin on. Hometalojen mikrobien terveyshaitat ja niiden aste ovat nimenomaan riippuvaisia määristä, lajeista ja materiaaleista, joita ne hajoittavat.

Tietoni eivät ole mutu-asteella. Haisevien materiaalien suhteen minulla on mahdollisuus tutustua myös niistä otettujen näytteiden mikrobiologisiin tutkimustuloksiin. Tietoni eivät siis perustu pelkästään henkilökohtaisiin aistimuksiini. En ole vielä kohdannut tunkkaiselle haisevaa materiaalia, jonka mikrobiarvot eivät ylittäisi ns. normaaliarvoja. Sen sijaan haisemattomien näytepalojen osalta on tavallista, etteivät normaalin rajat ylity tai ylittyvät vain vähäisesti.

Lue lisää

Olen käynyt aika monessa purueristetyssä talossa, ja täytyy todeta, että kertomasi mukaan ne ovat täysin homeessa. Eli jotain 35 hometaloa, ja kaikki tuoksuvat hieman samantyyliselle. Taitaa olla hometaloja tämä maa pullollaan, jos tuolla mentaliteetillä ryhtyy rakennuksia arvioimaan. Saa sitä lukea vaikka rakennusinsinööriksi ja mikrobiologiksi, mutta sitä ei näköjään ymmärretä, että vanha talo on vanha talo. Luonnollisesti mikrobeja on hieman enemmän. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että talo olisi asumiskelvoton. Nuo purueristetyt hometalot menevät kyllä yllättävän hyvin kaupaksi. Hajuaisti täytyy olla melko huono, jos ei erota tuon ajan talolle tyypillistä tuoksua. En siis ole varmaankaan käynyt yhdessäkään rintamamiestalossa, jossa ei olisi hometta.

Jarmo kirjoitti:

Olen käynyt aika monessa purueristetyssä talossa, ja täytyy todeta, että kertomasi mukaan ne ovat täysin homeessa. Eli jotain 35 hometaloa, ja kaikki tuoksuvat hieman samantyyliselle. Taitaa olla hometaloja tämä maa pullollaan, jos tuolla mentaliteetillä ryhtyy rakennuksia arvioimaan. Saa sitä lukea vaikka rakennusinsinööriksi ja mikrobiologiksi, mutta sitä ei näköjään ymmärretä, että vanha talo on vanha talo. Luonnollisesti mikrobeja on hieman enemmän. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että talo olisi asumiskelvoton. Nuo purueristetyt hometalot menevät kyllä yllättävän hyvin kaupaksi. Hajuaisti täytyy olla melko huono, jos ei erota tuon ajan talolle tyypillistä tuoksua. En siis ole varmaankaan käynyt yhdessäkään rintamamiestalossa, jossa ei olisi hometta.

Lue lisää

Taitaa olla niin että harvassa ovat ne rintamamiestalot jotka olis peruskorjattu oikein. Suurin osa olis kait järkevintä purkaa.Kyllähän niitä kaupaksi menee mutta käräjille näyttävät usein päätyvän kun uudet asukkaat tajuavat mitä ovat ostaneet.

ettäpä kirjoitti:

Turve ja purueriste tuoksuvat tietynlaiselle, vaikka niissä ei olisikaan merkittäviä määriä mikrobeja...

Tuoreella turpeella ja purueristeellä on ominaishajunsa. Hajut ovat haihtuvia yhdisteitä eikä vanha kuiva materiaali haise millekään.

Ymmärrät asian, jos vaikkapa haistelet kauan hapen kanssa yhteydessä olleita kahvin poroja tai vaimosi kuivattua hääkukkakimppua 40 vuoden takaa tai vertaat tuoreen laudan hajua vanhaan lautaan jne.

Kosteuden vaikutuksesta nämä kaikki saadaan taas haisemaan, mutta niihin ei suinkaan tule sitä alkuperäistä kahvin aromia tai kukkien tuoksua, vaan mikrobien aineenvaihduntatuotteiden hajuja, jotka sitten voivat olla tunkkaisia, maakellarimaisia, pistäviä jne.

väärinkäsityksiin kirjoitti:

" Purueristetyt talot haisevat luonnostaan tietynlaiselle, niin myös vanhat hirsitalot. Yleensä myös 70-luvulla rakennetuissa taloissa on tyypillinen ominaishajunsa, vaikka rakennuksessa ei olisikaan kosteus-tai homevaurioita. "

Nämä on näitä sitkeässä olevia käsityksiä, joita varsinkin vanhemman polven rakennusmiehet edelleenkin viljelevät. Ne ovat heidän ikiomia päätelmiään, jotka eivät saa tukea 2000-luvun tieteellisestä tutkimuksesta. Tieto kulkee nähtävästi hyvin hitaasti kentälle.

Mikrobien tuottamat hajut voivat vaihdella senkin mukaan mitä materiaalia ne hajottavat. Eri mikrobit viihtyvät myös paremmin tietynlaisissa materiaaleissa. Siksi esim. homeinen purueriste voi haista erilaiselle kuin 70-luvun talo jne..

Jokainen meistä myös tietää, ettei läheskään kaikki vanhat hirsitalot tai 70-luvun talot haise.

" purueristetyn talon haju on taas sen sijaan vanhanimelä ".
- Jos vanha talo haisee imelälle, on syytä epäillä, että rakennuksessa on lahovaurioita.


" 70-luvulla rakennetut talot omaavat terveenäkin tietynlaisen ominaishajun. Käytetyt materiaalit, kuten lastulevyt, muovimatot ja maalit haisevat niille itselleen. "
- 70-luvulla asennetut materiaalit ovat jo emissioineet hajunsa kuluneen 30 v. aikana. Mikrobitoiminnan mukana niihin tulee muita hajuja riippuen hajottajamikrobista.

" Tutkimme aikanani työn puolesta vanhan hirsitalon hajuongelmaa. Mikään otsonointikaan ei tehonnut. "
- Olisi mielenkiintoista tietää, minkälaisin menetelmin homevauriot tuossa tapauksessa kyettiin poissulkemaan.
- Homevaurioituneen talon otsonointi on täysin turhaa. Se voi korkeintaan peittää tilapäisesti ilmassa olevia hajuja, mutta koska se ei poista hajunlähdettä, hajut ovat hetkessä takaisin.

Syy vanhojen talojen hajuihin:

" Kosteus ja homevauriot yleisiä vanhemmissa peruskorjatuissa asuintaloissa":
http://www.tapiola.fi/www/Tapiola_ryhma/Lehdistopalvelut/Uutiset/Kosteus ja homevauriot yleisiä vanhemmissa peruskorjatuissa asuintaloissa.htm

Puruissakaan ei välttämättä näy mitään, vaan homevaurion voi tunnistaa pelkästä hajustakin:

http://www.meidantalo.fi/kysyasiantuntijalta/kunnonkonsti/article117021-1.html

"Lattian alapuolella olevan betonilaatan kylmyydestä voi seurata myös se, että purujen alaosiin tiivistyy rakenteessa olevaa kosteutta, joka aiheuttaa puruissa mikrobikasvua, homehtumista ja jopa lahoamista. Siksi lattiarakenteen avaamisen yhteydessä tulisi tarkistaa rakenteen alapinnalla olevien purujen haju ja väri. Jos ne haisevat ummehtuneelle tai niiden väri on tummempi kuin pintaosien purujen, tulee kaikki purut ja tummuneet puuosat poistaa. Purut voivat olla kuivat, mutta samalla mikrobeista saastuneet.

Jos myös pohjalla ja ulkoseinän lähellä sahanpurut ovat “terveen näköiset” ja hajuttomat, niin vajeen voi hyvin täyttää tiiviiksi sullotulla kuivalla ja hajuttomalla sahanpurulla."

Lue lisää

... muurahaispesään. Tarkoitukseni oli lohdutella alkuperäistä kysyjää, ettei kyse välttämättä ole homevauriosta jos talossa on tunkkainen haju. En esitä täällä mitään kosteusteknistä asiantuntijaa, vaan ehdotan kaikkia homepelkoisia kääntymään asiantuntijan puoleen, jos haju tosiaan huolettaa eikä omin toimin lähde pois.

Mutta en myöskään sorru tuohon homehysteriaan näkemättä ja tutkimatta taloa. Omia lapsiani ja muitakaan rakkaitani minun ei tarvitse omasta, hiukan tunkkaiselle toisinaan tuoksuvasta, satavuotiaasta hirsitalosta ajaa pihalle siinä pelossa, että heidän henkensä olisi jotenkin vaarassa. Talostamme ei ole löytynyt hometta.

Kärkäs neuvoskelija kysyi, miten olemme homeettomuuteemme päätyneet uskomaan. Taloa ostaessamme tutkimme sen huolellisesti (ja ihan oikein asiantuntijan kanssa). Siinä on hyvä, korkea kivijalka ja hirsirakenteet kaikin puolin kuivat ja kunnossa. Lisäeristystä (ekovillaa) on tämän jälkeen lisätty lattioihin sekä (purua) yläpohjaan. Seinistä purettiin vanhat pinkopahvit, ja siinä yhteydessä havaittiin parin ikkunan alla jokunen lahonnut hirsi, koska ikkunapellit olivat falskanneet. Nämä kohdat uusittiin. Ikkunat kunnostettiin ja ikkunapellit uusittiin. Katto on erinomaisessa kunnossa. Seiniin lisättiin huokolevyt tiivistykseksi ja tapetoitiin. Missään ei ole käytetty muovia tai muoviperäisiä maaleja, edes paperitapeteissa ei ole muovikalvoja pinnassa. Riittääkö selitykseksi?

Ja kyllä, jos tuota siistiä, kuivaa hirsiseinää, jota pariin paikkaan jäi pellavariveineen näkyviinkin, nuuhkaisee oikein läheltä, siinä on "luonnollinen vanhan talon tuoksu", minusta kerrassaan ihana. Jos väliovet jäävät kiinni ja ilman kierto estyy, tuoksu vahvenee vähemmän miellyttäväksi, muttei sittenkään ole paha haju. Normaalioloissa sisäilma on aina raikas, ja esimerkiksi keittiön paistokäryt häviävät olemattomiin alta aikayksikön. Vieraammekin ovat kehuneet, että meillä "ilmaa riittää".

Vanha, painovoimaisesti ilmanvaihtonsa hoitava talo on hyvin hoidettuna ja oikein korjattuna erittäin turvallinen ja terveellinen asuinympäristö. Kelpaa täällä lapsia kasvattaa!

Lyydia kirjoitti:

... muurahaispesään. Tarkoitukseni oli lohdutella alkuperäistä kysyjää, ettei kyse välttämättä ole homevauriosta jos talossa on tunkkainen haju. En esitä täällä mitään kosteusteknistä asiantuntijaa, vaan ehdotan kaikkia homepelkoisia kääntymään asiantuntijan puoleen, jos haju tosiaan huolettaa eikä omin toimin lähde pois.

Mutta en myöskään sorru tuohon homehysteriaan näkemättä ja tutkimatta taloa. Omia lapsiani ja muitakaan rakkaitani minun ei tarvitse omasta, hiukan tunkkaiselle toisinaan tuoksuvasta, satavuotiaasta hirsitalosta ajaa pihalle siinä pelossa, että heidän henkensä olisi jotenkin vaarassa. Talostamme ei ole löytynyt hometta.

Kärkäs neuvoskelija kysyi, miten olemme homeettomuuteemme päätyneet uskomaan. Taloa ostaessamme tutkimme sen huolellisesti (ja ihan oikein asiantuntijan kanssa). Siinä on hyvä, korkea kivijalka ja hirsirakenteet kaikin puolin kuivat ja kunnossa. Lisäeristystä (ekovillaa) on tämän jälkeen lisätty lattioihin sekä (purua) yläpohjaan. Seinistä purettiin vanhat pinkopahvit, ja siinä yhteydessä havaittiin parin ikkunan alla jokunen lahonnut hirsi, koska ikkunapellit olivat falskanneet. Nämä kohdat uusittiin. Ikkunat kunnostettiin ja ikkunapellit uusittiin. Katto on erinomaisessa kunnossa. Seiniin lisättiin huokolevyt tiivistykseksi ja tapetoitiin. Missään ei ole käytetty muovia tai muoviperäisiä maaleja, edes paperitapeteissa ei ole muovikalvoja pinnassa. Riittääkö selitykseksi?

Ja kyllä, jos tuota siistiä, kuivaa hirsiseinää, jota pariin paikkaan jäi pellavariveineen näkyviinkin, nuuhkaisee oikein läheltä, siinä on "luonnollinen vanhan talon tuoksu", minusta kerrassaan ihana. Jos väliovet jäävät kiinni ja ilman kierto estyy, tuoksu vahvenee vähemmän miellyttäväksi, muttei sittenkään ole paha haju. Normaalioloissa sisäilma on aina raikas, ja esimerkiksi keittiön paistokäryt häviävät olemattomiin alta aikayksikön. Vieraammekin ovat kehuneet, että meillä "ilmaa riittää".

Vanha, painovoimaisesti ilmanvaihtonsa hoitava talo on hyvin hoidettuna ja oikein korjattuna erittäin turvallinen ja terveellinen asuinympäristö. Kelpaa täällä lapsia kasvattaa!

Lue lisää

Maassamme on liikkeellä runsaasti itseään "asiantuntijoiksi" tituleeravia tällä alalla. Vain aniharvalla heistä on syvällisempää mikrobiologista asiantuntemusta, jota he osaisivat soveltaa korjausrakentamiseen. Väärien neuvojen myötä on peruskorjattu lukemattomia taloja tikittäviksi homepommeiksi.

Muovien poisjättäminen talosta, jossa eletään 2000-luvun asumistottumusten mukaan, on riskaabelia. Tässä linkki Rakennuslehden artikkeliin, jossa on haastateltu Suomen eturivin asiantuntijaa tällä alalla. Sinun kannattaa lukea se:

http://www.rakennuslehti.fi/haku/haettu.asp?tulosid=7286&paiva=10.3.2005

Toinen tyypillinen kompastuskivi on vanhan rossipohjaisen talon lattian lämpöeristäminen. Kerron siitä lisää, mikäli teillä on tehty niin.

oikein ? kirjoitti:

Maassamme on liikkeellä runsaasti itseään "asiantuntijoiksi" tituleeravia tällä alalla. Vain aniharvalla heistä on syvällisempää mikrobiologista asiantuntemusta, jota he osaisivat soveltaa korjausrakentamiseen. Väärien neuvojen myötä on peruskorjattu lukemattomia taloja tikittäviksi homepommeiksi.

Muovien poisjättäminen talosta, jossa eletään 2000-luvun asumistottumusten mukaan, on riskaabelia. Tässä linkki Rakennuslehden artikkeliin, jossa on haastateltu Suomen eturivin asiantuntijaa tällä alalla. Sinun kannattaa lukea se:

http://www.rakennuslehti.fi/haku/haettu.asp?tulosid=7286&paiva=10.3.2005

Toinen tyypillinen kompastuskivi on vanhan rossipohjaisen talon lattian lämpöeristäminen. Kerron siitä lisää, mikäli teillä on tehty niin.

Lue lisää

Kerro nyt kaikille, miten korjataan oikein vanha talo, ketä käytetään asiantuntijana ja kuka tekee homman. Tuntuu, että teki sitten niin tai näin, niin sinun mielestäsi se on aina väärin. Ei sille voi mitään, jos ei pidä vanhoista taloista, mutta on turha levittää tuollaista hysteriaa. Mutu, mutu, mutu... Kerro, voiko vanhaa taloa ylipäätänsä korjata lainkaan. Teksteistäsi saa todellakin sellaisen käsityksen, että yksikään talo ei ole oikein korjattu.

kerro meille kirjoitti:

Kerro nyt kaikille, miten korjataan oikein vanha talo, ketä käytetään asiantuntijana ja kuka tekee homman. Tuntuu, että teki sitten niin tai näin, niin sinun mielestäsi se on aina väärin. Ei sille voi mitään, jos ei pidä vanhoista taloista, mutta on turha levittää tuollaista hysteriaa. Mutu, mutu, mutu... Kerro, voiko vanhaa taloa ylipäätänsä korjata lainkaan. Teksteistäsi saa todellakin sellaisen käsityksen, että yksikään talo ei ole oikein korjattu.

Lue lisää

Nykymittakaavan mukainen homeongelma on tuore ilmiö maassamme. Vasta 90-luvulla on alettu herätä siihen vähitellen. Yksi syy on muuttuneet asumustottumukset, joita ei rakentamisen perimätiedossa ole luonnollisestikaan voitu huomioida.

Ongelman tuoreudesta johtuen alalla ei ole ollut valmiiksi asiantuntijoita. Heidän koulutuksensa on lähtenyt käyntiin vasta viime aikoina. Maasta löytyy toki paljon ns. "asiantuntijoita", joiden mutu-tietotaidoilla ei kannata lähteä saneeraamaan vanhoja rakennuksia. Todellisia asiantuntijoita on aivan liian vähän - itseasiassa voi sanoa, että vain muutamia. Se on suuri ja tiedostettu puute, joka korjaantuu vasta tulevaisuudessa. Jos nyt nimeäisin jonkun osaajan, hänelle olisi varmaankin vuoden pituinen jono eikä hän välttämättä ole kiinnostunut pienistä koheista.

Esim. sellaiset rintamamiestalot, jotka olisi korjattu oikeaoppisesti, ovat todella harvassa.
Rakentamista ja korjausrakentamista voi nykyään jo kutsua omaksi tieteen alakseen, mikä johtuu paljolti asumistottumusten muutoksista ja ilmastostamme. Vanhan talon korjaamiseen ryhtyvän on syytä hankkia tietoa myös itsenäisesti. Rakentamismääräyskokoelmiin on hyvä tutustua perusteellisesti. Tietoa on saatavissa myös esim. Ympäristöministeriön oppaista ja muista julkaisuista, joita saa ainakin Rakennustietokeskuksesta.

oikein ? kirjoitti:

Maassamme on liikkeellä runsaasti itseään "asiantuntijoiksi" tituleeravia tällä alalla. Vain aniharvalla heistä on syvällisempää mikrobiologista asiantuntemusta, jota he osaisivat soveltaa korjausrakentamiseen. Väärien neuvojen myötä on peruskorjattu lukemattomia taloja tikittäviksi homepommeiksi.

Muovien poisjättäminen talosta, jossa eletään 2000-luvun asumistottumusten mukaan, on riskaabelia. Tässä linkki Rakennuslehden artikkeliin, jossa on haastateltu Suomen eturivin asiantuntijaa tällä alalla. Sinun kannattaa lukea se:

http://www.rakennuslehti.fi/haku/haettu.asp?tulosid=7286&paiva=10.3.2005

Toinen tyypillinen kompastuskivi on vanhan rossipohjaisen talon lattian lämpöeristäminen. Kerron siitä lisää, mikäli teillä on tehty niin.

Lue lisää

sinulle lisää remontistamme. Olen työni puolesta tekemisissä monenlaisten rakennusalan toimijoiden kanssa ja löydän kyllä itse asiantuntijakontaktini, kiitos vain.

Yksi huomio tekstissäsi tosin on ihan asiallinen: vanhoissa taloissa on riskaabelia elää 2000-luvun asumistottumusten mukaan, mikäli sillä tarkoitetaan poreammeita, höyrysuihkuja, sisäsaunoja ja niin edespäin. Meillä ei ole kyseisiä mukavuuksia, itse asiassa ei lainkaan märkätiloiksi määriteltäviä, päärakennuksessa, ainoastaan pieni wc ja keittiön vesipiste. Tiskikone on varustettu kaukalolla ja wc:ssä on pyykkikoneen vuoksi lattiakaivo.

Sauna on pihan perällä, niin kuin asiaan kuuluu.

Ja ikinä, kuuna päivänä, en vaihtaisi vanhaa talokaunotartamme mihinkään mikrobinkestävään uutuustaloon. Eikös se ole sitäpaitsi niin (ihan tutkittu juttu, ei nyt vaan ole laittaa virallista linkkiä mihinkään) että liian streliileissä oloissa lapsetkin saavat enemmän allergioita. Meillä juoksee lapsia ja elikoita ympäriinsä ja ollaan kaikki tosi terveitä.

Kaikki nuhat ja kröhät häipyivät sen siliän tien, kun muutimme Helsingin keskustasta pois tänne maaseudun rauhaan. Pipokin löystyi niin että huomaa, kyllä maalla vanhassa talossa on mukavaa.

Lyydia kirjoitti:

sinulle lisää remontistamme. Olen työni puolesta tekemisissä monenlaisten rakennusalan toimijoiden kanssa ja löydän kyllä itse asiantuntijakontaktini, kiitos vain.

Yksi huomio tekstissäsi tosin on ihan asiallinen: vanhoissa taloissa on riskaabelia elää 2000-luvun asumistottumusten mukaan, mikäli sillä tarkoitetaan poreammeita, höyrysuihkuja, sisäsaunoja ja niin edespäin. Meillä ei ole kyseisiä mukavuuksia, itse asiassa ei lainkaan märkätiloiksi määriteltäviä, päärakennuksessa, ainoastaan pieni wc ja keittiön vesipiste. Tiskikone on varustettu kaukalolla ja wc:ssä on pyykkikoneen vuoksi lattiakaivo.

Sauna on pihan perällä, niin kuin asiaan kuuluu.

Ja ikinä, kuuna päivänä, en vaihtaisi vanhaa talokaunotartamme mihinkään mikrobinkestävään uutuustaloon. Eikös se ole sitäpaitsi niin (ihan tutkittu juttu, ei nyt vaan ole laittaa virallista linkkiä mihinkään) että liian streliileissä oloissa lapsetkin saavat enemmän allergioita. Meillä juoksee lapsia ja elikoita ympäriinsä ja ollaan kaikki tosi terveitä.

Kaikki nuhat ja kröhät häipyivät sen siliän tien, kun muutimme Helsingin keskustasta pois tänne maaseudun rauhaan. Pipokin löystyi niin että huomaa, kyllä maalla vanhassa talossa on mukavaa.

Lue lisää

Teillä on asiat paljon tavallista paremmin, koska teillä on normaalia huomattavasti pienempi kosteusrasitus, jos päärakennuksessanne ei ole suihku- tai muita märkätiloja. Teidän kohdallanne saneerauksenne on varmaankin ihan OK.

Tätä vielä kommentoin: "liian streliileissä oloissa lapsetkin saavat enemmän allergioita". Olen samaa mieltä. Kosteusvauriomikrobien kohdalla asia on monimutkaisempi. Homealtistumisessa ei ole kysymys pelkästään allergeeneista (itse asiassa homeallergia on harvinainen). Ongelmana on myös mikrobien myrkylliset aineenvaihduntatuotteet. Tiedät varmaan, että pilaantuneen ruoan syömisestä saa ruokamyrkytyksen. Myrkyt ovat mikrobien siihen erittämiä. Tilanne on aivan sama hometaloissa. Siellä niitä myrkkyjä tulee ihmiseen hengitysteiden kautta tai ihon läpi. Kysymyksessä on usein myös samat homeet tai bakteerit kuin ruoissakin. Jotkut myrkyt ovat vaarallisempia hengitettyinä kuin syötyinä.

Steriili tarkoittaa lisääntymiskyvytöntä. Homeiden vaarallisuus ei katoa, vaikka ne sterilisoitaisiin. (Pilaantunut ruokakaan ei tule syömäkelpoiseksi, vaikka sitä kuinka sterilisoitaisiin.)

niin.. kirjoitti:

Teillä on asiat paljon tavallista paremmin, koska teillä on normaalia huomattavasti pienempi kosteusrasitus, jos päärakennuksessanne ei ole suihku- tai muita märkätiloja. Teidän kohdallanne saneerauksenne on varmaankin ihan OK.

Tätä vielä kommentoin: "liian streliileissä oloissa lapsetkin saavat enemmän allergioita". Olen samaa mieltä. Kosteusvauriomikrobien kohdalla asia on monimutkaisempi. Homealtistumisessa ei ole kysymys pelkästään allergeeneista (itse asiassa homeallergia on harvinainen). Ongelmana on myös mikrobien myrkylliset aineenvaihduntatuotteet. Tiedät varmaan, että pilaantuneen ruoan syömisestä saa ruokamyrkytyksen. Myrkyt ovat mikrobien siihen erittämiä. Tilanne on aivan sama hometaloissa. Siellä niitä myrkkyjä tulee ihmiseen hengitysteiden kautta tai ihon läpi. Kysymyksessä on usein myös samat homeet tai bakteerit kuin ruoissakin. Jotkut myrkyt ovat vaarallisempia hengitettyinä kuin syötyinä.

Steriili tarkoittaa lisääntymiskyvytöntä. Homeiden vaarallisuus ei katoa, vaikka ne sterilisoitaisiin. (Pilaantunut ruokakaan ei tule syömäkelpoiseksi, vaikka sitä kuinka sterilisoitaisiin.)

Lue lisää

Lähes 90-vuotias tätini ja hänen vielä vanhempi miehensä elävät kahdestaan talossa, joka on aivan läpimötä. Siis ihan aikuisten oikeasti. Alkaa heti ahdistaa ja vaatteet haisevat, kun heillä käy. Mutta siellä vain porskuttavat ja tuskin viimeistä päivää. Lieneekö penisilliinikasvusto?

vaikka kuinka siivoan ja tolilla paikkoja porstaan..petivaatteita vaihdan ja tuuletan niitä usein..tuuletusikkunat auki aina puoli päivää..niin silti esim makkariin mentäessä haisee tunkkaiselle..juuri ennen siivousta tuoksuu tolu mutta siihen päivään se jääkin..sellainen kanalan haju!

haju kirjoitti:

vaikka kuinka siivoan ja tolilla paikkoja porstaan..petivaatteita vaihdan ja tuuletan niitä usein..tuuletusikkunat auki aina puoli päivää..niin silti esim makkariin mentäessä haisee tunkkaiselle..juuri ennen siivousta tuoksuu tolu mutta siihen päivään se jääkin..sellainen kanalan haju!

Lue lisää

Mitenkäs sitten tämmöinen tilanne kun asunto haisee välillä tunkkaiselle ja sitten taas välillä ei. Eli haju vaihtelee vaikka ei tuuletukseen koskisi ollenkaan. kyseessä on vanha 50 luvun talo.

uusavutonna kirjoitti:

Mitenkäs sitten tämmöinen tilanne kun asunto haisee välillä tunkkaiselle ja sitten taas välillä ei. Eli haju vaihtelee vaikka ei tuuletukseen koskisi ollenkaan. kyseessä on vanha 50 luvun talo.

Lue lisää

Satunnaiset tunkkaiset tuoksahdukset voivat olla ilmavuotojen tuomisia. Eikä talon edes tarvitse olla läpeensä homeessa....

Kas kun mahd. ryömintätilassa lattian alla ynnä maaperässä ylipäätään on AINA mikrobitoimintaa ja näitä terveisiä sitten alapohjan, lattian & seinän liitosten, putkiläpivientien yms. kautta kulkevat ilmavuodot tuovat. Tällaisia haisuongelmia voi olla kerrostaloissakin, jopa ylemmissä kerroksissa, jos/kun ilma pääsee liikkumaan esim. ryömintätilasta asuntoon hormikuilujen kautta.

Ja seuraavaksi varmaan kuulemme taas homehysteerikon tikitystä aiheesta "aina kun haiskahtaa, talo on purkuvalmis", säestyksenä "mikään materiaali, etenkään *vanha* puu ei tuoksahda millekään ellei se ole läpeensä homeessa".

Ne, joilla on vielä kosketusta reaalimaailmaan voivat vaikka kokeilla erilaisten rakennusmateriaalien sijoittamista pariksi viikoksi umpinaiseen lasipurkkiin. Kummasti vaan aika vahvat tuoksut irtoaa yllättävistäkin materiaaleista (esim. betoni tai galvanoitu pelti) eikä monia tuoksuja voi mitenkään raikkaiksi kehua.

maaperästä tms. kirjoitti:

Satunnaiset tunkkaiset tuoksahdukset voivat olla ilmavuotojen tuomisia. Eikä talon edes tarvitse olla läpeensä homeessa....

Kas kun mahd. ryömintätilassa lattian alla ynnä maaperässä ylipäätään on AINA mikrobitoimintaa ja näitä terveisiä sitten alapohjan, lattian & seinän liitosten, putkiläpivientien yms. kautta kulkevat ilmavuodot tuovat. Tällaisia haisuongelmia voi olla kerrostaloissakin, jopa ylemmissä kerroksissa, jos/kun ilma pääsee liikkumaan esim. ryömintätilasta asuntoon hormikuilujen kautta.

Ja seuraavaksi varmaan kuulemme taas homehysteerikon tikitystä aiheesta "aina kun haiskahtaa, talo on purkuvalmis", säestyksenä "mikään materiaali, etenkään *vanha* puu ei tuoksahda millekään ellei se ole läpeensä homeessa".

Ne, joilla on vielä kosketusta reaalimaailmaan voivat vaikka kokeilla erilaisten rakennusmateriaalien sijoittamista pariksi viikoksi umpinaiseen lasipurkkiin. Kummasti vaan aika vahvat tuoksut irtoaa yllättävistäkin materiaaleista (esim. betoni tai galvanoitu pelti) eikä monia tuoksuja voi mitenkään raikkaiksi kehua.

Lue lisää

Meni sitten minunki talo purkuun kun noiden viestien perusteella se on hometalo. Tais home ja kosteusmittauksissa mennä jokin pahasti pieleen kun ne oli kaikinpuolin ok mutta "haju" vaan pysyy talossa. Mutta terveenä ollaan oltu ja ei mitään oireita ole ollut "homeesta" niin kyllä mä taidan sittenki vielä tuossa talossa asua