Meillä 1,5v lapsi, itse puhun suomea, isä omaa kieltään englantia. Lisäksi lapsella osapäivähoitaja suomenkielinen. Isä näkee lasta töidensä takia vain muutaman tunnin arki-iltoina, tietty kaikki viikonloput myös. Ihmettelen sitä, että kaiken järjen mukaan olettaisin suomen kielen tulevan lapsella ensimmäisenä ja vahvempana (monia vastaavia perheitä tunnenkin) kun olen itsekin paljon päivisin kotona, mutta ei... Sanoo paljon tavuja ja kommunikoi niillä, ehkä noin parikymmentä on käytössä, kaikki tavut englannin sanoista. Itse yritän aina hänen sanoessaan vaikka "BU" (book) sanoa hänelle oman versioni, että "Niin, kirja, luetaanko kirjaa?" tms. mutta ei. Onko sitten suomen kielen äänteet sen verran monimutkaisempia ääntää (Book - Kirja) vai mikä... Itse puhun yksinomaan lapselle suomea, mutta hän kuulee paljon sitä, kun puhun miehelle englantia - sekoittaako se? Tuntuu ymmärtävän paljon kyllä suomeksi, pitkiäkin lauseita, ja toimii sen mukaan, mitä häneltä pyydän, mutta onko kellään kokemusta tästä, teenkö jotain väärin, vai pitääkö vain yrittää rauhoittua ja luottaa, että se suomikin sieltä pikku hiljaa tulisi? Niin kovasti haluaisin hänen pystyvän ennen pitkää puhumaan Suomen sukulaisille suomeksi, olisi sääli, etteivät isovanhemmat voisi kommunikoida hänen kanssaan :(
Kaksikielisyydestä (taas)
ihmettelijämami
3805
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Meillä oli myös kaksi kieltä kotona, englanti ja suomi. Tosin nyt olen miehen kanssa eronnut, tyttö nyt vajaa 4v.Erosimme tytön ollessa 2,5v.
Lapset ovat yksilöitä, kyllä se kieli sieltä tulee! Jotkut sanovat, että kaksikielisyys hidastaa molempien kielien oppimista, jotkut että ei hidasta, toiset että "vallitsevampi" kieli tulee nopeammin jne. Teet ihan oikein, puhukaa molemmat lapselle omaa kieltänne. Meillä kotikielenä oli englanti, lapselle tietysti puhuin suomea, mies englantia. Koko ajan asuimme Suomessa. Tyttö ei juuri puhunut ennen 1,5v. yksittäisiä tavuja enempää, sitten yhtäkkiä alkoi tulla puhetta, lauseita...kuin olisivat olleet "varastossa" odottamassa. Suomea siis. Meillä tytön isä ei vieläkään ole oppinut oikein puhumaan suomea, mutta ymmärtää, eli tytön ei tarvitse puhua englantia tullakseen ymmärretyksi. Tämä on varmaan hidastanut englannin oppimista. Mutta suomi sujuu hyvin, viime syksynä päiväkodin alettua sanoivat, että tytöllä on ikäisekseen monipuolinen sanavarasto ja osaa selittää asioita hienosti.
Olen kuullut myös muista kaksikielisistä perheistä, että usein kun "valtakieli" on opittu ensin, heikompikin kieli alkaa tulla toisen kielen ollessa tarpeeksi "hyvää". Niin myös meillä. Tyttö matkii sujuvasti englannin fraaseja elokuvista ym. ja lauluja, kuulemma kyselee jatkuvasti eri asioiden nimiä englanniksi tavatessaan isäänsä ja on alusta asti ymmärtänyt englantia hyvin. Ennen juhannusta hän oli isänsä kanssa kaksi viikkoa isovanhempiensa luona, ja oli oppinut paljon uusia sanoja. Hassuinta on kuunnella vajaan 4vuotiaan syntyperäistä ääntämystä...En vielä itsekään ole sisäistänyt että hänhän ON syntyjään myös englanninkielinen!
Kyllä ne molemmat kielet sieltä tulevat, kunhan vain molemmat puhutte myöskin omaa kieltänne lapselle.
Täällä on suomi-ruotsi -yhdistelmä. Minä puhun suomea, hoitopaikka on ruotsinkielinen ja äidin luona puhutaan molempia sekaisin (myös äiti puhuu sekaisin). Lapsi siis viikon mulla, viikon äidillään. Ja virka-aikana perhepäivähoidossa. Ja lapsi 1v10kk.
Aika tasavahvoilta nuo kielet tuntuvat olevan. Minulle puhuu enemmän suomea, hoidossa lähinnä ruotsia, en tiedä miten puhuu äidin luona.
Hassua on kun hoitaja kertoi että jollei tytön käskyä totella (alkaa olla aika voimakastahtoinen), niin käskee muutaman kerran ruotsiksi ja viimeisenä tositiukasti suomeksi :)
Aika paljon tyttö sanoo myös saman asian peräkkäin molemmilla kielillä.
Käytän muuten myöskin tuota samaa, että kun tyttö puhuu ruotsia niin ymmärrän kyllä mutta toistan ensin saman suomeksi.
Veljenpoikani ovat myös kaksikielisiä, tosin suomi on jäänyt sille heikommalle asteelle :P Nooh, kun pojat ovat Suomessa yleensä kuukauden kesällä, alkaa kieli löytymään. Tarvitsevat vain aluksi aikaa, että muistavat sanoja, ymmärtävät kyllä likipitäen täysin suomea, vaikkei olekaan kotikieli ja harvemmin puhuvat suomea. Nuorin kolmikosta täyttää syksyllä kaksi, ja ainakaan kesällä hän ei puhuntu kummankaan kieltä, ehkä siksi, että viro on aika liki suomea :P