olen sekaisin...

Teidän hurmaavien vaakamiesten motoksi ei kokemusteni ja näkemäni perusteella oikein sovi tuo "Kohtele toista jne.."-sanonta.

Niin... olen aina yrittanyt ajatella juuri noin ja toimiakin niin, etta kohtelen toisia juuri niin kuin toivoisin itseani kohdeltavan.. ja kiitos vinkista ja yritin todella ajatella asiaa niin, etta milta minusta tuntuisi jos han menisi treffeille toisen naisen kanssa. No, omasta mielestani han olisi vapaa menemaan ja tekemaankin ihan mita haluaa, koska emmehan ole seurustelusuhteessa, vaan olemme tapailleet ja tutustuneet toisiimme.

Ja en todellakaan ole ajatellut menevani sankyyn taman toisen miehen kanssa, vaan ihan vain illalliselle katsomaan ja tutustumaan mika han on miehiaan, voisiko hanessa olla todellista potentiaalia kumppaniksi. Ja toisaalta enhan voi tietaa, mita tama mies, jonka kanssa olen menossa illalliselle ajattelee, onko han minusta kiinnostunut samassa mielessa, vai vain ihan ystavana, vaikka luulen kylla, etta ensimmainen vaihtoehto on todennakoisempi, kun onhan kysymys kahdesta aikuisesta ihmisesta, miehesta ja naisesta ja tuskin sita tassa iassa ihan vaan ystavamielessa kutsutaan illalliselle, tai jos kutsutaan se tapahtuu siten, etta kumpikin tietaa vain ystavyyden olevan kysymyksessa.

Sanoin vaakamiehelle, etta minulla on tyon vuoksi illallinen huomenna, koska hankin sattui kutsumaan minut ulos juuri samana iltana, koska aion menna illalliselle enka ulos hanen kanssaan, vaikka toisaalta on aivan karmea petturimainen olo sen vuoksi. Vaikka toisaalta onhan se melkein tottakin, koska kysymys on asiakkaastani. Vaakamies vaikutti olevan hieman ehka mustasukkainen, etta menen illalliselle miesseurassa, mutta sanoin hanelle, etta ala huoli, olen tottunut olemaan miesten seurassa ja varmasti minusta hyvin huolehditaan.

Olen hieman ulkona naista jutuista, etta miten yleensa aletaan seurustelemaan ja pitamaan toista yksinoikeutena? Todetaanko se jotenkin yhdessa? Vai tapahtuuko se vain ilman sen kummempaa, aivan kuin vain yhtakkia huomaatkin olevasi suhteessa vai miten hommat yleensa toimii?

Minusta tama vaakamies on kertakaikkiaan upea ja erittain monipuolinen pakkaus ja en missaan nimessa haluaisi loukata hanta mitenkaan. Ja ne runot, jotain kertakaikkisen upeita! Siina on kunnon vanhanajan romantikko kaapinkokoisessa miehessa ja tama yhdistelma on minusta aivan vastustamaton. Ja samalla toivoisin kommentteja mitenkohan tuohon koulutuspuoleen pitaisi suhtautua? Voiko tuollainen suhde toimia, etta mies on vahemman koulutettu kuin nainen vai tuleeko siita yleensa ongelmia? Itse mietin sita, etta en tieda miten esittelisin hanet omille piireilleni jos suhde etenisi ja kun niissa automaattisesti ensimmaiseksi halutaan tietaa, mita kumppani tekee? Tunnen itseni ihan idiootiksi ja pinnalliseksi tuota pohtiessani, mutta en voi sita kieltaakaan ja piirini ovat mitka ovat. Ja toisaalta tuntuu, etta mita samperin merkitysta silla tyolla ja koulutuksellakaan loppujen lopuksi on, jos kaksi ihmista rakastuu ja tulee muuten hyvin toimeen, mutta "valitettavasti" elamassa on muitakin aspekteja ja muita ihmisia, jotka eivat havia rakastuessakaan.

Toivon, etta asiat selkenevat tuolla illallisella minulle. Etta totean tuon toisen miehen epasopivaksi minulle ja se jaa siihen tai sitten jos tuntuu, etta ihastus iskee, taytyy tehda asiat selvaksi vaakamiehelle. Oikein sydameen sattuu jo pelkka ajatuskin siita, etta sarkisin taman ihanan vaakamiehen sydamen. Mutta voiko todella rakastua noin nopeasti, eli siis onko mahdollista, etta han ei todellisuudessa olekaan rakastunut minuun, etta vain luulee olevansa vai voiko todellakin jo olla rakastunut nain lyhyessa ajassa? Mutta toisaalta tuntuu, etta vaikka tuosta illallisesta ei kehkeytyisikaan mitaan, pelkaan etta jatkan tapaamisia vaakamiehen kanssa, koska tuntuu hyvalta olla hanen kanssaan ja sitten etta taman koulutusjutun takia kuitenkin katselen muitakin ja sita en haluaisi missaan nimessa tehda hanelle, koska kummankin tunteet varmasti syvenee ajan kanssa ja aina vaan enemman sattuu erota kun suhde on jo syvempi.

Skorpparinainen kirjoitti:

Niin... olen aina yrittanyt ajatella juuri noin ja toimiakin niin, etta kohtelen toisia juuri niin kuin toivoisin itseani kohdeltavan.. ja kiitos vinkista ja yritin todella ajatella asiaa niin, etta milta minusta tuntuisi jos han menisi treffeille toisen naisen kanssa. No, omasta mielestani han olisi vapaa menemaan ja tekemaankin ihan mita haluaa, koska emmehan ole seurustelusuhteessa, vaan olemme tapailleet ja tutustuneet toisiimme.

Ja en todellakaan ole ajatellut menevani sankyyn taman toisen miehen kanssa, vaan ihan vain illalliselle katsomaan ja tutustumaan mika han on miehiaan, voisiko hanessa olla todellista potentiaalia kumppaniksi. Ja toisaalta enhan voi tietaa, mita tama mies, jonka kanssa olen menossa illalliselle ajattelee, onko han minusta kiinnostunut samassa mielessa, vai vain ihan ystavana, vaikka luulen kylla, etta ensimmainen vaihtoehto on todennakoisempi, kun onhan kysymys kahdesta aikuisesta ihmisesta, miehesta ja naisesta ja tuskin sita tassa iassa ihan vaan ystavamielessa kutsutaan illalliselle, tai jos kutsutaan se tapahtuu siten, etta kumpikin tietaa vain ystavyyden olevan kysymyksessa.

Sanoin vaakamiehelle, etta minulla on tyon vuoksi illallinen huomenna, koska hankin sattui kutsumaan minut ulos juuri samana iltana, koska aion menna illalliselle enka ulos hanen kanssaan, vaikka toisaalta on aivan karmea petturimainen olo sen vuoksi. Vaikka toisaalta onhan se melkein tottakin, koska kysymys on asiakkaastani. Vaakamies vaikutti olevan hieman ehka mustasukkainen, etta menen illalliselle miesseurassa, mutta sanoin hanelle, etta ala huoli, olen tottunut olemaan miesten seurassa ja varmasti minusta hyvin huolehditaan.

Olen hieman ulkona naista jutuista, etta miten yleensa aletaan seurustelemaan ja pitamaan toista yksinoikeutena? Todetaanko se jotenkin yhdessa? Vai tapahtuuko se vain ilman sen kummempaa, aivan kuin vain yhtakkia huomaatkin olevasi suhteessa vai miten hommat yleensa toimii?

Minusta tama vaakamies on kertakaikkiaan upea ja erittain monipuolinen pakkaus ja en missaan nimessa haluaisi loukata hanta mitenkaan. Ja ne runot, jotain kertakaikkisen upeita! Siina on kunnon vanhanajan romantikko kaapinkokoisessa miehessa ja tama yhdistelma on minusta aivan vastustamaton. Ja samalla toivoisin kommentteja mitenkohan tuohon koulutuspuoleen pitaisi suhtautua? Voiko tuollainen suhde toimia, etta mies on vahemman koulutettu kuin nainen vai tuleeko siita yleensa ongelmia? Itse mietin sita, etta en tieda miten esittelisin hanet omille piireilleni jos suhde etenisi ja kun niissa automaattisesti ensimmaiseksi halutaan tietaa, mita kumppani tekee? Tunnen itseni ihan idiootiksi ja pinnalliseksi tuota pohtiessani, mutta en voi sita kieltaakaan ja piirini ovat mitka ovat. Ja toisaalta tuntuu, etta mita samperin merkitysta silla tyolla ja koulutuksellakaan loppujen lopuksi on, jos kaksi ihmista rakastuu ja tulee muuten hyvin toimeen, mutta "valitettavasti" elamassa on muitakin aspekteja ja muita ihmisia, jotka eivat havia rakastuessakaan.

Toivon, etta asiat selkenevat tuolla illallisella minulle. Etta totean tuon toisen miehen epasopivaksi minulle ja se jaa siihen tai sitten jos tuntuu, etta ihastus iskee, taytyy tehda asiat selvaksi vaakamiehelle. Oikein sydameen sattuu jo pelkka ajatuskin siita, etta sarkisin taman ihanan vaakamiehen sydamen. Mutta voiko todella rakastua noin nopeasti, eli siis onko mahdollista, etta han ei todellisuudessa olekaan rakastunut minuun, etta vain luulee olevansa vai voiko todellakin jo olla rakastunut nain lyhyessa ajassa? Mutta toisaalta tuntuu, etta vaikka tuosta illallisesta ei kehkeytyisikaan mitaan, pelkaan etta jatkan tapaamisia vaakamiehen kanssa, koska tuntuu hyvalta olla hanen kanssaan ja sitten etta taman koulutusjutun takia kuitenkin katselen muitakin ja sita en haluaisi missaan nimessa tehda hanelle, koska kummankin tunteet varmasti syvenee ajan kanssa ja aina vaan enemman sattuu erota kun suhde on jo syvempi.

Lue lisää

Omista tekemisistä ja sanomisista on aina itse vastuussa.. ja pahinta mitä voi tapahtua, ei suinkaan ole se, että toinen suuttuu tai loukkaantuu.. pahinta on se jos itse menettää jotakin sellaista mitä ei ennen ollut kokenut!

Vaakamiehelle on kyllä tyypillistä rakastua rakkauden tunteeseen, mutta ei sekään ole silti välttämättä huono asia.. jos saa vastinetta, niin rakastuu kyllä oikeastikin. Runojen rustaaminen kuulostaa kuitenkin hiukan enemmältä, sillä siihen tarvitaa kunnon muusa. Eli enemmän kipinää, kuin tavanomaisesta naisesta löytyy.. kemiat ovat hänen mielestään osuneet kohdalleen.

Tuosta kouluttamattomuudesta sanoisin sen verran, että en minäkän ole käynyt kuin keskikoulun kompuroiden, mutta pystyn tasapäisesti väittelemään ekonomien jopa professoritasoisten kanssa suomalaisesta verotuksesta. Eikä minun tarvitse hävetä osaamistani muillakaan aloilla. Monta kertaa olen joutunut huomaamaan, kuinka typerästi voikaan vaikkapa joku insinööri ajatella.. kun kerran koulussa on niin opetettu.. Ei siis ole ihme jos talotkin Suomessa mätänevät, katot romahtelevat ja pinnat tippuvat betonielementtitaloista. Toki teen virheitä itsekin.. Oppiarvo ei sinällänsä ole tae kenenkään viisaudesta tai älykkyydestä, puhumattakaan kyvystä siirtää oppimaansa käytännön elämään. Ja jos parisuhdetta ajattelee muutenkin, niin eikö se ole parhaimmillaan silloin, kun molemmat täydentävät toistaan. Mitä siitä loppujen lopuksi voi tullakkaan jos molemmat ovat koulujakäyneitä nipottajia : ))) Lisäksi kun kerrot hänen runoistaan, niiden tekeminen ei ole helppoa.. jos siis tekee itse.. Koskettavien ja tunteisiin osuvien runojen tekeminen vaatii älykkyyttä, ne eivät synny tavalliselta tollukalta. Ja vielä lisäksi: Pelkkä luettu oppiarvohan on siltikin vain toisten ihmisten keksimien ja kehittämien asioiden ulkoa opettelemista, arvokkaampaa on tehdä asioita toisten luettaviksi. Ehkäpä hän osoittautuu sellaiseksi??

Ja sitten vielä lisäksi, ettei elämä olisi liian helppoa.. tottakai kannattaa katsoa muitakin mahdollisuuksia, sillä mistäpä sinä muuten tietäisit oletko valitsemassa oikein. Kun on riittävän paljon erilaisia kokemuksia, niin tietää heti onko vastaantuleva henkilö itselle sopiva vai ei.

Vaakamieheltä kirjoitti:

Omista tekemisistä ja sanomisista on aina itse vastuussa.. ja pahinta mitä voi tapahtua, ei suinkaan ole se, että toinen suuttuu tai loukkaantuu.. pahinta on se jos itse menettää jotakin sellaista mitä ei ennen ollut kokenut!

Vaakamiehelle on kyllä tyypillistä rakastua rakkauden tunteeseen, mutta ei sekään ole silti välttämättä huono asia.. jos saa vastinetta, niin rakastuu kyllä oikeastikin. Runojen rustaaminen kuulostaa kuitenkin hiukan enemmältä, sillä siihen tarvitaa kunnon muusa. Eli enemmän kipinää, kuin tavanomaisesta naisesta löytyy.. kemiat ovat hänen mielestään osuneet kohdalleen.

Tuosta kouluttamattomuudesta sanoisin sen verran, että en minäkän ole käynyt kuin keskikoulun kompuroiden, mutta pystyn tasapäisesti väittelemään ekonomien jopa professoritasoisten kanssa suomalaisesta verotuksesta. Eikä minun tarvitse hävetä osaamistani muillakaan aloilla. Monta kertaa olen joutunut huomaamaan, kuinka typerästi voikaan vaikkapa joku insinööri ajatella.. kun kerran koulussa on niin opetettu.. Ei siis ole ihme jos talotkin Suomessa mätänevät, katot romahtelevat ja pinnat tippuvat betonielementtitaloista. Toki teen virheitä itsekin.. Oppiarvo ei sinällänsä ole tae kenenkään viisaudesta tai älykkyydestä, puhumattakaan kyvystä siirtää oppimaansa käytännön elämään. Ja jos parisuhdetta ajattelee muutenkin, niin eikö se ole parhaimmillaan silloin, kun molemmat täydentävät toistaan. Mitä siitä loppujen lopuksi voi tullakkaan jos molemmat ovat koulujakäyneitä nipottajia : ))) Lisäksi kun kerrot hänen runoistaan, niiden tekeminen ei ole helppoa.. jos siis tekee itse.. Koskettavien ja tunteisiin osuvien runojen tekeminen vaatii älykkyyttä, ne eivät synny tavalliselta tollukalta. Ja vielä lisäksi: Pelkkä luettu oppiarvohan on siltikin vain toisten ihmisten keksimien ja kehittämien asioiden ulkoa opettelemista, arvokkaampaa on tehdä asioita toisten luettaviksi. Ehkäpä hän osoittautuu sellaiseksi??

Ja sitten vielä lisäksi, ettei elämä olisi liian helppoa.. tottakai kannattaa katsoa muitakin mahdollisuuksia, sillä mistäpä sinä muuten tietäisit oletko valitsemassa oikein. Kun on riittävän paljon erilaisia kokemuksia, niin tietää heti onko vastaantuleva henkilö itselle sopiva vai ei.

Lue lisää

Oli erittain mielenkiintoista lukea kommenttisi. Haluan kommentoida hieman vastaukseksi.

Olen taysin samaa mielta siita, etta alykkyytta ei todista se, etta on kouluja kaynyt ja saanut siita jonkin todistuksen. On monenlaista alykkyytta ja tama vaakamies on ehdottomasti alykas. Sen huomasin jo ihan ensimmaisilla kahvitreffeilla. Han pelaa shakkia, joka ei myoskaan ole mikaan typeryksien peli, rustaa upeita runoja, jotka osuvat jotenkin aina paivan aiheeseen tai siihen mika on meidan keskusteluiden teemana ollut. Tana aamuna sain runon, jonka perusviesti lyhennettyna oli se, etta "minulla on paljon ihmisia jotka minua rakastavat, mutta kukaan ei rakasta minua niin kuin han". Tuli tunne, etta han jotenkin pelkaa menettavansa minut ja haluaa muistuttaa minua siita, etta en voi loytaa itselleni miesta, joka minua rakastaisi enemman.

Kysymys ei ole niinkaan siita onko alykas vai ei tassa tapauksessa, koska missaan nimessa en viihtyisi typeryksen kanssa;), ennemminkin siita statuskysymyksesta ja en voi kieltaa, etta olen tottunut asumaan ns. paremmilla alueilla ja en myoskaan aio muuttaa tapojani sen asian suhteen, minulle on myos paivan selvaa kuluttaa matkusteluun ja vaatteisiin ja sisustukseen hieman enemman ehka kuin hanella, pidan normaalina myos kayda ulkona syomassa hyvin ja liikkua korkeastikoulutettujen, yrittajien parissa. Mutta myoskaan en ole mikaan hienohelma, vaan tykkaan myos taysin toisentyyppisista asioista ja tulen toimeen hyvin minka tyyppisten ihmisten kanssa tahansa ja oli he sitten mista sosiaaliluokasta tahansa ja myoskaan en tarvitse mitaan 5 tahden hotellia ollakseni onnellinen, vaan mielellani lahden myos telttailemaan ja kayn pusikossa asioilla;)ja syon purkkiruokaa. Itse olen yksityisyrittaja ja korkeakoulutettu ja mies taas ei ole kaynyt kuin peruskoulun. Mutta tienaa ihan kohtuullisesti kuitenkin duunistaan ja kitsastelua han ei sinansa nayta harrastavan ja kertoi han olevan myos sijoittanut, eli ihan tyhjataskustakaan ei ole kysymys. Joku tuolla alempana kommentoi, etta vaakamies on saattanut myos havaita minun olevan ns. "hyva kauppa", koska kylla minua kehtaa naytella missa tahansa, vaikka rikas en ole missaan nimessa, mutta ihan kohtuullisen hyvin toimeentuleva ja odotan, etta niin tulee olemaan jatkossakin. Ovatko vaakamiehet sellaisia, etta namakin seikat vaikuttavat? Ja toinen seikka on, etta minusta se osoittaa toisaalta yritteliaisyyden puutetta ihmisesta, jos ei ole viitsinyt edes ammattia itselleen hankkia. Ja voiko sellainen mies ymmartaa ja hyvaksya naisen yritteliaisyyden pidemman paalle? Se mika minua hanessa ihastuttaa on nimenomaan tuo kombinaatio miehekkyytta yhdistettyna taiteellisuuteen ja herkkyyteen ja upeaan sanankayttoon, joka tulee esille runojen muodossa hanesta ja se, etta hanen kanssaan on hauskaa ja hanen kanssaan voi keskustella aiheesta kuin aiheesta ja lampoa ja kuumuuttakaan en ole jattanyt huomaamatta. Tiedan, etta runojen vasaaminen ei ole todellakaan helppo homma ja siihen tarvitaan kunnon inspiraatiolahde, jotta ne syntyvat ja tassa tapauksessa se taidan olla mina. Han saa minut tuntemaan itseni erittain rakastetuksi ja tarkeaksi ja hyvin erityiseksi.

No tanaan on se paiva, etta pitaisi menna illalliselle tuon toisen miehen kanssa, mikali nyt kaikki menee niin kuin olen suunnitellut, eli lapsenvahti tulee paikalle. Mutta jotenkin on olo kuin rikollisella, etta olen lahdossa ulos toisen miehen kanssa. Tiedan, etta se loukkaisi syvasti tuota vaakamiesta ja minuun sattuu hanen takiaan, koska mielestani han ei ansaitse minulta tuollaista kohtelua.

Skorpparinainen kirjoitti:

Oli erittain mielenkiintoista lukea kommenttisi. Haluan kommentoida hieman vastaukseksi.

Olen taysin samaa mielta siita, etta alykkyytta ei todista se, etta on kouluja kaynyt ja saanut siita jonkin todistuksen. On monenlaista alykkyytta ja tama vaakamies on ehdottomasti alykas. Sen huomasin jo ihan ensimmaisilla kahvitreffeilla. Han pelaa shakkia, joka ei myoskaan ole mikaan typeryksien peli, rustaa upeita runoja, jotka osuvat jotenkin aina paivan aiheeseen tai siihen mika on meidan keskusteluiden teemana ollut. Tana aamuna sain runon, jonka perusviesti lyhennettyna oli se, etta "minulla on paljon ihmisia jotka minua rakastavat, mutta kukaan ei rakasta minua niin kuin han". Tuli tunne, etta han jotenkin pelkaa menettavansa minut ja haluaa muistuttaa minua siita, etta en voi loytaa itselleni miesta, joka minua rakastaisi enemman.

Kysymys ei ole niinkaan siita onko alykas vai ei tassa tapauksessa, koska missaan nimessa en viihtyisi typeryksen kanssa;), ennemminkin siita statuskysymyksesta ja en voi kieltaa, etta olen tottunut asumaan ns. paremmilla alueilla ja en myoskaan aio muuttaa tapojani sen asian suhteen, minulle on myos paivan selvaa kuluttaa matkusteluun ja vaatteisiin ja sisustukseen hieman enemman ehka kuin hanella, pidan normaalina myos kayda ulkona syomassa hyvin ja liikkua korkeastikoulutettujen, yrittajien parissa. Mutta myoskaan en ole mikaan hienohelma, vaan tykkaan myos taysin toisentyyppisista asioista ja tulen toimeen hyvin minka tyyppisten ihmisten kanssa tahansa ja oli he sitten mista sosiaaliluokasta tahansa ja myoskaan en tarvitse mitaan 5 tahden hotellia ollakseni onnellinen, vaan mielellani lahden myos telttailemaan ja kayn pusikossa asioilla;)ja syon purkkiruokaa. Itse olen yksityisyrittaja ja korkeakoulutettu ja mies taas ei ole kaynyt kuin peruskoulun. Mutta tienaa ihan kohtuullisesti kuitenkin duunistaan ja kitsastelua han ei sinansa nayta harrastavan ja kertoi han olevan myos sijoittanut, eli ihan tyhjataskustakaan ei ole kysymys. Joku tuolla alempana kommentoi, etta vaakamies on saattanut myos havaita minun olevan ns. "hyva kauppa", koska kylla minua kehtaa naytella missa tahansa, vaikka rikas en ole missaan nimessa, mutta ihan kohtuullisen hyvin toimeentuleva ja odotan, etta niin tulee olemaan jatkossakin. Ovatko vaakamiehet sellaisia, etta namakin seikat vaikuttavat? Ja toinen seikka on, etta minusta se osoittaa toisaalta yritteliaisyyden puutetta ihmisesta, jos ei ole viitsinyt edes ammattia itselleen hankkia. Ja voiko sellainen mies ymmartaa ja hyvaksya naisen yritteliaisyyden pidemman paalle? Se mika minua hanessa ihastuttaa on nimenomaan tuo kombinaatio miehekkyytta yhdistettyna taiteellisuuteen ja herkkyyteen ja upeaan sanankayttoon, joka tulee esille runojen muodossa hanesta ja se, etta hanen kanssaan on hauskaa ja hanen kanssaan voi keskustella aiheesta kuin aiheesta ja lampoa ja kuumuuttakaan en ole jattanyt huomaamatta. Tiedan, etta runojen vasaaminen ei ole todellakaan helppo homma ja siihen tarvitaan kunnon inspiraatiolahde, jotta ne syntyvat ja tassa tapauksessa se taidan olla mina. Han saa minut tuntemaan itseni erittain rakastetuksi ja tarkeaksi ja hyvin erityiseksi.

No tanaan on se paiva, etta pitaisi menna illalliselle tuon toisen miehen kanssa, mikali nyt kaikki menee niin kuin olen suunnitellut, eli lapsenvahti tulee paikalle. Mutta jotenkin on olo kuin rikollisella, etta olen lahdossa ulos toisen miehen kanssa. Tiedan, etta se loukkaisi syvasti tuota vaakamiesta ja minuun sattuu hanen takiaan, koska mielestani han ei ansaitse minulta tuollaista kohtelua.

Lue lisää

tai sit vähän tyhmä

provokirjoittaja kirjoitti:

tai sit vähän tyhmä

...ehka sit olen vahan tyhma, koska provokirjoittaja en ole. Jokaisella on oikeus mielipiteeseensa ja sana on vapaa. Hyvaa paivan jatkoa sinullekin.

Skorpparinainen kirjoitti:

...ehka sit olen vahan tyhma, koska provokirjoittaja en ole. Jokaisella on oikeus mielipiteeseensa ja sana on vapaa. Hyvaa paivan jatkoa sinullekin.

senkin ötömöllini

äätä eikä öötä kirjoitti:

senkin ötömöllini

siks kun niita ei loydy nappaimistosta ja en jaksa erikseen painella niita, kun siina menisi ikuisuus...

Terveisin: ötömöllini

Skorpparinainen kirjoitti:

...ehka sit olen vahan tyhma, koska provokirjoittaja en ole. Jokaisella on oikeus mielipiteeseensa ja sana on vapaa. Hyvaa paivan jatkoa sinullekin.

miten ihmiset ("jopa" korkealle kouluttautuneet;) vakavissaan kyselevät (uskovat) aurinko-horoskooppimerkkien yhteensopivuuden perään. SE jo tuntuu hieman uskottavammalle, kun otetaan koko kartta huomioon, vaikka sekin... hymyilyttää. Hymyilyttää koko tämä vakavuus tässäkin ketjussa... Vaikka aloittajan kuvailema mies sattuu olemaan vaaka horoskoopiltaan, ei se silti selittäne hänen käyttäytymistään/valintojaan/runoiluaan yms. yms.

Öh... siis uskomukseni mukaan. Kai tämäkin sitten on uskosta kii (niin kuin melkein kaikki asiat tässä elämässä).

Horoskooppisivut on parisuhdeterapiaa ja -analyysia.

Kuitennii, sanoisin aloittajalle: ole rohkea, heitä statukset roskakoppiin. Todellinen rakkaus on rajaton ja saattaa jopa luopuakin jostakin ;) Kokemusta on.

Ja jos joku kysyy, mitä sitten teen täällä - sanotaan: pidän hauskaa, olen viihteellä :))

*Sunny* kirjoitti:

miten ihmiset ("jopa" korkealle kouluttautuneet;) vakavissaan kyselevät (uskovat) aurinko-horoskooppimerkkien yhteensopivuuden perään. SE jo tuntuu hieman uskottavammalle, kun otetaan koko kartta huomioon, vaikka sekin... hymyilyttää. Hymyilyttää koko tämä vakavuus tässäkin ketjussa... Vaikka aloittajan kuvailema mies sattuu olemaan vaaka horoskoopiltaan, ei se silti selittäne hänen käyttäytymistään/valintojaan/runoiluaan yms. yms.

Öh... siis uskomukseni mukaan. Kai tämäkin sitten on uskosta kii (niin kuin melkein kaikki asiat tässä elämässä).

Horoskooppisivut on parisuhdeterapiaa ja -analyysia.

Kuitennii, sanoisin aloittajalle: ole rohkea, heitä statukset roskakoppiin. Todellinen rakkaus on rajaton ja saattaa jopa luopuakin jostakin ;) Kokemusta on.

Ja jos joku kysyy, mitä sitten teen täällä - sanotaan: pidän hauskaa, olen viihteellä :))

Lue lisää

..taitaa olla ihan kivvvvvaa : ))))

Vaakamieheltä kirjoitti:

..taitaa olla ihan kivvvvvaa : ))))

Oli eilen rankka päivä noin työskentelyn merkeissä. Tyhjensin aivot Suomi24:lle :D

*Sunny* kirjoitti:

Oli eilen rankka päivä noin työskentelyn merkeissä. Tyhjensin aivot Suomi24:lle :D

..on tullut harrastettua neljättä päivää. Palkallista kehonrakennusta, etten sanois : ) Raskas työ on kyllä mukavaa vaihtelua lähes kymmenen vuotta kestäneelle kehitystyölle.. aivot oikein lepäävät. Kyllä kroppakin tykkää, vaikka se vähän kipuileekin. Vois vaikka uimarannalle mennä elvistelemään : ))) Muutenkin on viime päivien aikana ollut hymy herkässä.. ei tänäänkään vaakatasossa pyyhkinyt vesisade hyydyttänyt iloista ilmettä. Syntymähumalaa varmaan pukkaa päälle ; )

Vaan eikö sinunkin pitäs pitää lomaa.. näin kun on kesä ja..?

Vaakamieheltä kirjoitti:

..on tullut harrastettua neljättä päivää. Palkallista kehonrakennusta, etten sanois : ) Raskas työ on kyllä mukavaa vaihtelua lähes kymmenen vuotta kestäneelle kehitystyölle.. aivot oikein lepäävät. Kyllä kroppakin tykkää, vaikka se vähän kipuileekin. Vois vaikka uimarannalle mennä elvistelemään : ))) Muutenkin on viime päivien aikana ollut hymy herkässä.. ei tänäänkään vaakatasossa pyyhkinyt vesisade hyydyttänyt iloista ilmettä. Syntymähumalaa varmaan pukkaa päälle ; )

Vaan eikö sinunkin pitäs pitää lomaa.. näin kun on kesä ja..?

Lue lisää

on upea näin helteitten jälkeen ja lomassa, ei se hyvää mieltä pois vie.

Lomallahan tässä ollaan, mutta sitä työntää aina nokkansa jos minkälaisiin paikkoihin... Helppoa on kyllä heittää irtikin, kun tahtoo vapaalle :)

Vaan syksyllä sitä rämmitään pitkin metsiä ja opetellaan puunkaadon alkeita. Mitäs siitä sanot, onko kokemusta vaakamiehellä?

(Nyt tää kyllä lähti aika kauas aloittajan stoorista, pitänee vaihtaa palstaa ;)

*Sunny* kirjoitti:

on upea näin helteitten jälkeen ja lomassa, ei se hyvää mieltä pois vie.

Lomallahan tässä ollaan, mutta sitä työntää aina nokkansa jos minkälaisiin paikkoihin... Helppoa on kyllä heittää irtikin, kun tahtoo vapaalle :)

Vaan syksyllä sitä rämmitään pitkin metsiä ja opetellaan puunkaadon alkeita. Mitäs siitä sanot, onko kokemusta vaakamiehellä?

(Nyt tää kyllä lähti aika kauas aloittajan stoorista, pitänee vaihtaa palstaa ;)

Lue lisää

Mitäpä ei olis tullu tehtyä.. tuollaisten tavanomaisten, puusepänhommien, metallialan, lujitemuovialan, rakentamisen, erilaisten tuotekehitysjuttujen, rakennussuunnittelun yms. lisäksi on sydänhierontaa, metallinkappaleen poistamista kasvoista, luunmurtuman paikalleen laittamista.. matoja ongenkoukkuun... kaikenlaista mitä elämä on eteen tökännyt.

Onhan tuota pennusta asti tullut kaadeltua naapurin mettästä jokunen puukin ; ) Mutta ihan oikeastikin on tullut kokeiltua.. yli kymmenen vuotta sitten syksyllä ja sitten jatkoin talvella tekemällä yhteensä yli 250 kiintokuutiota pöllejä. Yks kymmenen hehtaarin palsta tuli harvennettua. Täytyy sanoa, että hemeletin raskaaltahan tuo aluksi tuntui, vaan kyllä sitä notkistui. Saha parkui, puut ryskyivät, oksat lentelivät ja selkä höyrysi ; )

(Sitten jos joku on häätämässä meitä pois, niin voithan vaihtaa keskustelun johonkin "Aurinkoista rupattelua" otsakkeen alle : ))

Vaakamieheltä kirjoitti:

..taitaa olla ihan kivvvvvaa : ))))

Onkohan osa suomalaisista vähän semmosta hullua porukkaa, että tahtoo ryskiä jossain metikössä, repiä kantoja maasta yms. mukavaa :))

Aion oppia sulavasti käyttämään moottorisahaa, eiköhän se naisen kädessä pysy siinä missä miehenkin. Osaan mitä tahon, niin yksinkertaista se on :)

*Sunny* kirjoitti:

Onkohan osa suomalaisista vähän semmosta hullua porukkaa, että tahtoo ryskiä jossain metikössä, repiä kantoja maasta yms. mukavaa :))

Aion oppia sulavasti käyttämään moottorisahaa, eiköhän se naisen kädessä pysy siinä missä miehenkin. Osaan mitä tahon, niin yksinkertaista se on :)

Lue lisää

..toiset tekevät mitä osaavat, jotkut mitä haluavat. Pitänee sinunkin kohdalla paikkansa ; )

ja sitten tarjoat naiselle pelurinroolia eli puhdasta kaupantekoa, tunteiden unohtamista.

Suosittelen naiselle että jos parisuhteeseen ryhdyt et tee sitä koulutuspohjalta vaan tunteiden ja järjen yhdistelmän pohjalta.

vaakamiestä peluriksi kirjoitti:

ja sitten tarjoat naiselle pelurinroolia eli puhdasta kaupantekoa, tunteiden unohtamista.

Suosittelen naiselle että jos parisuhteeseen ryhdyt et tee sitä koulutuspohjalta vaan tunteiden ja järjen yhdistelmän pohjalta.

Lue lisää

loppuosa olisi ilmeisesti sama vaikka peruskoulun käynyt runonrustaaja olisi esim. vesimies ja kouluttautunut mies vaaka. Vai?

tuplavaaka kirjoitti:

loppuosa olisi ilmeisesti sama vaikka peruskoulun käynyt runonrustaaja olisi esim. vesimies ja kouluttautunut mies vaaka. Vai?

Se koira älähtää,johon kalikka kilahtaa.

Elämä on kirjoitti:

Se koira älähtää,johon kalikka kilahtaa.

Koulutettuna, kouluttamattoman vaa´an vaimona ei selviä ilman sarkaismia.

että, pidät vaakojen omagoa...

Vastaanpa kysymykseesi ja kerronpa teille kuinka kavi, koska olette jaksaneet lukea kirjoituksiani.

No eilen sitten olin illallisella taman toisen miehen kanssa. Oli erittain mukavaa seuraa; hyvaa ruokaa ja viinia ja mukavia monipuolisia keskusteluita jne. Olo tuntui miellyttavalta hanen seurassaan ja juttu kulki hyvin ja nayttaa, etta arvomaailmamme kulkevat yhta rataa. Miehesta huomaa, etta on alykas, fiksu, hyvin koulutettu, maailmaa nahnyt ja siltikaan ei nayta menettaneensa sieluaan materiaalisuudelle, vaan osaa arvostaa elaman pienia asioita. Sen jalkeen menimme viela yhteen diskoon lasilliselle; tanssittiin ja juteltiin ja siella se suuteli. Suuteli hyvin ja kylla yritti myos pukille paasta, kuten miehet yleensa. Sanoin heti kattelyssa, etta sankyyn kanssani samana yona on taysin turha edes haaveilla, tai saahan sita haaveilla, mutta se ei toteudu. Loppujen lopuksi han kiltisti toi minut taksilla kotiin. Kotiin paastyani klo 03.00 yolla tuli heti tekstiviesti, etta hanella oli tosi kivaa, etta olet fantastinen nainen ja lupasi soittaa. Emme puhuneet mitaan jatkosta, muuta kuin, etta han lupasi soittaa. Paitsi, etta ehdotti vievansa minut Rovaniemen jaahotelliin talvella, etta kuvittelisin hanen ajattelevan mahdollista jatkoa.

No, kotiin paastyani laitoin tekstiviestin talle ihanalle vaakamiehelle, etta kotona ollaan turvallisesti. No, eilen jo paivalla kun tama vaakamies soitti, sovittiin, etta nahdaan tanaan hanen kanssaan. Han tulee luokseni ekaa kertaa. Ja taytyy tunnustaa, etta on hieman jo ikavakin hanta ja odotan innokkaana paasevani hanen syliinsa. Ja taas tana aamuna tuli ihana runo ja kertoi jo laskevansa minuutteja jotta nahdaan.

Eli periaatteessa asiat eivat ole selkeentyneet mihinkaan suuntaan, en osaa vielakaan paattaa kumpaan kallistun lopulta. Vaikka vaakamiehella on hyva etumatka, mutta kun tuo toinen tuntuisi muuten varteenotettavammalta miehelta ja tayttaisi periaatteessa paremmin mun kriteerit, mutta tuo vaakamies on jo raivannut oman tilansa sydamestani. Ja toinen seikka on, etta tama korkeakoulutettu (harkamies) on ehka hieman kypsempi jo ikansa vuoksi ja saattaisi olla valmiimpi suhteeseen naisen kanssa, jolla on jo lapsi. Vaakamies suhtautuu myos asiaan hyvin, mutta naen sen olevan hanelle jotenkin pieni kynnysasia myos kokemattomuutensa vuoksi. No, loppujen lopuksi pojallanikin on asiaan sanomista sen verran, etta en jos han ei tykkaisi miehesta, niin en voisi kuvitellakaan jatkavani sellaisen miehen kanssa, josta ei poikani tykkaisi tai mies ei tykkaisi pojastani. Ja tama korkeakoulutettu mies on jo nahnyt poikani ja aitinikin kun kerran tormattiin kadulla ja jaimme juttelemaan ja molemmat tuntuivat pitavan miesta erittain miellyttavana.

En siis tieda mita tehda... enka haluaisi olla ns. kahden miehen loukussakaan.

Skorpparinainen kirjoitti:

Vastaanpa kysymykseesi ja kerronpa teille kuinka kavi, koska olette jaksaneet lukea kirjoituksiani.

No eilen sitten olin illallisella taman toisen miehen kanssa. Oli erittain mukavaa seuraa; hyvaa ruokaa ja viinia ja mukavia monipuolisia keskusteluita jne. Olo tuntui miellyttavalta hanen seurassaan ja juttu kulki hyvin ja nayttaa, etta arvomaailmamme kulkevat yhta rataa. Miehesta huomaa, etta on alykas, fiksu, hyvin koulutettu, maailmaa nahnyt ja siltikaan ei nayta menettaneensa sieluaan materiaalisuudelle, vaan osaa arvostaa elaman pienia asioita. Sen jalkeen menimme viela yhteen diskoon lasilliselle; tanssittiin ja juteltiin ja siella se suuteli. Suuteli hyvin ja kylla yritti myos pukille paasta, kuten miehet yleensa. Sanoin heti kattelyssa, etta sankyyn kanssani samana yona on taysin turha edes haaveilla, tai saahan sita haaveilla, mutta se ei toteudu. Loppujen lopuksi han kiltisti toi minut taksilla kotiin. Kotiin paastyani klo 03.00 yolla tuli heti tekstiviesti, etta hanella oli tosi kivaa, etta olet fantastinen nainen ja lupasi soittaa. Emme puhuneet mitaan jatkosta, muuta kuin, etta han lupasi soittaa. Paitsi, etta ehdotti vievansa minut Rovaniemen jaahotelliin talvella, etta kuvittelisin hanen ajattelevan mahdollista jatkoa.

No, kotiin paastyani laitoin tekstiviestin talle ihanalle vaakamiehelle, etta kotona ollaan turvallisesti. No, eilen jo paivalla kun tama vaakamies soitti, sovittiin, etta nahdaan tanaan hanen kanssaan. Han tulee luokseni ekaa kertaa. Ja taytyy tunnustaa, etta on hieman jo ikavakin hanta ja odotan innokkaana paasevani hanen syliinsa. Ja taas tana aamuna tuli ihana runo ja kertoi jo laskevansa minuutteja jotta nahdaan.

Eli periaatteessa asiat eivat ole selkeentyneet mihinkaan suuntaan, en osaa vielakaan paattaa kumpaan kallistun lopulta. Vaikka vaakamiehella on hyva etumatka, mutta kun tuo toinen tuntuisi muuten varteenotettavammalta miehelta ja tayttaisi periaatteessa paremmin mun kriteerit, mutta tuo vaakamies on jo raivannut oman tilansa sydamestani. Ja toinen seikka on, etta tama korkeakoulutettu (harkamies) on ehka hieman kypsempi jo ikansa vuoksi ja saattaisi olla valmiimpi suhteeseen naisen kanssa, jolla on jo lapsi. Vaakamies suhtautuu myos asiaan hyvin, mutta naen sen olevan hanelle jotenkin pieni kynnysasia myos kokemattomuutensa vuoksi. No, loppujen lopuksi pojallanikin on asiaan sanomista sen verran, etta en jos han ei tykkaisi miehesta, niin en voisi kuvitellakaan jatkavani sellaisen miehen kanssa, josta ei poikani tykkaisi tai mies ei tykkaisi pojastani. Ja tama korkeakoulutettu mies on jo nahnyt poikani ja aitinikin kun kerran tormattiin kadulla ja jaimme juttelemaan ja molemmat tuntuivat pitavan miesta erittain miellyttavana.

En siis tieda mita tehda... enka haluaisi olla ns. kahden miehen loukussakaan.

Lue lisää

Vaaka-mies ei tod.näk.tule sulattamaan "yh:n" lasta! On siihen aivan liian pinnallinen. Vaaka-mies luulee nyt, että kestää naisystävänsä lapsen, kun " potti" on niin hyvä. Todellisuudessa Vaaka-mies pystyy kevyesti "kusettamaan naista", kun päämäärä on noin hyvä. Härkä- mies on kunnollinen, luotettava, seksuaalinen ja jämpti; ei mikään haihattelija.Varma valinta.

Parempi vaihtoehto kirjoitti:

Vaaka-mies ei tod.näk.tule sulattamaan "yh:n" lasta! On siihen aivan liian pinnallinen. Vaaka-mies luulee nyt, että kestää naisystävänsä lapsen, kun " potti" on niin hyvä. Todellisuudessa Vaaka-mies pystyy kevyesti "kusettamaan naista", kun päämäärä on noin hyvä. Härkä- mies on kunnollinen, luotettava, seksuaalinen ja jämpti; ei mikään haihattelija.Varma valinta.

Lue lisää

Itse olen vierestä saanut seurata hieman erilaista tilannetta, jossa härkämies oli osallisena, eikä mikään noista kovin mairittelevista adjektiiveista häneen kyllä käynyt.

Mutta suosittelen että ota härkämies, jos et osaa hienoa vaakamiestä arvostaa - jokainen ihminen ansaitsee sen. Tiedät itse mikä on sinulle parasta, mutta älä leiki toisten tunteilla vaan tee peli selväksi.

Poison. kirjoitti:

Itse olen vierestä saanut seurata hieman erilaista tilannetta, jossa härkämies oli osallisena, eikä mikään noista kovin mairittelevista adjektiiveista häneen kyllä käynyt.

Mutta suosittelen että ota härkämies, jos et osaa hienoa vaakamiestä arvostaa - jokainen ihminen ansaitsee sen. Tiedät itse mikä on sinulle parasta, mutta älä leiki toisten tunteilla vaan tee peli selväksi.

Lue lisää

ota huomonpi ota koulumies

Skorpparinainen kirjoitti:

Vastaanpa kysymykseesi ja kerronpa teille kuinka kavi, koska olette jaksaneet lukea kirjoituksiani.

No eilen sitten olin illallisella taman toisen miehen kanssa. Oli erittain mukavaa seuraa; hyvaa ruokaa ja viinia ja mukavia monipuolisia keskusteluita jne. Olo tuntui miellyttavalta hanen seurassaan ja juttu kulki hyvin ja nayttaa, etta arvomaailmamme kulkevat yhta rataa. Miehesta huomaa, etta on alykas, fiksu, hyvin koulutettu, maailmaa nahnyt ja siltikaan ei nayta menettaneensa sieluaan materiaalisuudelle, vaan osaa arvostaa elaman pienia asioita. Sen jalkeen menimme viela yhteen diskoon lasilliselle; tanssittiin ja juteltiin ja siella se suuteli. Suuteli hyvin ja kylla yritti myos pukille paasta, kuten miehet yleensa. Sanoin heti kattelyssa, etta sankyyn kanssani samana yona on taysin turha edes haaveilla, tai saahan sita haaveilla, mutta se ei toteudu. Loppujen lopuksi han kiltisti toi minut taksilla kotiin. Kotiin paastyani klo 03.00 yolla tuli heti tekstiviesti, etta hanella oli tosi kivaa, etta olet fantastinen nainen ja lupasi soittaa. Emme puhuneet mitaan jatkosta, muuta kuin, etta han lupasi soittaa. Paitsi, etta ehdotti vievansa minut Rovaniemen jaahotelliin talvella, etta kuvittelisin hanen ajattelevan mahdollista jatkoa.

No, kotiin paastyani laitoin tekstiviestin talle ihanalle vaakamiehelle, etta kotona ollaan turvallisesti. No, eilen jo paivalla kun tama vaakamies soitti, sovittiin, etta nahdaan tanaan hanen kanssaan. Han tulee luokseni ekaa kertaa. Ja taytyy tunnustaa, etta on hieman jo ikavakin hanta ja odotan innokkaana paasevani hanen syliinsa. Ja taas tana aamuna tuli ihana runo ja kertoi jo laskevansa minuutteja jotta nahdaan.

Eli periaatteessa asiat eivat ole selkeentyneet mihinkaan suuntaan, en osaa vielakaan paattaa kumpaan kallistun lopulta. Vaikka vaakamiehella on hyva etumatka, mutta kun tuo toinen tuntuisi muuten varteenotettavammalta miehelta ja tayttaisi periaatteessa paremmin mun kriteerit, mutta tuo vaakamies on jo raivannut oman tilansa sydamestani. Ja toinen seikka on, etta tama korkeakoulutettu (harkamies) on ehka hieman kypsempi jo ikansa vuoksi ja saattaisi olla valmiimpi suhteeseen naisen kanssa, jolla on jo lapsi. Vaakamies suhtautuu myos asiaan hyvin, mutta naen sen olevan hanelle jotenkin pieni kynnysasia myos kokemattomuutensa vuoksi. No, loppujen lopuksi pojallanikin on asiaan sanomista sen verran, etta en jos han ei tykkaisi miehesta, niin en voisi kuvitellakaan jatkavani sellaisen miehen kanssa, josta ei poikani tykkaisi tai mies ei tykkaisi pojastani. Ja tama korkeakoulutettu mies on jo nahnyt poikani ja aitinikin kun kerran tormattiin kadulla ja jaimme juttelemaan ja molemmat tuntuivat pitavan miesta erittain miellyttavana.

En siis tieda mita tehda... enka haluaisi olla ns. kahden miehen loukussakaan.

Lue lisää

tarpeessa .. todella

et arvosta parempaa kirjoitti:

ota huomonpi ota koulumies

kumman otti, liikutte mielestäni hyvin vaarallisilla vesillä kaiketi hyvää tarkoittavine neuvoinenne.
Ja lapsen näytätte heittävän "pesuvesien mukana". Niin vähän kukaan neuvonantajista on hänen olemassaoloaan noteerannut.

No niin, on ollut viimeiset 2 paivaa melkoisen intensiivisia, kertonenpa taas teillekin mita on tapahtunut.

No, eilen sitten illalla tuli tama vaakamies luokseni, ekaa kertaa. Ei kommentoinut mitaan kodistani, ei halunnut mitaan, ei edes terassille istuksimaan, kavi heti kiinni, eli veti syliin ja tilanne kuumeni. Sanoi ikavoineensa kovin, koska emme ole nahneet puoleentoista viikkoon ja kysyi olenko ikavoinyt hanta. No, tilanne meni siihen, etta loysimme itsemme sangysta. Se oli toinen kerta vasta. Olen hyvin seksuaalinen, rakastan seksia, mutta en loytanyt yhteista savelta sangyssa taman miehen kanssa, vaikka kuinka yritin, jotenkin se ei tuntunut luontevalta lainkaan. Jai sellainen tayttymaton olo. Ekalla kerralla jai sama olo, mutta ajattelin, etta johtunee siita etta oli kysymyksessa eka kerta. Mutta sitten vastakohtana, etta hanen kainalossaan tuntui todella hyvalta, miten han piteli sylissaan, oli kuin se kainalo olisi juuri muotoiltu minua varten. No han lahti yolla kotiinsa sitten. Poikani oli kotona ja nukkui omassa huoneessaan heraamatta.

No tana aamuna tormasin tahan korkeesti koulutettuun harkamieheen sattumalta, kun kavelin hanen uuden kotinsa ohi. Katselin ylos pain ajatellen, mitkakohan ovat hanen ikkunansa ja han oli juuri palaamassa kotiinsa ja pongasi minut kadulta. Juttelimme hyvan tovin ja heti tuli sellainen kutkuttava olo ja naama on kuin Hangon keksilla. Han lupasi soittaa viikonlopun aikana, vaikka huomenna lahteekin taas reissuun tyon puolesta.

Luulempa jo tehneeni paatoksen. Jatan vaakamiehen pois kuvioista. Olen itse niin seksuaalinen ihminen, etta en voi mitenkaan kuvitella olevani miehen kanssa, jonka kanssa ei loydy yhteista savelta sangyn puolella. Toki en viela voi tietaa, miten kay haran kanssa, mutta se on sitten tulevaisuuden heinia kokeilla, jos asiat johtaa niin pitkalle. Ja toisaalta kuten jo aiemminkin sanoin, luulen taman korkeastikoulutetun olevan ns. kypsempi vaihtoehto ja ihan jo pojankin kannalta, luulen, etta heilla saattaisi synkata paremminkin yhteen. Poikani on myos harka;)

En vaan tieda miten lopettaa tama juttu vaakamiehen kanssa. Aamulla taas nain runon puhelimessani ja viestin sisalto oli, etta "vaikka han lahti, mutta hanen sielunsa jai luokseni". En todellakaan haluaisi loukata hanta, koska muuten on ihan loisto kaveri. Kertokaahan miten tehda se natisti ja mita sanoa?

Skorpparinainen kirjoitti:

No niin, on ollut viimeiset 2 paivaa melkoisen intensiivisia, kertonenpa taas teillekin mita on tapahtunut.

No, eilen sitten illalla tuli tama vaakamies luokseni, ekaa kertaa. Ei kommentoinut mitaan kodistani, ei halunnut mitaan, ei edes terassille istuksimaan, kavi heti kiinni, eli veti syliin ja tilanne kuumeni. Sanoi ikavoineensa kovin, koska emme ole nahneet puoleentoista viikkoon ja kysyi olenko ikavoinyt hanta. No, tilanne meni siihen, etta loysimme itsemme sangysta. Se oli toinen kerta vasta. Olen hyvin seksuaalinen, rakastan seksia, mutta en loytanyt yhteista savelta sangyssa taman miehen kanssa, vaikka kuinka yritin, jotenkin se ei tuntunut luontevalta lainkaan. Jai sellainen tayttymaton olo. Ekalla kerralla jai sama olo, mutta ajattelin, etta johtunee siita etta oli kysymyksessa eka kerta. Mutta sitten vastakohtana, etta hanen kainalossaan tuntui todella hyvalta, miten han piteli sylissaan, oli kuin se kainalo olisi juuri muotoiltu minua varten. No han lahti yolla kotiinsa sitten. Poikani oli kotona ja nukkui omassa huoneessaan heraamatta.

No tana aamuna tormasin tahan korkeesti koulutettuun harkamieheen sattumalta, kun kavelin hanen uuden kotinsa ohi. Katselin ylos pain ajatellen, mitkakohan ovat hanen ikkunansa ja han oli juuri palaamassa kotiinsa ja pongasi minut kadulta. Juttelimme hyvan tovin ja heti tuli sellainen kutkuttava olo ja naama on kuin Hangon keksilla. Han lupasi soittaa viikonlopun aikana, vaikka huomenna lahteekin taas reissuun tyon puolesta.

Luulempa jo tehneeni paatoksen. Jatan vaakamiehen pois kuvioista. Olen itse niin seksuaalinen ihminen, etta en voi mitenkaan kuvitella olevani miehen kanssa, jonka kanssa ei loydy yhteista savelta sangyn puolella. Toki en viela voi tietaa, miten kay haran kanssa, mutta se on sitten tulevaisuuden heinia kokeilla, jos asiat johtaa niin pitkalle. Ja toisaalta kuten jo aiemminkin sanoin, luulen taman korkeastikoulutetun olevan ns. kypsempi vaihtoehto ja ihan jo pojankin kannalta, luulen, etta heilla saattaisi synkata paremminkin yhteen. Poikani on myos harka;)

En vaan tieda miten lopettaa tama juttu vaakamiehen kanssa. Aamulla taas nain runon puhelimessani ja viestin sisalto oli, etta "vaikka han lahti, mutta hanen sielunsa jai luokseni". En todellakaan haluaisi loukata hanta, koska muuten on ihan loisto kaveri. Kertokaahan miten tehda se natisti ja mita sanoa?

Lue lisää

Loistava päätös. En hennonnut sanoa aiemmin, että Vaaka-miehet ovat surkeita sängyssä; et olisi kuitenkaan uskonut.No nyt tiedät.Teit juuri niinkuin neuvoin aiemmin;" ota se koulutettu mies" Härkä-miehessä on potkua!Nyt sanot tosi selvästi Vaaka-luuserille, että aiot jatkossa tavata VAIN tuota härkä-miestä; kerro se tosi selkeästi Vaaàlle; muuten et ikinä pääse Vaaàsta eroon; jää roikkumaan ja ruikuttamaan.Kaikkea hyvää jatkoon.

Kannattaa katsoa ettei tar... kirjoitti:

Loistava päätös. En hennonnut sanoa aiemmin, että Vaaka-miehet ovat surkeita sängyssä; et olisi kuitenkaan uskonut.No nyt tiedät.Teit juuri niinkuin neuvoin aiemmin;" ota se koulutettu mies" Härkä-miehessä on potkua!Nyt sanot tosi selvästi Vaaka-luuserille, että aiot jatkossa tavata VAIN tuota härkä-miestä; kerro se tosi selkeästi Vaaàlle; muuten et ikinä pääse Vaaàsta eroon; jää roikkumaan ja ruikuttamaan.Kaikkea hyvää jatkoon.

Lue lisää

Siis uskomaton tuo sun vastaus. Vaikuttaa todella silta, etta tiedat minkalaisia ovat vaakamiehet ja ihan kuin horoskoopeissa todellakin olisi joku totuuden siemenkin;)

Sanoin meinaan jo viime viikolla talle vaakamiehelle, etta en usko, etta tasta mitaan tulee ja se vaan kysyi miksi, no sanoin, etta itsellani on sellainen tunne ja en halua jatkaa. No, tuntuu tosiaan silta, etta se ei mene sille jakeluun.
Mulla oli vapaa viikonloppu kun poika meni isansa luokse ja olin lauantaina ulkona kavereiden kanssa ja tama vaakamies lahettelee viesteja, etta "kontrolloi itseasi kavereidesi kanssa, etta han luottaa minuun". Uskomatonta, aivan kuin han luulisi seurustelevansa kanssani ja olisin hanen omaisuuttaan. Mika han on sanomaan minulle, etta kontrolloi itseasi. No, kun sanoin asiat hanelle, en toki tohtinut sanoa, etta en nae sinua elamassani ja olit huono sangyssa ja et ole tyyppiani, sanoin asiat hellyydella ja kauniisti, mutta tuntuu kuin kaunis puhe ei mene perille. Vahan pelottaa, etta miten tuosta paasee eroon ja kun vaikuttaa hieman mustasukkaiselta tyypiltakin viela.

Jotenkaan en kuitenkaan haluaisi sanoa hanelle toisesta miehesta ja nain loukata hanta, mutta jos on pakko sanon kylla senkin.

Niin ja nyt viikonloppuna kun olin ulkona tutustuin erittain mielenkiintoiseen skorppioonimieheen, joka on asianajaja ja sinkku. Tuntuu, etta menee vaan aina mutkikkaammaksi nama mun miesasiat. No, annoin hanelle numeroni, katsotaampa soittaako. Toisaalta toivon melkein, ettei soita, jotta voisin rauhassa keskittya tutustumaan tuohon harkamieheen.

Kerronpa sinulle miten hoidan asiat. Ensinnakin olen mielestani hyva aiti, olen paljon lapseni kanssa, leikin, teemme asioita yhdessa paljon, naen edessani erittain upean ja onnellisen pienen pojan, josta olen varauksettomasti ylpea. Parhain aikaansaannokseni elamassani. Kayn tyossa paivittain, ja haen joka paiva lapseni itse paivakodista ja menemme leikkimaan. Poikani on normaalisti isallaan joka toinen viikonloppu lauantaista sunnuntai iltaan, joskus voi jonkun ylimaaraisen paiva olla hanen kanssaan, mutta ne ovat erittain hankalasti jarjestettavissa, koska isa ei suostu normaalisti. Ensimmainen asia elamassani on poika, siita ei ole epailystakaan, ei minulla itsellani eika edes lahipiirillani. En koskaan pyyda lapsenhoitajia kotiini, jotta voisin lahtea ulos, koska en nae sita oikeana jo ihan siina mielessa, etta minun mielestani se on minun hommaani, jos poika ei ole isansa kanssa, joka on hanen toinen vanhempansa. Mutta mielestani se, etta on lapsi, ei tarkoita, etta pitaisi luopua muusta elamasta kokonaan. Yrittajaksi ryhdyin nimenomaan sen vuoksi, koska on hankala jarjestaa elamaa tarkkoihin aikatauluihin sitoutuen pojan aikataulujen vuoksi ja kun lahella ei ole isovanhempia jotka auttaisivat. Nain en varasta aikaani kenenkaan muusta pussista ja kellaan ei ole nokan koputtamista. Mutta kuitenkin nain eronneena haluaisin ja toivoisin loytavani uuden ihmissuhteen, vaikka sillakaan ei ole kiire, tulee sitten kun tulee, mutta toisaalta olisi mukava kun olisi kumppani jakamassa tata kaikkea kanssani ja samalla poikani saattaisi saada myos hyvan miehen mallin itselleen. Ja kuten jo aiemmin sanoin, viime kadessa pojallani on viimeinen sana miehen suhteen, koska hanen hyvinvointinsa on ensimmainen asia elamassani.

Skorpparinainen kirjoitti:

Kerronpa sinulle miten hoidan asiat. Ensinnakin olen mielestani hyva aiti, olen paljon lapseni kanssa, leikin, teemme asioita yhdessa paljon, naen edessani erittain upean ja onnellisen pienen pojan, josta olen varauksettomasti ylpea. Parhain aikaansaannokseni elamassani. Kayn tyossa paivittain, ja haen joka paiva lapseni itse paivakodista ja menemme leikkimaan. Poikani on normaalisti isallaan joka toinen viikonloppu lauantaista sunnuntai iltaan, joskus voi jonkun ylimaaraisen paiva olla hanen kanssaan, mutta ne ovat erittain hankalasti jarjestettavissa, koska isa ei suostu normaalisti. Ensimmainen asia elamassani on poika, siita ei ole epailystakaan, ei minulla itsellani eika edes lahipiirillani. En koskaan pyyda lapsenhoitajia kotiini, jotta voisin lahtea ulos, koska en nae sita oikeana jo ihan siina mielessa, etta minun mielestani se on minun hommaani, jos poika ei ole isansa kanssa, joka on hanen toinen vanhempansa. Mutta mielestani se, etta on lapsi, ei tarkoita, etta pitaisi luopua muusta elamasta kokonaan. Yrittajaksi ryhdyin nimenomaan sen vuoksi, koska on hankala jarjestaa elamaa tarkkoihin aikatauluihin sitoutuen pojan aikataulujen vuoksi ja kun lahella ei ole isovanhempia jotka auttaisivat. Nain en varasta aikaani kenenkaan muusta pussista ja kellaan ei ole nokan koputtamista. Mutta kuitenkin nain eronneena haluaisin ja toivoisin loytavani uuden ihmissuhteen, vaikka sillakaan ei ole kiire, tulee sitten kun tulee, mutta toisaalta olisi mukava kun olisi kumppani jakamassa tata kaikkea kanssani ja samalla poikani saattaisi saada myos hyvan miehen mallin itselleen. Ja kuten jo aiemmin sanoin, viime kadessa pojallani on viimeinen sana miehen suhteen, koska hanen hyvinvointinsa on ensimmainen asia elamassani.

Lue lisää

"Parhain aikaansaannokseni elamassani."

Ynnä myös ex-miehesi ;)

. . . kirjoitti:

"Parhain aikaansaannokseni elamassani."

Ynnä myös ex-miehesi ;)

Mina puhun omasta puolestani, en tieda kokeeko ex-mieheni, etta poikani on hanen mielestaan hanen elamansa parhainta antia... no, se ei ainakaan nay kaytoksesta tai vapaa-ehtoisesta halusta viettaa aikaansa pojan kanssa. Ja mielestani sanoa voi mita tahansa, mutta jos teot eivat kulje yhta latua sanojen kanssa, sanoilla ei ole mitaan syvyytta ja todenperaisyytta. Toki on niin, etta ilman ex-miestani poikaani ei olisi ja poika on myos hanen.

Skorpparinainen kirjoitti:

Kerronpa sinulle miten hoidan asiat. Ensinnakin olen mielestani hyva aiti, olen paljon lapseni kanssa, leikin, teemme asioita yhdessa paljon, naen edessani erittain upean ja onnellisen pienen pojan, josta olen varauksettomasti ylpea. Parhain aikaansaannokseni elamassani. Kayn tyossa paivittain, ja haen joka paiva lapseni itse paivakodista ja menemme leikkimaan. Poikani on normaalisti isallaan joka toinen viikonloppu lauantaista sunnuntai iltaan, joskus voi jonkun ylimaaraisen paiva olla hanen kanssaan, mutta ne ovat erittain hankalasti jarjestettavissa, koska isa ei suostu normaalisti. Ensimmainen asia elamassani on poika, siita ei ole epailystakaan, ei minulla itsellani eika edes lahipiirillani. En koskaan pyyda lapsenhoitajia kotiini, jotta voisin lahtea ulos, koska en nae sita oikeana jo ihan siina mielessa, etta minun mielestani se on minun hommaani, jos poika ei ole isansa kanssa, joka on hanen toinen vanhempansa. Mutta mielestani se, etta on lapsi, ei tarkoita, etta pitaisi luopua muusta elamasta kokonaan. Yrittajaksi ryhdyin nimenomaan sen vuoksi, koska on hankala jarjestaa elamaa tarkkoihin aikatauluihin sitoutuen pojan aikataulujen vuoksi ja kun lahella ei ole isovanhempia jotka auttaisivat. Nain en varasta aikaani kenenkaan muusta pussista ja kellaan ei ole nokan koputtamista. Mutta kuitenkin nain eronneena haluaisin ja toivoisin loytavani uuden ihmissuhteen, vaikka sillakaan ei ole kiire, tulee sitten kun tulee, mutta toisaalta olisi mukava kun olisi kumppani jakamassa tata kaikkea kanssani ja samalla poikani saattaisi saada myos hyvan miehen mallin itselleen. Ja kuten jo aiemmin sanoin, viime kadessa pojallani on viimeinen sana miehen suhteen, koska hanen hyvinvointinsa on ensimmainen asia elamassani.

Lue lisää

Kuinka voit hakea vastauksia horoskooppipalstalta noin tärkeisiin kysymyksiin, koska et tiedä miehistä muuten kuin elämällä ja kokemalla, vai meinaatko käydä (melkoinen trafiikki) kaikki merkit läpi ja kysyä täältä mielipidettä. Vaikutat aika epäkypsältä tapaukselta. Minkähän ikäinen olet?

Luotettava nainen kirjoitti:

Kuinka voit hakea vastauksia horoskooppipalstalta noin tärkeisiin kysymyksiin, koska et tiedä miehistä muuten kuin elämällä ja kokemalla, vai meinaatko käydä (melkoinen trafiikki) kaikki merkit läpi ja kysyä täältä mielipidettä. Vaikutat aika epäkypsältä tapaukselta. Minkähän ikäinen olet?

Lue lisää

Olen 34-vuotias. Ehka todellakin epakypsa viela jossain suhteessa, mika sita on kieltaminen. Paljon nahnyt ja paljon kokenut, seka hyvaa etta huonoa elamassa. Osaan mielestani kuitenkin arvostaa oikeita asioita elamassa ja pyrin elamaan oikein, toisia kunnioittaen, loukkaamatta, vaikkakaan en aina siina onnistu. En ole taydellinen, enka edes lahella sita. Mutta lampoa ja rakkautta minussa on paljon, josta takuu varmasti riittaa seka pojalle ja mahdolliselle tulevalle parillenikin ja muulle perheelle ja ystavillekin viela.

Tama nyt sattuu olemaan horoskooppipalsta, mutta lahinna mielestani kysymys on ihmissuhde asioista, joissa sivuseikkoina on nuo merkit, vaikka itse uskon niihin kylla jossain maarin, tietylla varauksella, siis luonnekysymyksissa. En tieda haenko neuvoja, mutta ehka toisia tapoja nahda asiat ja nain ne ehka auttavat minua selventamaan omia ajatuksiani ja tunteitani ja hyodyntaa niin ehka niita oman elamani muokkaamisessa ja oman tieni loytamisessa. Uudet nakokulmat ja ajatusten ja tunteiden vaihto rikastaa elamaa.

Enka suinkaan ole ajatellut kayda lapi kaikkia merkkeja ja toivottavasti ei myoskaan tarve vaadi. Toivoisin kuitenkin loytavani itselleni parin ja sita ei loydy varmastikaan jos en vastaa myontavasti kutsuihin ja lahde ulos. Ja kun nyt sattuu tulemaan mielenkiintoisia miehia vastaan ja sattuvat olemaan viela minusta kiinnostuneita niin miksi en menisi ulos jos ja kun kerran pystyn. Olisi mielestani ihan tyhmaa vastata ei, kun kerran tilaisuus on ja tuntien omat toiveeni. Toivoisin vain loytavani itsestani tarpeeksi viisautta valita oikein talla kertaa, jotta ei tarvitsisi enaa uudelleen myohemmin vaihtaa. Ja viela tiedoksi teille kaikille lukijoille, etta erosin ex-miehestani mieheni uskottomuuden vuoksi, josta syntyi toinen lapsi toiselle naiselle.

Skorpparinainen kirjoitti:

Olen 34-vuotias. Ehka todellakin epakypsa viela jossain suhteessa, mika sita on kieltaminen. Paljon nahnyt ja paljon kokenut, seka hyvaa etta huonoa elamassa. Osaan mielestani kuitenkin arvostaa oikeita asioita elamassa ja pyrin elamaan oikein, toisia kunnioittaen, loukkaamatta, vaikkakaan en aina siina onnistu. En ole taydellinen, enka edes lahella sita. Mutta lampoa ja rakkautta minussa on paljon, josta takuu varmasti riittaa seka pojalle ja mahdolliselle tulevalle parillenikin ja muulle perheelle ja ystavillekin viela.

Tama nyt sattuu olemaan horoskooppipalsta, mutta lahinna mielestani kysymys on ihmissuhde asioista, joissa sivuseikkoina on nuo merkit, vaikka itse uskon niihin kylla jossain maarin, tietylla varauksella, siis luonnekysymyksissa. En tieda haenko neuvoja, mutta ehka toisia tapoja nahda asiat ja nain ne ehka auttavat minua selventamaan omia ajatuksiani ja tunteitani ja hyodyntaa niin ehka niita oman elamani muokkaamisessa ja oman tieni loytamisessa. Uudet nakokulmat ja ajatusten ja tunteiden vaihto rikastaa elamaa.

Enka suinkaan ole ajatellut kayda lapi kaikkia merkkeja ja toivottavasti ei myoskaan tarve vaadi. Toivoisin kuitenkin loytavani itselleni parin ja sita ei loydy varmastikaan jos en vastaa myontavasti kutsuihin ja lahde ulos. Ja kun nyt sattuu tulemaan mielenkiintoisia miehia vastaan ja sattuvat olemaan viela minusta kiinnostuneita niin miksi en menisi ulos jos ja kun kerran pystyn. Olisi mielestani ihan tyhmaa vastata ei, kun kerran tilaisuus on ja tuntien omat toiveeni. Toivoisin vain loytavani itsestani tarpeeksi viisautta valita oikein talla kertaa, jotta ei tarvitsisi enaa uudelleen myohemmin vaihtaa. Ja viela tiedoksi teille kaikille lukijoille, etta erosin ex-miehestani mieheni uskottomuuden vuoksi, josta syntyi toinen lapsi toiselle naiselle.

Lue lisää

..käsittää.

Olin jo mietiskellyt joitakin ikäviä sanankäänteitä.. olen siinä pirullisen taitava.. mutta onneksi en ehtinyt.

Tulin itsekin kauan kauan sitten kaltoin kohdelluksi.. piti nujertaa jokunen vastakkaisen sukupuolen edustaja, ennenkuin sain itsetuntoni takaisin. Se ei varmasti ollut kivvaa heille, mutta ei se ollut mullekaan.

Koittasit nyt vaan olla kaikessa rehellinen.. eläisit uloskin päin sellaisena, kuin olet sisältä. Tarkoittaa sitä, että esimerkiksi kerrot vaakamiehelle, että käy lukemassa tekstisi täältä. Hän on todennäköisesti ihastunut ulkokuoreesi, eikä aina hyvään uskovana näe pelejäsi. Jos ei asiat ole selvillä, niin vaaka voi todellakin jäädä roikkumaan, koska rakastaa rakkaudentunteen lisäksi haasteita. Helppo nainen ei ole ollenkaan kiinnostava. Mitä rakastelemishalukkuuteen, taitoon ja intoon tulee, niin siihen voi nainen itse vaikuttaa enemmän, kuin arvaatkaan. Itse olen sellaista perjantai-illasta maanantai aamuun rakastelijatyyppiä... mutta... vain tunteiden kanssa.. ja ennenkaikkea oman Kullan kanssa.

Tuosta asetelmasta missä nyt olet lapsesi kanssa.. se ei tule olemaan helppo. Sinulla on jo valmiiksi asenne, millä tulet tuhoamaan hyvinkin alkaneen parisuhteen. Itselläni on ollut kokemuksia, missä omat lapset asuivat luonani ja minulla oli tyttöystävä, jolla ei ollut lapsia. Hänelle en suonut asemaa perheessä, kuten et sinäkään aio tehdä. Eli silloin, kun on ensin omat lapset ja sitten vasta tulee se uusi kumppani.. jos ei ole lisäksi vielä koiraa ja kissakin välissä, niin silloin yrität sälyttää hänelle vastuuta, mutta et anna valtaa. Elin sellaisen suhteen sittemmin toisinkin päin.. eli juuri sellaisen mitä sinä olet tarjoamassa. Pennut saivat hyppiä minun silmilleni, kun en saanut puuttua asiaan. Ja nehän hyppivät, kun huomasivat, että äiti tulee heti väliin. Sitten pahainen yritti kysä neuvoa, kun alkoivat hyppiä hänenkin silmilleen. Vastasin, että hoitaisi nyt vaan yksin, kun on sen asian niin halunnut! Uusioperheiden arki ei tule olemaan helppoa, sen voin vakuuttaa. Mutta en pelkää sellaista.. olen silti hyvä lasten kanssa, yleensä ne tykkää minusta ja minä niistä.

Siksi sille jollekin, joka sanoi jotakin tuosta vaakamiehen pakoilusta toisen lapsia kohtaan, niin kerron, että olen koittanut olla isä jo kymmeniä vuosia toisen lapselle ja nyt yritän olla niin hyvä pappa, kuin mahdollista hänen lapsilleen.

Niin ja tykkään tehdä runojakin.. mielitietylleni : )))

Hyvää jatkoa sinulle kivikkoiselta tuntuvalle tiellesi.

Ro

Vaakamieheltä kirjoitti:

..käsittää.

Olin jo mietiskellyt joitakin ikäviä sanankäänteitä.. olen siinä pirullisen taitava.. mutta onneksi en ehtinyt.

Tulin itsekin kauan kauan sitten kaltoin kohdelluksi.. piti nujertaa jokunen vastakkaisen sukupuolen edustaja, ennenkuin sain itsetuntoni takaisin. Se ei varmasti ollut kivvaa heille, mutta ei se ollut mullekaan.

Koittasit nyt vaan olla kaikessa rehellinen.. eläisit uloskin päin sellaisena, kuin olet sisältä. Tarkoittaa sitä, että esimerkiksi kerrot vaakamiehelle, että käy lukemassa tekstisi täältä. Hän on todennäköisesti ihastunut ulkokuoreesi, eikä aina hyvään uskovana näe pelejäsi. Jos ei asiat ole selvillä, niin vaaka voi todellakin jäädä roikkumaan, koska rakastaa rakkaudentunteen lisäksi haasteita. Helppo nainen ei ole ollenkaan kiinnostava. Mitä rakastelemishalukkuuteen, taitoon ja intoon tulee, niin siihen voi nainen itse vaikuttaa enemmän, kuin arvaatkaan. Itse olen sellaista perjantai-illasta maanantai aamuun rakastelijatyyppiä... mutta... vain tunteiden kanssa.. ja ennenkaikkea oman Kullan kanssa.

Tuosta asetelmasta missä nyt olet lapsesi kanssa.. se ei tule olemaan helppo. Sinulla on jo valmiiksi asenne, millä tulet tuhoamaan hyvinkin alkaneen parisuhteen. Itselläni on ollut kokemuksia, missä omat lapset asuivat luonani ja minulla oli tyttöystävä, jolla ei ollut lapsia. Hänelle en suonut asemaa perheessä, kuten et sinäkään aio tehdä. Eli silloin, kun on ensin omat lapset ja sitten vasta tulee se uusi kumppani.. jos ei ole lisäksi vielä koiraa ja kissakin välissä, niin silloin yrität sälyttää hänelle vastuuta, mutta et anna valtaa. Elin sellaisen suhteen sittemmin toisinkin päin.. eli juuri sellaisen mitä sinä olet tarjoamassa. Pennut saivat hyppiä minun silmilleni, kun en saanut puuttua asiaan. Ja nehän hyppivät, kun huomasivat, että äiti tulee heti väliin. Sitten pahainen yritti kysä neuvoa, kun alkoivat hyppiä hänenkin silmilleen. Vastasin, että hoitaisi nyt vaan yksin, kun on sen asian niin halunnut! Uusioperheiden arki ei tule olemaan helppoa, sen voin vakuuttaa. Mutta en pelkää sellaista.. olen silti hyvä lasten kanssa, yleensä ne tykkää minusta ja minä niistä.

Siksi sille jollekin, joka sanoi jotakin tuosta vaakamiehen pakoilusta toisen lapsia kohtaan, niin kerron, että olen koittanut olla isä jo kymmeniä vuosia toisen lapselle ja nyt yritän olla niin hyvä pappa, kuin mahdollista hänen lapsilleen.

Niin ja tykkään tehdä runojakin.. mielitietylleni : )))

Hyvää jatkoa sinulle kivikkoiselta tuntuvalle tiellesi.

Ro

Lue lisää

Kiitoksia pitkasta vastauksesta joka taas toi uusia nakokulmia ja uusia ajatuksia.

En ole koskaan viela paassyt noin pitkalle tuossa kuviossa, etta miettisin minkalaisen roolin miehelle annan perheessa, ja suhteessa poikaani. Olen kuvitellut, etta annan vastuuta ja myos valtaa. En usko, etta on mitenkaan mahdollista vieda mitaan eteenpain, jos ei ole noita kumpaakin. Lapsethan nimenomaan ottavat vallan jos se heille annetaan ja sita en aio tehda koskaan. Tietystikaan minulla ei ole viela kokemusta tilanteesta, joten en voi tietaa miten on todellisuudessa. Mutta hyva pointti, jonka aion sailyttaa mielessani tulevaisuutta varten. Lapseni on minulle tietysti ensimmainen, han tarvitsee minua, minun tehtavani on antaa ja kasvattaa hanelle siivet, joilla han kykenee tulevaisuudessa lentamaan omin avuin ja minun tehtavani on mielestani kultivoida hanen luonnettaan ja luoda hanelle mahdollisuudet mahdollisimman hyviin evaisiin tulevaisuutta ajatellen. Miehet ovat aikuisia, tuota vastuuta en koe heita kohtaan. Kissat ja koirat eivat ole osa elamaa.

Seksiin voi toki itsekin vaikuttaa, ja paljon. Yksin se ei vain onnistu. Minakin haluan oman kullan, jonka viereen kapertya, nautiskella rakastelusta. Vaakamiehen kanssa tuli tunne kuin han vain paneskelisi kanssani, kuin kysymys olisi pelkasta aktista, vaikka hellyytta tuli sen jalkeen runsaasti ja lahella oloa, mutta mina haluaisin sita kaikkea samaan aikaan. Olen itse hyvin avoin seksuaalisesti kun on suhteesta kysymys. Hanen kanssaan en tuntenut oloani luontevaksi sangyssa. Tuntui kuin conectionia ei vain loytynyt silla sektorilla.

En tieda onko kysymys tuosta tarpeesta kohdella kaltoin jotain omien ikavien kokemusteni vuoksi, jotta saisin itsetuntoni takaisin. En usko, mutta saatan erehtyakin, jos se on jotenkin tiedostamatonta. Ennemminkin naen ja tunnen, etta haluaisi vain erehtya enaa uudelleen. En etsi suhdetta seuraavaksi puoleksi vuodeksi enka vuodeksi tai kahdeksi, toivoisin loytavani suhteen useammaksi kymmeneksi vuodeksi, mikali sellaisia nyt ylipaataan enaa on. En myoskaan haluaisi etta poikani joutuisi vaihtamaan ns. miehen mallin monesti. Ja minusta tuntuu, etten voi odottaa miehelta, etta ottaisi poikani kuin omakseen, mutta sita toivoisin sydamessani.

Skorpparinainen kirjoitti:

Kiitoksia pitkasta vastauksesta joka taas toi uusia nakokulmia ja uusia ajatuksia.

En ole koskaan viela paassyt noin pitkalle tuossa kuviossa, etta miettisin minkalaisen roolin miehelle annan perheessa, ja suhteessa poikaani. Olen kuvitellut, etta annan vastuuta ja myos valtaa. En usko, etta on mitenkaan mahdollista vieda mitaan eteenpain, jos ei ole noita kumpaakin. Lapsethan nimenomaan ottavat vallan jos se heille annetaan ja sita en aio tehda koskaan. Tietystikaan minulla ei ole viela kokemusta tilanteesta, joten en voi tietaa miten on todellisuudessa. Mutta hyva pointti, jonka aion sailyttaa mielessani tulevaisuutta varten. Lapseni on minulle tietysti ensimmainen, han tarvitsee minua, minun tehtavani on antaa ja kasvattaa hanelle siivet, joilla han kykenee tulevaisuudessa lentamaan omin avuin ja minun tehtavani on mielestani kultivoida hanen luonnettaan ja luoda hanelle mahdollisuudet mahdollisimman hyviin evaisiin tulevaisuutta ajatellen. Miehet ovat aikuisia, tuota vastuuta en koe heita kohtaan. Kissat ja koirat eivat ole osa elamaa.

Seksiin voi toki itsekin vaikuttaa, ja paljon. Yksin se ei vain onnistu. Minakin haluan oman kullan, jonka viereen kapertya, nautiskella rakastelusta. Vaakamiehen kanssa tuli tunne kuin han vain paneskelisi kanssani, kuin kysymys olisi pelkasta aktista, vaikka hellyytta tuli sen jalkeen runsaasti ja lahella oloa, mutta mina haluaisin sita kaikkea samaan aikaan. Olen itse hyvin avoin seksuaalisesti kun on suhteesta kysymys. Hanen kanssaan en tuntenut oloani luontevaksi sangyssa. Tuntui kuin conectionia ei vain loytynyt silla sektorilla.

En tieda onko kysymys tuosta tarpeesta kohdella kaltoin jotain omien ikavien kokemusteni vuoksi, jotta saisin itsetuntoni takaisin. En usko, mutta saatan erehtyakin, jos se on jotenkin tiedostamatonta. Ennemminkin naen ja tunnen, etta haluaisi vain erehtya enaa uudelleen. En etsi suhdetta seuraavaksi puoleksi vuodeksi enka vuodeksi tai kahdeksi, toivoisin loytavani suhteen useammaksi kymmeneksi vuodeksi, mikali sellaisia nyt ylipaataan enaa on. En myoskaan haluaisi etta poikani joutuisi vaihtamaan ns. miehen mallin monesti. Ja minusta tuntuu, etten voi odottaa miehelta, etta ottaisi poikani kuin omakseen, mutta sita toivoisin sydamessani.

Lue lisää

..riepuja, kun te ette ymmärrä miestä sängyssä!

Tiedätkö, että vain rakastunut mies hellii naistansa vielä orgasmin jälkeenkin? Pelkkä panomies sutasee housut takaisin jalkaansa ja lähtee.

Kerroit, että olit toisen kerran sängyssä sen vaakamiehen kanssa.. tiedätkö kuinka paljon suorituspaineita miehellä on alkuvaiheessa.. siis varsinkin rakastuneella miehellä. Voi olla, että koko ajatustoiminta on keskittynyt vain yhteen asiaan, että seisois! Koita siinä sitten helliä : ))) Naisella ei nyt kovinkaan usein ole samankaltaista ongelmaa.

Älä vie miestä suoraan sänkyyn.. jää sohvalle tai jonnekin vaatteet päällä halimaan, hellimään ja suukottelemaan.. kyllä se sieltä vähitellen kumpuaa miehenkin halu ihan itekseen, kun saa itsekin hellyyttä ja kosketuksia. Siinä suhteessa mies ei ole sen kummempi kapistus, kuin nainenkaan. Joskus ei kannata menna vielä sinä iltana ollenkaan sänkyyn.. jos menee, niin voi vaan nukkua sylikkäin. Sitähän sinä haluaisit muutenkin tulevaisuudessa. Ja sitten se toinen juttu.. naiset sanovat usein, että he vaistoavat jos mies on käynyt vieraissa tai ajattelee parhaillaan toista naista.. miksei myös tarkkavaistoinen vaakamieskin voisi sellaisen aavistaa?? Sujuuko seksi sellaisessa tilanteessa naisella?? No entä sitten miehellä? Sellaisesta vaiston tuomasta epäilystä se kumpuaa sitten niin naisen, kuin miehenkin mustasukkaisuus. Jos siis ei ole sairaalloisesta sellaisesta kysymys. Ja voihan siitä sellainen tullakin jos koko ajan kiistää seläntakana tekemisiään.. valehtelee, kuin lapset joulupukille : )

Sitä yritin alussa sulle tähdentää, että kohtele toista, kuin haluat itseäsi kohdeltavan. Nyt sinä teit juuri sitä, mitä et haluaisi kenenkään miehen sinulle enää tekevän.. pelaavan omaa peliään sinun selkäsi takana! Siksi toimi niin, ettei sulla ole milloinkaan mitään hävettävää toimissasi, eikä mitään sellaista, mitä et voisi avoimesti kertoa.. sellaisen miehenkin sinä haluat.. toimi siis itsekin sen mukaisesti. Et voi vaatia, etkä edes odottaa toiselta enempää, kuin mihin itsekään pystyt.

Täydellinen.. monikymmenvuotinen.. ikuinen rakkaus voi syntyä vain luottamuksesta, joka syntyy ainoastaan avoimuudesta!

Ro

Vaakamieheltä kirjoitti:

..riepuja, kun te ette ymmärrä miestä sängyssä!

Tiedätkö, että vain rakastunut mies hellii naistansa vielä orgasmin jälkeenkin? Pelkkä panomies sutasee housut takaisin jalkaansa ja lähtee.

Kerroit, että olit toisen kerran sängyssä sen vaakamiehen kanssa.. tiedätkö kuinka paljon suorituspaineita miehellä on alkuvaiheessa.. siis varsinkin rakastuneella miehellä. Voi olla, että koko ajatustoiminta on keskittynyt vain yhteen asiaan, että seisois! Koita siinä sitten helliä : ))) Naisella ei nyt kovinkaan usein ole samankaltaista ongelmaa.

Älä vie miestä suoraan sänkyyn.. jää sohvalle tai jonnekin vaatteet päällä halimaan, hellimään ja suukottelemaan.. kyllä se sieltä vähitellen kumpuaa miehenkin halu ihan itekseen, kun saa itsekin hellyyttä ja kosketuksia. Siinä suhteessa mies ei ole sen kummempi kapistus, kuin nainenkaan. Joskus ei kannata menna vielä sinä iltana ollenkaan sänkyyn.. jos menee, niin voi vaan nukkua sylikkäin. Sitähän sinä haluaisit muutenkin tulevaisuudessa. Ja sitten se toinen juttu.. naiset sanovat usein, että he vaistoavat jos mies on käynyt vieraissa tai ajattelee parhaillaan toista naista.. miksei myös tarkkavaistoinen vaakamieskin voisi sellaisen aavistaa?? Sujuuko seksi sellaisessa tilanteessa naisella?? No entä sitten miehellä? Sellaisesta vaiston tuomasta epäilystä se kumpuaa sitten niin naisen, kuin miehenkin mustasukkaisuus. Jos siis ei ole sairaalloisesta sellaisesta kysymys. Ja voihan siitä sellainen tullakin jos koko ajan kiistää seläntakana tekemisiään.. valehtelee, kuin lapset joulupukille : )

Sitä yritin alussa sulle tähdentää, että kohtele toista, kuin haluat itseäsi kohdeltavan. Nyt sinä teit juuri sitä, mitä et haluaisi kenenkään miehen sinulle enää tekevän.. pelaavan omaa peliään sinun selkäsi takana! Siksi toimi niin, ettei sulla ole milloinkaan mitään hävettävää toimissasi, eikä mitään sellaista, mitä et voisi avoimesti kertoa.. sellaisen miehenkin sinä haluat.. toimi siis itsekin sen mukaisesti. Et voi vaatia, etkä edes odottaa toiselta enempää, kuin mihin itsekään pystyt.

Täydellinen.. monikymmenvuotinen.. ikuinen rakkaus voi syntyä vain luottamuksesta, joka syntyy ainoastaan avoimuudesta!

Ro

Lue lisää

Sanoit että pelkkä panomies sutaisee housut jalkaan ja lähtee...
Minä onneton suostuin melkein kolmen vuoden ajan
sellaiseen,suurinpiirtein.Ja kyseessä oli vaakamies.Mies josta en koskaan päässyt selville,joka ei laskenut lähelleen,ja jos vähän laskikin,perääntyi saman tien.
Vietimme toki aikaa yhdessä,mutta aina jonkin tekemisen varjolla.Ei yhteisiä öitä,muutamaa lukuunottamatta.Ei vastauksia viesteihin,vain silloin kun hänelle sopi.
Olinko vedätettävä,pompoteltava nainen,vai mikä?
Minä aikuinen,kypsä nainen syyllistyin moiseen
"hyväksikäyttöön",koska olin rakastunut häneen.
Vai olinko sittenkään?Tuska jota tunnen nyt kun
"suhteemme" on kaiketi ohi,on kuitenkin sanoinkuvaamaton.
Kysynkin sinulta vaakamies,voiko mielestäsi mies useamman vuoden ajan säännöllisesti mennä naisen kanssa sänkyyn ilman minkäänlaisia tunteita kyseistä naista kohtaan?

pettymyksen kokenut kirjoitti:

Sanoit että pelkkä panomies sutaisee housut jalkaan ja lähtee...
Minä onneton suostuin melkein kolmen vuoden ajan
sellaiseen,suurinpiirtein.Ja kyseessä oli vaakamies.Mies josta en koskaan päässyt selville,joka ei laskenut lähelleen,ja jos vähän laskikin,perääntyi saman tien.
Vietimme toki aikaa yhdessä,mutta aina jonkin tekemisen varjolla.Ei yhteisiä öitä,muutamaa lukuunottamatta.Ei vastauksia viesteihin,vain silloin kun hänelle sopi.
Olinko vedätettävä,pompoteltava nainen,vai mikä?
Minä aikuinen,kypsä nainen syyllistyin moiseen
"hyväksikäyttöön",koska olin rakastunut häneen.
Vai olinko sittenkään?Tuska jota tunnen nyt kun
"suhteemme" on kaiketi ohi,on kuitenkin sanoinkuvaamaton.
Kysynkin sinulta vaakamies,voiko mielestäsi mies useamman vuoden ajan säännöllisesti mennä naisen kanssa sänkyyn ilman minkäänlaisia tunteita kyseistä naista kohtaan?

Lue lisää

Voi! Valitettavasti voi!

En väitä, että täysin vailla tunteita, voi olla, että on välittänyt enemmän, kuin kaverista. Mutta silti ollut kanssasi, kun ei muutakaan ole ollut. Viettänyt aikaa sinun kanssasi sitä oikeaa odotellessaan, kukapa sitä yksin. Tämä on raakaa tekstiä toiselle osapuolelle, mutta valitettavasti se voi olla totta. Tiedän, koska olen itsekin sellaiseen syyllistynyt. Tiesin, ettei siitä tule mitään, mutta en hennonnut kertoa sitä toiselle.. ja kun ei muutakaan ollut näköpiirissä : ( Harmittaa kovasti käytökseni, siksi jossakin vaiheessa pysähdyin, mietin pitkään ja ryhdyin hakemaan sen oikean, vapaana ilman siteitä kehenkään. Sillä harvoinpa se oikeakaan tulee toisen naisen luota hakemaan. Mutta kauan siihen meni aikaa kasvaa... joku vois ajatella, että liian kauan, mutta ehkä sen asian aikataulu oli myöskin juuri sillä hetkellä se oikea.

Lohduksi voisin yrittää sanoa, ettei mikään asia, tapahtuma tai suhdekaan ole tarkoitukseton. Jokainen ottamasi askel, kipeäkin, johdatta sinua jotakin kohti. Voi olla, että ilman yhtäkin kokemusta sieltä välistä, et osaisi olla sille sinun oikeallesi oikea! Huomaat sen silloin, kun hänet viimein kohtaat : )))

Ro

Vaakamieheltä kirjoitti:

Voi! Valitettavasti voi!

En väitä, että täysin vailla tunteita, voi olla, että on välittänyt enemmän, kuin kaverista. Mutta silti ollut kanssasi, kun ei muutakaan ole ollut. Viettänyt aikaa sinun kanssasi sitä oikeaa odotellessaan, kukapa sitä yksin. Tämä on raakaa tekstiä toiselle osapuolelle, mutta valitettavasti se voi olla totta. Tiedän, koska olen itsekin sellaiseen syyllistynyt. Tiesin, ettei siitä tule mitään, mutta en hennonnut kertoa sitä toiselle.. ja kun ei muutakaan ollut näköpiirissä : ( Harmittaa kovasti käytökseni, siksi jossakin vaiheessa pysähdyin, mietin pitkään ja ryhdyin hakemaan sen oikean, vapaana ilman siteitä kehenkään. Sillä harvoinpa se oikeakaan tulee toisen naisen luota hakemaan. Mutta kauan siihen meni aikaa kasvaa... joku vois ajatella, että liian kauan, mutta ehkä sen asian aikataulu oli myöskin juuri sillä hetkellä se oikea.

Lohduksi voisin yrittää sanoa, ettei mikään asia, tapahtuma tai suhdekaan ole tarkoitukseton. Jokainen ottamasi askel, kipeäkin, johdatta sinua jotakin kohti. Voi olla, että ilman yhtäkin kokemusta sieltä välistä, et osaisi olla sille sinun oikeallesi oikea! Huomaat sen silloin, kun hänet viimein kohtaat : )))

Ro

Lue lisää

Jotenkin sanasi lohduttivat...Olet oikeassa,itse
tiesin samat asiat,mutta en vain halunnut uskoa,
ajattelin että jos kuitenkin hän oppisi rakastamaan minua.Suurta itsepetosta,sitä se oli.
Ja siksi kai tuntuukin näin kipeälle,kun sen vihdoin itselleni myönsin...
En haluaisi kuitenkaan "kovettaa"itseäni,vaikka ehkä vikani on se,että olen liian avoin ja herkkä ihminen.Olin kuin avoin kirja hänelle,liian helppo "tapaus".
Ja hän tiesi tasan tarkkaan mistä sydämen naruista vetää,kerta toisensa jälkeen...
Ja sitten ei enää mitään,kylmästi vain.
Mutta elämä kantaa,tiedän sen,ja olen vahva.Toivottavasti.

Vaakamieheltä kirjoitti:

..käsittää.

Olin jo mietiskellyt joitakin ikäviä sanankäänteitä.. olen siinä pirullisen taitava.. mutta onneksi en ehtinyt.

Tulin itsekin kauan kauan sitten kaltoin kohdelluksi.. piti nujertaa jokunen vastakkaisen sukupuolen edustaja, ennenkuin sain itsetuntoni takaisin. Se ei varmasti ollut kivvaa heille, mutta ei se ollut mullekaan.

Koittasit nyt vaan olla kaikessa rehellinen.. eläisit uloskin päin sellaisena, kuin olet sisältä. Tarkoittaa sitä, että esimerkiksi kerrot vaakamiehelle, että käy lukemassa tekstisi täältä. Hän on todennäköisesti ihastunut ulkokuoreesi, eikä aina hyvään uskovana näe pelejäsi. Jos ei asiat ole selvillä, niin vaaka voi todellakin jäädä roikkumaan, koska rakastaa rakkaudentunteen lisäksi haasteita. Helppo nainen ei ole ollenkaan kiinnostava. Mitä rakastelemishalukkuuteen, taitoon ja intoon tulee, niin siihen voi nainen itse vaikuttaa enemmän, kuin arvaatkaan. Itse olen sellaista perjantai-illasta maanantai aamuun rakastelijatyyppiä... mutta... vain tunteiden kanssa.. ja ennenkaikkea oman Kullan kanssa.

Tuosta asetelmasta missä nyt olet lapsesi kanssa.. se ei tule olemaan helppo. Sinulla on jo valmiiksi asenne, millä tulet tuhoamaan hyvinkin alkaneen parisuhteen. Itselläni on ollut kokemuksia, missä omat lapset asuivat luonani ja minulla oli tyttöystävä, jolla ei ollut lapsia. Hänelle en suonut asemaa perheessä, kuten et sinäkään aio tehdä. Eli silloin, kun on ensin omat lapset ja sitten vasta tulee se uusi kumppani.. jos ei ole lisäksi vielä koiraa ja kissakin välissä, niin silloin yrität sälyttää hänelle vastuuta, mutta et anna valtaa. Elin sellaisen suhteen sittemmin toisinkin päin.. eli juuri sellaisen mitä sinä olet tarjoamassa. Pennut saivat hyppiä minun silmilleni, kun en saanut puuttua asiaan. Ja nehän hyppivät, kun huomasivat, että äiti tulee heti väliin. Sitten pahainen yritti kysä neuvoa, kun alkoivat hyppiä hänenkin silmilleen. Vastasin, että hoitaisi nyt vaan yksin, kun on sen asian niin halunnut! Uusioperheiden arki ei tule olemaan helppoa, sen voin vakuuttaa. Mutta en pelkää sellaista.. olen silti hyvä lasten kanssa, yleensä ne tykkää minusta ja minä niistä.

Siksi sille jollekin, joka sanoi jotakin tuosta vaakamiehen pakoilusta toisen lapsia kohtaan, niin kerron, että olen koittanut olla isä jo kymmeniä vuosia toisen lapselle ja nyt yritän olla niin hyvä pappa, kuin mahdollista hänen lapsilleen.

Niin ja tykkään tehdä runojakin.. mielitietylleni : )))

Hyvää jatkoa sinulle kivikkoiselta tuntuvalle tiellesi.

Ro

Lue lisää

"jos ei ole lisäksi vielä koiraa ja kissakin välissä"

Eläin voi olla toodella mustasukkainen ;)
Kissani kynsi ensi alkuun mieskaverin käsivarteen verisen naarmun, kun tämä yritti eläinihmisenä tehdä vaikutusta kissan kautta. Kattipahus osaa sen taidon: lämpimät tunteeni miestä kohtaan voidaan mitata suoraan kissan keljusta käyttäytymisestä. Mitä enemmän tykkään, sitä petomaisemmin elukka käyttäytyy. Voi vain kuvitella, mitä tapahtuisi jos muuttais yhteen jonkun miehen kanssa :)) Meillä olisi elävä piru:)

Vaakamieheltä kirjoitti:

..riepuja, kun te ette ymmärrä miestä sängyssä!

Tiedätkö, että vain rakastunut mies hellii naistansa vielä orgasmin jälkeenkin? Pelkkä panomies sutasee housut takaisin jalkaansa ja lähtee.

Kerroit, että olit toisen kerran sängyssä sen vaakamiehen kanssa.. tiedätkö kuinka paljon suorituspaineita miehellä on alkuvaiheessa.. siis varsinkin rakastuneella miehellä. Voi olla, että koko ajatustoiminta on keskittynyt vain yhteen asiaan, että seisois! Koita siinä sitten helliä : ))) Naisella ei nyt kovinkaan usein ole samankaltaista ongelmaa.

Älä vie miestä suoraan sänkyyn.. jää sohvalle tai jonnekin vaatteet päällä halimaan, hellimään ja suukottelemaan.. kyllä se sieltä vähitellen kumpuaa miehenkin halu ihan itekseen, kun saa itsekin hellyyttä ja kosketuksia. Siinä suhteessa mies ei ole sen kummempi kapistus, kuin nainenkaan. Joskus ei kannata menna vielä sinä iltana ollenkaan sänkyyn.. jos menee, niin voi vaan nukkua sylikkäin. Sitähän sinä haluaisit muutenkin tulevaisuudessa. Ja sitten se toinen juttu.. naiset sanovat usein, että he vaistoavat jos mies on käynyt vieraissa tai ajattelee parhaillaan toista naista.. miksei myös tarkkavaistoinen vaakamieskin voisi sellaisen aavistaa?? Sujuuko seksi sellaisessa tilanteessa naisella?? No entä sitten miehellä? Sellaisesta vaiston tuomasta epäilystä se kumpuaa sitten niin naisen, kuin miehenkin mustasukkaisuus. Jos siis ei ole sairaalloisesta sellaisesta kysymys. Ja voihan siitä sellainen tullakin jos koko ajan kiistää seläntakana tekemisiään.. valehtelee, kuin lapset joulupukille : )

Sitä yritin alussa sulle tähdentää, että kohtele toista, kuin haluat itseäsi kohdeltavan. Nyt sinä teit juuri sitä, mitä et haluaisi kenenkään miehen sinulle enää tekevän.. pelaavan omaa peliään sinun selkäsi takana! Siksi toimi niin, ettei sulla ole milloinkaan mitään hävettävää toimissasi, eikä mitään sellaista, mitä et voisi avoimesti kertoa.. sellaisen miehenkin sinä haluat.. toimi siis itsekin sen mukaisesti. Et voi vaatia, etkä edes odottaa toiselta enempää, kuin mihin itsekään pystyt.

Täydellinen.. monikymmenvuotinen.. ikuinen rakkaus voi syntyä vain luottamuksesta, joka syntyy ainoastaan avoimuudesta!

Ro

Lue lisää

Kiitoksia vaakamies pitkasta vastauksestasi. Ja taytyypa todeta, etta enpa ollut moista tiennyt tai edes ajatellut, etta voisi olla kysymys suorituspaineista, vaikka olihan niita toki vahan minullakin, mutta enpa tajunnut asettautua hanen asemaansa. Mukava huomata oppivansa jotain uutta. Niin se oli toinen kerta kun olimme yhdessa ja mina olisin halunnut vitkutella asiaa hieman ehka enemmankin, mutta hanella naytti olevan kiire vieda minut sankyyn nopeammin.. Oli kylla ihana suudella ja olla hanen sylissaan ja itsekin olin jo pelkasta ajatuksesta ihan kuumana, ja jos tunnustan niin jo ihan aamusta saakka kun ajattelin mita illalla mahtaneekaan tapahtua hanen kanssaan. Mutta se oli pettymys siina suhteessa. Toki mietin, etta se saattaa olla vain ns. alkukankeutta, mutta jotenkin vaan en tykannyt hanen aktikeskeisesta toiminnastaan, vaikka kyllahan minakin sitten loppujen lopuksi sita ihan itseaankin haluan;)

Niin... itsestani tuntui hyvinkin petolliselta kun menin ulos toisen miehen kanssa, en voi sita kieltaa ja ehka toinen on saattanutkin vaistota sen asian... tieda hanta, mutta kylla han mustasukkaiselta jo vaikutti ihan ennen sitakin ja sanoikin sen aaneen, siis kaikista menoistani ja kyseli hyvinkin tarkkaan kenen kanssa menen minnekin, vaikka oli ihan puhtaasti ystavistani kysymys. No, kukapa ei olisi rakastetustaan hieman mustasukkainenkin? Olen kuitenkin tassa viime aikoina pohtinut omaa kaytostani ja tullut siihen tulokseen, koska periaatteessa olen hyvinkin uskollinen luonteeltani, etta jostain taman taytyy kertoa, etta olen valmis lahtemaan ulos toisen miehen kanssa, etta etsin kuitenkin jotain muuta...

Eilen sitten loppujen lopuksi illalla kun vaakamies otti yhteytta minuun sanoin hanelle, etta ei tasta mitaan tule, etta ei minusta ole viela mihinkaan suhteeseen, ja en usko, etta olemme toinen toistamme varten. Han kysyi, etta miksi, ja sanoin etta meidan elamamme ovat niin erilaiset, mina olen aiti-ihminen, ja elamani on hyvinkin kotikeskeista, en pysty joka viikko lahtemaan ulos hanen kanssaan ja hanen tyoaikojensa vuoksi on sita paitsi erittain hankala nahda ja minusta tuntui hanen tuntevan olonsa kotonani epamukavaksi ja etta seksissakaan emme oikein yhteista savelta loytaneet, etta yksinkertaisesti en nae meita yhdessa. No, vaakamies tietysti otti sen melkoisen raskaasti ja vaittaa vaan rakastavansa ja haluavansa minut, mutta loppujen lopuksi sanoi kunnioittavansa paatostani, jos kerran niin haluan ja en hanta rakasta. No, en voi sanoa rakastavani, minun rakkauteni ei tule niin nopeasti, mutta kylla han sydameni portit avasi, vaikka sisaan ei viela paassytkaan, mutta tunnen erityista lampoa ja valittamista kylla hanta kohtaan, han on upea tyyppi, joita ei ihan joka paiva vastaan tule. Nyt aamulla minulla oli taas runo hanelta kannykassani ja viesti oli tama suurinpiirtein; "jata minut jos et minua kerran rakasta, vaikka olet sydameni valtias. Mutta jos rakastat minua, ala herata minua tasta unesta koskaan". Tuntuu aarimmaisen kurjalta hanen vuokseen, tunnen itseni roistoksi ja petolliseksi koska en pysty antamaan hanelle sita mita han haluaa. Sanoin hanelle, etta han ansaitsee jotain paljon parempaa kuin minut, mina en tunne ansaitsevani tuota hanen rakkauttaan. Han kysyi, etta miksi ajattelen niin, no siksi, etta en pysty/kykene antamaan hanelle sita rakkautta jonka han totisesti ansaitsee. Ja tekisin vaarin hanta kohtaan jatkamalla tapaamisia hanen kanssaan, jos kuitenkin olen valmis lahtemaan ulos toisen miehen kanssa. Se ei ole reilua hanta kohtaan.

ah mikä vaisto kirjoitti:

"jos ei ole lisäksi vielä koiraa ja kissakin välissä"

Eläin voi olla toodella mustasukkainen ;)
Kissani kynsi ensi alkuun mieskaverin käsivarteen verisen naarmun, kun tämä yritti eläinihmisenä tehdä vaikutusta kissan kautta. Kattipahus osaa sen taidon: lämpimät tunteeni miestä kohtaan voidaan mitata suoraan kissan keljusta käyttäytymisestä. Mitä enemmän tykkään, sitä petomaisemmin elukka käyttäytyy. Voi vain kuvitella, mitä tapahtuisi jos muuttais yhteen jonkun miehen kanssa :)) Meillä olisi elävä piru:)

Lue lisää

..mullakin on ollut. Iiiiso kolli, kesät riiulla ja talvet keräs takasin menetettyä painoa.. ihan kuin Karvinen, oli saman näkönenki, paitsi toinen korva oli vähän tappelussa jäänyt lurpalleen. Tuli nukkumaan mennessäni rinnan päälle ja kehräs, kourien samalla kynsillään rintaani.. piti koittaa tunkea peittoa väliin : ))) Ihan mukavahan semmonen laiskansitkas kehrääjä on.. Ei kyllä käynyt kenenkään kimppuun.. kehräsi sylissä, kuin sylissä, varsinkin naisimmeisten. Luulis, että isäntä ois samanlainen, mutta enhän minä.. Sitten ei vaan enää tullut yhden kesän jälkeen syksyllä kotiin : ( Kettu kai vei???

Ja kyllähän se niin on, että jos emäntä minusta oikein tytkkää, niin kissa myös ; )Ja jos oliski vähän äkänen, niin toki helpompi vastus, kuin mustasukkainen iso koira. Vaan kyllä sellaisenkin kanssa pärjää, kun on ollut sellaisiakin... siis koiria.. mustasukkaisuudesta en tiedä.. en ainakaan huomannut ; )

Skorpparinainen kirjoitti:

Kiitoksia vaakamies pitkasta vastauksestasi. Ja taytyypa todeta, etta enpa ollut moista tiennyt tai edes ajatellut, etta voisi olla kysymys suorituspaineista, vaikka olihan niita toki vahan minullakin, mutta enpa tajunnut asettautua hanen asemaansa. Mukava huomata oppivansa jotain uutta. Niin se oli toinen kerta kun olimme yhdessa ja mina olisin halunnut vitkutella asiaa hieman ehka enemmankin, mutta hanella naytti olevan kiire vieda minut sankyyn nopeammin.. Oli kylla ihana suudella ja olla hanen sylissaan ja itsekin olin jo pelkasta ajatuksesta ihan kuumana, ja jos tunnustan niin jo ihan aamusta saakka kun ajattelin mita illalla mahtaneekaan tapahtua hanen kanssaan. Mutta se oli pettymys siina suhteessa. Toki mietin, etta se saattaa olla vain ns. alkukankeutta, mutta jotenkin vaan en tykannyt hanen aktikeskeisesta toiminnastaan, vaikka kyllahan minakin sitten loppujen lopuksi sita ihan itseaankin haluan;)

Niin... itsestani tuntui hyvinkin petolliselta kun menin ulos toisen miehen kanssa, en voi sita kieltaa ja ehka toinen on saattanutkin vaistota sen asian... tieda hanta, mutta kylla han mustasukkaiselta jo vaikutti ihan ennen sitakin ja sanoikin sen aaneen, siis kaikista menoistani ja kyseli hyvinkin tarkkaan kenen kanssa menen minnekin, vaikka oli ihan puhtaasti ystavistani kysymys. No, kukapa ei olisi rakastetustaan hieman mustasukkainenkin? Olen kuitenkin tassa viime aikoina pohtinut omaa kaytostani ja tullut siihen tulokseen, koska periaatteessa olen hyvinkin uskollinen luonteeltani, etta jostain taman taytyy kertoa, etta olen valmis lahtemaan ulos toisen miehen kanssa, etta etsin kuitenkin jotain muuta...

Eilen sitten loppujen lopuksi illalla kun vaakamies otti yhteytta minuun sanoin hanelle, etta ei tasta mitaan tule, etta ei minusta ole viela mihinkaan suhteeseen, ja en usko, etta olemme toinen toistamme varten. Han kysyi, etta miksi, ja sanoin etta meidan elamamme ovat niin erilaiset, mina olen aiti-ihminen, ja elamani on hyvinkin kotikeskeista, en pysty joka viikko lahtemaan ulos hanen kanssaan ja hanen tyoaikojensa vuoksi on sita paitsi erittain hankala nahda ja minusta tuntui hanen tuntevan olonsa kotonani epamukavaksi ja etta seksissakaan emme oikein yhteista savelta loytaneet, etta yksinkertaisesti en nae meita yhdessa. No, vaakamies tietysti otti sen melkoisen raskaasti ja vaittaa vaan rakastavansa ja haluavansa minut, mutta loppujen lopuksi sanoi kunnioittavansa paatostani, jos kerran niin haluan ja en hanta rakasta. No, en voi sanoa rakastavani, minun rakkauteni ei tule niin nopeasti, mutta kylla han sydameni portit avasi, vaikka sisaan ei viela paassytkaan, mutta tunnen erityista lampoa ja valittamista kylla hanta kohtaan, han on upea tyyppi, joita ei ihan joka paiva vastaan tule. Nyt aamulla minulla oli taas runo hanelta kannykassani ja viesti oli tama suurinpiirtein; "jata minut jos et minua kerran rakasta, vaikka olet sydameni valtias. Mutta jos rakastat minua, ala herata minua tasta unesta koskaan". Tuntuu aarimmaisen kurjalta hanen vuokseen, tunnen itseni roistoksi ja petolliseksi koska en pysty antamaan hanelle sita mita han haluaa. Sanoin hanelle, etta han ansaitsee jotain paljon parempaa kuin minut, mina en tunne ansaitsevani tuota hanen rakkauttaan. Han kysyi, etta miksi ajattelen niin, no siksi, etta en pysty/kykene antamaan hanelle sita rakkautta jonka han totisesti ansaitsee. Ja tekisin vaarin hanta kohtaan jatkamalla tapaamisia hanen kanssaan, jos kuitenkin olen valmis lahtemaan ulos toisen miehen kanssa. Se ei ole reilua hanta kohtaan.

Lue lisää

..vielä kummeksumaan, kun kerroit, että sait kovasti hellyyttä ja kosketuksia jälkeen päin.. Molemmat oli ollu puutteessa.. tottakai voi ollakin vähän kiirus aloitus, mutta sehän on vasta aloitus. Eihän siinä ole mitään järkeä jäädä pettyneenä makaamaan, kun voi jatkaakin. siinähän sitä ois ollu hellyyttä ja seksiä vieressä, kuhan oisit vaan jatkanut. Sitä sanotaan rakastelemiseksi.. siis sitä, kun ajan kanssa touhuilee. Pitää vain muistaa siinäkin asiassa, ettei aamuyöstä väsyneenä aloittele, vaan mieluummin vasta pirteänä aamulla.. siitä sitä on hyvä jatkaa.. : ))))

Ro

vaakamieheltä kirjoitti:

..mullakin on ollut. Iiiiso kolli, kesät riiulla ja talvet keräs takasin menetettyä painoa.. ihan kuin Karvinen, oli saman näkönenki, paitsi toinen korva oli vähän tappelussa jäänyt lurpalleen. Tuli nukkumaan mennessäni rinnan päälle ja kehräs, kourien samalla kynsillään rintaani.. piti koittaa tunkea peittoa väliin : ))) Ihan mukavahan semmonen laiskansitkas kehrääjä on.. Ei kyllä käynyt kenenkään kimppuun.. kehräsi sylissä, kuin sylissä, varsinkin naisimmeisten. Luulis, että isäntä ois samanlainen, mutta enhän minä.. Sitten ei vaan enää tullut yhden kesän jälkeen syksyllä kotiin : ( Kettu kai vei???

Ja kyllähän se niin on, että jos emäntä minusta oikein tytkkää, niin kissa myös ; )Ja jos oliski vähän äkänen, niin toki helpompi vastus, kuin mustasukkainen iso koira. Vaan kyllä sellaisenkin kanssa pärjää, kun on ollut sellaisiakin... siis koiria.. mustasukkaisuudesta en tiedä.. en ainakaan huomannut ; )

Lue lisää

Minun kissa osoittaa hellyyttä aika rempseällä tavalla. Jos minä siis tykkään vieraasta, kissa hermostuu ja saattaa hypätä vaikkapa vieraan lahkeeseen kiinni. Ja minä tietty nauran nurkan takana. :) Kyllä se vaikeampi tapaus on kuin koira... pirun nopea ja teräväkyntinen. Sitten jos keskustelee intensiivisesti jonkun kanssa, karrrmea miukuminen ja jaloissa kiehnääminen muistuttaa olemassaolostaan. Mutta sitkeys palkitaan. Kun kissa näkee tarpeeksi monta kertaa vieraat kasvot, niin johan löytyy kaverin elkeitä. Siis sellainen kissa kuin omistaja? Ehei, minä en ole mustis. :)

Onhan se mukava olla jotain elävää olentoa lähellä. Tuo rinnan päälle hyppiminen varsinkin aamuyöstä joskus hieman herättää :)) Varmaan katti tykkää, kun tuntee sydämenlyönnit.

jo-o kirjoitti:

Minun kissa osoittaa hellyyttä aika rempseällä tavalla. Jos minä siis tykkään vieraasta, kissa hermostuu ja saattaa hypätä vaikkapa vieraan lahkeeseen kiinni. Ja minä tietty nauran nurkan takana. :) Kyllä se vaikeampi tapaus on kuin koira... pirun nopea ja teräväkyntinen. Sitten jos keskustelee intensiivisesti jonkun kanssa, karrrmea miukuminen ja jaloissa kiehnääminen muistuttaa olemassaolostaan. Mutta sitkeys palkitaan. Kun kissa näkee tarpeeksi monta kertaa vieraat kasvot, niin johan löytyy kaverin elkeitä. Siis sellainen kissa kuin omistaja? Ehei, minä en ole mustis. :)

Onhan se mukava olla jotain elävää olentoa lähellä. Tuo rinnan päälle hyppiminen varsinkin aamuyöstä joskus hieman herättää :)) Varmaan katti tykkää, kun tuntee sydämenlyönnit.

Lue lisää

..vuosia sitten kävin yhdessä paikkaa kylässä.. en edes tiennyt, että siellä on kissa. Astelin emännän ohjaamana olohuoneeseen, kun yht'äkkiä sohvan takaa ampaisi jalkaani kiinni iso harmaa kissa. Kietoi niin etu, kuin takatassunsakin jalkani ympärille.. kynsineen tietty. meinas saada kissa kyytiä, vaan emäntä repi sen itse irti.. Ei siinä kuinkaan kumminkaan käynyt.. oli talvi ja pitkät kalsarit farkkujen alla. Mutta säikähtihän sitä sellaista äkkiryntäystä. Oisko mennyt tunti toista, kun kissa istui ylen tyytyväisenä sylissäni ja kehräs.

Varmaankin sydänäänet, kyllä kissat pitävät lämmöstäkin "Karvinenkin" lähti puolen tunnin kuluessa pois, kun tais tulla kuuma.. lähti pois.. heh.. Vois pikemminkin sanoa, että valui lattialle : ))) Tuon kissan nimen keksimisessä käytettiin lasten kanssa aikanaan kovasti mielikuvitusta.. joskus joku sanoi juuri karviseksi, mutta yleensä arkisen tottuneesti Kissaksi : ))

Vaakamieheltä kirjoitti:

..vuosia sitten kävin yhdessä paikkaa kylässä.. en edes tiennyt, että siellä on kissa. Astelin emännän ohjaamana olohuoneeseen, kun yht'äkkiä sohvan takaa ampaisi jalkaani kiinni iso harmaa kissa. Kietoi niin etu, kuin takatassunsakin jalkani ympärille.. kynsineen tietty. meinas saada kissa kyytiä, vaan emäntä repi sen itse irti.. Ei siinä kuinkaan kumminkaan käynyt.. oli talvi ja pitkät kalsarit farkkujen alla. Mutta säikähtihän sitä sellaista äkkiryntäystä. Oisko mennyt tunti toista, kun kissa istui ylen tyytyväisenä sylissäni ja kehräs.

Varmaankin sydänäänet, kyllä kissat pitävät lämmöstäkin "Karvinenkin" lähti puolen tunnin kuluessa pois, kun tais tulla kuuma.. lähti pois.. heh.. Vois pikemminkin sanoa, että valui lattialle : ))) Tuon kissan nimen keksimisessä käytettiin lasten kanssa aikanaan kovasti mielikuvitusta.. joskus joku sanoi juuri karviseksi, mutta yleensä arkisen tottuneesti Kissaksi : ))

Lue lisää

Kissani ei tee yllätyshyökkäyksiä, mitenköhän saisin sen oppimaan?;) Se kartoittaa tilanteen ensin ja päättää sitten jatkotoimista. Ehkä ne jäynät ovat sen tapa leikkiäkin... pentumainen pikkunen kun on.

Kyl minäkin varmaan kiskoisin sen vieraan jalasta irti ihan kissan henkeä suojellakseni... ettei joku vaan kiukuspäissään nakkaisi sitä seinään ;) Mutta hyvä ilmapuntari se on ja pitää huolen emännästään, ettei kukaan susihukkanen tule liian lähelle liian äkkiä, heh.

omastani kirjoitti:

Kissani ei tee yllätyshyökkäyksiä, mitenköhän saisin sen oppimaan?;) Se kartoittaa tilanteen ensin ja päättää sitten jatkotoimista. Ehkä ne jäynät ovat sen tapa leikkiäkin... pentumainen pikkunen kun on.

Kyl minäkin varmaan kiskoisin sen vieraan jalasta irti ihan kissan henkeä suojellakseni... ettei joku vaan kiukuspäissään nakkaisi sitä seinään ;) Mutta hyvä ilmapuntari se on ja pitää huolen emännästään, ettei kukaan susihukkanen tule liian lähelle liian äkkiä, heh.

Lue lisää

..ainakaan eläimille : ))

Taas tarinanpätkää vuosien takaa. Ensimmäinen koirani oli lähes puhdas karjalankarhukoira. Se oli tottunut lasten kanssa kisuamaan.. puhumattakaan silloisesta kissasta. Kerran se oli mennyt viereisen koulun pihalle urheilutunnilla pelaamaan jalkapalloa lasten kanssa. Kun joku poika oli ehtinyt ensin oli koira ottanut housunpersuksesta kiinni pysäyttääkseen etenijän. Ei siis ollut yrittänyt vihassa purra, ainakaan opettajan mukaan. No iltasella pojan äiti soitti minulle ja sanoi, että housuihin tullut reikä pitäisi korvata. Sovimme siinä puhelimessa neljästäkymmenestä markasta, jota läksin hetimiten viemään. Ajelin autolla talon pihalle, nousin autosta ja lähdin kohti ovea. Siinä samassa talon oma beagle ryntäsi jalkaani kiinni. Puri, kuin pentele.. äiti katseli silmät ja suu pyöreänä ikkunasta.. arveli kai, että tais jäädä rahat saamatta. Siinä vieressä seisoi yhtä jäykkänä se samainen poika, jonka housuja oli purtu. Koira jatkoi jalkani järsimistä, joten sanoin pojalle, että ottaisi koiran irti, ennen kuin tallon sen päälle. Jo tuli eloa kaveriin joka ryntäsikin irrottamaan sen penteleen jalastani. Jatkoin matkaani sisälle, jossa emäntä seisoi edelleen suuaukko ammollaan ja katsoi minua.. epäkohtelias, kun ei etes vastannut tervehdykseeni. Kysyin, että neljäkymppiähän se oli ja ojensin rahan. Hitaasti, kuin hidastetussa elokuvassa, ojentui käsi ottamaan sen vastaan. Lausuin kohteliaasti näkemiin, edelleen yhtä vaiteliaalle naisimmeiselle. Käännyin ja kävelin ulos, jossa poika piteli edelleen pientä petoeläintä kiinni. Sinne se jäi emäntä käsi edelleen ojollaan katsomaan perääni, kun kaasuttelin tieheni.

Ro

Vaakamieheltä kirjoitti:

..ainakaan eläimille : ))

Taas tarinanpätkää vuosien takaa. Ensimmäinen koirani oli lähes puhdas karjalankarhukoira. Se oli tottunut lasten kanssa kisuamaan.. puhumattakaan silloisesta kissasta. Kerran se oli mennyt viereisen koulun pihalle urheilutunnilla pelaamaan jalkapalloa lasten kanssa. Kun joku poika oli ehtinyt ensin oli koira ottanut housunpersuksesta kiinni pysäyttääkseen etenijän. Ei siis ollut yrittänyt vihassa purra, ainakaan opettajan mukaan. No iltasella pojan äiti soitti minulle ja sanoi, että housuihin tullut reikä pitäisi korvata. Sovimme siinä puhelimessa neljästäkymmenestä markasta, jota läksin hetimiten viemään. Ajelin autolla talon pihalle, nousin autosta ja lähdin kohti ovea. Siinä samassa talon oma beagle ryntäsi jalkaani kiinni. Puri, kuin pentele.. äiti katseli silmät ja suu pyöreänä ikkunasta.. arveli kai, että tais jäädä rahat saamatta. Siinä vieressä seisoi yhtä jäykkänä se samainen poika, jonka housuja oli purtu. Koira jatkoi jalkani järsimistä, joten sanoin pojalle, että ottaisi koiran irti, ennen kuin tallon sen päälle. Jo tuli eloa kaveriin joka ryntäsikin irrottamaan sen penteleen jalastani. Jatkoin matkaani sisälle, jossa emäntä seisoi edelleen suuaukko ammollaan ja katsoi minua.. epäkohtelias, kun ei etes vastannut tervehdykseeni. Kysyin, että neljäkymppiähän se oli ja ojensin rahan. Hitaasti, kuin hidastetussa elokuvassa, ojentui käsi ottamaan sen vastaan. Lausuin kohteliaasti näkemiin, edelleen yhtä vaiteliaalle naisimmeiselle. Käännyin ja kävelin ulos, jossa poika piteli edelleen pientä petoeläintä kiinni. Sinne se jäi emäntä käsi edelleen ojollaan katsomaan perääni, kun kaasuttelin tieheni.

Ro

Lue lisää

veistetty, vaakamies. Jalkkista pelaava koira, jolla on vielä tekniikka hallussa ;)))

Vaakamieheltä kirjoitti:

..ainakaan eläimille : ))

Taas tarinanpätkää vuosien takaa. Ensimmäinen koirani oli lähes puhdas karjalankarhukoira. Se oli tottunut lasten kanssa kisuamaan.. puhumattakaan silloisesta kissasta. Kerran se oli mennyt viereisen koulun pihalle urheilutunnilla pelaamaan jalkapalloa lasten kanssa. Kun joku poika oli ehtinyt ensin oli koira ottanut housunpersuksesta kiinni pysäyttääkseen etenijän. Ei siis ollut yrittänyt vihassa purra, ainakaan opettajan mukaan. No iltasella pojan äiti soitti minulle ja sanoi, että housuihin tullut reikä pitäisi korvata. Sovimme siinä puhelimessa neljästäkymmenestä markasta, jota läksin hetimiten viemään. Ajelin autolla talon pihalle, nousin autosta ja lähdin kohti ovea. Siinä samassa talon oma beagle ryntäsi jalkaani kiinni. Puri, kuin pentele.. äiti katseli silmät ja suu pyöreänä ikkunasta.. arveli kai, että tais jäädä rahat saamatta. Siinä vieressä seisoi yhtä jäykkänä se samainen poika, jonka housuja oli purtu. Koira jatkoi jalkani järsimistä, joten sanoin pojalle, että ottaisi koiran irti, ennen kuin tallon sen päälle. Jo tuli eloa kaveriin joka ryntäsikin irrottamaan sen penteleen jalastani. Jatkoin matkaani sisälle, jossa emäntä seisoi edelleen suuaukko ammollaan ja katsoi minua.. epäkohtelias, kun ei etes vastannut tervehdykseeni. Kysyin, että neljäkymppiähän se oli ja ojensin rahan. Hitaasti, kuin hidastetussa elokuvassa, ojentui käsi ottamaan sen vastaan. Lausuin kohteliaasti näkemiin, edelleen yhtä vaiteliaalle naisimmeiselle. Käännyin ja kävelin ulos, jossa poika piteli edelleen pientä petoeläintä kiinni. Sinne se jäi emäntä käsi edelleen ojollaan katsomaan perääni, kun kaasuttelin tieheni.

Ro

Lue lisää

alkaa vouhottaa koirille, jotka niin mielellään kisailisivat sen kanssa. Koiraihminen tulee vauhdilla kohti koiransa vetämänä ja minuakin vedetään kohti koiraa... lähellä koiraa kissa hyppää metrin ilmaan, häntä menee kolminkertaiseksi ja kurkusta nousee kumma ääni. Joudun aina varoittelemaan lähestyvää hymyilevää koiranomistajaa, että ei tää olekaan niin innokas, miltä vaikuttaa. Intoa ois päästä käsiksi koiraan... (ei kissalta rohkeutta puutu, vaikka koira olisi kymmenen kertaa kokoaan suurempi). hauskoja tilanteita syntyy aina kun tuon villikissan kanssa uskaltautuu ulos :-)

aika hyvin kirjoitti:

veistetty, vaakamies. Jalkkista pelaava koira, jolla on vielä tekniikka hallussa ;)))

.ihan kiva koira.. tuossa se nukkuu pihan laidalla kaverinsa kanssa. Pami ja Raiku.. sitten siinä on Nonne.. saksanpaimenkoiranarttu, joka jäi 7kk ikäisenä auton alle. Siitä vanhempani sanoivat, etten koskaan enää saisi samanlaista koiraa. Oli se kyllä erikoinen.. puhetta vailla, vaikka oli vielä niin nuori. Ei minulla kyllä ole enää ollutkaan koiraa vuosikausiin.

Näihin kaihoisiin ajatuksiin.. hyvää yötä.. aamulla aikaisin ylös.

Ro

kissanretale kirjoitti:

alkaa vouhottaa koirille, jotka niin mielellään kisailisivat sen kanssa. Koiraihminen tulee vauhdilla kohti koiransa vetämänä ja minuakin vedetään kohti koiraa... lähellä koiraa kissa hyppää metrin ilmaan, häntä menee kolminkertaiseksi ja kurkusta nousee kumma ääni. Joudun aina varoittelemaan lähestyvää hymyilevää koiranomistajaa, että ei tää olekaan niin innokas, miltä vaikuttaa. Intoa ois päästä käsiksi koiraan... (ei kissalta rohkeutta puutu, vaikka koira olisi kymmenen kertaa kokoaan suurempi). hauskoja tilanteita syntyy aina kun tuon villikissan kanssa uskaltautuu ulos :-)

Lue lisää

..rohkeutta puuttua emännältäkään ; ))

Meitä retaleitahan on monenmoisia ; )

kissanretale kirjoitti:

alkaa vouhottaa koirille, jotka niin mielellään kisailisivat sen kanssa. Koiraihminen tulee vauhdilla kohti koiransa vetämänä ja minuakin vedetään kohti koiraa... lähellä koiraa kissa hyppää metrin ilmaan, häntä menee kolminkertaiseksi ja kurkusta nousee kumma ääni. Joudun aina varoittelemaan lähestyvää hymyilevää koiranomistajaa, että ei tää olekaan niin innokas, miltä vaikuttaa. Intoa ois päästä käsiksi koiraan... (ei kissalta rohkeutta puutu, vaikka koira olisi kymmenen kertaa kokoaan suurempi). hauskoja tilanteita syntyy aina kun tuon villikissan kanssa uskaltautuu ulos :-)

Lue lisää

..olevansa viidakon valtias, kun sinä olet sen takana turvana. Siksi se uskaltaa sydämensä kyllyydestä ahdistaa isojakin otuksia.

Eräs edesmennyt ystäväni oli varsin pienikokoinen, jotakin 165cm.. ehkä hänestäkin tuntui samalta, kuin kissastasi, kun kerran.. siis tämäkin jo vuosia sitten.. tulimme yöllä ravintolasta. Suuntasimme grillille, jonka luukulla seisoi jo kaksi aika isokokoista kaveria. Ystäväni asteli reippaasti heidän väliinsä ja työnsi heidät pois, toisen toiselle puolelle ja toisen toiselle. Sanoen, että me otamme ensin! Sitten kääntyi aivan rauhallisena minua kohti ja kysyi mitä minä ottaisin. Kaverit katselivat alta kulmien, mulkoilivat minuakin, mutta eivät tehneet elettäkään.. odottivat vain. Kun lähdimme käristemakkarat kourissamme kävelemään pois, niin minä tietty kyselemään, että miksi teki niin, että olisivat voineet pieksää sen. Siihen ystäväni tuumasi yhä yhtä rauhallisesti, mutustellen makkaraa:"Sinä olisit pieksänyt ne molemmat!" Meinasin tukehtua makkkaraani : )) Taisin mainita, että kaikkeen hänkin luottaisi.

Vaakamieheltä kirjoitti:

..käsittää.

Olin jo mietiskellyt joitakin ikäviä sanankäänteitä.. olen siinä pirullisen taitava.. mutta onneksi en ehtinyt.

Tulin itsekin kauan kauan sitten kaltoin kohdelluksi.. piti nujertaa jokunen vastakkaisen sukupuolen edustaja, ennenkuin sain itsetuntoni takaisin. Se ei varmasti ollut kivvaa heille, mutta ei se ollut mullekaan.

Koittasit nyt vaan olla kaikessa rehellinen.. eläisit uloskin päin sellaisena, kuin olet sisältä. Tarkoittaa sitä, että esimerkiksi kerrot vaakamiehelle, että käy lukemassa tekstisi täältä. Hän on todennäköisesti ihastunut ulkokuoreesi, eikä aina hyvään uskovana näe pelejäsi. Jos ei asiat ole selvillä, niin vaaka voi todellakin jäädä roikkumaan, koska rakastaa rakkaudentunteen lisäksi haasteita. Helppo nainen ei ole ollenkaan kiinnostava. Mitä rakastelemishalukkuuteen, taitoon ja intoon tulee, niin siihen voi nainen itse vaikuttaa enemmän, kuin arvaatkaan. Itse olen sellaista perjantai-illasta maanantai aamuun rakastelijatyyppiä... mutta... vain tunteiden kanssa.. ja ennenkaikkea oman Kullan kanssa.

Tuosta asetelmasta missä nyt olet lapsesi kanssa.. se ei tule olemaan helppo. Sinulla on jo valmiiksi asenne, millä tulet tuhoamaan hyvinkin alkaneen parisuhteen. Itselläni on ollut kokemuksia, missä omat lapset asuivat luonani ja minulla oli tyttöystävä, jolla ei ollut lapsia. Hänelle en suonut asemaa perheessä, kuten et sinäkään aio tehdä. Eli silloin, kun on ensin omat lapset ja sitten vasta tulee se uusi kumppani.. jos ei ole lisäksi vielä koiraa ja kissakin välissä, niin silloin yrität sälyttää hänelle vastuuta, mutta et anna valtaa. Elin sellaisen suhteen sittemmin toisinkin päin.. eli juuri sellaisen mitä sinä olet tarjoamassa. Pennut saivat hyppiä minun silmilleni, kun en saanut puuttua asiaan. Ja nehän hyppivät, kun huomasivat, että äiti tulee heti väliin. Sitten pahainen yritti kysä neuvoa, kun alkoivat hyppiä hänenkin silmilleen. Vastasin, että hoitaisi nyt vaan yksin, kun on sen asian niin halunnut! Uusioperheiden arki ei tule olemaan helppoa, sen voin vakuuttaa. Mutta en pelkää sellaista.. olen silti hyvä lasten kanssa, yleensä ne tykkää minusta ja minä niistä.

Siksi sille jollekin, joka sanoi jotakin tuosta vaakamiehen pakoilusta toisen lapsia kohtaan, niin kerron, että olen koittanut olla isä jo kymmeniä vuosia toisen lapselle ja nyt yritän olla niin hyvä pappa, kuin mahdollista hänen lapsilleen.

Niin ja tykkään tehdä runojakin.. mielitietylleni : )))

Hyvää jatkoa sinulle kivikkoiselta tuntuvalle tiellesi.

Ro

Lue lisää

Osaahan vaakamiehet todellakin olla hyviä isiä toisien lapsille, jopa siinä määrin että oma lapsi häviä unohtukseen ja potkituksi pois perheestä.

vaakamiehen tytär kirjoitti:

Osaahan vaakamiehet todellakin olla hyviä isiä toisien lapsille, jopa siinä määrin että oma lapsi häviä unohtukseen ja potkituksi pois perheestä.

eikä tunnu olevan minkäänlaista viettiä huolehtia jälkeläisistään, ei taida edes omatunto painaa.

Skorpparinainen kirjoitti:

Kiitoksia vaakamies pitkasta vastauksestasi. Ja taytyypa todeta, etta enpa ollut moista tiennyt tai edes ajatellut, etta voisi olla kysymys suorituspaineista, vaikka olihan niita toki vahan minullakin, mutta enpa tajunnut asettautua hanen asemaansa. Mukava huomata oppivansa jotain uutta. Niin se oli toinen kerta kun olimme yhdessa ja mina olisin halunnut vitkutella asiaa hieman ehka enemmankin, mutta hanella naytti olevan kiire vieda minut sankyyn nopeammin.. Oli kylla ihana suudella ja olla hanen sylissaan ja itsekin olin jo pelkasta ajatuksesta ihan kuumana, ja jos tunnustan niin jo ihan aamusta saakka kun ajattelin mita illalla mahtaneekaan tapahtua hanen kanssaan. Mutta se oli pettymys siina suhteessa. Toki mietin, etta se saattaa olla vain ns. alkukankeutta, mutta jotenkin vaan en tykannyt hanen aktikeskeisesta toiminnastaan, vaikka kyllahan minakin sitten loppujen lopuksi sita ihan itseaankin haluan;)

Niin... itsestani tuntui hyvinkin petolliselta kun menin ulos toisen miehen kanssa, en voi sita kieltaa ja ehka toinen on saattanutkin vaistota sen asian... tieda hanta, mutta kylla han mustasukkaiselta jo vaikutti ihan ennen sitakin ja sanoikin sen aaneen, siis kaikista menoistani ja kyseli hyvinkin tarkkaan kenen kanssa menen minnekin, vaikka oli ihan puhtaasti ystavistani kysymys. No, kukapa ei olisi rakastetustaan hieman mustasukkainenkin? Olen kuitenkin tassa viime aikoina pohtinut omaa kaytostani ja tullut siihen tulokseen, koska periaatteessa olen hyvinkin uskollinen luonteeltani, etta jostain taman taytyy kertoa, etta olen valmis lahtemaan ulos toisen miehen kanssa, etta etsin kuitenkin jotain muuta...

Eilen sitten loppujen lopuksi illalla kun vaakamies otti yhteytta minuun sanoin hanelle, etta ei tasta mitaan tule, etta ei minusta ole viela mihinkaan suhteeseen, ja en usko, etta olemme toinen toistamme varten. Han kysyi, etta miksi, ja sanoin etta meidan elamamme ovat niin erilaiset, mina olen aiti-ihminen, ja elamani on hyvinkin kotikeskeista, en pysty joka viikko lahtemaan ulos hanen kanssaan ja hanen tyoaikojensa vuoksi on sita paitsi erittain hankala nahda ja minusta tuntui hanen tuntevan olonsa kotonani epamukavaksi ja etta seksissakaan emme oikein yhteista savelta loytaneet, etta yksinkertaisesti en nae meita yhdessa. No, vaakamies tietysti otti sen melkoisen raskaasti ja vaittaa vaan rakastavansa ja haluavansa minut, mutta loppujen lopuksi sanoi kunnioittavansa paatostani, jos kerran niin haluan ja en hanta rakasta. No, en voi sanoa rakastavani, minun rakkauteni ei tule niin nopeasti, mutta kylla han sydameni portit avasi, vaikka sisaan ei viela paassytkaan, mutta tunnen erityista lampoa ja valittamista kylla hanta kohtaan, han on upea tyyppi, joita ei ihan joka paiva vastaan tule. Nyt aamulla minulla oli taas runo hanelta kannykassani ja viesti oli tama suurinpiirtein; "jata minut jos et minua kerran rakasta, vaikka olet sydameni valtias. Mutta jos rakastat minua, ala herata minua tasta unesta koskaan". Tuntuu aarimmaisen kurjalta hanen vuokseen, tunnen itseni roistoksi ja petolliseksi koska en pysty antamaan hanelle sita mita han haluaa. Sanoin hanelle, etta han ansaitsee jotain paljon parempaa kuin minut, mina en tunne ansaitsevani tuota hanen rakkauttaan. Han kysyi, etta miksi ajattelen niin, no siksi, etta en pysty/kykene antamaan hanelle sita rakkautta jonka han totisesti ansaitsee. Ja tekisin vaarin hanta kohtaan jatkamalla tapaamisia hanen kanssaan, jos kuitenkin olen valmis lahtemaan ulos toisen miehen kanssa. Se ei ole reilua hanta kohtaan.

Lue lisää

Päätöksesi johdosta. En ole koskaan ennen uskonut eri sosiaaliluokkien välillä olevan eroja. Oletin aina ihmisen olevan se tärkein. Itse olen työssäni kouluttautunut moniosaaja ja ammattini huipulla. Sitä kautta olen joutunut kiertämään maailmalla ja tavannut paljon erilaisia ihmisiä.Yliopistot eivät ole minua nähneet ikinä mutta en koe, että se olisi häirinnyt työntekoani tai asiakkaiden kanssa olemista.

Olin jonkun aikaa kaverin kanssa, jonka lapsuus jo oli vietetty paremmissa piireissä ( en tarkoita pilkata, ymmärtänet mitä tarkoitan ). Osallistuin hänen kanssaan erilaisiin kissanristiäisiin, joihin hän työnsä vuoksi meni. Aluksi kaikki oli hienoa ja ihmeellistä. No olihan se jotain, mitä minä en ollut aiemmin kokenut. Mutta en kuitenkaan halunnut sellaista elämää itselleni. Minä pidän rehellisistä ihmisistä, jotka osaavat näyttää tunteensa ja sanoa ajatuksensa, eikä niitä tarvitse arvailla. Enkä oikein sopeutunut kutsuvieraiden joukkoon puhumaan shampanjalasi kädessä mukavia mitättömyyksiä. Korkkareissa jalatkin vain väsyivät. Mutta tiedän, että toisille se on elämäntapa, enkä halua sitä moittia. Jokainen tyylillään. Mutta tunteesi heti alkumetreillä siitä, ettette ole sosiaalisesti samalla tasolla, kannatti ottaa huomioon. Jompikumpi on kuitenkin jossain vaiheessa vaivaantunut siitä, ettei kuulu joukkoon. Tai siis minä ainakin olin.

Mutta valitset kenet valitset, toivotani sinulle kaikkea hyvää jatkossa.

vaakamiehen poika kirjoitti:

eikä tunnu olevan minkäänlaista viettiä huolehtia jälkeläisistään, ei taida edes omatunto painaa.

Tuollaiset kohtalot eivät ole varmasti kivoja.. sääliksi käy sellaiset vanhemmat.. isä tai äiti, joka hylkää lapsensa.. sillä niin paljon lapset tuovat iloa ja hyviä hetkiä elämään. Jos myöskin joskus huolta ja murhettakin, mutta niistäkin yleensä selviää. Miksi joku tekee niin, se selviää parhaiten suoraan kysymällä.. syitä voi olla tuhansia, jotkut syyksi olemattomia, mutta kuitenkin selityksiä.

Aikanaan eroni yhteydessä exäni vei vaan yks kaunis päivä juuri ennen Joulua lapsemme mennessään. Kotiin tullessani oli vain tyhjä talo ja roskat lattialla. Moneen päivään en tiennyt missä he ovat. Vähitellen lapset tulivat takaisin.. ensin vanhin tyttö, sitten poika. Molemmat olivat yli 12 vuotiaita, joten exän puolen suvun, eikä sosiaalitoimen painostus auttanut yhtään mitään. Nuorinkin olisi halunnut muuttaa takaisin, mutta se menikin oikeuteen.. Sitä jauhettiin aikansa monine sosiaalitoimiston istuntoineen, jossa viisi "asiantuntijaa" istui peililasin takana kuuntelemassa. Sosiaalitoimiston lausunnon mukaan, jonka perusteella oikeus tuomitsi tytön äidilleen, olin täysin kykenemätön isäksi. Jos päätös ja lausunnot olisivat koskeneet kaikkia lapsia, niin uskon, että niin latistettuna olisin hylännyt heidät... en tietystikään tiedä varmasti, mutta kyllä se niin rajua tekstiä oli. Kun vuosien päästä myöhemmin selvisi totuus exästäni, selvisi sekin, että soskun tantat olivat erehtyneet täydellisesti siitä naisesta. Niin helppo on naisen lapsiasiassa käyttää sosiaalitointa lasten isää vastaan.. lyömäaseena entisen miehensä tuhoamiseksi.

Nykyisin exäni seurustelee enemmänkin pullon kanssa, kuin lastensa, saati lastenlastensa kanssa. Eli sen neuvon annan, ettette milloinkaan pitäisi vain toisen osapuolen totuutta ainoana oikeana totuutena.

Ro

Vaakamieheltä kirjoitti:

..olevansa viidakon valtias, kun sinä olet sen takana turvana. Siksi se uskaltaa sydämensä kyllyydestä ahdistaa isojakin otuksia.

Eräs edesmennyt ystäväni oli varsin pienikokoinen, jotakin 165cm.. ehkä hänestäkin tuntui samalta, kuin kissastasi, kun kerran.. siis tämäkin jo vuosia sitten.. tulimme yöllä ravintolasta. Suuntasimme grillille, jonka luukulla seisoi jo kaksi aika isokokoista kaveria. Ystäväni asteli reippaasti heidän väliinsä ja työnsi heidät pois, toisen toiselle puolelle ja toisen toiselle. Sanoen, että me otamme ensin! Sitten kääntyi aivan rauhallisena minua kohti ja kysyi mitä minä ottaisin. Kaverit katselivat alta kulmien, mulkoilivat minuakin, mutta eivät tehneet elettäkään.. odottivat vain. Kun lähdimme käristemakkarat kourissamme kävelemään pois, niin minä tietty kyselemään, että miksi teki niin, että olisivat voineet pieksää sen. Siihen ystäväni tuumasi yhä yhtä rauhallisesti, mutustellen makkaraa:"Sinä olisit pieksänyt ne molemmat!" Meinasin tukehtua makkkaraani : )) Taisin mainita, että kaikkeen hänkin luottaisi.

Lue lisää

niin ei hän olisi lopulta apuasi tarvinnut. Uskolla itseen on valtava voima! Voisin kertoa tarinan jos toisenkin, mutta antaa nyt olla ;) Tietty typerä uhkarohkeus on typerää, mutta on tilanteita, joissa itseluottamus on paras suoja.

oli nainen kirjoitti:

niin ei hän olisi lopulta apuasi tarvinnut. Uskolla itseen on valtava voima! Voisin kertoa tarinan jos toisenkin, mutta antaa nyt olla ;) Tietty typerä uhkarohkeus on typerää, mutta on tilanteita, joissa itseluottamus on paras suoja.

Lue lisää

merkitystä oliko nainen tai mies... tuli vain aloitettua noin höhlästi jostain syystä (kun olen itse naisena kokenut jo ajatuksen voiman suojaavan) :-)

oli nainen kirjoitti:

niin ei hän olisi lopulta apuasi tarvinnut. Uskolla itseen on valtava voima! Voisin kertoa tarinan jos toisenkin, mutta antaa nyt olla ;) Tietty typerä uhkarohkeus on typerää, mutta on tilanteita, joissa itseluottamus on paras suoja.

Lue lisää

...mies.

Eikä sen ois tarvinnu yksin tapella, kyllä hän sen tiesi : ))) Sanoi sen silloin yölläkin, kun kuljimme makkaroita syöden : ) Mutta olet silti siinä oikeassa, että rohkean näköisellä käyttäytymisellä on kyllä uskomaton voima.. se on monesti pienestä kiinni ; )Onpa tullut käytettyä sitä itsekin : )Rohkeus tehdä asioita onkin enemmän omien pelkojensa voittamista. Kaikki terveet ihmiset pelkäävät uhkaavia tilanteita, toisista sitä ei vaan huomaa.

Samainen ystäväni oli sellaista hiljaista sorttia omissa ongelmissaan, mutta löysi minusta ehkä erikoisen tavan purkautua. Soitti ja kysyi, että olisin kotona.. hurautti parinkymmenen minuutin päästä pihalle ja kävi mitään puhumatta kimppuuni. Painia ähellettiin siinä tovi ja kun jonkin ajan kuluttua olin saanut painettua hänet maahan, niin ottelu päättyi molemminpuoliseen naurunremakkaan. Hän nousi ylös, puhdisteli enimpiä heinänkorsia vaatteistaan ja tuumasi, että kyllä helpotti. Mutta ei suostunut puhumaan sen enempää... paitsi kerran. Mutta kohtalon tiet ovat joskus kummallisen mutkikkaat. Ennen, kuin sitten tapasimme sovittuna päivänä, niin hän oli jo ehtinyt kuolla.

Ystävän, jonka todellisen merkityksen ymmärtää vasta liian myöhää, poismeneminen mietityttää usein. Mutta jo kauan sitten lakkasin miettimästä sitä, mitä olisin voinut tehdä toisin. Kieltämättä mulla on joskus ikävä hänen iloisen veitikkamaista olemustaan ja hersyvää huumoriaan... ja niitä painimatseja.

Ro

P.S.Tähän hiukan surulliseen tunnelmaan sopisi nyt erinomaisesti, joku iloinen.. hassukin tarina.. jos saan pyytää

siis ei sillä kirjoitti:

merkitystä oliko nainen tai mies... tuli vain aloitettua noin höhlästi jostain syystä (kun olen itse naisena kokenut jo ajatuksen voiman suojaavan) :-)

Tottakai jokainen selviää yksinkin... toiset paremmin ja toiset huonommin, mutta paljon mukavampaa se on kahden : ))))) Varsinkin, kun voi luottaa toiseen ja sen apuun tarvittaessa. Sen olemassaolo yksistään antaa turvallisuudentunnetta, vaikka ei sitä tarvisi tai aikoisi milloinkaan edes käyttää. Aivan, kuten kissasi jos se olisi yksin ulkona koira vastassaan, niin se painelis pakoon minkä ehtis. Sinä olet sen turva.. se luottaa sinuun, siksi se on kanssasi vahvempi.

Vaakamieheltä kirjoitti:

Tottakai jokainen selviää yksinkin... toiset paremmin ja toiset huonommin, mutta paljon mukavampaa se on kahden : ))))) Varsinkin, kun voi luottaa toiseen ja sen apuun tarvittaessa. Sen olemassaolo yksistään antaa turvallisuudentunnetta, vaikka ei sitä tarvisi tai aikoisi milloinkaan edes käyttää. Aivan, kuten kissasi jos se olisi yksin ulkona koira vastassaan, niin se painelis pakoon minkä ehtis. Sinä olet sen turva.. se luottaa sinuun, siksi se on kanssasi vahvempi.

Lue lisää

Minäpäs koitan selventää..

Jos ajattelee vaikkapa sitä paljon parjattua ; ) parisuhdetta, niin sehän on ihannetilanne jos molemmat ovat vahvalla itsetunnolla varustettuja, sekä varsin hyvin tietävät tulevansa toimeen yksinkin! Ajattelpas nyt.. kaks erinomaisen vahvaa ihmistä puhaltamassa yhteen hiileen.. siitä syntyy roihu! Vaikka laskuopit sanoisivatkin, että kahden yhtäsuuren voiman yhdistyminen olisi kaksinkertainen voima, niin se laskentatapa on vaillinainen. Se ei ota huomioon sitä, että huolimatta kummankin samankaltaisesta voimasta, niin silti he ovat erilaisia. Kummallakin ovat heikot kohtansa ja tietysti ne vahvat. Mutta tuskin juuri samoissa paikoissa, siksi he voivat täydentää toisiaan. Se voima, mikä tuollaisesta suhteesta irtoaa onkin moninkertainen siihen, mihin he kumpikin yksin tahollaan pystyisivät. Siksi ei ole kysymyksessä senkaltainen turva, missä toinen tuntisi tai tarvitsisi tuntea oloaan sen vähempiarvoiseksi tai heikommaksi, kuin toinenkaan.

Vaakamieheltä kirjoitti:

Tuollaiset kohtalot eivät ole varmasti kivoja.. sääliksi käy sellaiset vanhemmat.. isä tai äiti, joka hylkää lapsensa.. sillä niin paljon lapset tuovat iloa ja hyviä hetkiä elämään. Jos myöskin joskus huolta ja murhettakin, mutta niistäkin yleensä selviää. Miksi joku tekee niin, se selviää parhaiten suoraan kysymällä.. syitä voi olla tuhansia, jotkut syyksi olemattomia, mutta kuitenkin selityksiä.

Aikanaan eroni yhteydessä exäni vei vaan yks kaunis päivä juuri ennen Joulua lapsemme mennessään. Kotiin tullessani oli vain tyhjä talo ja roskat lattialla. Moneen päivään en tiennyt missä he ovat. Vähitellen lapset tulivat takaisin.. ensin vanhin tyttö, sitten poika. Molemmat olivat yli 12 vuotiaita, joten exän puolen suvun, eikä sosiaalitoimen painostus auttanut yhtään mitään. Nuorinkin olisi halunnut muuttaa takaisin, mutta se menikin oikeuteen.. Sitä jauhettiin aikansa monine sosiaalitoimiston istuntoineen, jossa viisi "asiantuntijaa" istui peililasin takana kuuntelemassa. Sosiaalitoimiston lausunnon mukaan, jonka perusteella oikeus tuomitsi tytön äidilleen, olin täysin kykenemätön isäksi. Jos päätös ja lausunnot olisivat koskeneet kaikkia lapsia, niin uskon, että niin latistettuna olisin hylännyt heidät... en tietystikään tiedä varmasti, mutta kyllä se niin rajua tekstiä oli. Kun vuosien päästä myöhemmin selvisi totuus exästäni, selvisi sekin, että soskun tantat olivat erehtyneet täydellisesti siitä naisesta. Niin helppo on naisen lapsiasiassa käyttää sosiaalitointa lasten isää vastaan.. lyömäaseena entisen miehensä tuhoamiseksi.

Nykyisin exäni seurustelee enemmänkin pullon kanssa, kuin lastensa, saati lastenlastensa kanssa. Eli sen neuvon annan, ettette milloinkaan pitäisi vain toisen osapuolen totuutta ainoana oikeana totuutena.

Ro

Lue lisää

Niin ne kissat ja koiratkin tuo iloa elämään kun he ovat vielä pikkuisia ja pörröisiä... Tiedän kyllä isäni tekemisien syyn ja se lievittä vähän mun katkeruutta. Silti, hänen ymmärtäminen ei tee menneisyyttä tekemättömäksi. Ironista on, että myös seurustelen vaakamiehen kanssa koska vesimieslikkanaan tarvitsen haastellisen, fiksun ja herkan ihmisen vierelleni. Vaaka on kaikkea sitä ja enemmän.

Naiset on epäilemättä lapsiasiassa etuoikeutettuja. En väheksy isyyttä ja huono äiti on huono äiti. Mutta yritäpäs edes kuvitella että sun sisällä kasvaa uusi ihminen... En pysty keksimään mitä miehen pitäisi tehä saavuttakseen samankaltaisen yhteyden lapseen kun on sen synnyttänyllä äidillä. Ok,nyt kyllä poikettiin keskustelun oikeasta aiheesta :)

vaakamiehen tytär kirjoitti:

Niin ne kissat ja koiratkin tuo iloa elämään kun he ovat vielä pikkuisia ja pörröisiä... Tiedän kyllä isäni tekemisien syyn ja se lievittä vähän mun katkeruutta. Silti, hänen ymmärtäminen ei tee menneisyyttä tekemättömäksi. Ironista on, että myös seurustelen vaakamiehen kanssa koska vesimieslikkanaan tarvitsen haastellisen, fiksun ja herkan ihmisen vierelleni. Vaaka on kaikkea sitä ja enemmän.

Naiset on epäilemättä lapsiasiassa etuoikeutettuja. En väheksy isyyttä ja huono äiti on huono äiti. Mutta yritäpäs edes kuvitella että sun sisällä kasvaa uusi ihminen... En pysty keksimään mitä miehen pitäisi tehä saavuttakseen samankaltaisen yhteyden lapseen kun on sen synnyttänyllä äidillä. Ok,nyt kyllä poikettiin keskustelun oikeasta aiheesta :)

Lue lisää

Tuskin täällä valvojat siitä piittaa jos aihe lähtee rönsyilemään. Olen nähnyt, kun äkkipikaiset kaksoset ottivat yhteen joidenkin muiden horoskooppimerkkien kanssa omassa skoopissaan, sieltä valvoja poisti parikymmentä pahinta solvausta : ))))Suurin osa oli silti muiden kuin kaksosten.

No niin asiaan.. Isyys, se on kyllä kumma juttu. Eihän sitä voi tuntea miltä tuntuu, kun uusi elämä kasvaa sisällä, mutta voi sitä ulkopuolelta kuunnelle ja tunnustella. Ei sekään hassumman tuntoista ole, saati olla mukana synnytyksessä. Kyllä se mielenliikutus on silloin samaa luokkaa synnyttäneen naisen kanssa. Ei sellaista voi kiistää. Ja siitähän se tutustuminen alkaa, uskomattoman pieneen tulokkaaseen. Yösyötöt vaipanvaihtoineen ja valvomisineen, se se kummasti vahvistaa isän ja lapsen yhteenkuuluvuutta : ))) Seurata kasvamista ryömimisestä konttauksen kautta omille jaloilleen. Koittaa touhuta värkätä sen mitä töiltään ehtii. Pahinta onkin juuri se, kun pitäisi viettää mahdollisimman paljon aikaa lapsien kanssa, niin samaan aikaan pitää rakentaa sitä muuta ympärille. On asunnon hankintaa ja kaikkea muuta kotiin tarvittavaa. Se on monesti raskas taakka nuorelle parille, kun se on sitä varttuneemmillekin. Sitten sitä vain jonakin päivänä huomaa, että lapset on jo menneet.. silloin viimeistään, kun nostaa vastasyntyneen lapsenlapsen syliinsä, ryöpsähtävät ne kauniit muistot omista pienistä lapsista mieleen. Sitä vain ihmettelee, kuinka pienestä kaikki voikaan alkaa.. myös sitä, kuinka hemmetin nopeasti aika meneekään.

Ro

Vaakamieheltä kirjoitti:

Tuskin täällä valvojat siitä piittaa jos aihe lähtee rönsyilemään. Olen nähnyt, kun äkkipikaiset kaksoset ottivat yhteen joidenkin muiden horoskooppimerkkien kanssa omassa skoopissaan, sieltä valvoja poisti parikymmentä pahinta solvausta : ))))Suurin osa oli silti muiden kuin kaksosten.

No niin asiaan.. Isyys, se on kyllä kumma juttu. Eihän sitä voi tuntea miltä tuntuu, kun uusi elämä kasvaa sisällä, mutta voi sitä ulkopuolelta kuunnelle ja tunnustella. Ei sekään hassumman tuntoista ole, saati olla mukana synnytyksessä. Kyllä se mielenliikutus on silloin samaa luokkaa synnyttäneen naisen kanssa. Ei sellaista voi kiistää. Ja siitähän se tutustuminen alkaa, uskomattoman pieneen tulokkaaseen. Yösyötöt vaipanvaihtoineen ja valvomisineen, se se kummasti vahvistaa isän ja lapsen yhteenkuuluvuutta : ))) Seurata kasvamista ryömimisestä konttauksen kautta omille jaloilleen. Koittaa touhuta värkätä sen mitä töiltään ehtii. Pahinta onkin juuri se, kun pitäisi viettää mahdollisimman paljon aikaa lapsien kanssa, niin samaan aikaan pitää rakentaa sitä muuta ympärille. On asunnon hankintaa ja kaikkea muuta kotiin tarvittavaa. Se on monesti raskas taakka nuorelle parille, kun se on sitä varttuneemmillekin. Sitten sitä vain jonakin päivänä huomaa, että lapset on jo menneet.. silloin viimeistään, kun nostaa vastasyntyneen lapsenlapsen syliinsä, ryöpsähtävät ne kauniit muistot omista pienistä lapsista mieleen. Sitä vain ihmettelee, kuinka pienestä kaikki voikaan alkaa.. myös sitä, kuinka hemmetin nopeasti aika meneekään.

Ro

Lue lisää

Totta mitä puhut. Elämän alku,synty,kehitys,kasvaminen on ihmeellista.
Tarkoitin kumminkin tilannetta milloin ihminen yrittää laittaa itsensa toisen ihmisen tilalle kuvitteellisesti ja sitä kautta ymmärtää asioita. On muuten melko hauska huomata että tapa tai kyky toimia silla tavalla anta enemmän informaatiota ja tuloksia kuin mitkä tahansa pitkät puheet/keskustelut.
Niin että kuvittele miltä tuntuisi ollaa raskaana ja mitä tapahtuu silloin,sitten voitaan uudestaan pohtia isyyttä :)

Vaakamieheltä kirjoitti:

Tottakai jokainen selviää yksinkin... toiset paremmin ja toiset huonommin, mutta paljon mukavampaa se on kahden : ))))) Varsinkin, kun voi luottaa toiseen ja sen apuun tarvittaessa. Sen olemassaolo yksistään antaa turvallisuudentunnetta, vaikka ei sitä tarvisi tai aikoisi milloinkaan edes käyttää. Aivan, kuten kissasi jos se olisi yksin ulkona koira vastassaan, niin se painelis pakoon minkä ehtis. Sinä olet sen turva.. se luottaa sinuun, siksi se on kanssasi vahvempi.

Lue lisää

"Aivan, kuten kissasi jos se olisi yksin ulkona koira vastassaan, niin se painelis pakoon minkä ehtis."

...niin vein kissan kerran erään koiran luo, molemmat oli irti ja minä en paikalla. Pelottomasti kuin järkensä menettänyt se hyökkäsi itseään paaaljon isomman koiran silmille. Siinä oli joutunut koiranomistaja käyttämään luovuuttaan saadakseen eläimet turvaan toisiltaan.

Turvaa ja rakkautta voi saada yllin kyllin parisuhteen ulkopuoleltakin. Enkä tarkoita nyt mitään irtosuhteissa laukkomista vaan yleensä toimivia ystävyyssuhteita. Rakkaus on niin laaja käsite. Ja kun rakastaa itseään aidosti ja vahvasti, kykenee rakastamaan myös toisia... Siihen ei välttämättä parisuhdetta tarvita, se on sit ekstraa elämänjuoksussa ;)

Aika kliseenomaista tekstiä, myönnän, mutta itselleni aika uusia oivalluksia :)

vein kissan kerran kirjoitti:

"Aivan, kuten kissasi jos se olisi yksin ulkona koira vastassaan, niin se painelis pakoon minkä ehtis."

...niin vein kissan kerran erään koiran luo, molemmat oli irti ja minä en paikalla. Pelottomasti kuin järkensä menettänyt se hyökkäsi itseään paaaljon isomman koiran silmille. Siinä oli joutunut koiranomistaja käyttämään luovuuttaan saadakseen eläimet turvaan toisiltaan.

Turvaa ja rakkautta voi saada yllin kyllin parisuhteen ulkopuoleltakin. Enkä tarkoita nyt mitään irtosuhteissa laukkomista vaan yleensä toimivia ystävyyssuhteita. Rakkaus on niin laaja käsite. Ja kun rakastaa itseään aidosti ja vahvasti, kykenee rakastamaan myös toisia... Siihen ei välttämättä parisuhdetta tarvita, se on sit ekstraa elämänjuoksussa ;)

Aika kliseenomaista tekstiä, myönnän, mutta itselleni aika uusia oivalluksia :)

Lue lisää

Meillä oli kotona, silloin kun olin pieni, samanmoinen kissa. Se saatteli kyllä isonkin koiran pihapiirin ulkopuolelle piikkihanskoillaan huitoen: ))

Eihän siihen parisuhdetta tarvita, mutta sen kaiken jakaminen, sen mitä on ja mihin itse pystyy, toiselle samanmoiselle, se tuo ihan uuden alueen elämään. Sen extran : ))))

Onhan se kliseenomaista, että itsensä rakastaminen on avain toisen aitoon rakastamiseen, mutta sen sisäistäminen.. ymmärtäminen voi olla pitkän tien takana. Ja löytyykin usein juuri siten, kuin olet yrittänyt selittää.. voittaa yksin vaikeutensa, huomaa pärjäävänsä isoakin vastusta vastaan. Sitten huomaa senkin, ettei tässä taida yhtään hassumpi immeinen olla muutenkaan. On tyytyväinen itseensä kokonaisena, juuri sellaisena kuin on. Eikä enää ehkä ihmettele sitäkään, miksi joku sitä katseleekin pää hieman kallellaan, pilke silmäkulmassa.. kiinnostuneena ; )

Ro

vaakamiehen tytär kirjoitti:

Totta mitä puhut. Elämän alku,synty,kehitys,kasvaminen on ihmeellista.
Tarkoitin kumminkin tilannetta milloin ihminen yrittää laittaa itsensa toisen ihmisen tilalle kuvitteellisesti ja sitä kautta ymmärtää asioita. On muuten melko hauska huomata että tapa tai kyky toimia silla tavalla anta enemmän informaatiota ja tuloksia kuin mitkä tahansa pitkät puheet/keskustelut.
Niin että kuvittele miltä tuntuisi ollaa raskaana ja mitä tapahtuu silloin,sitten voitaan uudestaan pohtia isyyttä :)

Lue lisää

..pohdittuakin asioita juuri noin.. tai se on enemmänkin myötäsyntyinen ominaisuus itsessäni. En vain ole aiemmin tullut edes kokeilleeksi pystyisinkö kuvittelemaan / tuntemaan miltä tuntuu, kun lapsi kasvaa sisällä. Mutta kyllä minä sain siihen jonkinlaisen otteen. Ensin sen mahan kasvamisen.. nahan kiristymisen ja täysvatsaisen olon.. sitten voin kuvitella miltä lapsen liikkeet tuntuvat.. senkin millaiset kivut synnytyksessä tulevat. Sitten menikin pitkään, olin jo luovuttaa, ennen kuin aloin haparoiden saada kiinni siitä ilosta ja ylpeydestä, minkä nainen tuntee siitä pienestä kasvavasta "otuksesta" sisällään.. omaa lihaa ja verta..

Ehkä sain sen tunteen, ehkä en.. toisen sisäisiä tuntoja on niin vaikea käsin kosketella tai suurennuslasilla syynätä. : )

vein kissan kerran kirjoitti:

"Aivan, kuten kissasi jos se olisi yksin ulkona koira vastassaan, niin se painelis pakoon minkä ehtis."

...niin vein kissan kerran erään koiran luo, molemmat oli irti ja minä en paikalla. Pelottomasti kuin järkensä menettänyt se hyökkäsi itseään paaaljon isomman koiran silmille. Siinä oli joutunut koiranomistaja käyttämään luovuuttaan saadakseen eläimet turvaan toisiltaan.

Turvaa ja rakkautta voi saada yllin kyllin parisuhteen ulkopuoleltakin. Enkä tarkoita nyt mitään irtosuhteissa laukkomista vaan yleensä toimivia ystävyyssuhteita. Rakkaus on niin laaja käsite. Ja kun rakastaa itseään aidosti ja vahvasti, kykenee rakastamaan myös toisia... Siihen ei välttämättä parisuhdetta tarvita, se on sit ekstraa elämänjuoksussa ;)

Aika kliseenomaista tekstiä, myönnän, mutta itselleni aika uusia oivalluksia :)

Lue lisää

..vai tuhosiko peto näppäimistön?

Ro

kissanretale kirjoitti:

alkaa vouhottaa koirille, jotka niin mielellään kisailisivat sen kanssa. Koiraihminen tulee vauhdilla kohti koiransa vetämänä ja minuakin vedetään kohti koiraa... lähellä koiraa kissa hyppää metrin ilmaan, häntä menee kolminkertaiseksi ja kurkusta nousee kumma ääni. Joudun aina varoittelemaan lähestyvää hymyilevää koiranomistajaa, että ei tää olekaan niin innokas, miltä vaikuttaa. Intoa ois päästä käsiksi koiraan... (ei kissalta rohkeutta puutu, vaikka koira olisi kymmenen kertaa kokoaan suurempi). hauskoja tilanteita syntyy aina kun tuon villikissan kanssa uskaltautuu ulos :-)

Lue lisää

Rakkaus tulee sisään ovista ja ikkunoista, ja minä nautin sen lämmöstä koko menneen elämän edestä :D

ei vienyt kissa kieltä kirjoitti:

Rakkaus tulee sisään ovista ja ikkunoista, ja minä nautin sen lämmöstä koko menneen elämän edestä :D

..minun ovissani ja ikkunoissa on vikana, kun ei ole näkynyt isompaa tunkua. Mitä nyt joskus näin kesäaikaan kärpänen jossakin ikkunassa surraa... Vai voiskohan se olla vain iän mukanaan tuoman näön heikkenemisen syytä?? Kyselee tänä aamuna piiiitkääään nukkunut : )))

Ro

ei vienyt kissa kieltä kirjoitti:

Rakkaus tulee sisään ovista ja ikkunoista, ja minä nautin sen lämmöstä koko menneen elämän edestä :D

Joo onhan sitä jollakin tavalla kevättä ilmassa.. vois kai sanoa: "Kevät keikkuen tulevi... musta kylki kummallakin!"

Ro

Vaakamieheltä kirjoitti:

Joo onhan sitä jollakin tavalla kevättä ilmassa.. vois kai sanoa: "Kevät keikkuen tulevi... musta kylki kummallakin!"

Ro

tähän liittyy? *uteliaana*
Kohta on syksyä ilmassa - loistavaa!

ne mustat kyljet kirjoitti:

tähän liittyy? *uteliaana*
Kohta on syksyä ilmassa - loistavaa!

...rusketukset ; ))

Kun ulkona auringon paisteessa möyrii, tonkii maata tai keikkuu ylhäällä terassin reunan kimpussa selkä köyryssä pää alhaalla, niin tahtoo jäädä vatsanpuolelta vaaleaksi, mutta selästä melkein mustuu....

Vaan mikä tekee syksystä niiiin ihanan?

ne mustat kyljet kirjoitti:

tähän liittyy? *uteliaana*
Kohta on syksyä ilmassa - loistavaa!

..vaikka se jotenkin ontuen vois sopivalta kuulostaakin, niin silti kyllä siinä oli kysymys ihan sananlaskun mukaisesta jutusta... Joskus kauniiden sanojen soljuvaan virtaan livahtaa jokunen vähemmän sievä sivallus.. :(

Vaakamieheltä kirjoitti:

..vaikka se jotenkin ontuen vois sopivalta kuulostaakin, niin silti kyllä siinä oli kysymys ihan sananlaskun mukaisesta jutusta... Joskus kauniiden sanojen soljuvaan virtaan livahtaa jokunen vähemmän sievä sivallus.. :(

Lue lisää

itseään...

itse teen toisinaan virheitä - hyvä niin - pysyy suhteellisudentaju reilassa. Olen ikäni ollut ankara tuomari itselleni, mutta luopunut tuosta turhasta virasta. Siinä avain anteeksiantoon toisiakin kohtaan :)

se on elämää kirjoitti:

itseään...

itse teen toisinaan virheitä - hyvä niin - pysyy suhteellisudentaju reilassa. Olen ikäni ollut ankara tuomari itselleni, mutta luopunut tuosta turhasta virasta. Siinä avain anteeksiantoon toisiakin kohtaan :)

Lue lisää

..että elämä on kokonaisuus..

Mahtavimpia kokemuksia on seisoa alasti avonaisella terassilla ukkosmyrskyn riehuessa ympärillä. Kesäisen lämmin sade piiskaa kehoa ja salamat iskevät lähitienoolla maahan.. puuskittain ulvova tuuli kuljettaa mukanaan neulasia ja oksanpaloja, jotka iskevät ihoon.. ukkonen jyrisee tuhansien tykkien tavoin. Siinä tuntee voimia mihin ei pysty vaikuttamaan.. elää hetken täysin luonnon ehdoilla. Kun viimein palaa sisätiloihin kananlihalla kylmästä ja ehkäpä hieman pelostakin, harmittelee sitä, ettei kestänyt kylmää sen pidempään. Mutta kieltämättä tuntuu sekin hyvältä, kun tuuli tyyntyy ja aurinko palaa pilvien takaa. Lämmittää sateen puhdistaman luonnon ja herättää linnut taas laulamaan.

Eli kipakka sananvaihto on joskus paikallaan, tietää elävänsä ; )

se on elämää kirjoitti:

itseään...

itse teen toisinaan virheitä - hyvä niin - pysyy suhteellisudentaju reilassa. Olen ikäni ollut ankara tuomari itselleni, mutta luopunut tuosta turhasta virasta. Siinä avain anteeksiantoon toisiakin kohtaan :)

Lue lisää

..että tämän upean helteisen päivän kruunaa mitä todennäköisemmin ukkosmyrsky.. mustat pilvet lähestyvät .. kaukaa kantautuu "uhkaava" jyrinä.. toivottavasti tulee tänne asti... ja netissä soitta Alex Fox Nuevos Aires.. mitä lie tarkoittanee, mutta kauniisti soi..

Mitä tulee kirjoituksiin itsestäsi.. olisin todella ylpeä läheisestäni, joka olisi sisäistänyt kaiken sen mitä olet elämässä oppinut! Tiedän, ettei suurin osa ihmisistä kypsy tuollaisiin mittoihin koko elämänsä aikana. Tiedän, ettei se ole tullut helpolla Sinunkaan kohdallasi, en voi kuin ihailla kypsymistäsi. (sillä lähemmäs en pääse ; )))

Vakavasti, mutta silti pilke silmäkulmassa... sellainenhan minä olen.

Ro

Vaakamieheltä kirjoitti:

..vaikka se jotenkin ontuen vois sopivalta kuulostaakin, niin silti kyllä siinä oli kysymys ihan sananlaskun mukaisesta jutusta... Joskus kauniiden sanojen soljuvaan virtaan livahtaa jokunen vähemmän sievä sivallus.. :(

Lue lisää

vain.
Jos on valittavana itsensä väheksyminen tai itsensä kannustaminen, otan mielelläni jälkimmäisen!:) Ja siihen liittyvät kohteliaisuudet iloisella hymyllä vastaan.

Tuli vain mieleen, kun ketjun aloittaja kirjoitti jossain välissä, ettei "ansaitse" vaakamiestä... että kääntäisi ajatuksen niin, että "ansaitsen parhaan mahdollisen", oli se sitten kuka tahansa mies. Ajatus toimii, kannattaa kokeilla.

Oikein hyviä ukkoskelejä, Ro, ja aurinkoisiakin niiden jälkeen. Tämä poistuu nyt tästä ketjusta 'avaruuteen' ;-)

kiitos_ kirjoitti:

vain.
Jos on valittavana itsensä väheksyminen tai itsensä kannustaminen, otan mielelläni jälkimmäisen!:) Ja siihen liittyvät kohteliaisuudet iloisella hymyllä vastaan.

Tuli vain mieleen, kun ketjun aloittaja kirjoitti jossain välissä, ettei "ansaitse" vaakamiestä... että kääntäisi ajatuksen niin, että "ansaitsen parhaan mahdollisen", oli se sitten kuka tahansa mies. Ajatus toimii, kannattaa kokeilla.

Oikein hyviä ukkoskelejä, Ro, ja aurinkoisiakin niiden jälkeen. Tämä poistuu nyt tästä ketjusta 'avaruuteen' ;-)

Lue lisää

..parhaan mahdollisen naisen ; )

Ensimmäinen ukkosaalto oli vain 10 minuutin kuuro.. lämmin sellainen.. oli kiva. Mutta uutta pukkaa ; )

Ro

kiitos_ kirjoitti:

vain.
Jos on valittavana itsensä väheksyminen tai itsensä kannustaminen, otan mielelläni jälkimmäisen!:) Ja siihen liittyvät kohteliaisuudet iloisella hymyllä vastaan.

Tuli vain mieleen, kun ketjun aloittaja kirjoitti jossain välissä, ettei "ansaitse" vaakamiestä... että kääntäisi ajatuksen niin, että "ansaitsen parhaan mahdollisen", oli se sitten kuka tahansa mies. Ajatus toimii, kannattaa kokeilla.

Oikein hyviä ukkoskelejä, Ro, ja aurinkoisiakin niiden jälkeen. Tämä poistuu nyt tästä ketjusta 'avaruuteen' ;-)

Lue lisää

Se kuuro oli tuuleton, lämmin ja virkistävä, kuin oli tämä meidän keskustelummekin. Kiitos siitä.

Ro