täällä pohjantähden alla

että ateistikin kiinnostuu tuosta suuresta kristillisestä romaanista. Romaanin nimikin jo on lainaus virrestä. Suvun perustajaisää on lapsesta saakka kutsuttu "Pappilan-Jussiksi" joka on kasvanut pappilassa. Vanha rovasti suhtautuu häneen suorastaan isällisesti ja antaa hänelle torpanpaikankin tavattoman edullisesti. Jussin rukous työtä alkaessaan on kaunis kohtaus.

Suomen kansan syvä uskonnollisuus tulee julki lukemattomissa kirjan kohtauksissa, mm. Laurilan Alinan ja räätäli Halmeen teloitusten kuvauksissa. Pääsankari Akselin vaimo Elina on kiihkeä uskovainen, kuten Almakin omalla hiljaisemmalla tavallaan. Myös Akseli kuuntelee radiosta Jumalanpalveluksia mutta ei halua tunnustaa sitä muille, "vaan on nukkuvinaan". Rippikoulukuvauksessa jopa Elias on rehvastelustaan huolimatta nöyrä ja hyvin käyttäytyvä.

Kristillisyyden voikin sanoa olevan koko trilogian läpikäyvä teema.

Sologdin kirjoitti:

että ateistikin kiinnostuu tuosta suuresta kristillisestä romaanista. Romaanin nimikin jo on lainaus virrestä. Suvun perustajaisää on lapsesta saakka kutsuttu "Pappilan-Jussiksi" joka on kasvanut pappilassa. Vanha rovasti suhtautuu häneen suorastaan isällisesti ja antaa hänelle torpanpaikankin tavattoman edullisesti. Jussin rukous työtä alkaessaan on kaunis kohtaus.

Suomen kansan syvä uskonnollisuus tulee julki lukemattomissa kirjan kohtauksissa, mm. Laurilan Alinan ja räätäli Halmeen teloitusten kuvauksissa. Pääsankari Akselin vaimo Elina on kiihkeä uskovainen, kuten Almakin omalla hiljaisemmalla tavallaan. Myös Akseli kuuntelee radiosta Jumalanpalveluksia mutta ei halua tunnustaa sitä muille, "vaan on nukkuvinaan". Rippikoulukuvauksessa jopa Elias on rehvastelustaan huolimatta nöyrä ja hyvin käyttäytyvä.

Kristillisyyden voikin sanoa olevan koko trilogian läpikäyvä teema.

Lue lisää

Tuollaiset teoksethan ovat kuin luotuja ateisteille. Niissä kun käsitellään uskonnollisuuttakin monitahoisesti, mikä ilmenee esim. siten, että Linna tarjoaa noiden mainitsemiesi henkilöiden vastapainoksi ei-niin-kauhean-kristillisiä hahmoja, kuten Janne Kivivuoren, Ilmari Salpakarin, Kiviojan poppoon ja Siukolan.

Sologdin kirjoitti:

että ateistikin kiinnostuu tuosta suuresta kristillisestä romaanista. Romaanin nimikin jo on lainaus virrestä. Suvun perustajaisää on lapsesta saakka kutsuttu "Pappilan-Jussiksi" joka on kasvanut pappilassa. Vanha rovasti suhtautuu häneen suorastaan isällisesti ja antaa hänelle torpanpaikankin tavattoman edullisesti. Jussin rukous työtä alkaessaan on kaunis kohtaus.

Suomen kansan syvä uskonnollisuus tulee julki lukemattomissa kirjan kohtauksissa, mm. Laurilan Alinan ja räätäli Halmeen teloitusten kuvauksissa. Pääsankari Akselin vaimo Elina on kiihkeä uskovainen, kuten Almakin omalla hiljaisemmalla tavallaan. Myös Akseli kuuntelee radiosta Jumalanpalveluksia mutta ei halua tunnustaa sitä muille, "vaan on nukkuvinaan". Rippikoulukuvauksessa jopa Elias on rehvastelustaan huolimatta nöyrä ja hyvin käyttäytyvä.

Kristillisyyden voikin sanoa olevan koko trilogian läpikäyvä teema.

Lue lisää

Mielestäni kirjan teema ei ole vain uskonnollinen, vaikka sitäkin toki kirjassa kuvataan.

Löydän kirjasta yhteiskunnallista syvyyttä sekä vahvana lankana myös Koskelan perheen tarinaa ja Akselin ja Elinan rakkaustarinan. Kaikki nämä liittyvät mielenkiintoisesti Suomen historiaan ja torpparien vapautamiseen, kansalaissotaan.

Ei kirjassa vain virsiä hoilata ja raamattua lueta. Siinä liikehditään yhteiskunnallisesti hyvinkin rajusti, ryypätään, huorataan, eletään kunnollisesti, tehdään työtä, tapetaan oman kylän miehiä ja naisia, joudutaan vankileirille, vihataan, itketään, vitsaillaan, huijataan, kuollaan, uskotaan ja luovutaan uskosta, toivotaan, rakastetaan.

Kiitos vinkistä Linnan haudalla käymisestä. Täytynee toteuttaa kun Treelle löytää.

Kyllä kunnioitan Linnaa todella paljon. Sain poikaystävänkin lukemaan tämän kirjan sitten kouluaikojen nyt 37-vuotiaana ja hän oli aivan mykistynyt, kuinka hieno kirja on.

Hauskaa tietää, että muutkin arvostavat kirjan näin korkealle.

Mitä muita kirjailijoita arvostatte?

Minun mielikkeihini kuuluvat kotimaisista mm. Bo Carpelan, Leena Krohn, Juhan Aho, Kjell Westö, Johanna Sinisalo, Juha Itkonen.

Juha Seppälää, Olli Jalosta ja Veronica Pimenofia ajattelin kokeilla myös. Entäpä Monica Fagerholm?

Anja Snellmannista, A-L Härkösestä (paitsi Häräntappoaseesta) ja Pirjo Hassisesta en juurikan pidä. Saatikka sitten jostain Kaari Utriosta tai Enni Mustosesta.

Nyt on ollut lehdissä juttua tästä uudesta jyväskyläläisestä kirjailijasta Pasi (?) Jääskeläisestä. Vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta. Oletteko lukeneet jo?

Samaa mieltä tuosta jaarittelusta.TPA.ta, etenkin kakkos osaa lukiessa, tuli vähän sivuutettua lukematta näitä kohtia.Halmeen pitkät jaarittelut, sekä puheet ja muut, eivät jaksaneet kiinnostaa.
Mietin myös tätä jakoa, punaiset ja valkoiset.Kun pääsin kohtaan (tpa.2)missä Akselin ja Elinan kotiin ilmestyy äiti, kahden nälkiintyneen lapsen kanssa kerjuulle.
Luokittelee Akseli oitis heitä tylysti kerjäläisiksi ja suhtautuu heihin erittäin koppavasti.
Eikä ole aluksi lainkaan halukas mitenkään auttamaan.
Akselin suhtautuminenhan on hiukan samaa kerjäläisiin, kuin pappilan pariskunnan suhtautuminen työväenluokkaan.Omituista, että itse taistelee köyhällistön oikeuksien puolesta ja toisia huonomassa asemassa olevia kohtelee näin.Halusikohan Linna sanoa tällä jotakin työväenluokasta ja ihmisistä yleensä?Vielä löytää sorrettukin sorrettavan?
Elina sentään tajusi auttaa nälkiintyneitä ja myös sen, että samassa veneessä ollaan ja ilman omaa syytään tuokin äiti lapsineen oli siihen tilanteeseen joutunut.Koskelan Akseli, tönkön ja kovan luonteensa takia ei ollut ainakaan minun lempihahmoni.Hänestä kun loisti usein sellainen moukkamainen typeryys.Vai olikohan vaan sitä maalaistolloutta?
Lempihahmojani ko.trigologiassa on Kivivuoren perhe.Leppäset olivat myös jopa koomisia.Sen heihin syvään iskostuneen alemmuskompleksinsa kanssa.
Joka käänteessä muistivat tuoda esille mitättömyyttään.
Aunetytär sentään tunsi hiukan paremmin arvonsa, kun kuvitteli miesten, jopa ns.herrojenkin olevan kiinnostuneita hänestä, muullakin tavalla.
Samoin Valte, joka sai hieman ihmisarvoa asuessaan Halmeella oppipoikana.
Valtehan käväsi jopa ameriikassa.

Tpa.ta lueskellut kirjoitti:

Samaa mieltä tuosta jaarittelusta.TPA.ta, etenkin kakkos osaa lukiessa, tuli vähän sivuutettua lukematta näitä kohtia.Halmeen pitkät jaarittelut, sekä puheet ja muut, eivät jaksaneet kiinnostaa.
Mietin myös tätä jakoa, punaiset ja valkoiset.Kun pääsin kohtaan (tpa.2)missä Akselin ja Elinan kotiin ilmestyy äiti, kahden nälkiintyneen lapsen kanssa kerjuulle.
Luokittelee Akseli oitis heitä tylysti kerjäläisiksi ja suhtautuu heihin erittäin koppavasti.
Eikä ole aluksi lainkaan halukas mitenkään auttamaan.
Akselin suhtautuminenhan on hiukan samaa kerjäläisiin, kuin pappilan pariskunnan suhtautuminen työväenluokkaan.Omituista, että itse taistelee köyhällistön oikeuksien puolesta ja toisia huonomassa asemassa olevia kohtelee näin.Halusikohan Linna sanoa tällä jotakin työväenluokasta ja ihmisistä yleensä?Vielä löytää sorrettukin sorrettavan?
Elina sentään tajusi auttaa nälkiintyneitä ja myös sen, että samassa veneessä ollaan ja ilman omaa syytään tuokin äiti lapsineen oli siihen tilanteeseen joutunut.Koskelan Akseli, tönkön ja kovan luonteensa takia ei ollut ainakaan minun lempihahmoni.Hänestä kun loisti usein sellainen moukkamainen typeryys.Vai olikohan vaan sitä maalaistolloutta?
Lempihahmojani ko.trigologiassa on Kivivuoren perhe.Leppäset olivat myös jopa koomisia.Sen heihin syvään iskostuneen alemmuskompleksinsa kanssa.
Joka käänteessä muistivat tuoda esille mitättömyyttään.
Aunetytär sentään tunsi hiukan paremmin arvonsa, kun kuvitteli miesten, jopa ns.herrojenkin olevan kiinnostuneita hänestä, muullakin tavalla.
Samoin Valte, joka sai hieman ihmisarvoa asuessaan Halmeella oppipoikana.
Valtehan käväsi jopa ameriikassa.

Lue lisää

Et ymmärrä Akselin katkeruutta sitä kohtaan, "että kaupunginherrat lähettävät työstä pois potkimansa kurjat maaseudun torppareiden niskoille. Akselihan yrittää myöhemmin lievittää kiivauttaan, ymmärtäessään matkalaisten aseman. Linna ei tee Akselista pyhimystä vaan rakentaa kuvaa lapsuudesta asti äkkipikaisesta, tappelunhaluisesta ihmisestä joka ei kumarra mihinkään suuntaan.

Viha porvaristoa ja Pappilan väkeä kohtaan kumpuaa epäoikeudenmukaisuudesta. Akseli ei pyydä eikä anna. Yhtälailla viha leimahtaa kommunistista Neuvostoliittoa kohtaan Talvisodan aikoihin.

Tpa.ta lueskellut kirjoitti:

Samaa mieltä tuosta jaarittelusta.TPA.ta, etenkin kakkos osaa lukiessa, tuli vähän sivuutettua lukematta näitä kohtia.Halmeen pitkät jaarittelut, sekä puheet ja muut, eivät jaksaneet kiinnostaa.
Mietin myös tätä jakoa, punaiset ja valkoiset.Kun pääsin kohtaan (tpa.2)missä Akselin ja Elinan kotiin ilmestyy äiti, kahden nälkiintyneen lapsen kanssa kerjuulle.
Luokittelee Akseli oitis heitä tylysti kerjäläisiksi ja suhtautuu heihin erittäin koppavasti.
Eikä ole aluksi lainkaan halukas mitenkään auttamaan.
Akselin suhtautuminenhan on hiukan samaa kerjäläisiin, kuin pappilan pariskunnan suhtautuminen työväenluokkaan.Omituista, että itse taistelee köyhällistön oikeuksien puolesta ja toisia huonomassa asemassa olevia kohtelee näin.Halusikohan Linna sanoa tällä jotakin työväenluokasta ja ihmisistä yleensä?Vielä löytää sorrettukin sorrettavan?
Elina sentään tajusi auttaa nälkiintyneitä ja myös sen, että samassa veneessä ollaan ja ilman omaa syytään tuokin äiti lapsineen oli siihen tilanteeseen joutunut.Koskelan Akseli, tönkön ja kovan luonteensa takia ei ollut ainakaan minun lempihahmoni.Hänestä kun loisti usein sellainen moukkamainen typeryys.Vai olikohan vaan sitä maalaistolloutta?
Lempihahmojani ko.trigologiassa on Kivivuoren perhe.Leppäset olivat myös jopa koomisia.Sen heihin syvään iskostuneen alemmuskompleksinsa kanssa.
Joka käänteessä muistivat tuoda esille mitättömyyttään.
Aunetytär sentään tunsi hiukan paremmin arvonsa, kun kuvitteli miesten, jopa ns.herrojenkin olevan kiinnostuneita hänestä, muullakin tavalla.
Samoin Valte, joka sai hieman ihmisarvoa asuessaan Halmeella oppipoikana.
Valtehan käväsi jopa ameriikassa.

Lue lisää

"On vähän tuota elukkaakin ...", sanoi Leppäsen Preeti, kun saivat perinnöksi kaksi sulkasatoista kanaa.
:D

"Valtakunnallisesti torppareista puolet taisteli valkoisten, puolet punaisten puolella."
Mistä tutkimuksesta on löytynyt sellainen prosenttiosuus?

aksufan kirjoitti:

Et ymmärrä Akselin katkeruutta sitä kohtaan, "että kaupunginherrat lähettävät työstä pois potkimansa kurjat maaseudun torppareiden niskoille. Akselihan yrittää myöhemmin lievittää kiivauttaan, ymmärtäessään matkalaisten aseman. Linna ei tee Akselista pyhimystä vaan rakentaa kuvaa lapsuudesta asti äkkipikaisesta, tappelunhaluisesta ihmisestä joka ei kumarra mihinkään suuntaan.

Viha porvaristoa ja Pappilan väkeä kohtaan kumpuaa epäoikeudenmukaisuudesta. Akseli ei pyydä eikä anna. Yhtälailla viha leimahtaa kommunistista Neuvostoliittoa kohtaan Talvisodan aikoihin.

Lue lisää

Mistä epäoikeudenmukaisuudesta? Suuri osa papin palkkaa tuli tuolloin virkatalon maanviljelyksellä tekemästä tuloksesta. Rovastihan oli yliystävällinen kun hyväksyi että suurin osa hänen työntekijänsä työstä ei kerryttänyt papin palkkaa lainkaan. Jussi Koskela elätti pappilan omistamasta maasta itsensä ja perheensä kymmenet vuodet. Se että pappi peri n. 30% veron eli palautti "rohkeen kolmanneksen torpan maista" oli hyvin kohtuullista. Itse maksan tälläkin hetkellä yli 30% veroa.

"Valtakunnallisesti torppareista puolet taisteli valkoisten, puolet punaisten puolella."

Niin, ja nämä osuudet on laskettu niistä torppareista, joiden tiloilta sotaan osallistuttiin.

Suurin osa torppareista oli niitä, jotka eivät osallistuneet sotaan kummankaan osapuolen joukoissa. Myös Väinö Linnan vanhempien torppareihin lukeutunut perhe kuului näihin.

Väinö Linnan fiktiivinen hahmohan Akseli Koskela vain oli. Kirjailija "teloitutti" hänen veljensä etupäässä siksi, että sai Koskelan torpan romaanin jatkoa ajatellen yksin Akselin haltuun. Ehkä samasta syystä vihollisen "osumatarkkuus" Koskeloiden osalta oli myös sodissa Neuvostoliittoa vastaan suurempi kuin keskimäärin. Toisaalta Tuntemattomassa sotilaassakin Linna "antoi" suurimman osan päähenkilöistä kuolla. Syytä siihen voi vain kysellä.

Työväestöllä oli kapinan aikaan valittavinaan vain typerä ja järkevä vaihtoehto. Kirjailija tarkastelee asiaa molemmista näkökulmista, mutta en voi välttyä huomiolta, että hänen sympatiansa olivat selkeästi räätäli Halmeen, Kivivuoren Oton ja Jannen sekä Koskelan Jussin ja Alman ajattelumallin puolella.

Kapinoimatta paras kirjoitti:

Väinö Linnan fiktiivinen hahmohan Akseli Koskela vain oli. Kirjailija "teloitutti" hänen veljensä etupäässä siksi, että sai Koskelan torpan romaanin jatkoa ajatellen yksin Akselin haltuun. Ehkä samasta syystä vihollisen "osumatarkkuus" Koskeloiden osalta oli myös sodissa Neuvostoliittoa vastaan suurempi kuin keskimäärin. Toisaalta Tuntemattomassa sotilaassakin Linna "antoi" suurimman osan päähenkilöistä kuolla. Syytä siihen voi vain kysellä.

Työväestöllä oli kapinan aikaan valittavinaan vain typerä ja järkevä vaihtoehto. Kirjailija tarkastelee asiaa molemmista näkökulmista, mutta en voi välttyä huomiolta, että hänen sympatiansa olivat selkeästi räätäli Halmeen, Kivivuoren Oton ja Jannen sekä Koskelan Jussin ja Alman ajattelumallin puolella.

Lue lisää

Tarkoitushakuisesti Linna antoi Koskelan nuorempien veljesten tulla teloitetuiksi. Muuten olisi juoni käynyt turhan sakeaksi: Kaksi keski-ikää lähestyvää setämiestä luuhaamassa aputöissä 12-hehtaarisen torpan nurkissa vailla edellytyksiä oman perheen perustamiseen.

Anonyymi kirjoitti:

Tarkoitushakuisesti Linna antoi Koskelan nuorempien veljesten tulla teloitetuiksi. Muuten olisi juoni käynyt turhan sakeaksi: Kaksi keski-ikää lähestyvää setämiestä luuhaamassa aputöissä 12-hehtaarisen torpan nurkissa vailla edellytyksiä oman perheen perustamiseen.

Lue lisää

Näinpä. Kirjailijalle "tarkoitushakuisuus" on toisinaan välttämättömyys juonen ja tarinan kasassa ja kiinnostavana pitämiseksi.

Hyvä kirjoitus

Olivatko torpparitkin maanvuokraajina yhteisten kalavesien omistajia? Epäilen, sillä osakkuus kalavesiin ja siten myös oikeus kalastukseen muilla välineillä kuin mato-ongella perustuu tavallisesti maanomistukseen. Jos vuokraajalla on samanlainen oikeus, siitä on erikseen sovittu.

En ole sitä paitsi kovinkaan vakuuttunut, että Urjalan järvet olisivat olleet täynnä kalaa. Synnyinpitäjäänsähän Linna on kirjansa pitkälti sijoittanut. Urjalan järvistä ja niiden "kalarikkaudesta" Wikipediassa on poikkeuksellisen hyvä selostus. Klikkaa auki ne järvet, jotka on merkitty sinisellä linkkivärillä, tutustu ja päättele mahdollisuudet.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Urjala#Luonto

Silakkahan ei ole järvikala ensinkään. Ilmeisesti sitä tuotiin rannikolta sisämaahan nelikkoihin vahvasti suolattuna. Koska silakankalastus oli massakalastusta ja sen säilöntä kätevää, myyntihinta oli kohtuullinen kuljetuksen jälkeenkin.

Suotta ihmettelet kirjoitti:

Olivatko torpparitkin maanvuokraajina yhteisten kalavesien omistajia? Epäilen, sillä osakkuus kalavesiin ja siten myös oikeus kalastukseen muilla välineillä kuin mato-ongella perustuu tavallisesti maanomistukseen. Jos vuokraajalla on samanlainen oikeus, siitä on erikseen sovittu.

En ole sitä paitsi kovinkaan vakuuttunut, että Urjalan järvet olisivat olleet täynnä kalaa. Synnyinpitäjäänsähän Linna on kirjansa pitkälti sijoittanut. Urjalan järvistä ja niiden "kalarikkaudesta" Wikipediassa on poikkeuksellisen hyvä selostus. Klikkaa auki ne järvet, jotka on merkitty sinisellä linkkivärillä, tutustu ja päättele mahdollisuudet.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Urjala#Luonto

Silakkahan ei ole järvikala ensinkään. Ilmeisesti sitä tuotiin rannikolta sisämaahan nelikkoihin vahvasti suolattuna. Koska silakankalastus oli massakalastusta ja sen säilöntä kätevää, myyntihinta oli kohtuullinen kuljetuksen jälkeenkin.

Lue lisää

Kiitos vihjeestä tuonne wikipedian/urjalan sivulle.Vilkaisin.Onhan siellä jonkun verran vesistöä näköjään kuitenkin ja luulen, ettei niitä vielä tuolloin oltu niin tyhjiin kalastettu.
Näin naisena vaan miettii näitä kokkausasioita tältäkin kannalta.Jos joutuisi itse tuollaiseen aikaan ja vähin varoin saamaan monipuolista ravintoa pöytään raskaan työn raatajille.
Mutta ei sen ajan ihmiset ehkä olleet kovin monipuolisia kaiken ravinnon suhteen muutenkaan.Vaikka perinneruoat varmasti onnistui.Mutta reseptejä, eikä keittokirjoja emännillä kai liikoja vielä ollut.Mutta, ei ilmeisesti esim.lohiruokia paljoakaan arvostettu esim.lohiruokia.Vai onko lohi tuotu myöhemmin muualta suomen vesiin?Eikä myöskään metsänantimet, sienet ja marjat tainneet olla, ainakaan miesväen mielestä kunnon ruokaa.Eikä tainnut näkyä siihen aikaan pöydissä kurkkuja tai tomaattejakaan.
Miten lie mausteet?Suola taisi olla lähes ainoa ruoan mauste.
Kyllä ne muutkin ruoat, kuin vain kalaruoat taisivat olla aika yksipuolisia siihen aikaan.Eikä tietysti työväestöllä ollut varaakaan laittaa pöytiä notkumaan.
Siksi tätä silakansyöntiä ihmettelin, kun se on täytynyt tosiaankin tuottaa kauempaa.Mutta tuo selittää paljon, että se oli helposti säilyttävää.Ehkä ei niin lapamatoistakaan kuin esim.Joku suolalahna.
Ilmeisesti turun suunnalta tuotiin silakkaa urjalaan.Vaikka ajattelin lähempääkin kalaa itsekalastaen saatavan.
En tiedä sitten, miten nuo lupajutut tuohon aikaan olivat.Ainakin kartanon agronomi meinasi ottaa yhteen, tuon toisessa vastauksessa mainitun Susi Kustaan kanssa.Kun Kustaa metsästeli ilman lupaa kartanon mailla.
Jospa sitten ei ollut myöskään luvatta asiaa kalastella isommin vesialueilla mihin ei ollut osakkuutta.Kustaahan se ei lupia kysellyt kalastellessakaan.
Joka tapauksessa.Tämä 3 osainen trigologia herätti minussa paljon monenlaisia ajatuksia.Kuten varmaan muissakin sen lukeneissa.
Tännehän siitä piti tulla ajatuksiaan jakamaan.Koska kukaan tuttavistani ei ole tätä kirjaa koskaan avannut.Joten heidän kanssaan ei näistä voi keskustella.Heitä ei kuulemma kiinnosta.
Joten, siksikin erityisen paljon kiitoksia vastauksista.

Vain silakkaa kirjoitti:

Kiitos vihjeestä tuonne wikipedian/urjalan sivulle.Vilkaisin.Onhan siellä jonkun verran vesistöä näköjään kuitenkin ja luulen, ettei niitä vielä tuolloin oltu niin tyhjiin kalastettu.
Näin naisena vaan miettii näitä kokkausasioita tältäkin kannalta.Jos joutuisi itse tuollaiseen aikaan ja vähin varoin saamaan monipuolista ravintoa pöytään raskaan työn raatajille.
Mutta ei sen ajan ihmiset ehkä olleet kovin monipuolisia kaiken ravinnon suhteen muutenkaan.Vaikka perinneruoat varmasti onnistui.Mutta reseptejä, eikä keittokirjoja emännillä kai liikoja vielä ollut.Mutta, ei ilmeisesti esim.lohiruokia paljoakaan arvostettu esim.lohiruokia.Vai onko lohi tuotu myöhemmin muualta suomen vesiin?Eikä myöskään metsänantimet, sienet ja marjat tainneet olla, ainakaan miesväen mielestä kunnon ruokaa.Eikä tainnut näkyä siihen aikaan pöydissä kurkkuja tai tomaattejakaan.
Miten lie mausteet?Suola taisi olla lähes ainoa ruoan mauste.
Kyllä ne muutkin ruoat, kuin vain kalaruoat taisivat olla aika yksipuolisia siihen aikaan.Eikä tietysti työväestöllä ollut varaakaan laittaa pöytiä notkumaan.
Siksi tätä silakansyöntiä ihmettelin, kun se on täytynyt tosiaankin tuottaa kauempaa.Mutta tuo selittää paljon, että se oli helposti säilyttävää.Ehkä ei niin lapamatoistakaan kuin esim.Joku suolalahna.
Ilmeisesti turun suunnalta tuotiin silakkaa urjalaan.Vaikka ajattelin lähempääkin kalaa itsekalastaen saatavan.
En tiedä sitten, miten nuo lupajutut tuohon aikaan olivat.Ainakin kartanon agronomi meinasi ottaa yhteen, tuon toisessa vastauksessa mainitun Susi Kustaan kanssa.Kun Kustaa metsästeli ilman lupaa kartanon mailla.
Jospa sitten ei ollut myöskään luvatta asiaa kalastella isommin vesialueilla mihin ei ollut osakkuutta.Kustaahan se ei lupia kysellyt kalastellessakaan.
Joka tapauksessa.Tämä 3 osainen trigologia herätti minussa paljon monenlaisia ajatuksia.Kuten varmaan muissakin sen lukeneissa.
Tännehän siitä piti tulla ajatuksiaan jakamaan.Koska kukaan tuttavistani ei ole tätä kirjaa koskaan avannut.Joten heidän kanssaan ei näistä voi keskustella.Heitä ei kuulemma kiinnosta.
Joten, siksikin erityisen paljon kiitoksia vastauksista.

Lue lisää

Ja anteeksi kirjoituksessa esiintyvät virheet.Joku (minä)on taas yötä myöten lukenut silmänsä ristiin. siitä nuo töppäykset.

Vain silakkaa kirjoitti:

Kiitos vihjeestä tuonne wikipedian/urjalan sivulle.Vilkaisin.Onhan siellä jonkun verran vesistöä näköjään kuitenkin ja luulen, ettei niitä vielä tuolloin oltu niin tyhjiin kalastettu.
Näin naisena vaan miettii näitä kokkausasioita tältäkin kannalta.Jos joutuisi itse tuollaiseen aikaan ja vähin varoin saamaan monipuolista ravintoa pöytään raskaan työn raatajille.
Mutta ei sen ajan ihmiset ehkä olleet kovin monipuolisia kaiken ravinnon suhteen muutenkaan.Vaikka perinneruoat varmasti onnistui.Mutta reseptejä, eikä keittokirjoja emännillä kai liikoja vielä ollut.Mutta, ei ilmeisesti esim.lohiruokia paljoakaan arvostettu esim.lohiruokia.Vai onko lohi tuotu myöhemmin muualta suomen vesiin?Eikä myöskään metsänantimet, sienet ja marjat tainneet olla, ainakaan miesväen mielestä kunnon ruokaa.Eikä tainnut näkyä siihen aikaan pöydissä kurkkuja tai tomaattejakaan.
Miten lie mausteet?Suola taisi olla lähes ainoa ruoan mauste.
Kyllä ne muutkin ruoat, kuin vain kalaruoat taisivat olla aika yksipuolisia siihen aikaan.Eikä tietysti työväestöllä ollut varaakaan laittaa pöytiä notkumaan.
Siksi tätä silakansyöntiä ihmettelin, kun se on täytynyt tosiaankin tuottaa kauempaa.Mutta tuo selittää paljon, että se oli helposti säilyttävää.Ehkä ei niin lapamatoistakaan kuin esim.Joku suolalahna.
Ilmeisesti turun suunnalta tuotiin silakkaa urjalaan.Vaikka ajattelin lähempääkin kalaa itsekalastaen saatavan.
En tiedä sitten, miten nuo lupajutut tuohon aikaan olivat.Ainakin kartanon agronomi meinasi ottaa yhteen, tuon toisessa vastauksessa mainitun Susi Kustaan kanssa.Kun Kustaa metsästeli ilman lupaa kartanon mailla.
Jospa sitten ei ollut myöskään luvatta asiaa kalastella isommin vesialueilla mihin ei ollut osakkuutta.Kustaahan se ei lupia kysellyt kalastellessakaan.
Joka tapauksessa.Tämä 3 osainen trigologia herätti minussa paljon monenlaisia ajatuksia.Kuten varmaan muissakin sen lukeneissa.
Tännehän siitä piti tulla ajatuksiaan jakamaan.Koska kukaan tuttavistani ei ole tätä kirjaa koskaan avannut.Joten heidän kanssaan ei näistä voi keskustella.Heitä ei kuulemma kiinnosta.
Joten, siksikin erityisen paljon kiitoksia vastauksista.

Lue lisää

>>Mutta, ei ilmeisesti esim.lohiruokia paljoakaan arvostettu esim.lohiruokia.Vai onko lohi tuotu myöhemmin muualta suomen vesiin?Eikä myöskään metsänantimet, sienet ja marjat tainneet olla, ainakaan miesväen mielestä kunnon ruokaa.Eikä tainnut näkyä siihen aikaan pöydissä kurkkuja tai tomaattejakaan.

Suotta ihmettelet kirjoitti:

>>Mutta, ei ilmeisesti esim.lohiruokia paljoakaan arvostettu esim.lohiruokia.Vai onko lohi tuotu myöhemmin muualta suomen vesiin?Eikä myöskään metsänantimet, sienet ja marjat tainneet olla, ainakaan miesväen mielestä kunnon ruokaa.Eikä tainnut näkyä siihen aikaan pöydissä kurkkuja tai tomaattejakaan.

Lue lisää

Tuli mieleen, että Kaarinan aloitteesta Koskelassa laitettiin jonkinlaista puutarhaa 1930-luvulla. Selviääkö kirjasta, mitä siihen laitettiin? Oliko Kaarina saanut kipinän noiden neuvontajärjestöjen valistustyöstä?

Suotta ihmettelet kirjoitti:

>>Mutta, ei ilmeisesti esim.lohiruokia paljoakaan arvostettu esim.lohiruokia.Vai onko lohi tuotu myöhemmin muualta suomen vesiin?Eikä myöskään metsänantimet, sienet ja marjat tainneet olla, ainakaan miesväen mielestä kunnon ruokaa.Eikä tainnut näkyä siihen aikaan pöydissä kurkkuja tai tomaattejakaan.

Lue lisää

Hei, kiitos tästä vastauksesta.Se antoi vastauksen moniin mielessä pyörineisiin kysymyksiin.Jotain samaa arvelin itse.Ettei lohta tainnut olla eteläisen ja keskisen suomen vesissä.Puolukkaa tiesin jo käytettävän.
En tiedä sitten, miten sitä arvostettiin ravintona.Jos vertaa lihan ja perunan ja viljatuotteiden arvostukseen.
Mutta esim.omenaa oli suomessa kuulemma jo 1600 luvulla.
Sen viljely aloitettiin Lohjan Kirkniemessä.Lohjahan on suomalaisen omenan kotipaikka.
Marjapensaiden taimia on jaettu 1900 luvulla.
Muistan kuulleeni, että äitini isomummon pihalla kasvoi 40 luvulla, jo sodan aikaankin joitakin herukkapensaita.En tiedä tarkemmin mistä ja koska ne oli sinne sitten hankittu.Runsas puutarha siellä joka tapauksessa oli.
Erikoisia kukkien perennoita ja hedelmäpuita ym.Osa sukua lähti 1918-1919 amerikkaan.Ehkä he toivat puutarhaan vierailuillaan jotakin siemeniä, joita ei suomessa vielä ollut.
Mutta onneksi, maatalousnaiset ja järjestöt ja koulut olivat tosiaankin niitä, jotka auttoivat ahkerasti torjumaan silloista nälänhätää.Jakaen ilmaiseksi taimia ja siemeniä ja neuvojaan.
Jos oli ahkera, ei tarvinnut siis nälkää nähdä.
Toisin kuin nyt, silloin ei ruokaa helposti pöytään tullut.Mutta monipuolisempaa ravintoa hankittaessa, tarvittiin kyllä kekseliäisyyttä ja paljon työtä.
Siihen aikaan työtkin oli paljon raskaampia ja energiaa vaativampia,
kuin nykyään.Työväestön keskuudessa ei ollut ylipainoisia.
Heidän pöydissään ollut kovin runsasta ja monipuolista ravintoa.Kaikki mitä syötiin, paloi huolella loppuun raskaissa töissä.
Ja vaikka aika on toinen, ihmiset eivät ole oppineet syömään vieläkään monipuolisesti ja terveellisesti.
Neuvokkaat kotikokit on ajasta huolimatta, saaneet pöytäänsä ravitsevaa ja terveellisempää ruokaa, toisin kuin passiiviset ja neuvottomat.
Mutta näitä pula-ajoista kertovia kirjoja kun lukee, osaa arvostaa ruokaa eritavalla.Siksi monen olisi hyvä lukea täällä pohjantähden alla trilogiakin.Tietää, ettei ruoka ole aina ollut kaikille itsestäänselvyys.
Ei ole ollut sitä valinnanmahdollisuutta, mitä tänään syötäisiin.On ollut aikoja, jolloin kukaan ei kehdannut kranttuilla ruokapöydissä.
Kahvinautintokin on erilainen, kun tietää.Ettei tähän nautintoonkaan kaikilla aina ole ollut mahdollisuutta.Vaan piti tyytyä kitkeriin korvikkeisiin.

Vain silakkaa kirjoitti:

Kiitos vihjeestä tuonne wikipedian/urjalan sivulle.Vilkaisin.Onhan siellä jonkun verran vesistöä näköjään kuitenkin ja luulen, ettei niitä vielä tuolloin oltu niin tyhjiin kalastettu.
Näin naisena vaan miettii näitä kokkausasioita tältäkin kannalta.Jos joutuisi itse tuollaiseen aikaan ja vähin varoin saamaan monipuolista ravintoa pöytään raskaan työn raatajille.
Mutta ei sen ajan ihmiset ehkä olleet kovin monipuolisia kaiken ravinnon suhteen muutenkaan.Vaikka perinneruoat varmasti onnistui.Mutta reseptejä, eikä keittokirjoja emännillä kai liikoja vielä ollut.Mutta, ei ilmeisesti esim.lohiruokia paljoakaan arvostettu esim.lohiruokia.Vai onko lohi tuotu myöhemmin muualta suomen vesiin?Eikä myöskään metsänantimet, sienet ja marjat tainneet olla, ainakaan miesväen mielestä kunnon ruokaa.Eikä tainnut näkyä siihen aikaan pöydissä kurkkuja tai tomaattejakaan.
Miten lie mausteet?Suola taisi olla lähes ainoa ruoan mauste.
Kyllä ne muutkin ruoat, kuin vain kalaruoat taisivat olla aika yksipuolisia siihen aikaan.Eikä tietysti työväestöllä ollut varaakaan laittaa pöytiä notkumaan.
Siksi tätä silakansyöntiä ihmettelin, kun se on täytynyt tosiaankin tuottaa kauempaa.Mutta tuo selittää paljon, että se oli helposti säilyttävää.Ehkä ei niin lapamatoistakaan kuin esim.Joku suolalahna.
Ilmeisesti turun suunnalta tuotiin silakkaa urjalaan.Vaikka ajattelin lähempääkin kalaa itsekalastaen saatavan.
En tiedä sitten, miten nuo lupajutut tuohon aikaan olivat.Ainakin kartanon agronomi meinasi ottaa yhteen, tuon toisessa vastauksessa mainitun Susi Kustaan kanssa.Kun Kustaa metsästeli ilman lupaa kartanon mailla.
Jospa sitten ei ollut myöskään luvatta asiaa kalastella isommin vesialueilla mihin ei ollut osakkuutta.Kustaahan se ei lupia kysellyt kalastellessakaan.
Joka tapauksessa.Tämä 3 osainen trigologia herätti minussa paljon monenlaisia ajatuksia.Kuten varmaan muissakin sen lukeneissa.
Tännehän siitä piti tulla ajatuksiaan jakamaan.Koska kukaan tuttavistani ei ole tätä kirjaa koskaan avannut.Joten heidän kanssaan ei näistä voi keskustella.Heitä ei kuulemma kiinnosta.
Joten, siksikin erityisen paljon kiitoksia vastauksista.

Lue lisää

Eihän TPA ei ole mikään keittokirja, mutta ruokapuolesta on tekstiä vähän. Taisi olla Jussilla suolla eväänä suolalahnan puolikas tuohisessa rasiassa. Jussi ei säästellyt leipää, ei nuukuuttaan, vaan tiesi, etteivät ilman sitä kivet nouse muutoin. Susi-Kustaa kyllä kalasti.

Vain silakkaa kirjoitti:

Hei, kiitos tästä vastauksesta.Se antoi vastauksen moniin mielessä pyörineisiin kysymyksiin.Jotain samaa arvelin itse.Ettei lohta tainnut olla eteläisen ja keskisen suomen vesissä.Puolukkaa tiesin jo käytettävän.
En tiedä sitten, miten sitä arvostettiin ravintona.Jos vertaa lihan ja perunan ja viljatuotteiden arvostukseen.
Mutta esim.omenaa oli suomessa kuulemma jo 1600 luvulla.
Sen viljely aloitettiin Lohjan Kirkniemessä.Lohjahan on suomalaisen omenan kotipaikka.
Marjapensaiden taimia on jaettu 1900 luvulla.
Muistan kuulleeni, että äitini isomummon pihalla kasvoi 40 luvulla, jo sodan aikaankin joitakin herukkapensaita.En tiedä tarkemmin mistä ja koska ne oli sinne sitten hankittu.Runsas puutarha siellä joka tapauksessa oli.
Erikoisia kukkien perennoita ja hedelmäpuita ym.Osa sukua lähti 1918-1919 amerikkaan.Ehkä he toivat puutarhaan vierailuillaan jotakin siemeniä, joita ei suomessa vielä ollut.
Mutta onneksi, maatalousnaiset ja järjestöt ja koulut olivat tosiaankin niitä, jotka auttoivat ahkerasti torjumaan silloista nälänhätää.Jakaen ilmaiseksi taimia ja siemeniä ja neuvojaan.
Jos oli ahkera, ei tarvinnut siis nälkää nähdä.
Toisin kuin nyt, silloin ei ruokaa helposti pöytään tullut.Mutta monipuolisempaa ravintoa hankittaessa, tarvittiin kyllä kekseliäisyyttä ja paljon työtä.
Siihen aikaan työtkin oli paljon raskaampia ja energiaa vaativampia,
kuin nykyään.Työväestön keskuudessa ei ollut ylipainoisia.
Heidän pöydissään ollut kovin runsasta ja monipuolista ravintoa.Kaikki mitä syötiin, paloi huolella loppuun raskaissa töissä.
Ja vaikka aika on toinen, ihmiset eivät ole oppineet syömään vieläkään monipuolisesti ja terveellisesti.
Neuvokkaat kotikokit on ajasta huolimatta, saaneet pöytäänsä ravitsevaa ja terveellisempää ruokaa, toisin kuin passiiviset ja neuvottomat.
Mutta näitä pula-ajoista kertovia kirjoja kun lukee, osaa arvostaa ruokaa eritavalla.Siksi monen olisi hyvä lukea täällä pohjantähden alla trilogiakin.Tietää, ettei ruoka ole aina ollut kaikille itsestäänselvyys.
Ei ole ollut sitä valinnanmahdollisuutta, mitä tänään syötäisiin.On ollut aikoja, jolloin kukaan ei kehdannut kranttuilla ruokapöydissä.
Kahvinautintokin on erilainen, kun tietää.Ettei tähän nautintoonkaan kaikilla aina ole ollut mahdollisuutta.Vaan piti tyytyä kitkeriin korvikkeisiin.

Lue lisää

Mummon (synt. 1880) perintönä on kolmannessa polvessa "Pula-ajan keittokirjaa", painettu 1930-luvulla. Vihreää ajattelua pakosta!

Vain silakkaa kirjoitti:

Kiitos vihjeestä tuonne wikipedian/urjalan sivulle.Vilkaisin.Onhan siellä jonkun verran vesistöä näköjään kuitenkin ja luulen, ettei niitä vielä tuolloin oltu niin tyhjiin kalastettu.
Näin naisena vaan miettii näitä kokkausasioita tältäkin kannalta.Jos joutuisi itse tuollaiseen aikaan ja vähin varoin saamaan monipuolista ravintoa pöytään raskaan työn raatajille.
Mutta ei sen ajan ihmiset ehkä olleet kovin monipuolisia kaiken ravinnon suhteen muutenkaan.Vaikka perinneruoat varmasti onnistui.Mutta reseptejä, eikä keittokirjoja emännillä kai liikoja vielä ollut.Mutta, ei ilmeisesti esim.lohiruokia paljoakaan arvostettu esim.lohiruokia.Vai onko lohi tuotu myöhemmin muualta suomen vesiin?Eikä myöskään metsänantimet, sienet ja marjat tainneet olla, ainakaan miesväen mielestä kunnon ruokaa.Eikä tainnut näkyä siihen aikaan pöydissä kurkkuja tai tomaattejakaan.
Miten lie mausteet?Suola taisi olla lähes ainoa ruoan mauste.
Kyllä ne muutkin ruoat, kuin vain kalaruoat taisivat olla aika yksipuolisia siihen aikaan.Eikä tietysti työväestöllä ollut varaakaan laittaa pöytiä notkumaan.
Siksi tätä silakansyöntiä ihmettelin, kun se on täytynyt tosiaankin tuottaa kauempaa.Mutta tuo selittää paljon, että se oli helposti säilyttävää.Ehkä ei niin lapamatoistakaan kuin esim.Joku suolalahna.
Ilmeisesti turun suunnalta tuotiin silakkaa urjalaan.Vaikka ajattelin lähempääkin kalaa itsekalastaen saatavan.
En tiedä sitten, miten nuo lupajutut tuohon aikaan olivat.Ainakin kartanon agronomi meinasi ottaa yhteen, tuon toisessa vastauksessa mainitun Susi Kustaan kanssa.Kun Kustaa metsästeli ilman lupaa kartanon mailla.
Jospa sitten ei ollut myöskään luvatta asiaa kalastella isommin vesialueilla mihin ei ollut osakkuutta.Kustaahan se ei lupia kysellyt kalastellessakaan.
Joka tapauksessa.Tämä 3 osainen trigologia herätti minussa paljon monenlaisia ajatuksia.Kuten varmaan muissakin sen lukeneissa.
Tännehän siitä piti tulla ajatuksiaan jakamaan.Koska kukaan tuttavistani ei ole tätä kirjaa koskaan avannut.Joten heidän kanssaan ei näistä voi keskustella.Heitä ei kuulemma kiinnosta.
Joten, siksikin erityisen paljon kiitoksia vastauksista.

Lue lisää

Ei nykyäänkään ole lupa kalastaa ilman lupaa ellei ole mukana jakovesissä. Esim. meren rannikoilla vesialueet ovat suurelta osin yksityisomistuksessa ja niillä saa kalastaa vain mato-ongella ellei omistaja anna muuhun lupaa.

Ei kalastusoikeus suinkaan ollut kaikkien käytössä. Torppareilla se oli jos torpankontrahtiin oli niin kirjattu. Linnan kirjassa häätöjä tehneen "Laukon paroonin alustalaiset purnasivat ja kävivät jopa oikeutta kokiessaan kartanon liiaksi määräävän kalastusoikeuksiaan."
Pappilan torpparina Koskelalla oli ilmeisesti kalastusoikeus kontrahdissa. Luultavasti myös kartanon torppareilla koska Kivivuoressakin oli mertoja.

Pieni huomautus. Rysää ei valmistettu metalliverkosta, vaan lankaverkosta. Jonkinlainen merta voi olla metalliverkkoa tai ns. kalastajanlangsta , mutta perinteinen merta on tehty pajun vitsoista. Katiska on metalliverkkoa.

Kyllä torpparit vetouisteluvat vähintään kymmenellä vavalla per vene.

ei nyt varsinaisesti kuulu kirjapalstalle mutta lataa mainoksen estäjä http://finnish.feedburner.es/lv/group/view/kl39701/Adblock_Plus.htm

Koko Linnan narratiivi torpparien osaksi langetetusta vääryydestä on rakennettu taitavasti sen mielikuvitusta edustavan tapahtuman varaan, kuinka pappilan väki muka otti kolmasosan torppari Koskelan raivaamasta peltoalasta omaan käyttöönsä. Toimivat siis Linnan sepitteessä täysin kristinuskon etiikan vastaisesti.

Mitään sellaista ei Suomen oloissa ole tapahtunut. Kuinka paljon sepite aiheutetusta vääryydestä ihmisten mieliä kuohutti, siitä kertoo sekin, että arkkipiispa Juva teetätti tutkimuksen, missä Linnan sepitteen mukainen tapaus olisi sattunut. Vaan eipä ollut sattunut missään, ei edes pienessä mittakaavassa. Tämä tosiasia on tapana jättää joka kerta mainitsematta, kun näitä Linnan "Täällä Pohjantähden alla" tarinoita vatvotaan. Samoin jätetään mainitsematta se, että vastapuolesta vain pieni murto-osa osallistui sotaan poliittisten motiivien takia. Ne valkoiset, jotka vapaaehtoisesti sotaan lähtivät, eivät edes lähteneet sisällissotaan, vaan vapaussotaan eli ajamaan röyhkeästi käyttäytyvä ja kuriton venäläinen sotajoukko maasta pois.

Suojeluskuntain joukot olivat melko täydellisesti pelkästään asevelvollisina mukaan pakotetuista miehistä koostuneita. Tehdas- ja kartano-Suomen ulkopuolisella, laajalla maaseudulla ei oltu suuremmin kiinnostuneita, kuinka yhteiskunnalliset epäkohdat siellä eteläisimmän Suomen rintamailla saadaan hoidettua. Laillisen hallituksen masinoiman asevelvollisarmeijan voittaman sodan jälkiselvittelyt kylläkin olivat sekasortoisissa oloissa kostonhenkisiä ja laittomuuksia sisältäneitä. Tätä varsinkin sodan aloittanut ja hävinnyt osapuoli on vuosikymmenistä toiseen muistanut korostaa.

Torpparithan eivät olleet sisällissodan vuosina suinkaan mitään maamme huono-osaisinta väkeä. Siksi he eivät suuremmin olleet halukkaita koko välienselvittelyyn oallistumaan tai osallistuivat enemmän tai vähemmän haluttomasti pienellä prosenttiosuudella ja pääosin vain punaisten hallussa olleella kartano-Suomen alueella. Linna taas antaa ymmärtää, että koko sisällissota olisi ollut torppareiden ja ja heidän kokemisensa vääryyksien masinoimaa. Kai se hänen sepite pelkästään todellisen maaseudun rupusakin varaan luotuna ei tuntunut kirjailijankaan mielestä kovin uskottavalta tai hohdokkaalta. Kaupunkien oloistahan Linnalla ei maalaispoikana ollut juuri tietoa eikä varsinkaan vanhemman polven välittämää perinnetietoa, joten tarina sisällissodan kehittymisestä on rakennettu maalaiskylän olosuhteiden ja mielikuvituksen varaan.

Sisällissotaan ryhtyminen oli punakaartien menestyskuvitelmissa paljoudessa venäläisen sotaväen suorituskykyyn uskomisen varassa. Suomalaista kaupunkipaikkojen työväkeä sotaan osallistui lukuisasti sen takia, että sekasortoiseksi ajetussa tilanteessa tehtaat lakkasivat toimimasta ja työväeltä loppui toimeentulo. Punakaartit lupasivat riveihinsä osallistuvalle työväelle sen järjestää. Heille tarjottiin ilmainen ruoka ja maksettiin palkkaa . Ruokatarpeet hankittiin ryöstämällä ne ympäristön maanviljelijöiltä. Tupakat, viinat, vaatetäydennys yms. taas ryöstettiin sieltä mistä irti saatiin. Mutta kun tarpeeksi ei ruokaa ja muita välttämättömiä toimeentulon edellytyksiä, eikä varsinkaan helppoa sotamenestystä irti saatu, venäläinen sotaväki menetti tappeluhakunsa ja alkoi livistää kotimaahansa. Suomen punakaartien johtoporukka taas ymmärsi häipyä viimeistään heidän mukanaan.