Tasan kello kolme yöllä mä päätin, että mä jätän Laurin.
Siinä asiassa ei ollut enää mitään pohdittavaa, vaan kaikki oli nyt aivan selvää. Ei enää ainuttakaan iltaa, kun mä odottelisin turhaan sen soittoa, ei enää yhtäkään tapaamista, kun se ei sopimuksesta huolimatta saapuisikaan paikan päälle. Ei enää koskaan mielipahaa siitä, mitä se sanoi, mitä se teki, mitä se unohteli ja mitä se luoja paratkoon ajatteli.
Mä olen ollut Laurin kanssa kimpassa vähän yli puoli vuotta. Mun mielestä puoli vuotta on pitkä aika, ja nyt jälkiviisaana on hyvä sanoa, että siinä ajassa on mitä ilmeisimmin myös puoli vuotta liikaa.
Mä olen tosi väsynyt, tosi ahdistunut sen toilailuista. Pitemmittä puheitta mä voisin sanoa, että Lauri Rantala on täysin toivoton tapaus.
Ja varsinkin nyt, kun se on keksinyt jätkien kanssa perustaa jonkin käsittämättömän paikan nimeltään Lauri's Club, meidän suhteella ei ole enää mitään toivoa.
Älkää kysykö, mikä on Lauri's Club. Se on eräs toivoton kellariloukko, jonne Lauri ja sen frendit ovat hankkineet romiksesta noin metri kertaa metri kokoisen 80-luvun tv-screenin ja jossa ne nykyisin viettävät aikaansa enemmän kuin lääkäri määrää ja tuijottavat päät punottaen formuloita plus muuta roskaa varsin epävakaissa psyykkisissä tunnelmissa.
Mä en kestä enää, en enää sekuntiakaan. Ja kaiken lisäksi mulla on tänään syntymäpäivä.
On siis montakin syytä, miksi mä päätin jättää Laurin, mutta viimeinen pisara on se, että se unohti soittaa mulle just tänä yönä.
-Sulla on huomenna synttärit, se sanoi mulle päivällä, kun me käveltiin yhtä matkaa koulusta kotiin.
Valitettavasti mä huomasin heti, että sen tarkoitus oli paremminkin mainostaa omaa verratonta muistiaan, kuin että se olisi halunnut osoittaa mulle huomiota ja ilahduttaa mun mieltä.
Sitten se tiedusteli, millä tarkalla kellonlyömällä mä olin syntynyt. Mä olin just aamulla tiedustellut samaa asiaa mutsilta ja näin ollen tiesin kertoa, että mä olin syntynyt tasan kello yksi yöllä.
-Hienoa! Siinä tapauksessa mä soitan sulle kulta tasan kello yksi ensi yönä, se sanoi vielä ja hymyili koko naamallaan.
Mutta valitettavasti tämäkään sen suurenmoinen suunnitelma ei tehnyt meikäläiseen mitään vaikutusta. Mä nimittäin jo ymmärrän ennakoida pettymyksiä.
Mä vaan tiesin, että mitään soittoa ei tulisi, ja taas kerran mä osuin oikeaan...
Kello on nyt varttia yli kolme, ja puhelin pysyy mykkänä. Todennäköisesti tyyppi vetelee sikeitä.
Visio on helppo kuvailla. Se on nukahtanut kellariloukkonsa sohvanrämälle syötyään kasan roskaruokaa, ja toivoton tv-screen vetelee lumisateita.
Aamulla se heräisi joskus puolen päivän aikaan, soittaisi mulle ja sanoisi, piru vie kulta, mä taisin unohtaa soittaa yöllä ja samalla myös nukahtaa.
Sitä paitsi se sanoo muuten aina piru vie. Piri vie sitä ja piru vie tätä. Ja just nyt mulla nousee tukka pystyyn, kun mä ajattelenkin tätä sen raivostuttavaa tapaa.
Sinänsä mun täytyy myöntää, että ei Lauri mikään paha ihminen ole. Se on vaan niin toivottoman lapsellinen.
Mun on helppo uskoa väitettä, joka on sitä paitsi tosiasia, että tytöt kehittyvät nopeammin kuin kundit, eikä sen tosiasian ymmärtämiseen tarvita suurtakaan nokkeluutta.
Lisäksi mua repii Laurin sietämätön taipumus olla liian rehellinen. Juuri sen rehellisyys on varsin lapsenomaista ja pahin piirre koko tyypissä.
Viikko sitten mä sain faijalta synttärirahaa, ja pitkän harkinnan tuloksena mä menin ostamaan yhden tosi makeen vaatevirityksen.
Asuun kuuluu vaaleanpunainen ja pörrökauluksinen paita, housut ja hame. Vaaleanpunainen sopii jotenkin mun tummaan tukkaan, ja tätä mieltä oli myös Iines.
-Osta toi, Iines sanoi heti, kun mä kokeilin vaatetta kaupan pukuhuoneessa.
-Viimeistään toi päällä sä saat Laurin pois tolaltaan, se hehkutti.
Mä muistan ajatelleeni, että sinänsä mun tarkoitus ei ollut tehdä just Lauriin vaikutusta (paitsi että tietenkin se oli mun tarkoitus), vaan ilahduttaa vaatteella vain ja ainoastaan itseäni, mutta jätin sanomatta tämän turhan filosofisen ja aikuisen kommantin Iinekselle.
Mä ostin vaatteen ja olin tosi innoissani. Meidän perheellä on rahat aika tiukoilla, joten mä en useinkaan saa mitään uutta.
Illalla mä pukeuduin kokeilumielessä uuteen asuuni ja kysyin innokkaana Laurin mielipidettä.
Mutsi oli paistanut kasan räiskäleitä, ja ilta oli ollut kaikin puolin muutenkin poikkeuksellisen mukava. Lauri oli saapunut meille ihme kyllä ajallaan, räiskäleet olivat ihan mielettömän hyviä, ja Laurin tuoma videoleffa oli hankittu ilmi selvästi myös mun leffamieltymyksiä ajatellen.
Leffan jälkeen mä halusin näyttää uuden pukuni Laurille.
-Odota tässä, mä haluan kuulla sun mielipiteen mun uudesta synttärivaatteesta, mä sanoin sille ja menin kylpyhuoneeseen pukeutumaan.
Mä pukeuduin nopeasti asuun, sipaisin huulilleni kiillettä ja kampasin tukkani ylös. Lisäksi mä laitoin jalkaani asuun täsmälleen sopivat, myös vaaleanpunaiset talvilenkkarit.
Omasta mielestäni mä olin tosi tyylikäs. Sitten mä menin jännittyneenä mun huoneeseen, missä Lauri odotti mua.
-Mitä sanot? mä katsoin Lauria.
Lauri vilkaisi mua, nyökkäsi sitten ja sanoi suu räiskäleitä täynnä, että hänen mielestä mä näytin ihan pieneltä possulta.
-Anteeksi mitä? mä tunsin raivon nousevan sisälläni.
-Mun mielestä toi vaaleanpunainen sopii sulle tosi hyvin. Sä näytät ihan pikku porsaalta.
Mä heitin kädessäni olevan hiusharjan sitä kohti ja huusin, että mikä oikeus sillä oli sanoa mua possuksi.
-Miten niin? Lauri puolustautui.
-Mä olen aina rakastanut just possuja, tämä neropatti veisteli. -Mun mielestä possut on maailman hienoimpia eläimiä. Biologian opekin sanoi, että possut on tosi viisaita tyyppejä!
Näin. Tällainen on Lauri.
Kerran mä tiedustelin, pitäisikö mun laihduttaa muutama kilo.
Ei mulla painon kanssa ole ollut koskaan mitään sen kummempia ongelmia, mutta jokainen tietää nämä pari kiloa pois-suunnitelmat, jotka eivät valitettavasti koskaan toteudu.
Just sinä iltana me oltiin oltu hampurilaisilla ja farkkujen vyötärö tuntui ahdistavan kireältä.
-Ehkäpä mä voisin laihduttaa pari kiloa, mä sanoin ja vilkaisin Lauria.
Totta ihmeessä mä odotin, että ihana kundikaverini sanoisi välittömästi, että ei toki, sun ei missään nimessä tarvitse laihduttaa yhtään grammaa, vaan sä olet superihana just tuollaisena, mutta meikäläiselläpä olikin sellainen poikaystävä, joka sanoi saman tien, että idea ei ollut piru vie yhtään hassumpi.
(jatkuu...)
Liian rehellinen Lauriksi 1
14
1089
Vastaukset
- chapeau
Oivallista tekstiä, hauska ja tasokkaasti kirjoitettu. Hyvä. Tuollaisena uskottava ja hmm, maanläheinen tietyllä tapaa.
Miten tästä eteenpäin, kehittyykö tarina johonkin suuntaan? Jatkon kyllä mielelläni lukisin.- ~Marinet~
...-Kaksi kolme kiloa olis just hyvä, Lauri nyökkäsi asiantuntijan elkein ja näytti siltä, ettei se edes hävennyt.
Okei, täytyy myöntää, että toisinaan mä kidutin itseäni aivan tahallani.
Kun mä olin oppinut Laurista sen, että se sanoi ilman minkään näköistä suodatinta toiselle täysin mitä sattui, mä aloin oikein järjestelmällisesti kokeilla sietokykyäni.
Mä valitsin aika raakojakin kysymyksiä.
-Kuka on sun mielestä koulun parhaimman näköinen tyttö? mä kysyin kerran.
-Jaa-a, täytyypä miettiä, Lauri sanoi muina miehinä, ja jatkoi sitten kuin piipunsuusta, että sen mielestä yksi Mirkku oli aivan ehdoton.
Ei siinä mitään, että mä olisin itse kuvitellut olevani koulun parhaimman näköinen tyttö, ei kerta kaikkiaan sinne päinkään, mutta tuollaiseen kysymykseen poikaystävien ei vaan kuulu vastata tuolla tavalla omille tyttöystävilleen.
Iines sanoisi tähän, että eipä tuollaisia kysymyksiä ole syytä tehdäkään.
Ei niin. Mutta Laurin "rehellisyys" on niin hämmentävää, että siitä voisi tehdä vaikka b-luokan sketsisarjan telkkariin.
Sitä paitsi miten olisi Lauri parka suhtautunut siihen, jos mä olisin jatkanut Mirkku-keskustelua niin, että mun mielestä sitä vastoin koulun parhaimman näköinen kundi oli yks Paul?
Mutta en tietenkään mä tehnyt mitään tollasta. Mä en kuuna päivänä voisi loukata Lauria niin kuin se loukkasi mua.
-Kenestä naispuolisesta ihmisestä sä välität eniten? mä heitin kerran ja ymmärsin varautua jo pahimpaan.
Olisiko se sen pikkusisko tai isosysteri, vai olisiko se sen yks tosi hyvä ystävä Minna vai kuka?
Mä odotin jännittyneenä Laurin vastausta.
Tällä kertaa Lauri tuntui olevan jotenkin herkällä tuulella. Se kosketti mua kasvoihin, suuteli kevyesti otsalle ja sanoi silmät melkeinpä kyynelissä, että vaikka sen mielessä pyöri montakin tärkeää naista, jotka jollakin tavalla liittyivät sen elämään, niin ilman muuta se sen ihan kaikkein tärkein nainen oli äiti. Äiti!
Mä meinasin pyörtyä siihen paikkaan. Laurilla ei ole siis minkään näköistä nyanssitajua. Ja sellaisen ihmisen kanssa on tosi vaikea elää.
Enkä mä uskalla. ajatellakaan, mitä se sanoisi, jos mä kysyisin siltä sen kaikkein tärkeimmän kysymyksen, eli rakastaako se mua. Ei, sellaista mä en ole koskaan vielä uskaltanut kysyä.
En mä mitään valheita kannata, en aina edes valkoisia valheita, mutta Laurin tapa ampua totuuksia tosta noin vain täysin miten sattuu tekee mun mieleni pelokkaaksi ja äärimmäisen araksi. Ja lisäkivana sen persoonallisuuteen kuuluu nämä sen unohtelut soittaa.
Ja nyt vielä tämä Lauri's Club... Mitähän siitä seuraisi? Toivotonta, suorastaan sietämätöntä.
Kello on varttia vaille neljä aamuyöstä, ja mä olen tehnyt päätökseni.
Mä jättäisin Laurin tänään.
Kun ilta saapuisi, mä pukeutuisin vaaleanpunaiseksi porsaaksi ja suorastaan sikamaisella tavalla sanoisin sille että goodbye.
Aamulla me pidetään Iineksen ja Siirin kanssa. hätäpalaveri mun huoneessa.
Mä ilahdun todella, kun Iines ja Siiri ojentavat mulle kortin ja paketin.
-Avaa se! Iines sanoo malttamattomana.
-Me ajateltiin, että tosta sä tykkäät, Siiri hymyilee.
Mä aukaisen paketin. Ne ovat ostaneet mulle vaaleanpunaisen pienen selkärepun.
-Toi sopii täsmällisesti sun uuteen asuun! Nyt sun asu on kerta kaikkiaan täydellinen! Iines sanoo, ja mä halaan molempia.
-Kiitos tosi paljon... Te olette tuhlanneet aivan liikaa, mä sanon, ja outo hämillisyyden puna korostuu mun poskilla.
On mulla sentään hyviä ystäviä.
Sitten mä kerron päätöksestäni Iinekselle ja Siirille. Mä aion jättää Laurin, ja mä aion tehdä sen tänään.
-Ai tänään vai? Siiri näyttää jotenkin pettyneeltä.
-Miks just tänään? Iineskin haluaa tietää.
Mä kerron niille Laurin unohtaneen taas kerran soittaa mulle yöllä. Lisäksi mä muistutan niitä porsasjutusta.
Ja lukuisista muista sen töpeistä, joita mä en enää jaksa sietää enkä mieluiten edes muistaa.
Molemmat näyttävät tosi masuntuneelta.
-Porsashomma oli kyllä aika paska tikki, Iines myöntää.
-Mun mielestä se laihdutusjuttu oli myös aika raaka, Siiri sanoo ja saa melkein kyyneleet silmiinsä.
Siiri on aina kärsinyt ihan oikeasti paino-ongelmista.
Sitten Iines sanoo, että eiköhän mun kannattaisi odottaa vaikka vain pari päivää ja pohtia asiaa uudemman kerran.
-Ai miksi? mä haluan tietää ja muistutan, että tänään on mun syntymäpäivä, enkä mä halua missään tapauksessa mitään pettymyksiä tälle illalle.
Ei, mä aikoisin jättää tyypin tänään.
Ja eikö olisi hyvä idea, että me lähdettäisiin kolmisin kaupungille bilettämään oikein kunnolla mun synttäreitä? Esimerkiksi discoon?
Iines ja Siiri vilkaisevat toisiaan epämääräiseen malliin.
-Mutta kun Clubilla on kuulemma ne bileet, Iines sanoo sitten, tai siltä lipsahtaa, ja mä katson sitä kysyvänä.
-Siis mitkä bileet?
(jatkuu...)
- Rêveuse
Ei yhtään hassumpi. Ehkä liiankin perinteiseksi muodostuneeseen aiheeseenkin olet saanut väriä ja omaperäisyyttä. Ja ikävä kyllä noita "Laureja" löytyy tosielämästäkin aika usein. Siksi tuo ehkä eläväntuntuinen olikin. *hymy*
Tuo siis ilmeisesti vielä jatkuu johonkin suuntaan? Kirjoittelehan. - Lisa
toi on tosi hyvä tarina!!! jatka ihmeessä tota=)
- Nansku
Jaahajaaha... toi on tuttu tarina uusimmasta sinäminästä... älä viittis kopioida... ja muut vois ostaa uusimman sinäminän jos tahtoo lukea tuon tarinan
- ~Marinet~
Joo, tiedän...! :)Mut kirjottelen kuitenkin tänne sen tarinan, ku se on niin hyvä. Mähän vaan jaan kaikille sen lukemisen ilon, jotka ei oo ennen kuullutkaan SinäMinästä.
- ~Marinet~
~Marinet~ kirjoitti:
Joo, tiedän...! :)Mut kirjottelen kuitenkin tänne sen tarinan, ku se on niin hyvä. Mähän vaan jaan kaikille sen lukemisen ilon, jotka ei oo ennen kuullutkaan SinäMinästä.
...Sitten Iines ja Siiri kertovat, että Lauri on suunnitellut illaksi jonkinmoisia bailuja mun synttärin kunniaksi.
Mun sisällä lainehtii välittömästi lämmin aalto.
-Ihan totta vai? mä kysyn kiinnostuneena.
Onko Lauri suunnitellut kerrankin jotain kivaa mun selkäni takana? Voisiko se olla mahdollista?
-Meidän ei olis tietenkään pitänyt kertoa tätä sulle, mutta jos tämä tilanne on näin vakava, niin siinä tapauksessa... Mutta älä missään tapauksessa kerro tästä Laurille mitään, Siiri sano.
Kun Iines vielä vakuuttaa, että olisihan mun syytä katsoa, mitä illasta tuleman pitää, mä annan periksi.
Mä myönnyn niiden pyyntöön.
Selvä on, mä en jättäis Lauria vielä tänään enkä paljastaisi sille, että mulle on kerrottu sen suunnitelmista.
Täytyy myöntää, että mun sisällä kuplii mukavasti. Yhtäkkiä mä haluan ehdottomasti katsoa, mitä ilta toisi tullessaan.
Me lähdetään kaupungille. Ilma on ihanan talvinen, aurinko paistaa ja pakkasta on just mukavat vajaat kymmenen astetta.
Me päätetään kävellä keskustaan asti ja mennä siellä johonkin kahvilaan kaakaolle. Talvipäivinä just kaakao on ihan must juttu.
Lasten leikkipuiston kohdalla me riehaannutaan laskemaan mäkeä parin skidin kanssa.
Sitten me yritetään jeesata niitä lumiukon teossa, mutta pakkasta on sen verran, että lumipallojen muovailu käy kerta kaikkiaan mahdottomaksi.
Me sanotaan skideille moi ja jatketaan kävelymatkaa kohti keskustaa.
Mulla on ihan hyvä mieli.
Itse asiassa mä olen yhtäkkiä tosi onnellinen.
Mulla on synttärit ja mun messissä on kaksi mun parasta ystävää.
Sitä paitsi yhtäkkiä tuntuu siltä, että mä olen valmis antamaan Laurille kaiken anteeksi, jos se totta vie on järjestänyt mulle jonkinmoiset juhlat.
Juttu kerta kaikkiaan hivelee mun mieltäni. Keitä se on kutsunut juhliin?
Mitä siellä tarjoiltaisiin? Onko se siivonnut kellarin? Ehkä jopa koristellut sen pahaisen loukon juhlakuntoon?
Mun mieleen nousee yltiöpäinen visio kellarista, joka on valaistu värivaloin ja kynttilöin, ja katosta roikkuu ehdottomasti laivalastillinen ilmapalloja.
Sitten Lauri on hankkinut juhliin ilman muuta täytekakun. Jossain vaiheessa mä voisin puhaltaa kakkuun asetetut kuusitoista kynttilää, ja Lauri sanoisi vihdoin, että ai laav juu, ja kaikki olisi just niin kuin sokerileffoissa, eikä elämän realismista olisi tietoakaan.
Sitten Siiri katkaisee mun turhan hurjat ja sanoo että se halusi poiketa Sokokselle ostamaan selluliittivoidetta.
Selluliittivoidetta?
-Älä viitsi! Iines tönäisee Siiriä. -Mikään ei voi olla maailmassa niin turhaa kuin joku hiton selluliittivoide!
Markkinavoimien idea, että selluliitista pitäisi päästä eroon!
Iines heittää lunta sekä mun että Siirin kasvoille. Siiri vilkaisee Iinestä tosi hitaasti. Se sanoo, että hyvä Iineksen on puhua, sillä Iines on hoikka kuin lanka ja sitä paitsi ihan Nicole Kidmanin näköinen.
-Sä et tiedä mitään siitä, miten näiden läskien kanssa on vaikea elää! Siiri sanoo kasvot harmista punehtuen ja lisää, että se on huomannut ensimmäiset selluliittikohtansa jo kolmetoistavuotiaana.
Masentavaa. Mä päätän antaa tukeni Siirille. Ensinnäkin turhuus on joskus tosi tärkeätä. Ja jos Siiriä huvittaa ostaa selliliittivoidetta, niin siinä tapauksessa Iines voisi pitää suunsa kiinni.
-Joten osta ihmeessä se voide jos se piristää sun mieltä, mä päätän keskustelun.
Yhtäkkiä myös mä masennun jälleen.
Kerran, jo paljon ennen pari kiloa pois-proggista, mä kysyin Laurilta huomasiko se mun reisissä selluliittia.
Se oli loppukesää, ja me oltiin uimarannalla ja mä yritin keimailla sen edessä tosi seksikkäänä. Me heiteltiin rantapalloa hiekalla, ja elämä tuntui aivan suurenmoiselta.
-Nyt mä en ole kärryillä, Lauri katsoi mua ihmeissään. -Mikä ihmeen selluloosaniitti?
Mä selitin sille nauraen, mitä oli selluliitti. Että se oli sellaista kuhmuraista ihomassaa, jota jokanainen inhoaa, mutta Siirin sanoin, jota markkinavoimat rakastavat.
Mä olin varma, että mulla ei olisi vastauksen suhteen mitään pelättävää, sillä omasta mielestäni mun iho oli aivan sileä, enkä mä ollut tottunut vielä alkuunkaan Laurin häkellyttävään suorasukaisuuteen.
Lauri katseli mua kulmat kurtussa ja sanoi, että auringonvalo saattoi osua harmillisella tavalla hänen silmiin, mutta kieltämättä, hieman kippuralta vaikutti.
-Anteeksi mitä? mä en uskonut korviani.
Lauri levitteli käsiään.
-Totta puhut. Reidessä on kippuraisia kohtia, se nyökkäsi.
Mä menin aivan mykäksi. Sitten se käveli lähemmäksi ja kysyi, että saisiko se koskettaa mua.
-Siis mitä sä haluat koskettaa?! mä rääkäisin.
-No sitä kippuraista kohtaa! Se näyttää nimittäin aika ovelalta.
Tällä kertaa se oli rantapallo, jolla mä heitin sitä, ja lähdin siitä paikasta uimaan ja ajattelin ensimmäistä kertaa, että tyyppi oli aivan liian rehellinen mun kundikaveriksi.
Läskiä, selluliittia, mitä hittoa? Minkä takia sen pitää kertoa aina totuus?
(jatkuu...) - chapeau
~Marinet~ kirjoitti:
Joo, tiedän...! :)Mut kirjottelen kuitenkin tänne sen tarinan, ku se on niin hyvä. Mähän vaan jaan kaikille sen lukemisen ilon, jotka ei oo ennen kuullutkaan SinäMinästä.
Siis onko kyse jonkun toisen tekstin suorasta lainaamisesta? Jos niin on, niin huomauttaisin, että hyvä tapa vaatii silloin laittamaan näkyviin tiedon oikeasta tekijästä ja mahdollisesti julkaisupaikastakin. Muuten se on plagiointia ja toisekseen aiheuttaa vain turhaa sekaannusta täällä foorumeilla ja muutenkin. Eli lainatessa
tekijänoikeuksien haltijat näkyviin, vähintäänkin kohteliasta. - Che
Ei noin saa tehdä, että menee kirjoittamaan jostain lehdestä suoraan novellin tänne, ilman että vaivautuu ilmoittamaan todellista kirjoittajaa ja missä teksti on julkaistu jne... Hyi sinua. Sitähän voi mennä vaikka kirjastoon lainaamaan pari novellikokoelmaa ja kirjoittaa sitten parhaimmat tänne ominaan. Laittaa nimimerkiks vaikka Tolstoi ja kattoo että tajuaako kukaan...
- ~Marinet~
Che kirjoitti:
Ei noin saa tehdä, että menee kirjoittamaan jostain lehdestä suoraan novellin tänne, ilman että vaivautuu ilmoittamaan todellista kirjoittajaa ja missä teksti on julkaistu jne... Hyi sinua. Sitähän voi mennä vaikka kirjastoon lainaamaan pari novellikokoelmaa ja kirjoittaa sitten parhaimmat tänne ominaan. Laittaa nimimerkiks vaikka Tolstoi ja kattoo että tajuaako kukaan...
No, sen tekijän nimi on Severi Lampinen, julkaisupaikkaa en tiedä...! :)Ja voin kyl sanoo, et Severi osaa kirjottaa hyviä novelleja tän novellin perusteella.
- ~Marinet~
~Marinet~ kirjoitti:
No, sen tekijän nimi on Severi Lampinen, julkaisupaikkaa en tiedä...! :)Ja voin kyl sanoo, et Severi osaa kirjottaa hyviä novelleja tän novellin perusteella.
...Me mennään ensimmäiseksi Sokokselle.
Siirin ostosten jälkeen me kierrellään pitkin ja poikin tavarataloa ja tehdään kasapäin myös mielikuvitusostoksia.
Kahvilassa mä piristyn jälleen. Kaakao on hyvää, kermavaahto ja voipulla ovat vielä parempaa, ja kahvilan iloinen lauantai-iltapäivän tunnelma kohottaa kenen tahansa mieltä.
Sitten soittaa Lauri.
-Haloo, mä vastaan ja yritän pitää äänensävyni mahdollisimman tyynenä.
-Moi kulta! Piru vie, mä unohdin soittaa sulle yöllä! Onnea! se kiljuu.
Sitten se kysyy, tulisinko mä Lauri's Clubille siinä kello neljä iltapäivällä.
-Ai sinne kellariin? mä muka osoitan mieltäni.
-Olis ihanaa kulta, jos tulisit, se sanoo.
Sitten se sanoo, että se on ostanut mulle lahjan.
-Ahaa... Millaisen lahjan sä olet mennyt ostamaan? mä sanon äänessäni yllättävää hellyyttä.
-Noo, ihan vaatimattoman vaan, Lauri sanoo.
Ja jos Lauri sanoo, että lahja on vaatimaton, niin siinä tapauksessa se myös on vaatimaton.
Kuulosti silti hyvältä. Todella hyvältä! Mä lupaudun saapumaan kellariin siinä puoli viiden paikkeilla.
Puhelun jälkeen me kerrataan sotasuunnitelma Siirin ja Iineksen kanssa. Mä menisin Lauri's Clubille täysin rauha maassa ja teeskentelisin yllättynyttä, sikäli mikäli yllättyneisyyteen olisi mitään tarvetta.
-Mä olen ihan varma, että tällä kertaa sun ei tarvitse pettyä, Siiri sanoo, ja Iines on samaa mieltä.
Sitten me sovitaan, että me tavattaisiin Clubilla myöhemmin illalla.
Kotona mä yritän ottaa pienet päivänokoset mutta olen aivan liian malttamattoman nukahtaakseni.
Hyvissä ajoin mä valmistelen itselleni kuuman kylvyn. Kylvyn jälkeen mä päätän tehdä rentouttavan kasvonaamion, mutta kun mä vilkaisen peiliin, mä olen saada halvauksen.
Finni. Mun nenään on ilmestynyt koripallon kokoinen stressifinni. Mä en malta olla repimättä sitä, ja lopputulos on aivan kamala.
Mä kulutan lähes puolituntia naamani ja näppylän meikkaamiseen, huonoin lopputuloksin, sillä finni loistaa mun nenässä kuin punainen liikennevalo.
Sitten mä pukeudun porsasasuuni.
Mä meikkaan silmät, huulet, kulmat ja ripauttelen kaulalleni hajuvettä.
Mä lähden matkaan. Myöhäisen talvi-iltapäivän taivaalla loistavat tähdet, ilma on selvästi kylmentynyt.
Katastrofi. Totaalinen katastrofi.
Jo kellariloukon pihalle asti kantautuu käsittämätön formuloista ja huudoista kantautuva meteli.
Mä seison hetken kellarin oven edessä, suljen silmäni ja pelkään pahinta.
Sitten mä koputan oveen. Ei mitään vastausta.
Mä yritän uudelleen, lopulta mä hakkaan ovea nyrkeilläni. Vihdoin joku aukaisee mulle oven.
-Kulta! mä kuulen Laurin äänen jostain peremmältä.
Se seisoo tv-screenin edessä, toisessa kädessä pätkä lenkkimakkaraa, toisessa pullo kokista, ja sen naama loistaa kuin Naantalin aurinko.
-Tule kattoon, kun Räikkönen vetää pisteille! se intoilee, ja mä lähetän sille viileän katseen.
Mua ei kerta kaikkiaan vois vähempää kiinnostaa Räikkösen aika-ajot.
Tyypit, jotka eivät saa silmiään irti tv-screenistä, huutavat ja mölyävät eivätkä ole huomaavinaankaan mua.
Mä saan aivan rauhassa tuijotella ympärilleni ja mittailla tunnelmaa.
Paikka näyttää todelliselta sikolätiltä.
Minkäänlaista siivousta siellä ei ole edes harkittu.
Mä vihaan itseäni, kun muistelen haaveitani laivalastillisesta ilmapalloja. Typerä haave.
Ainoa valopilkku on lähes loppuun palanut ja pölyinen joulupukkikynttilä. Joulupukin vieressä on vaasi, jossa on tekokukkia.
Tämä valtaisa juhla-asetelma on viritetty ns. "tarjoilupöydälle".
Tekokukkien ja joulupukin viereen on asetettu pussillinen bensa-asemalta ostettu Euro-munkki-pussi.
Sitten on pari kokispulloa ja HK:n sinistä lenkkimakkaraa. Mä olen aina vihannut lenkkimakkaraa.
Pahinta on formula-mökä. Täälläkö meidän pitäisi viettää koko ilta?
Mä tiedän jo entuudestaan, että ensin formulat katsottaisiin normaalisti tv:stä ja tämän jälkeen sata kertaa videolta.
Tämä peli ei kerta kaikkiaan vetele.
Mua ei kiinnosta pätkääkään viettää syntymäpäivääni tässä hermoparantolassa.
(jatkuu...) - Aleksi13
~Marinet~ kirjoitti:
No, sen tekijän nimi on Severi Lampinen, julkaisupaikkaa en tiedä...! :)Ja voin kyl sanoo, et Severi osaa kirjottaa hyviä novelleja tän novellin perusteella.
"No, sen tekijän nimi on Severi Lampinen, julkaisupaikkaa en tiedä...!"
Etkös jo myöntänyt sen olleen Sinä&Minästä? Ja eikö olisi ollut vähintäänkin kilttiä ilmoittaa oikea tekijä ja lähde heti alussa, ehkä jopa jo ennen otsikkoa? Nyt tuosta sai sen kuvan että pidit kirjoitusta ja siihen kohdistuvia kehuja ominasi kunnes joku ilmoitti sen olevan vain kopiointia jo julkaistun lehden sivuilta. - ~Marinet~
Aleksi13 kirjoitti:
"No, sen tekijän nimi on Severi Lampinen, julkaisupaikkaa en tiedä...!"
Etkös jo myöntänyt sen olleen Sinä&Minästä? Ja eikö olisi ollut vähintäänkin kilttiä ilmoittaa oikea tekijä ja lähde heti alussa, ehkä jopa jo ennen otsikkoa? Nyt tuosta sai sen kuvan että pidit kirjoitusta ja siihen kohdistuvia kehuja ominasi kunnes joku ilmoitti sen olevan vain kopiointia jo julkaistun lehden sivuilta.Sori, ku aiheutin tän sekaannuksen...! :)Yritän muistaa mainita tekijän nimen heti alussa.
- Afrodite
Mä luin tän just kymmenen minsaa sitten SinäMinäst! Mut pirun hyvä tää kyl on!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kanki kovana; ei tiedä pornovideoista mitään
Kaikkosen erityisavustajan asunnossa kuvattiin pornoa. Väittää ettei tiedä asiasta yhtään mitään. https://www.is.fi/po2037154- 512733
- 1882241
Mitä tämä on
Ajatella, olen viimeksi nähnyt sinua melkein vuosi sitten ohimennen. Ja silloinkin sinä välttelit minua. En ole kuullut101603Ei monet elä kuin alle 60 v, mikä vaikuttaa?
gulp, gulp.. Juice Leskinen eli 56 vuotta. Matti Nykänen eli 55 vuotta. Topi Sorsakoski eli 58 vuotta.1391546Hakalan asunnossa on kuvattu aikuisviihdesivusto Onlyfansin kautta julkaistu pornovideo.
Keskustan puheenjohtajan Antti Kaikkosen avustaja Jirka Hakala ei jatka tehtävässään. Keskustan puoluelehti Suomenmaa ke191217- 741180
Nyt on konstit vähänä.
Nimittäin tuulivoiman vastustajilla, kun pitää perättömiä ilmiantoja tehdä. Alkaa olla koko vastustajien sakki leimattu,381133Hyvää yötä kaivatulleni
En pysty tekemään kokemaan mitään sielussa tuntuvaa, syvää, vaikuttavaa, ilman että rinnastan sen sinuun. Niin kävi tänä241097Tilinpäätösvaltuusto 27.5
Samalla viimeinen kokous ennen uudenvaltuustokauden alkamista. Vanhat antavat itselleen erinomaiset arvosanat, ja siirty491003