Sinä ET halua lukea tätä!!!

Satutyttö Julia

Lapset eivät pelkästään kuuntele satuja mielellään – he myös keksivät
niitä. Tässä malliksi satutyttö Julian, 2v10kk, sepustuksia.

Avioliitto.
Muumipeikko ja Niiskuneiti tykkäs avioliitosta ja sitten ne leikki
häitä. Muumipeikko pelkäs, että Niiskuneiti menee pois ja sitten se anto
sormuksen. Sitten Muumipeikon sormi katkes ja ne pussas!

Iso makkara.
Olipa kerran iso makkara, josta tuli haukku. Minä otin siitä
maistipalan. Suklaa-maistipala oli hyvää. Toista siitä sai roskan ja
siitä tuli kaunis syrän. Ja siitä tuli siilin kuvan muotoinen peilillä.
Semmoinen kuva peilistössä.

Punainen teletappi.
Olipa kerran punanen teletappi, jolla oli punaiset silmät ja punainen
nenu. Ja punaisesta nenusta tuli kaksi avaruutta, jossa oli mustaa,
keltaista ja sitten otti jäätelön mukaan. Toiselle teletapille….
(Laulellen:) Paljon onnea vaan, punainen teletappi, on viisi vuotta.
Paljon onnea vaan, teletappi, on viisi vuotta. Nyt, nyt se syö kakkua
jälkiruuan eteisessä, missä ei ole tuolia eikä ruomaa. Se haluaa vaan
maitoa ja mustikkapiirakkaa ja kalkkunaa. Ja sit se meni nukkumaan
jäätelön kanssa, punaisen jäätelön kanssa. Otti kaksi jäätelöä. Sit se
meni leikkimään ja sitten etsi omansa kissan. Ja toinen etsii valkoista
kissaa. Se väritti valkoseks, ja toinen väritti mustaks. Ja se on musta
teletappi, joka pyörii ava…avaruuten…kömpiilä.

Tiikeri.
Olipa kerran yksi tiikeri, jolla käressä oli nilkkarengas. ”Hei tiikeri,
täällä on Tikru. Mä haluan sinun kanssasi tavata”. Sieltä tulikin
Muumeja hirveesti. Tässä on Muumipeikko ja Niiskuneiti. Hän meni
leikkimään Muumipeikko ja Niiskuneidin kanssa. Ja Tikru tuli mukaan. Hän
meni Eurooppaan leikkimään. Tiikeri, Tikru, Muumipeikko, Niiskuneiti
meni Eurooppaan. Moon- ta, Moon- ta! Muumipappa, Muumimammakin tuli.
Tiikeri, Tikru, Muumipappa, Muumimamma, Muumipeikko. Sitten ne lähtivät
Eurooppaan. Kaikki sarut hän kertoivat Muumipeikolle. Muumipeikko
kertoi, Muumimamma… Muumimamma oli… Muumimamma oli Muumipeikon vieressä.
Hän kertoi itse. (Taukoa). Se olikin kettu! Hän huomasi siellä ketun
yksin. Kaksi punaista ja oli aurinko ilahtuneen näköinen. Oli nauraa
aurinko ja tuli ja nousi.. otti… otti Teletapin. Otti… otti
pinaattiletut ja söi niitä kaikkia, kun kaikki söivät. Tiikeri ja
Muumipappa, ja Muumimamma ja Niiskuneiti ja Muumipeikko tulivat. ”Hei
Teletappi”. Täällä on Punainen Teletappi, Valkoinen Teletappi, Sininen
Teletappi. Ja siellä oli leppäkerttuja mukana. Ja kävi nukkumaan.
Lukivat Muumipeikko, Muumimmamma, Muumipappa ja Niiskuneiti… ja Tiikeri
ja Tikru. Se oli merellä ja sekin meni nukkumaan ja luki vähän. Pani
peukun ja tukkaa pyöritti. Sitten ne nukahti: Tikru, Muumimamma,
Muumipeikko, Nipsu, Pikku Myy.. ja Muumipeikko ja Niiskuneiti.


Siltä varalta, että kuollut veisi talon eläimiä pian mukanaan, otetaan
jokaisesta kotieläimestä karvoja ja pannaan ne vainajan arkkuun yhdessä
ruumiin kanssa ja lausutaan: ”Tässä on perintöosasi, älä enää muuta
pyydä”.

Jos haluaa saada tytön tai pojan rakastumaan itseensä, pitää sutaista
yökkösen eli yölepakon verta rakastettunsa vaatteisiin ja sanoa: ”Seuraa
sinä minua, niin kuin tuo veri seuraa sinua”.

Lapsenlikkana
(Pikku-Ykän päiväkirjasta)

On sitä minä ja pikku-Ottokin lapsenlikkoina oltu. Yäk. Silloin kun me
pikku-Oton pikkuserkkua vahdittiin. Yhtä Jullee. Joka siinä iässä on,
että tasasellakin maalla nenälleen menee. Ja tapeetit repii. Ja
akvaariosta vettä juo. Ja saa kalan kurkkuunsa. Ja kaikki luulee, että
Julle tukehtuu. Ja juoksee ja huutaa. Ja Julle selkään hakkaa. Ja
lääkärille soittelee. Eikä mikään auta. Kala tukehtuu. Mutta Julle
nauraa vaan. Niettä semmoista hirmua me Oton kanssa vahtimaan
jouduttiin. Ja meille kovat ukaasit annetaan. Että kattottekin sitten,
ettei Julle pääse pahojaan tekemään. Eikä kukkavaasia pöydältä
tiputtelemaan. Eikä Julle tiputellukkaan. Pudotti telkkarin. Ja minä
sile suutuin. Ja sanoin, ett vartoos, kuma vetelen sinua pyllyn päällen.
Ja sitä varten Jullelta housukkin riisun. Yäk. Pötköö oli tulossa. Ja
minä huusin Otolle, että juokse äkkiä pottua hakemaan. Minä pidän kättä
edessä. Ja sitten Jullelle kuivat vaihdettiin. Ja hajuhousut pakettiin
käärittiin. Ja talonmiehen postiluukusta pudotettiin. Ja talkkari
huomas. Ja kävi meille karjumassa. Ja Julle matki talonmiestä. Ja sano,
että pelkeleen pelkeleen pelkele. Ja me pikku-Oton kanssa Jullee
toruttiin. Että ei saa sanoo, että pelkele. Täytyy sanoo, että
perrrkele. Ja julle innostu ärrää opettelemaan. Ja me se puistoon
vietiin. Ja potkupalloo pelattiin. Ja hyvin vahditiin, ettei Julle
päässy sillä aikaa ajokadulle juoksemaan. Mutta siittäkin yks täti tuli
meitä haukkumaan. Että kukan tuon on tehny? Pikkupojan puuhun sitonu. Ja
me viatonta poikaa olevinamme oltiin. Ja kysyttiin, että minkä
pikkupojan. Ja täti sano, että tuon, joka koko ajan pelkelettä hokee. Ja
sitten me mäkeen mentiin. Ja Julle huvitettiin. Ja kovasti se naurokin.
Kun me Oton kanssa sen lastenrattaita lainattiin. Ja mäkee alas
laskettiin. Ja kiveen törmättiin. Ja Julle nauro rattaitansa. Ja sano,
että haitali haitali. Eikä meitä siittä lapsenlikkahommasta paljon
kehuttu. Pelkelettä vaan palkaksemme saatiin. Mutta ärrän kanssa. Ja
siitä on se hyvä puoli. Ettei jouduta toiste.

4-vuotias Antti-poikamme ha naapurin 3-vuotias Suvi leikkivät yhdessä.
Leikit eivät oikein sujuneet ja Antti alkoi kiukutella. Suvi uhkaili
lähtevänsä kotiin, jos Antti ei lopettaisi kiukuttelua. Poika
toivottamaan: ”Siitä vaan ja hyvää matkaa”!

Tuomo kuunteli kesäiltana heinäpellon laidassa lintujen laulua. Aikansa
kuunneltuaan poika tokaisi: ”Elkee titittee siinä ennee, mänkee
makkoomaan, nyt on yö”!

2½-vuotias Miia oli intohimoinen kananmunien kuorija ja syöjä.Yhdestä
munasta pulpahti keltuainen kesken kaiken pöydälle. Tyttö riemastuneena:
”Ooo, munuainen”!

Naapurin 3-vuotiaalla Katjalla oli yskää ja nuhaa. Niinpä hänellä oli
aamulla herätessään ääni painuksissa. Tyttö yritti sanoa jotain, mutta
ääntä ei kuulunut. Hän hätääntyi ja hädissään sai parkaistua: ”Äiti,
minusta on yöllä karannut henki”.

Tuija-tyttönen istui pöydällä, kun naapurin täti torui tyttöä, että
kaikki on syötävä mitä pöydällä on. Tuija tuumasi rauhallisena: ”Oletkos
sä sellainen täti joka syö pieniä lapsia”?

Mummu pyysi 6-vuotiasta Pekkaa luokseen joskus yöksi, koska mummu on
aina yksin. Pekka siihen toteamaan: ”Olisit ottanut miehen ittelles
silloin kun et ollut vielä mummu”.

Olimme lähdössä leikkipuistosta syömään ja puistotädilläkin oli
ruokatunti alkamassa. 2½-vuotias poikani kysyi häneltä: ”Minne täti
menee ruokaamaan”?


Pikkulasten kuolevaisuus.

Lasten kuolevaisuuden merkitys.

Vaikka pikkulastan, s. o. Ensimmäisellä ikävuodella olevien lasten,
kuolevaisuus on ylimalkaan vähentynyt viime vuosisadan aika useimmissa
maissa, on se kuitenkin toisin paikoin vielä melkoisen suuri. Siitä
aiheutuva kansantaloudellinen vaurio on niin ollen myös huomattava.
Suomessa oli pikkulasten kuolevaisuus viime vuosisadan alussa 22,5%. Se
on kumminkin alentunut alentumistaan ja on nykyisin 10,9%. Ajatelkaamme,
mitä tämä merkitsee? Maassamme syntyy nykyisin vuosittain noin 92000
elävää lasta. Mutta näistä on laskettu kuolevan joka vuosi keskimäärin
10000 jo ennen vuoden ikään pääsyä. Kun pikkulapsia näin joukoittain
kuolee vuosi vuodelta, niin voi helposti laskea, miten suuri
ihmishenkien hukka tästä oikeastaan johtuu. Miespolven aikana sortuu
täten maassamme kuoloon miltei puolimiljoonaa ihmistainta. Jos tähän
vielä laskemme kaikki lapsen syntymästä aiheutuvat kulut sekä työvoiman
menetyksen, mikä äideiltä menee hukkaan raskauden ja lapsivuoteen aika
sekä lasten sairastaessa, niin havaitsemme, että pikkulasten
kuolevaisuus on meidänkin maassamme ikävä yhteiskunnallinen epäkohta,
johon on kiinnitettävä huomiota ja joka on korjattava.

Pikkulasten kuolevaisuuden vastustaminen.

Onneksi tämä yhteiskunnallinen epäkota onkin korjattavissa, jos vain
tahdomme. Naapurimaissamme Ruotsissa ja Norjassa, joissa luonnonsuhteet
ja olot ylimalkaan ovat samanlaiset kuin Suomessa, pikkulasten
kuolevaisuus on alhaisempi kuin muualla Euroopassa. Ruotsissa se on 7,7
ja Norjassa 6,7 prosenttia. Syy ei siis voi olla luonnonsuhteista
riippuva. Kyllin selvästi tätä toristaa sekin, että ilmaston ja luonnon
puolesta niin edullisissa maissa kuin Venäjällä sekä erinnäisissä
Itävallan ja Saksan osissa lasten kuolevaisuus on hirvittävän suurin,
nimittäin 27-29 prosenttia, vieläpä suurempikin muutamin paikoin. Syys
ovat siis etsittävät toisaalta. Tutkimukset ovat osoittaneet, että
pikkulasten kuolevaisuus on suurin ylimalkaan niillä seuduilla, missä
lasten hoito on kehno ja puuttelinen. Hoidossa taas ensi sijassa oikea
ja järkevä ruokinta, vaikka tietysti muullakin lasten vaalimisella on
sangen suuri merkitys. Kuolinsyistä huomattavimmat ovat juuri
vatsataudit eli yleensä ravitsemishäiriöt, jotka aiheuttavat kaksi
kolmannesta ensi ikävuoden kuolemantapauksista. Tutkimuksissa on myös
ilmennyt, että pienokaisten kuolevaisuus on suurinta ensimmäisinä
elinkuukausina ja alenee sitten vähitellen. Tällöin onkin lapsi
avuttomimmillaan joka suhteessa ja kykenee huonosti vastustamaan
kaikenlaisia ulkonaisia vahingollisuuksia. Silloin myös taitamaton hoito
ja varsinkin järjetön ruokinta saattavat helposti turmella lapsukaisen.
Tietämättömyys ja väärät käsitykset lasten hoidosta ovatkin suurimpana
syynä pikkulasten kuolevaisuuteen. Niin on laita meidänkin maassamme.
Lasten kuolevaisuus on suurin siellä, missä yleinen valistus on
alhaisella kannalla, kuten Laatokan seuduilla, vähäisin taas niissä
seuduissa, missä sivistystaso on korkeampi, kuten Suomen lounaisosissa.
Kun näin on todettu lasten kuolevaisuuden perussyyksi tietämättömyys ja
väärät käsitykset, on kaikkialla tunnustettu erittäin tärkeäksi
asiallisten tietojen levittäminen kaikin keinoin äideille
lastenhoitajille. Ulkomailla on menty näissä harrastuksissa hyvinkin
pitkälle. Siellä on toisin paikoin yjdistetty kansakouluopetukseen
pikkulasten hoidon opetus. Tämän lisäksi on siellä järjestetty nuorille
tytöille, tuleville äideille ja lastenhoitajille erikoisia kursseja,
joilla sekä tietopuolisesti että käytännöllisesti opetetaan pääseikat
pienten lasten hoidosta. Näin juurrutetaan vastaisille äideille oikea
tuntemus ja taito tällä alalla ja ehkäistään kaikenmoisten
neuvonantajien, joita kokemattomalle äidille tarjoutuu joka puolelta,
opetukset turmiota tekemästä. Kaikkialla on myös pidetty tärkeänä tämän
valistuksen levittäminen kirjasten ja lehtisten avulla. Siinä
tarkoituksessa on tämäkin kirjanen syntynyt vähäiseksi oppaaksi Suomen
äideille sekä lastenhoitajille.

Kivuton synnytys.

”En tunne ainoatakaan maata, kansaa enkä kansaluokkaa, jossa synnytys
tuottaisi niin paljon kipua ja tuskaa kuin tässä maassa”. Näin vastasi
muuan vuosikausia vierailla mailla liikkunut matkustaja kysyessäni oliko
kulttuuri- vai luonnontilassa elävän lapsensynnytäjän kipuja kovenpana
pidettävä. Hänen toimensa ja myötätuntoisuutensa saattoivat hänet mitä
erillaisiten kansankerrosten pariin, jonka vuoksi hän oli täysin pätevä
puheenalaisesta kysymystä asiantuntevuudella ja luotettavasti
arvostelemaan. Tuskinpa missään maassa naiset raskautensa aikana ja
synnyttäessään kärsivät niin paljoa kuin Amerikassa. Euroopan
säätynaiset ovat kenties tässä poikkeuksena. Talonpoikassääty on
kaikkialla tässä suhteessa verrattain parempiosainen. Lähetyssaarnaajat
ja matkustavaiset tavallisesti väittävät idiaaninaisten miltei
vähintäkään tuskaa synnyttävän lapsensa ja ettei synnyttäminen
pitemmäksi aikaa estä äitejä jokapäiväisiä askareita ja huvejansa
hoitamasta. Olen itse nähnyt erään Ottawa-heimoon kuuluvan matkalla
olevan indiaanivaimon neljäkolmatta tuntia synnytyksen jälkeen jatkavan
kävelyänsä
melkoinen kantamus selässään. Mrs. Armstrong, eräs Sandwichs-saarten
ensimmäistä lähetyssaarnaajista, sanoo: ”Täällä synnyttäneet naiset
eivät tarvitse kärsiä paljon eikä kauvan synnyttäessään: äiti ei jää
vuoteeseen, vaan nousee ylös, kylpee kylmässä vedessä ja liikkuu niin
kuin tavallisesti”. Tohtori Store sanoo: ”Tuskin lienee mitään
lapsivuoteen kipuihin ja tuskiin verrattavaa kärsimystä, jos otetaan
huomioon aika, jonka ne kestävät”. Tohtori Meigs sanoo: ”Miehet eivät
kestä semmoisia tuskia kuin naiset. Kuka voipi kuvata synnytyskipuja?
Niillä ei ole muuta nimeä kuin kuolemantuskat”. Valitettavasti siinä on
perää, että naiset ovat kuoleman kielissä synnyttäessään lapsensa.
Tuhannet naiset pitävät synnytyksen aiheuttamia kipuja luonnollisina ja
aivan välttämättöminä. ”Tuskalla sinä olet lapsesi synnyttävä”, sitä
pidetään kirouksena, joka kerran kaikkiaan on naista kohdannut. Jos nyt
nämä tuskalliset kärsimykset ovat ruumiillisen toiminnan luonnollisia
seurauksia, jos ne todella ovat pidettävät naista kohdanneena
kirouksena, miksi nuo kohtalon suosimat onnenmyyrät, rikkaat ja
sivistyneet naiset, kärsivät siitä enemmän kuin yhtenäisen kansan
naiset, villit, raakalaiset, pakanat, joiksi heitä sanomme. T:ri J. King
kertoo lapsenpäästöoppia käsittelevässä teoksessaan tapauksista, joissa
ei mitään kipuja ollut. Laskiessaan kätensä vatsanaluselle tunsi hän
selvästi lihasten supistumista, sillä välin kun sairas paitsi
vaikeutunutta hengitystä pysyi säännöllisessä tilassa. Olen itse nähnyt
muutamia kivuttomia synnytyksiäm jotka todistavat sen mahdolliseksi.
Minut kutsuttiin erään naapurin rouvan luo neljään eri synnytykseen. En
kertaakaan ehtinyt paikalle ennen kuin synnytyksen tapahduttua, vaikka
asuin häntä vastapäätä kadun poikki ja hänen pyynnöstään olin
varuillani. Hän haetutti minut heti kun ensimmäinen oire ilmaantui.
Tämän jälkeen oli ainostaan yksi ponnistus vielä ja lapsi oli syntynyt.
Lasten päät olivat alussa vähän väännyksissä, osoittaen luunrakennuksen
noreutta. Toisella sairaallani oli kaksi synnytystä ilman mitään kipua.
Ensimmäisessä hän oli yksin hoitajattarensa kanssa. Illalla hän tunsi
itsensä väsyneeksi ja pani levolle. Kahtakymmentä minuuttia ei ollut
kulunut, ennen kuin hän huusi: ”Tuntuu niin omituiselta! Katso varmuuden
vuoksi, mikä siellä on”! Molempain hämmästykseksi oli pienokainen
syntynyt. Kaksi vuotta myöhemmin kutsuttiin minut eräänä iltana k:lo 10
saman rouvan luo. Kelmu oli katkennut- muuten ei mitään
lapsensynnytystuskain merkkiä. Tutkittaessa huomattiin cervix
suurentuneeksi, ja vaikka hän kohta sen jälkeen vaipui levolliseen
uneen, huomasin kuitenkin säännöllistä ja selvää lihasten supistumista.
Lapsi syntyi k:lo 2 vaiheilla aamulla vähäisittäkään kivuitta. En epäile
samojen lihasliikuntojen tapahtuneen edellisissäkin synnytyksisä, samoin
niissä muissa luonnollisissa toiminnoissa tunnetaan. Tässä mainut
henkilöt olivat erittäin terveitä ja ruumiinsa rakenteelta harvinaisen
vahvoja ja kauniita. T:ri Holdrook sanoo kirjassaan ”Kivuton synnytys”:
”Nämä raakalaiskansain naiset, jotka synnyttävät lapsensa ilman kipuja,
elävät paljon ulkoilmassa, ovat ahkerassa liikkeessä ja ovat paljon
terveempiä kuin heidän sivistyneet sisarensa. Semmoiset esimerkiksi
osoittavat selvästi, että synnytys käypi kivuttomaksi, sikäli kuin on
ruummiillisesti täydellinen ja terve. Ne todistavat kaikissa
tapauksissa, ettei kipu välttämättä tarvitse olla synnytykseen
yhdistynyt”.

Lapsen ravinto 6:sta 24:n kuukauden ikään.

Muistathan, että 6 kuukauden ikäinen lapsi tavallisesti saa ruveta
juomaan sekoittamatonta lehmänmaitoa. Mutta ymmärrät kai, että maidon
yhä tulee olla niin puhdasta ja terveellistä kuin suinkin, kernaimmin
steriloitua niin kuin ennenkin; jos se on mahdotonta, niin on varminta
keittää se tavallisella tapaa padassa. Jos lapselle annetaan
mannaryynivelliä, joka, kuten muistanen, keiteään yhtä suurista määristä
vettä ja vastalypsettyä maitoa – suuri kupillinen (2 desilintraa)
kumpaistakin – ja 5:stä pienestä teelusikallisesta mannaryyniä, parista
suolanrakeesta ja pienestä lusikallisesta sokeria, - niin et saa luulla,
että tämäkin voidaan keittää sekoittamattomasta maidosta, kun lapsi on
täyttänyt 6 kuukautta. Ei, velliin on sekoitettava vettä, koska vesi,
kiehuessaan avonaisessa padassa noin neljännestunnin, haihtuu ilmaan, ja
koska sekoittamaton maito täten kiehuessaan kokoon tulee liian
voimakkaaksi pienelle lapselle – vielä. Vasta kun lapsi on vuoden vanha,
voit keittää vellin paljaasta maidosta. 6:sta 12 kuukauteen voit
vähitellen vähentää vesimäärää ja lisätä maitomäärää, esim. siten, että
viikon ajan vähennät ateriasta joka päivä lusikallisen vettä ja lisäät
siihen lusikallisen maitoa. Sitten pidät sen semmoisenaan 3 viikkoa –
jonka jälkeen taas teet samalla tavalla, kunnes viimeisenä kuukautena
maito on sekoittamatonta. Moni arvelee, että kun lapsi saa hampaita,
niin se on merkkinä siitä, että se voi ruveta syömään vaihtelevaisempaa
ruokaa, niin kuin kalaa, lihaa, leipää y. m. – Mutta lääkäri sanoo, että
hampaiden puhkeaminen ei vielä ole merkkinä siitä, että sen on syötävä
semmoisia ruokia, vaan siitä, että se voiraan vieroittaa – joko
äidinrinnasta tai pullosta – (Vieroittamisesa puhutaan seuraavassa
luvussa). Se voi kyllä sietää semmoisia ruokia; nähdäänhän usein,
varsinkin maalla, vankkoja pikkulapsia, jotka syövät aikaihmisten kanssa
sekä perunoita että silliä heti kun ensimmäiset hampaat ovat
ilmestyneet, sekä juovat piimää ja kahvia, ilman että heillä siitä on
mitään näkyväistä haittaa. Mutta monta kertaa saavat he myöskin
ankaroita vatsatauteja ja monta kertaa tulevat sellaisella ravinnolla
ruokitut pikkulapset, varsinkin kaupungeissa, kalpeiksi ja turpeiksi ja
saavat huonon vatsan sekä ohuet käsivarret ja jalat. Maalla antaa raitis
ilma heille voimia sulattaamaan monenlaisia ruokia, johon he kapungin
tukahdutavassa kurjuudessa eivät kykene. Mutta maitoruoka on heille
kaikille parasta, aina parasta.
Emme saa unohtaa, että maito sisältää kaikkia niitä aineita, joita
lapsen ruumis tarvitsee, aivan sopivat määrät, sekä luita että rustoja
varten, hiuksia ja hampaita varten, lihaa, aivoja ja kaikkea muuta
varten. Jokavastoin me muista saatavissamme olevista ruoka-aineista
saamme ravintoa ainoastaan osalle näistä kaikista. Sentähden elä luule
antavasi pienelle lapsellesi voimakkaampaa ja parempaa ravintoa
vaihtamalla maidon kalaan, lihaan ja voileipään. Voimakkain ja paras
ravinto on yhä maito ja maitoruoka (s.n. maidosta keitetty velli ja
puuro, maito ja korput jne.) – aiva 1½ vuoden vanhaksi ja kauemminkin.
Maidon ja maitoruokien tulisi kernaimmin koko lapsuuden ajan pysyä
lapsen pääasiallisempana ja rakkaimpana ravintona, vielä silloinkin, kun
on jo aikoja sitten ruvennut syömään kaikenlaisia muita ruokia
maitoruokien ohella. Mutta kun lapsi on täyttänyt 1½ vuotta ja on aivan
terve, voit kuitenkin huoleti ruveta antamaan sille muutakin kuin
maitoruokaa. Parhaimmissa lastenkodeissa ulkomailla pidetään 1½-vuoden
ikää sopivana siihen. (Meillä on vuoden ikää pidetty oikeana aikana.
Mutta usein olemmekin olleet suuressa hädässä siitä, miten voisimme
pitää pikku vatsan kunnossa. Se tulee niin kauhean kovaksi, kun
pehmeäksi keitetty muna on jokapäiväisenä ruokana niin nuorella iällä!
Useimmat äidit voivat kyllä kertoa monista huolistaan ja suuresta
vaivastaan tässä suhteessa. Sentähden on varmempi aloittaa myöhemmin).
Ensimmäinen ravinto tavallista ruokaa, jota lapselle on annettava, on
kala, munat, olutjuusto, vähän voileipää hyvästä ranskanleivästä ja
terveyskorpuista. Näitä ei ole kuitenkaan annettava kaikkia samana
päivänä, vaan alussa yhtenä päivänä päivälliseksi kalaa, toisena munaa,
kolmantena olutjuustoa ja sitten taas samalla tavalla. Muilla aterioilla
maitoruokaa, niin kuin ennenkin. Kaikki pitää olla parasta lajia ja
valmistettu suurella huolella. ”Ei mikään ole liian hyvää minun
lapsilleni. Paras – s.o. terveellisin – on tuskin tarpeeksi hyvää”,
sanoi eräs äiti kerran 40 vuotta sitten, ja tämä käsitys alkaa nyt tulla
yleiseksi. Muista aina, että syötät lasta rauhallisesti ja
kärsivällisesti, niin että sillä on aikaa pureksia; vaikka hampaita
olisikin ainoastaan muutamia, niin on ruoka kumminkin sekoitettava
syljellä voidakseen oikein sulaa. Elä unohda tätä! Eläkä suinkaan työnnä
kiireesti ruokaa lapsen suuhun joutuaksesi pian valmiiksi – niin kuin
muutamat tekevät. Kalan tulee olla tuoretta ja laihaa, helposti sulavaa
lajia niin kuin turskaa, kuhaa, haukea, ahventa, - mutta ei lohta eikä
rasvaista kampelaa vielä. Se on puhdistettava ja pestävä hyvin hyvästi,
ja pantava kiehuvaan, vähän suolattuun veteen, jossa se saa kiehua
siksi, kunnes ruodot irtaantuvat. Sitten perataan siitä erittäin
huolellisesti ruodot ja ja nahka, - lapsi ei saa millään muotoa niellä
ruotoa! – Kala hakataan hienoksi veitsellä ja sekaan pannaan
lusikallinen lapsen tavallista lämmintä maitoa. Vähän hienonnettua
maitokeksiä voidaan myöskin panna kalan ja maidon sekaan tai vähän
hyvästi leivottua, päivän vanhaa ranskanleipää, jolle on hienosti
voideltu hyvää voita ja joka on leikattu aivan pieniksi palasiksi.
Kuoret on leikattavat pois. Sen jälkeen voi lapsi juoda puoli kupillista
haaleata maitoa, jos haluaa. Munien tulee olla niin tuoreita kuin
suinki, sekä pehmeäksi keitettyjä. Pane muna kiehuvaan veteen, joka
kokonaan peittää sen, ja anna sen kiehua 3 minuuttia, jos se on
tavallisen kokoinen. Säre munan pyöreä pää veitsellä ja kaada sisältö
(tai ota se teelusikalla) puhtaaseen lämpimään kuppiin; - elä kuitenkaan
ota mukaan kovaksi kiehunutta osaa valkuaisesta, joa on lähinnä kuorta.
Sekoita ruskuianen ja valkuiainen hyvästi kupissa ja hakkaa valkuiainen
palasiksi lusikalla. Sekoita siihen hiukan suolaa sekä kernaasti vähän
voideltua ranskanleipää nniin kuinkalaakin tai anna lapsen syödä
vuodotellen puoli teelusikallista munaa ja pieni palanen voileipää tai
maitokeksiä. Ei hapanta, raskasta tai tuoretta leipää; mutta maitoleipä
ja hyvästi leivottu vehnäleipä, joka on päivän vanhaa ja josta kuori on
leikattu pois, on sopivaa. – Sen jälkeen voi lapsi juoda puoli
kupillista maitoa, jos tahtoo. Elä koskaan anna vanhoja munia, jotka
haisevat tai maistuvat vastenmieliseltä tai jotka ovat ”oudon” näköisiä.
Elä myöskään anna kovaksi keitettyjä munia niin pienille lapsille.
Suuremmille lapsille – nelivuotisille ja sitä vanhemmille – voit antaa
kovaksi keitettyjä munia, jos hakkaat ne aivan hienoksi - mutta ei
muuten. Mahaneste ei nimittäin kykene sulattamaan kovaksi keitettyä
munanvalkuaista, ellei se ole hienoa kuin hienot ryynit. Munamaitoa voi
keittää kupillisesta maitoa; kun se kiehuu, vispilöit siihen munan, joka
sitä ennen on hyvästi vatkattu, sekä teelusikallisen sokeria. Sitä
vatkataan kovasti, kunnes se jälleen rupee kiehumaan, jolloin se on
valmista. Maissivelliä keitetään teelusikallisesta maissijauhoja, jotka
vähän sokerin kanssa vispilöidään kupilliseen maitoa. Sahtisoppaa voit
keittää hyvästä, imelästä sahdista tai pullo-kaljasta. Voit myöskin
käyttää baierilaista olutta, jos sinulla ei ole muuta, sillä oluessa
oleva alkohooli haihtuu keittäessä, mutta sen karvas maku ei juuri
miellytä lasta. Siinä tapauksessa voit sekoittaa olueen vähän vettä tai
enemmän maitoa. Muuten keität olutjuuston seuraavalla tavalla: ½
kupillista sahtia tai olutta, 1 kupillinen maitoa, 1 pieni
lastenlusikallinen vehnäjauhoja ja teelusikkallinen sokeria (tai
siirappia, jos vatsa on kova). Vispilöi jauhot hyvästi maitoon ja
kiehauta se pienessä puhtaassa padassa. Lisää sitten sahti ja sokeri,
vatkaa ja keitä sitä 1 minuutti. Silloin se on valmis. Kaada se
puhtaalle syvälle lautaselle.Hyviä terveyskorppuja (ei palaneita)
voidaan murentaa sahtisopan sekaan. Se maistuu hyvältä ja pitää vatsan
kunnossa, jos se pysyy ymmella. Sahtisoppa tämmöisten terveyskorppujen
kanssa on hyvä keino umpitautia vastaan. Varsinkin aamiaiseksi. Monet
pikkulapset syövät tätä ruokaa aamiaisekseen vuosikausia. (Mutta alussa
sopii se paremmin päivälliseksi). Sen jälkeen, noin kuukauden tai parin
kuluttua, voi lapsi silloin tällöin saada vähän kirkasta lihalientä-
jota aivan hyvin voidaan valmistaa Liebigin tai Vukin ekstraktisra, jos
ei ole lihaa, mistä keittää. Herneen kokoinen pala ekstraktia sulatetaan
kupilliseen kieuhuvaa vettä, mikä sitten kaadetaan syvälle lautaselle,
jonka tehtyä sekoitetaan tuore munanruskuiainen sekä hieman suolaa. Sen
ohella kernaasti hiukan voileipää, niin kuin ennenkin, tai pari pientä
korppua lihaliemessä. Vähän hyvää kalavanukasta tai kalapyöryköitä
kalaliemessä, joka ei ole liian suolaista ja joka on suurustettu
nuorella, kermansekaisella maidolla tai vastalypsetyllä maidolla sekä
jauhoilla – ja jossa ei ole mitään hapanta eikä mausteita – voi lapsi
myöskin kohta saada. Nuoria, tuoreita porkkanoita, jotka keitetään
pehmeiksi hiukan suolaisessa vedessä, voidaan myöskin hakata hienoksi
veitsellä ja sekoittaa liha- tai kalaliemeen. Oikein erinomaisen hyviä
perunoita, joita on keitetty niin, että ne tulevat ”jauhoisiksi”, voi
lapsi myöskin syödä vähän, mutta ainoastaan päällimmäistä jauhoisinta
kerrosta sekoitettuna kalaruokaan. Kun nyt lapsi on parin kuukauden ajan
saanut tätä ruokaa päivälliseksi ja muilla aterioillaan syönyt
maitovelliä, mannaryynipuuroa tms. voi sille ruveta antamaan vähän
lihaa. Ei siksi, että se sitä tarvitsisi, lapsi voi aivan hyvin olla
ilman lihaa 2-3 vuoden vanhaksi ja kauveminkin, kun se vaan saa
runsaasti hyvää maitoruokaa, hyvää kalaa, munia ja sahtisoppaa – vaan
koska meillä nyt kerran on totuttu siihen, että pienen lapsen on
mahdollisimman aikaiseen ruvettava syömään samaa ruokaa, kuin
aikuisetkin syövät.Ensimmäisenä liharuokana voivat kernaammin olla
hienot lihapyörykät tai pieni palanen kananpoikaa tai pyyn lihaa,
hyvästi keitettynä ja hienoksi leikeltynä. Tähän sekoitetaan sitten
vähän maitoa ja leipää ja valmistetaan samoin kuin kala, josta edellä
puhuimme. Vasikanliha (mutta ei vastasyntyneen, vaan 3 tai 4 viikon
canhan elukan) on myöskin hyvää, samoin karitsan liha, myöhemmin voidaan
antaa nuorta, mureata häränlihaa, nuorta metsäkanaa tai muuta tuoretta,
hienoa lihaa. Mutta ei porsasta, vanhaa lammasta, silavaa, savustettua
makkaraa, suolattua lihaa, suolakalaa tai silliä – muuta kuin
hätätilassa niin pienille lapsille. Paljon kernaammin ainoastaan
maitoruokaa. Ymmärräthän, että tämä ruokajärjestys on paras, mikä meidän
aikanamme tunnetaan, pienille lapsille. Mutta, paha kyllä, ei kaikilla
ole varaa hankkia itselleen parasta – ei edes lapsillensa, vaikka he
niitä varten luonnollisesti tekevät kaikki, mitä voivat. Minä tunnes
ihmisiä, jotka ovat hyvin säästäviä, yksinkertaisia ja vaatimattomia,
kun on kysymys heistä itsestänsä, mutta jotka aina ovat hankkineet
pienille lapsilleen ehdottomasti parasta, hintaan katsomatta. Mutta ne
perheet, jotka suorastaan eivät voi hankkia parasta, saavat
luonnollisesti tyytyä lähinnä parhainpaan. Sentähden seuraa tässä
sinulle vähän yksinkertaisempi ja huokeampi ruokjärjestys pikkulapsille.

Keittäessäsi velliä ja puuroa lapselle, voit vastalypsetyn maidon
asemesta käyttää kuorittua maitoa, kun sekoitat siihen hiukan
margariinivoita – (pähkinän kokoinen pala yhteen annokseen). Ja
vehnäjauhojen ja mannaryynien sijasta voit käyttää hyvin kaurajauhoja ja
ohrajauhoja, jos nämä jauholajit ovat huokeampia ja helpommin
saatavilla. Mutta ohrajauhoja- kenties myöskin kaurajauhoja, jos ne ovat
karkeita – on keitettävä kauvemmin kuin vehnäjauhoja, jokseekin niin
kuin mannaryyniä, siis noin neljännestuntia (12-15 minuuttia). Juomaksi
ei pikkulapsille kernaasti saa antaa kuorittua maitoa, varsinkaan ei
”separoitua”, muuten kuin hätätilassa. Mutta ”puolikuorittua” maitoa,
so. Maitoa, joka on kuorittu ½ vuorokautta lypsämisen jälkeen, voidaan
kyllä käyttää, kun lapsi on toisella vuodella. Myöskin voidaan sekoittaa
vastalypsettyä ja kuorittua maitoa, puoliksi kumpaistakin. Mutta muista
aika keittää maito. Mitä vanhempaa se on, sitä vaarallisempaa on lapsen
juoda sitä raakana. Se voi onnistua kerran tai kaksi, mutta voi myöskin
käydä niin hullusti, että lapsi voi saada siitä mitä ankarimman taudin.
Keitä sentähden maito lapselle heti, kun se on ostettu, eläkä anna sen
ensin seisoa happanemassa. Aseta se puhtaaseen paikkaan, missä ei ole
tomua. Anna lapsen juoda sitä hiukan haaleana. Piimää ei suositella niin
pienelle lapselle, kaikkein vähimmin vanhaa, sinisen hapanta piimää, -
siitä saattaa seurata hirvittävä vatsatauti. Voi kyllä tapahtua, että
terveet ja vahvat vuoden vanhat lapset voivat syödä oikein hyvää
viilipiimää, kun se on piimittynyt lyhyessä ajassa, niin ettei se ole
vanhaa eikä kovin hapanta, ja kun se on puhdasta – säilytetty puhtaassa
tomuttomassa paikassa. Mutta semmoinenkin maito voi olla vaarallista
pikkulapselle kaupungeissa. Maalla sietävät pikkulapset paremmin
viilipiimää, koska siellä tuskin on mitään baktereita: - se muuttaa
asian. (Suuremmille lapsille sopii semmoinen äkkiä piimittynyt, puhdas
viilipiimä – hienoksi murennetun ruokaleivän tai korppujen ja pinnalle
sirotellun sokerin kanssa – erittäin hyvin). Hyvä ruokaleipä, varsinkin
hyvä kauraleipä, on mitä terveellisintä leipää sekä lapselle että
aikuiselle. Mutta sen tulee olla puhtaasti valmistettua ja hyvästi
paistettua. Parasta on paahtaa sitä vähän uunissa tai puhtaalla
hellalla, ja puhdistaa irtonainen, raaka jauho hyvästi pois, ennen kuin
murennat sen maitoon tai annat lapselle. Niin pian kuin lapsella on
tarpeeksi hampaita purrakseen ruokaleipää, voi aivan hyvin muutamalla
aterialla saada se kovana. Jos sille levitetään vähän voita ja silloin
tällöin pannan hiukan juustoa, joka ei saa olla hampanta, niin tulee se
maistumaan erinomaisen hyvältä. Muilla aterioilla paloittelet sen
keitetyn, haalean maidon sekaan. Munien asemesta, silloin kuin ne ovat
liian kalliita, voit käyttää enemmän kalaa, huokeampiakin lajeja, kun ne
vaan ovat tuoreita, mutta elä koskaan osta puoliksi pilaantunutta ruokaa
lapselle! Anna niille kernaammin ainoastaan maitoruokaa. Keitä kala
kohtuullisen suolaisessa vedessä ja perkaa siitä hyvästi nahka ja
ruodot. Jos kala on rasvaista – katso, muodostuuko keitinveteen
rasvasilmiä – niin voit sekoittaa siihen vähän kuivaa leipää, sen sijaan
että antaisit lapselle voileipää. Kalapyörykät eivät ole kovin kallista
ruokaa, jos vaan on aikaa niitä valmistaa, mutta kaupungeissa voidaan
niitä ostaa valmiina jokseenkin huokealla: 5-6 pennillä kappale, ja
kaksi pyörykkää riittää hyvin 1½ vuoden vanhalle lapselle. 10-12 penniä
voinevat toki useimmat uhdata lapsen päivälliseen. Muuten luulen, että
säilyke-kalapyöryköitäkin voidaan käyttää, kun ne otetaan ehyestä
säilykelaatikosta ja keittään heti, kun laatikko avataan. (Säilykkeet,
jotka ovat kauvan seisoneet avatussa laatikossa, ovat vahingollisia sekä
lapsille että aikuisille). Säilykkeiksi laitettuja lihapyöryköitä ja
lihakakkuja ei sunun sitä vastoin pidä antaa lapselle, paitsi jos ne
ovat jotakin erityistä lajia, ilman mausteita. Tavalliset lihasäilykkeet
ovat nimittäin niin kovasti maustettuja (pippurilla, inkiväärillä,
muskotilla), että aika-ihminenkin usein saa niistä rinnan korvennusta.
Ja väkevät mausteet ova vahingollisia lapsille useammassa kuin yhdessä
suhteessa. Niin kuin jo edellä mainitsimme, ei lapsella ole mitään
kiirettä saada liharuokaa. Mutta jos sinä sen suuremmaksi tultua voit
hankkia sille vähän vasikanlihaa, joka voi olla huokeata keväällä (ei
vastasyntyneen vasikan lihaa, niin kuin jo sanottiin, sillä se on kovin
vaikeasti sulavaa ja voi aiheuttaa ankaran ripulin), tai vähän nuorta
lampaanliha, joka on huokeata syksyllä, niin se n hyvä asia. Hiukan
suolattua sekä vasikan etä lampaan lihaa, joka ei ole ollut suolavedessä
viikkoa kauvempaa, voivat pikkulapset myöskin syödä. Sitten on sinun
myöskin tiedettävä, että keitetyt ruat ovat terveellisempiä ja helpommin
sulavia kuin paistetut. Jos esim. talon aikaihmisille paistetaan kalaa,
niin saanet kai siitä jonkun palan keitetksi lapselle. Missään
tapauksessa et saa antaa lapselle paistettua nahkaa, sillä se on aivan
sulamatonta. Sahtisoppaa kuoritusta maidosta ja siirapista voivat
luullakseni useimmat hankkia pienille lapsillensa. Korppujen asemesta
voidaan sopassa myöskin käyttää hyvin paistettua ruokaleipää. Kahvia,
teetä, olutta, viiniä ja muita väkeviä aineita et luonnollisesti saa
koskaan antaa lapsille, sen kai tiedät. Sinä voir turmella heidän
terveytensä koko heidän elinajakseen, jos käytät niitä alituisesti.
Eivätkä ne aineet suinkaan ole huokeampia kuin maito (ainakin kuorittu),
minkä vuoksi sinä siis niitä käyttäisit? Anna lapsen saada maitonsa ja
maitoruokansa koko kasvamisaikansa: se on sen paras ja luonnollisin
ravinto.

1. joulukuuta.

Heipä hei, joulukirja!

Keskiyö ympäröi taloa ja pihapiiriä. Kissa vain valvoo ja vaanii hiiriä.
Åke sanoi että kauppiaat ovat keksineet joulun, jotta ihmiset ostavat
enemmän tavaroita. Se saisi kertoa tämän myös mun vanhemmille. Tänään
meidän luokka vietti etukäteen ensimmäistä adventtia. Opettaja sytytti
Pikku-Erikin peukalon tuleen. Opettaja pyysi Pikku-Erikiä pitelemään
luokan kynttilänjalkaa. Pikku-Erik
teki työntä käskettyä. Sitten Björnä tuumi ääneen että Pikku-Erikkiä
varmaan alkaa pissattaa kun se joutuu leikkimään tulella.
Pikku-Erikkin kädet alkoivat vapista. Se ei halunnut lorauttaa
housuihinsa. Samalla opettaja yritti sytyttää kynttilää. Pikku-Erikin
peukalo syttyi palamaan. Kaikille oppilaille tuli lämmin joulumieli. Åke
liikuttui siinä määrin, että päätti kerätä rahaa romanialaisille
katulapsille. Opettaja avasi vesihanan ja sammutti Pikku-Erikin peukalon
kylmällä vedellä. Peukalo oli vähällä jäätyä. Hupaisaa. Me mietittiin
minkä sormen kukin tuikkaa tuleen ensi perjantaina, jotta päästään
kunnon joulutunnelmaan. Mä ehdotin etusormea. Åke luulee että
joululaulussa lauletaan "Hei, monttu-ukot hyppikää". Se sanoo, että
monttu-ukot olivat haudankaivajia ja pyhimyksiä, jotka vaikuttivat maan
päällä 70-luvulla. Ne valmistivat erivärisiä nauhoja. Sitten ne
hajaantuivat ympäri maailmaa saarnaamaan ja selittämään ihmisille, mitä
mikin värin selittää. Mulla on mustat kengännauhat. Se saattaa merkitä
kuolemaa. Mulla taitaa olla jo toinen jallka haudassa. Kaksi mustaa
nauhaa, kuolonkellot pauhaa. Mä olen opetellut ulkoa kaikkien sipulien
nimet. Keltasipuli, valkosipuli, purjosipuli, ilmasipuli, ruohosipuli,
hopeasipuli, huijarisipuli, punasipuli ja hikisipuli. Viimeksi mainittu
tarkoittaa Åkea. Se kävi viimeksi suihkussa kaksi päivää ennen kuin
saksalaiset hyökkäsivät Puolaan. HA HA HA HA HA HA HA HA HA HA HA HA HA
HA HA HA HA HA!!! Mä olen sinkku koko viikonlopun. Nadja pitää
harjoitella hullun lailla koulukonserttia varten. Mä istun kotona ja
kaipailen armastani. Aemaani soitti. Se haluaa tavata mut heti. Tuli
kiire. Ei ehdi edes veskissä käymään.

Walaistakseeni niitten lasten tilaa, jotka ovat laitokseen otetut,
mainittakoon seuraavat tiedot:

1. A. H. tyttö, syntynyt 1873, olettu laitokseen 3.1.1890. Oli
edellisistä vuosista kuluttanut kaiken aikansa kerjäläisenä
maaseutu--kaupungissa, pilkan ja ivan esineenä; ei koetettukaan
opetettaa tyttöä, jonka vuoksi hän oli tykkänään ilman tietoja; suuressa
määrässä tylsämielinen.

2. A. M. G: tyttö syntynyt 1877, otettu laitokseen 3.1.1890.
Tylsämielinen luultavasti kovan kohtelun johdosta; kerjännyt äitinsä
(isä tuntematon)
elatukseksi, ajoittain käynyt kiertokoulussa, jossa oppi vähän
tavaamaan, mutta ei kirjoittamaan, lukukäsitteet 5:teen. Ruumiillisesti
vahva ja terve
sekä kehityskykyinen kun on, voi hän epäilemättä vastaisuudessa elättää
itsensä.

3. E. A. poika, syntynyt 1884, opettu laitokseen 3.1.1890. Ikäänsä
nähden sangen kehittymätön, alkoi puhua tavallisella iällä, mutta häntä
vaivaa jonkunmoinen puhekyvynpuute (afasia), jonka vuoksi hän
enimmäkseen on mykkä ja ainoastaan suurimmalla vaikeudella saa
lausutuksi jonkun sanasen, vaikka kuulo olnkin aivan säännöllinen.

4. V. K. F. H. poika synynyt 1875, olettu laitokseen 3.1.1890.
Wiidennelle asti säännöllinen, sai sitten kaatumataudin kohtauksia, kävi
sittemmin pienten lasten koulua, jossa oppi lukemaan, kirjoittamaan ja
lukua laskemaan, mutta oli pian pakotettu karttuvan kivulloisuutensa
vuoksi keskeyttämään koulunkäyntinsä. Äly ja muisto heikontuivat
ehtimiseen. Wiimein hän ei voinut lukeakaan. Kaatumataudin tuottaman
mielisairauden aikana hukutti hän itsensä kaivoon, syksyllä 1890.

5. A. S. H. tyttö syntynyt 1875, otettu laitokseen 6.1.1890.
Idioottinen, siivoton ja välistä hurjamainen. - Tuli 1½ vuoden olosta
laitoksessa rauhallisemmaksi ja puhtaammaksi, mutta täytyi
opintakyvyttömänä erottaa.

6. L. E. S. tyttö syntynyt 1880, otettu laitokseen 7.1.1890.
Tylsämielinen, puhe epäselvä, usein katkonainen, toisinaan vaan uudistaa
kysymyksen,
toisinaan ei vastaa laisinkaan. Kävi alempaa kansakoulua, mutta
neuvottiin sieltä laitokseen tuotavaksi mahdottomana nauttimaan
opetusta. - Woi epäilemättä oppia ja tulla käytännöllisesti
hyldylliseksi ihmiseksi.

7. A. K. J. tyttö, syntynyt 1881, otettu laitokseen 8.1.1890.
Ruumiiltaan hinterä ja kivulloinen, tylsämielinen, tuntui ensin erittäin
tylsältä, ymmärsi varsin vähän tavallista puhuttelua. Alemmasta
kansakoulusta olli hänet neuvottu laitokseen mahdottomana nauttimaan
opetusta toisten lasten kanssa. Siveellisessä suhteessa hyvin huonot
perinnöt. - Saattaa epäilemättä nauttia opetusta.

8. J. M. Y. tyttö, syntynyt 1884, otettu laitokseen 9.1.1890. Waivaa
oikeanpuoleinen paralysi, hajamielinen, huonosti kehittynyt puhekyky,
ylen uppiniskainen ja itsepäinen, kovin siivoton, ei voinut kävellä. -
Puhuu nyt yhtäjaksoisesti, oppii lukemaan, liikkuu vilkkaasti, on aivan
siisti ja verrattain kuuliainen.

9. J. B. poika, syntynyt 1880, otettu laitokseen 10.1.1890. Rachitinen,
hyvin myöhään kehittynyt, "havaittiin olevan kokonaan vailla tai
omistavan vaan hiukan oppimisen kykyä alemmassa kansakoulussa", jonka
tähden hänet neuvottiin sieltä laitokseen. Woi varmuudella nauttia
opetusta.

10. A. E. N. poika, syntynyt 1878, otettu laitkokseen 10.1.1890.
Rachitinen, jonka vuoksi vaivainen ruumiiltaan, käynyt kansakoulua
jälkeenjääneitä lapsia varten ja "siellä oppinut vaan vähän
kirjoittamaan, mutta ei juuri muuten osoittanut mitään käsityskykyä".
Käydessäni tuon tuostakin kansakoulussa tapasin hänet aina nukkumassa. -
Woi varmaan nauttia opetusta.

11. J. A. B. poika, syntynyt 1882, otettu laitokseen 11.1.1890. Suuressa
määrässä tylsä ja vähämielinen, kertoo jokla kysymyksen, mitään
vastaamatta, ei tunne nimeään, siivoton. Eristys joka suuntaan
huomattava.

12. J. l. L. poika, syntynyt 1881, otettu laitokseen 11.1.1890. Käynyt
alempaa kansakoulua, mutta sieltä neuvottu laitokseen siitä syystä,
"että hän
on tylsämielinen eikä voi seurata opetusta luokalla". Oli ilman tietoja
laitokseen tullessa, puhui huonosti, käy vähästä hajamieliseksi ja koko
olennoltaan hataraksi". - On kehittynyt erinomaisen ilahduttavalla
tavalla.

13. G. W. F. poika, syntynyt 1972, otettu laitokseen 11.1.1890.
Mielentylsyydeltään tyypillinen, huomattavia mielialan vaihteluita,
sitkeyden puute työssä; ei ole koskaan voinut käydä koulua ja kaikki
opetuksen yritykset kotonakin ovat tyhjiin rauenneet; kotona oli
hänestä, niin täysikasvuinen kuin olikin, hyvin vähän hyötyä. Monessa
suhteessa lapsen kannalla. - Alkaa nyt oppia lukemaan ja työskentelee
ulkosalla melkoisella uutteruudella ja karttuvalla menestksellä.

14. J. A. M. poika, syntynyt 1879, otettu laitokseen 11.1.1890. Kävi
ennemmin alempaa kansakoulua ja lukukauden ylmepää, mutta ei voinut,
opettajan todistuksen mukaan, "tuskin missään aineessa hyötyä
opetuksessa mainitulla luokalla", jota paitsi opettaja "saattoi hänestä
havaita uupumista ja tylsyyttä, jonka vuoksi hän tuskin harvoin tiesi,
mistä oli kysymys". - Wäkiperäisemmän opetuksen alaisena edistyy hän
kyllä, vaikka hitaastikin.

15. J. G. B. poika, syntynyt 1877, otettu laitokseen 13.1.1890.
Tylllsämielinen, neuvottu laitokseen samalta luokalta kuin edellinenkin.
Olisi täällä ollut paikallaan, mutta vanhemmat noutivat hänet pois, kuin
eivät tahtoneet häntä pitää muka "hullujen" kanssa.

16. S. M. tyttö, syntynyt 1878, otettu laitokseen 14.1.1890. Sittenkuin
oli koetettu kuuromykkäkoulussa ja yksityisesti opettaa lasta ja saada
hänet ensin puhumaan, otettiin hän laitokseen tyllsämielisenä ja
puhekyvyttömänä. Kuulo oli melkein säännöllinen, käsitekehitys hyvin
vähän edistynyt, kömpelö ja avuton kaikin puolin. - Puhekyky alkaa
vähitellen kehittyä ja onpa hyvät toiveet, että hän voi nauttia opetusta
ja mahdollisesti olla joksikin käytännölliseksi hyödyksi.


17. A. F. tyttö, syntynyt 1877, otettu laitokseen 15.1.1890. Käytyään
kolme lukukautta korkeammassa kansakoulussa, joll´aikaa "hän näytti
olevan kykynemätön - missä itsenäistä ajatustyötä vaadittiin -
seudaamaan muita, säännöllisiä lapsia" ja "tuontuostakin opetuksen
kestäessä näytti ikäänkuin katkeilevan ja tylsyys ilmestyi sekä kasvojen
ilmeihin että ruumiin ryhtiin", otettiin hänet laitokseen. -
Ruumiillisesti heikko ja riutunut. Wuoden llopussa laskettiin hän
täysimielisenä jälleen laitoksesta kansakouluun.

18. L. G. K. poika, syntynyt 1875, otettu laitokseen 15.1.1890.
Tyypillinen tylsämielinen. Waremmin ollut jonkun aikaa ietarsaaren
opistossa, sittemmin kotettiin opettaa yksityisesti, mutta ilman
menestystä, ollut vuosikausia joutilaana. Puhuu lapsellisen pehmeää ja
kehittymätöntä kieltä, puuttuu kokonaan arvostelukykyä ja kaikkia
tietoja, heikkotahtoinen ja luonteeton; on monessa suhteessa pikku
lapsen kannalla. - Toimittaa niitä näitä käytännöllisiä töitä suurella
uutteruudella.

19. J. G. W. poika, syntynyt 1877, otettu laitokseen 16.1.1890.
Tylsämielinen. Käynyt ennemmin alempaa kansakoulua, mutta kun ei kyennyt
seuraamaan opetusta, täytyi hänen erota; oppi kuitenkin vailinaisen
koneentapaisen sisäluvun. Myöhemmin koetti olla sanomalehden myyjänä,
mutta ei voinut oppia tuntemaan rahan-arvoa, täytyi hänen siitäkin
toimesta luopua.- On huomattu täysin opintakykyiseksi.

20. F. F. F. poika, syntynyt 1872, otettu laitokseen 16.1.1890.
Siveellisesti tylsä ("moral insanity), velttotahtoinen ja kovin
luonteeton. Päästyä lyseon ensi luokalle, täytyi hänen erota,
kykenemättömänä jatkamaan. Ollut myöhemmin käsityöopissa, merellä,
ajoittain hoidolle sijoitettuna maalle ja nauttinut opetusta kotona,
alati yhtä huonolla menestyksellä. - Perheessä taipumuksia
hermoheikkouteen. - Puolentoista vuoden oloajan jälkeen erotettu
laitoksesta, kun havaittiin vaikuttavan kovin turmiollisesti
tovereihinsa.

21. E. A. W. poika, syntynyt 1878, otettu laitokseen 20.1.1890.
Tylsämielinen, ei voinut tehdä selkoa lähimmästä kodin ympäristöstään.
Perhe ylimalkaan heikkolahjaista. Toistamiseen koetettu pitää alemmassa
kansakoulussa, mutta aina turhain koetusten jälkeen erotettu. Kovin
heikkotahtoinen ja helposti vieteltävä kaikenmoiseen pahuuteen. Voi
epäilemättä nauttia opetusta ja oppia työtä tekemään.

22. E. A. T. tyttö, syntynyt 1876, otettu laitokseen 25.1.1890. Oltuaan
muutamia viikkoja laitoksessa, erotettiin hän sekä täysimielisenä että
varsinkin siinä määrässä huonotapaisena, että katsottiin vaaralliseksi
tovereillensa.

23. A. L. H. poika, syntynyt 1880, otettu laitokseen 31.1.1890.
Tylsämielinen. Alemmasta kansakoulusta neuvottu laitokseen, kun oli
siellä "näyttänyt kykenemättömäksi säännöllisesti (allekirjoittaneen
mielestä aivan mahdottomaksi kansakoulussa) seuraamaan opetusta, kaikin
puolin myöhästyneen kehityksensä vuoksi. Hänen hidas ja pitkäveteinen
käsityksensä ja varsinkin kykenemättömyytensä itse jotakuinkin selvästi
julkituoda hänelle lausuttua, on tehnyt vaikeasi pitää häntä
täysimielisiä lapsia varten perustetuissa kouluissa. - Woi epäilemättä
täällä nauttia opetusta.


24. M. I. B. tyttö, syntynyt 1883, otettu laitokseen 3.2.1890. Eretisen
tylsämielinen, mykkä, vaikka kuulo on säännöllinen. Näytti alussa
milt´ei täydellisesti ulkohavaikutuksia vastaanottamattomalta, mitkä
korkeintaan koneellisesti tuntuivat häneen. Jyrkästi ilmaantuvia
mielialan epäsäännöllisyksiä. - On eräissä suhteissa kehittynyt ja
editynyt, mutta on yhä toistaiseksi koetuksella.

25. T. A. S. poika, syntynyt 1880, otettu laitokseen 23.2.1890.
Tyypillinen tylsämielinen; puhekehitys heikko, puhuu vain yksityisiä
sanoja ja nekein enimmäkseen vaikeat ymmärtää; kaikin puolin ylen hidas.
Joutuu ajoittain kaatumataudin tapaisiin kohtauksiin. Kotona on häntä
koetettu opettaa, mutta ilman minkäänlaista menestystä. - Melkoisesta
edistyksestä päätellen ei hän ole opintakyvytön.

26. I. A. R. tyttö, syntynyt 1877, otettu laitokseen 10.4.1890.
Tylsämielisyyden tuntomerkit sangen huottavat. Ei voinut käydä koulua,
vaan on häntä kotona opettanut yksityisopettajatar, kuitenkin vähäisellä
menestyksellä, jonka vuoksi turvattiin laitokseen.- On kaikissa
suhteissa edistynyt ilahduttavalla tavalla.

27. I. A. R. poika, syntynyt 1879, otettu laitokseen 10.4.1890.
Edellisen veli. Samat puutteet kuin sisarella, mutta suuremmassa
määrässä, edistys on kuitenkin tässäkin kohden ollut melkoinen.

28. F. E. S. tyttö, syntynyt 1880, otettu laitokseen 14.4.1890. Pitkien
ponnistusten jälkeen pikkulasten-koulussa on hän oppinut kirjaimet sekä
alkanut tavata. Huomattavassa määrässä tylsä, epäitsenäinen ja avuton,
ei hän millään muotoa voinut lkäydä tylsämielisten lasten koulussa. -
Kehittyy hitaasti, mutta huomattavasti.

29. A. W. R. tyttö, syntynyt 1881, otettu laitokseen 4.8.1890.
Mielenvikaiseksi ja oppimaan peräti mahdottomaksi huomattuna erotettiin
hän vuoden lopussa laitoksessa.

30. K. G. L. poika, syntynyt 1881, otettu laitokseen 8.9.1890.
Huomattavan tylsämielinen; on useimmissa suhteissa pienen lapsen
kannalla; puhekyky hyvin vailinainen, ett´ei outo laisinkaan häntä
tajua. Vilkas ja tavallaan huvitettu ympäristöstään kun hän on,
mahdollisesti se kehitys, joka on jo huomattu, on edelleenkin jatkuva.

31. J. W. S. poika, syntynyt 1875, otettu laitokseen 3.1.1891. Selvästi
tylsämielinen, ns. "mongolialaista tyyppiä", on kaikeassa noin 6
vuotiaan lapsen kannalla. Puhe ja ajatuksen juoksu on täydellisesti
lapsen, ulkonainen käytös samoin; pelkää kaikkea, käynti horjuva ja
epävarma, liikkeet veltot, voimat ylen veltot. Suuressa määrässä
riisillinen. Opintahaluinen.

32. A. M. M. tyttö, syntynyt 1876, otettu laitokseen. 3.2.1891. Kun ei
kyennyt seuraamaan tovereitaan, oli hänen pakkon erota kansakoulun
toiselta luokalta, josta hänet jo varemmin opettajarensa oli neuvonut
laitokseen. Palveli sittemmin lapsenpiikana eri paikoissa, mutta oli
pakotettu joka kerran jonkun viikon kuluttua eroamaan palveluksesta, kun
ei hyvästä thdostaan huolimatta saattanut suorittaa tehtäviään. Niin
tylsämielinen, hataramielinen, huikerteleva ja lapsellinen kuin hän
onkin, lienee hän epäilemättä täysin opintakykyinen.

33. K. T. L. poika, syntynyt 1875, otettu laitokseen 1891. Selvästi
tylsämielinen, ei ole tähän asti voinut oppia eikä saada mitään toimeen.
Hänen henkinen kehityksensä näyttää pysähtyneen 4 eli 5 vuoden ikään,
eikä voitane saada suuresti siitä elpymään. Kun hänen ruumiinvoimansa
ovat hyvin kehittyneet, lienee vielä jonkunlainen työnteon toivo
saavutettavissa.

34. W. R. poika, syntynyt 1878, otettu laitokseen 2.3.1891. Olisi
pitänyt käydä kansakoulua, johon isä hänet vei monet kerrat, mutta
koulunkäynti oli, pääasiallisesti pojan tylsämielisyyden vuoksi, ylen
säännötöntä ja keskeytyi ennen pitkää tykkänään. Vanhemmat kun
kohtelivat häntä vuoroon velttoudella vuoroon ankaruudella, oli
kasvatuksensa uudestaan aljettava. - Oli tykkänään ilman tietoja, mutta
saattaa vielä oppia ja harjautua työhön.

35. A. E. E. tyttö, syntynyt 1883, otettu laitokseen 9.5.1891. Helsingin
Rouvayhdistyksen lastenkodosta neuvottu laitokseen, kun hän ei
lastenkodon muitten holhokkien kanssa voinut seurata kansakoulopetusta,
tylsämielisyytensä vuoksi. Voidaan vähitellen opettaa ja työhön
totuttaa.

36. J. L. poika, syntynyt 1879, otettu laitokseen 10.8.1891.
Tylsämielinen "mongolilaista tyyppiä". Kotiopetus ei menestynyt,
koulunkäynnistä ei puhettakaan, lausi tullessaan vaan pari kolme
ymmärretävää sanaa, muuten vaan enimmäkseen epäselviä äänteitä. Muuten
hän ei ole erittäin alhaalla oleva; on jo ehtinyt oppia monta uutta
sanaa ja melkein kaikki tavalliset äänneyhtymät, jonka vuoksi hän,
tähänastisesta eristyksestä päättäen, epäilemättä on opintakykyinen.

37. A. E. S. poika, syntynyt 1881, otettu laitokseen 15.9.1891. Samoin
kuin edelllinenkin tylsämielinen ja ja "mongoolilainen". Itsepintainen
ja uppiniskainen, kuten näyttää, suurimmaksi osaksi puuttuvan
kasvatuksen vuoksi. Ei ole tehty mitään kasvattamisen koetuksia eikä
edes voitukaan. Puhetaitol hyvin kehittymätön. Opinhaluinen, että kun
itsepintaisuus voitetaan, on hän epäilemättä joihin määrin
opintakykyinen.

38. M. L. tyttö, syntynyt 1875, otettu laitokseen 24.9.1891. On
ilmoitettu, ett´ei hän huonon näkönsä ja suuren ruumiillisen
heikkoutensa vuoksi ole voinut nauttia kouluopetusta. Niinikään on
kotiopetuskin, jota on koetettu, supistunut mitä vähimpiin tuloksiin;
tylsämielisyys, kuten nyt voidaan nähdä, on epäilemätön. Nopeasti
karttuvien ruumiinvoimien ohessa näyttäytyy lisäytynyt toimintahalu;
kaikki merkit osoittavat opintakykyä.

39. W. N. tyttö, syntynyt 1883, otettu laitokseen 22.10.1891. Sanotaan
varhaimassa lapsuudessaan eli 3-vuotiseksi olleen täysilahjainen ja
sellaisena, äidin kuoltua, joutuneen sukulaisen hoitoon, joka
todistettavasti oli rääkännyt ja ylen huonosti hoitanut lasta.
Mielenvikaisena tuotiin hän laitokseen; hurjamielinen, usein raivoisa,
kuulo- ja näkö-houreet epäilemättömiä. Lapsi on melkoisesti tyyntynyt,
saattaa jo osalksi ottaa osaa opetukseen ja työhön, mutta edelleen ylen
ärtyisä. Pidetään koetuksella.
Ohje- ja järjestyssäännöt sairaanhoitajille

Pitkäniemen keskuuslaitoksella (vuodelta 1900)

Ohjesäännöt

1.   Mielisairaalla todella täyttäessään tarkoitustaan kaipaa ehdottomasti
luotettavaa ja sopivaa hoitajaa. Sopimaton hoitaja aikaansaa monelle
sairaalle vahingon, jonka tuhoavaa vaikutusta, sittemmin ei enää saata
korvata. Sitä vastoin on taitava hoitaja sekä lääkärille että sairaalle
aarre, jota ei voida kyllin suureksi arvostella. Hoitajan suuri tärkeys
riippuu siitä asemasta ja työstä, joka sille laitoksessa kuuluu.
Hoitajan pitää huolen sairaista niin päivin kun öisin; pitää silmällä
heitä sekä työ- että lepohetkillä; ja seuraa heitä kävelyille. Hoitajaan
ja hoitajattareen perustuu viimeinkin kaikki. Parhaimmatkin neuvot ja
määräykset ovat hyvin vähäiseksi hyödyksi, jos ne väärin käsittäen ja
taitamattomasti pannaan käytäntöön. Sairaiden hoito ei ole koskaan
semmoinen kuin sen pitäisi olla hyvän hoitajan puutteessa.

2.   Hoitajan tulee sekä ylilääkäriä että lähintä esimiestään kohtaan
noudattaa kuuliaisuutta palveluksessaan, ja yleensä sairaalan
virkamiehiä kohtaan osoittaa heille kuuluvaa kunnioitusta ja
huomaavaisuutta sekä keskenään harjoittaa sopua ja avuliaisuutta.

3.   Hoitajan tulee lempeästi ja kärsivällisesti kohdella sekä
huolellisesti vaalia ja hoitaa sairaita, sävyisesti ja tyynesti saada
heitä noudattamaan hyvää käytöstä ja tarkoin seuraamaan sairaalalle
vahvistettuja sääntöjä, koettaa voittaa heidän kunnioitustaan ja
rakkauttaan, ilmoittaa esimiehelleen jokaisen huomiota ansaitsevan
seikan ja kaikki sairaille tulevat kirjeet ja tavarat ja katsoa,
etteivät potilaat ryhdy rahasta pelaamaan, käy osto- tahi vaihtokauppaa,
jätä luvatta sairaalaa, säilytä rahoja, kirjoitusaineita, sanomalehtiä,
kirjoja ja vahingollisia kapineita niin kuin veitsiä ym. lähetä kirjeitä
tai viestiä, tupakoi ja nauti päihdyttäviä juomia.

4.   Koska sairaat pikemmin ottavat vaarin hoitajan esimerkistä kuin hänen
määräyksistään, on välttämätöntä että nämät alati noudattavat
järjestystä, maltillisuutta, täsmällisyyttä, personallista siisteyttä
sekä hyvää ja kohtelijasta käytöstä.

5.   Hoitaja on edesvastuullinen sairaittensa siivosta puvusta ja
siistitystä ja puhtaasta ulkomuodosta. Siivottomat ja vaatteittensa
repivät sairaat ovat niin paljon kun mahdollista pidettävät samassa
kunnossa kun säädyllisimpiin tapoihin tottuneet. Yleensä ovat
siivottomat tavat poistettavat seuraamalla samaa huolenpitoa ja
tarkkaavaisuutta jota menestyksellä käytetään pienten lasten
vaalimisessa ja hoidossa.

6.   Hoitajalla ei ole yleensä oikeutta käyttää pakkokeinoja sairaille;
mutta jos sellainen toimenpide määrätään, on hoitajan pantava se
käytäntöön mitä suurimmalla tyyneydellä ja lempeydellä, ettei sairaan
mielentila tule kiihotetuksi. Sekä väkivaltaisuudet ja uhkaukset
sairaita kohtaan että pistopuheet ja pilanteko heidän vääristä
luuloistaan pidetään virkavirheenä. Luvatonta on levittää ulkopuolella
sairaalaa tietoja sairaiden käytöksestä ja ilmoittaa
asiaankuulumattomille heidän nimensä.

7.   Kaikki sairaat ovat, joko oleskellen ulkona tai sisällä, alituisen
valvonnan alaisina lukuun ottamatta niitä, jotka ovat ylilääkärin
käskystä erotetut toisista, mutta näitäkin on tarkoin pidettävä
silmällä. Tätä sääntöä on mitä tarkemmin seurattava, varsinkin
sellaisiin sairaisiin nähden, jotka ovat osoittaneet taipumusta
karkaamiseen ja halua itsensä vahingoittamiseen. Hoitaja on velvollinen
suorittamaan myöskin yöpalvelusta.

8.   Hoitaja älkööt koskaan, erityisettä luvatta, jättäkö avaimiaan
sairaille, ei paranemassa olevillekaan eikä parantumattomille, vaan
säilyttäköön avaimiaan taskussaan sekä sulkekoon tarkasti kaikki
avaamansa ovet, jos kohta useinkin niissä käy. Tämän laiminlyöminen
katsotaan virkavirheeksi. Hoitajan tulee tarkoin tallettaa ja laskea
käytössä olleet veitset, haarukat yms. ja vastata jokaisen hänelle
uskotun tavaran katoamisesta.

9.   Jos sairas luvatta poistuu sairaalasta, on sen hoitajan, jonka
huolimattomuus on syynä karkaamiseen, korvattava kustannukset sairaan
paluumatkaan.

10.   Hoitajalla ei ole oikeutta esimiehensä tietämättä tai luvatta lähteä
osastostaan ja sairaalasta.


11. Hoitaja pitäkööt osastonsa järjestyksessä ja hyvässä kunnossa sekä
siinä tarkkaa ilmanvaihdosta, jotta huono ilma on aina poistettu ja
raitista ilmaa olemassa. Hoitaja pitäkööt myös oman huoneensa
järjestyksessä ja siivottuna.

12. Hoitaja ei saa tehdä omia töitään ennen sairaiden levolle käymistä.
Muu osa päivästä kuuluu yksinomaan sairaalalle. Ylilääkärin
suostumuksella saavat sairaat auttaa hoitajia heidän työssään.

13. Ylilääkärillä on oikeus heti erottaa palveluksesta hoitaja, joka on
tavattu oman tai toisen ruoka-annoksen myymisestä tai viemisestä
sairaalasta, epärehellisyydestä, valheellisista tiedonannoista,
juoppoudesta, tahallisesta tottelemattomuudesta ja röyhkeästä
käytöksestä esimiestä kohtaan, ja joka on aiheellisesti solvaissut ja
rääkännyt sairaita, tai tarjonnut heille päihdyttäviä juomia, eli joka
on syyllistynyt johonkin muuhun törkeään rikokseen. muutoin hoitajalla
on sekä sairaalan että omasta puolesta 14 päivän ylös-sanomisen aika.

14. Ylilääkärin luvatta ei saa käydä sairasten luona vieraita.

Järjestyssäännöt.

1. Sisäänotettaessa ovat sairaat kylvetettävät, siistittävät ja
puettavat puhtaisiin vaatteisiin.

2. Ylösnoustuaan sairaat joka aamu joko itse pesevät ja kampaavat, tahi
on pestävät ja kammattavat, tukka on leikattava ja parta ajeltava
tarpeen vaatiessa. – Naissairaiden tukka leikataan ainoastaan lääkärin
suostumuksella puhtauden tai muun asianhaaran niin vaatiessa.

3. Kaikki sairaat ovat puettavat aamuisin lukuun ottamatta vuoteessa
makuutettavia. – Heitä on sittemmin estettävä riisuutumasta vaatteidensa
likaamisesta ja repimisestä.

4. Ulösnoustuaan viettävät sairaat päivänsä päivähuoneessa. Koko
vuorokaudeksi suljettakoon huoneisiin ainoastaan ne, joista siten on
määrätty. – Niidenkin, joita päivisin pidetään suljettuna, tulee niin
paljon kun mahdollista jaloitella jonkun aikaa käytävillä ja
kävelypihoilla,

5. Sairas ei saa maata kenkineen sängyssään. Makaamisesta lattialla ja
portailla on niin paljon kun mahdollista estettävä.

6. Sairasta, joka toisten seurassa tulee levottomaksi, kovaääniseksi tai
tekee väkivaltaisuuksia on rauhoitettava. – Jollei tämä onnistu, on hän
kumppaneistaan erotettava.

7. Alastonta tai puoliksi puettua sairasta älkööt sallittako tulla eikä
myöskään tuoda yhteiseen ruokapöytään. – Aterian aikana on hoitajan
pidettävä huoli, että sairaat käyttäytyvät hiljaisesti ja siivosti.
Hoitajan on valvomien, että kukin sairas syö ateriansa, ja kohdella
sävyisästi ja lempeästi niitä, jotka sitä tekevät vastahakoisesti tai
ovat syötettävät, sekä ilmoittaa esimiehelleen, jos sairas kieltäytyy
syömästä eikä suostu sitä millään tekemään. Sairas ei saa säilyttää
leipää tai muuta ruokaa. Älkööt hoitajan oma ruokahalu estäköön häntä
silmällä pitämästä sairaita.

8. Niitä sairaita, jotka eivät syö yhteisessä ruokapöydässä, ruokitaan
ja syötetään yhteisen ruoka-ajan jälkeen. – Tätä tehdessään on hoitajan
osoittaminen kaikkea mahdollista ystävällisyyttä. – Jollei sairas suostu
syömään täydellistä ateriataan, on se ilmoitettava niin kuin edellisessä
kohdassa on mainittu.

9. Mielenvikaiset kärsivät usein tavallista kovempaa janoa, jonka tähden
hoitajan on katsottavan heillä olevan tilaisuutta sen sammuttamiseen.

10. Ulkotöissä ja kävelyittänsä ovat sairaat puettavat vuodenajan ja
sään mukaan. Pakasella ja kostealla säällä ei saa jättää sairaita
kävelypihoihin.

11. Määrättyinä aikoina on sairaiden oltava makuulla. Yöksi riisutuita
vaatteita säilytetään naulakoissa. Vaatteissaan ei sairas saa käydä
levolle. – Jos hän valittaa vilua, tahtoen maata puvussaan, annettakoon
hänelle, jos siihen on syytä, kahdet peitteet.

12. Öisin etenkin on vältettävä häiritsevää melua