Tolkienin kerrontatyyli

"Bilbo oli hyvin rikas ja kummallinen. Hän oli Konnun ihmetyksen aihe; aina merkillisestä katoamisestaan odottamattomaan paluuseen. Hänen tuomansa rikkaudet olivat Hobittien silmissä muuttuneet tarunhohtoiseksi. Laajasti uskottiin - vaikka vanha kansa vastusti ajatusta - että Repunpää oli kultaa ja aarteita pullollaan. Bilbolla näytti myös olevan ikuinen nuoruus: Yhdeksänkymmenen iässä hän näytti viisikymppiseltä. Konnussa oli niitä jotka pudistivat päätään ja tuumivat tässä olevan liiaksi hyvää; tuntuihan epäoikeudenmukaiselta hänen saaneen ikuinen nuoruus ja kaivosmaiset rikkaudet."

Kritiikkisi voi olla tottakin, en ole kiinnitänyt tekstiin tuollaista huomiota. Itsestäni ollut ihan luettavaa. Kirjoitapa siis oma kirja, kun omaat noin hyvän silmän.

Nimeksi voisi tulla, "Taas yksi seikkailu maailmaa uhkavan taikasormuksen, taikatimantin tai muun vastaavan perässä."

Tuo taikakalu voisi olla vaikka jäniksenkäpälä ja siinä olisi mahtisormuksen, Belgariothin kivenmurikan ja Sparhawkin jalokiven voima. Tuo jäniksen käpälä joutuessaan vääriin käsiin rajäyttäisi koko multiversumin kaikkine gigatriljoonine universumeineen, kuten taikakalut aina. Tämä on taikakalujen ihan normaali ominaisuus. Tässä kirjassa noita jäniksenkäpäliä voisi olla vaikkapa 1000 kappaletta ja ne kaikki voisivat saada saman tuhon aikaan. Sankarit joutusivat etsimään ne kaikki.

Tarinan hahmoja voisi olla ainakin:

- Velho Gangarath "Vanha vuohi", Gandalfin ja Belgarathin risteytymä, joka kykenee muuntautumaan vuoheksi ja tykkää sekaantua vuohiin kuten Belgarath susiin. Kamalan viisas mutta hullu. Johdattaa seikkailijat useammin harhaan kuin oikeaan. Kirjamme kaikki epäloogisuudet selittyvät hänen hulluudellaan.

- Frorion. Frodon ja Belgarionin risteymä, jonka vastuulla on koko universumin pelastaminen, koska muut ei ilmeisesti koko asiasta edes välitä.

Frorion on Gangarathin pojan poika ja hänen isoäitinsä on vuohi. Frorionilla on vuohen korvat ja vuohen häntä, ja joskus puhuessaan hän vahingossa määkäisee kuuluvasti. Frorionia on aina kiusattu "vuohipojaksi" ja on hieman surullinen sankari.

- Paha henki Saurak. Pahisten kuningas, Torakin ja Sauronin risteymä, joka haluaa tuhota universumin. BUAHAHAHHAA!! Saurakin pahuus johtuu hänen pienuutensa synnyttämästä alemmuus kompleksista. Saurakin inkarnaatio on pieni karvainen otus. Kukaan ei varmuudella osaa sanoa onko Saurak hiiri vai hamsteri.

Saurak tekee myös aivan älyttömiä lapsellisia virheitä. Varman voiton edessä Saurak alkaa uhkaamaan lapsellisella tavalla tosiasioita itkien "Mutta, kun minä haluan!". Tällätavoin Saurak onnistuu tuhoamaan koko armeijansa, joka ikinen kerta. Vertaa Torakiin joka tuhosi armeijansa,vaikka voitto oli varma, koska häntä alkoi lapsettamaan. Tai vaikka Napoleon, joka tuhosi koko armeijansa Waterloossa, koska halusi kruunata voittonsa komealla rynnäköllä alivoimaisten brittien ollessa epätoivoissaan puolustusneliössä.

Kukaan ei tiedä, miksi kukaan ylipäänsä tottelee Saurakia. Koska kukaan ei tiedä vastausta, kaikki pahuuteen taipuvaiset näkevät parhaaksi vain totella häntä. Tervehdys Saurak, johtajamme!

- Prinsessa Ce'wyn. Ristetys Ce'nedraa ja Tolkienin naishahmoja. Pakollinen naishahmo, että saataisiin luotua jonkinlaista kolmiodraamaa. Vuohipoikaa yritetään pakkonaittaa nirppanokkaiselle prinsessalle, joka ei vuohta suostu miehekseen ottamaan. Itsenäisellä Cewynillä riittää muitakin ihailijoita kuin vuohipoika Frorion. Ce'wyn pitää itseään narttufemistinä ja halveksii Frorionin kaltaista vuohipoikaa.

Ce'vynin karmea kohtalo on joutua kansansa uhraamana Saurakin vaimoksi tämän lepyttämiseksi, ja heidän avioliitostaan tulee helvetillinen piina molemmille. Tämä murtaa onnettoman Frorionin sydämen, ja hän itkee ja määkii Ce'vynin kohtaloa puolivuotta.

Herra on hyvä ja muistelee, että Tolkien kirjoitti TSH:än alunperin englannin kielelle. Eli se on suomennettu, mistä johtunee kuvailemasi kehno kerrontatyyli.
Suosittelen lukemaan englanninkielisen version trilogiasta. Pirun hidasta luettavaa, mutta takuulla sen arvoista.

Kieli on osa kirjallisuutta, se miten asiat sanotaan on tärkeää, ei vain se, mitä sanotaan. Minusta tuollainen värikäs ja rönsyilevä tyyli sopii aiheeseen hyvin. Omassa ehdotuksessasi sen sijaan lähes kaikki lauseet ovat kieliopillisesti väärin, osa jopa merkitykseltään epäselviä -toisin kun alkuperäisessä (käännöksessä).