"Eikä hän koskaan pyydä minulta anteeksi kun on loukannut minua...", Fiia jatkoi hiljaisella, epävarmalla äänellään, katsoen lasipöydälle asetettua nenäliinapakkausta. Se näytti kiireessä hätäisesti auki revityltä, päällimmäinen nenäliina pursusi ulos kuin tarjoten itseään katselijalle. Fiia nielaisi, ja räpäytti silmiään saadakseen ripsirajassa kimmeltävän kyynelkarpalon putoamaan. Kyynel putosi hänen omalle kämmenselälleen joka kalpeana lepäsi hänen sylissään. Nähdessään kyyneleensä ihollaan Fiia tunsi voimakkaan itsesäälin tunteen sisällään. "Minua on loukattu! Minua on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti! Minä joudun kärsimään hänen itsekkäiden valintojensa takia!" hän huusi mielessään ahdistuneena. Tämä sai aikaan pidättelemättömän itkukohtauksen. Itku ryöpsähti hänen sisältään äänekkäänä, voimakkaana, lohduttomana.
"Ota vain, sitä vartenhan ne siinä ovat", nainen sanoi tottuneesti. Fiian haparoidessa nenäliinaa lasipöydältä nainen rapsutti kaulaansa ja nojautui mietteliään näköisenä taaksepäin työpöytänsä takana. "Tuota noin... Oletko varma että hän tietää loukanneensa sinua? Joskus ihmiset eivät osaa ajatella asioita toisen näkökulmasta, loukkaaminen voi olla tahatonta... Oletko puhunut hänelle suoraan tunteistasi... että niitä on loukattu, ja että miltä sinusta tuntuu?".
"Olen olen, joka kerta", vastasi Fiia melkein huudahtaen. Sitten hän painoi puhtaan nenäliinan hetkeksi poskelleen, kuivatakseen sen kyyneleistä. "Minä olen aina kertonut hänelle miltä se minusta tuntuu, ja näkeehän hän minun aina itkevänkin... Minä ihmettelen hänen tunteettomuuttaan. Ihan kuin... Ihan kuin hän olisi jonkinlainen sadisti."
"Mmmh. Siltä se varmasti tuntuu...", nainen sanoi osaaottavan näköisenä. Hän katsoi Fiiaa pitkään. Jokin tuossa nuoressa naisessa näytti askarruttavan hänen ihmistuntemuksessa harjaantunutta mieltään. Hänen silmissään Fiian olemukseen kätkeytyi jotain mikä melkein pelotti häntä.
..............................->
Kuuntele minua!
3
326
Vastaukset 3
- ToraTora
Hetken epäröityään nainen ojensi Fiialle paperilapun. - Soita tälle henkilölle. Hän voi ehkä auttaa sinua. - Kiitos, teen sen heti, sanoi Fiia ja kiiruhti soittamaan.
- Frankensteinilla, tohtori puhelimessa, kuului Fiian kännykästä.
- Pläp... hän loukkaa aina... pläp pläp... ei pyydä anteeksi... pälä pläp pälä pälä, Fiia selvitti ongelmiaan äkillisen puheripulikohtauksen saaneena.
- Eipä hätiä mitiä neiti, voin auttaa teitä. Tulkaa heti vastaanotolleni, niin katsotaan, sanoi tri Frankenstein. - Klik!
Fiia soitti taksin ja pian hän seisoi synkän kellarioven edessä slummialueella. Asuupa tohtori kummallisessa paikassa... varmaan sellainen omalaatuinen nero, hän ajatteli.
Fiia soitti kelloa ja ovi avautui hitaasti.
- Käykäähän peremmälle, toivotti tohtori. Jokin hänen olemuksessaan sai Fiian karvat nousemaan pystyyn, mutta nyt oli liian myöhäistä perääntyä, sillä ovi paukahti lukkoon hänen takanaan. Pian Fiia makasi leikkauspöydällä tri Frankensteinin tutkiessa Fiiasta ottamaansa kallokuvaa.
- Lobotomia tekee terää, hohotti tohtori ääneen. Fiia yritti liikuttaa jäseniään, muttei onnistunut. - Minut on varmaankin huumattu, oli hänen viimeinen ajatuksensa ennen tajunnan sammumista.- FrankFreud
Leikkauksesta oli kulunut kaksi vuotta, ja Fiia oli vihdoinkin päässyt eroon ongelmistaan. Hän oli opiskellut operaation jälkeen terapeutiksi, koska halusi auttaa toisia, kuten nyt tätä Petraa, jonka ongelmat vaikuttivat hyvin samankaltaisilta kuin aikanaan Fiian omat ongelmat.
"Hän loukkaa minua tahallaan...", Petra jatkoi hiljaisella, epävarmalla äänellään. Hillitön itku ryöpsähti hänen sisältään lohduttomana.
Fiia nyökytteli ymmärtäväisesti päätään ja ojensi hänelle käyntikortin.
- Soita tälle henkilölle, hän auttoi minua kun olin itse vastaavassa tilanteessa, Fiia selitti.
Petra kuivasi kyyneleensä ja alkoi näppäillä tri Frankensteinin numeroa. - sininen2kissa
FrankFreud kirjoitti:
Leikkauksesta oli kulunut kaksi vuotta, ja Fiia oli vihdoinkin päässyt eroon ongelmistaan. Hän oli opiskellut operaation jälkeen terapeutiksi, koska halusi auttaa toisia, kuten nyt tätä Petraa, jonka ongelmat vaikuttivat hyvin samankaltaisilta kuin aikanaan Fiian omat ongelmat.
"Hän loukkaa minua tahallaan...", Petra jatkoi hiljaisella, epävarmalla äänellään. Hillitön itku ryöpsähti hänen sisältään lohduttomana.
Fiia nyökytteli ymmärtäväisesti päätään ja ojensi hänelle käyntikortin.
- Soita tälle henkilölle, hän auttoi minua kun olin itse vastaavassa tilanteessa, Fiia selitti.
Petra kuivasi kyyneleensä ja alkoi näppäillä tri Frankensteinin numeroa.En yhtään tajunnut! Tyhmä tarina, ei kannata jatkaa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Anteeksi arkuuteni
Olen säälittävä, mitä tulee sinun kohtaamiseen. Tunnen vaan itseni todella epävarmaksi sun kanssa. Jos minun olisi pitän531087Kuka melkein täysi-ikäinen hukkui?
Poliisin mukaan nuori oli lähes täysi-ikäinen. Ennen iltakuutta tulleen ilmoituksen mukaan ihminen oli joutunut mahdoll231069Perussuomalaisten kannatus nousi rytinällä Ylen tänään julkaisemassa tuoreimmassa gallup-kyselyssä.
https://yle.fi/a/74-20239449 Perussuomalaisilla hurja- ja ylivoimaisesti suurin nousu tässä uudessa Ylen gallupissa. Kyl514842- 50824
- 46735
- 37659
Tykkäätköhän vielä minusta?
Yhtä paljon, kuin minä sinusta? Haaveissa ollaan kahdestaan, rauhassa ja lähennytään fyysisesti ja tutustutaan syvemmin30616Vihervasemmistofeministinaisasianaiset
Tulevat tänne palstalle haukkumaan miehiä ja naljailemaan miehelle, kehuvat olevansa heitä parempia. Itse asuvat MIEHE181615Muistatko Mikkelin panttivankidraaman?
Uusi draamasarja järkyttävästä tapauksesta on tulossa. Tositapahtumiin perustuva sarja ammentaa vuoden 1986 Mikkelin pan62609Olet ihana
Muru, sä oot ihana. Tunsitko sen sähkön meidän välillä kun oltiin ihan låhekkäin? 👩❤️👩❤️😼😘38562