Aureus riehuu

tulehdus vai jotain muuta?

Kiinostais tietää ittellä ei yli kolmeenkymmeneen vuoteen ole lehmiä ollut siksi pihalla kuin lumiukko, tuosta aureuksesta kuulee aina silloin tällöin puhuttavan, eli mitä se oikei on?

mikä se on? kirjoitti:

tulehdus vai jotain muuta?

Kiinostais tietää ittellä ei yli kolmeenkymmeneen vuoteen ole lehmiä ollut siksi pihalla kuin lumiukko, tuosta aureuksesta kuulee aina silloin tällöin puhuttavan, eli mitä se oikei on?

Lue lisää

paremmin.

Viheliäinen bakteeri, pitää soluja kohonneena, ei vaikuta paljoakaan maitomäärään. Eli solut ovat jossain 2-5 miljoonan tasolla, suurinpiirtein. Ennuste hoidettuna huono, uusii hekästi, toisaalta, jos eläin on muutaman kukauden soluitta, aureus uusii, niin onko se koko pöpö koskaan edes poistunutkaan siitä eläimestä?

bakteeri leviää lehmästä toiseen, ei viihdy ympäristössä. Jos aureuslehmä on viel vuotava, niin pihatossa sellainen eläin on eräänlainen aikapommi. Lypsykoneen kunnon tarkistus on yksi keinoista ehkäsitä aureusta, alipainepumpun riittävä teho, toimivat tykyttäjät ja toimiva paineensäätö, sillä aureusken leviämistä helpottaa kudosvauriot utareessa.

käytännöt vaihtelevat kunnittain, toisissa e-lääkäri antaa antibioottikuurin ilman sen suurempaa tutkimusta, toisilla pitää olla bakteerimääritykset ja herkkyystestit tehty ennenkuin saa lääkkeen. Yhtäkkiä tuntuisi sokealta uskolta labroja kohtaan, että niihin noin pal luotetaan, mutta onhan se parempi että; enisnnäkin onko bakteeriaksvua vai johtuuko kohonneet solumäärät jostain muusta tekiästä? onko bakteeri sellainen että eläimen immuunivaste voittaa taudin 5-6 päivän tihennetyn lypsyn avulla? Onko bakteeri hoidettavissa, ei aureus/agalactie vai ei? Jos on hoidettavissa oleva hoitoa vaativa tauti, niin tehoaako siihen penisiliini, vai pitääkö käyttää kloksasilliiniä tai kefaleksiiniä, vai ehkä spiramysiiniä, joka ei ole missään nimessä ensisijaisena hoitona ja en käyttäisi sitä huonoille lehmille, jotta olisi käytettävissä hyville lehmille tarvittaessa antibiottilaatu jota bakterit ei ennestään tunne. Lisäksi, kun on 30-40 näytettä, voidaan tehdä tilastoa, että mitä tautia on eniten, ja sitten tehdä sen asian hyväksi jotain ratkaisuja työtapojen, kaluston ja navetan olosuhteiden muutosta silmälläpitäen hankaloittaakseen baktereiden liiallista kasvua. Eli otetaanko näytteet vai ei? Labat maksaa valion labrassa s-joella 2.5€ kappale. Yhden turhan penisiliikuutin hinta on jotain 160€ tasoa, sisältää hoidot tulonmenetykset, sekä periaatteessa jokainen ab hoito on pieni askel lähemmäs resistenttiä kantaa.

Siitä ei ole pienintäkää käsitystä että voiko utaretulehdus olla virusperäinen juttu..

onneksi myös ihmislääketieteessä on alettu hahmottaa että antibiootteja saa käyttää vain, jos on ilmeistä että niistä on hyötyä potilaalle. Virusperäiseen flunssaan ei syödä v-peniä, se tauta sairastetaan pois. Heh, mulla oli tuossa muutama vuosi sitte myyräkuume, eli puumala virus, ja ihmeen useat ihmetteli että miksei mulla ole antibiottikuuria. Ei ne antibiootit pysty viruksiin.



Tutustumisen arvoinen juttu:
http://www.valio.fi/maitojame/mm10_02/saureus.htm

MRSA on koko nimeltään metisilliini resistentti Staphylococcus aureus. Eli aika sitkeä kaveri ihmisillekkin...

tietää asiasta kirjoitti:

paremmin.

Viheliäinen bakteeri, pitää soluja kohonneena, ei vaikuta paljoakaan maitomäärään. Eli solut ovat jossain 2-5 miljoonan tasolla, suurinpiirtein. Ennuste hoidettuna huono, uusii hekästi, toisaalta, jos eläin on muutaman kukauden soluitta, aureus uusii, niin onko se koko pöpö koskaan edes poistunutkaan siitä eläimestä?

bakteeri leviää lehmästä toiseen, ei viihdy ympäristössä. Jos aureuslehmä on viel vuotava, niin pihatossa sellainen eläin on eräänlainen aikapommi. Lypsykoneen kunnon tarkistus on yksi keinoista ehkäsitä aureusta, alipainepumpun riittävä teho, toimivat tykyttäjät ja toimiva paineensäätö, sillä aureusken leviämistä helpottaa kudosvauriot utareessa.

käytännöt vaihtelevat kunnittain, toisissa e-lääkäri antaa antibioottikuurin ilman sen suurempaa tutkimusta, toisilla pitää olla bakteerimääritykset ja herkkyystestit tehty ennenkuin saa lääkkeen. Yhtäkkiä tuntuisi sokealta uskolta labroja kohtaan, että niihin noin pal luotetaan, mutta onhan se parempi että; enisnnäkin onko bakteeriaksvua vai johtuuko kohonneet solumäärät jostain muusta tekiästä? onko bakteeri sellainen että eläimen immuunivaste voittaa taudin 5-6 päivän tihennetyn lypsyn avulla? Onko bakteeri hoidettavissa, ei aureus/agalactie vai ei? Jos on hoidettavissa oleva hoitoa vaativa tauti, niin tehoaako siihen penisiliini, vai pitääkö käyttää kloksasilliiniä tai kefaleksiiniä, vai ehkä spiramysiiniä, joka ei ole missään nimessä ensisijaisena hoitona ja en käyttäisi sitä huonoille lehmille, jotta olisi käytettävissä hyville lehmille tarvittaessa antibiottilaatu jota bakterit ei ennestään tunne. Lisäksi, kun on 30-40 näytettä, voidaan tehdä tilastoa, että mitä tautia on eniten, ja sitten tehdä sen asian hyväksi jotain ratkaisuja työtapojen, kaluston ja navetan olosuhteiden muutosta silmälläpitäen hankaloittaakseen baktereiden liiallista kasvua. Eli otetaanko näytteet vai ei? Labat maksaa valion labrassa s-joella 2.5€ kappale. Yhden turhan penisiliikuutin hinta on jotain 160€ tasoa, sisältää hoidot tulonmenetykset, sekä periaatteessa jokainen ab hoito on pieni askel lähemmäs resistenttiä kantaa.

Siitä ei ole pienintäkää käsitystä että voiko utaretulehdus olla virusperäinen juttu..

onneksi myös ihmislääketieteessä on alettu hahmottaa että antibiootteja saa käyttää vain, jos on ilmeistä että niistä on hyötyä potilaalle. Virusperäiseen flunssaan ei syödä v-peniä, se tauta sairastetaan pois. Heh, mulla oli tuossa muutama vuosi sitte myyräkuume, eli puumala virus, ja ihmeen useat ihmetteli että miksei mulla ole antibiottikuuria. Ei ne antibiootit pysty viruksiin.



Tutustumisen arvoinen juttu:
http://www.valio.fi/maitojame/mm10_02/saureus.htm

MRSA on koko nimeltään metisilliini resistentti Staphylococcus aureus. Eli aika sitkeä kaveri ihmisillekkin...

Lue lisää

"ystälältä" navetassa vaikuttaa.

Kiitos vaan opastuksesta.

...miten pankki tulee vastaan, kun lähdetään aureuksia saneeraamaan?

Lypsyjakkara kirjoitti:

...miten pankki tulee vastaan, kun lähdetään aureuksia saneeraamaan?

Antaa se pankki lainarahaa typeriinkin kohteisiin. Jos pankinjohtajalla on henk.koht tietoa asiasta ja vakuuksissa on varaa ja muutenkin on "puhtaat paperit" lainan ottajalla, niin tohtisin väittää että nimi va alle, niin 15.000€ vekkuli on tilillä, ja tuolla saakin jo ostettua usiemman elukan. Eikä korko päätä huimaa jos vakuudet on kunnossa. Eri asia jos mennään kulutusluottojen puolella...

harvinaista että aureuksen saa paranemaan. Vaikka yksi tutkimus väittääkin että paranemistulos penisiliini herkällä aureuksella olisi 40%, kroonisissa alle 15%. Kokemuksen perusteella nuo prosentit tuntuvat optimistisilta...

Tuosta yhdistelmähoidosta on pitänyt tentata e-lääkäriä mutta en ole muistanut. Sillä mun järkeni mukaan olisi järkevää piikin lisäksi antaa penisiliiniä myös tuubina rutiininomaisesti, jolloin saadaan utarekudokseen suuri lääkeainepitoisuus, eli ylitetään ns. bakteereja tappava taso pitkäksi aikaa, eikä vain bakteereiden lisääntymistä estävä taso, jollon bakteerit tapetaan vanhuuteen. Mutta onkohan tämän taktiikan esteenä muut kuin taloudelliset seikat? sillä vesiliukoisen penisiliinin varoajat on muistaakseni 3 päivää ja tuubi penisiliinin varoaika 5 päivää, jolloin yhdistelmähoidossa menee 2 päivää enemmän maitoa sonneille. Hoidon aikana lypsettyä maitoa ei kuulemma saisi antaa sonneille, mutta kummasti on maistunut...


"Suomessa mastiittia aiheuttavat pääasiassa Gram-positiiviset bakteerit. Akuutissa kliinisessä mastiitissa (koodi 301) eristettyjen bakteerien jakauma on Saaren ambulatorisen klinikan alueella seuraava: S. aureus 11 %, KNS 16 %, streptokokit 24 % (Str. dysgalactiae 10 % ja Str. uberis 14 %), koliformit 12 %, pyogenes-syndrooma 4 %, muut 8 %, ja ei kasvua 27 %. Subkliinisten mastiittien osalta positiivisten neljännesten bakteriologinen jakauma on seuraava: S. aureus 10,2 %, KNS 49,6 %, streptokokit 2,1 %, enterokokit 1,2 %, Aerococcus viridans ja Lactococcus lactis kumpikin 0,7 %, koliformit 0,4 %, ja koryneformit (lähinnä C. bovis) 34,4 %. Näistä näytteistä 46 %:ssa ei kasvanut mitään bakteeria; näytteet otettiin otoskarjojen kaikkien lehmien kaikista neljänneksistä. S. aureuksen suhteellinen osuus on Suomessa pienentynyt."

mutta kirjoitti:

harvinaista että aureuksen saa paranemaan. Vaikka yksi tutkimus väittääkin että paranemistulos penisiliini herkällä aureuksella olisi 40%, kroonisissa alle 15%. Kokemuksen perusteella nuo prosentit tuntuvat optimistisilta...

Tuosta yhdistelmähoidosta on pitänyt tentata e-lääkäriä mutta en ole muistanut. Sillä mun järkeni mukaan olisi järkevää piikin lisäksi antaa penisiliiniä myös tuubina rutiininomaisesti, jolloin saadaan utarekudokseen suuri lääkeainepitoisuus, eli ylitetään ns. bakteereja tappava taso pitkäksi aikaa, eikä vain bakteereiden lisääntymistä estävä taso, jollon bakteerit tapetaan vanhuuteen. Mutta onkohan tämän taktiikan esteenä muut kuin taloudelliset seikat? sillä vesiliukoisen penisiliinin varoajat on muistaakseni 3 päivää ja tuubi penisiliinin varoaika 5 päivää, jolloin yhdistelmähoidossa menee 2 päivää enemmän maitoa sonneille. Hoidon aikana lypsettyä maitoa ei kuulemma saisi antaa sonneille, mutta kummasti on maistunut...


"Suomessa mastiittia aiheuttavat pääasiassa Gram-positiiviset bakteerit. Akuutissa kliinisessä mastiitissa (koodi 301) eristettyjen bakteerien jakauma on Saaren ambulatorisen klinikan alueella seuraava: S. aureus 11 %, KNS 16 %, streptokokit 24 % (Str. dysgalactiae 10 % ja Str. uberis 14 %), koliformit 12 %, pyogenes-syndrooma 4 %, muut 8 %, ja ei kasvua 27 %. Subkliinisten mastiittien osalta positiivisten neljännesten bakteriologinen jakauma on seuraava: S. aureus 10,2 %, KNS 49,6 %, streptokokit 2,1 %, enterokokit 1,2 %, Aerococcus viridans ja Lactococcus lactis kumpikin 0,7 %, koliformit 0,4 %, ja koryneformit (lähinnä C. bovis) 34,4 %. Näistä näytteistä 46 %:ssa ei kasvanut mitään bakteeria; näytteet otettiin otoskarjojen kaikkien lehmien kaikista neljänneksistä. S. aureuksen suhteellinen osuus on Suomessa pienentynyt."

Lue lisää

oletko miettinyt mitä se mahdollisesti tekee pötsin bakteeri kannalle,vaikka maittaakin?Sama vasikalle joka jo märehtii.Voipi ampua elukkapolon hulivilipaskalle,näin maallikon hunttailun mukaan ja jos kirjallisuuden antama kuvaus nautaeläimen ruuansulatuselimistöstä pitää paikkansa.Vaan meneppä ja tiedä.

antibioottimaito kirjoitti:

oletko miettinyt mitä se mahdollisesti tekee pötsin bakteeri kannalle,vaikka maittaakin?Sama vasikalle joka jo märehtii.Voipi ampua elukkapolon hulivilipaskalle,näin maallikon hunttailun mukaan ja jos kirjallisuuden antama kuvaus nautaeläimen ruuansulatuselimistöstä pitää paikkansa.Vaan meneppä ja tiedä.

Lue lisää

Jos antibioottipiikin antaa, kuten minä yleensä teen, en suoraan putkiloa utareeseen. Piikittämällä maidon antibioottipitoisuus on pienempi.

antibioottimaito kirjoitti:

oletko miettinyt mitä se mahdollisesti tekee pötsin bakteeri kannalle,vaikka maittaakin?Sama vasikalle joka jo märehtii.Voipi ampua elukkapolon hulivilipaskalle,näin maallikon hunttailun mukaan ja jos kirjallisuuden antama kuvaus nautaeläimen ruuansulatuselimistöstä pitää paikkansa.Vaan meneppä ja tiedä.

Lue lisää

Et 10-15 litraa päivässä voi antaa huoletta tuommoselle 14kk ikääselle sonnille... Jos vattan lyö vekkulille niin sitten pitää lopettaa. ja tietysti varovasti aloottaa... että ei heti sitä 10 litraa kerralla. Ja kun hapattaa sen maidon aiv hapolla niin ei tartte heti lypsyn jälkeen kaikkea juottaa, ja g-penisiliini menettää toimintakykynsä suolahapon vaikutuksesta, niin aikalailla vähäinen sen antibiootin vaikutus sonnipoijan vattassa on. Muitten antibioottien vaikutuksesta en tiiä...

Nii, ja kun muistaa lopetaa sen antibiootti maidon juottamisen hyvissä ajoin ennen teuraaksi laittamista..

uskokaa tai älkää, meillä on 10 vuoden aikana ollut tasan kaksi utaretulehdusta. Kumpikaan ei ollut aureus.
Salaisuus piilee puhtaudessa.
Kaikilla lehmillä talvella liivit joissa sanomalehteä kunnon kerros (tulee kierrettyä käräyspaperilaatikot ja sukulaisten lehtihyllyt) Liivin pussi vaihdetaan kahden viikon välein. Parressa kumimatto ja paljon kuiviketta. Meillä on kutteria. Lehmät pannaan pääsääntöisesti rungon pituuden mukaan parsiin joita voidaan vähän lyhentää tai pidentää tarpeen mukaan.
Lehmiä harjataan, ajetaan karvoja ja pestään.
Solut aina alle 30 000, bakteerit viimeksi 2500.
Lomittajat on aina hyvin toimineet, tuotos laskee vähäsen tietysti kun vieras lypsäjä ja tekee vähän eri tavalla mutta muuten ovat hyvin säilyneet lehmät. Mie opastan aina hyvin ja neuvon sen lypsyn miten se tehdään. Meillä lypsetään niin, että tyhjäksi tulee haitarin mukaan. Lehmiä ei ole ikään tulpattu eikä vedätetty tai painettu tahi hierottu. Jos ei ittestään tyhjene niin jääköön tyhjenemättä. Ei ne ole tulehtuneetkaan vaikka maitoa on tissiin jäänytkin (mikä on harvinaista). Nämä kaksi tulehdusta oli ostohiehoissa joilla tullessa kauheat paskapanssarit kankussa ja kyljissä. Kyllä sai pestä pitkään ennen kuin läksi.
Sen jälkeen on olleet terveitä.
Meillä on sekarotuiset lehmät ne kun on tulleet käytännössä todistettua kestävämmiksi kun aiemmat ay:t. Viimeisin puhdas ay oli vuonna 1989. Ostohiehot oli holsteinia.
Ainoa missä on ollut ongelmia on se, että maaseutukeskuksen neuvoja ei usko että ongelmia ei ole. Neuvoja myös piinallisen sitkeästi yrittää ruokintasuunnitelmaan panna viljaa jota meillä ei syötetä. Syövät kokoviljasäilörehua ja valmista nappulaa jos on tarvis. Ja tiedoksi, keskituotos oli viime laskujen mukaan 7900 mikä on meidän mielestä tarpeeksi.
Harmi vaan että alkaa tota ikää olla eikä myö enää montaa vuotta näitä elukoita pidetä.

ei ole kirjoitti:

uskokaa tai älkää, meillä on 10 vuoden aikana ollut tasan kaksi utaretulehdusta. Kumpikaan ei ollut aureus.
Salaisuus piilee puhtaudessa.
Kaikilla lehmillä talvella liivit joissa sanomalehteä kunnon kerros (tulee kierrettyä käräyspaperilaatikot ja sukulaisten lehtihyllyt) Liivin pussi vaihdetaan kahden viikon välein. Parressa kumimatto ja paljon kuiviketta. Meillä on kutteria. Lehmät pannaan pääsääntöisesti rungon pituuden mukaan parsiin joita voidaan vähän lyhentää tai pidentää tarpeen mukaan.
Lehmiä harjataan, ajetaan karvoja ja pestään.
Solut aina alle 30 000, bakteerit viimeksi 2500.
Lomittajat on aina hyvin toimineet, tuotos laskee vähäsen tietysti kun vieras lypsäjä ja tekee vähän eri tavalla mutta muuten ovat hyvin säilyneet lehmät. Mie opastan aina hyvin ja neuvon sen lypsyn miten se tehdään. Meillä lypsetään niin, että tyhjäksi tulee haitarin mukaan. Lehmiä ei ole ikään tulpattu eikä vedätetty tai painettu tahi hierottu. Jos ei ittestään tyhjene niin jääköön tyhjenemättä. Ei ne ole tulehtuneetkaan vaikka maitoa on tissiin jäänytkin (mikä on harvinaista). Nämä kaksi tulehdusta oli ostohiehoissa joilla tullessa kauheat paskapanssarit kankussa ja kyljissä. Kyllä sai pestä pitkään ennen kuin läksi.
Sen jälkeen on olleet terveitä.
Meillä on sekarotuiset lehmät ne kun on tulleet käytännössä todistettua kestävämmiksi kun aiemmat ay:t. Viimeisin puhdas ay oli vuonna 1989. Ostohiehot oli holsteinia.
Ainoa missä on ollut ongelmia on se, että maaseutukeskuksen neuvoja ei usko että ongelmia ei ole. Neuvoja myös piinallisen sitkeästi yrittää ruokintasuunnitelmaan panna viljaa jota meillä ei syötetä. Syövät kokoviljasäilörehua ja valmista nappulaa jos on tarvis. Ja tiedoksi, keskituotos oli viime laskujen mukaan 7900 mikä on meidän mielestä tarpeeksi.
Harmi vaan että alkaa tota ikää olla eikä myö enää montaa vuotta näitä elukoita pidetä.

Lue lisää

on kannattavinta touhua mitä voi tehdä navetassa.
Kyllä tuo puhtaus on tärkeä varsinki kaikki mikä on utareen kanssa lähellä.
Oikein tulee surku kun näkee tv:ssä ja lehdissä kuvia nykyajan Pihatto navetoista missä lehmät talsivat kurakäytävillä ja makuuparsissa on melkein samanmoinen kurakuorrutus ja toisten lehmien utareista vuotanutta maitoa mutta kyllähän ne solut tahtoo huijella siellä satojen tuhansien huipeilla.Tahtoo olla vaikea tehdä lehmästä koneen osa niin kuin ropottinavetassa on tarkoitus.Muuten joka lehmällä pitää olla oma lypsyrätti ja lämminvesi.Koskaan en uskonut ns.kosteisiin rätteihin kyllä nillä pesu on "paskan silitystä"ei sen poistoa.Parren mitta on kyllä kaiken A ja O,ja parsilaitteet,meillä oli Alfan garnd vai mikä se oli siinä kuitenkin oli edessä tuumaset putket aitana ja lehmä oli tosi vapaana.

ei ole kirjoitti:

uskokaa tai älkää, meillä on 10 vuoden aikana ollut tasan kaksi utaretulehdusta. Kumpikaan ei ollut aureus.
Salaisuus piilee puhtaudessa.
Kaikilla lehmillä talvella liivit joissa sanomalehteä kunnon kerros (tulee kierrettyä käräyspaperilaatikot ja sukulaisten lehtihyllyt) Liivin pussi vaihdetaan kahden viikon välein. Parressa kumimatto ja paljon kuiviketta. Meillä on kutteria. Lehmät pannaan pääsääntöisesti rungon pituuden mukaan parsiin joita voidaan vähän lyhentää tai pidentää tarpeen mukaan.
Lehmiä harjataan, ajetaan karvoja ja pestään.
Solut aina alle 30 000, bakteerit viimeksi 2500.
Lomittajat on aina hyvin toimineet, tuotos laskee vähäsen tietysti kun vieras lypsäjä ja tekee vähän eri tavalla mutta muuten ovat hyvin säilyneet lehmät. Mie opastan aina hyvin ja neuvon sen lypsyn miten se tehdään. Meillä lypsetään niin, että tyhjäksi tulee haitarin mukaan. Lehmiä ei ole ikään tulpattu eikä vedätetty tai painettu tahi hierottu. Jos ei ittestään tyhjene niin jääköön tyhjenemättä. Ei ne ole tulehtuneetkaan vaikka maitoa on tissiin jäänytkin (mikä on harvinaista). Nämä kaksi tulehdusta oli ostohiehoissa joilla tullessa kauheat paskapanssarit kankussa ja kyljissä. Kyllä sai pestä pitkään ennen kuin läksi.
Sen jälkeen on olleet terveitä.
Meillä on sekarotuiset lehmät ne kun on tulleet käytännössä todistettua kestävämmiksi kun aiemmat ay:t. Viimeisin puhdas ay oli vuonna 1989. Ostohiehot oli holsteinia.
Ainoa missä on ollut ongelmia on se, että maaseutukeskuksen neuvoja ei usko että ongelmia ei ole. Neuvoja myös piinallisen sitkeästi yrittää ruokintasuunnitelmaan panna viljaa jota meillä ei syötetä. Syövät kokoviljasäilörehua ja valmista nappulaa jos on tarvis. Ja tiedoksi, keskituotos oli viime laskujen mukaan 7900 mikä on meidän mielestä tarpeeksi.
Harmi vaan että alkaa tota ikää olla eikä myö enää montaa vuotta näitä elukoita pidetä.

Lue lisää

Neuvoja, kun kokomaidon solut oli 26, niin voi kuulemma nousta sitte kuin raketti ylöspäin jos tulee pöpö jos elukan immuunivaste ei ole "hereillä". Mutta eipä sitä ole tullut. Tosin nyt on 100 kieppeillä solut kun on kolmannes elukoista menossa umpeen, ja yhdellä on listeria.

Muute, onko kenelläkää tietoa tuon listerian hoidosta? Juu, tiedetään, maaperä bakteeri ja on kotoosin mullan sekaisista heinistä. Oli se semmonen polypilvi kun sitä heinää niitti syksyllä keväällä perustetusta nurmesta nevapellolla... Ihmeesti säilyi, pidin varmana että nämä pallot saa ajaa mettään et ei varmana säily.. Ja se lsiteria on va yhdessä elukassa ja siläkin va yks neljännes hieman soluttaa...

Hygienia lypsyssä meilläkin varmaan auttoi edellä mainittujen saneeraustoimien lisäksi, ja teen nyt näin:

- pesen kädet joka lehmän välillä, soluttavan jälkeen käsidesiä eli en koskaan koske 'samoin käsin' kuin yhtä lehmää

- pesen nännikupit suihkulla joka lehmän välillä

- vetimet lypsyn jälkeen suihkupullolla, ei ikinä kastamalla!

- lypsyjärjestys mikäli mahdollista

Sinulla oli hyvä ja tehokas toimintamalli aureuksen poistoon.Varmasti pysyy kurissa tuolla mallilla.Ainahan niitä saattaa tulla vaikka vedinpolkeman yhteydessä, mutta sille ei voi mitään.Tuohon ei ole muuta lisättävää, kuin että kannattaa karsia aureuslehmät siihen määrään, kuin on lypsykoneita.Aureukset viimeiseksi.Mielellään ei tietysti ollenkaan, mutta aina on joukossa hyviä yksilöitä, joita ei halua hävittää, koska haluaisi niistä vielä jälkeläisiä.

Mutta kuitenkin... Leikkiä tulella, ainakin pihatossa, parsisysteemissä se pysyy paremmin hallinnassa. Tarkka eristäminen, ainut keino. Jos pääsee aureuksesta eroon, ja jos yksikin tulee, niin sen poistaa mielellään. Aina kun on elukalla soluja, näytteet bakteerimäärityksiin.

Semmonen talukko pitäs olla, missä olisi yleisimmät bakteerit, ja niiden hoitomenetelmät, ja jonkinlaisia paranemis ennusteita, ja muuta informaatiota, et mitkä paranee normaalisti muutamassa päivässä tihennetyllä lypsyllä jne. Kun bakteeteita vastaan voidaan taistella, vaikeuttaa niiden elämää, mutta koskaan niistä ei eroon päästä.

Meillä aureusmaito juotetaan sonnivasikoille ja kun kasvatamme sonnit itse, saavat isot sonnipojat maidon, jos pieniä sonnivasikoita ei satu olemaan.

herkkua... meillä kasvaa muutama sonni aina joten olemma juottaneet vaikka niille jos pieniä poikia ei sillä hetkellä ole.
Ja aikaisempaan tosiaan lisään, että meillä on parsinavetta jossa olemme saaneet aureuksen kohtuullisesti kuriin. Ja osa tätä kaikkea on, että olemme hyväksyneet tilanteen ja pyrimme parhaamme mukaan toimimaan vallitsevassa tilanteessa.
Lisäksi unohdin laittaa, että umpeutimme jokusen neljänneksen remontin alussa.

ohjeistaa kuinka lomittajien tulisi toimia sehän on tilan asia.

ohjeet ovat antaneet kaikki lomarenkaan tilat että jos lomituksen aikaan tulee aureus niin heti kiväärillä sievä reikä lehmän otsaan ja raahaus ulos.Eräälläkin tilalla oli kolmen lehmän raatokasa pihassa kun tulivat rodokselta.Ja olivat tyytyväisiä toimintaani koska saattoihan se pelastaa koko karjan epidemialta.

ettei mitään ohjeita ole annettu. Miten toimia, jos esim. pitkän loman tai sijaisavun yhteydessä puhkeaa aureus ongelma??? Kuinka on koulutettu huolellisesta maidonkäsittelystä aureus huomioiden???Kysyn vaan????

Jos aureus ongelmaa on karjassa, niin huomioikaa seuraavat asiat.
1. lypsykoneen kunto: onko huollettu ajallaan, ja nännikumit vaihdettu yms. ja tykyttimien toiminta että jokainen lyö samallalailla.

2. lypsy: Ei mitään kermaryyppyjä tai muitakaan suhauksia kun kone on pois lehmästä. jos lypsimiin jää maitotippa niin se lasketaan paskakouruun. Ei tyhjälypsyä jos aivan eriparin tissit, eli tulppa jos tarvii. Mutta tulppienkanssa leikkimistä vältettävä, ei se pieni eriparisuus haittaa jos lehmä on terve eikä esim haavaumia vetimissä.

2. puhtaus: jokalehmälle oma lypsyrätti, tai useampia. ja lämmin rättivesi, n. 60 astetta. Sitten puhtain käsin tai lypsyhanskoin lypsetään. ja haalarit kans puhtaat, ei missään paskaatippuvissa sitten lypsetä kun kerran ollaan elintarvikkeenkanssa tekemisissä.

3. valuttavat lehmät lypsetään ensin, jos solutilanne sallii.

Ja vielä navetan olosuhteet. Kosteus ja kuumuus ei ole hyväksi. Parempi että on hiukan paskasta mutta kuivaa, kuin liianpuhdasta ja kosteeta. Parsiin vois levittää desifioivaa jauhetta, meijeristä kannattaa kysyä.

4. vedinkasto suihkeena ihan OK, mutta ei se munmielsetä oo mikään oikotie onneen... ei kannata tuudittautua että se olis nopeeapu solutukseen.

Lomituksen ammattilainen kirjoitti:

Jos aureus ongelmaa on karjassa, niin huomioikaa seuraavat asiat.
1. lypsykoneen kunto: onko huollettu ajallaan, ja nännikumit vaihdettu yms. ja tykyttimien toiminta että jokainen lyö samallalailla.

2. lypsy: Ei mitään kermaryyppyjä tai muitakaan suhauksia kun kone on pois lehmästä. jos lypsimiin jää maitotippa niin se lasketaan paskakouruun. Ei tyhjälypsyä jos aivan eriparin tissit, eli tulppa jos tarvii. Mutta tulppienkanssa leikkimistä vältettävä, ei se pieni eriparisuus haittaa jos lehmä on terve eikä esim haavaumia vetimissä.

2. puhtaus: jokalehmälle oma lypsyrätti, tai useampia. ja lämmin rättivesi, n. 60 astetta. Sitten puhtain käsin tai lypsyhanskoin lypsetään. ja haalarit kans puhtaat, ei missään paskaatippuvissa sitten lypsetä kun kerran ollaan elintarvikkeenkanssa tekemisissä.

3. valuttavat lehmät lypsetään ensin, jos solutilanne sallii.

Ja vielä navetan olosuhteet. Kosteus ja kuumuus ei ole hyväksi. Parempi että on hiukan paskasta mutta kuivaa, kuin liianpuhdasta ja kosteeta. Parsiin vois levittää desifioivaa jauhetta, meijeristä kannattaa kysyä.

4. vedinkasto suihkeena ihan OK, mutta ei se munmielsetä oo mikään oikotie onneen... ei kannata tuudittautua että se olis nopeeapu solutukseen.

Lue lisää

vastauksesta.

Lomituksen ammattilainen kirjoitti:

Jos aureus ongelmaa on karjassa, niin huomioikaa seuraavat asiat.
1. lypsykoneen kunto: onko huollettu ajallaan, ja nännikumit vaihdettu yms. ja tykyttimien toiminta että jokainen lyö samallalailla.

2. lypsy: Ei mitään kermaryyppyjä tai muitakaan suhauksia kun kone on pois lehmästä. jos lypsimiin jää maitotippa niin se lasketaan paskakouruun. Ei tyhjälypsyä jos aivan eriparin tissit, eli tulppa jos tarvii. Mutta tulppienkanssa leikkimistä vältettävä, ei se pieni eriparisuus haittaa jos lehmä on terve eikä esim haavaumia vetimissä.

2. puhtaus: jokalehmälle oma lypsyrätti, tai useampia. ja lämmin rättivesi, n. 60 astetta. Sitten puhtain käsin tai lypsyhanskoin lypsetään. ja haalarit kans puhtaat, ei missään paskaatippuvissa sitten lypsetä kun kerran ollaan elintarvikkeenkanssa tekemisissä.

3. valuttavat lehmät lypsetään ensin, jos solutilanne sallii.

Ja vielä navetan olosuhteet. Kosteus ja kuumuus ei ole hyväksi. Parempi että on hiukan paskasta mutta kuivaa, kuin liianpuhdasta ja kosteeta. Parsiin vois levittää desifioivaa jauhetta, meijeristä kannattaa kysyä.

4. vedinkasto suihkeena ihan OK, mutta ei se munmielsetä oo mikään oikotie onneen... ei kannata tuudittautua että se olis nopeeapu solutukseen.

Lue lisää

Tästä on kauan aikaa, mutta koulutilalla oli jatkuvasti ongelmia kun siellä pidettiin opetukseen soveltuvaa lämpötilaa. Systeemiin oli vielä yhdistetty ilmastoinnin minimointi, koska muuten lämmityskulut kuulemma nousivat liikaa.
Onkohan noista infektioista ja navetan lämpötiloista kukaan tehnyt mitään tilastoja. Jollekin hyvä gradun aihe?

rtyuiop kirjoitti:

Tästä on kauan aikaa, mutta koulutilalla oli jatkuvasti ongelmia kun siellä pidettiin opetukseen soveltuvaa lämpötilaa. Systeemiin oli vielä yhdistetty ilmastoinnin minimointi, koska muuten lämmityskulut kuulemma nousivat liikaa.
Onkohan noista infektioista ja navetan lämpötiloista kukaan tehnyt mitään tilastoja. Jollekin hyvä gradun aihe?

Lue lisää

En tiedä.

Wedpo kirjoitti:

En tiedä.

SIIS BAKTEERI TARVITSEE ELÄMISEEN 38C LÄMPÖÄ KOSTEUTTA JA RAVINTEITA
KUN POISTAT YHDEN NOISTA NIIN BAKTEERIN KASVU HIDASTUU

OPTIMI OLOISSA BAKTEERI LISÄÄNTYY JAKAUTUMALLA PUOLENTUNNIN VÄLEIN SAKKIPELIN KERTOIMELLA

AUREUTTA VOI VASTUSTAA KÄYTTÄMÄLLÄ LYPSYHANSKOJA ROKOTTAMALLA ELÄIMET
TEURASTAMALLA RISKIAINES
TAI VAIKKAPA RIITTÄVÄLLÄ LYPSYHYGENIALLA

ESIM PESE LEHMÄ KAHDELLA RÄTILLÄ SÄÄSTÄ PUHTAAMPIRÄTTI LYPSYN JÄLKEEN PUHTAAMMALLA RÄTILLÄ KUIVAAT TISUT JA KASTELET HETI SEN JÄLKEEN VEDINKASTOLLA
LYPSYN JÄLKEEN HUUHTELET NÄNNIKUMIT JOKA LEHMÄN JÄLKEEN SIIS KUUMALLA VEDELLÄ HYVIN

https://thl.fi/fi/web/infektiotaudit/taudit-ja-mikrobit/bakteeritaudit/mrsa

Ei sanomalehti ainakaan aureusta tuo, sanomalehti on yleisen kokemuksen perusteella parantaneet utareterveyttä mutta toisaalta hyvän utareterveyden voi ylläpitää ilman niitäkin. Se riippuu niin navettaolosuhteistakin ja lehmän luonteesta, jos sellainen lehmä joka aina menee sontaansa makuulle niin lehti liiveissä erittäin hyvä, täytyy joka tapauksessa muistaa vaihtaa niitä lehtiä usein eikä pitää viikkotolkulla samaa lehteä alla.

Aureuksiin on useimmiten auttanut lypsykoneen testaus, lypsyrutiininsa tarkastelu (ei tyhjälypsyä) samat "lääkkeet" kyllä kaikkiin utareongelmiin. Hyväkuntoiset vetimet ja sulkijarenkaat. Jos aureus riehuu niin jodipohjaista vedinkastoa yksi purkki kuuriksi ja sitten siirrytään biologisiin aineisiin, ehkä kaksikomponenttisiin joista ainakin minulla hyvät kokemukset. Aureuslehmät poistetaan vähitellen jos vain mahdollista ja ongelmaneljännekset nätisti umpeen.

Ihan höpöhöpöä vaatia parsinavetoita takaisin,se aika on mennyt jo kauan sitten. Kuitenkin toivoisin, että olemassaolevat parsilypsäjät ja heidän navettansa saisi jatkaa käyttöiän loppuun niin halutessaan, ilman ajojahtia ja mollaamista.

Aureus vaatii paljon hoitoa, mutta se kannattaa hyvän lehmän kohdalla. Lääkehoidon lisäksi on hyvä laittaa sairastuneelle lehmälle oma lantakola, mikä kannattaa merkitä. Aureus voidaan helposti rajata tartuttamasta sitä toisiin eläimiin. Lisäksi sairastunut lehmä lypsetään viimeisenä.
Pihatoissa sairastunut lehmä tartuttaa toisia lehmiä samoin kuin muutkin tarttuvat taudit leviävät helposti eläimestä toiseen.
Jos olisin laittamassa navettaa, niin ehdottomasti parsinavetta. Eläimet ja ihmiset voivat hyvin, kun eläimiä on suhteellisen vähän ja on aikaa hoitaa jokainen eläin terveeksi.

Se määrä mitä nykyään pitää olla että edes saisi jotain rahoitusta on niin suuri että se olisi todella suuritöistä hoitaa parsinavetassa. Tästä saamme tietysti kiittää EU:ta. Esimerkkejä on nykyäänkin olemassa jonkin verran, 60-80 lehmää on jo aika temppu oman väen voimin hoitaa parsissa, puhumattakaan jostain yli 100 lehmän parsinavetasta, ainakin yhden lähes 200 lehmän parsinavetan olen vielä kuullut olevan toiminnassa. Ei käy kateeksi lypsäjiä ja siivoojia. Jossain Venäjällä varmaan vielä niitä tuhansien elukoiden parsiyksiköitä, kannukonelypsylläkin varmaan vielä jotain, mutta siellä onkin eläinten hyvinvointivaatimukset ja työn laatutavoitteet hieman leväperäisempiä kun meillä samoin tuotanto-odotukset.

Mutta toisekseen, olen miettinyt onko oma lantakola aureuslehmille hätävarjelun liioittelua, jos sen voi toteuttaa niin tietysti mikäs siinä, olen nähnyt näitä. Eräs virolainen työkaveri kertoi aikoinaan kotimaassaan olleen 100 lehmän navetan jossa joka lehmällä oma lantakola, pitikö paikkansa en tiedä.

Aureus on siitä kinkkinen kuten todettua, että paranee huonosti ja minun kokemuksilla vie maidon niin perusteellisesti että ei ole syytä nähdä vaivaa yhden neljänneksen takia, yleensä kolme jäljelle jäävää kompensoivat tilannetta viimeistään seuraavalla lypsykaudella. Jos mahdollista niin kannattaa aureuseläimet pyrkiä poistamaan karjasta mutta mihinkäs muuhun aureus tulee kun niihin hyviin lehmiin...

Pihatossa taudit kyllä leviää herkästi, lypsyasemalla ongelmallista ainakin vähänkin isommissa karjoissa kun ei voi oikein pitää kunnollista lypsyjärjestystä yllä. Lehmien valikoimiseen aseman portilla tuhraantuu paljon aikaa ja lisää stressiä, ainoa konsti tietysti jos tilanne röyhähtää pahaksi. Hankalimpia voidaan lajitella eroon kokooma-alueelta ennen lypsyä jos on paikka missä pitää niitä sen aikaa kun muut lypsetty niin lypsää viimeisenä. Parsinavetassa toteutettavissa helposti lypsyjärjestys mutta kokemuksena noista suurparsinavetoista että viimeisenä lypsettävien kiertämiseen meneekin oma aikansa suuren päälypsytyön lisäksi sitten ellei eläimiä voida järjestää lypsyjärjestyksen mukaan.

AUREUS RIEHUU MYÖS SAIRAALASSAMRSA NA

Pienellä karjamäärällä tulee toimeen, kun viihtyy navetalla tarpeeksi eikä ole kiire pois töistä. Silloin huomaa heti eläinten syömättömyyden ym. Tarttuvat taudit pysyvät hyvin kurissa , kun jaksaa hoitaa sairastuneen lehmän. On paljon 20 lehmän parsinavetoita ja mielestäi n hyvä niin, koska juuri tarttuvien tautien kannalta on mahdollisuus oitaa terveeksi aureukseenkin sairastunut lehmä.

Pienionkaunista kirjoitti:

Pienellä karjamäärällä tulee toimeen, kun viihtyy navetalla tarpeeksi eikä ole kiire pois töistä. Silloin huomaa heti eläinten syömättömyyden ym. Tarttuvat taudit pysyvät hyvin kurissa , kun jaksaa hoitaa sairastuneen lehmän. On paljon 20 lehmän parsinavetoita ja mielestäi n hyvä niin, koska juuri tarttuvien tautien kannalta on mahdollisuus oitaa terveeksi aureukseenkin sairastunut lehmä.

Lue lisää

Näin on....eihän kaikki halua eikä jaksaa hoitaa monikymenpäistä karjaa. Kun on pieni karja, niin monet sairaudet havaitaan heti alkuvaheessa, jolloin hoito saadaan pikaisesti sairastuneelle eläimelle. .Aureuksen hoito vaatii erittäin suurta hygieniaa ja lypsy viimeisenä.