Olisi kiva kuulla, miten muut ovat menetelleet vastaavassa tilanteessa:
Meillä on pieni ristiriita kastamisen suhteen - mieheni haluaa, että lapsi kastetaan, minä en. Olemme keskustelleet asiasta perin pohjin, mutta näyttää siltä, että joudun antamaan periksi. Kastaminen on mielestäni kaunis perinne ja erittäin merkityksellinen tapahtuma - lapsi liitetään kirkon jäseneksi. Perinteen takia ei kastamista kuitenkaan pitäisi mielestäni tehdä. Monet kastavat lapsensa miettimättä sen kummemmin kasteen merkitystä, mutta tekevät niin, koska se on tapana. Itse en kuulu kirkkoon, enkä usko Jumalaan / jumaliin, eikä minua ole kastettu, enkä haluaisi, että lastammekaan kastettaisiin. Haluaisin, että lapsi voisi isompana itse päättää, kastetaanko hänet vai ei. Itse "uskomattomana" tyyppinä olen hieman skeptinen kasteen suhteen, koska olen sitä mieltä, että mikä minä olen päättämään lapseni kirkkoon liittämisestä? Entä jos hän ei edes tule olemaan kristitty? Yhtä hyvinhän hän voisi olla "uskomaton" kuten äitinsä, tai hindu, tai muslimi, tai... Hänhän on yksilö! Mielestäni kirkkoon ja johonkin uskontoon liittämistä ei voi päättää toisen puolesta... En taida nyt mennä syvemmälle tähän aiheeseen, kysyisin vain, miten muilla on tämä asia ratkaistu? Vaikka meillä todennäköisesti tullaan pitämään ristiäiset jonkun ajan kuluttua, meillä ollaan ainakin keskusteltu kasteen merkityksestä - eikä vain menty suin päin kastamaan...
Kastemekkoa siis hankkimaan! Voihan lapseni heti toimituksen jälkeen erota kirkosta... ;)
ristiäiset vai ei - ristiriitaista
18
3254
Vastaukset
- aihetta
Kyllä vanhemmat päättävät paljon muistakin lapsen asioista kuin kasteesta.
"Uskomattomana tyyppinä" tuskin opetat lapsellesi iltarukouksia tai muuta uskontoon liittyvää,
eikä lapsesi niitä varmaan kaipaakaan, kun ei tiedä sellaisista asioista.
Vanhempien esimerkillähän on suuri vaikutus lapseen.
Tuo asia, että mikä sinä olet päättämään lapsesi kirkkoon liittämisestä, ei varmaan elämän varrella tule olemaan tärkein asia, minkä lapsesipuolesta päätät.
Päättäväthän avoliitossa olevat vanhemmat lapsensa sukunimenkin, vaikkeivät voi tietää, kumman vanhemman nimestä lapsi pitäisi enemmän.
Vanhemmat päättävät usein myös lapsen harrastuksista (ainakin pienten lasten), koska vanhemmathan lapsia harrastuksiin kuljettavat.
Jos jokin harrastus ei ole äidin mieleen, niin vaikka lapsi kuinka haluaisi sinne, niin äiti ei vie, ja lapsen on tyydyttävä siihen.
Ja onhan lapsen tuleva nimikin joku serllainen, mistä vanhemmat pitävät, koska ei voida odottaa niin montaa vuotta, etä lapsi osaisi itse päättää, minkä niminen haluaa olla.
Lapsesi voi vanhemmiten erota kirkosta, ja ryhtyä vaikka hinduksi, mutta aivan vastasyntyneen asioista kuitenkin vanhemmat päättävät.- "Uskomaton äiti"
Kiitos kovasti kommenteistasi! Mukava lukea muiden mielipiteitä aiheesta, itse sitä on jollain tavalla yksin omien ajatustensa kanssa ja kavereilta saa yleensä pääosin tukea omiin mielipiteisiinsä. Mielestäni toisessa saamassani vastauksessa oli hyvä idea se, että pidettäisiin oman näköisemme nimeämisjuhla, johon liitettäisiin uskonto, jos mieheni näin haluaa - vain kirkkoon liittyminen jäisi pois. Miksi liittyä kirkkoon ja alkaa joskus myöhemmin maksamaan kirkollisveroa, kun kirkko itsessään ei ole se juttu. Voihan sitä myös uskoa ja olla kuulumatta kirkkoon. Lapsi voi sitten myöhemmin liittyä, jos haluaa. Mielestäni uskonto ei kuulu siihen listaan, joita vanhemmat päättävät lapsensa puolesta lapsen parhaan hyvinvoinnin takaamiseksi. "Kimuranttia", sanoi mummo, joka kissalla pöytää pyyhki...
- seurakuntalainen...
"Uskomaton äiti" kirjoitti:
Kiitos kovasti kommenteistasi! Mukava lukea muiden mielipiteitä aiheesta, itse sitä on jollain tavalla yksin omien ajatustensa kanssa ja kavereilta saa yleensä pääosin tukea omiin mielipiteisiinsä. Mielestäni toisessa saamassani vastauksessa oli hyvä idea se, että pidettäisiin oman näköisemme nimeämisjuhla, johon liitettäisiin uskonto, jos mieheni näin haluaa - vain kirkkoon liittyminen jäisi pois. Miksi liittyä kirkkoon ja alkaa joskus myöhemmin maksamaan kirkollisveroa, kun kirkko itsessään ei ole se juttu. Voihan sitä myös uskoa ja olla kuulumatta kirkkoon. Lapsi voi sitten myöhemmin liittyä, jos haluaa. Mielestäni uskonto ei kuulu siihen listaan, joita vanhemmat päättävät lapsensa puolesta lapsen parhaan hyvinvoinnin takaamiseksi. "Kimuranttia", sanoi mummo, joka kissalla pöytää pyyhki...
Jos ei halua kastaa lastaan kirkon jäsenyyteen, niin sitten ei kasta. Näinhän asia menee. Mielestäni aika yksinkertaista.
- yksilöitäkin!
Ensinnäkin mahtavaa, että tällaisia "itsestäänselvyyksiä" on alettu miettimään.
Minä en kasta vauvaani vaikka se yleinen tapa onkin.
Uskon Jumalaan, mutten kirkkoon. Lapsi saa päättää asiasta itse isompana.
Monet kastavat lapsen, koska niin PITÄÄ tehdä. Kaikki odottavat ristiäisiä yms. Minusta se on väärin.
Etkö voisi tehdä miehesi kanssa kompromissia? Eihän sinun tarvitse periksi antaa sinulle tärkeässä asiassa. Te voitte pitää nimiäisjuhlat joissa on uskonnollisuus mukana. Pappi voi tulla paikalle ja siunata lapsen, mutta itse kirkkoon liittyminen jää pois. Kummit voivat olla ns. luottoaikuisia..Miltäs kuulostaa? Itse aion pitää tällaiset juhlat ja haluan ehdottomasti että vauvani saa ns.kummeja! Lapsella voi olla myös valkoinen "kastemekko" vaikkei sitä kastetakkaan...ei ole mitään sääntöjä, voitte tehdä juhlista oman näköisenne, mikä sen ihanampaa ;)
Toivottavasti miehesi suostuu! Muillahan ei saisi olla asiaan vaikuttanmista...- meillä
Minä olen itse eronnut kirkosta 19 vuotiaana. Mieheni kuuluu kirkkoon ja hänen toiveestaan esikoinen kastettiin ja tämä toinenkin tullaan kastamaan. Olen ajatellut asian niin, että lapset voivat isona niin halutessaan erota kirkosta.
Toisaalta miehen vanhemmat ja varsinkin sisko ovat uskovaisia ja joskus musta tuntuu, että "aivopesevät" lastamme. Lapsi oli "vahingossa" yhden yön miehen siskon luona ja kyseli sen jälkeen monta viikkoa Jeesuksesta ja taivaan isästä. Johonka minä sitten, että ne jutut ovat tarinoita siinä missä muutkin sadut.. Mun mielestä riittäisi että koulun uskontotunnilla käydään kristinusko läpi siinä missä muutkin uskonnot. Tuosta tuputtamisesta en oikein pidä. Luotan kuitenkin siihen, että lapsistani tulee itsenäisiä, omilla aivoillaan ajattelevia yksilöitä jotka pystyvät tekemään itseään ja omaa uskontoaan koskevia päätöksiä sitten aikuisena. - Onko kokemusta?
Olen myös miettinyt tuota vaihtoehtoa, että pidettäisiin jonkinlainen nimenantojuhla, johon pyydettäisiin pappi siunaamaan lapsi. Ihmetyttää vaan, että onkohan kuinka vaikea löytää pappia, joka suostuu lapsen siunaamaan, ellei lasta kasteta. Meidän seurakunnan pappi ei nimittäin kovin mielellään edes kasta avoparien lapsia, vaan pitäisi olla naimisissa, niin tuskinpa kovin innokkaasti tulee siunaamaan lasta, jota ei kasteta.
- miettinyt myös
Onko kokemusta? kirjoitti:
Olen myös miettinyt tuota vaihtoehtoa, että pidettäisiin jonkinlainen nimenantojuhla, johon pyydettäisiin pappi siunaamaan lapsi. Ihmetyttää vaan, että onkohan kuinka vaikea löytää pappia, joka suostuu lapsen siunaamaan, ellei lasta kasteta. Meidän seurakunnan pappi ei nimittäin kovin mielellään edes kasta avoparien lapsia, vaan pitäisi olla naimisissa, niin tuskinpa kovin innokkaasti tulee siunaamaan lasta, jota ei kasteta.
Monet ev.lut papit ei ala siunaamaan, mutta kannattaa kysyä, koska se on papista kiinni..mutta se ei ole ainut mahdollisuus on muitakin pappeja :)
Adventtikirkonpappi siunaa mielellään, koska heillä on tapana aikuiskaste eikä vauvakaste..muistaakseni heillä vauvat ainoastaan siunataan..sitten on helluntaiseutakunta yms. Ei muuta kuin kyselemään! :) - mape
samaa keskustelua aloittelin tuolla äitien palstalla tästä ja vainajan kohdalta..
On mukavaa että pappi soi tulla paikalle, mutta luuletko että haluaa todella tulla? Eipä taida. Kannattaa käydä lukemassa www.evl.fi ja sieltä kasteesta sun muusta. Lapsen siunaamisesta siellä ei ole mitään ja kun itse aikanaan asiaa olen kysynyt on vastaus ollut ei. Uskoaan tunnustavien lapset kastetaan ja sillä siisti, jos ei tahdo kuulua yhteisöön niin ei kaipaa sen muitakaan rituaaleja sanoi pappi joka aikanaan lapsemme kastoi..
Meillä aloittajan tilanne jossa mies kuuluu kirkkoon ja jolle siis kaste on merkityksellinen asia. Itse olen uskonnoton erotuksena ateistista. Koska asialla ei siis ole merkitystä varsinaisesti niin asia ei ole johtanut kiistaan vaan on toimittu sen mukaan jolle asia on merkityksellinen. Asia olisi toinen jos itse olisi täysin vastaan, mutta eihän sellainen parisuhde ehkä toimisi muutenkaan kun arvostukset ja arvoperustat on erilaiset?
Meillä lapset ovat käyneet seurakunnan kerhot ja rippikouluakin jo. Kasvatuksensa tuloksena suhtautuvat epäillen uskontoon yleensä kuten myös kristinuskoon. Jos joku aikanaan löytää uskonnon ihan mistä tahansa vaikka kristinuskosta niin siitä vaan! Uskovan elämä on tavallaan helppoa ja turvattua, yhteisön tuki ja yhteenkuuluvuus on ainutlaatuista jne. Tällä hetkellä vanhimmasta päästä lapset ovat kyllä eroamassa kirkosta kunhan ikä riittää.
Tuo sanonta vapaa valinta on aika kökkö. Kukapa liittyy kirkkkoon noin normaalisti jos ei sen parissa ole ollut jostain syytä? Herätysliikkeet yms kyllä vetää puoleensa elämän karikoissa. Pitää siis olla aktiivinen jos liittyy aikuisen atai jokin muu motiivi kuin usko itsessään. Kirkosta eroaminen taas on tietoinen ja kantaa ottava päätös nuoren elämässä. Mieluummin näen tapahtuman näin päin kuin jätän sen asian roikkumaan..
Kummien nimenomaan tulee olla luottoaikuisia se on heidän ensisijainen tehtävänsä. Valkoinen mekko on niin symboolinen vaate, että sen käyttö ei kristillisessä tapahtumassa on jo lähellä rienausta. Edelleen kehoitan tutustumaan aiheeseen paremmin ja kunnioittamaan myös kastetta joidenkin ihmisten vakaumuksena.
Niin ja ihan vaan varmuudeksi; en siis kuulu kirkkoon en minkäänlaiseen enkä tunnusta mitään uskontoa, luen vaan tätäkin palstaa kuin piru raamattua.. - Elvis Napoleon I
mape kirjoitti:
samaa keskustelua aloittelin tuolla äitien palstalla tästä ja vainajan kohdalta..
On mukavaa että pappi soi tulla paikalle, mutta luuletko että haluaa todella tulla? Eipä taida. Kannattaa käydä lukemassa www.evl.fi ja sieltä kasteesta sun muusta. Lapsen siunaamisesta siellä ei ole mitään ja kun itse aikanaan asiaa olen kysynyt on vastaus ollut ei. Uskoaan tunnustavien lapset kastetaan ja sillä siisti, jos ei tahdo kuulua yhteisöön niin ei kaipaa sen muitakaan rituaaleja sanoi pappi joka aikanaan lapsemme kastoi..
Meillä aloittajan tilanne jossa mies kuuluu kirkkoon ja jolle siis kaste on merkityksellinen asia. Itse olen uskonnoton erotuksena ateistista. Koska asialla ei siis ole merkitystä varsinaisesti niin asia ei ole johtanut kiistaan vaan on toimittu sen mukaan jolle asia on merkityksellinen. Asia olisi toinen jos itse olisi täysin vastaan, mutta eihän sellainen parisuhde ehkä toimisi muutenkaan kun arvostukset ja arvoperustat on erilaiset?
Meillä lapset ovat käyneet seurakunnan kerhot ja rippikouluakin jo. Kasvatuksensa tuloksena suhtautuvat epäillen uskontoon yleensä kuten myös kristinuskoon. Jos joku aikanaan löytää uskonnon ihan mistä tahansa vaikka kristinuskosta niin siitä vaan! Uskovan elämä on tavallaan helppoa ja turvattua, yhteisön tuki ja yhteenkuuluvuus on ainutlaatuista jne. Tällä hetkellä vanhimmasta päästä lapset ovat kyllä eroamassa kirkosta kunhan ikä riittää.
Tuo sanonta vapaa valinta on aika kökkö. Kukapa liittyy kirkkkoon noin normaalisti jos ei sen parissa ole ollut jostain syytä? Herätysliikkeet yms kyllä vetää puoleensa elämän karikoissa. Pitää siis olla aktiivinen jos liittyy aikuisen atai jokin muu motiivi kuin usko itsessään. Kirkosta eroaminen taas on tietoinen ja kantaa ottava päätös nuoren elämässä. Mieluummin näen tapahtuman näin päin kuin jätän sen asian roikkumaan..
Kummien nimenomaan tulee olla luottoaikuisia se on heidän ensisijainen tehtävänsä. Valkoinen mekko on niin symboolinen vaate, että sen käyttö ei kristillisessä tapahtumassa on jo lähellä rienausta. Edelleen kehoitan tutustumaan aiheeseen paremmin ja kunnioittamaan myös kastetta joidenkin ihmisten vakaumuksena.
Niin ja ihan vaan varmuudeksi; en siis kuulu kirkkoon en minkäänlaiseen enkä tunnusta mitään uskontoa, luen vaan tätäkin palstaa kuin piru raamattua.."Itse olen uskonnoton erotuksena ateistista."
Koska olen itse joutunut "hankaluuksiin" ympäristön kanssa kysyisin, mikä on uskonnoton joka ei ole ateisti? Siis uskotko silti Jumalaan?
Ateistihan tarkoittaa ihmistä joka ei usko jumalaa/jumaliin. Jotkut tahot haluavat esittää sen tarkoittavan jotain muuta (esim."ateismi" nimistä aatetta) tehdäkseen siitä vieroksuttavamman.
Selitän asian ihmisille yleensä kertomalla että olen ateisti koska en usko Jumalaan. - mape
Elvis Napoleon I kirjoitti:
"Itse olen uskonnoton erotuksena ateistista."
Koska olen itse joutunut "hankaluuksiin" ympäristön kanssa kysyisin, mikä on uskonnoton joka ei ole ateisti? Siis uskotko silti Jumalaan?
Ateistihan tarkoittaa ihmistä joka ei usko jumalaa/jumaliin. Jotkut tahot haluavat esittää sen tarkoittavan jotain muuta (esim."ateismi" nimistä aatetta) tehdäkseen siitä vieroksuttavamman.
Selitän asian ihmisille yleensä kertomalla että olen ateisti koska en usko Jumalaan.ateisti on nimenomaan ihminen joka ei usko jumalaan, ei siis mihinkään jumalaan.
Uskonnoton on taas ihminen joka uskoo kyllä johonkin, mutta ei tunnusta mitään uskontoa. Itselläni on usko kohtaloon tosin siinä määrin, että kohtaloonsa voi kyllä vaikuttaa, mutta esim itse olen aina lopulta sellainen jaloilleni putoaja vaikka kuinka synkältä olisi näyttänyt. Jokin johdatus tms on myös varmaan niin sisään kasvatettu, että kun joskus tekee jotakin paha atms niin äkkiä vilkaisee ylös ja pyytää anteeksi..
Jumalaan ja jumaluuteen en usko. Kristinuskon opit ovat jossain määrin historiaan perustuvia kuten monen muunkin uskonnon, mutta minulle siinä ei ole mitään sen totuudellisempaa kuin missään muussakaan uskonnossa.
Lisäksi erona ateistiin pidän toisten uskoa jopa jossain määrin ymmärrettävänä ja järkevänäkin. Isäni oli ateisti ja hänen kanssaan keskustellessa eron meidän välillä huomasi ehkä todella selkeästi verrattuna siihen miten sen saa kirjoitettua tänne.
Ehkä mieluummin sanon olevani uskonnoton koska en todella vastusta uskontoa tai ole sitä vastaan joka taas liittyy aika selvästi ateismiin. Ev.lut määritelmä ateismista onkin; maailmankatsomuksellinen vakaumus, joka kiistää Jumalan olemassaolon ja vaikutuksen maailmankaikkeuteen. Periaatteessa liki meissä jokaisessa on pieni ateismin siemen sillä harvapa taitaa uskoa maialman luomiskertomukseen ja ihmisen syntyyn?
- ristitä.......
mutta nimenantopippalot kyllä pidetään.
Onneksi ei kuuluta kumpikaan kirkkoon. - Samaa joskus pohtinut
Meillä päädyttiin lapsen kastamiseen. Ei lasta voi tyhjiössä kasvattaa tai säilyttää 18 vuoden ikään ja sitten hän alkaa ikään kuin itse päättämään. Kyllä vanhemmilla on vastuu kasvatuksesta myös uskonnon puolella. Meikäläinen luterilaisuus on turvallinen ja suvaitsevainen ympäristö ja suomalainen kulttuuri on sille rakennettu suurelta osin. Uskonnollinen kasvatus on parhaimmillaan lasta kunnioittavaa ja hänen kasvuaan tukevaa, siis positiivisella tavalla yksilöllistä, ilmeisesti miehesikin pyrkii tähän. Jos lapsi joskus haluaa ottaa etäisyyttä uskonnolliseen perinteeseen, on hänellä siihen oikeus. Ehkä sinunkin kannattaa hiukan ottaa selvää, mistä meikäläisessä kristillisyydessä on kysymys ?
- asiaa toisinkin päin!
Onko kastamisesta jotain haittaa? Helpompihan lapsi on nyt "perinteiden mukaan" kastaa ja hän voi itse erota kirkosta niin halutessaan. Hankalampaa siitä voi lapselle tulla, jos häntä ei ole kastettu, mutta tulevaisuudessa sitä haluaa.
Niin tai näin, onhan se tietty vaikea kysymys. Mutta loppujen lopuksi, onko sillä hirveästi väliä? Antaa lapsen sitten myöhemmin päättää, haluaako erota kirkosta vai ei!- EeviTaavi
Sinut varmaan kastettiin pienenä. Ja sitten n.15 vuotiaana menit ripille.
Eikö niin?
Tiesitkö että liityit silloin kirkkoon? Harva tietää.Minäkään en tiennyt. Mutta siksi tapausta kutsutaan konfirmaatioksi eli vahvistukseksi: Kaste joka tahdottamalle vauvalle annettiin, vahvistetaan henkilökohtaisella päätöksellä.
Yritä nyt siinä sitten päättää eroatko kirkosta kun et aikuisenakaan tiedä liittyneesi. - mape
EeviTaavi kirjoitti:
Sinut varmaan kastettiin pienenä. Ja sitten n.15 vuotiaana menit ripille.
Eikö niin?
Tiesitkö että liityit silloin kirkkoon? Harva tietää.Minäkään en tiennyt. Mutta siksi tapausta kutsutaan konfirmaatioksi eli vahvistukseksi: Kaste joka tahdottamalle vauvalle annettiin, vahvistetaan henkilökohtaisella päätöksellä.
Yritä nyt siinä sitten päättää eroatko kirkosta kun et aikuisenakaan tiedä liittyneesi.ei konfirmaatiossa liitytä kirkkoon vaan tunnustetaan usko. Toimitus siis vahvistaa kirkkoon kuulumisen ei muuta. Konfirmoimatta jääminen ei vaikuta jäsenyyteen tms millään tavalla vain siihen voiko tiettyjä asioita tehdä sen jälkeen kirkon jäsenenä kun ei ole aikuisena uskoaan tunnustanut. Muissa yhdistyksissä riittää jäsenkirja..
Tänä päivänä ja jo ammoisina aikoinakin rippikoulussa kyllä kerrotaan asia aika tarkkaan, mutta moniko teini on riparilla uskonnon takia? Kyllä siellä ollaan kavereiden takia ja siksi että äiti saa juhlansa..
- laki säätää
niin.
- Murmeli73
Avioliitto on kompromisseja täynnä. Mieheni kanssa keskustelimme nämä asiat selviksi jo ennen avioitumista. Minä en kuulu kirkkoon, kun taas mieheni kuuluu. Sovimme siis, että lapsia ei kasteta ja otan mieheni sukunimen. Mieheni kyllä muutenkin ymmärtää kantani lasten automaattiseen kirkkoon liittämiseen. Eli sen vuoksi ei asiasta niin kovin suurta vääntöä ollut.
Uskonnoton en ole. Käyn joskus luterilaisessa kirkossa tai jonkin muun kristillisen yhteisön tilaisuuksissa. Lapsemmekin saa kristillisen kasvatuksen ja voi sitten halutessaan kypsemmällä iällä liittyä luterilaiseen kirkoonkin, jos niin haluaa.
Järjestämme syntyvälle lapsellemme kotona kristillisen siunauksen, jossa läheinen sukulainen lukee rukouksen ja ehkä joku laulaa. Keskustelkaa asiasta miehenne kanssa. Miettikää asiaa sillä tavalla, että nyt minä myönnyn tässä ja seuraavan kerran tehdäänkin sitten niin kuin minä haluan. Eli kummalekaan ei pidä jäädä sellainen olo, että toinen jyräsi päätöksen. Voitte tehdä vastaavan diilin kuin meilläkin oli. Keskusteltavat asiathan eivät helposti lopu: lasten nimet, joulunvietto, harrastukset jne. - NIMIÄISET!
Kovin kovin monella tuntuu olevan lapsen syntyessä sama ongelma. Joko molemmat vanhemmista eivät kuulu kirkkoon tai vain toinen. Kummallakaan ei välttämättä ole sen suurempaa halua kuunnella jeesusjuttuja, mutta tokihan juhlat pitäisi ja olisi kiva järjestää, mielellään perinteitä kunnioittavat eikä liian erikoista jota suku ei ymmärrä. Miten tilanteesta selviydytään? Ovatko ristiäiset kirkollisine virrenveisuineen, pappeineen ja jumalajuttuineen pakko ja ainoa järkevä vaihtoehto? No eivät.
Ratkaisu on helppo. Uudelle pienelle ihanuudelle voi järjestää upeat ja juhlavat NIMIÄISET.
Nimiäiset on nimi vauvan ristiäisiä vastaavalle juhlalle silloin kun vanhemmat eivät kuulu kirkkoon tai muusta syystä eivät halua järjestää ristiäisiä ja liittää lastaan kirkon jäseneksi. Meille (pariskunta Helsingin seudulta) syntyi ihana pieni tyttövauva kesällä 2005. Molemmat vanhemmista on kastettu ja kuuluneet nuoruutensa kirkkoon, mutta oman ajattelun myötä molemmat ovat kirkosta eronneet. En itse koe jumalaa saati kirkollisia jumalanpalveluksia lainkaan omakseni. Jos kysytään uskotko jumalaan vai sattumaan, eiköhän se se jälkimmäinen ole :) Lapseni saa päättää aikanaan itse oman näkemyksensä. (Koulussa hän ei-kirkon-jäsenenä tulee osallistumaan uskonnon sijaan eettisen elämänkatsomustiedon opetukseen, jossa myös tutustutaan tasapuolisesti kaikkiin maailman uskontoihin, ei tuputeta pohjoista harvinaisuutta evankelisluterilaisuutta, ainoana oikeana.)
UPEA NIMIÄISJUHLAMME JA SIVIILIKUMMIT
Järjestimme kotonamme 2kk tytöllemme n. 15-20 hengen juhlat joihin kutsuttiin läheisimmät sukulaiset. Nimesimme kolme kummia (jotka ovat siis siviilikummit), kummi tuttavapariskunta ei myöskään ollut kirkon jäseniä. Juhlan puhujan pyysimme Pro-Seremonioista:
http://www.pro-seremoniat.fi/palvelut/
Mukava puhuja kävi luonamme ja auttoi tilaisuuden suunnittelussa ja puheen saimme etukäteen sähköpostilla katsottavaksemme. Etukäteen kävin hankkimassa vauvalle upean valkean nimiäismekon (hankin Haloselta, myydään "ristiäismekkoina") ja kukat nimiäispöytään (olkkarin pieni pöytämme) Omalla äidilläni oli tallessa omissa ristiäisissäni aikanaan käytetty valkea liina ja vesimalja. Tilaisuus alkoi vieraiden kerääntymisellä olohuoneeseen (vieraiden saapuessa minä olin vauvan kanssa piilossa makuuhuoneessa) jonne vauvan isä laittoi soimaan cd:ltä kauniin vivaldin kevään jonka soidessa itse kävelin vauva sylissäni olohuoneeseen, jolloin vieraat näkivät meidät ensimmäisen kerran. Puhuja piti kivan puheen johon kuului osaksi nimen kertominen (tarkoituksella emme olleet kertoneet kenellekään tytön nimeä etukäteen :) , jonka isä lausui ja laittoi samalla tytölle ihanan kukkakaupasta tilaamani pikkuruisen aidon kukkaseppeleen. Pöydällä oli omissa ristiäisissäni ollut malja (pohjalla kaunista koristehiekkaa) jonka veteen kummit laskivat kummilupauksen lausuttuaan kädessään sytytetyt kelluvat valkoiset kynttilät (mitään päänkastelu vesikasteita ei siis nimiäisissä tietenkään ole). Tilaisuuden lopuksi lausuin itse lyhyen kauniin runon ja allekirjoitettiin Pro-Seremonioilta tulleet kauniit kummitodistukset joista yksi jäi muistoksi pienelle tulokkaalle. Ja siirryttiin vapaaseen seurusteluosioon keittiön tarjoilupöydän ääreen :)
Kaikkiaan tilaisuus oli omasta mielestäni kertakaikkiaan upea ja juhlallinen ja parilla vieraista oli jo tippa silmässä kauniista ja liikuttavasta tilaisuudesta, kuten oli kyllä itselläkin. Vinkkejä omien kauniiden nimiäisten järjestämiseen voi katsoa Pro-Seremonioiden sivuilta (ja myös puhujansa osaavat auttaa mieluisan suunnittelussa):
http://www.pro-seremoniat.fi/juhlat/nimiaiset.phtml
MITEN VIRALLINEN PAPERIPUOLI HOIDETAAN?
Vauvan synnyttyä saavat kaikki väestörekisterikeskukselta (riipumatta kuuluuko kirkkoon tai ei) kotiinsa kirjeen jossa kysytään vauvan tulevaa nimeä. Tähän paperiin kirjoitimme koko nimen (voi postittaa ennen tai jälkeen nimiäisiä, ei liity siihen mitenkään) ja vanhempien allekirjoitus. Itse postitimme vasta nimiäisten jälkeen, oli jotenkin kivempi niin. Paluupostissa tuli tytön kelakortti jossa pysyvä henkilötunnus (synnytyssairaalasta saatava tunnus on vain väliaikainen) merkkinä siitä että tyttö on rekisteröity omalla nimellään Suomen väestörekisteriin.
MIKSI VALITA NIMIÄISET RISTIÄISTEN SIJAAN?
Kummien (siviilikummit) ei tarvitse olla kirkon jäseniä. Voivat olla tai olla olematta, ihan sama.
Oman näköinen tilaisuus. Saat järjestää itse juuri sellaiset nimiäiset kuin haluat, et ole pakotettu kirkon vakioristiäiskaavaan.
Saat valita puhujan itse. Voi olla Pro-Seremonioista, sukulainen, tuttu, kenet itse haluat.
Saat halutessasi vaikuttaa puheeseen itse. Pro-Seremonioiden puheen saat etukäteen tarkistettavaksesi, etkä ole pakotettu kuuntelemaan papin puheen mahdollisesti omistasi paljonkin eroavia mielipiteitä tai asioita.
Vapaa musiikki. Ei tarvitse kuunnella virsiä, voit soittaa ihan mitä kaunista musiikkia ikinä itse haluat cd:ltä tai pyytää paikalle vaikka tutun kitaran, pianon, viulun tms. soittajan.
Kukaan ei vaivaannu. Suurin osa suomalaisista vierastaa kirkollista virrenveisuuta ja kädet ristissä papin johdolla rukoilemista, kun asiaan ei uskota itse se tekee olon helposti vaivaantuneeksi. Nimiäisissä tätä ongelmaa ei ole.
Lapsesi tulee säästymään kesätöissään kirkollisverolta ja saa aikanaan valita katsomuksensa itse. Vai liitätkö pienen lapsesi hänen mielipidettään kysymättä automaattisesti myös jäseneksi poliittiseen puolueeseen tai muuhun näkemykselliseen järjestöön? Tuskin :)
Toivottavasti tästä nyt olisi vähän apua jollekin ristiäisiä vierastavalle tai asiaa pohtivalle tuoreelle ei-kirkon-jäsen isälle tai äidille :)
T. Kesävauvan vm. 2005 äiti
Ps. Keskimääräinen kirkollisveroprosentti on 1,5%. Keskimääräisestä 28 000e vuosituloista tekee 420e vuodessa. 30 vuoden työtuloista 12 600euroa. Ja joku vielä sanoo että kun kirkkohäät ja pappi ristiäisiin ovat ilmaiset..! Tosiaan. www.eroakirkosta.fi
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Maksetaanko Vornaselle palkkaa 2 viikon sairaslomasta
Eli torstain kännistä 2 viikon palkallinen sairasloma? Saako muut duunarit myös rännätä 2 viikkoa työnantajan laskuun?2221940- 671699
Mitä te palstan ihanat naiset
Ajattelette hyvin viisaista miehistä, jotka ovat koko ajan jotenkin oudosti väärässä? Vaikka älykkyysosamääräsi olisi 21691496Tapaus Vornanen
Se oli torstai-ilta ja kansanedustaja Vornanen oli juhlimassa seurueensa kanssa pitkän edustusviikon jälkeen. Baarissa o1051189Nainen, kohtelin sua kuin paskaa
Ja silti odotin että annat kaiken anteeksi. Yllätyin kun niin ei käynytkään. Olethan kaikin puolin alle mun tason ja sun631110Nainen, seuraan sun uutta elämää
Hieman naurattaa tuo sun uusi rooli 🤭. Kun et sovi siihen mitenkään. Mutta pakkohan sulla jokin paikka olla missä hämme531075Olet kaikki mitä ikinä tahdonkaan
Voi sinä ihana Jarno olet just se ihminen keneen menin täysin ihastumaan. Kuin salama kirkkaalta taivaalta meidän koht191056- 5995
Ilona Siekkinen
Onko Ilona Siekkinen todellinen henkilö vai tekoälyllä luotu henkilö? Koostettu monesta eri kuvasta ja liitetty yhteen m1950AVARN Security ja julkisen toimeksiannon laiton henkilörekisteri
Kyseessä ei ole VR:än ylläpitämä, vaan Avarnin laiton henkilörekisteri. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000482739.htm13881