Yleensä muisteluista keskustelunaiheena on pidetty, siksi tämä aloitus.
Itse olin kansakoulun toisella luokalla tuona ajankohtana. Olin hieman alle kahdeksan, mutta ymmärsin hyvin rauhan merkityksen. Sitä paitsi minun toiveeni toteutui, sillä kesällä sattui niin että näin yht´aikaa auringon kuun ja valkoisen hevosen. Ja silloin kun jotain toivoo, se toive toteutuu. Toivomukseni oli, että rauha tulisi. Ja niin se tulikin.
Vaikka olin kolmen vanha, kun sota syttyi muistan kuitenkin koko evakkomatkan kulun. Asuimme aika monessa eri paikassa. Minulle ei sota jättänyt järkyttäviä muistoja, jotenkin oli kuitenkin aina turvallinen olo, vaikka jokunen pommikin putosi lähellemme rantaruohikkoon. Ei lapsena osannut pelätä, kun äiti oli aina läsnä.
Kai me nämäkin ajat olemme kokeneet omalla tavallamme. Olisi kyllä mielenkiintoista "kuulla" näitä muistelmia.
Kun tuli rauha syyskuussa 1944
11
643
Vastaukset 11
- tullessa,
mutten muista siitä mitään.
Isäni kuoli talvisodassa, sitä en muista, tosin oli silloin vajaa 2v.
Sota-ajalta minulla on vain muutama muistikuva:lentokoneita lenteli, ikkunoita peitettiin iltaisin, lähimetsässä oli vankeja metsätöissä, pelkäsin heitä, selässä miehillä oli iso V-kirjain, meidänkin pieneen mökkiin tuli karjalaisäiti kahden lapsensa kanssa. Kotini oli Keuruulla.- Raiku'
Rauhan tullessa kotona asuvat karjalaiset itkivät.
Talvisodasta muistan Haapamäen pommituksen, sillä kukkaruukut ikkunalla tärisivät. Matkaa linnuntietä oli enintään 40 km.
Olitko Sinäkin Keuruun kirkolla Jussi R:n koulussa ?
- kat2
Puutetta ja pulaa kaikesta oli, kertoivat vanhemmat ihmiset. Ei sitä lapsi huomannut, kun ei muusta tiennyt. Muistiin jäi jotain, kuten musta pörssi. Aikuisten puheita kuuntelin korvat höröllään.
Lapsuudenystäväni perhe vietti kesät ulkosaaristossa ja syksyllä tulivat "rintamaille". Tuliaisina salakuljetettua pirtua ja merimiehiltä ostettuja tarvikkeita mm silkkisukkia. Heillä oli aina kananmunia ja voita yllin kyllin, kun muut saivat vain korttiannoksensa. Olivat hyvissä väleissä maatalon isäntien kanssa. Vaihtokauppa pelasi.
Sen muistan kuinka siihen aikaan kengät olivat puupohjakenkiä, jotka hajosivat alta aikayksikön. Syksyllä sai kulkea varpaat märkinä. Isäni sai jostain haalittua parkittua sian nahkaa, josta sitten tehtiin minulle ja veljelleni saappaat. Niistä saappaista muistan sen, kuinka ne imivät vettä itseensä, että niistä tuli ihan painavat vvedestä ja varpaat kastuivat niissä. Se oli merkkitapaus, kun sai kumisaappaat. Oli ihmeellistä, kun sai mennä vesilätäkköön ja silti jalat pysyivat kuivina.- Catleija2
Eikös silloin ollut oma possu kasvamassa melkein kaikilla. Ainakin maaseudulla oli näin, vaikkei oltu edes viljelijöitä niin possu oli kuitenkin. Ruoan jätökset, perunoita ja seseitä sille syötettiin. Kesällä myös tuoretta heinää, vesiheinä oli possun mieliapetta.
Sitten possu pantiin lihoiksi ja suolattiin. Pannulla rasva roiskui, kun suolaista siankylkeä paistettiin.
Muistatteko oliko kaupungeissa possuja. - Catleija2
Catleija2 kirjoitti:
Eikös silloin ollut oma possu kasvamassa melkein kaikilla. Ainakin maaseudulla oli näin, vaikkei oltu edes viljelijöitä niin possu oli kuitenkin. Ruoan jätökset, perunoita ja seseitä sille syötettiin. Kesällä myös tuoretta heinää, vesiheinä oli possun mieliapetta.
Sitten possu pantiin lihoiksi ja suolattiin. Pannulla rasva roiskui, kun suolaista siankylkeä paistettiin.
Muistatteko oliko kaupungeissa possuja.seseitä po.leseitä.
- Likka321
Catleija2 kirjoitti:
seseitä po.leseitä.
Sota-ajan possuista en tiedä muuta kuin että äitini vihkipukukangas maksettiin possulla, äiti kun oli maatalon tytär.Äiti kasvatti kaneja pula-aikana saadakseen meille tytöille kaniturkit ja -lakit, kun lämpimistä kankaista oli vielä pulaa.Ne valkeat kaniturkit näyttävät tosi somilta valokuvissa, ja asuun kuului pieni muhvikin, joka on vielä tallessa.
- Sinikynä
Catleija2 kirjoitti:
Eikös silloin ollut oma possu kasvamassa melkein kaikilla. Ainakin maaseudulla oli näin, vaikkei oltu edes viljelijöitä niin possu oli kuitenkin. Ruoan jätökset, perunoita ja seseitä sille syötettiin. Kesällä myös tuoretta heinää, vesiheinä oli possun mieliapetta.
Sitten possu pantiin lihoiksi ja suolattiin. Pannulla rasva roiskui, kun suolaista siankylkeä paistettiin.
Muistatteko oliko kaupungeissa possuja.Catleijalle ja kaikille muillekin muistelijoille tiedoksi, että kyllä kaupungissakin pidettiin sikapossua.
Joissakin tapauksissa Helsingissä pidettiin possua lihoamassa jopa kerrostalon kylpyhuoneessa.
Kyllä nälkä keinot keksii.
- Fanni
Piti luopua inkeriläisperheestä, leikkitoveri Malvista. Myös venäläisestä sotavangista, Aleksanterista, lastenystävästä, joka oli talossa jo 1½ vuotta.
Itkut siinä tuli, jopa aikuisille. Sinne menivät, mitään ei ole kuulunut, vaikka valmiiksi kirjoitetut kirjekuoret annettiin mukaan. Rauhan tullessa olin kahdeksanvuotias. Oli aurinkoinen syyspäivä, ja jotenkin ilouutisen tunnelman olen kokevinani vieläkin laulussa "Paistaa aurinko aina, taivas kirkas on aina, elää saa äiti aina, elää saan minä myös", joskaan sanoissa ei mainita isää.
Minulle rauha merkitsi sitä, että isä tulee kotiin.
Syöksyin ilosta itkien ja nauraen sisälle ja huusin: - Sota on ohi, sota on ohi! Isä tulee kotiin! Isä ei kaadu! Isä ei kaadu!
Ja sitten kompastuin kynnykseen ja kaaduin keittiön lattialle!- Likka321
Synnyin vasta sotien jälkeen, mutta en malta olla kirjoittamatta kaunista muistoa isästäni. Paikallisella reserviupseerikerholla oli tapana järjestää kunniavartio sankarihaudoille jouluaattona. Kävin aina äitini ja sisarusteni kanssa tietysti isiä ihailemassa.Hänelle ei saanut vilkuttaa, katselimme hiljaisna vähän kauempana. Miten komealta isäni näyttikään asepuvussa, joka oli silloin hyvin istuva,saapashousmalli.
- sota-ajan lapsi
Likka321 kirjoitti:
Synnyin vasta sotien jälkeen, mutta en malta olla kirjoittamatta kaunista muistoa isästäni. Paikallisella reserviupseerikerholla oli tapana järjestää kunniavartio sankarihaudoille jouluaattona. Kävin aina äitini ja sisarusteni kanssa tietysti isiä ihailemassa.Hänelle ei saanut vilkuttaa, katselimme hiljaisna vähän kauempana. Miten komealta isäni näyttikään asepuvussa, joka oli silloin hyvin istuva,saapashousmalli.
Syyskuussa 1944 olin seitsemän kuukauden ikäinen, sotamuistoja ei ole. Olin onnekas, varhaislapsuuden vietin pienellä maatilalla, meillä oli siellä hyvä elämä.
Myimme voita ja kananmunia, kesällä mansikoita ja omenaa. Perunaa, lihaa, maitoa ja juureksia oli myös, merestä tuli kalaa. Possuja oli muutama, lampaita, hevonen, kolme lehmää, kanoja ja kaneja. Kanit syötiin ja nahat parkittiin, niistä tuli myssyä, kauluksia ja takkikin minulle. Isä viljeli myös tupakkaa ja pellavaa. Osa tavarasta ilmeisesti päätyi mustaan pörssiin, sitä kautta tuli kahvia, sokeria ja muita silloin yleelisyystarvikkeita.
.
Isä, äiti ja isoäiti kävivät syksyisin läheisellä isolla maatilalla heinä- ja sadonkorjuu apuna. Minä olin siellä usein mukana, leikin pellon laidalla missä oli minulle huopa ja leluja, en voinut olla kovin vanha. Isä ja talon isäntä veivät viljaa myllyyn hevosella, isän tyttönä olin mukana. Palkka työstä tuli meille jauhoina, mistä sitten leivottiin leipää ja keitettiin puuroa talven mittaan.
Pula-aikaan tutustuin vasta 50-luvulla muutettuamme kaupunkiin. Talo rakennettiin isän isänperinnöllä, mutta toimeentulo oli alussa tiukka ja äidille todellinen pettymys. Muistan siitä ajasta kahvi ja sokerikupongit, ja ainaisen nälän. Äiti ei ollut mikään talousihminen joka olisi osannut suunnitella taloutta ja loihtia ruokaa halvalla. Isä meillä useasti teki ruokaa työpäivän jälkeen , perunaa, sipulia ja kalaa keitettynä samassa kattilassa. Lihasoppaa hän myös osasi tehdä ja läskisoosia. Äiti kyllä leipoi pullaa ja teki patapaistia sunnuntaisin jos oli rahaa paistiin. Jos ei, ruoka oli isän vastuulla.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1401009
Poliisin potkija
Kukahan oman elämänsä sankari oli potkaissut poliisia? Iltalehdessä oli juttua.27946Sinä mies olisit
ollut se kenet haluan. Edelleen pidän sinua kaikkein ihanimpana ja tärkeimpänä. Kukaan muu ei ole niinkuin sinä. Mutta s43838- 39725
Miksi jätit minut
Epätietoisuuteen? Tiedän että pelkäsit mitä siitä seuraa jos asiat tulevat mutta silti. Miksen merkinnyt tarpeeksi?48694- 56596
Kun et ota yhteyttä, tarkoittaako se
Että olet menny elämässä eteenpäin ja et myös toivo minulta naiselta viestiä enää?67578Tykkäisitköhän todellisuudessa jutella
Minun kanssa kahdestaan, vai onko tämä palstailu enemmän sinun juttu minun suhteen?57575- 36568
- 76567