Kun tuli rauha syyskuussa 1944

nimetön nyt

Yleensä muisteluista keskustelunaiheena on pidetty, siksi tämä aloitus.
Itse olin kansakoulun toisella luokalla tuona ajankohtana. Olin hieman alle kahdeksan, mutta ymmärsin hyvin rauhan merkityksen. Sitä paitsi minun toiveeni toteutui, sillä kesällä sattui niin että näin yht´aikaa auringon kuun ja valkoisen hevosen. Ja silloin kun jotain toivoo, se toive toteutuu. Toivomukseni oli, että rauha tulisi. Ja niin se tulikin.
Vaikka olin kolmen vanha, kun sota syttyi muistan kuitenkin koko evakkomatkan kulun. Asuimme aika monessa eri paikassa. Minulle ei sota jättänyt järkyttäviä muistoja, jotenkin oli kuitenkin aina turvallinen olo, vaikka jokunen pommikin putosi lähellemme rantaruohikkoon. Ei lapsena osannut pelätä, kun äiti oli aina läsnä.
Kai me nämäkin ajat olemme kokeneet omalla tavallamme. Olisi kyllä mielenkiintoista "kuulla" näitä muistelmia.

11

630

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • tullessa,

      mutten muista siitä mitään.

      Isäni kuoli talvisodassa, sitä en muista, tosin oli silloin vajaa 2v.

      Sota-ajalta minulla on vain muutama muistikuva:lentokoneita lenteli, ikkunoita peitettiin iltaisin, lähimetsässä oli vankeja metsätöissä, pelkäsin heitä, selässä miehillä oli iso V-kirjain, meidänkin pieneen mökkiin tuli karjalaisäiti kahden lapsensa kanssa. Kotini oli Keuruulla.

      • Raiku'

        Rauhan tullessa kotona asuvat karjalaiset itkivät.
        Talvisodasta muistan Haapamäen pommituksen, sillä kukkaruukut ikkunalla tärisivät. Matkaa linnuntietä oli enintään 40 km.
        Olitko Sinäkin Keuruun kirkolla Jussi R:n koulussa ?


    • kat2

      Puutetta ja pulaa kaikesta oli, kertoivat vanhemmat ihmiset. Ei sitä lapsi huomannut, kun ei muusta tiennyt. Muistiin jäi jotain, kuten musta pörssi. Aikuisten puheita kuuntelin korvat höröllään.
      Lapsuudenystäväni perhe vietti kesät ulkosaaristossa ja syksyllä tulivat "rintamaille". Tuliaisina salakuljetettua pirtua ja merimiehiltä ostettuja tarvikkeita mm silkkisukkia. Heillä oli aina kananmunia ja voita yllin kyllin, kun muut saivat vain korttiannoksensa. Olivat hyvissä väleissä maatalon isäntien kanssa. Vaihtokauppa pelasi.
      Sen muistan kuinka siihen aikaan kengät olivat puupohjakenkiä, jotka hajosivat alta aikayksikön. Syksyllä sai kulkea varpaat märkinä. Isäni sai jostain haalittua parkittua sian nahkaa, josta sitten tehtiin minulle ja veljelleni saappaat. Niistä saappaista muistan sen, kuinka ne imivät vettä itseensä, että niistä tuli ihan painavat vvedestä ja varpaat kastuivat niissä. Se oli merkkitapaus, kun sai kumisaappaat. Oli ihmeellistä, kun sai mennä vesilätäkköön ja silti jalat pysyivat kuivina.

      • Catleija2

        Eikös silloin ollut oma possu kasvamassa melkein kaikilla. Ainakin maaseudulla oli näin, vaikkei oltu edes viljelijöitä niin possu oli kuitenkin. Ruoan jätökset, perunoita ja seseitä sille syötettiin. Kesällä myös tuoretta heinää, vesiheinä oli possun mieliapetta.
        Sitten possu pantiin lihoiksi ja suolattiin. Pannulla rasva roiskui, kun suolaista siankylkeä paistettiin.
        Muistatteko oliko kaupungeissa possuja.


      • Catleija2
        Catleija2 kirjoitti:

        Eikös silloin ollut oma possu kasvamassa melkein kaikilla. Ainakin maaseudulla oli näin, vaikkei oltu edes viljelijöitä niin possu oli kuitenkin. Ruoan jätökset, perunoita ja seseitä sille syötettiin. Kesällä myös tuoretta heinää, vesiheinä oli possun mieliapetta.
        Sitten possu pantiin lihoiksi ja suolattiin. Pannulla rasva roiskui, kun suolaista siankylkeä paistettiin.
        Muistatteko oliko kaupungeissa possuja.

        seseitä po.leseitä.


      • Likka321
        Catleija2 kirjoitti:

        seseitä po.leseitä.

        Sota-ajan possuista en tiedä muuta kuin että äitini vihkipukukangas maksettiin possulla, äiti kun oli maatalon tytär.Äiti kasvatti kaneja pula-aikana saadakseen meille tytöille kaniturkit ja -lakit, kun lämpimistä kankaista oli vielä pulaa.Ne valkeat kaniturkit näyttävät tosi somilta valokuvissa, ja asuun kuului pieni muhvikin, joka on vielä tallessa.


      • Sinikynä
        Catleija2 kirjoitti:

        Eikös silloin ollut oma possu kasvamassa melkein kaikilla. Ainakin maaseudulla oli näin, vaikkei oltu edes viljelijöitä niin possu oli kuitenkin. Ruoan jätökset, perunoita ja seseitä sille syötettiin. Kesällä myös tuoretta heinää, vesiheinä oli possun mieliapetta.
        Sitten possu pantiin lihoiksi ja suolattiin. Pannulla rasva roiskui, kun suolaista siankylkeä paistettiin.
        Muistatteko oliko kaupungeissa possuja.

        Catleijalle ja kaikille muillekin muistelijoille tiedoksi, että kyllä kaupungissakin pidettiin sikapossua.
        Joissakin tapauksissa Helsingissä pidettiin possua lihoamassa jopa kerrostalon kylpyhuoneessa.
        Kyllä nälkä keinot keksii.


    • Fanni

      Piti luopua inkeriläisperheestä, leikkitoveri Malvista. Myös venäläisestä sotavangista, Aleksanterista, lastenystävästä, joka oli talossa jo 1½ vuotta.
      Itkut siinä tuli, jopa aikuisille. Sinne menivät, mitään ei ole kuulunut, vaikka valmiiksi kirjoitetut kirjekuoret annettiin mukaan.

    • Rauhan tullessa olin kahdeksanvuotias. Oli aurinkoinen syyspäivä, ja jotenkin ilouutisen tunnelman olen kokevinani vieläkin laulussa "Paistaa aurinko aina, taivas kirkas on aina, elää saa äiti aina, elää saan minä myös", joskaan sanoissa ei mainita isää.
      Minulle rauha merkitsi sitä, että isä tulee kotiin.
      Syöksyin ilosta itkien ja nauraen sisälle ja huusin: - Sota on ohi, sota on ohi! Isä tulee kotiin! Isä ei kaadu! Isä ei kaadu!
      Ja sitten kompastuin kynnykseen ja kaaduin keittiön lattialle!

      • Likka321

        Synnyin vasta sotien jälkeen, mutta en malta olla kirjoittamatta kaunista muistoa isästäni. Paikallisella reserviupseerikerholla oli tapana järjestää kunniavartio sankarihaudoille jouluaattona. Kävin aina äitini ja sisarusteni kanssa tietysti isiä ihailemassa.Hänelle ei saanut vilkuttaa, katselimme hiljaisna vähän kauempana. Miten komealta isäni näyttikään asepuvussa, joka oli silloin hyvin istuva,saapashousmalli.


      • sota-ajan lapsi
        Likka321 kirjoitti:

        Synnyin vasta sotien jälkeen, mutta en malta olla kirjoittamatta kaunista muistoa isästäni. Paikallisella reserviupseerikerholla oli tapana järjestää kunniavartio sankarihaudoille jouluaattona. Kävin aina äitini ja sisarusteni kanssa tietysti isiä ihailemassa.Hänelle ei saanut vilkuttaa, katselimme hiljaisna vähän kauempana. Miten komealta isäni näyttikään asepuvussa, joka oli silloin hyvin istuva,saapashousmalli.

        Syyskuussa 1944 olin seitsemän kuukauden ikäinen, sotamuistoja ei ole. Olin onnekas, varhaislapsuuden vietin pienellä maatilalla, meillä oli siellä hyvä elämä.
        Myimme voita ja kananmunia, kesällä mansikoita ja omenaa. Perunaa, lihaa, maitoa ja juureksia oli myös, merestä tuli kalaa. Possuja oli muutama, lampaita, hevonen, kolme lehmää, kanoja ja kaneja. Kanit syötiin ja nahat parkittiin, niistä tuli myssyä, kauluksia ja takkikin minulle. Isä viljeli myös tupakkaa ja pellavaa. Osa tavarasta ilmeisesti päätyi mustaan pörssiin, sitä kautta tuli kahvia, sokeria ja muita silloin yleelisyystarvikkeita.
        .
        Isä, äiti ja isoäiti kävivät syksyisin läheisellä isolla maatilalla heinä- ja sadonkorjuu apuna. Minä olin siellä usein mukana, leikin pellon laidalla missä oli minulle huopa ja leluja, en voinut olla kovin vanha. Isä ja talon isäntä veivät viljaa myllyyn hevosella, isän tyttönä olin mukana. Palkka työstä tuli meille jauhoina, mistä sitten leivottiin leipää ja keitettiin puuroa talven mittaan.

        Pula-aikaan tutustuin vasta 50-luvulla muutettuamme kaupunkiin. Talo rakennettiin isän isänperinnöllä, mutta toimeentulo oli alussa tiukka ja äidille todellinen pettymys. Muistan siitä ajasta kahvi ja sokerikupongit, ja ainaisen nälän. Äiti ei ollut mikään talousihminen joka olisi osannut suunnitella taloutta ja loihtia ruokaa halvalla. Isä meillä useasti teki ruokaa työpäivän jälkeen , perunaa, sipulia ja kalaa keitettynä samassa kattilassa. Lihasoppaa hän myös osasi tehdä ja läskisoosia. Äiti kyllä leipoi pullaa ja teki patapaistia sunnuntaisin jos oli rahaa paistiin. Jos ei, ruoka oli isän vastuulla.


    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Jaaha, sitä on vasemmistoryhmä käynyt häiriköimässä Purran kodin vieressä

      On näköjään iso lakana levitetty puiden väliin, jossa lukee mm. "Haista vi*** Riikka Purra". Tunkekaa leikkaukset pers..
      Maailman menoa
      169
      6117
    2. Päivi Räsänen vs. Abbas Bahmanpour

      (Bahmanpour on imaami Helsingissä) Syyttäjä siis jahtaa edelleen Räsästä tämän H-puheista, joissa hän on ilmeisesti vaa
      Maailman menoa
      61
      4663
    3. Demokratian uhka: Perussuomalaiset ja polarisoiva "me ja muut" -ajattelu

      Laurence Rees varoittaa, kuinka demokratian heikkeneminen ja autoritaaristen liikkeiden nousu voidaan liittää "me ja muu
      Maailman menoa
      49
      4421
    4. Mistä kummasta voi johtua se, että vasemmistolaiset usein häpeää itseään

      voiko se johtua esim. köyhyydestä? Ja tästä on siis ihan suomalainen tutkimus olemassa. "Suomalainen tutkimus osoittaa
      Maailman menoa
      64
      4249
    5. Palkansaajan oikeus nauttia työuransa hedelmistä

      Työeläkejärjestelmä on verrattavissa pyramidihuijaukseen, jossa alemmat tasot, eli nykyiset palkansaajat, toimivat maksa
      Maailman menoa
      68
      2662
    6. En koskaan tule sinulle tätä kertomaan

      Kun kirjoitin sinulle viimeisintä viestiä, huomasin kyynelten valuvan poskiani pitkin.
      Ikävä
      61
      2172
    7. Saatoin tehdä elämäni isoimman virheen

      Otsikko kertoo kaiken. Miksei kaikki voi olla yksinkertaisempaa?
      Ikävä
      133
      1642
    8. odotatko vielä viestiä minulta...

      Mies...? En tiedä mitä sanoa 😔 auta vähän naista ja tule enemmän vastaan
      Ikävä
      130
      1514
    9. Joroinen räjähdys

      Ja siellä räjähti sähköpakettiauto,joka teki suuret tuhot.
      Hybridi- ja sähköautot
      48
      1453
    10. Kova ikävä parittelukumppania täällä korvessa

      Mutta muuten kyllä on rauhallista.
      Ikävä
      34
      1318
    Aihe