Kun tuli rauha syyskuussa 1944

Rauhan tullessa kotona asuvat karjalaiset itkivät.
Talvisodasta muistan Haapamäen pommituksen, sillä kukkaruukut ikkunalla tärisivät. Matkaa linnuntietä oli enintään 40 km.
Olitko Sinäkin Keuruun kirkolla Jussi R:n koulussa ?

Eikös silloin ollut oma possu kasvamassa melkein kaikilla. Ainakin maaseudulla oli näin, vaikkei oltu edes viljelijöitä niin possu oli kuitenkin. Ruoan jätökset, perunoita ja seseitä sille syötettiin. Kesällä myös tuoretta heinää, vesiheinä oli possun mieliapetta.
Sitten possu pantiin lihoiksi ja suolattiin. Pannulla rasva roiskui, kun suolaista siankylkeä paistettiin.
Muistatteko oliko kaupungeissa possuja.

Catleija2 kirjoitti:

Eikös silloin ollut oma possu kasvamassa melkein kaikilla. Ainakin maaseudulla oli näin, vaikkei oltu edes viljelijöitä niin possu oli kuitenkin. Ruoan jätökset, perunoita ja seseitä sille syötettiin. Kesällä myös tuoretta heinää, vesiheinä oli possun mieliapetta.
Sitten possu pantiin lihoiksi ja suolattiin. Pannulla rasva roiskui, kun suolaista siankylkeä paistettiin.
Muistatteko oliko kaupungeissa possuja.

Lue lisää

seseitä po.leseitä.

Catleija2 kirjoitti:

seseitä po.leseitä.

Sota-ajan possuista en tiedä muuta kuin että äitini vihkipukukangas maksettiin possulla, äiti kun oli maatalon tytär.Äiti kasvatti kaneja pula-aikana saadakseen meille tytöille kaniturkit ja -lakit, kun lämpimistä kankaista oli vielä pulaa.Ne valkeat kaniturkit näyttävät tosi somilta valokuvissa, ja asuun kuului pieni muhvikin, joka on vielä tallessa.

Catleija2 kirjoitti:

Eikös silloin ollut oma possu kasvamassa melkein kaikilla. Ainakin maaseudulla oli näin, vaikkei oltu edes viljelijöitä niin possu oli kuitenkin. Ruoan jätökset, perunoita ja seseitä sille syötettiin. Kesällä myös tuoretta heinää, vesiheinä oli possun mieliapetta.
Sitten possu pantiin lihoiksi ja suolattiin. Pannulla rasva roiskui, kun suolaista siankylkeä paistettiin.
Muistatteko oliko kaupungeissa possuja.

Lue lisää

Catleijalle ja kaikille muillekin muistelijoille tiedoksi, että kyllä kaupungissakin pidettiin sikapossua.
Joissakin tapauksissa Helsingissä pidettiin possua lihoamassa jopa kerrostalon kylpyhuoneessa.
Kyllä nälkä keinot keksii.

Synnyin vasta sotien jälkeen, mutta en malta olla kirjoittamatta kaunista muistoa isästäni. Paikallisella reserviupseerikerholla oli tapana järjestää kunniavartio sankarihaudoille jouluaattona. Kävin aina äitini ja sisarusteni kanssa tietysti isiä ihailemassa.Hänelle ei saanut vilkuttaa, katselimme hiljaisna vähän kauempana. Miten komealta isäni näyttikään asepuvussa, joka oli silloin hyvin istuva,saapashousmalli.

Likka321 kirjoitti:

Synnyin vasta sotien jälkeen, mutta en malta olla kirjoittamatta kaunista muistoa isästäni. Paikallisella reserviupseerikerholla oli tapana järjestää kunniavartio sankarihaudoille jouluaattona. Kävin aina äitini ja sisarusteni kanssa tietysti isiä ihailemassa.Hänelle ei saanut vilkuttaa, katselimme hiljaisna vähän kauempana. Miten komealta isäni näyttikään asepuvussa, joka oli silloin hyvin istuva,saapashousmalli.

Lue lisää

Syyskuussa 1944 olin seitsemän kuukauden ikäinen, sotamuistoja ei ole. Olin onnekas, varhaislapsuuden vietin pienellä maatilalla, meillä oli siellä hyvä elämä.
Myimme voita ja kananmunia, kesällä mansikoita ja omenaa. Perunaa, lihaa, maitoa ja juureksia oli myös, merestä tuli kalaa. Possuja oli muutama, lampaita, hevonen, kolme lehmää, kanoja ja kaneja. Kanit syötiin ja nahat parkittiin, niistä tuli myssyä, kauluksia ja takkikin minulle. Isä viljeli myös tupakkaa ja pellavaa. Osa tavarasta ilmeisesti päätyi mustaan pörssiin, sitä kautta tuli kahvia, sokeria ja muita silloin yleelisyystarvikkeita.
.
Isä, äiti ja isoäiti kävivät syksyisin läheisellä isolla maatilalla heinä- ja sadonkorjuu apuna. Minä olin siellä usein mukana, leikin pellon laidalla missä oli minulle huopa ja leluja, en voinut olla kovin vanha. Isä ja talon isäntä veivät viljaa myllyyn hevosella, isän tyttönä olin mukana. Palkka työstä tuli meille jauhoina, mistä sitten leivottiin leipää ja keitettiin puuroa talven mittaan.

Pula-aikaan tutustuin vasta 50-luvulla muutettuamme kaupunkiin. Talo rakennettiin isän isänperinnöllä, mutta toimeentulo oli alussa tiukka ja äidille todellinen pettymys. Muistan siitä ajasta kahvi ja sokerikupongit, ja ainaisen nälän. Äiti ei ollut mikään talousihminen joka olisi osannut suunnitella taloutta ja loihtia ruokaa halvalla. Isä meillä useasti teki ruokaa työpäivän jälkeen , perunaa, sipulia ja kalaa keitettynä samassa kattilassa. Lihasoppaa hän myös osasi tehdä ja läskisoosia. Äiti kyllä leipoi pullaa ja teki patapaistia sunnuntaisin jos oli rahaa paistiin. Jos ei, ruoka oli isän vastuulla.