Mitä on tapahtunut?

Toivoton_

En tiedä mitä olette tästä mieltä, mutta toivoisin teiltä mielipiteitä tähän asiaan liittyen.

Aloimme seurustelemaan nykyisen avomieheni kanssa kun olimme 17 vuotiaita. Nyt olemme kohta 20v. Heti ensi hetkestä lähtien tulin hyvin toimeen anoppini kanssa, vaikka olenkin tosi ujo ja hiljainen. Elokuussa -06 avomieheni muutti luokseni, 30 neliön yksiöön. Kaikki meni hyvin, saimme avustusta rahallisesti avomiehen vanhemmilta (omilla vanhemmillani ei ole todellakaan varaa auttaa). Viime kuukausien aikana tilanne on mennyt siihen, että MINÄ olen se joka kaiken maksaa. Jonkin verran avustusta vieläkin tulee (n. 50-80e/kk), mutta muuten elämme minun opintorahan ja lainan avulla (ja lainan olen jotunut viime kuussa ottamaan, kun emme olisi millään tulleet toimeen ilman). Rahaa on saanut kinuamalla kinuta, eivätkä appivanhemmat ole maksaneet avomieheni osia laskuista (kuten silloin syksyllä sovittiin; kaikki yhteiset menot puoleksi). Minulle he ovat velkaa nyt 80e näistä laskuista mitkä ovat luvanneet maksaa avomieheni puolesta. Olemme molemmat opiskelijoita, ja avomies ei saa edes opintorahaa/-lainaa, koska vanhemmilla on niin suuret tulot. Appivanhemmat ovat kehoittaneet meitä kuukausi toisensa jälkeen sossun luukulle.

Tämän kuukauden aikana olemme vakavasti alkaneet harkita muuttoa. Asunto olisi valmiina. Hyväkuntoinen kaksio jossa todella halpa vuokra. Ongelmana takuuvuokra. Sosiaalitoimistosta saimme kielteisen päätöksen, että takuuta ei makseta. Joten ei muuta kuin rahallista apua kysymään anopilta. Ja mikä on vastaus? "ei meillä ole varaa yhtään antaa rahaa. Odottakaa niin kauan, että ***** saa töitä". Eli siis minä.

Soitin itkien heti omalle äidilleni ja kerroin tästä asiasta. Hän oli aivan kauhuissaan. Kohta äiti soitti minulle ja kertoi puhuvansa isäni kanssa, jos he maksaisivat takuuvuokramme (n. 350e). Nyt tulee mieleen, miten ihmiset jotka tienaavat kolme kertaa enemmän kuin vanhempani, eivät pysty edes lainaamaan jonkin verran rahaa meille? huom! Lainaamaan. Emmekä ole edes puhuneet koko takuuvuokrasta vaan vain osasta. Totta kai olisimme heti maksaneet takaisin kun saamme töitä. Hävettää jotenkin, kun omat vanhemmat työttömiä ja he ovat valmiita uhraamaan minun ja avomieheni puolesta niin paljon. Tiedän sen, että heillä ei todellakaan ole helppoa taloidellisesti.

Emmekä olisi muuttamassa jos meidän ei oikeasti olisi pakko. Meillä on muovipusseissa, eteisen lattioilla vaatteita, koska meillä ei ole kaappitilaa. Joka paikka on aivan täynnä tavaraa.

Mikä tässä nyt mättää? Tuntuu kuin anoppi olisi aivan eri ihminen. Ei siinä mitään, mukava ihminen on, mutta viime aikoina on tultu siihen, että MINUN pitää maksaa kaikki, MINUN pitää maksaa takuuvuokramme kun pääsen töihin, MINÄ, MINÄ, MINÄ. Ei appivanhemmat, joiden kuuluisi oman poikansa osa maksaa.

Tuntuu jotenkin niin pahalta..

174

14155

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Vävynrenttu

      "Ei appivanhemmat, joiden kuuluisi oman poikansa osa maksaa."

      Siis appivanhempien oikein KUULUISI maksaa TÄYSI-IKÄISEN poikansa eläminen ?

      Haloo, tervetuloa elämään, ihan aikuisten oikeaan sellaiseen !

      • velvollisuus

        Elatusvelvollisuus jatkuu yli täysikäisyyden jos lapsi opiskelee. Ota selvää asioista, ennenkuin intät.


      • Vävynrenttu
        velvollisuus kirjoitti:

        Elatusvelvollisuus jatkuu yli täysikäisyyden jos lapsi opiskelee. Ota selvää asioista, ennenkuin intät.

        On hieman aukkoja tiedossa, kun ei oo tarvinnut koskaan vajota sosiaalipummin tasolle ! Onneks sulla näyttää olevan paremmin homma hanskassa.....


      • palveluja
        Vävynrenttu kirjoitti:

        On hieman aukkoja tiedossa, kun ei oo tarvinnut koskaan vajota sosiaalipummin tasolle ! Onneks sulla näyttää olevan paremmin homma hanskassa.....

        käyttävät ihan jokainen,sinäkin,eikä tarvitse olla sosiaalipummi:asuntotuki,lapsilisä..


      • alkuperäinen1
        palveluja kirjoitti:

        käyttävät ihan jokainen,sinäkin,eikä tarvitse olla sosiaalipummi:asuntotuki,lapsilisä..

        Lapsilisää ei enää 19 vuotiaasta saa. Lapsilisä loppuu kun täyttää 17v.

        Mitään asuntotukea ei ole olemassakaan (joten eipä taida tietosi olla kovin hallussa). Vaan on aumistuki ja asumislisä.

        Älkää alkako oikeesti puhumaan mitä tukea saamme, koska olemme kyllä kaikesta tietoisia. :)

        Ja tiukkoina kuukausina on pakko sossuun tukeutua, vaikka se hävettääkin aivan pirusti, mutta muuta mahdollisuutta ei ole ollut. Emme siellä joka kuukausi hyppää. Pyrimme kyllä tulemaan toimeen ilman sossua.

        Luksuselämää emme elä, emme ole eläneet, emmekä sitä vaadi. Lupaus on lupaus, siitä on pidettävä. Töitä ollaan molemmat etsitty, mutta tuloksetta. Maaseudulla emme asu kuten joku väitti, mutta pienessä kaupungissa kyllä.


      • velvollisuutensa hoitava
        Vävynrenttu kirjoitti:

        On hieman aukkoja tiedossa, kun ei oo tarvinnut koskaan vajota sosiaalipummin tasolle ! Onneks sulla näyttää olevan paremmin homma hanskassa.....

        Mitä keneltä pyytelet anteeksi jos et ymmärrä velvollisuuttasi, lastesi elatusta hoitaa? Ja vai sosiaalipummeiksi haukut sellaisia jotka sitä tekevät. HÄPEÄ.

        Ja jos minun lapseni opiskelee, minä kyllä ymmärrän hänelle koulutusavustusta maksaa, ihan ilman että sitä sosiaalitoimistosta tarvitsee jonkun, sitä varten palkatun lstenvalvojan minua muistuttaa.

        Ja maksankin koulutusavustuksen niin kauan kun opiskelua kestää. Olko se sosiaalipummin taso. Hyi olkoon mikä renttu todellakin olet. Ja ylpeilet sillä vielä, hyi helvetti.


      • elättää aikuista lasta
        velvollisuus kirjoitti:

        Elatusvelvollisuus jatkuu yli täysikäisyyden jos lapsi opiskelee. Ota selvää asioista, ennenkuin intät.

        Ei. Juridisesti mikään elatusvelvollisuus ei kuulu täysi-ikäiselle ihmiselle vanhempien taholta. Se on sitten eri juttu mitä opintotukiviranomaiset pykälissään ottavat huomioon, mutta ei sielläkään täysi-ikäisen ITSENÄISESTI asuvan ihmisen vanhempien tuloja kysellä.

        Onko tämä vanhempien `ikuinsen elatusvelvollisuuden käsite` jotain uusavuttomien nuorten maailmankuvaan kuuluvaa? Todennäköisesti.

        Se on sitten toinen juttu, jos vanhemmat vapaaehtoisesti haluavat tukea lapsiaan rahallisesti, mutta mitään VELVOLLISUUTTA ei siihen ole!


      • tietoa
        elättää aikuista lasta kirjoitti:

        Ei. Juridisesti mikään elatusvelvollisuus ei kuulu täysi-ikäiselle ihmiselle vanhempien taholta. Se on sitten eri juttu mitä opintotukiviranomaiset pykälissään ottavat huomioon, mutta ei sielläkään täysi-ikäisen ITSENÄISESTI asuvan ihmisen vanhempien tuloja kysellä.

        Onko tämä vanhempien `ikuinsen elatusvelvollisuuden käsite` jotain uusavuttomien nuorten maailmankuvaan kuuluvaa? Todennäköisesti.

        Se on sitten toinen juttu, jos vanhemmat vapaaehtoisesti haluavat tukea lapsiaan rahallisesti, mutta mitään VELVOLLISUUTTA ei siihen ole!

        Kun et tiedä älä puutu asiaan. Siis väännän rautalangasta. Jos opintoraha (opintolaina opintotuki) ei riitä, nuori on alle 20 yli 18 ja menee anomaan toimeentuloavustusta. Siis hänen tulonsa OVAT silloin alle toimeentulotuenkriteerin, niin kyllä silloin ohjataan lapsi/nuori hakemaan koulutusavustusta omilta hyvätulosilta vanhemmiltaan. LUE juridin linkki alhaalta ketjusta.Kyllä sitä avustusta voidaan hakkea juristin kautta ja sitä voidaan määrätä.

        Alhaalla linkissä on korkeimman oikeuden päätösnumerot ja voit tarkastaa.


      • Lakia
        tietoa kirjoitti:

        Kun et tiedä älä puutu asiaan. Siis väännän rautalangasta. Jos opintoraha (opintolaina opintotuki) ei riitä, nuori on alle 20 yli 18 ja menee anomaan toimeentuloavustusta. Siis hänen tulonsa OVAT silloin alle toimeentulotuenkriteerin, niin kyllä silloin ohjataan lapsi/nuori hakemaan koulutusavustusta omilta hyvätulosilta vanhemmiltaan. LUE juridin linkki alhaalta ketjusta.Kyllä sitä avustusta voidaan hakkea juristin kautta ja sitä voidaan määrätä.

        Alhaalla linkissä on korkeimman oikeuden päätösnumerot ja voit tarkastaa.

        Vanhemmilla voi olla elatusvelvollisuus, mutta vanhemmilla on myös sananvaltaa elintason korkeuteen. Tähän samaan viittaa myös allamainittu linkki. Jos lapsi päättää muuttaa kotoaan lukion ajaksi, ei ole lainkaan itsestään selvää, että vanhempien pitää kustantaa kotoa poismuuttamisesta aiheutuneet lisäkulut. Alla kopioituna tuo alla mainitussa ketjussa oleva lakitulkinta. Sehän koskee lähinnä elatusvelvollisuuden jatkumista sen jälkeen, kun lapsi on täyttänyt 18 v. eikä siis edes ole täysin soveltuva alkuperäisen kirjoittajan tapaukseen.

        "Elatusvelvollisuus päättyy lapsen täyttyessä 18 vuotta. Sen jälkeen vanhemmat vastaavat lapsen koulutuksesta, mikäli se harkitaan kohtuulliseksi. Molemmat vanhemmat joutuvat usein ja aivan lain mukaan vastaamaan esimerkiksi lukion aikaisista lapsen kustannuksista. Koulutusavustus ei ole kuitenkaan sama asia kuin elatusapu.
        Koulutusavustuksen tarvetta arvioitaessa otetaan huomioon lapsen taipumukset, koulutuksen kestoaika, siitä aiheutuvien kustannusten määrä sekä lapsen mahdollisuudet koullutuksen päätyttyä itse vastata koulutuksesta aiheutuneista kustannuksista opintotuella, opintolainoilla ja omalla työllään.Niinpä koulutusavustukseen ei voida suoraan soveltaa elatusapua koskevia säännöksiä, vaan vanhempien vastuu koulutuskustannuksista on toissijainen, harkinnanvarainen ja täydentävä."


      • hyi hyi
        Lakia kirjoitti:

        Vanhemmilla voi olla elatusvelvollisuus, mutta vanhemmilla on myös sananvaltaa elintason korkeuteen. Tähän samaan viittaa myös allamainittu linkki. Jos lapsi päättää muuttaa kotoaan lukion ajaksi, ei ole lainkaan itsestään selvää, että vanhempien pitää kustantaa kotoa poismuuttamisesta aiheutuneet lisäkulut. Alla kopioituna tuo alla mainitussa ketjussa oleva lakitulkinta. Sehän koskee lähinnä elatusvelvollisuuden jatkumista sen jälkeen, kun lapsi on täyttänyt 18 v. eikä siis edes ole täysin soveltuva alkuperäisen kirjoittajan tapaukseen.

        "Elatusvelvollisuus päättyy lapsen täyttyessä 18 vuotta. Sen jälkeen vanhemmat vastaavat lapsen koulutuksesta, mikäli se harkitaan kohtuulliseksi. Molemmat vanhemmat joutuvat usein ja aivan lain mukaan vastaamaan esimerkiksi lukion aikaisista lapsen kustannuksista. Koulutusavustus ei ole kuitenkaan sama asia kuin elatusapu.
        Koulutusavustuksen tarvetta arvioitaessa otetaan huomioon lapsen taipumukset, koulutuksen kestoaika, siitä aiheutuvien kustannusten määrä sekä lapsen mahdollisuudet koullutuksen päätyttyä itse vastata koulutuksesta aiheutuneista kustannuksista opintotuella, opintolainoilla ja omalla työllään.Niinpä koulutusavustukseen ei voida suoraan soveltaa elatusapua koskevia säännöksiä, vaan vanhempien vastuu koulutuskustannuksista on toissijainen, harkinnanvarainen ja täydentävä."

        Että viitsit saivarrella ja pakoilla lastesi hyvinvoinnin huolehtimisesta, hyi, sinä selkärangaton.


      • Täysin vailla
        velvollisuus kirjoitti:

        Elatusvelvollisuus jatkuu yli täysikäisyyden jos lapsi opiskelee. Ota selvää asioista, ennenkuin intät.

        Yleissivistystäkö olette!

        Yli 18-vuotiasta ei ole kenenkään vanhemman pakko elättää!

        Kyseisen pariskunnan tulisi selvitä yksinään, eikä imeskellä rahaa vanhemmilta/anopilta kuin lapsi nänniä!

        Kun minä olin nuori tein töitä koko kouluajan, jo 12-vuotiaasta lypsin kesät lehmiä ja seivästin heinää. Pidin itsestään selvänä, että opiskellessani otan opintolainan ja teen töitä, eikä vanhemmillani eikä apilla ja anopeilla ole mitään velvollisuutta minua elätellä!


      • huomaanpas
        Täysin vailla kirjoitti:

        Yleissivistystäkö olette!

        Yli 18-vuotiasta ei ole kenenkään vanhemman pakko elättää!

        Kyseisen pariskunnan tulisi selvitä yksinään, eikä imeskellä rahaa vanhemmilta/anopilta kuin lapsi nänniä!

        Kun minä olin nuori tein töitä koko kouluajan, jo 12-vuotiaasta lypsin kesät lehmiä ja seivästin heinää. Pidin itsestään selvänä, että opiskellessani otan opintolainan ja teen töitä, eikä vanhemmillani eikä apilla ja anopeilla ole mitään velvollisuutta minua elätellä!

        Kateenpaska haisee!


      • maksan mielelläni
        Täysin vailla kirjoitti:

        Yleissivistystäkö olette!

        Yli 18-vuotiasta ei ole kenenkään vanhemman pakko elättää!

        Kyseisen pariskunnan tulisi selvitä yksinään, eikä imeskellä rahaa vanhemmilta/anopilta kuin lapsi nänniä!

        Kun minä olin nuori tein töitä koko kouluajan, jo 12-vuotiaasta lypsin kesät lehmiä ja seivästin heinää. Pidin itsestään selvänä, että opiskellessani otan opintolainan ja teen töitä, eikä vanhemmillani eikä apilla ja anopeilla ole mitään velvollisuutta minua elätellä!

        http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/1996/19960166


      • sivistystä
        Täysin vailla kirjoitti:

        Yleissivistystäkö olette!

        Yli 18-vuotiasta ei ole kenenkään vanhemman pakko elättää!

        Kyseisen pariskunnan tulisi selvitä yksinään, eikä imeskellä rahaa vanhemmilta/anopilta kuin lapsi nänniä!

        Kun minä olin nuori tein töitä koko kouluajan, jo 12-vuotiaasta lypsin kesät lehmiä ja seivästin heinää. Pidin itsestään selvänä, että opiskellessani otan opintolainan ja teen töitä, eikä vanhemmillani eikä apilla ja anopeilla ole mitään velvollisuutta minua elätellä!

        No niin, siinäs näit miten kävi kun ei vanhemmat avustaneet koulutuksessasi.

        Ei sitä yleissivisystä saa siellä navetassa lehmiltä eikä heinäpelloppa takamailla. Kannattaa siis avusta lastensa koulutusta, jotta saavat sivistystä.


      • lain mukaan
        Vävynrenttu kirjoitti:

        On hieman aukkoja tiedossa, kun ei oo tarvinnut koskaan vajota sosiaalipummin tasolle ! Onneks sulla näyttää olevan paremmin homma hanskassa.....

        Vanhempien tulot katsotaan lapsen 21-ikävuoteen asti ja vanhempien elatusvelvollisuus päättyy lapsen täyttäessä 21 vuotta.


      • 2. vaimolta
        sivistystä kirjoitti:

        No niin, siinäs näit miten kävi kun ei vanhemmat avustaneet koulutuksessasi.

        Ei sitä yleissivisystä saa siellä navetassa lehmiltä eikä heinäpelloppa takamailla. Kannattaa siis avusta lastensa koulutusta, jotta saavat sivistystä.

        Vanhemmilla on tietynlainen elatusvelvollisuus, Kun lapsi asuu kotona vanhempiensa kanssa. Sanotte laista ja elatusvelvollisuudesta mitä sanotte, mutta siinä laissa ja muualla ei minun mielestäni puhuta suoranaisen rahan laittamisesta pojan tilille ja tämän laskujen kuittaamisista. Jos te haluatte nähdä sen näin, se on teidän valintanne, mutta kaikki eivät näe sitä näin. Eikö vanhempien pitäisi kasvattaa lapsistaan itsenäisiä, omallaan toimeen tulevia, eikä mamman ja papan kukkarolla aina pulmatilanteessa käyviä?

        Elatusvelvollisuus tarkoittaa kai sitä, näin maallikon mielestä, että poika ei näe nälkää, ja hänellä on rahaa ostaa koulukirjoja, harrastusvälineitä ja muita tarvikkeita elämäänsä varten sinne lapsuudenkotiin. Esim. eronnut vanhempi, yleensä isä maksaa 100-200 euroa kuussa toiselle vanhemmalle elatusrahaa lapsen kasvatuskustannuksien kuittaamiseksi. Tätä rahaa ei kai ole tarkoitettu kulutettavaksi toisen asunnon vuokraan.

        Se rahankäyttötapa, josta eräät täällä puhuvat puolustellen muistuttaa minua viikkorahasta, kuka liki 20-v tarvitsee vielä viikkorahaa mutsilta ja faijalta?

        Netissä ja lehdissä vanhemmat ovat kiukustuneet pikavippifirmoille ja chattipalstoille, jotka rahastavat alaikäisten kännyjen kustannuksella, koska vanhemmat eivät ole hoksanneet laittaa esim. saldorajaa. Puhutaan tuhansista euroista ja alle 20-vuotiaista. No, jos nämä vanhemmat ovat lain ja teidän mukaan edelleen elatusvelvollisia vielä alle 20-v pojasta, niin vanhempien kuuluu maksaa nämä vipit sun muut mukisematta. Miksi heidän ei kuitenkaan ole jossain tapauksissa tarvinnut maksaa, vaikka vanhemmilla on se kuulu elatusvelvollisuus? Koska se raja on vedettävä jonnekin?

        Kukaan ei estä teitä tukemasta lapsianne vaikka kuinka pitkälle, alle 4000€ lahjasummiakin voi antaa verottomana kolmen vuoden välein. Kaikenlaisia lakeja on olemassa, jokaiselle löytyy sellainen kohta, mistä hän pitää, millä oikeuttaa tekonsa, joko maksaa vipit ja vuokrat, joku taasen ei maksa ja antaa lapsensa kustantaa omat laskunsa.

        Kirkon polttaja velkaa yhteiskunnalla miljoonia euroja, vanhempien tietty maksettava, eikös juu?


      • Vävynrenttu
        lain mukaan kirjoitti:

        Vanhempien tulot katsotaan lapsen 21-ikävuoteen asti ja vanhempien elatusvelvollisuus päättyy lapsen täyttäessä 21 vuotta.

        Hyvinpä tuota tunnet vanhempien velvollisuudet ja omat oikeutesi. Omat velvollisuutesi ovatkin sitten jo sinulle täysin tuntemattomia !


      • huomaanpas
        Vävynrenttu kirjoitti:

        Hyvinpä tuota tunnet vanhempien velvollisuudet ja omat oikeutesi. Omat velvollisuutesi ovatkin sitten jo sinulle täysin tuntemattomia !

        Sinä vastailet itsellesi. Itse et tunne velvollisuuksiasi. Vieläkin soittelet suutasi, häpeä.


      • Huh hellettä, sanoi jänis
        lain mukaan kirjoitti:

        Vanhempien tulot katsotaan lapsen 21-ikävuoteen asti ja vanhempien elatusvelvollisuus päättyy lapsen täyttäessä 21 vuotta.

        elatusvelvollisuutta ole. Siis jos nuori on muuttanut kotoaan pois 18 täytettyään eikä opiskele, ei vanhemmilla ole mitään velvollisuutta hänen elättämiseensä.


      • linkki:
        Huh hellettä, sanoi jänis kirjoitti:

        elatusvelvollisuutta ole. Siis jos nuori on muuttanut kotoaan pois 18 täytettyään eikä opiskele, ei vanhemmilla ole mitään velvollisuutta hänen elättämiseensä.

        lue:
        http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/1996/19960166


      • tietoa
        Huh hellettä, sanoi jänis kirjoitti:

        elatusvelvollisuutta ole. Siis jos nuori on muuttanut kotoaan pois 18 täytettyään eikä opiskele, ei vanhemmilla ole mitään velvollisuutta hänen elättämiseensä.

        Älä intä, jos et tiedä ja kun tiedät, todista se.


      • Elastika
        lain mukaan kirjoitti:

        Vanhempien tulot katsotaan lapsen 21-ikävuoteen asti ja vanhempien elatusvelvollisuus päättyy lapsen täyttäessä 21 vuotta.

        tämä todellakin myös lapsia, jotka ovat muuttaneet pois vanhempiensa kodista?

        Olen ollut siinä luulossa, että elatusvelvollisuus loppuu täysi-ikäisyyteen, samoin kuin ettei vanhempien tulot vaikuta enää opintotukeen ja -lainaan mikäli lapsi on muuttanut (tehnyt virallisen muuttoilmoituksen) pois vanhempien kodista.

        Tämähän kuullostaa aivan kummalliselle, tämä.. että vanhempien suuret tulot estävät nuoren taloudellista itsenäistymistä vallankin tapauksessa, että nuori haluaa opiskella. Aivan pöhlöä!


    • nuori nainen

      Kun lähtee sinne omaan elämään,itsenäistymään,pitäis sitten yrittää pärjätä omillaan. Periaate,et kummankaan vanhemmat ei ole mitään teidän elättäjiä. Avomiehesihän on jo täysi-ikäinen ja asuu eri osoitteessa kuin vanhemmat,joten vanhempien tulot ei pitäis vaikuttaa. Et teil ois mahdollisuus saada asumistukea,eikö??

      • alkuperäinen1

        Noh, asumistukea tulee. Reilu 100e. Mutta ei muuta. Vanhempie tulot vaikuttavat 20 ikävuoteen asti. Mieheni täyttää 20 vuotta syyskuussa. Olisimmeko muuten muuttaneet yhteen jos appivanhemmat ei olisi luvanneet maksaa poikansa osuutta? He ovat luvanneet opiskeluajan maksaa. Miten ihminen, jolla on 108e tulot, voi maksaa vuokran, ruuan, laskut? Töitä ei ole tässä vaiheessa mahdollista tehdä. Jos on luvattu maksaa pojan eläminen, niin eikö se sillon pitäisi tehdä, eikä minun kontolleni jättää?


      • nuori nainen

        Itse kun muutin omaan yksiöön,sitä vaan halus kokeilla miten ite pärjää. Tottakai vanhemmat on taustatukena,mut aikuisen itsenäinen elämä syntyy OMASTA HALUSTA itse pärjätä elättäen itsensä etsien työtä,siinä samassa päättää itse menoistaan,tekemisistään..


      • nuori nainen
        alkuperäinen1 kirjoitti:

        Noh, asumistukea tulee. Reilu 100e. Mutta ei muuta. Vanhempie tulot vaikuttavat 20 ikävuoteen asti. Mieheni täyttää 20 vuotta syyskuussa. Olisimmeko muuten muuttaneet yhteen jos appivanhemmat ei olisi luvanneet maksaa poikansa osuutta? He ovat luvanneet opiskeluajan maksaa. Miten ihminen, jolla on 108e tulot, voi maksaa vuokran, ruuan, laskut? Töitä ei ole tässä vaiheessa mahdollista tehdä. Jos on luvattu maksaa pojan eläminen, niin eikö se sillon pitäisi tehdä, eikä minun kontolleni jättää?

        saakaan jäädä yksin sun kontollesi! Puoliks molempien kanssa ja jos pojan vanhemmat on luvanneet maksaa,niin sitten niitten pitäis pysyä lupauksessaan! Kyllä se työn etsiminen koskee avopuolisoasikin.


      • alkuperäinen1
        nuori nainen kirjoitti:

        Itse kun muutin omaan yksiöön,sitä vaan halus kokeilla miten ite pärjää. Tottakai vanhemmat on taustatukena,mut aikuisen itsenäinen elämä syntyy OMASTA HALUSTA itse pärjätä elättäen itsensä etsien työtä,siinä samassa päättää itse menoistaan,tekemisistään..

        pojan vanhemmat ovat luvanneet maksaa pojan menot (kun ei tukia saa, eikä töihin ole mahdollisuutta), niin onko oikein että tuosta vaan laitetaan avovaimon maksettavaksi? Osaako kukaan kuvitella tätä tilannetta minun osaltani?


      • nuori nainen
        alkuperäinen1 kirjoitti:

        pojan vanhemmat ovat luvanneet maksaa pojan menot (kun ei tukia saa, eikä töihin ole mahdollisuutta), niin onko oikein että tuosta vaan laitetaan avovaimon maksettavaksi? Osaako kukaan kuvitella tätä tilannetta minun osaltani?

        oikein! Jos on yhteinen asunto,yhteinen vuokra ni molemmat maksaa puoliks. Kukahan osais auttaa sinua?
        Pitäiskö sun alkaa etsiä itsellesi omaa vuokra-asuntoa jos yhteisymmärrys takkuilee?


      • alkuperäinen1
        nuori nainen kirjoitti:

        oikein! Jos on yhteinen asunto,yhteinen vuokra ni molemmat maksaa puoliks. Kukahan osais auttaa sinua?
        Pitäiskö sun alkaa etsiä itsellesi omaa vuokra-asuntoa jos yhteisymmärrys takkuilee?

        mulla ole halua omaan asuntoon yksinäni muuttaa, koska avomies on yhtä hämillään ja suruissaan tilanteesta kuin minäkin.


      • nuori nainen
        nuori nainen kirjoitti:

        oikein! Jos on yhteinen asunto,yhteinen vuokra ni molemmat maksaa puoliks. Kukahan osais auttaa sinua?
        Pitäiskö sun alkaa etsiä itsellesi omaa vuokra-asuntoa jos yhteisymmärrys takkuilee?

        jos pojan vanhemmat muutenkin kustantaa pojan elämistä ni vuokran puolikaskin kuuluu siihen,jos poika ei itse pysty kun yhdessä asutte. Tottakai!Ei se ole sinun asia,ei kuulu sulle! Jokainen hoitaa oman osansa!


      • alkuperäinen1
        nuori nainen kirjoitti:

        jos pojan vanhemmat muutenkin kustantaa pojan elämistä ni vuokran puolikaskin kuuluu siihen,jos poika ei itse pysty kun yhdessä asutte. Tottakai!Ei se ole sinun asia,ei kuulu sulle! Jokainen hoitaa oman osansa!

        ero? Sehän se tulee olemaan jos muutan. Enkä varmasti anna omien appivanhempien rikkoa meidän suhdetta!


      • 2. vaimolta
        alkuperäinen1 kirjoitti:

        pojan vanhemmat ovat luvanneet maksaa pojan menot (kun ei tukia saa, eikä töihin ole mahdollisuutta), niin onko oikein että tuosta vaan laitetaan avovaimon maksettavaksi? Osaako kukaan kuvitella tätä tilannetta minun osaltani?

        Asutte nyt yksiössä, joka on nimissäsi?Olet valitettavasti vastuussa sen vuokrasta, koska vain sinun nimesi on sopimuksessa. Teidän on kerättävä jostain rahaa, ei vain uuteen takuuvuokraan, vaan muihinkin kuluihin.

        Mieskaverillasi ei ole yhtään säästöjä tilillään, ennen muuttoa yhteen? Hän ei ole käynyt töissä aiemmin? Tässä tilanteessa on tärkeintä asettaa asiat tärkeysjärjestykseen, eli kummankin on maksettava osansa asumiskuluista. Koska ette enää asu lapsuudenkodissanne, vanhempienne ei tarvitse maksaa laskujanne. Kaksi vaihtoehtoa tarjolla, joista toinen on järkevin, ja arvaa kumpaa näistä kannatan.

        1. Kumpikin tai kumppanisi menee osa-aikatöihin. Hän ei voi sanoa, sinä et voi sanoa, ettei se nyt vaan käy, tämä nykyinen tilanne ei voi jatkua. Sinä otit lainaa maksaaksesi kulut, sinä kannat myös mahdolliset luottohäiriömerkinnät? Et voi maksaa hänen laskujaan, hän on lain mukaan jo täysikäinen, et ole hänen huoltajansa, etkä velvollinen maksamaan hänen laskujaan, eikä hänen vanhempansakaan, niin kauan kunnes hän täyttää 20-v.

        2. Menette naimisiin, silloin kumppanisi on oikeutetettu opintorahaan ja asumislisään, muistaakseni.

        Kannatan kuitenkin vaihtoehtoa 1.


      • nuori nainen
        nuori nainen kirjoitti:

        jos pojan vanhemmat muutenkin kustantaa pojan elämistä ni vuokran puolikaskin kuuluu siihen,jos poika ei itse pysty kun yhdessä asutte. Tottakai!Ei se ole sinun asia,ei kuulu sulle! Jokainen hoitaa oman osansa!

        jos kerta pojan vanhempien tulot vaikuttaa vielä 20-vuotiaaksi,vaikka asuu omassa osoitteessa,eikä vanhempien omistama asunto,ni vanhempienko kuuluu maksaa se vuokran puolikas?


      • nyt jotain
        alkuperäinen1 kirjoitti:

        Noh, asumistukea tulee. Reilu 100e. Mutta ei muuta. Vanhempie tulot vaikuttavat 20 ikävuoteen asti. Mieheni täyttää 20 vuotta syyskuussa. Olisimmeko muuten muuttaneet yhteen jos appivanhemmat ei olisi luvanneet maksaa poikansa osuutta? He ovat luvanneet opiskeluajan maksaa. Miten ihminen, jolla on 108e tulot, voi maksaa vuokran, ruuan, laskut? Töitä ei ole tässä vaiheessa mahdollista tehdä. Jos on luvattu maksaa pojan eläminen, niin eikö se sillon pitäisi tehdä, eikä minun kontolleni jättää?

        Mikä siinä rentussa nyt niin hyvää on että pitää ottaa elätiksi. Jos ei pysty elättämään itseään niin menköön takaisin vanhempiensa luo. Minä en ole jakanut rahaa lapsilleni elämiseen ja omillaan ovat oppineet tulemaan toimeen. Ovat sen verran ylpeitä, ettei avustukset oli kelvanneetkaan. Elämästä ei tule mitään, jos on aina oltava jostakin kerjuulla. Sitä paitsi siitä saattaa tulla tapa, että on aina käsi ojossa vanhempien suuntaa, sukulaisissa on hyviä esimerkkejä asiasta.
        Ihmettelen tätä meinikiä, että heti ollaan menossa yhteen, vaikka ei ole mitään taloudellisia mahdollisuuksia. Pankaa jäitä hattuun ja seurustelkaa, siinä ehtii vähän ajatella ja tarkkaila onko kaverista elinikäseksi kumppaniksi.


      • alkuperäinen1
        2. vaimolta kirjoitti:

        Asutte nyt yksiössä, joka on nimissäsi?Olet valitettavasti vastuussa sen vuokrasta, koska vain sinun nimesi on sopimuksessa. Teidän on kerättävä jostain rahaa, ei vain uuteen takuuvuokraan, vaan muihinkin kuluihin.

        Mieskaverillasi ei ole yhtään säästöjä tilillään, ennen muuttoa yhteen? Hän ei ole käynyt töissä aiemmin? Tässä tilanteessa on tärkeintä asettaa asiat tärkeysjärjestykseen, eli kummankin on maksettava osansa asumiskuluista. Koska ette enää asu lapsuudenkodissanne, vanhempienne ei tarvitse maksaa laskujanne. Kaksi vaihtoehtoa tarjolla, joista toinen on järkevin, ja arvaa kumpaa näistä kannatan.

        1. Kumpikin tai kumppanisi menee osa-aikatöihin. Hän ei voi sanoa, sinä et voi sanoa, ettei se nyt vaan käy, tämä nykyinen tilanne ei voi jatkua. Sinä otit lainaa maksaaksesi kulut, sinä kannat myös mahdolliset luottohäiriömerkinnät? Et voi maksaa hänen laskujaan, hän on lain mukaan jo täysikäinen, et ole hänen huoltajansa, etkä velvollinen maksamaan hänen laskujaan, eikä hänen vanhempansakaan, niin kauan kunnes hän täyttää 20-v.

        2. Menette naimisiin, silloin kumppanisi on oikeutetettu opintorahaan ja asumislisään, muistaakseni.

        Kannatan kuitenkin vaihtoehtoa 1.

        Töitä ei ole ollut mahdollisuus tehdä, lukio on kesken, ja kirjoitukset edessä. Asunto on meidän molempien nimissä. En viittis tätä kovin moneen kertaa toistaa, mutta avomieheni vanhemmat ovat luvanneet auttaa rahallisesti miehen opiskeluajan. Olemme saaneet laskut maksettua tähänkin mennessä, mutta ruokaan on jäänyt sitten vain huomattavasti vähemmän rahaa. Minun kallooni ei mahdu, että jos on luvattu opiskeluajan asumista auttaa, että sitten jätetään noin vain ilman rahaa. Ja lainani on opintolainaa. Lähinnä tässä nyt on anopin käyttäytymisestä kyse! En tarkoita että minua pitäisi elättää, pystyn kyllä itseni elättämään. Mutta sopimukset on sopimuksia. Näin olemme appivanhempien kanssa sopineet. He ovat luvanneet auttaa meitä jos tarvitsemme apua.


      • alkuperäinen1
        nuori nainen kirjoitti:

        jos kerta pojan vanhempien tulot vaikuttaa vielä 20-vuotiaaksi,vaikka asuu omassa osoitteessa,eikä vanhempien omistama asunto,ni vanhempienko kuuluu maksaa se vuokran puolikas?

        ..kun sosiaalitoimistosta pyysimme apua, niin meille sanottiin että vanhemmat ovat velvollisia elättämään lapsensa 20 ikävuoteen asti. Vai oliko 21. Mutta sen takia emme saaneet toimeentulotukea yhtään, koska avomiehen vanhemmilla on lain mukaan velvollisuus elättää vielä. Näin meille sanottiin.


      • --------------
        nyt jotain kirjoitti:

        Mikä siinä rentussa nyt niin hyvää on että pitää ottaa elätiksi. Jos ei pysty elättämään itseään niin menköön takaisin vanhempiensa luo. Minä en ole jakanut rahaa lapsilleni elämiseen ja omillaan ovat oppineet tulemaan toimeen. Ovat sen verran ylpeitä, ettei avustukset oli kelvanneetkaan. Elämästä ei tule mitään, jos on aina oltava jostakin kerjuulla. Sitä paitsi siitä saattaa tulla tapa, että on aina käsi ojossa vanhempien suuntaa, sukulaisissa on hyviä esimerkkejä asiasta.
        Ihmettelen tätä meinikiä, että heti ollaan menossa yhteen, vaikka ei ole mitään taloudellisia mahdollisuuksia. Pankaa jäitä hattuun ja seurustelkaa, siinä ehtii vähän ajatella ja tarkkaila onko kaverista elinikäseksi kumppaniksi.

        vikaa myös,että ovat opettaneet.Vaikka vanhemmat tarkoittavat avustuksillaan tietenkin vain hyvää,on hyväksi opettaa elämään omillaan, ei täällä maailmassa tosiaan ole tarkoitus kerjäämällä elää. On hyvä oppia vastuu itsestä. Ja miksi sitten jos nuoret yhdessä elävät,avustettaisiin vain toista?


      • alkuperäinen1
        nyt jotain kirjoitti:

        Mikä siinä rentussa nyt niin hyvää on että pitää ottaa elätiksi. Jos ei pysty elättämään itseään niin menköön takaisin vanhempiensa luo. Minä en ole jakanut rahaa lapsilleni elämiseen ja omillaan ovat oppineet tulemaan toimeen. Ovat sen verran ylpeitä, ettei avustukset oli kelvanneetkaan. Elämästä ei tule mitään, jos on aina oltava jostakin kerjuulla. Sitä paitsi siitä saattaa tulla tapa, että on aina käsi ojossa vanhempien suuntaa, sukulaisissa on hyviä esimerkkejä asiasta.
        Ihmettelen tätä meinikiä, että heti ollaan menossa yhteen, vaikka ei ole mitään taloudellisia mahdollisuuksia. Pankaa jäitä hattuun ja seurustelkaa, siinä ehtii vähän ajatella ja tarkkaila onko kaverista elinikäseksi kumppaniksi.

        NYT YMMÄRRÄ? Emme TODELLAKAAN olisi muuttaneet yhteen elleivät appivanhemmat olisi olleet niin innoissaan itse siitä ja vielä niin tarjoamassa apuaan! Emme nyt sentään tyhmiä ole. Luotimme siihen, että meitä autetaan kuten oltiin luvattu.


      • Mirvatiina
        alkuperäinen1 kirjoitti:

        Töitä ei ole ollut mahdollisuus tehdä, lukio on kesken, ja kirjoitukset edessä. Asunto on meidän molempien nimissä. En viittis tätä kovin moneen kertaa toistaa, mutta avomieheni vanhemmat ovat luvanneet auttaa rahallisesti miehen opiskeluajan. Olemme saaneet laskut maksettua tähänkin mennessä, mutta ruokaan on jäänyt sitten vain huomattavasti vähemmän rahaa. Minun kallooni ei mahdu, että jos on luvattu opiskeluajan asumista auttaa, että sitten jätetään noin vain ilman rahaa. Ja lainani on opintolainaa. Lähinnä tässä nyt on anopin käyttäytymisestä kyse! En tarkoita että minua pitäisi elättää, pystyn kyllä itseni elättämään. Mutta sopimukset on sopimuksia. Näin olemme appivanhempien kanssa sopineet. He ovat luvanneet auttaa meitä jos tarvitsemme apua.

        Mietin oikein ajatuksella tuota tilannettanne. Valitettavasti aloin ymmärtää appivanhempianne.

        He lupasivat auttaa teitä, mutta eivät ehkä tulleet ajatelleeksi, mikä pohjaton säkki siitä heille tuli. Aikuista miestä avovaimoineen pitää koko ajan auttaa ja tukea rahallisesti. Ehkä he todellakin ajattelivat, että avuntarve ei tule olemaan niin suuri ja säännöllinen. Sitäpaitsi tilanne on heidän kohdaltaan epäoikeudenmukainen. Kenties he auttaisivat mielellään poikaansa, jos tämä asuisi yksin. Mutta nyt kun sinä olet siinä toisena osapuolena, myös sinun vanhempiesi kuuluisi auttaa teitä yhtä lailla. Miksi vain heidän?

        Syyksi ei riitä se, että heillä siihen liikenisi paremmin varaa. Ei ole heidän vikansa, että sinun vanhempasi ovat työttömiä.

        Vetoat johonkin sopimuksiin, mutta tottapuhuen, ei sellaisia sopimuksia oikeasti ole olemassa. Voitte suullisesti sopia mitä tahansa, mutta eivät ne mitään lainvoimaisia sopimuksia ole.

        Luultavasti appivanhempiasi on vain alkanut ärsyttää se, että heidän täytyy koko ajan olla lompakko levällään teidän suhteenne. Ja entäs jos heillä todellakaan ei sitä rahaa niin hirveästi olekaan, sinä vain luulet niin. Heillä voi olla suuria menojakin aivan yhtäkkisesti.

        Ehkä he eivät luvatessaan tajunneet, kuinka paljon itse asiassa joutuisivat teitä avustamaan. Minua itseäni kyllä jo tuollainen sadan euron jatkuva kuukausimeno rasittaisi jo aika tavalla.


      • alkuperäinen1
        Mirvatiina kirjoitti:

        Mietin oikein ajatuksella tuota tilannettanne. Valitettavasti aloin ymmärtää appivanhempianne.

        He lupasivat auttaa teitä, mutta eivät ehkä tulleet ajatelleeksi, mikä pohjaton säkki siitä heille tuli. Aikuista miestä avovaimoineen pitää koko ajan auttaa ja tukea rahallisesti. Ehkä he todellakin ajattelivat, että avuntarve ei tule olemaan niin suuri ja säännöllinen. Sitäpaitsi tilanne on heidän kohdaltaan epäoikeudenmukainen. Kenties he auttaisivat mielellään poikaansa, jos tämä asuisi yksin. Mutta nyt kun sinä olet siinä toisena osapuolena, myös sinun vanhempiesi kuuluisi auttaa teitä yhtä lailla. Miksi vain heidän?

        Syyksi ei riitä se, että heillä siihen liikenisi paremmin varaa. Ei ole heidän vikansa, että sinun vanhempasi ovat työttömiä.

        Vetoat johonkin sopimuksiin, mutta tottapuhuen, ei sellaisia sopimuksia oikeasti ole olemassa. Voitte suullisesti sopia mitä tahansa, mutta eivät ne mitään lainvoimaisia sopimuksia ole.

        Luultavasti appivanhempiasi on vain alkanut ärsyttää se, että heidän täytyy koko ajan olla lompakko levällään teidän suhteenne. Ja entäs jos heillä todellakaan ei sitä rahaa niin hirveästi olekaan, sinä vain luulet niin. Heillä voi olla suuria menojakin aivan yhtäkkisesti.

        Ehkä he eivät luvatessaan tajunneet, kuinka paljon itse asiassa joutuisivat teitä avustamaan. Minua itseäni kyllä jo tuollainen sadan euron jatkuva kuukausimeno rasittaisi jo aika tavalla.

        MINÄ en ole itseäni vaatinut elättämään! Minua he eivät olekaan elättäneet! Tulen itse toimeen omilla rahoillani, joten en vaadi että he minua elättävät. Vanhempani eivät pysty minua avustamaan enkä sitä vaadikaan! Sillä TULEN OMILLA TULOILLANI TOIMEEN! Olen vain pyytänyt että elättäisivät omaa poikaansa, koska ovat hänelle sen luvanneet. Olen laskenut että laskuihin menee jokin 80e kuussa (hänen puolikkaansa), joten onko 120e kuussa liian iso summa ruokarahaa? Nimittäin se on, mitä mieheni on pyytänyt.

        Koittakaa oikeasti ymmärtää!


      • 2. vaimolta
        alkuperäinen1 kirjoitti:

        Töitä ei ole ollut mahdollisuus tehdä, lukio on kesken, ja kirjoitukset edessä. Asunto on meidän molempien nimissä. En viittis tätä kovin moneen kertaa toistaa, mutta avomieheni vanhemmat ovat luvanneet auttaa rahallisesti miehen opiskeluajan. Olemme saaneet laskut maksettua tähänkin mennessä, mutta ruokaan on jäänyt sitten vain huomattavasti vähemmän rahaa. Minun kallooni ei mahdu, että jos on luvattu opiskeluajan asumista auttaa, että sitten jätetään noin vain ilman rahaa. Ja lainani on opintolainaa. Lähinnä tässä nyt on anopin käyttäytymisestä kyse! En tarkoita että minua pitäisi elättää, pystyn kyllä itseni elättämään. Mutta sopimukset on sopimuksia. Näin olemme appivanhempien kanssa sopineet. He ovat luvanneet auttaa meitä jos tarvitsemme apua.

        Olen palstalla puhunut omien asioiden hoidosta, minä ja mieheni emme ottaisi rahaa appivanhemmilta, eivät he tosin meille sitä tarjoaisikaan. Vaikka appivanhempasi ovat sanoneet maksavansa osan laskuista, ei heidän sitä tarvitse tehdä. Kyse on heidän rahoistaan.
        Laskut maksetaan työllä, ja osa-aikatyötä on mahdollista tehdä, jopa lukiossa. Lukion päivät ovat kuitenkin aika lyhyitä, kyllä työnteolle sen ohessa on aina aikaa, ja eikä nykyään ne kirjoitukset voi hajottaa keväälle ja syksylle, eikä kerralla silloin kun minä kirjoitin?


      • 2. vaimolta
        alkuperäinen1 kirjoitti:

        NYT YMMÄRRÄ? Emme TODELLAKAAN olisi muuttaneet yhteen elleivät appivanhemmat olisi olleet niin innoissaan itse siitä ja vielä niin tarjoamassa apuaan! Emme nyt sentään tyhmiä ole. Luotimme siihen, että meitä autetaan kuten oltiin luvattu.

        Sä voit jankkaa tätä vaikka iltakymppiin asti, ja vängätä vastaan meille muille, ettemme ymmärrä, mutta tosielämässä sun appivanhempien ei tarvitse maksaa. Kuten eivät ole maksaneetkaan. Aikuisten lupaukset on vain lupauksia, ei niillä ole mitään moraalista ja juridista velvoitetta. Kun tämä appivanhempien lapsi muuttaa asumaan yhteen toisen kanssa, ei vanhempien enää tarvitse auttaa. Se on kurjaa teidän taloutenne kannalta, mutta työnteko on ainoa joka auttaa tässä tilanteessa. Voit ottaa maksimimäärän lainaa, ja siinä sitten makselet kalliisti korkoja, ja uhraat luottotietosi.

        Minä uhraisin ennemmin vapaa-aikani tehdäkseni ylitöitä, kuten teenkin, jotta saan viettää melko huoletonta elämää laskujen eräpäivänä. Tämä työnteko kuuluu aikuisuuteen, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Nyt sinun ja avokkisi täytyy keskittyä tulevaisuuteen, eikä velloa siinä taloudellisessa suossa, missä olette nyt.


      • nuori nainen
        2. vaimolta kirjoitti:

        Sä voit jankkaa tätä vaikka iltakymppiin asti, ja vängätä vastaan meille muille, ettemme ymmärrä, mutta tosielämässä sun appivanhempien ei tarvitse maksaa. Kuten eivät ole maksaneetkaan. Aikuisten lupaukset on vain lupauksia, ei niillä ole mitään moraalista ja juridista velvoitetta. Kun tämä appivanhempien lapsi muuttaa asumaan yhteen toisen kanssa, ei vanhempien enää tarvitse auttaa. Se on kurjaa teidän taloutenne kannalta, mutta työnteko on ainoa joka auttaa tässä tilanteessa. Voit ottaa maksimimäärän lainaa, ja siinä sitten makselet kalliisti korkoja, ja uhraat luottotietosi.

        Minä uhraisin ennemmin vapaa-aikani tehdäkseni ylitöitä, kuten teenkin, jotta saan viettää melko huoletonta elämää laskujen eräpäivänä. Tämä työnteko kuuluu aikuisuuteen, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Nyt sinun ja avokkisi täytyy keskittyä tulevaisuuteen, eikä velloa siinä taloudellisessa suossa, missä olette nyt.

        ainut asia on,et tytön ei tarvitse elättää poikaa,kun poika sossun mukaan kuuluu vanhempien elätettäväksi 20-vuotiaaksi,vanhemmat sitten elättävät pojan SIIHEN ASTI ja maksavat nuorien asunnon vuokrasta puolet ja tyttö oman osansa. Ja jos se asunto oli tytön nimissä,tyttöhän voi laittaa pojan pihalle jos poika ei pysty maksamaan osaansa.


      • morsian 07
        alkuperäinen1 kirjoitti:

        Töitä ei ole ollut mahdollisuus tehdä, lukio on kesken, ja kirjoitukset edessä. Asunto on meidän molempien nimissä. En viittis tätä kovin moneen kertaa toistaa, mutta avomieheni vanhemmat ovat luvanneet auttaa rahallisesti miehen opiskeluajan. Olemme saaneet laskut maksettua tähänkin mennessä, mutta ruokaan on jäänyt sitten vain huomattavasti vähemmän rahaa. Minun kallooni ei mahdu, että jos on luvattu opiskeluajan asumista auttaa, että sitten jätetään noin vain ilman rahaa. Ja lainani on opintolainaa. Lähinnä tässä nyt on anopin käyttäytymisestä kyse! En tarkoita että minua pitäisi elättää, pystyn kyllä itseni elättämään. Mutta sopimukset on sopimuksia. Näin olemme appivanhempien kanssa sopineet. He ovat luvanneet auttaa meitä jos tarvitsemme apua.

        Pakko nyt vähän tuohon ei voi käydä töissä,kirjoitukset tulossa-lauseeseen puuttua. Itse muutin kotoa kun olin 17-vuotias ja 18-vuotiaasta lähtien kävin koulun ohella töissä.

        Ylioppilaskirjoitustenkin aikaan kävin töissä ja E:n paperit kirjoitin. Se on ihan itsestä kiinni pystyykö tekemään töitä koulun ohella vai ei. Itse tein noin 10-15h/vko töitä ja kyllä siitä sen verran sai rahaa ettei tarvinnut vanhemmilta pyytää. Eikä tuo tuntimäärä edes ole paljon töitä, varsinkin kun teitä on kaksi jotka voi parina iltana viikossa(tai viikonloppuisin)käydä muutaman tunnin töissä, ammattikorkean aikoina kävin töissä n.20h/vko ja silti opiskelut tai sosiaalinen elämä ei kärsinyt lainkaan.


      • Nimetön
        alkuperäinen1 kirjoitti:

        MINÄ en ole itseäni vaatinut elättämään! Minua he eivät olekaan elättäneet! Tulen itse toimeen omilla rahoillani, joten en vaadi että he minua elättävät. Vanhempani eivät pysty minua avustamaan enkä sitä vaadikaan! Sillä TULEN OMILLA TULOILLANI TOIMEEN! Olen vain pyytänyt että elättäisivät omaa poikaansa, koska ovat hänelle sen luvanneet. Olen laskenut että laskuihin menee jokin 80e kuussa (hänen puolikkaansa), joten onko 120e kuussa liian iso summa ruokarahaa? Nimittäin se on, mitä mieheni on pyytänyt.

        Koittakaa oikeasti ymmärtää!

        Olet uskomaton..siis kertakaikkiaan. Kuinka kehtaat edes puuttua poikaystäväsi ja hänen vanhempiensa raha-asioihin. Opiskelijaelämä on mitä on, jokainen tietää, että silloin penniä venytetään. ei vanhemmilla ole mitään velvollisuutta järkätä luxuselämää opiskeluajalle.

        Sanoit olevasi ujo ja hiljainen....sitten PYYDÄT appivanhempia elättämään poikaansa!! Mitäköhän tässä uskoisi. Rempseämpi ja puheliaampikin ihminen jättäisi puuttumatta tällaisiin asioihin. Älä yhtään ihmettele jos et anoppisi kanssa enää tule toimeen. Voin kuvitella että olet ylittänyt appivanhempiesi ärsytyskynnyksen jo moneen kertaan. Työllään kai hekin ovat rahansa hankkineet, miksi ne miniälle syytäisi. Patista ne työttömät vanhempasi töihin ja ruinaa sitten heiltä.


      • alkuperäinen1
        Nimetön kirjoitti:

        Olet uskomaton..siis kertakaikkiaan. Kuinka kehtaat edes puuttua poikaystäväsi ja hänen vanhempiensa raha-asioihin. Opiskelijaelämä on mitä on, jokainen tietää, että silloin penniä venytetään. ei vanhemmilla ole mitään velvollisuutta järkätä luxuselämää opiskeluajalle.

        Sanoit olevasi ujo ja hiljainen....sitten PYYDÄT appivanhempia elättämään poikaansa!! Mitäköhän tässä uskoisi. Rempseämpi ja puheliaampikin ihminen jättäisi puuttumatta tällaisiin asioihin. Älä yhtään ihmettele jos et anoppisi kanssa enää tule toimeen. Voin kuvitella että olet ylittänyt appivanhempiesi ärsytyskynnyksen jo moneen kertaan. Työllään kai hekin ovat rahansa hankkineet, miksi ne miniälle syytäisi. Patista ne työttömät vanhempasi töihin ja ruinaa sitten heiltä.

        ole sanallakaan sanonut appivanhemmilleni heidän rahoistaan. Mieheni tätä asiaa on selvittänyt vanhempiensa kanssa. Kuten sanoin, olen ujo ja hiljainen, mutta minulla on omat vahvat mielipiteet asioista. Mutta rahoista en ole appivanhemmilleni mitään sanonut. Piste.

        Siis Oikeesti. :D


      • nimetön2--
        Nimetön kirjoitti:

        Olet uskomaton..siis kertakaikkiaan. Kuinka kehtaat edes puuttua poikaystäväsi ja hänen vanhempiensa raha-asioihin. Opiskelijaelämä on mitä on, jokainen tietää, että silloin penniä venytetään. ei vanhemmilla ole mitään velvollisuutta järkätä luxuselämää opiskeluajalle.

        Sanoit olevasi ujo ja hiljainen....sitten PYYDÄT appivanhempia elättämään poikaansa!! Mitäköhän tässä uskoisi. Rempseämpi ja puheliaampikin ihminen jättäisi puuttumatta tällaisiin asioihin. Älä yhtään ihmettele jos et anoppisi kanssa enää tule toimeen. Voin kuvitella että olet ylittänyt appivanhempiesi ärsytyskynnyksen jo moneen kertaan. Työllään kai hekin ovat rahansa hankkineet, miksi ne miniälle syytäisi. Patista ne työttömät vanhempasi töihin ja ruinaa sitten heiltä.

        menet henkilökohtaisuuksiin!
        Ensinnäkin tässä asiassa pojan vanhemmat on tässä jutussa mukana,rahoineen,koska heidän poikansa asuu tytön kera nuorenparin yhteisessä asunnossa.Pojan vanhemmille kuuluu lain mukaan poikansa elättäminen 20-vuotiaaksi ja koskapa vuokranmaksu on yhteinen asia,niin ei se ole pelkästään tämän tyttösen asia.
        Mutta jos se vuokranmaksu kuuluisi pelkästään tytölle,voitaisiin tämä poikanen heivata ulos.


      • Nimetön
        alkuperäinen1 kirjoitti:

        ole sanallakaan sanonut appivanhemmilleni heidän rahoistaan. Mieheni tätä asiaa on selvittänyt vanhempiensa kanssa. Kuten sanoin, olen ujo ja hiljainen, mutta minulla on omat vahvat mielipiteet asioista. Mutta rahoista en ole appivanhemmilleni mitään sanonut. Piste.

        Siis Oikeesti. :D

        "Olen vain pyytänyt että elättäisivät omaa poikaansa..." suoraan kopioin tekstistäsi. Eikö asia juuri tuossa sanottu. Kunhan ihmettelen...

        Ja tuolle toiselle ihmettelijälle sanon vaan, että eiköhän tässä alkuperäisen kirjoittajan osalata olla menty jo tarpeeksi henkilökohtaisuuksiin....että mitä sitä itkemään kun paskat on jo housuissa.
        Kyllä se vaan niin on usein, että kun kotoa pois muutetaan niin, ei vanhemmat vuokria ja ruokia maksele. Jos ei vanhempien sapuskat ja koti kelpaa, niin omillaan pitää pärjätä. Totta, jotkut äidit kyllä ruuatkin kotiin rahtaavat ja kalsaritkin pesevät poismuuton jälkeen, muutei voi kyllä ketään velvoittaa niin tekemään.


      • puppua
        2. vaimolta kirjoitti:

        Asutte nyt yksiössä, joka on nimissäsi?Olet valitettavasti vastuussa sen vuokrasta, koska vain sinun nimesi on sopimuksessa. Teidän on kerättävä jostain rahaa, ei vain uuteen takuuvuokraan, vaan muihinkin kuluihin.

        Mieskaverillasi ei ole yhtään säästöjä tilillään, ennen muuttoa yhteen? Hän ei ole käynyt töissä aiemmin? Tässä tilanteessa on tärkeintä asettaa asiat tärkeysjärjestykseen, eli kummankin on maksettava osansa asumiskuluista. Koska ette enää asu lapsuudenkodissanne, vanhempienne ei tarvitse maksaa laskujanne. Kaksi vaihtoehtoa tarjolla, joista toinen on järkevin, ja arvaa kumpaa näistä kannatan.

        1. Kumpikin tai kumppanisi menee osa-aikatöihin. Hän ei voi sanoa, sinä et voi sanoa, ettei se nyt vaan käy, tämä nykyinen tilanne ei voi jatkua. Sinä otit lainaa maksaaksesi kulut, sinä kannat myös mahdolliset luottohäiriömerkinnät? Et voi maksaa hänen laskujaan, hän on lain mukaan jo täysikäinen, et ole hänen huoltajansa, etkä velvollinen maksamaan hänen laskujaan, eikä hänen vanhempansakaan, niin kauan kunnes hän täyttää 20-v.

        2. Menette naimisiin, silloin kumppanisi on oikeutetettu opintorahaan ja asumislisään, muistaakseni.

        Kannatan kuitenkin vaihtoehtoa 1.

        avioliittoa ei todellakaan tarvita opintorahan tai asumislisän saamiseen. Päivitähän tietosi, ennenkuin jakelet moisia neuvoja.


      • Mieti mieti
        alkuperäinen1 kirjoitti:

        NYT YMMÄRRÄ? Emme TODELLAKAAN olisi muuttaneet yhteen elleivät appivanhemmat olisi olleet niin innoissaan itse siitä ja vielä niin tarjoamassa apuaan! Emme nyt sentään tyhmiä ole. Luotimme siihen, että meitä autetaan kuten oltiin luvattu.

        Kun joku antaa lupauksen maksaa poikansa menot opiskeluaikana, niin se merkitsee sitä, että on sitoutunut maksamaan ne maksut jotka lankeavat.

        Jos vanhemmat tosiaan niin lupasivat, ja sinä tähän luottaen menit yhteen pojan kanssa, niin olet ihan oikeassa nyt.
        Olet myös pulassa.

        Vanhemmat alkavat lipsua, ja he suosittelevat menemistä sossun luukulle, sanot.

        Nyt pysähdy ja mieti.
        Mitä sanoo poikaystävä?
        Eikö olisi poikaystävän aika hankkia jokin sivutoimi opiskelun oheen, sillä hänen perheensä on rikkonut lupauksensa.
        Hän vastaa siitä sinulle. Hän on varmasti vakuuttanut, että kaikki tulee menemään hyvin ja vanhemmat avustavat.

        Oletko kuullut lupauksen vanhemmilta itseltään?
        Jos olet, vetoa siihen.

        Kun aikuiset ihmiset lupaavat huuhaata, ei ole mitään syytää luottaa heihin jatkossa. He ovat halunneet siirtää pojasta huolehtimisen sinulle. Innokkaasti usuttivat teitä yhteen. Ajattelivatko, että nyt heillä ei ole enää huolehtimisvelvollisuutta. Sinusta tuli holhooja.

        Etsi itsellesi oma paikka. Älä ota sinne poikaystävääsi enää. Jääköön hän tuohon edulliseen luukkuun, sinulla on mahdollisuus opiskelija-asuntoon.

        Älä hyppää kelkkaan, jota joudutkin itse sitten vetämään.
        Sinä olet nuori. Sinulla on paljon opittavaa ja elettävää edessäsi. Raskaan taakan rahaaminen tuossa vaiheessa ei ole oikein.
        Poikaystäväsi ei taida tuntea vastuuta.


      • pitää jo huutaa
        alkuperäinen1 kirjoitti:

        Töitä ei ole ollut mahdollisuus tehdä, lukio on kesken, ja kirjoitukset edessä. Asunto on meidän molempien nimissä. En viittis tätä kovin moneen kertaa toistaa, mutta avomieheni vanhemmat ovat luvanneet auttaa rahallisesti miehen opiskeluajan. Olemme saaneet laskut maksettua tähänkin mennessä, mutta ruokaan on jäänyt sitten vain huomattavasti vähemmän rahaa. Minun kallooni ei mahdu, että jos on luvattu opiskeluajan asumista auttaa, että sitten jätetään noin vain ilman rahaa. Ja lainani on opintolainaa. Lähinnä tässä nyt on anopin käyttäytymisestä kyse! En tarkoita että minua pitäisi elättää, pystyn kyllä itseni elättämään. Mutta sopimukset on sopimuksia. Näin olemme appivanhempien kanssa sopineet. He ovat luvanneet auttaa meitä jos tarvitsemme apua.

        Miu mau niu nau. Lakkaa narisemasta. Appiporukoiden ei tarvitse antaa teille latin latia piste. Pöyriustyttää, että edes valitat(te) ja pyydät(te). Ovta varmaan luvanneet auttaa, ja mielellään auttavatikin kunhan saavat antaa sen verran kuin oikeasti pystyvät silloin kun oikeasti haluavat. Ei kenelläkään välttämättä ole sellaisia rahoja laittaa joka kuukausi säännöllisesti pentujen elämiseen. AIKUISET OMILLAAN ASUVAT IHMISET OTTAVAT ITSE VASTUUN OMASTA ELÄMÄSTÄÄN!

        Minä menin työhön 14 vuotiaana. Tein töitä viikonloppuna öisin yläasteen, lukion, ammattiopintojen jne ajan. Kirjoitusten ajan myös. On paskapuhetta etteikö se onnituisi, molemmat tekee muutaman illan viikossa. Se on ihan omasta halusta kiinni.


      • ****
        pitää jo huutaa kirjoitti:

        Miu mau niu nau. Lakkaa narisemasta. Appiporukoiden ei tarvitse antaa teille latin latia piste. Pöyriustyttää, että edes valitat(te) ja pyydät(te). Ovta varmaan luvanneet auttaa, ja mielellään auttavatikin kunhan saavat antaa sen verran kuin oikeasti pystyvät silloin kun oikeasti haluavat. Ei kenelläkään välttämättä ole sellaisia rahoja laittaa joka kuukausi säännöllisesti pentujen elämiseen. AIKUISET OMILLAAN ASUVAT IHMISET OTTAVAT ITSE VASTUUN OMASTA ELÄMÄSTÄÄN!

        Minä menin työhön 14 vuotiaana. Tein töitä viikonloppuna öisin yläasteen, lukion, ammattiopintojen jne ajan. Kirjoitusten ajan myös. On paskapuhetta etteikö se onnituisi, molemmat tekee muutaman illan viikossa. Se on ihan omasta halusta kiinni.

        sieltä lukemaan tarkemmin alkuperäisen kirjoittajan tilannetta! hopi hopi! nyt kun ei ollut kyse,että molemmat pitäisi elättää,vaan kyse on appivanhempien pojasta!


      • pisaras
        **** kirjoitti:

        sieltä lukemaan tarkemmin alkuperäisen kirjoittajan tilannetta! hopi hopi! nyt kun ei ollut kyse,että molemmat pitäisi elättää,vaan kyse on appivanhempien pojasta!

        Mielestäni henkilö jonka viestiin vastasit, puhuu pelkkää asiaa. Työt opintojen ohella vaativat paljon viitsimistä ja asennoitumista siihen ettei ole muuta vaihtoehtoa.

        Itse suoritin abivuoden aikana avoimen yliopiston puolella kasvatustieteen perusopinnot (viimeiset kurssit ja seminaarit kirjoitusten kanssa päällekkäin). Illat ja yöt olin töissä sillä tuet eivät olisi lukiolaisena riittäneet mihinkään vanhempien tulojen ylitettyä kelan rajat (kuten alkuperäisen avopuolisolla). Kaikesta huolimatta sain opinnot kunnialla päätökseen, vakinaisen työsuhteen joka jatkuu vielä nykyäänkin sekä petrattua yliopiston pääsykokeisiin (pääsin sisään ensimmäisellä yrittämällä). Ei tarvinnut kertaakaan juosta vanhempien kukkarolla ja olen siitä ylpeä.

        Poikakaverilla ei oikein ole muuta mahdollisuutta kuin mennä töihin heidän tilanteessaan. Tai alkuperäinen joutuu nielemään kiukkunsa ja maksamaan molempien kulut.

        Itseäni mietityttää se, kuinka avopuoliso kehtaa olla tyttöystävänsä elätettävänä?


      • kihlattu_28
        alkuperäinen1 kirjoitti:

        ero? Sehän se tulee olemaan jos muutan. Enkä varmasti anna omien appivanhempien rikkoa meidän suhdetta!

        Miksi tulis ero jos eri osoitteisiin muuttaisitte? Tietääkseni seurustella voi vaikkei asukaan saman katon alla XD

        Tiedän kyllä että erikseen muuttaminen voi olla aika kipeä ratkaisu, mutta jos sulla ei rahat riitä kummankin laskuihin eikä appivanhemmat enää halua elättää/auttaa niin ei teille hirveän montaa ratkaisua valitettavasti jää :(

        Joko yritätte osa-aikatöihin/käytte sossussa uudestaan/kelalla uudestaan ja vaikka seurakunnalta ruokasseja hakemassa tai sitten pakon edessä muutatte eri osoitteisiin ja jatkatte seurustelua niin kunnes on rahaa muuttaa yhteen.

        Kannattaa nyt tosissaa miettiä mikä on paras ratkaisu ja miettikää suoraan siltä kantilta ettei anoppilasta tule rahaa ja laskekaan sen mukaan tulot ja menot ja katsokaa mistä voi karsia.

        Meillä karsittiin menoja jotta saamme häitämme varten rahaa säästöön, puhelinliittymiin kummalekin saldoraja,ruokaan menee vain 15e/vko (ja ihan hyvää ja terveellistä ruokaa tuolla rahalla syödään) jne jne yllättävän paljon pystyy säästämään kun vähän kattoo mihin rahansa pistää.


      • pärjäätte
        kihlattu_28 kirjoitti:

        Miksi tulis ero jos eri osoitteisiin muuttaisitte? Tietääkseni seurustella voi vaikkei asukaan saman katon alla XD

        Tiedän kyllä että erikseen muuttaminen voi olla aika kipeä ratkaisu, mutta jos sulla ei rahat riitä kummankin laskuihin eikä appivanhemmat enää halua elättää/auttaa niin ei teille hirveän montaa ratkaisua valitettavasti jää :(

        Joko yritätte osa-aikatöihin/käytte sossussa uudestaan/kelalla uudestaan ja vaikka seurakunnalta ruokasseja hakemassa tai sitten pakon edessä muutatte eri osoitteisiin ja jatkatte seurustelua niin kunnes on rahaa muuttaa yhteen.

        Kannattaa nyt tosissaa miettiä mikä on paras ratkaisu ja miettikää suoraan siltä kantilta ettei anoppilasta tule rahaa ja laskekaan sen mukaan tulot ja menot ja katsokaa mistä voi karsia.

        Meillä karsittiin menoja jotta saamme häitämme varten rahaa säästöön, puhelinliittymiin kummalekin saldoraja,ruokaan menee vain 15e/vko (ja ihan hyvää ja terveellistä ruokaa tuolla rahalla syödään) jne jne yllättävän paljon pystyy säästämään kun vähän kattoo mihin rahansa pistää.

        15 eurolla viikko.

        Olen reilut kuuskymppinen ja anoppi.
        olen kuvitellut olevani tarkka taloudenpitäjä.

        Ei teillä varmaan paino-ongelmia ole.

        On hatunnoston paikka.


      • pitää jo huutaa
        **** kirjoitti:

        sieltä lukemaan tarkemmin alkuperäisen kirjoittajan tilannetta! hopi hopi! nyt kun ei ollut kyse,että molemmat pitäisi elättää,vaan kyse on appivanhempien pojasta!

        Puhuinko missään vaiheessa pojasta, molempien elättämisestä tai muustakaan, mihin viestissäsi viittasit?

        En.

        Kun on muutettu yhteen niin on perustettu yhteinen talous. Siihen molemmat kantaa oman osansa. Siihen ei tarvitse jonkun ulkopuolisen kantaa yhtään mitään, olkoon oma vanhempi tai appivanhempi tai itse pääministeri. Yhdessä tehdään ja järjestetään niin, että laskut ja vuokrat saadaan hoidettua. Molemmat voi mennä työhön, vaikka rahavajetta olisi vain toisen osalta. Tai sitten ei auta ap muuta kuin patistaa ukkonsa töihin, ellei itse viitsi.

        Aikuista miestä ei tarvitse vanhempien enää imettää. Järkevää heiltä pistää rahahanat kiinni ja pakottaa ottamaan vastuu omasta elämsätä!


      • edellisellä
        morsian 07 kirjoitti:

        Pakko nyt vähän tuohon ei voi käydä töissä,kirjoitukset tulossa-lauseeseen puuttua. Itse muutin kotoa kun olin 17-vuotias ja 18-vuotiaasta lähtien kävin koulun ohella töissä.

        Ylioppilaskirjoitustenkin aikaan kävin töissä ja E:n paperit kirjoitin. Se on ihan itsestä kiinni pystyykö tekemään töitä koulun ohella vai ei. Itse tein noin 10-15h/vko töitä ja kyllä siitä sen verran sai rahaa ettei tarvinnut vanhemmilta pyytää. Eikä tuo tuntimäärä edes ole paljon töitä, varsinkin kun teitä on kaksi jotka voi parina iltana viikossa(tai viikonloppuisin)käydä muutaman tunnin töissä, ammattikorkean aikoina kävin töissä n.20h/vko ja silti opiskelut tai sosiaalinen elämä ei kärsinyt lainkaan.

        töitä voi tosiaan tehdä edes muutaman tunnin viikossa - siivousta, myynti- , kassa- hyllytys-, lastenhoito- tms. työtä. Itse muutin kotoa 19-vuotiaana ja olen siitä asti itseni elättänyt. Tyttäreni muutti kotoa 21-vuotiaana - on ollut kesä-, ilta-, ja viikonlopputöissä 15-vuotiaasta lähtien lukion ja muiden opintojen ohella...


      • hommiin ; )
        **** kirjoitti:

        sieltä lukemaan tarkemmin alkuperäisen kirjoittajan tilannetta! hopi hopi! nyt kun ei ollut kyse,että molemmat pitäisi elättää,vaan kyse on appivanhempien pojasta!

        ihan totta - rutinat pois ja poika töihin. sillä siitä selviätte!


      • on lupaus
        alkuperäinen1 kirjoitti:

        pojan vanhemmat ovat luvanneet maksaa pojan menot (kun ei tukia saa, eikä töihin ole mahdollisuutta), niin onko oikein että tuosta vaan laitetaan avovaimon maksettavaksi? Osaako kukaan kuvitella tätä tilannetta minun osaltani?

        ...ja lupaus on lunastettava. Ellei avokkisi vanhemmat pidä lupaustaan, on käännyttävä avokkisi puoleen. Sinä et missään tapauksessa ole hänen huoltajansa. Toki voitte sopia keskenänne (ja kannattaakin sopia) miten jatkossa, sitten kun avokkisi valmistuu ja saa töitä. Vaikka rakastaisitte toisianne tällä hetkellä ja huomenna hullun lailla, ei koskaan voi tietää mitä tapahtuu ensi vuonna, kymmenen vuoden kuluttua jne. Suosittelen että sövitte tämän vaikean ajan järjestelyistä (miten tämä sitten ikinä eteeneekin) kirjallisesti - niin typerältä kuin se tällä hetkellä tuntuukin.... Onnea ja kaikkea hyvää toivotan teille!!!


      • ei ikinä opi
        alkuperäinen1 kirjoitti:

        Töitä ei ole ollut mahdollisuus tehdä, lukio on kesken, ja kirjoitukset edessä. Asunto on meidän molempien nimissä. En viittis tätä kovin moneen kertaa toistaa, mutta avomieheni vanhemmat ovat luvanneet auttaa rahallisesti miehen opiskeluajan. Olemme saaneet laskut maksettua tähänkin mennessä, mutta ruokaan on jäänyt sitten vain huomattavasti vähemmän rahaa. Minun kallooni ei mahdu, että jos on luvattu opiskeluajan asumista auttaa, että sitten jätetään noin vain ilman rahaa. Ja lainani on opintolainaa. Lähinnä tässä nyt on anopin käyttäytymisestä kyse! En tarkoita että minua pitäisi elättää, pystyn kyllä itseni elättämään. Mutta sopimukset on sopimuksia. Näin olemme appivanhempien kanssa sopineet. He ovat luvanneet auttaa meitä jos tarvitsemme apua.

        Mietihän siis tarkkaan millaisen suvun poikaan olet rakastunut? Jos appivanhempien moraali on tuota tasoa, että tällaista lupausta ei pidetä, niin eipä liene tuo luotettavuuden oppi siirtynyt sitten pojallekaan?

        Eli tasan tarkkaan on niin, että tuo poika ei IKINÄ opi ottamaan vastuuta itsestään ja raha-asioistaan. Siirtynyt suoraan mamman ja pappan helmosta naisen helmoihin hoidettavaksi - ja sinä nyt samalla tyylillä jatkat...

        Niitä on kuule 3-, 4-, 5- ja 6-kymppisiä miehiä Suomi pullollaan, jotka ovat koko ikänsä asuneet vastuuta kantamatta naisen siivellä. Ja ainahan ylivastuullisia ja huolehtivia naisia löytyy...


      • esiin
        alkuperäinen1 kirjoitti:

        MINÄ en ole itseäni vaatinut elättämään! Minua he eivät olekaan elättäneet! Tulen itse toimeen omilla rahoillani, joten en vaadi että he minua elättävät. Vanhempani eivät pysty minua avustamaan enkä sitä vaadikaan! Sillä TULEN OMILLA TULOILLANI TOIMEEN! Olen vain pyytänyt että elättäisivät omaa poikaansa, koska ovat hänelle sen luvanneet. Olen laskenut että laskuihin menee jokin 80e kuussa (hänen puolikkaansa), joten onko 120e kuussa liian iso summa ruokarahaa? Nimittäin se on, mitä mieheni on pyytänyt.

        Koittakaa oikeasti ymmärtää!

        Joo-joo. Kyllä tajutaan, että sinä ap tulet omillasi toimeen. Mutta tietävätkö appivanhempasi tämän? Ehkä heillä on asiasta hämärämpi käsitys?

        Pitäisikö teidän oikein kynän ja paperin kanssa vääntää heille tilanteenne eurolleen ja sentilleen: siis sekin miten sinä pystyt omilla tuloillasi elättämään itsesi.

        Saavat ehkä siitä varmistusta siihen, että vain omaa poikaansa rahoittaisivat...


      • mieti mieti
        Nimetön kirjoitti:

        Olet uskomaton..siis kertakaikkiaan. Kuinka kehtaat edes puuttua poikaystäväsi ja hänen vanhempiensa raha-asioihin. Opiskelijaelämä on mitä on, jokainen tietää, että silloin penniä venytetään. ei vanhemmilla ole mitään velvollisuutta järkätä luxuselämää opiskeluajalle.

        Sanoit olevasi ujo ja hiljainen....sitten PYYDÄT appivanhempia elättämään poikaansa!! Mitäköhän tässä uskoisi. Rempseämpi ja puheliaampikin ihminen jättäisi puuttumatta tällaisiin asioihin. Älä yhtään ihmettele jos et anoppisi kanssa enää tule toimeen. Voin kuvitella että olet ylittänyt appivanhempiesi ärsytyskynnyksen jo moneen kertaan. Työllään kai hekin ovat rahansa hankkineet, miksi ne miniälle syytäisi. Patista ne työttömät vanhempasi töihin ja ruinaa sitten heiltä.

        Miksi et usko alkuperäistä kirjoittajaa, kun hän uskoi, kun pojan vanhemmat lupasivat poikaa avustaa elämisessä?
        Ei tytöllä ole yhtään sen suurempaa velvollisuutta elättää poikaa kuin vanhemmillakaan! Sanoisin kyllä, että vanhemmilla se ennemminkin velvollisuus olisi kuin opiskelevalla morsmaikulla, jota ei ole edes vihitty ikiajoiksi tuohon luuseriin.

        Vai oletko sitä mieltä, että rakkaus on kultaakin kalliimpaa, ja että tytön on maksettava ja elätettävä poika, koska on RAKASTUNUT?
        Sovinistista ajattelua täällä.

        Tyttärelle itselleen sanoisin, että jos vanhemmat todellakaan eivät pysty poikaansa avustamaan, niin kyllä luulisi jostakin luukulta apu löytyvän.
        Ei ihminen voi elää ilman tuloja.
        Pane hänet nyt esittämään joka penni, mikä hänen kukkaroonsa ilmestyy kuukaudessa, ja katso, mihin ne tulot riittävät.

        Älä ota ristiksesi poikaa, joka antaa sinun elättää itsensä.
        Varmaan siinä on käynyt niin, että vanhemmat iloitsevat, kun pääsivät peräkammarin pojasta eroon.


      • yli30v
        alkuperäinen1 kirjoitti:

        MINÄ en ole itseäni vaatinut elättämään! Minua he eivät olekaan elättäneet! Tulen itse toimeen omilla rahoillani, joten en vaadi että he minua elättävät. Vanhempani eivät pysty minua avustamaan enkä sitä vaadikaan! Sillä TULEN OMILLA TULOILLANI TOIMEEN! Olen vain pyytänyt että elättäisivät omaa poikaansa, koska ovat hänelle sen luvanneet. Olen laskenut että laskuihin menee jokin 80e kuussa (hänen puolikkaansa), joten onko 120e kuussa liian iso summa ruokarahaa? Nimittäin se on, mitä mieheni on pyytänyt.

        Koittakaa oikeasti ymmärtää!

        Olen törmännyt kaltaisiinne nuoriin lähipiirissäkin. Se on niin surkuhupasaa katseltavaa välillä, ettei oo tosi! Jos te haluatte muuttaa yhteen, olette avopari ja kaiken järjen mukaan omillanne toimeen tulevia "aikuisia" ihmisiä! Mikään laki tai muu ei velvoita teidän vanhempia kustantamaan teidän asumista. Kummallista, että sitä pitää edes ihmetellä, jos eivät maksa. Ja toinen juttu, lueppa itse, miten naurettavalta toi sun teksti kuulostaa "TULEN OMILLA TULOILLANI TOIMEEN!" :)))) SIIS ETTEKS TE OLLU AVOPARI??????HALOOOOOOOOOOOOOOOOOO!!!!


      • Mimmu
        alkuperäinen1 kirjoitti:

        Noh, asumistukea tulee. Reilu 100e. Mutta ei muuta. Vanhempie tulot vaikuttavat 20 ikävuoteen asti. Mieheni täyttää 20 vuotta syyskuussa. Olisimmeko muuten muuttaneet yhteen jos appivanhemmat ei olisi luvanneet maksaa poikansa osuutta? He ovat luvanneet opiskeluajan maksaa. Miten ihminen, jolla on 108e tulot, voi maksaa vuokran, ruuan, laskut? Töitä ei ole tässä vaiheessa mahdollista tehdä. Jos on luvattu maksaa pojan eläminen, niin eikö se sillon pitäisi tehdä, eikä minun kontolleni jättää?

        Miksei miehesi ota opintolainaa?


      • alkuperäinen1
        Mimmu kirjoitti:

        Miksei miehesi ota opintolainaa?

        ei saa, koska on lukiossa, sekä vanhempien tulot vaikuttaa siihenkin ettei saa. Ja tosiaan tuo lukiokin vaikuttaa..!


      • nipsin
        esiin kirjoitti:

        Joo-joo. Kyllä tajutaan, että sinä ap tulet omillasi toimeen. Mutta tietävätkö appivanhempasi tämän? Ehkä heillä on asiasta hämärämpi käsitys?

        Pitäisikö teidän oikein kynän ja paperin kanssa vääntää heille tilanteenne eurolleen ja sentilleen: siis sekin miten sinä pystyt omilla tuloillasi elättämään itsesi.

        Saavat ehkä siitä varmistusta siihen, että vain omaa poikaansa rahoittaisivat...

        Kyllä minunkin isäni oli hyvin tarkka minulle rahaa antaessaan opintoja varten, ettei vain mieheni niitä käyttäisi, kun ei miestä hyväksynyt. Varmaan tässäkin kiistassa on jokin syy taustalla, eli vaikka sanot anoppilan olleen innoissaan yhteen menostanne, jokin kuitenkin hiertää, kun luvatut avustukset ovat jääneet. Rumasti tehty kyllä heiltä, kun toiset sentään ovat vasta lukiossa ja kirjoitukset edessä! Toivottavasti tämä ei riko välejänne. Raha on aina kuuma peruna. Onnea kirjoituksiin! Moni täällä olisi valmis auttamaan, jos saisi yhteystietonne.


      • morsian_ja_opiskelija
        alkuperäinen1 kirjoitti:

        ei saa, koska on lukiossa, sekä vanhempien tulot vaikuttaa siihenkin ettei saa. Ja tosiaan tuo lukiokin vaikuttaa..!

        Onko avomiehes hakenut asumistukea? siihen ei pitäisi vanhempien tulot vaikuttaa...itse ainakin asumistukea saan,vaikken opintotukeen ole oikeutettu vanhempieni tulojen perusteella.

        Ja tuon Kelan laskurin mukaan kokeilin vanhempien tuloiksi 500000e/vuosi niin silti saisi asumistukea...jotenkin epäilisin ettei kuitenkaan appivanhempiesi tulos tuon yli mene...
        kannattais varmaan siellä kelassa käydä uusiksi! ja lisäksi vielä opintotuen asumislisä on eri asia kuin yleinen asumistuki, kannattaa selvittää onko kumpaankaan mahdollisuutta. Toi 100e/kk asumistukea on aika pienen kuuloinen varsinkin kun kummankin pitäisi jotain asumistukea saada.


      • alkuperäinen1
        morsian_ja_opiskelija kirjoitti:

        Onko avomiehes hakenut asumistukea? siihen ei pitäisi vanhempien tulot vaikuttaa...itse ainakin asumistukea saan,vaikken opintotukeen ole oikeutettu vanhempieni tulojen perusteella.

        Ja tuon Kelan laskurin mukaan kokeilin vanhempien tuloiksi 500000e/vuosi niin silti saisi asumistukea...jotenkin epäilisin ettei kuitenkaan appivanhempiesi tulos tuon yli mene...
        kannattais varmaan siellä kelassa käydä uusiksi! ja lisäksi vielä opintotuen asumislisä on eri asia kuin yleinen asumistuki, kannattaa selvittää onko kumpaankaan mahdollisuutta. Toi 100e/kk asumistukea on aika pienen kuuloinen varsinkin kun kummankin pitäisi jotain asumistukea saada.

        saamme asumislisää. Hieman reilu 100e kuussa.


      • Suvituuli61
        alkuperäinen1 kirjoitti:

        NYT YMMÄRRÄ? Emme TODELLAKAAN olisi muuttaneet yhteen elleivät appivanhemmat olisi olleet niin innoissaan itse siitä ja vielä niin tarjoamassa apuaan! Emme nyt sentään tyhmiä ole. Luotimme siihen, että meitä autetaan kuten oltiin luvattu.

        Mikä estää teitä muuttamasta erillenne? Palaatte molemmat omien vanhempienne luo. Onko tullut mieleen? Sitten kun tilanne paranee taloudellisesti, palaatte yhteen.


      • alkuperäinen1
        Suvituuli61 kirjoitti:

        Mikä estää teitä muuttamasta erillenne? Palaatte molemmat omien vanhempienne luo. Onko tullut mieleen? Sitten kun tilanne paranee taloudellisesti, palaatte yhteen.

        sellainen kuin RAKKAUS! Elimme 1.5 vuotta suhteessa, jossa näimme toisemme 2 kertaa kuukaudessa. Joten erillemme emme meinaa muuttaa. Kummallakaan ei ole omaa autoa, joten miten näkisimme toisemme kun vanhemmat asuvat eri paikkakunnilla. Ja onko järkeä jos kerran molemmat on samalla paikkakunnalla koulussa, niin toisen sitte muuttaa pitemmän matkan päähän? Siinä joutuu maksamaan sitte matkatukea. Ja VANHEMPIEN RAHOILLAHAN sitä siellä kotonakin eletään..! Ja varmasti avomieheni on kuluttanut enemmän rahaa kotona asuessaan, mitä nyt on pyytänyt.

        Ja lukekaa noita kirjoituksiani, enää emme pyydä rahaa appivanhemmiltani. Olemme budjetit laskeneet niin, että sillä tullaan toimeen. Jos ei tulla niin voi voi.

        Ärsyttää kun ihmiset automaattisesti luulevat että olemme vain rahanhimoisia teinejä, jotka ovat aikuistuneet liian nopeaa. Eikä asia kyllä ole niin. Emmekä ole muuttaneet yhteen sen takia että appivanhemmat elättäisivät meitä, vaan olemme muuttaneet sen vuoksi, että saisimme olla yhdessä. 2krt/kk nähtiin, niin ei ole kyllä paljoa. Puhuimme muutosta jo aikaisemmin omille vanhemmillemme. Kummatkaan vanhemmat eivät vastustaneet asiaa. Me emme siinä vaiheessa edes pyytäneet avustusta, vaan appivanhemmat sitä itse ehdottivat.

        Lukekaa tarkemmin nuo tekstit älkääkä heti leimatko meitä..! Tässä on nyt lähinnä kyse siitä, että lupaus on petetty, ja mieheni on tuosta vaan jätetty tyhjän päälle.

        Älkääkä patistako töihin ja haukkuko saamattomaksi paskaksi, sillä töitä on etsinyt, mutta yksinkertaisesti pikku paikkakunnalla ei ole niitä tarjota lukiolaiselle, jolla ei vielä ole mitään AMMATTIA!

        Joten lopettakaa se turha arvostelu ja panettelu.


      • aniliini
        alkuperäinen1 kirjoitti:

        MINÄ en ole itseäni vaatinut elättämään! Minua he eivät olekaan elättäneet! Tulen itse toimeen omilla rahoillani, joten en vaadi että he minua elättävät. Vanhempani eivät pysty minua avustamaan enkä sitä vaadikaan! Sillä TULEN OMILLA TULOILLANI TOIMEEN! Olen vain pyytänyt että elättäisivät omaa poikaansa, koska ovat hänelle sen luvanneet. Olen laskenut että laskuihin menee jokin 80e kuussa (hänen puolikkaansa), joten onko 120e kuussa liian iso summa ruokarahaa? Nimittäin se on, mitä mieheni on pyytänyt.

        Koittakaa oikeasti ymmärtää!

        Kyllä töitä löytyy, alkakaa vaikka molemmat jakaa mainoksia tai jotain. Siinähän voi sitten yhdistää liikuntaharrastuksen samaan syssyyn niin ei mene liikaa aikaa opiskelulta. Kyllä siinä hommassa tienaisitte ton 120 € ruokaan.

        Ymmärrän että suututtaa, jos appivanhemmat eivät pidä lupaustaan, mutta tiedätkö mitä..?
        Elämä on epäreilua ja se ei valittamalla parane. Jos kerran vanhempien tuki pettää, on itse etsittävä ratkaisua. Se on sitä aikuisen elämää.


      • Suvituuli61
        alkuperäinen1 kirjoitti:

        sellainen kuin RAKKAUS! Elimme 1.5 vuotta suhteessa, jossa näimme toisemme 2 kertaa kuukaudessa. Joten erillemme emme meinaa muuttaa. Kummallakaan ei ole omaa autoa, joten miten näkisimme toisemme kun vanhemmat asuvat eri paikkakunnilla. Ja onko järkeä jos kerran molemmat on samalla paikkakunnalla koulussa, niin toisen sitte muuttaa pitemmän matkan päähän? Siinä joutuu maksamaan sitte matkatukea. Ja VANHEMPIEN RAHOILLAHAN sitä siellä kotonakin eletään..! Ja varmasti avomieheni on kuluttanut enemmän rahaa kotona asuessaan, mitä nyt on pyytänyt.

        Ja lukekaa noita kirjoituksiani, enää emme pyydä rahaa appivanhemmiltani. Olemme budjetit laskeneet niin, että sillä tullaan toimeen. Jos ei tulla niin voi voi.

        Ärsyttää kun ihmiset automaattisesti luulevat että olemme vain rahanhimoisia teinejä, jotka ovat aikuistuneet liian nopeaa. Eikä asia kyllä ole niin. Emmekä ole muuttaneet yhteen sen takia että appivanhemmat elättäisivät meitä, vaan olemme muuttaneet sen vuoksi, että saisimme olla yhdessä. 2krt/kk nähtiin, niin ei ole kyllä paljoa. Puhuimme muutosta jo aikaisemmin omille vanhemmillemme. Kummatkaan vanhemmat eivät vastustaneet asiaa. Me emme siinä vaiheessa edes pyytäneet avustusta, vaan appivanhemmat sitä itse ehdottivat.

        Lukekaa tarkemmin nuo tekstit älkääkä heti leimatko meitä..! Tässä on nyt lähinnä kyse siitä, että lupaus on petetty, ja mieheni on tuosta vaan jätetty tyhjän päälle.

        Älkääkä patistako töihin ja haukkuko saamattomaksi paskaksi, sillä töitä on etsinyt, mutta yksinkertaisesti pikku paikkakunnalla ei ole niitä tarjota lukiolaiselle, jolla ei vielä ole mitään AMMATTIA!

        Joten lopettakaa se turha arvostelu ja panettelu.

        Kiitti kun valaisit tilannettanne enemmän. Minä ainaskin olen lukenut viestiketjun kaikki kirjoitukset, enkä ole sinua/teitä mitenkään tuomitsemassa. Ajattelin vain, että olisiko teillä mahdollisuus ottaa askel taaksepäin ja palata lapsuuskoteihinne molemmat siksi kunnes miehellesi alkaa tuet juosta ensi syksynä. Ymmärsin vastauksestasi, että paluuta ei ole. Sitä se rakkaus teettää :-)

        Muuten, minun mielestäni kaksi aikuista ihmistä mahtuu 30 neliöön, jos haluaa. Ainakin siihen asti, kunnes raha-asiat ovat järjestyksessä. Itse olen saanut ensimmäisen lapseni asuessamme 26 neliön yksiössä silloisen mieheni kanssa. Eron jälkeen muutin 21 neliön yksiöön lapsen kanssa kahdestaan. Myöhemmin siinä pikkuisessa asunnossa asusteli vielä uusi kumppanini... No, sittemmin olen kyllä ehtinyt moneen kertaan vaihtamaan isompaan kotiin.

        Jos kaappitilaa on vähän, yrittäkää keksiä ratkaisu. Viettekö ylimääräiset mahdollisesti takaisin lapsuuskotiinne, jos siellä on tilaa. Tai taloyhtiönne ulkovarastoon (verkkokomeroon?) Oletko muuten selvillä mitä kaikkia varastotiloja taloyhtiössänne on? Olen törmännyt viime keväänä sellaiseenkin, ettei taloyhtiön vuokra-asukas tiennyt, että hänelle kuului mm. varsin suuri kylmiökomero. Mahtoiko tietää verkkokellarikomerostakaan, en tullut kysyneeksi. Huoltomies/talonmieshän niistä informoi, jos kyselee. Tai vuokranantaja. Tosin verkkokomeroon ei kannata koskaan viedä mitään arvokasta tavaraa. Niihin on helppo murtautua. (Mulle on sattunut ainakin kahdesti elämäni aikaan, että vorot ovat käyneet).

        Pinotuista pahvilaatikoista voisit rakennella tilapäisen säilytystilan esim. vaatteillenne. Sanotaan, että hätä keinot keksii. Itse olen työtön tällä hetkellä. Mielipuuhiani on poimia roskiksista käyttökelpoista tavaraa. Olen viime aikoina mieheni kanssa löytäneet mm. uutta vastaavan teräskattilan (saippuavillalla hankauksen vain vaati), kolme erittäin hyvää hyllykköä, yöpöydän, mattoja, koruja, radio ym. ym. Yksi parhaista dyykkauspaikoista on taloyhtiömme roskiskatos ja jätteiden keräyspiste. Se, mitä emme itse tarvitse, mutta roskiinkaan emme henno jättää, viemme kirpputoreille. Se on meinaan käsittämätön määrä, mitä hyvin toimeen tulevat ihmiset syytävät roskikseen. (Asumme reilut 50.000 hengen kaupungissa).

        Kaikkea hyvää teille kahdelle. Ja sitä RAKKAUTTA. Älkää antako tilapäisten taloudellisten vaikeuksien suistaa suhdettanne raiteiltaan. Vielä se päivä paistaa risukasaankin. Toivon voimia kirjoituksiin.

        Mulla on sun ikäisesi tyttö. Ei ole vielä haikaillut poikakaverinsa luo muutosta. Jos ehdottaisi jotain sellaista, pyytäisin ensiksi lukaisemaan tämän viestiketjun.


    • Ei ymmärrä ei

      Vaikka appivanhempanne lupasivat auttaa teitä kotileikkien aloittamisessa, heillä ei ole mitään velvollisuutta auttaa teitä, kuten on jo moneen kertaan todettu. Appivanhemmat eivät varmaan tajunneet, miten kalliiksi tulee elättää aikuista lasta kodin ulkopuolella.

      Toivottavasti teillä on vielä mahdollisuus perääntyä ja lopettaa tuo liian aikaisin aloitettu aikuisen ihmisen elämä. Poikaystäväsi voinee muuttaa takaisin kotiinsa ja sinä voit hommata itsellesi asunnon, jonka kulut pystyt itse maksamaan. Syytät appivanhempiasi yhteen muutostanne. Juuri tuo kertoo, miten lapsellinen olet. Kukaan aikuinen ihminen ei muuta kenenkään toisen toiveesta tyttö/poikaystävän kanssa yhteen. Yhteen muutto pitäisi olla kahden omillaan toimeen tulevan aikuisen keskinäinen päätös.

      Olen ihan yleisestikin miettinyt, mikä nykynuorisoa riivaa, kun heidän pitää lukioikäisinä lopettaa huoleton nuoruus ja muuttaa kotoa jonkun toisen kanssa yhteen. Yhteiskunta vielä tukee tätä muuttoa esimerkiksi asumistuen muodossa. Eikö olisi kiva nauttia nuoruudesta vanhempien luona ja säästyä suuremmilta huolilta niin kauan kuin se on mahdollista?

    • jaana jokunen

      Kun opiskelin vanhempani halusivat auttaa ja sitoutuivat maksamaan ruokakuluni tietyllä summalla kuukaudessa, joten heidän hyväksynnällä perustin tilin lähikauppaan ja kauppias toimitti ruokalaskun heille. Se oli todella merkittävä apu ja toimi siksi, etten minä ylittänyt sovittua summaa ja vanhempani pitivät sanansa. Mutta me neuvottelimme asiasta ja teimme selväksi säännöt, jolloin epäselvyyksiä ei sen vuoksi tullut.

      Sen vuoksi ehdotan, ettet puuttuisi avokkisi ja hänen vanhempiensa keskinäisiin sopimuksiin. Avokkisi velvollisuus on selvittää asia vanhempiensa kanssa ja jos hän ei kykene osallistumaan yhteisiin kustannuksiinne, niin sinun on silloin pakko päättää pelkästään hänen kanssaan miten parhaiten selviätte.Vaikutat nuoreksi naiseksi vastuuntuntoiselta ja olen eri mieltä aiempien kirjoittajien kanssa, että sinun pitäisi kasvaa aikuiseksi. Mielestäni olet sitä jo ja käsitän hyvin, että opiskelijalla ei ole samanlaista mahdollisuutta rääpiä tuloja kuin meillä ns aikuisilla. Verotus on aika rankka, jos ylittää sen sallitun määrän työpäiviä vuodessa.

      Muutenkin parisuhteessa on kummankin pakko kantaa kortensa yhteiseen kekoon ja toki on mukavaa, jos avokkisi on ymmärtänyt tilanteen vaan tuntuisi kuin hän antaisi sinun kantaa kaiken vastuun. Älä ikinä opettele olemaan yksin vastuussa mistään yhteisestä! Anoppia et voi oikein lähteä syyttämään, koska hän katsoo tilannettanne vain poikasi kautta ja kenties kyse on jostakin kasvatuksellisesta asiasta heidän perheessään. Ehkäpä anoppisi mittari on täynnä poikansa saamattomuutta ja hermostuu vain lisää, jos sinä äyskit hänelle rahaongelmistanne?

    • Nimetön

      Herranjestas!! Oletko oikeasti tosissasi? Ei kai appivanhempiesi pidä teidän elämistä maksaa?? Olkootkin kuinka varakkaita hyvänsä. Luulen, että rahahanat ovat sulkeutuneet juuri siitä syystä, että ovat huomanneet teidän törkeän hyväksikäyttönne. Kehtaatte!! Jumalauta, vai hävettää pyytää omilta vanhemmiltasi 350 euroa, kun appivanhemmat ovat teitä elättäneet vuositolkulla.

      Kuinka kehtaat sanoa, että olette kinuamalla kinunneet rahaa appivanhemmiltasi. Huh, huh!! Ja että äitisi oli kauhuissaan etteivät appivanhemmat enää antaneet rahaa! Jumakauta mitä porukkaa....Menkää nyt itteenne. Tai menkää edes töihin, niin me muutkin.
      Luoja sentään, kaikkea sitä saa lukea. Toivottavasti tämä oli provo.

      • alkuperäinen1

        eli, kyse on nyt vain heidän poikansa menojen maksamisesta, joka on laskujen ja ruuan jälkeen n. 200e. Jonka ovat luvanneet maksaa yhteen muutettuamme. Enempää ei ole missään vaiheessa pyydetty. Siis minuahan eivät ole missään vaiheessa elättäneet.

        Muutimme siis elokuussa yhteen. Avomieheni alkaa saamaan opintotukea kun täyttää 20 vuotta, eli syyskuussa. Joten vuositolkulla häntä ei ole elätetty (n. 6kk vasta. Pari sataa kuussa välttämättömiin menoihin), eikä tarvitse elättää, sillä syyskyyhun on enää se puoli vuotta, jolloin mies alkaa tukia saamaan.

        Omat vanhempani ovat sen verran huonotulosia että heillä ole varaa tuota takuuvuokraa LAINATA. Olemme pyytäneet rahaa LAINAKSI jotta saamme takuuvuokran maksettua ja heille maksaisimme takaisin kesällä, saadessamme kesätöitä. (emmekä ole eläneet heidän rahoillaan vuosikausia tai hyväksikäyttäneet heitä. Mielestäni jos lapsi ei saa tukea, niin vanhemmat auttavat rahallisesti. Vai jätättekö itse omat lapsenne oman onnensa nojaan jos pyytävät rahaa välttämät. menoihin?)

        "kinuamalla kinunnut" on avomieheni silloin ruokarahaa pyytänyt kun eivät ole rahat riittäneet. Olen myöskin itse saanut omilta vanhemmiltani pieniä summia ruokaa varten.

        Eli, minusta ei ole mahdotonta että he antaisivat avomiehelleni rahaa sen verran että menomme menevät puoleksi. Hän ei todellakaan ole mahdottomia pyytänyt.

        Kyllähän niitä töitä on kyselty, vaikka kouluakin on, mutta asumme niin pienellä paikkakunnalla, että ihmiselle, jolla ei ole vielä ammattia, ei ole yksinkertaisesti töitä.

        Ja ymmärtäkää nyt oikeasti. Minua ei ole elätetty, enkä sitä vaadi, vaan lainkin mukaan vanhemmat ovat vielä elatusvelvollsia (sos. toimiston mukaan!) heidän poikaansa kohtaan. Onko liikaa auttaa yksi ainoa vuosi pienellä rahasummalla omaa poikaansa?


      • vallassa
        alkuperäinen1 kirjoitti:

        eli, kyse on nyt vain heidän poikansa menojen maksamisesta, joka on laskujen ja ruuan jälkeen n. 200e. Jonka ovat luvanneet maksaa yhteen muutettuamme. Enempää ei ole missään vaiheessa pyydetty. Siis minuahan eivät ole missään vaiheessa elättäneet.

        Muutimme siis elokuussa yhteen. Avomieheni alkaa saamaan opintotukea kun täyttää 20 vuotta, eli syyskuussa. Joten vuositolkulla häntä ei ole elätetty (n. 6kk vasta. Pari sataa kuussa välttämättömiin menoihin), eikä tarvitse elättää, sillä syyskyyhun on enää se puoli vuotta, jolloin mies alkaa tukia saamaan.

        Omat vanhempani ovat sen verran huonotulosia että heillä ole varaa tuota takuuvuokraa LAINATA. Olemme pyytäneet rahaa LAINAKSI jotta saamme takuuvuokran maksettua ja heille maksaisimme takaisin kesällä, saadessamme kesätöitä. (emmekä ole eläneet heidän rahoillaan vuosikausia tai hyväksikäyttäneet heitä. Mielestäni jos lapsi ei saa tukea, niin vanhemmat auttavat rahallisesti. Vai jätättekö itse omat lapsenne oman onnensa nojaan jos pyytävät rahaa välttämät. menoihin?)

        "kinuamalla kinunnut" on avomieheni silloin ruokarahaa pyytänyt kun eivät ole rahat riittäneet. Olen myöskin itse saanut omilta vanhemmiltani pieniä summia ruokaa varten.

        Eli, minusta ei ole mahdotonta että he antaisivat avomiehelleni rahaa sen verran että menomme menevät puoleksi. Hän ei todellakaan ole mahdottomia pyytänyt.

        Kyllähän niitä töitä on kyselty, vaikka kouluakin on, mutta asumme niin pienellä paikkakunnalla, että ihmiselle, jolla ei ole vielä ammattia, ei ole yksinkertaisesti töitä.

        Ja ymmärtäkää nyt oikeasti. Minua ei ole elätetty, enkä sitä vaadi, vaan lainkin mukaan vanhemmat ovat vielä elatusvelvollsia (sos. toimiston mukaan!) heidän poikaansa kohtaan. Onko liikaa auttaa yksi ainoa vuosi pienellä rahasummalla omaa poikaansa?

        Vanhempien elatusvelvollisuus päättyy kun nuori tulee ikään 18 v. Se on fakta.
        Vanhemmat voivat auttaa jos katsovat sen tarpeelliseksi. Ehkä teidän tapauksessanne he katsovat, että jos olette yhteistä pesää perustamassa niin teidän on myös syytä ottaa vastuu elämisestänne ja menoistanne. Pojalla olisi varmasti ollut mahdollisuus asua myös vanhempiensa luona ja siinä tapauksessa vanhemmat olisivat kustantaneet pojan asumisen ja ruuan vaikka se ei heidän velvollisuuksiin kuulukkaan.
        Olen vakuuttunut, että jos joskus tuon pojan kanssa perustat perheen, olet ensimmäisenä vaatimassa, että anopilla ei ole mitään asiaa teidän huusholliinne ja ei mitään sanomista teidän asioihinne.
        Ehkäpä he ovat lukeneet näitä sivuja ja tietävät mitä on odotettavissa ja ennakoivat tulevan tilanteen ja päästävät irti hyvissä ajoin.

        Te vaaditte sitä vapautta ja valtaa omaan elämäänne, ottakaa siis myös vastuu !


      • tietoa
        vallassa kirjoitti:

        Vanhempien elatusvelvollisuus päättyy kun nuori tulee ikään 18 v. Se on fakta.
        Vanhemmat voivat auttaa jos katsovat sen tarpeelliseksi. Ehkä teidän tapauksessanne he katsovat, että jos olette yhteistä pesää perustamassa niin teidän on myös syytä ottaa vastuu elämisestänne ja menoistanne. Pojalla olisi varmasti ollut mahdollisuus asua myös vanhempiensa luona ja siinä tapauksessa vanhemmat olisivat kustantaneet pojan asumisen ja ruuan vaikka se ei heidän velvollisuuksiin kuulukkaan.
        Olen vakuuttunut, että jos joskus tuon pojan kanssa perustat perheen, olet ensimmäisenä vaatimassa, että anopilla ei ole mitään asiaa teidän huusholliinne ja ei mitään sanomista teidän asioihinne.
        Ehkäpä he ovat lukeneet näitä sivuja ja tietävät mitä on odotettavissa ja ennakoivat tulevan tilanteen ja päästävät irti hyvissä ajoin.

        Te vaaditte sitä vapautta ja valtaa omaan elämäänne, ottakaa siis myös vastuu !

        Opiskelevan lapsen elatusmaksua voi saada 20v asti. VARMA TIETO.


      • vapaaehtoinen
        tietoa kirjoitti:

        Opiskelevan lapsen elatusmaksua voi saada 20v asti. VARMA TIETO.

        Voihan sitä saada jo vanhemmat siihen suostuvat, mikään laki ei sitä voi määrätä maksetavaksi.
        Eli vanhempien vallassa.....


      • Todennäköisempää...
        vallassa kirjoitti:

        Vanhempien elatusvelvollisuus päättyy kun nuori tulee ikään 18 v. Se on fakta.
        Vanhemmat voivat auttaa jos katsovat sen tarpeelliseksi. Ehkä teidän tapauksessanne he katsovat, että jos olette yhteistä pesää perustamassa niin teidän on myös syytä ottaa vastuu elämisestänne ja menoistanne. Pojalla olisi varmasti ollut mahdollisuus asua myös vanhempiensa luona ja siinä tapauksessa vanhemmat olisivat kustantaneet pojan asumisen ja ruuan vaikka se ei heidän velvollisuuksiin kuulukkaan.
        Olen vakuuttunut, että jos joskus tuon pojan kanssa perustat perheen, olet ensimmäisenä vaatimassa, että anopilla ei ole mitään asiaa teidän huusholliinne ja ei mitään sanomista teidän asioihinne.
        Ehkäpä he ovat lukeneet näitä sivuja ja tietävät mitä on odotettavissa ja ennakoivat tulevan tilanteen ja päästävät irti hyvissä ajoin.

        Te vaaditte sitä vapautta ja valtaa omaan elämäänne, ottakaa siis myös vastuu !

        Ovat vaan löytäneet tarpeeksi hyväuskoisen hölmön, jolle ovat pojan elatuksen vittumaisuuttaan siirtäneet. Ovat siis tajunneet aikaa päivää sitten, että oma poika on kurja pummi. On ollut helppo valehdella tyttöystävälle, että kyllä me hoidetaan pojan menot.

        Periaatteessa kyseessä on suullinen sopimus ja sen rikkomisesta voidaan antaa sama rangaistus, kun kirjallisen sopimuksen rikkomisesta. Jos siis pojan menot on opintojen ajan luvattu maksaa, ne on myös maksettava tai asian voi vetää oikeuteen. Tällöin pojan vanhempien maksettavaksi tulee kulujen lisäksi myös oikeuskulut.


      • tietoa
        vapaaehtoinen kirjoitti:

        Voihan sitä saada jo vanhemmat siihen suostuvat, mikään laki ei sitä voi määrätä maksetavaksi.
        Eli vanhempien vallassa.....

        Älä viitsi pölökkypää inttää, kun et todellakaan tiedä. Se elatusapu jatkuu lapsen täyttäessä 18 sen nimi muuttuu koulutusavustus. Yleensä sitä joutuu/saa maksamaan 20v asti mutta useinmiten NIIN KAUAN KUIN OPISKELUA KESTÄÄ. Ja kyllä ei ole vapaa ehtoista Opiskelian täytyy ymmärtää ITSE SETÄ MENNÄ ANOMAAN esim. oikeusaputoimistosta.

        SIIS NUORET OPISKELIJAT MENKÄÄ HAKEMAAN SE MAKSETAAN TEILLE ITSELLENNE opintorahan lisäksi.

        Onko noin vaikea ymmärtää sellainen asia?

        Googleta hakusanaksi koulutuaavustus, soita kelaan, sossuun, lakimiehelle, ota selvää ja intä vasta sitten.


      • omillaan elävä
        alkuperäinen1 kirjoitti:

        eli, kyse on nyt vain heidän poikansa menojen maksamisesta, joka on laskujen ja ruuan jälkeen n. 200e. Jonka ovat luvanneet maksaa yhteen muutettuamme. Enempää ei ole missään vaiheessa pyydetty. Siis minuahan eivät ole missään vaiheessa elättäneet.

        Muutimme siis elokuussa yhteen. Avomieheni alkaa saamaan opintotukea kun täyttää 20 vuotta, eli syyskuussa. Joten vuositolkulla häntä ei ole elätetty (n. 6kk vasta. Pari sataa kuussa välttämättömiin menoihin), eikä tarvitse elättää, sillä syyskyyhun on enää se puoli vuotta, jolloin mies alkaa tukia saamaan.

        Omat vanhempani ovat sen verran huonotulosia että heillä ole varaa tuota takuuvuokraa LAINATA. Olemme pyytäneet rahaa LAINAKSI jotta saamme takuuvuokran maksettua ja heille maksaisimme takaisin kesällä, saadessamme kesätöitä. (emmekä ole eläneet heidän rahoillaan vuosikausia tai hyväksikäyttäneet heitä. Mielestäni jos lapsi ei saa tukea, niin vanhemmat auttavat rahallisesti. Vai jätättekö itse omat lapsenne oman onnensa nojaan jos pyytävät rahaa välttämät. menoihin?)

        "kinuamalla kinunnut" on avomieheni silloin ruokarahaa pyytänyt kun eivät ole rahat riittäneet. Olen myöskin itse saanut omilta vanhemmiltani pieniä summia ruokaa varten.

        Eli, minusta ei ole mahdotonta että he antaisivat avomiehelleni rahaa sen verran että menomme menevät puoleksi. Hän ei todellakaan ole mahdottomia pyytänyt.

        Kyllähän niitä töitä on kyselty, vaikka kouluakin on, mutta asumme niin pienellä paikkakunnalla, että ihmiselle, jolla ei ole vielä ammattia, ei ole yksinkertaisesti töitä.

        Ja ymmärtäkää nyt oikeasti. Minua ei ole elätetty, enkä sitä vaadi, vaan lainkin mukaan vanhemmat ovat vielä elatusvelvollsia (sos. toimiston mukaan!) heidän poikaansa kohtaan. Onko liikaa auttaa yksi ainoa vuosi pienellä rahasummalla omaa poikaansa?

        Niin onhan se ikävää kun käytännön realiteetit iskee päin naamaa.
        Ensinnäkin ei ole sinun ongelmasi mistä miehesi ne rahat repii, vaan hänen ongelmansa!!! Mikäli elätte yhdessä niin hän maksaa oman osuutensa tavalla tai toisella ja se miten, on hänen itsensä hoidettava.
        Mitä ne miehen vanhemmat sitten itseasiassa lupasivat maksaa, kyllähän vanhemmat ovat velvollisia elatukseen opiskelevan lapsen osalta tuonne 20 ikävuoteen asti, mutta se ei tarkoita että heidän pitäisi maksaa kaikki lapsensa kulut. Ja tietysti he voivat myös päättää että elatukseen kuuluu mahdollisuus asua kotona ja syödä kotona, siis vanhempien luona. Jos kerran opinnotkaan eivät pakota muuttamaan toiselle paikkakunnalle.
        Ja ota nyt huomioon se ettette ole enää ihan teinejä. Muutin pois kotoani 18 vuotiaana, ja vanhempani päättivät tuolloin että saan pärjätä taloudellisesti niin kuin parhaaksi nään jos ei huvita asua kotona. Ja pärjätty on ilman minkäänlaista vanhenpien avustusta. Kyllä se pitää teiltäkin onnistua, täysikäisiltä ihmisiltä..


      • koulutusavustus
        tietoa kirjoitti:

        Älä viitsi pölökkypää inttää, kun et todellakaan tiedä. Se elatusapu jatkuu lapsen täyttäessä 18 sen nimi muuttuu koulutusavustus. Yleensä sitä joutuu/saa maksamaan 20v asti mutta useinmiten NIIN KAUAN KUIN OPISKELUA KESTÄÄ. Ja kyllä ei ole vapaa ehtoista Opiskelian täytyy ymmärtää ITSE SETÄ MENNÄ ANOMAAN esim. oikeusaputoimistosta.

        SIIS NUORET OPISKELIJAT MENKÄÄ HAKEMAAN SE MAKSETAAN TEILLE ITSELLENNE opintorahan lisäksi.

        Onko noin vaikea ymmärtää sellainen asia?

        Googleta hakusanaksi koulutuaavustus, soita kelaan, sossuun, lakimiehelle, ota selvää ja intä vasta sitten.

        Tämä koulutusavustus-juttu on kytkeytynyt avioerolapsiin ja liittyy siihen, että kun elatusmaksut loppuvat (18 vee), niin voidaan tehdä sopimus koulutusavustuksesta, joka menee lapsen tilille.... Mut eipä kyllä lainsäädännössä ole pykäliä tapaukselle, jossa vanhemmat ovat edelleen avioliitossa!!
        Hauska tilanne sinänsä....


      • alkuperäisen
        tietoa kirjoitti:

        Älä viitsi pölökkypää inttää, kun et todellakaan tiedä. Se elatusapu jatkuu lapsen täyttäessä 18 sen nimi muuttuu koulutusavustus. Yleensä sitä joutuu/saa maksamaan 20v asti mutta useinmiten NIIN KAUAN KUIN OPISKELUA KESTÄÄ. Ja kyllä ei ole vapaa ehtoista Opiskelian täytyy ymmärtää ITSE SETÄ MENNÄ ANOMAAN esim. oikeusaputoimistosta.

        SIIS NUORET OPISKELIJAT MENKÄÄ HAKEMAAN SE MAKSETAAN TEILLE ITSELLENNE opintorahan lisäksi.

        Onko noin vaikea ymmärtää sellainen asia?

        Googleta hakusanaksi koulutuaavustus, soita kelaan, sossuun, lakimiehelle, ota selvää ja intä vasta sitten.

        ongelma vielä kerran ja vasta sitten tulet inttämään tuosta koulutusavustuksesta. Heillä ei todellakaan ole velvollisuutta maksaa mitään jos eivät tahdo.
        Koulutusavustus liittyy elatusmaksuun ja sen jatkamiseen 18 ikävuoden jälkeen. Vanhemmista kumpikaan ei maksa elatusmaksua elleivät he ole eronneet. Alkuperäisen tapauksessa eivät ole.
        Jos yli 18 v tahtoo rahoja sossulta, hakekoon niitä itse mutta mikään laki ei velvoita vanhempia niitä maksamaan.

        Omalla kohdallani miehen maksama elatusmaksu lapselle loppui 18 ikävuoteen ja sen jälkeen ei ollut mitään mahdollisuuttaa saada koulutusavustusta kun etävanhempi ei siihen suostunut. Sossu olisi maksanut tukea jos nuori olisi muuttanut pois kotoa mutta sitä en itse sallinut. Olin siis yksinhuoltaja ja maksoin lapseni koulutuksen yksin. Tämä faktaa meillä.


      • tietoa
        alkuperäisen kirjoitti:

        ongelma vielä kerran ja vasta sitten tulet inttämään tuosta koulutusavustuksesta. Heillä ei todellakaan ole velvollisuutta maksaa mitään jos eivät tahdo.
        Koulutusavustus liittyy elatusmaksuun ja sen jatkamiseen 18 ikävuoden jälkeen. Vanhemmista kumpikaan ei maksa elatusmaksua elleivät he ole eronneet. Alkuperäisen tapauksessa eivät ole.
        Jos yli 18 v tahtoo rahoja sossulta, hakekoon niitä itse mutta mikään laki ei velvoita vanhempia niitä maksamaan.

        Omalla kohdallani miehen maksama elatusmaksu lapselle loppui 18 ikävuoteen ja sen jälkeen ei ollut mitään mahdollisuuttaa saada koulutusavustusta kun etävanhempi ei siihen suostunut. Sossu olisi maksanut tukea jos nuori olisi muuttanut pois kotoa mutta sitä en itse sallinut. Olin siis yksinhuoltaja ja maksoin lapseni koulutuksen yksin. Tämä faktaa meillä.

        Kannattaa hakea oikeusteitse.


    • Pandis

      luvanneet maksaa "kuukausirahaa" miehesi opintojen ajan tulisi heidän pitää lupauksensa. Yhteenmuutto ei ole este rahalle. meillä oli sovittu raha jonka vanhempani maksoivat, kunnes valmistuin ammattiini. Selvitä miehesi kanssa minne rahat shkä menevät. Opiskelijat joutuvat elämään aika niukasti, mutta se vaan opettaa.

    • vain

      Mutta jos avomiehesi on opiskelija ja asutte yhdessä, vanhempien tulot eivät vaikuta opintotukiin eikä asumislisään. Molemmat olette oikeutettuja niihin. Otahan asioista paremmin selvää niin saatte rahanne pois. Toiseksi, asutte itsenäisesti, joten on väärin pyytää ketään kustantamaan elämäänne.

      • Kelan

        sivuilla voisi tuoda uutta järkeä tähän keskusteluun tai siinä esitettyihin "varmoihin tietoihin".

        Lainaus Kelasta
        "Tuloraja on 27 300 euroa vuodessa ja 1.11.2006 lukien 31 400 euroa vuodessa. Jokainen tulorajan ylittävä täysi 680 euroa ja 1.11.2006 lukien 780 euroa vähentää opintorahaa ja asumislisää 5 prosenttia.

        Opintorahaa ja asumislisää ei enää myönnetä, kun vanhempien vuositulot ovat 40 900 euroa ja 1.11.2006 lukien 47 000 euroa tai enemmän. Käytännössä raja voi olla alhaisempi, koska pienin maksettava määrä on 8,40 euroa kuukaudessa (opintorahan ja asumislisän yhteismäärä)."

        ja linkki sinne

        http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/170703102019IL?openDocument

        Vanhempien tulot todella vaikuttaa alla 20 vuotiaiden opintotukiin ja asumislisiin, vaikka asuisivat vanhempien talouden ulkopuolella. Katsokaa tulorajoja, eivät edes ole sikakorkeita.. Jos itselläni olisi tässä ketjussa esillä ollut alle 20 v lapsi, joka olisi lukiossa ja asuisi talouden ulkopuolella, niin hän jäisi ilman mitään tukia. Kelan sivuilla on myös laskuri, jonka avulla voi selvittää suuren suuria tukia.....


      • alkuperäinen1

        selvää ennen kuin puhut. :) 20 Vuotiaaksi asti tulot vaikuttavat. Vaikka olemme avoliitossa, niin vanhempiemme tulot vaikuttavat. Kaikki mahdolliset tuet ollaan haettu j varmaa tietoa sossusta sekä kelalta; Vanhempien tulot vaikuttavat.


      • surullinen puolestasi
        alkuperäinen1 kirjoitti:

        selvää ennen kuin puhut. :) 20 Vuotiaaksi asti tulot vaikuttavat. Vaikka olemme avoliitossa, niin vanhempiemme tulot vaikuttavat. Kaikki mahdolliset tuet ollaan haettu j varmaa tietoa sossusta sekä kelalta; Vanhempien tulot vaikuttavat.

        Sinua ymmärrän, mutta kaverisi vanhempia en.

        Kyllä me mieheni kanssa ollaan autettu molempia lapsia taloudellisesti, koko heidän opiskelujensa ajan, iästä riippumatta.

        Lapsen tulevaisuudestahan siinä auttamisessa on kyse, että saavat opinnot hoidettua, itse on sitten eletty hieman niukemmin sen ajan. Vaan ei ne lapsetkaan opiskellessaan rahassa kierineet. Niukkuutta jaettiin koko perhe.

        Enkä usko ollenkaan että se auttamattomuus johtuisi sinusta, kirjoitustesi perusteella tunnut olevan vallan vastuullinen ja järkevä neitonen. oikein A-luokan miniä materiaalia ;) .

        En osaa sen paremmin neuvoa, mutta puolellasi olen tässä asiassa.


      • rahan vuoksi
        alkuperäinen1 kirjoitti:

        selvää ennen kuin puhut. :) 20 Vuotiaaksi asti tulot vaikuttavat. Vaikka olemme avoliitossa, niin vanhempiemme tulot vaikuttavat. Kaikki mahdolliset tuet ollaan haettu j varmaa tietoa sossusta sekä kelalta; Vanhempien tulot vaikuttavat.

        Onhan se totta, että 20-vuotiaaksi asti vaikuttaa vanhempien tulot, paitsi jos on NAIMISISSA! Menkää siis naimisiin niin johan aukeaa rahahanat...


    • ///

      Miten maailmassa voi olla mahdollista etta terve riuska nuori mies ei viitsi tehda toita maksaakseen elamisensa?!

      Kukaan, sina kaikista vahiten, ei usko etteiko toita ole jos vain viitsii tehda.
      Opiskeluaika on maailman parasta tyonteko aikaa. Eihan yliopistolla mene kuin 7-8tuntia paivassa, siina jaa reilut 6tuntia joka paiva plus 48tuntia lauantaisin ja sunnuntaisin tehda toita!

      Tama EI ole aivokirurgiaa. Tuo laiska mies vain toihin elattamaan itsensa. Hyvanen aika, kuinka kukaan teve nuori mies edes kehtaa kerjata muilta tyolaisilta! (veronmaksajilta)

      Sinunkin pitaisi tarkistaa korviesi vali kun valitset tuollaisen laiskurin kamppakaveriksesi!

      • lainkaan?

        Oletko miettinyt sitä?


      • vinifred

        Omat lapseni eivät saaneet mitään tukia 20 vuoteen saakka tulorajojen takia. Lukiolaisilla ei edes ole samoja mahdollisuuksia tukiin kuin yliopisto-opiskelijoilla.
        Pikkupaikkakunnalla ei ole niitä hehkutettuja töitä opiskelijoille.
        Ja sitä paitsi:
        Lupausten pitäminen kuuluu kyllä vanhempienkin velvollisuuksiin...valitettavasti nämä nuoret eivät vielä tienneet niin paljoa maailman raadollisuudesta, että olisivat osanneet vaatia v a n h e m p i e n ehdottaman sopimuksen kirjallisena.

        Jos he kerran ovat päättäneet luistaa lupauksistaan, tsemppiä teille...toivottavasti työtä löytyy ja jaksatte klaarata myös kirjoitukset!
        Ennenkaikkea: Tässä tilanteessa mitataan kykynne luottaa toisiinne ja kantaa yhdessä vastuu omasta elämästänne...
        Onnea matkaan!


    • VantaanNainen

      Toivottavasti pystyt olemaan välittämättä ajattelemattomista kirjoittelijoista, jotka eivät ole vaivautuneet lukemaan koko stooria.

      Sympatiani ovat ehdottomasti sinun ja avomiehesi puolella. Harmi, että appivanhempasi eivät lupaustaan pidä. Mutta minkäs teet. Ei minullakaan ole neuvoa antaa.

      Toivon, että jotenkin selviätte vielä puoli vuotta.

      Yksi ajatus tuli mieleeni. Nimittäin voisiko olla niin, että appivanhempasi toivovat, että heidän poikansa muuttaisi takaisin kotiin? Siinä voisi olla yksi syy, miksi eivät nyt lupauksiaan lunasta.

      • Joosef Elanterilainen

        Ja sitten ihmetellään mistä johtuu, että Suomessa sosiaalimenot kasvaa, työikä lyhenee ja pahoinvointi lisääntyy. Eihän tästä nyt kyllä sinua voi juurikaan syyttää, vaan saamaasi kasvatusta.

        Ei perkele jos minä olisin ehdottanut isälleni, että maksatkos minun kuluja kun minä leikin kotista tyttökaverini kanssa, niin se oli joko itkenyt tai nauranut.

        Sitten omat vanhempasi vielä kauhistelevat, kun eivät maksa.. mistä tuli päähän muuttaa kimppaan sen ukon kanssa?

        Onhan se ikävää tehty jos ei makseta mitä on luvattu, mutta onhan se nyt niin, että aikuiset ihmiset eivät laske elämistään muiden varaan. Ja älä yritä, ettette muka ole aikuisia, murrosiän ylittänyttä voidaan hyvin pitää vastuussa teoistaan ja elämästään.

        Ei jaksa ymmärtää, mihin tämä maailma on menossa? Elättekö te, siis ihmiset yleensä, oikeasti vanhempien avustuksella?


    • kej

      Jos miesystäväsi vanhemmat ovat noin asian ajatelleet voin sanoa kokemuksesta että paras pysyä pois koko suvusta koska he eivät ajattele sinun ja poikansa parasta vaan omaa hyvinvointia ilman että olet heidän rasitteena . Ei myöskään tämä mies joka ei osaa vanhemmilleen asiaa perustella ole sinulle oikea ! mieti sinulla on vain yksi elämä jonka elät elä se hyvin ja itseäsi Arvostaen ! KEJ !

      • k12

        Hei!
        Ehdottaisin että kävisitte vielä siellä sossussa puhumassa. On ihan totta, että se vanhempien elatusvelvollisuus jatkuu tuonne 21 ikävuoteen asti, mutta jos vanhemmat kieltäytyvät elatuksesta, on sosiaalitoimiston siitä huolehdittava:

        "Opiskelijan ensisijainen toimeentulojärjestelmä on opintotukilain (65/1994) mukainen opintotuki, joka on tarkoitettu kattamaan opiskeluaikaiset opinto- ja toimeentulokustannukset. Opintotuki koostuu opintorahasta, asumislisästä ja valtion takauksesta opintolainaan. Siten myös valtion takaaman lainan muodossa suoritettava tuki on ensisijainen toimeentulotukeen nähden. Opiskelija voi kuitenkin joutua tilanteeseen, jossa hän ei voi käytännössä saada opintotukea tai hänellä ei ole varoja riittävästi käytettävissä omaan tai perheensä elatukseen. Kunta on tällöin velvollinen antamaan toimeentulotukea opiskelijalle samoin perustein kuin muullekin avun tarpeessa olevalle. Opintotuen osalta on syytä ottaa huomioon, että sitä myönnetään yleensä vain yhdeksälle kuukaudelle vuodessa.(Sosiaali- ja terveysministeriö, opas toimeentulotukilain soveltajalle)"
        Käytännössä sosiaalitoimi siis vetoaa vanhempien elatusvelvollisuuteen jo senkin takia, että rahaa on vähän varsinkin pienissä kunnissa. Jos poikaystäväsi menee uudestaan sossuun ja kertoo kuinka asiat ovat, toimeentulotukea on myönnettävä.Kyse on nyt siitä, että on osoitettava, että tietää omat oikeutensa.


      • Lullatuuti
        k12 kirjoitti:

        Hei!
        Ehdottaisin että kävisitte vielä siellä sossussa puhumassa. On ihan totta, että se vanhempien elatusvelvollisuus jatkuu tuonne 21 ikävuoteen asti, mutta jos vanhemmat kieltäytyvät elatuksesta, on sosiaalitoimiston siitä huolehdittava:

        "Opiskelijan ensisijainen toimeentulojärjestelmä on opintotukilain (65/1994) mukainen opintotuki, joka on tarkoitettu kattamaan opiskeluaikaiset opinto- ja toimeentulokustannukset. Opintotuki koostuu opintorahasta, asumislisästä ja valtion takauksesta opintolainaan. Siten myös valtion takaaman lainan muodossa suoritettava tuki on ensisijainen toimeentulotukeen nähden. Opiskelija voi kuitenkin joutua tilanteeseen, jossa hän ei voi käytännössä saada opintotukea tai hänellä ei ole varoja riittävästi käytettävissä omaan tai perheensä elatukseen. Kunta on tällöin velvollinen antamaan toimeentulotukea opiskelijalle samoin perustein kuin muullekin avun tarpeessa olevalle. Opintotuen osalta on syytä ottaa huomioon, että sitä myönnetään yleensä vain yhdeksälle kuukaudelle vuodessa.(Sosiaali- ja terveysministeriö, opas toimeentulotukilain soveltajalle)"
        Käytännössä sosiaalitoimi siis vetoaa vanhempien elatusvelvollisuuteen jo senkin takia, että rahaa on vähän varsinkin pienissä kunnissa. Jos poikaystäväsi menee uudestaan sossuun ja kertoo kuinka asiat ovat, toimeentulotukea on myönnettävä.Kyse on nyt siitä, että on osoitettava, että tietää omat oikeutensa.

        Mikä HELVETIN pakko teidän oli muuttaa yhteen asumaan? "Mies" on vasta 19-vuotias, ihan kakara vielä. Opinnot alkutaipaleellaan, mutta perhe-elämää on ruvettava elämään, vaikkei aikuisen elämäkään ole vielä alkanut.

        Ettekö voisi kumpikin vielä vain normaalisti seurustella, ja katsoa, mitä elämä tullessaan tuo? Mies voisi asua kotona, mikä tulisi appivanhemmillekin halvemmaksi. Kuka muuten hankkii tälle "miehellesi" vaatteet, kengät, kännykät, tietokoneet, urheiluvälineet, kuka kustantaa parturit ja hammaslääkärit jne jne jne? Etteiköhän vain vanhemmat?

        Eikö mitenkään siinä "järkevässä" päässäsi tullut mieleen, että teillä ei kerta kaikkiaan ole varaa asua yhdessä? Toisten ihmisten rahojen varaan ei oikein sitä omaa elämäänsä voi rakentaa.

        Teillä ei ole varaa siihen 350 euroon, joten haave muuttamisesta jää haaveeksi. Voisiko se mitenkään mennä sinun kovaan kalloosi? Elämä on tällaisia valintoja täynnä.

        Jättäkää appivanhempanne rauhaan ja miettikää muita vaihtoehtoja.


    • muuta pois

      Miksei miehesi mene kinuamaan rahaa sossusta? Olette avopari. Sinulla ei ole muuta huollettavaa kuin oma itsesi.
      Tuosta tyypistä saat ikiaikaisen riesan.
      Hänellä ei tule koskaan olemaan omaa rahaa.
      Koska vanhemmatkaan eivät pidä omaa osaansa sopimuksesta, niin koko perhe on rahankäytössä huolimaton ja huoleton.

      Varo.

    • tietää
    • naikkonen_27

      Oletteko hakeneet yleistä asumistukea? En kyllä nyt ole varma vaikuttaako siihen vanhempien tulot. Aikoinaan exällä oli sama tilanne ettei saanut vanhempien tulojen perusteella opintotukea ja muistelisin että exä sai yleistä asumistukea ja opintolainan sai nostettua vanhempien tuloista huolimatta.

      Emme siis asuneet yhdessä ennenkuin kumpikin oli opintotukeen oikeutettu. Mutta en sitten tiedä miten paljon noi yleisen asumistuen ja lainansaanti ehdot ovat muuttuneet.

    • ///

      Mies on yksinkertaisesti laiska!
      Hanella EI ole mitaan oikeutta kerjata vanhemmiltaan apua. Vanhempien velvollisuus paattyy 18 ikavuotena.Siihen saakka he huolehtivat mm.taloudellisesti lapsensa hyvinvoinnista.

      Tama riuska terve nuori looseri vain haluaa elaa muista ihmisista! Hanella oli koko pitka kesa tehda tupla tyota ja sastaa talven varalle. NIIN MUUTKIN TEKEVAT. Kun nakojaan asutte maaseudulla siella AINA tarvitaan kesaisin apua (mm.kasvien, marjojen ym keruuta).Paivat pvat 24tuntisia kesalla, jolloin hanella olisi ollut aika tehda niin pitkia paivia kuin ikina olisi halunnut. Ole hyva ala jankuta ettei toita ole. Se yksinkertaisesti ei ole totta! Entas jos han tarjoutuisi kotonaan auttamaa esim. luomenluontia, viikkosiivousta, asiolla kynteja ym. ym. ym .ym....

      Tietenkin teilla oli IIIIIIIIhanaa yhdessa kun vanhemmat maksoi eika ollut rahahuolia. Tama hetki on todellisuutta eika mikaan laaala maa.

      Sina yritat omillasi eteenpain se on hyva. Liimautumalla tuonlaisiin laiskoihin luusereihin sina tulet koko ikasi polkemaan paikallasi ja saat myohemmin katua typerien seuralaistesi valintaa.

    • tietoa

      Kunnallisia oikeusaputoimistoja voi käyttää ja mennä hakemaan koulutusavustusta omilta vanhemmiltaan. LAPSEN/NUOREN pitää sitä itse hakea ja se maksetaan lapselle itselleen. Neuvonta oikeusaputoimistossa on ilmaista. Ja raha, koulutusavustus, minkä saa omilta vanhemmiltaan ei vaikuta opintorahaan. Toimeentulotuessa huomioidaan kyllä. Koulutusavustusta maksetaan niin kauan kuin opiskelut kestää. Menkää anomaan vaan, se on yksi lappu mikä täytetään. Ja kysellään varmaan tuloja, siis kyseisen lapsen/opiskelijan mahdollisia omia työtuloja.

      • pitää jo huutaa

        Olen itsekin vasta 29 v ja silti mietin, MIKÄ V***TTU on vikana nyky-ihmisissä, jos mennään (ja suositellaan menemään!) oikeusaputoimistoon haastamaan omat vanhemmat, että saadaan lypsää heiltä vastentahtoista rahaa - vielä seknkin jälkeen kun oma perse on täysi-ikäinen ja työkykyinen!!!

        Siis aivan järkyttävää!

        Omat vanhemmat on kasvattaneet, jo 18 vuotta kulut maksaneet, elättäneet, huoltaneet ja hoitaneet ihmisen aikuiseksi - jotta tämä ottaisi omat siivet alle ja alkaisi niitä lopulta itse käyttää. Nuori terve työkykyinen ihminen sen "palkitsee" menemällä oikeusaputoimistoon, jotta saa lypsää omilta vanhemmiltaa lisää rahaa vielä muutaman vuoden, ettei tarvitse itse kasvaa aikuiseksi ja ottaa vastuuta siitä elämästä jonka itse itselleen haluaa! Ei saatana, että nousee verenpaine pelkästä ajatuksesta -

        - Ja sinusta "tietoa" tyyppisestä ihmisestä, joka iloisena on sitä mieltä, että moinen yhteiskunnan porsaanreikä on vallan mainio keksintö.


      • lue
        pitää jo huutaa kirjoitti:

        Olen itsekin vasta 29 v ja silti mietin, MIKÄ V***TTU on vikana nyky-ihmisissä, jos mennään (ja suositellaan menemään!) oikeusaputoimistoon haastamaan omat vanhemmat, että saadaan lypsää heiltä vastentahtoista rahaa - vielä seknkin jälkeen kun oma perse on täysi-ikäinen ja työkykyinen!!!

        Siis aivan järkyttävää!

        Omat vanhemmat on kasvattaneet, jo 18 vuotta kulut maksaneet, elättäneet, huoltaneet ja hoitaneet ihmisen aikuiseksi - jotta tämä ottaisi omat siivet alle ja alkaisi niitä lopulta itse käyttää. Nuori terve työkykyinen ihminen sen "palkitsee" menemällä oikeusaputoimistoon, jotta saa lypsää omilta vanhemmiltaa lisää rahaa vielä muutaman vuoden, ettei tarvitse itse kasvaa aikuiseksi ja ottaa vastuuta siitä elämästä jonka itse itselleen haluaa! Ei saatana, että nousee verenpaine pelkästä ajatuksesta -

        - Ja sinusta "tietoa" tyyppisestä ihmisestä, joka iloisena on sitä mieltä, että moinen yhteiskunnan porsaanreikä on vallan mainio keksintö.

        Neuvoni perustuu suomen lakiin.

        Lue:http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/1996/19960166


      • linkki uudestaan
        pitää jo huutaa kirjoitti:

        Olen itsekin vasta 29 v ja silti mietin, MIKÄ V***TTU on vikana nyky-ihmisissä, jos mennään (ja suositellaan menemään!) oikeusaputoimistoon haastamaan omat vanhemmat, että saadaan lypsää heiltä vastentahtoista rahaa - vielä seknkin jälkeen kun oma perse on täysi-ikäinen ja työkykyinen!!!

        Siis aivan järkyttävää!

        Omat vanhemmat on kasvattaneet, jo 18 vuotta kulut maksaneet, elättäneet, huoltaneet ja hoitaneet ihmisen aikuiseksi - jotta tämä ottaisi omat siivet alle ja alkaisi niitä lopulta itse käyttää. Nuori terve työkykyinen ihminen sen "palkitsee" menemällä oikeusaputoimistoon, jotta saa lypsää omilta vanhemmiltaa lisää rahaa vielä muutaman vuoden, ettei tarvitse itse kasvaa aikuiseksi ja ottaa vastuuta siitä elämästä jonka itse itselleen haluaa! Ei saatana, että nousee verenpaine pelkästä ajatuksesta -

        - Ja sinusta "tietoa" tyyppisestä ihmisestä, joka iloisena on sitä mieltä, että moinen yhteiskunnan porsaanreikä on vallan mainio keksintö.

        toivottavasti tämä linkki aukeaa
        http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/1996/19960166


      • Nimetön

        On tää yhteiskunta kieroutunut, ei voi muuta sanoa.....


      • Nimetön
        linkki uudestaan kirjoitti:

        toivottavasti tämä linkki aukeaa
        http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/1996/19960166

        En ole viestin kirjoittaja, jolle vastasit, mutta sanon vaan oman mielipiteeni. Eihän nyt olekkaan kysymys Suomen laeista.
        Saattaa olla, ettei vanhemmillakaan ole varaa kustantaa lastensa menoja ja opiskeluja. Tyhjästä on paha nyhjäistä. Sitä paitsi Suomessa on kyllä kaikilla varaa opiskella. Monilla vanhemmilla ei kertakaikkiaan ole varaa maksella lastensa vuokria. Jos nuori saa asua vanhempiensa luona, ei pitäisi olla hätäpäivää. Jos pitää muuttaa toiselle paikkakunnalle ja vanhemmat ovat vielä elatusvelvollisia, pitää odottaa sitten se muutama vuosi, että on varaa lähteä. Siis tapauksessa jossa vanhemmilla ei ole varaa maksella vuokria.

        Todella törkeää lähteä lakiteitse vaatimaan vanhemmilta jotain koulutusrahoja. Yhteiskunta on sairastunut pahasti....


      • tietoa
        Nimetön kirjoitti:

        En ole viestin kirjoittaja, jolle vastasit, mutta sanon vaan oman mielipiteeni. Eihän nyt olekkaan kysymys Suomen laeista.
        Saattaa olla, ettei vanhemmillakaan ole varaa kustantaa lastensa menoja ja opiskeluja. Tyhjästä on paha nyhjäistä. Sitä paitsi Suomessa on kyllä kaikilla varaa opiskella. Monilla vanhemmilla ei kertakaikkiaan ole varaa maksella lastensa vuokria. Jos nuori saa asua vanhempiensa luona, ei pitäisi olla hätäpäivää. Jos pitää muuttaa toiselle paikkakunnalle ja vanhemmat ovat vielä elatusvelvollisia, pitää odottaa sitten se muutama vuosi, että on varaa lähteä. Siis tapauksessa jossa vanhemmilla ei ole varaa maksella vuokria.

        Todella törkeää lähteä lakiteitse vaatimaan vanhemmilta jotain koulutusrahoja. Yhteiskunta on sairastunut pahasti....

        Älä intä, jos et tiedä ja kun lähetän linkin, lue se, ennenkuin todistat tyhmyytesi, ja jatkat inttämistä.

        Suomen laissa, kyseisessä linkissä, FINLEX, kyllä kerrotaan se mikä on kohtuullista. Siis Suomen laissa määritellään se kohtuus. Siis että mitä pitää ottaa huomioon.

        Mikä apukoulutaso sullakin on ollut, kun jänkkäät vaan. Harmi, kun ei sinuakaan vanhempasi avustaneet senkään vertaa, että olisit oppinut lukemaan sinulle valmiiksi kaivetusta tiedotteesta. Se että itse osaisit tietoa etsiä, olisikin jo aivan liikaa vaadittu.


      • pitää jo huutaa
        tietoa kirjoitti:

        Älä intä, jos et tiedä ja kun lähetän linkin, lue se, ennenkuin todistat tyhmyytesi, ja jatkat inttämistä.

        Suomen laissa, kyseisessä linkissä, FINLEX, kyllä kerrotaan se mikä on kohtuullista. Siis Suomen laissa määritellään se kohtuus. Siis että mitä pitää ottaa huomioon.

        Mikä apukoulutaso sullakin on ollut, kun jänkkäät vaan. Harmi, kun ei sinuakaan vanhempasi avustaneet senkään vertaa, että olisit oppinut lukemaan sinulle valmiiksi kaivetusta tiedotteesta. Se että itse osaisit tietoa etsiä, olisikin jo aivan liikaa vaadittu.

        Itse en puhunut mitään mistään laeista, tiedän kyllä vallan hyvin koulutusavustuksen ja sen lakiin perustumisen. Toisekseen, vastauksesi ylempänä kirjoittaneelle on asiaton; kaikenlaisia ihmiset kuvitteleekin, että netissä voi kasvottomana toisille kirjoitella! _Sinä_ olet sanojesi takana, vaikka vastaanottaja ei sinua näekään.

        Pointtini oli se, että eikö ihmisiltä tarvitse vaatia minkäänlaisia käytöstapoja, kunnioitusta toisia (omia vanhempia!!!) kohtaan, ei edes säällistä asettautumista toisten (omien vanhempien!!!!) asemaan? Vain omassa päässä ajatus: minäminäminä, minä tarviin ja haluan ja minulla on oikeus. Suomen laki ei ole sama kuin moraalinen laki ja yhteistyökykyinen eläminen lähimmäistensä kanssa. Jos vanhemmilta saatu apu ei perustu vapaahtoisuuteen ja todelliseen kykyyn/ haluun auttaa, niin mitä virkaa sillä saadulla rahalla on? Se voi tulehduttaa välit läheisiin koko loppuelämäksi.

        En voi kuvitellakaan, että itseään ja toisia kunnioittava ihminen lähtisi oikeusteitse vinkumaan "ilmaista" rahaa siksi, ettei itse viitsi nostaa persettä penkistä tehdäkseen muutaman illan viikossa työtä koulun ohella. En olisi sitä tehnyt itsekään ja jos tuleva(t) lapseni siihen lähtisivät, en tiedä kuinka niin suuren loukkauksen pystyisin käsittelemään.


      • jaa jaa
        pitää jo huutaa kirjoitti:

        Itse en puhunut mitään mistään laeista, tiedän kyllä vallan hyvin koulutusavustuksen ja sen lakiin perustumisen. Toisekseen, vastauksesi ylempänä kirjoittaneelle on asiaton; kaikenlaisia ihmiset kuvitteleekin, että netissä voi kasvottomana toisille kirjoitella! _Sinä_ olet sanojesi takana, vaikka vastaanottaja ei sinua näekään.

        Pointtini oli se, että eikö ihmisiltä tarvitse vaatia minkäänlaisia käytöstapoja, kunnioitusta toisia (omia vanhempia!!!) kohtaan, ei edes säällistä asettautumista toisten (omien vanhempien!!!!) asemaan? Vain omassa päässä ajatus: minäminäminä, minä tarviin ja haluan ja minulla on oikeus. Suomen laki ei ole sama kuin moraalinen laki ja yhteistyökykyinen eläminen lähimmäistensä kanssa. Jos vanhemmilta saatu apu ei perustu vapaahtoisuuteen ja todelliseen kykyyn/ haluun auttaa, niin mitä virkaa sillä saadulla rahalla on? Se voi tulehduttaa välit läheisiin koko loppuelämäksi.

        En voi kuvitellakaan, että itseään ja toisia kunnioittava ihminen lähtisi oikeusteitse vinkumaan "ilmaista" rahaa siksi, ettei itse viitsi nostaa persettä penkistä tehdäkseen muutaman illan viikossa työtä koulun ohella. En olisi sitä tehnyt itsekään ja jos tuleva(t) lapseni siihen lähtisivät, en tiedä kuinka niin suuren loukkauksen pystyisin käsittelemään.

        Joo, kyllä minäkin ihmettelen, että vanhempia varten pitää säätää lakeja, kun muutoin ei jälkikasvustaan huolehtisi. Yhteiskuntaa vaan huudetaan apuun, hyi olkoon.

        Minä olen huolehtinut lapsesta joka yksinhuoltajana opiskeli ja hänen lapsestaan, antanut rahaa ja auttanut hoitamisessa, ihan ilman että sitä kenenkään on tarvinnut minulle muistuttaa. Ja en todellakaan ole mikään hyvin toimeen tuleva joka rahoissansa kierisi, pelkkä pätkätyöläinen.

        Minä autan läheisiäni kaikin tavoin ihan hautaan saakka.

        Minun mielestäni on vain äidin ilo auttaa lastaan oli se sitten 0-90v.


      • pitää jo huutaa
        jaa jaa kirjoitti:

        Joo, kyllä minäkin ihmettelen, että vanhempia varten pitää säätää lakeja, kun muutoin ei jälkikasvustaan huolehtisi. Yhteiskuntaa vaan huudetaan apuun, hyi olkoon.

        Minä olen huolehtinut lapsesta joka yksinhuoltajana opiskeli ja hänen lapsestaan, antanut rahaa ja auttanut hoitamisessa, ihan ilman että sitä kenenkään on tarvinnut minulle muistuttaa. Ja en todellakaan ole mikään hyvin toimeen tuleva joka rahoissansa kierisi, pelkkä pätkätyöläinen.

        Minä autan läheisiäni kaikin tavoin ihan hautaan saakka.

        Minun mielestäni on vain äidin ilo auttaa lastaan oli se sitten 0-90v.

        Niin. Sinä _haluat_. Auttamisesi perustuu siihen, että pystyt ja haluat. Varmaan suurin osa vanhemmista auttaa niin paljon kuin parhaaksi katsoo myös aikuisia lapsiaan. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että heitä pitää imettää 30 vuotiaiksi asti, tai väkisin jostain joka kuukausi repiä pennejä täysikäisille, aikuisille, oikeustoimikelpoisille - yksinkertaisiesti itsestään vastuussa oleville ihmisille. Sellainen auttaminen ei ole läheskään aina sitä parasta auttamista, vaan loisimisen mahdollistamista. Enkä nyt sano, että sinun lapsesi juuri loisisi, mutta ihminen keksii vaihtoehtoisia keinoja selvitä ihan itse, jos on pakko.

        Toista ihmistä (edes omaa vanhempaa) ei voi pakottamalla saada auttamaan ja antamaa rahaa iloisin mielin. Mietipä, jos tyttäresi olisi haastanut sinut oikeuteen saadakseen vielä lisää. Olisit varmaan olut iloinen niin kekseliäästä tyttärestä?
        Ponttini muun muassa siis on, että opiskelu ei ole mikään este työnteolle.


      • sama
        pitää jo huutaa kirjoitti:

        Niin. Sinä _haluat_. Auttamisesi perustuu siihen, että pystyt ja haluat. Varmaan suurin osa vanhemmista auttaa niin paljon kuin parhaaksi katsoo myös aikuisia lapsiaan. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että heitä pitää imettää 30 vuotiaiksi asti, tai väkisin jostain joka kuukausi repiä pennejä täysikäisille, aikuisille, oikeustoimikelpoisille - yksinkertaisiesti itsestään vastuussa oleville ihmisille. Sellainen auttaminen ei ole läheskään aina sitä parasta auttamista, vaan loisimisen mahdollistamista. Enkä nyt sano, että sinun lapsesi juuri loisisi, mutta ihminen keksii vaihtoehtoisia keinoja selvitä ihan itse, jos on pakko.

        Toista ihmistä (edes omaa vanhempaa) ei voi pakottamalla saada auttamaan ja antamaa rahaa iloisin mielin. Mietipä, jos tyttäresi olisi haastanut sinut oikeuteen saadakseen vielä lisää. Olisit varmaan olut iloinen niin kekseliäästä tyttärestä?
        Ponttini muun muassa siis on, että opiskelu ei ole mikään este työnteolle.

        Oikeudessa katsotaan kyllä mikä on KOHTUULLISTA.

        Me kaikki olemme erilaisia. Minä olen toiminut näin ja hämmästelen, miksi muut toimivat toisella tavalla. Sinä toimit niin kuin toimit, ja hämmästelet minua. Ei voi mitään, me olemme kaikki erilaisia.

        Nyt tyttäreni on työssä ja edennyt mukavasti urallaan. Joten olen tyytyväinen tekemääni ratkaisuuni. Ja sen voin kertoa, että tuohon tilanteeseensa, hän ei olisi yksin päässyt, eikä yhteiskunnan toimeentulotuki olisi riittänyt ja töissä hän ei olisi voinut opiskelujen ohessa käydä, vastasyntyneestä kaksivuotiaaksi, ikäisen lapsensa vuoksi.

        Minä olen tyytyväinen omaan ratkaisuuni ja minulla on auttamisestani hyvä mieli.

        Sinulla ei taida olla, kun sinun pitää vieläkin huutaa.


      • pitää jo huutaa
        sama kirjoitti:

        Oikeudessa katsotaan kyllä mikä on KOHTUULLISTA.

        Me kaikki olemme erilaisia. Minä olen toiminut näin ja hämmästelen, miksi muut toimivat toisella tavalla. Sinä toimit niin kuin toimit, ja hämmästelet minua. Ei voi mitään, me olemme kaikki erilaisia.

        Nyt tyttäreni on työssä ja edennyt mukavasti urallaan. Joten olen tyytyväinen tekemääni ratkaisuuni. Ja sen voin kertoa, että tuohon tilanteeseensa, hän ei olisi yksin päässyt, eikä yhteiskunnan toimeentulotuki olisi riittänyt ja töissä hän ei olisi voinut opiskelujen ohessa käydä, vastasyntyneestä kaksivuotiaaksi, ikäisen lapsensa vuoksi.

        Minä olen tyytyväinen omaan ratkaisuuni ja minulla on auttamisestani hyvä mieli.

        Sinulla ei taida olla, kun sinun pitää vieläkin huutaa.

        Toiset meistä käyttää samaa nimimerkkiä alusta loppuun, jotta ei muilla ole ongelmia erottaa kuka viestin kirjoittaja on. Mutta tämänhän sinä tiesitkin, kunhan vaan halusit olla vähän nokkava ja päästä jotain sanomaan :) Ihan rauhassa :)

        Sanon vielä kerran: jos vanhemmat vapaaehtoisesti haluvat ja pystyvät rahaa antamaan aikuiselle lapselleen se ei kuulu muille, jokainen päättäköön itse paljonko/ mitä haluaa antaa. Jos auttaminen ei perustu vapaaehtoisuuteen, on sen pakolla hankkiminen oikeusteitse järkyttävän epäkunnioittavaa ja itsekeskeistä. Sellainen toiminta kertoo ihmisestä valitettavasti pelkkää negatiivista. Haluat kuitenkin (taas) missata esittämäni pointin (jokaisessa vastauksessasi), joten en näe järkeväksi jankuttaa samaa asiaa. Tämä olkoon viimeinen kerta siis.


      • .....
        pitää jo huutaa kirjoitti:

        Toiset meistä käyttää samaa nimimerkkiä alusta loppuun, jotta ei muilla ole ongelmia erottaa kuka viestin kirjoittaja on. Mutta tämänhän sinä tiesitkin, kunhan vaan halusit olla vähän nokkava ja päästä jotain sanomaan :) Ihan rauhassa :)

        Sanon vielä kerran: jos vanhemmat vapaaehtoisesti haluvat ja pystyvät rahaa antamaan aikuiselle lapselleen se ei kuulu muille, jokainen päättäköön itse paljonko/ mitä haluaa antaa. Jos auttaminen ei perustu vapaaehtoisuuteen, on sen pakolla hankkiminen oikeusteitse järkyttävän epäkunnioittavaa ja itsekeskeistä. Sellainen toiminta kertoo ihmisestä valitettavasti pelkkää negatiivista. Haluat kuitenkin (taas) missata esittämäni pointin (jokaisessa vastauksessasi), joten en näe järkeväksi jankuttaa samaa asiaa. Tämä olkoon viimeinen kerta siis.

        Ei onnistu, jos olet hyvin toimeen tuleva, ja et halua avustaa lapsiasi, niin kyllä yhteiskunta tulee lastesi avuksi. Ja, se miltä se sinusta sitten tuntuu on ihan toinen asia.


      • Vävynrenttu
        pitää jo huutaa kirjoitti:

        Toiset meistä käyttää samaa nimimerkkiä alusta loppuun, jotta ei muilla ole ongelmia erottaa kuka viestin kirjoittaja on. Mutta tämänhän sinä tiesitkin, kunhan vaan halusit olla vähän nokkava ja päästä jotain sanomaan :) Ihan rauhassa :)

        Sanon vielä kerran: jos vanhemmat vapaaehtoisesti haluvat ja pystyvät rahaa antamaan aikuiselle lapselleen se ei kuulu muille, jokainen päättäköön itse paljonko/ mitä haluaa antaa. Jos auttaminen ei perustu vapaaehtoisuuteen, on sen pakolla hankkiminen oikeusteitse järkyttävän epäkunnioittavaa ja itsekeskeistä. Sellainen toiminta kertoo ihmisestä valitettavasti pelkkää negatiivista. Haluat kuitenkin (taas) missata esittämäni pointin (jokaisessa vastauksessasi), joten en näe järkeväksi jankuttaa samaa asiaa. Tämä olkoon viimeinen kerta siis.

        Olet mukana väärässä keskustelussa väärillä mielipiteillä. Taisit viimeinkin uskoa, ettei näiden yhteiskunnan ja vanhempiensa loisien päitä saa kääntymään järkipuheilla.

        Nämä yllytykset rahojen perimisestä omilta vanhemmilta vaikka oikeusteitse ovat todella upeita ja kertovat todella paljon ajan hengestä, jota 18 vuotiaasta asti omillaan eläneen ja veronsa sekä opintolainansa maksaneen on mahdoton ymmärtää.

        Missä on terve ylpeys ? Itse ainakin pidin kunnia-asiana selvityä omillani ja yllätys-yllätys kaikki vanhempienne haastajat, mahdottomiltakin tuntuvista taloudellisista esteistä selvitymiseen löytyi muitakin vaihtoehtoja, kuin vanhemmilta ruinaaminen !

        Vanhempienne varaan heittäytyessänne, ajatelkaa - jos pystytte - tätä päivää pidemmälle; itsekin tiedän lukuisia "panttivankeja", jotka sitten kulkevat vanhempien talutusnuorassa kymmeniä vuosia perusteella "Kun me sinua elätettiin, niin...." Hupaisin esimerkki on vaimon sisko miehineen, joita korpeaa suunnattomasti, kun joutuvat sinkoilemaan vanhempiensa käskystä milloin minnekin, mutta "Kun ei voi kieltäytyä, kun ne meille asunnon ja auton hankkivat ja muutenkin sponsoroivat elämäämme..." Niinpä niin, kyllä elämä jossain vaiheessa opettaa, ettei ilmaista lounasta ole, ei todellakaan !

        Töitä on takuulla, kunhan vain opiskeluaikana muistaa, ettei tarjolla ole mitään mukavan iisejä johtotason tehtäviä optioineen kaikkineen. Ei pidä olla turhan ronkeli, "B-luokan" hommien tekeminenkin kasvattaa kummasti omaa henkistä perspektiiviä, luoden hyvän pohjan omaan tulevaisuuden työelämään. Meillä on ihan liiaksi asti pomoja, jotka eivät ole päivääkään olleet alaistensa tasoisissa hommissa vaan hoitavat hommia kirjaviisauden ja vanhempien sponssaamien kesälomien pohjalta. Voi alaisparkoja, ketkä ovat tällaiseen kyytiin joutuneet !


    • tietoa

      Tässä vähän siistä koulutusavustuksesta. Molemmat vanhemmat maksavat jos se katsotaan kohtuulliseksi. Siis työssäkäyvät vanhemmat joutuvat maksamaan, jos lapsi/nuori hkee sitä.

      Tässä oli kysymys eronneista vanhemmista, mutta jos vanhemmat eivät ole eronneet, sitä suuremmalla syyllä ottavat he osaa lapsensa opiskelukustannuksiin. Siis koulutusavustus ei ole yksinomaan eronneiden vanhempien velvollisuus.

    • tyttönen*

      Taisitte nuoret muuttaa hieman liian aikaisin omillenne...?

      • muuttaneet yhteen

        elleivät pojan vanhemmat olisi luvanneet poikaa avittaa.

        Eikö aikuisten ihmisten lupauksilla pitäisi olla edes jotain katetta? Luvataan mitä tykätään ja sitten kun toiset jo ovat loukussa, vedetäänkin tuki pois.


      • alkuperäinen1
        muuttaneet yhteen kirjoitti:

        elleivät pojan vanhemmat olisi luvanneet poikaa avittaa.

        Eikö aikuisten ihmisten lupauksilla pitäisi olla edes jotain katetta? Luvataan mitä tykätään ja sitten kun toiset jo ovat loukussa, vedetäänkin tuki pois.

        Hyvä, että edes joku on minun puolellani tässä asiassa. Vaikka eihän sillä näin käytännön kannalta ole mitään merkitystä, mutta tuolla kirjoituksella on! Nimittäin, useimpien kirjoituksesta saa kuvan, että olen itsekeskeinen, ahne, lellitty kakara, joka ei ymmärrä maailman menosta mitään.

        Ja monet teistä, jotka ovat kirjoittaneet minulle vastauksen, olette olleet niin välinpitämättömiä! En tarkoita näitä "hankkikaa töitä"- kommentteja (itsestäänselvyyshän se on, että pakko hommata töitä, oltiin meille luvattu mitä tahansa), mutta näitä suorastaan haukkuvia ja solvaavia kommentteja. Ensinnäkään, ette ole lukeneet kirjoitustani tarkemmin. Kuten joku jossain väitti että olemme vuosikausia eläneet toisten ihmisten siivellä, jne. Taitaa olla niin, että ne, jotka eivät itse ole saaneet apua vanhemmiltaan nuoruudessaan, ovat nyt näitä tuomitsijoita ja arvostelijoita..? Vai olenko täysin väärässä?

        Tiedän, että joitain ihmisiä ärsyttää kun vanhemmat auttavat täysi-ikäsiä lapsiaan, mutta koittakaa todella asettaa itsenne nyt minun asemaani. Ei todellakaan ole helppoa. Enkä nyt väitä etteikö jollakin olisi vaikeampaa, mutta meillä ei elämä ainakaan helpoimmasta päästä ole taloudellisesti.

        Ajattelin tästä lähtien vaatia jokaikisestä sopimuksesta kirjallisen version. Kun näköjään ei ihmisiin voi luottaa. Edes noinkinkaan läheisiin ihmisiin.

        Teimme tässä avomieheni kanssa eilen illalla yhden päätöksen, liittyen tähän koko jupakkaan. Emme enää vaadi mitään rahaa appivanhemmilta. Nimittäin jos ovat itse luvanneet avittaa laskuissa ja ruuan maksussa, eivätkä sitä tee, niin emme ala enää yhtään kerjäämään. Olemme laskeneet budjettimme tarkkaan ja luulemme selviytyväme nyt kolmisen kuukautta, sitten minulla alkavat työt ja ne kestävät koko kesän melkeimpä. Kuten myös avomieheni on nyt töitä hommaamassa. Mahdollisesti saan töitä myös syksyllä :)

        Voi olla sekava kirjoitus, mutta pointti on se, että minä (eikä me!), ala enää kiemurtelemaan appivanhempieni edessä. Jos haluavat, antakoot rahaa, jos eivät, niin silloin eivät anna. Mutta me emme enää kerjää. Vihastuttaa kyllä tällaiset tyhjät lupaukset, mutta empä ole niin rohkea että kehtaisin asiasta appivanhemmilleni mainita. Eikä minulla ole edes oikeutta muiden rahankäyttöä alkaa määräilemään.


      • tietoa
        alkuperäinen1 kirjoitti:

        Hyvä, että edes joku on minun puolellani tässä asiassa. Vaikka eihän sillä näin käytännön kannalta ole mitään merkitystä, mutta tuolla kirjoituksella on! Nimittäin, useimpien kirjoituksesta saa kuvan, että olen itsekeskeinen, ahne, lellitty kakara, joka ei ymmärrä maailman menosta mitään.

        Ja monet teistä, jotka ovat kirjoittaneet minulle vastauksen, olette olleet niin välinpitämättömiä! En tarkoita näitä "hankkikaa töitä"- kommentteja (itsestäänselvyyshän se on, että pakko hommata töitä, oltiin meille luvattu mitä tahansa), mutta näitä suorastaan haukkuvia ja solvaavia kommentteja. Ensinnäkään, ette ole lukeneet kirjoitustani tarkemmin. Kuten joku jossain väitti että olemme vuosikausia eläneet toisten ihmisten siivellä, jne. Taitaa olla niin, että ne, jotka eivät itse ole saaneet apua vanhemmiltaan nuoruudessaan, ovat nyt näitä tuomitsijoita ja arvostelijoita..? Vai olenko täysin väärässä?

        Tiedän, että joitain ihmisiä ärsyttää kun vanhemmat auttavat täysi-ikäsiä lapsiaan, mutta koittakaa todella asettaa itsenne nyt minun asemaani. Ei todellakaan ole helppoa. Enkä nyt väitä etteikö jollakin olisi vaikeampaa, mutta meillä ei elämä ainakaan helpoimmasta päästä ole taloudellisesti.

        Ajattelin tästä lähtien vaatia jokaikisestä sopimuksesta kirjallisen version. Kun näköjään ei ihmisiin voi luottaa. Edes noinkinkaan läheisiin ihmisiin.

        Teimme tässä avomieheni kanssa eilen illalla yhden päätöksen, liittyen tähän koko jupakkaan. Emme enää vaadi mitään rahaa appivanhemmilta. Nimittäin jos ovat itse luvanneet avittaa laskuissa ja ruuan maksussa, eivätkä sitä tee, niin emme ala enää yhtään kerjäämään. Olemme laskeneet budjettimme tarkkaan ja luulemme selviytyväme nyt kolmisen kuukautta, sitten minulla alkavat työt ja ne kestävät koko kesän melkeimpä. Kuten myös avomieheni on nyt töitä hommaamassa. Mahdollisesti saan töitä myös syksyllä :)

        Voi olla sekava kirjoitus, mutta pointti on se, että minä (eikä me!), ala enää kiemurtelemaan appivanhempieni edessä. Jos haluavat, antakoot rahaa, jos eivät, niin silloin eivät anna. Mutta me emme enää kerjää. Vihastuttaa kyllä tällaiset tyhjät lupaukset, mutta empä ole niin rohkea että kehtaisin asiasta appivanhemmilleni mainita. Eikä minulla ole edes oikeutta muiden rahankäyttöä alkaa määräilemään.

        Jotenkin tuli mieleeni, että ajattelen ihmisistä erilailla kuin sinä. Sinä arvelit, että ne ihmiset jotka eivät ole saaneet vanhemmiltaan ovat nyt sitämieltä, että vanhempien ei kuulu auttaa rahallisesti lapsiensa opiskellessa.

        Minä ajattelen erilailla. Itse en ole saanut kotoa rahallista, enkä henkistä tukea. Syy lapsia oli niin paljon, siis yli kymmenen, ja itse olin vanhimmastapäästä. Autoin jo lapsena työnteolla vanhempiani ja hoidin nuorempia sisaruksia. En ole todellakaan saanut kotoani mitään. Ja minä olen juuri siksi sitämieltä että lapsiensa opiskelua tulee auttaa. Siis se kuka ei ole saanut, osaa antaa. Tämä siksi, että vain sellainen ymmärtää mitä toinen tarvitsee, koska on ollut samassa tilanteessa.

        Voimia teille ja mukava, että pystytte keskustelemaan keskenänne. Ja oikeasti olen sitä mieltä, että äidille on ilo auttaa lastaan kaikin tavoin, oli se lapsi sitten 0-80v.

        Terveisin 50v, äiti, anoppi, miniä ja mummu, joka auttaa mielellään.


      • Aikuisen vastuu
        muuttaneet yhteen kirjoitti:

        elleivät pojan vanhemmat olisi luvanneet poikaa avittaa.

        Eikö aikuisten ihmisten lupauksilla pitäisi olla edes jotain katetta? Luvataan mitä tykätään ja sitten kun toiset jo ovat loukussa, vedetäänkin tuki pois.

        Jos ihminen on niin lapsellinen, että muuttaa avoliittoon jonkun toisen tahdon tai lupausten takia, ollaan kyllä jo siinä vaiheessa ihan väärillä raiteilla. Eiköhän parisuhde ja yhdessä asuminen ole sellaisia asioita, joihin pitäisi päätyä siinä vaiheessa elämää, kun ihminen on henkisesti kypsä ja kykenee itse kantamaan vastuun elämästään. Jos yhdessä asuminen perustuu jomman kumman vanhempien avustamiseen, on kyllä vaikea löytää järkevää syytä koko yhteenmuuttoon. Tottakai on kiva, jos vanhemmat pystyvät antamaan nuorille ihmisille jotain avustusta, mutta ei yhdessä asumisen pitäisi perustua vanhempien avustuksiin.


      • teillä on
        alkuperäinen1 kirjoitti:

        Hyvä, että edes joku on minun puolellani tässä asiassa. Vaikka eihän sillä näin käytännön kannalta ole mitään merkitystä, mutta tuolla kirjoituksella on! Nimittäin, useimpien kirjoituksesta saa kuvan, että olen itsekeskeinen, ahne, lellitty kakara, joka ei ymmärrä maailman menosta mitään.

        Ja monet teistä, jotka ovat kirjoittaneet minulle vastauksen, olette olleet niin välinpitämättömiä! En tarkoita näitä "hankkikaa töitä"- kommentteja (itsestäänselvyyshän se on, että pakko hommata töitä, oltiin meille luvattu mitä tahansa), mutta näitä suorastaan haukkuvia ja solvaavia kommentteja. Ensinnäkään, ette ole lukeneet kirjoitustani tarkemmin. Kuten joku jossain väitti että olemme vuosikausia eläneet toisten ihmisten siivellä, jne. Taitaa olla niin, että ne, jotka eivät itse ole saaneet apua vanhemmiltaan nuoruudessaan, ovat nyt näitä tuomitsijoita ja arvostelijoita..? Vai olenko täysin väärässä?

        Tiedän, että joitain ihmisiä ärsyttää kun vanhemmat auttavat täysi-ikäsiä lapsiaan, mutta koittakaa todella asettaa itsenne nyt minun asemaani. Ei todellakaan ole helppoa. Enkä nyt väitä etteikö jollakin olisi vaikeampaa, mutta meillä ei elämä ainakaan helpoimmasta päästä ole taloudellisesti.

        Ajattelin tästä lähtien vaatia jokaikisestä sopimuksesta kirjallisen version. Kun näköjään ei ihmisiin voi luottaa. Edes noinkinkaan läheisiin ihmisiin.

        Teimme tässä avomieheni kanssa eilen illalla yhden päätöksen, liittyen tähän koko jupakkaan. Emme enää vaadi mitään rahaa appivanhemmilta. Nimittäin jos ovat itse luvanneet avittaa laskuissa ja ruuan maksussa, eivätkä sitä tee, niin emme ala enää yhtään kerjäämään. Olemme laskeneet budjettimme tarkkaan ja luulemme selviytyväme nyt kolmisen kuukautta, sitten minulla alkavat työt ja ne kestävät koko kesän melkeimpä. Kuten myös avomieheni on nyt töitä hommaamassa. Mahdollisesti saan töitä myös syksyllä :)

        Voi olla sekava kirjoitus, mutta pointti on se, että minä (eikä me!), ala enää kiemurtelemaan appivanhempieni edessä. Jos haluavat, antakoot rahaa, jos eivät, niin silloin eivät anna. Mutta me emme enää kerjää. Vihastuttaa kyllä tällaiset tyhjät lupaukset, mutta empä ole niin rohkea että kehtaisin asiasta appivanhemmilleni mainita. Eikä minulla ole edes oikeutta muiden rahankäyttöä alkaa määräilemään.

        selkärankaa!!! Ihan totta, nyt kuulostaa hyvältä, arvostan päätöstänne!!! Uskon, että tuolla asenteella menette vielä pitkälle! Onnea matkaan!


      • 2. vaimolta
        alkuperäinen1 kirjoitti:

        Hyvä, että edes joku on minun puolellani tässä asiassa. Vaikka eihän sillä näin käytännön kannalta ole mitään merkitystä, mutta tuolla kirjoituksella on! Nimittäin, useimpien kirjoituksesta saa kuvan, että olen itsekeskeinen, ahne, lellitty kakara, joka ei ymmärrä maailman menosta mitään.

        Ja monet teistä, jotka ovat kirjoittaneet minulle vastauksen, olette olleet niin välinpitämättömiä! En tarkoita näitä "hankkikaa töitä"- kommentteja (itsestäänselvyyshän se on, että pakko hommata töitä, oltiin meille luvattu mitä tahansa), mutta näitä suorastaan haukkuvia ja solvaavia kommentteja. Ensinnäkään, ette ole lukeneet kirjoitustani tarkemmin. Kuten joku jossain väitti että olemme vuosikausia eläneet toisten ihmisten siivellä, jne. Taitaa olla niin, että ne, jotka eivät itse ole saaneet apua vanhemmiltaan nuoruudessaan, ovat nyt näitä tuomitsijoita ja arvostelijoita..? Vai olenko täysin väärässä?

        Tiedän, että joitain ihmisiä ärsyttää kun vanhemmat auttavat täysi-ikäsiä lapsiaan, mutta koittakaa todella asettaa itsenne nyt minun asemaani. Ei todellakaan ole helppoa. Enkä nyt väitä etteikö jollakin olisi vaikeampaa, mutta meillä ei elämä ainakaan helpoimmasta päästä ole taloudellisesti.

        Ajattelin tästä lähtien vaatia jokaikisestä sopimuksesta kirjallisen version. Kun näköjään ei ihmisiin voi luottaa. Edes noinkinkaan läheisiin ihmisiin.

        Teimme tässä avomieheni kanssa eilen illalla yhden päätöksen, liittyen tähän koko jupakkaan. Emme enää vaadi mitään rahaa appivanhemmilta. Nimittäin jos ovat itse luvanneet avittaa laskuissa ja ruuan maksussa, eivätkä sitä tee, niin emme ala enää yhtään kerjäämään. Olemme laskeneet budjettimme tarkkaan ja luulemme selviytyväme nyt kolmisen kuukautta, sitten minulla alkavat työt ja ne kestävät koko kesän melkeimpä. Kuten myös avomieheni on nyt töitä hommaamassa. Mahdollisesti saan töitä myös syksyllä :)

        Voi olla sekava kirjoitus, mutta pointti on se, että minä (eikä me!), ala enää kiemurtelemaan appivanhempieni edessä. Jos haluavat, antakoot rahaa, jos eivät, niin silloin eivät anna. Mutta me emme enää kerjää. Vihastuttaa kyllä tällaiset tyhjät lupaukset, mutta empä ole niin rohkea että kehtaisin asiasta appivanhemmilleni mainita. Eikä minulla ole edes oikeutta muiden rahankäyttöä alkaa määräilemään.

        Ymmärrän itsekin opiskelleena, että raha-ongelmia tulee, ettei aina voi saada kaikkea mitä tarvitsee ja haluaa. Mutta. Kysyisin, vaikka sitä on täällä aiemmin kyselty, miksi muutitte yhteen tässä vaiheessa, vaikka toinen saa tukensa kelalta, nostaa jopa lainaa kulujen kattamiseen, ja toinen elää vain vanhempiensa satunnaisen avustuksen turvin? Muistaakseni sanoit tuon tarvittavan avustuksen liikkuvan siinä 100 euron tienoilla, osa-aikatyössä tuon kyllä saa aika nopeasti käteen, ainakin kaupungissa. Eläkekin karttuu siinä samalla, tosin minimaalisen hitaasti, mutta kuitenkin.

        Vaikka sinua nyt raivostuttaakin tuo appivanhempien käytös, ei tämä ole heidän ongelmansa. Sinun avokkisi se tässä on vastuussa omista ja yhteisistä asumiskuluista, ei tämä laskujen maksu kuulu heidän vanhemmilleen enää. Heidän vastuunsa poikansa elatuksesta päättyi sillä hetkellä, kun poika kirjoitti nimensä vuokrasopimukseen. Samoin päätäntävalta poikansa ja sinun asioihin.

        Tiedän, että kela ottaa vanhempien tulot huomioon tietyssä tilanteissa, mikä vaikuttaa avokkisi tukiin, ja että vanhempien pitäisi elättää poikansa, mutta tiedän myös, että monet ovat käyneet töissä murrosiässä asti tästäkin huolimatta saadakseen omaa rahaa.

        On jotensakin turhaa lietsoa mitään kostomentaliteettia ja vaatia ihmisiä kirjoittamaan mustaa valkoiselle, ettette pety seuraavalla kerralla. Käyttäkää tuo energia ennemminkin oman elämänne organisointiin ja maksakaa ne velkanne pois appivanhemmille korkojen kera.

        Appivanhemmat tekivät tässä mielestäni viisaasti. Muistakaa, että he näyttivät, että olette nyt aikuisia. Koska he eivät enää tue teitä, ja toivottavasti ette enää ota rahaa heiltä vastaan, he eivät myöskään voi sanella mitä niillä rahoilla teette, miten elämänne vastedes elätte.


      • tarvitse pitää?
        2. vaimolta kirjoitti:

        Ymmärrän itsekin opiskelleena, että raha-ongelmia tulee, ettei aina voi saada kaikkea mitä tarvitsee ja haluaa. Mutta. Kysyisin, vaikka sitä on täällä aiemmin kyselty, miksi muutitte yhteen tässä vaiheessa, vaikka toinen saa tukensa kelalta, nostaa jopa lainaa kulujen kattamiseen, ja toinen elää vain vanhempiensa satunnaisen avustuksen turvin? Muistaakseni sanoit tuon tarvittavan avustuksen liikkuvan siinä 100 euron tienoilla, osa-aikatyössä tuon kyllä saa aika nopeasti käteen, ainakin kaupungissa. Eläkekin karttuu siinä samalla, tosin minimaalisen hitaasti, mutta kuitenkin.

        Vaikka sinua nyt raivostuttaakin tuo appivanhempien käytös, ei tämä ole heidän ongelmansa. Sinun avokkisi se tässä on vastuussa omista ja yhteisistä asumiskuluista, ei tämä laskujen maksu kuulu heidän vanhemmilleen enää. Heidän vastuunsa poikansa elatuksesta päättyi sillä hetkellä, kun poika kirjoitti nimensä vuokrasopimukseen. Samoin päätäntävalta poikansa ja sinun asioihin.

        Tiedän, että kela ottaa vanhempien tulot huomioon tietyssä tilanteissa, mikä vaikuttaa avokkisi tukiin, ja että vanhempien pitäisi elättää poikansa, mutta tiedän myös, että monet ovat käyneet töissä murrosiässä asti tästäkin huolimatta saadakseen omaa rahaa.

        On jotensakin turhaa lietsoa mitään kostomentaliteettia ja vaatia ihmisiä kirjoittamaan mustaa valkoiselle, ettette pety seuraavalla kerralla. Käyttäkää tuo energia ennemminkin oman elämänne organisointiin ja maksakaa ne velkanne pois appivanhemmille korkojen kera.

        Appivanhemmat tekivät tässä mielestäni viisaasti. Muistakaa, että he näyttivät, että olette nyt aikuisia. Koska he eivät enää tue teitä, ja toivottavasti ette enää ota rahaa heiltä vastaan, he eivät myöskään voi sanella mitä niillä rahoilla teette, miten elämänne vastedes elätte.

        En ymmärrä tuommoista, en edes "opetustarkoituksessa". On alhaista rikkoa lupauksensa. Mitä poika siitä oppii? Että hänen vanhempansa ovat EPÄLUOTETTAVIA HENKILÖITÄ. Aika kallis hinta siis vanhemmille itselleen poikansa "opetuksesta".

        Kyllä aloituksen nuoripari sen varmasti on käsittänyt ilman kukkahattutätien moraalikakkujakin, että töihin on mentävä niin pian kuin vain voi. Eihän tässä ketjussa ole siitä ollut kyse ollenkaan.

        Ja jos mulle omaiset olisivat tehneet noin (rikkoneet suullisen lupauksen edes antamatta mitään perusteita), niin takuulla pyytäisin seuraavan lupauksen paperille - jos nyt sellaista tilannetta edes milloinkaan uudestaan pääsisi syntymäänkään ylipäätään. Miksi sinä puhut tässä yhteydessä "kostosta" on myös ainakin minusta arvoituksellista.

        Once burned, twice shy.


      • ovat aina
        Aikuisen vastuu kirjoitti:

        Jos ihminen on niin lapsellinen, että muuttaa avoliittoon jonkun toisen tahdon tai lupausten takia, ollaan kyllä jo siinä vaiheessa ihan väärillä raiteilla. Eiköhän parisuhde ja yhdessä asuminen ole sellaisia asioita, joihin pitäisi päätyä siinä vaiheessa elämää, kun ihminen on henkisesti kypsä ja kykenee itse kantamaan vastuun elämästään. Jos yhdessä asuminen perustuu jomman kumman vanhempien avustamiseen, on kyllä vaikea löytää järkevää syytä koko yhteenmuuttoon. Tottakai on kiva, jos vanhemmat pystyvät antamaan nuorille ihmisille jotain avustusta, mutta ei yhdessä asumisen pitäisi perustua vanhempien avustuksiin.

        olleet toooosi kypsiä... munkin 1930-luvulla syntynyt äitini makasi jonkun miehen kanssa ja raskaaksihan siitä tuli - mutta nuorimies ei halunnutkaan naimisiin joten äitini huijasi toisen vauvansa isäksi. Siitä seurasikin sitten kamalia, ja nuo kamaluudet ovat kostautuneet vielä lapsenlapsillekin.

        Menevä siskoni sai kuunnella jatkuvia moraalisaarnoja, ikään kuin äitini olisi ollut itse neitsyt Maria naimisiin mennessään. Onhan näitä. Kuka tekee milläkin lailla, sillä lailla kuin kussakin tilanteessa hyvältä tuntuu.

        Vähän vähemmän noita omahyväisiä moraalisaarnoja saisi mielestäni levittää. Itse kukin olemme varmaan tehneet omat tyhmyytemme joten peili käteen ja suu suppuun.


      • elämänhallintaa
        ovat aina kirjoitti:

        olleet toooosi kypsiä... munkin 1930-luvulla syntynyt äitini makasi jonkun miehen kanssa ja raskaaksihan siitä tuli - mutta nuorimies ei halunnutkaan naimisiin joten äitini huijasi toisen vauvansa isäksi. Siitä seurasikin sitten kamalia, ja nuo kamaluudet ovat kostautuneet vielä lapsenlapsillekin.

        Menevä siskoni sai kuunnella jatkuvia moraalisaarnoja, ikään kuin äitini olisi ollut itse neitsyt Maria naimisiin mennessään. Onhan näitä. Kuka tekee milläkin lailla, sillä lailla kuin kussakin tilanteessa hyvältä tuntuu.

        Vähän vähemmän noita omahyväisiä moraalisaarnoja saisi mielestäni levittää. Itse kukin olemme varmaan tehneet omat tyhmyytemme joten peili käteen ja suu suppuun.

        Jos aikaisemmat sukupolvet ovat jotain mokanneet, ei kai se tarkoita, että tulevienkin ihan välttämättä pitää pilata elämänsä ja siinä sivussa muidenkin? Jos nyt aikaisemmista sukupolvista halutaan jotain positiivista hakea, se varmaan löytyy omasta vastuusta. Suurin osa 50-luvulla eläneistä suomalaisista oli kohtalaisen varattomia tavallisia ihmisiä. Jos joku tuli raskaaksi nuorena, siinä ei välttämättä äiti tai isä auttanut. Apu oli löydettävä ihan itse. Nykyään kuitenkin vanhemmat melko todennäköisesti auttavat, jos vaikeudet eivät ole täysin itse aiheutettuja kuten alkuperäisen kirjoittajan tapauksessa.

        Kypsymättömien lasten ei pitäisi muuttaa avoliittoon. Alkuperäisen kirjoittajan tapaushan on sikäli positiivinen, että mitään peruuttamatonta vahinkoa ei ole tapahtunut. Jos tuo nuori avopari ottaa lusikan kauniiseen käteen ja edes yrittää miettiä asioita, heillä on todella monta ratkaisuvaihtoehtoa.

        Vaikutat todella kyyniseltä ja katkeralta ihmiseltä. Yrittäisit ajatella positiivisesti. Vaikka näiden keskustelupalstojen kirjoitukset suurimmalta osaltaan ovat ihan puuta heinää, joukossa saattaa olla joku kultajyvä, mistä sinäkin saisit hyvää, jos et suhtautuisi hyvää tarkoittaviin kommentteihin noin negatiivisesti ja vetäisi keskusteluun koko sukunne syntejä 30-luvulta asti. Aina on mahdollisuus petrata...


      • 2. vaimolta
        tarvitse pitää? kirjoitti:

        En ymmärrä tuommoista, en edes "opetustarkoituksessa". On alhaista rikkoa lupauksensa. Mitä poika siitä oppii? Että hänen vanhempansa ovat EPÄLUOTETTAVIA HENKILÖITÄ. Aika kallis hinta siis vanhemmille itselleen poikansa "opetuksesta".

        Kyllä aloituksen nuoripari sen varmasti on käsittänyt ilman kukkahattutätien moraalikakkujakin, että töihin on mentävä niin pian kuin vain voi. Eihän tässä ketjussa ole siitä ollut kyse ollenkaan.

        Ja jos mulle omaiset olisivat tehneet noin (rikkoneet suullisen lupauksen edes antamatta mitään perusteita), niin takuulla pyytäisin seuraavan lupauksen paperille - jos nyt sellaista tilannetta edes milloinkaan uudestaan pääsisi syntymäänkään ylipäätään. Miksi sinä puhut tässä yhteydessä "kostosta" on myös ainakin minusta arvoituksellista.

        Once burned, twice shy.

        Kun 20-v poika muuttaa yhteen tyttökaverinsa kanssa, ei hän voi enää todellakaan olettaa, että äiti ja isi maksaa silti pojan laskut. Vaikka nämä olisivat tehneet lupauksia. Ovat he muuten maksaneetkin osan pojan kuluista tähän mennessä, kun luet tarkemmin tekstejä. Nämä vanhemmat eivät varmaankaan laskeneet joutuvansa maksamaan koko lystin, johonkin se raja on vedettävä, kuten tuo alkuperäinen kirjoittajatyttö sanoi, kirjoitukset lähestyvät heillä, eli se minusta tarkoittaa, että mahdollisuus työntekoonkin avautuu viimeistään silloin. Tätä vanhemmatkin ehkä pohtivat.

        Kysyt mitä tuo poika oppii siitä, sanot, että hän oppii vanhempiensa olevan epäluotettavia henkilöitä? Pitääkö vanhempien maksaa poikansa kulut siihen asti, kunnes herra päättää itse, miten elämänsä järjestää? Nyt hänen täytyy mennä töihin, eikö olekin kauheaa?

        Nämä vanhemmat opettavat pojalleen, minun mielestäni, että aikuistumisella on hintansa. 20-v poika ei voi vain leikkiä kotia, vanhempien laskuun, hän on mieleltään ja käytökseltään joko aikuinen tai sitten ei ole. Vastuun kantaminen, omien päätösten loppuun ajattelu kuuluu aikuisuuteen, ja minusta työnteko omien laskujen maksuun kuuluu tähän. Tunnen keski-ikäisiä aikuisia, jotka edelleen maksattavat osan laskuistaan vanhemmillaan, tämä ei ole minusta normaalia.

        Sanon vaan, että appivanhemmat eivät ole tarinan konna.

        Tämä alkuperäinen kirjoittajatyttö käyttää koko opintotukensa lainoineen myös tuon pojan kulujen ja yhteisten kulujen maksuun, mitä tuo poika tekee asialle? Mitä poika on oppinut tähän mennessä? Kuten alkuperäinen sanoi, tekevät kirjallisen sopimuksen aina vastedes, ettei kukaan pääse rikkomaan lupauksiaan. Missä tilanteessa tällaisen sopimuksen voi muka laatia?

        Ja kyllä, minusta tuo ap tyttö ja poika lietsovat eräänlaista kostomentaliteettia sanomalla, että eivät vaadi rahaa enää. Miten luulet, että tämä rahahanan kiinnilaittaminen tulee vaikuttamaan tuon tytön ja pojan käytökseen noita vanhempia kohtaan? Eivät varmaankaan lämpene.

        Kuten sinäkin lopussa sanot, kun pettyy, oppiipahan varomaan. Tämä kuuluu aikuisuuteen.


      • katsos kun
        elämänhallintaa kirjoitti:

        Jos aikaisemmat sukupolvet ovat jotain mokanneet, ei kai se tarkoita, että tulevienkin ihan välttämättä pitää pilata elämänsä ja siinä sivussa muidenkin? Jos nyt aikaisemmista sukupolvista halutaan jotain positiivista hakea, se varmaan löytyy omasta vastuusta. Suurin osa 50-luvulla eläneistä suomalaisista oli kohtalaisen varattomia tavallisia ihmisiä. Jos joku tuli raskaaksi nuorena, siinä ei välttämättä äiti tai isä auttanut. Apu oli löydettävä ihan itse. Nykyään kuitenkin vanhemmat melko todennäköisesti auttavat, jos vaikeudet eivät ole täysin itse aiheutettuja kuten alkuperäisen kirjoittajan tapauksessa.

        Kypsymättömien lasten ei pitäisi muuttaa avoliittoon. Alkuperäisen kirjoittajan tapaushan on sikäli positiivinen, että mitään peruuttamatonta vahinkoa ei ole tapahtunut. Jos tuo nuori avopari ottaa lusikan kauniiseen käteen ja edes yrittää miettiä asioita, heillä on todella monta ratkaisuvaihtoehtoa.

        Vaikutat todella kyyniseltä ja katkeralta ihmiseltä. Yrittäisit ajatella positiivisesti. Vaikka näiden keskustelupalstojen kirjoitukset suurimmalta osaltaan ovat ihan puuta heinää, joukossa saattaa olla joku kultajyvä, mistä sinäkin saisit hyvää, jos et suhtautuisi hyvää tarkoittaviin kommentteihin noin negatiivisesti ja vetäisi keskusteluun koko sukunne syntejä 30-luvulta asti. Aina on mahdollisuus petrata...

        sinä et tiedä minusta mitään. Yhden kirjoituksen perusteella et voi väittää, että olisin kyynikko. Oma elämäni on kunnossa, samoin sisareni. Äitini sen sijaan on pilannut omansa ja syyttää siitä muita. Vika on aina missä tahansa muussa kuin hänessä itsessään. Ei suostu millään parantamaan elämäänsä pikkiriikkistäkään, vaikka mahdollisuuksia olisi viljalti - ja auttajiakin.

        Itse olen tehnyt parhaani hankkiakseni itselleni hyvän elämän ja mielestäni onnistunutkin. Minäkö olisin katkera? Mistä ihmeestä? Kerro nyt minullekin, kun en osaa itse nähdä semmoista syytä elämässäni, joka on hyvin rikasta ja monipuolista.

        Eli se siitä kyynisyydestä vs. positiivisuudesta.

        Teitä ylimaallisia selvänäkijöitä näillä palstoilla kyllä riittää kyllästymiseen asti. Ei edes yritetä ymmärtää jotain viestiä vaan täytyy ehättää kirjoittaa omia ylivertaisia ja mustavalkoisia neuvoja, vaikka ei ole mitään käsitetty koko jutusta. Pakko vain on päästä mullittelemaan jollekulle.

        Huvinsa kullakin.


      • jotain kommenttiakin
        katsos kun kirjoitti:

        sinä et tiedä minusta mitään. Yhden kirjoituksen perusteella et voi väittää, että olisin kyynikko. Oma elämäni on kunnossa, samoin sisareni. Äitini sen sijaan on pilannut omansa ja syyttää siitä muita. Vika on aina missä tahansa muussa kuin hänessä itsessään. Ei suostu millään parantamaan elämäänsä pikkiriikkistäkään, vaikka mahdollisuuksia olisi viljalti - ja auttajiakin.

        Itse olen tehnyt parhaani hankkiakseni itselleni hyvän elämän ja mielestäni onnistunutkin. Minäkö olisin katkera? Mistä ihmeestä? Kerro nyt minullekin, kun en osaa itse nähdä semmoista syytä elämässäni, joka on hyvin rikasta ja monipuolista.

        Eli se siitä kyynisyydestä vs. positiivisuudesta.

        Teitä ylimaallisia selvänäkijöitä näillä palstoilla kyllä riittää kyllästymiseen asti. Ei edes yritetä ymmärtää jotain viestiä vaan täytyy ehättää kirjoittaa omia ylivertaisia ja mustavalkoisia neuvoja, vaikka ei ole mitään käsitetty koko jutusta. Pakko vain on päästä mullittelemaan jollekulle.

        Huvinsa kullakin.

        Oliko sinulla edellisen kirjoituksen asioihinkin jotain kommenttia vai huonoa itsetuntoasiko tulit tänne tuolla vakuuttelulla pönkittämään? No, voihan sitä paremmuuttaan yrittää tuollakin tavalla todistaa. Joku saattaa jopa uskoakin...

        Osoittaa kyllä minunkin mielestäni aikamoista katkeruutta vetää tällaiseen keskusteluketjuun edellisten sukupolvien tekemiset ja tekemättä jättämiset, koska et kuitenkaan pystynyt niitä mitenkään syvällisesti käsittelemään. Kunhan vakuuttelet omaa ylemmyyttäsi muihin kirjoittajiin sekä omiin sukulaisiisi nähden. Taidat olla tämän maapallon ainoa fiksu ihminen ainakin parista kirjoituksestasi päätellen?


      • tiedäks
        2. vaimolta kirjoitti:

        Kun 20-v poika muuttaa yhteen tyttökaverinsa kanssa, ei hän voi enää todellakaan olettaa, että äiti ja isi maksaa silti pojan laskut. Vaikka nämä olisivat tehneet lupauksia. Ovat he muuten maksaneetkin osan pojan kuluista tähän mennessä, kun luet tarkemmin tekstejä. Nämä vanhemmat eivät varmaankaan laskeneet joutuvansa maksamaan koko lystin, johonkin se raja on vedettävä, kuten tuo alkuperäinen kirjoittajatyttö sanoi, kirjoitukset lähestyvät heillä, eli se minusta tarkoittaa, että mahdollisuus työntekoonkin avautuu viimeistään silloin. Tätä vanhemmatkin ehkä pohtivat.

        Kysyt mitä tuo poika oppii siitä, sanot, että hän oppii vanhempiensa olevan epäluotettavia henkilöitä? Pitääkö vanhempien maksaa poikansa kulut siihen asti, kunnes herra päättää itse, miten elämänsä järjestää? Nyt hänen täytyy mennä töihin, eikö olekin kauheaa?

        Nämä vanhemmat opettavat pojalleen, minun mielestäni, että aikuistumisella on hintansa. 20-v poika ei voi vain leikkiä kotia, vanhempien laskuun, hän on mieleltään ja käytökseltään joko aikuinen tai sitten ei ole. Vastuun kantaminen, omien päätösten loppuun ajattelu kuuluu aikuisuuteen, ja minusta työnteko omien laskujen maksuun kuuluu tähän. Tunnen keski-ikäisiä aikuisia, jotka edelleen maksattavat osan laskuistaan vanhemmillaan, tämä ei ole minusta normaalia.

        Sanon vaan, että appivanhemmat eivät ole tarinan konna.

        Tämä alkuperäinen kirjoittajatyttö käyttää koko opintotukensa lainoineen myös tuon pojan kulujen ja yhteisten kulujen maksuun, mitä tuo poika tekee asialle? Mitä poika on oppinut tähän mennessä? Kuten alkuperäinen sanoi, tekevät kirjallisen sopimuksen aina vastedes, ettei kukaan pääse rikkomaan lupauksiaan. Missä tilanteessa tällaisen sopimuksen voi muka laatia?

        Ja kyllä, minusta tuo ap tyttö ja poika lietsovat eräänlaista kostomentaliteettia sanomalla, että eivät vaadi rahaa enää. Miten luulet, että tämä rahahanan kiinnilaittaminen tulee vaikuttamaan tuon tytön ja pojan käytökseen noita vanhempia kohtaan? Eivät varmaankaan lämpene.

        Kuten sinäkin lopussa sanot, kun pettyy, oppiipahan varomaan. Tämä kuuluu aikuisuuteen.

        ihan aikanaan. Ei olisi pojan vanhempien tarvinnut pettää lupaustaan "opetusmielessä".


      • jotain kommenttiakin
        jotain kommenttiakin kirjoitti:

        Oliko sinulla edellisen kirjoituksen asioihinkin jotain kommenttia vai huonoa itsetuntoasiko tulit tänne tuolla vakuuttelulla pönkittämään? No, voihan sitä paremmuuttaan yrittää tuollakin tavalla todistaa. Joku saattaa jopa uskoakin...

        Osoittaa kyllä minunkin mielestäni aikamoista katkeruutta vetää tällaiseen keskusteluketjuun edellisten sukupolvien tekemiset ja tekemättä jättämiset, koska et kuitenkaan pystynyt niitä mitenkään syvällisesti käsittelemään. Kunhan vakuuttelet omaa ylemmyyttäsi muihin kirjoittajiin sekä omiin sukulaisiisi nähden. Taidat olla tämän maapallon ainoa fiksu ihminen ainakin parista kirjoituksestasi päätellen?

        Kunhan vakuuttelet omaa ylemmyyttäsi muihin kirjoittajiin sekä omiin sukulaisiisi nähden. Taidat olla tämän maapallon ainoa fiksu ihminen ainakin parista kirjoituksestasi päätellen?


      • 2. vaimolta
        tiedäks kirjoitti:

        ihan aikanaan. Ei olisi pojan vanhempien tarvinnut pettää lupaustaan "opetusmielessä".

        Mikä motivoi tämän pojan muuttamaan yhteen tyttökaverinsa kanssa? Se, että isi ja äiti lupasivat maksaa pikkuherran kaikki laskut, ja maksoivatkin osan, jonkin aikaa. Ovat nyt katkeria ja vihaisia, koska aikuiset pettivät lupauksensa. Hello, tervetuloa aikuisten maailmaan.

        Tätä lypsämistä olisi ilman muuta pitänyt jatkaa, kunnes herra itse laittaa stopin, ja milloinkohan tämä kohta 20-v olisi laittanut sille stopin, ehm, kun hän täyttää sen 20-v?

        Eli poika olisi lypsännyt äitiä ja isää siihen asti, kun laki sen sallii? Jos ei ole valmis aikuisuuteen, olisi ehkä kannattanut pysyä siellä kotona. Tuo alkuperäinen tyttö ja poika ovat vihaisia pojan vanhemmille, koska nämä eivät suostu maksamaan omilleen muuttaneen poikansa laskuja? Jokin tässä logiikassa mättää ja pahasti.

        Tyttö ei suinkaan ole vihainen sille pojalle, koska tämä ei hoida omaa osuuttaan, vaan tyttö on vihainen tämän vanhemmille. Tyttö ottaa lainaa maksaakseen osan pojan kuluista, eli poika vieritti taas jälleen kerran vastuun toisen ihmisen, ainoan tuossa taloudessa elävän aikuisen hartioille, koska oli lapsuudenkodissaan siihen jo tottunut ilmeisesti. Ja poika onnistui selviämään tästä ilman mitään syytöksiä tytön taholta. Hurraa, mestarimanipuloija.

        Yhteen ei muuteta siitä syystä, että jommankumman vanhemmat lupaavat maksaa toisen nuoren kulut, yhteen muutetaan siksi, koska nuoret rakastavat toisiaan. Raha on tärkeä, mutta itsenäistyminen on vielä tärkeämpää. Ei voi asua yhdessä avoliitossa, ja odottaa vanhempien maksavan omat laskunsa. Vaikka nämä olisivat tehneet minkälaisia lupauksia tahansa.

        Pojalle ja tytölle ei ilmeisestikään tullut mieleen kieltäytyä tuosta rahasta alunperin. Poika ei vastannut tuohon lupaukseen: Ei teidän tarvitse maksaa mun laskuja äiti ja isä, kyllä minä menen, me menemme töihin.


      • hih hii
        2. vaimolta kirjoitti:

        Mikä motivoi tämän pojan muuttamaan yhteen tyttökaverinsa kanssa? Se, että isi ja äiti lupasivat maksaa pikkuherran kaikki laskut, ja maksoivatkin osan, jonkin aikaa. Ovat nyt katkeria ja vihaisia, koska aikuiset pettivät lupauksensa. Hello, tervetuloa aikuisten maailmaan.

        Tätä lypsämistä olisi ilman muuta pitänyt jatkaa, kunnes herra itse laittaa stopin, ja milloinkohan tämä kohta 20-v olisi laittanut sille stopin, ehm, kun hän täyttää sen 20-v?

        Eli poika olisi lypsännyt äitiä ja isää siihen asti, kun laki sen sallii? Jos ei ole valmis aikuisuuteen, olisi ehkä kannattanut pysyä siellä kotona. Tuo alkuperäinen tyttö ja poika ovat vihaisia pojan vanhemmille, koska nämä eivät suostu maksamaan omilleen muuttaneen poikansa laskuja? Jokin tässä logiikassa mättää ja pahasti.

        Tyttö ei suinkaan ole vihainen sille pojalle, koska tämä ei hoida omaa osuuttaan, vaan tyttö on vihainen tämän vanhemmille. Tyttö ottaa lainaa maksaakseen osan pojan kuluista, eli poika vieritti taas jälleen kerran vastuun toisen ihmisen, ainoan tuossa taloudessa elävän aikuisen hartioille, koska oli lapsuudenkodissaan siihen jo tottunut ilmeisesti. Ja poika onnistui selviämään tästä ilman mitään syytöksiä tytön taholta. Hurraa, mestarimanipuloija.

        Yhteen ei muuteta siitä syystä, että jommankumman vanhemmat lupaavat maksaa toisen nuoren kulut, yhteen muutetaan siksi, koska nuoret rakastavat toisiaan. Raha on tärkeä, mutta itsenäistyminen on vielä tärkeämpää. Ei voi asua yhdessä avoliitossa, ja odottaa vanhempien maksavan omat laskunsa. Vaikka nämä olisivat tehneet minkälaisia lupauksia tahansa.

        Pojalle ja tytölle ei ilmeisestikään tullut mieleen kieltäytyä tuosta rahasta alunperin. Poika ei vastannut tuohon lupaukseen: Ei teidän tarvitse maksaa mun laskuja äiti ja isä, kyllä minä menen, me menemme töihin.

        Vai on oman lapsensa koulutusta avustaminen lypsämistä. Sinunkin olisi kannattanut kouluttautua mutta kun sulla oli vaan ne lypsyt mielessä. Samallaisia idiootteja haluat sitten lapsistasikin.


      • sinulle.
        hih hii kirjoitti:

        Vai on oman lapsensa koulutusta avustaminen lypsämistä. Sinunkin olisi kannattanut kouluttautua mutta kun sulla oli vaan ne lypsyt mielessä. Samallaisia idiootteja haluat sitten lapsistasikin.

        Tässä asiassa olen täysin samaa mieltä 2 vaimon kanssa. Tietysti lasta voi tukea koulutuksen kanssa, mutta rajansa kaikella. Vanhempien kuuluu opettaa lapsilleen myös itsenäisyyttä ja omillaan toimeen tulemista.

        Kun muutetaan avoliittoon, silloin kannetaan vastuu pääasiassa itse. Kaikki tuntemani nuoret opiskelevat ja tekevät töitä yhtäaikaa, näin pärjäävät ihan mainiosti. Näin tekee oma poikani, toki tiukan paikan tullen avustamme, mutta noita tiukkoja paikkoja tuntuu tulevan aina vain harvemmin. Katson että olen onnistunut kasvatuksessani, hän on itsenäinen ihminen joka kustantaa oman elämänsä, eikä elele kenenkään toisen siivellä.


      • puhun omastapuolestani
        sinulle. kirjoitti:

        Tässä asiassa olen täysin samaa mieltä 2 vaimon kanssa. Tietysti lasta voi tukea koulutuksen kanssa, mutta rajansa kaikella. Vanhempien kuuluu opettaa lapsilleen myös itsenäisyyttä ja omillaan toimeen tulemista.

        Kun muutetaan avoliittoon, silloin kannetaan vastuu pääasiassa itse. Kaikki tuntemani nuoret opiskelevat ja tekevät töitä yhtäaikaa, näin pärjäävät ihan mainiosti. Näin tekee oma poikani, toki tiukan paikan tullen avustamme, mutta noita tiukkoja paikkoja tuntuu tulevan aina vain harvemmin. Katson että olen onnistunut kasvatuksessani, hän on itsenäinen ihminen joka kustantaa oman elämänsä, eikä elele kenenkään toisen siivellä.

        Anna poikasi puhua ihan omasta puolestaan. Voi olla, että poikasi on ihan eri mieltä asiasta kanssasi.

        Itse annan lasteni sanoa ihan itse omat mielipiteensä ovatko saaneet minulta tarpeeksi apua.


      • nuksip
        alkuperäinen1 kirjoitti:

        Hyvä, että edes joku on minun puolellani tässä asiassa. Vaikka eihän sillä näin käytännön kannalta ole mitään merkitystä, mutta tuolla kirjoituksella on! Nimittäin, useimpien kirjoituksesta saa kuvan, että olen itsekeskeinen, ahne, lellitty kakara, joka ei ymmärrä maailman menosta mitään.

        Ja monet teistä, jotka ovat kirjoittaneet minulle vastauksen, olette olleet niin välinpitämättömiä! En tarkoita näitä "hankkikaa töitä"- kommentteja (itsestäänselvyyshän se on, että pakko hommata töitä, oltiin meille luvattu mitä tahansa), mutta näitä suorastaan haukkuvia ja solvaavia kommentteja. Ensinnäkään, ette ole lukeneet kirjoitustani tarkemmin. Kuten joku jossain väitti että olemme vuosikausia eläneet toisten ihmisten siivellä, jne. Taitaa olla niin, että ne, jotka eivät itse ole saaneet apua vanhemmiltaan nuoruudessaan, ovat nyt näitä tuomitsijoita ja arvostelijoita..? Vai olenko täysin väärässä?

        Tiedän, että joitain ihmisiä ärsyttää kun vanhemmat auttavat täysi-ikäsiä lapsiaan, mutta koittakaa todella asettaa itsenne nyt minun asemaani. Ei todellakaan ole helppoa. Enkä nyt väitä etteikö jollakin olisi vaikeampaa, mutta meillä ei elämä ainakaan helpoimmasta päästä ole taloudellisesti.

        Ajattelin tästä lähtien vaatia jokaikisestä sopimuksesta kirjallisen version. Kun näköjään ei ihmisiin voi luottaa. Edes noinkinkaan läheisiin ihmisiin.

        Teimme tässä avomieheni kanssa eilen illalla yhden päätöksen, liittyen tähän koko jupakkaan. Emme enää vaadi mitään rahaa appivanhemmilta. Nimittäin jos ovat itse luvanneet avittaa laskuissa ja ruuan maksussa, eivätkä sitä tee, niin emme ala enää yhtään kerjäämään. Olemme laskeneet budjettimme tarkkaan ja luulemme selviytyväme nyt kolmisen kuukautta, sitten minulla alkavat työt ja ne kestävät koko kesän melkeimpä. Kuten myös avomieheni on nyt töitä hommaamassa. Mahdollisesti saan töitä myös syksyllä :)

        Voi olla sekava kirjoitus, mutta pointti on se, että minä (eikä me!), ala enää kiemurtelemaan appivanhempieni edessä. Jos haluavat, antakoot rahaa, jos eivät, niin silloin eivät anna. Mutta me emme enää kerjää. Vihastuttaa kyllä tällaiset tyhjät lupaukset, mutta empä ole niin rohkea että kehtaisin asiasta appivanhemmilleni mainita. Eikä minulla ole edes oikeutta muiden rahankäyttöä alkaa määräilemään.

        Todellakin uskon että teillä on vaikeaa, kun sossu sanoo ettei anna rahaa, koska lain mukaan vanhemmat ovat vielä tulojensa perusteella elatusvelvollisia pojastaan 20-vuotiaaksi asti, jolloin hän alkaa saada opintotukea. Mutta vanhemmat eivät lupauksestaan huolimatta auta poikaansa. Ei kai tässä oikeusjuttuakaan heitä vastaan voi nostaa? On hyvä kun olet noin tarmokas ja tarkka, tulette varmasti selviämään tulevaisuudessa.


      • 2. vaimolta
        puhun omastapuolestani kirjoitti:

        Anna poikasi puhua ihan omasta puolestaan. Voi olla, että poikasi on ihan eri mieltä asiasta kanssasi.

        Itse annan lasteni sanoa ihan itse omat mielipiteensä ovatko saaneet minulta tarpeeksi apua.

        Voi hyvinkin olla, että edellisen kommentoijan poika on eri mieltä äitinsä kanssa tuosta rahan antamisesta, että poika todella haluaisi ja tarvitsisi sitä rahaa, että elämä olisi helpompaa hänellä. Alkuperäisen tytön avokki taatusti on eri mieltä vanhempiensa kanssa. Kukaan vanhempi, ei tuo edellinen kommentoija eikä alkuperäisen kirjoittajatytön appivanhemmat, ei varmaankaan kiellä lastaan sanomasta mielipiteitään, se vaan, että se ei muuttaisi tässä tapauksessa mitään. Sitä rahaa nyt ei vaan tipu, vaikka kuinka urputtaisi vastaan.

        Lapsi ei tajua elämän realiteetteja, ennen kuin hänet pistetään tajuamaan ne. Hän ei tajua, ettei sitä rahaa ole, ennen kuin se todellakin loppuu siltä tililtä. Nyt ei ole ole kyse mistään teini-ikäisestä, joka kärttää isiltä ja äidiltä rahaa leffalippuun ja karkkiin, vaan nyt on kyse 20-v pojasta, joka päätti muuttaa yhteen tyttöystävänsä kanssa.

        Tietenkin vanhemmat avustavat lapsiaan itsenäistymisen alkutaipaleella, kuten tekivät alkuperäisen kirjoittajan appivanhemmatkin, kaikki vanhemmat niin tekevät, antavat rahaa ja niitä kattiloita, lakanoita jne. Joillakin on rahaa valmiiksi talletettuna lapsensa tilille juuri tätä muuttopäivää varten. Harmi, että alkuperäisen pojan vanhempien tulot olivat niin suuria, että jäi kelan tukiverkoston ulkopuolelle. Tämä ei kuitenkaan estä sitä työntekoa.

        Oma raha on paras raha.


      • kuuluu?
        puhun omastapuolestani kirjoitti:

        Anna poikasi puhua ihan omasta puolestaan. Voi olla, että poikasi on ihan eri mieltä asiasta kanssasi.

        Itse annan lasteni sanoa ihan itse omat mielipiteensä ovatko saaneet minulta tarpeeksi apua.

        Mitä ideaa on edes koulun penkkiä kuluttaa, jos älykkyys ei riitä edes oman elämän hallintaa?

        Olen täysin selvillä oman poikani mielipiteistä, luusereiksi luokittelee ne, jotka jotka elävät toisten rahoilla.


      • hoidan koulutan
        kuuluu? kirjoitti:

        Mitä ideaa on edes koulun penkkiä kuluttaa, jos älykkyys ei riitä edes oman elämän hallintaa?

        Olen täysin selvillä oman poikani mielipiteistä, luusereiksi luokittelee ne, jotka jotka elävät toisten rahoilla.

        Kyllä jokaisella on oikeus omiin mielipiteisiinsä, ei se äiti voi sanoja suuhun pistää aikuiselle miehelle, ei ainakaan siinä tapauksessa jos jättää huolehtimatta lapsensa koulutuksenkin. Häpeä

        kyllä tuon sinun koulutustason äkkiä osaa päätellä, ja poikasi varmaan samanlainen.


      • päättää
        hoidan koulutan kirjoitti:

        Kyllä jokaisella on oikeus omiin mielipiteisiinsä, ei se äiti voi sanoja suuhun pistää aikuiselle miehelle, ei ainakaan siinä tapauksessa jos jättää huolehtimatta lapsensa koulutuksenkin. Häpeä

        kyllä tuon sinun koulutustason äkkiä osaa päätellä, ja poikasi varmaan samanlainen.

        puhutko lapsesta vai aikuisesta miehestä. Niin, poikani on todellakin aikuinen mies, niin mielipiteiltään kuin teoiltaankin.

        Lapseni olen hoitanutja kouluttanut. Aikuisena pärjäävät itse, vieläpä kiitettävästi. Kuten aikaisemmin mainitsin, tarvittaessa autamme, mutta avuntarvetta ei enään ole ollut aikoihin.

        Sinä voit elättää lapsesi vaikka hamaan hautaan asti, jos niin haluat. Minä olen ylpeä siitä, että olen aikaansaanut itsenäisesti ajattelevan ja pärjäävän nuoren miehen jolla urakehitys on jo pitkällä, vaikka koulu on kesken.


      • hihhii
        päättää kirjoitti:

        puhutko lapsesta vai aikuisesta miehestä. Niin, poikani on todellakin aikuinen mies, niin mielipiteiltään kuin teoiltaankin.

        Lapseni olen hoitanutja kouluttanut. Aikuisena pärjäävät itse, vieläpä kiitettävästi. Kuten aikaisemmin mainitsin, tarvittaessa autamme, mutta avuntarvetta ei enään ole ollut aikoihin.

        Sinä voit elättää lapsesi vaikka hamaan hautaan asti, jos niin haluat. Minä olen ylpeä siitä, että olen aikaansaanut itsenäisesti ajattelevan ja pärjäävän nuoren miehen jolla urakehitys on jo pitkällä, vaikka koulu on kesken.

        Oma lapsi pysyy omana lapsena vaikka kasvaa aikuiseksi. Vai oletko alkanut puhumaan minun mieheni, poikasi sijasta.

        Aikuinen opiskelija saa aikuisopiskelijatukea ja nuori opiskelija ei saa koska katsotaan vanhempien elättävän. Mitähän hänkin sanoo kun viimmein ymmärtää että ette hoitaneet velvplloisuuksianne.

        Ja voisit toki kertoa suoraan, että olet niin pers aukinen ettet pysty koulutustukea antamaan.


      • ei saa
        hihhii kirjoitti:

        Oma lapsi pysyy omana lapsena vaikka kasvaa aikuiseksi. Vai oletko alkanut puhumaan minun mieheni, poikasi sijasta.

        Aikuinen opiskelija saa aikuisopiskelijatukea ja nuori opiskelija ei saa koska katsotaan vanhempien elättävän. Mitähän hänkin sanoo kun viimmein ymmärtää että ette hoitaneet velvplloisuuksianne.

        Ja voisit toki kertoa suoraan, että olet niin pers aukinen ettet pysty koulutustukea antamaan.

        jos omat tulot ylittävät rajat. Poikani ei tukia saa palkkansa takia, vaikka ei mikään aikuisopiskelija olekaan, nuori yliopisto-opiskelija vain.

        Mitähän omat lapsesi sanovat kun ymmärtävät, ettet opettanut heitä itsenäisiksi, etkä sitä, kuinka tärkeää työkokemus koulutuksen ohella on. Vaikka olisi minkälaiset paperit ja kokemus puuttuu, rajoittaa se melkoisesti työnsaantia.

        Niinhän se on, meitä vanhempia on monenlaisia. Toiset opettavat hakemaan rahat vanhemmiltaan, toiset sossun kiemurat ja jotkut taas pärjäämään omillaan.

        Turha näistä enempää on kinata, makuasia, josta on vaikea kiistellä.


      • 2. vaimolta
        hihhii kirjoitti:

        Oma lapsi pysyy omana lapsena vaikka kasvaa aikuiseksi. Vai oletko alkanut puhumaan minun mieheni, poikasi sijasta.

        Aikuinen opiskelija saa aikuisopiskelijatukea ja nuori opiskelija ei saa koska katsotaan vanhempien elättävän. Mitähän hänkin sanoo kun viimmein ymmärtää että ette hoitaneet velvplloisuuksianne.

        Ja voisit toki kertoa suoraan, että olet niin pers aukinen ettet pysty koulutustukea antamaan.

        Useimmat alle 20-v nuoret asuvat kotona vielä, joten vanhemmat elättävät heidät, ostavat koko perheelle ruokaa jääkaappiin jne. Useimpien nuorten kotipaikkakunnalla tai vähintään 50km säteellä on varmaankin lukio, ammattioppilaitos tai kauppaoppilaitos, joten ei ole tarvetta muuttaa pois kotoa ja murehtia vuokrasta.

        Useimmat alle 20-v nuoret tekevät työtä ja muuttavat pois kotoa viimeistään hieman yli 20-v. Ja yli 20-v saa sen täyden opintotuen ja asumislisän ja lainaakin, ja siihen ei vanhempien tulot vaikuta, jos hän ei asu lapsuudenkodissaan eikä ole avo- tai avioliitossa, missä tapauksessa omat tulot ja puolison tulot alkavat ehkä vähentää kelan tukia.. Sossulta ei saa rahaa, ellet ota opintolainaa. En nyt muista mikä vaikutus oli tukiin sillä, että nuori asuu osaksi vanhempien omistamassa asunnossa.

        Tietääksemme tuo ed.kommentoijan poika opiskelee ja elää elämäänsä ja maksaa laskunsa, joten vanhemmat ovat hoitaneet velvollisuutensa.


      • taaskin
        ei saa kirjoitti:

        jos omat tulot ylittävät rajat. Poikani ei tukia saa palkkansa takia, vaikka ei mikään aikuisopiskelija olekaan, nuori yliopisto-opiskelija vain.

        Mitähän omat lapsesi sanovat kun ymmärtävät, ettet opettanut heitä itsenäisiksi, etkä sitä, kuinka tärkeää työkokemus koulutuksen ohella on. Vaikka olisi minkälaiset paperit ja kokemus puuttuu, rajoittaa se melkoisesti työnsaantia.

        Niinhän se on, meitä vanhempia on monenlaisia. Toiset opettavat hakemaan rahat vanhemmiltaan, toiset sossun kiemurat ja jotkut taas pärjäämään omillaan.

        Turha näistä enempää on kinata, makuasia, josta on vaikea kiistellä.

        Riippuu myös lapsestakin. Itse olen antanut koulutusavustusta yksinhuoltajatyttärelle monenlaisessa muodossa. Siis oikein kahta avustanut monin tavoin. Ja voin kertoa, ettei ne talvihaalarit ja kengät mitään halpoja ole olleet. Nyt on töissä jo ja edennyt urallaan paljolti minun apuni ansiosta. Ja ei olisi mitenkään siinä tilanteessaan ilman apuani.

        Ei tytär minua ja avustamistani arvosta, enkä sitä ole vaillakaan, katson sen, en velvollisuudeksi vaan, rakkauden osoitukseksi. Ja kaiken olen tehnyt ilolla ja hyvästä sydämestä. Mielestäni on äidin ilo auttaa lastaan oli se sitten 0-90v.


      • ja vielä lisää
        2. vaimolta kirjoitti:

        Useimmat alle 20-v nuoret asuvat kotona vielä, joten vanhemmat elättävät heidät, ostavat koko perheelle ruokaa jääkaappiin jne. Useimpien nuorten kotipaikkakunnalla tai vähintään 50km säteellä on varmaankin lukio, ammattioppilaitos tai kauppaoppilaitos, joten ei ole tarvetta muuttaa pois kotoa ja murehtia vuokrasta.

        Useimmat alle 20-v nuoret tekevät työtä ja muuttavat pois kotoa viimeistään hieman yli 20-v. Ja yli 20-v saa sen täyden opintotuen ja asumislisän ja lainaakin, ja siihen ei vanhempien tulot vaikuta, jos hän ei asu lapsuudenkodissaan eikä ole avo- tai avioliitossa, missä tapauksessa omat tulot ja puolison tulot alkavat ehkä vähentää kelan tukia.. Sossulta ei saa rahaa, ellet ota opintolainaa. En nyt muista mikä vaikutus oli tukiin sillä, että nuori asuu osaksi vanhempien omistamassa asunnossa.

        Tietääksemme tuo ed.kommentoijan poika opiskelee ja elää elämäänsä ja maksaa laskunsa, joten vanhemmat ovat hoitaneet velvollisuutensa.

        Tottakai on tavallaan alkuperäisen kirjoittajan kannalta kurjaa, että vanhemmat pettivät lupauksensa. Toisaalta myös avoliiton perusteet ovat aika hataralla pohjalla, jos avoliiton toimeentulo perustuu vanhempien avustusten pohjalle.

        Olen itse hyvätuloinen (tulot yli 6000 euroa kuussa), mutta toisaalta niin pienituloinen, että meiltä ei niin suuria perintöjä jää lapsille, että lasten ei pitäisi työntekoa opetella. Pelkästään minun tuloni riittävät kohtalaisen hyvään toimeentuloon ja oikeastaan pienet lapset eivät osaa niin kalliita asioita pyytää, etteikö meillä olisi varaa niitä ostaa. Minulla ei ole kuitenkaan mitään aikomusta täyttää lasteni kaikkia toiveita ja päähänpistoja, koska en halua alkuperäisen kirjoittajan poikaystävän kaltaista lasta tulevaisuudessa. Koska lastemme on joka tapauksessa jossain vaiheessa muutettava kotoa ja tultava toimeen omillaan, yritän opettaa heitä jo pienestä pitäen opettaa siihen, että vanhempien puoleen voi vaikeuksien tullessa kääntyä, mutta raha ei kuitenkaan puussa kasva. Minua ovat omat vanhempani auttaneet opiskeluaikana, mutta kaikki auttaminen oli satunnaista eikä mitään säännöllistä varmaa tuloa. Voisin itsekin kuvitella tulevaisuudessa auttavani lapsia opiskeluaikana, mutta en lupaisi mitään säännöllistä kuukausirahaa. Jos joku lapsistani muuttaisi avoliittoon lukioaikana ja alkaisi leikkiä kotia, en varmasti antaisi yhtään rahaa. Ehkä kirjat maksaisin. Mielestäni parisuhde solmitaan sitten, kun ollaan aikuisia ja aikuiset elättävät itse itsensä.

        Minulla ei ole kovinkaan paljon kasvatusperiaatteita enkä ole mikään malliäiti. Haluaisin kuitenkin lapsistani vastuuntuntoisia aikuisia ja yritän omalla toiminnallani tukea sitä. Mielestäni kotoa poismuuttaminen on selkeä aikuistumisriitti niin hyvässä kuin pahassa. Lapsesta on tietysti kiva päästä määräämään omasta elämästään, mutta toisaalta se tuo tullessaan vastuun mm. toimeentulosta. Muutin kahdeksantoista vuotiaana toiselle paikkakunnalle yliopisto-opiskelijaksi. En olisi edes halunnut laskea toimeentulojani vanhempien avun varaan. Sen lauluja laulat, jonka leipää syöt...


    • Eräs anoppi

      muuttaa. Kyllä kaksi ihmistä 30:n neliön asuntoon mahtuu.
      Olet niin nuori, ettet osaa kuvitellakaan kuinka pienissä asunnoissa, ilman mukavuuksia, suurenkin lapsilauman kanssa, minunkin nuoruudessani asuttiin.
      Totta kylläkin, ei niitä vaatemääriä silloin ollut kuin murto-osa nykyajan ihmisen vaatevarastosta. Enkä minä näitä vaatekasoja pahana pidä, koska se on nykyajan käytäntö, mutta vähemmälläkin tulee toimeen.

      Kerätkää ne muovipussukkanne muovisäkkeihin ja viekää vinttikomeroon, tai millä nimellä säilytystilaa kutsuttekin. Kyllä sellainen yleensä joka kerrostalossa on.
      Jättäkää asuntoon vain käyttämänne talvivaatteet. Keväällä voi sitten katsoa mitkä vaatteet menevät vaihtoon. Kaikki muut ylimääräiset roinat joutavat samaan paikkaan.

      Eihän tämä takuuvuokra tietenkään ainoa ongelma ole, mutta ei tarvitsisi sitten sitäkään kerjätä. Eikä rahapulanne ikuisuuksia kestä, vaikka ilm. jatkattekin opintoja. Opintotuki auttaa myöhemmin ja kyllä kaikki tuntemani opiskelijat ovat saaneet jonkinlaista iltatyötä. Ilman sitä nykyaikana harva opiskelija opinto- ym. tuista ja vanhempien avusta huolimatta pärjää. Ainakaan ei parane muuttaa pois kotoa.

      Olen kyllä kanssasi samaa mieltä siinä, että lupaukset on pidettävä. Mikäli varaa on, ei kukkaronnyörejä yleensäkään mielestäni täysin kiinni kannata pitää.

      Epäilen, että appivanhemmilla ei ole asiasta täyttä tietoa ja he luulevat, että jollakin konstilla sinä hyödyt heidän avustaan.

      Ihmettelen miksi avomiehesi ei ole kysynyt vanhemmiltaan suoraan mikä on tilanteen aiheuttanut. Jotakin siinä on. Ei kukaan normaali vanhempi ilman syytä (ainakin omasta mielestään) tällaista lapselleen tee. Mielestäni asia pitäisi ehdottomasti selvittää, muuten siitä tulee suhteeseenne ikuinen riesa.

      • Sofia__45

        Itse äitinä (ja anoppina) olen aina omia lapsiani auttanut (taloudellisesti tai muuten) jos on "hätä", en nyt tarkoita että olisin kuukausittain rahaa antanut, mutta olen esimerkiksi takuuvuokraan lainannut rahan tai tarvittaessa ruokaan. Kuten vanhempasi näyttivät ajattelevan ensin sinun parastasi vaikka se olisikin heiltä sitten pois. Siksi kovasti ihmettelenkin avomiehesi vanhempien käytöstä.

        Selvittäkää avomiehesi vanhempien kanssa yhdessä(siis kaikki neljä paikalla) mistä tämä johtuu ettei enää "pystytä" auttamaan?
        Koska uskoisin että tälle käytökselle on joku syy, tuskin kukaan äiti tai isä lastaan tuolla tavalla pettäisi ihan ilman syytä.

        Onko mahdollista että heillä on jostain syystä tullut rahaongelmia? Vai luulevatko he todella että elättävät teitä kumpaakin, vaikka sinulle tuleekin tuet kelalta? Vai onko tarkoituksena saada omaan poikaan vähän "vauhtia"? koska tiedän täysin varmaksi että nuorimaistani varmasti joudun "potkimaan persuuksille" kun muuttaa yksinasumaan, ettei tarvii ikuisesti täysi-ikäistä miestä elätellä :)

        Mutta menkään miehesi vanhempien luokse ja kysykää mistä on kyse,ja menkää yhdessä niin sinäkin kuulet sen suoraan etkä avomiehesi kautta.

        Onnea matkaan ja kirjoittelehan jossain välissä miten kävi.


      • tietoa
        Sofia__45 kirjoitti:

        Itse äitinä (ja anoppina) olen aina omia lapsiani auttanut (taloudellisesti tai muuten) jos on "hätä", en nyt tarkoita että olisin kuukausittain rahaa antanut, mutta olen esimerkiksi takuuvuokraan lainannut rahan tai tarvittaessa ruokaan. Kuten vanhempasi näyttivät ajattelevan ensin sinun parastasi vaikka se olisikin heiltä sitten pois. Siksi kovasti ihmettelenkin avomiehesi vanhempien käytöstä.

        Selvittäkää avomiehesi vanhempien kanssa yhdessä(siis kaikki neljä paikalla) mistä tämä johtuu ettei enää "pystytä" auttamaan?
        Koska uskoisin että tälle käytökselle on joku syy, tuskin kukaan äiti tai isä lastaan tuolla tavalla pettäisi ihan ilman syytä.

        Onko mahdollista että heillä on jostain syystä tullut rahaongelmia? Vai luulevatko he todella että elättävät teitä kumpaakin, vaikka sinulle tuleekin tuet kelalta? Vai onko tarkoituksena saada omaan poikaan vähän "vauhtia"? koska tiedän täysin varmaksi että nuorimaistani varmasti joudun "potkimaan persuuksille" kun muuttaa yksinasumaan, ettei tarvii ikuisesti täysi-ikäistä miestä elätellä :)

        Mutta menkään miehesi vanhempien luokse ja kysykää mistä on kyse,ja menkää yhdessä niin sinäkin kuulet sen suoraan etkä avomiehesi kautta.

        Onnea matkaan ja kirjoittelehan jossain välissä miten kävi.

        Olet vastuullinen ja empaattinen äiti ja erittäin harvinaista rotua nykyaikana, näistä nettipalstoista lukien. Nämä nuoret nettiäidit (ajattelen sinuakin nuoreksi) ovat niin kovin itsekkään tuntoisia näillä palstoilla. Ihan hämmästelen tuollaista vastuuntunnottomuutta, että opiskelevaa lastansa ei pitäisi auttaa, muuten kuin oikeuden päätöksellä. Itse antaisin "vaikka paitani päältäni" lapselleni ja lapsenlapselleni ja ihan pyyteettömästi. Hassua. Itse autan mielelläni muitakin sukulaisia, ystäviäni ja läheisiäni jos pystyn.


      • vai kasvatusta
        tietoa kirjoitti:

        Olet vastuullinen ja empaattinen äiti ja erittäin harvinaista rotua nykyaikana, näistä nettipalstoista lukien. Nämä nuoret nettiäidit (ajattelen sinuakin nuoreksi) ovat niin kovin itsekkään tuntoisia näillä palstoilla. Ihan hämmästelen tuollaista vastuuntunnottomuutta, että opiskelevaa lastansa ei pitäisi auttaa, muuten kuin oikeuden päätöksellä. Itse antaisin "vaikka paitani päältäni" lapselleni ja lapsenlapselleni ja ihan pyyteettömästi. Hassua. Itse autan mielelläni muitakin sukulaisia, ystäviäni ja läheisiäni jos pystyn.

        Jos joku ei halua maksaan aikuisen lapsen kuluja, kysymys saattaa olla pitkän päälle paremmasta kasvatuksesta kuin ko. lapselle rahan antaminen. Olen itsekin saanut opiskeluaikana vanhemmilta rahallista apua esimerkiksi ruokakassin muodossa. Se oli kuitenkin ylimääräistä kivaa, jonka varaan ei elämää voinut rakentaa. Jos vanhempani olisivat huomanneet, että alan käydä useamman kerran viikossa heidän jääkaapillaan, he olisivat luultavasti sulkeneet rahahanat kokonaan. Kukaan lapsuuden kodistaan muuttanut aikuinen lapsi ei voi laskea elämäänsä vanhempiensa almujen varaan. Toki jotkut nelikymppisetkin matkustelevat vanhempiensa rahoilla ja saavat ruokarahat sossusta, muttei kai se mikään tavoiteltava olotila ole.


      • huomaanpas
        vai kasvatusta kirjoitti:

        Jos joku ei halua maksaan aikuisen lapsen kuluja, kysymys saattaa olla pitkän päälle paremmasta kasvatuksesta kuin ko. lapselle rahan antaminen. Olen itsekin saanut opiskeluaikana vanhemmilta rahallista apua esimerkiksi ruokakassin muodossa. Se oli kuitenkin ylimääräistä kivaa, jonka varaan ei elämää voinut rakentaa. Jos vanhempani olisivat huomanneet, että alan käydä useamman kerran viikossa heidän jääkaapillaan, he olisivat luultavasti sulkeneet rahahanat kokonaan. Kukaan lapsuuden kodistaan muuttanut aikuinen lapsi ei voi laskea elämäänsä vanhempiensa almujen varaan. Toki jotkut nelikymppisetkin matkustelevat vanhempiensa rahoilla ja saavat ruokarahat sossusta, muttei kai se mikään tavoiteltava olotila ole.

        Kateenpaska haisee.


      • seikka...
        vai kasvatusta kirjoitti:

        Jos joku ei halua maksaan aikuisen lapsen kuluja, kysymys saattaa olla pitkän päälle paremmasta kasvatuksesta kuin ko. lapselle rahan antaminen. Olen itsekin saanut opiskeluaikana vanhemmilta rahallista apua esimerkiksi ruokakassin muodossa. Se oli kuitenkin ylimääräistä kivaa, jonka varaan ei elämää voinut rakentaa. Jos vanhempani olisivat huomanneet, että alan käydä useamman kerran viikossa heidän jääkaapillaan, he olisivat luultavasti sulkeneet rahahanat kokonaan. Kukaan lapsuuden kodistaan muuttanut aikuinen lapsi ei voi laskea elämäänsä vanhempiensa almujen varaan. Toki jotkut nelikymppisetkin matkustelevat vanhempiensa rahoilla ja saavat ruokarahat sossusta, muttei kai se mikään tavoiteltava olotila ole.

        "Jos joku ei halua maksaan aikuisen lapsen kuluja, kysymys saattaa olla pitkän päälle paremmasta kasvatuksesta kuin ko. lapselle rahan antaminen."

        Sinäkin tunnut autuaasti unohtavan sen, että kyseinen poika ei saa edes sitä opintotukea, KOSKA HÄNEN VANHEMPIENSA TULOT YLITTÄVÄ TULORAJAT. Eli, koska vanhemmat tienaavat suhteeelisen hyvin, on kasvatukselisesti oikein, että vanhemmat eivät (lupauksistaan huolimatta) "korvaa" pojalleen tätä (heidän tulojensa takia) "menetettyä" opintotukea?

        Logiikkasi on lähes yhtä loistava, kuin HKL:n kohtelu "yli-ikäisten" opiskelijoiden kohdalla; jos et saa opintotukea (kuukaudet käytetty), niin jäät myös ilman opiskelija-alennusta....


    • Mies.

      Palauta tuommoinen äitinpoika vielä hetkeksi kotiin kasvamaan. Elämää on turha rakentaa tuollaisiin lupauksiin, mitä itaruutta sairastavat appivanhempasi lupailevat kieriskellessään mammanpojan maailmalle lähdössä.

      Ihmettelen kyllä, että mistä teillä kiikastaa, onko siellä Miestä ollenkaan talossa vai?

      Kyllä teidän pitäisi selvitä, jos ottaa järjen ja matikan käyttöön, sillä Suomessa on perustuslaki, joka turvaa toimeentulon jokaiselle Suomen kansalaiselle.

      Itse olin opiskelija, vaimo kotona kahden lapsen kanssa, eikä koskaan leipä loppunut, vaikka loppukuusta siivut ohenivatkin.

      Tuntuu, että nykyään vaaditaan elämältä niin korkeaa tasoa, ettei sitä perustuslaki oikeen pysty kattamaan, mutta vikahan ei kuitenkaan ole yhteiskunnan.

      • Maikku-Liina

        Ja täytyy tietysti muistaa, että tässä ketjussa olemme kuulleet vain yhden osapuolen kannan.

        Paljonkohan pojan vanhemmat mahtoivat todellisuudessa luvata maksaa per kuukausi?
        Ja onko sattunut jotain sellaista, että vanhemmilla on ollut syytä - jos nyt ovat luvanneet?! - lopettaa rahananto?

        Mielestäni ihmiset menevät nykyisin aivan liian nuorina ja heppoisin perustein avoliittoon. Asiat on puhuttava ensin selviksi, ennen kuin voidaan päättää noinkin tärkeästä myös taoudellisesta päätöksestä kuin yhdessäasuminen.

        Onko muuten kyseessä taas tässäkin tapauksessa se, että vanhemmat ovat yrittäneet ryhdistää pojan elämisentapaa, itsenäisyyttä, vastuuntuntoa ja koulunsa loppuunsaattamista ja SEN VUOKSI päättäneet, että hoitakoon pojalle mieluisa nainen homman.

        Satun nimittäin tuntemaan kaksi tällaista isukkia ja äityliä. Saatiinhan pojan opinnot sujumaan. Avoliitot ovat ehtineet vaihtua toisiin ja kolmansiin jo moneen kertaan.
        Poikien vanhempien on saatava joskus vauhtia poikiensa lorvailuun :))


      • ihanks oikein
        Maikku-Liina kirjoitti:

        Ja täytyy tietysti muistaa, että tässä ketjussa olemme kuulleet vain yhden osapuolen kannan.

        Paljonkohan pojan vanhemmat mahtoivat todellisuudessa luvata maksaa per kuukausi?
        Ja onko sattunut jotain sellaista, että vanhemmilla on ollut syytä - jos nyt ovat luvanneet?! - lopettaa rahananto?

        Mielestäni ihmiset menevät nykyisin aivan liian nuorina ja heppoisin perustein avoliittoon. Asiat on puhuttava ensin selviksi, ennen kuin voidaan päättää noinkin tärkeästä myös taoudellisesta päätöksestä kuin yhdessäasuminen.

        Onko muuten kyseessä taas tässäkin tapauksessa se, että vanhemmat ovat yrittäneet ryhdistää pojan elämisentapaa, itsenäisyyttä, vastuuntuntoa ja koulunsa loppuunsaattamista ja SEN VUOKSI päättäneet, että hoitakoon pojalle mieluisa nainen homman.

        Satun nimittäin tuntemaan kaksi tällaista isukkia ja äityliä. Saatiinhan pojan opinnot sujumaan. Avoliitot ovat ehtineet vaihtua toisiin ja kolmansiin jo moneen kertaan.
        Poikien vanhempien on saatava joskus vauhtia poikiensa lorvailuun :))

        Vaikuttaako reilulta?


      • Nimetön
        ihanks oikein kirjoitti:

        Vaikuttaako reilulta?

        Onko pakko muuttaa yhteen jos ei yhteisesti ole varaa hoitaa vuokria? Poika voi muuttaa takaisin kotiin ja tyttö lopettaa rahan mankumisen appivanhemmiltaan. Kuinka monen vanhemmat maksavat lapsensa vuokrat? Varmasti sellaisiakin on, muttei se kai nyt itsestään selvyys pitäisi olla.
        Nyt joku taas älähtää vanhempien elatusvelvollisuudesta. Kyllä, varmasti tämäkin poika saa asua ilmaiseksi kotonaan ja saa lämpimät ruuat päälle. Niinhän se usein menee, että nuoret muuttavat pois, menevät töihin ja tienaavat vuokransa. Opiskelijatkin saavat asumistukea. Jos ei ole varaa muuttaa vanhempien luota niin täytyy odottaa aikaa jolloin on mahdollisuus muuttaa pois.
        Tytölläkin on mahdollisuus heittää jätkä pellolle ja asua yksin.


      • huomataan
        Nimetön kirjoitti:

        Onko pakko muuttaa yhteen jos ei yhteisesti ole varaa hoitaa vuokria? Poika voi muuttaa takaisin kotiin ja tyttö lopettaa rahan mankumisen appivanhemmiltaan. Kuinka monen vanhemmat maksavat lapsensa vuokrat? Varmasti sellaisiakin on, muttei se kai nyt itsestään selvyys pitäisi olla.
        Nyt joku taas älähtää vanhempien elatusvelvollisuudesta. Kyllä, varmasti tämäkin poika saa asua ilmaiseksi kotonaan ja saa lämpimät ruuat päälle. Niinhän se usein menee, että nuoret muuttavat pois, menevät töihin ja tienaavat vuokransa. Opiskelijatkin saavat asumistukea. Jos ei ole varaa muuttaa vanhempien luota niin täytyy odottaa aikaa jolloin on mahdollisuus muuttaa pois.
        Tytölläkin on mahdollisuus heittää jätkä pellolle ja asua yksin.

        Sinä olet empatiakyvytön ja velvollisuuksia välttelevä. Sitä kutsutaan narsistiseksi.


      • unohtelijoille
        Nimetön kirjoitti:

        Onko pakko muuttaa yhteen jos ei yhteisesti ole varaa hoitaa vuokria? Poika voi muuttaa takaisin kotiin ja tyttö lopettaa rahan mankumisen appivanhemmiltaan. Kuinka monen vanhemmat maksavat lapsensa vuokrat? Varmasti sellaisiakin on, muttei se kai nyt itsestään selvyys pitäisi olla.
        Nyt joku taas älähtää vanhempien elatusvelvollisuudesta. Kyllä, varmasti tämäkin poika saa asua ilmaiseksi kotonaan ja saa lämpimät ruuat päälle. Niinhän se usein menee, että nuoret muuttavat pois, menevät töihin ja tienaavat vuokransa. Opiskelijatkin saavat asumistukea. Jos ei ole varaa muuttaa vanhempien luota niin täytyy odottaa aikaa jolloin on mahdollisuus muuttaa pois.
        Tytölläkin on mahdollisuus heittää jätkä pellolle ja asua yksin.

        "Opiskelijatkin saavat asumistukea"
        Kyseinen opiskelija ei ole oikeutettu opintotukeen (muodostuu opintorahasta, asumislisästä ja opintolainasta) vanhempiensa tulojen vuoksi. Päätoiminen opiskelija ei ole oikeutettu yleiseen ausumistukeen.


      • 2. vaimolta
        huomataan kirjoitti:

        Sinä olet empatiakyvytön ja velvollisuuksia välttelevä. Sitä kutsutaan narsistiseksi.

        Mikä tekee ed. kirjoittajasta muka empatiakyvyttömän ja velvollisuuksia välttelevän?

        Hän kirjoitti, että jos nuorella ei ole varaa maksaa vuokraa, ei hänen kannata myös muuttaa omilleenkaan sitten. Ei tuo poika voi maksattaa kulujaan vanhemmillaan siihen päivään asti, kunnes hän voi nostaa opintotukea. (tämän tuon vanhemmat jo tajusivatkin itse)Kun poika täyttää tuon 20-v, silloin me muut, eli me yhteiskunnan työssäkäyvät, myös te kritisoijat, alamme maksaa osan hänen asumis- ja opintokuluistaan, veroistamme.

        On mielestäni oikein odottaa, että tuo poika tekisi, olisi tehnyt, opiskelujen ohessa, edes jonkin verran osa-aikatöitä, varsinkaan kun kirjoitukset on hajoitettu, niitä ei enää tarvitse kirjoittaa kerralla. Tyttö ja poika tekivät päätöksen työnteosta, ilmeisesti sen jälkeen, kun näytti todennäköiseltä, etteivät nuo aikuiset maksakaan pojan kuluja.

        Kuka tässä on se, joka niitä velvollisuuksiaan oikein välttelee? Tuo poika, joka ei maksa kaikkia kulujaan, edes 20-v täytettyään? Tyttö otti sentään opintolainaa maksaakseen pojankin kuluja, tämä oli ilmeisesti oikein tehty teidän mielestänne. Onko oikein, että tytön opintotuki kuluu yhteisten kulujen paikkaamiseen, tietääkseni opintotuki on tarkoitettu tuensaajan henkilökohtaiseen käyttöön?

        Jos haluatte auttaa tuota poikaa, sen sijaan, että kritisoitte meitä muita, hän varmaan ottaa ilomielin lahjoituksia vastaan tililleen.

        Kukaan ei varmaankaan pakottanut tuota poikaa ja tyttöä muuttamaan yhteen noin 20-v ikäisenä. Tyttö ei ollut raskaana esimerkiksi. Joten mihin sitä empatiakykyä tarvitaan? Ovatko he jotenkin sellaisessa ahdingossa, josta eivät pääse yksin yli?

        Molemmat ovat lukiossa, eli koulupäivät ovat lyhyempiä kuin esim. yliopistossa, eli aikaa työnteolle kyllä on.


      • alkuperäinen1
        2. vaimolta kirjoitti:

        Mikä tekee ed. kirjoittajasta muka empatiakyvyttömän ja velvollisuuksia välttelevän?

        Hän kirjoitti, että jos nuorella ei ole varaa maksaa vuokraa, ei hänen kannata myös muuttaa omilleenkaan sitten. Ei tuo poika voi maksattaa kulujaan vanhemmillaan siihen päivään asti, kunnes hän voi nostaa opintotukea. (tämän tuon vanhemmat jo tajusivatkin itse)Kun poika täyttää tuon 20-v, silloin me muut, eli me yhteiskunnan työssäkäyvät, myös te kritisoijat, alamme maksaa osan hänen asumis- ja opintokuluistaan, veroistamme.

        On mielestäni oikein odottaa, että tuo poika tekisi, olisi tehnyt, opiskelujen ohessa, edes jonkin verran osa-aikatöitä, varsinkaan kun kirjoitukset on hajoitettu, niitä ei enää tarvitse kirjoittaa kerralla. Tyttö ja poika tekivät päätöksen työnteosta, ilmeisesti sen jälkeen, kun näytti todennäköiseltä, etteivät nuo aikuiset maksakaan pojan kuluja.

        Kuka tässä on se, joka niitä velvollisuuksiaan oikein välttelee? Tuo poika, joka ei maksa kaikkia kulujaan, edes 20-v täytettyään? Tyttö otti sentään opintolainaa maksaakseen pojankin kuluja, tämä oli ilmeisesti oikein tehty teidän mielestänne. Onko oikein, että tytön opintotuki kuluu yhteisten kulujen paikkaamiseen, tietääkseni opintotuki on tarkoitettu tuensaajan henkilökohtaiseen käyttöön?

        Jos haluatte auttaa tuota poikaa, sen sijaan, että kritisoitte meitä muita, hän varmaan ottaa ilomielin lahjoituksia vastaan tililleen.

        Kukaan ei varmaankaan pakottanut tuota poikaa ja tyttöä muuttamaan yhteen noin 20-v ikäisenä. Tyttö ei ollut raskaana esimerkiksi. Joten mihin sitä empatiakykyä tarvitaan? Ovatko he jotenkin sellaisessa ahdingossa, josta eivät pääse yksin yli?

        Molemmat ovat lukiossa, eli koulupäivät ovat lyhyempiä kuin esim. yliopistossa, eli aikaa työnteolle kyllä on.

        En minä, alkuperäinen, ole lukiossa, vaan ihan ammattiin opiskelemassa. Kylläpä ne päivät siellä kestää siihen 16 asti. Ja Lukiossa on sama juttu. Sielläkin kyllä nykyään jos haluaa enemmän suorittaa kursseja, saa kyllä istua koko päivän. Paitsi siis nytten tietystikin.


      • 1 puolustajasi
        alkuperäinen1 kirjoitti:

        En minä, alkuperäinen, ole lukiossa, vaan ihan ammattiin opiskelemassa. Kylläpä ne päivät siellä kestää siihen 16 asti. Ja Lukiossa on sama juttu. Sielläkin kyllä nykyään jos haluaa enemmän suorittaa kursseja, saa kyllä istua koko päivän. Paitsi siis nytten tietystikin.

        On poliittisesti korrektia kun iältään vanhemmat moittivat iältään nuorempia. Nuoremmat eivät saa missään tapauksessa, vaikka tilanne olisi millainen, moittia (tai edes ihmetellä) vanhempia.

        Iältään vanhemmat saavat jopa rikkoa lupauksiaan ilman että sitä saa kritisoida millään tavoin.


      • 2. vaimolta
        1 puolustajasi kirjoitti:

        On poliittisesti korrektia kun iältään vanhemmat moittivat iältään nuorempia. Nuoremmat eivät saa missään tapauksessa, vaikka tilanne olisi millainen, moittia (tai edes ihmetellä) vanhempia.

        Iältään vanhemmat saavat jopa rikkoa lupauksiaan ilman että sitä saa kritisoida millään tavoin.

        Tuolla aiemmin tuo alkuperäinen kirjoittajatyttö, puhui kirjoituksista, eikä ole aiemmin tietääkseni oikonut muiden vääriä käsityksiä, (en ole tosin edes lukenut kaikkia) että itse opiskelee ammattiin. Eikä sillä koulunlajilla, käykö lukiota vai amista, periaatteessa ole suurta merkitystä tässä, vaan nyt puhutaan sen *koulun ulkopuolisesta* ajankäytöstä. Siitä, miten tuo nuori pariskunta kerää rahaa omien laskujensa maksuun.

        On koulu mikä tahansa, lukuaikataulu mikä hyvänsä, kyllä aikaa työnteolle löytyy, varsinkin kun on muuttanut omaan kotiin. Ratkaisu talousongelmiin on löydyttävä muualta kuin anoppilasta, jos haluaa säilyttää hyvät välit sinnepäin, eikä hyödyntää heitä. Työnteko on usein vain organisointikysymys, löytyykö tahtoa luopua vapaa-ajasta laskujen maksuun? Työpaikat ovat tiedossa heillä ilmeisesti, mutta ehkä olisi kannattanut järjestää aikaa niille aiemmin?

        Nuori ei voi vedota ikäänsä tässä tapauksessa, Koska Tuo alkuperäinen nuori tyttö oli kuitenkin niin vanha, ettei enää asu kotona, vaan muutti yhteen avokkinsa kanssa. Eikä avokkikaan voi vedota siihen alle 20-v ikäänsä. Alle 20-v liian lapsi tekemään työtä, mutta samana päivänä kun täyttää 20-v, hän on yhtäkkiä aikuinen, kykenevä tekemään töitä ja vanhemmat ovat vapaita elatuksesta?

        Ei voi saada molempia, sitä, että kohdellaan nuorena, ja kuitenkin aikuisena. Täytyy valita jompikumpi näistä vaihtoehdoista. Tämä pätee siihen ap:n poikakaveriinkiin.

        Tällä palstalla on kritisoitu sekä nuoria että vanhoja, miniöitä ja anoppeja. Miksi tämä nuori ap tyttö olisi erikoistapaus, että nimenomaan hänen tapausta ei saisi kritisoida? Ja olen ennenkaikkea kritisoinut hänen poikakaverinsa käytöstä, ettei tämä kanna vastuuta omista ja yhteisistä kuluistaan.


      • Nimetön
        alkuperäinen1 kirjoitti:

        En minä, alkuperäinen, ole lukiossa, vaan ihan ammattiin opiskelemassa. Kylläpä ne päivät siellä kestää siihen 16 asti. Ja Lukiossa on sama juttu. Sielläkin kyllä nykyään jos haluaa enemmän suorittaa kursseja, saa kyllä istua koko päivän. Paitsi siis nytten tietystikin.

        Ammattiin opiskelemassa...niin minäkin. n. 95% luokkakavereistani käy töissä. Itse mukaan lukien. Lisäksi olen kahden lapsen yksinhuoltaja.
        Töissä on silti käytävä.
        Ei se ole kiinni missä oppilaitoksessa opiskellaan. Suurin osa opiskelijoista käy töissä, juuri syystä johon sinä ja poikaystäväsikin rahaa tarvitsette.

        Pyydä nyt hyvänen aika, että poikaystäväsi muuttaa isän ja äidin luokse asumaan, saat rauhan sinäkin sielullesi. Teillä ei näköjään ole oikeasti haluja yhdessäasumiseen jos työssäkäyntiä ette pidä mitenkään mahdollisena vaihtoehtona saadaksenne vuokrat maksettua. Tosi noloa, että vingutaan anoppia maksumieheksi.
        Ymmärrän, sinä maksat oman osuutesi, mutta ymmärrä sinäkin, että poikaystäväsi ratkaiskoot ongelmansa. Jos ei ole haluja työntekoon, niin maatkoot isukin ja äidin luona kunnes on tarpeeksi kypsä työntekoon.


      • alkuperäinen1
        Nimetön kirjoitti:

        Ammattiin opiskelemassa...niin minäkin. n. 95% luokkakavereistani käy töissä. Itse mukaan lukien. Lisäksi olen kahden lapsen yksinhuoltaja.
        Töissä on silti käytävä.
        Ei se ole kiinni missä oppilaitoksessa opiskellaan. Suurin osa opiskelijoista käy töissä, juuri syystä johon sinä ja poikaystäväsikin rahaa tarvitsette.

        Pyydä nyt hyvänen aika, että poikaystäväsi muuttaa isän ja äidin luokse asumaan, saat rauhan sinäkin sielullesi. Teillä ei näköjään ole oikeasti haluja yhdessäasumiseen jos työssäkäyntiä ette pidä mitenkään mahdollisena vaihtoehtona saadaksenne vuokrat maksettua. Tosi noloa, että vingutaan anoppia maksumieheksi.
        Ymmärrän, sinä maksat oman osuutesi, mutta ymmärrä sinäkin, että poikaystäväsi ratkaiskoot ongelmansa. Jos ei ole haluja työntekoon, niin maatkoot isukin ja äidin luona kunnes on tarpeeksi kypsä työntekoon.

        Voi herranjestas. Etkä sinä ymmärrä näitä tekstejä lukea? Minulla on tiedossa kesätyöpaikka. Aikaisemmin en voi saada. Siitä syystä että näyttö täytyy olla suoritettuna ennen kuin pääsen töihin. Avokki etsii töitä parasta aikaa. Kyse ei ole siitä etteikö vaikka paskahomma kelpaisi, vaan kun mitään ei pikkukaupungista löydy!


      • 2. vaimolta
        alkuperäinen1 kirjoitti:

        Voi herranjestas. Etkä sinä ymmärrä näitä tekstejä lukea? Minulla on tiedossa kesätyöpaikka. Aikaisemmin en voi saada. Siitä syystä että näyttö täytyy olla suoritettuna ennen kuin pääsen töihin. Avokki etsii töitä parasta aikaa. Kyse ei ole siitä etteikö vaikka paskahomma kelpaisi, vaan kun mitään ei pikkukaupungista löydy!

        Kesään on vielä pitkä aika. Teillä ei ollut mahdollista opiskella muualla kuin pikkukaupungissa, (niin minäkin tein),isommassa kaupungissa niitä oman alan töitäkin löytyisi paremmin, eikä vain kesän ajaksi. Asumis- ja ruokakustannukset ovat suurin piirtein samat eri puolilla, jollei Helsinkiin änkeä.

        Tietenkin, jos tämän kesätyöpaikan kautta löytyy se vakipaikka, niin hyvä on.

        Appivanhempasi asuneet samalla pienellä paikkakunnalla ja tiennanneet rahansa siellä, missä nyt asutte? Vai muuttaneet aiemmin muualle rahan perässä? Sanoit heidän olevan hyvätuloisia?

        Sinua harmittaa, että appivanhempasi pettivät lupauksensa, eivätkä maksaneet poikansa kuluja loppuun asti. He maksoivat kuitenkin osan, kuten kirjoitit.

        Kyse on kuitenkin heidän rahoistaan, ei teidän.

        Voit syyttää minua vaikka mistä, empatian puutteesta jne, mutta olen vain seurannut sivusta vuosikausia, kuten vävynrenttukin aiemmin tuolla ylhäällä totesi, että jos antaa toisen maksaa kulunsa, esim. vävynrentun kertomassa tapauksessa autot ja asunnot, niin joudut noudattamaan tuon rahan antajan tahtoa melkeinpä aina.

        Sinua harmittaa, mutta karu totuus nyt vain on, kuten olette avokkisi kanssa saaneet kokea, että aikuinen, joka tienaa rahansa, myös päättää, saa päättää miten rahansa käyttää. Eikä lupauksilla ole valitettavasti mitään virkaa tässä maailmassa. Ei edes oman perheen sisällä. Ei etenkään suvun sisällä.

        Miten appivanhemmat ja tuo poika varautuivat pojan kodista lähtöön? Luulisi, että nämä hyvätuloiset appivanhemmat olisivat säästäneet poikansa lapsilisät, ja koettaneet esim. jotenkin välttää lahjaveron jollakin keinolla. Lapsilisiä kun ei saa tallettaa pojan nimellä olevalle tilille ilman, että siitä joutuu maksamaan lahjaveroa, luulisin. Ellei siirrä alle 4.000€ kolmen vuoden välein.

        Puhutaan useista tuhansista euroista, jotka he olisivat voineet jättää pojalleen "bufferirahastoksi". Lapsilisät on tietääkseni tarkoitettu käytettäväksi lapsen hyväksi, ei lapsen vanhempien hyväksi. Eli missä nämä rahat ovat?


      • alkuperäinen1
        2. vaimolta kirjoitti:

        Kesään on vielä pitkä aika. Teillä ei ollut mahdollista opiskella muualla kuin pikkukaupungissa, (niin minäkin tein),isommassa kaupungissa niitä oman alan töitäkin löytyisi paremmin, eikä vain kesän ajaksi. Asumis- ja ruokakustannukset ovat suurin piirtein samat eri puolilla, jollei Helsinkiin änkeä.

        Tietenkin, jos tämän kesätyöpaikan kautta löytyy se vakipaikka, niin hyvä on.

        Appivanhempasi asuneet samalla pienellä paikkakunnalla ja tiennanneet rahansa siellä, missä nyt asutte? Vai muuttaneet aiemmin muualle rahan perässä? Sanoit heidän olevan hyvätuloisia?

        Sinua harmittaa, että appivanhempasi pettivät lupauksensa, eivätkä maksaneet poikansa kuluja loppuun asti. He maksoivat kuitenkin osan, kuten kirjoitit.

        Kyse on kuitenkin heidän rahoistaan, ei teidän.

        Voit syyttää minua vaikka mistä, empatian puutteesta jne, mutta olen vain seurannut sivusta vuosikausia, kuten vävynrenttukin aiemmin tuolla ylhäällä totesi, että jos antaa toisen maksaa kulunsa, esim. vävynrentun kertomassa tapauksessa autot ja asunnot, niin joudut noudattamaan tuon rahan antajan tahtoa melkeinpä aina.

        Sinua harmittaa, mutta karu totuus nyt vain on, kuten olette avokkisi kanssa saaneet kokea, että aikuinen, joka tienaa rahansa, myös päättää, saa päättää miten rahansa käyttää. Eikä lupauksilla ole valitettavasti mitään virkaa tässä maailmassa. Ei edes oman perheen sisällä. Ei etenkään suvun sisällä.

        Miten appivanhemmat ja tuo poika varautuivat pojan kodista lähtöön? Luulisi, että nämä hyvätuloiset appivanhemmat olisivat säästäneet poikansa lapsilisät, ja koettaneet esim. jotenkin välttää lahjaveron jollakin keinolla. Lapsilisiä kun ei saa tallettaa pojan nimellä olevalle tilille ilman, että siitä joutuu maksamaan lahjaveroa, luulisin. Ellei siirrä alle 4.000€ kolmen vuoden välein.

        Puhutaan useista tuhansista euroista, jotka he olisivat voineet jättää pojalleen "bufferirahastoksi". Lapsilisät on tietääkseni tarkoitettu käytettäväksi lapsen hyväksi, ei lapsen vanhempien hyväksi. Eli missä nämä rahat ovat?

        Appivanhempani asuvat eri paikkakunnassa kuin me avokkini kanssa. Avokkini muutti minun luokseni, eli siis ollaan lähtöisin eri kaupungeista. Appivanhemmat kyllä ovat hyvätuloisia. On varaa kyllä syytää muutamalle muulle lapselle rahaa kuin roskaa. Kyllä, olen katkera tästä. Mutta en omasta puolestani vaan avomieheni. Myönnetään sekin, olimme tyhmiä kun luotimme appivanhempien sanaan. emme muuttaneet tuosta vain, sen enempää keskustelematta, vaan se oli kaikkien hyväksymä päätös, jonka yhteydessä lupaus avustukseen tuli. He lupasivat maksaa MEIDÄN YHTEISET laskumme poikansa puolesta. Sekä sen lisäksi antaa ruokarahaa, niin että minä en joudu kaikkea maksamaan.
        Olemme kylä sen verran tästä virheestä oppineet, että turha enää tuollaisiin lupauksiin luottaa. lapsilisärahoista/pesämunasta ei ole tietoakaan. Avomieheni ei koskaan näitä rahoja ole elämänsä aikana nähnyt.

        Ei pahalla, mutta minun mielestäni sinulta puuttuu empatiakyky. kaikki ovat heti sitä mieltä, että vika on meissä. Tavallaan onkin; olimme hyväuskoisia hölmöjä. Avokin vanhemmat lupasivat avustaa niin kauan kuin opiskelut kestävät eikä tukia saa. Eli tämän vuoden syksyyn. Jolloin tulee myös vuosi yhdessä asumista. Olemme sen päättäneet jo silloin syksyllä että kun avokki alkaa kelan tukia saamaan, ei enää appivanhemmilta avustusta pyydetä. Eli vuosikausien elättämisestä ei todellakaan ole kyse. Onko paha asia, noin vuoden verran avustaa omaa poikaansa (ja huom VAIN omaa poikaansa, ei miniää, eli minua!), että maksavat laskut puoleksi ja antavat lisäksi vähän ruokarahaa? Ja todellakin ollut tästä vuodesta kyse. Mutta eipä avokkiani avustettu kuin n.4kk. Eikä avokkini ole saanut mielettömiä määriä rahaa kuussa. kork. 100e kuussa ruokaan plus laskut puoleksi, ehkä n. 50e. SIINÄ SE AVUSTUS ON OLLUT. Että älkää väittäkö että elämme luksuselämää appivanhempieni rahoilla, sillä niin ei todellakaan ole. Yhtä niukasti tässä elellään kuin muutkin opiskelijat.


      • Nimetön
        alkuperäinen1 kirjoitti:

        Appivanhempani asuvat eri paikkakunnassa kuin me avokkini kanssa. Avokkini muutti minun luokseni, eli siis ollaan lähtöisin eri kaupungeista. Appivanhemmat kyllä ovat hyvätuloisia. On varaa kyllä syytää muutamalle muulle lapselle rahaa kuin roskaa. Kyllä, olen katkera tästä. Mutta en omasta puolestani vaan avomieheni. Myönnetään sekin, olimme tyhmiä kun luotimme appivanhempien sanaan. emme muuttaneet tuosta vain, sen enempää keskustelematta, vaan se oli kaikkien hyväksymä päätös, jonka yhteydessä lupaus avustukseen tuli. He lupasivat maksaa MEIDÄN YHTEISET laskumme poikansa puolesta. Sekä sen lisäksi antaa ruokarahaa, niin että minä en joudu kaikkea maksamaan.
        Olemme kylä sen verran tästä virheestä oppineet, että turha enää tuollaisiin lupauksiin luottaa. lapsilisärahoista/pesämunasta ei ole tietoakaan. Avomieheni ei koskaan näitä rahoja ole elämänsä aikana nähnyt.

        Ei pahalla, mutta minun mielestäni sinulta puuttuu empatiakyky. kaikki ovat heti sitä mieltä, että vika on meissä. Tavallaan onkin; olimme hyväuskoisia hölmöjä. Avokin vanhemmat lupasivat avustaa niin kauan kuin opiskelut kestävät eikä tukia saa. Eli tämän vuoden syksyyn. Jolloin tulee myös vuosi yhdessä asumista. Olemme sen päättäneet jo silloin syksyllä että kun avokki alkaa kelan tukia saamaan, ei enää appivanhemmilta avustusta pyydetä. Eli vuosikausien elättämisestä ei todellakaan ole kyse. Onko paha asia, noin vuoden verran avustaa omaa poikaansa (ja huom VAIN omaa poikaansa, ei miniää, eli minua!), että maksavat laskut puoleksi ja antavat lisäksi vähän ruokarahaa? Ja todellakin ollut tästä vuodesta kyse. Mutta eipä avokkiani avustettu kuin n.4kk. Eikä avokkini ole saanut mielettömiä määriä rahaa kuussa. kork. 100e kuussa ruokaan plus laskut puoleksi, ehkä n. 50e. SIINÄ SE AVUSTUS ON OLLUT. Että älkää väittäkö että elämme luksuselämää appivanhempieni rahoilla, sillä niin ei todellakaan ole. Yhtä niukasti tässä elellään kuin muutkin opiskelijat.

        Harvempi meistä lapsilisiämme onkaan nähnyt. Niillä rahoilla usein elätetäänkin lapsia ihan silloin kun ne tulevat. Kaikki eivät niitä rahoja säästöön pistäkkään.
        Eivät minunkaan lapseni lapsilisiään näe, kuin vaatteiden muodossa päällän ja juustona leivän päällä.
        Siitä asiasta sentään on turha närkästyä, ettei pesämunia ja säästettyjä lapsilisiä ole näkynyt teidän taloudessa.


      • alkuperäinen1
        Nimetön kirjoitti:

        Harvempi meistä lapsilisiämme onkaan nähnyt. Niillä rahoilla usein elätetäänkin lapsia ihan silloin kun ne tulevat. Kaikki eivät niitä rahoja säästöön pistäkkään.
        Eivät minunkaan lapseni lapsilisiään näe, kuin vaatteiden muodossa päällän ja juustona leivän päällä.
        Siitä asiasta sentään on turha närkästyä, ettei pesämunia ja säästettyjä lapsilisiä ole näkynyt teidän taloudessa.

        ole siitä närkästynytkään. Vai annoinko jotenkin ymmärtää niin? Älä oleta asioita, vaan lue miten asiat ovat. Empä minäkään ole omia lapsilisiäni nähnyt.


      • 2.vaimolta
        alkuperäinen1 kirjoitti:

        Appivanhempani asuvat eri paikkakunnassa kuin me avokkini kanssa. Avokkini muutti minun luokseni, eli siis ollaan lähtöisin eri kaupungeista. Appivanhemmat kyllä ovat hyvätuloisia. On varaa kyllä syytää muutamalle muulle lapselle rahaa kuin roskaa. Kyllä, olen katkera tästä. Mutta en omasta puolestani vaan avomieheni. Myönnetään sekin, olimme tyhmiä kun luotimme appivanhempien sanaan. emme muuttaneet tuosta vain, sen enempää keskustelematta, vaan se oli kaikkien hyväksymä päätös, jonka yhteydessä lupaus avustukseen tuli. He lupasivat maksaa MEIDÄN YHTEISET laskumme poikansa puolesta. Sekä sen lisäksi antaa ruokarahaa, niin että minä en joudu kaikkea maksamaan.
        Olemme kylä sen verran tästä virheestä oppineet, että turha enää tuollaisiin lupauksiin luottaa. lapsilisärahoista/pesämunasta ei ole tietoakaan. Avomieheni ei koskaan näitä rahoja ole elämänsä aikana nähnyt.

        Ei pahalla, mutta minun mielestäni sinulta puuttuu empatiakyky. kaikki ovat heti sitä mieltä, että vika on meissä. Tavallaan onkin; olimme hyväuskoisia hölmöjä. Avokin vanhemmat lupasivat avustaa niin kauan kuin opiskelut kestävät eikä tukia saa. Eli tämän vuoden syksyyn. Jolloin tulee myös vuosi yhdessä asumista. Olemme sen päättäneet jo silloin syksyllä että kun avokki alkaa kelan tukia saamaan, ei enää appivanhemmilta avustusta pyydetä. Eli vuosikausien elättämisestä ei todellakaan ole kyse. Onko paha asia, noin vuoden verran avustaa omaa poikaansa (ja huom VAIN omaa poikaansa, ei miniää, eli minua!), että maksavat laskut puoleksi ja antavat lisäksi vähän ruokarahaa? Ja todellakin ollut tästä vuodesta kyse. Mutta eipä avokkiani avustettu kuin n.4kk. Eikä avokkini ole saanut mielettömiä määriä rahaa kuussa. kork. 100e kuussa ruokaan plus laskut puoleksi, ehkä n. 50e. SIINÄ SE AVUSTUS ON OLLUT. Että älkää väittäkö että elämme luksuselämää appivanhempieni rahoilla, sillä niin ei todellakaan ole. Yhtä niukasti tässä elellään kuin muutkin opiskelijat.

        Minulta puuttuu empatiakyky sinun mielestäsi, vaikka kyselin tuon vuosien varrella kertyneen lapsilisän perään? Eivätkö nuo valmistujaisjuhlat tuo hieman ylimääräistä helpotusta, kun vieraat antavat, lähettävät kuitenkin jonkin verran rahaa teille? Kummitädit jne ainakin. Minä sain aikoinani muutaman tuhannen verran vanhaa rahaa, asuin tosin kirjoitusten aikaan kotona.

        Tämän muualta saadun tulon varaan ei valitettavasti tietenkään voi laskea. Vaikka lupauksia olisi annettu kuinka paljon, ja ymmärsin toki jo aiemmista viesteistäsi, että he aikoivat avustaa poikaansa siihen 20-vuotispäivään asti. Eli jos joiltakin puuttuu sitä empatiakykyä, niin sitä puuttuu niiltä vanhemmilta. Mutta mutta... vanhemmat aikuiset ovat tällaisia jos he haluavat olla, jos he eivät koe sitä velvollisuudekseen enää, niin he eivät vaan sitten maksa. Tämä on valitettavaa teidän taloutenne kannalta, varmaan rasittaa välejännekin, ehkä, mutta älkää antako periksi.

        Ja ensimmäisen tilaisuuden tullen, maksakaa se avustusraha takaisin, koska sehän on tarkoitettu takaisin maksettavaksi. Näytätte silloin olevanne enemmän aikuisia kuin tuon pojan vanhemmat. Eikä tämän laskun jälkeen todellakaan tarvitse sitten olla kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kyllä tämä lupauksen rikkominen saa ja voi näkyä teidän suhteissa näihin vanhempiin. Ainakin harventuneinan vierailuina, koska asutte eri paikkakunnilla.


      • särö
        alkuperäinen1 kirjoitti:

        ole siitä närkästynytkään. Vai annoinko jotenkin ymmärtää niin? Älä oleta asioita, vaan lue miten asiat ovat. Empä minäkään ole omia lapsilisiäni nähnyt.

        Nyt äkkiä kirjojen ääreen lukemaan ylioppilaskirjoituksiin! Kyllä niihin mahtuu lukemaan 30 neliönkin asunnossa ja kirjastossa. Keskity nyt oleelliseen ja pane pois mielestä tuo suuri pettymys ja appivanhempien syyttelyt! Olette kärsineet vääryyttä ja sillä sipuli! Kun saatte kirjoitukset läpi, keskitytte talouden parantamiseen ihan omin voimin. Ja myyntiin ahtaasta asunnosta kaikki turha roina kirpputorille tai Huutonettiin. Laittakaa kaikki avomiehesi tarpeettomat tavarat, myös hänen vanhaan kotiinsa jääneet kamat surutta myyntiin ja varmasti keksitte vielä rahan ansaitsemiseen muitakin keinoja. Esittäkää etukäteen toivomus ylioppilaslahjoista rahan muodossa. Olette kokenut vääryyden se on ihan selvä asia, mutta teitähän se ei lannista! Kaikki järjestyy, kun ei jää katkeruuksia hautomaan, eikä laske muiden kuin itsensä varaan.


      • oikeasti...
        2.vaimolta kirjoitti:

        Minulta puuttuu empatiakyky sinun mielestäsi, vaikka kyselin tuon vuosien varrella kertyneen lapsilisän perään? Eivätkö nuo valmistujaisjuhlat tuo hieman ylimääräistä helpotusta, kun vieraat antavat, lähettävät kuitenkin jonkin verran rahaa teille? Kummitädit jne ainakin. Minä sain aikoinani muutaman tuhannen verran vanhaa rahaa, asuin tosin kirjoitusten aikaan kotona.

        Tämän muualta saadun tulon varaan ei valitettavasti tietenkään voi laskea. Vaikka lupauksia olisi annettu kuinka paljon, ja ymmärsin toki jo aiemmista viesteistäsi, että he aikoivat avustaa poikaansa siihen 20-vuotispäivään asti. Eli jos joiltakin puuttuu sitä empatiakykyä, niin sitä puuttuu niiltä vanhemmilta. Mutta mutta... vanhemmat aikuiset ovat tällaisia jos he haluavat olla, jos he eivät koe sitä velvollisuudekseen enää, niin he eivät vaan sitten maksa. Tämä on valitettavaa teidän taloutenne kannalta, varmaan rasittaa välejännekin, ehkä, mutta älkää antako periksi.

        Ja ensimmäisen tilaisuuden tullen, maksakaa se avustusraha takaisin, koska sehän on tarkoitettu takaisin maksettavaksi. Näytätte silloin olevanne enemmän aikuisia kuin tuon pojan vanhemmat. Eikä tämän laskun jälkeen todellakaan tarvitse sitten olla kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kyllä tämä lupauksen rikkominen saa ja voi näkyä teidän suhteissa näihin vanhempiin. Ainakin harventuneinan vierailuina, koska asutte eri paikkakunnilla.

        Tunnut kääntävät takkiasi vähän väliä.


      • 2. vaimolta
        oikeasti... kirjoitti:

        Tunnut kääntävät takkiasi vähän väliä.

        Niin, mielipiteitähään ei saa täällä muuttaa, edes muuntaa, pehmentää. Se on kiellettyä, no?


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Toiko Helen laivalastillisen vieraslajeja Suomeen?

      Loviisan satamaan tuotiin laiva­lastillinen pähkinän­kuoria Norsun­luu­rannikolta Loviisan satamaan kiinnittyi vapun al
      Maailman menoa
      128
      2641
    2. Elikkä Riikka Purra ei kannusta Suomea edes euroviisuissa

      Sellaista on persujen "isänmaallisuus", oma kansa viimeiseksi ja ulkomaalaiset ensimmäisiksi. https://www.iltalehti.fi/
      Maailman menoa
      56
      2026
    3. Koulujen kesälomien siirto

      Koulujen kesälomaa voitaisiin siirtää viikon verran. Se voisi olla hyvä kompromissi. Pääsiäsiseen voitaisiin lisätä muut
      Maailman menoa
      134
      1760
    4. Riikka: 3 euron bensa, Ruotsi: bensavero jopa alle EU-minimin

      Eipä vaan suomalainen autoilija saa kaikkien rakastamalta Riikalta sympatiaa. Ruotsissa on eri meininki, siellä diskutee
      Maailman menoa
      20
      1649
    5. Mitä kirjainta haluaisit

      rakastella juuri nyt?
      Ikävä
      117
      1587
    6. Inhottava stalkkeri

      Mikä ajaa ihmisen moiseen toimintaan ?
      Ikävä
      138
      1298
    7. Victoria-tytär, 16, vertaa Martina Aitolehteä ja Esko Eerikäistä: "Iskä on enemmän..."

      Martina Aitolehti ja Esko Eerikäinen ovat ex-pari ja heillä on yksi yhteinen tytär, Victoria. Eerikäinen oli Huomenta Su
      Kotimaiset julkkisjuorut
      88
      1044
    8. Nainen, mistä johtuu että joskus et vain ymmärrä?

      Älä sitä, älä tätä. Ei niitä varoituksia turhaan sanota. Älä laita sormeasi sirkkeliin. Älä hengaile sen murhaaja poruka
      Ikävä
      144
      1025
    9. "UKRAINA HYÖKKÄÄ LATVIAN ÖLJYVARASTOON JA JUNAAN"!!!

      "MATKUSTAJAJUNA SAI UKRAINALAISLENNOKEISTA VAKAVIA VAURIOITA"!!!
      Maailman menoa
      48
      972
    10. Yhä pyörit mielessä,

      ja tällä kertaa huomasin yhden asian: Sinusta välittyi sellaista lempeyttä ja välittämisen tunnetta, jota ei voi unohtaa
      Ikävä
      29
      907
    Aihe