adhd oireista

vaikkapa viikoksi meidän muoti-ilmiömme kanssa!!!
Että mua sit tökkii ku tänne tulee tyypit,
jotka ei TIEDÄ kyseisestä asiasta mitään,neuvomaan.>o( Kyllähän nyt jokainen tajuaa ettei pk:ssa kukaan diagnooseja tee!
nimim.äiti joka "rauhoittaa lapsensa mömmöillä"

On olemassa ns. normaalisti vilkas ja tasapainoinen lapsi sekä vilkas ja EI tasapainoinen lapsi. Asian huomaa selvästi ihminen, joka on hoitanut paljon lapsia. T: Mummo 50 v.

Koitatko kenties selitellä itsellesi pistämällä lapsesi vilkkauden muoti-ilmiön piikkiin. Niin se vain on, että lapsesta näkee pienestä pitäen,jos kaikki ole kotona ja nämä sairaudet eivät todellakaan estä lapsen menestymistä aikuisiällä. Ammattilaiset näkevät lapsesta myös kotiolot ja kukaan hoitaja/opetaja/muu vastaava ammattilainen ei tee diagnoseja kuulematta muita asiantunioita ja kaivelemalla lapsen aikaismpia tietoja esiin.

Pikkulapsi ei esim. osaa vielä välttämättä tunnistaa väsymystään.Aikuisen tehtävä on neuvoa, että kun joku toinen alkaa ärsyttää, niin on aika siirtyä leponurkkaan, jos päiväkodissanne sellainen on. Keskustele lapsen kanssa niistä tilanteista, jotka ovat päivän mittaan olleet hankalia. Yritä löytää ne tilanteet, jotka eniten hermostuttavat lasta.

Lapset ovat usein neuvottomia isoissa ryhmissä, kun ei ole äiti neuvomassa, että mitä tehdään, jos on nälkä ja pitää vaan odottaa vuoroaan tai mitä tehdään, jos toinen lapsi vie lelun tai jos joku huutaa. Silloin nimittäin kerrotaan tädille, pyydetään, että täti tulisitko auttamaan tai odotetaan hiljaa vuoroaan, jos sellainen tilanne on, mutta ei aleta kikuttelemaan tai riehumaan tai tappelemaan tai tönimään. Lapsi ei voi käsittää näitä asioita, jos hänelle ei kenelläkään ole aikaa kertoa, vaan hän epätoivoisesti taistelee siellä omista oikeuksistaan.Eivät esimerkiksi koulukäisetkään tajua sitä, ettei kaikkien kanssa voi opettaja yhtä aikaa puhua, vaan sitä pitää uudeelleen ja uudelleen muistuttaa.

Ryhmässä oleminen on ihan eri taito kuin kotona oleminen ja lapsi tekee mielellään niin kuin äiti toivoo, muttei voi tietää äidin ja tätien toivomuksista, jos ei ehditä neuvoa. Tietysti lapsen muisti on myös lyhyt eli tilanteet eivät lopu yhtäkkiä.

Kerro lapselle turvallisesti, miten haluat hänen toimivan ja kysy päivän jälkeen, mikä meni kivasti ja harmittiko joku asia ja miettikää, miten ensi kerralla voisi toimia.

lapsi ei osaa kirjoitti:

Pikkulapsi ei esim. osaa vielä välttämättä tunnistaa väsymystään.Aikuisen tehtävä on neuvoa, että kun joku toinen alkaa ärsyttää, niin on aika siirtyä leponurkkaan, jos päiväkodissanne sellainen on. Keskustele lapsen kanssa niistä tilanteista, jotka ovat päivän mittaan olleet hankalia. Yritä löytää ne tilanteet, jotka eniten hermostuttavat lasta.

Lapset ovat usein neuvottomia isoissa ryhmissä, kun ei ole äiti neuvomassa, että mitä tehdään, jos on nälkä ja pitää vaan odottaa vuoroaan tai mitä tehdään, jos toinen lapsi vie lelun tai jos joku huutaa. Silloin nimittäin kerrotaan tädille, pyydetään, että täti tulisitko auttamaan tai odotetaan hiljaa vuoroaan, jos sellainen tilanne on, mutta ei aleta kikuttelemaan tai riehumaan tai tappelemaan tai tönimään. Lapsi ei voi käsittää näitä asioita, jos hänelle ei kenelläkään ole aikaa kertoa, vaan hän epätoivoisesti taistelee siellä omista oikeuksistaan.Eivät esimerkiksi koulukäisetkään tajua sitä, ettei kaikkien kanssa voi opettaja yhtä aikaa puhua, vaan sitä pitää uudeelleen ja uudelleen muistuttaa.

Ryhmässä oleminen on ihan eri taito kuin kotona oleminen ja lapsi tekee mielellään niin kuin äiti toivoo, muttei voi tietää äidin ja tätien toivomuksista, jos ei ehditä neuvoa. Tietysti lapsen muisti on myös lyhyt eli tilanteet eivät lopu yhtäkkiä.

Kerro lapselle turvallisesti, miten haluat hänen toimivan ja kysy päivän jälkeen, mikä meni kivasti ja harmittiko joku asia ja miettikää, miten ensi kerralla voisi toimia.

Lue lisää

... edellinen kirjoittaja ei näköjään ollenkaan tiedä ADHD:stä yhtään mitään. Jos nimittäin kirjoittaa "opeta rauhoittumaan".

poikaasi tarkemmin ja miten? ja diagnosoitiinko hänellä olevan esim adhd?

Jattanen kirjoitti:

... edellinen kirjoittaja ei näköjään ollenkaan tiedä ADHD:stä yhtään mitään. Jos nimittäin kirjoittaa "opeta rauhoittumaan".

Viesti oli erittäin hyvä, ja varmasti aiheeseen liittyvä. ADHD lapsi täytyy nimenomaan opettaa rauhoittumaan. Heillä kun ei toimi ne systeemit, mitkä "taviksilla" ilmaisevat, että kroppa tai aivot kaipaa lepoa. ADHD lapsi päinvastoin, mitä väsyneenpi on, sen lujempaa menee, kunnes tilttaa. Elimistön alasajo suoritetaan akkujen purkamisella. Eli heille pitää opettaa pysähtymistä ja rauhoittumista erityisesti

Jos minua tarkoitit sillä, joka ei tiedä adhd:stä mitään, niin erehdyit.Olen työssäni jatkuvasti sen kanssa tekemisissä, mutta myös tietoinen siitä, että nykyään adhd:n piikkiin yritetään työntää ihan tavallisten muksujen piirteitä ja tapoja, jotka eivät sovi kiireisten laitosten (päiväkotien, koulujen, kerhojen) arkeen. Usein ihan helpolla tavalla voidaan lasta opettaa selviämään noista tilanteista, joissa riehumista tai levottomuutta tulee.

Nähdäkseni aloittajallekin oli (vasta) siis suositeltu tutkimuksia adhd:n pois sulkemiseksi ja se tutkimusten odotusaika on jotenkin selvittävä ja on selvittävä myös sitten kun tulokset(positiiviset tai negatiiviset tai siltä väliltä) tulevat.

Olen myös itse kokenut adhd:n vaikutuksen omassa elämässäni.

Viestini onkin, että asia on vakava, mutta kuuluu tavalliseen elämään yhtenä osana. Tällä hetkellä se vain levinnyt niin yleiseksi käsitykseksi, että joskus ihan tavalliset käytöstä ohjavat asiat jäävät huomiotta.

lapsi ei osaa kirjoitti:

Jos minua tarkoitit sillä, joka ei tiedä adhd:stä mitään, niin erehdyit.Olen työssäni jatkuvasti sen kanssa tekemisissä, mutta myös tietoinen siitä, että nykyään adhd:n piikkiin yritetään työntää ihan tavallisten muksujen piirteitä ja tapoja, jotka eivät sovi kiireisten laitosten (päiväkotien, koulujen, kerhojen) arkeen. Usein ihan helpolla tavalla voidaan lasta opettaa selviämään noista tilanteista, joissa riehumista tai levottomuutta tulee.

Nähdäkseni aloittajallekin oli (vasta) siis suositeltu tutkimuksia adhd:n pois sulkemiseksi ja se tutkimusten odotusaika on jotenkin selvittävä ja on selvittävä myös sitten kun tulokset(positiiviset tai negatiiviset tai siltä väliltä) tulevat.

Olen myös itse kokenut adhd:n vaikutuksen omassa elämässäni.

Viestini onkin, että asia on vakava, mutta kuuluu tavalliseen elämään yhtenä osana. Tällä hetkellä se vain levinnyt niin yleiseksi käsitykseksi, että joskus ihan tavalliset käytöstä ohjavat asiat jäävät huomiotta.

Lue lisää

Joo, suositeltiin siis ottamaan yhteyttä perheneuvolan kautta, sieltä lääkäriin ja eteenpäin. Vilkasta luonnetta, en kolmivuotiaalla pojallani kiistä, mutta silti päiväkodin diagnoosi tuntuu ihan uskomattomalta.
Te, joilla on kokemusta omista erityislapsista
kertokaa onko käyttäytyminen aina samansuuntaista vai onko suuria eroja kotioloissa, päivähoidossa, koulussa, kaveriporukassa ?

tuija28 kirjoitti:

Joo, suositeltiin siis ottamaan yhteyttä perheneuvolan kautta, sieltä lääkäriin ja eteenpäin. Vilkasta luonnetta, en kolmivuotiaalla pojallani kiistä, mutta silti päiväkodin diagnoosi tuntuu ihan uskomattomalta.
Te, joilla on kokemusta omista erityislapsista
kertokaa onko käyttäytyminen aina samansuuntaista vai onko suuria eroja kotioloissa, päivähoidossa, koulussa, kaveriporukassa ?

Lue lisää

vähän vastaavanlaista käytöstä, eli kotona tosi rauhallinen mutta päivähoidossa ei pystynyt yhtään keskittymään vaan käyttäytyi levottomasti. Selvisi että hänellä on kuulo- ja tuntoaistien yliherkkyyttä sekä hahmottamisongelmia, joiden vuoksi omatoimisuus on hyvin vähäistä. Siitä taas seurasi se, että hän koki monta kertaa päivässä epäonnistumisia siinä missä ikätoverit onnistumisia ja se taas oli omiaan aiheuttamaan niitä käytösongelmia.

Ei meidänkään lapsella adhd:ta ole, ei ainakaan ensisijaisena diagnoosina, mutta vieläkin yli kahden vuoden lääkärillälaukkaamisen jälkeen yritetään selvitellä mistä loppujen lopuksi on kyse. Kyllä tuolla julkisella sektorilla asiat etenee aivan järkyttävän hitaasti...

tuija28 kirjoitti:

Joo, suositeltiin siis ottamaan yhteyttä perheneuvolan kautta, sieltä lääkäriin ja eteenpäin. Vilkasta luonnetta, en kolmivuotiaalla pojallani kiistä, mutta silti päiväkodin diagnoosi tuntuu ihan uskomattomalta.
Te, joilla on kokemusta omista erityislapsista
kertokaa onko käyttäytyminen aina samansuuntaista vai onko suuria eroja kotioloissa, päivähoidossa, koulussa, kaveriporukassa ?

Lue lisää

ADHD-lapsemme käyttäytyy hyvin erilailla, eri piireissä.Kun tilanne on rauhallinen ja ei ole mitään jännitettävää, on lapsi rauhallisempi,mutta jos lapsi jännittää jotain tai tilanne on uusi, niin on huomattavasti levottomampi.Koulussa eron huomaa hyvin eri kavereiden kanssa. Eli kaveripiirillä on hyvin suuri vaikutus ADHD-lapsen käyttäytymiseen, siis meillä ainakin!! Lisäksi ainakin meillä on erittäin helposti kavereiden johdateltavissa, eli toteuttaa kaikki pöljät päähänpistot mitä keksivät!!! Pappa saa myös lapsen riehumaan, sillä pappa itse villitsee rajuilla laikeillään. Omasta kokemuksesta voin vain sanoa, että tarkat säännöt, tietyt rajat ja rutiinit,helpottavat hieman ADHD-lapsen kanssa elämistä, sillä ilman niitä ainakin meillä menee "överiksi".

tuija28 kirjoitti:

Joo, suositeltiin siis ottamaan yhteyttä perheneuvolan kautta, sieltä lääkäriin ja eteenpäin. Vilkasta luonnetta, en kolmivuotiaalla pojallani kiistä, mutta silti päiväkodin diagnoosi tuntuu ihan uskomattomalta.
Te, joilla on kokemusta omista erityislapsista
kertokaa onko käyttäytyminen aina samansuuntaista vai onko suuria eroja kotioloissa, päivähoidossa, koulussa, kaveriporukassa ?

Lue lisää

Taas on täällä asiantuntijat kertoneet mielipiteitään... Ihan ekaksi: päiväkodit eivät tee adhd diagnooseja!!! Toiseksi: poikasi on 3 vuotias ja sen ikäiselle ei myöskään diagnoosia yleesä tehdä. Anna lapsesi kasvaa ja kehittyä rauhassa. Itselläni on nyt 4 vuotias vilkas tyttö ja rutiineilla, rajoilla ja rakkaudella saa ihmeitä aikaan.

lapsi ei osaa kirjoitti:

Jos minua tarkoitit sillä, joka ei tiedä adhd:stä mitään, niin erehdyit.Olen työssäni jatkuvasti sen kanssa tekemisissä, mutta myös tietoinen siitä, että nykyään adhd:n piikkiin yritetään työntää ihan tavallisten muksujen piirteitä ja tapoja, jotka eivät sovi kiireisten laitosten (päiväkotien, koulujen, kerhojen) arkeen. Usein ihan helpolla tavalla voidaan lasta opettaa selviämään noista tilanteista, joissa riehumista tai levottomuutta tulee.

Nähdäkseni aloittajallekin oli (vasta) siis suositeltu tutkimuksia adhd:n pois sulkemiseksi ja se tutkimusten odotusaika on jotenkin selvittävä ja on selvittävä myös sitten kun tulokset(positiiviset tai negatiiviset tai siltä väliltä) tulevat.

Olen myös itse kokenut adhd:n vaikutuksen omassa elämässäni.

Viestini onkin, että asia on vakava, mutta kuuluu tavalliseen elämään yhtenä osana. Tällä hetkellä se vain levinnyt niin yleiseksi käsitykseksi, että joskus ihan tavalliset käytöstä ohjavat asiat jäävät huomiotta.

Lue lisää

Tässä olen samoilla linjoilla kanssasi, mulla on 9v. poika jolla ollaan saatu hyviä tuloksia aikaan juuri tolla toiminnanohjauksella ja muulla ohjauksella. Kärsivällisyyttä on tarvittu paljon niin kotona, kuin pk:ssa ja nyt koulussa. Aina ollaan saatu asioita toimimaan, mutta niitä tulee kokoajan uusia, kun tilanteet muuttuu ja poika kasvaa.
Mielestäni Tämän asian kanssa on opittava elämään. Ja vaikka lääkitys aloitettaisiinkin äärimmäisissä tapauksissa, silti pitää opetella käyttäytymään oikein oikeissa paikoissa!
Meillä ei olla aloitettu lääkitystä, koska olemme saaneet tuloksia ilman niitä ja kokoajan edistytään, tosin pienin askelin, mutta aikaahan meillä on ja sitä me annetaan niin paljon kun voidaan.

Me olimme aina tietoisia, että poikamme on ollut tempperamenttinen ja voimakastahtoinen, mutta päiväkodissa epäilivät sitten ADHD:ta ja käytiin sitten perheneuvolassa tukimuksissa. Todettiin sitten että kriteerit täyttyivät.
Olimme helpottuneita, kun saimme tietää että tälle kaikelle kaaokselle olikin selitys ja että saadaan apua siihen.
Saatiin paljon tietoa ja luonnollisia keinoja, miten voidaan saada toivottua käyttäytymistä.
Keskusteltiin, myös usein pk:n henkilökunnan kanssa ongelmista ja niiden ratkomiseta ja etsittiin yhdessä hyviä keinoja miten toimia.

Tuli vähän sekavaa tekstiä, mutta toivottavasti ymmärsitte pointin. ;)

Miten ne ilmenevät päivittäisessä toiminnassa?
Entäpä nuo hahmottamisongelmat joista täällä myös puhtuttiin?

Ihmettelen myös jos lapsella olisi tämänlaista herkkyyttä, eikö sen pitäisi näkyä koko ajan toiminnassa vai voiko se tulla esiin vain päiväkodintoiminnassa.

tuija28 kirjoitti:

Miten ne ilmenevät päivittäisessä toiminnassa?
Entäpä nuo hahmottamisongelmat joista täällä myös puhtuttiin?

Ihmettelen myös jos lapsella olisi tämänlaista herkkyyttä, eikö sen pitäisi näkyä koko ajan toiminnassa vai voiko se tulla esiin vain päiväkodintoiminnassa.

Lue lisää

ainakaan tälläisen maallikon.

Meillä näin jälkeenpäin muistellen lapsi ei esim. pitänyt/eikä se oikein onnistunutkaan tehdä palapelejä. Myöhemmin esim., jos maalasi esim. seinää osa seinästä jäi maalaamatta, eikä millään huomannut, että osa jäi ilman maalia.

Yksi juttu on, myös jäänyt mieleeni. Käytyämme jossain ihan tutussa ympäristössä vieraassa paikassa lapsi/nuori ei osannut enää toista kertaa samaan paikkaan.
Kartan hahmottaminen on todella hankalaa vieläkin. Se on kuin osa kartasta jäisi näkemättä tai sanoisinko ei kertakaikkiaan erota missä kulkee meri ja missä maa. Hän voi yhtä hyvin väittää, että Intiassa on Saksa. Ei vain hahmota Eurooppaa, Aasiasta yms.

Kellon oppiminen on hankalaa. Hahmotusta tarvitaan siinäkin. Ajankulukin on hankala hahmottaa. Kouluun lähtö kellon mukaan oli pitkään todella hankalaa.

Kuulo- ja tuntoaisiten yliherkkyydestä kärsivä varmasti reagoi enemmän juuri päiväkodissa. Siellähän aistit joutuvat ylirasitukseen. Kotona on paljon rauhallisempaa. Se voisi selittää ettei kodissa ollessaan oireita ole ja toiseksi äiti ja isä ei välttämättä oireita tunnista, koska ovat liian "lähellä" ja "tottuneet" lapsensa toimintaan.

tuija28 kirjoitti:

Miten ne ilmenevät päivittäisessä toiminnassa?
Entäpä nuo hahmottamisongelmat joista täällä myös puhtuttiin?

Ihmettelen myös jos lapsella olisi tämänlaista herkkyyttä, eikö sen pitäisi näkyä koko ajan toiminnassa vai voiko se tulla esiin vain päiväkodintoiminnassa.

Lue lisää

Meidän seitsenvuotiaalla on myös noita sensorisen integraation häiriöitä. Niitä tosin esiintyy vaihdellen, eli eivät ole päivästä toiseen samankaltaisia. Lapsi saa halutessaan käyttää korvatulppia, ja silmälasit on kahdet. Toiset värilliset kouluun ja loisteputkivalaistukseen ja toiset tummuvat auringonvalon mukaan.

Toisinaan vaatteet ahdistavat ja "kuristavat", aika pitkälle annamme lapsen valita itse vaatteensa.

Joskus kaikki asiat sattuvat, mutta toisinaan ei taas tunnu kolhut oikein missään. Joskus suihkussa käynti onnistuu, toisinaan se tuntuu liian pahalta.

Hahmottamisongelmia meillä ei ole pahoja, mutta toisinaan ympäristön hahmottaminen on vaikeaa. Lapsi törmäilee ja kompuroi esimerkiksi. Kuitenkin esimerkiksi rakentelu onnistuu hienosti, legot ovat kova sana ja muut erilaiset koottavat rakennussarjat.

Meillä oli ongelmat paljon pahemmat päiväkodissa, kotona kun oli helpompaa karsia ylimääräiset ärsykkeet. Samoin kävi koulussa, pienluokkaan siirto auttoi lasta todella paljon. Tokihan ei kotonakaan elämä mitään ihan helppoa aina ole, mutta yritämme parhaamme mukaan helpottaa lapsen elämää.

ei helppo tunnistaa kirjoitti:

ainakaan tälläisen maallikon.

Meillä näin jälkeenpäin muistellen lapsi ei esim. pitänyt/eikä se oikein onnistunutkaan tehdä palapelejä. Myöhemmin esim., jos maalasi esim. seinää osa seinästä jäi maalaamatta, eikä millään huomannut, että osa jäi ilman maalia.

Yksi juttu on, myös jäänyt mieleeni. Käytyämme jossain ihan tutussa ympäristössä vieraassa paikassa lapsi/nuori ei osannut enää toista kertaa samaan paikkaan.
Kartan hahmottaminen on todella hankalaa vieläkin. Se on kuin osa kartasta jäisi näkemättä tai sanoisinko ei kertakaikkiaan erota missä kulkee meri ja missä maa. Hän voi yhtä hyvin väittää, että Intiassa on Saksa. Ei vain hahmota Eurooppaa, Aasiasta yms.

Kellon oppiminen on hankalaa. Hahmotusta tarvitaan siinäkin. Ajankulukin on hankala hahmottaa. Kouluun lähtö kellon mukaan oli pitkään todella hankalaa.

Kuulo- ja tuntoaisiten yliherkkyydestä kärsivä varmasti reagoi enemmän juuri päiväkodissa. Siellähän aistit joutuvat ylirasitukseen. Kotona on paljon rauhallisempaa. Se voisi selittää ettei kodissa ollessaan oireita ole ja toiseksi äiti ja isä ei välttämättä oireita tunnista, koska ovat liian "lähellä" ja "tottuneet" lapsensa toimintaan.

Lue lisää

Ylemmästä viestistä tuli vielä mieleen juuri tuon ympäristön hahmottamisen vaikeus. Lapsi eksyy todella helposti, eli ei opi ihan ikätasoisesti kulkemaan ympäristössä. Eksyy heti, kun esimerkiksi koti ei näy. Samoin on koulumatkan kanssa, kuljetus on kodista koululle, koska lapsi ei muuten selviä matkoista vielä.

Tällä hetkellä opettelemme matkoja pätkissä, eli yhdessä katsomme, mille "maamerkille" pitää mennä. Lukutaito antoi lisämahdollisuuksia tähän, voimme kirjoittaa selkeitä ohjeita.

Ajan hahmottaminen tapahtui ennen valoisuuden mukaan. Yö oli, kun oli pimeää, ja päivä valoisan aikaan. Nykyään harjoittelemme ajan hahmottamista kännykän muistutusten avulla. Myöskin muistilappuja on kotona paljon. Esimerkiksi aamutoimet menee vielä paperin mukaan. Koulun jälkeiset toimintaohjeet on jääkaapin ovessa, koska lapsi on toisinaan hetken yksin koulun jälkeen.

Kiitos rohkaisevasta viestistä, kiitos myös muista viesteistä. Kaikki olen lukenut ja pohdiskellut, ja on ollut hyvä kuulla muiden tarinoita. Tarinani on ihan tosi, ja päiväkodin arviota lapsestani on ollut äärimmäisen hankala sulatella. Tuntui siellä palaverissa, että opettajalla oli edessään eräs sivu jonka itsekkin olen löytänyt netistä jossa oli määritelty adhd:n oireita, jopa jotkut esimerkit olivat samoja. Haluaisin uskoa, että päiväkodissa
ammattilainen tekee oikeita arvioita, mutta en nyt oikeasti tiedä mitkä hänen motiivinsa ovat.
Soitin neuvolaan, josta sanottiin ettei kannata kovasti huolestua, lapsen kehitys on ollut heistä normaalia ja kyseisestä päiväkodista on tiedossa vastaavanlaisia tapauksia aiemminkin.

Mutta silti täytyy tunnustaa, että kaikki päiväkodin esittämät arviot aisti ja tuntoyliherkkyyksistä, keskittymiskyvynpuutteesta
tilan hahmottamisongelmat ym. tuntuivat todella oudoilta. Nyt sitten mietin miten jatkossa? neuvolaaika on varattu tutkimuksiin, mutta täytyykö samalla alkaa katsella vaivihkaa toista päiväkotia? Sekö on päiväkodin ammattilaisen tarkoitus? Toisaalta mietin voinko oikeasti olla näin sokea, samoin lähipiiri lapseni mahdollisille ongelmille..

Vinkkejä ja ehdotuksia voi edelleen lisätä ketjuun..

tuija28 kirjoitti:

Kiitos rohkaisevasta viestistä, kiitos myös muista viesteistä. Kaikki olen lukenut ja pohdiskellut, ja on ollut hyvä kuulla muiden tarinoita. Tarinani on ihan tosi, ja päiväkodin arviota lapsestani on ollut äärimmäisen hankala sulatella. Tuntui siellä palaverissa, että opettajalla oli edessään eräs sivu jonka itsekkin olen löytänyt netistä jossa oli määritelty adhd:n oireita, jopa jotkut esimerkit olivat samoja. Haluaisin uskoa, että päiväkodissa
ammattilainen tekee oikeita arvioita, mutta en nyt oikeasti tiedä mitkä hänen motiivinsa ovat.
Soitin neuvolaan, josta sanottiin ettei kannata kovasti huolestua, lapsen kehitys on ollut heistä normaalia ja kyseisestä päiväkodista on tiedossa vastaavanlaisia tapauksia aiemminkin.

Mutta silti täytyy tunnustaa, että kaikki päiväkodin esittämät arviot aisti ja tuntoyliherkkyyksistä, keskittymiskyvynpuutteesta
tilan hahmottamisongelmat ym. tuntuivat todella oudoilta. Nyt sitten mietin miten jatkossa? neuvolaaika on varattu tutkimuksiin, mutta täytyykö samalla alkaa katsella vaivihkaa toista päiväkotia? Sekö on päiväkodin ammattilaisen tarkoitus? Toisaalta mietin voinko oikeasti olla näin sokea, samoin lähipiiri lapseni mahdollisille ongelmille..

Vinkkejä ja ehdotuksia voi edelleen lisätä ketjuun..

Lue lisää

Kuten varmasti ymmärrät, niin kirjoituksesi ei oikein avannut sitä, että miten esim. aistiyliherkkyys ilmenee päiväkodissa? On hyvä asia, että yhä enenevässä määrin päiväkodeissa ja koulumaailmassa alkaa olla tietoa neurologisista erityisvaikeuksista, mutta kuitenkin sitä on vielä todella vähän ja tieto on kovin pirstaleista. Mitä varhaisemmassa vaiheessa asiaan puututaan, sitä paremmat mahdollisuudet on lapsella kuntoutua ja oppia selviytymään maailmassa vaikeutensa kanssa. Se ei kuitenkaan mielestäni tarkoita sitä, että jokainen normaalia vilkkaampi lapsi olisi adhd-lapsi tai tarvitsisi välttämättä diagnoosin.

Teen töitä adhd nuorten parissa ja huomasin, että kun lapseni kanssa oli todella vaikeaa, ryhdyin etsimään hänestä mahdollisia adhd-piirteitä ja kyllähän niitä löytyy, jos niitä haluaa löytää. En tiedä kuinka kauan lapsesi on ollut kyseisessä päiväkotiryhmässä, eli onko asia hänelle uusi? En myöskään tiedä millainen vuorokausirytmi teillä on kotona ja miten on rutiinien laita, mutta kaikki nämä asiat vaikuttavat lapsen toimintaan. Jotkut lapset ovat kovasti aistihakuisia ja pitävät vireystilaansa yllä juoksemalla ja hyppimällä jne...se ei edelleenkään tarkoita sitä, että lapsella olisi adhd.

Meillä lapsen käytös saatiin hallintaan ihan vain säännöllisillä rutiineilla ja toiminnan lisäämisellä ja rajojen asettamisella. Tietyt asiat tapahtuvat aina samaan aikaan ja samalla tavalla. Jos on tiedossa muutoksia rutiineihin, niin lapsi tulee valmistaa siihen etukäteen. Tämä vaatii pitkäjänteisyyttä ja periksiantamattomuutta, mutta onnistuessaan tuo suuren helpotuksen. Tähän liittyy aikaisemmin mainitut palkitsemisjärjestelmät ja positiivisen palautteen antaminen. Nämä keinot pätevät niin erityislapsiin kuin muihinkin ja niistä ei varmasti ole haittaa ns. normaalille lapsellekkaan.

On hyvä asia, että olet viemässä lastasi tutkimuksiin, näin voit saada selvyyden asiallesi ja rauhan itsellesi. En kuitenkaan usko, että lapsellesi vielä mitään diagnoosia annetaan, mutta tietoa ja keinoja varmasti tulee lisää. Minua kuitenkin suuresti ihmetyttää, kuten sinuakin ettei kotona mitään oireilua ilmene, koska ei se hahmottamisenhäiriö tai tuntoyliherkkyys poistu kun päiväkodin ovi menee kiinni. Päiväkodin vaihto tuskin ratkaisee mitään, se vain sekoittaa lasta entisestään. Suosittelisin pyytämään erityislastentarhanopettajaa seuraamaan joksikin aikaa lapsen toimintaa ryhmässä ja itsenäisesti. Jos lapsellasi on vaikeuksia toimia ryhmässä, niin siihen kyllä löytyy keinoja ja niitä pitäisi alkaa miettiä jo nyt, koska tuli sitä diagnoosia tai ei, niin lapselle siitä on hyötyä.

tuija28 kirjoitti:

Kiitos rohkaisevasta viestistä, kiitos myös muista viesteistä. Kaikki olen lukenut ja pohdiskellut, ja on ollut hyvä kuulla muiden tarinoita. Tarinani on ihan tosi, ja päiväkodin arviota lapsestani on ollut äärimmäisen hankala sulatella. Tuntui siellä palaverissa, että opettajalla oli edessään eräs sivu jonka itsekkin olen löytänyt netistä jossa oli määritelty adhd:n oireita, jopa jotkut esimerkit olivat samoja. Haluaisin uskoa, että päiväkodissa
ammattilainen tekee oikeita arvioita, mutta en nyt oikeasti tiedä mitkä hänen motiivinsa ovat.
Soitin neuvolaan, josta sanottiin ettei kannata kovasti huolestua, lapsen kehitys on ollut heistä normaalia ja kyseisestä päiväkodista on tiedossa vastaavanlaisia tapauksia aiemminkin.

Mutta silti täytyy tunnustaa, että kaikki päiväkodin esittämät arviot aisti ja tuntoyliherkkyyksistä, keskittymiskyvynpuutteesta
tilan hahmottamisongelmat ym. tuntuivat todella oudoilta. Nyt sitten mietin miten jatkossa? neuvolaaika on varattu tutkimuksiin, mutta täytyykö samalla alkaa katsella vaivihkaa toista päiväkotia? Sekö on päiväkodin ammattilaisen tarkoitus? Toisaalta mietin voinko oikeasti olla näin sokea, samoin lähipiiri lapseni mahdollisille ongelmille..

Vinkkejä ja ehdotuksia voi edelleen lisätä ketjuun..

Lue lisää

Tuskinpa päiväkodin henkilökunnan motiivina on mikään muu kuin lapsen paras. Ei kukaan ammattilainen ilmaise huvin tai ilkeyden vuoksi huolta lapsesta. Vaatii rohkeutta kertoa vanhemmille havainnoistaan, varsinkin jos vanhemmat eivät itse ole yhtään huolissaan.

Tiedän jonkin verran vanhempia, joilla ei ole ollut mitään käsitystä lapsensa ominaispiirteistä, jotka tulevat esille vasta isommassa ryhmässä. Erityislapsissa on monenlaisia tapauksia: joissain lapsissa ei huomata mitään poikkeavaa päiväkodissa, vaan ainoastaan oireita näkyy kotona (tai päiväkodissa ei tunnisteta oireita). Sitten on lapsia, joiden piirteet eivät häiritse elämää kotona, eikä ole sellaisia sisarruksia, joiden kanssa oireet tulisivat esille. Tarkkaavaisuushäiriö voi olla sen laatuinen, että koto-oloissa sen kanssa pärjää, eikä ongelmia ole. Sitten voi taas olla sellainen variaatio tarkkaavaisuushäiriöstä, johon liittyy niin voimakasta impulsiivisuutta, että sitä ei voi olla kotona huomaamatta.. Tämä ehkä vähän sekava sepustus..

Mutta tahdon vain kertoa, että joskus (ja aika usein) on niin, että vanhemmat eivät ole tietoisia lapsensa "ongelmista", koska kotona ei tule sellaisia tilanteita, joissa ongelmat tulevat esille. Ja neuvolassakaan ei kahdenkeskisissä tilanteissa ongelmia ole. Monet ADHD-lapset saattavat pärjätä psykologinkin kanssa erittäin hyvin ja hurmaavasti.. Tapaukset ovat niin erilaisia. Jos ryhmätilanteissa tulee niin isoja ongelmia, että päiväkodissa ollaan huolestuneita, niin on lapsen etu, että tilannetta kartoitetaan asiantuntijoiden avulla. Voihan olla, että päiväkodin huoli on aiheeton, mutta parempi on mielestäni tutkia "turhaan" kuin että ongelmat paisuvat vuosi vuodelta. Niillä lapsilla, jotka ovat saaneet ajoissa avun, on koulunkäynti ja opiskelu/työelämä ja yhteiskuntaan sopeutuminen sujunut paremmin kuin niillä, jotka ovat vasta myöhemmällä iällä saaneet apua.

Tiedän itse äitinä, että oman lapsen ongelmille voi olla sokea ja lähipiiri/sukulaiset voi kieltää loppuun asti ongelmat.

cheetah.grrr kirjoitti:

Tuskinpa päiväkodin henkilökunnan motiivina on mikään muu kuin lapsen paras. Ei kukaan ammattilainen ilmaise huvin tai ilkeyden vuoksi huolta lapsesta. Vaatii rohkeutta kertoa vanhemmille havainnoistaan, varsinkin jos vanhemmat eivät itse ole yhtään huolissaan.

Tiedän jonkin verran vanhempia, joilla ei ole ollut mitään käsitystä lapsensa ominaispiirteistä, jotka tulevat esille vasta isommassa ryhmässä. Erityislapsissa on monenlaisia tapauksia: joissain lapsissa ei huomata mitään poikkeavaa päiväkodissa, vaan ainoastaan oireita näkyy kotona (tai päiväkodissa ei tunnisteta oireita). Sitten on lapsia, joiden piirteet eivät häiritse elämää kotona, eikä ole sellaisia sisarruksia, joiden kanssa oireet tulisivat esille. Tarkkaavaisuushäiriö voi olla sen laatuinen, että koto-oloissa sen kanssa pärjää, eikä ongelmia ole. Sitten voi taas olla sellainen variaatio tarkkaavaisuushäiriöstä, johon liittyy niin voimakasta impulsiivisuutta, että sitä ei voi olla kotona huomaamatta.. Tämä ehkä vähän sekava sepustus..

Mutta tahdon vain kertoa, että joskus (ja aika usein) on niin, että vanhemmat eivät ole tietoisia lapsensa "ongelmista", koska kotona ei tule sellaisia tilanteita, joissa ongelmat tulevat esille. Ja neuvolassakaan ei kahdenkeskisissä tilanteissa ongelmia ole. Monet ADHD-lapset saattavat pärjätä psykologinkin kanssa erittäin hyvin ja hurmaavasti.. Tapaukset ovat niin erilaisia. Jos ryhmätilanteissa tulee niin isoja ongelmia, että päiväkodissa ollaan huolestuneita, niin on lapsen etu, että tilannetta kartoitetaan asiantuntijoiden avulla. Voihan olla, että päiväkodin huoli on aiheeton, mutta parempi on mielestäni tutkia "turhaan" kuin että ongelmat paisuvat vuosi vuodelta. Niillä lapsilla, jotka ovat saaneet ajoissa avun, on koulunkäynti ja opiskelu/työelämä ja yhteiskuntaan sopeutuminen sujunut paremmin kuin niillä, jotka ovat vasta myöhemmällä iällä saaneet apua.

Tiedän itse äitinä, että oman lapsen ongelmille voi olla sokea ja lähipiiri/sukulaiset voi kieltää loppuun asti ongelmat.

Lue lisää

mutta ei mielestäni päiväkodin tehtävä arvailla mahdollista diagnoosia vaan nimenomaan kertoa havainnoistaan ja ohjata oikeaan palveluun ja miettiä kuinka auttaa lasta toimimaan ryhmässä.

Totta on myös se, että vanhemmat eivät aina huomaa lapsensa oireilua tai eivät pidä sitä häiritsevänä, mutta tulee myös muistaa, että on kyse periytyvästä vaikeudesta ja vanhemmalla/vanhemmilla saattaa olla itsellään piirteitä esim.adhd:sta tai jopa diagnoosi. Jos vanhempi itse ei ole saanut oikeanlaista tukea tai kuntoutusta elämänsä varrella ja on hukassa oman toiminnanohjauksensa kanssa, niin helposti sitä siirtää omat tapansa ja käytäntönsä eteenpäin lapseensa.

Ryhmätilanteista sen verran, että juu, varmasti saattaa monelle vanhemmalle tulla yllätyksenä se miten lapsi toimii ryhmässä, mutta jos näitä tilanteita ei ole aiemmin juurikaan ollut, niin miksi ei tulisi? Voihan se olla, ettei lapsi ei vain osaa toimia ryhmässä, koska tilanne on sille uusi tai ryhmässä/ympäristössä on jokin asia joka haittaa lapsen toimintaa, tai on ollut aiemmin tilanne joka on ollut lapselle epämieluisa ja joka on jäänyt huomaamatta ja purkamatta... On hyvä asia että diagnoosin saaminen edellyttää perusteellisia tutkimuksia ja niistäkin huolimatta virheellisiä diagnooseja tehdään vuosittain paljonkohan?

BadMyntton kirjoitti:

mutta ei mielestäni päiväkodin tehtävä arvailla mahdollista diagnoosia vaan nimenomaan kertoa havainnoistaan ja ohjata oikeaan palveluun ja miettiä kuinka auttaa lasta toimimaan ryhmässä.

Totta on myös se, että vanhemmat eivät aina huomaa lapsensa oireilua tai eivät pidä sitä häiritsevänä, mutta tulee myös muistaa, että on kyse periytyvästä vaikeudesta ja vanhemmalla/vanhemmilla saattaa olla itsellään piirteitä esim.adhd:sta tai jopa diagnoosi. Jos vanhempi itse ei ole saanut oikeanlaista tukea tai kuntoutusta elämänsä varrella ja on hukassa oman toiminnanohjauksensa kanssa, niin helposti sitä siirtää omat tapansa ja käytäntönsä eteenpäin lapseensa.

Ryhmätilanteista sen verran, että juu, varmasti saattaa monelle vanhemmalle tulla yllätyksenä se miten lapsi toimii ryhmässä, mutta jos näitä tilanteita ei ole aiemmin juurikaan ollut, niin miksi ei tulisi? Voihan se olla, ettei lapsi ei vain osaa toimia ryhmässä, koska tilanne on sille uusi tai ryhmässä/ympäristössä on jokin asia joka haittaa lapsen toimintaa, tai on ollut aiemmin tilanne joka on ollut lapselle epämieluisa ja joka on jäänyt huomaamatta ja purkamatta... On hyvä asia että diagnoosin saaminen edellyttää perusteellisia tutkimuksia ja niistäkin huolimatta virheellisiä diagnooseja tehdään vuosittain paljonkohan?

Lue lisää

päiväkodissa tarjota valmista diagnoosia, sitä en oikeasti ymmärrä. Lapsen vaikeutta olla ryhmätilanteissa, en voi myöskään käsittää
koska olemme käyneet muskarissa ja liikuntakerhossa jo aika pienestä pitäen ja käytös niissä on mielestäni ihan normaalia.
Ryhmäkokokaan ei mielestäni oikein voi olla ratkaisu häiriöihin koska esim. jumpassa on lapsia tuplasti enemmän kuin päiväkodissa jossa ryhmä on suhteellisen pieni.

No odottelen neuvolaan pääsyä ja kiva keskustella silläaikaa kaikkien teidän kanssa.
Yritän myöhemmin kommentoida mitä meille
neuvolassa sanottiin ja minkälaisiin tutkimuksiin mahdollisesti jouduimme.

Toivotaan, että syy käytöksen muuttumiseen päiväkodissa löytyy ja lapseni päivät siellä helpottuisivat. Kotona ja muualla jatketaan kuten edelleenkin ilman ongelmia.

Jos asia nyt oikein alkaa kuitenkin kovasti vaivaamaan ennen neuvolaan pääsyä, tietääkö joku onko olemassa jotain numeroa johon voi soittaa ja sieltä saada asiasta lisätietoa?
Hyvää kirjallisuutta ym? hyviä nettilinkkejä?

tuija28 kirjoitti:

päiväkodissa tarjota valmista diagnoosia, sitä en oikeasti ymmärrä. Lapsen vaikeutta olla ryhmätilanteissa, en voi myöskään käsittää
koska olemme käyneet muskarissa ja liikuntakerhossa jo aika pienestä pitäen ja käytös niissä on mielestäni ihan normaalia.
Ryhmäkokokaan ei mielestäni oikein voi olla ratkaisu häiriöihin koska esim. jumpassa on lapsia tuplasti enemmän kuin päiväkodissa jossa ryhmä on suhteellisen pieni.

No odottelen neuvolaan pääsyä ja kiva keskustella silläaikaa kaikkien teidän kanssa.
Yritän myöhemmin kommentoida mitä meille
neuvolassa sanottiin ja minkälaisiin tutkimuksiin mahdollisesti jouduimme.

Toivotaan, että syy käytöksen muuttumiseen päiväkodissa löytyy ja lapseni päivät siellä helpottuisivat. Kotona ja muualla jatketaan kuten edelleenkin ilman ongelmia.

Jos asia nyt oikein alkaa kuitenkin kovasti vaivaamaan ennen neuvolaan pääsyä, tietääkö joku onko olemassa jotain numeroa johon voi soittaa ja sieltä saada asiasta lisätietoa?
Hyvää kirjallisuutta ym? hyviä nettilinkkejä?

Lue lisää

Noh pitänee ottaa huomioon, että ilmeisesti olet itse mukana noissa jumpissa ja muskareissa ja liikuntakerhossa ja voi olla, että lapsesi käyttäytyy eritavalla kun olet poissa...

Ennyt muista numeroita, enkä osaa linkittää, mutta adhd-keskuksen ja adhdliiton sivuilta löytyy tietoa ja lisää linkkejä ja alan kirjallisuutta.

Toivotaan että tilanne selviää ja voihan se olla ettei mitään tutkimuslähetettä edes tule...

BadMyntton kirjoitti:

mutta ei mielestäni päiväkodin tehtävä arvailla mahdollista diagnoosia vaan nimenomaan kertoa havainnoistaan ja ohjata oikeaan palveluun ja miettiä kuinka auttaa lasta toimimaan ryhmässä.

Totta on myös se, että vanhemmat eivät aina huomaa lapsensa oireilua tai eivät pidä sitä häiritsevänä, mutta tulee myös muistaa, että on kyse periytyvästä vaikeudesta ja vanhemmalla/vanhemmilla saattaa olla itsellään piirteitä esim.adhd:sta tai jopa diagnoosi. Jos vanhempi itse ei ole saanut oikeanlaista tukea tai kuntoutusta elämänsä varrella ja on hukassa oman toiminnanohjauksensa kanssa, niin helposti sitä siirtää omat tapansa ja käytäntönsä eteenpäin lapseensa.

Ryhmätilanteista sen verran, että juu, varmasti saattaa monelle vanhemmalle tulla yllätyksenä se miten lapsi toimii ryhmässä, mutta jos näitä tilanteita ei ole aiemmin juurikaan ollut, niin miksi ei tulisi? Voihan se olla, ettei lapsi ei vain osaa toimia ryhmässä, koska tilanne on sille uusi tai ryhmässä/ympäristössä on jokin asia joka haittaa lapsen toimintaa, tai on ollut aiemmin tilanne joka on ollut lapselle epämieluisa ja joka on jäänyt huomaamatta ja purkamatta... On hyvä asia että diagnoosin saaminen edellyttää perusteellisia tutkimuksia ja niistäkin huolimatta virheellisiä diagnooseja tehdään vuosittain paljonkohan?

Lue lisää

Olen kanssasi muuten ihan samaa mieltä, mutta itse en juurikaan usko siihen, että virheellisiä diagnooseja tehdään kauheasti. Joskus diagnoosi tarkentuu vuosien myötä, mutta avun saanti on käynnistynyt kuitenkin.

Mutta kirjoitat hyvin asiaa ja puet hyvin sanoiksi ajatuksia!

tuija28 kirjoitti:

päiväkodissa tarjota valmista diagnoosia, sitä en oikeasti ymmärrä. Lapsen vaikeutta olla ryhmätilanteissa, en voi myöskään käsittää
koska olemme käyneet muskarissa ja liikuntakerhossa jo aika pienestä pitäen ja käytös niissä on mielestäni ihan normaalia.
Ryhmäkokokaan ei mielestäni oikein voi olla ratkaisu häiriöihin koska esim. jumpassa on lapsia tuplasti enemmän kuin päiväkodissa jossa ryhmä on suhteellisen pieni.

No odottelen neuvolaan pääsyä ja kiva keskustella silläaikaa kaikkien teidän kanssa.
Yritän myöhemmin kommentoida mitä meille
neuvolassa sanottiin ja minkälaisiin tutkimuksiin mahdollisesti jouduimme.

Toivotaan, että syy käytöksen muuttumiseen päiväkodissa löytyy ja lapseni päivät siellä helpottuisivat. Kotona ja muualla jatketaan kuten edelleenkin ilman ongelmia.

Jos asia nyt oikein alkaa kuitenkin kovasti vaivaamaan ennen neuvolaan pääsyä, tietääkö joku onko olemassa jotain numeroa johon voi soittaa ja sieltä saada asiasta lisätietoa?
Hyvää kirjallisuutta ym? hyviä nettilinkkejä?

Lue lisää

Adhd-keskuksella on puhelinpäivystys arkisin klo 9-15. Puh. 09-32945520

On oikeasti typerää, että päiväkodissa tarjoillaan diagnoosiehdotuksia, koska diagnoosien kirjo on todella laaja. Itse olen saanut vertaistukea perheklubilta ja aspalstalta. Niihin on linkit mun galleriasivulla.

cheetah.grrr kirjoitti:

Olen kanssasi muuten ihan samaa mieltä, mutta itse en juurikaan usko siihen, että virheellisiä diagnooseja tehdään kauheasti. Joskus diagnoosi tarkentuu vuosien myötä, mutta avun saanti on käynnistynyt kuitenkin.

Mutta kirjoitat hyvin asiaa ja puet hyvin sanoiksi ajatuksia!

Lue lisää

uskon että koska nyt kun asiasta tiedetään jo enemmän ja diagnoosien määrä kasvaa, niin myös virheellisten diagnoosien määrä kasvaa. Koko ajan tulee uutta tietoa aiheesta ja jopa ammattilaisen on vaikea pysyä perässä... Onhan diagnoosi myöhemmin myös mahdollista purkaa, jos oireet ovat hallinnassa eivätkä haittaa normaalia elämää.

Lapselle diagnoosi on ensiarvoisen tärkeää nimenomaan sen takia, että saadaan hoito käyntiin mahdollisemman varhaisessa vaiheessa ja saadaan lapselle ja perheelle heille kuuluvat tuet ja palvelut, kuten sopparikurssit ja terapiat jotka Kelan tulisi näille perheille kustantaa...
Tässä onkin kehittämisen paikka, että vanhemmat saisivat apua ja tietoa heille kuuluvista palveluista, apua tukien hakemisessa ja siinä paperi ja lausuntohelvetissä selviämisessä, koska se syö kenen tahansa voimia ja voi vaan miettiä kun kotona on erityislapsi tai useampi... Toivottavasti trendi tulee olemaan se, että tuki ulottuu koko perheeseen ja asioita katsottaisiin enempi kokonaisvaltaisesti eikä ainoastaan oireilevan lapsen kannalta. Myös vanhemmat ja sisarukset tarvitsevat tukea, heitä ei saa unohtaa!!!

BadMyntton kirjoitti:

uskon että koska nyt kun asiasta tiedetään jo enemmän ja diagnoosien määrä kasvaa, niin myös virheellisten diagnoosien määrä kasvaa. Koko ajan tulee uutta tietoa aiheesta ja jopa ammattilaisen on vaikea pysyä perässä... Onhan diagnoosi myöhemmin myös mahdollista purkaa, jos oireet ovat hallinnassa eivätkä haittaa normaalia elämää.

Lapselle diagnoosi on ensiarvoisen tärkeää nimenomaan sen takia, että saadaan hoito käyntiin mahdollisemman varhaisessa vaiheessa ja saadaan lapselle ja perheelle heille kuuluvat tuet ja palvelut, kuten sopparikurssit ja terapiat jotka Kelan tulisi näille perheille kustantaa...
Tässä onkin kehittämisen paikka, että vanhemmat saisivat apua ja tietoa heille kuuluvista palveluista, apua tukien hakemisessa ja siinä paperi ja lausuntohelvetissä selviämisessä, koska se syö kenen tahansa voimia ja voi vaan miettiä kun kotona on erityislapsi tai useampi... Toivottavasti trendi tulee olemaan se, että tuki ulottuu koko perheeseen ja asioita katsottaisiin enempi kokonaisvaltaisesti eikä ainoastaan oireilevan lapsen kannalta. Myös vanhemmat ja sisarukset tarvitsevat tukea, heitä ei saa unohtaa!!!

Lue lisää

päiväkodin motiivi alkaa nyt olla ehkä selvillä. Sitä en voi paljastaa koska kyseisen päiväkodin voi näillä tiedoilla oikeasti tunnistaa.

Juttelin yläkerrassa asuvan lastenlääkärinkin kanssa, hän on nähnyt paljon neurologista lapsia
ja hän ei tunnistanut myöskään lastamme päiväkodin kuvauksesta, kaikkine tarkkaavaisuus, aisti- ja tuntohäiriöineen. Hänestä on normaalia jos 3 vuotias lapsi juoksee päiväkodissa välillä,
sen ikäiset ovat ylensä kovia liikkumaan.

Toisaalta harmittaa poikani puolesta, hän joutuu juuri tuon juoksemisen takia joka päivä jäähylle tai arestiin..

BadMyntton kirjoitti:

uskon että koska nyt kun asiasta tiedetään jo enemmän ja diagnoosien määrä kasvaa, niin myös virheellisten diagnoosien määrä kasvaa. Koko ajan tulee uutta tietoa aiheesta ja jopa ammattilaisen on vaikea pysyä perässä... Onhan diagnoosi myöhemmin myös mahdollista purkaa, jos oireet ovat hallinnassa eivätkä haittaa normaalia elämää.

Lapselle diagnoosi on ensiarvoisen tärkeää nimenomaan sen takia, että saadaan hoito käyntiin mahdollisemman varhaisessa vaiheessa ja saadaan lapselle ja perheelle heille kuuluvat tuet ja palvelut, kuten sopparikurssit ja terapiat jotka Kelan tulisi näille perheille kustantaa...
Tässä onkin kehittämisen paikka, että vanhemmat saisivat apua ja tietoa heille kuuluvista palveluista, apua tukien hakemisessa ja siinä paperi ja lausuntohelvetissä selviämisessä, koska se syö kenen tahansa voimia ja voi vaan miettiä kun kotona on erityislapsi tai useampi... Toivottavasti trendi tulee olemaan se, että tuki ulottuu koko perheeseen ja asioita katsottaisiin enempi kokonaisvaltaisesti eikä ainoastaan oireilevan lapsen kannalta. Myös vanhemmat ja sisarukset tarvitsevat tukea, heitä ei saa unohtaa!!!

Lue lisää

Mä en millään voinnut uskoa, että omalla lapsella ois jotain ongelmaa. Tarhasta suositeltiin tutkimuksia 3 1/2-vuotiaana.

Suostuin tutkimuksiin, koska ajattelin, että muuten puuttuu sosiaalivirasto ja sitte tilanne on vie hankalampi.

Ensituloksissa oli just tarkkaavaisuushäiriö ja jotain prgmaattisen puheen ongelmaa tms.

Todelliset ongelmat alkoi tulla esiin vasta kouluiässä ja siks mä oon tyytyväinen, että ajallaan jo selviteltiin.

Mutta täytyy myöntää, että tarvitsin itsekkin psykologia selvitäkseni järkytyksestä, jonka lapsen diagnoosi aiheutti. Kielsin ongelmat pitkän aikaa.

oma kokemus kirjoitti:

Mä en millään voinnut uskoa, että omalla lapsella ois jotain ongelmaa. Tarhasta suositeltiin tutkimuksia 3 1/2-vuotiaana.

Suostuin tutkimuksiin, koska ajattelin, että muuten puuttuu sosiaalivirasto ja sitte tilanne on vie hankalampi.

Ensituloksissa oli just tarkkaavaisuushäiriö ja jotain prgmaattisen puheen ongelmaa tms.

Todelliset ongelmat alkoi tulla esiin vasta kouluiässä ja siks mä oon tyytyväinen, että ajallaan jo selviteltiin.

Mutta täytyy myöntää, että tarvitsin itsekkin psykologia selvitäkseni järkytyksestä, jonka lapsen diagnoosi aiheutti. Kielsin ongelmat pitkän aikaa.

Lue lisää

ongelmia, ehkäpä?
Mutta silti tuntuu edelleen oudolta että jos päiväkodissa ollaan huolissaan kolmesta asiasta: keskittymättämyydestä, ylivilkkaudesta ja impulsiivisuudesta, ja käydään läpi että jokaisen kohdan kaikki oireet löytyvät.

Pätkä wikipediasta
" Keskittymishäiriön pääoireita ovat tarkkaavaisuuden vaikeudet, hyperaktiivisuus ja impulsiivisuus:

1.Keskittymättömyys
-Ei keskity yksityiskohtiin tai tekee tarkkaavaisuusvirheitä läksyissä, töissä tai muissa tehtävissä
-Ei kykene säilyttämään keskittymiskykyä leikeissä tai tehtävissä
-Ei tunnu kuuntelevan puhuteltaessa
-Ei seuraa ohjeita eikä kykene saattamaan loppuun läksyjä, koulutehtäviä tai töitä työpaikalla (mutta ei vastusta ja ymmärtää ohjeet)
-Tehtävien ja toimien organisointi on usein vaikeaa
-Ei halua aloittaa tehtäviä, jotka vaativat pitkää keskittymiskykyä
-Usein hukkaa tehtäviin tarvittuja välineitä (leluja, työkaluja, koulukirjoja)
-Helposti häiriintyy ulkopuolisista ärsykkeistä
-Unohtelee usein päivittäisiä tehtäviä
2.Ylivilkkaus tai impulsiivisuus
Ylivilkkaus
-Hypistelee käsiä, koukistelee jalkoja tai pyörii paikallaan
-Poistuu paikaltaan luokassa tai paikassa, jossa paikallaan pysyminen on odotettua
-Juoksentelee tai kiipeilee tilanteissa, joissa se ei ole soveliasta (aikuisten tapauksessa levottomuuden tunnetta)
-Vaikeuksia leikkiä hiljaa
-On usein "menossa", ei pysty olemaan kauan paikallaan.
-Puhuu paljon
2.Impulsiivisuus
-Vastaa kysymykseen ennakkoon
-Ei jaksa odottaa vuoroaan
-Keskeyttää tai häiritsee muita (kesken keskustelujen, pelien)


Jos diagnoosiin kerran riittää kohdan 1 tai 2 kuusi oiretta tuntuu kyllä pahalta, että nämä kaikki oireet löytyvät lapsesta päivähoidosta. Niiden lisäksi löytyy vielä tunto ja aistiyliherkkyyksiä, ja avaruudellisen hahmottamisen puutetta. Niin, että kyllä masentaa minuakin ja kovasti, jos kaikki oireet löytyvät näin selkeästi, ja en näitä huomaa.

tuija28 kirjoitti:

ongelmia, ehkäpä?
Mutta silti tuntuu edelleen oudolta että jos päiväkodissa ollaan huolissaan kolmesta asiasta: keskittymättämyydestä, ylivilkkaudesta ja impulsiivisuudesta, ja käydään läpi että jokaisen kohdan kaikki oireet löytyvät.

Pätkä wikipediasta
" Keskittymishäiriön pääoireita ovat tarkkaavaisuuden vaikeudet, hyperaktiivisuus ja impulsiivisuus:

1.Keskittymättömyys
-Ei keskity yksityiskohtiin tai tekee tarkkaavaisuusvirheitä läksyissä, töissä tai muissa tehtävissä
-Ei kykene säilyttämään keskittymiskykyä leikeissä tai tehtävissä
-Ei tunnu kuuntelevan puhuteltaessa
-Ei seuraa ohjeita eikä kykene saattamaan loppuun läksyjä, koulutehtäviä tai töitä työpaikalla (mutta ei vastusta ja ymmärtää ohjeet)
-Tehtävien ja toimien organisointi on usein vaikeaa
-Ei halua aloittaa tehtäviä, jotka vaativat pitkää keskittymiskykyä
-Usein hukkaa tehtäviin tarvittuja välineitä (leluja, työkaluja, koulukirjoja)
-Helposti häiriintyy ulkopuolisista ärsykkeistä
-Unohtelee usein päivittäisiä tehtäviä
2.Ylivilkkaus tai impulsiivisuus
Ylivilkkaus
-Hypistelee käsiä, koukistelee jalkoja tai pyörii paikallaan
-Poistuu paikaltaan luokassa tai paikassa, jossa paikallaan pysyminen on odotettua
-Juoksentelee tai kiipeilee tilanteissa, joissa se ei ole soveliasta (aikuisten tapauksessa levottomuuden tunnetta)
-Vaikeuksia leikkiä hiljaa
-On usein "menossa", ei pysty olemaan kauan paikallaan.
-Puhuu paljon
2.Impulsiivisuus
-Vastaa kysymykseen ennakkoon
-Ei jaksa odottaa vuoroaan
-Keskeyttää tai häiritsee muita (kesken keskustelujen, pelien)


Jos diagnoosiin kerran riittää kohdan 1 tai 2 kuusi oiretta tuntuu kyllä pahalta, että nämä kaikki oireet löytyvät lapsesta päivähoidosta. Niiden lisäksi löytyy vielä tunto ja aistiyliherkkyyksiä, ja avaruudellisen hahmottamisen puutetta. Niin, että kyllä masentaa minuakin ja kovasti, jos kaikki oireet löytyvät näin selkeästi, ja en näitä huomaa.

Lue lisää

Lapsesi on vasta siis kolme vuotias, olenko ymmärtänyt oikein? Yleensä niin pieni ei vielä tule edes diagnoosia saamaan ja sen ikäisellä ei voida vielä tietää, miten hyvin pystyy tulevaisuudessa istumaan "paikallaan" koulu- tai eskaritilanteissa. Mainitsemasi kriteerit täyttyvät varmasti lähes kaikilla kolmevuotiailla, eikä niiden tarkoitus ole määritellä kolmevuotiaan käyttäytymistä. Luulin aluksi, että lapsesi on vanhempi. Jos lapsesi on vasta kolme, niin kannattaisi seurata rauhassa ainakin vuosi tai pari. Meillä poitsulla kyllä tosin kolme vuotiaana näkyi oireita, jotka antoi viitteitä adhd:stä mutta olisi voinut olla myös ohimenevää. Lapsen ollessa neljä vaadin tutkimuksia, koska halusin ajoissa apua sekä lapselle, että meille muille.. Mutta tosiaan noiden mainitsemiesi piirteiden avulla ei voi arvioida alle kouluikäisiä. Suomessa on sitä paitsi muutenkin aika lapsen kengissä alle kouluikäisiin lapsiin kohdistuvat adhd tutkimukset.

Ymmärrän, jos päiväkodissa ilmaistaan epäily siitä, että kolmivuotiaalla lapsella saattaa olla joitain tarkkaamattomuuteen liittyvää ongelmaa. Mutta en kyllä ymmärrä, jos siitä huolimatta, että kotona ei ole ongelmia, aletaan jo kolmivuotiasta laittamaan tutkimuksiin. Ja jos ongelmia siitä huolimatta on, vaikkei vanhemmat niitä huomaa/tiedosta/myönnä, niin päiväkodissa pitäisi olla keinoja auttaa lasta ja myöhemmin ehkä on tarvetta tutkimuksille. Tai sitten päiväkodissa homma alkaa sujumaan ja ongelma onkin ollut vain päiväkodin henkilökunnan "otteissa". Kuka tahansa lapsi voi käyttäytyä levottomasti, jos aikuinen käytöksellään aiheuttaa sen.

Kirjoitin tämän aika nopeasti, mutta toivottavasti saitte selvää ;)

cheetah.grrr kirjoitti:

Lapsesi on vasta siis kolme vuotias, olenko ymmärtänyt oikein? Yleensä niin pieni ei vielä tule edes diagnoosia saamaan ja sen ikäisellä ei voida vielä tietää, miten hyvin pystyy tulevaisuudessa istumaan "paikallaan" koulu- tai eskaritilanteissa. Mainitsemasi kriteerit täyttyvät varmasti lähes kaikilla kolmevuotiailla, eikä niiden tarkoitus ole määritellä kolmevuotiaan käyttäytymistä. Luulin aluksi, että lapsesi on vanhempi. Jos lapsesi on vasta kolme, niin kannattaisi seurata rauhassa ainakin vuosi tai pari. Meillä poitsulla kyllä tosin kolme vuotiaana näkyi oireita, jotka antoi viitteitä adhd:stä mutta olisi voinut olla myös ohimenevää. Lapsen ollessa neljä vaadin tutkimuksia, koska halusin ajoissa apua sekä lapselle, että meille muille.. Mutta tosiaan noiden mainitsemiesi piirteiden avulla ei voi arvioida alle kouluikäisiä. Suomessa on sitä paitsi muutenkin aika lapsen kengissä alle kouluikäisiin lapsiin kohdistuvat adhd tutkimukset.

Ymmärrän, jos päiväkodissa ilmaistaan epäily siitä, että kolmivuotiaalla lapsella saattaa olla joitain tarkkaamattomuuteen liittyvää ongelmaa. Mutta en kyllä ymmärrä, jos siitä huolimatta, että kotona ei ole ongelmia, aletaan jo kolmivuotiasta laittamaan tutkimuksiin. Ja jos ongelmia siitä huolimatta on, vaikkei vanhemmat niitä huomaa/tiedosta/myönnä, niin päiväkodissa pitäisi olla keinoja auttaa lasta ja myöhemmin ehkä on tarvetta tutkimuksille. Tai sitten päiväkodissa homma alkaa sujumaan ja ongelma onkin ollut vain päiväkodin henkilökunnan "otteissa". Kuka tahansa lapsi voi käyttäytyä levottomasti, jos aikuinen käytöksellään aiheuttaa sen.

Kirjoitin tämän aika nopeasti, mutta toivottavasti saitte selvää ;)

Lue lisää

tätähän tässä on koko ajan yritetty kertoa... Päiväkodin pitää reagoida asiaan toiminnan tasolla, eikä vain tehdä etukäteisdiagnooseja "mutu-tuntumalla!" Antaa lapsen kasvaa ja kehittyä!

BadMyntton kirjoitti:

tätähän tässä on koko ajan yritetty kertoa... Päiväkodin pitää reagoida asiaan toiminnan tasolla, eikä vain tehdä etukäteisdiagnooseja "mutu-tuntumalla!" Antaa lapsen kasvaa ja kehittyä!

Lue lisää

mutta silti mietin kuinka pieniä lapsia ja kuinka paljon turhaan jo päiväkodeissa "diagnosoidaan".Tarkkaavaisuushäiriöistä puhutaan ja kirjoitetaan paljon, asia on paljon esillä mediassa ja päivähoitoalan omissa julkaisuissa. Tärkeää on tietysti, että oireisiin puututaan, niistä puhutaan ja yritetään löytää ongelman ydin. Silti jäin miettimään miten asiasta tulisi vanhemmille kertoa. Odotan oikeasti tutkimuksia, mutta täytyy sanoa, että päiväkodin "lyttäyspuheen" jälkeen viimeinen kuukausi, on kiitettävästi mennyt asiaa päivittäin pohtien ja tunnusmerkkejä lapsesta etsien. Ei voi muuta sanoa, kuin että neuvola-aikaa odottavan aika ON
todella pitkä. Netistä löytyy paljonkin tietoa, mutta välillä on olo kuin lääkärikirjaa tutkiessa, kaikki taudit löytyvät ;)

Kyllä tämä tästä, onneksi on tälläisiä palstoja, joilla voi purkaa myös omaa pahaa mieltään....

BadMyntton kirjoitti:

tätähän tässä on koko ajan yritetty kertoa... Päiväkodin pitää reagoida asiaan toiminnan tasolla, eikä vain tehdä etukäteisdiagnooseja "mutu-tuntumalla!" Antaa lapsen kasvaa ja kehittyä!

Lue lisää

;) Mutta kato mulla voi olla joskus hitaat piuhat.. Mutta ottaa kyllä nyt päähän aloittajan puolesta tuo päiväkodin toiminta.. että kolmivuotiasta laitetaan jo tutkimuksiin.. Kannattaapa "viisaana" kysyä heiltä, minkälaisia keinoja he mahdollisesti ovat kokeilleet tämän lapsen kanssa(?) Jos he kerran ovat niin innokkaasti lähettämässä lapsia tutkimuksiin, niin heillä on varmasti sitten vankka ammattitaito käytännön tasolla (mitä epäilen) siitä, miten tälläistä lasta voidaan päiväkodissa tukea! Terveisin, Myöhäisherännäinen

tuija28 kirjoitti:

mutta silti mietin kuinka pieniä lapsia ja kuinka paljon turhaan jo päiväkodeissa "diagnosoidaan".Tarkkaavaisuushäiriöistä puhutaan ja kirjoitetaan paljon, asia on paljon esillä mediassa ja päivähoitoalan omissa julkaisuissa. Tärkeää on tietysti, että oireisiin puututaan, niistä puhutaan ja yritetään löytää ongelman ydin. Silti jäin miettimään miten asiasta tulisi vanhemmille kertoa. Odotan oikeasti tutkimuksia, mutta täytyy sanoa, että päiväkodin "lyttäyspuheen" jälkeen viimeinen kuukausi, on kiitettävästi mennyt asiaa päivittäin pohtien ja tunnusmerkkejä lapsesta etsien. Ei voi muuta sanoa, kuin että neuvola-aikaa odottavan aika ON
todella pitkä. Netistä löytyy paljonkin tietoa, mutta välillä on olo kuin lääkärikirjaa tutkiessa, kaikki taudit löytyvät ;)

Kyllä tämä tästä, onneksi on tälläisiä palstoja, joilla voi purkaa myös omaa pahaa mieltään....

Lue lisää

nyt keskittyisit lapsesi hyvien puolien näkemiseen ja niiden korostamiseen sen sijaan että poltat itsesi loppuun oireita miettiessäsi:D

tuija28 kirjoitti:

mutta silti mietin kuinka pieniä lapsia ja kuinka paljon turhaan jo päiväkodeissa "diagnosoidaan".Tarkkaavaisuushäiriöistä puhutaan ja kirjoitetaan paljon, asia on paljon esillä mediassa ja päivähoitoalan omissa julkaisuissa. Tärkeää on tietysti, että oireisiin puututaan, niistä puhutaan ja yritetään löytää ongelman ydin. Silti jäin miettimään miten asiasta tulisi vanhemmille kertoa. Odotan oikeasti tutkimuksia, mutta täytyy sanoa, että päiväkodin "lyttäyspuheen" jälkeen viimeinen kuukausi, on kiitettävästi mennyt asiaa päivittäin pohtien ja tunnusmerkkejä lapsesta etsien. Ei voi muuta sanoa, kuin että neuvola-aikaa odottavan aika ON
todella pitkä. Netistä löytyy paljonkin tietoa, mutta välillä on olo kuin lääkärikirjaa tutkiessa, kaikki taudit löytyvät ;)

Kyllä tämä tästä, onneksi on tälläisiä palstoja, joilla voi purkaa myös omaa pahaa mieltään....

Lue lisää

Diagnooseja voidaan päätellä/tehdä vasta tutkimustulosten, - testien jälkeen ja silloinkin dg:t kirjaa lääkäri (neurologi yms). Sen jälkeen alkaa kuntoutussuunnitelmien laadinta yhdessä vanhempien kanssa, mukana myös pk.
Päiväkodin tai koulun henkilökunta ei dg:a lapsellesi anna vaan lääkäri. Pk:n henkilökunnalla voi olla erityistietämystä ja kokemusta erilaisista kehityshäiriöistä, jotka voivat olla vaikuttamassa lapsen käytökseen esim. ryhmätilanteissa toisten lasten kanssa.

Itsensä tai ulkopuolisten syyllistäminen on turhaa, tiedon etsintä on hyvä asia, mutta sen käsitteleminen vaatii kriittisyyttä. Odota rauhassa tutkimuksiin pääsyä ja kysele ellei aikaa ala kuulumaan.

Olen sitä mieltä, että ADHD lievittyy kunnon ruokavaliolla.

Guuhuuma kirjoitti:

Olen sitä mieltä, että ADHD lievittyy kunnon ruokavaliolla.

Meillä kotona syödään normaalia kotiruokaa, itse teen alusta loppuun asti. Vältetään turhia lisä ja säilöntäaineita. Pojalla on silti vaikea adhd, ilman lääkitystä pojan ja muun perheen elämä olisi yhtä kaaosta, sekin on koettu.