Olisiko lankeemusta tapahtunut

Ensiksi ehdotus: kannattaisi varmaan avata erillinen EGW palsta, jonne kaikki häneen ihastuneet voivat päivittäin kokoontua häntä puolustamaan tai vastustamaan.

Toiseksi tämänkin juttusarjan kommentit osoittavat, että EGW tulkinta on pahasti hukkunut niin hänen puolustajiltaan kuin vastustajiltakin.

EGWhän ei määrittele, mitä Raamattu sanoo vaan sen tekee Raamattu. Yleensähän kaikki, jotka Raamatun tapahtumia uudelleen kertovat tekstissään tai puheessaan, lisäävät niihin jonkinlaista väriä. Esimerkki: harvat pystyvät kertomaan vaikka tarinaa siitä, kuinka Aabraham menee uhraamaan poikaansa Iisakia ilman, että sanovat jotakin siitä ristiriidasta tai tuskasta, mikä Aabrahamin mielessä lienee ollut. Mutta Raamattu ei sellaisesta puhu mitään! Tunteet eivät Raamatun kuvauksessa saa puolta sanaa... Mielenkiintoinen juttu muuten, kun muutamassa muussa Aabraham kertomuksessa on kohtia, jotka antavat tunteista edes vihjeen. Mutta ei tässä.

Onko siis väärin, jos joku Aabrahamista puhuessaan kertoo hänen tunteistaan?? Mielestäni ei, vaikka itse parhaiten nautinkin vähän karusta Raamatun selityksestä, jossa tekstiin ei paljoa lisätä.

Hyväksyn kuitenkin sen, että aina alkukirkon päivistä on kristilliseen tapaan kuulunut se, lisätä Raamatun tulkintaa ja väriä... joinakin aikoina tämä on ollut vähäistä, toisina (niinkuin ehkä 1800-luvulla) sitä on tehty liikaakin.

EGW harrastaa tällaista tekstin värittämistä. Hän itse oli kuitenkin sen verran tälle palstalle kirjoittajia fiksumpi, että totesi, ettei hänen johonkin Raamatun tekstiin tai kertomukseen kirjoittamiaan kommentteja ole tarkoitettu ainoaksi oikeaksi selitykseksi. Hän ei siis antanut niille mitään sädekehänhohtoista asemaa. Selkeämmin kuin monet palstalaiset, hän ymmärsi sen, ettei hänen tekstinsä koskaan tai missään voi nousta Raamatun yläpuolelle.

Itse asiassa EGW nuhteli ihmisiä, jotka tekivät jostakin hänen Raamatun tulkinnastaan ainoan oikean. Eli on ihan vakava virhe lähtökohdissa, jos adventisti yrittää Raamatulla todistaa, että jonkun Raamattuun liittyvän asian täytyy olla näin, kun EGWkin niin sanoo. Sen sijaan adventismia tai EGWtä heikoisti tuntevalle täytyy tietenkin antaa anteeksi, että yrittää tällä tavoin todistaa EGWtä erehtyneeksi. Perusteet tdisteluilta tietenkin putoavat, jos tajuaa ettei EGW itse tai adventtiseurakunta yleisesti anna tämäntapaisille EGW kommenteille mitään asemaa, mikä nostaisi ne Raamatun yläpuolelle tai edes sen rinnalle. Ne ovat vain yritys antaa kertomukiin elämää ja väriä.

Ehkä asiaan antaa perspektiiviä se, että kuvittelen, mikäli viitsisin, voivani helposti löytää muutaman esimerkin, joissa EGW antaa johonkin Raamatun kertomukseen merkityksen, jota alkuteksti ei tue ja joka mielestäni on siksi virheellinen (näin jo siksi, että hän käytti kuningas Jaakon käännöstä, joka useammassa kohdassa ei vastaa sitä, mitä nyt ajattelemme alkutekstin tarkoittavan).

Sitten tietenkin voisin varmaankin löytää väitteitä, joita ei Raamatulla voida todistaa oikeiksi sen enempää kuin vääriksikään... ja varmaan myös niitä, jossa hänen tulkintansa "värittää" tekstiä alkutekstin kanssa sopusoinnussa.

Mutta jokaisen asian todellinen laita ja adventismin totuudellisuus tai virheet ratkottakoon Raamatulla, ei EGWllä.

---

Tässä mainitussa tapauksessa se, mitä hyvän ja pahantiedon puulla tapahtui pitää siis selvittää pelkästään sillä, mitä Raamattu (1. Mooseksen kirja tai Paavali) asiasta kirjoittavat. En ryhdy omaa kantaani tuputtamaan, mutta joka haluaa tietää, mitä tekstissä käytetty sana "'im" ("kanssa") merkitsee niin voi jonkinmoisella vaivalla, pienellä tuurilla ja kohtalaisella englannin tai saksan kielen taidolla löytää sanalle merkityksen hyvästä sanakirjasta... tai vähän pienemmällä taidolla voi yksinkertaisesti käyttää vaikka hakusakirjaa ja etsiä muita Genesiksen tekstejä, joissa sama sana on käytössä.

Veikkaukseni on, että moinen selvitys osoittaisi heprean sanan "'im" merkityskentän olevan laajempi kuin suomenkielen sana "kanssa" merkitys on. Eli sanat eivät täysin vastaa toisiaan.

Kai

Sanot kaikkien vastauksissa eksegetiikan olleen hakusessa, mutta et kuitenkaan esitä vastinetta? Toteat Ellen White värittäneen Raamatun tekstejä, aikansa hengen mukaisesti, mutta et linjaa miten se liittyy syntiinlankeemus kertomukseen? Se on totta, kun tuot esille sen näkökohdan, että ”im” ei vastaa täysin semanttisesti suomenkielen sanaa ”kanssa”. Mutta sitä et kommentoi, että jos tarkastelee miten ensimmäinen Mooseksen kirja käyttää sitä (97 kertaa), käyttömerkitys on varsin yksioikoinen.

– Jumalan kanssa … Lootin kanssa … Abraham meni miesten kanssa … Lootin tyttäret menivät Lootin kanssa … Abraham oli Abimelekin kanssa … Jumala oli Abrahamin kanssa … Abraham meni Iisakin kanssa … söivät ja joivat hänen kanssa … lähdetkö tämän miehen kanssa … lampaiden kanssa … Lean kanssa … siskoni kanssa … veljet hänen kanssa … 400 miehen kanssa …

Pari yksittäistä tapausta kertoo siitä, miten kokoaikainen välitön läheisyys ei ole välttämätöntä; Jaakob oli elänyt kaksikymmentä vuotta Labanin kanssa, eikä se todellakaan tarkoita, että hän olisi koko ajan ollut Labanin seurassa! Samoin Lootin tyttäret asuivat Lootin kanssa. Eli, Eeva asusti paratiisissa Adamin kanssa ja niinpä hedelmän antaminen Adamille, siis läheiselleen, sisältyy myös merkityskokonaisuuteen.

Mutta sitten toisaalta, kerronta muilta osilta tukee ajatusta yhteistuumallisesta toiminnasta; kun HE SÖIVÄT HEIDÄN silmänsä avautuivat, ja HE HUOMASIVAT olevansa alasti. Pointti on siinä, että jos Ellen White ei olisi sattumoisin kommentoinut Eevan olleen yksin puun luona, tuskin yksikään, vakavasti otettava adventisti eksegeetti, lähtisi edes esittämään tekstille sellaista oletteista näkökohtaa? Eikö tästä ole kyse?


1Moos 3:6; 3:12; 13:1; 13:14; 18:16; 18:23; 18:25; 19:19; 19:30; 19:32; 19:34; 19:35; 20:9; 20:13; 21:10; 21:10; 21:22; 21:23; 21:23; 21:23; 22:5; 23:4; 23:4; 24:12; 24:14; 24:25; 24:27; 24:54; 24:58; 25:11; 26:3; 26:16; 26:20; 26:20; 26:28; 26:28; 26:29; 26:29; 27:44; 28:15; 28:20; 29:6; 29:9; 29:9; 29:14; 29:19; 29:25; 29:27; 29:30; 30:8; 30:15; 30:16; 31:2; 31:3; 31:5; 31:7; 31:23; 31:24; 31:29; 31:29; 31:31; 31:32; 31:32; 31:38; 31:50; 32:5; 32:7; 32:10; 32:13; 32:25; 32:26; 32:29; 32:29; 33:1; 33:15; 35:2; 35:3; 35:4; 35:6; 39:7; 39:10; 39:12; 39:14; 40:14; 41:32; 42:38; 43:34; 44:29; 44:32; 44:33; 46:4; 47:29; 47:30; 48:1; 48:12; 48:21; 50:9

Kai_A kirjoitti:

Ensiksi ehdotus: kannattaisi varmaan avata erillinen EGW palsta, jonne kaikki häneen ihastuneet voivat päivittäin kokoontua häntä puolustamaan tai vastustamaan.

Toiseksi tämänkin juttusarjan kommentit osoittavat, että EGW tulkinta on pahasti hukkunut niin hänen puolustajiltaan kuin vastustajiltakin.

EGWhän ei määrittele, mitä Raamattu sanoo vaan sen tekee Raamattu. Yleensähän kaikki, jotka Raamatun tapahtumia uudelleen kertovat tekstissään tai puheessaan, lisäävät niihin jonkinlaista väriä. Esimerkki: harvat pystyvät kertomaan vaikka tarinaa siitä, kuinka Aabraham menee uhraamaan poikaansa Iisakia ilman, että sanovat jotakin siitä ristiriidasta tai tuskasta, mikä Aabrahamin mielessä lienee ollut. Mutta Raamattu ei sellaisesta puhu mitään! Tunteet eivät Raamatun kuvauksessa saa puolta sanaa... Mielenkiintoinen juttu muuten, kun muutamassa muussa Aabraham kertomuksessa on kohtia, jotka antavat tunteista edes vihjeen. Mutta ei tässä.

Onko siis väärin, jos joku Aabrahamista puhuessaan kertoo hänen tunteistaan?? Mielestäni ei, vaikka itse parhaiten nautinkin vähän karusta Raamatun selityksestä, jossa tekstiin ei paljoa lisätä.

Hyväksyn kuitenkin sen, että aina alkukirkon päivistä on kristilliseen tapaan kuulunut se, lisätä Raamatun tulkintaa ja väriä... joinakin aikoina tämä on ollut vähäistä, toisina (niinkuin ehkä 1800-luvulla) sitä on tehty liikaakin.

EGW harrastaa tällaista tekstin värittämistä. Hän itse oli kuitenkin sen verran tälle palstalle kirjoittajia fiksumpi, että totesi, ettei hänen johonkin Raamatun tekstiin tai kertomukseen kirjoittamiaan kommentteja ole tarkoitettu ainoaksi oikeaksi selitykseksi. Hän ei siis antanut niille mitään sädekehänhohtoista asemaa. Selkeämmin kuin monet palstalaiset, hän ymmärsi sen, ettei hänen tekstinsä koskaan tai missään voi nousta Raamatun yläpuolelle.

Itse asiassa EGW nuhteli ihmisiä, jotka tekivät jostakin hänen Raamatun tulkinnastaan ainoan oikean. Eli on ihan vakava virhe lähtökohdissa, jos adventisti yrittää Raamatulla todistaa, että jonkun Raamattuun liittyvän asian täytyy olla näin, kun EGWkin niin sanoo. Sen sijaan adventismia tai EGWtä heikoisti tuntevalle täytyy tietenkin antaa anteeksi, että yrittää tällä tavoin todistaa EGWtä erehtyneeksi. Perusteet tdisteluilta tietenkin putoavat, jos tajuaa ettei EGW itse tai adventtiseurakunta yleisesti anna tämäntapaisille EGW kommenteille mitään asemaa, mikä nostaisi ne Raamatun yläpuolelle tai edes sen rinnalle. Ne ovat vain yritys antaa kertomukiin elämää ja väriä.

Ehkä asiaan antaa perspektiiviä se, että kuvittelen, mikäli viitsisin, voivani helposti löytää muutaman esimerkin, joissa EGW antaa johonkin Raamatun kertomukseen merkityksen, jota alkuteksti ei tue ja joka mielestäni on siksi virheellinen (näin jo siksi, että hän käytti kuningas Jaakon käännöstä, joka useammassa kohdassa ei vastaa sitä, mitä nyt ajattelemme alkutekstin tarkoittavan).

Sitten tietenkin voisin varmaankin löytää väitteitä, joita ei Raamatulla voida todistaa oikeiksi sen enempää kuin vääriksikään... ja varmaan myös niitä, jossa hänen tulkintansa "värittää" tekstiä alkutekstin kanssa sopusoinnussa.

Mutta jokaisen asian todellinen laita ja adventismin totuudellisuus tai virheet ratkottakoon Raamatulla, ei EGWllä.

---

Tässä mainitussa tapauksessa se, mitä hyvän ja pahantiedon puulla tapahtui pitää siis selvittää pelkästään sillä, mitä Raamattu (1. Mooseksen kirja tai Paavali) asiasta kirjoittavat. En ryhdy omaa kantaani tuputtamaan, mutta joka haluaa tietää, mitä tekstissä käytetty sana "'im" ("kanssa") merkitsee niin voi jonkinmoisella vaivalla, pienellä tuurilla ja kohtalaisella englannin tai saksan kielen taidolla löytää sanalle merkityksen hyvästä sanakirjasta... tai vähän pienemmällä taidolla voi yksinkertaisesti käyttää vaikka hakusakirjaa ja etsiä muita Genesiksen tekstejä, joissa sama sana on käytössä.

Veikkaukseni on, että moinen selvitys osoittaisi heprean sanan "'im" merkityskentän olevan laajempi kuin suomenkielen sana "kanssa" merkitys on. Eli sanat eivät täysin vastaa toisiaan.

Kai

Lue lisää

Kyllä te olette kirkkokuntana sotkeutuneet itse Ellenin verkkoihinne.http://www.earlysda.com/christexp/christian-experiences.html#The Open and Shut Door. Sekä -->>http://www.adventtikirkko.fi/opetus/profet.htm Perusluonteiset opinkohdat 17
PROFETOIMISEN LAHJA

Yksi Pyhän Hengen lahjoista on profetoimisen lahja. Tämä lahja kuuluu jään-nösseurakunnan tuntomerkkeihin, ja se ilmeni Ellen G. Whiten palvelutyössä. Hän oli Herran sanansaattaja, jonka kirjoitukset ovat jatkuvana ja arvovaltaisena totuuden lähteenä ja tarjoavat seurakunnalle lohdutusta, ohjausta, opetusta ja ojennusta. Ne myös ilmaisevat selvästi, että Raamattu on se normi, jolla kaikki opetukset ja kokemukset on koeteltava. ///// Kirkkonne itse johdattelee Elleniin. Missään kirkkonne esittelyssä ei kehoiteta noin kuin viestissäsi puolustelet. Teidän esitteenne johdattaa luottamaan EGW:hen ilman ennakkovaroittelua. Ja täällä on jokaisen nähtävillä, mihin se on seurakuntalaisenne johtanut. Eihän täällä olisi kiistaa EGW:stä nähdyllä tavalla, ellei adventisteista löytyisi kiihkoilijoita Ellenin esittelijöiksi ja puolustajiksi. Koko soppa Ellenin ympärille on tullut adventistien tuomana kirjaesittelyillään ja täällä viesteuillään. Ei kukaan muu kuin adventtikirkko itse ole tuonut EGWn tuotantoa suomalaisten luettavaksi. Tämä on tasan varmaa. Eikä teillä esiintyvä asenne EGW:hen ole kristinuskon mukaista tervettä kriittisyyttä.

saako sanotuksi kirjoitti:

Sanot kaikkien vastauksissa eksegetiikan olleen hakusessa, mutta et kuitenkaan esitä vastinetta? Toteat Ellen White värittäneen Raamatun tekstejä, aikansa hengen mukaisesti, mutta et linjaa miten se liittyy syntiinlankeemus kertomukseen? Se on totta, kun tuot esille sen näkökohdan, että ”im” ei vastaa täysin semanttisesti suomenkielen sanaa ”kanssa”. Mutta sitä et kommentoi, että jos tarkastelee miten ensimmäinen Mooseksen kirja käyttää sitä (97 kertaa), käyttömerkitys on varsin yksioikoinen.

– Jumalan kanssa … Lootin kanssa … Abraham meni miesten kanssa … Lootin tyttäret menivät Lootin kanssa … Abraham oli Abimelekin kanssa … Jumala oli Abrahamin kanssa … Abraham meni Iisakin kanssa … söivät ja joivat hänen kanssa … lähdetkö tämän miehen kanssa … lampaiden kanssa … Lean kanssa … siskoni kanssa … veljet hänen kanssa … 400 miehen kanssa …

Pari yksittäistä tapausta kertoo siitä, miten kokoaikainen välitön läheisyys ei ole välttämätöntä; Jaakob oli elänyt kaksikymmentä vuotta Labanin kanssa, eikä se todellakaan tarkoita, että hän olisi koko ajan ollut Labanin seurassa! Samoin Lootin tyttäret asuivat Lootin kanssa. Eli, Eeva asusti paratiisissa Adamin kanssa ja niinpä hedelmän antaminen Adamille, siis läheiselleen, sisältyy myös merkityskokonaisuuteen.

Mutta sitten toisaalta, kerronta muilta osilta tukee ajatusta yhteistuumallisesta toiminnasta; kun HE SÖIVÄT HEIDÄN silmänsä avautuivat, ja HE HUOMASIVAT olevansa alasti. Pointti on siinä, että jos Ellen White ei olisi sattumoisin kommentoinut Eevan olleen yksin puun luona, tuskin yksikään, vakavasti otettava adventisti eksegeetti, lähtisi edes esittämään tekstille sellaista oletteista näkökohtaa? Eikö tästä ole kyse?


1Moos 3:6; 3:12; 13:1; 13:14; 18:16; 18:23; 18:25; 19:19; 19:30; 19:32; 19:34; 19:35; 20:9; 20:13; 21:10; 21:10; 21:22; 21:23; 21:23; 21:23; 22:5; 23:4; 23:4; 24:12; 24:14; 24:25; 24:27; 24:54; 24:58; 25:11; 26:3; 26:16; 26:20; 26:20; 26:28; 26:28; 26:29; 26:29; 27:44; 28:15; 28:20; 29:6; 29:9; 29:9; 29:14; 29:19; 29:25; 29:27; 29:30; 30:8; 30:15; 30:16; 31:2; 31:3; 31:5; 31:7; 31:23; 31:24; 31:29; 31:29; 31:31; 31:32; 31:32; 31:38; 31:50; 32:5; 32:7; 32:10; 32:13; 32:25; 32:26; 32:29; 32:29; 33:1; 33:15; 35:2; 35:3; 35:4; 35:6; 39:7; 39:10; 39:12; 39:14; 40:14; 41:32; 42:38; 43:34; 44:29; 44:32; 44:33; 46:4; 47:29; 47:30; 48:1; 48:12; 48:21; 50:9

Lue lisää

Adventtikirkko on tuonut miljoonittain kiistelyä aiheuttavia asioita, joita emme löydä Raamatusta. Näille he perustavat uskosa opinkohtia. Raamattua tuntemattomat yksinkertaiset ihmiset eivät ole enää adventtikirkossa perillä mikä löytyy Raamatusta ja mitä sieltä ei löydy. Väitteissään he tukeutuvat kirkkonsa Raamatuntulkintoihin mutta Raamattua he eivät käytä edes vahingossa perusteluissaan.Ja jos käyttävätkin, niin käyttävät adventtikirkossa oppimallaan tavalla, jota uskovat ainoana totuutenaan. EGW on ollut niin tuottelias,(ja epäjohdonmukainen) että hänen esittämiään oppeja on lähes mahdotonta kumota järjellisesti, koska niistä itsestään puuttuu järjellisyys ja johdonmukaisuus. Niistä voi aina sanoa, ettei ne tarkoita vastakeskustelijan tarkoittamaa, ja sitten esitellä Ellenin tuotannosta kohtia, joilla se osoitetaan.

sanon minä kirjoitti:

Kyllä te olette kirkkokuntana sotkeutuneet itse Ellenin verkkoihinne.http://www.earlysda.com/christexp/christian-experiences.html#The Open and Shut Door. Sekä -->>http://www.adventtikirkko.fi/opetus/profet.htm Perusluonteiset opinkohdat 17
PROFETOIMISEN LAHJA

Yksi Pyhän Hengen lahjoista on profetoimisen lahja. Tämä lahja kuuluu jään-nösseurakunnan tuntomerkkeihin, ja se ilmeni Ellen G. Whiten palvelutyössä. Hän oli Herran sanansaattaja, jonka kirjoitukset ovat jatkuvana ja arvovaltaisena totuuden lähteenä ja tarjoavat seurakunnalle lohdutusta, ohjausta, opetusta ja ojennusta. Ne myös ilmaisevat selvästi, että Raamattu on se normi, jolla kaikki opetukset ja kokemukset on koeteltava. ///// Kirkkonne itse johdattelee Elleniin. Missään kirkkonne esittelyssä ei kehoiteta noin kuin viestissäsi puolustelet. Teidän esitteenne johdattaa luottamaan EGW:hen ilman ennakkovaroittelua. Ja täällä on jokaisen nähtävillä, mihin se on seurakuntalaisenne johtanut. Eihän täällä olisi kiistaa EGW:stä nähdyllä tavalla, ellei adventisteista löytyisi kiihkoilijoita Ellenin esittelijöiksi ja puolustajiksi. Koko soppa Ellenin ympärille on tullut adventistien tuomana kirjaesittelyillään ja täällä viesteuillään. Ei kukaan muu kuin adventtikirkko itse ole tuonut EGWn tuotantoa suomalaisten luettavaksi. Tämä on tasan varmaa. Eikä teillä esiintyvä asenne EGW:hen ole kristinuskon mukaista tervettä kriittisyyttä.

Lue lisää

"Ne (EGW:N kirjoitukset) myös ilmaisevat selvästi, että Raamattu on se normi, jolla kaikki opetukset ja kokemukset on koeteltava."

Asia on juuri siten, kun Kai A esittää; EGW:n kirjoitukset tuovat lisäväriä Raamatun ketomuksiin. Itsekin saatamme "värittää" kertomaamme samalla tavalla lisäten siihen pieniä yksityiskohtia, joita ei tapahtumassa alun pitäen ole ollutkaan.

Tällä tavalla myös juorut saavat alkunsa, ja niistä tulee aivan muuta kuin mitä totuus oli. Riippuu koko ajan kertojan motiivista, tuleeko kertomuksesta hyvä vai paha. Meille on annettu oma järki, että voimme sen avulla miettiä, mitä luemme, mitä uskomme ja miten toimimme lukemamme suhteen.

Itse juuri luen "Aikakausien toivoa" rinnakkain Raamatun kanssa. Sehän kertoo Jeesuksen elämästä. Luen näitä siksi, että löysin pienen, vanhan vihkosen, jossa on joka päivälle oma osansa; vuoroin tuosta kirjasta ja vuoroin Raamatusta. Sen nimi on "Kohtaaminen Kristuksen kanssa". Voin näin punnita lukemaani Raaamatun valossa, enkä ole huomannut ristiriitaa kirjojen välillä. EGW:n kirja antaa lisäväriä Raamatun kertomuksiin, mutta antaa myöskin kirjailijan omia kommentteja siinä sivussa. Minun tehtäväni on uskoa enemmän Raamatun sanaan, jos koen jonkun asian olevan liiaksi "värittettynä".

Matt. 15:10-20 mukaan ei meitä saastuta enemmän se, mitä me kuulemme, näemme tai mitä luemme, vaan se mitä itse puhumme, kirjoitamme tai teemme. Omat tekemisemme tulevat meille synniksi tai tuomioksi.

annu42 kirjoitti:

"Ne (EGW:N kirjoitukset) myös ilmaisevat selvästi, että Raamattu on se normi, jolla kaikki opetukset ja kokemukset on koeteltava."

Asia on juuri siten, kun Kai A esittää; EGW:n kirjoitukset tuovat lisäväriä Raamatun ketomuksiin. Itsekin saatamme "värittää" kertomaamme samalla tavalla lisäten siihen pieniä yksityiskohtia, joita ei tapahtumassa alun pitäen ole ollutkaan.

Tällä tavalla myös juorut saavat alkunsa, ja niistä tulee aivan muuta kuin mitä totuus oli. Riippuu koko ajan kertojan motiivista, tuleeko kertomuksesta hyvä vai paha. Meille on annettu oma järki, että voimme sen avulla miettiä, mitä luemme, mitä uskomme ja miten toimimme lukemamme suhteen.

Itse juuri luen "Aikakausien toivoa" rinnakkain Raamatun kanssa. Sehän kertoo Jeesuksen elämästä. Luen näitä siksi, että löysin pienen, vanhan vihkosen, jossa on joka päivälle oma osansa; vuoroin tuosta kirjasta ja vuoroin Raamatusta. Sen nimi on "Kohtaaminen Kristuksen kanssa". Voin näin punnita lukemaani Raaamatun valossa, enkä ole huomannut ristiriitaa kirjojen välillä. EGW:n kirja antaa lisäväriä Raamatun kertomuksiin, mutta antaa myöskin kirjailijan omia kommentteja siinä sivussa. Minun tehtäväni on uskoa enemmän Raamatun sanaan, jos koen jonkun asian olevan liiaksi "värittettynä".

Matt. 15:10-20 mukaan ei meitä saastuta enemmän se, mitä me kuulemme, näemme tai mitä luemme, vaan se mitä itse puhumme, kirjoitamme tai teemme. Omat tekemisemme tulevat meille synniksi tai tuomioksi.

Lue lisää

Eli tulemmekin siihen toteamukseen, että mihin sitten tuollaista kirjojen röykkiötä oikein tyarvitaan? Jokaisenko pitää itse todeta oikeat ja väärät asiat???? Ja noin sanoo kirkkokunta, joka kehuu itsellään olevan profetian hengen lahjan!!!! Raamatusta siihen löytyy neuvo;1.Korinttolaiskirje:
14:24 Mutta jos kaikki profetoisivat ja joku uskosta tai opetuksesta osaton tulisi sisään, niin kaikki paljastaisivat hänet ja kaikki langettaisivat hänestä tuomion, ,,,,,,,,, ELI MIKSI TUOLLAINEN KIRKKO ei profetoi sitä, mikä on oikeaa ja mikä väärää, vaan päästää kirjat markkinoille, siirtäen vastuun savolaisten tapaan kuulijoille. Kuitenkin se mainostaa ylisanojen kera EGWn tuotantoa niitä levittäessään. Ristiriitaista, sanon minä!

saako sanotuksi kirjoitti:

Sanot kaikkien vastauksissa eksegetiikan olleen hakusessa, mutta et kuitenkaan esitä vastinetta? Toteat Ellen White värittäneen Raamatun tekstejä, aikansa hengen mukaisesti, mutta et linjaa miten se liittyy syntiinlankeemus kertomukseen? Se on totta, kun tuot esille sen näkökohdan, että ”im” ei vastaa täysin semanttisesti suomenkielen sanaa ”kanssa”. Mutta sitä et kommentoi, että jos tarkastelee miten ensimmäinen Mooseksen kirja käyttää sitä (97 kertaa), käyttömerkitys on varsin yksioikoinen.

– Jumalan kanssa … Lootin kanssa … Abraham meni miesten kanssa … Lootin tyttäret menivät Lootin kanssa … Abraham oli Abimelekin kanssa … Jumala oli Abrahamin kanssa … Abraham meni Iisakin kanssa … söivät ja joivat hänen kanssa … lähdetkö tämän miehen kanssa … lampaiden kanssa … Lean kanssa … siskoni kanssa … veljet hänen kanssa … 400 miehen kanssa …

Pari yksittäistä tapausta kertoo siitä, miten kokoaikainen välitön läheisyys ei ole välttämätöntä; Jaakob oli elänyt kaksikymmentä vuotta Labanin kanssa, eikä se todellakaan tarkoita, että hän olisi koko ajan ollut Labanin seurassa! Samoin Lootin tyttäret asuivat Lootin kanssa. Eli, Eeva asusti paratiisissa Adamin kanssa ja niinpä hedelmän antaminen Adamille, siis läheiselleen, sisältyy myös merkityskokonaisuuteen.

Mutta sitten toisaalta, kerronta muilta osilta tukee ajatusta yhteistuumallisesta toiminnasta; kun HE SÖIVÄT HEIDÄN silmänsä avautuivat, ja HE HUOMASIVAT olevansa alasti. Pointti on siinä, että jos Ellen White ei olisi sattumoisin kommentoinut Eevan olleen yksin puun luona, tuskin yksikään, vakavasti otettava adventisti eksegeetti, lähtisi edes esittämään tekstille sellaista oletteista näkökohtaa? Eikö tästä ole kyse?


1Moos 3:6; 3:12; 13:1; 13:14; 18:16; 18:23; 18:25; 19:19; 19:30; 19:32; 19:34; 19:35; 20:9; 20:13; 21:10; 21:10; 21:22; 21:23; 21:23; 21:23; 22:5; 23:4; 23:4; 24:12; 24:14; 24:25; 24:27; 24:54; 24:58; 25:11; 26:3; 26:16; 26:20; 26:20; 26:28; 26:28; 26:29; 26:29; 27:44; 28:15; 28:20; 29:6; 29:9; 29:9; 29:14; 29:19; 29:25; 29:27; 29:30; 30:8; 30:15; 30:16; 31:2; 31:3; 31:5; 31:7; 31:23; 31:24; 31:29; 31:29; 31:31; 31:32; 31:32; 31:38; 31:50; 32:5; 32:7; 32:10; 32:13; 32:25; 32:26; 32:29; 32:29; 33:1; 33:15; 35:2; 35:3; 35:4; 35:6; 39:7; 39:10; 39:12; 39:14; 40:14; 41:32; 42:38; 43:34; 44:29; 44:32; 44:33; 46:4; 47:29; 47:30; 48:1; 48:12; 48:21; 50:9

Lue lisää

Kiitos asiallisesta vastauksesta!

Olen aivan samaa mieltä kanssasi siitä, että valtaosa "'im" sanan käytöstä merkitsee vierellä oloa vaikka muutama mainitsemistasi kohdista ei edellytä välitöntä läsnäoloa vaan yhteen- tai yhteisöönkuuluvuutta jonkinlaisessa laajemmassa merkityksessä (esim. 6.18, 7.7 t. 13.1).

Kun sanalla on laaja merkityskenttä, tekstiyhteys ratkaiskoon. Teksti alkaa sillä, että käärme puhuttelee naista. Naisen silmissä hedelmä alkaa näyttää houkuttelevalta.
Köhler-Baumgartner antaa yhteisöön kuulumisen "'im" sanan ykkösmerkitykseksi ja esim. juutalainen Cassuto tulkitsee jakeen tässä merkityksessä - eli Adam olisi voinut olla kauempanakin.

Kuitenkin, jos luen tekstin alkukielellä, minulle tulee se vaikutelma, että koko juttuun tulee selityksen maku, jos väittää Adamin olleen kovin kaukana. Eli annan ääneni sille, että mister A oli suht lähellä.

En kuitenkaan väitä asiaa tietäväni.

Koko juttuni pointtihan oli, että ruuti kuluu hukkaan, kun se käytetään tällaisten kohtien setvimiseen. On totta, että monilta adventisteilta EGW hermeneutiikka on kateissa ja vaikka he teoriassa ymmärtäisivätkin, että Raamattu on se, joka ratkaisee, he kuitenkin lankeavat ansaan eivätkä anna Raamatun sanoa, mitä se sanoo.

Koska adventistien oma EGW tulkinta ei ole ollut johdonmukaista ja lisäksi hänen asemaansa koskevan opinkohdan sanavalintoja ei kannata hurrata, saavat adventistit ainakin osin syyttää tähänkin viestiketjuun liittyvästä kritiikistä itseään.

:) Kai

Kovin varovaisesti, vähän varkain, annat äänesi sille mahdollisuudelle, että todennäköisesti, tekstin henkeä myötäilen, Adam oli ilmeisestikin, suhteellisen oleellisesti mukana tapahtumasarjassa? Mitä tällainen vastaus kertoo Ellen White kommenttien roolista adventistisessa eksegetiikassa?

”Normaali” tilanne, tämä tarkoittane ihanne asiaintilaa, lienee sellainen, jossa eksegeetti voi vapaasti arvioida tekstistä nousevia eriäviä merkityskokonaisuuksia, joutumatta asettelemaan sanojansa, ikään kuin muistuttaakseen, ettei mitään yhtä ainutta oikeaa aukottomasti puolustettavaa lukutapaa varsinaisesti ole!

Toisaalta senkin korostuksen ymmärtäisi, jos tavoitteena on viestiä, ettei varauksetonta tulkintaa mistään tekstistä ole mahdollista antaa. Mutta, varauksellisuus; ”En kuitenkaan väitä asiaa tietäväni” toimii eksegetiikalle vieraana ilmaisuna, pikemminkin jonkinlaisena selustan turvaajana, myöntymisenä sille, että on olemassa mahdollisesti auktoritatiivisempi taho, joka ilmeisestikin väittää tietävänsä ja kuka katsoo voivansa haastaa sen? Koska kyse on tekstin tulkinnasta, eikä todellakaan tekstin kyseenalaistamisesta, tilanne on varsin epänormaali?

hissutellen kirjoitti:

Kovin varovaisesti, vähän varkain, annat äänesi sille mahdollisuudelle, että todennäköisesti, tekstin henkeä myötäilen, Adam oli ilmeisestikin, suhteellisen oleellisesti mukana tapahtumasarjassa? Mitä tällainen vastaus kertoo Ellen White kommenttien roolista adventistisessa eksegetiikassa?

”Normaali” tilanne, tämä tarkoittane ihanne asiaintilaa, lienee sellainen, jossa eksegeetti voi vapaasti arvioida tekstistä nousevia eriäviä merkityskokonaisuuksia, joutumatta asettelemaan sanojansa, ikään kuin muistuttaakseen, ettei mitään yhtä ainutta oikeaa aukottomasti puolustettavaa lukutapaa varsinaisesti ole!

Toisaalta senkin korostuksen ymmärtäisi, jos tavoitteena on viestiä, ettei varauksetonta tulkintaa mistään tekstistä ole mahdollista antaa. Mutta, varauksellisuus; ”En kuitenkaan väitä asiaa tietäväni” toimii eksegetiikalle vieraana ilmaisuna, pikemminkin jonkinlaisena selustan turvaajana, myöntymisenä sille, että on olemassa mahdollisesti auktoritatiivisempi taho, joka ilmeisestikin väittää tietävänsä ja kuka katsoo voivansa haastaa sen? Koska kyse on tekstin tulkinnasta, eikä todellakaan tekstin kyseenalaistamisesta, tilanne on varsin epänormaali?

Lue lisää

Onhan Raamatussa paljon tekstejä, joita voi aivan rehellisesti tulkita useammalla kuin yhdellä tavalla - jotka joskus ovat jopa vastakkaisia.

Joissakin tapauksissa voi merkitystä etsiä Raamatun laajemmasta kontekstista, mutta silloin, kun kysymyksessä ei ole teologisesti tärkeä asia voi olla viisaampaa hiiviskellä siellä huopatossujen puolella kuin pitää kovaa ääntä jostakin, millä ei ole oleellista merkitystä jos Raamattu ei asiaa yksiselitteisesti määrittele.

Kai

Kai_A kirjoitti:

Kiitos asiallisesta vastauksesta!

Olen aivan samaa mieltä kanssasi siitä, että valtaosa "'im" sanan käytöstä merkitsee vierellä oloa vaikka muutama mainitsemistasi kohdista ei edellytä välitöntä läsnäoloa vaan yhteen- tai yhteisöönkuuluvuutta jonkinlaisessa laajemmassa merkityksessä (esim. 6.18, 7.7 t. 13.1).

Kun sanalla on laaja merkityskenttä, tekstiyhteys ratkaiskoon. Teksti alkaa sillä, että käärme puhuttelee naista. Naisen silmissä hedelmä alkaa näyttää houkuttelevalta.
Köhler-Baumgartner antaa yhteisöön kuulumisen "'im" sanan ykkösmerkitykseksi ja esim. juutalainen Cassuto tulkitsee jakeen tässä merkityksessä - eli Adam olisi voinut olla kauempanakin.

Kuitenkin, jos luen tekstin alkukielellä, minulle tulee se vaikutelma, että koko juttuun tulee selityksen maku, jos väittää Adamin olleen kovin kaukana. Eli annan ääneni sille, että mister A oli suht lähellä.

En kuitenkaan väitä asiaa tietäväni.

Koko juttuni pointtihan oli, että ruuti kuluu hukkaan, kun se käytetään tällaisten kohtien setvimiseen. On totta, että monilta adventisteilta EGW hermeneutiikka on kateissa ja vaikka he teoriassa ymmärtäisivätkin, että Raamattu on se, joka ratkaisee, he kuitenkin lankeavat ansaan eivätkä anna Raamatun sanoa, mitä se sanoo.

Koska adventistien oma EGW tulkinta ei ole ollut johdonmukaista ja lisäksi hänen asemaansa koskevan opinkohdan sanavalintoja ei kannata hurrata, saavat adventistit ainakin osin syyttää tähänkin viestiketjuun liittyvästä kritiikistä itseään.

:) Kai

Lue lisää

"Se teidän jumalanne panee omenapuun keskelle puutarhaa ja sanoo, että tehkää te tyypit mitä vaan, mutta älkää ihmeessä syökö omenaa. Ja yllätys, yllätys: ne syövät omenaa ja jumala hyppää esiin puskan takaa ja huutaa 'Sainpas teidät kiikkiin!' Ihan samantekevää olisi ollut vaikka eivät olisi syöneetkään siitä".

Ymmärrän rakentavan ja sovittelevan linjan mielekkyyden korostamisen tärkeyden, onko millään muulla lopulta merkitystä? Ja se on tämänkin pienen keskustelun ytimessä. Ehkei Adamin fyysisellä sijainnilla ole sitä suurta teologista merkitystä, jota peräänkuulutetaan. Toisaalta, ehkä sitäkin huomattavampi yhteiskunnallinen kerrannaisvaikutus ja ehkäpä juuri siksi miehillä on ollut taipumusta hissutella tässä asiassa. Sitä enemmän Eevan toiminta eriytetään Adamin läsnäolosta tapahtumassa, sen suuremmaksi muodostuu naisen syyllistäminen ja miehen erinomaisuuden valheellinen pönkittäminen.

Kai_A kirjoitti:

Onhan Raamatussa paljon tekstejä, joita voi aivan rehellisesti tulkita useammalla kuin yhdellä tavalla - jotka joskus ovat jopa vastakkaisia.

Joissakin tapauksissa voi merkitystä etsiä Raamatun laajemmasta kontekstista, mutta silloin, kun kysymyksessä ei ole teologisesti tärkeä asia voi olla viisaampaa hiiviskellä siellä huopatossujen puolella kuin pitää kovaa ääntä jostakin, millä ei ole oleellista merkitystä jos Raamattu ei asiaa yksiselitteisesti määrittele.

Kai

Lue lisää

"Me tiedämme, että laki on hengellinen. Minä sitä vastoin olen turmeltunut ihminen, synnin orjaksi myyty. En edes ymmärrä, mitä teen: en tee sitä, mitä tahdon, vaan sitä, mitä vihaan. Ja jos kerran teen sitä, mitä en tahdo, silloin myönnän, että laki on hyvä. Niinpä en enää tekään itse sitä, mitä teen, vaan sen tekee minussa asuva synti."

Kuulostaako oudolta, jos sanon, ettei ole mitään väliä sillä, kenen suulla Paavali tässä puhuu. Nimittäin pelastuksen näkökulmasta tässä maailmassa on vain yhdenlaisia ihmisiä. Niitä, jotka ovat syntisiä ja tarvitsevat pelastusta. Toinen ajateltavissa oleva vaihtoehto olisi puhtaat ja Jumalan silmissä moitteettomat ihmiset. Niitä vain ei täällä koskaan tule vastaan. Valitettavasti myytti tällaisista hyvistä ihmisistä tuntuu elävän sitkeästi.

Kai_A kirjoitti:

Onhan Raamatussa paljon tekstejä, joita voi aivan rehellisesti tulkita useammalla kuin yhdellä tavalla - jotka joskus ovat jopa vastakkaisia.

Joissakin tapauksissa voi merkitystä etsiä Raamatun laajemmasta kontekstista, mutta silloin, kun kysymyksessä ei ole teologisesti tärkeä asia voi olla viisaampaa hiiviskellä siellä huopatossujen puolella kuin pitää kovaa ääntä jostakin, millä ei ole oleellista merkitystä jos Raamattu ei asiaa yksiselitteisesti määrittele.

Kai

Lue lisää

Kyllä tuolla Paratiisin tapahtumalla on merkitystä. Siksihän Paavalikin käytti sitä tilannetta todistaessaan naisen asemaa opettamisessa. Jos tilanteessa ei olisi Raamatullista opettavaisuutta, ei Paavali olisi sitä ottanut mainitakseen. Kun ajatellaan jokaista Raamatun alun lukujen lausetta. niillä jo asetetaan monta yleistä Raamatun peruspilaria paikoilleen. Sekin, että ensimmäisen tottelemattomuuden tekijä ei ollut Aadam, joka tuli ensiksi suoraan Jumalan "kädestä", osoittaa erään periaatteen. Ja Aadamin viittaus Jumalalle, ikäänkuin syyttäen, kuuluu myös niihin yksityiskohtiin; - 3:12 Mies vastasi: "Vaimo, jonka annoit olemaan minun kanssani, antoi minulle siitä puusta, ja minä söin." Asiaanhan kuuluu , että miehen sanat olivat haaste Jumalalle. Ilman sanoja ei olisi ollut haastetta. -"3:13 Niin Herra Jumala sanoi vaimolle: "Mitäs olet tehnyt?" Vaimo vastasi: "Käärme petti minut, ja minä söin." Koko keskustelu on Raamatun kannalta tärkeää, vaikka se ei sitä ensinäkemältä siltä näyttäisikään. Viittaan tällä siihen, mitä me arvostelemme Ellen G. Whiten opetruksissa. Sillä meidän pitää ottaa huomioon, että Raamatun sanoilla on merkitystä hengellisessä mielessä, mutta Ellenin Raamatusta poikkeavilla sanoilla ei ole merkitystä. Merkitystä ei olisi siltikään, vaikka Ellenin kertomat asiat olisivat tottakin. Toinenkin puoli Ellenin opettamisissa on . Sama merkitys joka on "sanotuksi tulleilla sanoilla". Ellenin lisäämillä asioilla on monenlaisia merkityksiä, jotka tulevat siitä, että sanoessaan lisää Raamatun kertomiseen, Ellen hakee itselleen auktoriteettiasemaa yli Raamatun opetusten RIIPPUMATTA OVATKO NE TOSIA TAI EIVÄT. Muistammehan mitä Jumala sanoo Moosekselle ennen faaraon luo menoa. - "2.Mooseksen kirja:
4:16 Ja hän on puhuva sinun puolestasi kansalle; niin hän on oleva sinulla suuna, ja sinä olet oleva hänellä Jumalana."

Reidari kirjoitti:

Kyllä tuolla Paratiisin tapahtumalla on merkitystä. Siksihän Paavalikin käytti sitä tilannetta todistaessaan naisen asemaa opettamisessa. Jos tilanteessa ei olisi Raamatullista opettavaisuutta, ei Paavali olisi sitä ottanut mainitakseen. Kun ajatellaan jokaista Raamatun alun lukujen lausetta. niillä jo asetetaan monta yleistä Raamatun peruspilaria paikoilleen. Sekin, että ensimmäisen tottelemattomuuden tekijä ei ollut Aadam, joka tuli ensiksi suoraan Jumalan "kädestä", osoittaa erään periaatteen. Ja Aadamin viittaus Jumalalle, ikäänkuin syyttäen, kuuluu myös niihin yksityiskohtiin; - 3:12 Mies vastasi: "Vaimo, jonka annoit olemaan minun kanssani, antoi minulle siitä puusta, ja minä söin." Asiaanhan kuuluu , että miehen sanat olivat haaste Jumalalle. Ilman sanoja ei olisi ollut haastetta. -"3:13 Niin Herra Jumala sanoi vaimolle: "Mitäs olet tehnyt?" Vaimo vastasi: "Käärme petti minut, ja minä söin." Koko keskustelu on Raamatun kannalta tärkeää, vaikka se ei sitä ensinäkemältä siltä näyttäisikään. Viittaan tällä siihen, mitä me arvostelemme Ellen G. Whiten opetruksissa. Sillä meidän pitää ottaa huomioon, että Raamatun sanoilla on merkitystä hengellisessä mielessä, mutta Ellenin Raamatusta poikkeavilla sanoilla ei ole merkitystä. Merkitystä ei olisi siltikään, vaikka Ellenin kertomat asiat olisivat tottakin. Toinenkin puoli Ellenin opettamisissa on . Sama merkitys joka on "sanotuksi tulleilla sanoilla". Ellenin lisäämillä asioilla on monenlaisia merkityksiä, jotka tulevat siitä, että sanoessaan lisää Raamatun kertomiseen, Ellen hakee itselleen auktoriteettiasemaa yli Raamatun opetusten RIIPPUMATTA OVATKO NE TOSIA TAI EIVÄT. Muistammehan mitä Jumala sanoo Moosekselle ennen faaraon luo menoa. - "2.Mooseksen kirja:
4:16 Ja hän on puhuva sinun puolestasi kansalle; niin hän on oleva sinulla suuna, ja sinä olet oleva hänellä Jumalana."

Lue lisää

sitten olikin kyse. Te ette hyväksy Jumalan asettamia auktoriteetteja, vaan haluatte määritellä itse, mitkä auktoriteetit otatte.

Ellen Whiten auktoriteetti on Jumalan sanansaattajan auktoriteetti, ei enempää, ei vähempää. Tämä on Jumalan asetus, ei ihmisten.

Olisi viisasta, jos te joskus edes vilkaisisitte, mitkä ovat Ellen Whiten kirjoitusten suuret pääteemat ja linjat. Saattaisit yllättyä. Sen nimittäin voi ilmaista sanoilla "Christ our Righteousness".

tuosta tässä kaikessa kirjoitti:

sitten olikin kyse. Te ette hyväksy Jumalan asettamia auktoriteetteja, vaan haluatte määritellä itse, mitkä auktoriteetit otatte.

Ellen Whiten auktoriteetti on Jumalan sanansaattajan auktoriteetti, ei enempää, ei vähempää. Tämä on Jumalan asetus, ei ihmisten.

Olisi viisasta, jos te joskus edes vilkaisisitte, mitkä ovat Ellen Whiten kirjoitusten suuret pääteemat ja linjat. Saattaisit yllättyä. Sen nimittäin voi ilmaista sanoilla "Christ our Righteousness".

Lue lisää

ellenille ei ole annettu Jumalalta mmitään asemaa kristityitä koskemaan. Hänen asemansa on olla väkevän eksytyksen täytäntööntuojana. Paavali todistaa vedenpitävästi naisen sopimattomuuden sanomien välittäjäksi muuten, paitsi vääränä profeettana. Asiasta on ihan turhaa edes keskustella. Edessäni on eräs Ellen G. Whiten kirja joka on täynnä uskomattomia kuvauksia Paratiisin tapahtumista . Kaikki tarina on niin satuun viittaavaa kirjailijan vapautta osoittavaa, että tuollainen on mitä mielettömintä Raamatun kertomusten vääristelyä. Mitään hänen kirjoittamaansa asiaa emme löydä Raamatun vahvistamana. Kirjan nimi on "Education" copyright 1903 by Mrs. E.G. White/ copyright 1952 by E.G. White Publications

Suap Toestoo kirjoitti:

Adventtikirkko on tuonut miljoonittain kiistelyä aiheuttavia asioita, joita emme löydä Raamatusta. Näille he perustavat uskosa opinkohtia. Raamattua tuntemattomat yksinkertaiset ihmiset eivät ole enää adventtikirkossa perillä mikä löytyy Raamatusta ja mitä sieltä ei löydy. Väitteissään he tukeutuvat kirkkonsa Raamatuntulkintoihin mutta Raamattua he eivät käytä edes vahingossa perusteluissaan.Ja jos käyttävätkin, niin käyttävät adventtikirkossa oppimallaan tavalla, jota uskovat ainoana totuutenaan. EGW on ollut niin tuottelias,(ja epäjohdonmukainen) että hänen esittämiään oppeja on lähes mahdotonta kumota järjellisesti, koska niistä itsestään puuttuu järjellisyys ja johdonmukaisuus. Niistä voi aina sanoa, ettei ne tarkoita vastakeskustelijan tarkoittamaa, ja sitten esitellä Ellenin tuotannosta kohtia, joilla se osoitetaan.

Lue lisää

Mitäs Antti sulle kuuluu nykyään?

ei puhuta halaistua sanaa Aadamista puun luona. Eikä käärme puhu mitään Aadamille. Vuoropuhelu käydään vain käärmeen ja Eevan kanssa. Silti Jumala piti Aadamia syyllisempänä kuin Eevaa, koska puhuttelee Aadamia ensin.

Raamatussa kirjoitti:

ei puhuta halaistua sanaa Aadamista puun luona. Eikä käärme puhu mitään Aadamille. Vuoropuhelu käydään vain käärmeen ja Eevan kanssa. Silti Jumala piti Aadamia syyllisempänä kuin Eevaa, koska puhuttelee Aadamia ensin.

Lue lisää

1Moos 3:6 "Ja vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä; ja hän otti sen hedelmästä ja söi ja antoi myös miehellensä, joka oli hänen kanssansa, ja hänkin söi".

-joka oli hänen kanssansa.
Adam oli hänen kanssaan, kuten jokainen normaali mies olisi hänen sijassaan ollut.

herramrks kirjoitti:

1Moos 3:6 "Ja vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä; ja hän otti sen hedelmästä ja söi ja antoi myös miehellensä, joka oli hänen kanssansa, ja hänkin söi".

-joka oli hänen kanssansa.
Adam oli hänen kanssaan, kuten jokainen normaali mies olisi hänen sijassaan ollut.

Lue lisää

on disjunktio. Ei ollut ennenkuin Eeva hakeutui takaisin hänen luokseen ja antoi hedelmän syötäväksi. Sanat "oli hänen kanssaan" viittaa vain siihen, että Aadam oli siellä puutarhassa, ei siihen, että hän olisi ollut siellä puun vierellä. Paavali sanoo suoraan, että käärme petti Eevan, mutta ei Aadamia.

alkutekstissä kirjoitti:

on disjunktio. Ei ollut ennenkuin Eeva hakeutui takaisin hänen luokseen ja antoi hedelmän syötäväksi. Sanat "oli hänen kanssaan" viittaa vain siihen, että Aadam oli siellä puutarhassa, ei siihen, että hän olisi ollut siellä puun vierellä. Paavali sanoo suoraan, että käärme petti Eevan, mutta ei Aadamia.

Lue lisää

Näytä minulle raamatusta että Eeva otti omenan ja hakeutui takaisin Adamin luokse...

Raamattu ei anna ymmärtää tai sano suoraan että Eeva olisi ollut yksin. Sen sijaan sanoo ihan päinvastaista.
Käärme petti Eevan, kuten P sanoi, eikä tässä lauseessa mainita Adamia.

Kertoisitko tarkemmin miksi uskot että "oli hänen kanssaan" tarkoittaisi tuossa "oli muualla ja Eeva meni ja vei hedelmän hänellekin purtavaksi"?

Sinänsähän tämä ei ole mikään suuri opillinen kynnyskysymys.

Edelleenkin olen sitä mieltä että Adam seurasi Eevaa kyllä aika tiiviisti. Uskon että moni mies on samaa mieltä.

Raamatussa kirjoitti:

ei puhuta halaistua sanaa Aadamista puun luona. Eikä käärme puhu mitään Aadamille. Vuoropuhelu käydään vain käärmeen ja Eevan kanssa. Silti Jumala piti Aadamia syyllisempänä kuin Eevaa, koska puhuttelee Aadamia ensin.

Lue lisää

Adventistilla ei näytä olevan niin vähästä kohtaa Raamatussa, etteikö sitä väärennettäis? Sanoit Aadamia syyllisemmäksi mutta Raamattu taas Eevaa;1.tim.2:11. Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena;
12. mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa.
13. Sillä Aadam luotiin ensin, sitten Eeva;
14. eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen.

alkutekstissä kirjoitti:

on disjunktio. Ei ollut ennenkuin Eeva hakeutui takaisin hänen luokseen ja antoi hedelmän syötäväksi. Sanat "oli hänen kanssaan" viittaa vain siihen, että Aadam oli siellä puutarhassa, ei siihen, että hän olisi ollut siellä puun vierellä. Paavali sanoo suoraan, että käärme petti Eevan, mutta ei Aadamia.

Lue lisää

Kysymyksessä näyttää olevan se, mitä "hänen kanssaan" tarkoittaa? Heprean kielessä on selvää, että sana "kanssaan" ei tarkoita kaukana toisistaan. "Kanssaan" on hepreaksi; 'im, eem; Theological Wordbook of the Old Testament määrittelee 'im - sanan: "kanssa, jonkin sivulla, vieressä, keskuudessa, olla mukana. ...Se ilmaisee käsitystä mukaan lukemisesta, yhteishengestä, seurasta. ...Perusajatus, joka välittyy, on yhteenkuuluvuus, toveruus, yhteiset kokemukset." –s.676,677. Heprealais-Englantilainen Sanakirja määritelee 'im’in: "jonkun kanssa, tai jonkun "ryhmässä."-s.196.

´im kirjoitti:

Kysymyksessä näyttää olevan se, mitä "hänen kanssaan" tarkoittaa? Heprean kielessä on selvää, että sana "kanssaan" ei tarkoita kaukana toisistaan. "Kanssaan" on hepreaksi; 'im, eem; Theological Wordbook of the Old Testament määrittelee 'im - sanan: "kanssa, jonkin sivulla, vieressä, keskuudessa, olla mukana. ...Se ilmaisee käsitystä mukaan lukemisesta, yhteishengestä, seurasta. ...Perusajatus, joka välittyy, on yhteenkuuluvuus, toveruus, yhteiset kokemukset." –s.676,677. Heprealais-Englantilainen Sanakirja määritelee 'im’in: "jonkun kanssa, tai jonkun "ryhmässä."-s.196.

Lue lisää

se ei tarkoita, että Aadam olisi ollut puun vierellä. Olisi aika outoa, että mies olisi totaalisen vaiti vieressä kun vaimoa petetään. Näinhän sen olisi pakko olla, jos Aadam olisi ollut puun vierellä. Ei ollut.

kuin advarin tulkinta kirjoitti:

Adventistilla ei näytä olevan niin vähästä kohtaa Raamatussa, etteikö sitä väärennettäis? Sanoit Aadamia syyllisemmäksi mutta Raamattu taas Eevaa;1.tim.2:11. Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena;
12. mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa.
13. Sillä Aadam luotiin ensin, sitten Eeva;
14. eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen.

Lue lisää

kun Jumala tulee julistamaan tuomiota, hän puhuu ENSIN Aadamille, ei Eevalle.

ja siksi kirjoitti:

se ei tarkoita, että Aadam olisi ollut puun vierellä. Olisi aika outoa, että mies olisi totaalisen vaiti vieressä kun vaimoa petetään. Näinhän sen olisi pakko olla, jos Aadam olisi ollut puun vierellä. Ei ollut.

Lue lisää

Adam ei ollutkaan puun vierellä, vaan Eevan vierellä.

syntiinlankeemuskertomus kirjoitti:

kun Jumala tulee julistamaan tuomiota, hän puhuu ENSIN Aadamille, ei Eevalle.

Tarkoitatko, että kenelle ensin puhutaan, niin hän on syyllinen. Missä tämmöstä on kerrottu. Yleensä todistajia kuullaan ennen tuomion julistamista.

tarkoitat kirjoitti:

Tarkoitatko, että kenelle ensin puhutaan, niin hän on syyllinen. Missä tämmöstä on kerrottu. Yleensä todistajia kuullaan ennen tuomion julistamista.

Todistaja? Rikostoveri? Ilmiantaja? Mikä lienee paras luonnehdinta Adamista? Oli mikä oli, raukkamainen pelkuri, sitä hän ainakin oli, joka ei tohtinut seisoa omien tekojensa takana vaan ryhtyi syyttelemään muita omasta töppäilystä! Ei kovin mairitteleva kuva miehestä. Ja seurauksena on ollut ihmiskunnan historian läpäisemä epäluulo, sukupuolten välillä.

syntiinlankeemuskertomus kirjoitti:

kun Jumala tulee julistamaan tuomiota, hän puhuu ENSIN Aadamille, ei Eevalle.

Huomioit sinänsä oikean yksityisen piirteen, mutta tulkitsit sitä väärin. Asia on niinkuin Paavalikin sanoo, että MIES on perheen pää. Jumala puhutteli siksi Aadamia, koska eräs Aadamin perhekuntaan kuuluva oli tehnyt rikkomuksen. Niinhän mekin teemme jos vieraasta perheestä joku on rikkonut meitä vastaan. Me otamme yhteyttä perheen johtajaan ja yhteisen vastuun kantajaan, mieheen. Jumala on tarkka etiketin noudattamisessa ja kaikki asiat ovat Jumalan edessä arvotettuina peräkkäin.Eevan rike oli yhteisvastuullinen rike. Siihen perustuu myös syntiinlankeamisen seuraamusten koituminen koko ihmiskunnan yhteiseksi kannettavaksi sukupolvesta toiseen. Jeesuksen sovituskin noudattelee tuohon yhteisvastuullisuuteen kuuluvaa järjestelmää. Adventiastien oppi on tässäkin asiassa huiskin haiskin ilman loogisuutta.

ihan.... kirjoitti:

Huomioit sinänsä oikean yksityisen piirteen, mutta tulkitsit sitä väärin. Asia on niinkuin Paavalikin sanoo, että MIES on perheen pää. Jumala puhutteli siksi Aadamia, koska eräs Aadamin perhekuntaan kuuluva oli tehnyt rikkomuksen. Niinhän mekin teemme jos vieraasta perheestä joku on rikkonut meitä vastaan. Me otamme yhteyttä perheen johtajaan ja yhteisen vastuun kantajaan, mieheen. Jumala on tarkka etiketin noudattamisessa ja kaikki asiat ovat Jumalan edessä arvotettuina peräkkäin.Eevan rike oli yhteisvastuullinen rike. Siihen perustuu myös syntiinlankeamisen seuraamusten koituminen koko ihmiskunnan yhteiseksi kannettavaksi sukupolvesta toiseen. Jeesuksen sovituskin noudattelee tuohon yhteisvastuullisuuteen kuuluvaa järjestelmää. Adventiastien oppi on tässäkin asiassa huiskin haiskin ilman loogisuutta.

Lue lisää

oli suuremmassa vastuussa, koska hän teki tahallisen, tietoisen synnin. Eeva petettiin, Aadamia ei. Silti Aadam söi. Se oli tietoinen valinta. Siksi hänen syyllisyytensä on suurempi.

Aadam .. kirjoitti:

oli suuremmassa vastuussa, koska hän teki tahallisen, tietoisen synnin. Eeva petettiin, Aadamia ei. Silti Aadam söi. Se oli tietoinen valinta. Siksi hänen syyllisyytensä on suurempi.

Lue lisää

Kun Eeva oli kiellon rikkonut syömällä, oli tottelemattomuus tapahtunut. Ei Aadamin syönti siihen enää mitään tuonut lisää.Periaate "kun yksi kohta on rikottu on rikottu koko lakia" toimii tässäkin perusteena.Olet tyypillisesti adventisti, jonkakaltaisten kanssa ei edes voi keskustella mistään. Toisaalta eillähän ei ole mitään aiheellista keskusteltavaakaan. Eikä varsinkaan mitään muille tärkeää.Buble!BUM!

älä venkoile kirjoitti:

Kun Eeva oli kiellon rikkonut syömällä, oli tottelemattomuus tapahtunut. Ei Aadamin syönti siihen enää mitään tuonut lisää.Periaate "kun yksi kohta on rikottu on rikottu koko lakia" toimii tässäkin perusteena.Olet tyypillisesti adventisti, jonkakaltaisten kanssa ei edes voi keskustella mistään. Toisaalta eillähän ei ole mitään aiheellista keskusteltavaakaan. Eikä varsinkaan mitään muille tärkeää.Buble!BUM!

Lue lisää

Mitä helvetin väliä sillä on kuka söi ensin....

höpöjuttua kirjoitti:

Mitä helvetin väliä sillä on kuka söi ensin....

Jos tämä olisi ollut naisen kirjoittama kertomus, niin silloin Adam olisi syönyt “ensin” ja tarjonnut myös naisseuralaiselleen Evalle! Näin ei kuitenkaan ole vaan miehillä on ollut viestintämonopoli ja kertomuksen päähenkilöt saavat sen mukaiset roolit. Naisilla on pääasiallisesti aika surkeat roolit Raamatun kertomuksissa, aikamoista huorittelua, mutta on heille luonnollisesti myös annettu madonnan asema. Ensimmäisen kertomuksen asetelma on kuitenkin tasapäinen, molempien elämä muuttuu yhtälailla surkeaksi, paratiisin neitseellinen avoimuus menetetään: ”silloin heidän silmänsä avautuivat, ja he huomasivat olevansa alasti.” (1Ms3.7) Ei niin, että Eva olisi ensin nähnyt Adamin alastomana tai päinvastoin vaan kyseessä oli yhteinen kokemus!

alkutekstissä kirjoitti:

on disjunktio. Ei ollut ennenkuin Eeva hakeutui takaisin hänen luokseen ja antoi hedelmän syötäväksi. Sanat "oli hänen kanssaan" viittaa vain siihen, että Aadam oli siellä puutarhassa, ei siihen, että hän olisi ollut siellä puun vierellä. Paavali sanoo suoraan, että käärme petti Eevan, mutta ei Aadamia.

Lue lisää

Niinhän Eevakin puolustautuu kertoen ,että käärme petti hänet.1.Mooseksen kirja:
3:12 Mies vastasi: "Vaimo, jonka annoit olemaan minun kanssani, antoi minulle siitä puusta, ja minä söin."
3:13 Niin Herra Jumala sanoi vaimolle: "Mitäs olet tehnyt?" Vaimo vastasi: "Käärme petti minut, ja minä söin."

älä venkoile kirjoitti:

Kun Eeva oli kiellon rikkonut syömällä, oli tottelemattomuus tapahtunut. Ei Aadamin syönti siihen enää mitään tuonut lisää.Periaate "kun yksi kohta on rikottu on rikottu koko lakia" toimii tässäkin perusteena.Olet tyypillisesti adventisti, jonkakaltaisten kanssa ei edes voi keskustella mistään. Toisaalta eillähän ei ole mitään aiheellista keskusteltavaakaan. Eikä varsinkaan mitään muille tärkeää.Buble!BUM!

Lue lisää

ensin, ei sitä kukaan olekaan kieltänyt, mutta silti Aadamin synti on suurempi.

Jos Aadam olisi ollut vierellä, kyllä käärme olisi puhunut Aadamaille. Ja Eeva se petti Aadamin, ei käärme. Jos Eeva ja Aadam olisivat olleet yhdessä, ei viettelystä tääs muodossa olisi tapahtunut. Eli uskon tässä Raamattua kun käärme petti Eevan ja Eeva sitten (vietteli syntiin) myöhemmin Aadamin!

Eeva söi kirjoitti:

ensin, ei sitä kukaan olekaan kieltänyt, mutta silti Aadamin synti on suurempi.

Miksi yritätte uskotella ihmisille, että ensimmäiset ihmiset paratiisissa söivät omenan ja se muka oli paljon puhuttu syntiinlankeemus - kielletyn hedelmän syöminen - joka aiheutti koko ihmiskunnan alennustilan. Mutta tavallinen kansa kyllä tietää paremmin, mistä on kyse, kun puhutaan kielletystä hedelmästä! Samoin kyllä kansa tietää, mitä tarkoitetaan, jos sanotaan jonkun langenneen syntiin. Eikä kenellekään liene vaikeaa käsittää, mitä vietteleminen (tai pettäminen) tarkoittaa.

etäämmällä kirjoitti:

Jos Aadam olisi ollut vierellä, kyllä käärme olisi puhunut Aadamaille. Ja Eeva se petti Aadamin, ei käärme. Jos Eeva ja Aadam olisivat olleet yhdessä, ei viettelystä tääs muodossa olisi tapahtunut. Eli uskon tässä Raamattua kun käärme petti Eevan ja Eeva sitten (vietteli syntiin) myöhemmin Aadamin!

Lue lisää

"Eli uskon tässä Raamattua..."

1 Moos.3:6. "... ja antoi myös miehellensä, joka oli hänen kanssansa, ja hänkin söi. "

Tuosta joku sanoi että se tarkoittaisi "otti hedelmän, söi ja VEI miehellensä joka oli muualla".

-No niin palataampa käytäntöön.
Kysyisinpä kaikilta miehiltä: Sinua varten on luotu kaunis nainen, muita ei ole. Olette alasti kauniissa luonnossa. Et ole aiemmin nähnyt naista. Vau, täydellinen vastakappale sinulle.
Jäätkö sinä jonnekin norkoilemaan kun tämä kaunis ja alaston nainen lähtee jonnekin kuljeskelemaan?
Ihan käytännönläheinen kysymys: mitä teet?

"Jos Aadam olisi ollut vierellä, kyllä käärme olisi puhunut Aadamaille"

Ehkä. Toisaalta, ehkä käärme tiesi kumpi näistä kahdesta on helpompi huijata. Ehkä käärme tiesi että mies lankeaa helpommin alastoman naisen pyyntöön kuin käärmeen.

etäämmällä kirjoitti:

Jos Aadam olisi ollut vierellä, kyllä käärme olisi puhunut Aadamaille. Ja Eeva se petti Aadamin, ei käärme. Jos Eeva ja Aadam olisivat olleet yhdessä, ei viettelystä tääs muodossa olisi tapahtunut. Eli uskon tässä Raamattua kun käärme petti Eevan ja Eeva sitten (vietteli syntiin) myöhemmin Aadamin!

Lue lisää

Kun Jumala tuhosi ihmiset vedenpaisumuksen kautta, niin mistä pahuus tuli ihmiskuntaan sen jälkeen?

etäämmällä kirjoitti:

Jos Aadam olisi ollut vierellä, kyllä käärme olisi puhunut Aadamaille. Ja Eeva se petti Aadamin, ei käärme. Jos Eeva ja Aadam olisivat olleet yhdessä, ei viettelystä tääs muodossa olisi tapahtunut. Eli uskon tässä Raamattua kun käärme petti Eevan ja Eeva sitten (vietteli syntiin) myöhemmin Aadamin!

Lue lisää

Onhan tuossa ajattelussa vissi logiikka, mutta en tarkoita sillä sitä, että jos Adam olisi ollut läsnä, niin silloin käärmeen olisi pitänyt automaattisesti osoittaa kysymyksensä hänelle! Mihin perustuu sellainen oletus, että ilman muuta miehelle puhutaan siinä tilanteessa, jos paikalla on mies ja nainen? Pikemmin, Adamin ”hiljainen” rooli tässä tilanteessa myötäilee Raamatun muiden kertomusten vastaavia rakenteita, Eeva oli aloitteellisempi.

Eli, usein toistuva skenaario on sellainen, jossa ainoastaan joku tietty henkilö kuulee ”äänen” vaikka paikalla olisi muitakin. Tuttuja esimerkkejä ovat; Bileamin ja aasin keskustelu, jota Balakin lähettiläät eivät kuulleet (4Ms22.35), miten Jeesus kasteensa yhteydessä kuuli äänen taivaasta ikään kuin kyyhkysen muodossa, vaikkei muut sitä kuulleet (Matt3.16), tai kun Paavali kohtaa Jeesuksen Damaskoksen tiellä, koko matkaseurue kaatui maahan, mutta ainoastaan Paavali kuuli Jeesuksen hänelle osoitetun puhuttelun (Apt26.14).

Eevaa puhutellut ”ääni”, oli hänessä vallan saanut kiusaus. Niinpä Paavali voi kommentoida tilannetta korostamalla Eevan roolia itse teon konkretisoijana. Mutta varsinaisesta syntiinlankeemuksesta tuli totta kun he söivät ja heidän silmänsä avautuivat!

ymmärtää kirjoitti:

Miksi yritätte uskotella ihmisille, että ensimmäiset ihmiset paratiisissa söivät omenan ja se muka oli paljon puhuttu syntiinlankeemus - kielletyn hedelmän syöminen - joka aiheutti koko ihmiskunnan alennustilan. Mutta tavallinen kansa kyllä tietää paremmin, mistä on kyse, kun puhutaan kielletystä hedelmästä! Samoin kyllä kansa tietää, mitä tarkoitetaan, jos sanotaan jonkun langenneen syntiin. Eikä kenellekään liene vaikeaa käsittää, mitä vietteleminen (tai pettäminen) tarkoittaa.

Lue lisää

mitä siellä sanotaan. Eikä se ollut omena.

lue Raamatusta kirjoitti:

mitä siellä sanotaan. Eikä se ollut omena.

Se taisi olla banaani! Tai ehkä ei sittenkään, liekö banaani edes hedelmä?

Paavali kommentoi Aadamin tietoista, tahallista syntiä. Paavali ei ota mitään kantaa siihen, missä Aadam oli.

kommentoi kirjoitti:

Paavali kommentoi Aadamin tietoista, tahallista syntiä. Paavali ei ota mitään kantaa siihen, missä Aadam oli.

Kyllä Paavali oli hyvin perillä siitä, että Adam oli paratiisissa Eevan kanssa! Tietoisesti Eeva söi ja samoin tietoisesti Adam söi, kumpikaan ei ollut juovuksissa tai muuten huumattuna. Paavalille ainut asia, jolla oli merkitystä, oli mitä tapahtui ja mitä siitä seurasi. Sen pitäisi riittää myös meille?

Oli kertomuksen alkuperä mikä hyvänsä, niin joka tapauksessa se on hyvin kerrottu ja pointti naulan kantaan; juuri Tällaisia me ihmiset olemme! Loputtomiin voimme puhua jonne joutavia, mutta uskallammeko käsitellä itse asiaa – puun hedelmät olivat hyviä syödä ja että se oli kaunis katsella ja houkutteleva, KOSKA SE ANTOI YMMÄRRYSTÄ. (1Ms3.6)

Syntiinlankeemuskertomus on Raamattua parhaimmillaan, kuvattaessa, miten pahuus toimii? Raamatun kuvaus noudattelee pitkälti sitä, joka on jokaiselle tuttua, kun kohtaamme kiusauksia? Usein kiusaus konkretisoituu, jonkun esittämään ehdotukseen, mutta sitä on edeltänyt "harkintavaihe". Aivan "kylmiltään" tuskin kukaan toimisi vakaumuksensa vastaisesti? Raamatun lankeemuskertomus kertoo meille, miten pahuus toimii.

Kun lähdemme liikkeelle tekstimaailman pinnalta paratiisi vaikuttaa ihanneolotilalta, mutta kun hivenen purkaa tuota kertomuksen välitöntä pintakerrontaa, irrottautuu paratiisin lumosta niin huomaa, että ennen "käärmettä" paratiisissa oli jo "puu", joka antoi tiedon hyvästä ja pahasta (1Ms2.17). Puu toimii mielen konkretisoijana, tässä kerronnassa, siinä mielessä, että olemassaolon selittämättömiä paradokseja on se mitä tapahtui jo taivaassa: lankeemus? Jokin sai Luciferin lankeamaan ja se jokin oli myös paratiisissa, se oli läsnä ennen "käärmeen" astumista kuvaan!

(1) Tietoisuudessa oleva skenaario eri toimintamalleista on lankeemuksen ensimmäinen vaihe ja siihen liittyy mahdollinen pohdinta sen tiimoilta. Mieli on ikään kuin "valmis" lankeemukselle. (2) Kun "käärme" tule mukaan kerrontaan, hän pukee sanoiksi ihmisen mielessä olleet mietteet. Kysymys: eihän kaikista puista saa syödä? Olisi edellyttänyt olemassa olevan järjestyksen vahvistamista. Sen sijaan käärmeen problematisointi: ettehän saa syödä mistään puusta? Kohdentaa siihen seikkaan, mitä on pohdittu, mikä on tämän Jumala asettaman rajoitteen olemus? (3.3-5).

Heprean kielen NACHASH (käärme) sanajuuren merkitys perustuu verbille ennustaa, olla jumalallinen, tarkata merkkejä, oppia käytännössä, huomiokykyisesti tarkata (1Ms30.27; 44.5,15; 3Ms19.26; 4Ms23.23; 24.1; 5Ms18.10; 1Kun20.23; 2Kun17.17; 21.6; 2Aik33.6). Eli, kun alkuperäinen yleisö kuuli tämän kertomuksen kerrottavan, he ymmärtämyksen tasolla seurasivat ensimmäisen ihmisparin viisauden etsintää ja ehkäpä juuri tuon matelija luonne toimii osuvasti tuon hämmennyksen kielikuvana, konkretisoijana?

Käsitteiden pitää henkilöityä jollakin tavalla tullakseen ymmärrettäviksi. Hyvä henkilöityi Jeesuksen elämässä, kaikessa mitä Jeesus teki ja sanoi, siinä kohtaamme hyvän. Paha henkilöityy ensisijaisesti Luciferisssa, mutta niin kuin paratiisi kertomus osoittaa ja Raamattu yleisemmin selvittää, se voi saada myös monia muita ilmiasuja. Mutta mikä / kuka, se perimmiltään on, ylittää ihmismielen käsityskyvyn? Paavali viittaa siihen "jumalana" (2Kor4.4) tavoitellessansa sitä mahdottomuutta, konkretisoida pahuuden olemusta.

luonut saatanaa pahaksi, hän oli kaunis ja laajalti suojaavainen enkeli, mutta hän ylpisty kauneutensa tähden, ja alkoi vietellä pahaan toisiakin enkeleitä ja siitä se kaikki pahuus alkoi punoutua pikku hiljaa, ja kun hän sai toisia enkeleitä puolelleen, ja Raamatuhan sanoo että kolmasosa enkeleitä lähti häntä seuraamaan.

Tuli kapina taivaassa hän syytti yöt ja päivät siellä Jumalaa ja Jeesusta,hän pääsi vapaasti siellä kapinoimaan niin kauan, kunnes Jeesus kuoli ristillä, senjäkeen hänellä ei ole enää pääsyä taivaaseen.
Hänet heitettiin sieltä tänne meidän niskaan syyttämään, ja sitä hän totisesti on tehnyt ja tekee niin kauan kunnes Jeesus saapuu, silloin hänen valta on nujerettu. Kiitos Jeesuksen että Hän ottaa vallan joka on oikeuden mukainen.

auni1 kirjoitti:

luonut saatanaa pahaksi, hän oli kaunis ja laajalti suojaavainen enkeli, mutta hän ylpisty kauneutensa tähden, ja alkoi vietellä pahaan toisiakin enkeleitä ja siitä se kaikki pahuus alkoi punoutua pikku hiljaa, ja kun hän sai toisia enkeleitä puolelleen, ja Raamatuhan sanoo että kolmasosa enkeleitä lähti häntä seuraamaan.

Tuli kapina taivaassa hän syytti yöt ja päivät siellä Jumalaa ja Jeesusta,hän pääsi vapaasti siellä kapinoimaan niin kauan, kunnes Jeesus kuoli ristillä, senjäkeen hänellä ei ole enää pääsyä taivaaseen.
Hänet heitettiin sieltä tänne meidän niskaan syyttämään, ja sitä hän totisesti on tehnyt ja tekee niin kauan kunnes Jeesus saapuu, silloin hänen valta on nujerettu. Kiitos Jeesuksen että Hän ottaa vallan joka on oikeuden mukainen.

Lue lisää

Loi pahaksi. Jumala tietää menneen ja tulevan.
On kaikkivaltias.

ex-adventti kirjoitti:

Loi pahaksi. Jumala tietää menneen ja tulevan.
On kaikkivaltias.

Jos Jumala loi enkelit hyviksi ja pahoiksi, niin miksi ne olivat hyviä, ties kuinka kauan?
Oliko taivaassa joku sääntö, että 1/3 osa enkeleistä päätti olla palvelematta Jumalaa ja loput 2/3 osaa päätti palvella, kun Jumalanm luomisvoima pakoitti
heidät pahan palvelukseen!? Niinkö?

Miksi Jumala sitten soti taivaassa heitä vaSTAAN, JOS OLI LUONUT HEIDÄT PAHOIKSI?

Jos Jumala oli pahassa mukana, niin miksi ryöväri sanoi: Tämä ei ole mitään pahaa tehnyt"
Samoin Pilatus?

Ja miksi Isä käski " Häntä kuulkaa kaikessa"?? Pitääkö meidän pahaa kuulla?

JOs paha kuoli meidän pahojen puolesta, niin minkä tuloksen se antaa?...sinä matikka nero!

1.Moos. 3:17 Ja Aadamille hän sanoi: "Koska kuulit vaimoasi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua sanoen: 'Älä syö siitä', niin kirottu olkoon maa sinun tähtesi. Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itseäsi siitä koko elinaikasi;

Käsitteet synti ja lankeemus ovat saaneet merkityssisältönsä alkukertomuksen ulkopuolelta. Tämä tarkoittaa yksinkertaistettuna, kertomuksessa ei käytetä sanaa synti eikä lankeemus vaan myöhempi tulkinta kertomuksesta, kiteyttää oletetun aiheen, näiden kahden käsitteen yhdyssanaksi. Rakenteellisesti kertomus on aiheeltaan kuvaileva, eikä niinkään tarina, joka sisältäisi vaihtoehtoisia käänteitä juonessa.

Kerronta alkaa toteamuksella, ”tämä on kertomus siitä, KUINKA taivas ja maa saivat alkunsa.” (1Ms2.4) Seuraavaksi todetaan SIIHEN AIKAAN, kun Herra Jumala TEKI MAAN ja TAIVAAN, ei MAAN päällä ollut vielä yhtään kasvillisuutta, eikä ihmistä! (jakeet 5-8).

Ensimmäinen tyypillinen lukuvirhe koskee käsitteitä ”maa” ja ”taivas”. Kerronnan sisäisesti on ilmeistä, ettei maalla tarkoiteta planeettaamme; ”Jumala nimitti kiinteän kamaran MAAKSI” (1Ms1.10). Samoin taivas ei tarkoita avaruutta kaikkinensa, saatikka Jumalan asuinsijaa vaan kyseessä on silmin nähtävä, yläpuolellamme oleva ”taivas”; ”Jumala nimitti KANNEN taivaaksi” (1Ms1.7). Maa oli autio ja tyhjä, ”SILLÄ Herra Jumala ei ollut antanut sateen kastella maata EIKÄ ihmistä VIELÄ ollut maata viljelemässä” (1Ms2.5). MUTTA vaikka sadetta ei vielä ollut (1Ms1.7) eikä ihmistä muokkaamassa maata, itse maa-aines oli olemassa samoin kuin vesi (1Ms2.6 vrt. 1.2).

Kerronta jatkuu, Herra Jumala teki ihmisen ja istutti hänelle puutarhan (1Ms2.7,8). Puutarhaan Jumala kasvatti esteettisesti kaunista katseltavaa ja kulinaristisesti maukasta syötävää. Tämän lisäksi Jumala kasvatti kaksi puuta, joilla oli eritysominaisuuksia, elämän puu sekä hyvän- ja pahantiedon puun (1Ms2.9). Sen jälkeen Jumala kertoo, millainen on hänen tahtonsa mukainen ihmisen elämä – vastuullinen huolehtiminen Jumalan luomasta maailmasta (1Ms2.15).

Toinen mahdollinen lukuvirhe koskee seuraavaksi esitettyä asiaa. Toteamus on usein luettu Jumalan asettamaksi kokeeksi; ”siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta, älä syö, sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma” (1Ms2.17). Kuitenkin kerronnallisesti Jumala kertoo, mitä tapahtuu, kun ihminen syö siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta – hän kuolee. Mutta mitä kuoleman käsite tarkoittaa? Raamattu antaa ymmärtää, ettei vanhurskas – Jumalan mielen mukainen ihminen – kuole, ainoastaan pahantekijät kuolevat. Eli ne, jotka eivät täytä Jumalan ihmiselle antamaa tehtävää.

Jumala kertoi ihmiselle, ettei hänen ole hyvä tietää hyvästä ja pahasta, koska siitä on seurauksena moraalinen kuolema. Tämän asian käsittely jatkuu hetkistä myöhemmin kun ”Jumala katseli maata, hän näki, että turmellus vallitsi kaikkialla, sillä ihmiset kuluttivat elämänsä pahuudessa” (1Ms6.12). Tämä toteamus tulee vahvistuksena sille, mitä Jumala oli kertonut aiemmin, ”ihminen ON NYT kuin me: HÄN TIETÄÄ sekä hyvän että pahan” (1Ms3.22). Jumalan toivomus ei kuitenkaan ole, että ne seuraukset, jotka nousevat ihmisen pahan tuntemuksesta, jatkuisivat iankaikkisesti. Niinpä Jumala ajoi ihmisen pois elämän puun luota (1Ms3.22,23).

Selitys sille, miksi Jumala ei toivonut ihmisen tietävän, mikä on hyvää ja pahaa, vaikkakin tuon tietämyksen halun olemassaolo oli ilmeinen, annetaan Nooalle. Jumala sanoi:

”Minä olen päättänyt tehdä lopun kaikesta elollisesta, sillä maa on ihmisten takia täynnä väkivaltaa. Minä hävitän heidät ja maan heidän kanssaan.” (1Ms6.13) Jälleen kerran huomaamme, että kyseessä ei ole planeetan hävittäminen vaan ihmisen kokemusmaailman, koska pahan tuntemus, henkinen turmellus, johtaa ihmiselämälle mahdottomaan maailmaan. Jumalan on tehtävä loppu hyvän ja pahan tuntemuksesta. Uudessa maassa ei pahaa enää tunneta; ”kuolemaa (hyvän ja pahan tuntemusta vrt. 1Ms2.17) ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa (tuosta tuntemuksesta nousevat seuraukset vrt. 1Ms3.14–19), sillä KAIKKI entinen on kadonnut” (Ilm21.4).

Ihminen ei sattunut ottamaan hedelmää väärästä puusta. Meille kerrotaan, että ihmisen ihastui siihen ajatukseen, että hän saattoi lisätä ymmärrystä. Mutta vanha sanonta; tieto lisää tuskaa, on kirjaimellisesti totta, Raamatun ensilehdiltä luettuna. Sillä tavoin luettuna, tämä kertomus on osoitus rakastavasta Jumalasta, joka ei leiki kuuro-piiloa luotujensa kanssa vaan kertoo avoimesti mihin mikin johtaa. Mutta ihmisluonnolle vastakkaisella tavalla, Jumala ei jätä ihmistä valintojensa armolle, toteamaan, siitäpä sait kun et luottanut minuun! Jumala on alusta alkaen auttanut ihmistä tulemaan toimeen valintojensa kanssa. Jumala valmisti ihmiselle vaatteet, suunnitteli hänelle veneen, antoi ohjeistusta hyvään elämään ja lopulta lähetti oman poikansa, ettei yksikään hukkuisi vaan voisi elää iankaikkisesti.

http://palvelin.dyndns.info/20061014_Helsinki_Leif_Hongisto.mp3

koettua kirjoitti:

Käsitteet synti ja lankeemus ovat saaneet merkityssisältönsä alkukertomuksen ulkopuolelta. Tämä tarkoittaa yksinkertaistettuna, kertomuksessa ei käytetä sanaa synti eikä lankeemus vaan myöhempi tulkinta kertomuksesta, kiteyttää oletetun aiheen, näiden kahden käsitteen yhdyssanaksi. Rakenteellisesti kertomus on aiheeltaan kuvaileva, eikä niinkään tarina, joka sisältäisi vaihtoehtoisia käänteitä juonessa.

Kerronta alkaa toteamuksella, ”tämä on kertomus siitä, KUINKA taivas ja maa saivat alkunsa.” (1Ms2.4) Seuraavaksi todetaan SIIHEN AIKAAN, kun Herra Jumala TEKI MAAN ja TAIVAAN, ei MAAN päällä ollut vielä yhtään kasvillisuutta, eikä ihmistä! (jakeet 5-8).

Ensimmäinen tyypillinen lukuvirhe koskee käsitteitä ”maa” ja ”taivas”. Kerronnan sisäisesti on ilmeistä, ettei maalla tarkoiteta planeettaamme; ”Jumala nimitti kiinteän kamaran MAAKSI” (1Ms1.10). Samoin taivas ei tarkoita avaruutta kaikkinensa, saatikka Jumalan asuinsijaa vaan kyseessä on silmin nähtävä, yläpuolellamme oleva ”taivas”; ”Jumala nimitti KANNEN taivaaksi” (1Ms1.7). Maa oli autio ja tyhjä, ”SILLÄ Herra Jumala ei ollut antanut sateen kastella maata EIKÄ ihmistä VIELÄ ollut maata viljelemässä” (1Ms2.5). MUTTA vaikka sadetta ei vielä ollut (1Ms1.7) eikä ihmistä muokkaamassa maata, itse maa-aines oli olemassa samoin kuin vesi (1Ms2.6 vrt. 1.2).

Kerronta jatkuu, Herra Jumala teki ihmisen ja istutti hänelle puutarhan (1Ms2.7,8). Puutarhaan Jumala kasvatti esteettisesti kaunista katseltavaa ja kulinaristisesti maukasta syötävää. Tämän lisäksi Jumala kasvatti kaksi puuta, joilla oli eritysominaisuuksia, elämän puu sekä hyvän- ja pahantiedon puun (1Ms2.9). Sen jälkeen Jumala kertoo, millainen on hänen tahtonsa mukainen ihmisen elämä – vastuullinen huolehtiminen Jumalan luomasta maailmasta (1Ms2.15).

Toinen mahdollinen lukuvirhe koskee seuraavaksi esitettyä asiaa. Toteamus on usein luettu Jumalan asettamaksi kokeeksi; ”siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta, älä syö, sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma” (1Ms2.17). Kuitenkin kerronnallisesti Jumala kertoo, mitä tapahtuu, kun ihminen syö siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta – hän kuolee. Mutta mitä kuoleman käsite tarkoittaa? Raamattu antaa ymmärtää, ettei vanhurskas – Jumalan mielen mukainen ihminen – kuole, ainoastaan pahantekijät kuolevat. Eli ne, jotka eivät täytä Jumalan ihmiselle antamaa tehtävää.

Jumala kertoi ihmiselle, ettei hänen ole hyvä tietää hyvästä ja pahasta, koska siitä on seurauksena moraalinen kuolema. Tämän asian käsittely jatkuu hetkistä myöhemmin kun ”Jumala katseli maata, hän näki, että turmellus vallitsi kaikkialla, sillä ihmiset kuluttivat elämänsä pahuudessa” (1Ms6.12). Tämä toteamus tulee vahvistuksena sille, mitä Jumala oli kertonut aiemmin, ”ihminen ON NYT kuin me: HÄN TIETÄÄ sekä hyvän että pahan” (1Ms3.22). Jumalan toivomus ei kuitenkaan ole, että ne seuraukset, jotka nousevat ihmisen pahan tuntemuksesta, jatkuisivat iankaikkisesti. Niinpä Jumala ajoi ihmisen pois elämän puun luota (1Ms3.22,23).

Selitys sille, miksi Jumala ei toivonut ihmisen tietävän, mikä on hyvää ja pahaa, vaikkakin tuon tietämyksen halun olemassaolo oli ilmeinen, annetaan Nooalle. Jumala sanoi:

”Minä olen päättänyt tehdä lopun kaikesta elollisesta, sillä maa on ihmisten takia täynnä väkivaltaa. Minä hävitän heidät ja maan heidän kanssaan.” (1Ms6.13) Jälleen kerran huomaamme, että kyseessä ei ole planeetan hävittäminen vaan ihmisen kokemusmaailman, koska pahan tuntemus, henkinen turmellus, johtaa ihmiselämälle mahdottomaan maailmaan. Jumalan on tehtävä loppu hyvän ja pahan tuntemuksesta. Uudessa maassa ei pahaa enää tunneta; ”kuolemaa (hyvän ja pahan tuntemusta vrt. 1Ms2.17) ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa (tuosta tuntemuksesta nousevat seuraukset vrt. 1Ms3.14–19), sillä KAIKKI entinen on kadonnut” (Ilm21.4).

Ihminen ei sattunut ottamaan hedelmää väärästä puusta. Meille kerrotaan, että ihmisen ihastui siihen ajatukseen, että hän saattoi lisätä ymmärrystä. Mutta vanha sanonta; tieto lisää tuskaa, on kirjaimellisesti totta, Raamatun ensilehdiltä luettuna. Sillä tavoin luettuna, tämä kertomus on osoitus rakastavasta Jumalasta, joka ei leiki kuuro-piiloa luotujensa kanssa vaan kertoo avoimesti mihin mikin johtaa. Mutta ihmisluonnolle vastakkaisella tavalla, Jumala ei jätä ihmistä valintojensa armolle, toteamaan, siitäpä sait kun et luottanut minuun! Jumala on alusta alkaen auttanut ihmistä tulemaan toimeen valintojensa kanssa. Jumala valmisti ihmiselle vaatteet, suunnitteli hänelle veneen, antoi ohjeistusta hyvään elämään ja lopulta lähetti oman poikansa, ettei yksikään hukkuisi vaan voisi elää iankaikkisesti.

http://palvelin.dyndns.info/20061014_Helsinki_Leif_Hongisto.mp3

Lue lisää

Kyllä uskovaiset osaa selitellä.Täyttä roskaa...

Uskovaiset osaa kirjoitti:

Kyllä uskovaiset osaa selitellä.Täyttä roskaa...

Yhden usko on toisen epäusko. Mikä on yhdelle arvokasta, on toiselle roskaa. Mikä yhdelle on selvittämistä, on toiselle selittelyä. Mikä on jollekin elämä, on toiselle kuolema.

koettua kirjoitti:

Käsitteet synti ja lankeemus ovat saaneet merkityssisältönsä alkukertomuksen ulkopuolelta. Tämä tarkoittaa yksinkertaistettuna, kertomuksessa ei käytetä sanaa synti eikä lankeemus vaan myöhempi tulkinta kertomuksesta, kiteyttää oletetun aiheen, näiden kahden käsitteen yhdyssanaksi. Rakenteellisesti kertomus on aiheeltaan kuvaileva, eikä niinkään tarina, joka sisältäisi vaihtoehtoisia käänteitä juonessa.

Kerronta alkaa toteamuksella, ”tämä on kertomus siitä, KUINKA taivas ja maa saivat alkunsa.” (1Ms2.4) Seuraavaksi todetaan SIIHEN AIKAAN, kun Herra Jumala TEKI MAAN ja TAIVAAN, ei MAAN päällä ollut vielä yhtään kasvillisuutta, eikä ihmistä! (jakeet 5-8).

Ensimmäinen tyypillinen lukuvirhe koskee käsitteitä ”maa” ja ”taivas”. Kerronnan sisäisesti on ilmeistä, ettei maalla tarkoiteta planeettaamme; ”Jumala nimitti kiinteän kamaran MAAKSI” (1Ms1.10). Samoin taivas ei tarkoita avaruutta kaikkinensa, saatikka Jumalan asuinsijaa vaan kyseessä on silmin nähtävä, yläpuolellamme oleva ”taivas”; ”Jumala nimitti KANNEN taivaaksi” (1Ms1.7). Maa oli autio ja tyhjä, ”SILLÄ Herra Jumala ei ollut antanut sateen kastella maata EIKÄ ihmistä VIELÄ ollut maata viljelemässä” (1Ms2.5). MUTTA vaikka sadetta ei vielä ollut (1Ms1.7) eikä ihmistä muokkaamassa maata, itse maa-aines oli olemassa samoin kuin vesi (1Ms2.6 vrt. 1.2).

Kerronta jatkuu, Herra Jumala teki ihmisen ja istutti hänelle puutarhan (1Ms2.7,8). Puutarhaan Jumala kasvatti esteettisesti kaunista katseltavaa ja kulinaristisesti maukasta syötävää. Tämän lisäksi Jumala kasvatti kaksi puuta, joilla oli eritysominaisuuksia, elämän puu sekä hyvän- ja pahantiedon puun (1Ms2.9). Sen jälkeen Jumala kertoo, millainen on hänen tahtonsa mukainen ihmisen elämä – vastuullinen huolehtiminen Jumalan luomasta maailmasta (1Ms2.15).

Toinen mahdollinen lukuvirhe koskee seuraavaksi esitettyä asiaa. Toteamus on usein luettu Jumalan asettamaksi kokeeksi; ”siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta, älä syö, sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma” (1Ms2.17). Kuitenkin kerronnallisesti Jumala kertoo, mitä tapahtuu, kun ihminen syö siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta – hän kuolee. Mutta mitä kuoleman käsite tarkoittaa? Raamattu antaa ymmärtää, ettei vanhurskas – Jumalan mielen mukainen ihminen – kuole, ainoastaan pahantekijät kuolevat. Eli ne, jotka eivät täytä Jumalan ihmiselle antamaa tehtävää.

Jumala kertoi ihmiselle, ettei hänen ole hyvä tietää hyvästä ja pahasta, koska siitä on seurauksena moraalinen kuolema. Tämän asian käsittely jatkuu hetkistä myöhemmin kun ”Jumala katseli maata, hän näki, että turmellus vallitsi kaikkialla, sillä ihmiset kuluttivat elämänsä pahuudessa” (1Ms6.12). Tämä toteamus tulee vahvistuksena sille, mitä Jumala oli kertonut aiemmin, ”ihminen ON NYT kuin me: HÄN TIETÄÄ sekä hyvän että pahan” (1Ms3.22). Jumalan toivomus ei kuitenkaan ole, että ne seuraukset, jotka nousevat ihmisen pahan tuntemuksesta, jatkuisivat iankaikkisesti. Niinpä Jumala ajoi ihmisen pois elämän puun luota (1Ms3.22,23).

Selitys sille, miksi Jumala ei toivonut ihmisen tietävän, mikä on hyvää ja pahaa, vaikkakin tuon tietämyksen halun olemassaolo oli ilmeinen, annetaan Nooalle. Jumala sanoi:

”Minä olen päättänyt tehdä lopun kaikesta elollisesta, sillä maa on ihmisten takia täynnä väkivaltaa. Minä hävitän heidät ja maan heidän kanssaan.” (1Ms6.13) Jälleen kerran huomaamme, että kyseessä ei ole planeetan hävittäminen vaan ihmisen kokemusmaailman, koska pahan tuntemus, henkinen turmellus, johtaa ihmiselämälle mahdottomaan maailmaan. Jumalan on tehtävä loppu hyvän ja pahan tuntemuksesta. Uudessa maassa ei pahaa enää tunneta; ”kuolemaa (hyvän ja pahan tuntemusta vrt. 1Ms2.17) ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa (tuosta tuntemuksesta nousevat seuraukset vrt. 1Ms3.14–19), sillä KAIKKI entinen on kadonnut” (Ilm21.4).

Ihminen ei sattunut ottamaan hedelmää väärästä puusta. Meille kerrotaan, että ihmisen ihastui siihen ajatukseen, että hän saattoi lisätä ymmärrystä. Mutta vanha sanonta; tieto lisää tuskaa, on kirjaimellisesti totta, Raamatun ensilehdiltä luettuna. Sillä tavoin luettuna, tämä kertomus on osoitus rakastavasta Jumalasta, joka ei leiki kuuro-piiloa luotujensa kanssa vaan kertoo avoimesti mihin mikin johtaa. Mutta ihmisluonnolle vastakkaisella tavalla, Jumala ei jätä ihmistä valintojensa armolle, toteamaan, siitäpä sait kun et luottanut minuun! Jumala on alusta alkaen auttanut ihmistä tulemaan toimeen valintojensa kanssa. Jumala valmisti ihmiselle vaatteet, suunnitteli hänelle veneen, antoi ohjeistusta hyvään elämään ja lopulta lähetti oman poikansa, ettei yksikään hukkuisi vaan voisi elää iankaikkisesti.

http://palvelin.dyndns.info/20061014_Helsinki_Leif_Hongisto.mp3

Lue lisää

Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso se oli sangen hyvää. Ja tuli ehtoo, ja aamu ja kuudes päivä. Mutta sinähän annat selvästi ymmärtää, että Jumalasi on täysin epäonnistunt "luodessaan" tämän kaiken elollisen ja ihmisen, kaiken minkä hän on luonut. Jahvehistinen kertomus alkaa. 1Moos.2.1- luvusta eteenpäin, ja siinä käsitellään juudan kansan synty-historiaa, ja julmaa sotaa sen naapuri kansoja vastaan, joka hirvittävän raakaa - julmaa säälimätöntä kansallis' jumalan jahven veren himoista toteuttamista. Mutta toivon-kipinä tulevasta Kristuksen vallan ennustaja profeetoissa alkaa hiukan "liekehtimään", mutta heidätkin tapetaan, koska he ennustavat juudan hirmuvallan luhistuvan. Juudan kansan johtajat luottavat omaan jahveensa, mutta pettymys on suuri!

Totuuden etsijä kirjoitti:

Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso se oli sangen hyvää. Ja tuli ehtoo, ja aamu ja kuudes päivä. Mutta sinähän annat selvästi ymmärtää, että Jumalasi on täysin epäonnistunt "luodessaan" tämän kaiken elollisen ja ihmisen, kaiken minkä hän on luonut. Jahvehistinen kertomus alkaa. 1Moos.2.1- luvusta eteenpäin, ja siinä käsitellään juudan kansan synty-historiaa, ja julmaa sotaa sen naapuri kansoja vastaan, joka hirvittävän raakaa - julmaa säälimätöntä kansallis' jumalan jahven veren himoista toteuttamista. Mutta toivon-kipinä tulevasta Kristuksen vallan ennustaja profeetoissa alkaa hiukan "liekehtimään", mutta heidätkin tapetaan, koska he ennustavat juudan hirmuvallan luhistuvan. Juudan kansan johtajat luottavat omaan jahveensa, mutta pettymys on suuri!

Lue lisää

Ei luominen päättynyt silloin, kun Aadam luotiin.
Jumalan lepo on tulevassa elämässä, jolloin kaikki tämä on poispyyhittyä ja lopputulos on hyvää.
Jumala on toisessa ulottuvuudessa kuin me täällä.
Kyllä tämän maailman huonous on ollut nähtävissä jo alusta asti. Mutta Jumala lattaa pahankin palvelemaan Hänen hyviä tarkoituksiaan kohti.