Moikka!
Aattelin tässä alkaa kirjoittelemaan kun en untakaan saa. Siis asiani on se että olen normaali työssä käyvä 20 ikävuoden paremmalla puolella eli pian 30. Olen jatkuvasti väsynyt enkä oikeasti jaksaisi tehdä mitään. Olen mietteliäs lähes koko ajan ja tuntuu niinkuin en pääsisi elämässä yhtään eteenpäin, kaupassa käynti on tuntunut jo vuosia vastenmieliseltä ja niin myös ihmisten ilmoille meneminen, ja tuntuu että tuo tunne vaan voimistuu koko ajan enemmän. Jotenkin tuntuu että häpeäisin itseäni. Öisin en saa nukuttua kunnolla kuin ehkä joku 4 tuntia korkeintaan jos sitäkään, ja jos herään yöllä niin yleensä en enää nuku sen jälkeen , ja siitähän seuraa sitten väsymystä. Kävin 1,5v sitten lääkärillä ja hän totesi sen olevan masennusta ilman mitään tutkimusta. Sain lääkkeeksi mirzapin rathiofarmia. Söin sitä n. 5 kuukautta ja se auttoi kyllä jotenkin ja antoi toivoa elämään. Lopetin niiden syömisen viime kesänä ja siitä asti on mennyt jotenkuten, mutta nyt parin viime kuukauden aikana elämänhaluni on jälleen alkanut hiipua ja olen ollut alakuloinen. Pelkäänkin että onko masennus taas saamassa minussa vallan, sitä rumpaa en jaksaisi enää, vai onkohan tää joku ohimenevä juttu? Pelkäänpä että ei. Tuntuu kyllä että en jaksaisi elää enää, eikä mulla koskaan kyllä ole tuntunut mitään elämää olevankaan ja kun ikää tulee niin se elämä vaan jää auttamatta elämättä.
Masennusko taas?
5
609
Vastaukset
- "kotitohtori"
Kyllähän tuo masikselta kuulostaa. Ihmettelen, miksi lääkitysjaksosi kesti vain tuon 5 kk. Yleensä suositellaan, että ennalta ehkäisevänä hoitona lääkitystä jossain muodossa, asteittain vähentäen jatketaan vähintään vuosi, tietysti masiksen asteesta riippuen.
Selviät tästä, kuten edellisestäkin, mutta ole tarkkana lääkehoidon kanssa. En tiedä, kuka edellisen kierroksen ohjeisti, mutta parhaat neuvot saa psykiatrian erikoislääkäriltä. - kevään lapsi
Heips!
Miekii oon tämmöne iha "normaali" 24 vee töissä käyvä nainen:)Mulla tietynlainen väsymys/masennus on ollut seurana jo varhaisnuoruudesta lähtien, ehkäpä perheongelmien aikaansaamana. Anyway, oon pärjänny ihan aikasta hyvin tänne asti, siis oon pystyny tietyllä tavalla peittämään masennuksen ja yrittäny hymyillä ja olla "normaali" niinku muutkin. Nytte vuos sitte se mun väsymys/masennus alko pahentua, siis kesti pidempiä ajanjaksoja ja nyt mä sain siihen lääkityksen vähän aikaa sitten. Mä jotenkin luulen, että ainakin mun kohdalla tuo väsyminen/masennus on persoonallinen reagointitapa kasautuviin ongelmiin, minä uskon että minun kohdallani tuo masennus tulee vielä usein vastaan elämäni aikana.
Mulla on vähän samanlainen olo kuin mitä sinä sanoit, ettei mulla oo elämää ja mä kai pelkään että asiat jatkuu tälläisena ja elämä jäisi tavallaan elämättä. Kyllä mä sen tiedän, että mun tapauksessa mun pitäisi löytää ystäviä ja ihmisiä elämääni, mutta kun on tarpeeksi väsynyt, ei jaksa edes lähteä etsimään ystäviä. (siis muutin vuosi sitten pois opiskelupaikkakunnalta ja kaverit hävis kuka minnekin. Uuden elämän rakentaminen on ollut vaikeaa.)
Miten sinun ihmissuhteesi? Onko sulla paljon ihmisiä ympärillä? Mä vaan mietin sitä, että ainakin mulla masennus korostuu varmaan siks nyt ku ei oo paljoo ihmisiä ympärillä (vapaa-ajalla, töissä niitä ihmisiä on senkin edestä..) ja on liikaa aikaa jäädä yksin miettimään kaikkee. Kyllä kait sitä ennen pysy ihan tarpeeks hyvin tolpillaan ku kaverit veti hihasta mukaan kuka minnekin:)
Mitä tuohon masennuksen uusimiseen tulee, niin kyllähän se monesti vielä tulee uudestaankin. Mutta kannattaa muistaa myös se, että kun on ollut masentunut ja ikäänkuin parantunut jo siitä, niin sitä reagoi helposti myös ns.tavalliseen väsymykseen kun säikähtää, että "onko tämä taas sitä masennusta?!"..
Tsemppiä sulle, koita löytää itsellesi keinoja jaksamiseen, oli se sitten juttelu psykologin kanssa tai lääkitys tai jokin muu:)Moikka! Kiva lukea että muillakin on samanlaisia oireita kuin minulla on. Joo onhan mulla työpaikka jossa niitä ihmisiä näkee ja siellä en tunne olevani niin hirveän masentunut koko ajan mutta yleisesti olen kyllä masentunut koko ajan, siis tarkoitan lähinnä että ei ikinä huvita oma-aloitteisesti lähteä mihinkään esim. illanviettoon. En minä niinkään kavereita tarvitse ympärille, olen tällainen yksinäinen luonne, eli tulen kyllä toimeen ilman kavereitakin, tähänastisista kavereista minulle ei ole ollut kuin pelkkää harmia viime vuodet, he vain ovat edesauttaneet minua masennukseen, kun ovat vuosia käyttäneet minua hyväkseen, minä kun luulin että he ovat oikeasti kavereita mutta ei. Mutta kun saivat haluamansa niin that shit. Muistan vielä masennusoireiden alkuajat pari vuotta sitten kun katselin vanhoja valokuvia jossa minä olen pienenä kiikkumassa isän kanssa katsoin kuvaa ja aloin itkemään, itkin jopa töissä sitä kuvaa, ja ihan sellaisista asioista jotka ovat menneet, nyt en ole itkenyt pitkään aikaan, nukuin kyllä viime yönä vain pari tuntia ja huomenna pitäisi taas töihin. Ihmettelen kyllä että miten olen kuitenkin pystynyt hoitamaan työni ihan normaalisti kaikesta huolimatta. On tää rankkaa.
- -susi-
samu1 kirjoitti:
Moikka! Kiva lukea että muillakin on samanlaisia oireita kuin minulla on. Joo onhan mulla työpaikka jossa niitä ihmisiä näkee ja siellä en tunne olevani niin hirveän masentunut koko ajan mutta yleisesti olen kyllä masentunut koko ajan, siis tarkoitan lähinnä että ei ikinä huvita oma-aloitteisesti lähteä mihinkään esim. illanviettoon. En minä niinkään kavereita tarvitse ympärille, olen tällainen yksinäinen luonne, eli tulen kyllä toimeen ilman kavereitakin, tähänastisista kavereista minulle ei ole ollut kuin pelkkää harmia viime vuodet, he vain ovat edesauttaneet minua masennukseen, kun ovat vuosia käyttäneet minua hyväkseen, minä kun luulin että he ovat oikeasti kavereita mutta ei. Mutta kun saivat haluamansa niin that shit. Muistan vielä masennusoireiden alkuajat pari vuotta sitten kun katselin vanhoja valokuvia jossa minä olen pienenä kiikkumassa isän kanssa katsoin kuvaa ja aloin itkemään, itkin jopa töissä sitä kuvaa, ja ihan sellaisista asioista jotka ovat menneet, nyt en ole itkenyt pitkään aikaan, nukuin kyllä viime yönä vain pari tuntia ja huomenna pitäisi taas töihin. Ihmettelen kyllä että miten olen kuitenkin pystynyt hoitamaan työni ihan normaalisti kaikesta huolimatta. On tää rankkaa.
No niinpä. En tiedä mitä sulle kirjoittaisin, teki vaan mieli kirjoittaa jotain luettuani Samun ja siihen vastanneen kirjoituksen. Et ole kuitenkaan yksin noiden tuntemustesi kanssa. Ei se auta, mutta ehkä lohduttaa. Mulla on nimittäin samanlaisia tuntemuksia. Mutta on varmaan kyse siitäkin, että jotkut on vaan herkempiä ja sitten tulee näitä "ei niin kivoja tuntemuksia". Osaisinpa sanoa jotain piristävää, mutta en taida.
Mulle itselleni tuo lohtua hyvät elokuvat ja hyvä musiikki. Ja mieluummin olen yksin kuin vaivaantunut ja "en oma itseni".. seurassa. - -.,.-,
-susi- kirjoitti:
No niinpä. En tiedä mitä sulle kirjoittaisin, teki vaan mieli kirjoittaa jotain luettuani Samun ja siihen vastanneen kirjoituksen. Et ole kuitenkaan yksin noiden tuntemustesi kanssa. Ei se auta, mutta ehkä lohduttaa. Mulla on nimittäin samanlaisia tuntemuksia. Mutta on varmaan kyse siitäkin, että jotkut on vaan herkempiä ja sitten tulee näitä "ei niin kivoja tuntemuksia". Osaisinpa sanoa jotain piristävää, mutta en taida.
Mulle itselleni tuo lohtua hyvät elokuvat ja hyvä musiikki. Ja mieluummin olen yksin kuin vaivaantunut ja "en oma itseni".. seurassa.eikö se oo tää kevät pahinta aikaa masentuneille, kun vesi virtaa, ja esirippu aukee, eli kaikki tulee "esiin" ja "valoon", eikä saa olla piilossa omassa kolossaaan, ainakin minulla näin, miten muilla on asian laita? Ahdistaako keväällä eniten?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mitä yhteistä on sulla ja kaivatulla?
Onko teillä samantyyppinen olemus tai luonne? Vai muistuttaako vartalonne toisiaan? Tai kasvot? Entä pukeutuminen? Onko991546Kerran oltiin mekin kahdestaan
Saanko sanoa, että minua kyllä vähän huvitti jälkeenpäin? Olit kuin vapiseva jänis ketun vieressä valmis loikkimaan paik131206- 2301200
Persut yritti estää somalinaista väittelemästä lääketieteen tohtoriksi
Yrittivät saada hänet lähihoitajakouluun, vaikka pärjäsi hyvin koulussa. Nyt hän on yliopistossa väitellyt lääketieteen2671068Oikeasti, voitais mennä kahville
ja jutella niin kuin normi-ihmiset. Kyllä toivon sitä. En pelkää kohdata enkä istua sun kanssa samassa pöydässä. Miten o81989- 141970
Jos nainen harrastaa seksiä
Useiden kanssa, miten se eroaa miesten mielestä siitä, jos miehellä on ollut useita s kumppaneita? Oletan että kaikki mi179963Pihlaja-puulle
Illat on mulle pahimpia. En tiiä miks se olis vaan parasta yöstä toiseen nukkua sun kanssa ja herätä sun kasvoihin. Jos15939Yritin keväällä unohtaa sinut nainen
mutta siinä kävi niin, että ikävä tuli korkoineen takaisin. Niin että mikä taikavoima sinulla on minuun, sitä joutuu mie33812- 74809