Lahti ja dobberin sairaskohtaus?

Jos oli, niin ikävä asia omistajalle.

Mikähän villitys on jalostaa dobbereille tuota sydänvikaa, kun siitä kummiskin tuolla ulkomaisilla foorumeillakin puhutaan aikas suorin sanoin. Tiedossa pitäisi olla, mutta miksi "niitä" koiria käytetään jatkuvasti jalostukseen ihan kuin olisi joku kilpailu kenen pennut sairastuu nuorempana. Kaipa sekin meriitistä käy. Mie en ymmärrä >-O-

sydän ? kirjoitti:

Jos oli, niin ikävä asia omistajalle.

Mikähän villitys on jalostaa dobbereille tuota sydänvikaa, kun siitä kummiskin tuolla ulkomaisilla foorumeillakin puhutaan aikas suorin sanoin. Tiedossa pitäisi olla, mutta miksi "niitä" koiria käytetään jatkuvasti jalostukseen ihan kuin olisi joku kilpailu kenen pennut sairastuu nuorempana. Kaipa sekin meriitistä käy. Mie en ymmärrä >-O-

Lue lisää

tuontikoira. Eipä siitä enempää.

Surullinen asia.

sydän ? kirjoitti:

Jos oli, niin ikävä asia omistajalle.

Mikähän villitys on jalostaa dobbereille tuota sydänvikaa, kun siitä kummiskin tuolla ulkomaisilla foorumeillakin puhutaan aikas suorin sanoin. Tiedossa pitäisi olla, mutta miksi "niitä" koiria käytetään jatkuvasti jalostukseen ihan kuin olisi joku kilpailu kenen pennut sairastuu nuorempana. Kaipa sekin meriitistä käy. Mie en ymmärrä >-O-

Lue lisää

oli sydän. Olen samaa mieltä, sääli, että niin kertakaikkisen upealla rodulla on moinen vitsaus.

valitettavasti kirjoitti:

oli sydän. Olen samaa mieltä, sääli, että niin kertakaikkisen upealla rodulla on moinen vitsaus.

kun kysytään dobermannien vitsauksista, ei kukaan tahdo tunnustaa tuota sydänongelmaa todeksi!

palstalla kirjoitti:

kun kysytään dobermannien vitsauksista, ei kukaan tahdo tunnustaa tuota sydänongelmaa todeksi!

ihan totta. Kun ei ne ongelmat vaikenemalla parane.Ottaisin itsekin dobermannin, kun noista isoista palveluskoirista tykkään ja niitä olen omistanut, mutta tuo sydänjuttu pelottaa niin, että taitaa jäädä hankkimatta.

valitettavasti kirjoitti:

ihan totta. Kun ei ne ongelmat vaikenemalla parane.Ottaisin itsekin dobermannin, kun noista isoista palveluskoirista tykkään ja niitä olen omistanut, mutta tuo sydänjuttu pelottaa niin, että taitaa jäädä hankkimatta.

Lue lisää

Eipä ihme, kun kuule sellaisia kommentteja kasvattajilta, että "kyllä ne johonkin muutenkin kuolee", kun on kyseenalaistanut eräiden koirien jatkuvaa siitoskäyttöä, jotka on tiiviisti yhdistetty tuohon Dobermannien sydänsairauteen. Onkohan idea siinä, että nuorena kuollessaan voidaan taas myydä uusia pentuja. Joku syyhän tuohon on oltava, koska tietämättömyydstä ei voi olla kysymys.

Aika mielenkiintoinen tilanne saatta olla jo tämän vuosikymmenen loppupuolella..... Parin treenikaverin kanssa ollaan lyöty asiasta jo vetoakin.

sydän ? kirjoitti:

Jos oli, niin ikävä asia omistajalle.

Mikähän villitys on jalostaa dobbereille tuota sydänvikaa, kun siitä kummiskin tuolla ulkomaisilla foorumeillakin puhutaan aikas suorin sanoin. Tiedossa pitäisi olla, mutta miksi "niitä" koiria käytetään jatkuvasti jalostukseen ihan kuin olisi joku kilpailu kenen pennut sairastuu nuorempana. Kaipa sekin meriitistä käy. Mie en ymmärrä >-O-

Lue lisää

Joten antakee armoa:-)) Kysyn vaan jotta

-Siis miten sydänvikaa voi jalostaa? Sydänvika kun koiralla(kin) useimmiten tappaa melko nopeaan, niin miten se kuollut koira sitten jatkaa sukuaan? Pakastespermaako / huonoja munasoluja otettu talteen hyvissä ajoin??

-Mitä "niitä" koiria? Okei, omankin lempidobberini isä kuoli yhdeksänvuotiaana sydäriin. Eikö hänkään, ikänsä huippu-urheilullisena käyttövaliokoirana toiminut, olisi saanut jatkaa sukuaan kuusivuotiaana? Ei olisi vissiin, koska kuoli kesken jokapäiväisen lenkin sydäriin yhdeksänvuotiaana...

Se isän kuolema ei kuitenkaan estänyt omaa koiraani elämästä kaksitoistavuotiaaksi, ja kuolemasta ihan muihin vanhuuden vaivoihin, kuin sydänvikaan. Pitäisikö teidän mielestänne siis käyttää ainoastaan yli kymmenen vuoden ikään ehtineitä uroksia siitokseen? Ei muuten mikään huonompi ajatus, vaikka itse sanonkin:-))

Vaan mitäs jos sitten tuleekin vastaan geenistön heikkenemiset, joita selkeästi on tieteellisesti todistettu ihmisrodussakin: yli tietynikäiset naiset synnyttävät huomattavasti keskimääräistä todennäköisemmin esim. mongoloidilapsia. Siis todella huomattavasti todennäköisemmin.

Mikä siis neuvoksi? Laaja-alainen geenistökö mukaan jalostukseen hyvissä ajoin eli normaalin luonnonrytmin mukaan, vai kapea-alainen jonkun tietyn ominaisuuden poisulkeva, tai vielä pahempaa, jotakin tiettyä kapea-alaista ominaisuutta suosiva ja vieläpä vanhalla yksilö-iällä? Siinäpä pulmaa kerrakseen.

Asiat maassa eivät ole ihan niin yksinkertaisia kuin puusta katsoen näyttäisi.

tiinamuori kirjoitti:

Joten antakee armoa:-)) Kysyn vaan jotta

-Siis miten sydänvikaa voi jalostaa? Sydänvika kun koiralla(kin) useimmiten tappaa melko nopeaan, niin miten se kuollut koira sitten jatkaa sukuaan? Pakastespermaako / huonoja munasoluja otettu talteen hyvissä ajoin??

-Mitä "niitä" koiria? Okei, omankin lempidobberini isä kuoli yhdeksänvuotiaana sydäriin. Eikö hänkään, ikänsä huippu-urheilullisena käyttövaliokoirana toiminut, olisi saanut jatkaa sukuaan kuusivuotiaana? Ei olisi vissiin, koska kuoli kesken jokapäiväisen lenkin sydäriin yhdeksänvuotiaana...

Se isän kuolema ei kuitenkaan estänyt omaa koiraani elämästä kaksitoistavuotiaaksi, ja kuolemasta ihan muihin vanhuuden vaivoihin, kuin sydänvikaan. Pitäisikö teidän mielestänne siis käyttää ainoastaan yli kymmenen vuoden ikään ehtineitä uroksia siitokseen? Ei muuten mikään huonompi ajatus, vaikka itse sanonkin:-))

Vaan mitäs jos sitten tuleekin vastaan geenistön heikkenemiset, joita selkeästi on tieteellisesti todistettu ihmisrodussakin: yli tietynikäiset naiset synnyttävät huomattavasti keskimääräistä todennäköisemmin esim. mongoloidilapsia. Siis todella huomattavasti todennäköisemmin.

Mikä siis neuvoksi? Laaja-alainen geenistökö mukaan jalostukseen hyvissä ajoin eli normaalin luonnonrytmin mukaan, vai kapea-alainen jonkun tietyn ominaisuuden poisulkeva, tai vielä pahempaa, jotakin tiettyä kapea-alaista ominaisuutta suosiva ja vieläpä vanhalla yksilö-iällä? Siinäpä pulmaa kerrakseen.

Asiat maassa eivät ole ihan niin yksinkertaisia kuin puusta katsoen näyttäisi.

Lue lisää

tietyissä suvuissa esiintyy keskimäärää enemmän DCM:aa. Vaikka sen perinnöllisyydestä ei ole tarkkaa tietoa, se tiedetään, että alttius siihen todenäköisesti periytyy, kuten dobberi-ihmisenä varmasti tiedät.

Kysyjä varmastikin tarkoitti näitä, oletan.Sitä vaan taitaa olla niin monissa suvuissa, että jalostuspohja jäisi hyvin pieneksi. Suo siellä, vetelä täällä. Mutta jotain olisi tehtävä. Kyllä tämä suuri ongelma on rodussa, eikä siitä saisi vaieta.

valitettavasti kirjoitti:

tietyissä suvuissa esiintyy keskimäärää enemmän DCM:aa. Vaikka sen perinnöllisyydestä ei ole tarkkaa tietoa, se tiedetään, että alttius siihen todenäköisesti periytyy, kuten dobberi-ihmisenä varmasti tiedät.

Kysyjä varmastikin tarkoitti näitä, oletan.Sitä vaan taitaa olla niin monissa suvuissa, että jalostuspohja jäisi hyvin pieneksi. Suo siellä, vetelä täällä. Mutta jotain olisi tehtävä. Kyllä tämä suuri ongelma on rodussa, eikä siitä saisi vaieta.

Lue lisää

Onko tietoa siitä, ovatko mainitesmasi taustaiset koirat sellaisia joita yritetään välttää siitoskäytössä, vai niitä halutumpia ja käytetympiä koiria. Mietin vaan mitä on odotettavissa tulevaisuudessa.

Ja kumpi on tärkeämpää ulkomuoto vai terveys yleensä pennun ostajien mielestä?

>>minni<< kirjoitti:

Onko tietoa siitä, ovatko mainitesmasi taustaiset koirat sellaisia joita yritetään välttää siitoskäytössä, vai niitä halutumpia ja käytetympiä koiria. Mietin vaan mitä on odotettavissa tulevaisuudessa.

Ja kumpi on tärkeämpää ulkomuoto vai terveys yleensä pennun ostajien mielestä?

Lue lisää

ole rajattuja jalostuskäytöstä.Kuten ei ihmisilläkään, ei koirillakaan voi sydänvikaa ennustaa Ongelmana sydänsairauksissa on, että jos kuvaat koiran tänään terveeksi, seuraavana kk saattaa jo ilmaantua oireita. Tässä vaiheessa koira on saattanut astua jo useita narttuja.

Monet DCM:ää "levittäneet" koirat ovat itse jo kuolleet vuosia sitten ja heidän jättämät ongelmat näkyvät nyt, vuosia myöhemmin, kun ko koiria/sisaruksia (joilla on kuitenkin samat geenit) löytyy jo lähes joka suvusta.

Surullista.

tiinamuori kirjoitti:

Joten antakee armoa:-)) Kysyn vaan jotta

-Siis miten sydänvikaa voi jalostaa? Sydänvika kun koiralla(kin) useimmiten tappaa melko nopeaan, niin miten se kuollut koira sitten jatkaa sukuaan? Pakastespermaako / huonoja munasoluja otettu talteen hyvissä ajoin??

-Mitä "niitä" koiria? Okei, omankin lempidobberini isä kuoli yhdeksänvuotiaana sydäriin. Eikö hänkään, ikänsä huippu-urheilullisena käyttövaliokoirana toiminut, olisi saanut jatkaa sukuaan kuusivuotiaana? Ei olisi vissiin, koska kuoli kesken jokapäiväisen lenkin sydäriin yhdeksänvuotiaana...

Se isän kuolema ei kuitenkaan estänyt omaa koiraani elämästä kaksitoistavuotiaaksi, ja kuolemasta ihan muihin vanhuuden vaivoihin, kuin sydänvikaan. Pitäisikö teidän mielestänne siis käyttää ainoastaan yli kymmenen vuoden ikään ehtineitä uroksia siitokseen? Ei muuten mikään huonompi ajatus, vaikka itse sanonkin:-))

Vaan mitäs jos sitten tuleekin vastaan geenistön heikkenemiset, joita selkeästi on tieteellisesti todistettu ihmisrodussakin: yli tietynikäiset naiset synnyttävät huomattavasti keskimääräistä todennäköisemmin esim. mongoloidilapsia. Siis todella huomattavasti todennäköisemmin.

Mikä siis neuvoksi? Laaja-alainen geenistökö mukaan jalostukseen hyvissä ajoin eli normaalin luonnonrytmin mukaan, vai kapea-alainen jonkun tietyn ominaisuuden poisulkeva, tai vielä pahempaa, jotakin tiettyä kapea-alaista ominaisuutta suosiva ja vieläpä vanhalla yksilö-iällä? Siinäpä pulmaa kerrakseen.

Asiat maassa eivät ole ihan niin yksinkertaisia kuin puusta katsoen näyttäisi.

Lue lisää

Mulla oli kaksi paperitonta koiraa samasta pentueesta DCM tapauksia,kuollut jo,samoin myöhemmin tutkittu isä todettu sairaaksi.Voiko tämä selventää periytyvyyttä?
Kaikki sydärit ei johdu perintötekijöistä,mutta DCM:n kohdalla valitettava tosiasia on että se on perinnöllinen sairaus jonka vuoksi esim vakuutusyhtiöt eivät korvaa mitään ko sairaudesta johtuvia kuluja,saati koiran hintaa.Tästä asiasta taistelin ties kuinka kauan kunnes luovutin.
Yksi kasvattaja tutkituttaa jalostusnarttunsa 1-1,5 vuoden välein kardion vuoksi,koskaan ei ole sairautta sillä koiralla todettu,mutta sekään ei vielä todista mitään.On olemassa dcm tapauksia,joissa koiraa on säännöllisin väliajoin tutkittu(jalostuskoira) eikä ole kardiota näkynyt,kuitenki koira kuoli kardion seurauksena pari vuotta viimeisen testin jälkeen.DCM on ärhäkkä sairaus joka voi olla pitkään oireeton,kunnes taivas putoaa kun koira tippuu kesken lenkin suorilta jaloilta,ilman aiempia oireiluita.

perinnöllistäkö? kirjoitti:

Mulla oli kaksi paperitonta koiraa samasta pentueesta DCM tapauksia,kuollut jo,samoin myöhemmin tutkittu isä todettu sairaaksi.Voiko tämä selventää periytyvyyttä?
Kaikki sydärit ei johdu perintötekijöistä,mutta DCM:n kohdalla valitettava tosiasia on että se on perinnöllinen sairaus jonka vuoksi esim vakuutusyhtiöt eivät korvaa mitään ko sairaudesta johtuvia kuluja,saati koiran hintaa.Tästä asiasta taistelin ties kuinka kauan kunnes luovutin.
Yksi kasvattaja tutkituttaa jalostusnarttunsa 1-1,5 vuoden välein kardion vuoksi,koskaan ei ole sairautta sillä koiralla todettu,mutta sekään ei vielä todista mitään.On olemassa dcm tapauksia,joissa koiraa on säännöllisin väliajoin tutkittu(jalostuskoira) eikä ole kardiota näkynyt,kuitenki koira kuoli kardion seurauksena pari vuotta viimeisen testin jälkeen.DCM on ärhäkkä sairaus joka voi olla pitkään oireeton,kunnes taivas putoaa kun koira tippuu kesken lenkin suorilta jaloilta,ilman aiempia oireiluita.

Lue lisää

Ei se tutkiminen koira terveeksi tee! Eikä edes todista mitään! Tutkittu koira voi jo seuraavalla viikolla sairastua! Tai vaikka seuraavana päivänä! Säännöllisellä tutkimisella lähinnä kartoitetaan ja koitetaan ennustaa että mitä tuleman pitää. Tässäkin Holter-tutkimuksen väitetään olevan ainoa tapa, millä voidaan edes hiukan raottaa tulevaisuuden verhoa. Tavallinen 10 min EKG ei välttämättä paljasta mitään, sillä ne häiriöt, mitä sydämestä DCM:ää diagnosoitaessa etsitään ovat siitä aikas eriskummallisia, että saattavat esiintyä yhden tunnin aikana vaikka 100 kertaa ja seuraavan tunnin aikana sitten vain 2 kertaa. Jos tutkimus osuu tälläiselle "hyvälle hetkelle" on se täysin arvoton ja paikkaansa pitämätön. Siksi se 24 h EKG, jotta saataisiin luotettavaa tietoa sydämen tilasta. Monikohan toopenomistaja Suomessa on Holterin koiralleen tehnyt?

tiinamuori kirjoitti:

Joten antakee armoa:-)) Kysyn vaan jotta

-Siis miten sydänvikaa voi jalostaa? Sydänvika kun koiralla(kin) useimmiten tappaa melko nopeaan, niin miten se kuollut koira sitten jatkaa sukuaan? Pakastespermaako / huonoja munasoluja otettu talteen hyvissä ajoin??

-Mitä "niitä" koiria? Okei, omankin lempidobberini isä kuoli yhdeksänvuotiaana sydäriin. Eikö hänkään, ikänsä huippu-urheilullisena käyttövaliokoirana toiminut, olisi saanut jatkaa sukuaan kuusivuotiaana? Ei olisi vissiin, koska kuoli kesken jokapäiväisen lenkin sydäriin yhdeksänvuotiaana...

Se isän kuolema ei kuitenkaan estänyt omaa koiraani elämästä kaksitoistavuotiaaksi, ja kuolemasta ihan muihin vanhuuden vaivoihin, kuin sydänvikaan. Pitäisikö teidän mielestänne siis käyttää ainoastaan yli kymmenen vuoden ikään ehtineitä uroksia siitokseen? Ei muuten mikään huonompi ajatus, vaikka itse sanonkin:-))

Vaan mitäs jos sitten tuleekin vastaan geenistön heikkenemiset, joita selkeästi on tieteellisesti todistettu ihmisrodussakin: yli tietynikäiset naiset synnyttävät huomattavasti keskimääräistä todennäköisemmin esim. mongoloidilapsia. Siis todella huomattavasti todennäköisemmin.

Mikä siis neuvoksi? Laaja-alainen geenistökö mukaan jalostukseen hyvissä ajoin eli normaalin luonnonrytmin mukaan, vai kapea-alainen jonkun tietyn ominaisuuden poisulkeva, tai vielä pahempaa, jotakin tiettyä kapea-alaista ominaisuutta suosiva ja vieläpä vanhalla yksilö-iällä? Siinäpä pulmaa kerrakseen.

Asiat maassa eivät ole ihan niin yksinkertaisia kuin puusta katsoen näyttäisi.

Lue lisää

Kysyit, siis vastaan! =)

"Siis miten sydänvikaa voi jalostaa? Sydänvika kun koiralla(kin) useimmiten tappaa melko nopeaan, niin miten se kuollut koira sitten jatkaa sukuaan? Pakastespermaako / huonoja munasoluja otettu talteen hyvissä ajoin??"

Tämä sydänvika kun ei edes yleensä tapa melko nopeaan. Keskimääräinen DCM:ään sairastumisikä on siinä 5-7 vuotta. Tähän ikään mennessä suurin osa jalostusnartuista on jo senkin seikan vuoksi pakko ollut pennuttaa, kun ensisynnyttäjälle se on jo melko korkea ikä. Uroksiahan ollaan tuohon ikään mennessä käytetty jo hyvinkin paljon. Katsoppa mikä on keskimääräinen jalostusuroksen ikä tällä hetkellä. Harvat niistä ovat edes tuota 7 vuotta.

"-Mitä "niitä" koiria? Okei, omankin lempidobberini isä kuoli yhdeksänvuotiaana sydäriin. Eikö hänkään, ikänsä huippu-urheilullisena käyttövaliokoirana toiminut, olisi saanut jatkaa sukuaan kuusivuotiaana? Ei olisi vissiin, koska kuoli kesken jokapäiväisen lenkin sydäriin yhdeksänvuotiaana..."

"Niitä" koiriapa hyvinkin. On ihan selkeästi huomattu ja osoitettu, että DCM on perinnöllinen. "Niillä" koirilla on keskimääräistä enemmän sydänongelmaisia jälkeläisiä. Sekin huippu-urheilullinen käyttövalio, joka kuoli sydäriin kesken lenkin olisi saattanut elää pidempään ilman sydänrasitetta sukutaulussaan. Koska sydänongelmat ovat rodun vitsaus, niin mielestäni sen pitäisi sulkea pois jalostuksesta kaikki sydänvikaiset koirat. Käytännössä se kuitenkin on mahdotonta, sillä osa sydänvikaisista kuolee vasta 12-vuotiaana (ei se DCM silloinkaan NORMAALIA ole) ja osa muista syistä ennen kun DCM edes ehtii kehittyä. Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan rodustamme 50% kehittää DCM:n jossakin vaiheessa elämäänsä. Prosentti on mielestä AIVAN liian suuri ja TODELLA huolestuttava. Kuitenkaan niin kauan kun geenitestausta sen varalle ei ole, on sen leviämistä mahdotonta täysin estää!

"Se isän kuolema ei kuitenkaan estänyt omaa koiraani elämästä kaksitoistavuotiaaksi, ja kuolemasta ihan muihin vanhuuden vaivoihin, kuin sydänvikaan. Pitäisikö teidän mielestänne siis käyttää ainoastaan yli kymmenen vuoden ikään ehtineitä uroksia siitokseen? Ei muuten mikään huonompi ajatus, vaikka itse sanonkin:-))"

Aivan totta, sillä olihan koirallasi myös emä, jolta puolet sen geeneistä oli peräisin! Vaikka koirasi isän kuolinsyy olikin sydän, niin mikä sen emän kuolinsyy oli? Ehkäpä se olikin täysin terve ja oma koirasi peri tämän sydänterveyden siltä nartulta! Tai molemmilla vanhemmilla oli terveitä geenejä siinä määrin "varastossa" ja koirallasi kävi vain hyvä tuuri, kun niitä jaettiin! Tuo vanhojen urosten käyttö ei sinänsä ole mikään huono idea...

"Vaan mitäs jos sitten tuleekin vastaan geenistön heikkenemiset, joita selkeästi on tieteellisesti todistettu ihmisrodussakin: yli tietynikäiset naiset synnyttävät huomattavasti keskimääräistä todennäköisemmin esim. mongoloidilapsia. Siis todella huomattavasti todennäköisemmin."

Kyseessä on naiset. Miehillä sperman laatu heikkenee iän myötä, mutta se vaikuttaa enemmänkin hedelmöityskykyyn, ei jälkeläisten "laatuun".

"Mikä siis neuvoksi? Laaja-alainen geenistökö mukaan jalostukseen hyvissä ajoin eli normaalin luonnonrytmin mukaan, vai kapea-alainen jonkun tietyn ominaisuuden poisulkeva, tai vielä pahempaa, jotakin tiettyä kapea-alaista ominaisuutta suosiva ja vieläpä vanhalla yksilö-iällä? Siinäpä pulmaa kerrakseen."

Neuvoksi koittaa välttää varmoja DCM-tapauksia jalostuksessa ja keskustella avoimesti ongelmasta. Jos koira kuolee sydänongelmiin, olisi kaikkien kannalta parasta olla salaamatta sitä ja kertoa asia avoimesti niin, että kasvattajat osaisivat seurata tilannetta ja yrittää valita jalostukseen yksilöitä joiden sukutaulussa on mahdollisimman vähän näitä "varmoja tapauksia".

Asiat ei todellakaan ole yksinkertaisia, mutta tämä ongelma on vakava ja ansaitsee paljon enemmän huomiota, kun mitä se nyt osakseen saa.

valitettavasti kirjoitti:

tietyissä suvuissa esiintyy keskimäärää enemmän DCM:aa. Vaikka sen perinnöllisyydestä ei ole tarkkaa tietoa, se tiedetään, että alttius siihen todenäköisesti periytyy, kuten dobberi-ihmisenä varmasti tiedät.

Kysyjä varmastikin tarkoitti näitä, oletan.Sitä vaan taitaa olla niin monissa suvuissa, että jalostuspohja jäisi hyvin pieneksi. Suo siellä, vetelä täällä. Mutta jotain olisi tehtävä. Kyllä tämä suuri ongelma on rodussa, eikä siitä saisi vaieta.

Lue lisää

sitten dobberien heikosta hermorakenteesta. Yhä enemmän näkee pipipäisiä vaillinaisella temperamentilla ja liian herkillä hermoilla varustettuja jalostuksen kukkasia. Mutta ulkonäköhän se pääasia kai onkin????

!!!!! kirjoitti:

Kysyit, siis vastaan! =)

"Siis miten sydänvikaa voi jalostaa? Sydänvika kun koiralla(kin) useimmiten tappaa melko nopeaan, niin miten se kuollut koira sitten jatkaa sukuaan? Pakastespermaako / huonoja munasoluja otettu talteen hyvissä ajoin??"

Tämä sydänvika kun ei edes yleensä tapa melko nopeaan. Keskimääräinen DCM:ään sairastumisikä on siinä 5-7 vuotta. Tähän ikään mennessä suurin osa jalostusnartuista on jo senkin seikan vuoksi pakko ollut pennuttaa, kun ensisynnyttäjälle se on jo melko korkea ikä. Uroksiahan ollaan tuohon ikään mennessä käytetty jo hyvinkin paljon. Katsoppa mikä on keskimääräinen jalostusuroksen ikä tällä hetkellä. Harvat niistä ovat edes tuota 7 vuotta.

"-Mitä "niitä" koiria? Okei, omankin lempidobberini isä kuoli yhdeksänvuotiaana sydäriin. Eikö hänkään, ikänsä huippu-urheilullisena käyttövaliokoirana toiminut, olisi saanut jatkaa sukuaan kuusivuotiaana? Ei olisi vissiin, koska kuoli kesken jokapäiväisen lenkin sydäriin yhdeksänvuotiaana..."

"Niitä" koiriapa hyvinkin. On ihan selkeästi huomattu ja osoitettu, että DCM on perinnöllinen. "Niillä" koirilla on keskimääräistä enemmän sydänongelmaisia jälkeläisiä. Sekin huippu-urheilullinen käyttövalio, joka kuoli sydäriin kesken lenkin olisi saattanut elää pidempään ilman sydänrasitetta sukutaulussaan. Koska sydänongelmat ovat rodun vitsaus, niin mielestäni sen pitäisi sulkea pois jalostuksesta kaikki sydänvikaiset koirat. Käytännössä se kuitenkin on mahdotonta, sillä osa sydänvikaisista kuolee vasta 12-vuotiaana (ei se DCM silloinkaan NORMAALIA ole) ja osa muista syistä ennen kun DCM edes ehtii kehittyä. Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan rodustamme 50% kehittää DCM:n jossakin vaiheessa elämäänsä. Prosentti on mielestä AIVAN liian suuri ja TODELLA huolestuttava. Kuitenkaan niin kauan kun geenitestausta sen varalle ei ole, on sen leviämistä mahdotonta täysin estää!

"Se isän kuolema ei kuitenkaan estänyt omaa koiraani elämästä kaksitoistavuotiaaksi, ja kuolemasta ihan muihin vanhuuden vaivoihin, kuin sydänvikaan. Pitäisikö teidän mielestänne siis käyttää ainoastaan yli kymmenen vuoden ikään ehtineitä uroksia siitokseen? Ei muuten mikään huonompi ajatus, vaikka itse sanonkin:-))"

Aivan totta, sillä olihan koirallasi myös emä, jolta puolet sen geeneistä oli peräisin! Vaikka koirasi isän kuolinsyy olikin sydän, niin mikä sen emän kuolinsyy oli? Ehkäpä se olikin täysin terve ja oma koirasi peri tämän sydänterveyden siltä nartulta! Tai molemmilla vanhemmilla oli terveitä geenejä siinä määrin "varastossa" ja koirallasi kävi vain hyvä tuuri, kun niitä jaettiin! Tuo vanhojen urosten käyttö ei sinänsä ole mikään huono idea...

"Vaan mitäs jos sitten tuleekin vastaan geenistön heikkenemiset, joita selkeästi on tieteellisesti todistettu ihmisrodussakin: yli tietynikäiset naiset synnyttävät huomattavasti keskimääräistä todennäköisemmin esim. mongoloidilapsia. Siis todella huomattavasti todennäköisemmin."

Kyseessä on naiset. Miehillä sperman laatu heikkenee iän myötä, mutta se vaikuttaa enemmänkin hedelmöityskykyyn, ei jälkeläisten "laatuun".

"Mikä siis neuvoksi? Laaja-alainen geenistökö mukaan jalostukseen hyvissä ajoin eli normaalin luonnonrytmin mukaan, vai kapea-alainen jonkun tietyn ominaisuuden poisulkeva, tai vielä pahempaa, jotakin tiettyä kapea-alaista ominaisuutta suosiva ja vieläpä vanhalla yksilö-iällä? Siinäpä pulmaa kerrakseen."

Neuvoksi koittaa välttää varmoja DCM-tapauksia jalostuksessa ja keskustella avoimesti ongelmasta. Jos koira kuolee sydänongelmiin, olisi kaikkien kannalta parasta olla salaamatta sitä ja kertoa asia avoimesti niin, että kasvattajat osaisivat seurata tilannetta ja yrittää valita jalostukseen yksilöitä joiden sukutaulussa on mahdollisimman vähän näitä "varmoja tapauksia".

Asiat ei todellakaan ole yksinkertaisia, mutta tämä ongelma on vakava ja ansaitsee paljon enemmän huomiota, kun mitä se nyt osakseen saa.

Lue lisää

"Neuvoksi koittaa välttää varmoja DCM-tapauksia jalostuksessa ja keskustella avoimesti ongelmasta."

Kun joku kertois mulle mistä noi varmat DCM.tapaukset saa tietää?? Niin, ei mistään.Ja jos koira kuolee Nuorena johonkin sydämestä johtuvaan mutta ei kardioon,niin sitä ei enempää tutkita.Eikö vika piile jo ilmiselvästi jossain kun noin käy,vaikka ei kardioo oliskaan??? Mihin ne koirat sillon kuolee jos/kun se ei ole kardio?
Kasvattajat on aina tosi tarkkoja siitä,kenen koira on milloinkin kuollu kardioon mutta siinä tapauksessa että oma koira menehtyy kyseiseen sairauteen,siitä ei varmasti vahingossakaan paljasteta kenellekään halaistua sanaa. Mä en vaan ymmärrä sitä ideologiaa.
Osaako joku vastata tähän? Jos mä lähtisin etsimään pentua,mistä ihmeestä mä tiedän kuka koira on kuollu kardioon? Näistä kun ei ikinä missään puhuta julkisesti.
Kiitos suuri sille joka vastauksen osaa antaa!!!!!

nämä saa tietää.. kirjoitti:

"Neuvoksi koittaa välttää varmoja DCM-tapauksia jalostuksessa ja keskustella avoimesti ongelmasta."

Kun joku kertois mulle mistä noi varmat DCM.tapaukset saa tietää?? Niin, ei mistään.Ja jos koira kuolee Nuorena johonkin sydämestä johtuvaan mutta ei kardioon,niin sitä ei enempää tutkita.Eikö vika piile jo ilmiselvästi jossain kun noin käy,vaikka ei kardioo oliskaan??? Mihin ne koirat sillon kuolee jos/kun se ei ole kardio?
Kasvattajat on aina tosi tarkkoja siitä,kenen koira on milloinkin kuollu kardioon mutta siinä tapauksessa että oma koira menehtyy kyseiseen sairauteen,siitä ei varmasti vahingossakaan paljasteta kenellekään halaistua sanaa. Mä en vaan ymmärrä sitä ideologiaa.
Osaako joku vastata tähän? Jos mä lähtisin etsimään pentua,mistä ihmeestä mä tiedän kuka koira on kuollu kardioon? Näistä kun ei ikinä missään puhuta julkisesti.
Kiitos suuri sille joka vastauksen osaa antaa!!!!!

Lue lisää

Kysy suoraan kasvattajalta, kun kyselet muitakin asioita. "Onko tiedossasi yhtään kasvattiasi tai koiriesi sisarusta tai vanhempaa, joka on kuollut äkilliseen sydänkohtaukseen tai sairastettuaan sydänsairautta?"
Suoraan kysymykseen on vaikea antaa ympäripyöreää vastausta.
Suurimmalla osalla kasvattajista vastaus on myönteinen ja jos ei ole, he eivät ole tehneet taustatyötään hyvin tai ovat erityisen onnekkaita ;). Jos ei kasvatteja, vähintään jotain lähisukulaisia on melkein kaikkien koirilla. Toisilla enemmän ja toisilla vähemmän.
-nicoletta- www.dinico.net

saradia kirjoitti:

Kysy suoraan kasvattajalta, kun kyselet muitakin asioita. "Onko tiedossasi yhtään kasvattiasi tai koiriesi sisarusta tai vanhempaa, joka on kuollut äkilliseen sydänkohtaukseen tai sairastettuaan sydänsairautta?"
Suoraan kysymykseen on vaikea antaa ympäripyöreää vastausta.
Suurimmalla osalla kasvattajista vastaus on myönteinen ja jos ei ole, he eivät ole tehneet taustatyötään hyvin tai ovat erityisen onnekkaita ;). Jos ei kasvatteja, vähintään jotain lähisukulaisia on melkein kaikkien koirilla. Toisilla enemmän ja toisilla vähemmän.
-nicoletta- www.dinico.net

Lue lisää

nicoletta: Koskaan ei ole yksikään kasvattaja tunnustanut ainoatakaan kardiotapausta,vaikka on meillä niinstä useammankin kanssa puhetta ollut. Voiko olla todella niin,että ovat niin onnekkaina siltä välttyneet..Vaikka sydämenpettämistapauksia on kuitenkin ollut?
Mun mielestä tosi rohkea veto sulta,että uskallat kertoa ja puhua asiasta ihan julkisesti.Kun vaan useampi tekis saman,niin johan olis helpompaa.
Eri asia on vaan vielä se, kuinka tuskastuttavaa nykyään on etsiä sellainen kardiovapaa linja,kun jokaisen koiran takaa tulee alfa ja/tai gino. Mitäpä luulet?Ja mikä hyöty siitäkään loppupeleissä olisi,kun sen jenkkitutkimuksen mukaan anyway 50% dobbereista sairastuu elämänsä aikana kardioon. huhhuijaa.

kuin ^^ kirjoitti:

nicoletta: Koskaan ei ole yksikään kasvattaja tunnustanut ainoatakaan kardiotapausta,vaikka on meillä niinstä useammankin kanssa puhetta ollut. Voiko olla todella niin,että ovat niin onnekkaina siltä välttyneet..Vaikka sydämenpettämistapauksia on kuitenkin ollut?
Mun mielestä tosi rohkea veto sulta,että uskallat kertoa ja puhua asiasta ihan julkisesti.Kun vaan useampi tekis saman,niin johan olis helpompaa.
Eri asia on vaan vielä se, kuinka tuskastuttavaa nykyään on etsiä sellainen kardiovapaa linja,kun jokaisen koiran takaa tulee alfa ja/tai gino. Mitäpä luulet?Ja mikä hyöty siitäkään loppupeleissä olisi,kun sen jenkkitutkimuksen mukaan anyway 50% dobbereista sairastuu elämänsä aikana kardioon. huhhuijaa.

Lue lisää

Ei kaikilla ole kasvateissa näitä tapauksia. Eikä kaikkien omilla koirilla ole vanhemmissa tai sisaruksissakaan vastaavia. Mutta uskallan väittää, että pitkään kasvattaneilla, joilla on useita pentueita veteraani-iässä, on joitain tapauksia kaikilla. Jos ei kasvateissa, niin vanhemmissa, sisaruksissa tai muuten lähellä.

Vaatii aika paljon pokkaa valehdella suoraan kysymykseen. En jaksa uskoa, että tätä pokkaa löytyy. Yleensä niitä kysymyksiä ei esitetäkään, tai ei uskalleta esittää suoraan ja silloin vastauskin on helposti aika ympäripyöreä.
Ei kasvattajat ole paholaisia ;), mutta pelkäävät toki leimatuksi tulemista ja syyttäviä ymmärtämättömiä kommentteja.