derealisaatio

taru

onko käsite kenellekkään tuttu ja miten siitä
pääsee eroon? alkaa jo tympiä tämä
tällainen "maailmankatsomus"... Paniikkihäiriötä
ei ole, masennuksesta en ole aivan varma

10 kommenttia

Äänestä

Vastaukset

  • Tunnen käsitteen!Itselläni on ollut myös
    erillaisia vierauden tunteita kuten itsensä
    vieraaksi tunteminen, tutut paikat tuntuvat
    vierailta ja muistot tuntuvat vierailta!Mulla on
    ollu kyl masennusta ja paniikkihäikkää!Onks sulla
    siis ollu erillaisia vierauden tunteita?

    • ...se on lähinnä sellanen fiilis, niinkun olis
      kännissä tai unessa vaikka on aivan hereillä...
      Sitä on vaikea selittää, mut sillon on tosi
      vaikea keskittyä mihinkään, joutuu kauan
      miettimään esim mitä lukee ennenkun tajuaa
      lukemansa, muisti ei pelaa ihan normaalisti, vaan
      jälkikäteen funtsii mitä on puhunu ja luvannu...
      siis kaikin puolin niinkun olis humalassa vaikka
      on vesiselvä. Mä koin ton ekoja kertoja joskus
      viis vuotta sitten tosi rankan tentin jälkeen,
      sit sitä on tullu enempi ja vähempi, viime
      aikoina taas enempi.
      Oon koittanu miettiä, että onko se jonkunlainen
      defenssi vai miksi tulee sellanen olo, mut se
      esiintyy täysin liittymättä mihinkään tiettyyn
      asiaan tai tapahtumaan...
      Depersonalisaatiota mulla ei oo koskaan ollu,
      kauan luulin, että tää mun tunne on sitä, mutta
      perehdyttyäni itse asiaan hieman enemmän huomasin
      niiden välillä olevan eron. Itteni kanssa mä oon
      ok, mut kun toisinaan ympäristö on usvan peitossa.
      Kiitos muuten kun vastasit


    • taru kirjoitti:

      ...se on lähinnä sellanen fiilis, niinkun olis
      kännissä tai unessa vaikka on aivan hereillä...
      Sitä on vaikea selittää, mut sillon on tosi
      vaikea keskittyä mihinkään, joutuu kauan
      miettimään esim mitä lukee ennenkun tajuaa
      lukemansa, muisti ei pelaa ihan normaalisti, vaan
      jälkikäteen funtsii mitä on puhunu ja luvannu...
      siis kaikin puolin niinkun olis humalassa vaikka
      on vesiselvä. Mä koin ton ekoja kertoja joskus
      viis vuotta sitten tosi rankan tentin jälkeen,
      sit sitä on tullu enempi ja vähempi, viime
      aikoina taas enempi.
      Oon koittanu miettiä, että onko se jonkunlainen
      defenssi vai miksi tulee sellanen olo, mut se
      esiintyy täysin liittymättä mihinkään tiettyyn
      asiaan tai tapahtumaan...
      Depersonalisaatiota mulla ei oo koskaan ollu,
      kauan luulin, että tää mun tunne on sitä, mutta
      perehdyttyäni itse asiaan hieman enemmän huomasin
      niiden välillä olevan eron. Itteni kanssa mä oon
      ok, mut kun toisinaan ympäristö on usvan peitossa.
      Kiitos muuten kun vastasit

      Taru, jos tiedät, kertoisitko mistä esim. netissä
      voisi lukea noista derealisaatiosta ja
      depersonalisaatiosta. En tiedä, voisiko minulla
      olla jotain sen suuntaista... Välillä tulee
      outoja "unta vai totta"-fiiliksiä, tai tuntuu,
      kuin olisin ikäänkuin hiukan itseni
      ulkopuolella... Se on pelottavaa, kun ei tiedä,
      naksahtaako päässä kohta lopullisesti...

      Vai johtuukohan vain väsymyksestä. Olen uneton ja
      masentunut, mutta en vielä ole mennyt lääkärille,
      ehkä pitäisi.


    • Rina kirjoitti:

      Taru, jos tiedät, kertoisitko mistä esim. netissä
      voisi lukea noista derealisaatiosta ja
      depersonalisaatiosta. En tiedä, voisiko minulla
      olla jotain sen suuntaista... Välillä tulee
      outoja "unta vai totta"-fiiliksiä, tai tuntuu,
      kuin olisin ikäänkuin hiukan itseni
      ulkopuolella... Se on pelottavaa, kun ei tiedä,
      naksahtaako päässä kohta lopullisesti...

      Vai johtuukohan vain väsymyksestä. Olen uneton ja
      masentunut, mutta en vielä ole mennyt lääkärille,
      ehkä pitäisi.

      Kertoisitko hieman tuntemuksistani, itselläni
      samoja fiiliksiä, kuten myös "peruutuspeilin
      näkymiä". Vallitsevana diagnoosina kuitenkin
      depressio, johon lääkitys jo 4 vuotta. Nämä ovat
      vaan "uusia" minulle

      Samoin Taru lisätietoa tarvitsisin minäkin.

      kiitos


    • jani kirjoitti:

      Kertoisitko hieman tuntemuksistani, itselläni
      samoja fiiliksiä, kuten myös "peruutuspeilin
      näkymiä". Vallitsevana diagnoosina kuitenkin
      depressio, johon lääkitys jo 4 vuotta. Nämä ovat
      vaan "uusia" minulle

      Samoin Taru lisätietoa tarvitsisin minäkin.

      kiitos

      laitoin googleen hakusanaksi depersonalisaatio ja
      derealisaatio, suomenkielistä tekstiä on tosi
      vähän saati sitten mitään miten siitä pääsee
      eroon, mut englanninkielistä oli jo vähän
      enempi... Mut hakekaa sillä googlella niin saatte
      samaisen sivun esille, ja enkun kielisenä
      lisää... Samaisilta sivuilta löytyy myös tarkempi
      selitys mitä kyseiset asiat ovat elikkäs miten ne
      suurin osa ihmisistä tuntee.
      Omalla kohdallani en vieläkään usko masennuksen
      mahdollisuuteen, kun tätä on jatkunut jo vajaat
      kymmenen vuotta. Masennus olisi jo syventynyt ja
      antanut muitakin merkkejä...
      Tsemppiä teille, koittakaa jaksaa se helpottaa
      aikanaan!!! :)


    • taru kirjoitti:

      laitoin googleen hakusanaksi depersonalisaatio ja
      derealisaatio, suomenkielistä tekstiä on tosi
      vähän saati sitten mitään miten siitä pääsee
      eroon, mut englanninkielistä oli jo vähän
      enempi... Mut hakekaa sillä googlella niin saatte
      samaisen sivun esille, ja enkun kielisenä
      lisää... Samaisilta sivuilta löytyy myös tarkempi
      selitys mitä kyseiset asiat ovat elikkäs miten ne
      suurin osa ihmisistä tuntee.
      Omalla kohdallani en vieläkään usko masennuksen
      mahdollisuuteen, kun tätä on jatkunut jo vajaat
      kymmenen vuotta. Masennus olisi jo syventynyt ja
      antanut muitakin merkkejä...
      Tsemppiä teille, koittakaa jaksaa se helpottaa
      aikanaan!!! :)

      Kiitos Taru vastauksesta, täytyy etsiä lisää
      tietoa. Nämä käsitteet ovat minulle uusia,
      huomasin kertomassasi yhtäläisyyttä omiin
      tuntemuksiini joten ajattelin kysäistä... Sanat
      derealisaatio ja depersonalisaatio voisivat
      kuvata sitä, mitä tunnen. Kiitos
      tsemppauksesta, samaa sinulle!

      Olen kokenut samantapaista jo lapsena: kyselin
      äidiltäni usein: "onko nyt unta vai totta", ja
      muistan tunteen. Nämä tuntemukset olivat
      kuitenkin poissa kunnes masennuin, tosin en
      tiedä, onko tämä kytköksissä masennukseen.
      Masennusdiagnoosi on siis omani, voi olla, että
      minussa on jotain muuta vialla. Esim. eilen menin
      tolaltani ja väsyin pienen vastoinkäymisen takia
      vaikka yleensä olen leppoisa. Outoa.

      Janille: minun kielelläni "unta-vai-totta"
      tarkoittaa sellaista fiilistä kun ei ole varma,
      onko hereillä. Pää tuntuu utuiselta, uniselta,
      lähimuisti toimii hitaasti jne. Myös "itseni
      ulkopuolella oleminen" tarkoittaa sitä, miltä
      kuulostaa. Liikkeet hidastuvat, on kuin
      liikuttelisin nukkea enkä itseäni. Mukana on
      pelko, että kohta menetän itsehallinnan ja teen
      jotain, mitä ei pitäisi... Jälkeenpäin en ole
      varma, oliko kyseessä aivojen toimintahäiriö,
      väsymys vai mielikuvitus.

      Jaksamista sinullekin, Jani!


    • Rina kirjoitti:

      Kiitos Taru vastauksesta, täytyy etsiä lisää
      tietoa. Nämä käsitteet ovat minulle uusia,
      huomasin kertomassasi yhtäläisyyttä omiin
      tuntemuksiini joten ajattelin kysäistä... Sanat
      derealisaatio ja depersonalisaatio voisivat
      kuvata sitä, mitä tunnen. Kiitos
      tsemppauksesta, samaa sinulle!

      Olen kokenut samantapaista jo lapsena: kyselin
      äidiltäni usein: "onko nyt unta vai totta", ja
      muistan tunteen. Nämä tuntemukset olivat
      kuitenkin poissa kunnes masennuin, tosin en
      tiedä, onko tämä kytköksissä masennukseen.
      Masennusdiagnoosi on siis omani, voi olla, että
      minussa on jotain muuta vialla. Esim. eilen menin
      tolaltani ja väsyin pienen vastoinkäymisen takia
      vaikka yleensä olen leppoisa. Outoa.

      Janille: minun kielelläni "unta-vai-totta"
      tarkoittaa sellaista fiilistä kun ei ole varma,
      onko hereillä. Pää tuntuu utuiselta, uniselta,
      lähimuisti toimii hitaasti jne. Myös "itseni
      ulkopuolella oleminen" tarkoittaa sitä, miltä
      kuulostaa. Liikkeet hidastuvat, on kuin
      liikuttelisin nukkea enkä itseäni. Mukana on
      pelko, että kohta menetän itsehallinnan ja teen
      jotain, mitä ei pitäisi... Jälkeenpäin en ole
      varma, oliko kyseessä aivojen toimintahäiriö,
      väsymys vai mielikuvitus.

      Jaksamista sinullekin, Jani!

      Näin jälkeenpäin muistelen, että jostain
      nettisivuilta luin depersonalisaation liittyvän
      masennukseen ja paniikkihäiriöön... Josko sä olet
      vain väsynyt? En tiedä... Masennukseen kuuluu
      kuitenkin niin vahvana osana haluttomuus ja
      kyvyttömyys nauttia tavallisesta elämästä,
      ja "saamattomuus", mutta enpä nyt mene sanomaan
      mikä on sitten masennusta ja mikä väsymystä!
      Toivottavasti edelleen jakselette!


    • taru kirjoitti:

      Näin jälkeenpäin muistelen, että jostain
      nettisivuilta luin depersonalisaation liittyvän
      masennukseen ja paniikkihäiriöön... Josko sä olet
      vain väsynyt? En tiedä... Masennukseen kuuluu
      kuitenkin niin vahvana osana haluttomuus ja
      kyvyttömyys nauttia tavallisesta elämästä,
      ja "saamattomuus", mutta enpä nyt mene sanomaan
      mikä on sitten masennusta ja mikä väsymystä!
      Toivottavasti edelleen jakselette!

      Mulla on ollut koko ikäni tuntemuksia, jotka
      voisivat hyvinkin olla derealisaatiota. En sitten
      tiedä, kun näin koko sanan eka kertaa vasta
      äsken.

      Nyt vanhemmiten en oo enää niin peloissaan /
      ahdistunut niistä oireista, koska olen huomannut
      niiden tulevan useimmiten tietyissä tilanteissa
      ja menevän myös ohi.

      Esimerkiksi silloin, kun on nukkunut hyvin vähän,
      juonut liikaa (alkoholia), riidan jälkeen,
      surullisena, stressin päälläollessa ja lauetessa
      sekä pitkiä aikoja yksin ollessa tulee helposti
      epätodellinen olo. Myös pimeys lisää oireita.

      Liikunta, terveet elämäntavat, riittävä uni ja
      pyyteettömät ystävyyssuhteet ovat paras lääke
      derealisaatioon. Ja tietysti se, että tiedostaa
      asian. Mutta en usko kyseessä olevan niin
      vaarallisen asian kuin depersonalisaatio, joka
      oikeasti on sairaus. Mitä sitten jos elämä tuntuu
      unelta, kunhan on oma itsensä siinä unessa? Kyllä
      se uni ajan kanssa helpottaa.

      Luulisin, että herkillä ja ns. taiteellisilla
      persoonilla on suurempi riski derealisaatioon,
      koska aivojen sähkökäyrät ovat herkempiä ja mieli
      on virittyneempi muihinkin kuin tähän normaaliin
      ulottuvuuteen. Kaikki eivät välttämättä edes
      ahdistu derealisaatiosta, koska heistä se on
      jännittävää ja he uskovat sen olevan merkki
      jostain toisesta todellisuudesta.

      Huumeita en ole käyttänyt, mutta voisin arvella
      kannabiksen lisäävän derealisaation riskiä.

      Vielä pieni kevennys tähän, joka on myös tosi.
      Tämän tarkoitus ei ole kehua itseäni eikä
      aliarvioida derealisaatiota. Muutamat
      seksikumppanini ovat vain sanoneet, että kanssani
      tulee epätodellinen olo.. Ehkä se on tarttuvaa?


    • Antsa kirjoitti:

      Mulla on ollut koko ikäni tuntemuksia, jotka
      voisivat hyvinkin olla derealisaatiota. En sitten
      tiedä, kun näin koko sanan eka kertaa vasta
      äsken.

      Nyt vanhemmiten en oo enää niin peloissaan /
      ahdistunut niistä oireista, koska olen huomannut
      niiden tulevan useimmiten tietyissä tilanteissa
      ja menevän myös ohi.

      Esimerkiksi silloin, kun on nukkunut hyvin vähän,
      juonut liikaa (alkoholia), riidan jälkeen,
      surullisena, stressin päälläollessa ja lauetessa
      sekä pitkiä aikoja yksin ollessa tulee helposti
      epätodellinen olo. Myös pimeys lisää oireita.

      Liikunta, terveet elämäntavat, riittävä uni ja
      pyyteettömät ystävyyssuhteet ovat paras lääke
      derealisaatioon. Ja tietysti se, että tiedostaa
      asian. Mutta en usko kyseessä olevan niin
      vaarallisen asian kuin depersonalisaatio, joka
      oikeasti on sairaus. Mitä sitten jos elämä tuntuu
      unelta, kunhan on oma itsensä siinä unessa? Kyllä
      se uni ajan kanssa helpottaa.

      Luulisin, että herkillä ja ns. taiteellisilla
      persoonilla on suurempi riski derealisaatioon,
      koska aivojen sähkökäyrät ovat herkempiä ja mieli
      on virittyneempi muihinkin kuin tähän normaaliin
      ulottuvuuteen. Kaikki eivät välttämättä edes
      ahdistu derealisaatiosta, koska heistä se on
      jännittävää ja he uskovat sen olevan merkki
      jostain toisesta todellisuudesta.

      Huumeita en ole käyttänyt, mutta voisin arvella
      kannabiksen lisäävän derealisaation riskiä.

      Vielä pieni kevennys tähän, joka on myös tosi.
      Tämän tarkoitus ei ole kehua itseäni eikä
      aliarvioida derealisaatiota. Muutamat
      seksikumppanini ovat vain sanoneet, että kanssani
      tulee epätodellinen olo.. Ehkä se on tarttuvaa?

      niinpä, eihän tässä henki ole lähdössä, mutta
      joskus töissä ollessa tuntuu, että työkyky ihan
      selvästi laskee kun "uni" iskee päälle. Teen
      työtä jossa EI saa mokata koska kyseessä on
      toisten ihmisten terveys. Mokia tulee silti,
      kaikille, mutta olisin todella kiitollinen jos
      joku osaisi kertoa miten tästä pääsee eroon!!!
      Toisinaan sumuinen olo on helpottavaa ja
      suorastaan siitä nauttii jos on muutenkin
      väsynyt, mutta kun....
      Olen huomannut yhteyden stressiin, mutta silloin
      senkin pitää olla todella kova. Hartiat on aika
      jumissa joten sekin osaltaan vaikuttanee asiaan,
      tai sitten ei. En tiedä.
      Eiköhän tämän kanssa sitten voi elää, kun on
      elänyt tähänkin asti.
      Suur kiitos sulle viestistä, se jotenkin helpotti!


    • Antsa kirjoitti:

      Mulla on ollut koko ikäni tuntemuksia, jotka
      voisivat hyvinkin olla derealisaatiota. En sitten
      tiedä, kun näin koko sanan eka kertaa vasta
      äsken.

      Nyt vanhemmiten en oo enää niin peloissaan /
      ahdistunut niistä oireista, koska olen huomannut
      niiden tulevan useimmiten tietyissä tilanteissa
      ja menevän myös ohi.

      Esimerkiksi silloin, kun on nukkunut hyvin vähän,
      juonut liikaa (alkoholia), riidan jälkeen,
      surullisena, stressin päälläollessa ja lauetessa
      sekä pitkiä aikoja yksin ollessa tulee helposti
      epätodellinen olo. Myös pimeys lisää oireita.

      Liikunta, terveet elämäntavat, riittävä uni ja
      pyyteettömät ystävyyssuhteet ovat paras lääke
      derealisaatioon. Ja tietysti se, että tiedostaa
      asian. Mutta en usko kyseessä olevan niin
      vaarallisen asian kuin depersonalisaatio, joka
      oikeasti on sairaus. Mitä sitten jos elämä tuntuu
      unelta, kunhan on oma itsensä siinä unessa? Kyllä
      se uni ajan kanssa helpottaa.

      Luulisin, että herkillä ja ns. taiteellisilla
      persoonilla on suurempi riski derealisaatioon,
      koska aivojen sähkökäyrät ovat herkempiä ja mieli
      on virittyneempi muihinkin kuin tähän normaaliin
      ulottuvuuteen. Kaikki eivät välttämättä edes
      ahdistu derealisaatiosta, koska heistä se on
      jännittävää ja he uskovat sen olevan merkki
      jostain toisesta todellisuudesta.

      Huumeita en ole käyttänyt, mutta voisin arvella
      kannabiksen lisäävän derealisaation riskiä.

      Vielä pieni kevennys tähän, joka on myös tosi.
      Tämän tarkoitus ei ole kehua itseäni eikä
      aliarvioida derealisaatiota. Muutamat
      seksikumppanini ovat vain sanoneet, että kanssani
      tulee epätodellinen olo.. Ehkä se on tarttuvaa?

      Asiallinen teksti. Itselläni on ollut jo
      pidempään vastaavanlaisia oireita, yleensä ne
      menevät kumminkin pian ohi, joskus saattaa kestää
      pidempäänkin. Kärsin aika paljon unettomuudesta,
      lähinnä silloin kun tällainen olo on juuri ennen
      kuin menen nukkumaan.

      Kannabista olen poltellut satunnaisesti parin
      kolmen vuoden ajan, ja voin omasta kokemuksesta
      sanoa että se pahentaa asiaa, tulee entistä
      vieraampi olo pitkäksi aikaa. Alkoholi
      suuremmissa määrin vaikuttaa suunnilleen samalla
      lailla, krapula on silti lähes poikkeuksetta
      henkinen..

      Helpotti lukea muiden kokemuksia asiasta, mukava
      kun tietää ettei ole yksin! Kiitos teille!


Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.