derealisaatio

taru

onko käsite kenellekkään tuttu ja miten siitä
pääsee eroon? alkaa jo tympiä tämä
tällainen "maailmankatsomus"... Paniikkihäiriötä
ei ole, masennuksesta en ole aivan varma

10

4779

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • pkl

      Tunnen käsitteen!Itselläni on ollut myös
      erillaisia vierauden tunteita kuten itsensä
      vieraaksi tunteminen, tutut paikat tuntuvat
      vierailta ja muistot tuntuvat vierailta!Mulla on
      ollu kyl masennusta ja paniikkihäikkää!Onks sulla
      siis ollu erillaisia vierauden tunteita?

      • taru

        ...se on lähinnä sellanen fiilis, niinkun olis
        kännissä tai unessa vaikka on aivan hereillä...
        Sitä on vaikea selittää, mut sillon on tosi
        vaikea keskittyä mihinkään, joutuu kauan
        miettimään esim mitä lukee ennenkun tajuaa
        lukemansa, muisti ei pelaa ihan normaalisti, vaan
        jälkikäteen funtsii mitä on puhunu ja luvannu...
        siis kaikin puolin niinkun olis humalassa vaikka
        on vesiselvä. Mä koin ton ekoja kertoja joskus
        viis vuotta sitten tosi rankan tentin jälkeen,
        sit sitä on tullu enempi ja vähempi, viime
        aikoina taas enempi.
        Oon koittanu miettiä, että onko se jonkunlainen
        defenssi vai miksi tulee sellanen olo, mut se
        esiintyy täysin liittymättä mihinkään tiettyyn
        asiaan tai tapahtumaan...
        Depersonalisaatiota mulla ei oo koskaan ollu,
        kauan luulin, että tää mun tunne on sitä, mutta
        perehdyttyäni itse asiaan hieman enemmän huomasin
        niiden välillä olevan eron. Itteni kanssa mä oon
        ok, mut kun toisinaan ympäristö on usvan peitossa.
        Kiitos muuten kun vastasit


      • Rina
        taru kirjoitti:

        ...se on lähinnä sellanen fiilis, niinkun olis
        kännissä tai unessa vaikka on aivan hereillä...
        Sitä on vaikea selittää, mut sillon on tosi
        vaikea keskittyä mihinkään, joutuu kauan
        miettimään esim mitä lukee ennenkun tajuaa
        lukemansa, muisti ei pelaa ihan normaalisti, vaan
        jälkikäteen funtsii mitä on puhunu ja luvannu...
        siis kaikin puolin niinkun olis humalassa vaikka
        on vesiselvä. Mä koin ton ekoja kertoja joskus
        viis vuotta sitten tosi rankan tentin jälkeen,
        sit sitä on tullu enempi ja vähempi, viime
        aikoina taas enempi.
        Oon koittanu miettiä, että onko se jonkunlainen
        defenssi vai miksi tulee sellanen olo, mut se
        esiintyy täysin liittymättä mihinkään tiettyyn
        asiaan tai tapahtumaan...
        Depersonalisaatiota mulla ei oo koskaan ollu,
        kauan luulin, että tää mun tunne on sitä, mutta
        perehdyttyäni itse asiaan hieman enemmän huomasin
        niiden välillä olevan eron. Itteni kanssa mä oon
        ok, mut kun toisinaan ympäristö on usvan peitossa.
        Kiitos muuten kun vastasit

        Taru, jos tiedät, kertoisitko mistä esim. netissä
        voisi lukea noista derealisaatiosta ja
        depersonalisaatiosta. En tiedä, voisiko minulla
        olla jotain sen suuntaista... Välillä tulee
        outoja "unta vai totta"-fiiliksiä, tai tuntuu,
        kuin olisin ikäänkuin hiukan itseni
        ulkopuolella... Se on pelottavaa, kun ei tiedä,
        naksahtaako päässä kohta lopullisesti...

        Vai johtuukohan vain väsymyksestä. Olen uneton ja
        masentunut, mutta en vielä ole mennyt lääkärille,
        ehkä pitäisi.


      • jani
        Rina kirjoitti:

        Taru, jos tiedät, kertoisitko mistä esim. netissä
        voisi lukea noista derealisaatiosta ja
        depersonalisaatiosta. En tiedä, voisiko minulla
        olla jotain sen suuntaista... Välillä tulee
        outoja "unta vai totta"-fiiliksiä, tai tuntuu,
        kuin olisin ikäänkuin hiukan itseni
        ulkopuolella... Se on pelottavaa, kun ei tiedä,
        naksahtaako päässä kohta lopullisesti...

        Vai johtuukohan vain väsymyksestä. Olen uneton ja
        masentunut, mutta en vielä ole mennyt lääkärille,
        ehkä pitäisi.

        Kertoisitko hieman tuntemuksistani, itselläni
        samoja fiiliksiä, kuten myös "peruutuspeilin
        näkymiä". Vallitsevana diagnoosina kuitenkin
        depressio, johon lääkitys jo 4 vuotta. Nämä ovat
        vaan "uusia" minulle

        Samoin Taru lisätietoa tarvitsisin minäkin.

        kiitos


      • taru
        jani kirjoitti:

        Kertoisitko hieman tuntemuksistani, itselläni
        samoja fiiliksiä, kuten myös "peruutuspeilin
        näkymiä". Vallitsevana diagnoosina kuitenkin
        depressio, johon lääkitys jo 4 vuotta. Nämä ovat
        vaan "uusia" minulle

        Samoin Taru lisätietoa tarvitsisin minäkin.

        kiitos

        laitoin googleen hakusanaksi depersonalisaatio ja
        derealisaatio, suomenkielistä tekstiä on tosi
        vähän saati sitten mitään miten siitä pääsee
        eroon, mut englanninkielistä oli jo vähän
        enempi... Mut hakekaa sillä googlella niin saatte
        samaisen sivun esille, ja enkun kielisenä
        lisää... Samaisilta sivuilta löytyy myös tarkempi
        selitys mitä kyseiset asiat ovat elikkäs miten ne
        suurin osa ihmisistä tuntee.
        Omalla kohdallani en vieläkään usko masennuksen
        mahdollisuuteen, kun tätä on jatkunut jo vajaat
        kymmenen vuotta. Masennus olisi jo syventynyt ja
        antanut muitakin merkkejä...
        Tsemppiä teille, koittakaa jaksaa se helpottaa
        aikanaan!!! :)


      • Rina
        taru kirjoitti:

        laitoin googleen hakusanaksi depersonalisaatio ja
        derealisaatio, suomenkielistä tekstiä on tosi
        vähän saati sitten mitään miten siitä pääsee
        eroon, mut englanninkielistä oli jo vähän
        enempi... Mut hakekaa sillä googlella niin saatte
        samaisen sivun esille, ja enkun kielisenä
        lisää... Samaisilta sivuilta löytyy myös tarkempi
        selitys mitä kyseiset asiat ovat elikkäs miten ne
        suurin osa ihmisistä tuntee.
        Omalla kohdallani en vieläkään usko masennuksen
        mahdollisuuteen, kun tätä on jatkunut jo vajaat
        kymmenen vuotta. Masennus olisi jo syventynyt ja
        antanut muitakin merkkejä...
        Tsemppiä teille, koittakaa jaksaa se helpottaa
        aikanaan!!! :)

        Kiitos Taru vastauksesta, täytyy etsiä lisää
        tietoa. Nämä käsitteet ovat minulle uusia,
        huomasin kertomassasi yhtäläisyyttä omiin
        tuntemuksiini joten ajattelin kysäistä... Sanat
        derealisaatio ja depersonalisaatio voisivat
        kuvata sitä, mitä tunnen. Kiitos
        tsemppauksesta, samaa sinulle!

        Olen kokenut samantapaista jo lapsena: kyselin
        äidiltäni usein: "onko nyt unta vai totta", ja
        muistan tunteen. Nämä tuntemukset olivat
        kuitenkin poissa kunnes masennuin, tosin en
        tiedä, onko tämä kytköksissä masennukseen.
        Masennusdiagnoosi on siis omani, voi olla, että
        minussa on jotain muuta vialla. Esim. eilen menin
        tolaltani ja väsyin pienen vastoinkäymisen takia
        vaikka yleensä olen leppoisa. Outoa.

        Janille: minun kielelläni "unta-vai-totta"
        tarkoittaa sellaista fiilistä kun ei ole varma,
        onko hereillä. Pää tuntuu utuiselta, uniselta,
        lähimuisti toimii hitaasti jne. Myös "itseni
        ulkopuolella oleminen" tarkoittaa sitä, miltä
        kuulostaa. Liikkeet hidastuvat, on kuin
        liikuttelisin nukkea enkä itseäni. Mukana on
        pelko, että kohta menetän itsehallinnan ja teen
        jotain, mitä ei pitäisi... Jälkeenpäin en ole
        varma, oliko kyseessä aivojen toimintahäiriö,
        väsymys vai mielikuvitus.

        Jaksamista sinullekin, Jani!


      • taru
        Rina kirjoitti:

        Kiitos Taru vastauksesta, täytyy etsiä lisää
        tietoa. Nämä käsitteet ovat minulle uusia,
        huomasin kertomassasi yhtäläisyyttä omiin
        tuntemuksiini joten ajattelin kysäistä... Sanat
        derealisaatio ja depersonalisaatio voisivat
        kuvata sitä, mitä tunnen. Kiitos
        tsemppauksesta, samaa sinulle!

        Olen kokenut samantapaista jo lapsena: kyselin
        äidiltäni usein: "onko nyt unta vai totta", ja
        muistan tunteen. Nämä tuntemukset olivat
        kuitenkin poissa kunnes masennuin, tosin en
        tiedä, onko tämä kytköksissä masennukseen.
        Masennusdiagnoosi on siis omani, voi olla, että
        minussa on jotain muuta vialla. Esim. eilen menin
        tolaltani ja väsyin pienen vastoinkäymisen takia
        vaikka yleensä olen leppoisa. Outoa.

        Janille: minun kielelläni "unta-vai-totta"
        tarkoittaa sellaista fiilistä kun ei ole varma,
        onko hereillä. Pää tuntuu utuiselta, uniselta,
        lähimuisti toimii hitaasti jne. Myös "itseni
        ulkopuolella oleminen" tarkoittaa sitä, miltä
        kuulostaa. Liikkeet hidastuvat, on kuin
        liikuttelisin nukkea enkä itseäni. Mukana on
        pelko, että kohta menetän itsehallinnan ja teen
        jotain, mitä ei pitäisi... Jälkeenpäin en ole
        varma, oliko kyseessä aivojen toimintahäiriö,
        väsymys vai mielikuvitus.

        Jaksamista sinullekin, Jani!

        Näin jälkeenpäin muistelen, että jostain
        nettisivuilta luin depersonalisaation liittyvän
        masennukseen ja paniikkihäiriöön... Josko sä olet
        vain väsynyt? En tiedä... Masennukseen kuuluu
        kuitenkin niin vahvana osana haluttomuus ja
        kyvyttömyys nauttia tavallisesta elämästä,
        ja "saamattomuus", mutta enpä nyt mene sanomaan
        mikä on sitten masennusta ja mikä väsymystä!
        Toivottavasti edelleen jakselette!


      • Antsa
        taru kirjoitti:

        Näin jälkeenpäin muistelen, että jostain
        nettisivuilta luin depersonalisaation liittyvän
        masennukseen ja paniikkihäiriöön... Josko sä olet
        vain väsynyt? En tiedä... Masennukseen kuuluu
        kuitenkin niin vahvana osana haluttomuus ja
        kyvyttömyys nauttia tavallisesta elämästä,
        ja "saamattomuus", mutta enpä nyt mene sanomaan
        mikä on sitten masennusta ja mikä väsymystä!
        Toivottavasti edelleen jakselette!

        Mulla on ollut koko ikäni tuntemuksia, jotka
        voisivat hyvinkin olla derealisaatiota. En sitten
        tiedä, kun näin koko sanan eka kertaa vasta
        äsken.

        Nyt vanhemmiten en oo enää niin peloissaan /
        ahdistunut niistä oireista, koska olen huomannut
        niiden tulevan useimmiten tietyissä tilanteissa
        ja menevän myös ohi.

        Esimerkiksi silloin, kun on nukkunut hyvin vähän,
        juonut liikaa (alkoholia), riidan jälkeen,
        surullisena, stressin päälläollessa ja lauetessa
        sekä pitkiä aikoja yksin ollessa tulee helposti
        epätodellinen olo. Myös pimeys lisää oireita.

        Liikunta, terveet elämäntavat, riittävä uni ja
        pyyteettömät ystävyyssuhteet ovat paras lääke
        derealisaatioon. Ja tietysti se, että tiedostaa
        asian. Mutta en usko kyseessä olevan niin
        vaarallisen asian kuin depersonalisaatio, joka
        oikeasti on sairaus. Mitä sitten jos elämä tuntuu
        unelta, kunhan on oma itsensä siinä unessa? Kyllä
        se uni ajan kanssa helpottaa.

        Luulisin, että herkillä ja ns. taiteellisilla
        persoonilla on suurempi riski derealisaatioon,
        koska aivojen sähkökäyrät ovat herkempiä ja mieli
        on virittyneempi muihinkin kuin tähän normaaliin
        ulottuvuuteen. Kaikki eivät välttämättä edes
        ahdistu derealisaatiosta, koska heistä se on
        jännittävää ja he uskovat sen olevan merkki
        jostain toisesta todellisuudesta.

        Huumeita en ole käyttänyt, mutta voisin arvella
        kannabiksen lisäävän derealisaation riskiä.

        Vielä pieni kevennys tähän, joka on myös tosi.
        Tämän tarkoitus ei ole kehua itseäni eikä
        aliarvioida derealisaatiota. Muutamat
        seksikumppanini ovat vain sanoneet, että kanssani
        tulee epätodellinen olo.. Ehkä se on tarttuvaa?


      • taru
        Antsa kirjoitti:

        Mulla on ollut koko ikäni tuntemuksia, jotka
        voisivat hyvinkin olla derealisaatiota. En sitten
        tiedä, kun näin koko sanan eka kertaa vasta
        äsken.

        Nyt vanhemmiten en oo enää niin peloissaan /
        ahdistunut niistä oireista, koska olen huomannut
        niiden tulevan useimmiten tietyissä tilanteissa
        ja menevän myös ohi.

        Esimerkiksi silloin, kun on nukkunut hyvin vähän,
        juonut liikaa (alkoholia), riidan jälkeen,
        surullisena, stressin päälläollessa ja lauetessa
        sekä pitkiä aikoja yksin ollessa tulee helposti
        epätodellinen olo. Myös pimeys lisää oireita.

        Liikunta, terveet elämäntavat, riittävä uni ja
        pyyteettömät ystävyyssuhteet ovat paras lääke
        derealisaatioon. Ja tietysti se, että tiedostaa
        asian. Mutta en usko kyseessä olevan niin
        vaarallisen asian kuin depersonalisaatio, joka
        oikeasti on sairaus. Mitä sitten jos elämä tuntuu
        unelta, kunhan on oma itsensä siinä unessa? Kyllä
        se uni ajan kanssa helpottaa.

        Luulisin, että herkillä ja ns. taiteellisilla
        persoonilla on suurempi riski derealisaatioon,
        koska aivojen sähkökäyrät ovat herkempiä ja mieli
        on virittyneempi muihinkin kuin tähän normaaliin
        ulottuvuuteen. Kaikki eivät välttämättä edes
        ahdistu derealisaatiosta, koska heistä se on
        jännittävää ja he uskovat sen olevan merkki
        jostain toisesta todellisuudesta.

        Huumeita en ole käyttänyt, mutta voisin arvella
        kannabiksen lisäävän derealisaation riskiä.

        Vielä pieni kevennys tähän, joka on myös tosi.
        Tämän tarkoitus ei ole kehua itseäni eikä
        aliarvioida derealisaatiota. Muutamat
        seksikumppanini ovat vain sanoneet, että kanssani
        tulee epätodellinen olo.. Ehkä se on tarttuvaa?

        niinpä, eihän tässä henki ole lähdössä, mutta
        joskus töissä ollessa tuntuu, että työkyky ihan
        selvästi laskee kun "uni" iskee päälle. Teen
        työtä jossa EI saa mokata koska kyseessä on
        toisten ihmisten terveys. Mokia tulee silti,
        kaikille, mutta olisin todella kiitollinen jos
        joku osaisi kertoa miten tästä pääsee eroon!!!
        Toisinaan sumuinen olo on helpottavaa ja
        suorastaan siitä nauttii jos on muutenkin
        väsynyt, mutta kun....
        Olen huomannut yhteyden stressiin, mutta silloin
        senkin pitää olla todella kova. Hartiat on aika
        jumissa joten sekin osaltaan vaikuttanee asiaan,
        tai sitten ei. En tiedä.
        Eiköhän tämän kanssa sitten voi elää, kun on
        elänyt tähänkin asti.
        Suur kiitos sulle viestistä, se jotenkin helpotti!


      • asdf
        Antsa kirjoitti:

        Mulla on ollut koko ikäni tuntemuksia, jotka
        voisivat hyvinkin olla derealisaatiota. En sitten
        tiedä, kun näin koko sanan eka kertaa vasta
        äsken.

        Nyt vanhemmiten en oo enää niin peloissaan /
        ahdistunut niistä oireista, koska olen huomannut
        niiden tulevan useimmiten tietyissä tilanteissa
        ja menevän myös ohi.

        Esimerkiksi silloin, kun on nukkunut hyvin vähän,
        juonut liikaa (alkoholia), riidan jälkeen,
        surullisena, stressin päälläollessa ja lauetessa
        sekä pitkiä aikoja yksin ollessa tulee helposti
        epätodellinen olo. Myös pimeys lisää oireita.

        Liikunta, terveet elämäntavat, riittävä uni ja
        pyyteettömät ystävyyssuhteet ovat paras lääke
        derealisaatioon. Ja tietysti se, että tiedostaa
        asian. Mutta en usko kyseessä olevan niin
        vaarallisen asian kuin depersonalisaatio, joka
        oikeasti on sairaus. Mitä sitten jos elämä tuntuu
        unelta, kunhan on oma itsensä siinä unessa? Kyllä
        se uni ajan kanssa helpottaa.

        Luulisin, että herkillä ja ns. taiteellisilla
        persoonilla on suurempi riski derealisaatioon,
        koska aivojen sähkökäyrät ovat herkempiä ja mieli
        on virittyneempi muihinkin kuin tähän normaaliin
        ulottuvuuteen. Kaikki eivät välttämättä edes
        ahdistu derealisaatiosta, koska heistä se on
        jännittävää ja he uskovat sen olevan merkki
        jostain toisesta todellisuudesta.

        Huumeita en ole käyttänyt, mutta voisin arvella
        kannabiksen lisäävän derealisaation riskiä.

        Vielä pieni kevennys tähän, joka on myös tosi.
        Tämän tarkoitus ei ole kehua itseäni eikä
        aliarvioida derealisaatiota. Muutamat
        seksikumppanini ovat vain sanoneet, että kanssani
        tulee epätodellinen olo.. Ehkä se on tarttuvaa?

        Asiallinen teksti. Itselläni on ollut jo
        pidempään vastaavanlaisia oireita, yleensä ne
        menevät kumminkin pian ohi, joskus saattaa kestää
        pidempäänkin. Kärsin aika paljon unettomuudesta,
        lähinnä silloin kun tällainen olo on juuri ennen
        kuin menen nukkumaan.

        Kannabista olen poltellut satunnaisesti parin
        kolmen vuoden ajan, ja voin omasta kokemuksesta
        sanoa että se pahentaa asiaa, tulee entistä
        vieraampi olo pitkäksi aikaa. Alkoholi
        suuremmissa määrin vaikuttaa suunnilleen samalla
        lailla, krapula on silti lähes poikkeuksetta
        henkinen..

        Helpotti lukea muiden kokemuksia asiasta, mukava
        kun tietää ettei ole yksin! Kiitos teille!


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Et olisi piilossa enää

      Vaan tulisit esiin.
      Ikävä
      73
      3325
    2. Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan

      Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä
      Ikävä
      68
      1899
    3. Loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä tilassa

      Seinäjoella Pohjan valtatiellä perjantaina sattuneessa liikenneonnettomuudessa loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä t
      Kauhava
      31
      1891
    4. Tiedän, että emme yritä mitään

      Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian
      Ikävä
      16
      1441
    5. Miten hetki

      Kahden olisi paras
      Ikävä
      28
      1391
    6. Mitä, kuka, hä .....

      Mikähän sota keskustassa on kun poliiseja on liikkeellä kuin vilkkilässä kissoja
      Kemi
      25
      1296
    7. Näin pitkästä aikaa unta sinusta

      Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni
      Ikävä
      6
      1286
    8. Noh joko sä nainen oot lopettanut sen

      miehen kaipailun jota sulla EI ole lupa kaivata. Ja teistä ei koskaan tule mitään. ÄLÄ KOSKAAN SYÖ KUORMASTA JNE! Tutu
      Ikävä
      63
      1207
    9. Taisit sä sit kuiteski

      Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik
      Ikävä
      10
      1197
    10. Kerro nainen

      Milloin huomasit, että kyse ei ole ihastumisesta vaan jostain selvästi vakavammasta.
      Ikävä
      53
      955
    Aihe