Et enää kuulu joukkoon?

1943

Mieheni suku on innokas pitämään juhlia, joissa minäkin hänen eläessään olin useimmiten mukana. Hiljattain mieheni serkut pitivät kokoontumisen, jonne kutsuttiin serkut ja puolisot. Serkkujen leskiä olisi noin viisi kpl elossa, mutta meitä ei kutsuttu. Signaali siis oli, että emme enää kuulu porukkaan. Pikkuisen loukkaannuin, mutta sitten käänsin positiivisen puolen esiin. Raja kulkee tässä, eipä tarvitse esim. jonkun serkun kuollessa muistaa kukkalaitteella, adressi riittänee. Vanhat velvollisuudet on poispyyhitty ja elämä jatkuu. Eipä taida henkilö, joka itse ei ole kokenut leskeksi jäämistä, osata ajatella mitä se on! Onneksi minulla on omia ystäviä, jopa uusi miesystävä.

14

1172

    Vastaukset 14

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • yksi on joukosta poissa

      Jaa-a, en minä leskeyttä tarvinnut, kun putosin serkkujen kyydistä. Siihen riitti ainoastaan se, että serkut arvostavat titteleitä ja omaisuutta yli kaiken. Jos niitä ei ole, ei ole tulemista, ei kutsuta. En kelpaa häihin, hautajaisiin, ristiäisiin. Sen sijaan kelpaan siihen,että serkut soittavat ja kertovat minulle pitäneensä kyseisiä tapahtumia. Uskovaista väkeä ovat. Minullekin toivottavat aina herran siunausta sen päätteeksi, että on kerrottu juurta jaksain, miten hienoja ihmisiä on taas ollut paikalla ja rahaakin on mennyt pilvin pimein... Kun olin työssä ja tittelikäs, olin vallan tarpeellinen,ainakin rahoittamaan sitä ja tätä.

      Kukin tavallaan, en jaksa keskinäisen kehumisen kerhoa. Sanotaan, että suku on pahin. Kuinka vaan, mutta ei verikään aina ole vettä sakeampaa.

      • leski minäkin

        Tämä pätee yhtälailla ystäväpiiriin. Meitä kumpaakaan ei ole siunattu suurella suvulla, mutta ystäviä oli. Nyt leskenä suurin osa on kadonnut kokonaan. Juhlapyhät ovat perinteisesti pareille ja ne ”kekkerit” missä aina kävimme, eivät enää ole minua varten.
        Yksi ystävä pitää naisteniltoja, siellä olen käynyt. Leski on aivan kuin spitaalinen, ei kelpaa enää parien joukkoon.


      • angi
        leski minäkin kirjoitti:

        Tämä pätee yhtälailla ystäväpiiriin. Meitä kumpaakaan ei ole siunattu suurella suvulla, mutta ystäviä oli. Nyt leskenä suurin osa on kadonnut kokonaan. Juhlapyhät ovat perinteisesti pareille ja ne ”kekkerit” missä aina kävimme, eivät enää ole minua varten.
        Yksi ystävä pitää naisteniltoja, siellä olen käynyt. Leski on aivan kuin spitaalinen, ei kelpaa enää parien joukkoon.

        Jos on titteleistä kyse niin ei tittelit ole siinä loppuneet kun eläkkeelle joutuu. Tai leskeksi. Mutta olethan yksin ja vaarallinen aviossa oleville. Jos vaikka olet kaunistunut yksin jäätyäsi niin aina vaan vaarallisempi olet. Monet ovat hyvin mustasukkaisa aviosiipoistaan.


    • pikkuserkku

      Minä kuulun myös ERIKOISTARKKAILUUN suvun taholta, koska olen kulkenut erilaisia polkuja ja poikennut perinnäisiltä.

      Edellisen sukupolven riidat varjostavat
      myös ja ovat heittäneet varjonsa minun ikäpolveni elämään.

      Nyt huomaan serkkujeni jatkavan vanhaa linjaa ja
      syöttävän lapsilleen vanhoja kaunoja, joten
      -suku on joskus pahin-

      Kutsut ovat loppuneet, mutta parempi näin

      • Reissussa rähjääntyy

        Sanoisin omakohtaisena kokemukseena, kaukaisemmat pitävät paremmin kuin eräät lähempänä olevt.

        Tosin olen kulkenut omia polkujani. Kylläkin vaimo on, vaan ei perillisiä. Toiset serkkuni jopa kaukaisemmat sukulaiset pitävät ja kutsuvat aina käymää. Kun menee pitävät kuin "Piispaa pappilassa". Tosin joukkoon mahtuu semmoisiakin jotka eivät edes avaa ovea, soittaessa niille sulkevat puhelimen "korvaan". Jokaiseen lähtöönhän meitä on, ja hitaammmat jäävät jopa asemalle !.

        Parhaiten pitäneet reissussa ollessa kaukaisemmat sukuun kuuluvat. Tarkoita semmoiset josta yhteinen esi-isä löytyy jostain 1700 luvulta. Kertomista riittänyt jopa pariksi päiväksi, molemmilta puolilta.

        Siis suku on parasta hyvässä ja pahassa. Tosin olen aina auttanu sukuun kuuluvia, kylläki on myös auttamatta jääneitä.

        Sanoisi suku on parasta jota minulla on.


    • höppänämä

      se on mulla sil viisiin,olen yksin eläjä ja suvusta, paitsi lapsistani, piittaan, muut saa olla ihan omissa oloissaan. Mua ei suku riivaa, enkä pidä heihin yhteyksiä,.Huvittaa teidän " sukujuttunne", pitää mukamas olla sitä ja tätä suvun mieliksi tai harmiksi, voi maailmoja.
      Eläkää hyvät ihmiset omaa elämäänne, ja jättäkää toiset elämään omaansa!!!

      • veit sanat suustani,

        mulla ei ole sisaruksia koskaan ollut, vanhempani ovat kuolleet. Lapsia mulla on poika ja tytär, tyttärellä pieni ihana poika. Siinä kaikeista tärkeimmät ja rakkaimmat.
        Serkkuja on ja pari setää ja yksi täti, mutta heihin en ole koskaan pitänyt yhteyttä.

        Jotain kutsuja on tullut häihin ja hautajaisiin, mutta en ole koskaan osallistunut niihin muuten kun lähettänyt kortin.
        Perinnönjakoihin olen osallistunut asianajajan välityksellä. Eivät tiedä puh.numeroani, koska se on salainen.

        Kuulosta varmaan katkeralta, mutta perisyynä tähän käyttäytymiseeni on kohtelu, jonka äitivainajani sai isäni suvulta. Ja se oli tylyä.
        Äitini oli "paremmasta" paikasta kotosin ja siitä vissiin tämä aiheutui, siis kateudesta.

        Olen elänyt omaa elämääni perheeni kanssa, enkä kaipaa mitään klaania, kaukasia sukulaisia elämääni.


    • nehän tiedetään

      Ketkä on rahan jaolla, ne kokoontuu.

      • sitroen.

        minäkään mihinkään joukkoon enkä ole koskaan kuulunutkaan. Pitäkööt joukkonsa, nirppanokat!


      • 1943

        mutta meillä oli tosi kivoja sukujuhlia. Kaksi kertaa lähdin tosin itku kurkussa pois. Ensimmäisellä kerralla tiesimme, että mieheni oli menossa syöpäleikkaukseen ja luulin , että olemme viimeistä kertaa juhlissa yhdessä. Hän toipui. Toisella kerralla olin leskenä melko pian mieheni kuoleman jälkeen enkä kestänyt henkisesti. Tietynlainen surutyö on tehty näissäkin asioissa. Meillä on hyvät välit mieheni ja omien lähisuvun kanssa. Serkkujen käytös saattaa pohjautua perintöjuttuihin ennen minun aikaani.


      • Angi *
        1943 kirjoitti:

        mutta meillä oli tosi kivoja sukujuhlia. Kaksi kertaa lähdin tosin itku kurkussa pois. Ensimmäisellä kerralla tiesimme, että mieheni oli menossa syöpäleikkaukseen ja luulin , että olemme viimeistä kertaa juhlissa yhdessä. Hän toipui. Toisella kerralla olin leskenä melko pian mieheni kuoleman jälkeen enkä kestänyt henkisesti. Tietynlainen surutyö on tehty näissäkin asioissa. Meillä on hyvät välit mieheni ja omien lähisuvun kanssa. Serkkujen käytös saattaa pohjautua perintöjuttuihin ennen minun aikaani.

        monet heistä pelkäävät että kaappaat heiltä puolison. Olen joutunut katselemaan itse sivusta samallaista. Olen jopa kuullut kerran sanottavan ettei hän minun miestäni saa ainakaan...


      • Angi *
        sitroen. kirjoitti:

        minäkään mihinkään joukkoon enkä ole koskaan kuulunutkaan. Pitäkööt joukkonsa, nirppanokat!

        ..keskenään ja laskelmoivat.Yksi heistä kysyi minulta. Kuule mitä sinä olet ajatellut ottaa äidin tavaroista kun äitistä aika jättää? Olin aivan ällikällä hetken ja vastasin. Kuules nyt enhän minä voi sellaista ajatella kun en edes tiedä vaikka kuolisin itse ensin.


    • itseni aika köyhäksi, jos ei olisi sukulaisia, joihin pitää yhteyttä. Isän puolen sukulaiset asuvat sen verran kaukana, että harvemmin nähdään enää, mutta äidin puolen serkut ovat hyvinkin läheisiä, melkein kuin sisaria ja veljiä.

      Eilen viimeksi pidettiin sukukokusta parin kanssa, kun sattumalta torilla tavattiin.

      Miehenkin serkuista osa on tullut ystäviksi.

      Ei ole sukulaisten kanssa tarvinnut edes perinnöistä riidellä.

      • Angi *

        Ystävissäkin, etten suinkaan halua yleistää.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Törkeä petosepäily Suomussalmella

      Uutisoi maikkari. Uhrin nimiin on nostettu pankkilainaa, hänet on saatu sijoittamaan hevosiin ja ostamaan autoja. Ei ta
      Suomussalmi
      92
      3937
    2. Poliisi etälamautti, sitten pahoinpiteli

      Vaikeasti kehitysvammaisen niin vakavasti että kuoli pian sairaalassa. Ei osannut kehitysvammainen heti noudattaa polii
      Maailman menoa
      412
      1442
    3. Anni Ihamäki saa tylyä kommenttia TTK:sta - Erityisesti tämä "vääryys" ärsyttää

      Kaikille ei ole mieleen se, että Anni Ihamäki on mukana uudella Tanssii Tähtien Kanssa -kaudella. Ihamäki saa varsin ty
      Kotimaiset julkkisjuorut
      39
      1127
    4. Päivän Riikka: Pandan suklaatehdas Jyväskylästä Viroon

      Menkää töihin! Viroon! --- Liki sata vuotta kestänyt suklaantuotanto makeisvalmistaja Pandan tehtaalla Vaajakoskella pä
      Maailman menoa
      230
      944
    5. Mies, olen pahoillani kun olen kuvitellut

      Että pitäisit minusta. En sitä mistään tähdistä kuitenkaan lukenut, mulle vaan tuli jostain semmoinen tunne, kun itse ty
      Ikävä
      72
      933
    6. Mitä et ole valmis sietämään ihmissuhteissasi ja miksi?

      Aiemmin jo kyseltiin mitkä vaatimukset olivat mielestänne liiallisia. Kyselläänkin nyt sitä, että millaisilla asioilla s
      Sinkut
      292
      845
    7. Tiesitkö? Vappu Pimiän ensimmäinen aviomies ei ole Teemu-rakas

      Vappu Pimiä on tätä nykyä naimisissa Teemu Huuhtasen kanssa. Pimiä on toista kertaa naimisissa, sillä ensimmäinen liitto
      Kotimaiset julkkisjuorut
      24
      822
    8. Sysmä tarvitsee päätöksiä

      Sysmä tarvitsee päätöksiä – ei p*anjauhantaa** Kirjoitan kuntapolitiikan ulkopuolisena tarkkailijana. Sysmän poliittinen
      Sysmä
      25
      747
    9. Älä nyt ylikuormitu vaikka sinusta pidänkin rakas nainen

      Tiedän, että olet minulle oikea. En halua pilata tätä juttua malttamattomuudella, mutta epäilen. Haluan vain olla lähel
      Ikävä
      33
      721
    10. Älä katoa elämästäni

      Kävelyllä mietin olisitpa varjo takanani vierelläni sivullani Älä katoa koskaan ole siinä pidä kädestäni kiinni ole kan
      Ikävä
      42
      712
    Aihe