Rivitalo, jossa muinoin asuin, sijaitsi merenrannalla
Taloyhtiöllä oli yhteinen laituri, meillä ei tosin venettä.
Moniaita päiviä vietin laiturilla tarkkailemalla veden elämää.
Riputin leivänmuruja , kohta oli parvitain pikkukaloja poukkoilemassa murusten perään.
Välillä kaikkosivat ja pikku ahvenathan ne siinä
Sitten tuli tosi iso kala, sekin muruja napsimaan.
Useampana päivänä sitä mielikseni seurailin.
Sitten ahneus valtasi mieleni, otin siiman, kohon ja madon.
Komeesti koho upposi ja tunsin itseni tosi kalamieheksi, kun vedin saaliin laiturille.
Vaaksan mittanen säynävä-parka siinä räpisteli. Siinä minun mahtava saaliini.
Heti veteen heitin, mutta ei palanut , ei.
Monta kesää tyhmyyteni harmitti.
Muistoja laiturilla
soilike
14
883
Vastaukset
Hymyilytti, kun luin kirjoitustasi. Minä kun olen oikea kunnon maarapu, niin tietysti tuli mieleen maitolaituri elikkä kannulava mistä maitokuski vei maitotonkkat meijeriin.
Ne olivat nuorison kokoontumispaikkoja ja niillä istuttiin aamuöihin, kun oli oltu missä milloinkin - ei kuitenkaan kovin kauaksi fillareilla menty - autot tulivat kuvioihin myöhemmin.
Siellä sitä sitten haaveiltiin ja odotettiin, oi miks'ei saavu nyt jo noutamaan tuo prinssi nuori, uljas sadun ihmemaan...
Että näin meillä laiturilla...- katriina64
Laiturilta ongin ja veneestä.
Kuitenkin miehen täytyy olla lähietäisyydellä ottamassa kalan koukusta.
Kärsiikö kala paljon jäätyään suustaan kiinni ongenkoukkuun?
Olin pikkutyttönä erittäin herkkä, ja pyysin isäpuoltani jättämään kalan henkiin.
Hän kysyi, että kuinka sen kalan voi sitten perata syötäväksi jos sitä ei suomusta.
Silmät suurina ja asiaani uskoen, olin sanonut, että voihan sen elävänäkin perata, suomustaa.
Viimeksi mainittu on meillä päin käytetty sana kalan perkaamisesta.
Nyt olemme kotona, elikä emme mökillä, sillä ilma on ainakin täälä Etelä-Karjalassa ollut koko päivän sateinen ja koleahko.
On jopa pakkokin välillä käydä katsomassa kuinka kasvimaa voi. Hyvinhän se. Salaatti on kasvanut syötävän kokoiseksi ja kaikki muukin on hyvässä kasvussa.
Juhannuksena tuskin mökkeillään, mutta "Jussin" jälkeen taas laiturilla, mattopyykillä ja ongellakin. - -Elviira-
katriina64 kirjoitti:
Laiturilta ongin ja veneestä.
Kuitenkin miehen täytyy olla lähietäisyydellä ottamassa kalan koukusta.
Kärsiikö kala paljon jäätyään suustaan kiinni ongenkoukkuun?
Olin pikkutyttönä erittäin herkkä, ja pyysin isäpuoltani jättämään kalan henkiin.
Hän kysyi, että kuinka sen kalan voi sitten perata syötäväksi jos sitä ei suomusta.
Silmät suurina ja asiaani uskoen, olin sanonut, että voihan sen elävänäkin perata, suomustaa.
Viimeksi mainittu on meillä päin käytetty sana kalan perkaamisesta.
Nyt olemme kotona, elikä emme mökillä, sillä ilma on ainakin täälä Etelä-Karjalassa ollut koko päivän sateinen ja koleahko.
On jopa pakkokin välillä käydä katsomassa kuinka kasvimaa voi. Hyvinhän se. Salaatti on kasvanut syötävän kokoiseksi ja kaikki muukin on hyvässä kasvussa.
Juhannuksena tuskin mökkeillään, mutta "Jussin" jälkeen taas laiturilla, mattopyykillä ja ongellakin.Miksi ihmeessä et juhannuksena mökkeile? Sehän on kesän tärkein viikonloppu noin niinkus mökkeilyä ajatellen. Veden äärellä pitää olla että saa lirputella varpaita vedessä.
Et kai kaupungissa juhannusta vietä?
- 1943
jonka olen viettänyt veden ja laiturin äärellä
, oli 1967. Olin silloin töissä Muddusjärven rannalla Inarissa. Uimme koko kesän, vaikka kesäkuun alussa oli vielä jäätä järvessä. Kerran oli melkoisen kylmä ilma ja me tytöt kävimme ensin saunassa. Teimme laiturille jalanjäljet, mutta uimaan emme menneet. Näin juksasimme poikia, jotka eivät halunneet olla meita huonompia. He menivät uimaan. Inarissa ei voinut oleilla kauaa laiturilla, koska sääsket tulivat heti kimppuun. - soilike
Ihana hellepäivä päijänteellä, laiturin päässä, kiva kesätuoli, punkkupullo ja lasi, dekkari kädessä.
Ukkoni huuteli, elä ota enää, ehkä en olisi, mutta kun kielsi.
Seuraava havainto, uimasillaan, kaisloja joka puolella, ei aavistustakaan rannan suunnasta
Heräsin omassa punkassa, olo arvaatte kai mitä.
Kai se silloin vielä tykkäs musta, kun raahas kännisen vaimonsa maihin ja nosti vielä omaan punkkaani.
Punaviini ei ole jostain syystä enää maistunut.- 1943
kesä 2005, jolloin kesämökkimme ei ollut vuokrattu pois kuten yleensä. Emme mieheni kuoleman johdosta jaksaneet tehdä asialle mitään. Siispä kävimme siellä silloin tällöin saunomassa ja uimassa. Laituri oli melko huono, mutta luulimme sen kestävän. Painelimme serkkuni kanssa melko lähellä toisiamme uimaan ja silloin rysähti. Laituri murtui ja serkkuni ehti ihmetellä, mitä tapahtui. Sitten hän teki seuraa minulle pohjamutaan. Onneksi ei käynyt kuinkaan ja onneksi ei ollut vuokralaisia. Sukulaisten avulla laituri uusittiin kesäksi 2006 ja mökki on taas vuokrattuna. Ennen rysäystä otin kuvan tyttäristä vanha laituri taustanaan.
- eihän es nyt haittaa
Säynävä pitää savustaa.
- marjapensas
parasta on kun ahven tarttuu koukkuun, yleensä ne on sinttejä, mutta eihän sitä tee elääkseen,
rentoutuminen se parasta on, ei ihme, että joku voi jopa nukahtaa onkiessaan;)
Sitten meilläpäin järjestetään kesäisin laituritansseja, elävän musiikin tahdissa.
Ja ellei muuta niin istuskelen laiturilla, roikottelemassa jalkojani, nenä kiinni kirjassa. - KristaTee
Isän kanssa ongella. Seistiin vierekkäin, välillä juttelimme ja välillä olimme hiljaa. Riitti, että tiesi että toinen on siinä vieressä. Kalat olivat sivuseikka. Tulihan niitä ja äiti tuskaili kalakeiton kanssa useita kertoja viikossa.
minä ainoa muukalainen, jolla ei ole muistoja veden ääreltä?
No olenhan minä ollut kesätöissä yhden kesän Ahvenanmaalla ja sielläkin vielä saaressa, mutta ei ole sieltäkään erikoisia laiturimuistoja.- sitroen.
Minunkin laiturimuistoni osuvat aikuisikään ja autolautan laituriin.
Ei oltu niin rikkaita, että olisi ollut laituria, ei ollut rantaakaan. Edes kohtuullisen lähellä. Eikä ole vieläkään - kumpaakaan, ja tuskin enää tuleekaan. - KristaTee
sitroen. kirjoitti:
Minunkin laiturimuistoni osuvat aikuisikään ja autolautan laituriin.
Ei oltu niin rikkaita, että olisi ollut laituria, ei ollut rantaakaan. Edes kohtuullisen lähellä. Eikä ole vieläkään - kumpaakaan, ja tuskin enää tuleekaan.rikkaudesta kiinni ole. Ei meilläkään omaa laituria ollut. Satuimme vain asumaan rannikolla.
- soilike
KristaTee kirjoitti:
rikkaudesta kiinni ole. Ei meilläkään omaa laituria ollut. Satuimme vain asumaan rannikolla.
Vielä 15v sitten käytiin perheen nuorimaisten kanssa ongella, milloin missäkin lätäkössä.
Heillä oli hauskaa, vaikka kalansaalis heitettiinki takaisin omaan oloonsa
Minä muuten sain pikkuhauen mato-ongella
Tää on tosijuttu. - 1943
KristaTee kirjoitti:
rikkaudesta kiinni ole. Ei meilläkään omaa laituria ollut. Satuimme vain asumaan rannikolla.
kertaa viikossa saunomassa ja uimassa urheiluseuran majalla. Juuri tänään olin. En ole kaivannut omalla mökillä olemista, koska tämä riittää. Toivottavasti elän yhtä pirteänä yli 90-vuotiaaksi kuten mummoni. Hän istuskeli laiturilla ja onki soppakalat. Epäselvää on, millä laiturilla minä tuolloin olen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Alle 15 oli
Arvasi että lapsi asialla hallin palossa. Surullista. Mutta jos osaa/kykenee käyttää tulentekovehkeitä niin pitää osata892628Heh, persut = vassarit = 10,0 %
Minja tuli nyt jo Riikan rinnalle, sitten alkaa tekemään kaulaa. Molemmilta kympin arvoinen suoritus! https://www.hs.f2031658- 1161600
Paula Koivuniemi täyttää tänään 78 vuotta! Sydämelliset onnittelut!
Paula Koivuniemi, tuo suomalaisen iskelmän ikoninen artisti, täyttää tänään 78 vuotta. Muutaman vuoden estradeilta pois411461Olen miettinyt pitkään miksi hän ei uskalla
Hän kyllä yrittää tiedän sen ja olen yrittänyt olla helposti lähestyttävä ystävällinen lempeä jne. mutta silti hän yhä v641222Juhannusterveiset kaivatulle
Onko teillä yhteisiä juhannuksia vietettynä ja millaista juhannusta viettäisit kaivattusi kanssa juhannuksena 2025? 🌻761005- 56969
- 45867
- 63849
- 61835