Odotuksen odotuksen odottajia?

täällä myös, ekat luomumenkat takana, ja nyt sitten vaan yritteleen...hih=), minä 24v, mieheni 22v...muutetaan pian kolmioon.=),oon niin onnellinen, mutta ei me stressata asian kanss, vauva tulee sit ku on tullakseen...ei siis hihkuta kaikille että halutaan vauva...

Mahtavaa! Vaikka kyllä arvelinkin että täältä löytyis muita saman tyyppisessä tilanteessa olevia ;)
Mä en kyllä millään malttais odottaa siihen helmikuuhun, saatika sitten toukokuuhun jos ne lapsentekopuuhat sinne asti venyy! On tässä toisaalta sellainen edistysaskel tehty, että jätin ehkäisyrenkaan pois. Oon kuullut niin paljon kauhutarinoita siitä miten kierrot on ihan päin peetä hormoonien jälkeen et ei tehny mieli laittaa enää mitään ylimääräsiä aineita itteensä. Eli kumilla mennään! Mutta lisää immeisiä ja kertokaa kuulumisia, ei anneta tän ketjun kuolla heti pois... :)

Minulla ollut kuume jo reilun vuoden..mies on välillä lupautunut ja sitten perunut lupauksensa, useaan otteeseen, yleensä aina riidan jälkeen..tuo pompottelu alkaa tehdä minusta hullun ja olen jopa alkanut painostaa että lopetan suhteen jos hän ei osaa päättää..välillä syy on ollut raha, nyt se on että hän ei ole valmis siihen. Molemmilla on vakituiset työt ja olemme 23 vuotiaita ja muutenkin ajankohta on mitä parhain. Miksi mieheni "rankaisee" minua riidoistamme tällätavalla? Jos hän on luvannut että yritetään vauvaa niin ei kai sitä mitkään riidat kaada etteikö meistä tulisikaan hyviä vanhempia..

!!! kirjoitti:

Minulla ollut kuume jo reilun vuoden..mies on välillä lupautunut ja sitten perunut lupauksensa, useaan otteeseen, yleensä aina riidan jälkeen..tuo pompottelu alkaa tehdä minusta hullun ja olen jopa alkanut painostaa että lopetan suhteen jos hän ei osaa päättää..välillä syy on ollut raha, nyt se on että hän ei ole valmis siihen. Molemmilla on vakituiset työt ja olemme 23 vuotiaita ja muutenkin ajankohta on mitä parhain. Miksi mieheni "rankaisee" minua riidoistamme tällätavalla? Jos hän on luvannut että yritetään vauvaa niin ei kai sitä mitkään riidat kaada etteikö meistä tulisikaan hyviä vanhempia..

Lue lisää

Voisikohan olla niin, että miehesi ei ihan oikeasti ole vielä valmis isäksi? Että hän vain painostuksesta on välillä suostunut siihen...? Mitä jos yrittäisit vaikkapa kuuakuden olla ihan puhumatta vauvajutuista ja antaisit näin miehellesi aikaa ajatella asiaa rauhassa? Ja se ei ole oikein kiva juttu, että uhkailee suhteen lopettamisella. Mieti, onko sinulle tärkeämpää miehesi vai vielä hedelmöittymätön lapsi, jonka tekemisen voitte alkaa vaikkapa puolen vuoden päästä?

Toivottavasti en loukannut näillä ajatuksillani...

vatuska kirjoitti:

Voisikohan olla niin, että miehesi ei ihan oikeasti ole vielä valmis isäksi? Että hän vain painostuksesta on välillä suostunut siihen...? Mitä jos yrittäisit vaikkapa kuuakuden olla ihan puhumatta vauvajutuista ja antaisit näin miehellesi aikaa ajatella asiaa rauhassa? Ja se ei ole oikein kiva juttu, että uhkailee suhteen lopettamisella. Mieti, onko sinulle tärkeämpää miehesi vai vielä hedelmöittymätön lapsi, jonka tekemisen voitte alkaa vaikkapa puolen vuoden päästä?

Toivottavasti en loukannut näillä ajatuksillani...

Lue lisää

sepä siinä onkin etten ole painostanut ja hän on saanut miettiä asiaa. Reilu vuosi sitten sain keskenmenon jonka jälkeen sovimme että yritetään uutta, mutta pian hän peruikin päätöksen, masennuin mutta sanoin että ok. Muutaman kuukauden jälkeen kysyin taas että miten ois, ei käynyt vieläkään..nyt lähiaikoina hän yllättäen otti itse puheeksi että yritetään vauvaa. Sitten tuli jostain riitaa ja mies perui puheensa, mutta sanoi seuraavana aamuna edelleen tahtovan lasta. Mutta ei mennyt kauaa kun riitelimme taas ja hän perui taas puheensa...Vasta tämän kaiken jälkeen olen alkanut painostamaan kun kyllä tuo ahdistaa hirveästi kun on sitä lasta niin paljon odottanut sen km:jälkeen kun ehti tuntea sen pienen tuolla vatsassa ja rakastua siihen..Kysyin mieheltä miksi hän rankaisee minua tällä niin kuulemma typeryyttään..kai häntä pelottaa mutta miksi antaa turhaa toivoa, pitäisi suunsa kiinni kunnes on varma asiasta..kuitenkin hän tietää miten tärkeä asia se minulle on ja toisaalta arka..

sitä joutuu kestämään? kirjoitti:

sepä siinä onkin etten ole painostanut ja hän on saanut miettiä asiaa. Reilu vuosi sitten sain keskenmenon jonka jälkeen sovimme että yritetään uutta, mutta pian hän peruikin päätöksen, masennuin mutta sanoin että ok. Muutaman kuukauden jälkeen kysyin taas että miten ois, ei käynyt vieläkään..nyt lähiaikoina hän yllättäen otti itse puheeksi että yritetään vauvaa. Sitten tuli jostain riitaa ja mies perui puheensa, mutta sanoi seuraavana aamuna edelleen tahtovan lasta. Mutta ei mennyt kauaa kun riitelimme taas ja hän perui taas puheensa...Vasta tämän kaiken jälkeen olen alkanut painostamaan kun kyllä tuo ahdistaa hirveästi kun on sitä lasta niin paljon odottanut sen km:jälkeen kun ehti tuntea sen pienen tuolla vatsassa ja rakastua siihen..Kysyin mieheltä miksi hän rankaisee minua tällä niin kuulemma typeryyttään..kai häntä pelottaa mutta miksi antaa turhaa toivoa, pitäisi suunsa kiinni kunnes on varma asiasta..kuitenkin hän tietää miten tärkeä asia se minulle on ja toisaalta arka..

Lue lisää

sitä oikeastaan on valmis? en minäkään ollut valmis kun tulin yllättäen raskaaksi mutta valmistauduin siihen täysin sen pienen hetken, samoin myös mieheni kunnes se päättyi keskenmenoon..