Kyytiä kiloille?

haluton

Tämä aihe on jotenkin niin arkaluontoinen etten kehtaa muualta neuvoja kysellä kuin täältä netistä.

Ongelma on siis mieheni ja hänen ylipainonsa. Nyt ei puhuta mistään parista kilosta vaan ihan reilusta ylipainosta, 30-40kg ihan puhdasta läskiä.

Olen tietenkin huolissani hänen terveydestään ja kertonut sen hänellekin. Mitään ei kuitenkaan tapahdu. Kiloja kertyy vain lisää, sipsit ja olut maistuvat yhtä hyvin kuin ennenkin.

En pidä itseäni turhamaisena ja rakastan miestäni. Hän on ihana ihminen enkä osaisi kuvitellakaan elämääni ilman häntä. Mutta nyt on pakko tunnustaa että nuo läskit alkavat vaikuttaa jo haluihini. Tuntuu pahalta kun katson miestäni ja sen sijaan että haluaisin häntä, minua ällöttää se mitä näen.

Miten ikinä voisin saada hänet laihtumaan? En voi tietenkään kertoa hänelle näistä tuntemuksistani. Mutta haluaisin niin nähdä hänet taas komeana ja normaalipainoisena, haluttavana miehenä. Onko kukaan keksinyt keinoa tähän ongelmaan?

20

2549

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Mies 3x

      Jos ei haluja -> ei seksiä -> jotain tapahtuu varmasti.

      Mutta se mitä tapahtuu onkin sitten eri juttu.

      Kannattaa muistaa että miehet ovat piirun verran kylmempiä ja loogisempia otuksia, niin se kylmä totuus voi olla parempi vaihtoehto. Sanot reilusti miten asia on halujen ja seksin suhteen. En usko että mitään kepulikonstia tai kikkakolmosta tuohon löytyy.

      Jos joku haluaisi minun laihduttavan tai muuttavan itseäni jollain "typerällä" (ei loogisella syylllä), ohittaisin mielipiteen ajattelematta asiaa. Jos syy olisi järkevä vaikka hieman ilkeäkin, niin joutuisin vähintään keksimään selityksiä tai tekosyyn, eli silloin joutuisi jo ajattelemaan oikeasti asiaa...

      Jos päädyt kertomaan, niin on myös hyvin mahdollista että mies käyttää automaattisesti "absoluuttista rakkauttasi" hyväkseen ja kääntää asian päälaelleen, eli saa sinut tuntemaan itsesi "ilkeäksi".

      Veikkaan että miehesi tuntee sinut hyvin, eli tietää että annat läskit anteeksi ja on valinnut laiskemman tien...

      Jos ihminen on ollut aiemmin normaali ja hommaa itselle 30-40 kiloa painoa PYSYVÄSTI ilman jotain todella pätevää syytä, niin mielestäni kyse on jo jonkinasteisesta "parisuhderikoksesta".

      • haluton

        Kiitos vastauksestasi. Nauratti kovasti tuo ajatuksesi "parisuhderikoksesta".

        Olet kyllä varsin oikeassa tuosta "ilkeäksi tuntemisesta". Tunnen itseni ilkeäksi jo näin ajatellessani. Helpompaa on ummistaa silmänsä ja rakastellakin silmät kiinni kuin kakistaa suustaan jotain sellaista, minkä tietää toista pahasti loukkaavan.

        Mieheni oli pullea jo tavatessamme, joten varsinaista "parisuhderikosta" ei siinä mielessä ole tapahtunut. Parisuhdeoikeustuomioistuin varmasti ainakin katsoisi etten ole oikeutettu korvauksiin kivusta ja särystä koska tilanne oli paha jo alun alkaen. Heh. Kumppanini kuitenkin laihtui melkoisesti seurustelumme alkuaikoina. Muistelen kaihoisasti tuota vartaloa, jota silloin todella halusin ja jumaloin. Vuosien saatossa hän sitten hankki kaikki kilonsa takaisin, korkojen kera. Ja nyt ollaan tässä tilanteessa etten kestä häntä katsella voimatta pahoin.

        En pidä ajatuksesta että minun pitäisi häntä lenkille komentaa. Ruokavaliosta motkottaminenkaan ei tunnu hyvältä. Elintapojen muuttamisen pitäisi lähteä ihmisestä itsestään. Jotenkin se ajatus pitäisi saada markkinoitua miehelleni. Loukkaamatta kuitenkaan.

        Ehdotatko siis selibaattia, jotta mieheni ymmärtäisi yskän?


      • Mies 3x
        haluton kirjoitti:

        Kiitos vastauksestasi. Nauratti kovasti tuo ajatuksesi "parisuhderikoksesta".

        Olet kyllä varsin oikeassa tuosta "ilkeäksi tuntemisesta". Tunnen itseni ilkeäksi jo näin ajatellessani. Helpompaa on ummistaa silmänsä ja rakastellakin silmät kiinni kuin kakistaa suustaan jotain sellaista, minkä tietää toista pahasti loukkaavan.

        Mieheni oli pullea jo tavatessamme, joten varsinaista "parisuhderikosta" ei siinä mielessä ole tapahtunut. Parisuhdeoikeustuomioistuin varmasti ainakin katsoisi etten ole oikeutettu korvauksiin kivusta ja särystä koska tilanne oli paha jo alun alkaen. Heh. Kumppanini kuitenkin laihtui melkoisesti seurustelumme alkuaikoina. Muistelen kaihoisasti tuota vartaloa, jota silloin todella halusin ja jumaloin. Vuosien saatossa hän sitten hankki kaikki kilonsa takaisin, korkojen kera. Ja nyt ollaan tässä tilanteessa etten kestä häntä katsella voimatta pahoin.

        En pidä ajatuksesta että minun pitäisi häntä lenkille komentaa. Ruokavaliosta motkottaminenkaan ei tunnu hyvältä. Elintapojen muuttamisen pitäisi lähteä ihmisestä itsestään. Jotenkin se ajatus pitäisi saada markkinoitua miehelleni. Loukkaamatta kuitenkaan.

        Ehdotatko siis selibaattia, jotta mieheni ymmärtäisi yskän?

        Ahh.. Eli normaalipaino oli vaan hetken hurmaa. Ok sitten voi olla aika mahdotonta saada muutosta aikaan, jos 40kg on normaalia elämäntapaa hänelle.

        Mies siis oli laihduttaja silloin kun oli ihastunut ja vielä osasi pelätä että ehkä menettäisi sinut (tai seksin sinun kanssa).

        En tiedä onko suora seksistä selibaattiin siirtyminen / ehdottaminen järkevää. Luontainen kehitys ainakin edellyttäisi "kylmä lahna" vaiheen. Ilmeisesti se jo toteutuukin teillä - onko mies huomannut mitään? Jos mies ei oma-alottaisesti regoi tähän tai muuten noteeraa (pelkkä naisavusteinen kassien tyhjennys riittää), niin sitten viimesitään kananttaa se suu avata.

        Siltä varalta että mies alkaa selittämään jotain tunteista, rakkudesta ja muuta (miehelle) "outoa" käytöstä, niin muista että karusti yleistäen miehet ovat kesekimäärin ulkonäkökeskeisimpiä, eli pitävät naisessa ulkonäköä tärkeämpänä, kun naiset ehkä keskimäärin miehessä... Eli täysjärkinen mies ei voi tämän perusteella teeskennellä sinisin silmin tyhmää sen suhteen että miksei muka läski kiihota, jos rakastaa.

        Eli aika mahdoton tehtävä veikkaisin ja ainakaan "loukkaamatta" tuskin mitään tapahtuu.

        "Itsestähän" sen muutoksen on lähdettävä, mutta ainahan muutokseen on joku ulkopuolinen syy tai paine. En usko että mitään tässä maailmassa oikeasti tapahtuu pelkästään itsestään.

        Nyt miehellä taitaa olla täydellinen tilanne ja mistään ei tarvitse tinkiä. Sinulla ei ole hvyä olla, eli pakkohan sinun on ottaa asia puheeksi jossain vaiheessa (tai tulla hulluksi).

        Tietenkin jos et ole vielä yrittänyt innostaa häntä parempiin ruoka ja liikuntatottumuksiin, niin siitä voi tietenkin aloittaa vaikka mahkut onnistumiselle onkin aika pienet.... Mutta onhan se kohteliaampaa kuin suoraan töksäyttää että seksi ei tunnu miltään. Tällaiset pienet vihjeet pehmentävät sitä lopullista lausumaa sitten kun se tulee pakolliseksi oman mielenterveyden kannalta.


      • haluton
        Mies 3x kirjoitti:

        Ahh.. Eli normaalipaino oli vaan hetken hurmaa. Ok sitten voi olla aika mahdotonta saada muutosta aikaan, jos 40kg on normaalia elämäntapaa hänelle.

        Mies siis oli laihduttaja silloin kun oli ihastunut ja vielä osasi pelätä että ehkä menettäisi sinut (tai seksin sinun kanssa).

        En tiedä onko suora seksistä selibaattiin siirtyminen / ehdottaminen järkevää. Luontainen kehitys ainakin edellyttäisi "kylmä lahna" vaiheen. Ilmeisesti se jo toteutuukin teillä - onko mies huomannut mitään? Jos mies ei oma-alottaisesti regoi tähän tai muuten noteeraa (pelkkä naisavusteinen kassien tyhjennys riittää), niin sitten viimesitään kananttaa se suu avata.

        Siltä varalta että mies alkaa selittämään jotain tunteista, rakkudesta ja muuta (miehelle) "outoa" käytöstä, niin muista että karusti yleistäen miehet ovat kesekimäärin ulkonäkökeskeisimpiä, eli pitävät naisessa ulkonäköä tärkeämpänä, kun naiset ehkä keskimäärin miehessä... Eli täysjärkinen mies ei voi tämän perusteella teeskennellä sinisin silmin tyhmää sen suhteen että miksei muka läski kiihota, jos rakastaa.

        Eli aika mahdoton tehtävä veikkaisin ja ainakaan "loukkaamatta" tuskin mitään tapahtuu.

        "Itsestähän" sen muutoksen on lähdettävä, mutta ainahan muutokseen on joku ulkopuolinen syy tai paine. En usko että mitään tässä maailmassa oikeasti tapahtuu pelkästään itsestään.

        Nyt miehellä taitaa olla täydellinen tilanne ja mistään ei tarvitse tinkiä. Sinulla ei ole hvyä olla, eli pakkohan sinun on ottaa asia puheeksi jossain vaiheessa (tai tulla hulluksi).

        Tietenkin jos et ole vielä yrittänyt innostaa häntä parempiin ruoka ja liikuntatottumuksiin, niin siitä voi tietenkin aloittaa vaikka mahkut onnistumiselle onkin aika pienet.... Mutta onhan se kohteliaampaa kuin suoraan töksäyttää että seksi ei tunnu miltään. Tällaiset pienet vihjeet pehmentävät sitä lopullista lausumaa sitten kun se tulee pakolliseksi oman mielenterveyden kannalta.

        Enpä muista koska viimeksi olisin nauranut näin makeasti. Todella hauska kirjoitus! Kiitos :).

        Osuit taas monessa kohdin asian ytimeen. Järkeni menettämiseen tarvitaan kyllä onneksi huomattavasti "raskaampia" aseita kuin nämä mainitut kilot.

        Tuohon "kylmä lahna" vaiheeseenkaan en vielä ole ajautunut. Eikä mieheni näin ollen ole huomannut mitään. Ts. hän luulee minun rakastavan itseään kaikkine kiloineen. Niinhän toki teenkin. En suostuisi hänestä luopumaan ikinä!

        Rakastellessamme joudun silti pitämään silmäni visusti suljettuina, keskittymään vain tuntemuksiini. Tavallaan seikkailen usein siis omassa fantasiamaailmassani enkä ole ihan läsnä tilanteessa. Eihän tämäkään tietysti ihan reilua ole... Eikä tunnu hauskalta minustakaan kun haluaisin kiihottua ihan miestäni katsomalla ja koskettamalla. Kumpi sitten on pahempi - jatkaa näin vai loukata miestä kertomalla totuus?

        Mieheni on tilanteeseen kaikin puolin tyytyväinen. Tiedän kyllä miesten olevan "keskimäärin ulkonäkökeskeisempiä". Mieheni kehuu tämän tuosta vartaloani ja kutsuu itseään onnekkaaksi kun on saanut minut näin kivassa paketissa. Toisinaan tekisi mieli kiljua että minähän teen töitä sen eteen - mikset itsekin tekisi niin minun vuokseni! Mutta eihän sellaista voi sanoa! Ei ihmiselle jota rakastaa kaikkein eniten. Kuinka itse suhtautuisit jos sinulle kerrottaisiin että olet vastenmielisen näköinen ja pyydettäisiin laihtumaan jotta kanssasi olisi kivempi rakastella?

        Oikeassa olet siinäkin ettei tässä muuten tapahdu mitään, jollen suutani saa avattua. Pienet vihjeet eivät auta, isotkaan vihjeet eivät auta. Vaikka kuinka yrittäisin houkutella parempiin ruokailutottumuksiin tai lenkille, sipseistä ei tässä taloudessa luovuta...

        En silti usko että saan koskaan kakistettua näitä tuntojani ulos. Olen varma että mieheni loukkaantuisi todella verisesti. Kaipa minä sitten vaan odottelen ihmettä tapahtuvaksi.


      • karkeesti sanoa
        haluton kirjoitti:

        Enpä muista koska viimeksi olisin nauranut näin makeasti. Todella hauska kirjoitus! Kiitos :).

        Osuit taas monessa kohdin asian ytimeen. Järkeni menettämiseen tarvitaan kyllä onneksi huomattavasti "raskaampia" aseita kuin nämä mainitut kilot.

        Tuohon "kylmä lahna" vaiheeseenkaan en vielä ole ajautunut. Eikä mieheni näin ollen ole huomannut mitään. Ts. hän luulee minun rakastavan itseään kaikkine kiloineen. Niinhän toki teenkin. En suostuisi hänestä luopumaan ikinä!

        Rakastellessamme joudun silti pitämään silmäni visusti suljettuina, keskittymään vain tuntemuksiini. Tavallaan seikkailen usein siis omassa fantasiamaailmassani enkä ole ihan läsnä tilanteessa. Eihän tämäkään tietysti ihan reilua ole... Eikä tunnu hauskalta minustakaan kun haluaisin kiihottua ihan miestäni katsomalla ja koskettamalla. Kumpi sitten on pahempi - jatkaa näin vai loukata miestä kertomalla totuus?

        Mieheni on tilanteeseen kaikin puolin tyytyväinen. Tiedän kyllä miesten olevan "keskimäärin ulkonäkökeskeisempiä". Mieheni kehuu tämän tuosta vartaloani ja kutsuu itseään onnekkaaksi kun on saanut minut näin kivassa paketissa. Toisinaan tekisi mieli kiljua että minähän teen töitä sen eteen - mikset itsekin tekisi niin minun vuokseni! Mutta eihän sellaista voi sanoa! Ei ihmiselle jota rakastaa kaikkein eniten. Kuinka itse suhtautuisit jos sinulle kerrottaisiin että olet vastenmielisen näköinen ja pyydettäisiin laihtumaan jotta kanssasi olisi kivempi rakastella?

        Oikeassa olet siinäkin ettei tässä muuten tapahdu mitään, jollen suutani saa avattua. Pienet vihjeet eivät auta, isotkaan vihjeet eivät auta. Vaikka kuinka yrittäisin houkutella parempiin ruokailutottumuksiin tai lenkille, sipseistä ei tässä taloudessa luovuta...

        En silti usko että saan koskaan kakistettua näitä tuntojani ulos. Olen varma että mieheni loukkaantuisi todella verisesti. Kaipa minä sitten vaan odottelen ihmettä tapahtuvaksi.

        että mitä mietit sitten jos miehesi sattuukin saamaan jonkun sydänkohtauksen vuoden sisällä ja menehtyy siihen ja vain ylipainonsa takia, että tunnetko siitä sitten syyllisyyttä kun et avannut suutasi ja sanonut että "tunteeni ovat hiipuneet sinua kohtaan koska olet lihonut noin paljon eikä seksikään enää kiinnosta" mistä tiedät että juuri nuo sanat olisi se kipinä siihen laihduttamisen aloittamiseen?


      • Nimimerkitön_
        haluton kirjoitti:

        Enpä muista koska viimeksi olisin nauranut näin makeasti. Todella hauska kirjoitus! Kiitos :).

        Osuit taas monessa kohdin asian ytimeen. Järkeni menettämiseen tarvitaan kyllä onneksi huomattavasti "raskaampia" aseita kuin nämä mainitut kilot.

        Tuohon "kylmä lahna" vaiheeseenkaan en vielä ole ajautunut. Eikä mieheni näin ollen ole huomannut mitään. Ts. hän luulee minun rakastavan itseään kaikkine kiloineen. Niinhän toki teenkin. En suostuisi hänestä luopumaan ikinä!

        Rakastellessamme joudun silti pitämään silmäni visusti suljettuina, keskittymään vain tuntemuksiini. Tavallaan seikkailen usein siis omassa fantasiamaailmassani enkä ole ihan läsnä tilanteessa. Eihän tämäkään tietysti ihan reilua ole... Eikä tunnu hauskalta minustakaan kun haluaisin kiihottua ihan miestäni katsomalla ja koskettamalla. Kumpi sitten on pahempi - jatkaa näin vai loukata miestä kertomalla totuus?

        Mieheni on tilanteeseen kaikin puolin tyytyväinen. Tiedän kyllä miesten olevan "keskimäärin ulkonäkökeskeisempiä". Mieheni kehuu tämän tuosta vartaloani ja kutsuu itseään onnekkaaksi kun on saanut minut näin kivassa paketissa. Toisinaan tekisi mieli kiljua että minähän teen töitä sen eteen - mikset itsekin tekisi niin minun vuokseni! Mutta eihän sellaista voi sanoa! Ei ihmiselle jota rakastaa kaikkein eniten. Kuinka itse suhtautuisit jos sinulle kerrottaisiin että olet vastenmielisen näköinen ja pyydettäisiin laihtumaan jotta kanssasi olisi kivempi rakastella?

        Oikeassa olet siinäkin ettei tässä muuten tapahdu mitään, jollen suutani saa avattua. Pienet vihjeet eivät auta, isotkaan vihjeet eivät auta. Vaikka kuinka yrittäisin houkutella parempiin ruokailutottumuksiin tai lenkille, sipseistä ei tässä taloudessa luovuta...

        En silti usko että saan koskaan kakistettua näitä tuntojani ulos. Olen varma että mieheni loukkaantuisi todella verisesti. Kaipa minä sitten vaan odottelen ihmettä tapahtuvaksi.

        miesystäväni olisi kerrankin sanonut minua haluttavaksi, mutta ei. Kun tapasimme, olin hoikassa kunnossa, BMI noin 21. Sitten työtilanteen muututtua (jatkuva kiire => pikaruoka ja nopeasti verensokeria nostavat välipalat) lihoin itse aika lyhyessä ajassa niin että BMI nousi 25:een. Hän alkoi huomautella "leikkisästi" suklaan syömisestäni, ja kun puhuin laihduttamisesta niin ohjeita riitti. Eli hän halusi minun laihtuvan. Sittemmin laihduinkin, nyt BMIni on noin 23. Jonkun mielestä ehkä edelleen hieman liikaa, mutta yli nelikymppiselle naiselle kuitenkin ihan kohtuullinen. Kertaakaan hän ei ole sanonut vartalostani mitään positiivista (ei suoranaisesti negatiivistakaan, ellei sellaiseksi käsitetä tuota kannustamista laihduttamiseen leikin varjolla).

        Olen huono arvioimaan hänen omaa painoaan tai painoindeksiään, mutta vuoden aikana vaatekoko on kasvanut ainakin kahdella numerolla eikä se siis tavatessammekaan ollut hoikka tai edes normaali mitoitus, koska hänellä on nimenomaan keskivartalolihavuutta. Ihan varmasti BMI on yli 30, mutta en osaa arvailla hipooko jo 35:ttä.


    • ............

      koittasit houkutella sen uimaan tai pienelle kävelylenkille näin ihan seuraks vaan sanot,että kahestaan olis kivempi käydä kävelemässä.ja toinen jos ei kauppaan ole pitkä matka,niin käytte yhessä sielläkin kävellen.tälleen vaivihkaa koitat sitä houkutella tiedä vaikka innostuis oikeen tosissaan sit liikkuun.

      • haluton

        On tuotakin yritetty. Harrastan itse aktiivisesti liikuntaa ja olen kovasti yrittänyt houkutella miestäni mukaan, innostumaan jostain urheilusta. Nuo mainitsemasi kävelylenkit ovat ainoita, joihin silloin tällöin saan hänet mukaan. Joka kerran jälkeen hän kyllä kiitteleekin että kivaa oli ja tätä pitää alkaa tekemään säännöllisemmin. Mutta taas seuraavaa kertaa saa odottaa ja aina löytyy syitä miksi ei lenkille lähtisi. Eikä oikein kivalta tunnu miehen "uloiluttaminen" vasten tahtoisesti. Mielestäni hänen pitäisi itsensä kantaa vastuu omasta liikkumisestaan.


      • saa miestäs
        haluton kirjoitti:

        On tuotakin yritetty. Harrastan itse aktiivisesti liikuntaa ja olen kovasti yrittänyt houkutella miestäni mukaan, innostumaan jostain urheilusta. Nuo mainitsemasi kävelylenkit ovat ainoita, joihin silloin tällöin saan hänet mukaan. Joka kerran jälkeen hän kyllä kiitteleekin että kivaa oli ja tätä pitää alkaa tekemään säännöllisemmin. Mutta taas seuraavaa kertaa saa odottaa ja aina löytyy syitä miksi ei lenkille lähtisi. Eikä oikein kivalta tunnu miehen "uloiluttaminen" vasten tahtoisesti. Mielestäni hänen pitäisi itsensä kantaa vastuu omasta liikkumisestaan.

        liikkumaan pätkän vertaa. Sinun pitää rueta siksi ilkeäksi olennoksi joka et tahtois olla potkia miestäs perseelle että menee lenkille, tosin mies voi ottaa siitä nokkiinsa, kuten minäkin ottaisin. Riippuu tosin miehen luonteesta rupeeko asialle mitään tapahtumaan. Itse oon tällainen mies että en siedä itteäni jos minulla on yhtään läskiä mahan kohdalla, muistan joskus 15v kun tätini sanoi, että sinullehan on tullut miehen vartalo (viitaten pariin liikakilooni siihen aikaan) ja otin sen aika pahasti vaikka en tädilleni siitä ees mitään sanonut vaan aloitin ihan sairaalloisen liikkumisen ja nyt 21v:nä kun oltiin taas yhdissä juhlissa tätini kanssa niin sain häneltä kuulla että olenpa komea ja miehekäs sekä näytän paljon pidemmältä kun olen hoikistunut.

        Minuun ainakin saa liikettä jos joku vaivihkaa huomauttaa esim. jostakin liikakilosta tai jostakin tietystä "virheestä" niin ainakin yritän tehdä asialle jotain mahdollisuuksien mukaan, mutta en tiedä että omistaako kukaan muu mies tässä maailmassa samanlaista luonnetta mikä mul on :P


    • Nimimerkitön_

      Miesystäväni on lihonut viimeisen vuoden aikana noin 15 kg, ja kun ei ollut ennenkään hoikka poika niin nyt on reilusti ylipainoinen. Hänen hyllyvä vatsansa ei yksinkertaisesti houkuttele koskemaan tai edes katsomaan. Lisäksi hänellä on selvästi kohonnut terveysriski ja hänelle on lääkärissäkin annettu jo painonpudotuskehotus ja -ohjeet. Mutta sen sijaan, että noudattaisi niitä, hän elää entistäkin itsetuhoisemmin. Grillimakkaroita, pizzaa, ronskisti suolaa ruokiin, vahvasti suolattua voita, kakkua ja karamelleja... Kotiruokavalion muuttaminen terveellisemmäksi ei onnistu, koska emme asu yhdessä. Kesälomalla minun luonani ollessamme hän kävi välillä nakkikioskilla syömässä, kun kotona ei ollut tarjolla tarpeeksi rasvaista ruokaa. Liikunta alkaa aina "ensi viikolla" tai "ensi kuussa", ja suunnitelmat ovat mahtipontisia, mutta sitten kun jotain pitäisi tehdä niin aloittaminen siirtyykin taas.

      En todellakaan tiedä mitä tekisin. Ei ole röyhkeyttä sanoa suoraan, mutta en myöskään enää kauaa voi katsella sivusta hänen itsetuhoista syömistään (ikää hänellä yli 50 vuotta, joten sydänkohtauksen vaara on ihan todellinen). Jos ei lääkärinkään sana kerran paina niin aika vaikea minunkaan on ainakaan terveysnäkökulmasta yrittää vaikuttaa asiaan. Seksilakko "kiristysmielessä" taas tuntuisi lapselliselta. Mutta en nykyisestäkään seksistä nauti, kun siitä on hävinnyt kokonaan se ilo, mitä aikoinaan koin voidessani katsella ja kosketella miehen koko vartaloa.

      • haluton

        Tiedän tunteesi tarkalleen. Turhauttavaa. Eikä tästä oikein voi valittaakaan kuin itsekseen.

        Sinun miehesi sentään tiedostaa itsekin että jotain pitäisi asialle tehdä. Voisitkohan sinä auttaa häntä toteuttamaan noita "mahtipontisia" suunnitelmiaan? Parashan minäkin olen neuvomaan kun painiskelen itse saman ongelman kanssa... Juuri nyt olisin iloinen jos mieheni edes suunnittelisi painonsa pudottamista eikä vain kehuisi komeaa vatsaansa.

        Tiedä sitten kuinka oma mieheni asiaan suhtautuu kun ikää tulee lisää ja terveysriskitkin siinä samalla kasvavat. On aika voimaton olo tämän asian kanssa.

        Voi kun nuo rakkaat ukot voisi kärrätä autojen tapaan vuosihuoltoon ja noutaa sitten hoikkina poikina taas kotiin silmän iloksi :).


      • juttua tuntuu

        olevan. Täällä ei kans mies liiku, ei yhtään mihinkään. Kauppaan mennään aina autolla ja hyvä, ettei invaparkkiin, ainakin aivan oven eteen. Olen joskus yrittänyt mainita, että hyötyliikuntaa edes pitäis harrastaa ja kävellä se sadan metrin matka kauimmaiselta parkkipaikalta kaupan ovelle. Ylipainoa on varmaan se 30 kiloa, eikä oma terveys kiinnosta pätkääkään. Olen sanonut hänelle, että meillä ei tehdä lapsia, koska en halua niiden jäävän ilman isää jo muutaman vuoden päästä. Vaan ei ole vaikutusta silläkään. Uskomatonta. En ymmärrä kuinka liikunta voi olla jollekin niin vastenmielistä. Itselle siitä tulee pelkästään hyvä olo.


      • voi...
        juttua tuntuu kirjoitti:

        olevan. Täällä ei kans mies liiku, ei yhtään mihinkään. Kauppaan mennään aina autolla ja hyvä, ettei invaparkkiin, ainakin aivan oven eteen. Olen joskus yrittänyt mainita, että hyötyliikuntaa edes pitäis harrastaa ja kävellä se sadan metrin matka kauimmaiselta parkkipaikalta kaupan ovelle. Ylipainoa on varmaan se 30 kiloa, eikä oma terveys kiinnosta pätkääkään. Olen sanonut hänelle, että meillä ei tehdä lapsia, koska en halua niiden jäävän ilman isää jo muutaman vuoden päästä. Vaan ei ole vaikutusta silläkään. Uskomatonta. En ymmärrä kuinka liikunta voi olla jollekin niin vastenmielistä. Itselle siitä tulee pelkästään hyvä olo.

        Uskokaa jo, että liikunnalla on hyvin pieni vaikutus painonpudotuksessa. Se on hyvä lisä, mutta ehdottomasti ratkaisevin asia on ruokavalio. Saa nimittäin hölkätä aika pirunpaljon, että yksi 100g suklaapatukan energia on poltettu.

        Tutustukaapa vähähiilihydraattisiin ruokavaliohin. Atkins on hyvin ääriesimerkki sellaisesta, mutta useimmat miehet kokevat sen hyvänä, koska ei tarvitse siirtyä lihapitoisesta ruuasta pupun ruokaan eikä laskea mitään pisteitä.

        Netistä löydätte googlettamalla mielinmäärin tietoa eri ruokavalio vaihtoehdoista.

        Olen itse tiputtanut painoani 40kg jättämällä lähes tyystin nopeat hiilarit pois ruokavaliosta. Liikunnan avulla olen saanut lisättyä lihasmassaa ja pidettyä kehoni kiinteänä.


      • Läskien Muisti
        juttua tuntuu kirjoitti:

        olevan. Täällä ei kans mies liiku, ei yhtään mihinkään. Kauppaan mennään aina autolla ja hyvä, ettei invaparkkiin, ainakin aivan oven eteen. Olen joskus yrittänyt mainita, että hyötyliikuntaa edes pitäis harrastaa ja kävellä se sadan metrin matka kauimmaiselta parkkipaikalta kaupan ovelle. Ylipainoa on varmaan se 30 kiloa, eikä oma terveys kiinnosta pätkääkään. Olen sanonut hänelle, että meillä ei tehdä lapsia, koska en halua niiden jäävän ilman isää jo muutaman vuoden päästä. Vaan ei ole vaikutusta silläkään. Uskomatonta. En ymmärrä kuinka liikunta voi olla jollekin niin vastenmielistä. Itselle siitä tulee pelkästään hyvä olo.

        Liikunnasta tulee ylipainoiselle huonokuntoiselle pelkästään aivan karmean kauhean hirveä olo.

        Homma nyt on vaan sillä lailla että mies on saatava tajuamaan että se ylipaino on kamala asia. Sokeritauti, sydänkohtaus, aivoinfarkti, nivelongelmat, luurasittumat vaanivat aivan oven takana. Puhumattakaan kaikkien halujen menemisestä sellaisen läskin kanssa.

        Siinä ei mitkään pikku vihjailut auta. Mies on saatava tajuamaan että liikunnasta tulee hyvä olo sitten kun on saanut itsensä hyvään kuntoon. Että kuntoliikunnan jatkaminen elämän loppuun ei tule olemaan helvettiä, vaan nautinnollista. Ainoastaan laihdutus- ja kunnonkohotusaika on kauheaa. Mutta paremmalta se tuntuu kuin istua pyörätuolissa loppuelämänsä, omien elintapojensa runtelemana!


      • voi kertoa
        haluton kirjoitti:

        Tiedän tunteesi tarkalleen. Turhauttavaa. Eikä tästä oikein voi valittaakaan kuin itsekseen.

        Sinun miehesi sentään tiedostaa itsekin että jotain pitäisi asialle tehdä. Voisitkohan sinä auttaa häntä toteuttamaan noita "mahtipontisia" suunnitelmiaan? Parashan minäkin olen neuvomaan kun painiskelen itse saman ongelman kanssa... Juuri nyt olisin iloinen jos mieheni edes suunnittelisi painonsa pudottamista eikä vain kehuisi komeaa vatsaansa.

        Tiedä sitten kuinka oma mieheni asiaan suhtautuu kun ikää tulee lisää ja terveysriskitkin siinä samalla kasvavat. On aika voimaton olo tämän asian kanssa.

        Voi kun nuo rakkaat ukot voisi kärrätä autojen tapaan vuosihuoltoon ja noutaa sitten hoikkina poikina taas kotiin silmän iloksi :).

        Minä ja mieheni olemme aina olleet vähän pyöreitä. Itselläni on aina ollut sellainen 5kg liikaa. alussa miestä se ei haitannut. jossain vaiheessa hän sanoin että haluaisi minua enemmän jos laihduttaisin. ne sanat sattuivat, mutta ne sanat veivät minut kuntosalille ja lenkkipoluille. niiden takia aloin syömään salaattia. kun muutama kilo lähtee niin kuntoilusta alkaa nauttia, ja siitä nauttii yhtä paljon kuin niistä herkuista. ihana tunne kun on tehnyt oikein kunnon treenin

        jokainen ihminen haluaa tuntea itsensä haluttavaksi. miehesi varmasti nyt luulee että hän on haluttava. mutta sanot sen hänelle suoraan, haluaisit häntä enemmän jos hän olisi laihempi. mutta muista sanoa että rakastat häntä. onko hänen suvutta sydän- ja verisuoni sairauksia tai korkeaa kolesterolia. vetoa niihin.

        tai kokeile mustasukkaisuutta. lähde lenkille ja sieltä tullessasi kerro kuinka siellä tulee usein vastaan hyvä kroppainen mies joka on nyt alkanut hymyilemään sinulle. ja seuraavan kerran kun lähdet lenkille sano leikkimielisesti: "lähdetkö mukaan lenkille, vai pyydänkö sitä miestä joka hymyili minulle viimeksi." ja lenkin jälkeen sano kuinka mukavaa hänen kanssa oli kävellä että lenkki tuntuu paljon mukavammalta kun sen tekee oman rakkaan kanssa.

        tsemppiä!


      • haluton
        voi kertoa kirjoitti:

        Minä ja mieheni olemme aina olleet vähän pyöreitä. Itselläni on aina ollut sellainen 5kg liikaa. alussa miestä se ei haitannut. jossain vaiheessa hän sanoin että haluaisi minua enemmän jos laihduttaisin. ne sanat sattuivat, mutta ne sanat veivät minut kuntosalille ja lenkkipoluille. niiden takia aloin syömään salaattia. kun muutama kilo lähtee niin kuntoilusta alkaa nauttia, ja siitä nauttii yhtä paljon kuin niistä herkuista. ihana tunne kun on tehnyt oikein kunnon treenin

        jokainen ihminen haluaa tuntea itsensä haluttavaksi. miehesi varmasti nyt luulee että hän on haluttava. mutta sanot sen hänelle suoraan, haluaisit häntä enemmän jos hän olisi laihempi. mutta muista sanoa että rakastat häntä. onko hänen suvutta sydän- ja verisuoni sairauksia tai korkeaa kolesterolia. vetoa niihin.

        tai kokeile mustasukkaisuutta. lähde lenkille ja sieltä tullessasi kerro kuinka siellä tulee usein vastaan hyvä kroppainen mies joka on nyt alkanut hymyilemään sinulle. ja seuraavan kerran kun lähdet lenkille sano leikkimielisesti: "lähdetkö mukaan lenkille, vai pyydänkö sitä miestä joka hymyili minulle viimeksi." ja lenkin jälkeen sano kuinka mukavaa hänen kanssa oli kävellä että lenkki tuntuu paljon mukavammalta kun sen tekee oman rakkaan kanssa.

        tsemppiä!

        Kiitos viestistäsi! Oli hienoa lukea kuinka sinuun oli tuollainen tunnustus vaikuttanut.

        Ehkäpä sittenkin valan rohkeutta itseeni ja yritän jotenkin kauniisti kertoa miehelleni näistä tunteistani. Loukkaantuuhan hän aivan varmasti, mutta toisaalta hänen parastaanhan minä myös ajattelen. Sydäntauteja on sukunsa kaikilla miehillä eli ylipaino on todellinen terveysriski vaikka ikää ei paljon yli 30 vuoden olekaan.

        Mieheni saattaa todellakin luulla olevansa haluttava juuri tuollaisena kun en koskaan ole edes kiukuspäissäni asiasta sanonut. Huh... Ajatuskin tuollaisesta loukkaamisesta tuntuu kyllä hurjalta. Mutta pakko kai ottaa härkää sarvista.

        Tuo mustasukkaisuus saattaisi myös toimia. Mieheni kyllä tietää etten kuuna päivänä häntä pettäisi mutta kyllä hän selvästi mustasukkaiselta näyttää aina kun huomaa vieraiden miesten minua vilkuilevan. Jos tuolla keinolla saan miehen useammin lenkille niin olen kyllä ikionnellinen :).

        Kiitos vielä kerran sinulle hyvistä vinkeistä! Hyvää kesää ja iloisia lenkkejä! :)


      • Nimimerkitön_
        voi... kirjoitti:

        Uskokaa jo, että liikunnalla on hyvin pieni vaikutus painonpudotuksessa. Se on hyvä lisä, mutta ehdottomasti ratkaisevin asia on ruokavalio. Saa nimittäin hölkätä aika pirunpaljon, että yksi 100g suklaapatukan energia on poltettu.

        Tutustukaapa vähähiilihydraattisiin ruokavaliohin. Atkins on hyvin ääriesimerkki sellaisesta, mutta useimmat miehet kokevat sen hyvänä, koska ei tarvitse siirtyä lihapitoisesta ruuasta pupun ruokaan eikä laskea mitään pisteitä.

        Netistä löydätte googlettamalla mielinmäärin tietoa eri ruokavalio vaihtoehdoista.

        Olen itse tiputtanut painoani 40kg jättämällä lähes tyystin nopeat hiilarit pois ruokavaliosta. Liikunnan avulla olen saanut lisättyä lihasmassaa ja pidettyä kehoni kiinteänä.

        Miesystävä tuli tänään töiden jälkeen luokseni viikonlopun viettoon. Sisälle päästyään hän istahti sohvalle, käynnisti läppärinsä ja kaivoi taskusta karkkipussin. Koeta siinä sitten tarjota vähähiilihydraattista vaihtoehtoa. Kun itse lähdin ulkoiluttamaan koiraa niin hän nousi jääkaapille tekemään pari voileipää. En tiedä montako oli syönyt poissaollessani, mutta palattuani teki vielä pari.

        Eikä kyse ole edes siitä, etteikö hän tietäisi tai osaisi hankkia tietoa halutessaan; kyse on akateemisesti koulutetusta aikuisesta esimiesasemassa työskentelevästä ihmisestä.

        En usko että jaksan tätä enää kovinkaan pitkään. Se koiran ulkoiluttamislenkki ei varmasti olisi paljonkaan kaloreita polttanut, mutta jo se valinta, että mieluummin jää surffamaan tällaisena kesäiltana nettiin kuin lähtee edes kävelylle, kertoo ettei meillä ole enää paljon mitään yhteistä. Olen itse niin kireällä, että istuin nyt vuorostani koneen ääreen, vaikkei tämä valitus mitään oikeasti autakaan.


    • SatuSisko

      Oikeasti, mikään ei auta yhtään mitään suhdetta yhtä paljon kuin puhuminen. Oli asia sitten miten arkaluontoinen tahansa, mutta jos se oikeasti vaivaa, pitää siitä osata kumppanin kanssa myös puhua. Elämästä ei jatkossa tule yhtään mitään, jos ihmiset (puolisot) eivät puhu toisilleen rehellisesti.

      Ensin tietty voi näpsäkästi vihjailla, ja pyytää häntä vaikka lenkille kanssasi. Mutta jos ohva kuulostaa edelleen paremmalta, niin oikeasti: puhu suoraan!!

    • että potenssi

      säilyy ja paranee, kun paino putoaa. Luulisi sen motivoivan.

      Tutustu "karppaukseen" vaikka googlettamalla, helppoa eikä niin epäterveellistä kuin Atkins.

    • m78-----------------------

      ihmiset ovat erilaisia, tämä on minun mielipiteeni miehenä, enkä ole ylipainoinen, minusta miehelle voi sanoa aivan suoraan tollasesta asioista, jotta olis parempi jos laihuttaisit, eikä mitään salaa ostaa kevyempää ruokaa, yrittää houkutella lenkille, ei, vaan sanoa suoraan niinku asiat ovat, naisten kanssa tämä voi olla eriasia!... itse olen tätä mieltä, toisaalta niinkuin sanoin, ihmiset ovat erilaisia.
      --

      asia on sinänsä tuttu, jotta seurustelen naisen kanssa joka on jonkinverran ylipainoinen, on 2 leukaa, ja huomaa ylipainon selvästi, itse olen NIIIIIN varovaisesti sanonut hänelle, että olisi mukava jos hän pikkusen puottaisi painoaan, oikeastihan sitä saisi puottaa enemmänkin, mutta olen ollut tässä sanomisessa niin varovainen kun vain pystyy,, aina sama tulos :ITKU, suuttuu, jne...

      olenkin päättänyt jotta antaa olla! hänen on turha odottaa että suhteemme menisi niin kuin hän justiin haluaa,
      1. onko se minu vika että satun pitämään normaalivartaloisista naisista!, enkä nyt tarkoita luurankoja, vaan oikeasti normi-vartaloisista!

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa

      Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol
      NATO
      261
      4192
    2. Stefu haikailee

      Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      265
      3423
    3. Harmi mies ettet arvostanut

      Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku
      Ikävä
      154
      1785
    4. Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!

      Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde
      Suomalaiset julkkikset
      25
      1640
    5. Lavrov väläyttelee WW3:sta

      Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,
      Maailman menoa
      296
      1417
    6. Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?

      Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      132
      923
    7. Voiko hyvää omatuntoa ostaa?

      Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo
      Sinkut
      235
      855
    8. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      115
      822
    9. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      17
      785
    Aihe