Sappileikkaus

Minulta leikattiin sappirakko alkukesästä. Tähystäen mentiin, ja vaikka leikkaus osoittautui työlääksi ei siirrytty kuitenkaan avoleikkaukseen. Aamupäivällä leikattiin ja iltapäivällä nousin ylös sängystä vessaan ja sain ihan vähän syödä ja juoda. Toiset pääsee jo samana päivänä pois tai seuraavana, mutta minä olin 2 vrk koska sappirakko puhkesi ja antoivat antibioottia varalta suoneen parin päivän ajan.

Leikkauksen jälkeen en ollut ollenkaan huonovointinen. Sain jo unessa ollessani valmiiksi pahoinvointilääkettä, mutta en ole kyllä voinut huonosti aiemman nukutuksenkaan jälkeen vaikken tietääkseni silloin saanut pahoinvointilääkettä. HUonovointisuus on aika yksilökohtainen juttu.

Leikkaushaavat eivät ole mitenkään hirveän kipeät, mutta vatsaan pumpattava kaasu jäi osaltaan sinne ja sen aiheuttama kipu on aivan kauhea muttei vaarallinen. Ilma häipyy, kun liikuskelet. Pystyi seuraavana päivänä käymään mainiosti omatoimisesti suihkussa ja vessassa, tietenkin varovaisuutta on noudatettava.

Sairaslomaa on 2-3 viikkoa työstä riippuen.

Äitini leikattiin muutamia vuosia sitten myös tähystämällä, vaikka häbellä on todella paljon ylipainoa, eli voi onnistua vaikka läskiä onkin ja toisaalta hoikkakin voidaan joutua avoleikkaamaan. Kaikki leikkaukset aloitetaan tähystämällä.

Leikkauksesta paranee sairasloman aikana jo ihan näpsäkästi vaikka nostamista ja äkkiliikkeitä kannattaa varoa kuukauden päivät.

Olen todella onnellinen että leikkaus on tehty ja ne kauheat sappikivut ovat jääneet. Kohtuutta ja pientä varovaisuuttta noudatan edelleen ruokavaliossani, mutta aika hyvin tuntuu ainakin nyt vatsa pelaavan.

Onnea leikkaukseen.

Vanha sanonta näytti siis taas ilmeisesti paikkansapitävyytensä. Sen mukaan sappivaiva on tyypillisesti neljän F:n tauti: Fat, female, fertile (tai forties), flatulent. Eli lihava nelikymppinen piereskelevä nainen.

Mullakin tuota mahaa on... Tähystyksellä lähdettiin liikenteeseen ja sillä ois menty loppuun saakka, mutta sitten joku neula osui mahalaukkuun ja mut jouduttiin avaamaan ihan kokonaan, sillä tuli sisäistä verenvuotoa hieman.

Heräsin heräämössä siihen, kun sanoin "SATTUU"! Olin aika tötterössä jonkin aikaa, eikä kipu menny millään ohi, vaikka meni se kipupumppu suoraan ytimeen. Ilmeni, et se ei ollu ollenkaan siten miten piti ja se otettiin pois ja sain suoraan suoneen ajoittain aika tuhteja annoksia. Ne sitten helpotti oloa! Yöllä oksensin kerran...
En saanut nousta kahteen päivään ja kolmantenakin se oli todella tuskaa, sillä olihan mun vatsaa koristamassa iso arpi rintojen alta navan alle ja lihakset oli halki!
Nauraminen, niistäminen, pissaaminen, yskiminen, hengittäminen yms. oli hankalaa. Oli olo, etten ikinä selviä tästä, mutta tässä sitä taas mennä porskutetaan:) Katetrin laitosta en tiiä mitään, sillä se laitettiin, ku olin umpi unessa, mut sen pois otto ei tuntunu missään! Nukkumaan en pystynyt ku selällään ekaan kahteen viikkoon. Voi sitä onnea, kun huomasin yöllä herääväni kylkiasennosta:) Mahallaan nukkuminen vaatii vieläkin toisinaan kunnon asettelua...

Kuukauden sain sairaslomaa ja sen se todellakin otti, sillä olihan kysees iso leikkaus! Onneks ei ollu töitä, sillä en ois sen kuukaudenkaan jälkeen pystyny tekeen ammatin vaatimia juttuja...
Kannattaa tosiaan muistaa nousta kyljen kautta ja käyttää tyrävyötä jos joudut isompaan leikkaukseen ja sellaisen saat! Mulla mahdollisesti tullu kiinnikkeitä ja ne on aika kivuliaita toisinaan...

En kerro näitä juttuja pelotellakseni sua, vaan ihan siitä syystä, et mihin ehkä kannattaa varautua! Olo todellakin tuntuu epätoivoiselta, mutta ihmeesti sitä parantuu... Nii ja olin viikon sairaalassa ja kun pääsin kotiin, ni paraneminen todellakin nopeutui:))
Nyt arpi mahassani toisinaan häiritsee mua todella paljon... Se tulee olemaan siinä lopun ikäni! Minkäs teet... Mut eipä tartte enää kestää niitä jumalattomia kipuja, eikä yhtään kyl tuu sappirakkoa ikävä!

Minulla leikattu 1976 Vanhanaikaisesti meni tosi hienosti. Poikani leikattiin tähystämällä hän oli 16v.meni hienosti ei kannata pelätä.Minulla oli ylipainoa, ei vaikuttanu mitenkään.

Ajattelin minäkin kantaa korteni kekoon. Eli minut leikattiin reilu vuosi sitten tähystyksellä ja kaikki meni kuten pitikin. Ylipainoa on rutkasti ja juuri vatsan seudulla ja se minuakin jännitti, että josko tuo painava vatsa sitten repii leikkaushaavoja auki mutta eipä käynyt mitenkään.

Aamulla leikattiin ja seuraavana päivänä pääsin pois. Heräämössä heräsin kyljelläni ja kipuja ei ollut juuri ollenkaan. Aika sekaisin olin pitkään niistä pirun nukutusaineista mutta pikkuhiljaa niiden vaikutus lakkasi. Särkyä/kipua tuntui hieman siinä kohdassa, jossa sappirakko oli ollut, mutta varsinaiset leikkaushaavat (4 kappaletta: 1x 1cm leveä, 2x 2cm leveä ja yksi n. 7cm leveä heti navan alla) eivät olleet kipeitä makuulla. Hoiturin kanssa kävin iltapäivällä vessassa (tosin nukutusaineet aiheuttavat sen että virtsarakko ei tyhjene kovin hyvin eli pissaa saa oikein houkutella ja suorastaan ponnistella sinne pönttöön.

Illalla tuli hieman pahoinvointia niistä nukutusaineista johtuen, mutta laittoivat tipan kautta menemään jotain pahoinvointilääkettä ja se okso-olo loppui siihen. Mielettömiä ainehia ovat keksineet. Oli vissiin parempi homma antaa sitä lääkettä kuin että olisin ruvennut sisuskalujani siinä oksentaessa rykimään. Iltapäivällä ja illalla sain myös yötä vasten tipan kautta kipulääkettä (ihan jotain perus-ketorinia nesteenä). Yötä vasten hoituri toi minulle sitten jo vettä nautittavaksi suun kautta sekä ketorin 100 mg kapselin, jonka sitten jo sain otettua tosiaan suun kautta. Yöllä hieman särki juuri sitä sappirakkokohtaa mutta leikkaushaavat oli ihan ok. Yöllä pyysin kerran kipulääkettä lisää. Aamulla olo oli jo paljon parempi, nousin itse ylös sängystä tosin varoen, pesin hampaat ja siinä samassa kramppasi ristiselkä, mikä teki meikäläisestä melko avuttoman. Eli tuo selän kramppi oikeastaan teki minusta paljon huonompikuntoisen kuin tuo leikkaus.

Leikkausta seuraavana päivänä pääsin kuitenkin pois ja sain kipulääkereseptin (ketorin 100 mg) ja sitten määräyksen käydä poistattamassa tikit noin viikko leikkauksen jälkeen ja sitten jälkitarkastukseen leikanneelle lääkärille n. pari viikkoa leikkauksesta. Minulla oli ongelmia jonkun maksa-arvon kanssa, joten kontrolliverikoe otettiin myös tuolloin 2vko leikkauksesta ja arvot olivat aivan normaalit eli johtuivat ilm. niistä sappikivistä.

Täytyy vielä todeta, että olon tekivät hankalaksi myös ne pirun tiukat, koko jalan mittaiset sukat, jotka siis estävät veritulpan syntymisen leikkauksen aikana ja sen jälkeen. Niitä täytyi tämmöisen isomman ihmisen tosiaan vääntää jalkaansa ja koko ajan nostella kun meinasivat tippua kävellessä.

Sitten on vielä mainittava, että huoneseuranani minulla oli kaksi erittäin miellyttävää tätiä, toinen varmaan jotain 85 vuotta vanha ja niin teräksinen tapaus että huh. Heidän seurassaan sai nauraa vaikka itse nuori parikymppinen olinkin. Heidän seuransa teki olosta mukavamman ja sai nauraa, mikä tosin ei ehkä ollut kovin kivutonta välillä.

Paraneminen oli kyllä melko nopeaa. Nukkumisasento toki vaati asettelua aina jonkin aikaa mutta minulla oikeastaan oloa vaikeutti tosiaan tuo selkäkramppi joka kesti viikon päivät. Viikossa olo on huomattavasti mukavampi. Taisin kipulääkkeitä syödä kolmena päivänä leikkauksen jälkeen ja sitten pärjäsin ilmankin. Sairaslomaa en saanut koska olin opiskelija enkä kesätöissä ollut. Mutta kahdessa viikossa kyllä toipuu jo aika hyvään kuntoon, kolmessa sanoisin että jo miltei entiselleen. Leikkauksen jälkeen olen voinut syödä mitä tahansa ilman sappivaivoja.