Muotokuvapiirtäminen lyijykynällä?

Katso aihetta 10 min. ja piirrä 1 min. Oppia katsomaan on tärkeintä, kyllä se käsi hoitelee loput.
Tee harjoituksia niin ettet katso paperiin lainkaan - ajattele, että muutut suolapatsaaksi, jos katsot.
Itse aloitan varjoista, ei suttaamalla vaan harkittua viivoitusta ristiin-rastiin, reilusti yli varjoalueen vaan.
Sormi on paras kumi.
Ääriviivat myöhemmin - oikein valoisaan kohtaan ei ääriviivaa lainkaan.
Oppikirjoja riittää, itse pidin: Piirustustaidon avaimet/Bert Dodson.
"Epäonnistu! Mutta loistavasti"
"Piirtämään oppii vain piirtämällä"

Englanniksi kirjoitettuja hyviä oppaita voi ladata täältä:

http://placidchaos.com/AM/index.php/2006/02/21/andrew_loomis

http://eino52.suntuubi.com/?cat=11.tuolla sivuillani pari muotokuvaakin

6b on liian pehmeä, joku 4h-h aluksi, ja siitä sitten tummimpiin valoisuus asteisiin jotain 2b:tä tai vastaavaa, en itse ainakaan käyttäis 6b:tä mihinkään. Se ensimmäinen vaihe kun blockataan kaikki mittasuhteet, niin se kannattaa tehdä aika kovalla, siinä kumitellaan aika paljon, eikä niitä ensimmäisiä mittausmerkkejä ole tarkotus näkyä sieltä pohjalta selvästi läpi.

http://www.douglasflynt.com/postindex.html
Tossa on maalauksen vaiheita koskeva askel askeleelta tutoriali. Tosiaan sitä piirustusvaihetta voi matkia, omia juttuja tehdessä. Toi mittaaminen silmällä ja sitten vielä jollain tikulla tarkistaen kannattaa hioa super tarkaksi.

Itse teen yleensä niin että asetan 2 merkkiä mallin korkein kohta ja matalin kohta. Yleensä tässä vaiheessa poimin mittatikulla (itse käytän sukkapuikkoa) keskikohdan pituudesta ja ehkä vielä 1/4 merkit. Seuraavaksi sitten sijotan mittatikun vaakasuoraksi ja laitan sen pään mallin vasempaan uloimpaan kohtaan ja peukalon kärjen siirrän oikeaan uloimpaan kohtaan, niin että siinä mun tikun pään ja peukalon välissä on tarkalleen sen mallin vaakasuora pituus. Pidän koko ajan sen peukalon siinä samaisessa kohdassa ja sitten käännä sen tikun pystysuoraksi ja kun tiedän missä kohtaa on keskikohta ja 1/4 merkit mallissa, osaan helposti arvioida paperilla saman pisteen.

Sitten otan sen paperin pisteen samalla tavalla tikun kärjen ja peukalon väliin ja nyt käännän sen pystysuorasta vaakasuoraksi ja merkitsen paperille sitten sen tikun kärjen ja peukalon kohdan.

Nyt siinä pitäisi siis olla tarkasti määritelty mallin vaakasuoraleveys pystysuoraan leveyteen. Ja nyt voin ruveta etsimään pisteitä (yleensä kannattaa poimia selviä kulmia ja muita merkityksellisiä pisteitä). Pistettä määritellessä kannattaa ensiksi katsoa yksi mitta, esim mihin kohtaan joku tietty kulma osuu vaakasuorasti ja sitten mihin kulmaan pystysuorasti tai toisinpäin. Lopuksi sitten yhdistää sen yhdeksi simppeliksi pisteeksi. Sitten tietenkin lopuksi yhdistää pisteet viivalla, joko hieman kaarevalla tai suoralla.

Noita pisteitä kannattaa tosiaan poimia liikuttamalla silmuiä vaakasuorasti tai pystysuorasti. Vähän vaikea selittää, anthony ryder ja ted seth jacobs selittää kirjoissaan tota silmien liikuttelua jonkun verran.

http://www.gutenberg.org/files/14264/14264-h/images/30ppi/plate18.jpg
Tässä on esimerkki, siitä miten tota pitäis ruveta lähestymään, miettii että jokainen noista pisteistä on valittu ensin pystysuorasti ja sitten vaakasuorasti, ja jopa merkitty noille viivoille, ennen kuin ne on sitten pistetty tonne koordinaatistoon. Kannattaa tätä varten etsiä suht tarkasti vaikkapa kummaltakin akselilta (p.suora ja v.suora) keskikohdat ja 1/4 tai vaikkapa vielä 1/3 ja 1/8 kohdat. Silloin tietää aina silmiä liikutellessaan missä kohtaa mallia liikkuu, voi sanoa helposti esim. että kainalo on 3/4 ja 5/8 välillä jossain hieman ennen sitä 3/4 pistettä (ajan myötä ei enää ajattele selkeesti keskikohtaa tai 1/4 5/8 vaan noi käsitteet muuttuu paljon abstrakteimmiksi ja ajattelu ton saralla helpottuu ja oma arvio kyky muuttuu mittojen sisällä paljon tarkemmaksi)

Tässä on toinen hyvä esimerkki, hyvin poimituista mittasuhteista.
http://www.stylestation.ch/discussion/uploads/post-1-1138223100.jpg

Silmien liikuttelu on mun mielestä vielä paras tehdä niin että liikuttaa ainakin alkajaisiksi vain pystysuorasti ja vaakasuorasti. Korkeintaan sitten tarkistaa mittojen diekonaaleilla mittauksilla. Sitten vielä kun on muutaman kerran tehnyt sen silmä mittauksen pilkkoo sen minkä lie mitan minkä sisälle oli sitä pistettä hakemassa ja suhteuttaa piirustuksen merkittyihin mittapisteisiin, ja tarkistaa sen sillä tapaa mekaanisemmin.

Itse koitan pitää silmän aika tarkennettuina ja pienenä pointtina, vähän niinkuin kameranlinssi tarkeintaisin johonkin ja sitten siirrän sitä hitaasti, jostain tietystä valitusta pisteestä toiseen, sitten arvioin, joko kuinka paljon se oli mittapisteitten sisällä esim. kuinka paljon matkaa keskikohdasta oli siihen, suhteutettuna 1/4 kohtaan. Sitä silmän siirtämistä voisi luonnehtia vähän saman tapaiseksi jutuksi kuin skanneri skannaa kuvia, sellainen rauhallinen simppeli liike. Sitten on toinen radikaalimpi tapa, joka kannattaa ehdottomasti opetella heti, kun on sinut ton "1/2, 1/4, 1/8" jutun kanssa, eli suhteuttamalla sen mihin vaan mittaan piirustuksessa, yleensä tosin kannattaa käyttää samoja mittoja, esim pään pituutta tai leveyttä, jotain tiettyä viereistä mittaa, jonka kokee hyvin onnistukseeksi jne. Tämä toinen tapa liittyi siis vaan siihen, mihin suhteuttaa mitan "skannaus" pysyy samanlaisena kokoajan kummassakin jutussa.

Silmät ei saisi kauheasti pomppia mitatessa, niitten kordinointi kehittyy ajan kanssa kun paneutuu tohon. Simppeli ylös, alas, vasemmalle, oikealle jne. ja sitten pysähtyy valittuun kohtaan on paras. Varsinkin juuri se että "skannaa" niinkuin skanneri sitä mallia ja koittaa heti sen jälkeen ajatella sen "skannatun" alueen suhdetta joko mittamerkkeihin tai muuhun mittaan.

Tässä on yks hyvä esimerkki mittasuhteitten poimimisesta.
http://www.fineart.sk/show.php?w=958

Tosiaan toi Loomis on tosi hyvää luettavaa. Varsinkin se figure drawing for all its worth. Myöskin Harold Speed - practice and science of drawing on hyvä
http://www.gutenberg.org/etext/14264

Anthony Ryderin - the artists complete guide to figure drawing on hyvä, mutta sitä ei saa ilmaseks netistä. Bookplus.fi taitaa olla paras paikka tilata se, jos innostuu hommasta.

TIEDÄN ETTÄ TÄMÄ ON ÄLYTÖN MÄÄRÄ EPÄSELVÄÄ TIETOA, MUTTA PIDEMMÄN PÄÄLLE JOS JAKSAA KOKOAJAN PAAHTAA KÄYTÄNNÖN PUOLTA JA LUKEA MITÄ LOOMIS, SPEED, RYDER JA MUUT MESTARIT KIRJOTTAA, NIIN RUPEAA YMMÄRTÄMÄÄN ELÄVÄNMALLIN PIIRTÄMISTÄ. KAIKKI ALKAA MITTAAMISESTA, KOSKA JOKAINEN KULMA, VARJO HIUS JNE. SUHTEUTETAAN KUVAAN TAJUAMALLA SEN KOKO VERRATTUNA MUIHIN KAKSIULOTTEISIIN MITTOIHIN.

KIINNITÄ ALUKSI KAIKKI HUOMIO, PELKÄN SILUETIN TEKEMISEEN JA VASTA SITTEN VARJOIHIN JA KOLMIULOTTEISTEN MUOTOJEN SIJOTTAMISEEN PERSPEKTIIVIIN. PARAS TAPA ON OPPIA YKSI ASIA KERRALLAAN. JA MITTAAMINEN OPETELLAAN KAIKISSA ALAN KOULUISSA ENSIMMÄISEKSI.

Itse piirrän yleensä lyijytäytekynällä. 0.5mm paksuinen oma suosikki :) ei tarte ainakaan terottaa kynää aina. olen jo tottunut piirtämään sillä niin puukynät tuntuu minulle omituisilta enkä niillä niin hyviä piirrustuksia saa aikaankaan. aloitan kasvojen piirtämisen aina silmistä, nenä ja suu seuraavaksi ja kasvojen ääriviivat ja hiukset lopuksi. sormella tasoitan varjot ja muut kohdat, joskus tulee virheitä mutta ei pidä painaa kovin lujaa niin ei synny rumia tahroja. Ja piirtämään oppii vain piirtämällä, itse en vielä kuukausi sitten osannut piirtää kunnolla kasvoja mutta kun rupesin vain piirtämmän hulluna niin ei perhana on taito kehittyny huomattavasti ;) ois ihan kiva näyttää muilekki piirrustuksia mut en tiiä minne omia piirrustuksia voi pistää näytille nii..

Jos piirtää kuvasta, kannattaa kääntää se kuva ylösalaisin. Sillä tavalla näkee helpommin mitä on tekemässä.